Aihearkisto: Evankelioiminen

Evankelistojen yhteyspäivät

Sananjulistajan missio ja passio

Pappi vieraili kuuluisan näyttelijän luona ja kysyi: ”Miten on mahdollista, että sinä keräät suuret kuulijajoukot, ja minun luokseni tulee väkeä vähemmän. Sinä saarnaat kuviteltua kertomusta, minä jumalallista totuutta.” Näyttelijän vastasi: ”Minä kerron fiktion totuutena, sinä esität totuuden fiktiona.”

Eräs maamme eturivin evankelista kertoi, että tärkeintä evankeliumin työssä on intohimon, passion, säilyttäminen. Sanankuulijalla on oikeus saada eteensä levännyt, asiaansa uskova ja siitä innostunut sananselittäjä. Kuulija huomaa, onko julistaja sanojensa takana.

Miksi tämä vakuuttuneisuus on vaikeaa?

Joku julistaja kokee Raamatun väitteet uskomattoman suuriksi. Miten kerron Jumalasta, joka kykenee ihan oikeasti puhumaan ja huolehtimaan, että tämä puhe on säilynyt Raamatussa? Tai siitä, että historia kulkee kohti tuomiota, jossa muodostuu kadotettujen ja pelastettujen joukko? Ehkä puhuja ei halua asettua toisten yläpuolelle. Hän pelkää tuoda varmoja väitteitä Jumalasta, jottei pitäisi itseään muita parempana ja jotain löytäneenä. Sehän voitaisiin  tulkita tuomitsemiseksi ja nykyajan kuolemansynniksi.

Joku häpeää Raamatun sanomaa. Raamatun ja kristillisen uskon ydinkohdat ei hänen mielestään sovi nykyaikaan. Houkutuksena on editoida Jumalasta oman mielen mukainen ja tilanteen mukaan ajantasaistettava epäjumalankuvaversio, jota julistetaan peukuttavalle kansalle.

Puhujalla vaarana on sanoman tislaaminen kuulijalle soveltuvaksi. Onhan kristillinen sanoma parannuksesta, pelastuksesta ja Jumalan tahdon mukaisesta elämäntavasta radikaali. Saarnatuoli muuttuu tislaamoksi, jossa kääntymyskehotus, helvetti, Jumalan viha, Jeesuksen ainutlaatuisuus suodatetaan ettei se pääse kansalle asti. Sanomasta poistetaan yleisen mielipiteen vastaiset ainesosat. Turmeltu sanoma käy unilääkkeeksi.

On ihan luonnollista, että julistaja pohtii, onko Raamattu todella Jumalan sanaa ihmisille vai joidenkin ihmisten ajatuksia mahdollisesta jumalasta. Eri teologisilta viiteryhmiltä saa vaihtelevia vastauksia. Vastauksista riippuu sanomamme ja työmme päämäärä. Ja se kannattaako vaihtaa hommia. Seuraavassa erään aikamme tunnetun kristityn kokemus.

Billy Graham: Otin Raamatun auktoriteetin vastaan uskossa

Evankelista Billy Graham kertoi epäilyistään Raamatun äärellä. Hänelle osoitettiin ristiriitaisuuksia ja Raamatun jumalakuvan sopimattomuutta nykyaikaan. Graham koki epäilystensä keskellä saarnoistaan puuttuvan yliluonnollisen voiman. Hän kävi taistelua Raamatun luotettavuudesta. Hän lähti epäilystensä kanssa rukoilemaan ja polvistui avoimen Raamattunsa kanssa: ”Herra, tässä kirjassa on monia asioita, joita en ymmärrä. Mutta olet sanonut, että ”Vanhurskas elää uskosta”. Kaiken mitä olen sinulta saanut, olen vastaanottanut uskossa. Tässä ja nyt, otan uskossa vastaan Raamatun sinun sananasi. Otan sen kokonaan, ilman varauksia. Kun siellä on asioita, joita en ymmärrä, en tuomitse kirjaa vaan odotan lisää valoa. Jos tämä on tahtosi mukaista, anna minun saarnata sanaasi auktoriteetilla ja anna auktoriteetin vakuuttaa minut synnistä ja anna minun johtaa syntisiä pelastajan luokse.”

Kuusi viikkoa tämän jälkeen vuonna 1949 Billy Graham aloitti historian kirjoihin jääneen Los Angelesin kokoussarjan. Hän sanoi, että kokoussarjan aikana hän löysi salaisuuden, joka muutti hänen tehtävänsä evankelistana: En enää yrittänyt todistella, että Raamattu on totta. Nyt saarnasin sitä uskossa kuulijakunnalle. Yhä uudelleen sanoin: ”Raamattu sanoo”. Koin olevani ääni, jonka kautta Pyhä Henki puhuu.

Evankeliumin julistaminen on välittämistä

Pappi, evankelista ja todistaja välittävät Jumalan puhetta ja siihen liittyvän henkilökohtaisen näkemyksen ja kokemuksen. Evankeliumin sanoma on tiedon välittämistä. Mutta Jumalan sana on myös uutta luova voima, joka välittää sen mistä se kertoo. Siksi evankeliumin julistus synnyttää kuulijassa uskon. Julistaja tietää tuskallisen ja samalla vapauttavan tosiasian: Minä itse en voi herättää uskoa. Se on Jumalan tehtävä.

