Kirjoittajan arkistot: Mika Tuovinen

Tietoja Mika Tuovinen

Kirjoittaja johtaa Kansanlähetystä. Sydämenasiana lähetystyö ja se, että tavallinen suomalainen voisi löytää uskon Jeesukseen elämän voimavaraksi ja pelastukseksi. Olisi tosi kiva, jos TILAAT TÄSTÄ ILMAISEN LÄHETYSJOHTAJAN KIRJEEN (Jos et jostain syystä ole siihen tyytyväinen, sen peruuttaminen onnistuu helposti linkkiä klikkaamalla. Lisäksi tarjoan sinulle kahvit, jos tulet Ryttylään - kunhan otat yhteyttä ja sopiva aika löytyy!).

Evankelista Grahamin suosio

10 asiaa Billy Grahamin menestyksen takaa

Nuorena kristittynä löysin kirjaston hyllyiltä evankelista Billy Grahamin kirjoja. Ne avasivat oven uuteen maailmaan ja tämän saarnamiehen toimintaan. Kirjat koskettivat siksi, että ymmärsin omankin elämäntehtävän liittyvän evankeliumin julistamiseen. Ihmettelin, miten joku voi olla noin suosittu pastori.

Billy Graham (7.11.1918-21.2.2018) kuuluu merkittävimpiin maailmanlaajan kirkon vaikuttajiin.

Olisiko jotain, mitä voisimme oppia hänestä? Kun olen vuosien varrella lukenut ja kuullut hänestä, nousee mieleeni nämä kymmenen asiaa.

1. Saarnaajan tehtävä on julistaa Jumalan sanaa

Billy Graham kertoo, että alkoi hengellisten taistelujen ja epäilyjen jälkeen käyttää enemmän Raamattua julistuksessaan – sanomalla puheissaan kymmeniä kertoja ”Raamattu sanoo…” ja siteeraamalla Jumalan sanaa – työhön tuli uudenlainen voima. Saarnaajan voima ei ole hänen omissa vaan Jumalan sanoissa. Jumala siunaa oman sanansa. Graham kertoo, että kotona ja majapaikoissaan hän asetti aina Raamatun paikkaan, jossa näkisi sen usein voidakseen lukea sieltä muutamia jakeita tai lukuja; tai viettää tunti tai kaksi Raamatun äärellä. Graham sanoi, ettei halua luopua päivittäisestä ravinnostaan.

2. Rukouksen merkitys

Billy Grahamin lähellä olevat kertovat, että hän rukoili paljon yksin ja toisten kanssa. Uran alkuvaiheessa lääkäri oli huolissaan Grahamin polvien kestävyydestä polvirukousten tähden. Grahamin missioiden valmistamisessa rukouksella on tärkeä osa ja niissä pyrittiin saamaan paljon rukoilijoita tapahtumien taakse. Julkinen esiintyminen saa voimansa sisäisestä hengellisestä elämästä. Evankeliumin julistaja keskustelee paljon työnantajansa kanssa.

3. Rakkaus kaikkia kristittyjä kohtaan

Graham teki yhteistyötä hyvin monenlaisten kristittyjen ja kirkkojen kanssa. Hän ei ollut vielä 31-vuotiaana noussut kuuluisuuteen kun hän vuonna 1948 laati läheisten työtovereittensa kanssa ”Modeston manifestin”, jossa he lupasivat tehdä yhteistyötä kaikkien kristittyjen kanssa, jotka haluavat tulla mukaan järjestön evankelioimistyöhön. Evankelioimisessa paikalliset seurakunnat ovat tärkeitä. Billy Graham pidättäytyi arvostelemasta kristittyjä ja kirkkoja.

4. Evankeliumin kuuleminen on kaikkien ihmisoikeus

Graham halusi viedä Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mahdollisimman monelle. Kaikkien tulee kuulla evankeliumia ja saada mahdollisuus pelastukseen. Graham julisti evankeliumia melkein 215 miljoonalle ihmiselle yli 185 maassa. Lisäksi hän saavutti moninkertaiset joukot radion, television ja kirjallisuuden avulla. Jokaisen sukupolven on kuultava Jumalan pelastusteoista Jeesuksessa. Näky vei hänet myös rautaesiripun taakse. Hän lähti arvostelusta huolimatta julistamaan evankeliumia Neuvostoliittoon: Kuka kertoo heille evankeliumin, jos me emme mene. Virolaiset ystäväni ovat kertoneet, että Grahamin vierailu Tallinnassa 1984 oli heille vaikeana aikana merkittävä rohkaisu.

5. Evankeliumin keskuksessa on Jeesus ja hänen ristinkuolemansa

Grahamin puheet kääntyvät jossain vaiheessa Jeesuksen Kristuksen persoonaan ja hänen ristinkuolemaansa. Erään saarnan jälkeen Graham oli masentunut, sillä mitään tulosta  ei näkynyt. Hänen työtoverinsa antoi palautetta: Tänään sinä et saarnannut rististä, Jeesuksen kuolemasta ja verestä. Voima on tässä sanomassa. Graham ei saanut nukuttua seuraavana yönä. Hän teki päätöksen, ettei saarnaa enää koskaan siten, että Jeesuksen sovituskuoleman merkitys jää jollekin epäselväksi.

6. Evankeliumin julistamiseen kuuluu kutsu sen vastaanottamiseen

Graham lopetti saarnansa antamalla kuulijoille mahdollisuuden vastata Jumalan kutsuun. Merkkinä tästä oli astuminen kokoussalin etuosaan tai stadionin nurmelle, jossa rukoillaan uskoontulon puolesta sekä keskustellaan sielunhoitajan kanssa. Sielunhoitaja ottaa yhteystiedot, ja seurakunnasta otetaan pian yhteyttä kutsuun vastanneeseen. Evankeliumin julistamiseen on jo Uudesta testamentista alkaen liittynyt kutsu sen uskomiseen ja vastaanottamiseen.

7. Uskollisuus tehtävässä

Jumala kutsui Billy Grahamin evankelistaksi. Hän sai uransa aikana ehdotuksia ryhtyä filmitähdeksi, suurlähettilääksi ja presidentiksi. Hän väitti kuitenkin, että Jumala on kutsunut hänet evankelistaksi julistaman sanomaa Jumalan rakkaudesta, joka ilmeni siinä, että hän lähetti poikansa maailmaan. NBC televisiokanava kysyi, miten Graham haluaa tulla muistetuksi. Hän vastasi: ”Toivon, että ihmiset sanovat, että hän oli uskollinen. Että hän oli uskollinen sanomalleen koko elämänsä ajan.”

8. Rohkeus ja into toimia evankeliumin puolesta

Billy Graham oli toiminnan mies. Hänen ideastaan syntyi merkittävä Christianity Today -lehti, hänen järjestönsä tuotti elokuvia, kirjoja ja lehtiartikkeleita. Graham aloitti Lausannen-liikkeen, jota hän piti yhtänä merkittävimmistä saavutuksistaan. Graham alkoi tehdä yhteistyötä katolisten ja ortodoksien kanssa, vaikka moni vastusti sitä. Hän lähti saarnaaman Pohjois-Koreaan ja Neuvostoliittoon, vaikka monet pitivät sitä huonoa ajatuksena. Hän kutsui kolme kertaa tuhansia evankelistoja kaikkialta maailmasta Amsterdamiin. Evankeliumin vuoksi – jotta sukupolvemme aikana kaikki voisivat kuulla evankeliumin – oli saarnattava ja toimittava.

9. Nöyryys

Billy Grahamin lähellä olleet kuvaavat häntä nöyräksi. Hän oli presidenttien ja julkisuuden henkilöiden ystävä, mutta hän kohtasi tavallisia kansalaisia kunnioituksella. Keskusteluissa hän halusi kuulla, miten toisilla menee ja oppia heiltä.  Graham kertoi, että taivaassa hän aikoo kysyä Jumalalta, miksi ihmeessä sinä valitsit minut. Hän sanoi usein, että mikään hänen saavutuksistaan ei ole hänen ansiotaan; kaikki on Jumalan työtä. Hän piti itseään vain maalaispoikasaarnaajana, joka seurasi, mitä Jumala saa aikaan.

