Kirjoittajan arkistot: Mika Tuovinen

Tietoja Mika Tuovinen

Kirjoittaja johtaa Kansanlähetystä. Sydämenasiana lähetystyö ja se, että tavallinen suomalainen voisi löytää uskon Jeesukseen elämän voimavaraksi ja pelastukseksi. Olisi tosi kiva, jos TILAAT TÄSTÄ ILMAISEN LÄHETYSJOHTAJAN KIRJEEN (Jos et jostain syystä ole siihen tyytyväinen, sen peruuttaminen onnistuu helposti linkkiä klikkaamalla. Lisäksi tarjoan sinulle kahvit, jos tulet Ryttylään - kunhan otat yhteyttä ja sopiva aika löytyy!).

Raamattu ja kulttuuri

Kristitty tunnustaa Raamattuun perustuvaa uskoa


Usko ja uskonnolliset käsitykset on yritetty siirtää yhteiskunnassamme yksityisen elämän piiriin. Oman luonteensa puolesta kristillisellä uskolla on myös julkinen tehtävä. Evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta ja sanoma Jumalan Raamatussa ilmaisemasta tahdosta on saatava kaikkien ihmisten kuulolle.

Tämä Jumalan tahto ei koske vain niin sanottuja hengellisiä asioita vaan myös yksilön ja yhteiskunnan moraalista elämää. Siksi kristilliset kirkot ovat perinteisesti pitäneet syntinä eli Raamatussa ilmoitetun Jumalan tahdon vastaisina esiaviollisia, avioliiton ulkopuolisia ja homoseksuaalisissa liitoissa elävien suhteita. Samalla jokaisen ihmisarvoa on puolustettu.

Yksi Raamatusta nouseva arvo on ihmiselämän kunnioitus. Kristitty on kutsuttu toimimaan raamatullisten elämää kunnioittavien arvojen puolesta yhteiskunnan parhaaksi.

Raamatun sana tuo hyvän muutoksen yhteiskuntaan

Eräs länsimaisen hyvinvoinnin vahva pohja on ollut Raamattuun perustuva kristillinen usko. Tämä usko ja sen mukainen elämä vaikutti vahvasti jo ajanlaskumme ensimmäisten vuosisatojen aikana.

Kristillisten arvojen pohjana on ollut Raamatun käsitys jokaisen ihmisen arvosta Jumalan luomana. Tämän vuoksi elämä on arvokasta ja sitä tulee kunnioittaa ja suojella. Siksi kristityt saivat Rooman valtakunnassa aikaan vastasyntyneiden lasten – erityisesti tyttöjen – murhaamisen loppumisen. He taistelivat myös vastasyntyneitten kuolemaan jättämistä vastaan ja adoptoivat hylättyjä vauvoja. Kristityt toimivat myös aborttien lakkauttamiseksi. Heidän vaikutuksesta myös veriset gladiaattoritaistelut päättyvät.

Esimerkiksi Irlannissa kristinuskon saapuminen lakkautti tavat, joissa sodan jumalille uhrattiin sotavankeja ja sadonkorjuun jumalille vastasyntyneitä.

Jossain vaiheessa edellä mainitut asiat olivat yhteiskunnassa hyväksyttyjä. Kristityt pitivät niitä Raamattuun vedoten väärinä. Eikä vain omassa mielessään, vaan pyrkivät vaikuttamaan Jumalan arvojen mukaista yhteiskunnallista elämää.

Raamattu, Jeesuksen esimerkki ja kristittyjen toiminta

Mistä tällainen ajattelun ja toiminnan muutos elämää kunnioittavaan eurooppalaiseen kulttuuriin on johtunut?

Uskon, että se on Raamatun, Jeesuksen Kristuksen esimerkin sekä kristinuskon ja kristittyjen vaikuttamisen seurausta.

Ajatus siitä, että voisi uskoa Jumalaan, mutta se ei saisi näkyä kristityn elämässä, puheissa, arvoissa ja valinnoissa on kristinuskolle täysin vieras.

Evankeliumin sanoma Jeesuksesta Kristuksesta on muuttanut maailmaa paremmaksi. Voisiko muuta odottaakaan maailmankatsomukselta, jossa vakaasti uskotaan, että Jumala syntyi kerran ihmiseksi?

Kristittyinä meidän tehtävämme ei ole piilottaa Raamattua ja sen sanomaa vakan alle vaan antaa sen sanoman todistuksemme kautta loistaa. Näin on toimittava totuuden vuoksi sekä oman että tulevien sukupolvien hyvinvoinnin tähden.

Pääasia on elämä Jumalan yhdeydessä Jeesuksen Kristuksen kautta

Kristillisen todistuksen keskipisteenä on säilyttävä Jeesuksen Kristuksen pelastusteko ristillä jokaisen ihmisen puolesta. Jumala rakastaa jokaista ja kutsuu kaikkia elämään yhteydessään. Jokainen synti saadaan uskomalla Jeesukseen anteeksi. Jeesus sanoi: Joka minun luokseni tulee, sitä minä en aja pois. Tämänkin sanoman perustana on Raamattu.

Juuri äskettäin eräs aikamme taisteleva ateisti Richard Dawkins kertoi, että länsimaisen kulttuurimme säilymisen kannalta kannalta kristinusko ei ole ainoastaan hyvä vaan tarpeellinen. Hän tuskin tarkoitti vain henkilökohtaista vakaumusta vaan Raamattuun perustuvan kristinuskon ja sen arvojen näkymistä julkisuudessa.

Kristitty, anna valon loistaa!

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Lopun ajan ihmiset ja kirkon tehtävä

Julista kun se on vielä mahdollista

Tänään (21. sunnuntaina helluntaista) kirkossa luettiin epistolatekstinä 2. Tim. 4:1-5. Tottakai se herätti ajatuksia.

”Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen nimessä, hänen, joka on tuomitseva elävät ja kuolleet, ja hänen ilmestymisensä ja hänen valtakuntansa kautta: julista sanaa, astu esiin sopivaan ja sopimattomaan aikaan, nuhtele, moiti ja kehota, aina kärsivällisesti opettaen. Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee. He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja.  Mutta pysy sinä järkevänä kaikissa tilanteissa, kestä vaivat, julista evankeliumia ja hoida virkasi tehtävät” (2 Tim 4:1-5). 

”Koko Raamattu on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta”

On tärkeä huomata, mitä Paavali kirjoittaa juuri ennen tuota tekstiä. Hän kehottaa luottamaan Jumalan sanaan. 

”Pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut. Olet myös jo lapsuudestasi asti tuntenut pyhät Kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Koko Raamattu on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, ja se on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi vanhurskaudessa, jotta Jumalan ihminen olisi täydellinen ja varustautunut kaikkiin hyviin tekoihin.” (2. Tim. 3:14-17).

Jumalan palvelijan tulee itse pysyä Jumalan sanassa. Klassisen teologian mukaan uskomme, että Jumala on ilmoittanut ja oman tahtonsa itsensä Vanhan ja Uuden testamentin kirjoituksissa. 

Tätä käsitystä haastetaan erityisesti kahdelta suunnalta. Liberaaliteologia väittää, että Raamattu ei ole luotettavaa Jumalan ilmoitusta. Hurmahenkisyys nostaa sisäisen sanan tai muut hengelliseksi ajatellut ilmiöt Jumalan sanan rinnalle. Kummassakaan Raamattu ei ole määräävä tekijä uskon ja elämän kysymyksissä. 

Julista evankeliumia, sillä tuomion päivä tulee 

Paavali ei kehota lopun ajan sananjulistajia piiloutumaan ja vaikenemaan. 

Päinvastoin, nyt on julistettava evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta.

Nyt tarvitaan Jumalan sanan opetusta.

Tarvitaan rohkeutta, sillä lopun aikoina ihmiset eivät halua kuulla totuutta vaan sanomaa, joka tukee heidän pahuuttaan tai välinpitämättömyyttään. 

Paavali kirjoittaa neljännen luvun alussa: 

”Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen nimessä, hänen, joka on tuomitseva elävät ja kuolleet, ja hänen ilmestymisensä ja hänen valtakuntansa kautta: julista sanaa, astu esiin sopivaan ja sopimattomaan aikaan, nuhtele, moiti ja kehota, aina kärsivällisesti opettaen.”

Miksi meidän pitää julistaa Jumalan sanaa? Ensimmäiseksi syyksi Paavali mainitsee viimeisen tuomion näköalan. Jeesus tulee tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. 

Raamatun opettaminen ja sen sanoman julistaminen on samanaikaisesti sekä mielettömän iloisen että äärettömän vakavan sanoman julistamista. 

On olemassa taivas ja kadotus. Molemmat ovat iankaikkisia. Jos joku joutuu kadotukseen, hän ei pääse sieltä milloinkaan pois. Ei voi olla suurempaa pettymystä. Ei ole enää mitään toivoa kun Jumala on kääntänyt selkänsä. 

Tuomio on toisille pelastustuomio ja pääsy ikuiseen juhlaan. Jumala on tehnyt Jeesuksessa pelastusteon täydelliseksi. Meidän vastuullamme on hyväksyä se itsellemme.

Me tiedämme tuomiosta, taivaasta ja kadotuksesta, koska Jumala on ilmoittanut tämän Raamatussa! Siksi meillä kristityillä on suuri vastuu.  Nyt meidän on saarnattava sanaa, astuttava esiin, nuhdeltava, varoitettava, kehotettava pitkämielisyydellä ja opetuksella.  

Jeesuksen takaisintulo ja viimeisen tuomion todellisuus on yksi syy, miksi tulee julistaa. 

Julista, sillä nyt opetus otetaan vielä vastaan 

Toiseksi syyksi Paavali mainitsee tämän: 

”Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia.” 

Joskus yhteiskunnassa ja kirkossa saattaa tulla tilanne, jossa Raamatun opetus laitetaan syrjään ja haetaan oppi jostain muualta.

Lopun aikoina Raamatun sana halutaan vaieta. Yhteiskuntaan ja seurakuntaan tulee tilanne, jossa Raamatun sanoma ei kokonaisuudessaan kelpaa.

Tämä ei tarkoita opittomuutta vaan opin määrittelee ihminen itse. Paavali sanoo, että lähtökohtana on ihmisen omat himot. Silloin he kaipaavat ja ylistävät opettajia, joka tukevat heidän väärää elämäntapaansa. Pahinta on, jos kristillinen kirkko lähtee tälle tielle.

Paavalin vastaus tähän on järkevänä pysyminen ja uskollinen totuuden sanan julistaminen. 

Tee evankelistan työ 

Paavali käskee Timoteusta julistamaan evankeliumia. Joissakin raamatunkäännöksessä Timoteusta käsketään tekemään evankelistan työ. 

Evankelista on henkilö, jolle Jumala on antanut erityisen kutsumuksen, halun ja kyvyn viedä evankeliumin sanoma niille, jotka eivät vielä pelastuksen tietä tunne. Koska kansamme vieraantuu kristillisestä uskosta, tarvitsemme nyt enemmän ihmisiä, joilla on evankelistan kutsumus. Heidät tulee varustaa ja asettaa kutsumuksensa mukaisiin tehtäviin. 

Evankelistojen lisäksi tarvitsemme todistajia. Todistajan tehtävä on jokaista kristittyä varten. Todistajan rooli on kertoa siitä, mitä on kokenut ja nähnyt. Jokainen kristitty on kutsuttu todistajaksi kertomaan, mitä usko hänelle merkitsee.

Paimenille ja kaikille muillekin evankeliumin saarnaajille: julista Jumalan sanaa rohkeasti 

Miksi tarvitsemme rohkeutta? Ehkä pelkäämme, ettei evankeliumia oteta vastaan. Ehkä pelkäämme, että se suututtaa ihmisiä. 

Silloin käy helposti niin, että vaihdamme sanomamme. Pyrimme muuttamaan sanomamme – Jumalan sanoman! – sellaiseksi, että se otettaisiin paremmin vastaan. Tarvitsemme toki sen pohtimista, miten sanoma esitetään nykyaikana, mutta vaarana on, että sanoma itsessään muuttuu Jumalan sanomasta meidän sanomaksemme. Silloin meistä saattaa tulla Paavalin mainitsemia korvasyyhyyn opettavia.

Evankeliumin julistaminen vei Paavalin vankilaan. Tämä on luultavasti hänen viimeinen kirjeensä. Heti edellä kuvattujen sanojen jälkeen Paavali sanoo:

Minut itseni uhrataan jo pian, lähtöni hetki on tullut. Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni (2. Tim. 4:6-7).

Hän odotti kuolemaansa. Rooman kansalaisena hän ei joutunut gladiaattoriareenalle leijonien ruuaksi vaan sai armollisen kuoleman kaulan katkaisemisella. Hän ei kehottanut nuorta työtoveriaan Timoteusta mihinkään sellaiseen, mihin ei olisi itse ollut valmis. Paavali oli valmis kärsimään evankeliumin tähden. Loppuun asti.

Meidän on tänä aikana perehdyttävä uudella innolla Jumalan sanaan. Siinä on sanomamme ja uskomme perusta. 

Tarvitsemme tulevaisuuden Suomessa rohkeutta enemmän kuin aikaisemmin. Raamatun mukaiset kristilliset arvot joutuvat yhteiskunnassa sivuun. Osa kristikunnasta menee uusien ajan aatteiden mukana. Tässä tilanteessa kristittyjen tulee elää Jumalan sanan mukaisesti sekä yksityisesti ja julkisesti opettaa samalla tavoin kuin aiemmin Raamatusta kiinni pitäen.

Silloin kristillinen kirkko voi olla profeetallinen vähemmistö kansakunnan parhaaksi.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Lähetystyö ja seurakunta

Sinulla on tärkeä tehtävä!