Ihmiset eivät ole evankeliumin julistajalle aivopesun tai käännyttämisen kohde. He ovat Jumalalle rakkaita, joiden puolesta Jeesus on kuollut. Evankeliumin leviämiselle voisi tehdä hyvää hidastaa tahtia, suorittaa vähemmän, huomata ihmiset lähellämme ja välittää heistä. Ketä asuukaan naapurustossani, mitä työtoverille kuuluu, lähtisinkö kaverin kanssa jonnekin ja kutsuisin sukulaiset ja ystävät kylään? Aina ei tarvitse ottaa askeltakaan päästäkseen keskusteluyhteyteen, usein pysähdys riittää.

Passion säilyttäminen

Evankeliumin vallankumouksellinen voima ei ole puhujassa vaan sanomassa. Tämä on hyvä uutinen myös minulle. Jumalan voima ei ole kekseliäisyydessäni ja fiksuudessani vaan sanomassa Jeesuksessa. Jumalan sanat kantavat voimaa itsessään. Silti kaikkea luovuutta, lahjakkuutta ja taitoja on syytä käyttää sanoman välittämiseen. Mutta voima on Jumalan sanassa.

Tämä on lohdutus julistajalle, joka kokee syyllisyyttä ja riittämättömyyttä oman minän, ihmisten ja paholaisen syyttäessä. Hengellisen työn tekijät eivät ole supersankareita; he ovat vajavaisia kristittyjä, joille Jumala on antanut tehtävän. Myös he voivat menettää passion, intohimon. Ja silloin syyllisyys kasvaa. Muille ilosanomaa jakava voi elää passiodraamaa sydämessään.

Sananjulistajan heikkous voi kuitenkin kääntyä vahvuudeksi kuten Jeesus sanoi Paavalille: ”Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa” (2. Kor. 12:9). Tällaiseen kouluun saarnamies ei halua, mutta sinne moni viedään.

Rukoilethan meidän pappien ja sananjulistajien puolesta, ettei omaan raadollisuuteen ja tavanomaisuuteen pettyminen saisi sammutettua kutsumusta. Rukoilethan, että voisimme rakkaudellisesti kertoa uskon salaisuudesta ja kutsua ihmisiä Jumalan yhteyteen. Käsiimme ja suuhumme on annettu itseämme suurempi tehtävä.

Oikean suunnan ja asenteen säilyttämiseksi tarvitsemme Raamattua. Se on kartta ja kompassi, joka osoittaa aikamme haastavassa maastossa, missä olemme ja mihin meidän pitää mennä. Siinä on sekä julistamamme sanoma että myös Jumalan voima, joka ravitsee sananjulistajaa ja jonka tutkiminen täyttää julistajaa Hengellä.

Kansanlähetyksessä kävimme melkein vuoden kestävän  strategiatyöskentelyn, jossa uusimme mission, vision ja arvomme. Kotimaan työssämme ja lähetyskentillämme vaikuttaa vahva halu sitoutua Raamattuun ja viedä evankeliumia eteenpäin. Haluamme rohkaista uskovia Raamatun lukemiseen ja toimintaan evankeliumin puolesta. Suomessa on puhuttu paljon maalllikkoudesta, mutta tuloksena on passiivinen kirkkokansa. Jumalan sana voi saada pysyvän muutoksen aikaan, ja uusi missio kertoo ajankohtaisen tavoitteemme: ”Raamattu rakkaaksi – Evankeliumi kaikille”.

Lohduttakaa kansaani sillä sen syyllisyys on sovitettu

Jesajan kirjan toinen osa alkaa kauniilla Jumalan sanoilla, jotka ovat ajankohtaisia meillekin: ”Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani, sanoo teidän Jumalanne. Puhukaa lempeästi Jerusalemille ja kertokaa sille, että sen pakkotyö on päättynyt, että sen syyllisyys on sovitettu, sillä kaksin verroin on Herran käsi sitä kurittanut kaikista sen synneistä” (Jes. 40:1-2). Jesajan kirjassa kuuluu Jumalan tuomio ja armo.

Sananjulistajaa käsketään lohduttamaan kansaa ja kertomaan lempeästi, että vapaus on tullut ja syyllisyys sovitettu. Synneistä on hinta jo maksettu.

Raamatussa evankeliumin julistaminen on ytimeltään syntien anteeksiantamuksen julistamista.

Evankeliumi ei ole mankeli, johon työnnämme vastahakoisia ihmisiä, jotta heidät saadaan tiukkaan muottiin.

Evankeliumi on vapauttava ilosanoma siitä, että synnit saa anteeksi ja Jumalan lapseus kuuluu myös minulle.

