Lähetystyö ja vainotut kristityt

Kansanlähetys vainotun kirkon tukena

Uusi Tie -lehdessä oli mielenkiintoinen kirjoitus ”Vakooja Ryttylässä ja muita kertomuksia”.

Kansanlähetys on vuonna 1967 perustettu kristillinen järjestö, joka pyrkii sitoutumaan Raamattuun ja viemään evankeliumia mahdollisimman monelle.

Pian Kansanlähetyksessä perustettiin slaavilaisosasto, jonka tehtävänä oli tukea kärsivää seurakuntaa rautaesiripun takana. Tiedon levittämisessä vainotusta seurakunnasta tärkeä tapaus oli Uusi Tie -lehden järjestämä tilaisuus Helsingin jäähallissa 27.9.1970, jossa puhui romanialainen pastori Richard Wurmbrand.

Kylmän sodan aikana Kansanlähetys toimitti miljoonia kappaleita kristillistä kirjallisuutta ja Raamattuja Neuvostoliittoon. Neuvostoliitto puolestaan vakoili Kansanlähetystä ja solutti toimintaan mukaan vakoojia.

KGB:n arkistot ovat paljastaneet tästä jotain yksityiskohtia. Pentti Heinilä kirjassaan Erittäin salainen on myös avannut Kansanlähetyksen salaista työtä. Piia Latvala on kirjoittanut väitöskirjan Valoa itään? : Kansanlähetys ja Neuvostoliitto 1967-1973. Noista kahdesta muuten enää toinen on olemassa.

Isto Pihkala kertoo, että tuona suomettumisen aikana valtio, lehdistö ja kirkko kumarsivat itään. Hän kertoo arkkipiispa Martti Simojoen sanoneen Raamattujen piilokuljettamiseen liittyen: ”Minun käteni ovat sidotut, mutta siunaan teidän työtänne.”

Kansanlähetyksen johtaja Matti Väisänen oli kaksi kertaa Suojelupoliisin kuultavana Raamattujen levittämisestä. Näistä toinen liittyi tapaukseen, jossa innokkaat kristityt olivat laittaneet pieniä Raamattuja pulloihin ja niiden toivottiin lipuvan Neuvostoliiton alueelle esimerkiksi Viron rannikolle.

Lähetystyö jatkuu edelleen. Tähän työhön kuuluu myös kärsivän seurakunnan tukeminen.

  • ”Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta” (Matt. 5:10).
  • ”Ja kun teitä vainotaan yhdessä kaupungissa, paetkaa toiseen” (Matt. 10:23).
  • ”Meitä herjataan, mutta me siunaamme; meitä vainotaan, mutta me kestämme” (1. Kor. 4:12).
  • ”Ja kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi” (2. Tim. 3:12).
  • ”Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkääkä kirotko” (Room. 12:14).
  • ”Älä pelkää sitä, mitä tulet kärsimään. Katso, perkele on heittävä muutamia teistä vankeuteen, että teidät pantaisiin koetukselle, ja teidän on oltava ahdistuksessa kymmenen päivää. Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun” (Ilm. 2:10).

Heprealaiskirje kehottaa muistamaan kärsiviä: ”Muistakaa vankeja, niin kuin olisitte itse kahleissa heidän kanssaan, muistakaa kidutettuja, tunteehan teidänkin ruumiinne kivun” (Hepr 13:3).

Neuvostoliiton vainottujen kristittyjen tukemisen perustana oli tuhansien ihmisten rukoukset, taloudelliset uhrit ja toiminta. Kaikkea tarvitaan nytkin. Suuri osa kristikuntaa elää vaikeuksien keskellä ja haluamme omalta osaltamme tukea heitä.Tervetuloa suureen työhön tukemaan vainottuja kristittyjä.

Lähetystyö lopun ajat

Lähetystyö lopun ajan profeetallisena merkkinä ja tehtävänä

Miksi Jeesuksen ylösnousemuksen ja hänen paluunsa välissä on näin pitkä aikajakso, joka jatkuu vieläkin?

Emme tiedä syytä, mutta tiedämme, MIKÄ on kristittyjen ja kirkon TEHTÄVÄ tässä väliajassa.

Yksi syy pitkään odotukseen on se, että Jumala saa koottua itselleen uuden kansan. Jeesuksen tehtäväksianto viittaa siihen.

Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus käski tehdä kaikista kansoista hänen opetuslapsiaan (Matt. 28:18-20), saarnata evankeliumia kaikille luoduille (Mark . 16:15-16) ja saarnata syntien anteeksiantamusta (Luuk. 24:46-49; Joh 20:21-23). Todistajan tehtävä on mahdollinen Pyhä Hengen voimassa (Ap.t. 1:8).

Jumalan lähettämä kansa

Apostolit lähtivät liikkelle. He tavoittivat ensin oman kansansa jäseniä, juutalaisia. Monet ottivat sanan vastaan, mutta useammat hylkäsivät evankeliumin. Ylipapit ja johtajat yrittivät estää ensimmäisiä evankeliumin julistajia (Ap.t. 4:18; 5:40). Juutalaiset jarruttivat Paavalin tehtävää pakanoiden keskellä (1. Tess. 2:16). He eivät halunneet uskoa itse ja hankaloittivat toisten kuulemista.

Evankeliumin julistajat eivät vaienneet. Apostolit tekivät lähetysmatkoja Aasiaan, Afrikkaan ja Eurooppaan. Evankeliumi sai suosiota Rooman valtakunnassa vainoista huolimatta. Ensimmäisinä vuosisatoina Syyriasta tuli kristinuskon ja lähetystyön vahvimpia alueita. Edessasta (nykyisin Urfa) tuli syyrialaisen kristillisyyden keskus, jonka hengellistä elämää leimasi vahva lähetysnäky. Edessassa oli teologinen akatemia, josta valmistui satoja nuoria lähetystyöhön Aasiaan. Erityisesti Kiinaan syntyi vahva kirkko: 600-luvulla Kiinassa ja Tiibetissä oli jo useita piispoja. Kiinassa myönteinen suhtautuminen kristinuskoon päättyi 9. vuosisadan puolivälissä. Tämä syyrialaisten kirkkojen tekemä lähetystyö on yksi esimerkki kirkon hyvistä missionaarisista kausista. Muita kausia on kristinuskon leviäminen Keski-ja Pohjois-Euroooppaan sekä 1800-luvun lähetysinnostus. Viimeisen sadan vuoden aikana kirkosta on tullut aidosti globaali; kristittyjä on kaikkialla.

Lähetystyön aika on rajattu

Yhdysvaltalainen teologi Kevin Vanhoozer hahmottaa historian jumalallisena draamana, jossa on viisi näytöstä:

  1. Luominen.
  2. Jumalan ja Israelin välinen suhde.
  3. Jeesuksen syntymä, elämä, kuolema, ylösnousemus ja taivaaseen astuminen.
  4. Kirkon ja Pyhän Hengen aikakausi.
  5. Eskhaton – loppu.

Ikuisuudessa Isä valmistelee Pojan lähettämistä luomaansa maailmaan. Hänen tuloansa varten Jumala valitsee Aabrahamin ja Israelin kansan, jonka keskelle Jumala lähettää profeettoja kertomaan, kuka on tulossa. Jeesus sikiää ja syntyy neitsyt Mariasta, elää ja kuolee syntiemme sovitukseksi, Isä herättää Pojan kuolleista ja ottaa luokseen taivaaseen. Nyt on kirkon aikakausi, jossa Pyhä Henki lähettää kirkon maailmaan julistamaan ja palvelemaan. Historian huipennus, Jeesuksen paluu, tuomio ja ikuisuus on vielä edessä.

Elämme nyt lähetyksen aikaa. Jumala kokoaa itselleen kansaa eri puolilta maailmaa.

Puhuessaan paluustaan maan päälle, Jeesus mainitsee maailmanlaajan lähetystehtävän olevan yksi merkki ajan pikaisesta päättymisestä. Lähetystyö on eskatologinen merkki. Nyt evankeliumia voidaan kuulla kaikkialla maailmassa ja Jeesuksen paluu voi tämän profetian valossa tapahtua.

Suuri luopumus vai evankeliumin voittokulku – vai molemmat?

Kiistaa kristittyjen keskellä herättää näkemys siitä, onko lopunajat suuren luopumuksen vai evankeliumin voittokulun aikaa. Jeesus käski julistaa evankeliumia kaikille luoduille ja tehdä kaikista kansoista opetuslapsia. Jumala rakastaa kaikkia ja haluaa pelastaa kaikki. Jeesus sovitti koko maailman synnin. Tämä puoltaisi näkemystä evankeliumin menestyksestä. Toisaalta näyttää siltä, että vaikka lähetystyö menestyy monissa maissa, osa vanhasta kristikunnasta luopuu evankeliumista ja Euroopastakin on tullut lähetyskenttä. Paavali kirjoittaa, että ennen Herran päivää tapahtuu uskosta luopuminen ja antikristuksen ilmestyminen (2. Tess. 2).

Kirkon tehtävä ei ole piiloutua. Meidän tulee entistä tarmokkaammin sitoutua lähetystyöhön ja viedä evankeliumi mahdollisimman monelle. Ei ole meidän asiamme arvioida, tuleeko luopumus ja milloin se tulee. Meidän tulee totella universumin kuninkaan käskyä viedä evankeliumia kaikille kansoille. Voimme itse edesauttaa luopumista laittamalla valon vakan alle.

Monin paikoin uskosta luopuminen on totta. Länsimaissa moni ei enää usko kolmiyhteiseen Jumalaan. Lisäksi Raamatussa ilmoitetusta uskon sisällöstä luovutaan korvaten sisältö vanhoilla tai uusilla ilmoituksen vastaisilla opeilla.

Lähetystyö edistää uskon säilymistä. Lähetystyötä tekevien kristittyjen ja kirkkojen pitää uudelleen ja uudelleen perustella itselleen ja toisille, mikä Jeesuksessa ja kristinuskossa on niin ainutlaatuista, että se pitää viedä kaikkialle. Näin lähetystyö voi olla kirkon uudistumisen väline.

Kirkon aika ja asema ei ole helppo. Tämä aika päättyy pian, kun Jumalan lupaukset kirkolleen (kristikunta) toteutuvat Jeesuksen paluussa. Nyt on uskollisuuden, uskon säilyttämisen ja työn aikakausi. Kirkon toiminnan ja lähetystyön kautta Jumala luo itselleen uutta kansaa kaikkien kansojen keskeltä. Nyt kristikunnassa vaikuttaa sekä vanha synnin tuoma todellisuus että uusi jumalallinen elämä. Kristuksen saapuessa vain jälkimmäinen jää.

Lähetystyö on profeetallinen tehtävä. Sen tulee välittää Raamatussa olevia Jumalan sanoja kaikille kansoille. Sen tarkoitus on paljastaa ihmisen tila Jumalan edessä  ja johtaa hänet uskoon. Profeetallisena tehtävänä lähetystyö näkee tulevaisuuteen – Kristuksen paluuseen ja tuomioon sekä taivaan ja helvetin todellisuuteen – ja pyrkii siihen, että Kristuksen saapuessa mahdollisimman moni olisi uuden kansan jäsen. Lähetystyö on profeetallista, koska siinä täyttyvät Vanhan testamentin kaikkia kansoja koskevat lupaukset sekä Jeesuksen profetia evankeliumin julistamisesta kaikille kansoille hänen paluunsa ehtona. Lähetyksen profeetallisen tehtävän ydin ei ole ennustaa tulevaisuutta vaan tuoda Jumalan sanoja ja toivoa kansoille.