Lähetysjohtajan työhön kuuluu juhliminen. Olin juuri kahden maakunnallisen kansanlähetyspiirin 50-vuotisjuhlilla. Tasan puoli vuosisataa sitten syntyi paljon uutta, kuten Ryttylän lähetyskeskus ja monet piirijärjestömme. Tuon ajan Uusi Tie -lehtiä lukiessani huomasin, että erityisesti nuoret olivat liikkeellä omatoimisesti liikkeelle. Teineillä ja vähän varttuneimmilla ei ollut järjestöissä johtoasemaa, mutta he johtivat toiminnallaan toisia liikkeelle. Jos kaksikymppiset olivat tuolloin tulen sytyttäjiä, voisivatko he olla sitä tänäänkin. Vai olemmeko luoneet kristillisen kulttuurin, jossa nuorten palo tukahdutetaan?  

Vanhoja lehtiä selatessani oli selvää, että nuoret sai liikkeelle suuri näky. Ei heitä kiinnostanut jonkun organisaation rakentaminen vaan sielujen pelastus kotimaassa ja lähetyskentillä.  

Sydämen janoa

Vietimme Suomen Lähetysneuvoston 100-vuotisjuhlaa Tampereella. Neuvosto koostuu kolmestakymmenestä lähetystyötä tekevästä järjestöstä. Puheet olivat hyviä. Mutta sydämeni roihusi kahdesti. Ensin kun Salla Kurppa-Silva ja Toni Linjama vetivät minut hetkeksi kohtaamaan haastattelun avulla Tampereen katujen kulkijoita. Kysymykset liittyivät lähetystyöhön ja uskoon. Heti alussa kohtasimme naisen, joka kertoi elämänsä olevan surkeassa jamassa. Hän koki itsensä mitättömäksi. Emme menneet haastattelussa pidemmälle, koska hänen piti pian lähteä. Kerroimme Jumalan rakastavan häntä. Kerroimme, että hän on ainutlaatuinen ja arvokas. Samaan aikaan kuin vuoroin puhuimme, kyyneleet alkoivat valua tämän naisen silmistä. Sitten kaveri haki hänet mukaansa ja kyseli mennessään: Miksi itket? Mitä ne meni sanomaan sinulle? 

Olet arvokas!

Kristitty on toivon tuoja. Kuvittele mielessäsi jana, jonka päädyissä lukee mitättömyys ja arvokkuus.  Jumala sijoittaa meidät janan arvokas-päätyyn. Moni sijoittaa itsensä vastakkaiseen. Tehtävämme on kuljettaa heidät kohtaamaan itsensä Jumalan silmin. Salla ja Toni, kiitos kun veditte lähetysjohtajan mukaan näkemään Jumalan rakkauden nälkää. Sydämeni lämpeni. 

Kengät ylös, jotka haluatte seurata Herraa!

Sydän lämpeni toistamiseen päätöstilaisuudessa Kalevan kirkossa. Nuoria haastettiin lähtemään lähetystyöhön ja antamaan elämän ohjat täysin Jumalalle. Merkiksi sai ottaa kengät jalasta ja nostaa ne ylös. Nousevat kengät kertoivat, että nuorilla on tänäänkin näkyä: Laitan peliin koko elämäni! Lähetystyö ei ole loppumassa. Ehkä uutta lähetysherätystä on jo ilmassa!  

Jättiläinen liikkeelle!

Ympärillämme on Jumalan rakkauden nälkää, johon jokainen kristitty voi vastata. Jumalan seurakunta on nyt nukkuva jättiläinen. Jos tämä kansa lähtee liikkeelle, jotain tässä maassa muuttuu. Pysähdy hetkeksi toisen lähelle ja kysy, mitä kuuluu. Esitä kysymys niin, että toinen ymmärtää, että haluat oikeasti kuulla. Kerro omat kuulumisesi. Myös se, että Jumalan tunteminen on elämäsi perusta. Ja kutsu hänet samalle tielle. Silloin saattaa taivaskin juhlia. 


Kirjoitukseni Uusi Tie -lehdessä 31.10.2019. Otsikot lisätty tähän.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Kansanlähetyksen lähetystyö

Lähettäjäpiirikirje 10/2019

Hyvä lähettäjäpiiriläiseni!

Täällä Ryttylässä puut ovat sanoneet jäähyväiset lehdilleen. Ikkunasta näkyvä koivu ja tammi ovat imeneet lehdistään ravinnon sisäänsä pärjätäkseen talven yli. Kun puu on kerännyt lehdestä tarvittavan ravinnon, lehti haurastuu ja sen oma painokin voi pudottaa sen maahan. Luonto osaa valmistautua vaikeisiin pimeisiin ja kylmiin hetkiin, ehkä aavistaen jo kevään.

Kuvaus sopii ihmiseenkin. Kevään ja kesän vaihe on kukoistavaa ja huoletonta. Jossain vaiheessa alkaa luopuminen. Monet ovat viisaita ja valmistautuvat viimeiselle matkalle. Kuolema ei ole loppu. Jumalan kansalla on sisässään Elämä, joka jatkuu Jumalan uudessa ja ikuisessa valtakunnassa.

Elämäni tarkoitus on lisätä tuon valtakunnan asukasmäärää!


Viimeisten viikkojen suuria kohokohtia olivat Keski- Suomen ja Satakunnan Kansanlähetyksien 50- vuotisjuhlat Jyväskylässä ja Porissa. Taas ihmettelin sitä intoa, jolla puoli vuosisataa sitten toimittiin herätyksen keskellä. Sellaiset ajat ovat Jumalan erityisiä suosion aikoja. Tuolloin myös nuoret ottivat vastuuta työstä.

Jos 20-vuotiaat pystyivät 1960- luvulla olemaan aktiivisia eturivin vaikuttajia ja johtajia, miksi he eivät pystyisi siihen tänään.

Annammeko heille muuta tehtävää kuin istua? Kristinusko oli alusta lähtien vahvasti nuorten vastuulla. Jeesus aloitti työn 30-vuotiaana, opetuslapsista nuorin Johannes oli ehkä meidän rippikoululaistemme ikäinen. Nuoret ovat monissa herätyksissä olleet vaikuttajia.

Mutta ei 50-vuotta sitten olisi tapahtunut paljoakaan, jos vanhempi ja kokeneempi väki ei olisi ollut nuorten rinnalla. Yhdessä eteenpäin!

”Olen ollut yhtenään matkoilla” (2. Kor. 11:26)

Evankeliumin asia on vaatinut aina matkustamista. Näin on ollut apostoli Paavalin päivistä meidän aikaamme asti. Olen käynyt edellä mainitsemissani juhlissa, seurakuntavierailuilla Vantaalla, Tuusulassa ja Liperissä. Onneksi Ryttylän lähetyskeskukseen on vain parin kilometrin matka: siellä olen ollut puhumassa Israel-päivillä ja Lähettien kotiväenpäivillä sekä jumalanpalveluksissa. Kauniaisissa pidimme vuosittaisen neljän järjestön (Kansanlähetys, Kylväjä, Suomen Raamattuopisto ja Opiskelija- ja koululaislähetys) retriitin. Seinäjoella kävin tervehtimässä piispaani Simo Peuraa.

Täällä Ryttylässä arkityön erityismaininnan nyt saa Kansanlähetyksen uuden lähetysteologian laatimisryhmä (Leif Nummela, Mattias Kaitainen, Juhani Koivisto, Vesa Ollilainen, Niilo Räsänen ja minä). Tämä on myös teologinen jaoksemme. Olemme useita kertoja pohtineet lähetystyön teologisia perusteita aikamme ilmiöiden valossa. Työ on edistynyt hyvin. Ensi kesänä pohdintojen hedelmä tulee julkisuuteen.

Lähetystyön teologinen arvionti on erittäin tärkeää oman järjestömme ja kirkkomme lähetystyön suunnan vuoksi. Teologia vaikuttaa käytännön ratkaisuihin. Myös silloin kuin se ei ole tietoista

Ihmisen rinnalla rakkauden lähettiläänä

Osallistuin lokakuussa Tampereella Suomen Lähetysneuvoston 100- vuotisjuhlaan. Lähetysneuvostossa on mukana yli 30 lähetysjärjestöä eri kirkkokunnista. Juhlapuheita ja esitelmiä tärkeämmäksi itselleni osoittautui suunnittelematon tapahtuma. Työtoverit pyysivät minua tekemään haastatteluja kadulle. Kysymykset lähtevät yleisistä uskontoon liittyvistä asioista ja päätyvät henkilökohtaisempiin. Minulla oli tähän vain hetki aikaa, mutta lähdin mukaan.

Heti alussa kohtasimme naisen, joka kertoi elämänsä olevan surkeassa jamassa. Hän koki itsensä mitättömäksi. Emme lähteneet haastattelussa pidemmälle, koska hänen piti pian lähteä. Kerroimme Jumalan rakastavan häntä, kerroimme, että hän on ainutlaatuinen ja arvokas. Samaan aikaan kuin puhuimme kyyneleet alkoivat juosta tämän naisen silmistä. Sitten kaveri haki hänet mukaansa ja kyseli mennessään: Miksi itket? Mitä ne meni sanomaan sinulle?

Tämä kohtaaminen kertoi minulle sellaisen rakkauden ja hyväksynnän tarpeesta, mitä moni etsii toisista ihmisistä. Aina pettyen. Paholainen on saanut painettua monet maan rakoon. Kristittyjen tehtävä on nostaa ja johdattaa syvimmän rakkauden, Jumalan, luokse.

Kuvittele mielessäsi jana, jonka päädyissä lukee mitättömyys ja arvokkuus. Jumala sijoittaa meidät täysin janan arvokas-päätyyn. Moni sijoittaa itsensä toiseen ääripäähän. Meidän pitää kuljettaa heidät sinne, missä näkevät itsensä Jumalan silmin. Levitetään evankeliumia ja Jumalan rakkautta. Ihmisten sydämissä sille on suuri tarve. Tämä kadun kohtaaminen puhutteli minua valtavasti.

Ystäväni!

Puusta putoavat lehdet kertovat syksystä. Ihmisten sydämessä oleva kaipaus Jumalasta. Kiitos, että olet kanssani viemässä parasta sanomaa!

Ole siunattu ja siunaukseksi,

Mika

Vielä joitakin kuvia

Edellä on otteita ystäväkirjeestäni. Kirjeessä on aina myös kuvia, ja laitan niitä tähänkin näkyviin. Olet tervetullut lähettäjärenkaaseeni. Voit ilmoittautua siihen netissä.

Näissä kuvissa:

  1. Työtoverini Salla Kurppa-Silvan ja Hanna-Mari Vuorisen kanssa Suomen Lähetysneuvoston juhlassa.
  2. Veijo Ollin kanssa tekemässä ohjelmaa Radio Deihin.
  3. Israel-päivien jumalanpalveluksen alttarilla risti ja menora.
  4. Lähetysherätystä Suomen Lähetysneuvoston 100-vuotisjuhlan päätösjuhlassa.
Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
rakastakaa toisianne

Ajatuksia kristittyjen yhteydestä

Olen matkalla junalla Joensuuhun. Olen kahtena iltana seurakuntatapahtumassa Liperissä. Pohdin, mikä on sanomani tälle illalle. Minulla on ensin raamattuopetus aiheesta, miten elää kristittynä lopun aikana. Pohdin myös tämän illan toista puhettani ja mieleni nousi ajatus, miksi olen kristitty vielä tänäänkin. Syitä on muun muassa se, että kristinusko on antanut minulle parhaimman selityksen ihmiskunnan olemassaoloon (ja omaan olemassaolooni) ja elämän tarkoitukseen, olen löytänyt ratkaisun syyllisyyteen ja olen vakuuttunut Jeesuksen Kristuksen todellisuudesta häntä koskevan todistusaineiston sekä kokemukseni perusteella.

Eräs syy, miksi olen kristitty on toiset kristityt ympärilläni. Ilman heitä en olisi koskaan kuullut evankeliumia Jeesuksesta. Ilman heitä, minulle ei olisi opetettu Raamattua. Toiset kristityt ovat olleet matkakumppanini melkein 30 vuoden ajan. Siihen kuuluu kristittyjä eri kirkkokunnista ja järjestöistä. Kristittyjä joiden kanssa olen samaa mieltä ja niitä, joiden kanssa olen monesta asiasta eri mieltä. Mutta olen kiitollinen monen heidän tuestaan. Tästäkin aioin illalla puhua.

Kristikunnan jakautuneisuus ja kristittyjen yhteys

Jeesuksen rukous ja toive oli kristittyjen yhteys. Näemme ympärillämme erittäin jakautuneen – ja koko ajan enemmän jakaantuvan – kristikunnan. Se ei näytä kuvaavan Jeesuksen tahtotilaa.  

Yhteyden rakentajia tarvitaan. Emme saa sellaista yhteyttä, että olisimme kaikesta samaa mieltä. Kristityillä on mielipide- ja oppieroja. On tärkeää, pohtia, mitä uskomme ja mitä emme usko, mikä on oikea käsitys eri asioista, mikä on hyvää ja mikä huonoa, mikä on kristinuskoa, ja missä mennään sen ulkopuolelle. Erilaiset opit luovat kuulumisia erilaisiin kirkkokuntiin ja järjestöihin. Meidän keskellä on paljon oppikiistoja, mutta huomattava määrä yhteyttä. Lopulta erilaiset opit eivät luo kristittyjen yhteyttä vaan samaan Jumalan perheeseen kuuluminen. 

Kristittyjen yhteyttä ei luo samanmielisyys vaan samaan perheeseen kuuluminen

Jumalan kansan syvintä yhteyttä ei löydy samanmielisyydestä, vaan siitä, että Jeesukseen Kristukseen turvaavat ovat saman Isän lapsia, samasta pelastuksesta osallisia ja matkalla samaan taivaaseen. 

Minulle yksi todistus Jumalan olemassaolosta – ja kristinuskon ainutlaatuisuudesta – on se, että me kristityt emme ole saaneet erimielisyyksissämme tuhottua kristinuskoa emmekä estettyä sen leviämistä kaikkeen maailmaan. Onneksi emme.

Tiedän, etten luterilaisena kristittynä pääse kaikkiin ehtoollispöytiin. Ei minun tarvitsekaan, minulla on omani. Kaikki eivät pidä minua uskovana. Ei se mitään, Jumalan sana lopulta painaa. Tiedostan, etten itsekään pidä kaikkea kristillisyyden nimissä kulkevaa oikeana. Minulla on omat pohditut käsitykseni kristillisestä opista. On asioita, mistä olen mielessäni varma, ja paljon sellaisia, joihin etsin selvyyttä. 

Rakastakaa toisianne – myös niitä, joiden kanssa olette eri mieltä

Kaiken moninaisuuden, erilaisuuden ja kristittyjen opillisten ja muidenkin ristiriitaisuuksienkin keskellä haluan etsiä kristittyjen yhteyttä ja sitoutua rakastamaan koko Jumalan kansaa ja kaikkia Jeesukseen seuraajia. Ja puhumaan hyvää toisista. Erityisesti sitä tarvitaan silloin kuin kohtaamme erilaisuutta. 

Sama isä, sama pelastaja, sama Henki ja sama taivas ja yhteinen tehtävä

Kristityillä on sama isä, sen vuoksi olemme yksi perhe. Meillä on sama pelastaja, Jeesus. Meillä on sama Pyhä Henki. Meillä on sama taivas.

Ja meillä on yhteinen tehtävä tuoda evankeliumi Jeesuksesta tähän maailmaan – erityisesti sinne, missä häntä ei ole koskaan julistettu – ja käytännön teoin osoittaa Jumalan rakkautta. Yhdessä.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Kansanlähetys Ryttylässä

Lähettäjäpiirikirje 9/2019

Kuluvan kuun otsikkona voisi olla Yhteisrintamaa evankeliumin puolesta. Mikään kirkko tai järjestö omista evankeliumia Jeesuksesta. Evankeliumi on Jumalan ja erilaiset toimijat ovat jakelukanavia. Eräs kristillisen kirkon haaste on mielettömän suuri jakautuneisuus. Sitäkin suurempi haaste on eripura kristittyjen välillä. Kristityt muodostavat kuitenkin yhden Jumalan perheen. Yhteyden korostus on ollut erityisen vahvaa lähetystyössä ja evankelioimisessa. Suuri tehtävä on yhdistänyt erilaisia kristittyjä opillisista eroista huolimatta. Olemme käyneet neuvotteluja uuden kansainvälisen yhteistyökumppanin kanssa. Minua on ilahduttanut se, että maailmassa on paljon suuria järjestöjä, joilla on samankaltainen näky kuin meilläkin viedä evankeliumia niille, jotka eivät ole vielä kuulleet Jeesuksesta.

Ruotsista vierailulle tuli Evankelis-luterilaisen lähetyksen Bibeltrogna Vänner-järjestön johtaja. Sydämeni riemuitsi heidän kahdesta painopisteestään: sitoutuminen Raamattuun ja maallikkojulistajien runsas osuus työssä. Heidän toimintansa perustuu maallikkojen saarnaan. Työntekijöiden eräs tehtävä on löytää sopivia julistajia. Kotimaassa tapaamme säännöllisesti kolmen järjestöjohtajan (SRO, OPKO ja Kylväjä) kanssa. Pohdimme yhteiskunnan ja kirkon kysymyksiä ja rukoilemme. Yhteyttä koemme myös Kirkon lähetystyön keskuksessa, joka kokoaa piispa Peuran johdolla yhteen Suomen ev.lut. kirkossa toimivat lähetysjärjestöt. Olen saanut siunausta monelta toiseen kirkkoon kuuluvalta. Emme voi mennä yhteiseen ehtoollispöytään, mutta voimme rukoilla ja toimia yhdessä sekä kunnoittaa toisiamme.

Tukka putkella!

Edellä mainittujen yhteistyöneuvottelujen lisäksi kuukautta on kuvannut hallinnolliset kokoukset, joissa hyväksyttiin yhdistysrekisterilain mukaiset toimintakertomukset, tilinpäätös, toimintakertomus ja budjetti. Kansanlähetyksen uudeksi hallituksen puheenjohtajaksi valittiin Regina Leppänen Lahdesta. Opetustyö vei minut Valtimolle, jossa Kainuun, Pohjois-Savon ja Pohjois-Pohjanmaan kansanlähetysväki aloitti syyskautta. Opetin Kansanlähetysopistolla ja Radio Deissä. Kirjoitin ensimmäisen version Kansanlähetyksen vastuunkantajan käsikirjasta vuosiretriittiimme. Haastattelimme lähetyskurssillemme haluavia. Työtä on ollut paljon. Yritän järjestellä sitä niin, että voisin keskittyä enemmän opetustyöhön, työnäyn levittämiseen ja evankelioimiseen. Näin olen yrittänyt tehdä jo pitkään, mutta organisaation tilanne ei ole sitä vielä sallinut. Sydämelläni on sellaisen hengellisen liikehdinnän puolesta toiminta, jossa varustamme Jumalan kansaa toimimaan evankeliumin puolesta kotimaassa ja lähetystyössä.

Evankeliumin syvyys, laajuus ja korkeus

Evankeliumista avautuu eri näkökulmia uskonelämän eri vaiheissa. Uskoontullessa sen ihana sanoma minulle oli se, että Jumala rakastaa minuakin, Jeesus on kuollut puolestani, saan syntini anteeksi ja löysin elämälleni tarkoituksen.

En olisi tuolloin nuorena aavistanut, että miten paljon tarvitsen vielä nyt vuosikymmeniä myöhemmin samaa evankeliumia. Evankeliumi ei ole hyvä sanoma vain kadotetulle maailmalle vaan myös uskoville. Se muistuttaa, että myös pitkään uskossa olleet tarvitsevat samaa anteksiannon sanomaa ja se on vapaasti saatavilla. Vanha totuus on, että pyhitys on yhä suurempaa oman syntisyyden ja armon tuntemista. Iloitsen vieläkin samasta evankeliumista kuin nuorena! Ehkä jopa enemmän ja syvemmin nyt!

Toiseksi tarvitsen evankeliumia siksi, että vain sen omistanut voi palvella Jumalaa oikealla motiivilla. Kun omistan evankeliumin lahjat itselleni, se sytyttää halun palvella Jumalaa. Motivaatio ei synny pelosta, vaatimuksesta, kiristyksestä vaan ilosta ja rakkaudesta.

Evankeliumi on hyvä sanoma maailmalle, kokeneelle uskovalle ja kaikille, jotka haluavat palvella Jumalaa.

Kuumemittarikristitty?

Otsikon kristitty on sellainen, joka arvioi kristittynä olemistaan kyseisen hetken tunnetilan mukaisesti. Onko kuumetta vai ei? Onko tunnetta vai ei? Ei tunteet tai niiden puuttuminen tee kristittyä. Kristityksi tekee kaste ja usko, joihin liittyy Jeesuksen seuraaminen. Ystäväni, lähettäjäni! Älä mittaa uskoasi tunteillasi tai kokemuksillasi. Ne vaihtelevat tiuhaan. Jumala asettaa kristityn mittatikun: ”Joka uskoo ja kastetaan, pelastuu” (Mark. 16:15). ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut” (Apt. 16:31).

Ole siunattu!

Kiitos kun olet kulkenut kanssani tänne asti! Haluan olla työtoverinasi valloittamassa tätä maailmaa Kristuksen rakkaudella.

Ole siunattu!

Mika Tuovinen

Ps. Tässä on osa ystäväkirjeestä. Ystäväkirjeen, jossa on myös kuvia, rukous- ja kiitosaiheita, voit tilata tästä.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Pyhällä Hengelllä täyttyminen

Pyhän Hengen täyteys = Jumalan sanan täyteys

Raamattu käskee täyttymään Pyhällä Hengellä? Mitä tämä Hengen täyteys on? Kalevi Lehtinen tulkitsee otsikon mukaisesti Pyhän Hengen täyteyttä kirjassaan ”Pyhä Henki tässä ja nyt” (Päivä, 2004). Efesolaiskirjeessä ja Kolossalaiskirjeessä Pyhän Hengen täyttämänä oleminen on yhteydessä Raamatun sanan täyttämänä olemiseen.

Lehtinen kertoo elämänsä vaiheesta, jossa ”hengellinen työkin alkoi maistua puulta.”

”En tiennyt, miksi hengellisestä työstäni meni maku. Kaivelin elämääni saadakseni selville, oliko omallatunnollani syntiä. Tunnustinkin syntejäni, mutta maku ei tullut takaisin. Eivät kaikki ongelmat, joita meillä on hengellisessä elämässä, välttämättä johdu mistään lankeemuksesta.”

Lehtinen kertoi, että hän toimi sananjulistajana, mutta kaipasi työhön iloa. 

Kerran hän luki kahta Paavalin kirjettä samanaikaisesti: Efesolaiskirjettä ja Kolosalaiskirjettä. Ne on ehkä kirjoitettu samoihin aikoihin. 

”Sekä Efesolaiskirjeen 5. luvussa että Kolossalaiskirjeen 3. luvussa Paavali esimerkiksi puhuu ajankäytön tärkeydestä, miesten ja naisten välisistä suhteista, ylistämisestä psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla.

Sitten tulee yksi hyvin merkittävä ero. Siinä, missä Paavali Ef. 5:18:ssa sanoo: ”Antakaa Hengen täyttää itsenne”, hän Kol. 3:16:ssa sanookin: ”Antakaa Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessanne.” Ihmettelin, mitä Paavali mahtaa tarkoittaa, kun hän muuten etenee kirjeissä lausekokonaisuus kerrallaan samaa tahtia.

Sitten ymmärsin. Pyhän Hengen täyteydessä eläminen on sitä, että Jumalan sana täyttää meidät. Silloin tajusin myös, mikä elämässäni oli mennyt vikaan. Olin ollut liian kiireinen. Minulle oli tullut vastuuta – ei ainoastaan omasta sananjulistustyöstä, vaan toisista työntekijöistä. Työmme oli kasvanut; oli paperisotaa, suunnittelua, organisoimista, menemistä ja matkustamista. Tajusin, että minulla oli ollut niin kiire, etten ollut varannut aikaa siihen, että eläisin Jumalan sanasta.”

Tämä on todella tärkeä sanoma kaikille kristityille, erityisesti niille, jotka haluavat toimia Jumalan valtakunnan etenemisen hyväksi. 

Tiedän omastakin kokemuksesta, että kiire ja asioiden paljous, helposti vie aikaa Raamatun lukemiselta ja rukoukselta. Tämän saman kokivat myös alkukirkon apostolit. Kun käytännön palvelutehtävät alkoivat viedä liikaa aikaa, he järjestivät työt uusiksi siten, että apostolit pystyivät keskittymään rukoukseen ja Raamattuun (Ap.t. 6:1-7).

Paavali rinnastaa edellä mainituissa kahdessa kirjeessä toisiinsa Pyhän Hengen täyteyden ja Jumalan sanan eli Raamatun runsaan käytön omassa elämässä. 

Kalevi Lehtinen jatkaa:

”Sana on Hengen miekka, ja minä olin ottanut miekan pois Hengen käsistä! Olin sanonut: ”Työskentele elämässäni paljain käsin.” Voidakseni hallita elämääni Pyhä Henki tarvitsee Jumalan sanaa. Kun olin oivaltanut sen, alkoi uusi löytöretkeni Raamattuun.”

Lehtinen sanoo: ”Tajusin, että Pyhän Hengen täyteys on Jumalan sanan täyteyttä.”

Lehtinen kehottaa erityisesti hengellisessä elämässä heikkoja, lukemaan Raamattua. 

Raamatun lukeminen on tärkeää kaikille, jotka haluavat toimia Jumalan valtakunnan työssä. Raamattua tarvitaan työntekijän hengelliseksi vahvistumiseksi, mutta myös työvälineeksi, jonka perusteella hän opettaa seurakuntaa. Ja seurakunnan on Raamatun sanalla arvioitava saatua opetusta.

Raamattu ei ole ainoastaan tiedon lähde, vaan myös armonväline, jonka kautta Jumala herättää ja vahvistaa uskoamme. Raamattu on elävä sana, joka voi muuttaa lukijaa.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Kansanlähetyksen vuosikertomus

Lähetysjohtajan sydämeltä (vuosiraportti 2018)

VUOSI 2018 oli lähetystyömme juhlavuosi. Ensimmäiset lähetystyöntekijämme lähtivät matkaan 50 vuotta sitten Japaniin, Etiopiaan ja Keski-Aasiaan. Katsomme kiitollisina menneisiin vuosiin näillä hyvin erilaisilla työalueilla. Sitoudumme vieläkin lähetystyöhön, sillä tiedostamme, että maailmassa on satoja miljoonia ihmisiä, jotka eivät ole koskaan kuulleet sanomaa Jeesuksesta Kristuksesta. Uskomme, että Jeesus Kristus on ainutlaatuinen ja ainoa tie Jumalan yhteyteen.

Kotimaan työstä

Kotimaassa vietimme useiden piirijärjestöjen 50-vuotisjuhlia. Kansanlähetyksen varsinainen ruohonjuuritason toiminta tapahtuu 17 piirijärjestömme kautta. Ne huolehtivat omalta osaltaan alueensa evankelioimisesta, raamatunopetuksesta, lähetysnäyn lisäämisestä ja uskovien vahvistamisesta. Piirijärjestöt pitävät yhteyttä seurakuntiin. Vietimme Kansanlähetyspäiviä jo kolmannen kerran peräkkäin Ryttylässä.

Yhteistyötä

Toimintavuoden aikana yhteydenpito vahvistui kolmen niin sanotun viidesläisen järjestön, Suomen Raamattuopiston, Lähetysyhdistys Kylväjän ja Opiskelija- ja koululaislähetyksen kanssa. Järjestimme toukokuussa ensimmäisen yhteisen työntekijäpäivän. Tulemme vahvistamaan yhteyttä edelleenkin itsenäisinä järjestöinä, mutta yhdessä kulkien aikamme haasteissa.

Muutoksia hallinnossa

Keskustoimistolla toimintavuotta kuvasi muutos. Uudistimme taloushallinnon, it-hallinnon ja henkilöstöhallinnon ohjelmia sekä talousarvion laatimisen ja seuraamisen järjestelmää. Vahvistimme varainhankinnan osaamista. Muutimme johtamisen rakennetta. Lakkautimme laajan kotimaisen ja ulkomaisen työn osaston sekä taloustoimiston ja lähetysjohtajan toimiston muodostamalla neljä osastoa: ulkomaantyönosasto, kotimaantyönosasto, hallinto-osasto ja viestintäosasto.

Kirkossa

Toimintavuonna oli seurakuntavaalit, joissa arvioiden mukaan sekä niin sanotut liberaalit että konservatiivit vahvistivat asemaansa. Kirkossa keskusteltiin paljon avioliitosta. Opetuksessamme sitouduimme kirkon nykyiseen avioliittoon miehen ja naisen välisenä liittona. Allekirjoitimme Suomen ev.lut. kirkon kanssa uudistetun perussopimuksen lähetystyöstä.

Työnäkymme

Työssämme edellisenä vuonna käyttöön otettu uusi visiomme “Raamattu rakkaaksi ja evankeliumi kaikille” sai hyvän vastaanoton. Haluamme lukea ja opettaa Raamattua sekä toimia sen mukaisesti työssämme. Uskomme, että Jumalan ilmoitettuun tahtoon sitoutuminen tuo lopulta työlle siunauksen ja merkityksen. Evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta sitoo yhteen evankelioimis- ja lähetysnäkymme. Työn tarkoituksena on, että mahdollisimman moni ottaisi Jeesuksen vastaan pelastajanaan ja eläisi hänen yhteydessään.

Kiitos!

Tämä vuosiraportti kertoo osan vuoden 2018 aikana tehdystä työstä. Olen kiitollinen yhteistyökumppaneillemme Suomen ev.lut. kirkossa ja seurakunnissa. Kiitos piirijärjestöillemme ja vastuuryhmille, rukoilijoille, työn tukijoille sekä työntekijöillemme piireissä, keskustoimistolla, Kansanlähetysopistolla ja ulkomailla. Tärkeimpänä kiitoksen kohteena on Herra: “Ylistä Herraa, minun sie luni, ja kaikki mitä minussa on…älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt” (Ps. 103).

Mika Tuovinen, lähetysjohtaja


Teksi on julkaistu Kansanlähetyksen vuosiraportissa 2018. Otsikot, lihavoinnit ja kursiivit lisätty.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Eskatologia Jeesuksen paluu ja kristillinen elämä - 2 timoteuskirje

Elämää lopun aikana (2. Tim.)

Lopun ajoilla voidaan tarkoittaa ainakin kahta ajanjaksoa: Jeesuksen Kristuksen taivaaseenastumisen ja hänen paluunsa ja viimeisen tuomion välistä aikaa. Sillä voidaan tarkoittaa myös ajanjaksoa juuri ennen Jeesuksen paluuta. 

Tänään (31.8.2019) Valtimolla puhuin kolmen Kansanlähetyspiirin vastuunkantajien tapahtumassa kristityn elämäntavasta lopun aikana. Mukana oli noin 70 henkeä Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan sekä Kainuun Kansanlähetyspiireistä. Pohjatekstinä oli Paavalin toinen kirje Timoteukselle. Tässä joitakin poimintoja opetuksistani.

*Paavalille oli tärkeää, että hänen työtoverillaan ja toisillakin on henkilökohtainen usko Jeesukseen.  ”Kiitän Jumalaa, kun muistan sen vilpittömän uskon, joka sinulla on ja joka ensin oli isoäidilläsi Looiksella ja äidilläsi Eunikella. Olen varma, että se on myös sinulla” (1:5). Koko kirkon toiminta tähtää uskon syntymiseen ja sen säilyttämiseen loppuun asti.

*Kaiken keskellä on tärkeää pitäytyä evankeliumiin Jeesuksesta. Jumala on pelastanut meidät evankeliumin kautta. Evankeliumi ei ollut Jumalan hätävara syntiinlankeemuksen vuoksi vaan se on suunniteltu jo ”ennen ikuisia aikoja” ja tuotu julki Jeesuksessa (1:9-10).

*Lopun aikana on keskityttävä evankeliumin julistamiseen varustamalla koko Jumalan kansa evankeliumin kuluttajasta sen kuuluttajaksi. Paavali esittää moninkertaistumisen periaatteen (2:2): Paavali opetti Timoteusta, käski Timoteuksen opettaa luotettavia miehiä, jotka voivat sitten opettaa muitakin. Tässä on neljän sukupolven hengellinen moninkertaistumisen periaate. 

*Lopun aikana pyri pyhyyteen. ”Pysy erossa epäpyhistä ja tyhjistä puheista, sillä niiden puhujat menevät jumalattomuudessa yhä pitemmälle” (2:16). ”Luopukoon vääryydestä jokainen, joka mainitsee Herran nimen.”(2:19).  Paavali kehottaa uskovia puhdistumaan väärästä, jotta hänestä tulisi astia arvokkaaseen käyttöön (2:21).

*Lopun aikana ihmiskunnan tilanne pahenee ja ihmiset muuttuvat julmemmiksi. Paavalilla on pitkä kuvaus ihmisen pahuudesta (3:1-9). Älä sinä kuitenkaan mene mukaan tähän pahuuteen vaan pyri pyhyyteen. 

*Lopun aikana on uskonnollisuutta, jossa seurataan ulkoisia tapoja, mutta ei tunneta evankeliumin elämää ja ikuisuutta muuttavaa voimaa (3:5).

*Lopun aikana uskovat tarvitsevat esikuvia. Timoteuksen tulee ottaa Paavali esikuvaksi elämässä ja uskossa (3:10-13). Me kaikki tarvitsemme uskossamme esikuva. Mutta me voimme myös olla esikuvia toisille uskoville. Maatamme vaivaa hengellisen vanhemmuuden puute. Kristityt tarvitsevat hengellisiä isiä ja äitejä.  Ehkä tässä on kutsu sinulle, joka olet ollut jo vuosia kristittynä. Pohdi, kenelle voisit olla tukena. 

*Lopun aikana luota Jumalan sanaan. Ainoa varma uskonelämän perusta on Raamattu.  ”Koko Raamattu on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, ja se on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi vanhurskaudessa,  jotta Jumalan ihminen olisi täydellinen ja varustautunut kaikkiin hyviin tekoihin” (3:16-17). Jumalan sanan asemaa haastaa kaksi harhaa: ensinnäkin sellainen sisäisen sanan etsintä, jossa Raamattu unohdetaan tai jätetään syrjään, toiseksi sellainen teologia, joka ei hyväksy Raamattua erehtymättömän Jumalan sanana.

*Lopun aikana julista evankeliumia. Paavali sanoo syyksi tulevan tuomion. ”Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen nimessä, hänen, joka on tuomitseva elävät ja kuolleet, ja hänen ilmestymisensä ja hänen valtakuntansa kautta: julista sanaa” (4:1). 

*Lopun aikana julista ja opeta vaikka ihmiset eivät haluaisi kuulla Jumalan sanan totuutta: ”julista sanaa, astu esiin sopivaan ja sopimattomaan aikaan, nuhtele, moiti ja kehota, aina kärsivällisesti opettaen. Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee. He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja.  Mutta pysy sinä järkevänä kaikissa tilanteissa, kestä vaivat, julista evankeliumia ja hoida virkasi tehtävät” (2 Tim 4:1-5). 

*Lopun aikana kiinnitä huomiosi ja katseesi voittopalkintoon. Paavali mainitsi lopunaikojen monia ongelmia, mutta hänen katseensa on kuitenkin Jeesuksessa ja taivaallisessa voittopalkinnossa: ”Olen kilpaillut hyvän kilpailun, juoksun päättänyt ja uskon säilyttänyt. Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, oikeudenmukainen tuomari, antaa minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle vaan myös kaikille, jotka rakastavat hänen ilmestymistään. (4:7-8).

*Lopun aikana pidä huolta ystävistäsi (4:9-22). Mitä ystävillesi kuuluu? Paavali mainitsee tässä kirjeessä monta henkilöä: Deemas, Kreskeson, Titus, Luukas, Markus, Tykikos, Karpos, Aleksandros, Priska, Akvila, Onesiforoksen perhekunta, Erastos, Trofimos, Eubulos, Pudens, Linus, Klaudia. Hän tiesi, missä he ovat ja mitä heille kuuluu.  Tämä puhuttelee minua. Pidä yhteyttä uskonystäviin. 

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa

Lähettäjäpiirikirje 8/2019

Loma oli kai hyvä, kun työhön käynnistyminen oli verkkaista. Vai johtuuko se vain vanhenemisesta? Nyt juuri tätä kirjoittaessa on ensimmäinen kunnon työviikko on puolivälissä. Elokuun loppu on aina se hetki kun meidän pitää saada tulevan vuoden suunnitelmat hyväksytyksi Kansanlähetyksen ylimpään maanpäälliseen instanssiin eli liittokokoukseen (8.9.). 

Juuri tänään – Viron uudelleen itsenäistymisen päivänä 20.8. – olemme valmistelleet ensi vuoden suunnitelmia iltamyöhään saakka. Monta kiveä käännettiin, ja johtoryhmä teki hyvää työtä, jota voimme turvallisin mielin esitellä liittokokoukselle. Yllä oleva kuva kertoo tämän päivän ja illan työskentelystä. Iltamyöhään ennen maata menoa kirjoitan sinulle vielä tämän kirjeen. Hieman uupuneena, mutta kiitollisena työstä ja sinusta. 

Loman jälkeen ensimmäinen työtehtävä oli osallistuminen järjestöni lähettipäiville. Se on vuosittainen keidashetki, silloin tapaan sekä vanhoja että uusia lähettejä. Minun vastuulla aina lähetysjohtajan grillipäivällinen. Yli sata lähettiä ja lähetyslasta tulee nauttimaan pöydän antimia. Kiitollisin mielin muistan Kansanlähetyksen keittiön emäntien ja vapaaehtoisten grillimestareiden apua. Vaikka en kuulukaan enää aktiivipalveluksessa olevaan lähetystyöntekijäjoukkoon, sydämessäni palaa edelleen tuli maailman voittamiseksi Jeesukselle Kristukselle. Olen kiitollinen, että sain olla aktiivipalveluksessa Virossa ja Saksassa 1995-2010. Nyt olen lähettämässä muita, mahdollistamassa heidän työtänsä ja levittämässä lähetysinnostusta kotimaassa. Mahtava tehtävä tämäkin. Kaikki tähtää siihen, että taivas täyttyy pelastetuista. 

Hyvän sanoman saviastiat

Lähettipäiviltä suuntasin Poriin Evankelistojen yhteyspäiville. Tämä on ollut minulle tärkeä tapaamispaikka. Kohtaan evankelioimistyöhön sitoutuneita tai siihen tahtovia eri ikäisiä eri kirkkokunnista. Meillä on sama näky: Viedä evankeliumi Jeesuksesta mahdollisimman monelle ymmärrettävällä tavalla, jotta he ottaisivat sen vastaan. 

Joudun työssäni monien paineiden ja odotusten keskelle. Juuri tämä tapahtuma on minulle henkireikä. On ihanaa vain olla osallistujana ja kuunnella toisia sekä oppia. Eräs tärkeä asia on huomata, että nämä evankelistat ovat suostuneet olemaan myös heikkoja ja vajavaisia; kiiltokuvat ovat karisseet ja tässä joukossa uskaltaa olla oma itsensä. Jumalan valtakunnan työssä pitää uskaltaa suostua myös heikkouteen, jossa Jumalan voima voi salatulla tavalla päästä vaikuttamaan. Tarvitsen itse sitä samaa armoa, mitä julistan muille. 

Porin parisataa evankelistaa olivat kuin saviastioita, jotka on irrotettu maasta, pesty, muovattu, laitettu välillä hyllylle hakemaan muotoaan, sitten kuumaan uuniin poltettavaksi. Jos uunissa saviastia särkyy, se murskataan. Mutta juuri tästä murskatusta jauheesta savenvalaja saa erityisen hienon ja kestävän astian. Meissä kaikissa on paljon halkeamia. Joskus Jumala pääsee juuri niiden kautta toimimaan erityisellä tavalla. Se, mistä evankelista haluaa päästä eroon voikin olla Jumalan erityinen työväline toisille siunaukseksi. 

Lähetyssaarnaajien hölynpölyä?

Luin tällaisen kertomuksen lähetystyön vaikuttavuudesta: Fidzi-saarten asukkaiden kanssa oli päästy kaupalliseen kontaktiin, eräs kauppias, joka oli ateisti ja skeptikko, meni saarelle käymään kauppaa. Hän keskusteli fidzi-heimon päällikön kanssa ja huomasi Raamatun sekä muutamia muita uskontoon liittyviä esineitä eri puolilla taloa. 

”Mikä vahinko”, hän sanoi, ”ette olette kuunnelleet tuota lähetyssaarnaajien hölynpölyä.”

Päällikkö vastasi: ”Näetkö tuon ison valkoisen kiven tuolla? Se on kivi, jonka päällä me vielä muutama vuosi sitten halkaisimme uhriemme päät saadaksemme aivot ulos. Näetkö tuon ison uunin tuolla? Siihen uuniin me vielä muutama vuosi sitten laitoimme uhriemme ruumiin paistumaan ennen kuin söimme ne suihimme. Ellemme olisi kuunnelleet sitä, mitä kutsut lähetyssaarnaajien hölynpölyksi, vakuutan, että sinun pääsi oli jo halkaistu tuon kiven päällä ja sinun ruumiisi olisi paraikaa kypsymässä tuossa uunissa.” 

Ole siunattu!

On aika päättää kirje, mennä nukkumaan ja kohdata aamulla taas arjen haasteet ja ilot. Jeesuksen kanssä, joka on ilon lähde! Ole siunattu! 

Mika Tuovinen 


Tässä on otteita lähetysjohtaja Mika Tuovisen kirjeestä ystäville ja lähettäjille. Voit tilata koko kirjeen sähköpostiisi tai postilaatikkoosi täältä.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa