Kirjoittajan arkistot: Mika Tuovinen

Tietoja Mika Tuovinen

Kirjoittaja johtaa Kansanlähetystä. Sydämenasiana lähetystyö ja se, että tavallinen suomalainen voisi löytää uskon Jeesukseen elämän voimavaraksi ja pelastukseksi. Olisi tosi kiva, jos TILAAT TÄSTÄ ILMAISEN LÄHETYSJOHTAJAN KIRJEEN (Jos et jostain syystä ole siihen tyytyväinen, sen peruuttaminen onnistuu helposti linkkiä klikkaamalla. Lisäksi tarjoan sinulle kahvit, jos tulet Ryttylään - kunhan otat yhteyttä ja sopiva aika löytyy!).

Kristillinen lähetystyö Euroopassa

10 askelta lähetystehtävän toteuttamiseen Euroopassa

Eteeni tuli joitakin tutkimustuloksia, jotka vahvistavat, että Eurooppa on muuttumassa lähetyskentäksi. Mitä meidän tulisi nyt nyt tehdä? Ei ainakaan heittää hanskoja naulaan. Tilanne on kutsu toimia maanosamme hyväksi.

HOLLANTI. Uutinen kertoi, että viidennes Hollannin kirkkorakennuksista ei ole enää alkuperäisessä käytössä. Suurin osa Hollannin 6900 rekisteröidyistä kirkkorakennuksesta on protestanttisia ja katolisia kirkkoja, näistä 1400 on nyt uudessä käytössä. Näistä kirkoista noin 30 % on muutettu asunnoiksi, 20 % toimii kulttuurisessa ja/tai sosiaalisessa käytössä ja 15 % kirkoista on muutettu toimisto- tai liikerakennuksiksi.

ESPANJA. Espanjassa katoliseksi mieltää itsensä 69 %. Heistä noin viidennes harjoittaa uskontoaan säännöllisesti. Ateisteja kansasta on 11 %, ei-uskovia tai neutraaleja 8 %, agnostikkoja 8 %, muuhun uskontoon kuuluvia 3 %. Ateistien määrä on melkein kaksinkertaistunut vuodesta 2006. Huolestuttavaa on, että nuorista (18-24 vuotiaista) yli puolet (53 %) sanoo olevansa ateisti, agnostikko tai uskonnoton. Tästä ikäluokasta vain 6,7 % toteuttaa katolista uskoaan.

ISO-BRITANNIA. Vain yksi prosentti 18-24 vuotiaista sanoo kuuluvansa Englannin anglikaaniseen kirkkoon. Kaikista uskonnollisin ikäryhmä on yli 75-vuotiaat, mutta heistäkin vain joka kolmas sanoo kuuluvansa Englannin kirkkoon.

SAKSA. Saksassa julkaistiin juuri uskontotilasto, joka osoitti kirkkoihin kuulumisen vähenevän. Kirkkoihin kuuluu noin 56 % Saksan asukkaista. Saksan evankeliseen kirkkoon 25,5 %, katoliseen kirkkoon 27,8 ja muihin kirkkoihin 2,9 %. Uskontokuntiin kuulumattomia ja muiden uskontojen kannattajia on 43,8 %. Pian tässä uskonpuhdistuksen ja monen herätysliikkeen synnyttäneessä maassa kristittyjä on alle puolet asukasluvusta.

Mitä tulee tehdä?

Kirkkojen ja kristittyjen pitää nähdä oma maanosamme lähetystyön kohteena. Tässä tärkeää on muun muassa:

  1. Emme saa hävetä sanomaa Jeesuksesta ja elämästä hän yhteydessään.
  2. Vahvistetaan kirkkoina, järjestöinä ja kristittyinä omaa identiteettiämme.
  3. Opimme olemaan sanomamme kanssa selkä suorana myös vähemmistössä ja tarvittaessa kärsimään uskomme tähden.
  4. Tutkimme, mihin eurooppalaiset uskovat ja miksi he ovat kääntäneet selkänsä Jeesukselle ja kristinuskolle
  5. Meidän tulee rohkeasti julistaa evankeliumia ja kristillistä uskoa sekä elämäntapaa, joka on ennenkin muuttanut ja uudistanut eurooppalaista kulttuuria.
  6. Muutokseen pitää saada koko kristikunta mukaan. Jokaisella kristityllä on tehtävä Euroopan uudelleen evankelioimisessa. Tärkeää on arjen elämä Jumalan tahdon mukaan, todistus omasta uskosta sekä rukous läheisten ja koko Euroopan puolesta.
  7. Tutustu Euroopan lähetyshaasteeseen ja pidä sitä esillä.
  8. Lähetämme työntekijöitä tukemaan Euroopan kirkkoja ja kristillisiä järjestöjä. Emme saa kuitenkaan unohtaa lähetystyötä alueilla, joissa on vielä vähemmän kristittyjä kuin täällä.
  9. Tutkitaan herätyksen ja kirkon uudistumisen historiaa Euroopassa ja pohditaan, mitkä ovat olleet tärkeitä palasia. Tutkitaan myös sitä, miten kasvavat yhteisöt toimivat juuri nyt ja opitaan toisilta.
  10. Valtavaan lähetyshaasteeseen vastaaminen edellyttää kristittyjen yhteistyöstä.

Lue lisää Euroopan lähetyshaasteesta:


Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Neil Armstrong ja Buzz Aldrin kuussa - Jumala Jeesuksessa maassa

Lähtemätön jälki

Neil Armstrong jätti ensimmäisen jalanjäljen kuun pölyiseen pintaan. Hänen kerrotaan sanoneen: ”Tämä on pieni askel ihmiselle, mutta suuri harppaus ihmiskunnalle.”

Merkittävämpi tapahtuma kuin ihmisen käyminen kuussa on ollut Jumalan vierailu maan päällä Jeesuksen Kristuksen persoonassa.

Hän jätti jalanjälkensä Galilean ja Juudean pölyisille teille. Hänen verensä tahri puusta tehdyn ristin Jerusalemissa. Ylösnousemuksensa jälkeen hän on jättänyt lähtemättömän jäljen maailmanhistoriaan ja miljoonien ihmisten elämään.

Myös minun.


Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Armstrong Aldrin kuu

3 asiaa vuoden 1969 kuulennolta

1. Ensimmäinen ehtoollinen avaruudessa 21.6.1969

Astronautti Buzz Aldrin oli toinen ihminen kuun pinnalla. Juuri ennen häntä kuuhun oli astunut Neil Armstrong. Mutta kristitty Aldrin oli ensimmäinen, joka vietti ehtoollista avaruudessa. Ennen astumista kuun pinnalle, hän otti esille seurakunnasta tuomansa ehtoollismaljan, viiniä ja leipää. Aldrin luki Jeesuksen sanat Johanneksen evankeliumista:

”Minä olen viinipuu ja te olette oksat. Se joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään.”

2. Koitko Jumalan läsnäolon?

Aiemmin Neuvostoliiton Juri Gagarin kertoi, ettei nähnyt Jumalaa kun kiersi maapallon Vostok-aluksellaa 1961. Kuka tahansa olisi voinut kertoa jo etukäteen tämän Gagarinille. Tai joku olisi voinut sanoa, että jos otat avaruuskypärän päästäsi, saatat nähdä Jumalan. Kun Buzz Aldrin oli avaruudessa, hänellä oli toisenlainen kokemus. Hän välitti sieltä maapallon asukkaille viestin (Psalmi 8:4-5):

”Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä, kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen -mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen.”

Aldrin ei nähnyt Jumalaa, mutta tunnisti hänet luomistyön ihmeellisyydessä. Ja tämä universumin Luoja on kiinnostunut juuri maapallosta ja jokaisesta sen asukkaasta!

3. Suureen näkyyn sitoudutaan

Vuonna 1962 presidentti John F. Kennedy puhui avaruuden valloituksesta ja kuuhun menemisestä. Hän kutsui kansan vaaralliseen ja suureen seikkailuun. Presidentin mukaan toimeen ei ryhdytä siksi, että tehtävä on helppo vaan koska se on vaikea. Noin 400 000 työntekijää palkattiin, parhaat ammattilaiset yritettiin saada mukaan, miljardeja dollareita kulutettiin.

Tavoite on saada mies kuuhun ja samalla yliote Neuvostoliitosta, joka edellisenä vuotena oli lähettänyt Juri Gagarinin kosmokseen.   