Oletko jo mukana profeetallisessa tehtävässä?

Voit olla mukana profeetallisessa tehtävässä, lähetystehtävän toteuttamisessa, muun muassa Kansanlähetyksen työn kautta. Kansanlähetyksen työntekijät perustavat seurakuntia, tukevat kristittyjä, kääntävät Raamattuja ja kristillistä kirjallisuutta, opettavat ja palvelevat Aasiassa, Afrikassa, Euroopassa ja Oseaniassa. Evankelioimis- ja opetustyötä tehdään myös kotimaassa. Tule mukaan suureen työhön muuttamaan maailmaa! Tämä on aivan mahtavaa!


Voit liittyä lähettäjärenkaaseeni ja tilata kuukausittain ilmestyvän kirjeeni täältä.

Evankelistojen yhteyspäivät

Sananjulistajan missio ja passio

Pappi vieraili kuuluisan näyttelijän luona ja kysyi: ”Miten on mahdollista, että sinä keräät suuret kuulijajoukot, ja minun luokseni tulee väkeä vähemmän. Sinä saarnaat kuviteltua kertomusta, minä jumalallista totuutta.” Näyttelijän vastasi: ”Minä kerron fiktion totuutena, sinä esität totuuden fiktiona.”

Eräs maamme eturivin evankelista kertoi, että tärkeintä evankeliumin työssä on intohimon, passion, säilyttäminen. Sanankuulijalla on oikeus saada eteensä levännyt, asiaansa uskova ja siitä innostunut sananselittäjä. Kuulija huomaa, onko julistaja sanojensa takana.

Miksi tämä vakuuttuneisuus on vaikeaa?

Joku julistaja kokee Raamatun väitteet uskomattoman suuriksi. Miten kerron Jumalasta, joka kykenee ihan oikeasti puhumaan ja huolehtimaan, että tämä puhe on säilynyt Raamatussa? Tai siitä, että historia kulkee kohti tuomiota, jossa muodostuu kadotettujen ja pelastettujen joukko? Ehkä puhuja ei halua asettua toisten yläpuolelle. Hän pelkää tuoda varmoja väitteitä Jumalasta, jottei pitäisi itseään muita parempana ja jotain löytäneenä. Sehän voitaisiin  tulkita tuomitsemiseksi ja nykyajan kuolemansynniksi.

Joku häpeää Raamatun sanomaa. Raamatun ja kristillisen uskon ydinkohdat ei hänen mielestään sovi nykyaikaan. Houkutuksena on editoida Jumalasta oman mielen mukainen ja tilanteen mukaan ajantasaistettava epäjumalankuvaversio, jota julistetaan peukuttavalle kansalle.

Puhujalla vaarana on sanoman tislaaminen kuulijalle soveltuvaksi. Onhan kristillinen sanoma parannuksesta, pelastuksesta ja Jumalan tahdon mukaisesta elämäntavasta radikaali. Saarnatuoli muuttuu tislaamoksi, jossa kääntymyskehotus, helvetti, Jumalan viha, Jeesuksen ainutlaatuisuus suodatetaan ettei se pääse kansalle asti. Sanomasta poistetaan yleisen mielipiteen vastaiset ainesosat. Turmeltu sanoma käy unilääkkeeksi.

On ihan luonnollista, että julistaja pohtii, onko Raamattu todella Jumalan sanaa ihmisille vai joidenkin ihmisten ajatuksia mahdollisesta jumalasta. Eri teologisilta viiteryhmiltä saa vaihtelevia vastauksia. Vastauksista riippuu sanomamme ja työmme päämäärä. Ja se kannattaako vaihtaa hommia. Seuraavassa erään aikamme tunnetun kristityn kokemus.

Billy Graham: Otin Raamatun auktoriteetin vastaan uskossa

Evankelista Billy Graham kertoi epäilyistään Raamatun äärellä. Hänelle osoitettiin ristiriitaisuuksia ja Raamatun jumalakuvan sopimattomuutta nykyaikaan. Graham koki epäilystensä keskellä saarnoistaan puuttuvan yliluonnollisen voiman. Hän kävi taistelua Raamatun luotettavuudesta. Hän lähti epäilystensä kanssa rukoilemaan ja polvistui avoimen Raamattunsa kanssa: ”Herra, tässä kirjassa on monia asioita, joita en ymmärrä. Mutta olet sanonut, että ”Vanhurskas elää uskosta”. Kaiken mitä olen sinulta saanut, olen vastaanottanut uskossa. Tässä ja nyt, otan uskossa vastaan Raamatun sinun sananasi. Otan sen kokonaan, ilman varauksia. Kun siellä on asioita, joita en ymmärrä, en tuomitse kirjaa vaan odotan lisää valoa. Jos tämä on tahtosi mukaista, anna minun saarnata sanaasi auktoriteetilla ja anna auktoriteetin vakuuttaa minut synnistä ja anna minun johtaa syntisiä pelastajan luokse.”

Kuusi viikkoa tämän jälkeen vuonna 1949 Billy Graham aloitti historian kirjoihin jääneen Los Angelesin kokoussarjan. Hän sanoi, että kokoussarjan aikana hän löysi salaisuuden, joka muutti hänen tehtävänsä evankelistana: En enää yrittänyt todistella, että Raamattu on totta. Nyt saarnasin sitä uskossa kuulijakunnalle. Yhä uudelleen sanoin: ”Raamattu sanoo”. Koin olevani ääni, jonka kautta Pyhä Henki puhuu.

Evankeliumin julistaminen on välittämistä

Pappi, evankelista ja todistaja välittävät Jumalan puhetta ja siihen liittyvän henkilökohtaisen näkemyksen ja kokemuksen. Evankeliumin sanoma on tiedon välittämistä. Mutta Jumalan sana on myös uutta luova voima, joka välittää sen mistä se kertoo. Siksi evankeliumin julistus synnyttää kuulijassa uskon. Julistaja tietää tuskallisen ja samalla vapauttavan tosiasian: Minä itse en voi herättää uskoa. Se on Jumalan tehtävä.

Ihmiset eivät ole evankeliumin julistajalle aivopesun tai käännyttämisen kohde. He ovat Jumalalle rakkaita, joiden puolesta Jeesus on kuollut. Evankeliumin leviämiselle voisi tehdä hyvää hidastaa tahtia, suorittaa vähemmän, huomata ihmiset lähellämme ja välittää heistä. Ketä asuukaan naapurustossani, mitä työtoverille kuuluu, lähtisinkö kaverin kanssa jonnekin ja kutsuisin sukulaiset ja ystävät kylään? Aina ei tarvitse ottaa askeltakaan päästäkseen keskusteluyhteyteen, usein pysähdys riittää.

Passion säilyttäminen

Evankeliumin vallankumouksellinen voima ei ole puhujassa vaan sanomassa. Tämä on hyvä uutinen myös minulle. Jumalan voima ei ole kekseliäisyydessäni ja fiksuudessani vaan sanomassa Jeesuksessa. Jumalan sanat kantavat voimaa itsessään. Silti kaikkea luovuutta, lahjakkuutta ja taitoja on syytä käyttää sanoman välittämiseen. Mutta voima on Jumalan sanassa.

Tämä on lohdutus julistajalle, joka kokee syyllisyyttä ja riittämättömyyttä oman minän, ihmisten ja paholaisen syyttäessä. Hengellisen työn tekijät eivät ole supersankareita; he ovat vajavaisia kristittyjä, joille Jumala on antanut tehtävän. Myös he voivat menettää passion, intohimon. Ja silloin syyllisyys kasvaa. Muille ilosanomaa jakava voi elää passiodraamaa sydämessään.

Sananjulistajan heikkous voi kuitenkin kääntyä vahvuudeksi kuten Jeesus sanoi Paavalille: ”Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa” (2. Kor. 12:9). Tällaiseen kouluun saarnamies ei halua, mutta sinne moni viedään.

Rukoilethan meidän pappien ja sananjulistajien puolesta, ettei omaan raadollisuuteen ja tavanomaisuuteen pettyminen saisi sammutettua kutsumusta. Rukoilethan, että voisimme rakkaudellisesti kertoa uskon salaisuudesta ja kutsua ihmisiä Jumalan yhteyteen. Käsiimme ja suuhumme on annettu itseämme suurempi tehtävä.

Oikean suunnan ja asenteen säilyttämiseksi tarvitsemme Raamattua. Se on kartta ja kompassi, joka osoittaa aikamme haastavassa maastossa, missä olemme ja mihin meidän pitää mennä. Siinä on sekä julistamamme sanoma että myös Jumalan voima, joka ravitsee sananjulistajaa ja jonka tutkiminen täyttää julistajaa Hengellä.

Kansanlähetyksessä kävimme melkein vuoden kestävän  strategiatyöskentelyn, jossa uusimme mission, vision ja arvomme. Kotimaan työssämme ja lähetyskentillämme vaikuttaa vahva halu sitoutua Raamattuun ja viedä evankeliumia eteenpäin. Haluamme rohkaista uskovia Raamatun lukemiseen ja toimintaan evankeliumin puolesta. Suomessa on puhuttu paljon maalllikkoudesta, mutta tuloksena on passiivinen kirkkokansa. Jumalan sana voi saada pysyvän muutoksen aikaan, ja uusi missio kertoo ajankohtaisen tavoitteemme: ”Raamattu rakkaaksi – Evankeliumi kaikille”.

Lohduttakaa kansaani sillä sen syyllisyys on sovitettu

Jesajan kirjan toinen osa alkaa kauniilla Jumalan sanoilla, jotka ovat ajankohtaisia meillekin: ”Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani, sanoo teidän Jumalanne. Puhukaa lempeästi Jerusalemille ja kertokaa sille, että sen pakkotyö on päättynyt, että sen syyllisyys on sovitettu, sillä kaksin verroin on Herran käsi sitä kurittanut kaikista sen synneistä” (Jes. 40:1-2). Jesajan kirjassa kuuluu Jumalan tuomio ja armo.

Sananjulistajaa käsketään lohduttamaan kansaa ja kertomaan lempeästi, että vapaus on tullut ja syyllisyys sovitettu. Synneistä on hinta jo maksettu.

Raamatussa evankeliumin julistaminen on ytimeltään syntien anteeksiantamuksen julistamista.

Evankeliumi ei ole mankeli, johon työnnämme vastahakoisia ihmisiä, jotta heidät saadaan tiukkaan muottiin.

Evankeliumi on vapauttava ilosanoma siitä, että synnit saa anteeksi ja Jumalan lapseus kuuluu myös minulle.

Äsken YLE:n aamuhartaudessa Heli Karhumäki kertoi, että rippikoulu kirkasti hänelle kahden sanonnan merkitystä. Ensiksi hänen rintaansa ja otsaansa piirrettiin jo kasteessa ristinmerkki ja vakuutettiin, että Jeesus on kuollut hänen puolestaan ja hänet on kutsuttu Jeesuksen opetuslapseksi. Toinen sanonta on synninpäästön vapauttavat sanat: ”Herramme Jeesuksen Kristuksen palvelijana vakuutan sinulle, että Jumalaa antaa kaikki sinun syntisi anteeksi.” Tuossa on todella hyvä sanoma!

Leif Nummela paljasti kerran, että hänen unelma-ammattinsa olisi se, että pankki palkkaisi hänet kiertämään ovelta ovelle soittamaan ovikelloa ja kertomaan ihmisille, että heidän velkansa on annettu anteeksi. Siinä on pieni välähdys evankelistan hommasta.

Parasta pöytään!

Mikä on parasta, mitä olet saanut? Mikä on parasta mitä voit antaa?

