Aihearkisto: ElämäKristittynä

Evankeliumi ja Jeesuksen risti

Onko evankeliumi vajaata?

  • Onko evankeliumi vajaata, jos ihmeet eivät seuraa sitä? Ei!
  • Onko evankeliumi vajaata, jos lähimmäisenrakkaus ei seuraa sitä? Ei!
  • Onko evankeliumi vajaata, jos evankelioiminen ei seuraa sitä? Ei!

Evankeliumi on hyvä sanoma Jeesuksen rististä ja ylösnousemuksesta meidän syntiemme sovitukseksi. Jumalan evankeliumi meitä ihmisiä varten on täydellinen. Jos me lisäämme evankeliumiin vaatimuksia, se ei ole enää evankeliumia. Lupaus muuttuu laiksi.

Evankeliumilla ja sen seurauksilla on ero

Evankeliumi on tarkoitettu uskolla vastaanotettavaksi. Se vie meidät henkilökohtaiseen suhteeseen Jumalan kanssa ja Pyhä Henki tulee asumaan uskovaan. Pyhä Henki voi saada uskovassa aikaan ihmeellisiä tekoja, rakkautta ja halun viedä evankeliumia eteenpäin. Ne ovat evankeliumin ja Pyhän Hengen työn seurausta, eivät itse evankeliumia.

Evankeliumi on täydellinen

Meidän elämämme ja kuuliaisuutemme Jumalaa kohtaan on vajaata. Jumalan valmistama pelastus on täydellinen.

On tärkeää pitää evankeliumi Jeesuksesta ja anteeksiannosta hänen veressään kirkkaana. Se on luja toivo silloin, kun omassa elämässämme ja uskossamme kaikki ei mene niin kuin toivoisimme ja Jumala haluaisi.

Uskova turvautuu Jeesukseen eikä itseensä

Oma uskoni olisi kärsinyt jo haaksirikon, jos se perustuisi minun onnistumisiini. Tarraudun täysillä Jeesukseen ja evankeliumiin. Se perusta pitää. Jeesus pelastaa ne, jotka häneen turvautuvat. Siksi rakastan Jeesusta!


 

Urho Muroma uskoontulo

Kaksi kääntymystä

Urho Muroma (1890-1966) oli pastori ja herätyssaarnaaja. Kirjassa Pelastuksen perustus, löytyy Muroman hartaus- ja opetuskirjoituksia. Tässä pieni ote hänen kirjoituksestaan Kaksi kääntymystä.

”Jokaisen Jumalan ihmisen elämässä täytyy tapahtua kaksi kääntymystä. Ensimmäinen, jolloin hän kääntyy jumalattomasta hurskaaksi, ja toinen, jolloin hän kääntyy hurskaasta jumalattomaksi. Sillä useasti ensimmäinen kääntyminen jumalattomasta hurskaaksi on kääntymistä maailman ihmisestä fariseukseksi. Ihminen näet luulee, että kun hän on saanut uudestisyntymisen armon, on hän samalla tullut jollain lailla paremmaksi itsessään, eikä huomaa, että hän on ainoastaan tullut paremmaksi Kristuksessa. Näin voi helposti hänen vanha ihmisensä omistaa itsellensä kaiken sen armon ja siunauksen, minkä Jumala uudestisyntymisessä on ihmiselle antanut. Yhtenä selvänä osoituksena tästä on se, että hän saa ihmeellisen tuomiomielen ei ainoastaan ”tämän elämän lapsia” kohtaan vaan vieläpä usein heikkoja uskovaisiakin kohtaan. Hän eksyy käyttämään Jumalalta saamaansa armoa oman itsensä korottamiseksi ja tehostamiseksi.”

”Mutta tämänlaatuinen mieli ei suinkaan ole Jeesuksen Kristuksen mieli, sillä hän, vaikka oli täysin puhdas, pyhä ja synnitön, tunsi aina suurta rakkautta ja osoitti elävää ymmärtämystä syvimmällekin langennutta syntistä kohtaan. Mutta sangen harvoin tapaa Jumalan omia, joitten kristillisyyttä leimaisi tämä mieli. Paavali oli yksi niistä, mutta hän olikin kristittynä kokenut uuden kääntymyksen. Tullessaan uskoon oli hänelläkin varmaan korkeat käsitykset itsestään, mutta ennen pitkää Herra vei hänet niin syvään itsensä tuntemiseen, että hänen täytyi sanoa: ”Olen halvin apostoleista, huonoin pyhistä ja suurin syntisistä”.

Lue loppuun

Muistokivi Seija Järvenpää ja Kaija Martin

Afganistanissa surmattujen avustustyöntekijöiden muistotaulu paljastettu

Kansanlähetyksen avustustyöntekijät Seija Järvenpää ja Kaija Martin murhattiin Heratissa, Afganistanissa, 24.7.2014. Viime sunnuntaina 9.8.2015 heidän muistokivensä paljastettiin Ryttylässä.

Kun 1980-luvun lopussa kävin ensimmäistä kertaa Ryttylässä, kappelin seinällä ollut Eva ja Erik Barendsenin muistokivi jäi vahvasti mieleeni. Barendsenit tapettiin Kabulissa 30.12.1980. Kun nuorena pohdin paikkaani Jumalan suunnitelmissa tuo muistokivi puhutteli. Jumalan palvelijan elämässä on ilojen lisäksi myös todellisia vaaroja. Ymmärsin, että siihen minunkin on oltava valmis.

Nyt Barendsenien muistokivi saa viereensä toisen muistokiven. Kivessä on Seija Järvenpään ja Kaija Martinin nimet, kuolinpäivä 24.7.2014 ja paikkakunta Herat sekä raamatunlause ”Kuinka ihanat ovat vuorilla ilosanoman tuojan askelet!”.

Tällä muistokivellä on tärkeä tehtävä. Se muistuttaa Seijan ja Kaijan elämästä ja palvelusta. Samalla se on kutsu seurata Jumalan tahtoa kaikissa tilanteissa.

Pidin juhlahetkessä puheen, jossa kuvasin Seijan ja Kaijan elämäntyötä ja asennetta vertauksella: Jos minulla olisi vain yksi kynttilä poltettavana, niin polttaisin sen ennemmin pimeässä tuomaan toisille iloa ja valoa kuin paikassa, jossa on tuhansia kynttilöitä valomerenä palamassa.

Lopetin puheeni kehoitukseen:

Tämä taulu puhutelkoon maamme kristittyjä!
Tämä taulu antakoon intoa evankeliumin työhön!
Tämä taulu muistuttakoon, että Jumalan valtakuntaan kuuluu ristin kantaminen.
Tämä taulu muistuttakoon, että meidän kotimme on taivaassa!

Lue artikkeli muistokiven paljastamisesta Suuressamukana.fi -sivulta.

Tämän blogikirjoituksen kuva on Veijo Ollin ottama. Kuvassa näkyy kaksi muistotaulua. Taustalla seinällä Barendsenien muistotaulu ja edessä Järvenpään ja Martinin muistotaulu.


Lue myös:

Vuosi avustustyöntekijöiden surmasta Afganistanissa. Lehdistötiedotteet.

Rakkauden vuoksi. Blogikirjoitus.

Siunauspuhe Seija Järvenpään hautajaisissa. Puheeni.

Kutsumus muuttaa maailmaa. Kirjoitus Uusi Tie -lehdessä.

Kari Tapio Olen kuullut on kaupunki tuolla sanat lyrics

Olen kuullut on kaupunki tuolla – Kari Tapio

Tänä iltana taas kuuntelin Kari Tapion laulamana tätä kaunista laulua Olen kuullut on kaupunki tuolla.

Lauluun liittyy tarina. Kun äitini tuli uskoon, hän lauloi tätä usein. Nyt uskossa Jeesukseen hän on päässyt perille tuohon kaupunkiin.

Tässä laulussa on sanottu kristinuskon ydin. Jeesukseen uskovat ovat matkalla kohti kultaista kaupunkia.

Elämäni tärkein asia on Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapsena eläminen. Jeesus sanoi, että hän on tie, totuus ja elämä. Kukaan ei pääse Jumalan luokse – tähän Kari Tapion laulussa kerrottuun kaupunkiin – muutoin kuin hänen kauttaan. Usko tuo tämän suuren lahjan mukanaan.

Haluan elää oman elämäni siten, että voisin olla johdattamassa muitakin ihmisiä uskomaan Jeesukseen ja pääsemään tuohon ihanaan kaupunkiin.


Laulussa puhutaan valkoisesta puvusta. Se on vertauskuva pelastuksesta, joka annetaan jokaiselle Jeesukseen turvautuvalle.

Voit pyytää Jeesukselta, että olisit niiden joukossa, jotka tuohon taivaan kaupunkiin pääsevät. Voit sanoa hänelle vaikka näin:

Rakas Jeesus,

kiitos, että rakastat minua. Rakastit minua niin paljon, että kuolit minun ja syntieni vuoksi ristillä. Tiedän, että syntini erottavat minut Jumalasta nyt ja ikuisesti, jos niitä ei saada anteeksi.

Mutta sinun ristinkuolemasi ja sovintoveresi tähden on olemassa syntien anteeksiantamus. Anna minulle kaikki syntini anteeksi. Tule myös elämäni Herraksi ja Vapahtajaksi. Haluan seurata sinua elämäni jokaisessa hetkessä.

Ja kerran kun lähden täältä ikuisuuteen, ota minut luoksesi taivaalliseen kaupunkiin. Pelasta minut tuona päivänä kadotuksesta. Jumala, ole minulle armollinen.

Kiitos Jeesus, maailman Vapahtaja, että olet nyt myös minun Vapahtajani.

Aamen


Sanat/lyrics: Olen kuullut on kaupunki tuolla

Olen kuullut, on kaupunki tuolla
Yllä maan, päällä pilvien usvain
Luona välkkyväin taivasten rantain
Siellä kerran, ah, olla mä saan
Halleluja, mun lauluni raikuu
Halleluja, mä kaupunkiin kuljen
Vaikka jalkani uupuen vaipuu
Joka askel mun kotiin päin vie

Olen kuullut, on maa ilman vaivaa,
Ilman kyyneltä, taistoa, huolta
Kipu, sairaus, tuskaa ei tuota
Siellä kerran, ah, olla mä saan
Halleluja, siel riemuita voimme
Halleluja, jo epäilys haihtui
Enää koskaan en horjuen kulje
Olen saapunut Jumalan luo

Olen kuullut, on valkoinen puku
Ja on hohtavat kultaiset kruunut
Sekä autuas taivainen suku
Siellä kerran, ah, olla mä saan
Halleluja, nyt henkeni kiittää
Kun jo kuulla voin taivaisen laulun
Side katkee mi’ maahan mut liittää
Tiedän, siellä jo pian olla saan

Halleluja, nyt henkeni kiittää
Kun jo kuulla voin taivaisen laulun
Side katkee mi’ maahan mut liittää
Tiedän, siellä jo pian olla saan

Mitä on armo?

”Kristinusko ei ole sitä, että hyvät ihmiset yrittävät pinnistellä vielä paremmiksi.”

Pari vuotta sitten löysin Tullian Tchividjianin. Tämä Billy Grahamin lapsenlapsi löytyi internetistä, josta olen tilannut muutamia hänen kirjojaan.

Tullian on pohdiskelut erityisesti armon olemusta ja merkitystä. Kirjoitusote kertoo, että myös uskonpuhdistaja Martti Lutherin painiskelut armon kanssa ovat Tullianille tuttuja.

Uusi Tie on kustantanut Tullian Tchividjianin kirjan One Way Love suomeksi. Kirjan nimi on Yksisuuntaista rakkautta. Armoa uupuneille.

Tullian kirjoittaa muun muassa näin:

”Kristinusko ei ole sitä, että hyvät ihmiset yrittävät pinnistellä vielä paremmiksi.”

No mitä kristinusko sitten on? Kristinusko on ihmiseksi tulleeseen Jumalaan Jeesukseen uskomista ja hänen ystävyydestään iloitsemista.

Tai niinkuin Tullian Tchividjian kirjoittaa:

”Usko Jeesukseen on ilouutinen pahoille ihmisille, jotka jatkuvasti epäonnistuvat yrityksissään olla hyviä.”

Tullian korostaa, että kristinuskon ydin on kertomus yksisuuntaisesta rakkaudesta: Jumala rakastaa ihmistä.

Tullian puhuu kyllä myös kaksisuuntaisesta rakkaudesta. Myös ihminen voi rakastaa Jumalaa. Mutta meidän rakkautemme ei ole armon edellytys. Jumalan yksisuuntainen rakkaus on tärkein.

Jos jokin niin armon kokeminen herättää myös ihmisen rakkauden Jumalaan. Mutta armo ei vaadi sitä. Armo tulee myös niille, jotka ovat rakastamiseen kykenemättömiä.

Armopuheen ongelmia

Kristillisen armopuheen yksi suurimmista ongelmista on se, että armo irroitetaan Kristuksen sovitustyöstä. Armoa luullaan automaattiseksi lahjaksi kaikille. Sitä se ei ole. Jumala armahtaa ihmisen silloin kun hän uskoo Jeesukseen. Missä uskoa Jeesukseen ei ole, ei ole myöskään Jumalan armoa. Raamattu sitoo armon, uskon ja Jeesuksen toisiinsa.

Toinen ongelma on se, että armo liitetään tunnetiloihin ja kokemuksiin. Kuitenkaan armo ei ole riippuvainen tunteistamme. Armo on oikeudellinen käsite. Jumala on päättänyt antaa armon jokaiselle, joka uskoo Jeesukseen. Meidän tunteillamme ja kokemuksillamme ei ole merkitystä. Tärkeintä ei ole meidän sydämessämme tapahtuva armon kokeminen vaan Jumalan edessä – Jumalan sydämessä – tapahtuva ihmisen armahtaminen. Kun Jumala armahtaa, taivaan ovi avautuu.

Kirja on vielä lukupöydällä. Kaksi lukea jäljellä. Yksisuuntaista rakkautta on lukemisen arvoinen. Radikaalin armon kirja!


 

Varoitus: kirjan lukeminen voi muuttaa elämää ja opittuja luuloja kristinuskosta.


 

Yksisuuntaista rakkautta - Armoa uupuneille

Annetaanko armo väärille ihmisille?

Olen lukemassa Tullian Tchividjianin kirjaa Yksisuuntaista rakkautta (englanniksi One Way Love). Kirjassa tarjoataan armoa uupuneille.

Tullian Tchividjian on pastorina ottanut tehtäväkseen perehtyä syvällisemmin armoon. Kirja sisältää hyviä uutisia jokaiselle kristitylle.

”Armo ei vaadi mitään. Se vain antaa. Ja meidän näkökulmastamme aivan vääränlaiset ihmiset saavat osakseen armoa. Luemme siitä yhä uudestaan evankeliumeissa: Jeesus antaa aina väärille ihmisille – prostituoiduille, veronkantajille, puolirotuisille. Jeesus kutsuu lämpimin sanoin luokseen oman aikansa räikeimmin syntiset ihmiset. Armo on jumalallista röyhkeyttä, joka ei piittaa mistään varoituksista. Armo ei pelaa varman päälle tai kerää säästöön. Armo on huimaavan avokätistä, epämukavan valikoimatonta.”

Tämä tekeekin armosta vaikean. Sitä on vaikea uskoa omalle kohdalle, koska Jumalan armon vastaanottaminen on oman epäonnistumisen myöntämistä. En pysty toteuttamaan Jumalan täydellistä tahtoa. Tarvitsen hänen armonsa, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.

Armo on vaikea pala myös hurskaille, joiden päätä huimaa kun suuret syntiset saavat armosta täysin samanlaisen pelastuksen ja kaikki muut Jumalan lahjat ja siunaukset mitä heillä itsellään on.

Armo ei ole lainkaan helppo juttu. Mutta sitä me tarvitsemme.

Jeesus Kiusausten Voittaja

Jeesus kiusausten voittaja

Kuuntelin Kansanlähetyksen Raamattubuffet –ohjelmaa netissä, jossa olin vuonna 2011 pitänyt saarnan Jeesuksesta kiusauksen voittajana. Saarnatekstinä oli Matteus 16:21-23.

Alussa Seppo Palonen ja Jouko Jääskeläinen keskustelivat siitä, mitä tehdä kiusauksissa. He antoivat radionkuuntelijoille hyviä vinkkejä: Kun kohtaamme kiusauksen, on hyvä pysähtyä, miettiä ja pohtia, mitä nyt pitää tehdä. On hyvä mennä tilanteesta pois ja suunnata ajatukset muualle. Käytännöllisenä vinkkinä kiusauksissa on alkaa tehdä jotain muuta: lähteä tiskaamaan tai tekemään rästissä olevia työtehtäviä.

Saarnan jälkeisessä keskusteluosassa Leif Nummela ja Isto Pihkala pohtivat saarnatekstiä, saarnaa ja kiusauksen olemusta.

Mainitsin saarnassani Jeesuksen kohdanneen kiusauksia ainakin kolmessa vaiheessa:

  • Matteus 4. Pyhä Henki vie Jeesuksen erämaahan, jossa Perkele kiusaa Jeesusta.
  • Matteus 16. Kun hän alkaa opettaa, että hänen tulee kärsiä ristillä.
  • Matteus 26. Kun hän rukoilee yksin Getsemanessa ennen kuolemaansa.

Kiusauksia tulee eri tahoilta, mutta niiden taustalla on aina Paholainen. Kiusaukset tulevat edellä mainituissa kohdissa joko suoraan paholaiselta (Matt 4), ystävän kautta (Matt 16) ja yksin ollessa (Matt 26).

Kiusaukset kuuluvat jokaisen ihmisen elämään. Niiden ytimessä on ajatus, että saamme jotain hyvää kun toimimme Jumalan ja hänen Raamatussa ilmoitetun tahtonsa vastaiseksi. Todellisuudessa Paholaisen kiusaukseen lankeaminen ei tuo mitään hyvää.

Paholaisen kiusaukset liittyvät kristillisen kirkon ja kristittyjen kohdalla usein siihen, luotammeko Jumalan sanaan. Paratiisissa Perkele kysyi: Onko Jumala todella sanonut? Erämaassa paholainen yritti vääristellä Jumalan sanaa ja saada Jeesuksen lankeamaan. Pietari yritti saada Jeesuksen pois Vanhassa testamentissa ennustetusta Jumalan kärsivän palvelijan tehtävästä.

Selviämisohjeita kiusauksissa

Raamattu antaa selviämisohjeita kiusauksissa. Jokaisessa kiusauksessa on aina exit-uloskäynti (1 Kor 10:13), paholainen ei pidä vastustamisesta (Jaakob 4:7), tulee valvoa ja vastustaa paholaista, joka käy ympärillämme kuin nälkäinen ja kiljuva peto, joka haluaa hävittää meidät (1 Piet 5:8-9). Pietari lisää, että kiusauksissa on hyvä muistaa, että toiset kristityt maailmalla kohtaavat samanlaisia kiusauksia. Kun muistamme sen, että emme ole kiusauksissa yksin, auttaa kestämään.

Suurin kiusaus

Suurin Paholaisen kiusaus on syytös, että emme saa anteeksi jotain tekoamme.

Moni kristitty ajattelee, että totta kai Jumala rakastaa kaikkia niitä, jotka tekevät syntiä ja pahaa.

MUTTA moni ei pysty uskomaan, että Jumala rakastaa MINUA kun teen syntiä ja pahaa.

Jeesuksen sovituskuolema oli täydellinen. Hän kantoi koko maailman synnit. Myös kaiken sen, mitä sinä olet tehnyt ja tulet tekemään.

Jos sinä et kestä kiusauksissa, Jeesus kesti.

Vaikka sinä et voita kiusausta, Jeesus voitti.

Jumala katsoo Jeesuksen sovitustyön ristillä sinun vanhurskaudeksi. Et pystynyt itse sovittamaan syntejäsi. Jeesus teki sen puolestasi. Jumala ei katso syntejäsi vaan Jeesusta, joka otti kaiken kantaakseen.

Jumala katsoo Jeesuksen täydellisen elämän sinun vanhurskaudeksi. Et pystynyt itse elämään täydellistä elämää. Jeesus teki sen puolestasi. Jumala ei katso syntejäsi vaan Jeesusta, joka ei tehnyt mitään pahaa.

Jeesuksen sovitustyö tulee täydellisesti kaikkien niiden hyödyksi, jotka uskovat häneen ja turvautuvat Jeesuksen ristinkuolemaan. Se on pelastusrengas, joka on heitetty ihmisille. Jokainen joka pelastukseen tarttuu, saa avun.

Kun lankean kiusaukseen, tuotan iloa paholaiselle. Mutta kun nousen, pyydän anteeksi tekoani, turvaudun Jeesuksen veren voimaan, tuotan iloa Jumalalle.

Jumala rakastaa sinua. Myös silloin kun olet kiusattu ja langennut kiusaukseen.

Rukoile kiusausten kohdatessa

Kiusausten kohdatessa on hyvä rukoilla. Jeesus opetti Isä meidän -rukouksen, joka on hyvä rukous myös kiusauksissa.

Isä meidän, joka olet taivaissa.
Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi,
myös maan päällä niin kuin taivaassa.
Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme.
Ja anna meille meidän syntimme anteeksi,
niin kuin mekin anteeksi annamme niille,
jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.
Äläkä saata meitä kiusaukseen,
vaan päästä meidät pahasta.
Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti.
Aamen.

Lue myös: Apua kiusauksessa

Missä on Jumala

Missä on Jumala kun tapahtuu pahaa?

Pia Rendic kertoo Uusi Tie -lehdessä ajatuksiaan seksiperäisestä ihmiskaupasta. Tärkeässä artikkelissa oli näkökulma, jonka haluan mainita tässä blogissa.

Monesti kysytään, missä on Jumala. Sen sijaan olisi kysyttävä, missä ovat Jumalan ihmiset, jotka voisivat tuoda muutosta maailman pahuuteen ja ongelmiin. Uusi Tie kertoo:

On helppoa menettää toivonsa seksiperäisen ihmiskaupan edessä. Keinoja on liian vähän, uhreja liian paljon. Naisten läpikäymä helvetti tuntuu liian synkältä ja pelottavalta. Moni pysähtyy kysymään: missä on Jumala? Myös Pia Rendic ovat kysynyt tämän kysymyksen.

– Kysymyksenasettelu on kuitenkin väärä. Sen sijaan, että kysymme, missä on Jumala, meidän pitäisi kysyä: missä ovat Jumalan ihmiset?


 

Kysytkö palvelushintaa?

Kysyn, aika usein. Erityisesti silloin kun hengellisessä työssä kuormat tuntuvat liian raskailta. Tällaisissa tilanteissa on parasta olla taivaallisen työnantajan edessä.

Usein olen saanut sieluuni kohotusta Hilja Aaltosen runosta Kysytkö palvelushintaa. Jarmo Sormunen on tehnyt tähän sävelen ja Jukka Leppilampi esittää. Sanat ovat alapuolella.

Kysytkö palvelushintaa, kysytkö kuinka kannattaa?
Nousetko vastarintaan, jos et ajassa arvoa saa?
Riittääkö, että saat olla Jumalan vainiolla?

Mikä on tuonut sun tähän, mikä on vaikutin lähtöösi sun?
Riittääkö ajassa vähän, askeleet unohdetun?
Riittääkö riemuksi Jumalan tie, vaikka se itkuihin vie?

Suurta on kutsumusvyötä kantaa, suurta on hengessä palaa.
Armoa kaikkensa antaa, itkeä itkunsa salaa.
Kerran kerran taivaan kodissa kyynel kyynel on poissa.

Riemuiten astukaa työhön, varisee vaipuvat tähkäpäät.
Päivä jo painuvi yöhön, illan hämyssä vielä näät
korottaa kortta arasti hiljaa, korjata Jumalan viljaa.

Hilja Aaltonen

Zinzendorf Christi Blut und Gerechtigkeit

Aarteeni ja juhlapukuni

Tänään minua lämmittivät ystävän välittämät sanat, joissa on ilmaistu elämäni tärkein asia tässä elämässä ja tulevassa.

Kreivi Nikolaus Ludwig von Zinzendorf (1700-1760) kirjoitti runon, jossa kerrotaan Jeesuksen veren ja vanhurskauden voimasta.

Christi Blut und Gerechtigkeit,
das ist mein Schmuck und Ehrenkleid;
damit will ich vor Gott bestehn,
wenn ich zum Himmel werd eingehn.

Jeesuksen veri ja vanhurskaus, siinä on aarteeni ja juhlapukuni, jonka varassa voin seistä taivaaseen saapuessani. Joka tämän ymmärtää, ei voi olla riemuitsematta! Kaikki on valmiina, jopa juhlapuku!

Kaunis laulu, joka löytyy myös Youtubesta. Löytyyköhän tämä jostain suomeksi?


 


Kuvassa näkymä Mannheimin St. Michael -seurakunnan alttarilta.