10. Toisten tukeminen

Billy Graham loi nimeään kantavan evankelioimisjärjestön (BGEA – Billy Graham Evangelistic Association) lähinnä raha-asioiden läpinäkyvyyden tähden. Järjestönsä avulla Graham koulutti kristittyjä ja toisia evankelistoja. Hän rohkaisi monia julistajia aloittamaan evankelioimistyön; muun muassa muassa Bill Brightia perustamaan Campus Crusade for Christ -järjestön ja antoi siihen varoja. Graham tiesi, että vaikka työtä on paljon, hän ei voi itse tehdä paljoakaan. Siksi hän rohkaisi toisia evankelistoja työssään järjestämällä Amsterdamissa kolme kertaa maailmanlaajan kiertävien evankelistojen kongressin. Graham ei pelännyt toisten menestystä.

”Minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää” (Jeesus, Joh. 15:16)

Jäähyväispuhessaan Jeesus kehotti kristittyjä lähtemään liikkeelle ja kantamaan hedelmää Jumalan valtakuntaan. Kun tuotamme runsaasti hedelmää, Jumalan kirkkaus tulee maailmalle julki.

Billy Graham on muokannut länsimaista – ja erityisesti yhdysvaltalaista – kristillisyyttä ja evankelikaalisuutta näköisekseen. Hän on monille esikuva uskollisesta Herran palvelijasta. Nyt hän on siirtynyt Herransa luo. Mutta hänen hedelmänsä pysyy. Minullakin on monia ystäviä, jotka kertovat tulleensa uskoon Billy Grahamin julistuksen kautta. Monet ovat myös saaneet kutsun Jumalan valtakunnan työhön hänen kauttaan.

Maailma on muuttunut paljon kahden tuhannen vuoden aikana. Mutta ihmisen syntiongelma pysyy, ja johtaa kadotukseen. Jumalan ratkaisu myös pysyy muutoin muuttuvassa maailmassa: Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että antoi ainoan poikansa Jeesuksen kuolemaan, ettei yksikään joka uskoo häneen, hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän. Tässä on evankelistan sanoman ydin.

Lausanne congress world evangelism

Billy Grahamin tärkein teko oli Lausannen liikkeen perustaminen

Saavuin tänä aamuna Filippiinien Manilaan. Kun sain internetin kuntoon, sieltä tulvi uutisia Billy Grahamin kuolemasta.

Moni lähetysteologiasta ja evankelioimisesta kiinnostunut osaa yhdistää toisiinsa Manilan ja Billy Grahamin. Molemmilla on tärkeä osa evankelikaaliseen kristillisyyteen kuuluvassa Lausanne-liikkeessä. Evankelikaalisen liikkeen – evankelikalismin – juuret ovat 1500-luvun uskonpuhdistusessa. Katolisen kirkon uudistajia kutsuttiin evankelisiksi (englanniksi evangelical).

Varsinaisen evankelikaalisen liikkeen tausta on uskonpuhdistuksesta alkaneessa protestanttisuudessa, mutta se kuvaa tarkemmin määriteltynä sellaista kristillisyyttä, jotka korostavat Raamatun auktoriteettia, Jeesuksen ristinkuoleman kautta tulevaa pelastusta, henkilökohtaisen uskon merkitystä sekä evankelioimisen ja lähetystyön välttämättömyyttä ja kiireellisyyttä.

Billy Graham – Lausanne-liikkeen perustaja

Billy Graham oli Lausanne-liikkeen perustaja. Lausannen liike on evankelikaalisen kristillisyyden tärkeimpiä suunnannäyttäjiä. Lausannen liikkeen alun voi jäljittää vuoteen 1955, jolloin 37-vuotias Billy Graham oli kutsuttu puhumaan Cambridgen yliopiston opiskelijoille. Täällä 34-vuotias John Stott (1921-2011) oli Grahamin apurina. Heidän ystävyytensä kesti Stottin kuolemaan asti. John Stott on ollut Lausannen liikkeen tärkein teologi.

Berliini 1966

Vuonna 1960 Billy Graham kutsui kokoon johtajia ja vaikuttajia Sveitsiin keskustelemaan, miten evankelikaalien keskellä saataisiin suurempi yhteys. Graham kirjoitti: “Kun olin muutaman päivän kuunnellut keskusteluja ja väittelyjä – ja monta hetkeä yhdessä rukoiltuamme – tulin vakuuttuneeksi, että evankelikaalisia kristittyjä ei saa tänään yhteen muutoin kuin yhden sanan ympärille: evankeliointi.”

Tämä johti vuoden 1966 Berliinin Evankelioimisen Maailmankonferenssiin, jossa oli 700 kutsuttua osallistujaa sekä 300 tarkkailijaa. Tämä konferenssi oli merkittävä kasvavassa maailmanlaajassa evankelikaalisessa liikkeessä.

Konferenssin avauspuheessa Graham sanoi, että me emme tarvitse uutta sanomaa ja organisaatioita. Tarvitsemme suurempaa työntekijöiden yhteyttä, suurempaa dynaamisuutta, suurempaa intoa ja yliluonnollista voimaa voidaksemme evankelioida oman sukupolvemme.

Lausanne 1974

Viisi vuotta myöhemmin, vuonna 1971, Billy Graham kutsui vaikuttajia pohtimaan uuden konferenssin järjestämistä. Ajatuksista syntyi Lausannen Maailman Evankelioimisen Kongressi vuonna 1974.

Avauspuheessaan Graham toivoi kokoukselta neljää asiaa:

  • Haluan nähdä kongressin luovan raamatullisen julistuksen evankelioimisesta.
  • Haluan seurakunnan tulevan haastetuksi maailman evankelioimisen toteutumiseksi.
  • Luotan, että uusi ”koinonia” tai yhteys erilaisen evankelikaalien välillä kasvaa kaikkialla maailmassa.
  • Toivon, että täällä kehittyy ”Lausannen henki”.

Kongressiin osallistui noin 2400 evankelikaalita johtajaa 150 maasta. Kokouksesta syntyi raamatullinen julistus, jota Graham oli toivonut. Lausannen julistuksen pääkirjoittaja oli John Stott. Lausannen julistus on tärkempiä uuden ajan kirkkohistorian dokumentteja. Myös Lausannen henki, jäi elämään, mistä myöhempi historia kertoo.

Lausannen Komitea Maailman Evankelioimiseksi

Lausannan kongressissa valittiin komitea suunnittelemaan tulevaisuutta. Sekä Billy Graham että John Stott olivat komitean jäseniä. Komitea kokoontui Mexico Cityssä 1975. Tuolloin muodostettiin Lausannen Komitea Maailman Evankelioimiseksi (Lausanne Committee for World Evangelization (LCWE, nykyisin Lausanne Movement).

Lausanne II Manilassa

Lausannen liikkeen toinen kongressi pidettiin Manilassa, Filippiineillä, vuonna 1989. Kokouksesta käytetään nimeä Lausanne II, ja siellä oli 3000 ihmistä 170 maasta. Myös Neuvostoliitosta oli päässyt 70 edustajaa.

John Stott oli huomattavimmassa roolissa Manilan julistuksen laatimisessa (The Manila Manifesto). Julistuksessa on kaksi pääteemaa: Julistakaa Kristusta siihen asti kunnes hän tulee ja Kutsu koko kirkolle viemään koko evankeliumi koko maailmaan.

Cape Town 2010

Kolmas Lausannen Maailman Evankelioimisen Kongressi pidettiin 2010 Cape Townissa Etelä-Afrikassa. Tapahtumaan oli kutsuttu 4000 evankelikaalista johtajaa 198 maasta. Täälläkin syntyi julistus: Kapkaupungin sitoumus.

Kolmen suuren kongressin julkilausumat – Lausannen julistus, Manilan julistus ja Kapkaupungin sitoumus – ovat olleet tärkeitä evankelikaalisen liikkeen suunnalle.

Lausanne liike ja Billy Grahamin perintö

Kun Newsweek -lehti haastatteli Billy Grahamia, Graham sanoi, että hänen elämänsä kestävin perintö on varmaankin Lausannen Kongressi vuonna 1974. Tämä monen mielestä yllättävä kommentti ei päässyt lehteen asti.

Tervehdyksessään Cape Townin kongressille vuonna 2010, Graham muisteli Lausannen kokousta 36 vuotta aiemmin. Maailma politiikka, talouselämä, teknologia, väestökehitys ja uskontokartta ovat muuttuneet hyvin paljon. Meidän on analysoitava näitä muutoksia ja pohdittava niitä Jumalan antaman tehtävän valossa. On kuitenkin Jeesuksen paluuseen asti muuttumatonta: ihmisen sydän ei ole muuttunut ja jokainen tarvitsee sovitusta Jumalan kanssa ja Jumalan rakkauden, anteeksiannon ja muuttavan voiman kokemusta. Evankeliumikaan ei ole muuttunut. Hyvä sanomamme on, että Jumala rakastaa meitä ja lähetti poikansa Jeesuksen Kristuksen maailmaan tuomaan meille anteeksiannon ja pelastamaan meidät. Myöskään Jeesuksen käsky seuraajilleen ei ole muuttunut. Meidän tulee mennä kaikkeen maailmaan ja saarnata evankeliumia sekä kehottaa kaikkia miehiä ja naisia uskomaan Jeesukseen.


Kirjoituksen taustamateriaalina on käytetty Lausanne liikkeen lehdistötiedotetta Billy Grahamin kuolemasta 21.2.2018. Tiedote esitti otsikossa olevan väitteen Billy Grahamin tärkeimmästä perinnöstä.  Lausannen liikettä Suomessa edustaa Suomen Evankelinen Allianssi.

Kiusausten vuori Jerikon kaupungista päin

Kiusaus elämän merkkinä

Kiusaus on väline, jolla paha taistelee Jumalan valtakuntaa ja kristittyä vastaan. Kiusaus on hengellisen taistelun ja elämän merkki. Se kuuluu tähän aikakauteen; taivaassa kiusauksia ei ole. Tuomion jälkeen Kiusaaja heitetään joukkojensa kanssa kadotukseen.

Raamattu kertoo Jeesuksen kiusauksista ainakin kolmessa kohtaa

  1. Pyhä Henki vei Jeesuksen erämaahan. Kun Jeesus oli paastonnut kuumassa erämaassa 40 päivää, oli nälkäinen, väsynyt ja yksin – inhimillisesti siis varsin heikossa hapessa – juuri silloin paholainen kiusasi Jeesusta kolme kertaa. Kaikilla kerroilla paholainen pyysi Jeesusta todistamaan oman jumalallinen voimansa helpottaakseen omaa oloansa. Jeesus vastusti kiusauksia Jumalan sanalla. (Matt. 4:1-11).
  2. Paholainen kiusasi Jeesusta myös läheisen ystävän, Pietarin, kautta, jotta Jeesus luopuisi tehtävästään, joka sisälsi kärsimyksen ja kuoleman: Älä tee sitä, mitä Jumala haluaa sinun tekevän, sillä se tuo kärsimystä. Älä mene kuolemaan. Helpommallakin voisi päästä! Luovu Jumalan suunnitelmasta. Jeesus vastasi: ”Väisty tieltäni, Saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!” (Katso Matt. 16:21-22).
  3. Illalla ennen kuolemaansa Jeesus kohtasi Jerusalemissa Getsemanen puutarhassa samankaltaisen kiusauksen. Hän rukoilee ja hikoilee tuskassa veripisaroita. ”Isä, jos tahdot, niin ota tämä malja minulta pois. Mutta älköön toteutuko minun tahtoni, vaan sinun.” (Luuk 22:42).

Kiusaukset kohtasivat Jeesusta jatkuvasti. Välillä Jeesusta kiusasi paholainen suoraan, joskus kiusaus tuli ystävän eli Pietarin välityksellä. Getsemanessa kiusaus tuli yksin ollessa omiin ajatuksiin.

Autiomaa on muuten Raamatussa paikka, jossa Jumala on valmistanut itselleen monta johtajaa ja profeettaa. Ehkä meidänkin pitäisi pyrkiä enemmän hiljaisuuteen tämän maailman hälystä Jumalan puhutteluun.

Suuria kiusauksia

Monesti kuvittelemme tietävämme asiat paremmin kuin Jumala. Joudumme Raamatun edessä tekemään ratkaisuja ja päättämään, haluammeko elää sen mukaan vai haemmeko elämälle ratkaisut muualta.

Joku pohtii, voiko Jumalan huolenpitoon luottaa Jumala kehottaessa johonkin uuteen. Kun Jumala kutsuu, hän varustaa ja antaa kaiken tarpeellisen. ”Sillä me emme ole maailmaan mitään tuoneet, emme myös voi täältä mitään viedä; mutta kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin. Mutta ne, jotka rikastua tahtovat, lankeavat kiusaukseen ja paulaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka upottavat ihmiset turmioon ja kadotukseen.” (1. Tim. 6:7-9).

Paholainen yrittää saada uskovan epätoivoon. Monesti kiusaus sisältää ajatuksen, ettei väärä teko ole kovinkaan paha. Mutta kun teet sen, saatat huomata saman äänen syyttävän: ”Ja sinä teit taas väärin, et voi saada anteeksi etkä kelpaa Jumalalle. Ei todellinen Jumalan lapsi voi tehdä tuolla tavalla.” Tämäkin syytös on kiusaus – ei suinkaan jumalallinen tosiasia – joka yrittää tuhota elämääsi. Jeesus on verellään lunastanut myös kiusauksessa periksiantaneen. Pyydä Jumalalta Jeesuksen tähden anteeksi, nouse ja jatka eteenpäin.

Jos sinulla ei ole kiusauksia, olet vaarassa

Monenlaiset kiusaukset eivät tarkoita, että olet heikko tai huono uskova. Eihän kiusattu Jeesus ollut tätä. Kiusaukset tarkoittavat vain sitä, että paholainen haluaa viedä sinut pois Jumalan luota. Hengellisten kiusausten poissaolo, voi olla hengellisen kuoleman merkki.

1800-luvun ruotsalainen pappi Carl-Olof Rosenius kirjoittaa näin:

”Kunpa heräisit sellaisesta sielun tilasta, sinä vapaa, hurskas ihminen ja käsittäisit, että kiusaukseton elämä on varmin merkki hengellisestä uneliaisuudesta. Käärme on onnistunut tuudittamaan sinut miellyttävään ja kauniiseen valhekristinuskoon. Pyhä, taisteleva Henki on saanut väistyä. Sinun henkesi on tehnyt sovinnon näiden hengellisten vihollisten kanssa.”

Jos et koe paholaisen kiusauksia, olet ehkä hengellisesti kuollut! Kiusaukset kertovat siitä, että olet paholaiselle tärkeä maalitaulu.

Kiusauksesi kertovat hengellisestä taistelusta

Elämässäsi on ollut kiusauksia. Ehkä juuri nyt. Kiusaus kertoo hengellisestä taistelusta, joka kuuluu kristityn elämään. Paholainen haluaa estää Jumalan tahdon toteutumisen elämässäsi. Paholainen valehtelee, että Jumalan tahdon vastainen elämä tuo sinulle hyvää. Jokainen kiusaus on vaarallinen, sillä se voi viedä sinut pois Jumalan luota.

Miten selvitä kiusauksessa?

Raamattu antaa ohjeita, miten kohdata kiusaus. Paavali kirjoittaa Korintin uskoville:

”Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.” (1 Kor 10:13)

Tässä sanotaan, että kun Jumala sallii elämääsi kiusauksen, hän valmistaa myös pois pääsyn tästä kiusauksesta. Jokaisessa kiusauksessa on aina mahdollisuus selviytymiseen. Jumala on valmistanut selviytymiskanavan.

Kun olet kiusauksessa, etsi tämä pääsy eli uloskäytävä ja mene siitä. Se voi tarkoittaa, että fyysisesti poistut paikalta tai suuntaat ajatuksesi muualle.

Jaakob kirjoittaa kristityille: ”Vastustakaa Perkelettä niin se teistä pakenee!” (Jaakob 4:7). Paholainen ei pidä vastustamisesta. Etenkin kun se tehdään rukoilleen ja Jeesuksen nimessä. Tässä tehokas kiusausten ja paholaisen karkoituslääke!

Anna kiusausten ajaa sinut Jeesuksen ja Raamatun luokse

Anna jokaisen kiusauksen ajaa sinut Jeesuksen luokse! Hän voi auttaa. Kiusausten tullessa suuntaa ajatuksesi kiusauksesta rukoukseen.