Äsken YLE:n aamuhartaudessa Heli Karhumäki kertoi, että rippikoulu kirkasti hänelle kahden sanonnan merkitystä. Ensiksi hänen rintaansa ja otsaansa piirrettiin jo kasteessa ristinmerkki ja vakuutettiin, että Jeesus on kuollut hänen puolestaan ja hänet on kutsuttu Jeesuksen opetuslapseksi. Toinen sanonta on synninpäästön vapauttavat sanat: ”Herramme Jeesuksen Kristuksen palvelijana vakuutan sinulle, että Jumalaa antaa kaikki sinun syntisi anteeksi.” Tuossa on todella hyvä sanoma!

Leif Nummela paljasti kerran, että hänen unelma-ammattinsa olisi se, että pankki palkkaisi hänet kiertämään ovelta ovelle soittamaan ovikelloa ja kertomaan ihmisille, että heidän velkansa on annettu anteeksi. Siinä on pieni välähdys evankelistan hommasta.

Parasta pöytään!

Mikä on parasta, mitä olet saanut? Mikä on parasta mitä voit antaa?

Mitä Jeesus on minulle antanut? Hän on antanut minulle elämän tarkoituksen ja päämäärään tässä sekavassa maailmassa. Hän on antanut kaikki syntini anteeksi ja pelastanut minut kadotuksesta taivaaseen.

Jos tämä on parasta, mitä olen lahjaksi saanut, eikä silloin se ole myös parasta, mitä voin jakaa eteenpäin.

Julistamani sanoman tulee johtaa evankeliumin vapauteen ja uuteen elämään Jeesuksen kanssa seurakunnan yhteydessä. Se ei ole kutsu helppoon elämään. Dietrich Bonhoeffer sanoi, että se on kutsu kuolemaan. Jeesus kuvasi uskovan tietä ristin kantamisena ja Paavali elämän uudistamisena. Tie ei ole helppo, mutta tiedämme että sen päässä odottaa koti.

Evankelistan tie superihmisestä ihmiseksi

Joukko evankeliumin sytyttämiä lähettiläitä kokoontuu Evankelistojen yhteyspäiville Lahteen 15.-16.8.2017. Kalevi Lehtinen oli evankelistapäivien näyn takana. Lehtinen sanoi evankelistan tiestään Suomen Evankelioimiskongressissa 2004 näin:

”Tieni ihmiseksi on ollut matka pois rooleista avoimuuteen ja heikkouteen, laista ja suorituspakosta armoon ja omasta hyvyydestä syntisyyden hyväksymiseen. Se on johtanut pois johtoasemasta ja vallasta sekä väenpaljoudesta yhden ihmisen kohtaamiseen. 2000 vuotta sitten Jumala tuli ihmiseksi. Tule sinäkin!”

Siunauksen toivotukset kaikille Evankelistojen yhteyspäiville osallistuville ja heidän tukijoukoilleen! Toivottavasti tavataan sielllä! Suomi tarvitsee ilon levittäjiä.


JÄLKIKIRJOITUS

Tämän kirjoituksen artikkelikuva muistuttaa evankelista Erkki Lemisen runosta karkoittajasta ja kutsujasta. Saarnamies ja -nainen edustaa jälkimmäistä.

LINNUNPELÄTIN JA SAARNAMIES

Sateen liottama.
Tuulen pieksemä,
myrskyn repimä
linnunpelätin
seisoo keppijalassaan
mansikkamaan keskellä
suorittaen tehtäväänsä,
karkoittamista.

Turmeluksen vioittama,
pirun pieksemä,
elämän repimä
saarnamies
seisoo pöntössään
ihmisten keskellä
suorittaen tehtäväänsä,
kutsumista.

Repaleisia molemmat.
Suorina seisovat paikallaan,
kun on ryysyjen sisällä risti.

-Erkki Leminen

Billy Graham Missio Helsinki

Onnittelut Billy Graham!

Onnittelut evankelista Billy Graham!

Täytät tänään (7.11.2016) 98 vuotta. Kun olin nuori kuuluit jo silloin niiden joukkoon joita arvostan. Ainakin kolme asiaa on ollut sinulle tärkeää:

  1. Evankeliumin julistaminen Jeesuksesta mahdollisimman monelle ja kutsun esittäminen henkilökohtaiseen uskoon.
  2. Kristittyjen yhteys.
  3. Raamatun arvovallan korostus.

Sinulla on ollut laaja ja hedelmällinen evankelioimis- ja opetustyö. Kun olet katsonut elämääsi taaksepäin sanot katuvasi kolmea asiaa:

  • Olit liian vähän perheesi kanssa.
  • Otit vastaan liikaa puhujapyyntöjä. Olisi pitänyt opiskella enemmän ja saarnata vähemmän.
  • Et pysynyt kyllin kaukana politiikasta.

Jossain sanoit myös, että sinun olisi pitänyt rukoilla runsaammin.

Kiitos kun jaat kokemuksiasi meille nuoremmille. Toivotan sinulle Jumalan siunausta!

Ps. Kuvassa ystäväsi Kalevi Lehtinen, joka tulkkasi sinua Missio Helsingissä. Kalevi on päässyt jo kotiin!

Tuhlaajapoika, kadonnut raha, kadonnut lammas

Evankeliumi tuo suuren ilon

Jeesus kertoi kolme vertausta (Luukas 15):

  • Kadonnut lammas
  • Kadonnut raha
  • Kadonnut poika (Tuhlaajapoika)

Näitä kaikkia kertomuksia yhdistää:

  • Jotain tärkeää on kadonnut.
  • Kadonnut löytyy.
  • Löytäminen aiheuttaa suuren ilon.