Mitä Jeesus on minulle antanut? Hän on antanut minulle elämän tarkoituksen ja päämäärään tässä sekavassa maailmassa. Hän on antanut kaikki syntini anteeksi ja pelastanut minut kadotuksesta taivaaseen.

Jos tämä on parasta, mitä olen lahjaksi saanut, eikä silloin se ole myös parasta, mitä voin jakaa eteenpäin.

Julistamani sanoman tulee johtaa evankeliumin vapauteen ja uuteen elämään Jeesuksen kanssa seurakunnan yhteydessä. Se ei ole kutsu helppoon elämään. Dietrich Bonhoeffer sanoi, että se on kutsu kuolemaan. Jeesus kuvasi uskovan tietä ristin kantamisena ja Paavali elämän uudistamisena. Tie ei ole helppo, mutta tiedämme että sen päässä odottaa koti.

Evankelistan tie superihmisestä ihmiseksi

Joukko evankeliumin sytyttämiä lähettiläitä kokoontuu Evankelistojen yhteyspäiville Lahteen 15.-16.8.2017. Kalevi Lehtinen oli evankelistapäivien näyn takana. Lehtinen sanoi evankelistan tiestään Suomen Evankelioimiskongressissa 2004 näin:

”Tieni ihmiseksi on ollut matka pois rooleista avoimuuteen ja heikkouteen, laista ja suorituspakosta armoon ja omasta hyvyydestä syntisyyden hyväksymiseen. Se on johtanut pois johtoasemasta ja vallasta sekä väenpaljoudesta yhden ihmisen kohtaamiseen. 2000 vuotta sitten Jumala tuli ihmiseksi. Tule sinäkin!”

Siunauksen toivotukset kaikille Evankelistojen yhteyspäiville osallistuville ja heidän tukijoukoilleen! Toivottavasti tavataan sielllä! Suomi tarvitsee ilon levittäjiä.


JÄLKIKIRJOITUS

Tämän kirjoituksen artikkelikuva muistuttaa evankelista Erkki Lemisen runosta karkoittajasta ja kutsujasta. Saarnamies ja -nainen edustaa jälkimmäistä.

LINNUNPELÄTIN JA SAARNAMIES

Sateen liottama.
Tuulen pieksemä,
myrskyn repimä
linnunpelätin
seisoo keppijalassaan
mansikkamaan keskellä
suorittaen tehtäväänsä,
karkoittamista.

Turmeluksen vioittama,
pirun pieksemä,
elämän repimä
saarnamies
seisoo pöntössään
ihmisten keskellä
suorittaen tehtäväänsä,
kutsumista.

Repaleisia molemmat.
Suorina seisovat paikallaan,
kun on ryysyjen sisällä risti.

-Erkki Leminen

Jeesus kirkastusvuorella

20 asiaa kirkastusvuoren tapahtumasta

Sunnuntaiaamuna luin päivän evankeliumin (Mark. 9:2-8). Sen pohjalta muutamia kesälomalaisen kirkastussunnuntain ajatuksia päivän teemaan:

Kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen, pois toisten luota. Siellä hänen ulkomuotonsa muuttui heidän nähtensä ja hänen vaatteensa alkoivat hohtaa niin kirkkaan valkoisina, ettei kukaan vaatteenvalkaisija maan päällä voi sellaista saada aikaan.
    Sitten heille ilmestyi Elia ja hänen kanssaan Mooses, ja nämä keskustelivat Jeesuksen kanssa. Pietari puuttui puheeseen ja sanoi Jeesukselle: ”Rabbi, on hyvä, että me olemme täällä. Me teemme kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle.” Hän ei näet tiennyt mitä sanoa, sillä he olivat kovin peloissaan.
    Samassa tuli pilvi, joka peitti heidät varjoonsa, ja pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!” Ja yhtäkkiä, kun he katsahtivat ympärilleen, he eivät enää nähneet siellä ketään muuta kuin Jeesuksen yksin.

Tapahtumapaikkana oli ilmeisesti Taborin vuori Israelissa. Jeesus oli ottanut mukaansa kolme opetuslasta: Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen. Vuorella Jeesuksen kanssa keskustelivat Mooses ja Elia, joiden on katsottu edustavan Vanhan testamentin kahta pääsisältöä lakia ja profeettoja. Jumala antoi lain Mooseksen kautta; Eliaa pidetään suurimpana profeettana. Laki ja profeetat kertoivat Messiaan kärsimyksistä.

  1. Kirkastusvuorikokemus oli vain yksi pieni hetki Jeesuksen maanpäällisessä elämässä, jossa paljastui hänen jumaluutensa. Se oli kuin ystävien tervehdyskäynti kotoa.
  2. Miksi Jeesuksen koko elämä ei ollut tätä? Entä jos Betlehemin kehdossa vaipat olisivat loistaneet hohtavina. Ja vaatteet ja olemus koko Jeesuksen elämän ajan. Ehkä kaikki olisivat ymmärtäneet, että Jumala on keskellämme. Tai sitten ei.
  3. Jeesus vaihtoi jumalallisen kirkkauden ihmisen arkielämään samaistuen yhdeksi meistä.
  4. Jeesuksen persoonassa on kaksi puolta: alennustila ja kirkkaus. Alennustilassa näkyy Jeesuksen itselleen ottama ihmisyys; kirkkaudessa hänen jumalallinen valtansa.
  5. Jumala sanoo Jeesuksesta: ”Tämä on minun rakas poikani.” Kenestäkään toisesta ei ole tällaista todistusta.
  6. Mitä Jumala tekee rakkaalle pojalleen? Lähettää hänet kärsimään sinun ja minun vuokseni. Meidän täytyy olla todella surkeassa jamassa kun Jumala joutuu toimimaan näin.
  7. Toinen Jumalan sana: ”Kuulkaa häntä!”
  8. Kirkastusvuorikokemus oli erityinen juhla. Opetuslapsista vain kolme näki sen.
  9. Omista hengellisistä kokemuksista ei pidä tehdä sääntöä toisille. Opetuslasten ei kerrota vaatineen toisilta Jeesuksen seuraajilta samanlaista kokemusta.
  10. Tämän kokemuksen tarkoitus on vahvistaa kolmen opetuslapsen (ja meidän) uskoa, jotta he muistaisivat vaikeuksien tullessa, kuka Jeesus on. Tämän syvän kokemuksen jakaminen kuului opetuslapseuttamisprosessiin.
  11. Hengelliset kokemukset eivät ole kiellettyjä. Tämäkin oli Jumalan lahja.
  12. Minä uskon Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen vaikka en kokisi ja näkisi mitään. Tämän uskon on herättänyt Jumalan sana.
  13. Siltikin käytämme liian vähän aikaa rukoukseen ja Jumalan läsnäolon etsimiseen. Ehkä siksi, ettemme ole kokeneet Jeesuksen yhteydessä Pietarin tavoin: Tässä on hyvä olla. Moni kokee laulaessaan Jumalalle ylistystä tätä samaa.
  14. Kristittyjen on hyvä Jeesuksen esimerkin mukaisesti vetäytyä yksinäisyyteen rukoilemaan.
  15. Pietari muisteli tätä kokemusta myöhemmin (2. Piet. 1). Hän kertoi kuulleensa Jumalan äänen, mutta käskee pitäytymään ennen kaikkea Raamatun ”profeetalliseen sanaan” ja ”pyhiin kirjoituksiin”.
  16. Kuusi päivää ennen kirkastusvuorta Jeesus kertoi opetuslapsilleen hänen omana tiensä ja kristittyjen tien olevan ristin kantamista.
  17. Kristillisten kokemusten tulee johtaa ytimen äärelle, ei siitä pois: Jeesus yksin!
  18. Mooses ja Elia olivat lähteneet tästä maailmasta sukupolvia sitten. Jumalan luona he olivat olleet hyvässä hoidossa ja tulivat tapaamaana Jeesusta.
  19. Mooses, Elia ja Jeesus keskustelivat Jeesuksen kuolemasta. Oltiin inkarnaation syvällisessä ytimessä.
  20. Maan päällä taivaallisessa kirkkaudessa oli kolme henkeä: Mooses, Elia ja Jeesus. Taivaassa kirkastetaan kaikki kristityt. Mahtaa se olla hieno päivä!
Unikeon päivä kirkko

Unikeonpäivä muistuttaa 7 nuoren kristityn uskosta vainon aikana

Unikeon päivä muistuttaa seitsemästä kristillisen kirkon marttyyrista. 1700-luvulla päivän suomenkielinen nimeksi vakiintui 7 unikekoa. Englanniksi päivä on Seven Sleepers Day, saksaksi Siebenschläfertag ja ruotsiksi sjusofvare. Heihin liityvästä kertomuksesta on hieman erilaisia muotoja. Yllä oleva kuva on vuodelta 1895.

Unikeonpäivä viittaa seitsemään nuoreen mieheen, jotka vuonna 250 eivät suostuneet keisari Deciuksen määräämänä uhraamaan pakanajumalille. Nuoret miehet pakenivat lopulta Efeson lähistöllä olevaan luolaan. Keisari sai tietää heidän piilopaikkansa, käski sulkea luolan oven, jotta nuoret miehet kuolisivat nälkään ja janoon. Hauta sinetöitiin.

Parisataa vuotta myöhemmin maanomistaja käski avata luolan suun, jotta saisi karjalleen suojapaikan. Hän huomasi siellä seitsemän miestä nukkumassa. Päivänvalon tullessa luolaan miehet heräsivät ja luulivat nukkuneensa vain yhden yön. Yksi heistä lähti Efesoon ostamaan ruokaa ja hämmästyi huomatessaan, että kristittyjä ei enää vainota ja uskoa harjoitettiin vapasti. Kapunkilaisia puolestaan ihmetytti se, että hän halusi maksaa keisari Deciuksen aikaisilla rahoilla. Efeson piispa Marinus kuuli asiasta ja meni keskustelemaan seitsemän miehen kanssa. He lauloivat ylistystä Jumalalle ja sitten nuoret miehet kuolivat.

Mikä on unikeonpäivän sanoma?

Eräs luonnollinen selitys kertomukselle on se, että nämä seitsemän nuorta todella kidutettiin Deciuksen kuoliaaksi ja haudattiin luolaan. Heidän kuolemastaan käytettiin ehkä Raamatun kielikuvaa ”he nukkuivat pois”. Tämä kuoleman ja nukkumisen yhdistäminen on saattanut synnyttää kansan keskellä kertomuksen pitkästä kahden sadan vuoden unesta, joka päättyi heidän hautansa löytymiseen.

Kertomuksella saatettiin vahvistaa uskoa ruumiilliseen ylösnousemukseen. Tuohon aikaan kristikunnassa oli niitä, jotka kielsivät tämän ja väittivät vain sielun elävän ikuisesti. Kertomusta käytettiin todisteena ruumiillisesta ylösnousemuksesta.

Kertomus muistuttaa meitä, että yhteiskunnassa tulee tilanteita, joissa valtaapitävät vaativat kristittyjä toimimaan vastoin vakaumusta.

Päivä muistuttaa kristittyjen vainosta. Unikeonpäivä muistuttaa seitsemästä nuoresta, jotka eivät halunneet kieltää uskoaan. Ehkä unikeoksi pitäisi valita henkilö, joka joutunut erityisellä tavalla kärsimään uskonsa vuoksi.

Nuoret olivat valmiita kantamaan inhimillisesti katsottuna suurimman taakan uskonsa vuoksi. Nuorilla on ollut merkittävä osa kirkon historiassa.

