Kirjoittajan arkistot: Mika Tuovinen

Tietoja Mika Tuovinen

Kirjoittaja johtaa Kansanlähetystä. Sydämenasiana lähetystyö ja se, että tavallinen suomalainen voisi löytää uskon Jeesukseen elämän voimavaraksi ja pelastukseksi. Olisi tosi kiva, jos TILAAT TÄSTÄ ILMAISEN LÄHETYSJOHTAJAN KIRJEEN (Jos et jostain syystä ole siihen tyytyväinen, sen peruuttaminen onnistuu helposti linkkiä klikkaamalla. Lisäksi tarjoan sinulle kahvit, jos tulet Ryttylään - kunhan otat yhteyttä ja sopiva aika löytyy!).

Kansanlähetys lähetystyö

Lähettäjäpiirikirje 1/2020

Kirjoitan kuukausittain kirjettä niille, jotka haluavat seurata työtäni ja osallistua siihen rukoilemalla ja tukemalla työtä taloudellisesti. Tervetuloa lähettäjärenkaaseen. Tässä otteita tammikuun 2020 lähettäjäkirjeestäni.

Vuosi 2020 jälkeen Kristuksen syntymän

Vuosiluvutkin julistavat Jeesuksen syntymää! Vähän yli 10 vuoden päästä – ehkä vuonna 2033 – voimme viettää Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen 2000-vuotisjuhlallisuuksia! Toivottavasti Jeesus palaa ennen sitä. Nyt pyrimme auttaa mahdollisimman monia pelastukseen. Suuri päivä on lähempänä!

Laskin evankeliumin leviämisnopeuden matkalla Jerusalemista Suomeen. Vaikka alussa vauhti oli räjähdysmäinen, tahti lopahti. Noin 5000 kilometrin matka Suomeen kesti 1000 vuotta. Evankeliumin leviämisnopeus oli noin 14 metriä päivässä. Vuodessa viisi kilometriä eteenpäin uusille alueille. 

Ja vielä on suuria alueita, johon hyvän sanoman julistajan jalat eivät ole astuneet. Ajattele, kaikki eivät kuule Jeesus nimestä! Mutta rukous kulkee!

Ennen joulua olin vierailulla Urjalassa ja Espoossa. Vietimme työntekijöiden kanssa joulujuhlaa ja vetäydyimme ansaittuun joulunviettoon. Kävin tervehtimässä kirkkoherra Keijo Rainermaa hänen eläkejuhlassaan.

Heti tammikuun alussa ryömimme pesistämme Ryttylään työntekijöiden kokoukseen. Loppiaisena siunasimme piispa Matti Revon johdolla seitsemän uutta lähetystyöntekijää palvelukseen. He lähtevät tänä vuonna Japaniin, Venäjälle ja Euroopan maahanmuuttajatyöhön. Mikkelissä olin uusien toimitilojen käyttöönotossa.

Tänään (20.1.) olen ollut Kirkon lähetystyön toimikunnassa, jonka puheenjohtajuudesta piispa Simo Peura luopui ja Jari Jolkkonen astui tilalle. Hyvin meni ensimmäinen kokous.

Evankeliumia työntekijöille!

Työntekijäpäivien lähtökohdaksi otimme evankeliumin julistamisen työntekijöille. Moni Jumalan valtakunnan työntekijä on väsynyt ja rikki, omien syytösten ja paholaisen hyökkäysten kohteena. Olenko tehnyt tarpeeksi ja oikeita asioita? Pitäsikö heittää hanskat naulaan. Siksi on tärkeää julistaa heille sitä samaa armoa ja anteeksiantoa, mitä he repaleisena kiertävät tarjoamassa muille. Moni on kokenut, että muille sitä on helppo tarjota, mutta omalle kohdalle vaikea sulattaa. Rukoile niiden puolesta, jotka sinua tukevat!

Evankeliumia lähettäjärenkaalle!

Tämä sama armo kuuluu myös sinulle. Kun Jeesus antaa anteeksi, hän antaa anteeksi kaiken! Kaikki tarkoittaa kaikkea. Kun hän antaa pelastuksen, se on täydellinen. Ei vajaa. Raamattu puhuu ihanasti syntisen vanhurskauttamisesta eli Jumalalle kelpaavuudesta. Se tulee uskosta myös sille, joka kokee ettei pysty yli muiden asettamasta rimasta.

Evankeliumin ja armon suhteessa olemme saajan puolella. Tehtävämme on ottaa vastaan.

Kristinusko on suostumista Jumalan rakastamaksi. Räpiköinti kannattaa lopettaa ja kotkan tavoin levittää siivet ja antaa lämmön nostaa!

Evankeliumi eteenpäin!

Istun juuri nyt Ryttylässä ja muistelen, miten 30 vuotta sitten tammikuussa tulin tänne lähetyskouluun intoa täynnä opiskelemaan. Olin  sellaisten henkilöiden kuin Uuras Saarnivaara, Pentti Heinilä, Reino Saarelma ja monen muun opissa. Täällä oli Kansanlähetyksen oma työntekijäkoulutus, jota kävin yli kolme vuotta. Olin Kuopissa Kansanlähetyksen nuorisosihteerinä 1993-1994 ja sitten Viron Pöltsamaalla 1995-1998. Sitten Tartossa, Saksassa ja Tallinnassa. Ja vuodesta 2010  taas Suomessa. Kesällä kymmenen vuotta. 

Tänään on myös 30-vuotiskihlapäivä. Olemme kahden kotona, lapset Lahdessa ja Okinawalla.

Entä 30 vuoden päästä?

Millaista elämä lienee 30 vuoden päästä? Jos elän, olen 83-vuotias. Toivon, että olen elänyt vuodet tuomalla monia ihmisiä Jumalan valtakuntaan, rohkaissut Jumalan kansaa uskollisuuteen Jumalan sanalle ja lähetystehtävän täyttämiseen. Kunpa näkisin maailman evankelioituna ja Suomessa uusien sukupolvien vaikuttaman herätyksen. Haluaisin olla erityisesti tukena nuoremmalle polvelle ja antaa heille sellaista hengellistä tukea, mitä olen toivonut itse saavani. Jospa pystyisin juoksemaan puolimaratonin!

*Siunauksin Mika

Kristittyjen yhteyden ja yhteistyön perusta on Jeesus Kristus. Kristityt tulevat Jeesuksen luokse eri traditioista, kirkoista ja ryhmistä. Jos Jeesus on kristillisyytemme keskipisteenä, hänelle lähentyminen lähentää myös kristittyjä toisiinsa.
Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
hanukka menora

Makkabealaiskapina ja temppelin vihkimisen muistojuhla

Kirkossa tämän päivän evankeliumitekstissä oli lyhyt maininta Jerusalemin temppelin vihkimisen muistojuhlasta eli Hanukka-juhlasta (Joh. 10:22). Maininnan takana on kertomus vaikeuksista ja voitosta, joka on rohkaissut sekä juutalaisia että kristittyjä moneen otteeseen. Tänäänkin. 

Tässä pitkähkö mielenkiintoinen historiallinen katsaus tilanteeseen, jossa juutalainen identitetti pyrittiin hävittämään ja Jumalan pelastussuunnitelman romuttaa.

Aleksanteri Suuren (353-326 eKr.) kuoleman jälkeen hänen laaja valtakuntansa jakaantui. Eräs hallitsijasuku oli seleukidit. Suvussa Antiokhos IV Epifanes hallitsi 175-164 eKr. Jerusalemin alueet ja Israel olivat hänen valtapiirissään.

UUDET LAIT JUMALAN KANSALLE

Israelissa oli miehiä, jotka eivät piitanneet Jumalan laista ja he saivat houkuteltavaksi monia puolelleen. He väittivät, että ympärillä olevien kansojen kanssa on tehtävä liitto. He menivät kuninkaan puheille ja saivat luvan tuoda Jumalan kansan keskelle toisten kansojen lait ja tavat. 

Pian Antiokhos IV tuli sotajoukkonsa kanssa Jerusalemiin. Hän meni temppeliin, ja jopa kaikkein pyhimpään, anasti kultaisen alttarin, temppelin väliverhon, lampunjalan ja muut jumalanpalvelukseen liittyvät arvoesineet sekä kaiken hopean, kullan ja aarteet. Lisäksi hän pani toimeen verilöylyn. 

Kahden vuoden kuluttua kuningas lähetti Juudean kaupunkeihin virkamiehen sotajoukon saattamana. Hän tuli myös Jerusalemiin: 

”Hän puhui kaupunkilaisille rauhasta ja sovinnosta, ja nämä uskoivat häntä, mutta hänellä oli petos mielessään. Äkkiarvaamatta hän hyökkäsi kaupungin kimppuun, löi israelilaiset ja tappoi heitä suurin joukoin (1. makkabilaiskirja 1:30).  

Jumalan temppelistä sanottiin:

”Kirkkaus oli täyttänyt sen – nyt se oli täynnä häpeää. Se suistui korkeuksistaan ja vajosi murheeseen” (1. makk 1:40). 

… JA LISÄÄ MÄÄRÄYKSIÄ

Ja vielä tuli lisää rajuja määräyksiä Jumalan valitsemalle kansalle.

”Kuningas antoi määräyksen, että valtakunnan kaikkien kansojen tuli olla yhtä ainoaa kansaa ja jokaisen niistä tuli luopua omista laeistaan ja tavoistaan. Kaikki muut kansat noudattivat kuninkaan käskyä, ja monet israelilaisetkin mukautuivat kuninkaan määräämiin palvontamenoihin, uhrasivat epäjumalille ja häpäisivät sapatin. Kuningas lähetti sanansaattajia viemään Jerusalemiin ja muihin Juudean kaupunkeihin käskykirjeitä, joissa hän määräsi, että kansan oli seurattava vieraan vallan lakeja ja tapoja. Temppelissä ei enää saanut toimittaa polttouhreja, ruokauhreja eikä juomauhreja, sapatti ja muut juhlat kiellettiin ja temppeli ja sen pyhät esineet käskettiin saastuttaa. Kansan tuli rakentaa epäjumalille alttareita, temppeleitä ja muita pyhiä paikkoja, uhrata sikoja ja muita epäpuhtaita eläimiä, jättää poikalapset ympärileikkaamatta ja tahrata itsensä kaikenlaisella epäpuhtaudella ja saastaisuudella, niin että Jumalan laki unohtuisi ja kaikki sen käskyt menettäisivät merkityksensä. Jokainen, joka ei noudattaisi kuninkaan määräyksiä, surmattaisiin.” (1. Makk. 1:44-50).

Nämä olivat kammottavia määräyksiä. Juutalaisten oli luovuttava Vanhasta testamentistaan ja tavoistaan. Kiellettyjen tapojen tilalle tulivat uudet. 

EIKÄ TÄSSÄ VIELÄ KAIKKI

Eikä tässä kaikki: Kuningas asetti virkamiehet valvomaan, että kansa noudattaisi uusia käskyjä. 

Kansan piti osallistua uhritoimituksiin kreikkalaisille pakanajumalille. Jotkut tekivät niin, moni kuitenkin piiloutui. 

”TURMION ILJETYS”

Jerusalemin temppelissä oli polttouhrialttari, jossa uhrattiin Jumalan käskyn mukaisia uhreja. Nyt tämän sijalle pystytettiin ”turmion iljetys”. Muihinkin Juudean kaupunkeihin rakennettiin uusia alttareita.

”Kaikki Jumalan lain kirjat, jotka löydettiin, revittiin ja poltettiin. Jos tavattiin joku, jolla oli liiton kirja tai joka yhä noudatti sen lakia, hänet surmattiin kuninkaan määräyksen mukaan.” (1. Makk. 1:56-57). 

”Naiset, jotka olivat ympärileikkauttaneet poikansa, surmattiin kuninkaan käskyn mukaan, ja pojat hirtettiin äitinsä kaulaan. Myös muut perheenjäsenet ja ympärileikkauksen toimittaneet surmattiin” (1. Makk. 1:60-61).

MONI PYSYI LUJANA

Kaikki eivät suostuneet pakanakansojen määräykseen Raamatun sanasta luopumiseen:

”Monet israelilaiset pysyivät kuitenkin lujina ja kieltäytyivät urheasti syömästä epäpuhdasta ruokaa. Heidän mielestään oli parempi kuolla kuin saastuttaa itsensä ruualla ja häväistä pyhä liitto, ja niin heidät surmattiin. Israelin yllä oli raskas viha.” (1. Makk 1: 62-64).

MATTATIA JA HÄNEN POIKANSA –  VASTARINTA NOUSEE

Mattatia oli pappi, jolla oli viisi poikaa. Kun hän näki kansan keskellä olevan jumalattomuuden ja temppelin häpäisemisen, hän repi poikiensa kanssa katumuksesta vaatteensa, puki ylleen säkkivaatteen ja suri katkerasti. 

Kuninkaan virkamiehet, joiden tehtävä oli pakottaa kansa luopumaan Jumalasta, saapuivat myös Mattatian kotikaupunkiin. He vetosivat, että arvostettu Mattatia uhraisi pakanajumalille esimerkiksi muille. Lisäksi he lupasivat kunniaa, kultaa, hopeaa ja lahjoja. 

Mattatia sanoi kuuluvalla äänellä: 

”Vaikka kaikki valtakunnan kansat ovat totelleet kuningasta, luopuneet isiensä uskosta ja ryhtyneet noudattamaan kuninkaan käskyjä, minä, minun poikani ja sukuni pysymme uskollisina isiemme liitolle. Ikipäivänä me emme hylkää Jumalan lakia ja sen käskyjä. Me emme alistu kuninkaan määräyksiin, emme poikkea uskostamme oikealle emmekä vasemmalle.” (1. Makk 2:19-22).

MAKKABEALAISKAPINA

Tästä alkoi vuonna 168 eKr. makkabilaiskapina. Mattatiaksen jälkeen kapinaa johti hänen poikansa Juudas Makkabeus. Juudaksen joukot menestyivät ja sai aikaan sen, että juutalaisiin kohdistuvat vainot päättyivät vuonna 165 eKr. Tämän jälkeen taistelut jatkuivat tavoitteena vallata Jerusalem, joka tapahtuikin 165. Temppeli puhdistettiin pakanallisista vaikutuksista ja pyhitettiin Jumalan käyttöön. 

TEMPPELIN UUDELLEEN VIHKIMINEN

Jerusalemin temppeli vihittiin uudellen käyttöön 165 eKr.

Tämän muistoksi vietetään kahdeksan päivän hanukka-juhlaa. Juutalainen traditio kertoo temppelin uudelleen vihkimisen juhlaan liittyvästä ihmeestä. Kun makkabealaiset tulivat Jerusalemin temppeliin, he halusivat sytyttää menora-kynttilät. Heillä ei kuitenkaan ollut kynttilöitä varten rituaalisesti puhdasta oliviiviöljyä. He löysivät yhden asian, joka riittäisi yhdeksi päiväksi kynttilöiden sytyttämiseen. Kynttilät sytytettiin. Tapahtui öljy-ihme, ja vähäinen öljy riitti kahdeksaksi päiväksi. Hanukka-kynttelikköön kuuluu yhdeksän kynttilää.

Tämän juhlan aikana Jeesus oli tämän päivän evankeliumitekstissä (Joh. 10:22-30).

LOPUKSI

Antiokos IV yritti tuhota juutalaisuuden ja Vanhan testamentin pyhät kirjoitukset. Onnistuessaan se olisi tarkoittanut Jumalan ennen maailman luomista tehdyn suunnitelman epäonnistumista. 

Juutalaisuuden – ja Jumalan suunnitelman toteuttamisen – pelastivat ne, jotka eivät suostuneet kriittisinä aikoina tekemään kuolemankin uhatessa kompromisseja hallitsijoiden vaatimusten kanssa. 

Jumalan valtakunnalla on vihollisensa ja puolustajansa. Jumalan sanan (Raamattu) vastaisia opetuksia tuotiin avoimesti Jumalan kansan keskelle ja jopa jumalanpalvelukseen. 

Aina on ollut Jumalan sanalle uskolliseksi jääviä. 

Jerusalemin temppeli pyhitettiin uudelleen sen jälkeen, kun siellä oli otettu vastaan Jumalan sanan vastaiset tavat. Myös kristittyjen elämä tarvitsee jatkuvaa uudistumista. Siihen kehotti tänään kirkossakin luettu epistolateksti roomalaiskirjeen 12. luvun alusta:

”Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla. Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.”

Jerusalemin temppeli vihittiin uudelleen käyttöön. Samoin meidän ruumiimme ja elämämme temppeli vaatii uudistuvaa Jumalalle omistautumista. Hänelle se kaikki kuuluu.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Kristuksen veri

Jeesuksen veri uskon ytimessä

Kirjoitin eilen tänne blogiini seitsemästä herätyskristillisyyden pohjavirtauksesta. Lyhyesti sanottuna ne ovat Raamattu, Kristuksen ainutlaatuinen sovitustyö, armonvälineet, lähetystehtävä, maallikkovastuu, uskovien yhteys ja lopunaikoihin suuntautuva kiinnostus.

Monimuotoisessa luterilaisessa herätyskristillisyydessä on toki muitakin tärkeitä korostuksia. Yksi tärkeimmistä on Jeesuksen veren korostus.

Veri on Raamatun kantavia teemoja alusta loppuun. Jo paratiisissa syntiinlankeemuksen jälkeen Jumala vaatettaa Aadamin ja Eevan nahkavaatteella. Siellä vuodatettiin ensimmäisen kerran verta (1. Moos. 3:21). Ilmestyskirjassa kuvataan taivaassa olevaa suurta joukkoa. Heitä yhdistää se, että heidän vaatteensa on pesty Karitsan verellä (Ilm. 7:14). Ja näiden kahden kirjan välillä ihmiskunnan historiaa ohjataan näkemään uhrien veren kautta tuleva anteeksianto, ja Jeesuksessa oleva viimeinen ja täydellinen uhri.

Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä! Mikään muu ei voi sitä tehdä! Taivaassa olevia kuvataan henkilöiksi, jotka ovat pesseet vaatteensa Karitsan veressä!

Verimystiikkaa virsissä

Tämä on synnyttänyt herätyskristittyjen joukossa paljon lauluja ja virsiä, joissa iloitaan Jeesuksen veren puhdistavasta voimasta. Yksi tällainen uudempi 1900-luvulta oleva virsi on Jeesuksesta laulan (276), jossa iloitaan Jeesuksen veren synnit poistavasta voimasta:

”Hän mun syyni suuret
poisti verellään,
otti synnin orjan
armoon, elämään,
otti synnin orjan
armoon, elämään.”

Veren sanomaa ehtoollisliturgiassa

Jumalanpalveluksen ehtoollisosassa saamme muistutuksen Jeesuksen verestä:

”Samoin hän otti maljan, kiitti ja sanoi:
Ottakaa ja juokaa tästä, te kaikki.
Tämä malja on uusi liitto minun veressäni,
joka vuodatetaan teidän puolestanne
syntien anteeksiantamiseksi.
Niin usein kuin te siitä juotte,
tehkää se minun muistokseni.”

Tämän jälkeen rukoilemme, että ottaisimme tuon lahjan uskossa vastaan: 

”Lähetä Pyhä Henkesi siunaamaan meitä, että ottaisimme uskossa vastaan Poikasi ruumiin ja veren. Yhdistä meidät häneen ja toisiimme. Auta meitä antamaan itsemme eläväksi uhriksi Kristuksessa, sinulle kiitokseksi ja kunniaksi.”

Tämän jälkeen laulamme Jumalan Karitsasta, joka ottaa pois maailman synnin. Kun ehtoollisviini ojennetaan meille kuulemme sanat:

”Kristuksen veri, sinun puolestasi vuodatettu.”

Tässä toteutuu Jeesuksen sovitustyön objektiivinen ja subjektiivinen osa. Jeesus on todella kantanut ristinkuolemallaan ja pyhän verensä vuodattamisella koko maailman synnit. Tämä tulee henkilökohtaiseksi hyödyksi kun otamme syntien anteeksiannon omakohtaisesti vastaan. 

Ei pelastusta ilman Jeesuksen verta

Raamatun sanaan perustuva ymmärrykseni sanoo, että Jumalan valtakunnassa ei ole yhtään ihmistä, joka olisi päässyt sinne jollain muulla tavoin kuin Jeesuksen veren puhdistamana. 

Tämä on veren sanoma on ollut herätyskristillisyyden sisällön kulmakivi ja julistuksen kallis aarre.

Jos siitä luovutaan, joudutaan ihmiskeskeisen tekouskon varaan. Silloin ei ole myöskään lohduttavaa sanaa kuulijoille. 

Veretön julistus on ikuisuuden näkökulmasta voimaton julistus. Veretön kristinusko on jotain muuta kuin Raamatun ilmoittamaa uskoa. 

”Minulla on sinulle vielä jotain annettavaa!”

Reijo Telaranta kirjoitta Patmos-blogissaan englantilaisesta pastorista John Wesleystä, jonka kautta syntyi metodismi. Wesley ryöstettiin ja hän sanoi ryöstäjälleen unohtumattomat sanat:

Kun kuuluisa evankelista John Wesley (1703-1791) oli palaamassa kotiin jumalanpalveluksesta, hänet ryöstettiin. Pettymyksekseen rosvo sai havaita, ettei Wesleyllä ollut mukanaan kuin vähäinen määrä rahaa sekä hieman kristillistä kirjallisuutta. Kun ryöstäjä oli jo rahat mukanaan poistumassa paikalta, Wesley huusi hänen peräänsä: ”Pysähdy, minulla on sinulle vielä jotain annettavaa!”

Wesleyn huuto pysäytti paikalta pakenevan rosvon. Hän kääntyi hämmästyneenä kuuntelemaan, mitä ihmeen annettavaa hänen juuri ryöstämällä miehellä voisi vielä olla.