Myös taivaassa enkelit iloitsevat jokaisesta, joka tekee parannuksen (Luuk. 15:7,10).

Paavali mainitsee ilon hengen hedelmänä: Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha… (Gal. 5).

Evankeliumi on ilosanoma. Se synnytti ilon myös pääkaupungissa (Samaria, Ap.t. 8:8). Ja tänäänkin evankeliumi – sanoma Jeesuksesta – synnyttää iloa siellä, missä se otetaan vastaan. Moni joutuu evankeliumin vuoksi vaikeuksiin ja vainihin, mutta hänen sydämessä voi olla evankeliumin synnyttämä ilo.

Kohta toteutuu Ilmestyskirjan sanat: ”Iloitkaamme ja riemuitkaamme, antakaamme hänelle kunnia! Nyt on tullut Karitsan häiden aika” (19:7). Kaikki kristityt kaikilta ajanjaksoilta kootaan taivaan ilojuhlaan.

Vaikka elämme tässä maailmassa monien vaikeuksien keskellä, Jumala haluaa antaa ilonsa. Tämän ilon perusta ei ole meissä vaan Jumalan teoissa ja lupauksissa.

Raamattu on täynnä iloa! Kristinusko on ilon usko. Kristitty on matkalla ilojuhlaan.

Paavalin sanoin toivotan sinulle iloa: ”Mutta toivon Jumala täyttäköön teidät kaikella ilolla” (Room. 15:13).

 

Jumalan voima ja Jeesuksen risti

Enhän unohda julistaa myös evankeliumia?

Jeesus käski saarnata evankeliumia kaikille luoduille (Markus 15:15). Sana evankeliumi voidaan käsittää laajasti kuvaamaan kaikkea kristillistä julistusta. Mielestäni silloin helposti unohtuu evankeliumin ydin.

Julistanko todella evankeliumia? Vai olenko määritellyt evankeliumille uuden sisällön pitäen kaikkea kristillistä tai siltä kuulostavaa puhetta evankeliumina?

Vanhassa testamentissa evankeliumi kuvasi yleisesti hyvää uutista. Uudessa testamentissa evankeliumilla on ainakin seuraavia merkityksiä.

  • Meillä on neljä evankeliumia, jotka kuvaavat Jeesuksen elämänvaiheita.
  • Paavalin kirjeissä evankeliumi on ”Jeesuksen Kristuksen evankeliumi”. Tässä evankeliumin sisältö on Jeesuksen persoonan ja elämän kuvausta keskittyen Jeesuksen ristinkuolemaan ja ylösnousemukseen.

Tämän valossa voi tehdä seuraavia erotteluja:

  • Kun kerron jollekin: ”Minusta tuli kristitty. Annoin elämäni Jeesukselle”, todistamme Jeesuksesta, mutta emme julista vielä evankeliumia. Kerromme itsestämme.
  • Kun julistan, että Jeesus parantaa ja tekee ihmeitä, en julista vielä evankeliumia. Kerron, mitä Jeesus voi tehdä.
  • Kun analysoin lakia ja evankeliumia, en julista vielä evankeliumia. Pohdin tärkeää teologista jaottelua.
  • Kun rukoilen ja julistan, että kohta tulee suuri herätys, en julista vielä evankeliumia. Totean sen, että Jumala haluaa pelastaa enemmän ihmisiä.
  • Kun kehotan rukoilemaan, lukemaan Raamattua ja pysymään kaidalla tiellä loppuun asti, en julista vielä evankeliumia. Toivon, että kasvamme uskossa ja pääsemme varmasti perille.

Kaikki edellä mainitut asiat ovat hyviä, kristillisiä ja suositeltavia. Mutta ne eivät ole vielä evankeliumin julistamista.

  • Mutta kun kerron, kuka on Jeesus Kristus, miten hän sovitti ristillä syntini ja voin saada kaikki syntini  anteeksi ja uuden yhteyden Jumalaan, silloin julistan evankeliumia. Evankeliumi on kertomusta Jeesuksesta, hänen teoistaan, ristinkuolemasta, ylösnousemuksesta, ja siitä, miten hän lähetti Pyhän Henkensä.

Evankelioimisen ytimessä on evankeliumi Jeesuksesta. Evankelioimiseen liittyy myös sen kertominen, miten tämä hyödyttää minua. Evankeliointiin liittyy siksi

  • objektiivinen puoli (Jeesuksen elämän kuvaus eli evankeliumi) ja
  • subjektiivinen puoli (miten voin ottaa pelastuksen vastaan).

Kun julistamme evankeliumia, kerromme Jeesuksesta ja siitä, miten löydämme yhteyden häneen. Meidän tulee korostaa sekä objektiivista että subjektiivista puolta painopisteen ollessa ensimmäisessä.

Jeesus käski seuraajiansa menemään kaikkeen maailmaan ja saarnaaman EVANKELIUMIA (!) kaikille luoduille (Markus 16:15).

Evankelioiminen kirkossa

12 ajatusta evankelioimisesta – meissä tulee syttyä uusi into!

Risto Jukko kirjoitti Teologiseen Aikakauskirjaan (1/2016) artikkelin Uusi evankeliointi paavi Paavali VI:n ja paavi Johannes Paavali II:n mukaan.

Jukko tarkastelee katolisten uutta evankeliointia Vatikaanin toisesta kirkolliskokouksesta paavi Benectus XVI:n valintaan asti eli vuosia 1963-2005.

Tässä 12 ajatusta tiivistelmänä Risto Jukon artikkelista innostamaan muitakin kuin katolisia evankelioimiseen.

  1. Evankelioiminen on Kristuksen julistamista niille, jotka häntä eivät enää tunne. Kastettuja on kutsuttava henkilökohtaiseen uskoon. Muotoina ovat muun muassa saarnaaminen, opettaminen ja sakramenttien jakaminen. Evankelioimista on vaikea määritellä kattavasti, mutta sitä tapahtuu siellä, missä Kristuksesta kerrotaan.
  2. Evankelioiminen on kirkon varsinainen kutsumus ja syvin identiteetti. Kirkko on olemassa, jotta se evankelioisi.
  3. Kirkon on evankelioitava itseään. Kastetuille on julistettava evankeliumia, ja sitoutettava heitä paremmin kristilliseen uskoon ja elämään.
  4. Evankelioinnin tehtävä on tehdä kristityistä kypsempiä uskossaan. Kristillisen identiteetin kasvussa katekeesi ja kristillinen opetus ovat tärkeitä.
  5. Herramme Jeesus Kristus on kaiken evankelioimisen keskus. Evankeliointi kertoo Jeesuksesta ja tähtää henkilökohtaiseen suhteeseen Jeesuksen kanssa.
  6. Evankelioimisen sisältö on muuttumaton. Sisältönä on Jeesuksessa Kristuksessa ilmaistu evankeliumin sanoma. Sisältö pysyy samana, mutta muotojen on muututtava.
  7. Evankeliointi kohdistuu myös kulttuureihin. Evankeliumin tulee muuttaa yhteiskuntaa ja kulttuuria Jumalan tahdon mukaiseksi. Koska evankelioimme aina jossain kulttuurissa, meidän on löydettävä kulttuurillemme sopivat toimintatavat ja kieli.
  8. Kirkon tulee käyttää nykyajan välineitä evankelioimisessa. Radio, televisio ja internet ovat tässä tärkeitä.
  9. Evankeliointiin kuuluu dialogisuus eli toisten ihmisten mielipiteiden kuunteleminen. Se auttaa evankelistaa ymmärtämään, toisen ihmisen elämää, ajatuksia ja uskoa. Dialogisuus auttaa meitä viestimään sanoman ainutlaatuisesta Kristuksesta ja pelastuksesta ymmärrettävämmin.
  10. Pyhä Henki on evankelioimisen varsinainen toimija. Ilman Pyhän Hengen vaikutusta evankelioiminen on mahdotonta jääden vain inhimilliseksi toiminnaksi.
  11. Evankelioinnissa tarvitaan kristittyjen yhteyttä. Kristittyjen riitaisuus ja jakautuneisuus ei tee meidän todistuksestamme uskottavaa.
  12. Evankelioinnissa tarvitaan kaikkia kristittyjä. Jokainen kristitty on kutsuttu viemään evankeliumia eteenpäin myös jokapäiväisessä elämässään. Arjessa tapahtuva evankeliointi on usein tehokkainta.

Liitän tähän loppuun vielä artikkelissa olevan sitaatin Johannes Paavali II:n apostolisesta kirjeestä Novo millennio ineunte vuodelta 2001:

”Olen vuosien varrella usein toistanut kutsun uuteen evankeliointiin. Teen sen taas nyt, voidakseni korostaa, että meissä tulee syttyä alkuaikojen into ja meidän tulee antaa itsemme täyttyä apostolisella julistuksella, joka seurasi helluntaita. Meidän tulee herättää itsessämme Paavalin palava vakuuttuneisuus, joka huudahtaa: ”Voi minua, ellen evankeliumia julista.” (1. Kor. 9:6).”

Olen luterilainen pappi ja sitoutunut oman kirkkoni opetukseen. Kerskailemme silloin tällöin uskonpuhdistuksen löydöillä (yksin usko, yksin Kristus, yksin armosta, yksin Raamattu), mutta evankelioimisen olemuksen pohtimisessa ja siihen kristikansaa rohkaisemisessa olemme taineet jäädä katolisista kauaksi taakse.

Onkohan jossain jo olemassa Suomen uudelleen evankelioimisen strategia?


Ps. Katso myös nämä:
Arkkipiispa kehottaa rukoilemaan, että kaikki oppisivat tuntemaan Jeesuksen Herranaan.
Euroopan evankelioiminen (Kalevi Lehtinen)
Muutamia näkökulmia uuteen evankelioimiseen.
Voinko rukoilla puolestasi? Kertomus miten tämä pyyntö muutti ihmiselämän

Arkkipiispan kirje

Arkkipiispa kehottaa rukoilemaan, että kaikki oppisivat tuntemaan Jeesuksen Herranaan.

Englannin kirkon papit saivat helmikuussa 2016 Canterburyn arkkipiispa Justin Welbyltä kirjeen. Justin Welby ja Yorkin arkkipiispa John Sentamu kiittivät ensin pappeja uskollisuudesta, sitoutumisesta ja rohkeudesta julistaa evankeliumia.

Kansan evankelioimisen rukousviikko

Arkkipiispat muistuttivat, että evankeliumin viran hoito on hedelmätöntä ilman rukousta. Siksi he kutsuvat kaikkia kirkkonsa seurakuntapappeja seurakuntineen liittymään kansan evankelioimisen rukousviikoon 8.-15. toukokuuta 2016.

Rukouksen aalto

Arkkipiispat haluavat nähdä rukouksen aallon omassa kirkossaan ja monissa muissa kirkoissa. Heillä on kolme toivomusta rukousviikolle:

  • Uskovien suhde Jeesukseen Kristukseen syvenisi.
  • Saisimme varmuutta evankeliumin kertomiseen.
  • Vastaisimme Jeesuksen kutsuun olla hänen opetuslapsena, eläisimme evankeliumista ja etsisimme Jumalan valtakuntaa päivittäin

Isä meidän -rukous keskuksena

Rukousviikon keskuksena on Isä meidän -rukous ja sen sanat ”Tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi.”

Tässä joitakin arkkipiispojen ehdotuksia rukousviikon ohjelmaan:

  • 24/7 -rukous.
  • ”Auta seurakuntaani rukoilemaan” -opas.
  • Erityiset rukoukset jumalanpalveluksessa.
  • Rukouskävely.
  • Rukoustunti ennen ehtoollisjumalanpalvellusta.

Arkkipiispan unelma

Arkkipiispat kertovat unelmansa: Kuvittele jokainen anglikaani, ehkäpä jokainen kristitty, rukoilemassa tätä rukousta yhdessä tarkoituksenaan, että kaikki voisivat tulla tuntemaan Jeesuksen Herranaan.

Kirjeen lopussa arkkipiispat vielä muistuttavat: ”Evankeliointi on Jumalan työ, ja se alkaa siitä kun etsimme häntä rukouksessa. Rukous on kirkolle aina hyväksi.”

Suomen evankeliointi

Tarvitsemme samankaltaisia henkilöitä, jotka innostavat oman maamme evankeliointiin ja rukoukseen. Meidän tulee pyrkiä siihen, että jokainen suomalainen oppisi tuntemaan Jeesuksen Herranaan. Tarvitsemme evankelistoja, pappeja, rukoilijoita ja todistajia. Oletko mukana?

John Stott

Kuinka John Stott tuli uskoon?

John Stott (27.4.1921 – 27.7.2011) tuli uskoon 16-vuotiaana 13.2.1938. John Stott oli 1900-luvun vaikutusvaltaisimpia evankelisia kristittyjä.

Stott oli koulaisena kuuntelemassa pastori Eric Nashin saarnaa nuorille.

Pitääkö minun tehdä jotain Jeesuksen suhteen?

Stott muistelee Nashin saarnaa, jonka tekstinä oli Pilatuksen kysymys: ”Mitä minun sitten on tehtävä Jeesukselle, jota sanotaan Kristukseksi?” (Matt. 27:22). Se, että minun pitäisi tehdä jotain Jeesuksen kanssa oli aivan uusi ajatus minulle, sillä olin kuvitellut että jollain tavalla hän oli jo tehnyt kaiken sen, mitä tuli tehdä. Minun piti vain myöntyä siihen. Mutta tämä herra Nash väitti, että jokaisen on tehtävä jotain Jeesuksen kanssa, ja yksikään ei voi jäädä välinpitämättömäksi. Joko matkimme Pilatusta ja huomaamatta hylkäämme Jeesuksen tai vastaanotamme hänet henkilökohtaisesti ja seuraamme häntä.

Puheen jälkeen Stott puhui Nashin kanssa, joka osoitti Stottille Ilmestyskirjan jaetta 3:20:

”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.”

Nash kysyi Stottilta: ”Oletko jo avannut ovesi Kristukselle? Oletko koskaan kutsunut häntä sisään elämääsi?”

Uskoontulo

Stott kertoi, että tämä oli tarpeellinen kysymys. Tiedon tasolla Stott oli uskonut koko elämänsä Jeesukseen, oven toisella puolen. Stott oli rukoillut avaimenreiästä ja laittanut rahaa oven alta rauhan saamiseksi. Hänet oli kastettu ja konfirmoitu. Hän kävi kirkossa ja luki Raamattua. Hänellä oli korkeat ihanteet ja hän yritti olla hyvä ja tehdä hyvää. Mutta hän sani, että hän ikään kuin piti Kristusta kädenmitan kaukana itsestään.

Tuona iltana 13.2.1938 Stott omien sanojensa mukaan avasi oven Kristukselle. Siinä tilanteessa hän ei nähnyt tai kokenut mitään ihmeellistä. Uskoontulo ei ollut lainkaan tunnekokemus. Hän vain meni kotiin nukkumaan. Muutama viikko, kuukausi myöhemmin, hän oli vielä epävarma, mitä hänelle on tapahtunut. Mutta kun hän kasvoi uskossa, hänelle tuli selvempi ymmärrys ja varmuus pelastuksestsa.

Anna ihmisille mahdollisuus tulla uskoon

Minulle tämä Stottin kääntymyskertomus on muistutus saarnan vaikutuksesta. Yksi saarna voi vaikuttaa kuulijoissa uskon syntymisen. Siksi ihmisiä kannattaa kutsua selkeästi seuraamaan Kristusta.

Mitä sinä teet Jeesuksella? Otatko vastaan ja hylkäätkö? Muita vaihtoehtoja ei ole.

Kaksi_Unelmaa_Kalevi_Lehtinen_ehtoollinen_evankelioiminen

Kalevi Lehtisen kaksi unelmaa

Kalevi Lehtinen (1936-2011) paljasti haastattelussa 70 vuotta täyttäessään kaksi unelmaansa.

”Minulla on kaksi unelmaa,  joiden haluaisin nähdä toteutuvan. Rukoilen, että saisin ennen kuolemaani nähdä koko maailman evankelioituna, ja että kaikki Jumalan lapset voisivat syödä samassa pöydässä.”

Nämä näkyivät Lehtisen työssä. Hän oli Suomen kirkon pappi, joka teki pitkän työuran kansainvälisen lähetysjärjestön Campus Crusade for Christ (nykyään Cru) -palveluksessa. Tässä työssä näky kristittyjen yhteydestä ja evankelioimisesta olivat välttämättömiä.

pixabay_mojpe_teaching-928637

Euroopan evankelioiminen (Kalevi Lehtinen)

Jälkikristillinen Eurooppa lähetyskenttänä
-Kalevi Lehtisen puhe Suomen Lähetyskongressi 77.

Luin kirjaa vuonna 1977 järjestetystä Suomen Lähetyskongressista. Teoksesta löytyvät avajaispuheet, esitelmät, raamattutunnit ja erilaisten seminaarien puheet. Yksi seminaareista oli Jälkikristillinen Euroooppa lähetyskenttänä. Seminaarissa puhuivat Kalevi Lehtinen ja Mario Heinilä.

Katsoin mielenkiinnolla mitä tuolloin 41-vuotias Kalevi puhui. Tuttuja äänenpainoja mieheltä, jonka sydämen asiana oli loppuun asti Eurooppa ja sen evankelioiminen.

Kokosin muutamia Kalevi Lehtisen sitaatteja rohkaisuksi ja innostukseksi.


 

”Meidän maanosallamme ja Roope Ankalla on sama uskonto.”

”Afrikkalaiselle tai aasialaiselle evankeliumi on hyvä uutinen. Eurooppalaiselle se ei usein ole sen enempää hyvä kuin uutinenkaan.

Olen kuullut väitettävän, ettei olisi mitään olennaista eroa esikristillisen ja jälkikristillisen lähetyskentän välillä. Tällainen väite on suunnilleen yhtä tosi kuin väite, ettei neitsyen ja eronneen naisen välillä olisi eroa, eihän kumpikaan heistä ole naimisissa!”

”Jälkikristillinen Eurooppa on kuin avioliittonsa purkanut ihminen. Eurooppalaiselle ei kristinusko merkitse uutta, ennen kokeilematonta mahdollisuutta. Hänelle se ei liity huomiseen vaan eiliseen. ”

”Yksi eurooppalaisen uuspakanan evankelioimisen vaikeuksista on se, ettei tämä ole koskaan tullut edes ajatelleeksi mahdollisuutta, että Kristus olisi totta!”

”Mutta kun eurooppalainen hylkää kristinuskon totuussyistä, hän ei kuitenkaan itse näe totuutta. Luullessaan kieltävänsä kristinuskon hän kieltääkin ainoastaan siitä itselleen piirtämänsä irvikuvan. Hän kääntää selkänsä sille, mitä luulee kristinuskon olevan. Todellista kristinuskoa, Jeesusta Kristusta, hän ei kiellä. Eikä hän voikaan kieltää, sillä hän ei ole milloinkaan joutunut niin lähelle Kristusta, että olisi voinut perustellusti ratkaista suhteensa häneen. Toisin sanoen, normaali eurooppalainen elää tietämättömänä kristinuskon perustotuuksista. Kukaan ei ole koskaan kertonut hänelle evankeliumia ja haastanut häntä ratkaisuun hänen suhteessaan Jeesukseen.”

”Tässä on Euroopan evankelioimisen perusongelma: maanosamme asukas ei tiedä juuri mitään todellisesta uskonelämästä.”

”Jos eurooppalaisen uuspakanalähetyskentän ongelma on tiedon puute tai vääristyminen, on eurooppalaisen lähettävän seurakunnan perusongelma herätyksen ja näyn puute. Tällekin ongelmalle me vuosisataisten herätysten hemmottelemat suomalaiset olemme usein sokeita. On liian helppo kuvitella – itsekin olen niin tehnyt – että tilanne muualla Euroopassa on suunnilleen sama kuin meillä.”

”Kuitenkin Skandinaviaa lukuun ottamatta Eurooppa on elänyt vailla suuria, koko kansaa koskevia herätyksiä sukupolvien, jopa vuosisatojen ajan. Etelä-Euroopassa ei ole milloinkaan käyty läpi edes uskonpuhdistusta.”

”Herätyksettömyyden hedelmiä Euroopassa ovat yleinen hengellinen näivettyneisyys, epäusko ja suurten näkyjen puute. Valitettavasti suuri osa maanosamme kristityistä ei osaa edes uneksia, että täällä voisi tuhansia tai jopa miljoonia ihmisiä tulla henkilökohtaiseen uskoon meidän vuosisadallamme. Menneisyyden hengellinen kuivuus on hämännyt kristityt hyväksymään Euroopan jälkikristillisen tilan jonkinlaisena normaalitilana.”

”Meidän on osoitettava, ettei nykyinen tilanne ole ihanne. Äärimmäisen uhrautuva työkin on liian vähän. Eurooppaa ei valloiteta Kristukselle ihmisvoimin. Ilman Jumalan yliluonnollista asiaan puuttumista ei lähetyskäskyä tulla maanosassamme täyttämään.”

”Viimeksi kuluneiden kahden vuosisadan aikana Jumala on siunannut Suomeamme herätyksillä kenties enemmän kuin mitään muuta Euroopan maata. Useimmiten kuitenkin herätyksen siemenet on kylvetty ulkomailta käsin. Kirkkohistoriamme vilisee Speneriä, Franckea, Zinzendorfia, Thomas Wilcocksia, John Patersonia, Lars Levi Laestadiusta, Carl Olof Roseniusta, Johan Tobias Beckiä, Thomas Barrattia, Albert Lundea, Levi Pethrusta, Ole Hallesbytä – vain muutamia mainitaksemme. Jopa suomalaissyntyinen Frank Mangskin kylvi ulkomailta käsin. Näiden Jumalan miesten kylvämä siemen on itänyt maassamme. Heidän työnsä ansiosta tuhannet ovat löytäneet iankaikkisen elämän.”

”Suomi tunnetaan maana, joka maksaa velkansa. Eikö nyt olisi aika meidän maksaa herätyksen velkaamme takaisin?”

”Me suomalaiset olemme olleet hitaita näkemään oma jälkikristillinen maanosamme uuspakanalähetyskenttänä.”

”Julistakaamme oma Eurooppamme lähetyskentäksi, siellä tehty työ lähetystyöksi ja siellä toimivat työntekijät lähetystyöntekijöiksi. Ja lähtekäämme yhdessä liikkeelle, haastakaamme koko kristikansa mukaamme ja tehkäämme se työ!”

Miksi olla normaali

Miksi olla normaali kun voi olla oma itsensä

Ilmaisessa Ilon Aika -lehdessä on juttu myös salibandyn mestarivalmentajasta. Siinä Seinäjoen Peliveljien Tommy Koponen kertoo suurimmista saavutuksistaan.

Tässä pari sitaattia lehdestä, jota voi lukea myös internetissä.

Miksi olla normaali, kun voi olla oma itsensä. Tämä on Seinäjoen Peliveljien motto, koska kyseessä ei ole ihan tavallinen urheilujoukkue. Lajipiirissä sen tietävät kaikki.

– En yritä olla normaali salibandyvalmentaja, vaan olen uskovainen valmentaja. Johdan arvot edellä enkä voi myydä arvojani. Se on tehty ryhdikkäästi selväksi pelaajille, jotka tulevat joukkueeseen, Tommy Koponen kertoo.

Mitä arvoja Peliveljillä sitten on? Esimerkiksi yhteenkään saunailtaan ei tuoda alkoholia. Joka kausi rohkaistaan päihteettömiin elämäntapoihin, kuten nuuskaamisen lopettamiseen. Kentällä voittoa ei tavoitella epärehellisin keinoin.

– Totta kai haluamme taistella, mutta sääntöjen mukaan.

Peliveljissä painotetaan myös toisten arvostamista. Joukkuelaisten arvo ei riipu siitä, millaisia he ovat pelaajina tai minkä näköisiä ja kokoisia he ovat. Jokainen on tasan yhtä arvokas.

* * *

”Jos kohtaat minut ja unohdat minut, et ole hävinnyt mitään. Mutta jos kohtaat Jeesuksen Kristuksen ja unohdat hänet, olet hävinnyt kaiken”.

* * *

Hengellinen herääminen on itselleni paljon isompi juttu kuin joku mestaruus.

* * *

Lue koko haastattelu.

Ilon Aika lehdessä on myös seuraavat artikkelit:

  • Kuinka suomalaisesta muslimista tuli kristitty?
  • Heräsin etsimään Jumalaa.
  • Auttaako self-help?
  • 10 yleistä myyttiä kristinuskosta.
  • Rukousvastaus postilaatikossa.
  • 3 tarinaa uskosta.
  • Rakkaus vaati kaiken.

Lue koko Ilon Aika -lehti ilmaiseksi netissä!