Raamattu puhuu kuolemasta pois nukkumisena. Uskossa Jeesuksen kuolleet saavat olla Herran kanssa. Ruumis nousee kuolleista viimeisenä päivänä. Kuolema on syntiinlankeemuksessa tullut ihmiskunnan vihollinen, joka jeesus voitti. Uskova pääsee kuollessaan Jeesuksen yhteyteen. Varhaiset kristityt pitivät kuolinpäivää syntymäpäivänä. Silloin ojennamme kätemme Jeesukselle, joka vie meidät kotiin.

Seija_Järvenpää_Kaija_Martin_2014

Muistoja kolmen vuoden takaa – Seija ja Kaija in memoriam

Kolme vuotta sitten torstaina 24.7.2014 kello 11.31 sain tiedon avustustyöntekijöidemme Seija Järvenpään ja Kaija Martinin surmasta Afganistanin Heratissa. Heidät oli ammuttu taksin takapenkille matkalla kangasostoksille. Välittömästi kutsuin kriisiryhmän koolle ja otimme yhteyttä omaisiin. Tässä muistelen tapahtumia laatimiemme lehdistötiedotteiden avulla.

Ensimmäinen tieto lehdistölle

Tiedotusvälineissä pian uutisoitiin kahden suomalaisen kuolemasta Afganistanissa. Huhuja liikkui keitä he olisivat, ja meitäkin yritettiin tavoittaa aktiivisesti. Kello 15 jälkeen laitoimme lehdistölle tiedotteen:

Syvästi surren ja järkyttyneinä vahvistamme, että kaksi avustustyöntekijäämme on surmattu Länsi-Afganistanissa, Heratissa. Otamme osaa omaisten suruun ja rukoilemme heille voimia tämän suunnattoman menetyksen keskellä.

Viranomaiset tutkivat parhaillaan surmatöitä. Lähetämme uuden lehdistötiedotteen mahdollisimman pian.

SUOMEN EV.LUT. KANSANLÄHETYS

Toinen lehdistötiedote

Jatkoimme kriisiryhmässä asoiden käsittelyä ja järjestelyä. Ja illalla kahdeksalta alkoi päivän työt olla ohitse. Laitoimme toisen lehdistötiedotteen liikkeelle:

Torstaiaamuna Heratissa Afganistanissa surmatut avustustyöntekijät olivat Suomen Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen kehitysyhteistyöntekijöitä. Afganistanissa he toimivat kansainvälisen kristillisen International Assistance Missionin (IAM) palveluksessa.
Naiset surmattiin Heratin Shar-e-Now -nimisellä alueella. He olivat matkalla autossa kun heidän vierelleen ajoi moottoripyörällä kaksi miestä, jotka ampuivat heidät.
Avustustyöntekijät olivat työskennelleet Afganistanissa pitkään. Molemmat puhuivat sujuvasti paikallista darin kieltä ja tunsivat hyvin paikallisen kulttuurin ja kunnioittivat sitä.
Toinen työntekijä aloitti työnsä Afganistanissa ensimmäisen kerran vuonna 1999. Hän koulutti mielenterveysalan työntekijöitä ja kehitti sosiaalihuoltoa muun muassa kartoittamalla mielenterveysongelmien taustalla olevia sosiaalisia ongelmia.
Toinen työntekijä aloitti kehitysyhteistyössä Afganistanissa vuonna 1998. Hän oli juuri palannut maahan IAM-järjestön aluejohtajaksi. Hänen tehtäviinsä kuului naisten aseman ja toimeentulomahdollisuuksien parantaminen.
International Assistance Mission on vuonna 1966 perustettu kansainvälinen kristillinen järjestö, joka kehittää Afganistanin terveydenhuoltoa ja taloutta. IAM muun muassa kouluttaa silmäsairauksien ja mielenterveyden ammattilaisia sekä tekee vammais- ja lukutaitotyötä.
Afganistanissa on aiemminkin surmattu Kansanlähetyksen työntekijöitä. Vuonna 1980 Eeva ja Erik Barendsen murhattiin kotonaan Kabulissa.
Vuonna 2010 IAM menetti 10 työntekijää, kun sen liikkuvan silmäklinikan työntekijöiden kimppuun hyökättiin Nuristanissa Koillis-Afganistanissa.
”Menetimme erinomaisia työntekijöitä, jotka olivat löytäneet Jumalan rakkauden Kristuksessa ja halusivat jakaa sitä muille. Heidän kutsumuksenaan oli palvella paljon kärsinyttä kansaa samalla rakkaudella, jota olivat itse kokeneet”, Kansanlähetyksen lähetysjohtaja Mika Tuovinen sanoo.
”Kutsumme kaikkia rukoilemme uhrien omaisten ja Afganistanin kansan puolesta sekä vakautta tähän maahan, jota työntekijämme rakastivat”, Tuovinen jatkaa.
Uhrien muistoksi pidetään hiljainen hetki perjantaina 25. heinäkuuta kello 12.
Surunvalitteluja voi lähettää sähköpostitse osoitteella suru@sekl.fi

Muistotilaisuus 25.7.2014

Seuraavana päivänä kello 12 vietettiin Ryttylän Kansanlähetysopistolla uhrien muistoksi hiljainen hetki. Tilaisuus, jossa rovasti Matti Korpiaho puhui, kesti noin puoli tuntia. Matti sanoi muun muassa: ”He olivat hyvällä asialla mukana. Kaikki turvallisuusmääräykset ja toimintaohjeet otettiin huomioon ennen kuin heidät lähetettiin matkaan. Jostain syystä Jumala on meitä varten tällaisen surun valmistanut.” Matti muistutti myös roomalaiskirjeen sanoista: ”Mikään luotu ei voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.”

Muistotilaisuuksia seurakunnissa

Monet ilmaisivat osanottonsa ja esittivät surunvalittelunsa Seijan ja Kaijan omaisille ja ystäville. Muun muassa arkkipiispa Kari Mäkinen, joka muistutti, että autuaita ovat rauhantekijät. Monessa seurakunnassa järjestettiin muistohetkiä, hartauksia ja jumalanpalveluksissa sytytettiin kynttilöitä ja rukoiltiin Seijan ja Kaijan omaisten, ystävien ja Afganistanin puolesta.

Kolmas lehdistötiedote 25.7.2017

Kolmas lehdistötiedote lähti matkaan surmatyön jälkeisen päivän alkuillasta. Sen sisältö oli tämä:

Useat tahot ovat ilmaisseet osanottonsa Afganistanissa surmattujen suomalaisten avustustyöntekijöiden kuoleman johdosta.
”Olemme kiitollisia lukuisista surun ilmauksista, jotka olemme saaneet suru@sekl.fi- sähköpostiosoitteeseemme. Välitämme ne kootusti lähiomaisille myöhemmin. Meitä ovat lohduttaneet myös arkkipiispan ja useiden muiden piispojen sekä eri järjestöjen surunvalittelut”, Kansanlähetyksen lähetysjohtaja Mika Tuovinen kertoo.
Eri seurakunnissa järjestetään viikonlopun aikana hartauksia Afganistanissa menehtyneiden avustustyöntekijöiden muistoksi. Lisäksi sunnuntaina monessa kirkossa jumalanpalveluksen yhteisessä esirukouksessa sytytetään kynttilä ja rukoillaan omaisten ja ystävien sekä Afganistanin kansan puolesta. Omaisten pyynnöstä toivomme, että julkisuudessa ei mainita uhrien nimiä.
”Minua on syvästi lohduttanut sen huomaaminen, etteivät omaiset emmekä me, sure yksin”, Mika Tuovinen sanoo.
Halutessasi voit lähettää osanottosi osoitteella suru@sekl.fi.

Neljäs lehdistötiedote 28.7.2014

Neljännessä lehdistötiedotteessa kiitimme osanotoista, joita oli tullut paljon kotimaasta ja ulkomailta. Myös ilmoittamaamme sähköpostiin tuli paljon viestejä, joista koostimme omaisille kirjasen. Tässä lehdistötiedote:

Kansanlähetys kiittää osanotoista
Yhteinen suru yhdistää
Kansanlähetyksen lähetysjohtaja Mika Tuovinen kiittää lämpimästi seurakuntia siitä, että kirkoissa muistettiin surmattuja avustustyöntekijöitä viime viikonloppuna.
”Olemme syvästi liikuttuneita siitä, miten tämä traaginen tapahtuma on yhdistänyt kristittyjä”, Mika Tuovinen sanoo.
Kansanlähetykselle ja omaisille on tullut lukuisia osanottoviestejä yksityisiltä ihmisiltä, kristillisiltä järjestöiltä ja kirkon johdolta. Muun muassa Luterilainen Maailmanliitto ja Viron ev.lut. kirkko ovat ottaneet osaa suruun. Lisäksi surunvalitteluja on tullut Afganistanista.
Osanottoja voi edelleen lähettää osoitteella suru@sekl.fi. Kansanlähetys toimittaa viestit omaisille.

Viides lehdistötiedote 5.8.2014

Lähetimme viimeisen lehdistötiedotteen päivänä, jona Seija ja Kaija saapuivat arkuissaan Helsinki-Vantaan lentokentälle.  He saivat arvokkaan ja kauniin vastaanoton. Illalla Seinäjoelle ajaessani kuuntelin vielä radion uutislähetyksestä tapahtuneesta. Kansa suri heidän kanssaan.

Afganistanissa surmansa saaneet avustustyöntekijät Seija Järvenpää ja Kaija Martin tuotiin kotimaahan tiistaina 5. elokuuta iltapäivällä. Helsinki-Vantaan lentokentällä heitä vastaanottamassa oli lähiomaisten lisäksi valtiovallan, Keskusrikospoliisin ja Kansanlähetyksen edustajia.
Helsinki-Vantaan lentokentän terminaali, johon arkut saapuivat, oli suruliputettu. Sisäministeri Päivi Räsänen välitti omaisille valtioneuvoston osanoton. Hän totesi, että uutiset Heratista pysähdyttivät ja järkyttivät laajasti. Seija Järvenpään ja Kaija Martinin työ oli hänen mukaansa arvostettua niin Afganistanissa kuin täällä Suomessa.
”Oman valtiovaltamme näkökulmasta se avustus- ja kehitysyhteistyö, jossa he olivat mukana, ansaitsee syvän kunnioituksen”, ministeri Räsänen sanoi.
”Seijan ja Kaijan työllä oli tarkoitus. Rakkautta ja valoa tarvitaan juuri siellä, missä on pimeää. Tämä oli heidän kutsumuksensa. Heidän esikuvansa osoittaa, että kohdatessamme pahan, meidän ei pidä lannistua, lamaantua, meidän ei pidä väsyä tekemään hyvää, sillä vain valo voi voittaa pimeyden”, ministeri Räsänen lohdutti.
Työ ei mene hukkaan
Alivaltiosihteeri Pirkko Hämäläinen esitti kehitysministeri Pekka Haaviston osanoton. ”Tänään meillä on päällimmäisenä järkytys ja suru. Tulee vielä päivä, jolloin omaiset ja ystävät tulevat myös ylpeydellä muistamaan kehitysyhteistyön tekijöitä, jotka oman turvallisuutensa vaarantaen auttoivat kaikkein heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä. Sellainen työ ei koskaan mene hukkaan”, ministeri Haaviston tervehdyksessä todettiin.
Lähetysjohtaja Mika Tuovinen mainitsi puheessaan, että Jumalan rakkaus oli koskettanut näitä kahta työntekijää. ”He ymmärsivät, etteivät voi auttaa jostain kaukaa, vaan on mentävä niin lähelle kuin mahdollista”, Tuovinen sanoi.
Vainajien omaisten puheenvuoroissa tuli esille heidän kiitollisuutensa siitä, miten ulkoministeriö, Suomen viranomaiset ja Kansanlähetys ovat olleet omaisten tärkeänä tukena tänä vaikeana aikana. Toisessa puheenvuorossa todettiin, miten rukoukset läheisten puolesta ovat kantaneet heitä ja tuoneet valoisuutta surun keskelle.
Kokeneita työntekijöitä
Afganistanissa 24. heinäkuuta surmansa saaneet avustustyöntekijät lähtivät yhtä aikaa ensimmäiselle työkaudelleen Afganistaniin alkuvuonna 1998. Ylioppilasmerkonomi Kaija Martin työskenteli yhteistyöjärjestön aluejohtajana ja vastasi useasta kehitysyhteistyöprojektista. Työnsä ohella hän opiskeli kehitysmaatutkimusta. Martin oli juuri palannut Afganistaniin kotimaanjaksoltaan.
Seija Järvenpää suoritti pidemmällä kotimaanjaksolla sosionomin tutkinnon ja palasi Afganistaniin puolitoista vuotta sitten. Hän toimi naisten mielenterveysprojektissa ja oli aloittamassa kansallisesti merkittävää sosiaalityön kehittämisprojektia.
Suomen Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen lähetysjohtaja Mika Tuovinen kiittää osanotoista, joita on tullut runsaasti kotimaasta ja ulkomailta.
”Seija Järvenpään ja Kaija Martinin läheisille voi edelleen lähettää osanottoja osoitteella suru@sekl.fi. Toimitamme viestit omaisille,” Tuovinen sanoo.

Hautajaiset

Rovasti Ari Juntunen siunasi Kaija Martinin haudan lepoon Oulussa 30. elokuuta.
Minä siunasin Seijä Järvenpään Seinäjoella seuraavana päivänä. Siunauspuheessani ihmettelin, miten nämä kaksi naista huomattiin:

Seija Järvenpään ja Kaija Martinin kohdatessa kuolema koko kansamme havahtui. Radio, televisio, internet ja lehdet nostivat nämä kaksi työnsä vuoksi matalaa profiilia pitänyttä naista uutisten pääaiheeksi. Kuolema pysäytti, koska järki sanoi, että nyt tapahtui vääryys. Hyvää tehneet tapettiin. Köyhän kansan puolustajien työ jäi kesken.

Itse asiassa uskon, että heidät otettiin vastaan kuten ensimmäinen kirkon marttyyri Stefanos: Vapahtajamme seisoi häntä vastassa.

Siunauspuheessa kerroin, miksi Seijan (ja Kaijan) kuolema puhuttelee minua. Ensiksi he ovat esikuvia rohkeudesta. Heidän esimerkkinsä muistuttaa minua elämäni loppuun saakka uskollisesta palvelemisesta. Sanoin: ”Seija ikään kuin kuiskaa hymyillen: Älä pelkää ketään muuta kuin Jumalaa. Mitä voi ihminen sinulle tehdä? Elä rohkeasti ja palvele Kristusta, että sinäkin voisit kerran sanoa Paavalin tavoin: ”Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni.” Seijan esimerkki antaa meille rohkeutta Jumalan seuraamisessa.” Toiseksi heidän elämänsä osoitti, että rakkaus vaatii tekoja. En voi rakastaa kaukaa, vaan pitää mennä lähelle. Auttaminen vaatii toimintaa, pelkkä sympatia ei auta. Haluaisin olla samanlaisen rakkauden lähde kuin Seija ja Kaija olivat. Kolmanneksi heidän kuolemansa muistuttaa taivaasta. Heillä on nyt asiat paremmin kuin kenelläkään meistä. Nämä kaksi naista muistuttavat meitä siitä, että oma matkammekin tulee kerran päättymään. On tärkeää valmistautua omaan viimeiseen päivään Seijan ja Kaijan tavoin uskossa Herramme Jeesukseen Kristukseen.

Silloin viimeinen päivä raottaa ovea parempaan.


 

Neuvostoliitto ja Kansanlähetys

Suomalaiset kristilliset järjestöt ja KGB

KGB:n arkistosta löytyi mainintoja Kansanlähetyksestä (Narodnaja Missija) ja pienestä Ryttylästä (Rittulja).

Seura-lehden verkkosivulla on 21.7.2017 ilmestynyt dosentti Arto Luukkasen kirjoittama artikkeli Arkistolöytö: KGB:n oppikirja paljasti imperialismin keskuksen Suomesta.

Luukkanen löysi Ukrainan salaisen poliisin ohjeet, joissa arvioidaan myös suomalaisia kristillisiä järjestöjä. Ne löytyvät Moskovassa vuonna 1986 julkaistussa kirjassa Ulkomaiset ja vahingolliset uskonnolliset organisaatiot. Kirja on tarkoitettu oppi- ja ohjekirjaksi kenttätyöhön.

”Kirjassa on annettu erityinen asema järjestölle nimeltä NM – Narodnaja Missija eli Kansanlähetys. Nimi kuulostaa äärimmäisen neuvostovastaiselta ja ehkä siksi tämä painotus. Sen päämajan sanottiin sijaitsevan ”Rittuljassa” lähellä kaupunkia nimeltä ”Rjahtomjaki”.”

Artikkelissa mainitaan myös Avainsanoma, Stefanus-lähetys, Richard Wurmbrand, Aleksandr Solženitsyn, Matti Väisänen, Valoa itään, Per-Olof Malk, Patmos, Leo Meller sekä ”Poyhonen, Heinomäki ja Leskinen”.

Surullisinta oli lukea KGB:n soluttautumisesta Kirkkojen Maailmanneuvostoon. KGB:n oman tulkinnan mukaan se kykeni kääntämään Maailmanneuvoston toimintaa haluamaansa suuntaan. KGB yritti viedä Kirkkojen Maailmanneuvoston pois hengellisistä asioista ja piti ansionaan sitä, että se lähti rauhanpuolustamiseen sekä apartheidia ja kolonialismia vastaan.

Voit lukea lisää Kansanlähetyksen tekemästä idäntyöstä kahdesta kirjasta. Piia Latvalan väitöskirja Valoa itään? – Kansanlähetys ja Neuvostoliitto 1967-1973 ilmestyi vuonna 2008. Pentti Heinilän kirjan Erittäin salainen ensimmäinen painos julkaistiin vuonna 1995.

Monet olivat vainojen vuosina tukemassa Neuvostoliiton kristittyjä, seurakuntia ja Jumalan valtakunnan edistämistä. Myös nyt monissa maissa kristityt elävät ahdistettuina ja vainottuina.

”Muistakaa vankeja, niin kuin olisitte itse kahleissa heidän kanssaan, muistakaa kidutettuja, tunteehan teidänkin ruumiinne kivun” (Hepr. 13:3)

Opetuslasten tekeminen ja moninkertaistuminen

Elämän tarkoituksena moninkertaistuminen

Turun Varikkoyhteisön pastori Pyry Winter on kirjoittanut kolme blogikirjoitusta Jeesuksen tavasta tehdä opetuslapsia.

Jumalan maailmassa on luomisesta asti moninkertaistumisen periaate, jossa kasvit, eläimet ja ihmiset kantavat uutta elämää ja hedelmää lisääntyen laajasti lajinsa mukaan. Kristittyjenkin tehtävä on hengellinen moninkertaistuminen, jotta mahdollisimman moni tulisi uskoon ja eläisi Jumalan yhteydessä ja tekisi  taas uusia opetuslapsia.

Olemassaoleva ihmissuhdeverkosto

Pyry pohti ensin Jeesuksen ihmissuhteita ja kirjoitti: ”kaikki, mitä ja miten Jeesus toimi, perustui ihmissuhteisiin”. Jeesus hakeutui ainakin aluksi olemassaoleviin ihmissuhdeverkostoihin, joihin myös hänen ensimmäiset opetuslapsensa kuuluivat.

Jeesus vietti aikaa näiden ystäviensä, heidän ystäviensä ja perheidensä kanssa. Jeesuksen ystäviin kuuluivat muun muassa Sebedeuksen pojat Jaakob ja Johannes. Poikien äiti oli luultavasti Salome, joka oli ehkä Jeesuksen äidin Marian sisko (”Jeesuksen ristin luona seisoivat hänen äitinsä ja tämän sisar” Joh. 19:25). Sebedeuksen pojat olivat siis luultavasti Jeesuksen serkkuja. Toinen veljespari – Pietari ja Andreas – olivat varmaankin Sebedeuksen, Jaakobin ja Johanneksen yhtiökumppaneita kalastusalalla.

Meilläkin on jo ihmissuhdeverkostot olemassa, joita voimme käyttää evankeliumin viemiseen ja opetuslasten tekemiseen. Jeesus toimi ihmissuhdekeskeisesti.

Jumalallista ruokaa

Toisessa kirjoituksessa Pyry mainitsee kaksi Raamatun kohtaa. Ensin Johanneksen evankeliumin 4. luvusta, jossa Jeesus sanoo: ”Minun ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon ja vien hänen työnsä päätökseen” (4:34). Jeesus sanoo nämä sanat opetuslapsilleen Sykarin kaivolla, kun he olivat palanneet ruuanhakureissusta. Aiemmin Jeesus oli ollut nälkäinen ja väsynyt, mutta nyt hän on täynnä energiaa. Opetuslapset ihmettelivät, että kuka Jeesuksen on ruokkinut, kun hän on noin voimissaan. Jeesus oli kohdannut Sykarin kaivolla naisen, joka vakuuttui Jeesuksen messiaanisuudesta, ja nainen oli lähtenyt kylään kertomaan tuntemilleen ihmisille, ihmissuhdeverkostolleen, mitä oli tapahtunut.

Jeesus sanoi opetuslapsille, että hän on tullut jo ruokituksi Jumalan tahdon tekemisellä: ”Minulla on ruokaa, josta te ette tiedä” (4:32). ”Minun ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon ja vien hänen työnsä päätökseen” (4:34). Jeesus oli kohdannut naisen, joka oppi tuntemaan hänessä messiaan ja joka lähti jakamaan sanomaa eteenpäin. Tämä taivaallisen isän tahdon tekeminen oli Jeesukselle ravitsevaa yliluonnollista ruokaa.

Pyry mainitsee myös Jeesuksen sanat niin sanotussa ylimmäispapillisessa rukouksessa Getsemanen puutarhassa juuri ennen vangitsemistaan ja kuolemaansa: ”Minä olen kirkastanut sinut täällä maan päällä saattamalla päätökseen työn, jonka annoit tehdäkseni” (Joh. 17:4).

Jeesus sanoi saattaneensa päätökseen työn, jonka Isä antoi hänelle. Pyryn mielestä Jeesus ei puhu tässä sovituskuolemastaan vaan opetuslasten tekemisestä: ”Mistä työstä siis oikein voi olla kyse? Väitän, että lähettäjän työ on tehdä opetuslapsia, jotka tekevät opetuslapsia, jotka tekevät opetuslapsia. Jeesus on rakentanut liikehdinnän, jonka ensisijainen tarkoitus on viedä sanomaa rististä aina maan ääriin saakka! Ellei Jeesus olisi mennyt ristille ja kantanut meidän syntejämme, olisi opetuslasten tekeminen ollut yksinkertaisesti turhaa, sillä mitään, mitä tulisi viedä eteenpäin, ei olisi!”

Omista unelmista Jumalan unelmiin

Trilogian viimeisessä osassa Pyry kertoo Jeesuksen työn koskevan meitäkin. Jeesus käski rukoilla lisää työmiehiä, sillä maailmassa satoa on paljon (Luuk. 10:2). Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Rauha teille! Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät” (Joh. 20:21). Lähetyskäsky löytyy kaikkien evankeliumien lopusta. Meidänkin ruokamme tulee olla se, että täytämme lähettäjämme tahdon ja viemme hänen työnsä päätökseen. Työn ytimessä on opetuslasten tekeminen.