”Ystäväni, jonain päivänä saatat katua rosvon elämääsi. Jos sinulle ikinä tulee sellainen hetki, niin muista tämä: ’Jeesuksen veri puhdistaa sinut kaikista synneistäsi’” Wesley huusi.

Rosvo poistui kiireesti paikalta ja Wesley rukoili, että hänen sanansa saisivat jonain päivänä tuottaa miehen elämässä hedelmää.

Vuosia myöhemmin Wesley seisoi kirkon ovella kättelemässä jumalanpalvelukseen saapuvia ihmisiä. Tällöin häntä lähestyi mies, jota hän ei ollut ennen nähnyt kirkossaan. Hämmästyksekseen Wesley sai kuulla, että kyseessä oli sama mies, joka oli vuosia sitten ryöstänyt hänet.

”Teidän ansiostanne minä en enää ole rosvo. Olen hylännyt entisen rikollisen elämäni. Nyt minä uskon Jeesukseen ja haluan seurata yksin häntä”, mies kertoi iloisena Wesleylle.

”Ei, rakas ystäväni!” Wesley keskeytti miehen. ”Ei minun ansiostani vaan Jeesuksen kallisarvoisen ja pyhän veren ansiosta. Se on puhdistanut sinut kaikista synneistäsi ja antanut sinulle uuden elämän.”

Jeesuksen veri puhdistaa sinutkin synneistäsi

Veri peittää syntien paljouden. Siksi se on myös minun henkilökohtainen toivoni lähde. En voi ripustaa pelastustani ja ikuisuuttani minkään muun varaan kuin siihen, että Jeesuksen Kristuksen veri riittää pyhän Jumalan edessä. Se on ainoa varma perustus! Kiitän Jumalaa ettei pelastukseni ole minun hyvyyteni, innokkuuteni tai pyhitykseni hataralla perustalla! Jeesus riittää!

Kun katsot elämääsi huomaat vääriä tekoja ja sanoja, olet jättänyt tekemättä tai sanomatta asioita, jotka olisi pitänyt sanoa.

Jeesuksen veri puhdistaa ihan kaikesta synnistä jokaisen, joka tulee uskossa Jeesuksen luokse sitä pyytämään. Kun Jumala antaa kaiken anteeksi, mitään ei jää anteeksiantamatta. Tämä anteeksianto antaa Jumalan lapsen aseman ja taivaan kansalaisuuden.

Tässä on uskon suuri salaisuus.

Älä kanna syntejäsi, Jeesus on ne jo kantanut.

Älä yritä maksaa niistä, hinta on jo maksettu.

Älä mene niiden vuoksi kadotukseen, sillä ne ovat sovitettu.

Usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut!

”Jos syntisi on anteeksiannettu, olet pelastettu, tuntui miltä tuntui. Jos syntisi ovat anteeksi saamatta, et ole pelastettu, mitä sitten luuletkin kokeneesi.” (Carl Fr. Wislöff)

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
norjalainen herätyskristillisyys haugelaisuus

LUTERILAISEN HERÄTYSKRISTILLISYYDEN 7 POHJAVIRTAUSTA

Maailmassa ja Suomessa on monenlaista luterilaisuutta. Minä olen luterilainen ja olen niin sanottu herätyskristitty. Luterilaisen herätyskristillisyyden taustalla on luterilainen uskonpuhdistus 1500-luvulla, 1600-luvulla syntynyt pietismi ja siinä erityisesti pohjoismainen pietismi. 

Yläkuvassa on norjalaisen Adolph Tidemandin teos ”Haugianerne”, jossa kuvataan norjalaisen haugelaisen herätyksen kotikokoustunnelmaa maallikkopuhujan saarnatessa. Hans Nielsen Hauge (1771-1824) oli norjalainen luterilainen maallikko, joka johti pietististä herätystä, jota kutsuttiin hänen nimellään haugelaisuudeksi. Herätyksessä oli vahvana sekä hengellinen että yhteiskunnan sosiaalinen uudistuminen.

Suomessa luterilaista herätyskristillisyyttä edustavat muun muassa 1900-luvulla syntyneet viidesläiset järjestöt kuten Kansanlähetys, Suomen Raamattuopisto, Lähetysyhdistys Kylväjä sekä Opiskelija- ja koululaislähetys. Mitä tämä luterialinen herätyskristillisyys on? Olin kuuntelemassa Leif Nummelan puhetta, jossa hän kuvasi luterilaisen herätyskristillisyyden seitsemää pohjavirtausta. Muokkasin ja lyhensin Leifin selityksiä laajemmalle lukijakunnalle.

1. RAAMATTU

Sitä luetaan ja tulkitaan luterilaisen tunnustuksen silmin Kristus ja pelastushistoria keskuksena. Henkilökohtainen Raamatun lukeminen ja pienpiirit sekä Raamatun julkinen opetus ovat tärkeitä. 

2. KRISTUKSEN AINUTLAATUINEN SOVITUSTYÖ – EVANKELIUMI

Jeesuksen sovitustyö ristillä ja siihen liittyvä sijaissovitus uskon keskuksena. Evankeliumia julistetaan, jotta kuulijassa syntyisi usko: Jeesus kuoli todella minun puolestani. Juuri minun syntini on sovitettu! Minut vanhurskautetaan! 

3. ARMONVÄLINEET

Raamattu, kaste ja ehtoollinen välittävät Jumalan pelastavaa armoa. Siksi niitä sanotaan armonvälineiksi. Emme voi itse ansaita Jumalan armoa, se tarjotaan meille. Raamattu, kaste ja ehtoollinen eivät itsessään vanhurskauta tai pelasta ketään; sen tekee usko, joka liittyy armonvälineiden lupauksiin. 

4. LÄHETYSTEHTÄVÄ

Luterilainen herätyskristillisyys korostaa jokaisen ihmisen syntisyyttä ja sen vuoksi kadotustuomiota. Vain Jeesuksessa on pelastus. Siksi evankeliumi tulee julistaa kaikkialla maailmassa. Jokaisella uskovalla on tehtävä lähtijänä ja/tai lähettäjänä.

5. MAALLIKKOVASTUU

Jokainen kristitty on Jumalan pappi yhteisen pappeuden perusteella. Tätä pappeutta hoidetaan kutsumusten ja armolahjojen mukaisesti. Uskovat voivat mm opettaa Raamattua ja johtaa raamattupiiriä. Maallikkosaarna on aina ollut tärkeä osa herätyskristillisyyttä. Tämän lisäksi tunnustetaan julkinen paimenvirka. Maallikkovastuuseen kuuluu myös opetuksen apostolisuuden ja raamatunmukaisuuden arviointi. 

6. USKOVIEN YHTEYS

Jumalan todellinen kansa koostuu niistä, jotka kuulevat Paimenensa äänen. Kristittyjä kutsutaan rakentamaan yksimielisyyttä Jumalan sanan pohjalta.

7. ESKATOLOGINEN KIINNOSTUS

Herätyskristillisyydessä on ollut esillä lopun ajat eli eskatologia. Eskatologian pääpiireitä eli Jeesuksen paluuta, viimeistä tuomiota sekä kadotuksen ja taivaan todellisuutta on pidetty esillä.

Tässä seitsemän näkökulmaa luterilaiseen herätyskristillisyyteen.

KATSO MYÖS NÄITÄ:

Osana herätysten historiaa

Herätysjulistuksen esteitä nykyaikana

Liisi Jokirannan vinkkejä hengellisen kokouksen järjestäjille

Tehtävämme on kertoa Jeesuksesta ja esittää kutsu sielujen pelastukseksi

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Joulu Jeesuksen syntymäjuhla

Lähettäjäpiirikirje 11-12/2019

Kirjoitan säännöllisesti niille, jotka haluavat seurata kuulumisia, rukoilevat minun ja työni puolesta sekä tukevat työtä taloudellisesti. Tässä otteita vuoden 2019 viimeisestä kirjeestä. Voit tilata kirjeen täältä.

Entä jos Jeesus ei olisi syntynyt?

Tervehdys kirjeeni saaja! Joulun koputtaessa ovelle on syytä miettiä, millainen maailmamme olisi, jos Jumala ei olisi lähettänyt Poikaansa maailmaa.

Kulkiessaan Galileassa ja Juudeassa Jeesus teki vaikutuksen moneen. Hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa sai aikaan liikehdinnän, jolla oli suuri vaikutus aluksi kreikkalais-roomalaiseen kulttuuriin ja sitten koko maailmaan. Ensimmäisen kolmen vuosisadan aikana kristittyjen elämää vaikeutettiin, heitä vangittiin ja tapettiin. Sanoma Jeesuksesta levisi kulovalkean tavoin. Se toi uudenlaisen elämän arvostuksen: lasten – sekä syntymättömien että juuri syntyneiden – arvostus kasvoi. Vanhuksista ja sairaista pidettiin parempaa huolta. Usko toi mukanaan perheen ja avioliiton uuden nousun. Vapaus kristilliselle kirkolle tarkoitti myös kristillisen taiteen, musiikin ja arkkitehtuurin kukoistusta. Syntyi kirjastoja, ja sitä kautta yliopistoja. Rooman valtakunnassa veriset gladiaattoritaistelut eli ajanviete, jossa kansa kokoontui seuraamaan tappotalkoita, kiellettiin.

Jeesuksen vaikutus on muuttanut historian kulkua paremmaksi. Mitä muuta voisi odottaakaan siltä kun Jumala tulee ihmiseksi?

Ja vielä: Jos Jeesus ei olisi tullut, meillä ei olisi sovitusta synneistämme, olisimme matkalla kadotukseen, emmekä voisi tuntea Jumalaa henkilökohtaisesti.

Onneksi Jeesus syntyi, eli täydellisen elämän, kuoli, nousi kuolleista ja elää tänään Jumalan oikealla puolella. Hän on sekä maailman historian että oman historiani muuttaja.

Kiitos kun tulit!

Virossa

Pääsin pitkästä aikaa käymään rakkaassa Virossa osallistuessani kahden päivän ajan Viron ev.lut. kirkon lähetystapahtumaan. Itse tapahtuma oli antoisa, mutta ennen kaikkea sydäntä ilahdutti kymmenien tuttujen näkeminen. Viro sykähdyttää aina. Kirkon entinen arkkipiispa Andres Pöder ilahtui myös nähdessään minut ja kysyi heti, että olenko nyt tullut takaisin työhön Viroon. Piti tuottaa pettymys arkkipiispalle: Vain lyhyellä vierailulla! Kyllähän Virossakin työtä tarvitaan. Se kuuluu Euroopan vähiten evankelioituun alueeseen, jossa vain pieni osa kansasta on kristittyjä.

Verkostoitumista

Kuuden vuoden jaksoni Suomen Evankelisen Allianssin hallituksessa päättyi. Se oli hyvä paikka tutustumiseen kristillisen työn näkemiseen laajasti. Mutta on hyvä antaa tehtävä uusille. Vastaava tehtävä jatkuu Suomen Teologisessa Instituutissa. Istumalihaksia vahvistaa myös vetämäni Kansanlähetyksen johtoryhmä, teologinen jaos, jossa juuri nyt teemme lähetysteologista asiakirjaa sekä Kansanlähetyspäivien suunnittelukokoukset. Ja monet muut arjen palaverit. Marraskuussa vierähti myös viisi päivää piirijohtajiemme ja ulkomaisen työn esimiesten kanssa. Kirkon lähetystyön toimikunnassa jatkamme vuoden alusta uudella kokoonpanolla.

Evankeliumi eteenpäin

Viimeisen parin kuukauden aikana en ole paljoakaan matkustanut maakunnissa. Keskustoimiston haasteet ovat pitäneet jalat Ryttylässä. Melkein viikottain pitää kyllä käydä neuvotteluissa Helsingissä. Sinne onneksi pääsee junalla noin tunnissa.

Kansanlähetysopistolla pidin opetuspäivän kristinuskon voittokulusta kolmen ensimmäisen vuosisadan aikana. Lisäksi olen ollut varsin radioaktiivinen Radio Dein suhteen. Sekin onnistuu Ryttylästä käsin. Olen kiitollinen, että evankeliumia voi julistaa pienestä kotikylästä alkaen koko maahan!

Kiitos!

Vuosi 2019 kääntyy pian historiaan. Kohokohtina mielessäni ovat tammikuun seikkailumatka Pyry Winterin kanssa Floridassa, maaliskuun matka Istanbuliin, huhtikuun tutustumismatka työhömme Unkariin ja Romaniaan, kesän Kansanlähetyspäivät sekä monet vierailut seurakunnissa ja Kansanlähetyspiireissä. Myös ensimmäisen (toivottavasti ei viimeisen) kirjani julkaisu kesällä jäi vahvasti mieleen.

Kiitos kun kuljit tätä vuotta kanssani! Ole suuresti siunattu ja siunaukseksi kaikkialla, missä olet ja mitä teet!


Kiitos kun luit kirjettä. Tilaa koko kirje kuvineen sähköpostiisi tai postilaatikkoosi: Mika Tuovisen lähettäjärengas.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Kristittyjen vainot ja vaikeat ajat

Minä, Sadrak, Meesak ja Abed-Nego

Danielin kolme ystävää osoitti rohkeutta seistä vakaumuksensa takana kovassa paineessa, jopa kuoleman vaarassa. Yksinkertainen kertomus on rohkaissut lapsia, nuoria, aikuisia ja vanhuksia kautta aikojen.

Huomasin, että ortodoksisessa kirkossa muistetaan tänään 17.12. Danielia ja hänen kolmea ystäväänsä. Lapsesta asti minua on puhutellut kolmen miehen rohkeus kultaisen kuvapatsaan ja kuninkaan käskyn edessä.

Pakkosiirtolaisuus – uudet ajat ja tavat

Daniel oli toisten juutalaisten tavoin viety pakkosiirtolaisuuteen vieraaseen maahan noin 600 vuotta ennen Kristuksen syntymää. 

Vieraassa maassa oli myös vieraat jumalat. Daniel piti kiinni lapsena omaksumasta uskostaan.    

Danielilla oli kolme juutalaista ystävää: HananjaMiisael ja Asarja. Heille oli pakkosiirtolaisuudessa annettu uudet nimet: SadrakMeesak ja Abed-Nego.  Kolme kaveria olivat kohonneet Babylonian kuninkaan hovissa merkittävään asemaan.  

Kun käsketään toimia Jumalan sanaa vastaan

Erään kerran Sadrak, Meesak ja Abed-Nego joutuivat tiukkaan paikkaan.  

Babylonian uskonnoissa palvottiin kuvapatsaita. Kuningas Nebukadnessar rakensi yhden sellaisen kullasta ja kaikkien tuli palvoa sitä.

Kuningas kutsui kaikki johtajat kuvapatsaan vihkimisjuhlaan. Satraapit, käskynhaltijat, maaherrat, neuvonantajat ja muut virkamiehet tulivat patsaan eteen. 

Käsky oli selvä: Kun muusikkojen soitto alkaa, jokaisen tulee kumartaa kultaista kuvapatsasta!

Valinnan paikka

Nämä kolme Juudeasta ehkä Jerusalemista tuotua nuorta olivat tiukassa tilanteessa. He olivat eläneet Jumalan sanan kyllästämässä kulttuurissa ja säännöllisen jumalanpalveluselämän keskellä. Nyt he olivat pakanallisen kulttuurin keskellä, jossa vaadittiin uskollisuutta, kumartamista uusille aatteille ja jumalille. 

He pohtivat, mitä tekevät kun soitto alkaa. Tuleeko antaa periksi? Voisiko vain kerran kumartaa?

Päätös

He päättivät: Tuollainen epäjumalien kumartaminen on Jumalan sanan vastaista. Emme voi tehdä sitä.

Kun kansanjoukot kumarsivat, nämä kolme miestä ei.

Kolme seisovaa hahmo maahan kumartaneiden keskellä huomattiin ja valtaapitävä vihastui. Mutta he saivat vielä mahdollisuuden ajatella toisin. Valtaapitävä antoi käskyn:

”ellette kumarra, niin teidät heti paikalla heitetään tuliseen pätsiin; ja kuka on se jumala, joka pelastaa teidät minun kädestäni?”

Sadrak, Meesak ja Abednego vastasivat kuninkaalle:

”Nebukadnessar! Ei ole tarpeellista meidän vastata sinulle tähän sanaakaan. Jos niin käy, voi meidän Jumalamme kyllä pelastaa meidät tulisesta pätsistä, ja hän pelastaa myös sinun kädestäsi, kuningas. Ja vaikka ei pelastaisikaan, niin tiedä se, kuningas, että me emme palvele sinun jumaliasi emmekä kumartaen rukoile kultaista kuvapatsasta, jonka sinä olet pystyttänyt.”

Heidät heitettiin kuolemaan. Suuressa tulisessa uunissa heidän keskelleen ilmestyi hahmo – ihmisen kaltainen – joka suojeli heitä. Kolme miestä kutsuttiin suuresta pätsistä pois.

Meidän valintamme?

Millaisia kultaisia kuvapatsaita sinua kutsutaan kumartamaan? Millainen merkitys Jumalalla ja hänen Raamatussa ilmoitetulla sanalla on elämässäsi? Ketä tottelet tiukassa tilanteessa kun elämä, ura, maine, asema on vaakalaudalla? Nämä ovat vaikeita ja isoja kysymyksiä.

Ole uskollinen

Sadrakin, Meesakin ja Abednegon valinta on rohkaissut vainottuja ja ahtaalla olevia kristittyjä vuosisatojen ajan. Jumala ei pelastanut kaikkien elämää vaan heidän kuolemansa oli todistukseksi.

Siitä kertoo myös katakombimaalaus vainojen ajalta toisen vuosisadan lopulta tai kolmannen alusta. Kuva on otsikkokuvana sekä vielä tässä alla. Jeesus myös muistuttaa tästä:

Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun” (Ilm. 2:10).

Kristittyjen vainot ja vaikeat ajat
Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Johannes Kastaja - Jumalan Karitsa

Joh. 1:35-37 – Kolme asiaa

Seuraavana päivänä Johannes oli Betaniassa, ja hänellä oli kaksi opetuslasta seurassaan. Jeesus kulki siitä ohi, ja osoittaen häntä Johannes sanoi: ”Katsokaa: Jumalan Karitsa!” Kun opetuslapset kuulivat hänen sanansa, he lähtivät seuraamaan Jeesusta” (Joh. 1:35-37).

Tässä kolme asiaa tästä tekstistä:

1. ”Seuraavana päivänä” / ”Betaniassa”.

Raamatun tapahtumat ovat todella tapahtuneet ajassa ja paikassa. Jeesus ei ole historiaton mielikuvitusolento. Hän pystyi kulkemaan, kerrotaan missä ja milloin hän liikkui ja että hänet havaittiin. Myös hänen kuolemansa ristillä ja ylösnousemus tapahtui tiettyyn kellonaikaan tietyssä paikassa. Kyse on tapahtuneista asioista.

2. ”Katsokaa: Jumalan Karitsa”

Karitsa oli juutalaisille tuttu. Karitsan veri oli pelastuksen merkki kun juutalaiset vapautuivat Egyptistä (2. Moos.). Jesaja 53 kertoo karitsasta, jonka päälle Jumala tulee laittamaan syntikuorman. Ja nyt Johannes sanoo: Katsokaa tuossa Betanian tiellä kävelee tämä Jumalan Karitsa! Myöhemmin ristillä tietyssä historian vaiheessa, tiettynä perjantai-iltapäivänä Jerusalemissa kaupungin muurien ulkopuolella Golgata-nimisellä kumpareella Jeesuksesta todella tuli Jumalan Karitsa, joka vuodatti verensä ihmiskunnan syntien sovitukseksi.

3. ”he lähtivät seuraamaan Jeesusta”

Johannes Kastajan puhe Jeesuksesta Jumalan Karitsana synnytti uskon ja halun seurata Jeesusta. Kristillinen usko on Jeesuksen seuraamista. Johannes Kastajan kuvaamat opetuslapset tiesivät, milloin lähtivät Jeesuksen seuraan. Moni tietää nytkin ajan, paikan ja tunnelman, joka liittyy omaan kertomukseen uskon löytämisestä. Toiset eivät osaa sanoa aikaa eikä paikkaa; he tietävät, että nyt uskovat Jeesukseen. Usko Jumalan Karitsaan pelastaa, ei uskon syntyhetken tietäminen. Jeesuksen seuraaminen on Jeesuksen asettamista elämän herraksi.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Kansanlähetyksen työ Japanissa

Hyvä sanoma Japaniin

Japanissa oli suuri herätys viisisataa vuotta sitten. Valitettavasti maassa hyväksyttiin vuonna 1614 kristinuskon kieltävä laki. Kirkot ja luostarit tuhottiin, kristittyjä vaadittiin kieltämään uskonsa, heitä kidutettiin ja surmattiin, joitakin ajettiin maanpakoon. Kristinusko oli kiellettyä ja todella vainottua yli 200 vuoden ajan. Vasta 1800-luvun lopulla alkoivat vapaammat tuulet. Nyt kristittyjä on tuossa yli 120 miljoonan asukkaan maassa  alle yksi prosentti. 

Työ kannattaa – yli miljoona kristittyä!

Tämä yksi prosenttikin on yli miljoona kristittyjä. Lähetystyö on kannattanut! Myös Kansanlähetyksen työn kautta moni on löytänyt Pelastajan ja uusia seurakuntia on syntynyt. Suomalaisten seurakuntien ja kristittyjen sitoutuminen japaninlähetykseen on kantanut hedelmää. Työssä on vaadittu uskollisuutta sekä Suomessa että Japanissa. 

”Kuulen evankeliumin ensimmäistä kertaa!”

Japanin työssämme minua innostaa sen luonne. Lähetit saavat kertoa evankeliumia sellaisille, jotka kuulevat sitä ensimmäistä kertaa. Työ on etsivää ja tavoittavaa: Jospa edes kerran saisi japanilaisen Raamatun äärelle. Kerrankin kylvetty sana voi kantaa hedelmää. Polku Jumalan luokse voi olla tosi pitkä ja kulkee usein kovien tilanteiden kautta. 

Evankeliumi tulee viedä perille asti

Evankeliumia ei ole missään itsessään. Se tulee viedä joka paikkaan. Siksi ilon aiheena on se, että Japanin taitavaan työntekijätiimiin saamme lähettää jälleen kaksi uutta perhettä: Syrjätiet ja Yamaguchit! Heidän lähettäjäkseen liittymällä voit olla mukana seuraamassa lähetystyöntekijän polkua alusta alkaen. Pääset lähettäjänä työhön mukaan. Tämän lehden viimeisellä sivulla on esitelty Kansanlähetyksen työ Japanissa. 

Tule mukaan suureen tehtävään!

Jumala on antanut myös Japanin  sydämellemme Kansanlähetyksessä. Tule mukaan suureen tehtävään, jossa kerromme saarten kansalle evankeliumia, jotta taivaassa olisi myös paljon japanilaisia.

Siunauksen toivotuksin

Mika Tuovinen
lähetysjohtaja
Kansanlähetys

Kirjoitus on Kansanlähetyksen Suuressa Mukana -lehden pääkirjoitus joulukuussa 2019. Otsikot lisätty. Suomen ev.lut. kirkon seurakunnissa on Kansanlähetyksen kolehtipyhä 15.12.2019.

Kuvassa Kobe, jonne Kansanlähetys on perustanut seurakunnan valoksi pimeään. 

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Raamattu ja kulttuuri

Kristitty tunnustaa Raamattuun perustuvaa uskoa


Usko ja uskonnolliset käsitykset on yritetty siirtää yhteiskunnassamme yksityisen elämän piiriin. Oman luonteensa puolesta kristillisellä uskolla on myös julkinen tehtävä. Evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta ja sanoma Jumalan Raamatussa ilmaisemasta tahdosta on saatava kaikkien ihmisten kuulolle.

Tämä Jumalan tahto ei koske vain niin sanottuja hengellisiä asioita vaan myös yksilön ja yhteiskunnan moraalista elämää. Siksi kristilliset kirkot ovat perinteisesti pitäneet syntinä eli Raamatussa ilmoitetun Jumalan tahdon vastaisina esiaviollisia, avioliiton ulkopuolisia ja homoseksuaalisissa liitoissa elävien suhteita. Samalla jokaisen ihmisarvoa on puolustettu.

Yksi Raamatusta nouseva arvo on ihmiselämän kunnioitus. Kristitty on kutsuttu toimimaan raamatullisten elämää kunnioittavien arvojen puolesta yhteiskunnan parhaaksi.

Raamatun sana tuo hyvän muutoksen yhteiskuntaan

Eräs länsimaisen hyvinvoinnin vahva pohja on ollut Raamattuun perustuva kristillinen usko. Tämä usko ja sen mukainen elämä vaikutti vahvasti jo ajanlaskumme ensimmäisten vuosisatojen aikana.

Kristillisten arvojen pohjana on ollut Raamatun käsitys jokaisen ihmisen arvosta Jumalan luomana. Tämän vuoksi elämä on arvokasta ja sitä tulee kunnioittaa ja suojella. Siksi kristityt saivat Rooman valtakunnassa aikaan vastasyntyneiden lasten – erityisesti tyttöjen – murhaamisen loppumisen. He taistelivat myös vastasyntyneitten kuolemaan jättämistä vastaan ja adoptoivat hylättyjä vauvoja. Kristityt toimivat myös aborttien lakkauttamiseksi. Heidän vaikutuksesta myös veriset gladiaattoritaistelut päättyvät.

Esimerkiksi Irlannissa kristinuskon saapuminen lakkautti tavat, joissa sodan jumalille uhrattiin sotavankeja ja sadonkorjuun jumalille vastasyntyneitä.

Jossain vaiheessa edellä mainitut asiat olivat yhteiskunnassa hyväksyttyjä. Kristityt pitivät niitä Raamattuun vedoten väärinä. Eikä vain omassa mielessään, vaan pyrkivät vaikuttamaan Jumalan arvojen mukaista yhteiskunnallista elämää.

Raamattu, Jeesuksen esimerkki ja kristittyjen toiminta

Mistä tällainen ajattelun ja toiminnan muutos elämää kunnioittavaan eurooppalaiseen kulttuuriin on johtunut?

Uskon, että se on Raamatun, Jeesuksen Kristuksen esimerkin sekä kristinuskon ja kristittyjen vaikuttamisen seurausta.

Ajatus siitä, että voisi uskoa Jumalaan, mutta se ei saisi näkyä kristityn elämässä, puheissa, arvoissa ja valinnoissa on kristinuskolle täysin vieras.

Evankeliumin sanoma Jeesuksesta Kristuksesta on muuttanut maailmaa paremmaksi. Voisiko muuta odottaakaan maailmankatsomukselta, jossa vakaasti uskotaan, että Jumala syntyi kerran ihmiseksi?

Kristittyinä meidän tehtävämme ei ole piilottaa Raamattua ja sen sanomaa vakan alle vaan antaa sen sanoman todistuksemme kautta loistaa. Näin on toimittava totuuden vuoksi sekä oman että tulevien sukupolvien hyvinvoinnin tähden.

Pääasia on elämä Jumalan yhdeydessä Jeesuksen Kristuksen kautta

Kristillisen todistuksen keskipisteenä on säilyttävä Jeesuksen Kristuksen pelastusteko ristillä jokaisen ihmisen puolesta. Jumala rakastaa jokaista ja kutsuu kaikkia elämään yhteydessään. Jokainen synti saadaan uskomalla Jeesukseen anteeksi. Jeesus sanoi: Joka minun luokseni tulee, sitä minä en aja pois. Tämänkin sanoman perustana on Raamattu.

Juuri äskettäin eräs aikamme taisteleva ateisti Richard Dawkins kertoi, että länsimaisen kulttuurimme säilymisen kannalta kannalta kristinusko ei ole ainoastaan hyvä vaan tarpeellinen. Hän tuskin tarkoitti vain henkilökohtaista vakaumusta vaan Raamattuun perustuvan kristinuskon ja sen arvojen näkymistä julkisuudessa.

Kristitty, anna valon loistaa!

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Lopun ajan ihmiset ja kirkon tehtävä

Julista kun se on vielä mahdollista

Tänään (21. sunnuntaina helluntaista) kirkossa luettiin epistolatekstinä 2. Tim. 4:1-5. Tottakai se herätti ajatuksia.

”Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen nimessä, hänen, joka on tuomitseva elävät ja kuolleet, ja hänen ilmestymisensä ja hänen valtakuntansa kautta: julista sanaa, astu esiin sopivaan ja sopimattomaan aikaan, nuhtele, moiti ja kehota, aina kärsivällisesti opettaen. Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee. He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja.  Mutta pysy sinä järkevänä kaikissa tilanteissa, kestä vaivat, julista evankeliumia ja hoida virkasi tehtävät” (2 Tim 4:1-5). 

”Koko Raamattu on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta”

On tärkeä huomata, mitä Paavali kirjoittaa juuri ennen tuota tekstiä. Hän kehottaa luottamaan Jumalan sanaan. 

”Pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut. Olet myös jo lapsuudestasi asti tuntenut pyhät Kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Koko Raamattu on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, ja se on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi vanhurskaudessa, jotta Jumalan ihminen olisi täydellinen ja varustautunut kaikkiin hyviin tekoihin.” (2. Tim. 3:14-17).

Jumalan palvelijan tulee itse pysyä Jumalan sanassa. Klassisen teologian mukaan uskomme, että Jumala on ilmoittanut ja oman tahtonsa itsensä Vanhan ja Uuden testamentin kirjoituksissa. 

Tätä käsitystä haastetaan erityisesti kahdelta suunnalta. Liberaaliteologia väittää, että Raamattu ei ole luotettavaa Jumalan ilmoitusta. Hurmahenkisyys nostaa sisäisen sanan tai muut hengelliseksi ajatellut ilmiöt Jumalan sanan rinnalle. Kummassakaan Raamattu ei ole määräävä tekijä uskon ja elämän kysymyksissä. 

Julista evankeliumia, sillä tuomion päivä tulee 

Paavali ei kehota lopun ajan sananjulistajia piiloutumaan ja vaikenemaan. 

Päinvastoin, nyt on julistettava evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta.

Nyt tarvitaan Jumalan sanan opetusta.

Tarvitaan rohkeutta, sillä lopun aikoina ihmiset eivät halua kuulla totuutta vaan sanomaa, joka tukee heidän pahuuttaan tai välinpitämättömyyttään. 

Paavali kirjoittaa neljännen luvun alussa: 

”Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen nimessä, hänen, joka on tuomitseva elävät ja kuolleet, ja hänen ilmestymisensä ja hänen valtakuntansa kautta: julista sanaa, astu esiin sopivaan ja sopimattomaan aikaan, nuhtele, moiti ja kehota, aina kärsivällisesti opettaen.”

Miksi meidän pitää julistaa Jumalan sanaa? Ensimmäiseksi syyksi Paavali mainitsee viimeisen tuomion näköalan. Jeesus tulee tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. 

Raamatun opettaminen ja sen sanoman julistaminen on samanaikaisesti sekä mielettömän iloisen että äärettömän vakavan sanoman julistamista. 

On olemassa taivas ja kadotus. Molemmat ovat iankaikkisia. Jos joku joutuu kadotukseen, hän ei pääse sieltä milloinkaan pois. Ei voi olla suurempaa pettymystä. Ei ole enää mitään toivoa kun Jumala on kääntänyt selkänsä. 

Tuomio on toisille pelastustuomio ja pääsy ikuiseen juhlaan. Jumala on tehnyt Jeesuksessa pelastusteon täydelliseksi. Meidän vastuullamme on hyväksyä se itsellemme.

Me tiedämme tuomiosta, taivaasta ja kadotuksesta, koska Jumala on ilmoittanut tämän Raamatussa! Siksi meillä kristityillä on suuri vastuu.  Nyt meidän on saarnattava sanaa, astuttava esiin, nuhdeltava, varoitettava, kehotettava pitkämielisyydellä ja opetuksella.  

Jeesuksen takaisintulo ja viimeisen tuomion todellisuus on yksi syy, miksi tulee julistaa. 

Julista, sillä nyt opetus otetaan vielä vastaan 

Toiseksi syyksi Paavali mainitsee tämän: 

”Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia.” 

Joskus yhteiskunnassa ja kirkossa saattaa tulla tilanne, jossa Raamatun opetus laitetaan syrjään ja haetaan oppi jostain muualta.

Lopun aikoina Raamatun sana halutaan vaieta. Yhteiskuntaan ja seurakuntaan tulee tilanne, jossa Raamatun sanoma ei kokonaisuudessaan kelpaa.

Tämä ei tarkoita opittomuutta vaan opin määrittelee ihminen itse. Paavali sanoo, että lähtökohtana on ihmisen omat himot. Silloin he kaipaavat ja ylistävät opettajia, joka tukevat heidän väärää elämäntapaansa. Pahinta on, jos kristillinen kirkko lähtee tälle tielle.

Paavalin vastaus tähän on järkevänä pysyminen ja uskollinen totuuden sanan julistaminen. 

Tee evankelistan työ 

Paavali käskee Timoteusta julistamaan evankeliumia. Joissakin raamatunkäännöksessä Timoteusta käsketään tekemään evankelistan työ. 

Evankelista on henkilö, jolle Jumala on antanut erityisen kutsumuksen, halun ja kyvyn viedä evankeliumin sanoma niille, jotka eivät vielä pelastuksen tietä tunne. Koska kansamme vieraantuu kristillisestä uskosta, tarvitsemme nyt enemmän ihmisiä, joilla on evankelistan kutsumus. Heidät tulee varustaa ja asettaa kutsumuksensa mukaisiin tehtäviin. 

Evankelistojen lisäksi tarvitsemme todistajia. Todistajan tehtävä on jokaista kristittyä varten. Todistajan rooli on kertoa siitä, mitä on kokenut ja nähnyt. Jokainen kristitty on kutsuttu todistajaksi kertomaan, mitä usko hänelle merkitsee.

Paimenille ja kaikille muillekin evankeliumin saarnaajille: julista Jumalan sanaa rohkeasti 

Miksi tarvitsemme rohkeutta? Ehkä pelkäämme, ettei evankeliumia oteta vastaan. Ehkä pelkäämme, että se suututtaa ihmisiä. 

Silloin käy helposti niin, että vaihdamme sanomamme. Pyrimme muuttamaan sanomamme – Jumalan sanoman! – sellaiseksi, että se otettaisiin paremmin vastaan. Tarvitsemme toki sen pohtimista, miten sanoma esitetään nykyaikana, mutta vaarana on, että sanoma itsessään muuttuu Jumalan sanomasta meidän sanomaksemme. Silloin meistä saattaa tulla Paavalin mainitsemia korvasyyhyyn opettavia.

Evankeliumin julistaminen vei Paavalin vankilaan. Tämä on luultavasti hänen viimeinen kirjeensä. Heti edellä kuvattujen sanojen jälkeen Paavali sanoo:

Minut itseni uhrataan jo pian, lähtöni hetki on tullut. Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni (2. Tim. 4:6-7).

Hän odotti kuolemaansa. Rooman kansalaisena hän ei joutunut gladiaattoriareenalle leijonien ruuaksi vaan sai armollisen kuoleman kaulan katkaisemisella. Hän ei kehottanut nuorta työtoveriaan Timoteusta mihinkään sellaiseen, mihin ei olisi itse ollut valmis. Paavali oli valmis kärsimään evankeliumin tähden. Loppuun asti.

Meidän on tänä aikana perehdyttävä uudella innolla Jumalan sanaan. Siinä on sanomamme ja uskomme perusta. 

Tarvitsemme tulevaisuuden Suomessa rohkeutta enemmän kuin aikaisemmin. Raamatun mukaiset kristilliset arvot joutuvat yhteiskunnassa sivuun. Osa kristikunnasta menee uusien ajan aatteiden mukana. Tässä tilanteessa kristittyjen tulee elää Jumalan sanan mukaisesti sekä yksityisesti ja julkisesti opettaa samalla tavoin kuin aiemmin Raamatusta kiinni pitäen.

Silloin kristillinen kirkko voi olla profeetallinen vähemmistö kansakunnan parhaaksi.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa