Aihearkisto: Evankelioiminen

Evankelista Grahamin suosio

10 asiaa Billy Grahamin menestyksen takaa

Nuorena kristittynä löysin kirjaston hyllyiltä evankelista Billy Grahamin kirjoja. Ne avasivat oven uuteen maailmaan ja tämän saarnamiehen toimintaan. Kirjat koskettivat siksi, että ymmärsin omankin elämäntehtävän liittyvän evankeliumin julistamiseen. Ihmettelin, miten joku voi olla noin suosittu pastori.

Billy Graham (7.11.1918-21.2.2018) kuuluu merkittävimpiin maailmanlaajan kirkon vaikuttajiin.

Olisiko jotain, mitä voisimme oppia hänestä? Kun olen vuosien varrella lukenut ja kuullut hänestä, nousee mieleeni nämä kymmenen asiaa.

1. Saarnaajan tehtävä on julistaa Jumalan sanaa

Billy Graham kertoo, että alkoi hengellisten taistelujen ja epäilyjen jälkeen käyttää enemmän Raamattua julistuksessaan – sanomalla puheissaan kymmeniä kertoja ”Raamattu sanoo…” ja siteeraamalla Jumalan sanaa – työhön tuli uudenlainen voima. Saarnaajan voima ei ole hänen omissa vaan Jumalan sanoissa. Jumala siunaa oman sanansa. Graham kertoo, että kotona ja majapaikoissaan hän asetti aina Raamatun paikkaan, jossa näkisi sen usein voidakseen lukea sieltä muutamia jakeita tai lukuja; tai viettää tunti tai kaksi Raamatun äärellä. Graham sanoi, ettei halua luopua päivittäisestä ravinnostaan.

2. Rukouksen merkitys

Billy Grahamin lähellä olevat kertovat, että hän rukoili paljon yksin ja toisten kanssa. Uran alkuvaiheessa lääkäri oli huolissaan Grahamin polvien kestävyydestä polvirukousten tähden. Grahamin missioiden valmistamisessa rukouksella on tärkeä osa ja niissä pyrittiin saamaan paljon rukoilijoita tapahtumien taakse. Julkinen esiintyminen saa voimansa sisäisestä hengellisestä elämästä. Evankeliumin julistaja keskustelee paljon työnantajansa kanssa.

3. Rakkaus kaikkia kristittyjä kohtaan

Graham teki yhteistyötä hyvin monenlaisten kristittyjen ja kirkkojen kanssa. Hän ei ollut vielä 31-vuotiaana noussut kuuluisuuteen kun hän vuonna 1948 laati läheisten työtovereittensa kanssa ”Modeston manifestin”, jossa he lupasivat tehdä yhteistyötä kaikkien kristittyjen kanssa, jotka haluavat tulla mukaan järjestön evankelioimistyöhön. Evankelioimisessa paikalliset seurakunnat ovat tärkeitä. Billy Graham pidättäytyi arvostelemasta kristittyjä ja kirkkoja.

4. Evankeliumin kuuleminen on kaikkien ihmisoikeus

Graham halusi viedä Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mahdollisimman monelle. Kaikkien tulee kuulla evankeliumia ja saada mahdollisuus pelastukseen. Graham julisti evankeliumia melkein 215 miljoonalle ihmiselle yli 185 maassa. Lisäksi hän saavutti moninkertaiset joukot radion, television ja kirjallisuuden avulla. Jokaisen sukupolven on kuultava Jumalan pelastusteoista Jeesuksessa. Näky vei hänet myös rautaesiripun taakse. Hän lähti arvostelusta huolimatta julistamaan evankeliumia Neuvostoliittoon: Kuka kertoo heille evankeliumin, jos me emme mene. Virolaiset ystäväni ovat kertoneet, että Grahamin vierailu Tallinnassa 1984 oli heille vaikeana aikana merkittävä rohkaisu.

5. Evankeliumin keskuksessa on Jeesus ja hänen ristinkuolemansa

Grahamin puheet kääntyvät jossain vaiheessa Jeesuksen Kristuksen persoonaan ja hänen ristinkuolemaansa. Erään saarnan jälkeen Graham oli masentunut, sillä mitään tulosta  ei näkynyt. Hänen työtoverinsa antoi palautetta: Tänään sinä et saarnannut rististä, Jeesuksen kuolemasta ja verestä. Voima on tässä sanomassa. Graham ei saanut nukuttua seuraavana yönä. Hän teki päätöksen, ettei saarnaa enää koskaan siten, että Jeesuksen sovituskuoleman merkitys jää jollekin epäselväksi.

6. Evankeliumin julistamiseen kuuluu kutsu sen vastaanottamiseen

Graham lopetti saarnansa antamalla kuulijoille mahdollisuuden vastata Jumalan kutsuun. Merkkinä tästä oli astuminen kokoussalin etuosaan tai stadionin nurmelle, jossa rukoillaan uskoontulon puolesta sekä keskustellaan sielunhoitajan kanssa. Sielunhoitaja ottaa yhteystiedot, ja seurakunnasta otetaan pian yhteyttä kutsuun vastanneeseen. Evankeliumin julistamiseen on jo Uudesta testamentista alkaen liittynyt kutsu sen uskomiseen ja vastaanottamiseen.

7. Uskollisuus tehtävässä

Jumala kutsui Billy Grahamin evankelistaksi. Hän sai uransa aikana ehdotuksia ryhtyä filmitähdeksi, suurlähettilääksi ja presidentiksi. Hän väitti kuitenkin, että Jumala on kutsunut hänet evankelistaksi julistaman sanomaa Jumalan rakkaudesta, joka ilmeni siinä, että hän lähetti poikansa maailmaan. NBC televisiokanava kysyi, miten Graham haluaa tulla muistetuksi. Hän vastasi: ”Toivon, että ihmiset sanovat, että hän oli uskollinen. Että hän oli uskollinen sanomalleen koko elämänsä ajan.”

8. Rohkeus ja into toimia evankeliumin puolesta

Billy Graham oli toiminnan mies. Hänen ideastaan syntyi merkittävä Christianity Today -lehti, hänen järjestönsä tuotti elokuvia, kirjoja ja lehtiartikkeleita. Graham aloitti Lausannen-liikkeen, jota hän piti yhtänä merkittävimmistä saavutuksistaan. Graham alkoi tehdä yhteistyötä katolisten ja ortodoksien kanssa, vaikka moni vastusti sitä. Hän lähti saarnaaman Pohjois-Koreaan ja Neuvostoliittoon, vaikka monet pitivät sitä huonoa ajatuksena. Hän kutsui kolme kertaa tuhansia evankelistoja kaikkialta maailmasta Amsterdamiin. Evankeliumin vuoksi – jotta sukupolvemme aikana kaikki voisivat kuulla evankeliumin – oli saarnattava ja toimittava.

9. Nöyryys

Billy Grahamin lähellä olleet kuvaavat häntä nöyräksi. Hän oli presidenttien ja julkisuuden henkilöiden ystävä, mutta hän kohtasi tavallisia kansalaisia kunnioituksella. Keskusteluissa hän halusi kuulla, miten toisilla menee ja oppia heiltä.  Graham kertoi, että taivaassa hän aikoo kysyä Jumalalta, miksi ihmeessä sinä valitsit minut. Hän sanoi usein, että mikään hänen saavutuksistaan ei ole hänen ansiotaan; kaikki on Jumalan työtä. Hän piti itseään vain maalaispoikasaarnaajana, joka seurasi, mitä Jumala saa aikaan.

10. Toisten tukeminen

Billy Graham loi nimeään kantavan evankelioimisjärjestön (BGEA – Billy Graham Evangelistic Association) lähinnä raha-asioiden läpinäkyvyyden tähden. Järjestönsä avulla Graham koulutti kristittyjä ja toisia evankelistoja. Hän rohkaisi monia julistajia aloittamaan evankelioimistyön; muun muassa muassa Bill Brightia perustamaan Campus Crusade for Christ -järjestön ja antoi siihen varoja. Graham tiesi, että vaikka työtä on paljon, hän ei voi itse tehdä paljoakaan. Siksi hän rohkaisi toisia evankelistoja työssään järjestämällä Amsterdamissa kolme kertaa maailmanlaajan kiertävien evankelistojen kongressin. Graham ei pelännyt toisten menestystä.

”Minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää” (Jeesus, Joh. 15:16)

Jäähyväispuhessaan Jeesus kehotti kristittyjä lähtemään liikkeelle ja kantamaan hedelmää Jumalan valtakuntaan. Kun tuotamme runsaasti hedelmää, Jumalan kirkkaus tulee maailmalle julki.

Billy Graham on muokannut länsimaista – ja erityisesti yhdysvaltalaista – kristillisyyttä ja evankelikaalisuutta näköisekseen. Hän on monille esikuva uskollisesta Herran palvelijasta. Nyt hän on siirtynyt Herransa luo. Mutta hänen hedelmänsä pysyy. Minullakin on monia ystäviä, jotka kertovat tulleensa uskoon Billy Grahamin julistuksen kautta. Monet ovat myös saaneet kutsun Jumalan valtakunnan työhön hänen kauttaan.

Maailma on muuttunut paljon kahden tuhannen vuoden aikana. Mutta ihmisen syntiongelma pysyy, ja johtaa kadotukseen. Jumalan ratkaisu myös pysyy muutoin muuttuvassa maailmassa: Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että antoi ainoan poikansa Jeesuksen kuolemaan, ettei yksikään joka uskoo häneen, hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän. Tässä on evankelistan sanoman ydin.

Lausanne congress world evangelism

Billy Grahamin tärkein teko oli Lausannen liikkeen perustaminen

Saavuin tänä aamuna Filippiinien Manilaan. Kun sain internetin kuntoon, sieltä tulvi uutisia Billy Grahamin kuolemasta.

Moni lähetysteologiasta ja evankelioimisesta kiinnostunut osaa yhdistää toisiinsa Manilan ja Billy Grahamin. Molemmilla on tärkeä osa evankelikaaliseen kristillisyyteen kuuluvassa Lausanne-liikkeessä. Evankelikaalisen liikkeen – evankelikalismin – juuret ovat 1500-luvun uskonpuhdistusessa. Katolisen kirkon uudistajia kutsuttiin evankelisiksi (englanniksi evangelical).

Varsinaisen evankelikaalisen liikkeen tausta on uskonpuhdistuksesta alkaneessa protestanttisuudessa, mutta se kuvaa tarkemmin määriteltynä sellaista kristillisyyttä, jotka korostavat Raamatun auktoriteettia, Jeesuksen ristinkuoleman kautta tulevaa pelastusta, henkilökohtaisen uskon merkitystä sekä evankelioimisen ja lähetystyön välttämättömyyttä ja kiireellisyyttä.

Billy Graham – Lausanne-liikkeen perustaja

Billy Graham oli Lausanne-liikkeen perustaja. Lausannen liike on evankelikaalisen kristillisyyden tärkeimpiä suunnannäyttäjiä. Lausannen liikkeen alun voi jäljittää vuoteen 1955, jolloin 37-vuotias Billy Graham oli kutsuttu puhumaan Cambridgen yliopiston opiskelijoille. Täällä 34-vuotias John Stott (1921-2011) oli Grahamin apurina. Heidän ystävyytensä kesti Stottin kuolemaan asti. John Stott on ollut Lausannen liikkeen tärkein teologi.

Berliini 1966

Vuonna 1960 Billy Graham kutsui kokoon johtajia ja vaikuttajia Sveitsiin keskustelemaan, miten evankelikaalien keskellä saataisiin suurempi yhteys. Graham kirjoitti: “Kun olin muutaman päivän kuunnellut keskusteluja ja väittelyjä – ja monta hetkeä yhdessä rukoiltuamme – tulin vakuuttuneeksi, että evankelikaalisia kristittyjä ei saa tänään yhteen muutoin kuin yhden sanan ympärille: evankeliointi.”

Tämä johti vuoden 1966 Berliinin Evankelioimisen Maailmankonferenssiin, jossa oli 700 kutsuttua osallistujaa sekä 300 tarkkailijaa. Tämä konferenssi oli merkittävä kasvavassa maailmanlaajassa evankelikaalisessa liikkeessä.

Konferenssin avauspuheessa Graham sanoi, että me emme tarvitse uutta sanomaa ja organisaatioita. Tarvitsemme suurempaa työntekijöiden yhteyttä, suurempaa dynaamisuutta, suurempaa intoa ja yliluonnollista voimaa voidaksemme evankelioida oman sukupolvemme.

Lausanne 1974

Viisi vuotta myöhemmin, vuonna 1971, Billy Graham kutsui vaikuttajia pohtimaan uuden konferenssin järjestämistä. Ajatuksista syntyi Lausannen Maailman Evankelioimisen Kongressi vuonna 1974.

Avauspuheessaan Graham toivoi kokoukselta neljää asiaa:

  • Haluan nähdä kongressin luovan raamatullisen julistuksen evankelioimisesta.
  • Haluan seurakunnan tulevan haastetuksi maailman evankelioimisen toteutumiseksi.
  • Luotan, että uusi ”koinonia” tai yhteys erilaisen evankelikaalien välillä kasvaa kaikkialla maailmassa.
  • Toivon, että täällä kehittyy ”Lausannen henki”.

Kongressiin osallistui noin 2400 evankelikaalita johtajaa 150 maasta. Kokouksesta syntyi raamatullinen julistus, jota Graham oli toivonut. Lausannen julistuksen pääkirjoittaja oli John Stott. Lausannen julistus on tärkempiä uuden ajan kirkkohistorian dokumentteja. Myös Lausannen henki, jäi elämään, mistä myöhempi historia kertoo.

Lausannen Komitea Maailman Evankelioimiseksi

Lausannan kongressissa valittiin komitea suunnittelemaan tulevaisuutta. Sekä Billy Graham että John Stott olivat komitean jäseniä. Komitea kokoontui Mexico Cityssä 1975. Tuolloin muodostettiin Lausannen Komitea Maailman Evankelioimiseksi (Lausanne Committee for World Evangelization (LCWE, nykyisin Lausanne Movement).

Lausanne II Manilassa

Lausannen liikkeen toinen kongressi pidettiin Manilassa, Filippiineillä, vuonna 1989. Kokouksesta käytetään nimeä Lausanne II, ja siellä oli 3000 ihmistä 170 maasta. Myös Neuvostoliitosta oli päässyt 70 edustajaa.

John Stott oli huomattavimmassa roolissa Manilan julistuksen laatimisessa (The Manila Manifesto). Julistuksessa on kaksi pääteemaa: Julistakaa Kristusta siihen asti kunnes hän tulee ja Kutsu koko kirkolle viemään koko evankeliumi koko maailmaan.

Cape Town 2010

Kolmas Lausannen Maailman Evankelioimisen Kongressi pidettiin 2010 Cape Townissa Etelä-Afrikassa. Tapahtumaan oli kutsuttu 4000 evankelikaalista johtajaa 198 maasta. Täälläkin syntyi julistus: Kapkaupungin sitoumus.

Kolmen suuren kongressin julkilausumat – Lausannen julistus, Manilan julistus ja Kapkaupungin sitoumus – ovat olleet tärkeitä evankelikaalisen liikkeen suunnalle.

Lausanne liike ja Billy Grahamin perintö

Kun Newsweek -lehti haastatteli Billy Grahamia, Graham sanoi, että hänen elämänsä kestävin perintö on varmaankin Lausannen Kongressi vuonna 1974. Tämä monen mielestä yllättävä kommentti ei päässyt lehteen asti.

Tervehdyksessään Cape Townin kongressille vuonna 2010, Graham muisteli Lausannen kokousta 36 vuotta aiemmin. Maailma politiikka, talouselämä, teknologia, väestökehitys ja uskontokartta ovat muuttuneet hyvin paljon. Meidän on analysoitava näitä muutoksia ja pohdittava niitä Jumalan antaman tehtävän valossa. On kuitenkin Jeesuksen paluuseen asti muuttumatonta: ihmisen sydän ei ole muuttunut ja jokainen tarvitsee sovitusta Jumalan kanssa ja Jumalan rakkauden, anteeksiannon ja muuttavan voiman kokemusta. Evankeliumikaan ei ole muuttunut. Hyvä sanomamme on, että Jumala rakastaa meitä ja lähetti poikansa Jeesuksen Kristuksen maailmaan tuomaan meille anteeksiannon ja pelastamaan meidät. Myöskään Jeesuksen käsky seuraajilleen ei ole muuttunut. Meidän tulee mennä kaikkeen maailmaan ja saarnata evankeliumia sekä kehottaa kaikkia miehiä ja naisia uskomaan Jeesukseen.


 

Kirjoituksen taustamateriaalina on käytetty Lausanne liikkeen lehdistötiedotetta Billy Grahamin kuolemasta 21.2.2018. Tiedote esitti otsikossa olevan väitteen Billy Grahamin tärkeimmästä perinnöstä.  Lausannen liikettä Suomessa edustaa Suomen Evankelinen Allianssi.

Evankelistojen yhteyspäivät

Sananjulistajan missio ja passio

Pappi vieraili kuuluisan näyttelijän luona ja kysyi: ”Miten on mahdollista, että sinä keräät suuret kuulijajoukot, ja minun luokseni tulee väkeä vähemmän. Sinä saarnaat kuviteltua kertomusta, minä jumalallista totuutta.” Näyttelijän vastasi: ”Minä kerron fiktion totuutena, sinä esität totuuden fiktiona.”

Eräs maamme eturivin evankelista kertoi, että tärkeintä evankeliumin työssä on intohimon, passion, säilyttäminen. Sanankuulijalla on oikeus saada eteensä levännyt, asiaansa uskova ja siitä innostunut sananselittäjä. Kuulija huomaa, onko julistaja sanojensa takana.

Miksi tämä vakuuttuneisuus on vaikeaa?

Joku julistaja kokee Raamatun väitteet uskomattoman suuriksi. Miten kerron Jumalasta, joka kykenee ihan oikeasti puhumaan ja huolehtimaan, että tämä puhe on säilynyt Raamatussa? Tai siitä, että historia kulkee kohti tuomiota, jossa muodostuu kadotettujen ja pelastettujen joukko? Ehkä puhuja ei halua asettua toisten yläpuolelle. Hän pelkää tuoda varmoja väitteitä Jumalasta, jottei pitäisi itseään muita parempana ja jotain löytäneenä. Sehän voitaisiin  tulkita tuomitsemiseksi ja nykyajan kuolemansynniksi.

Joku häpeää Raamatun sanomaa. Raamatun ja kristillisen uskon ydinkohdat ei hänen mielestään sovi nykyaikaan. Houkutuksena on editoida Jumalasta oman mielen mukainen ja tilanteen mukaan ajantasaistettava epäjumalankuvaversio, jota julistetaan peukuttavalle kansalle.

Puhujalla vaarana on sanoman tislaaminen kuulijalle soveltuvaksi. Onhan kristillinen sanoma parannuksesta, pelastuksesta ja Jumalan tahdon mukaisesta elämäntavasta radikaali. Saarnatuoli muuttuu tislaamoksi, jossa kääntymyskehotus, helvetti, Jumalan viha, Jeesuksen ainutlaatuisuus suodatetaan ettei se pääse kansalle asti. Sanomasta poistetaan yleisen mielipiteen vastaiset ainesosat. Turmeltu sanoma käy unilääkkeeksi.

On ihan luonnollista, että julistaja pohtii, onko Raamattu todella Jumalan sanaa ihmisille vai joidenkin ihmisten ajatuksia mahdollisesta jumalasta. Eri teologisilta viiteryhmiltä saa vaihtelevia vastauksia. Vastauksista riippuu sanomamme ja työmme päämäärä. Ja se kannattaako vaihtaa hommia. Seuraavassa erään aikamme tunnetun kristityn kokemus.

Billy Graham: Otin Raamatun auktoriteetin vastaan uskossa

Evankelista Billy Graham kertoi epäilyistään Raamatun äärellä. Hänelle osoitettiin ristiriitaisuuksia ja Raamatun jumalakuvan sopimattomuutta nykyaikaan. Graham koki epäilystensä keskellä saarnoistaan puuttuvan yliluonnollisen voiman. Hän kävi taistelua Raamatun luotettavuudesta. Hän lähti epäilystensä kanssa rukoilemaan ja polvistui avoimen Raamattunsa kanssa: ”Herra, tässä kirjassa on monia asioita, joita en ymmärrä. Mutta olet sanonut, että ”Vanhurskas elää uskosta”. Kaiken mitä olen sinulta saanut, olen vastaanottanut uskossa. Tässä ja nyt, otan uskossa vastaan Raamatun sinun sananasi. Otan sen kokonaan, ilman varauksia. Kun siellä on asioita, joita en ymmärrä, en tuomitse kirjaa vaan odotan lisää valoa. Jos tämä on tahtosi mukaista, anna minun saarnata sanaasi auktoriteetilla ja anna auktoriteetin vakuuttaa minut synnistä ja anna minun johtaa syntisiä pelastajan luokse.”

Kuusi viikkoa tämän jälkeen vuonna 1949 Billy Graham aloitti historian kirjoihin jääneen Los Angelesin kokoussarjan. Hän sanoi, että kokoussarjan aikana hän löysi salaisuuden, joka muutti hänen tehtävänsä evankelistana: En enää yrittänyt todistella, että Raamattu on totta. Nyt saarnasin sitä uskossa kuulijakunnalle. Yhä uudelleen sanoin: ”Raamattu sanoo”. Koin olevani ääni, jonka kautta Pyhä Henki puhuu.

Evankeliumin julistaminen on välittämistä

Pappi, evankelista ja todistaja välittävät Jumalan puhetta ja siihen liittyvän henkilökohtaisen näkemyksen ja kokemuksen. Evankeliumin sanoma on tiedon välittämistä. Mutta Jumalan sana on myös uutta luova voima, joka välittää sen mistä se kertoo. Siksi evankeliumin julistus synnyttää kuulijassa uskon. Julistaja tietää tuskallisen ja samalla vapauttavan tosiasian: Minä itse en voi herättää uskoa. Se on Jumalan tehtävä.

Ihmiset eivät ole evankeliumin julistajalle aivopesun tai käännyttämisen kohde. He ovat Jumalalle rakkaita, joiden puolesta Jeesus on kuollut. Evankeliumin leviämiselle voisi tehdä hyvää hidastaa tahtia, suorittaa vähemmän, huomata ihmiset lähellämme ja välittää heistä. Ketä asuukaan naapurustossani, mitä työtoverille kuuluu, lähtisinkö kaverin kanssa jonnekin ja kutsuisin sukulaiset ja ystävät kylään? Aina ei tarvitse ottaa askeltakaan päästäkseen keskusteluyhteyteen, usein pysähdys riittää.

Passion säilyttäminen

Evankeliumin vallankumouksellinen voima ei ole puhujassa vaan sanomassa. Tämä on hyvä uutinen myös minulle. Jumalan voima ei ole kekseliäisyydessäni ja fiksuudessani vaan sanomassa Jeesuksessa. Jumalan sanat kantavat voimaa itsessään. Silti kaikkea luovuutta, lahjakkuutta ja taitoja on syytä käyttää sanoman välittämiseen. Mutta voima on Jumalan sanassa.

Tämä on lohdutus julistajalle, joka kokee syyllisyyttä ja riittämättömyyttä oman minän, ihmisten ja paholaisen syyttäessä. Hengellisen työn tekijät eivät ole supersankareita; he ovat vajavaisia kristittyjä, joille Jumala on antanut tehtävän. Myös he voivat menettää passion, intohimon. Ja silloin syyllisyys kasvaa. Muille ilosanomaa jakava voi elää passiodraamaa sydämessään.

Sananjulistajan heikkous voi kuitenkin kääntyä vahvuudeksi kuten Jeesus sanoi Paavalille: ”Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa” (2. Kor. 12:9). Tällaiseen kouluun saarnamies ei halua, mutta sinne moni viedään.

Rukoilethan meidän pappien ja sananjulistajien puolesta, ettei omaan raadollisuuteen ja tavanomaisuuteen pettyminen saisi sammutettua kutsumusta. Rukoilethan, että voisimme rakkaudellisesti kertoa uskon salaisuudesta ja kutsua ihmisiä Jumalan yhteyteen. Käsiimme ja suuhumme on annettu itseämme suurempi tehtävä.

Oikean suunnan ja asenteen säilyttämiseksi tarvitsemme Raamattua. Se on kartta ja kompassi, joka osoittaa aikamme haastavassa maastossa, missä olemme ja mihin meidän pitää mennä. Siinä on sekä julistamamme sanoma että myös Jumalan voima, joka ravitsee sananjulistajaa ja jonka tutkiminen täyttää julistajaa Hengellä.

Kansanlähetyksessä kävimme melkein vuoden kestävän  strategiatyöskentelyn, jossa uusimme mission, vision ja arvomme. Kotimaan työssämme ja lähetyskentillämme vaikuttaa vahva halu sitoutua Raamattuun ja viedä evankeliumia eteenpäin. Haluamme rohkaista uskovia Raamatun lukemiseen ja toimintaan evankeliumin puolesta. Suomessa on puhuttu paljon maalllikkoudesta, mutta tuloksena on passiivinen kirkkokansa. Jumalan sana voi saada pysyvän muutoksen aikaan, ja uusi missio kertoo ajankohtaisen tavoitteemme: ”Raamattu rakkaaksi – Evankeliumi kaikille”.

Lohduttakaa kansaani sillä sen syyllisyys on sovitettu

Jesajan kirjan toinen osa alkaa kauniilla Jumalan sanoilla, jotka ovat ajankohtaisia meillekin: ”Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani, sanoo teidän Jumalanne. Puhukaa lempeästi Jerusalemille ja kertokaa sille, että sen pakkotyö on päättynyt, että sen syyllisyys on sovitettu, sillä kaksin verroin on Herran käsi sitä kurittanut kaikista sen synneistä” (Jes. 40:1-2). Jesajan kirjassa kuuluu Jumalan tuomio ja armo.

Sananjulistajaa käsketään lohduttamaan kansaa ja kertomaan lempeästi, että vapaus on tullut ja syyllisyys sovitettu. Synneistä on hinta jo maksettu.

Raamatussa evankeliumin julistaminen on ytimeltään syntien anteeksiantamuksen julistamista.

Evankeliumi ei ole mankeli, johon työnnämme vastahakoisia ihmisiä, jotta heidät saadaan tiukkaan muottiin.

Evankeliumi on vapauttava ilosanoma siitä, että synnit saa anteeksi ja Jumalan lapseus kuuluu myös minulle.

Äsken YLE:n aamuhartaudessa Heli Karhumäki kertoi, että rippikoulu kirkasti hänelle kahden sanonnan merkitystä. Ensiksi hänen rintaansa ja otsaansa piirrettiin jo kasteessa ristinmerkki ja vakuutettiin, että Jeesus on kuollut hänen puolestaan ja hänet on kutsuttu Jeesuksen opetuslapseksi. Toinen sanonta on synninpäästön vapauttavat sanat: ”Herramme Jeesuksen Kristuksen palvelijana vakuutan sinulle, että Jumalaa antaa kaikki sinun syntisi anteeksi.” Tuossa on todella hyvä sanoma!

Leif Nummela paljasti kerran, että hänen unelma-ammattinsa olisi se, että pankki palkkaisi hänet kiertämään ovelta ovelle soittamaan ovikelloa ja kertomaan ihmisille, että heidän velkansa on annettu anteeksi. Siinä on pieni välähdys evankelistan hommasta.

Parasta pöytään!

Mikä on parasta, mitä olet saanut? Mikä on parasta mitä voit antaa?

Mitä Jeesus on minulle antanut? Hän on antanut minulle elämän tarkoituksen ja päämäärään tässä sekavassa maailmassa. Hän on antanut kaikki syntini anteeksi ja pelastanut minut kadotuksesta taivaaseen.

Jos tämä on parasta, mitä olen lahjaksi saanut, eikä silloin se ole myös parasta, mitä voin jakaa eteenpäin.

Julistamani sanoman tulee johtaa evankeliumin vapauteen ja uuteen elämään Jeesuksen kanssa seurakunnan yhteydessä. Se ei ole kutsu helppoon elämään. Dietrich Bonhoeffer sanoi, että se on kutsu kuolemaan. Jeesus kuvasi uskovan tietä ristin kantamisena ja Paavali elämän uudistamisena. Tie ei ole helppo, mutta tiedämme että sen päässä odottaa koti.

Evankelistan tie superihmisestä ihmiseksi

Joukko evankeliumin sytyttämiä lähettiläitä kokoontuu Evankelistojen yhteyspäiville Lahteen 15.-16.8.2017. Kalevi Lehtinen oli evankelistapäivien näyn takana. Lehtinen sanoi evankelistan tiestään Suomen Evankelioimiskongressissa 2004 näin:

”Tieni ihmiseksi on ollut matka pois rooleista avoimuuteen ja heikkouteen, laista ja suorituspakosta armoon ja omasta hyvyydestä syntisyyden hyväksymiseen. Se on johtanut pois johtoasemasta ja vallasta sekä väenpaljoudesta yhden ihmisen kohtaamiseen. 2000 vuotta sitten Jumala tuli ihmiseksi. Tule sinäkin!”

Siunauksen toivotukset kaikille Evankelistojen yhteyspäiville osallistuville ja heidän tukijoukoilleen! Toivottavasti tavataan sielllä! Suomi tarvitsee ilon levittäjiä.


JÄLKIKIRJOITUS

Tämän kirjoituksen artikkelikuva muistuttaa evankelista Erkki Lemisen runosta karkoittajasta ja kutsujasta. Saarnamies ja -nainen edustaa jälkimmäistä.

LINNUNPELÄTIN JA SAARNAMIES

Sateen liottama.
Tuulen pieksemä,
myrskyn repimä
linnunpelätin
seisoo keppijalassaan
mansikkamaan keskellä
suorittaen tehtäväänsä,
karkoittamista.

Turmeluksen vioittama,
pirun pieksemä,
elämän repimä
saarnamies
seisoo pöntössään
ihmisten keskellä
suorittaen tehtäväänsä,
kutsumista.

Repaleisia molemmat.
Suorina seisovat paikallaan,
kun on ryysyjen sisällä risti.

-Erkki Leminen

Billy Graham Missio Helsinki

Onnittelut Billy Graham!

Onnittelut evankelista Billy Graham!

Täytät tänään (7.11.2016) 98 vuotta. Kun olin nuori kuuluit jo silloin niiden joukkoon joita arvostan. Ainakin kolme asiaa on ollut sinulle tärkeää:

  1. Evankeliumin julistaminen Jeesuksesta mahdollisimman monelle ja kutsun esittäminen henkilökohtaiseen uskoon.
  2. Kristittyjen yhteys.
  3. Raamatun arvovallan korostus.

Sinulla on ollut laaja ja hedelmällinen evankelioimis- ja opetustyö. Kun olet katsonut elämääsi taaksepäin sanot katuvasi kolmea asiaa:

  • Olit liian vähän perheesi kanssa.
  • Otit vastaan liikaa puhujapyyntöjä. Olisi pitänyt opiskella enemmän ja saarnata vähemmän.
  • Et pysynyt kyllin kaukana politiikasta.

Jossain sanoit myös, että sinun olisi pitänyt rukoilla runsaammin.

Kiitos kun jaat kokemuksiasi meille nuoremmille. Toivotan sinulle Jumalan siunausta!

Ps. Kuvassa ystäväsi Kalevi Lehtinen, joka tulkkasi sinua Missio Helsingissä. Kalevi on päässyt jo kotiin!

Tuhlaajapoika, kadonnut raha, kadonnut lammas

Evankeliumi tuo suuren ilon

Jeesus kertoi kolme vertausta (Luukas 15):

  • Kadonnut lammas
  • Kadonnut raha
  • Kadonnut poika (Tuhlaajapoika)

Näitä kaikkia kertomuksia yhdistää:

  • Jotain tärkeää on kadonnut.
  • Kadonnut löytyy.
  • Löytäminen aiheuttaa suuren ilon.

Myös taivaassa enkelit iloitsevat jokaisesta, joka tekee parannuksen (Luuk. 15:7,10).

Paavali mainitsee ilon hengen hedelmänä: Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha… (Gal. 5).

Evankeliumi on ilosanoma. Se synnytti ilon myös pääkaupungissa (Samaria, Ap.t. 8:8). Ja tänäänkin evankeliumi – sanoma Jeesuksesta – synnyttää iloa siellä, missä se otetaan vastaan. Moni joutuu evankeliumin vuoksi vaikeuksiin ja vainihin, mutta hänen sydämessä voi olla evankeliumin synnyttämä ilo.

Kohta toteutuu Ilmestyskirjan sanat: ”Iloitkaamme ja riemuitkaamme, antakaamme hänelle kunnia! Nyt on tullut Karitsan häiden aika” (19:7). Kaikki kristityt kaikilta ajanjaksoilta kootaan taivaan ilojuhlaan.

Vaikka elämme tässä maailmassa monien vaikeuksien keskellä, Jumala haluaa antaa ilonsa. Tämän ilon perusta ei ole meissä vaan Jumalan teoissa ja lupauksissa.

Raamattu on täynnä iloa! Kristinusko on ilon usko. Kristitty on matkalla ilojuhlaan.

Paavalin sanoin toivotan sinulle iloa: ”Mutta toivon Jumala täyttäköön teidät kaikella ilolla” (Room. 15:13).

 

Jumalan voima ja Jeesuksen risti

Enhän unohda julistaa myös evankeliumia?

Jeesus käski saarnata evankeliumia kaikille luoduille (Markus 15:15). Sana evankeliumi voidaan käsittää laajasti kuvaamaan kaikkea kristillistä julistusta. Mielestäni silloin helposti unohtuu evankeliumin ydin.

Julistanko todella evankeliumia? Vai olenko määritellyt evankeliumille uuden sisällön pitäen kaikkea kristillistä tai siltä kuulostavaa puhetta evankeliumina?

Vanhassa testamentissa evankeliumi kuvasi yleisesti hyvää uutista. Uudessa testamentissa evankeliumilla on ainakin seuraavia merkityksiä.

  • Meillä on neljä evankeliumia, jotka kuvaavat Jeesuksen elämänvaiheita.
  • Paavalin kirjeissä evankeliumi on ”Jeesuksen Kristuksen evankeliumi”. Tässä evankeliumin sisältö on Jeesuksen persoonan ja elämän kuvausta keskittyen Jeesuksen ristinkuolemaan ja ylösnousemukseen.

Tämän valossa voi tehdä seuraavia erotteluja:

  • Kun kerron jollekin: ”Minusta tuli kristitty. Annoin elämäni Jeesukselle”, todistamme Jeesuksesta, mutta emme julista vielä evankeliumia. Kerromme itsestämme.
  • Kun julistan, että Jeesus parantaa ja tekee ihmeitä, en julista vielä evankeliumia. Kerron, mitä Jeesus voi tehdä.
  • Kun analysoin lakia ja evankeliumia, en julista vielä evankeliumia. Pohdin tärkeää teologista jaottelua.
  • Kun rukoilen ja julistan, että kohta tulee suuri herätys, en julista vielä evankeliumia. Totean sen, että Jumala haluaa pelastaa enemmän ihmisiä.
  • Kun kehotan rukoilemaan, lukemaan Raamattua ja pysymään kaidalla tiellä loppuun asti, en julista vielä evankeliumia. Toivon, että kasvamme uskossa ja pääsemme varmasti perille.

Kaikki edellä mainitut asiat ovat hyviä, kristillisiä ja suositeltavia. Mutta ne eivät ole vielä evankeliumin julistamista.

  • Mutta kun kerron, kuka on Jeesus Kristus, miten hän sovitti ristillä syntini ja voin saada kaikki syntini  anteeksi ja uuden yhteyden Jumalaan, silloin julistan evankeliumia. Evankeliumi on kertomusta Jeesuksesta, hänen teoistaan, ristinkuolemasta, ylösnousemuksesta, ja siitä, miten hän lähetti Pyhän Henkensä.

Evankelioimisen ytimessä on evankeliumi Jeesuksesta. Evankelioimiseen liittyy myös sen kertominen, miten tämä hyödyttää minua. Evankeliointiin liittyy siksi

  • objektiivinen puoli (Jeesuksen elämän kuvaus eli evankeliumi) ja
  • subjektiivinen puoli (miten voin ottaa pelastuksen vastaan).

Kun julistamme evankeliumia, kerromme Jeesuksesta ja siitä, miten löydämme yhteyden häneen. Meidän tulee korostaa sekä objektiivista että subjektiivista puolta painopisteen ollessa ensimmäisessä.

Jeesus käski seuraajiansa menemään kaikkeen maailmaan ja saarnaaman EVANKELIUMIA (!) kaikille luoduille (Markus 16:15).

Evankelioiminen kirkossa

12 ajatusta evankelioimisesta – meissä tulee syttyä uusi into!

Risto Jukko kirjoitti Teologiseen Aikakauskirjaan (1/2016) artikkelin Uusi evankeliointi paavi Paavali VI:n ja paavi Johannes Paavali II:n mukaan.

Jukko tarkastelee katolisten uutta evankeliointia Vatikaanin toisesta kirkolliskokouksesta paavi Benectus XVI:n valintaan asti eli vuosia 1963-2005.

Tässä 12 ajatusta tiivistelmänä Risto Jukon artikkelista innostamaan muitakin kuin katolisia evankelioimiseen.

  1. Evankelioiminen on Kristuksen julistamista niille, jotka häntä eivät enää tunne. Kastettuja on kutsuttava henkilökohtaiseen uskoon. Muotoina ovat muun muassa saarnaaminen, opettaminen ja sakramenttien jakaminen. Evankelioimista on vaikea määritellä kattavasti, mutta sitä tapahtuu siellä, missä Kristuksesta kerrotaan.
  2. Evankelioiminen on kirkon varsinainen kutsumus ja syvin identiteetti. Kirkko on olemassa, jotta se evankelioisi.
  3. Kirkon on evankelioitava itseään. Kastetuille on julistettava evankeliumia, ja sitoutettava heitä paremmin kristilliseen uskoon ja elämään.
  4. Evankelioinnin tehtävä on tehdä kristityistä kypsempiä uskossaan. Kristillisen identiteetin kasvussa katekeesi ja kristillinen opetus ovat tärkeitä.
  5. Herramme Jeesus Kristus on kaiken evankelioimisen keskus. Evankeliointi kertoo Jeesuksesta ja tähtää henkilökohtaiseen suhteeseen Jeesuksen kanssa.
  6. Evankelioimisen sisältö on muuttumaton. Sisältönä on Jeesuksessa Kristuksessa ilmaistu evankeliumin sanoma. Sisältö pysyy samana, mutta muotojen on muututtava.
  7. Evankeliointi kohdistuu myös kulttuureihin. Evankeliumin tulee muuttaa yhteiskuntaa ja kulttuuria Jumalan tahdon mukaiseksi. Koska evankelioimme aina jossain kulttuurissa, meidän on löydettävä kulttuurillemme sopivat toimintatavat ja kieli.
  8. Kirkon tulee käyttää nykyajan välineitä evankelioimisessa. Radio, televisio ja internet ovat tässä tärkeitä.
  9. Evankeliointiin kuuluu dialogisuus eli toisten ihmisten mielipiteiden kuunteleminen. Se auttaa evankelistaa ymmärtämään, toisen ihmisen elämää, ajatuksia ja uskoa. Dialogisuus auttaa meitä viestimään sanoman ainutlaatuisesta Kristuksesta ja pelastuksesta ymmärrettävämmin.
  10. Pyhä Henki on evankelioimisen varsinainen toimija. Ilman Pyhän Hengen vaikutusta evankelioiminen on mahdotonta jääden vain inhimilliseksi toiminnaksi.
  11. Evankelioinnissa tarvitaan kristittyjen yhteyttä. Kristittyjen riitaisuus ja jakautuneisuus ei tee meidän todistuksestamme uskottavaa.
  12. Evankelioinnissa tarvitaan kaikkia kristittyjä. Jokainen kristitty on kutsuttu viemään evankeliumia eteenpäin myös jokapäiväisessä elämässään. Arjessa tapahtuva evankeliointi on usein tehokkainta.

Liitän tähän loppuun vielä artikkelissa olevan sitaatin Johannes Paavali II:n apostolisesta kirjeestä Novo millennio ineunte vuodelta 2001:

”Olen vuosien varrella usein toistanut kutsun uuteen evankeliointiin. Teen sen taas nyt, voidakseni korostaa, että meissä tulee syttyä alkuaikojen into ja meidän tulee antaa itsemme täyttyä apostolisella julistuksella, joka seurasi helluntaita. Meidän tulee herättää itsessämme Paavalin palava vakuuttuneisuus, joka huudahtaa: ”Voi minua, ellen evankeliumia julista.” (1. Kor. 9:6).”

Olen luterilainen pappi ja sitoutunut oman kirkkoni opetukseen. Kerskailemme silloin tällöin uskonpuhdistuksen löydöillä (yksin usko, yksin Kristus, yksin armosta, yksin Raamattu), mutta evankelioimisen olemuksen pohtimisessa ja siihen kristikansaa rohkaisemisessa olemme taineet jäädä katolisista kauaksi taakse.

Onkohan jossain jo olemassa Suomen uudelleen evankelioimisen strategia?


Ps. Katso myös nämä:
Arkkipiispa kehottaa rukoilemaan, että kaikki oppisivat tuntemaan Jeesuksen Herranaan.
Euroopan evankelioiminen (Kalevi Lehtinen)
Muutamia näkökulmia uuteen evankelioimiseen.
Voinko rukoilla puolestasi? Kertomus miten tämä pyyntö muutti ihmiselämän

Arkkipiispan kirje

Arkkipiispa kehottaa rukoilemaan, että kaikki oppisivat tuntemaan Jeesuksen Herranaan.

Englannin kirkon papit saivat helmikuussa 2016 Canterburyn arkkipiispa Justin Welbyltä kirjeen. Justin Welby ja Yorkin arkkipiispa John Sentamu kiittivät ensin pappeja uskollisuudesta, sitoutumisesta ja rohkeudesta julistaa evankeliumia.

Kansan evankelioimisen rukousviikko

Arkkipiispat muistuttivat, että evankeliumin viran hoito on hedelmätöntä ilman rukousta. Siksi he kutsuvat kaikkia kirkkonsa seurakuntapappeja seurakuntineen liittymään kansan evankelioimisen rukousviikoon 8.-15. toukokuuta 2016.

Rukouksen aalto

Arkkipiispat haluavat nähdä rukouksen aallon omassa kirkossaan ja monissa muissa kirkoissa. Heillä on kolme toivomusta rukousviikolle:

  • Uskovien suhde Jeesukseen Kristukseen syvenisi.
  • Saisimme varmuutta evankeliumin kertomiseen.
  • Vastaisimme Jeesuksen kutsuun olla hänen opetuslapsena, eläisimme evankeliumista ja etsisimme Jumalan valtakuntaa päivittäin

Isä meidän -rukous keskuksena

Rukousviikon keskuksena on Isä meidän -rukous ja sen sanat ”Tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi.”

Tässä joitakin arkkipiispojen ehdotuksia rukousviikon ohjelmaan:

  • 24/7 -rukous.
  • ”Auta seurakuntaani rukoilemaan” -opas.
  • Erityiset rukoukset jumalanpalveluksessa.
  • Rukouskävely.
  • Rukoustunti ennen ehtoollisjumalanpalvellusta.

Arkkipiispan unelma

Arkkipiispat kertovat unelmansa: Kuvittele jokainen anglikaani, ehkäpä jokainen kristitty, rukoilemassa tätä rukousta yhdessä tarkoituksenaan, että kaikki voisivat tulla tuntemaan Jeesuksen Herranaan.

Kirjeen lopussa arkkipiispat vielä muistuttavat: ”Evankeliointi on Jumalan työ, ja se alkaa siitä kun etsimme häntä rukouksessa. Rukous on kirkolle aina hyväksi.”

Suomen evankeliointi

Tarvitsemme samankaltaisia henkilöitä, jotka innostavat oman maamme evankeliointiin ja rukoukseen. Meidän tulee pyrkiä siihen, että jokainen suomalainen oppisi tuntemaan Jeesuksen Herranaan. Tarvitsemme evankelistoja, pappeja, rukoilijoita ja todistajia. Oletko mukana?

John Stott

Kuinka John Stott tuli uskoon?

John Stott (27.4.1921 – 27.7.2011) tuli uskoon 16-vuotiaana 13.2.1938. John Stott oli 1900-luvun vaikutusvaltaisimpia evankelisia kristittyjä.

Stott oli koulaisena kuuntelemassa pastori Eric Nashin saarnaa nuorille.

Pitääkö minun tehdä jotain Jeesuksen suhteen?

Stott muistelee Nashin saarnaa, jonka tekstinä oli Pilatuksen kysymys: ”Mitä minun sitten on tehtävä Jeesukselle, jota sanotaan Kristukseksi?” (Matt. 27:22). Se, että minun pitäisi tehdä jotain Jeesuksen kanssa oli aivan uusi ajatus minulle, sillä olin kuvitellut että jollain tavalla hän oli jo tehnyt kaiken sen, mitä tuli tehdä. Minun piti vain myöntyä siihen. Mutta tämä herra Nash väitti, että jokaisen on tehtävä jotain Jeesuksen kanssa, ja yksikään ei voi jäädä välinpitämättömäksi. Joko matkimme Pilatusta ja huomaamatta hylkäämme Jeesuksen tai vastaanotamme hänet henkilökohtaisesti ja seuraamme häntä.

Puheen jälkeen Stott puhui Nashin kanssa, joka osoitti Stottille Ilmestyskirjan jaetta 3:20:

”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.”

Nash kysyi Stottilta: ”Oletko jo avannut ovesi Kristukselle? Oletko koskaan kutsunut häntä sisään elämääsi?”

Uskoontulo

Stott kertoi, että tämä oli tarpeellinen kysymys. Tiedon tasolla Stott oli uskonut koko elämänsä Jeesukseen, oven toisella puolen. Stott oli rukoillut avaimenreiästä ja laittanut rahaa oven alta rauhan saamiseksi. Hänet oli kastettu ja konfirmoitu. Hän kävi kirkossa ja luki Raamattua. Hänellä oli korkeat ihanteet ja hän yritti olla hyvä ja tehdä hyvää. Mutta hän sani, että hän ikään kuin piti Kristusta kädenmitan kaukana itsestään.

Tuona iltana 13.2.1938 Stott omien sanojensa mukaan avasi oven Kristukselle. Siinä tilanteessa hän ei nähnyt tai kokenut mitään ihmeellistä. Uskoontulo ei ollut lainkaan tunnekokemus. Hän vain meni kotiin nukkumaan. Muutama viikko, kuukausi myöhemmin, hän oli vielä epävarma, mitä hänelle on tapahtunut. Mutta kun hän kasvoi uskossa, hänelle tuli selvempi ymmärrys ja varmuus pelastuksestsa.

Anna ihmisille mahdollisuus tulla uskoon

Minulle tämä Stottin kääntymyskertomus on muistutus saarnan vaikutuksesta. Yksi saarna voi vaikuttaa kuulijoissa uskon syntymisen. Siksi ihmisiä kannattaa kutsua selkeästi seuraamaan Kristusta.

Mitä sinä teet Jeesuksella? Otatko vastaan ja hylkäätkö? Muita vaihtoehtoja ei ole.

Kaksi_Unelmaa_Kalevi_Lehtinen_ehtoollinen_evankelioiminen

Kalevi Lehtisen kaksi unelmaa

Kalevi Lehtinen (1936-2011) paljasti haastattelussa 70 vuotta täyttäessään kaksi unelmaansa.

”Minulla on kaksi unelmaa,  joiden haluaisin nähdä toteutuvan. Rukoilen, että saisin ennen kuolemaani nähdä koko maailman evankelioituna, ja että kaikki Jumalan lapset voisivat syödä samassa pöydässä.”

Nämä näkyivät Lehtisen työssä. Hän oli Suomen kirkon pappi, joka teki pitkän työuran kansainvälisen lähetysjärjestön Campus Crusade for Christ (nykyään Cru) -palveluksessa. Tässä työssä näky kristittyjen yhteydestä ja evankelioimisesta olivat välttämättömiä.