Kasteteologian (Room. 6:1-4) perustalta Pyry sanoo, että meidän pitää kuolla omalle itsellemme, itsekkäille haluille ja itsekkäälle elämälle, tunnustaa syntimme ja pyytää Pyhän Hengen voimaa päivittäiseen kilvoitteluumme. Kasteessa meidät haudattiin ja me nousemme uudessa voimassa ylös. Uudesssa elämässä elämme uuden Herran alaisuudessa ja alamme haluta Lähettäjämme tahdon tekemistä.

Tämä tarkoittaa myös jokapäiväisen ristin kantamista. Pyry kysyy: ”Mikä on sinun ja minun risti elämässämme? Sen voisi sanoa yksinkertaisesti näin: Siinä kohden, missä sinun ja Jumalan tahto risteävät, siellä on sinun ristisi, jota Herra kutsuu sinua kantamaan – tekemään Jumalan tahdon.”

Jumalan tahto on, että kaikki ihmiset uskoisivat Jeesukseen ja olisivat hänen opetuslapsiaan. Jumalan tahto on, että joku tekee heistä opetuslapsia. Tässä on tehtävää jokaiselle uskovalle. Kun valitsemme Jumalan tahdon mukaisen elämäntavan, tiedämme, että se on lopulta parasta meille itsellemme ja toisille.

Me korostamme maallikkoutta?!

Kirkossa ja hengellisissä järjestöissä puhutaan mallikoiden ja seurakuntalaisten merkityksestä. Monesti tämä on vain tyhjää puhetta, sillä maallikkoja, joita Raamattu kutsuu myös kuninkaalliseksi papistoksi, ei kohdella kuninkaallisina eikä pappeina. Liian usein heitä pidetään yleisönä, jotka tulevat katsomaan papin tai saarnaajan performanssia.

Kristityillä on tässä maailmassa monenlaisia kutsumuksia. Mainitsen tässä yhden suuren tehtävän.

Me korostamme kristittyjen vapaaehtoistyön merkitystä, mutta emme ole antaneet malleja ja työvälineitä kuninkaalliselle papistollemme sielujen voittamiseen, opetuslapseuttamiseen ja moninkertaistumiseen.

Näin olemme ottaneet heiltä pois tämän kutsumuksen ja ilon. Olemme muuttaneet kirkon tärkeimmän sotajoukon kokouskeskeisiksi istumakristityiksi. Sanankuulossa istumistakin tarvitaan, mutta Jeesus lähettää meidät maailman keskelle elämään ja palvelemaan.

Miten elämäni voi moninkertaistua?

Miten voisin olla Kristuksen soturi, opetuslapsi ja moninkertaistaja? Miten voisin olla opetuslapsi, joka tekee opetuslapsia, jotka taas tekevät opetuslapsia? Tässä muutama vinkki:

  • Sinulla on kutsumus tehdä opetuslapsia. Älä luovuta tätä oikeutta pois.
  • Sinä voit moninkertaistaa sen siunauksen, jonka olet itse saanut, jakamalla tietojasi ja kokemuksiasi toisille.
  • Sinun ei tarvitse lähteä kauas. Käytä olemassaolevaa ihmissuhdeverkoastoasi, josta etsit heidät, joiden kanssa voisit keskustella uskosta. Kysy, haluaisiko hän tulla kylään, jotta voisit kertoa, mitä usko sinulle merkitsee.
  • Älä lyö häntä hengen miekalla vaan tarjoa kuppi kuumaa. Kahvikuppi on parempi väline opetuslapseuttamisessa kuin kirves. Ystävällisyys ja nöyryys avaa ennakkoluulon lukitsemaa ovea.
  • Kysy, voisitko rukoilla hänen puolestaan. Onko hänellä jotain vaikeuksia tai sairautta, johon hän toivoisi saada taivaallista apua? Rukoile ytimekkäästi.
  • Ole hänelle lähimmäinen ja ystävä myös silloin, kun hän ei halua kuulla uskostasi.
  • Jos hän tulee uskoon, pyydä häntä tekemään toisille samaa, mitä sinä teit hänen kanssaan.
  • Jos hän johtaa jonkun uskoon, sinusta on tullut jo hengellinen isoisä tai isoäiti!
  • Myös uskovat tarvitsevat hengellisiä matkakumppaneita, joilta saavat ohjausta ja tukea. Ole vierelläkulkija ja rohkaisija.
  • Kaikissa keskusteluissa tutkikaa, mitä Raamattu sanoo.
  • Elämäsi voi kasvaa satakertaista hedelmää ikuisuuteen.

Ole siunattu ja suureksi siunaukseksi!

50 vuotta armoa

Siunausten saattamana

En osaa kuvitella hienompaa asiaa tässä maailmassa kuin tuntea kolmiyhteinen Jumala Jeesuksen kautta. Se oli ihanaa jo nuorena. Ja mitä enemmän ikää ja elämänkokemusta tulee, sitä ihmeellisemmältä se maistuu. Jeesus ja kaikki hänen mukanaan tuomansa siunaukset kuuluvat minulle vieläkin.

Parasta aikaa

Synnyin tähän maailmaan maaliskuisena pitkäperjantaina viisikymmentä vuotta sitten. Sain viettää hienot syntymäpäiväjuhlat ystävien ja työtovereiden kesken (jälkimmäiset ovat myös edellisiä). Jokainen hetki on Jumalan armoa. Olen saanut elää rikasta elämää, nauttia läheisten seurasta, tehdä mielekästä työtä ja olla teidän monen ystävä. Onko viisikymppinen vanha? 30 vuotta sitten olisin sanonut, että kyllä on! Nyt viisikymppiset tuntuvat paljon nuorekkammilta. Totuus on kuitenkin se, että ihmisen parasta aikaa on parasta aikaa.

Jeesus lahjana ja esimerkkinä

Jeesus on meille ennen kaikkea lahja. Mutta hän on myös esimerkki Jumalan tahdon mukaisesta elämästä. Koska olemme siirtymässä yhä enemmän työssämme yksittäisten tukijoiden varaan, minua on puhutellut se, että Jeesus halusi olla muiden henkilöiden lahjoitusten varassa. Hänelläkin oli oma lähettäjärengas (Luukas 8:3). Se ei ollut hänestä varmaankaan nöyryyttävää vaan hän halusi antaa toisille mahdollisuuden olla varoillaan työssä mukana. Uskon, että hän halusi antaa myös esimerkin seuraajilleen. Jeesukselle itselleen ei olisi ollut mikään ongelma tehdä ihmeitä, joilla olisi huolehtinut elannostaan. Tai ehkä suurin ihme on tämä hänen osoittamansa malli!

Tule mukaan!

Tässä on otteita heinäkuun 2017 kirjeestäni. Laitan kirjeitä tulemaan kaikille, jotka haluavat olla työtoveruudessa evankeliumin hyväksi. Voit tilata kirjeen sähköpostiisi tai postilaatikkoosi. Lue lisää klikkaamalla tästä: Tervetuloa mukaan!


Yllä olevan kuvan on ottanut Philippe Gueissaz 50-vuotissyntymäpäivänäni.

puhe Kansanlähetyspäivillä

Kuka on Kansanlähetyksen näky?

Täällä teltassa sekä radioiden ja tietokoneiden äärellä on monta sellaista, jotka olitte perustamassa Kansanlähetystä 50-vuotta sitten. Täällä on kaksi ensimmäistä pääsihteeriä, edeltäjäni Matti Väisänen ja Timo Rämä. Tällä on hallituksen puheenjohtajat Heimo Karhapää ja Tuomo Heikkilä. Ensimmäinen puheenjohtaja Eino J. Honkanen on jo päässyt kirkkauteen.

Olen Jumalalle kiitollinen siitä, että opin nuorena tuntemaan Jeesuksen henkilökohtaisena vapahtajana. Jo pian sain myös vision maailmanlaajasta tehtävästä. Luin hengellistä kirjaa, jossa nuoret kristityt tulivat yhteen ja rukoilivat, että voisivat olla siunaukseksi pohjoisesta etelään ja idästä länteen. Nuo miehet taisivat olla Billy Graham ja Navigaattorit järjestön perustaja Dawson Trotman. Ajattelin, että tuohan on hyvä rukous ja tein siitä omankin rukoukseni: haluan elää elämäni siten, että voisin olla siunaukseksi toisille ihmisille eikä vain omalla paikkakunnallani vaan koko Suomessa ja maailmassa.

RADIKAALI NÄKY

Maailmanlaaja näky oli myös niillä, jotka perustivat Kansanlähetyksen toukokuussa 1967. Näky oli suuri. Ja uskon, että Jumalan valtakunnassa näyn tuleekin olla suurempi kuin omat rahkeemme riittävät, sillä työ on Jumalan ja tehtävät inhimillisesti mahdottomia.

Perustamisen jälkeen vuonna 1968 lähetettiin ensimmäiset lähetystyöntekijät Keski-Aasiaan, Etiopiaan ja Japaniin. Suomeen syntyi piiriorganisaatio kolmessa vuodessa ja toimintaa oli pian kahdessa kolmasosassa seurakuntia. Nykyään olemme samoissa prosenteissa.

Vanha sanoma tuotiin moderneissa muodoissa. Järjestimme telttakokouksia, lähetimme nuoria pikkubusseilla ulkomaan aktioihin, veimme Raamattuja ja kirjallisuutta idän vainotulle kirkolle. Tästä olimme myös viranomaisten kuulusteltavana. Noin 50-vuotta sitten syntyi myös näky kristillisestä radioasemasta, joka perustetaan tänne Ryttylään. Kotimassa radio olisi vastavoimana Yleisradion uskonnollisille ohjelmille ja lyhytaaltoradio lähettäisi evankeliumia Aasian miljoonille. Visio oli vuosikymmeniä etuajassa.

Työtä on kuvannut ennakkoluulottomuuden lisäksi vastustus. Työtä on vaikeutettu, rahalla on yritetty muuttaa teologiaamme ja mainettamme mustattu. Suurimmat inhimilliset menetykset ovat olleet Eeva ja Erik Barendsenin, Seija Järvenpään ja Kaija Martinin marttyyrisurmat kohdemaissaan. Työssä on iloittu, mutta on myös paljon itketty. Olemme surreet myös omaa taitamattomuuttamme, vääriä sanoja ja asenteita. Mutta yhdessä kansanlähetysväkenä voimme todeta: Tähän asti on Herra meitä auttanut. Tarkemmin Kansanlähetyksen 50-vuotisesta historiasta kertoo juuri painosta tullut kuvapainotteinen juhlakirja, jota saa kirjamyynnistä.

TÄHÄN NÄKYYN OLI HELPPO LIITTYÄ

Tässä liikkeessä on hyvin erilaista väkeä, mielipiteiden runsautta, ajatusten moninaisuutta. Järjestömme kokosi syntyessään erilaisia liikkeitä ja ryhmiä, ja se näkyy työssämme. Meitä ei ole veistetty yhdestä puusta. Monenkirjavaa kansanlähetysväkeä on punonut yhteen samankaltainen näky.

Näyn ollessa vahva on ollut tilaa hengittää. Näyn muuttuessa tiukan yksityiskohtaiseksi raitis tila loppuu ja alamme rakentamaan raja-aitoja ystäviimme. Vahva Raamattuun perustuva evankelioimis- ja lähetysnäky on tuonut joustavuutta vanhan sanonnan mukaisesti: ”Pääasiassa yksimielisyys, sivuasioissa vapaus ja kaikissa asioissa rakkaus”.