Kiusausten keskellä katso Jumalan sanaan. Jeesus vastusti kiusausta Jumalan sanalla. Raamatussa on jumalallinen voima. Lue sitä. Täytä ajatuksesi Raamatun sanalla.

Muista, että muutkin ovat kiusauksissa. Et ole yksin. Kaikilla kristityillä on kiusauksia. Kullakin omanlaisensa. Muista hyvin elämänsä hyvin päättäneitä kristittyjä, ja jatka matkaa rohkeasti. Vastusta perkelettä, sillä hänen neuvonsa eivät tuo elämääsi mitään hyvää.  Jumala on kaiken hyvä lähde. Myös sinun elämällesi.


 

Kuva otettu Israelista Jerikon rauniokukkulalta Kiusausten vuorelle päin. Jeesuksen kiusausten (Matt 4) tarkkaa paikkaa emme tiedä. Jeesus todennäköisti kuljeskeli tuon näköisillä kukkuloilla 40 päivää rukoillen, ruoasta paastoten, puroista vettä juoden ja luolissa nukkuen.

Tallinnan kirkot

Valittuja paloja Viron ev.lut. kirkon historiasta

Kristinusko tuli Viroon 1000-luvun alkupuolella. Yksittäisiä kristittyjä ja ehkä yhteisöjäkin on Virossa ollut jo aiemminkin. Arkeologiset hautalöydöt nimittäin viittaavat paljon varhaisempiin kristinuskon vaikutuksiin.

Tässä kirjoituksessa mainitsen joitakin katkelmia Viron kirkon historiasta. Maa, kansa ja kirkko ovat tulleet minulle läheiseksi ollessani töissä Viron ev.lut. kirkossa Põltsamaalla (1995-1998), Tartossa (1999-2004) ja Tallinnassa (2008-2010).

Kristinusko saapuu Viroon

Viron järjestelmällinen kristillistäminen alkoi 1100-luvun lopussa. Baltian maiden lähetystyön keskuksena oli Riian paikalle perustettu lähetyshiippakunnan piispanistuin, joka oli Bremenin arkkipiispan alaisuudessa. Katolisen kirkon käännytystyö eteni saksalaisten valloittajien vanavedessä. Baltian uusi hallitseva luokka koostui saksalaisista valloittajista. Baltian alueet oli 1200-luvulla käännytetty kristinuskoon.

Lundin piispa vihki vuonna 1165 virolaisten piispaksi ranskalaisen munkki Fulcon. Fulcoa auttoi lähetysmatkoilla Stavangerin luostarissa elänyt virolainen munkki Nicolaus.

Viron aktiivinen kristillistäminen tapahtui 1200-luvulla ristiretkien avulla. Tässä lähetystoiminnassa oli mukana myös varhaisin nimeltä tunnettu suomalainen pappi Petrus Kaukovalta.

Lähetystoiminta toi mukanaan kirkkojen, kappeleiden ja luostareiden rakentamisen kristillisen elämän vahvistamiseksi. Uusilta kristityiltä ei vaadittu kovin paljoa: Vuodessa oli käytävä vähintään kerran messussa ja ehtoollisella. Katoliset dominikaanimunkit yrittivät nostaa kristillisen uskon tietämystä vaeltamalla ympäriinsä julistaen ja opettaen kansankielellä. Kansan ymmärrys kristinuskosta jäi kuitenkin keskiaikana heikoksi.

Uskonpuhdistus Virossa

Uskonpuhdistus saavutti Baltian nopeasti. Liivinmaalla (Liivinmaa käsitti nykyisen Etelä-Viron ja Pohjois-Latvian) käsiteltiin Martti Lutherin toimintaa 1521. Tuolloin alueelle levinneet Lutherin teokset määrättiin poltettaviksi. Seuraavana vuonna piispa kielsi yhteistoiminnan Lutherin ja hänen kannattajiensa kanssa. Mutta jo muutaman vuoden kuluttua monet suuremmat kaupungit kuten Riika, Tallinna ja Tartto suosivat Lutherin opetuksia. Pian kaupungeissa tehtiin evankelisia kirkkojärjestyksiä ja laadittiin katekismuksia kansan opettamiseksi.

Vuonna 1558 alkoi Liivinmaan sota, ja sen tuomat tuhot, sairaudet ja katovuodet olivat Virolle vaikeita. Viron herruudesta taistelivat useat valtakunnat: ortodoksinen Venäjä, katolinen Puola ja luterilaiset Ruotsi ja Tanska. Vuonna 1561 Pohjois-Virossa alkoi Ruotsin aika, mutta Liivinmaalla (johon kuului Etelä-Viron alueet) alkoi Puolan vallan aika, joka toi mukanaan myös uudelleen katolistamisen ajan. Muun muassa jesuiitat saapuivat Tarttoon vuonna 1583 ja he saivat paikallisen kielen oppimisen myötä varsin suuren suosion. Koko nykyisen Viron alue siirtyi Ruotsille 1629 ja tällöin myös katolinen aika loppui.

Ruotsin vallan aikana Viroon tuli pappeja Suomesta ja Ruotsista. Sodan jälkeen tilanne oli vaikea: monet kirkot olivat tuhoutuneet, maaseutu oli monin paikoin tyhjentynyt ja kristittyjen käsitys kristinuskosta oli hatara. Tässä vaiheessa alkoi koululaitoksen kehittyminen ja kansankielisen kirjallisuuden leviäminen. Tarton yliopisto perustettiin 1632 ja eräs sen tärkeä tehtävä oli kouluttaa pappeja. Opiskelijat olivat etupäässä saksalaisia, ja Viron papisto säilyi pääosin saksalaisena.

Viron herätysliikkeet

Viro oli joutunut Suuren Pojan sodan (1700-1721) aikana ja erityisesti siihen liittyvän Poltavan taistelun jälkeen Ruotsin vallan alta Venäjän vaikutuspiiriin. Viron saksalaisperäinen aatelisto sai säilyttää asemansa, kielensä ja evankelisen uskonsa.

Pietistiset vaikutukset levisivät Saksasta Viroon 1600-luvulla. Moni virolainen opiskeli Saksassa Hallen yliopistossa. Sieltä Philipp Jakob Spenerin (1635-1705) ja August Hermann Francken (1663-1727) teoksia levisi Viroon. Tämä hallelainen pietismi jäi pian herrnhutilaisuuden eli veljesseurakunnan (Vennastekogudus) varjoon. Herrnhutilaisuuden perustaja kreivi Nikolaus Ludwig von Zinzendorf (1700-1760) koki nuoruudessaan hengellisen heräämisen. Herrnhutilainen herätysliike oli aktiivinen lähetystyössään. Herätysliike saapui Viroon vuonna 1729 erään saksalaisen puusepän vaikutuksesta. Hän tuli ensin Riikaan ja sieltä Tallinnaan. Tallinnassa hän oli puolitoista kuukautta, jonka aikana hän löysi yhteyden Tallinnan pietistipappeihin, kaupungin johtohenkilöihin ja ympäristön talonpoikiin. Viroon tuli muitakin herrnhutilaisia veljiä, jotka olivat pääosin käsityöläisiä, ja he saivat kansaan helposti yhteyden. Näiden veljien vaikutus oli suuri uudenlaisen uskonelämän herättäjänä. Tästä alkoi myös aktiivinen rukoushuoneiden rakentaminen.

Zinzendorf vieraili Tallinnassa 1736 ja sai hyvän vastaanoton. Varmaan myös siksi, että tässä vaiheessa kirkon konsistorin enemmistö kuului pietisteihin.

Virossa suurinta herätyksen aikaa olivat vuodet 1739-1742. Herrnhutilaisuuden korostama Kristus-mystiikka, sydämen hurskaus ja maallikkouden korostus saivat kansansuosiota. Baltian herrnhutilaisyhteisöihin kuului jo vuonna 1742 noin 14 000 henkeä.

Herätystä nousi vastustamaan osa maan ja kirkon johtohahmoista. Herrnhutilaisuus kiellettiin Virossa 16. huhtikuuta 1743.

Herätysliikkeen toiminta oli kuitenkin kasvanut niin suureksi, että toimintaa ei voitu lopettaa. Herätys jatkui etenkin paikkakunnilla, jossa oli herätykselle myötämielisiä pappeja ja aatelisia. Esimerkiksi Saarenmaalla herätys oli niin voimakasta, että muutaman vuoden aikana kapakat suljettiin ja vankilat tyhjenivät koska rikoksia ei tehty. Herätys muutti yhteiskuntaa.

Katariina II peruutti osittain herrnhutilaisuuden toimintakiellon vuonna 1764. Aleksanteri I kävi itse 1800-luvun alussa herrnhutilaisuuden pääpaikassa Herrnhutissa ja innostui heidän työstään. Aleksanteri I antoi vuonna 1817 julistuksen, jonka perusteella veljesseurakunnat saivat toimia vapaasti Baltiassa. Tämä olisi mahdollistanut myös veljesseurakunnan rekisteröitymisen omaksi kirkoksi, kuten Saksassa oli tapahtunut, mutta liikkeen keskuspaikasta Saksan Herrnhutista tuli toive, että alueen veljesseurakunnat jäisivät luterilaisen kirkon sisäisiksi herätysliikkeiksi, suolaksi kirkon keskelle. Tuosta alkoi herrnhutilaisuuden toinen kukoistuskausi Virossa, jota olivat erityisesti 1830- ja 1840-luku. Tuolloin Baltian alueella oli 144 veljespiiriä, yli 200 rukoushuonetta ja noin 30 000 jäsentä. Veljespiirien johtajista oli saksalaisia vain 44, ja virolaisia ja lättejä noin 1000. Tämä kuvastaa liikkeen juurtumista kansan keskelle.

1850-luvulla yli 14-vuotiaista virolaisista 10% oli herrnhutilaisia. Ehkäpä ensimmäistä kertaa Viron historiassa ristinuskon sanoma kosketti kansaa.

Pietistit olivat kiinnostuneita Raamatun kääntämisestä. Eteläisellä kirjakielellä valmistui Uusi testamentti vuonna 1686. Uusi Testamentti Pohjois-Viron murteella ilmestyi 1715 ja koko Raamattu julkaistiin 1739.

Tähän aikaan liittyi myös rippikoulutyön alku. Vuonna 1730 Konsistori (kirkkohallitus) kieltäytyi päästämästä ehtoolliselle ja avioliittoon vihittäväksi lukutaidottomia seurakuntalaisia. Nuorten rippikoulua ryhdyttiin vaatimaan 1735. Vähintään neljän viikon rippikoulun jälkeen Martti Lutherin Vähän Katekismuksen viisi lukua oli opiskeltava ulkoa.

Kirkko 1800-luvun loppupuolella

1800-luvun puolivälissä Virossa alkoi venäläistämispolitiikka, joka antoi etuoikeuksia ortodokseille. Talonpoikien keskuudessa levisivät huhut, että ortodokseiksi kääntyville annetaan maata. Noin 65 000 virolaista vaihtoi uskoaan luterilaisuudesta ortodokseiksi, mutta maan saaminen palkkioksi osoittautui uutisankaksi. Käännynnäisten osuus oli noin 17 prosenttia Viron sen ajan maaseutuväestöstä. Noin neljäsosa heistä palasi luterilaiseen kirkkoon. Näiden kääntymysten seurauksena Viron ortodoksinen kirkko sai uudenlaisen virolaiskansallisen piirteen. Ortodoksisessa kirkossa oli myös enemmän virolaisia pappeja kuin luterilaisessa kirkossa.

1800-luvun lopussa vapaan kristillisyyden vaikutukset saapuvat Viroon. Tuolloin baptistit ja adventistit perustivat ensimmäiset seurakuntansa ruotsinkieliselle rannikkoseudulle, jossa roseniolaisen herätysliikkeen vaikutus oli vahvaa. Herätykset alkoivat ruotsinkielisellä rannikolla ja levisivät pian vironkielisten pariin. Esimerkiksi Ridalassa oli herätystä vuosina 1879-1882. 1900-luvun alussa myös metodistit ja helluntailaiset perustavat seurakuntia. Baptisteja oli 1930-luvun lopulla jo lähes 9000.

Viron kirkko vuosina 1918-1940

Viron itsenäistyminen 1918 toi mukanaan tarpeen kirkon aseman määrittelyyn. Kirkko oli ollut saksalaisen aatelin ja venäläisen käskyvallan alla. Vuonna 1919 perustettiin Viron evankelisluterilainen kirkko (EELK). Seuraavana vuonna ensimmäiseksi piispaksi valittiin Jakob Kukk. Suurin osa papeista oli tässä vaiheessa saksalaista syntyperää.

Vuonna 1923 kansanäänestyksessä päätettiin tuoda uskonnonopetus koululle paikollisena, mutta oppilaille vapaaehtoisena oppiaineena. Vuonna 1926 Viron Riigikogu päätti, että uskonnolliset yhteisöt ovat valtion näkökulmasta yhdenvertaiset.

Viron ev.lut. kirkkoon kuului vuonna 1922 noin 867 000 henkeä (87 % väestöstä). Ortodokseja oli 209 000 (19%). Vapaakirkollisiin yhteisöihin kuului noin 11 000 henkeä (1 %). Juutalaisia oli 4600 ja roomalaiskatolisia 2500.

Toisen maailmansodan saapuessa Viron ev.lut. kirkolla oli 170 seurakuntaa, 153 kirkkoa ja 44 apukirkkoa, 206 lukkari-kanttoria, 160 virolaista pappia ja 53 saksalaisen taustan omaavaa pappia. Kun baltiansaksalaiset palasivat Saksaan vuonna 1939, saksankielisiä seurakuntia lakkautettiin 14 ja 56 pappia palasi Saksaan. Heistä 30 palveli vironkielisiä ja 26 saksankielisiä seurakuntia.

Viron kirkko vuosina 1940-1985

Elokuussa 1940 Virosta tehtiin neuvostotasavalta. Tämä muutti kristinuskon asemaa. Monet uskonnolliset yhteisöt kiellettiin (mm. veljesseurakunta, pelastusarmeija), Tarton yliopiston teologinen tiedekunta suljettiin, koulujen uskonnonopetus kiellettiin ja kirkkojen ja uskonnollisten yhteisöjen omaisuus otettiin valtion haltuun.

Vuosina 1941-1944 Viro oli Saksan miehittämä, ja tämä aika toi helpotusta kirkon elämään. Muun muassa koulussa aloitettiin taas uskonnonopetus.

Vuonna 1944 Neuvostoliiton saapumisen edellä Virosta pakeni noin 70 000 ihmistä, joiden joukossa yli puolet kirkon papistosta. Heidän joukossaan oli myös arkkipiispa Johan Kõpp. Paenneet virolaiset perustivat eksiilissä olevan Viron ev.lut. kirkon, johon kuului kymmeniä seurakuntia Ruotsissa, Saksassa, Etelä- ja Pohjois-Amerikassa sekä Australiassa.

Vuonna 1945 virassa toimi yhteensä 79 pappia. Heidän työtään vaikeutettiin ja monet lähetettiin vankileireille Siperiaan.

Neuvostoliiton aikana valtio esti kirkon toimintaa. Luterilaisessa kirkossa kastettujen ja konfirmoitujen määrä pysyi 1950-luvun alkuun entisellä tasolla, mutta vuosikymmenen puolivälissä määrät vähenivät painostuksen vuoksi.

Vapaat seurakunnat aiottiin sulkea, mutta ne yhdistettiin vuonna 1945 Evankelisten kristittyjen ja Baptistien liitoksi.

Neuvostoliiton aikana kristillisen kirjallisuuden painaminen ja levittäminen kiellettiin. Kirkkojen ja yhteisöjen rakennukset siirrettiin valtion omaisuudeksi, veljesseurakunnan rukoushuoneet suljettiin, rippikouluopetus kiellettiin, seurakunnan toiminta rajoitettiin kirkkorakennuksiin, seurakuntien ja pappien verotus oli kovaa, kirkon sähkömaksut olivat moninkertaisia muihin verrattuna, Eesti Kirik -lehti lakkautettiin. Viranomaiset seurasivat saarnojen ja kirjoitusten sisältöjä arvioiden niiden sanomaa valtion opinkohtiin, lehdistössä oli säännöllisesti kristittyjä ja kirkkoja pilkkaavia tekstejä.

Pappispulaansa Viron ev.lut. kirkko sai jonkin verran apua omasta teologisesta instituutista, josta valmistui sodanjälkeisenä kautena kuitenkin vain noin 40 pappia.

Kirkon vaikeimmat hetket olivat 1970-luvun puolivälissä. Vuonna 1978 rippikoulun suorittaneiden määrä oli pienimmillään (481) ja vuotta aiemmin kastettujen määrä (617). Vuonna 1978 Viron ev.lut. kirkon 142 seurakunnan joukossa yli 50 oli sellaisia, joissa vuoden aikana yhtään ihmistä ei kastettu, konfirmoitu tai vihitty. Noissa seurakunnissa saattoi olla muutamia hautajaisia vuodessa. Elämä oli sammumaisillaan.

Kirkon jäsenmaksajien määrä pieneni vuosi vuodelta, ja oli matalimmillaan vuonna 1986, jolloin heitä oli 48 590.

Viron kirkko 1985-1991

1980-luvun lopussa alkoi kansallinen ja kristillinen heräämisaika.

Kirkkojen pastorit olivat aktiivisia 1980-luvun lopun rauhallisessa vallankumouksessa. Ensimmäinen puolue – kommunistisen puolueen lisäksi – perustettiin 20.8.1988 Pilistveren kirkossa. Viron Kansan Riippumattomaan Puolueeseen (ERSP) liittyi heti kahdeksan luterilaisen kirkon pastoria. Saman vuoden joulukuussa perustettiin Viron kristillinen liitto. Vuonna 1989 suurimmat virolaiset kirkot perustivat Viron Kirkkojen Neuvoston (Eesti Kirikute Nõukogu). Samana vuonna joulu ja pääsiäinen julistettiin virallisiksi pyhäpäiviksi. Kansallinen herääminen sai vahvan tuen kirkoilta ja papistolta.

Vuosi 1990 oli luterilaisessa kirkossa toimitusten ennätysvuosi. Kastettuja oli 18 361, konfirmoituja 11 536, häitä 1734. Sosiologi Mart Rannut oli seitsemän vuotta antanut toisenlaisen matemaattisen arvion vuodelle 1990, jonka mukaan kasteita olisi ollut 850, konfirmoitavia 720 ja hääpareja 160.

Suomen kirkkojen ja kristittyjen vaikutus oli tärkeä. 1950-luvulla hengellistä ja teologista kirjallisuutta vietiin Viroon. Vuonna 1976 alkoi Suomen ja Viron ev.lut. kirkkojen virsikirjakomiteoiden yhteistyö ja 1981 säännöllinen raamatunkäännöskomiteoiden yhteistyö. Vuonna 1989 Kirkon ulkomaanapu lahjoitti Viron kirkolle vironkielisen rippikoulukirja-sarjan. Suomen kirkon lähetysjärjestöistä Kansanlähetys toimitti Neuvostoliiton aikana vainotulle kristikunnalle kirjallisuutta ja Raamattuja sekä lähetti ensimmäisen lähetystyöntekijän elokuussa 1991.

Viron kirkko vuodesta 1991 alkaen

Viro itsenäistyi uudelleen 20.8.1991. Viron ev.lut. kirkon jäsenmäärä oli vapauden aikana huipussaan vuonna 1992. Tuolloin jäsenmaksunsa maksavia aikuisia oli 76 132.

Veljesseurakunnan toiminta lakkautettiin Neuvostoliiton aikana. Vuonna 1992 perustettiin Tallinnan veljesseurakunta, jonka jäseniä kaikki Viron veljesseurakuntien yli 100 jäsentä ovat. Jäsenmäärä on kärsinyt romahduksen, mutta herrnhutilainen vaikutus näkyy monen pastorin taustassa ja työnäyssä. Neuvostoliiton aikana puolet teologian opiskelijoista oli herrnhutilaisia tai heidän herrnhutilaisperheiden lapsia. Tämä herätyskristillinen suuntaus näkyy tämän päivän kirkossa monen seurakuntalaisen ja pastorin toiminnassa.

Virossa julkaistiin virsi- ja rukouskirja vuonna 1991, Eesti kirik -lehti alkoi ilmestyä 1990 melkein puolen vuosisadan tauon jälkeen, Tarton yliopiston teologinen tiedekunta avattiin 1991. Viimeisin vironkielinen raamatunkäännös on vuodelta 1997.

Viron kirkossa on nyt 166 seurakuntaa. Pappeja on yli 220. Osa heistä toimii puolustusvoimissa, poliisissa, vankiloissa ja sairaaloissa. Eesti Kirik -lehti ilmestyy viikottain. Kirkkoon on perustettu keskuksia erikoistumaan tärkeiden tehtävien hoitamiseen mm. Lapsi- ja nuorisotyön yhdistys, Lähetyskeskus, Kirkkomusiikin liitto ja Perhekeskus. Viime vuosina on perustettu kolme luterilaista koulua: Tallinnan tuomiokoulu (Tallinna Toomkool) ja Tallinnan Kaarlin koulu (Kaarli kool) sekä Tartossa Pietarin koulu (Peetri kool). Virossa toimii kaksi kristillistä radioasemaa: Pereraadio ja Raadio 7.

Jäsenmäärän laskemisessa Viron ev.lut. kirkossa on kaksi tapaa. Ensinnäkin voidaan ilmaista arvio niiden määrästä, jotka ovat jollain tavalla sidoksissa luterilaiseen kirkkoon. Heitä on noin 150 000. Toinen tapa on ilmaista niiden aikuisten jäsenten määrä, jotka maksavat seurakunnassaan vuosittaisen jäsenmaksun. Heitä on nykyään alle 30 000.

Jäsenmaksun maksajien määrä on ollut alaspäin. Arkkipiispa Urmas Viilman mukaan sen ei kerro ihmisten suhtautumisen muutoksesta. Se näyttää rehellisesti uskovien todellisen määrän. Tämä kuvaa maan nykyaikaa ja Euroopan tulevaisuutta.

opetuslapseus ja lähetystyö

Suurempi tarkoitus

On hienoa olla kristitty, Jeesuksen seuraaja, lunastettu, vanhurskautettu, taivaskelpoinen, pyhä ja pelastettu.

Ei ole mitään suurempaa!

Tai oikeastaan on!

Ei ehkä suurempaa, mutta suuri lisä tuohon omaan pelastukseen.

Jokainen kristitty voi olla Jumalan työtoveri maailmassa.  Olen hengenpelastusoperaatiossa pelastamassa muita.

Meille kaikille kristityille on annettu maailmanhistorian suurin tehtävä: julistaa Jumalan sanaa kaikkialla  ja tehdä kaikista kansoista Jeesuksen opetuslapsia. Kristityn silmissä on koko maailma.

Ensimmäinen – vain oma pelastus – on suostumista liian vähään. Jälkimmäinen – lähetyskäskyn toteuttaminen – antaa elämälle suuren tarkoituksen. Tässä maailman tärkeimmäissä tehtävässä haluan olla mukana. Kristitty, joka tyytyy vain omaan pelastumiseen, suostuu liian vähään.

Lähetyskäskyssä Markuksen evankeliumin mukaan on neljäosainen tehtävä:

”Menkää kaikkeen maaailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan pelastuu, joka ei usko, tuomitaan kadotukseen” (Mark. 16:15-16).

  1. Menkää!
  2. Julistakaa!
  3. Rohkaiskaa uskoon ja pelastukseen!
  4. Johtakaa kasteeseen ja seurakunnan yhteyteen!

Haluan elää elämäni Jeesuksen yhteydessä siten, että mahdollisimman moni ihminen pelastuisi ja eläisi elämänsä Jumalan tahtoa seuraten. Haluan, että elämälläni on ikuisuuden näkökulmasta merkitystä myös toisille.

Sinulla on yksi elämä. Mitä sinä haluat elämältäsi? Mitä tarkoitusta varten sinä elät?

Rakkaus ja lähetystyö

Kolme kohtaamisen tapaa lähetystyössä

Kristinuskon ainutlaatuisuus on siinä, että rakkauden tähden Jumala tuli ihmiseksi ja sovitti synnit.  Kirkkojen ja kristittyjen tehtävä on kertoa tätä vallankumouksellista sanomaa ja kutsua kaikkia uskoon, jolloin Jumalan teko aktivioituu ihmisen tilille.  Carl Wislöff kertoo kirjassaan Minä tiedän keneen uskon, seuraavan esimerkin lähetystyössä käytetyistä strategioista:

”Eräs lähetyssaarnaaja, joka teki työtä intiaanien parissa, kertoi erään vastakääntyneen kertoneen kasteensa jälkeen seuraavan tapaan.

Hän kertoi: Kaksi kertaa kävi täällä ennen sinua lähetyssaarnaajia. Ensin tuli eräs, joka sanoi: Te ette saa rukoilla monia jumalia, vaan vain yhtä. Sillä on vain yksi Jumala. Me sanoimme hänelle: Luuletko sinä että me emme sitä tiedä, että on olemassa Suuri Henki, joka on kaikissa ja kaiken yllä?

Sitten tuli toinen lähetyssaarnaaja, joka sanoi: ”Te ette saa varastaa ettekä valehdella ettekä tehdä aviorikosta jne. Me sanoimme hänelle: Luuletko sinä, että me emme sitä tiedä? Sano tuo ennemmin muille valkoisille, sillä he eivät näytä sitä tietävän.

Mutta sitten tulit sinä ja kerroit meille jotain, mitä emme koskaan olleet kuulleet tai ajatelleen: Jumala on rakastanut maailmaa niin, että hän antoi meille Poikansa.”

Evankeliumi muuttaa. Laki ei siihen pysty.


 

Lue lisää lähetystyöstä:

Jeesuksen kastepaikka Israelissa

Mene Jordanille, näet kolmiyhteisen Jumalan

”Jos haluat nähdä kolminaisuuden, mene Jordan-virralle.” Näin kerrotaan varhaisten kristittyjen opettaneen. Tällä viitataan Jeesuksen kasteeseen, jossa Poika kastetaan, Pyhä Henki laskeutuu ja Isä puhuu.

Luukas kirjoittaa:

”Paljon kansaa oli kastettu. Kun myös Jeesus oli kastettu, niin taivas aukeni hänen rukoillessaan ja Pyhä Henki laskeutui hänen ylleen näkyvässä muodossa, kyyhkysen kaltaisena. Ja taivaasta kuului ääni: ”Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt”  (Luukas 3:21-22).

Qasr el Yahud – Jeesuksen kastepaikka

Kävin ensimmäistä kertaa Jordan-joen alajuoksulla lähellä Kuollutta merta marraskuussa Kansanlähetyksen Israelin matkalla. Toiviomatkat toi meidät bussilla Jerikon lähelle Jeesuksen kastepaikalle, jonka nimi on Qasr el Yahud. Täällä oli kastetilaisuuksia nytkin. Toinen Jeesuksen kastepaikkana mainostettu paikka on Jordanin yläjuoksulla sijaisteva Yardenit.

Jordan, Joosua ja Jeesus

Tuo seutu, missä Jeesus kastettiin, on Jumalan suunnitelmissa ollut tärkeä alue. Vanhassa liitossa siellä tapahtui Jumalan pelastushistorian uusi vaihe, kun Israelin kansa palasi vuosisatoja kestäneen Egyptin orjuuden ja 40 vuoden erämaavaelluksen jälkeen Jordanin ylittäen lopulta luvattuun maahan. Uuteen maahan kansan vei Joosua, jonka nimi tarkoittaa Jumala pelastaa. Kielten kääntämisen kautta nimen Joosuan vastineeksi saadaan Jeesus. Joosua johdatti kansan Jordanin kautta luvattuun maahan.

Jeesus sai kasteen, ja aloitti toimintansa kansan johtamisesta ikuiseen luvattuun maahan. Jeesus on uusi Joosua.

Kristityllä kaste liittyy myös uuteen hengelliseen kotimaahan pääsemiseen.

Kolme todistajaa

Luukkaan kolmannessa luvussa kerrotaan, että Jeesus kastettiin. Se, miten hänet kastettiin ei ollut niin tärkeä, että sitä olisi tarvinnut korostaa. Tärkeää oli se, että Jeesus kastettiin (hän suostui ottamaan syntisille ihmisille tarkoitetun kasteen ja tässäkin samaistui ihmiskunnan synteihin). Tärkeää on myös se, Jeesuksesta sanotaan.

Luukkaan kuvaamassa kastekertomuksessa on kolme todistajaa Jeesuksesta: Johannes Kastaja, Isä taivaassa ja Pyhä Henki.

Johannes Kastajan todistus

Johannes Kastaja sanoi Jeesuksesta seuraavaa:

  • Hän on minua väkevämpi (Hän on messias, en minä).
  • Te luulette, että minä olen tärkeä ihminen, mutta minä en ole edes messiaan palvelijaksi arvollinen (eli avaamaan hänen kenkiensä nauhoja ja pesemään jalkoja, joka oli palvelijan työ).
  • Hän kastaa Pyhällä Hengellä ja tulella.

Pyhän Hengen todistus

Pyhä Henki tulee näkyvässä muodossa, ottaa kyyhkysen muodon, ja laskeutuu kasteen ja rukouksen jälkeen Jeesuksen päälle. Pyhä Henki osoittaa hyväksymistä ja läheisyyttä Jeesukselle.

Isän todistus

Jumalan, Isän, ääni kuului taivaasta: ”Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt.”

Voisiko nuo kaksi kaksi lausetta Vanhaan testamenttiin? Tällöin Jumala siteeraisi Raamattua!

”Rakas poikani” saattaa liittyä Psalmiin 2, jossa Jumala sanoo henkilöstä, jonka valta ulottuu maan ääriin, että tämä on Jumalan Poika.

”Sinuun minä olen mieltynyt”. Tämä voi kertoa jo tällaisenaan Isän rakkaudesta Poikaansa. Tai se voi liittyä vaikkapa Jesajan luvun 42 ensimmäiseen jakeeseen: ”Katso: minun palvelijani, jolle minä annan voiman, minun valittuni, johon olen mieltynyt. Henkeni olen laskenut hänen ylleen, hän tuo oikeuden kansojen keskuuteen.”  Tämähän on selvä messiasennustus, yksi neljästä Jesajan kirjan messiaanisista Herran palvelija kohdista.

Nuo kaksi tekstiä kuvaavat myös paradoksaalisella tavalla Jeesuksen persoonaa ja tehtävää: Psalmissa 2 kerrotaan, että Jumalan Poika voi murskata kansoja kuin saviastiota. Jesaja 42, että hän on hiljainen ja nöyrä sydämeltä.

Mene Jordanille, näet Jumalan!

Jos haluat nähdä kolmiyhteisen Jumalan, mene Jordanille!

Halpa matka Israeliin

Edullinen matka Israeliin maaliskuussa 2018

Keväällä 2018 Kansanlähetys järjestää edullisen matkan Israeliin 9.3.-16./17.3.2018 matkan Israeliin. Matkalla majoitutaan ensin neljä yötä Jeesuksen syntymäkaupungissa Betlehemissä. Tämän jälkeen kolme yötä Galileanjärven rantakaupungissa Tiberiaksessa.

Tämän Israelin matkan hinta on hotellissa puolihoidolla kahden hengen huoneessa 999 euroa. Lennot Finnairilla ja kuljetukset hotelliin kuuluvat tuohon perushintaan. Päivisin tehdään retkiä Pyhän maan kohteisiin, joista on lisämaksu.

Matkanjohtajina ovat Varsinais-Suomen Kansanlähetyksen piirijohtaja Ari Malmi ja piiripastori Pyry Winter sekä Kansanlähetyksen lähetysjohtaja Mika Tuovinen.

Saat matkasta lisätietoja Ari Malmilta, puh. 0500 258813, sähköposti: ari.malmi@sekl.fi.

Matkan teknisenä järjestäjänä on luotettava Toiviomatkat.

Tarkka matkaohjelma ilmestyy pian. Aikaisemmilla matkoilla olemme käyneet muun muassa seuraavissa kohteissa, joissakin näistä käydään myös nyt:

  • Jerusalemin Itkumuuri
  • Jerusalemin Puutarhahauta
  • Kärsimysten tie, Via Dolorosa, Jerusalemissa
  • Tsippori/Seforis, Nasaretin lähellä oleva kaupunki, jossa Jeesus ja Joosef kävivät ehkä töissä
  • Kuollut meri
  • Nasaret, Jeesuksen kotikaupunki
  • Kapernaum
  • Tabgha, Pietarin kalapaikka (Joh. 21)
  • Autuuksien vuori, vuorisaarnan paikka
  • Venematka Genesaretin järvellä

Kysele Ari Malmilta lisätietoja tästä matkasta! Tervetuloa mukaan keväiselle matkalle Israeliin!

 

Siunattua uutta vuotta!

Kiitollisena uuteen vuoteen 2018

Armon vuosi 2017 on takana. Armoahan se on, kun on saanut elää viisikymppiseksi. Annen kanssa asumme Ryttylässä, lapset ovat maailmalla.

Tänä vuonna kiersin kaikissa Suomen maakunnissa Kansanlähetyksen 50-vuotisjuhlien merkeissä. Työni parhaita puolia on vanhojen ja uusien ystävien tapaaminen eri puolilla satavuotiasta Suomeamme.

Vuosi ei ollut helppo. Alkuvuosi meni keuhkokuumeen kourissa, loppuvuonna vaivasi Kansanlähetyksen taloushuolet. Työtä on tehty ja lomia siirtyy aina vaan seuraaviin vuosiin. Tänä vuonna olen oppinut pitämään laiminlyödyistä vapaapäivistä ja lomista kirjaa. Ikä tekee tehtävänsä.

Minulle on antanut energiaa yli 30 vuoden ajan kutsumus evankeliumin puolesta. Nuorena tein paljon vapaaehtoistyötä, ensimmäinen työpaikkani oli Pohjois-Savon Kansanlähetyksen nuorisosihteerinä. Sen jälkeen oli yli 15 vuoden jakso lähetystyössä Virossa ja Saksassa. Nyt olen ollut kuusi vuotta Kansanlähetyksen johtajana. Monet vaiheet eivät ole tappaneet nuoruuden näkyäni: Haluan toimia sen puolesta, että monet kuulevat Jeesuksesta ja ottavat hänet vastaan pelastajanaan. Minulle tärkeää on rohkaista Jumalan kansaa evankeliumin työhön sekä kaikkien kristittyjen yhteys. Toki iän, kokemuksen ja työtehtävien moneus on tuonut uusia vivahteita tuohon näkyyn, mutta sen ydin on säilynyt.

Minua innostaa työ, jossa nähdään sekä Suomen, Euroopan ja koko maailman hengelliset tarpeet. Vuoden 2017 aikana lähetystyöntekijämme ovat vieneet hyvää uutista Euroopassa, Aasiassa, Afrikassa ja Oseaniassa. Tänä jouluna on niitä, jotka viettivät ensimmäistä kertaa joulua Jeesukseen uskovana! Upeaa!!

Tärkeää minulle on ollut myös tuttujen ja tuntemattomien ihmisten rukoustuki. Silmät kostuvat, kun joku tulee sanomaan, että hän rukoilee puolestani. Se antaa voimaa ja rohkeutta mennä eteenpäin. Kiitos myös kuukausilahjoittajille ja muille, jotka mahdollistavat osaltaan taloudellisesti työtäni. Tänä vuonna vahvistin yhteydenpitoa lähettäjäpiiriini ja tulen pitämään jatkossa enemmän yhteyttä. Tähän jaloon joukkoon mahtuu vielä!

Kirjoitin tämän viestin vuoden lopulla kiittääkseni sinua, joka olet eri tavoin ja eri puolilla ollut Jumalan valtakunnan rakentamisessa. ”Teidän vaivannäkönne ei ole turha Herrassa”.

Ole suuresti siunattu ja siunaukseksi myös vuonna 2018!

Mika Tuovinen
lähetysjohtaja
Suomen Ev.lut. Kansanlähetys

Ps. Jos haluat tulla lähettäjäpiiriini, voit liittyä joukkoon suuressamukana.fi -sivulla.Tai laita minulle tekstiviesti 044 550 5899. Tervetuloa mukaan muuttamaan maailmaa!

Nuo pienenpienet kuvat ylhäällä: Minun 50-vuotisjuhlani, Kansanlähetyksen 50-vuotisjuhlakiertuelaisen yösyöminen jollain huoltoasemalla (minä, Pekka Simojoki, Leif Nummela, Sami Asp), Kansanlähetyspäivien päätösjuhlassa annan ristin Gerson Mgayalle ja joulun kunniaksi laitoin työpaikalla viimeisenä toimistopäivänä tonttulakin päähän! Ensi vuonna kirjeessäni lähettäjäpiirille uusia kuvia!

Neljäs joulupäivä - Herodes surmauttaa Betlehemin lapset

Seimeltä lasten joukkomurhaan

Neljäs joulupäivä, viattomien lasten päivä, antaa karmean välähdyksen millaiseen maailmaan Jumala lähetti Jeesuksen.

Mutta Jeesus tuli maailmaan juuri pahuuden tähden; sen saman pahuuden tähden, joka teki työtään kuningas Herodeksessa ja Herodeksen kautta. Ja joka tekee työtään meissä.

Herodes oli kuullut itämaan tietäjiltä uuden kuninkaan syntymästä. Kun Herodes huomasi, että tietäjät olivat palanneet kotimaahansa, hän ei saanut tietää, kuka on tämä vastasyntynyt kuningas. Siksi hän antoi käskyn tappaa Betlehemissä kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat poikalapset. Emme tiedä surmattujen poikien määrää; eräs tutkija arveli sen olleen lapsen10-20 välillä.

”Kun Herodes huomasi, että tietäjät olivat pitäneet häntä pilkkanaan, hän raivostui. Hän antoi käskyn, että Betlehemissä ja sen lähistöllä oli surmattava kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat pojat, sen ajan perusteella, jonka hän oli tietäjiltä saanut selville. Näin kävi toteen tämä profeetta Jeremian lausuma ennustus: Ramasta kuuluu huuto, itku ja kova valitus. Raakel itkee lapsiaan eikä lohdutuksesta huoli, sillä heitä ei enää ole.”

– Matteus 2:16-18

Tämä kertomus ei sovi etsimäämme jouluidylliin, jossa kulta- ja hopeanauhoilla luomme häikäisevää tunnelmaa ja yritämme sulkea maailman pahuuden joulupyhiemme ulkopuolelle. Silti nälänhätä, sodat, lasten hyväksikäyttö, ihmiskauppa ovat todellisuutta joulunkin aikaan.

Halu säröttömäään jouluun on luonnollista. Se nousee jokaisessa ihmisessä olevasta kaipauksesta parempaan maailmaan ja Jumalan tuntemiseen. Sitä vartenhan meidät on luotu

Voin vain kuvitella Betlehemin isien ja äitien surua ja itkua kun he pitävät sotilaiden tappamia poikiaan veren veren ja kyynelten kastamilla käsivarsilla. Nämä viattomat lapset olivat ensimmäisiä, jotka kuolivat Jeesuksen tähden. Heidän surmansa syy oli syntymä samassa kaupungissa kuin maailman Pelastaja.

Monissa kirkoissa viattomien lasten päivänä puhutaan toisestakin viattomien lasten surmaamisesta. Suomessa vuosittain noin 10 000 aborttia. Ihmisen elämä alkaa hedelmöityksestä. Raamatussa on sanoja, joissa Jumala puhuttelee sikiötä ainutlaatuisena persoonana. Kirkon tehtävä on puhua syntymättömien puolesta.

Viattomien lasten päivä kuvaa rikkinäistä ja repaleista maailma, minkä keskelle Jumala lähetti poikansa sovittamaan sen synnit ja rakastamaan jokaista ihmistä.  Pimeyden keskelle meille tulee Jumalan sana: Sinulle on syntynyt Pelastaja!

Päivän rukous kirkkokäsikirjasta:

Kaikkivaltias Jumala.
Me muistamme tänään viattomia lapsia,
jotka kuningas Herodes käski surmata Betlehemissä.
Ota armolliseen huomaasi kaikki lapset,
joita tänäänkin kidutetaan ja surmataan.
Suo, että oikeudenmukaisuus,
rakkaus ja rauha
saisivat voiton kaikesta vääryydestä,
tunteettomuudesta ja
sotien mielettömyydestä.
Tätä rukoilemme joulun lapsen,
Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.

*Kuva Giovanni Caroto: Strage degli innocenti e fuga in Egitto/Viattomien lasten tappaminen ja pako Egyptiin.