Ihmisen lähettäminen kuuhun on pieni tehtävä sen rinnalla, mitä universumin Herra Jeesus Kristus antoi kristittyjen ja kirkkojen tehtäväksi: Evankeliumi tulee viedä kaikille kansoille.

”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” (Markus 16:15-16).

”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.  Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” (Matteus 28:19-20)

Kirkkoina ja kristittyinä tehtävämme ei ole lähettää ihmisiä kuuhun vaan Jumalan valtakuntaan.  Tähän pitää sijoittaa nyt enemmän energiaa ja parhaimmat voimavarat, sillä Herra on antanut tämän tehtävän koko kristikunnalle.

Tehtävä ei ole helppo! Siksi kaikkien kristittyjen – sinun ja minun – on sitouduttava siihen uudella päättäväisyydellä.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Kansanlähetyspäivät puhe Mika Tuovinen kuva Matti Korhonen

Polttopisteessä-puhe 2019

Kansanlähetyksen lähetysjohtaja Mika Tuovisen polttopisteessä-puhe Kansanlähetyspäivillä 6.7.2019

Kiitän siitä, että olette tulleet Kansanlähetyspäiville. Edellisten Kansanlähetyspäivien jälkeen olemme jatkaneet työtämme ja myös juhlineet lähetystyömme 50-vuotista taivalta Keski-Aasiassa, Japanissa ja Etiopiassa. Olemme iloinneet vahvistuneesta taloudesta. Kiitos nimikkoseurakunnille, kansanlähetyspiireille ja lahjoittajille. Haluan kiittää kaikkia vastuunkantajia ja työntekijöitä viimeisen vuoden aikana tehdystä työstä. Tästä on hyvä lähteä toiveikkaana uuteen työkauteen.

Erotako kirkosta?

Viime viikon aikana minulta on useaan otteeseen kysytty, milloin me perustamme oman kirkon. Syynä on kirkon tuki Helsinki Pride -viikolle ja monet sateenkaarimessut eri puolilla Suomea. Moni pettyi ja erosi kirkosta.

Kirkossa myrskyää, mutta mielestäni ei vielä siten, että herätysliikkeiden – tai Kansanlähetyksen – tulisi välittömästi perustaa uusi kirkko. Kansanlähetyksen johdossa olemme kuulleet tämän monen ihmisen hätähuudon ja kysymyksen.

Missä on kirkko?

Kirkko ja kaupunki -lehden toimittaja kysyi minulta tällä viikolla: Ajatteleeko Kansanlähetys, että oikea kirkko on tosiuskovien yhteisö kirkon sisällä? Vastasin tähän: Kyllä! Me todella uskomme, että oikea Kristuksen kirkko koostuu kaikista Jeesukseen Kristukseen uskovista. Tämä Kristuksen kirkko tarvitsee kyllä näkyvän muodon, jossa kokoonnutaan Jumalan sanan ja sakramenttien äärelle. Ulkonaiseen kirkkoon kuuluu sekä uskovia että niitä, jotka eivät usko.

Tämä on luterilaisen opin kannalta selvä asia. Kirkkomme opin yhtenä perustana on Augsburgin tunnustuksen puolustus. Siellä todetaan, että Kristuksen todellinen kirkko voi tulla jopa nimellisen kirkon vainoamaksi. Puolustus jatkaa:

”Me näemme loputtomia vaaroja, jotka uhkaavat kirkkoa perikadolla. Kirkossa itsessään on ääretön määrä jumalattomia ihmisiä, jotka sortavat sitä. Näissä oloissa emme saa menettää toivoamme, vaan meidän on tiedettävä, että kirkko tulee kaikesta huolimatta säilymään. Samoin meidän on tiedettävä, että kirkko tulee jumalattomien suuresta lukumäärästä huolimatta yhtä kaikki pysymään voimassa ja että Kristus täyttää kirkolle antamansa lupaukset: antaa synnit anteeksi, kuulee rukoukset ja lahjoittaa Pyhän Hengen.” (APOL VII ja VIII).

Kun kirkossa menee hengellisesti huonosti, emme saa menettää toivoamme. Jeesus toimii hengellistenkin kriisien keskellä siellä, missä sanaa julistetaan ja sakramentteja oikein jaetaan.

Missä kirkko on? Vanhasta testamentista muistamme profeetta Elian masentuneen yksinäisyydessä, kun hänestä tuntui, että uskonnonharjoitus oli luisunut epäjumalanpalvelemiseen ja oikea papisto oli korvattu Baalin seuraajilla. Elia sanoi: Minä yksin olen jäljellä. Jumala sanoi: Elia, et ole yksin. Täällä on 7000 miestä, jotka eivät ole notkistaneet polviaan epäjumalien edessä (Room. 11:1-4). He olivat kirkko Vanhan testamentin aikana. Ei edes kuuluisa profeetta tiennyt heistä. Jumala tietää kirkkonsa jäsenet.

Missä oli kirkko, kun Vanhan testamentin Jumalan kutsumat profeetat vähemmistössä julistivat. Temppelissä luettiin Jumalan sanaa, mutta johtajien ja kansan sydän oli kääntynyt pois Jumalasta. Mutta siinäkään tilanteessa uskollisten ääni ei vaiennut.

Missä oli kirkko, kun Jeesus kuolee ristillä? Opetuslapset olivat paenneet. Yksi tuntematon juuri uskoontullut on ristillä kuolemassa Jeesuksen oikealla puolella. Jossain salaa oli ainakin Joosef arimatialainen ja Nikodeemos. Kirkko oli katoamassa.

Missä oli kirkko, kun vakava areiolaisuuden harha 300-luvulla kielsi Jeesuksen jumaluuden ja levisi seurakunnissa? Kerrotaan, että uskolliseksi jäi vain viisi oikeaoppista piispaa ja heitäkin vainottiin ja karkotettiin. Lopulta totuus voitti.

Mainitsen vain nämä, jotta ymmärtäisimme, että Kristuksen kirkko – hänen seuraajiensa joukko – on usein ahdistettuna maailmassa. Täydellistä kirkkokuntaa et löydä mistään. Mutta todellinen kirkko on siellä, missä kuuluu hyvän paimenen ääni.

Kirkon kriisi

Suomen evankelisluterilainen kirkko on kriisissä. Mainitsen kaksi minua painavaa asiaa kirkossamme, jonka pappina olen ja jota olen halunnut rakentaa.

Vanhurskauttamisoppi

Ensimmäinen minua murehduttava asia liittyy kristinopin ytimeen, nimittäin ajassamme epäselvään vanhurskauttamisoppiin. Vanhurskauttaminen eli vastaus kysymykseen, miten minä kelpaan Jumalalle, on lopulta se tärkein opinkohta, jonka sortuessa kristinusko murenee.

Aikamme julistuksesta puuttuu usein selvä vanhurskauttamisoppi. Tässä on kristillisyyden kriisi. Miten ihmisestä tulee Jumalalle kelpaava ja pelastunut? Vastaukseksi saattaa tulla: Muuta ei tarvita kuin kaste! Jeesus opettaa kyllä, että kastetta tarvitaan. Jeesus sanoi: Joka uskoo ja kastetaan, pelastuu. Joka ei usko, tuomitaan kadotukseen (Mk. 16:15-16). Kasteen lisäksi tarvitaan henkilökohtainen usko Jeesukseen. Tai sanotaan: Jumala rakastaa sinua, ja kyllä hän vie sinut kerran taivaaseen. Tämäkin vastaus on väärä, vaikka se onkin yleinen kansanuskomus. Tämä uskomus on tullut näkyviin julkisuuden henkilöiden kuolemien yhteydessä. Puhutaan, että kuollut henkilö lensi satumaahan tai pääsi parempaan paikkaan. Hyvää tässä on ymmärrys, että kuolema ei ole kaiken piste. Mutta ilman Jeesuksen antamaa vanhurskautta kukaan ei lennä mihinkään parempaan paikkaan eikä pääse taivaaseen. Ilman uskoa Jeesukseen tie aukeaa kadotukseen.

Jossain on yleisuskonnollista puhetta Jumalan armosta ja rakkaudesta, joka erotetaan Jeesuksesta ja hänen sovituskuolemastaan. Tämä ei ole kristinuskoa. Tämä kertoo pinnallisesta ja vääristyneestä syntikäsityksestä. Jumalan edessä synti on tuhovoima, joka kadottaa ja tuo Jumalan ikuisen vihan. Synti on tarttunut meistä jokaiseen ja tehnyt meidät hengellisesti kuolleiksi. Olemme kaikki jumalattomia ja ansainneet Jumalan hylkäämisen ja vihan.

Apostoli Paavalin radikaali väite roomalaiskirjeessä on se, että Jumala vanhurskauttaa jumalattoman, kun hän uskoo Jeesukseen: ”Mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa  jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi.” (Room. 4:5)

Jos sinulla ei ole uskoa Jeesukseen, sinulla ei ole hengellisesti Jumalan edessä mitään. Jos sinulla on Jeesus, sinulla on kaikki pelastuksen aarteet. Usko Jeesukseen avaa taivaan. Jeesuksen hylkääminen sulkee sen. Lopulta on kaksi joukkoa, pelastuneet ja kadotetut. On taivas ja kadotus.

Tämän vanhurskauttamisen perustana on konkreettinen tapahtuma Golgatalla. Syytön Jeesus kantoi ihmiskunnan rangaistuksen. Hänet naulittiin oikeasti ristille ja hänen verensä vuosi oikeasti ristiä pitkin maahan Jerusalemin ulkopuolella. Koska syntimme on sovitettu, meidät on lunastettu ja Jumala on lepytetty, syntinen voidaan vanhurskauttaa eli lukea Jumalalle kelvolliseksi.

Vanhurskaaksi lukeminen on oikeustermi. Tärkein tapahtuu taivaassa: Kun tulemme uskoon, Jumala julistaa ja lukee meidät vanhurskaiksi, syyttömiksi ja hänelle kelpaavaksi. Tämä tapahtuu, vaikka elämässäni ei tapahtui mitään muutosta. Pyhä Henki kyllä synnyttää uskovassa muutosta eli pyhitystä, mutta se ei ole vanhurskauttamisen syy vaan seuraus.

Meidät vanhurskautetaan eli tehdään Jumalalle kelvolliseksi, kun uskomme Jeesukseen. Mikään uskonto, uskonnon perustaja tai maailmankatsomus ei auta Jumalan edessä. Jeesus pelastaa jokaisen, joka uskoo.

Kaksi vanhurskauttamisopin mitätöivää vaaraa

Kaksi asiaa voi tuhota vanhurskauttamisopin yksin uskosta Jeesukseen.

Ensimmäinen vaara tulee yleiskristilliseltä taholta, joka tarjoaa ihmisille halpaa armoa ilman Jeesusta, uskoa ja parannusta. Saatetaan puhua Jumalan armosta ohi Jeesuksen. Tällaista armoa ei ole. Puhe armollisesta Jumalasta ilman Jeesuksen sovitustyötä armollisuuden perusteena on suurta harhaa. Jumala on yhdestä syystä sinulle ja minulle armollinen. Hän on armollinen Jeesuksen sovituskuoleman tähden. Tämä armollisuus tulee sinun omaksesi vain uskon kautta.

Toinen uskonvanhurskautta uhkaava vaara tulee omista herätyskristillisistä ryhmistämme, jossa ei eroteta lakia ja evankeliumia. Seurauksena on se, että julistus ei johda evankeliumin iloon vaan lakihenkisyyteen, joka ajaa uskovat tiukkaan yrittämisen ja jumalallekelpaamisen kierteeseen. Uskon ilo muuttuu raskaaksi taakaksi. Huomio kiinnittyy omaan yrittämiseen, tekoihin Jumalan ja toisten uskovien miellyttämiseksi. Taakoitetulle uskovalle ymmärrys uskonvanhurskaudesta on suuri helpotus.

Ilmestyskirjassa kuvataan valkeavaatteisten joukkoa taivaassa. Heistä sanotaan: ”He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.” (Ilm. 7:13-14.). Tässä kuvataan myös sinun tulevaisuuttasi, joka uskot! Vanhurskauttaminen tarkoittaa tähän uuteen asuun pukemista ja taivaaseen pääsyä.

Kristikunnassamme uskonvanhuskauden mitätöinti on suuri vaara. Pidetään Kansanlähetyksessä selvänä opetus pelastuksesta ja vanhurskauttamisesta yksin uskon kautta ja vain Jeesuksen tähden.

Kirkkorakenteet muuttuvat avioliittokäsityksen vuoksi

Toinen iso ajankohtainen asia kirkossamme liittyy avioliittoon. Miehen ja naisen muodostama avioliitto sekä kristillinen käsitys perheestä on ollut eräs läntisen hyvinvoinnin perusta.

Avioliittokäsityksen muutos yhteiskunnassa ja kirkon sisällä on laittanut kirkollisia mannerlaattoja liikkumaan erityisesti länsimaissa. Monet vanhat kirkot natisevat liitoksistaan ja murtuvat.

Ne, jotka haluavat muuttaa tai laajentaa kirkon avioliittokäsitystä sanovat, ettei kyseessä ole iso asia. Meille tämä on iso asia. Sillä se liittyy Jumalan ilmoitukseen Raamatussa.

Miehen ja naisen avioliiton murtaminen sekä luonnollisen isän ja äidin vanhemmuuden särkeminen on iso asia siksi, että miehen ja naisen välinen avioliitto on kulttuureissa luonnollinen malli avioliitosta ja perheestä. Uskon, että se tarjoaa yhteiskunnalle parhaimmat mahdollisuudet tasapainoiseen elämään. Se on iso asia siksi, että se on Jumalan luomisessa ilmoittama malli avioliitosta. Jeesus vahvisti sen opetuksessaan. Kyseessä on iso asia siksi, että Raamattu suorasanaisesti kieltää ja jopa varoittaa homoseksuaalisista suhteista. Jotkut ottavat nämä Raamatun kohdat vakavasti, opettavat ja toimivat sen mukaan. Jotkut sanovat, että ne puhuvat jostain muusta. Siksi ei ole ihme, että kirkot jakaantuvat.

Yhdysvalloissa on syntynyt uusi luterilainen kirkko. Anglikaaninen kirkko on jakaantunut. He järjestävät piispoille 10 vuoden välein Lambeth-konferenssin. Nyt suurin osa piispoista ei suostu tulemaan konferenssiin joidenkin piispojen homosuhteiden vuoksi.

Entä me luterilaiset? Iloitsen, että kansainväliseen luterilaiseen kirkkoperheeseen on syntynyt uusi kirkkoja ja järjestöjä yhdistävä luterilainen liikehdintä: Tunnustuksen ja lähetystyön maailmanlaaja luterilainen yhteysverkosto (The Global Confessional and Missional Lutheran Forum).

Tämä yhteysverkosto julkaisi viime vuonna kirjeen, jonka nimi on Bishoftun kirje kirkoille. Se on kirje, jonka voisin hyvin allekirjoittaa. Siinä on mukana myös maailman suurin luterilainen kirkko Etiopian Mekane Yesus sekä Tansanian luterilaisen kirkko ja monia järjestöjä myös Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta.

Bishoftun kirje kirkoille ei ole saanut vielä paljoa huomiota Suomessa. Kirjeessä tuodaan positiivinen asenne uskoon, lähetystehtävään ja Raamatun asemaan.

Kirje ottaa kantaa joihinkin luomakuntaan ja luomisjärjestykseen liittyviin harhoihin ja vääristymiin. Yksi niistä on pyrkimys avioliiton uudelleenmäärittelyyn. Bishoftun kirje kirkoille sanoo:

”Kirkko torjuu kaikki ideologiat ja rakennelmat, jotka kyseenalaistavat jumalallisen luomistyön mieheksi ja naiseksi, sillä ”mieheksi ja naiseksi hän heidät loi”. (1. Moos. 1:27b). Kirkko tunnustaa ja tukee avioliiton pyhyyttä luomisjärjestyksenä. (1. Moos. 1:27–28; 2:21– 25).”

”Näin ymmärrämme, että seurakunta puhuu raamatullisten eettisten normien säilyttämisen puolesta. Meidän päivinämme tämä koskee erityisesti oppia avioliitosta, joka on yhden miehen ja yhden naisen elinikäinen liitto. Kohdattaessa vastustusta tahoilta, jotka edistävät toisenlaisia kumppanuuden muotoja, Kirkon tulee puhua uskollisesti ja selkeästi miesten ja naisten välisten suhteiden raamatullisista kriteereistä. Kristillisen uskomme mukaan miehen ja naisen välinen aviosuhde heijastaa Kristuksen ja hänen Kirkkonsa suhdetta. (Ef. 5)”

Bishoftun kirje rohkaisee meitä. Kiitos tästä rohkaisusta yhteistyökirkollemme Etiopian  Mekane  Yesus -kirkolle ja muille kirkoille ja järjestöille. Kiitos, että jaatte rohkeasti Raamatun sanaan sitoutuvaa viestiä luterilaisessa kirkkoperheessämme, jossa on nyt hyvin suuri sekaannus.