Tämä Raamatusta nouseva kansanlähetysnäky sytyttää minut yhä uudelleen. Näyn ytimessä ovat seuraavat asiat:

A) Lähetyskäsky lahjana ja vaatimuksena.

Kansanlähetys syntyi lähetysnäyn ympärille. Nuoret ja vanhemmat saivat herätyksessä Jumalan kutsun lähteä ja lähettää. Meillä on nyt 63 lähetystyöntekijää. Heidän tärkeän työnsä tekee mahdolliseksi suuri ystävien ja seurakuntien joukko.

Lähetystyö on Jumalan antama etuoikeus meille. Hän antaa meidän olla mukana historian tärkeimmässä tehtävässä. Lähetystyö on myös Jumalan vaatimus meille. Se on selvä käsky, joka vaatii kristikansalta myös uhrauksia. Lähetystyömme ytimessä on evankeliumin levittäminen Jeesuksesta ja ihmisten kutsuminen uskoon ja uskovien varustaminen.

Kun 26 vuotta sitten, opiskelin täällä Ryttylässä, kävelin näitä teitä ja rukoilin: Anna minun päästä kertomaan evankeliumia niille, jotka eivät vielä Jeesusta tunne. Pidän suurena etuoikeutena, että Jumala on johdattanut minut liikkeeseen ja joukkoon, jossa evankeliumikeskeinen lähetystyö on arvossa.

B) Herätyksen kaipuu.

Kansanlähetys pyrkii herätykseen. Herätyksessä yksittäinen ihminen löytää Jumalassa pelastuksen ja elämän tarkoituksen. Ihmiset täytyy herättää Jumalan valtakunnan totuuksille, sillä ilman herätystä ja uskoa Jeesukseen meidän ystäviämme, sukulaisiamme ja naapureitamme joutuu kadotukseen. Tälläkin viikolla olemme kuulleet onnettomuuksista, joissa kymmeniä on kuollut. Oliko heidät herätetty vai nukutettu? Kirkon ja järjestöjen tehtävä on herättää ihmisiä Jumalan, tulevan tuomion, taivaan ja kadotuksen totuuksien eteen. Herätä pitää jo tässä ajassa. Ikuisuudessa se on myöhästä. Moni suomalainen on nukutettu uneen ja kadotuksen tielle väittämällä, että ole huoleti sinuthan on kastettu se riittää. Tai on väitetty, että Jumalan armo lopulta pelastaa kaikki. Tai on vain vaiettu tuomiosta, kadotuksesta ja taivaasta, koska siihen ei uskota tai se tuntuu pahalta. Tunteemme tai vaitonaisuutemme ei poista itse asiaa.

Suuren lahjan löytäminen on tuonut halun auttaa muita. Herätyskristillisyyden kolme kulmakiveä ovat ihmisen radikaalin ja kadottavan syntisyyden korostaminen, Jeesuksen ihmeellinen sovitustyö jokaisen ihmisen puolesta sekä kutsu uskon vastaanottamiseksi. Herätyskristillisyyden varsinainen sanoma on Jumalan rakkaus ja iloinen sanoma Jeesuksesta. Kaikki raamatullinen kristillisyys on herätyskristillisyyttä, joka tähtää uskon syntymiseen. Koko kirkon toiminta kasteesta alkaen tähtää uskon syntymiseen ja siihen, että kaikki kirkon jäsenet ja muutkin uskoisivat Jeesukseen ja pääsisivät ikuiseen elämään.

C) Radikaali palvelu ja uhrialttius.

Kansanlähetyksessä alusta tähän päivään asti minua on innostanut halu tehdä tekoja, jotka muuttavat ihmisten maanpäällistä elämää ja ikuisuuskohtaloa. Monet ovat antaneet voimia, aikaa ja ammattitaitoaan kauttamme tehtävään työhön. Suurelle osalle palkka tullaan maksamaan vasta taivaassa.

Tänä kesänä olen lukenut vanhoja lähetyskirjoja sadan vuoden takaa, joissa puhuttiin suurista uhrauksista lähetystyön toteuttamiseksi. Näissä kirjoissa puhuttiin rohkeammin kuin nykyään omasta luopumisesta parempien päämäärien hyväksi. Niissä tultiin lähelle Jeesuksen sanoja, joka käskee meitä omasta elämästä luopumiseen ja ristin kantamiseen. Dietrich Bonhoeffer sanoi asian näin: Kun Kristus kutsuu ihmisen, hän kutsuu hänet kuolemaan.

Ihmettelen ja iloitsen siitä, että kansanlähetyksen ystävät ovat viime aikoina tehneet testamentteja ja paljon kuukausilahjoittamissopimuksia. Tämä on tärkeä lähetystehtävän toteuttamisen muoto.

Meidän tulee olla valmiita ristin kantamiseen. Jumalan sanan seuraaminen voi viedä kärsimykseen, rahojen menetykseen, kavereiden katoamiseen ja inhimilliseen epäonnistumiseen.

Mutta ristin kantaminen voi olla myös vapaaehtoista valintaa ja luopumista hyvistä asioista Jumalan ja lähimmäisten hyväksi. Moni on luopunut korkeammasta elintasosta, tavaroista ja elämästään Jumalan valtakunnan hyväksi.

D) Raamattu Jumalan ilmoituksena uskon ja työn perustana.

Työmme ja uskomme perustana on usko, että Jumala on puhunut meille Raamatussa. Raamatun jumalisuus perustuu Pyhän Hengen inspiraatioon. Raamatulla on itsessään arvovalta kirkossa. Raamatun tulkintamme on vajavaista, mutta luotamme Raamatun erehtymättömyyteen.

Kansanlähetyksen pahimmat uhkakuvat eivät liity ulkoisiin haasteisiin vaan omaan sisäiseen elämäämme järjestönä ja uskovina. Pahin huolemme järjestönä ei ole maallistuminen tai liberaalit vaikuttajat kirkossa vaan se, että emme enää itse tunne Raamattua emmekä usko, opeta ja elä sen mukaisesti.

Raamattu on armoväline, joka herättää ja vahvistaa uskoamme. Jos koemme uskossamme heikkoutta, emme ole ehkä ruokkineet itseämme tarpeeksi Raamatulla. Uskonelämän vahvistumiseksi tarvitsemme Jumalan sanaa.

Raamattu myös näyttää, mikä on Jumalan tahto, mitä kristityn tulee uskoa ja toimia. Se on ohje oikeaan ja pyhään elämään.

Paavali muistuttaa Timoteusta: ”Taistele jalo taistelu ja säilytä usko ja hyvä omatunto! Jotkut ovat sen hylänneet ja ovat haaksirikkoutuneet uskossaan” (1. Tim. 1:18-19).

Meidän on taisteltava yhdessä. Rukoiltava, opetettava ja autettava toisiamme, että säilytämme kristillisen uskon kaksi puolta: Ensinnäkin henkilökohtaisen uskon Jeesukseen. Tässä maailmassa siitä on mahdollista luopua, ja jotkut ovat luopuneet. Toiseksi kristillisen uskon sisällön, oikean opin. Siitäkin tässä maailmassa on helppo luopua ja omaksua Jumalan sanan vastakkaisia mielipiteitä. Molemmissa luopumuksista usko kokee Paavalin mainitseman haaksirikon. Säilytä sinäkin usko ja hyvä omatunto!

Kiitos teille, jotka olette taistelleet ja säilyttäneet uskon. Kiitän teitä, jotka olette perustaneet tämän järjestön. Ja kiitän teitä, jotka olette pitäneet sen elinvoimaisena. Usein Jumala on valinnut heikon ja pienen ihmisen tai ryhmän toteuttamaan tahtoansa ja olemaan todistaja. Se ei tarkoita, että nuo ihmiset olisivat olleet parempia, mutta he ovat suostuneet seuraamaan Jumalan tahtoa.

KANSANLÄHETYKSEN STRATEGIATYÖSKENTELYSTÄ

Hengellisen järjestön tulee säännöllisesti arvioida toimintaansa ja työmuotojaan. Kansanlähetyksen identiteettiin on kuulunut uusiutuminen ja uusien työmuotojen käyttö.

Ryhdyimme apulaislähetysjohtaja Teijo Peltolan vetämänä viime syksynä muovaamaan uutta strategiaa. Kävimme 17 kansanlähetyspiirissä ja Ruotsin suomenkielisessä Kansanlähetyksessä arvioimassa toiminnan nykytilaa ja tulevaisuutta.

Strategiaprosessi oli talven ja kevään aikana esillä kaikissa työntekijätapahtumissamme ja pyysimme siihen palautetta kirkkohallitukselta, yhteistyöjärjestöiltä sekä työntekijöiltämme kotimaassa ja ulkomailla. Työskentelyyn osallistui yhteensä 700 ihmistä. Tiiviin ja monipuolisen työskentelyn seurauksena syntyi Kansanlähetyksen uusi strategia, jonka Kansanlähetyksen liittohallitus hyväksyi kesäkuussa. Syntynyt ja hyväksytty strategia on koko kansanlähetysliikkeen strategia, joka koskee kaikkea työtämme täällä Ryttylässä, piirijärjestöissä ja lähetysalueilla.

Kansanlähetyksen visio

Kansanlähetyksen uusi visio on ilmaistu sanoilla:

Raamattu rakkaaksi – Evankeliumi kaikille.

Uudessa visiossa näkyy kaksi tärkeää asiaa: Raamattu ja evankeliumin vieminen lähelle ja kauas. Kaikille tarkoittaa erityisesti niitä, jotka eivät ole sitä kuulleet.
Raamattu rakkaaksi ja evankeliumi kaikille, kuvaa hyvin tavoitteitamme ja se pitää sisällään kolme Kansanlähetykselle tärkeää sanaa Raamattu, herätys ja lähetys. Tähän visioon sydämeni yhtyy täysillä: Raamattu rakkaaksi – Evankeliumi kaikille!

Kansanlähetyksen missio

Missiossa on neljä kohtaa:

  1. Luemme, opetamme ja noudatamme Jumalan sanaa.
  2. Tarjoamme hengellisen kodin kaikille sukupolville.
  3. Kohtaamme ihmiset heidän hengellisissä ja ajallisissa tarpeissaan.
  4. Varustamme yhteisöt ja uskovat toimimaan evankeliumin ja lähetystyön puolesta.

Missiossa korostuu Raamattu, uskovien yhteys, hengellisten ja diakonisten tarpeiden huomioiminen sekä Jumalan kansan mobilisointi. Näissä neljässä mission kohdassa on tehtävämme ydin.

Kansanlähetyksen arvot

Kansanlähetysliikkeen arvot uudessa strategiassa on määritelty seuraavasti:

  1. Uskollisuus,
  2. Perheystävällisyys,
  3. Palvelualttius,
  4. Laadukkuus ja
  5. Läpinäkyvyys.

Uskollisuus tarkoittaa ennen kaikkea uskollisuutta Raamatulle. Uskollisuus tarkoittaa myös herätyskristillisen pietistisen työnäkymme arvostamista. Identitettimme nousee luterilaisesta pietistisestä herätyskristillisyydestä.

Perheystävällisyys tarkoittaa perheiden, kaikkien sukupolvien, ottamista huomioon toiminnassamme. Tuemme avioliittoa.

Palvelualttius muistuttaa työmme diakonisesta ulottuvuudesta. Palvelemme sanoin ja teoin ja olemme valmiita antamaan oman elämämme alttiiksi toisten tähden. Kasvavien kirkkojen ja yhteisöjen arkeen kuuluu uskollisuus Raamatulle ja lähimmäisen auttaminen.

Laadukkuus kutsuu meitä arvostamaan työntekijöiden ja vastuunkantajien osaamista. Haluamme kehittää jatkuvasti toimintaamme.

Läpinäkyvyys kertoo, että olemme avoimesti sitä mitä olemme.

Edellä mainittujen mission, vision ja arvojen lisäksi meillä on operatiivista työtä varten laadittu tarkempi toimenpidesuunnitelma, johon olemme kirjanneet seuraavien vuosien käytännön askeleet vision toteuttamiseksi.

AJANKOHTAISIA ASIOITA

Seuraavaksi kaksi ajankohtaista asiaa. Eri aikakausina eri kristilliset uskonkappaleet joutuvat kiistan alaisiksi.

Avioliitto

Tämän hetken kiistaa maailmanlaajassa kristikunnassa käydään avioliitosta ja samaa sukupuolta olevien suhteista.Suomessa maaliskuun ensimmäinen päivä tuli voimaan sukupuolineutraali avioliitto. Nyt moni vaatii myös kirkkoa vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja. Kevään kirkolliskokouksessa oli aloite Kirkon avioliittokäsityksen laajentamiseksi. Aloitteessa esitetään, että samaa sukupuolta olevat parit voitaisi vihkiä kirkolliseen avioliittoon. Laajentaminen kuulostaa sanana hienolta, mutta kristillisen avioliiton laajentaminen samaa sukupuolta oleviin liittoihin tarkoittaa käytännössä vanhan raamatullisen ja historiallisen avioliittokäsityksen hylkäämistä. Tätä ei tule hyväksyä.

Kansanlähetyksessä opetamme kristillistä ja raamatullista avioliitoa miehen ja naisen välillä. Raamattu ei missään osoita hyväksyntää samaa sukupuolta olevien parien suhteille vaan pitää niitä syntinä.

Kirkko

Moni on kysynyt suhteestamme kirkkoon. Suomen evankelis-luterilainen kirkko on tärkein yhteistyökumppanimme. Toteutamme kirkon lähetystehtävää, tuemme seurakuntia raamattuopetuksessa, julistustyössä, rippikoulutyössä, lapsi- ja nuorisotyössä ja monella muullakin tavalla. Monen hengellinen koti on paikallisseurakunnassa.

Suomen seurakunnat ovat hyvin erilaisia. Suuri osa seurakunnasta haluaa seurata Raamatussa ja kirkon tunnustuksessa ilmaistua oppia julistuksessa ja toiminnassa. Toisaalla paimenet sanovat, ettei voi tietää, onko Jumalaa olemassa, jossain ei uskota Jeesuksen jumaluuteen, ristinkuolemaan, ylösnousemukseen ja takaisintuloon. Jossain avoimesti hylätään kirkon avioliittokäsitys. Jossain herätyskristityiltä halutaan ottaa toimintamahdollisuudet pois.

Tiedostamme, että tässä maailmassa ei ole täydellistä seurakuntaa, yhteisöä eikä työntekijää. Mutta yhteisöt ja työntekijät suhtautuvat Jumalan ilmoitukseen eri tavoin. Jotkut pitävät Raamattua ihmisten mielipiteinä, meille se on ilmoitus, jonka mukaan tulee uskoa ja jota tulee opettaa. Nykyaika tuo uusia haasteita ja mahdollisuuksia meillekin. Meidän on huolehdittava niistä uskovista, jotka sekavassa hengellisessä ajassa hakeutuvat meidän luoksemme.

Me järjestämme seurakuntien kanssa jumalanpalveluksia. Meillä ei pappeja ja paikkoja tarpeeksi järjestääksemme niitä enemmän. Meidän vahvuutemme on ollut kristittyjen yhteinen pappeus. Täällä on paljon uskovia, jotka voivat olla hengellisinä isinä, äiteinä, siskoina ja veljinä kodittomille ja yksinäisille kristityille. Yksi konkreettinen askel on esimerkiksi avata koti toisille kristityille, jotta he tulevat yhteen rukoilemaan ja lukemaan Raamattua. Kristikansa tarvitsee tällaisia koteja.

Tärkeämpää kuin missä olemme, on se mitä olemme ja miten olemme. Jos jäämme kirkkoon, on tärkeää pitää kiinni omasta identiteetistämme, ja rohkeasti julistaa sanaa kuten Paavali käski Timoteusta tilanteessa, jossa seurakuntiin oli tullut harhaopettajia.

Viime viikolla eräs äiti tuossa pihassa antoi tunnustusta Kansanlähetyksen työtä ja sanoi, että kiitos teidän perheleireille meidän lapsemme ovat vielä tänäänkin uskossa. Järjestämämme leirit ovat paikkoja, joissa lapset saavat raamattuopetusta ja tutustuvat toisten uskovien perheiden lapsiin. Tämä palaute meni sydämeen asti. Tänä aikana meidän pitää tukea erityisesti perheiden ja lasten kristillistä kasvua.

Tarvitsemme erilaisia yhteisöjä, pieniä ja suuria, jotta me itse ja lapsemme pysymme uskossa. Tärkeää on se, mitä olemme ja miten olemme eli miten huolehdimme niistä uskovista, jotka hakeutuvat luoksemme.

MITÄ ANNETTAVAA KANSANLÄHETYKSELLÄ ON?

Mitä annettavaa Kansanlähetyksellä on Suomen kristikunnan keskuudessa? Muun muassa lähetystyö, evankelioiminen, Jumalan sanan opetus, lapsityö, nuorisotyö ja perhetyö. Meillä on Kansanlähetysopisto, jossa on lukuvuoden kursseja ja viikonlopputapahtumia. Viime lukuvuosi oli Kansanlähetysopiston kaikkien vilkkain vuosi. Meillä on Uusi Tie –lehti, joka on todella tärkeä lehti herätyskristilliselle väelle. Tällainen lehti ei ole itsestään selvyys. Tilaamalla kannattaa tukea sen ilmestymistä.

Meillä on piirijärjestöt, joissa kotimaan työmme tapahtuu. Niissä tehdään yhteistyötä seurakuntien ja muiden järjestöjen kanssa sekä rakennetaan omaa itsenäistä työtä. Haluaisin, että Kansanlähetys olisi ajassamme kuin majakka joka valaisee yöllä. Valoa tarvitaan! Haluaisin, että olisimme kuin synnytyslaitos, jossa Jumalan valtakuntaan syntyy uusia jäseniä. Syntyneistä huolehtiminen vaatii vaivannäköä, siihen kuluu rahaa, ehkä yövalvomista ja tilanteita, joissa kalenterimme ja suunnitelmamme menevät uusiksi. Mutta uusista Jumalan lapsista tulee huolehtia. Meidän on oltava kuin ensiapuasema tai sairaala, sillä elämä on kovaa ja monet tarvitsevat tukea ja huolenpitoa. Moni teistä on lähipiirissä sitoutunut kaikkeen tähän. Se on liikkeemme vahvuus.

Olemme monessa mukana oleva liike. Laaja työmme on tuonut myös taloudellisia haasteita. Meillä ei ole suuria omaisuuksia vaan raha on laitettu evankeliumin työhön. Meillä on talous tiukalla. Nyt Kansanlähetyspäivillä voit tulla yhteisen työn taakse. Toivon, että moni tulee tänään Ilonkorjuu -lähetyskahvioon tai Suomi sydämellä -pisteelle tehden lujan päätöksen: Minä tulen uudella tavalla tähän työhön mukaan. Haluan antaa omastani tälle työlle. Erityisesti kuukausilahjoittajien merkitys on meille suuri. Kiitos kaikille teille, jotka olette antaneet omastanne yhteiseen työhön ja teille, jotka näiden päivien aikana haluatte tulla kantamaan työn hellettä ja taakkaa sekä iloitsemaan siitä, mitä Jumala tekee.

JEESUS KESKIPISTEENÄ!

Hyvät ystävät! Olen puhunut siitä, mikä on Kansanlähetyksen näky. Kysymys on tärkeä. Mutta vieläkin tärkeämpää on kysyä, kuka on Kansanlähetyksen näky? Silloin kaikki saa oikeat mittasuhteet ja suunnan.

Toimintamme keskipisteenä ei lopulta ole Suomen ja maailman evankelioiminen, ei yhteisöjen muodostaminen, ei kannanotot Raamatun puolesta kirkollisiin kiistoihin, ei eettiset ja moraaliset asiat eikä mikään hengellinen työ. Keskipisteenä on Jeesus. Pääasian tulee olla pääasiana ja pääasia on Jeesus Kristus.

Jeesus on universumin keskus. Hän oli ennen maailman luomista, hän tuli ihmiseksi minun ja sinun pelastuksen tähden, hän kantoi syntimme ristillä ja nousi kuolleista.

Tulin nuorena uskoon ja rakastuin Jeesukseen. Hän on niin hyvä. Nyt yli 30 vuotta myöhemmin tarvitsen häntä vähintään yhtä paljon. Olen ollut kohta kuusi vuotta Kansanlähetysliikkeen johtaja. Yksi kuva tästä ajasta on pesukoneen kuivausrumpu, johon olen joutunut. Rumpu on käynyt kierroksilla ja poistanut rummussa olevasta esineestä turhia asioita. Minulla se on tarkoittanut sitä, että kuvitelma omista kyvyistä ja hyvyydestä on vähentynyt ja tarvitsen Jeesusta enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Siksi minä rakastan Jeesusta. Hän on ollut minulle hyvä. Hän antaa kaikki syntini anteeksi ja vakuuttaa rakkauttaan. Jeesus ei ole hylännyt minua. Hän antoi elämälle tarkoituksen. Hän kutsui hengelliseen työhön. Hän vain jakaa, antaa, tarjoilee ja lahjoittaa hyvyyttään. Jeesus antaa minun olla mukana yhdessä teidän kanssanne suurimmassa tehtävässä maan päällä: sielujen pelastamisessa eli helvetin tyhjentämisessä ja taivaan täyttämisessä. Ei ole suurempaa etuoikeutta ja elämäntarkoitusta. Jeesus antoi Pyhän Hengen lohduttamaan ja täyttämään minut.

Jeesus tulee takaisin ja hänen armostaan pääsen uuteen kotiin. Jos kuolen ennen hänen paluutaan, kuolen uskossa Jeesukseen ja tiedän lunastajani elävän ja nostavan minut kuolleista.

Jotkut viime vuonna mukana olevista ovat kuluneen 12 kuukauden aikana päässeet kotiin taivaaseen. Jotkut meistä pääsevät ennen seuraavia Kansanlähetyspäiviä. Ikuisuuden näkökulmasta avautuu Jeesuksen suuri merkitys. He ovat perillä Jeesuksen tähden!

Kansanlähetyksen näyn tulee olla Jeesus! Me puhumme Jeesuksesta, me odotamme hänen paluutaan, me odotamme näkevämme hänet tuomioistuimella puolustajanamme, me odotamme pääsevämme hänen valtakuntaansa.

Jeesuksen tulee asettaa Kansanlähetysnäky, ja hän on itsessään se näky. Näky jota katselemme, näky joka saa meidät elämään täysillä hänelle, näky joka vie meidät taivaaseen. Jeesus on Kansanlähetyksen ylin näky, jota nostamme korkealle ihmisten katsottavaksi ja omaksi pelastukseksi.


Polttopiste-puheeni Kansanlähetyspäivillä Ryttylässä 8.7.2017
Kuvassa juhlaväki kuuntelee kun kirkkoherra Jussi Kauranne puhuu. Kuva Marjaana Perttula.