Halusin tuoda esille näitä kansainvälisiä liikehdintöjä, jotta näkisit, ettet ole yksin, kun murehdit Jumalan sanasta luopumusta.

Mihin Suomen kirkko tässä sijoittuu?

Mihin Suomen evankelisluterilainen kirkko sijoittuu tässä keskustelussa? Kirkko on jatkuvasti virallisissa viesteissään ja selvityksissään todennut, että avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto.

Kuitenkin kirkkomme johdosta on kuulunut viestejä, että Raamatun ilmoittamasta miehen ja naisen välisestä avioliitosta luopuminen on vain ajan kysymys.

Tästä puuttuu täysin ajatus, että taistelisimme oikean opin ja toiminnan puolesta kuten Bishoftun kirje kirkkoja kehottaa.

Raamattukysymys on tässäkin tapetilla. Viime viikolla arkkipiispa sanoi homoseksuaalisuuskeskusteluihin viitaten, että ”Raamattu ei ole Herra”. On totta, että on vain yksi Herra. Mutta olisin toivonut viestiä kristikansalle, että Raamattu määrittelee kristillisen kirkon opin ja käytännön myös avioliittoasiassa. Mitään muuta luotettavaa ohjetta meillä ei ole.

Miksi pitäydymme Raamatun ja kirkon perinteen opetukseen sukupuolisuudesta ja avioliitosta? Ihmiskunnan niin sanottu luonnollinen laki kertoo miehen ja naisen kuuluvan yhteen. Lisäksi Raamatun selvän opetuksen tähden. Rakkauden tähden tulee kertoa, mitä Raamattu opettaa. Pysymme tässä kannassa yhteiskunnallisen järjestyksen ja aikuisten ja lasten hyvinvoinnin tähden nyt ja tulevaisuudessa.

Meidän tulee olla tietoisia, että Kansanlähetyksen toiminnassa ja täällä teltassakin on niitä, jotka kokevat olevansa homoseksuaaleja. Moni heistä kyselee, mitä tulee tehdä ja kamppailee tämän asian kanssa. Mainitsen tähän liittyen kaksi asiaa. Ensiksi emme voi mitätöidä Raamatun selvää opetusta homoseksuaalisuuden synnillisyydestä. Täällä olevat Raamattunsa tuntevat tietävät tämän itsekin. Samalla meidän on muistettava, että Raamattu suhtautuu ankarasti kaikkeen seksuaaliseen moraalittomuuteen myös heteroparien kohdalla. Toiseksi meidän tulee hyväksyä keskellemme ne, jotka kilvoittelevat seksuaalisuutensa kanssa. Meidän täytyy ymmärtää omat ehkä toisenlaiset syntimme, silloin voimme olla myötätuntoisia toisia kohtaan. Emme näe toisten sisäisiä taisteluja. Jos joku kertoo sinulle pohdinnoistaan oman homoseksuaalisuuden tai sukupuoli-identiteettinsä kanssa, älä hylkää häntä vaan kuuntele, keskustele ja osoita hänelle, että olet hänen tukenaan. Meidän keskellämme on oltava tilaa niille homoseksuaalista suuntausta kokeville, jotka haluavat olla keskellämme ja toiminnassamme ja pyrkivät elämään Jumalan tahdon mukaisesti. Heille on osoitettava samaa anteeksiantoa kuin itse odotamme ja saamme omista synneistämme.

MIKÄ ON KANSANLÄHETYKSEN TIE ETEENPÄIN?

Mikä on Kansanlähetyksen tie tällaisessa tilanteessa eteenpäin? Miten toimimme?

Moni kaipaa nyt rajuja irtiottoja. He näkevät suhteemme kirkkoon joko-tai -tilanteena, jossa meidän pitää valita, toimimmeko kirkossa vai sen ulkopuolella. Me olemme kuitenkin vielä sekä-että -tilanteessa. Toimimme itsenäisesti, mutta samalla haluamme toimia kirkon ja kansamme parhaaksi opettamalla Raamattua, evankelioimalla ja luomalla yhteisöjä.

Jonkun mielestä Kansanlähetyksen ja herätysliikejärjestöjen tulisi valita vain yksi vaihtoehto. Joillekin se olisi täysi sulautuminen kirkkoon. Silloin kadotamme helposti itsenäisyytemme ja identiteettimme. Joillekin se olisi täysi irtaantuminen kirkosta ja vaikeasta tilanteesta pakeneminen uuden kirkon perustamisella. Järjestöjen ja henkilöiden päätökset menevät eri tahdissa. Moni meidän ystävistämme on eronnut kirkosta. Teille sanon, että tekin olette lämpimästi tervetulleita Kansanlähetyksen jäsenyyteen ja toimintaan.

Kansanlähetyksessä olemme valinneet yhteistyön tien, jossa vahvistamme identiteettiämme ja omaa toimintaamme. Siksi muun muassa kirjoitin kirjan Ainutlaatuinen tehtävä. Kansanlähetyksen ystävillä on oikeus tietää, mitä Kansanlähetyksessä uskotaan, mitä se opettaa, miten se toimii ja mihin järjestö on Nähdään pian!.

Aiomme toimia vielä luterilaisen kirkon yhteydessä. Etsimme sen uudistumista. Jos emme voi sitä uudistaa, haluamme toisten samanmielisten järjestöjen kanssa tehdä sen minkä voimme ihmisten pelastumiseksi ja heidän tukemiseksi taivaan tiellä. Meidän tehtävämme on antaa hengellisiä koteja, joissa he vahvistuvat Jumalan sanasta ja uskovien yhteydestä.

Olemme kirkossa, mutta emme voi osallistua kaikkeen, missä kirkko on mukana.
Emme voi olla mukana sellaisessa toiminnassa, joka on Raamatun kanssa ristiriidassa.
Emme ole mukana pride-marsseilla.
Emme tue avioliittokäsityksen muutosta kirkossa.
Emme piilottele opetustamme avioliitosta.
Emme hyväksy opetusta kaikkien pelastumisesta.
Emme pidä oikeana pappisviran avaamista naisille.
Emme halua osallistua toimintaan, jossa väheksytään Jumalan sanaa.
Emme häpeä Jeesusta ja evankeliumia.

Me pidämme omista perusteistamme kiinni! Ne on ilmaistu selvimmin Kansanlähetyksen Ohjelmassa, joka löytyy kirjoittamani kirjan liitteestä.
Me julistamme pelastavaa evankeliumia Jeesuksesta.
Me kutsumme ihmisiä henkilökohtaiseen uskoon.
Me teemme lähetystyötä loppuun asti.
Me luomme yhteisöjä, joissa kuullaan evankeliumia ja opetetaan Raamattua. Jotkut näistä ovat jumalanpalvelusta viettäviä yhteisöjä. Suurin osa on pienempiä ryhmiä, joissa rukoillaan, luetaan Raamattua, tuetaan toisia uskossa ja toimitaan oman paikkakunnan evankelioimisen puolesta
Me luemme ja opetamme Raamattua. Yritetään ryhdistäytyä molemmissa, sillä tänään tarvitsemme sitä enemmän kuin eilen.
Me pidämme vieläkin vahvemmin sanomaamme esillä julkisuudessa ja sosiaalisessa mediassa.

Meillä ei ole syytä pessimismiin eikä pelkoon. Kutsun sinua nostamaan pääsi ja lähtemään levollisin mielin eteenpäin.

Minulle ei ole lopulta tärkeää, olenko ev.lut. kirkossa tai sen ulkopuolella. Minulle on tärkeää, että me saamme uskoa vapaasti ja julistaa Jumalan sanaa vapaasti ja palvella niitä ihmisiä, jotka Jumala on tuonut yhteisöihimme.

Minulle ei ole lopulta tärkeää se, olenko kirkossa tai ulkopuolella, mutta se on tärkeää, että me pelastamme sieluja. Yksikään kirkko ei mene taivaaseen, rakennukset jäävät tänne alas, kun me lähdemme Jeesuksen luokse ylös.

Minulle ei ole lopulta tärkeää se, missä olen, mutta se on, että me toimimme lähetystehtävän puolesta.

Minulle on tärkeää se, että toimimme ihmisten pelastumisen puolesta ja sen hyväksi, että he säilyvät uskossa loppuun asti.

Tässä on Kansanlähetyksen ydin näky. Monet muut asiat ovat tärkeitä, mutta ihmisten auttaminen Jeesuksen tuntemiseen on tärkein!
Olen pappi tässä kirkossa ja haluan toimia tässä kirkossa evankeliumin tähden ja sen puolesta.

Kansanlähetystä rakentamaan

Haluatko lähteä rakentamaan tällaista Kansanlähetystä? Kansanlähetyksen elinvoima inhimilliseltä kannalta riippuu paljon työn ystävistä. Miten saamme vapaaehtoiset mukaan työhön sitä toteuttamaan ja tukemaan?

Käytännön työmme tapahtuu piirijärjestöissämme. Voit ottaa oman alueesi piirijärjestöön yhteyttä ja kysyä, miten työhön pääsee mukaan. Kutsumme kaikkia, jotka kokevat Kansanlähetyksen linjan omakseen, tulemaan mukaan.

Näkymme mukaan kunkin paikkakunnan uskovien tulee kantaa huolta oman paikkakunnan hengellisestä elämästä ja evankelioimisesta. Älä odota, että joku tulee paikkakunnallesi tekemään jotain suurta. Sinä voit tehdä. Ole sinä aloitteellinen. Luo omalle paikkakunnallesi pienpiiri, jossa luette Raamattua, rukoilette ja pohditte, miten olette herätyksen välikappaleena omalla paikkakunnalla. Ja ehkä tukien naapureitakin. Rukoile ja toimi vaikka sen puolesta, että voitte perustaa omalla paikkakunnallanne yhden evankeliumista elävän ja sitä levittävän ryhmän jokaista tuhatta asukasta kohden. Tämä on toteutuessaan valtava näky.

Me olemme lähetysjärjestö, mutta nyt on vahvistettava työtämme myös kotimaassa. Olemme määrätietoisesti alkaneet keräämään lähettäjärenkaita Suomessa toimiville työntekijöille. Lähetykselle uhratut varat käytetään lähetykseen, kotimaan työhön annetut varat kansamme evankeliointiin ja opettamiseen sekä uskovien varustamiseen.

Muistelemme mielellämme menneitä herätyksiä. Mitä olet valmis tekemään uuden herätyksen puolesta, joka tarkoittaa parhaimmillaan toimintaa lastesi, lastenlastesi, vanhempiesi ja sukulaistesi tulemista Jumalan valtakuntaan?

Juuri näinä viikkoina on kehotettu olemaan rohkeasti sitä, mitä olet! Nyt voi laittaa sosiaalisen median viestimään sanomaa: Olen kristitty ja sitoudun Raamattuun. Nyt voi tilaa vaikka Uusi Tie -lehden ei-uskoville sukulaisille.

Yksi suuri toiveeni ja rukoukseni on hengellinen herätys maassamme. Jumala on antanut herätyksen aikoja kansamme keskelle. Jotkut sanovat, että herätystä ei ole Raamatussa luvattu, siksi sitä ei tule. Siksi ei kannata sen puolesta toimiakaan. Tulee vain luopumus. Ehkä nyt elämme tällaista luopumuksen aikaa.

Samalla minä luen Raamatusta, että Jumala rakastaa maailmaa ja haluaa pelastaa jokaisen. Jos tämä toteutuu, eikö se tarkoita herätystä! Jos Kansanlähetys menettää rukouksen herätyksen puolesta ja toiminnan sen hyväksi ja alkaa käpertyä vain oman napansa ympärille, emme halua, että meitä kutsutaan herätysliikkeeksi. Ansaitsemme nukutusliikkeen nimen. Jumala haluaa kaikkien pelastuvan. Ja meidän lähtevän liikkeelle.

Hilja Aaltonen kysyi kuolinvuoteella, miksi kristikunta on nyt niin hiljaa. Meidän on aika pitää ääntä uskostamme ja Jeesuksesta. Aaltonen sanoi: ”Tämä sukupolvi tuntuu niin kuin se olisi liian hiljaa. Niin kuin se nukkuisi.” ”Minä odotan ja minä uskon, että käymme hengellistä sadeaikaa kohti. Ja se sadeaika on voimakas ja minä odotan, että Jumalan seurakunnassa yli kaikkien opillisten rajojen ja näkemysten alkaa sadeaika.”

Nyt on Kansanlähetykselle ja Kansanlähetyksen ystäville aika nousta ylös ja todistaa ystäville Jeesuksesta ja kutsuttava heitä Jeesuksen seuraan. Olemme ylpeitä uskostamme ja Herrastamme. Ja pidetään sanomastamme ja Herrastamme meteliä!

Voittajana perille!

Pidetään huolta myös itsestämme ja uskostamme. Muistetaan Jeesuksen sanat Ilmestyskirjan seurakunnille. Jeesus näki seurakuntien tilan. Alkuseurakunnassakin oli paljon kriisiä. Jeesus antoi kiitosta ja kutsui parannukseen. Hän antoi myös uskoville lupauksia. Jeesus kutsuu meitä voittajiksi, henkilöiksi, jotka pysyvät uskollisina loppuun asti hänelle ja hänen sanalleen. Siellä on myös lupaus, joka on rippikoulutodistuksessani: ”Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle voitonseppeleeksi elämän-” (Ilm. 2:10). Tässä on kutsu minulle, sinulle ja Kansanlähetykselle. Ole uskollinen tehtävässäsi ja uskossasi loppuun asti.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Kansanlähetyspäivät Ryttylä

Mediahuomiota juuri ennen Kansanlähetyspäiviä

Kansanlähetyspäivät on taas tällä viikolla. Se tietää aina myös haastatteluja ja nettinäkyvyyttä. Mainitsen tässä kolme viimeistä juttua niitä hieman kommentoiden.

Kansanlähetysnäky

Uusi Tie -lehti kirjoitti minusta jutun, jossa kerroin Kansanlähetyksen työnäystä sekä vasta ilmestyneestä kirjastani Ainutlaatuinen tehtävä. Kirjassani kerron Kansanlähetysnäystä, jonka perustana on Raamattu ja luterilainen tunnustus.

Uskomme, että Raamattu on erehtymätön Jumalan sana, joka välittää meille Jeesuksen. Hän on ainoa tie Jumalan luo. Siksi lähetystyö ja henkilökohtainen usko Jeesukseen ovat meille niin tärkeitä asioita.
Tuovisen mukaan Kansanlähetysnäky tulee vahvasti esiin järjestön strategias­sa, johon kuuluu maallikkokeskeisyys ja paikallisuus.

Uskomme, että jokaisen uskovan tehtävänä on toteuttaa Jeesuksen lähetyskäskyä omassa lähipiirissään. Mitä tulee lähetystyöhön ulkomailla, jokainen meistä on joko lähtijä tai lähettäjä. Lisäksi rohkaisemme uskovia Raamatun lukemiseen ja rukoilemiseen.

Minulta kysyttiin, mitä haluaisin juuri nyt Kansanlähetyksessä vahvistaa.

Tuovinen toivoo, että Kansanlähetys panostaisi tavoittavaan työhön internetissä ja sosiaalisessa mediassa, jossa ihmiset viettävät aikaa.
– Meidän tulee olla avoimia uusille tavoille viedä evankeliumia eteenpäin, hän toteaa.

Tästä haastattelusta voi lukea lisää seurakuntalainen.fi -sivulta.

Kansanlähetyspäivien edellä

Kansanlähetyspäivien nettisivulla minulle esitettiin 11 kysymystä. Eräs kysymys oli, mikä merkitys suurilla tapahtumilla on kristityille. Vastasin:

Ne pitävät esillä kristillistä uskoa ajassamme, jossa media pyrkii vaikenemaan tai työntämään kristinuskon syrjään. Henkilökohtaisesti tällaiset tapahtumat ovat olleet minulle hengellisesti merkittäviä jo nuoruudesta alkaen. Niissä julistetun sanoman kautta elämässäni on tapahtunut suuria muutoksia, hengellistä uudistumista ja lähetyskutsun vahvistumista. Tämän vuoksi itse uskon, että tällaisten kesätapahtumien ja suurten hengellisten tapahtumien aika ei ole ohi.

Tämä haastattelu on luettavissa Kansanlähetyspäivien sivulla.

Herännäisyyden ja Kansanlähetyksen eroja ja yhteneväisyyksiä

Kirkko ja kaupunki -lehti oli kiinnostunut viikon lopun kesätapahtumista. Herättäjäjuhlat ovat Nivalassa ja Kansanlähetyspäivät Ryttylässä. Toimittaja löysi eroja liikkeiden välillä. Lähetän tässä siunauksen toivotukset heränneelle kansalle ja herättäjäjuhlille!

Ensi viikonloppuna tuhannet suomalaiset suuntaavat kohti Nivalaa, jossa pidetään heränneiden eli körttien herättäjäjuhlat. Juhlakentällä avoimen taivaan alla enimmillään runsaat 10 000 ihmistä veisaa Siionin virsiä ja kuuntelee virsien lomassa lyhyitä seurapuheita.

Samaan aikaan tuhannet suomalaiset matkaavat Ryttylään kansanlähetyspäiville. Tämän viidesläisen herätysliikkeen väki kokoontuu isossa valkoisessa juhlateltassa. Paikalla on yhtä aikaa noin 5000–6000 ihmistä. Sielläkin lauletaan, mutta bändin säestyksellä.

Ollaan saman kirkon sisällä. Armosta ja Jeesuksesta puhutaan kummassakin juhlassa. Herättäjäjuhlilta lähetään terveisiä kansanlähetyspäiville ja varmaan ne kulkevat myös toiseen suuntaan.

Pääset lukemaan tekstin tästä.

Tervetuloa Kansanlähetyspäiville 5.-7.7.2019

Tervetuloa Kansanlähetyspäiville Hausjärven Ryttylään. Ohjelma pähkinänkuoressa löytyy täältä blogistani. Kokonaisuudessaan Kansanlähetyspäivien sivulta.

Nähdään toivottavasti Ryttylässä!

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Kansanlähetysnäky

Ainutlaatuinen tehtävä

Tänään kirjapainosta saapui Ryttylään kirjani Ainutlaatuinen tehtävä. Ensimmäinen kirjoittamani teos.

Ajatus kirjasta sai alkunsa pari vuotta sitten kiertäessäni Kansanlähetyksen 50-vuotisjuhlien vuoksi kaikissa 17 piirijärjestössä. Puhuin Kansanlähetyksestä sekä sen teologiasta ja työnäystä. Sydäntä särki, koska meillä ollut näkyämme ja toimintaamme käsitteleviä kirjoja.

Kerroin murheestani Uusi Tie -lehden päätoimittajalle Leif Nummelalle, joka rohkaisi kirjoittamaan. Hän oli nähnyt erään monisteeni, jossa kerron Kansanlähetyksestä ja kehotti ottamaan sen pohjaksi. Näin tein. Vähitellen kirjoitusprosessi eteni.

Eniten aikaa meni yhteenvedon koostamiseen Kansanlähetyksen työalueista. Siitä oli tehtävä lyhyt, mutta kattava. Siinä en valitettavasti voi kertoa kaikkea lähetystyöstämme. Jokainen työala vaatisi oman historiateoksensa. Mutta sen kyllä näkee, että paljon ja monenlaista on viidenkymmenen vuoden aikana tehty!

Kansanlähetysnäky

Kuvaan kirjassa Kansanlähetyksen taustalla olevaa työnäkyä. Jaan näyn kolmeen osaan: teologinen näky, toiminnallinen näky ja rakenteellinen näky. Tästä muodostuu Kansanlähetysnäky. Tämä toisen kappaleen näkymme kuvaus on minulle tärkein osa kirjasta.

Teologisessa näyssä haluamme sitoutua Raamattuun, jota luemme ja opetamme luterilaisen tunnustuksen valossa. Olemme luterilaisia herätyskristittyjä.

Toiminnallisessa näyssä tärkeää on evankeliumin julistus kotimaassa ja lähetystyössä. Tämä onnistuu vain saamalla Jumalan kansan liikkeelle.

Rakenteellinen näky kuvaa Kansanlähetyksen neljän ”tason” työtä: paikkakuntakohtainen työ, maakunnallinen työ, valtakunnallinen työ ja kansainvälinen työ.

Lähetystyömme

Kirjassa painottuu lähetystyö. Vastaan muun muassa seuraaviin kysymyksiin:

  • Miksi teemme lähetystyötä?
  • Miten teemme lähetystyötä?
  • Mikä haastaa lähetystyötä?
  • Missä teemme lähetystyötä?
  • Mitä olemme tehneet lähetystyössä?

Lähetystyössä olemme näkymme ytimessä. Emme ole vain lähetysjärjestö, mutta emme ole myöskään vain kotimaantyötä tekevä järjestö. Toiminta kotimaassa tähtää lähetystyön toteuttamiseen kuten heti alussa sanottiin: Evankelioikaa kansa evankelioimaan kansoja! Aito herätys synnyttää aina lähetystä.

Näky kirkkaaksi

Toivon, että kirja antaa yleiskuvan Kansanlähetyksen työstä, rakenteesta ja teologiasta. Ehkä joku ajattelee kirjaa lukiessa, että tuollaisessa joukossa haluan olla mukana. Kutsun kaikkia mukaan, mutta samalla toppuuttelen:

Tämä kirja on myös kutsu. Olen halunnut kertoa työstäme ja opetuksestamme. Ehkä näet työn samalla tavoin tärkeäksi. Olet tervetullut mukaan. Emme voi luvata täydellistä joukkoa. Täällä joutuu pettymään. Mutta täältä voi löytää paikkansa, jos haluaa olla sellaisessa joukossa, jossa tahdotaan toimia Raamatun mukaisesti ja ihmisten pelastumiseksi.

Toivon myös, että muutkin tarttuvat kynään ja kirjoittavat sekä Kansanlähetyksestä että viidesläisestä herätyksestä ja niiden merkityksestä.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Rohkeasti kristitty

Rohkeasti kristitty (Seppo Häkkinen)

Tällä Ylpeys-viikolla Mikkelin hiippakunnan piispa Seppo Häkkinen kirjoitti Itä-Häme -lehdessä uutisoinnista kirkon osallistumisesta Helsinki Pride -viikon tukijaksi. Häkkinen piti tällaista uutisointia valitettavana. Kirkkohallituksen johtoryhmällä ei olisi ollut valtaa tehdä koko kirkkoa koskevia päätöksiä asiasta.

Häkkinen sitoutuu kirkon perinteiseen käsitykseen avioliitosta miehen ja naisen välillä. Hän toteaa kirjoituksessaan muun muassa näin:

Ihmisyyttä ja seksuaalisuutta koskevan kirkon opetuksen mukaan Jumala on luonut ihmisen mieheksi ja naiseksi ja asettanut avioliiton. Näin kaksi sukupuolta sekä miehen ja naisen avioliitto ovat Jumalan tahtomia instituutioita. Ne ovat sopusoinnussa myös biologisen todellisuuden kanssa. Sukupuoli ei ole pelkkä sosiaalinen, ihmisten luoma konstruktio vaan Luojan antama ja Kristuksen vahvistama asia.

Kirkon ei tule olla avoin sellaisille vieraille ideologioille, jotka pyrkivät murtamaan sen opetusta ihmisestä, avioliitosta ja seksuaalietiikasta. Kirkon opetus on osoittautunut vuosituhansien aikana kestäväksi elämän perusperiaatteeksi siitä huolimatta, että niiden mukaan ei ole aina haluttu tai kyetty elämään. Kristillinen perhe- ja seksuaaliopetus ei perustu vain inhimillisiin kokemuksiin vaan Jumalan ilmoitukseen.

Kirkon pitää uskaltaa pitää esillä omaa perinteistä näkemystään avioliitosta ja seksuaalisuudesta. Kyse ei ole ahdasmielisyydestä vaan siitä, millaiseksi Luojamme on ihmiselämän tarkoittanut, jotta yksilöt, perheet ja yhteiskunta eläisivät hyvää elämää.

Kiitän piispa Häkkistä näistä sanoista. Mielestäni hän toteutti tässä piispallista tehtävää nostamalla tässä sekavassa ajassa kirkon ja Raamatun opetuksen kirkkaasti esille.

Piispan paimenkirje Rohkeasti kristitty

Luin Seppo Häkkisen kirjan Rohkeasti kristitty heti keväällä 2019. Liitän tähän ajatuksiani kirjasta. Nämä ajatukset laitoin myös Uusi Tie -lehteen.

Pidin piispa Seppo Häkkisen uunituoretta paimenkirjettä ”Rohkeasti kristitty” kädessäni ja pohdin, mitähän Mikkelin hiippakunnan piispa haluaa meille toisessa paimenkirjeessään sanoa. Paaluttaako hän kantansa ajankohtaisiin aborttiin, eutanasiaan, pappeuteen tai kenties jumalanpalvelusyhteisöihin, joille hän toivoi selkeämpää asemaa piispainkokoukselta. Mitä piispa sanoo evankelioimisesta?

Katseltuani kaunista kansikuvaa aloitin lukemisen. En löytänyt temaattisesti jäsenneltyjä opinkäsittelyjä, vaan piispa Häkkisen puheisiin, saarnoihin ja kirjoituksiin perustuvan paimenen äänen. Häkkinen toivoo kirjansa oleva ”luotettava opastaja nykyisenä hengellisesti ja uskonnollisesti monenkirjavana aikana”. ”Paimenkirjeellä haluan rohkaista kirkkomme jäseniä ja työntekijöitä olemaan rohkeasti kristittyjä. Nyt on sen aika. Silloin toteutamme Kristuksen meille antamaa tehtävää.”

Piispa puhuu kirkossa olemisen ja kirkon uudistumisen puolesta. Hänen mukaansa kirkossa on helppo tunnistaa puutteita ja syntejä. Kristittyjen syntiä ei tule puolustaa, vaan siitä on tehtävä parannus. Häkkisen mukaan koskaan ei ole ollut täydellistä yhteisöä, mutta epätäydellisellä yhteisöllä on toivo pelastuksesta. Hän kehottaa uskovia rukoilemaan seurakuntien puolesta. ”Ihmisten yhteisönä kirkko on monin tavoin vajavainen, mutta Kristuksessa siltä ei puutu mitään. Älä katso kirkkosi ja seurakuntasi vihreitä, vaan sen Herraa, Jeesusta Kristusta.” ”Kirkon ei pidä puolustaa menneisyyttään, vaan rakentaa tulevaisuuttaan.” ”Nyt ei ole aika heittä hansoja tiskiin, vaan ryhtyä työhön.”

Piispa kaipaa rohkeutta evankeliumin julistamiseen. Uskosta ei tule puhua hiljaa kuiskaten vaan selkeästi. Kirkko sanomansa kanssa ei saa jäädä marginaaliin pienen piirin puuhasteluksi vaan tulee mennä julkisuuteen julistamaan rohkeasti evankeliumia. ”Identiteetiltään vahvan kirkon ei tarvitse pyydellä anteeksi olemassaoloaan. Se on tietoinen omasta kutsumuksestaan ja tehtävästään.”

Piispa nostaa erityisen vahvasti esille kotien kristillisen kasvatuksen merkityksen. “Koti on pieni seurakunta”, hän kirjoittaa. Vanhemmilla ja isovanhemmilla on tärkeä tehtävä uskon opetuksessa. ”Kotien kristillinen kasvatus on kiireellisimpiä ja tärkeimpiä alueita, joihin kirkossamme on tartuttava voimakkaasti. Onneksi näin on monin paikoin jo tehty” (s. 21)

Kirjansa lopussa piispa muistuttaa Jeesuksen antamasta lähetystehtävästä. Hän huomauttaa, että meilläkin on evankeliumi lähetystyön tuloksena. Hän toteaa, että lähetystehtävää ei ole vielä suoritettu loppuun.

Kirjassa on vahva painotus Jeesuksessa ja Jumalan armossa. Armo tuotiin niin matalalle kuin mahdollista, mutta se sidottiin kuitenkin uskoon ja Jeesukseen. Näin se pysyi Jumalan ilmoittamana kristillisenä armona. Lisäksi armo liitetään nyt-hetkeen. Pelastus on varmaa siellä missä juuri nyt syntinen pyytää Jeesusta avukseen. Tässä on mielestäni hyvää mallia luterilaisesta evankeliumin julistamisesta.

Erityisesti nyt kun useampi julkisuuden henkilö on kuollut kiinnitin huomiota tapaan puhua kuoleman jälkeisestä elämästä. Häkkinen muistuttaa, että pitää puhua tuonpuoleisuudesta. Jossakin saarnoissa oli hyvin aikamme kristinuskoa kuvaava ajatus siitä, että kuolema on portti toisenlaiseen todellisuuteen. Häkkinen muistuttaa, että taivaaseen päästään armosta, Jeesuksen tähden. Tämä on hyvä. Mutta kirkossamme on katoamassa julistus siitä, että kuoleman jälkeen voi avautua toisenkinlainen tie: portti kadotukseen. Paimenen ei tule puhua vain taivaasta, vaan myös kadotuksen mahdollisuudesta. Ei kadotus kirjasta poissa ole. Kerran Häkkinen siteeraa …efraimilaisen rukousta, jossa helvetti mainitaan (s. 58). Taivaasta puhutaan rohkeasti, kadotuksesta hiljaa kuiskaten.

Entä ne asia, joihin ennen kirjan lukemista odotin mielipidettä. Muutaman kerran piispa tarttuu odottamiini ajankohtaisiin asioihin avioliittoon, aborttiin ja eutanasiaan. Tosin aika varovaisesti. Hänen mukaansa yhteiskunnan tulee vahvistaa avioliiton ja perheen asemaa sekä tukea niiden hyvinvointia. “Kirkolla on tarjottavana kodeille koeteltu ja hyväksi havaittu kristillinen arvomaailma.” Piispan mukaan ”Ihmisen elämä on arvokas alusta lähtien kuolemaan asti.”

Jumalanpalvelusyhteisöistä ei ole mainintaa. Evankelioimisesta piispa puhui siellä täällä. Sen kannalta tärkeitä olivat korostukset kaikista kristityistä Jumalan työtovereina eli maallikkous, Kristus-keskeisyys, uskon välttämättömyyden korostus ja diakonian painotus. Lopulta näen koko kirjan osana Mikkelin hiippakunnan uudelleen evankeliointia. Kirja on evankelioiva paimenkirje, jonka tarkoitus on huolehtia koko hiippakunnan väestöstä ettei yhdeltäkään jäisi ymmärtämättä, mitä Jumala on hänen puolestaan tehnyt. Kirjan perusteella en pidä Seppo Häkkistä ainoastaan piispana vaan evankelistana, joka saarnoissaan yrittää saada kuulijat uskomaan Jeesukseen Kristukseen.

Kirja korosti arjen kristillisyyttä. Aiheita vilisee paljon kuten maanviljelys, ilmastonmuutos, saattohoito, vanhusten arvostus ja syrjäytyminen. Piispa pyrkii lohduttamaan ja rohkaisemaan maan hiljaisia. Hän haluaa olla jokaisen ihmisen piispa ja johtaa jokainen Jeesuksen tuntemiseen. Kirjaa voi käyttää hartauskirjana. Siinä ollaan vahvasti kiinni kirkon perusopetuksessa, mikä onkin nykyään radikaalia. Kirjassa piispa kehottaa rohkeuteen: Rohkea kristitty ei häpeä Jeesusta, pelastusta, evankeliumia ja Raamattua.

Kiitos Mikkelin hiippakunnan piispalle kannanotosta Helsinki Pride-viikolla ja paimenkirjeestä. On hyvä olla rohkeasti kristitty.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Kansanlähetyspäivien ohjelma

Kansanlähetyspäivien 2019 ohjelma tiivistettynä

Tervetuloa Kansanlähetyspäiville Ryttylään! Kansanlähetyspäivät järjestetään nyt 53. kerran. Aiemmin kesätapahtuma on kiertänyt eri puolilla Suomea, nyt olemme jo neljättä kertaa Etelä-Hämeen Ryttylässä.

Minulle Kansanlähetyspäivät ovat työtä ja lepoa. Lähetystyöntekijänä olin lähetysnäyttelyssä kertomassa työstämme. Nyt johtajana tehtäviini kuuluu enemmän puhevastuuta. Suuri ilo tulee ystävien tapaamisesta ja sanankuulossa istumisesta juhlateltassa.

Mitä Kansanlähetyspäivillä on ohjelmassa tänä vuonna? Tässä päivien ohjelma tiivistettynä. Tarkempi ohjelma löytyy Kansanlähetyspäivien kotisivulta.

PERJANTAI 5.7.2019

14.30 Kansanlähetyksen nykyisten ja entisten työntekijöiden tapaaminen (Puimala)
16.00 Kansanlähetyspäivien alkupalat -kaikenikäisille (Puimala)
18.00 Oi mikä riemu
19.00 Raamattu rakkaaksi -iltajuhla
21.00 Ilta yhdessä
22.00 Iltajatkot (Puimala)

LAUANTAI 6.7.2019

7.30-9.00 Rukousaamiainen (Puimala)
9.00 Jumala on puhunut -raamattuopetus
10.30 Kanavat
– Miten kerron evankeliumin maahanmuuttajalle, PERUNAKELLARIN VINTTI
– Antaminen ja vastaanottaminen Jumalan lähetyksessä, VILJAMAKASIINI
– Kummilapsityö, mikä, miksi, miten mukaan? PUIMALA
– Miten opetan Raamattua lapsille, KAPPELIN LUOKKA
– Vainotut kristityt, UNHOLA
– Rakkauden kielet avioliitossa, AUTOTALLI
– Innostu Raamatusta, RYTTYLÄN KYLÄTALO
– Armolahjat, RYTTYLÄN KIRKKO
– Virsikanava, KAPPELIN SALI
10.30 Lähetysavain-LIVE
12.00 Lappi-riparin konfirmaatio (Puimala) Yksityistilaisuus
13.00 Polttopisteessä
14.00 Piirien lähettisihteerien ja lähetysvastaavien kutsuvierastilaisuus
14.15 Seurakuntien työntekijöiden tapaaminen, Unhola
15.00 Maailman mahtavin stoori (perhetilaisuus)
15.00 Rinnakkaistilaisuudet
– Kansanlähetysopiston opistotapaaminen, VILJAMAKASIINI
– Vankilatyön tapaaminen, KAPPELIN SALI
– Kutsuvierastilaisuus, PUIMALA
– Yrittäjän tilipäivä. Yrittäjien ja yrittäjyydestä kiinnostuneiden yhteinen hetki Liikemiesten lähetysliiton kanssa, RYTTYLÄN KYLÄTALO
– Israel-kanava, RYTTYLÄN KIRKKO, kolehti: Israelissa tehtävä työ, bussikuljetus klo 14.45 (Kansanlähetyspäivien bussivuoro)
– Tule tapaamaan Kansanlähetysopiston uusia lähetyslinjalaisia teekupin äärelle, LÄHETYSKELLARI
16.30 Lähetyskeskus Ryttylässä 50 v. juhla
18.30 Evankeliumi kaikille -iltajuhla
20.30 Ilta yhdessä
21.30 Iltajatkot (Puimala)

SUNNUNTAI 7.7.2019

7.30-9.00 Rukousaamiainen (Puimala)
9.00 Hengen miekka -raamattuopetus
10.30 Sunnuntaiaamun riemua, Puuhun ja Takaisin -musikaali (perhetilaisuus)
10.30 Raamattu rakkaammaksi -opetus (Puimala)
13.00 Jumalanpalvelus & lähettien siunaaminen

Tervetuloa Kansanlähetyspäiville!

Edellä kuvatun pääohjelman lisäksi Kansanlähetyspäivillä on mm.

  • lastenohjelma 3-6 -vuotiaille
  • junioriohjelma 7-14 -vuotiaille
  • Raamattulava -opetusta taukojen aikana
  • Suomi sydämellä -traktorilava
  • Raamattukesä-ennakkoseminaari
  • Talkooleiri
  • Kahvilat ja monipuolinen ruokatarjonta
  • Lähetysnäyttely ja lähetystyöntekijöiden tapaamista

Olet tervetullut Kansanlähetyspäiville Ryttylään! Tarkempi ohjelma ja uutisia tapahtumasta löytyy Kansanlähetyspäivien sivulta.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
kirkko ja pride

Rienaava pride-ikoni ja Juudan kirje

Luterilainen ”ikonitaide” toi tänään tuskan sieluuni. ”Kirkko Helsingissä” juhlii Helsinki Prideä. Helsingin seurakuntien Facebook-sivu julkisti ikonin, joka kuvannee Jeesusta kirkas pride-sateenkaari sädekehänä. Päänsä päällä teksti ”Suurin niistä on Rakkaus”. Kädessään hahmolla on kirja, johon on piirretty sydän sateenkaaren värein.

En halua laittaa kuvaa ”ikonista” tähän näkyville, koska siinä mielestäni pilkataan Herraani ja Vapahtajaani Jeesusta Kristusta.

Nyt kun Suomen ev.lut. kirkko on tätä pride-tapahtumaa virallisesti tukemassa, saamme ehkä nähdä vieläkin provosoivampia ulostuloja seurakunnilta ja kirkolta tämän viikon aikana.

Perusteluna on, että kirkko ja rakkaus kuuluvat kaikille.

On totta, että uskon ydin on pelastus Jeesuksessa Kristuksessa. Kristillinen usko on muutakin; se on elämistä Jumalan tahdon mukaista uutta elämää.

Ajankohtainen Juudaan kirje

Uudessa testamentissa on yhden luvun mittainen Juudaan kirje. Juudas kertoo halunneensa ”kirjoittaa teille yhteisestä pelastuksestamme”, mutta hänelle tuli ”pakko kirjoittaa ja kehottaa teitä kilvoittelemaan sen uskon puolesta, joka kerta kaikkiaan on pyhille annettu”.

Kukapa armon kokenut ei haluaisi puhua Jeesuksessa olevasta pelastuksesta. Jostain syystä – Pyhän Hengen vaikutuksesta – Juudas koki, että nyt en voi välittää tässä kirjeessä raikasta armon sanomaa, sillä kristillinen usko on uhattuna.

Juudas kirjoittaa seurakunnan tilanteesta:

”Sillä teidän keskuuteenne on pujahtanut eräitä ihmisiä, joiden jo aikoja sitten on kirjoitettu tulevan tähän tuomioon, jumalattomia, jotka kääntävät meidän Jumalamme armon irstaudeksi ja kieltävät meidän ainoan valtiaamme ja Herramme, Jeesuksen Kristuksen.”

Minun mielestäni tuo Kirkko Helsingissä sivun ikoni kuvaa tätä armon kääntämistä riettaudeksi ja myös uskoni kohteena olevan Jeesuksen kieltämistä. Hänestä on tehty toinen jeesus (Gal. 1).

Juudaksen varoituksia

Juudas jatkaa kirjettään kuvaamalla Jumalan tuomioita. Egyptistä lähteneestä Jumalan kansasta suurin osa ei päässyt epäuskon tähden luvattuun maahan. Langenneet enkelit ovat kahleissa tuomion päivään. Sodoma ja Gomorra ”harjoittivat haureutta ja eksyivät luonnottomiin lihanhimoihin” ja ovat varoittavina esimerkkeinä meillekin. Juudas varoittaa Kainin tiestä ja Bileamin eksytyksestä.

Ohjeita uskoville vaikeina aikoina

Juudas kirjoittaa kyllä viimeisten ajan pilkkaajista. Mutta lopussa suuntaa ajatukset toisaalle ja kehottaa uskovia: ”rakentakaa itseänne pyhimmän uskonne perustukselle, rukoilkaa Pyhässä Hengessä ja pysyttäkää niin itsenne Jumalan rakkaudessa, odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen laupeutta iankaikkiseksi elämäksi. Ja armahtakaa toisia, niitä, jotka epäilevät.”

Ylistäkää kaiken keskellä Jumalaa

Ja lyhyen kirjeen lopussa on ylistys Jumalalle: ”hänelle, ainoalle Jumalalle ja meidän pelastajallemme Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, hänelle kunnia, majesteetti, voima ja valta ennen kaikkia aikoja ja nyt ja iankaikkisesti! Amen.”

Kriisiaika

Lukekaa lyhyt Juudaan kirje! Ihmetelkää sen ajankohtaisuutta!

Vaikka Juudas kuvaa Jumalan sanasta luopumista seurakunnassa, hän ei kehota lähtemään seurakunnasta pois. Hän kehottaa kilvoittelemaan uskossa.

Pitäkää huolta uskostanne! Lukekaa Raamattua! Kokoontukaa yhteen! Kokoontukaa vaikka kodeissa. Kutsu uskovia yhteen. Rukoilkaa! Pyytäkää armoa kansallemme, kirkoillemme, seurakunnille, herätysliikkeille, järjestöille, meille työntekijöille ja kaikille uskoville.

Olemme kriisitilanteessa.

Puhukaa yhteisestä uskostamme. Karttakaa eksytyksiä. Kilvoitelkaa uskon puolesta. Ylistäkää Jumala Jeesuksen kautta.


Viime viikolla tiedotettiin Suomen ev.lut. kirkon olevan mukana tukemassa Helsinki Prideä. Sain paljon yhteydenottoja. Pettymysten perusteella kirjoitin tämän: Kilvoituksen kirkko.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa