Aihearkisto: Kirjoituksia

lähetys seurakunnan perustehtävä

Kutsu vaativaan ja vauhdikkaaseen tehtävään

Kävin tammikuussa Floridassa Kennedy Space Centerissä. Tuolta Cape Canaveralin avaruuskeskuksesta lähtevät USAn raketit ja astronautit avaruuteen. Tarina alkoi kylmän sodan ajalta, kun Neuvostoliitto ja Yhdysvallat kilpailivat maapallon ja avaruuden herruudesta.

Presidentin kutsu suureen tehtävään

Vuonna 1962 presidentti John F. Kennedy puhui avaruuden valloituksesta ja kuuhun menemisestä. Hän kutsui kansan vaaralliseen ja suureen seikkailuun. Presidentin mukaan toimeen ei ryhdytä siksi, että tehtävä on helppo vaan koska se on vaikea. Noin 400 000 työntekijää palkattiin, parhaat ammattilaiset yritettiin saada mukaan, miljardeja dollareita kulutettiin. Tavoite on saada mies kuuhun ja samalla yliote Neuvostoliitosta, joka edellisenä vuotena oli lähettänyt Juri Gagarinin kosmokseen.

Jeesuksen Kristuksen kutsu suureen tehtävään

Johtajat ovat piirtäneet suuria näkyjä. Ja niihin on sitouduttu. Ihmisen lähettäminen kuuhun on pieni tehtävä sen rinnalla, mitä universumin Herra Jeesus Kristus antoi tehtäväksemme: Evankeliumi tulee viedä kaikille kansoille. Kirkkoina ja kristittyinä tehtävämme ei ole lähettää ihmisiä kuuhun vaan Jumalan valtakuntaan.

Raamatun mukaan ihminen on erossa Jumalasta ja matkalla kadotukseen ilman uskoa Jeesukseen. Evankeliumi on saatava kaikkien ihmisten lähelle sillä tavoin, että he voivat ottaa sen vastaan.

Vastaus kutsuun

Monet lahjoittavat varoja maailmanhistorian suurimpaan ponnistukseen evankeliumin levittämiseen. Monet rukoilevat läheistensä ja oman paikkakuntansa puolesta. Monet ovat lähtenee kauas ja antaneet tehtävän tähden myös henkensä. Jumalan valtakunta on kasvun ja eteenpäin menemisen valtakunta. Se on myös uhraamisen ja nisunjyvän tien valtakunta, jossa meidät kaikki kutsutaan kantamaan ristiä ja epäitsekkääseen elämäntapaan suuren päämäärän vuoksi. Yhdessä tehtävä tulee suoritetuksi.

Uusi sitoutuminen

Tuntuu, että kristikunnassa apatia valtaa alaa ja ilo poistuu. Samaan aikaan sitoutuminen Raamatun mukaiseen kristittynä elämiseen ja maailman evankelioimiseen vähenee. Ehkä ensimmäinen on jälkimmäisen seuraus. Ehkäpä uusi sitoutuminen rukoukseen, rakastamiseen, antamiseen, evankelioimiseen, vaikuttamiseen ja toimimiseen evankeliumin puolesta tuo motivaatiota ja iloa elämään. Voisimmeko Jumalan kunniaksi tehdä vielä enemmän? Vaivannäkö Kristuksen tähden ei ole uhraus vaan etuoikeus.

Olen mukana!

Sitoudun uudelleen Jumalalta saamaani tehtävään. Haluan elää elämäni sillä tavalla, että mahdollisimman moni oppisi tuntemaan Jeesuksen pelastajanaan ja alkaisi elää Jumalan tahdon mukaista elämää sekä tuomaan toisiakin Jumalan valtakuntaan.

Viestintäjohtajamme kysyi matkani jälkeen: Kysyitkö avaruuskeskuksen siivoojalta, miksi hän on täällä töissä? En muistanut. Tarina kertoo, että hän sanoisi: Olen lähettämässä ihmisiä avaruuteen. Jeesus viritti meille suuremman näyn.

Mika Tuovisen kirjoitus Uusi Tie -lehdessä 31.1.2019. Otsikot lisätty tähän.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Jeesuksen syntymä_kuva_123rf.com

Joulun muutosvoima

Jeesuksen suuren vaikutuksen kieltäminen on silmien ummistamista. Hänen syntymänsä muutti historiaa. Jeesuksen ja kristinuskon hyvän vaikutuksen vähättelijät ja kieltäjät sahaavat sen hyvinvoinnin oksaa, joka tekee heidän kriittisen toimintansa mahdolliseksi.

Länsimainen sivilisaatiomme on muuttunut Jeesuksen vuoksi. Jeesuksen opetukset nostivat kreikkalais-roomalaisen yhteiskunnan moraalia, torjui lasten hylkäämiset ja murhat, lopetti abortit, oli seksuaalista hillittömyyttä vastaan, vastusti lasten hyväksikäyttöä ja samaa sukupuolta olevien suhteita, korotti ihmisarvoa, vahvisti naisten asemaa, poisti orjuuden, loi uusia hyväntekeväisyys- ja avustusjärjestöjä, perusti sairaaloita, synnytti orpokoteja, perusti kouluja ja tutkimusten mukaan Jeesuksen seuraajat – ne jotka eivät kuolleet väkivaltaisesti vainoissa – elivät pidempään kuin toiset!

Keskiajalla kristityt pitivät klassista kulttuuria elävänä kopioimalla kirjojen käsikirjoituksia ja rakentamalla kirjastoja. Kristityt perustivat oppilaitoksia ja yliopistoja, nostivat työn arvon jumalallisena kutsumuksena. Kristillinen usko on aiheuttanut tieteen kasvun, tuonut sosiaalisen, poliittisen ja taloudellisen vapauden, vakiinnuttanut oikeuslaitoksen sekä vaikuttanut suuresti taiteeseen, arkkitehtuuriin, musiikkiin ja kirjallisuutteen.

Joulun sanoma muuttaa maailmaa

Ei yksikään uskonto, filosofia, oppi, kansakunta tai liikehdintä ole muuttanut maailmaa sillä tavoin paremmaksi kuin Jeesuksen Kristuksen opetus ja persoona.

Jeesuksen neitseestä syntyminen – Jumalan tuleminen ihmiseksi – on tapahtuma, jolta voi odottaakin muutosta.

Jos Jeesus ei olisi syntynyt eikä kävellyt Galilean ja Juudean pölyisiä teitä, kärsinyt, kuollut ja noussut kuolleita ja koonnut ympärilleen pientä opetuslasten ryhmää, joka levitti evankeliumia pakanamaailmaan, läntinen sivilisaatio ei olisi saavuttanut kokemaamme hyvinvointia.

Yhteiskunta, joka hylkää kristinuskon, voi nauttia vielä jonkin aikaa kristinuskon hyviä hedelmiä ja eettisiä arvoja. Kristinuskon hylkäävät jälkikristillisen maailman arkkitehdit eivät rakenna tuleville polville onnelaa.

Kaksi totuutta

Jeesus syntyi valoksi. Minne valo syttyy, sieltä pimeys katoaa. Jotkut pelkäävät valoa. Kukaan ei synnyt maailmaan ateistina. Jokaisessa on jumalavaisto, intuitiivinen tietämys Jumalan olemassaolosta.

Moni pakenee tuota totuutta, koska pelkää kahden tosiseikan kohtaamista.

Ensiksi sen, että Jumala todella on olemassa.

Toinen kivulias totuus on oman pahuuden kohtaaminen. Synnin näkeminen pelästyttää. Mutta totuus tekee vapaaksi.

Henkilökohtainen Herra ja Vapahtaja

Tänäkin jouluna joku jatkaa pakomatkaa ja toinen pysähtyy ihmiseksi syntyneen Jumalan eteen. Hänelle Jeesus ei ole enää vain historiaa hurjasti paremmaksi muuttanut vaikuttaja vaan henkilökohtainen Herra ja Pelastaja.

Autuas se, joka sanoo: Minullekin on syntynyt Daavidin kaupungissa Vapahtaja!


Mika Tuovisen kolumni julkaistu Uusi Tie -lehdessä 20.12.2018. Otsikot lisätty.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Evankelioiminen ja kristittyjen yhteys

Suloisia teitä ja onnen polkuja

Ensimmäisenä lomapäivänä suuntasin aamukahville Hämeenlinnan torille. Olihan sinne asiaakin, koska rouvan piti saada uudet lenkkarit. Lähdin makutuomariksi, ja lopulta tulimme kaupasta ulos kaksien lenkkareiden kanssa. Omissa kellertävissä tossuissa on 30 päivän vaihto-oikeus ja kävin ne heti sisäänkävelemässä.

Tänä kesänä tallustelin monilla hengellisillä juhlakentillä. Ehdin nähdä Medialähetyspäivät, Lähetyksen kesäpäivät, Sanan Suvipäivät, Juhannuskonferenssin, Kansanlähetyspäivät ja New Wine -kesätapahtuman. Jotkut vierailut jäivät ohikulkumatkalla puolen tunnin visiiteiksi; Kansanlähetyspäivillä olin koko ajan. Pikainenkin kävijä sai vatsantäytettä nopeasti Juhannuskonferenssissa ja Kansanlähetyspäivillä. Molemmissa oli myös paljon maahanmuuttajia. Lähetyksen kesäpäivillä ostin kirjoja halvalla. Medialähetyspäivillä henkilöstöjohtaja tarjosi kahvit. Sanan Suvipäivillä oli järjestetty raamattuopetusta taukojen ajaksi puolen tunnin pätkissä. New Wine -tapahtumassa rukoiltiin pienryhmissä enemmän kuin muissa yhteensä.

Kesäjuhlat rakentavat yhteyttä uskovien välillä. Näin tuttuja ja huomasin, että kaikissa juhlissa oli väkeä eri herätysliikkeistä ja kirkoista. Juhlilla huomasin erilaisia teologisia korostuksia. Luonteeltaan kesäjuhlat ovat silti ekumeenisia, kristittyjä yhdistäviä. En ole sukulaisiani – myöskään siskojani ja veljiäni Jeesuksessa – itse valinnut. Olemme syntyneet samaan perheeseen.

Juhlat ovat myös kristillistä vastakulttuuria. Aikanamme usko ja kristillinen sanoma yritetään työntää julkisuudesta periferiaan. Kesällä se ei onnistu. Kesäjuhlista kuhistaan joka vuosi. Täällä me kristityt olemme! Ja meitä on paljon!

Vielä yksi tapahtuma on kalenterissa: Evankelistojen yhteyspäivät Jyväskylässä elokuussa. En pidä itseäni kovinkaan kummoisena evankelistana. Silti menen Jyväskylään olemaan sellaisten ihmisten kanssa, jotka sytyttävät omaa sydäntäni ja joita haluan tukea. Päivät ovat muuttuneet huippuevankelistojen tapaamisesta tavallisten evankelioimisesta syttyneiden kristittyjen tapaamiseksi. Meitä yhdistää unelma hyvän sanoman laajasta jakeluverkostosta Suomessa. Siksi uskallan mennä paikalle. Uskon, että yhdessä voimme tehdä enemmän, jotta Suomi-neidon ylle laskeutuisi Kristuksen tuntemisen suloinen tuoksu. Rukoilen, että löytäisimme yhdessä Suomen evankelioimisen strategian, jossa kristityt sekä yhdessä että omissa seurakunnissaan voisivat tuoreella tavalla tavoittaa kansamme.

Lenkkareiden sisäänkävely sujui hyvin. En aio palauttaa. En aio myöskään luopua Jumalan antamasta kutsusta sitoa jalkineikseni alttius julistaa rauhan evankeliumia (Ef. 6:15). Haluan kulkea polkuja, jotka johtavat hengelliseen uudistukseen, uskon syvenemiseen, evankelioimisen vahvistumiseen ja yhteyden lisääntymiseen maassamme.


Mika Tuovisen palstakirjoitus Uusi Tie -lehdessä heinäkuussa 2018.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Kristittyjen yhteys

Edessä tärkeitä päiviä

Arkkipiispanvaalissa on lähdetty lämmittelykierroksilta kilpailuun. Vaikka vierastankin avaimenreikäteologiaa, jossa kokonaisuutta arvioidaan hyvin kapeakatseisesti, niin tällä kertaa yksittäinen asia eli avioliittokäsitys tulee olemaan merkittävä asia vaaleissa. Ainakin joku siellä puolustaa miehen ja naisen välistä avioliittoa loppuun saakka. Hyvä! Toivottavasti keskusteluissa päästään kuulemaan ehdokkaiden uskonkäsityksiä ja myös näkemystä, miten Suomi valloitetaan Kristukselle ja lähetystyö laitetaan uuteen nousuun.

Tuossahan on kirkon ydintehtävä. Hyvä sanoma on vietävä jokaiselle siten, että hänessä voi herätä henkilökohtainen usko pelastukseksi. Tämä näky on ollut myös Kansanlähetyksessä alusta alkaen. Ensimmäinen pääsihteeri Matti Väisänen kirjoitti, miten hän nuorena pappina Imatralla otti työnäykseen tämän: ”Otin tavoitteeksi jokaisen imatralaisen (n. 37 000 asukasta) asettamisen sillä tavalla kasvokkain ylösnousseen Jeesuksen kanssa, että jokainen heistä joutuisi tietoisesti ja täysin vastuullisesti sanomaan Kristukselle ”kyllä” tai ”ei”.”  Tuossa on hyvä ja ajankohtainen näky ja rukous meille kaikille omilla paikkakunnillamme.

Olin lauantaina Kristuspäivässä. Haluan antaa tukeni sille, että joku jaksaa hengellisen matalapaineen aikana nostaa rukouksen merkitystä ja koota uskovia eri ryhmistä ja kirkoista yhteen. Minua ei innosta tapahtuma vaan sitä seuraava rukousherätys. Raamatussa on kertomuksia siitä, miten Jumala etsii rukoilijoita kaupunkien ja kansojen puolesta. Jumala voi armahtaa ja antaa kaupungeille ja kansoille jatkoaikaa rukoilijoiden tähden. Hesekielin kirjassa Jumala etsi miestä, joka seisoisi muurinaukossa kansan puolesta, mutta hän ei löytänyt (Hes 22:30-31). Jesajan kirjassa Jumala ihmetteli, että kukaan ei halunnut nousta maassa vallitsevaa pahuutta vastaan (Jes. 59:15-16). Löytyykö heitä Suomesta? Toisen maailmansodan aikana presidentin puoliso Gerda Ryti kehotti suomalaisia rukoilemaan kansamme puolesta Turun tuomiokirkon kello kahdentoista lyöntien aikaan. Kansamme suurmiehet ja naiset saattavat tilinteon päivänä löytyä rukoilevista torpista ja kodeista.

Monien kirkkokuntien ehtoollispöydät ovat suljettuja. Opillinen yksimielisyys puuttuu. Kristittyjen keskellä on luopumista Raamatusta. Kirkkojen välillä ja sisällä on hyvää keskustelua totuudesta, mutta myös riitelyä ja pahan puhumista toisista lunastetuista. Keskinäinen rakkaus ei kukoista siten, että maailma tunnistaisi kristityt sellaiseksi joukoksi, että olisi hyvä kuulua heidän joukkoonsa. Kaiken tämän valossa arkkipiispanvaalipäivääkin ihmeellisempi on se päivä, kun Jumala kokoaa kansansa yhteen, susi ja karitsa ovat sovussa, ja samoin täällä riidoissa olleet kristityt. Jeesus yhdistää vasta taivaassa. Meniköhän kaikki ihan niin kuin piti.

– Kirjoitukseni Uusi Tie -lehdessä 7.12.2017

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
EECMY ja FLM in Jimma, Ethiopia

Kuljemme kristittyjen vierellä pienissä ja suurissa kirkoissa


Ylhäällä kuvassa Kansanlähetyksen lähetystyöntekijöitä, Aki ja Pirkko Tuppurainen sekä Mika Lehtinen, matkalla jumalanpalvelukseen. Kirkko kasvaa nopeasti ja kokoontumistiloja tarvitaan. Tässä Jimman peltikirkko. Kuva Tapani Kaitainen.

Olen nähnyt maailman suurimpia ja pienimpiä luterilaisia kirkkoja. Kansanlähetyksellä on ollut osuutensa joidenkin elämässä.

Miksi kirkko kasvaa?

Etiopian Mekane Yesus -kirkon jäsenmäärä lähentelee nyt 9 miljoonaa. Kahdessa vuodessa kirkko on saanut 2 miljoonaa uutta jäsentä. Kirkon presidentti Yonas Yigezu kertoo, miksi kirkko kasvaa.

      1. Kirkossa saarnataan sanaa Jeesuksesta uskoen, että sanomaan vastataan. Meilläkin pidetään puheita, mutta monesti varotaan, ettei kukaan kääntyisi. Sehän voi tuoda kriisin: Eikö koko kansa olekaan matkalla taivaaseen (jos siihen uskotaan).
      2. Työn vaikuttavuus ei rajoitu pappien aktiviteettiin. Kirkko kasvaa koska Jeesuksesta innostuneet kristityt vievät ilosanomaa eteenpäin. Meillä kristittyjä ei tähän kouluteta eikä rohkaista.
      3. Kirkko on afrikkalais-karismaattinen, jossa toimitaan kirkkokäsikirja kourassa, mutta samalla annetaan karismoille tilaa; luterilaisuus ja karismaattisuus yhdistyvät. Meillä pidetään kaksi käsin kirjasta kiinni.
      4. Kirkon DNA:ssa on moninkertaistuminen: Uusista uskovista tehdään sellaisia opetuslapsia, jotka tekevät uusia opetuslapsia. Me pohdimme, mikä on opetuslapsi.
      5. Kirkko korostaa Jumalan sanan auktoriteettia opin ja uskon ohjeena. Meillä sanan kirkkoa muutetaan valtionkirkoksi, jossa kansanedustajien enemmistöä tulee totella enemmän kuin Jumalaa.

Suuri ja pieni Herran palveluksessa

Olen vieraillut myös pienessä islamilaisen maailman keskelle perustetussa seurakunnassa. Toimintaa ei voi mainostaa. Muutama kristityksi kääntynyt tuo mukanaan jotain luotettavia ystäviä. Yhteiskunta ja sukulaiset suhtautuvat uskoon kielteisesti. Olen kiitollinen saadessani olla kansanliikkeessä, jossa kuljetaan pienten ja suurten kirkkojen tukena.

Aarteita taivaaseen

Aloitimme juuri Kansanlähetyksessä yt-neuvottelut. Yksi syy on se, että emme ole keränneet Ryttylän kellariholveihin suurta omaisuutta vaan olemme laittaneet annetut varat evankeliumin työhön kotimaassa ja lähetyskentillämme pienten ja suurten kirkkojen syntymiseen ja kasvuun. Työ on kantanut hedelmää, aarteita on kerätty taivaaseen.

Miten Jeesus rahoitti työnsä?

Järjestöjohtajana pohdin, miten Jeesus kattoi oman järjestönsä kulut? Palkkalistalla oli ainakin 12 apostolia. Jeesus moninkertaisti viisi leipää ja kaksi kalaa, mutta tehnyt samaa denaareille ja sekeleille. Kerran hän teki rahaihmeen käskiessään Pietaria sieppaamaan kalan suusta hopearahan veron maksuun. Jeesuksen mission mahdollistivat naiset, joista kolme mainitaan nimellä: Magdalan Maria, Johanna ja Susanna. ”Lisäksi oli monia muita naisia, ja kaikki nämä avustivat heitä omilla varoillaan” (Lk. 8:1-3). Avun saanut laittoi varoja evankeliumin palveluksen.

Jotta mahdollisimman moni pelastuisi ja taivas täyttyisi

Kiitos teille, jotka olette 50-vuoden aikana olleet muuttamassa maailmaa ja ihmisten ikuisuuskohtaloita Aasiassa, Afrikassa, Oseaniassa ja Euroopassa. Kansanlähetys on olemassa, jotta mahdollisimman moni löytäisi uskon ja pysyisi Jumalan sanan perustalla loppuun asti. Jotta taivas täyttyisi.


Kirjoitukseni Uusi Tie -lehdessä lokakuussa 2017. Otsikot lisätty.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Jeesus ja tulevaisuus

Eteenpäin hyvässä seurassa

Vuosi 2016 siirtyy muistoihin. Kohokohtiin kuuluu muun muassa syksyn kiertueemme kansanlähetyspiireissä. Myös viidennen liikkeen johtajat vahvistivat yhteydenpitoa. Näiden liikkeiden identiteettiä ja vaikutusta ei voi rajata vain sitä edustaviin järjestöihin. Edustamamme hengellisyys on vahvaa paikallisseurakunnissa eri puolilla maatamme. Tämän hengellisen liikkeen vahvuus on uskovat kaupungeissa ja kylissä. Kiitos nimikkosopimuksen tehneille 228 seurakunnalle ja muillekin yhteistyötahoille, lähettäjärenkaille ja työn ystäville, jotka antamalla, rukoilemalla ja näky säteilemällä ovat ottaneet omistajuutta työssä. Kiitos voimiensa rajoilla rehkineille työntekijöille. Yksi suuri ihme on tämän vuoden aikana tapahtuneet maahanmuuttajien uskoontulot ja kasteet. Koskettavimpia hetkiä ovat olleet ne, kun olen pitänyt ehtoollisleipää kädessäni ja jakanut sen kristitylle, joka sai ensimmäisen ehtoollisensa.

Nyt meitä tarvitaan

Vuoteen on liittynyt myös vaikeita tilanteita. Emme ole nähneet hengellistä uudistusta, jota olemme rukoilleet. Kirkon yhtenäisyys horjuu, Raamatun arvovalta rapisee ja Jeesuksen ainutlaatuisuus hämärtyy. Mutta juuri nyt meitä tarvitaan! Moni on pettynyt kirkon horjuvaan avioliittokäsitykseen ja pohtii eroa kirkosta. Minä en aio erota siksi, että joku jossain vihkii samaa sukupuolta olevien liittoja vastoin Raamatun ja kirkon määräyksiä. Lähdemme uskonpuhdistuksen juhlavuoteen suurien haasteiden saattelemana. Rukoillemme ja toimimme seurakuntien ja kirkon hyväksi samalla omaa työtä vahvistaen uuden uskonpuhdistuksen puolesta, jossa keskeistä on Raamattu, usko, armo ja Jeesus. Emme saa jättää työtä kesken.

Vapahtajan näkökulmasta katsominen

Kiusaus siihen olisi suuri ellei minulla olisi voimanlähdettä. Myrskyjen ja vaikeuksien keskellä olen enemmän ja enemmän katsellut ja ihmetellyt Jeesusta. Hän on Vapahtaja, joka johtaa sieluni avaraan paikkaan. Ummehtuneiden kiistojen ja pahanpuhumisen keskelle hän tuo raittiin tuulahduksen. Hän auttaa näkemään koko Jumalan suunnitelman aikojen alusta ikuisuuteen asti, jolloin tämän hetken käytännölliset ja teologiset murheet tuntuvat pieniltä. Emme tiedä, mitä alkava vuosi tuo tullessaan. Mutta menemme sinne parhaassa seurassa, Jeesuksen kanssa.

Ilo tuntomerkkinä

Jouluevankeliumissa minua koskettavat erityisesti enkelin sanat: ”Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.” Tämä kertoo kristinuskosta kaksi asiaa. Ensiksi kyse on ilosta! Ja vieläpä suuresta ilosta! Siitähän kirkko, kristityt ja Kansanlähetyskin maassamme tunnetaan! Toiseksi tämä ilo haluaa tulla jokaiseen tupaan ja valloittaa kaikkien sydämet. Paras joululahjani on sen, että pystyn sanomaan: Minullekin on syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.


Palstakirjoitukseni vuoden 2016 viimeisessä Uusi Tie -lehdessä. Otsikot lisätty.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Herätys ja Suomen evankelioiminen

Kumpa koko Suomi tulisi uskoon!

Kun kirkossa kiistellään, saako nuori tulla uskoon rippikoululeirillä, jotain on pahasti pielessä.

Keskustelun voi jotenkin ymmärtää, jos puhutaan siitä, millä sanoilla asiaa kuvataan. Pitääkö puhua uudestisyntymisestä, uskoontulosta, armon kirkastumisesta, Jumalan löytämisestä tai vaikkapa Kansanlähetyksen sääntöjen käyttämästä termistä ”Kristuksen tunteminen”. Kansanlähetyksen yksi tarkoitus ”on edistää Jumalan valtakunnan leviämistä sekä oman kansamme että muiden kansojen keskuudessa johdattamalla ihmisiä Kristuksen tuntemiseen” (säännöt 2 §).

Teemme työtä, jotta ihmiset uskoisivat Jeesukseen

Kirkon tulee tehdä kaiken voitavansa, että lapset, nuoret ja aikuiset uskovat Jeesukseen. Tämä päämäärä pitää sanoa usein ja selvästi. Kirkon palvelijoina muutumme eksyttäjiksi, jos vaikenemme kuoleman jälkeisestä tuomiosta sekä helvetin ja taivaan todellisuudesta. Kirkon yksi tehtävä on valmistaa ihmisiä tähän tulevaisuuteen, josta kukaan ei pääse livahtamaan pois.

Tietoiseen uskoon

Jumalan siunaus kansamme keskellä näkyy siinä, että monet ovat jo lapsena saadusta kasteestaan asti uskoneet Jeesukseen. Kysymys uskoontulosta koskettaa sekä suurta kastettujen ei-uskovaa joukkoa että kasvavaa kastamattomien ryhmää. Molempia tulee auttaa henkilökohtaiseen uskoon. Kirkossa on esiintynyt väärää oppia, jossa ihmisille uskotellaan, että kasteen perusteella ilman uskoa asiat Jumalan kanssa ja ikuisuuden näkökulmasta ovat kunnossa. Tämä on harhaa. Usko on henkilökohtaista turvautumista Jeesukseen. Luterilaisuudelle on vierasta ajatus, että usko olisi jotain sellaista, mistä ihminen itse ei tiedä mitään.

Profeetta, pelasta oma sielusi!

Hesekielin kirjassa Jumala usein käskee Hesekieliä varoittamaan jumalattomia. Jos profeetta ei varoita ja yritä pelastaa heitä väärältä tieltä, Jumala vaatii heidän verensä Hesekielin kädestä. Jos profeetta varoittaa, hän pelastaa sielunsa. Meillä, jotka tiedämme, että usko Jeesukseen pelastaa ja ilman Jeesusta ihmiset täällä kotimaassa ja lähetyskentillämme joutuvat ikuiseen kadotukseen, on mielettömän suuri vastuu auttaa ihmisiä uskomaan. Siksi minäkin tämän kirjoitan.

Jeesus esimerkkkinä

Jeesus on paras esimerkki Jumalan rakkaudesta. Jeesus opetti julkisesti, mutta sen lisäksi hän solmi ihmissuhteita, vietti aikaa ja seurusteli ”syntisten ja jumalattomien” ihmisten kanssa. Tämän valossa minunkin täytyy tehdä parannusta. Näännytän itseni työllä niin, ettei ole aikaa toimia Jeesuksen esikuvan mukaan. Aikani kuluu hurskaiden kanssa. Jeesus tuli etsimään ja pelastamaan syntisiä.

Ja koko Suomi uskoon…

Jumala on antanut jokaiselle uskovalle etuoikeuden olla mukana sielujen pelastamisessa. Moni toteuttaa lähetyskäskyä rukouksin, antamalla rahaa, lähettämällä tai lähtemällä. Moni rukoilee sukulaisten, naapureiden ja kansakunnan puolesta, kertoo Jeesuksesta ja vie ystäviä ja tuttuja kirkkoon ja hengelliseen tilaisuuteen. Heillä on sama visio kuin Jeesuksella, joka halusi, että ihmiset tulevat uskoon. Kunpa koko kansa tulisi uskoon. Riparilla tai muualla.

Palstakirjoitukseni Uusi Tie -lehdessä 24.8.2016. Tässä otsikot lisätty.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Kansanlähetyksen tulevaisuus

Kansanlähetys vuonna 2025 – Mihin suuntaan katsomme?

Tämä on juttuni Keski-Pohjanmaan Kansanlähetyksen ystävälehteen, jossa oli kirjoituksia siitä, mitä Kansanlähetys on yhdeksän vuoden kuluttua.

Mihin suuntaan Kansanlähetyksessä katsotaan vuonna 2025. Tässä yksi näkökulma, jossa mainitsen seitsemän asiaa:

  1. Jumalaan.
  2. Toisiimme.
  3. Yhteiseen työhön.
  4. Itseemme.
  5. Raamattuun.
  6. Tehtävään.
  7. Kristuksen paluuseen.

 

1. Jumalaan

Efeson seurakunta eli pakanallisen maailman tiukassa puristuksessa, mutta vaikeuksien keskellä pitivät kiinni Jumalan sanasta. He olivat koetelleet väärät apostolit ja todistivat Jeesuksesta uskollisesti (Ilm. 2:2-3). Kun Paavali kirjoitti moniuskoisen ja –kulttuurisen yhteiskunnan keskellä elävälle seurakunnalle kirjeen, hän kiinnittää heidän ajatuksensa Jumalaan ja hänen suuriin tekoihinsa. Efesolaiskirjeen alku on suuri kolmiyhteisen Jumalan ylistys: Jumala suunnitteli ihmisen pelastuksen, Poika toteutti sen ja Pyhä Henki vie Sanan kautta meidät siitä osalliseksi (Ef. 1:3-14).

Paavali haluaa vanhoille ja uusille kristityille kirjoittaa Jumalasta ja hänen teoistaan meidän puolestamme. Todennäköisesti kristikunta on vuonna 2025 maassamme ahtaammalla kuin nyt. Silloin tarvitsemme ennen kaikkea katseen suuntaamista Jumalaan ja hänen pelastussuunnitelmaansa. Yhteiskunnassa, kirkossa ja järjestöissä tulee olemaan vaikeuksia ja luopumusta. Sen keskellä sielu löytää levon ja ylistyksen vain Jumalaan katsomalla.

2. Toisiimme

Omassa hengellisessä kasvussani kotiseurakuntani miesten raamattupiiri on ollut ehkä merkittävin yksittäinen vaikuttaja. Kansanlähetyksen näyn mukaan meidän tulee perustaa hengellisiä yhteisöjä, joissa uskovat saavat tukea, mutta jotka toimivat myös toimintayksikköinä evankeliumin levittämiseksi omalla paikkakunnalla. Nämä yhteisöt voivat olla pieniä raamattupiirejä tai vastuuryhmiä. Tarvitsemme myös suurempia yhteisöjä, jotka viettävät ehtoollista. Nämä yhteisöt koostuvat niihin sitoutuneista ihmisistä. Ilman sitoutumista ei synny yhteisöä eikä yhteyttä. Katsomme toisten kristittyjen suuntaan, sillä matkaa on tarkoitus tehdä yhdessä.

3. Yhteiseen työhön

Kansanlähetys on itsenäinen rekisteröity yhdistys, joka päättää itse toiminnastaan ja opetuksestaan. Emme ole kuitenkaan erillään muista. Olemme yhteistyökykyisiä ja hakeudumme yhteistyöhön, joka edistää Jumalan valtakunnan leviämistä.

Luonnollisin yhteistyötaho meille on Suomen ev.lut. kirkko. Rohkaisemme uskovia toimimaan paikallisseurakunnan ja evankeliumin hyväksi kotiseudullaan. Yhtenäiskulttuurin aika jumalanpalvelustoiminnassa on vuonna 2025 ohi. Suomeen tulee syntymään paljon erilaisia yhteisöjä. Jos kirkko ja seurakunnat antavat jumalanpalvelusyhteisöille tiloja ja toimintamahdollisuuksia, ne jäävät todennäköisesti kirkon sisälle. Mutta jos kirkko etääntyy opillisesta perustastaan saattaa olla, että avoimista ovista huolimatta toimintamme suuntautuu paikallisen seurakunnan ulkopuolelle.

Olemme yhdeksän vuoden päästä rakentaneet syvemmän yhteyden tunnustuksellisten herätysliikkeiden ja erityisesti viidennen herätysliikejärjestöjen kanssa. Olemme yhdessä päättäneet, mitä tehdä yhdessä uudenlaisessa kirkollisessa tilanteessa. Järjestämme yhteisiä tapahtumia, jumalanpalveluksia ja vahvistamme luterilaista herätyskristillistä identiteettiämme.

4. Itseemme

Miten niin pitäisi katsoa itseään? Siksi, että Raamattu kehottaa siihen. Pyhä ”Henki sanoo selvästi”, että tulevina aikana monet luopuvat uskosta (1. Tim 4:1). En tiedä kauheampaa kuin se, että joku on oppinut tuntemaan Jeesuksen, mutta luopuu hänestä. Harva luopuu tietoisesti. Matkan kesken jättäneistä suurin osa kuuluu niihin, jotka ensin iloiten ottavat sanan vastaan, mutta ”ahdinko”, ”vaino”, ”maailman huolet” ja ”rikkauden viettelys” tappavat uskon (Matt. 13:20-22).

Aika on paha. Meidän pitää varata aikaa rukoukseen, raamatunlukemiseen ja kristittyjen yhteydessä olemiseen.

5. Raamattuun

Jumala on antanut meille kirjan. Emme voi mistään muualta oppia tuntemaan Jumalaa emmekä hänen tahtoaan kuin Raamatusta. Kristilliset harhaopit tulevat leviämään ja siksi uskovan on luettava Raamattua yksin ja yhdessä toisten kanssa pysyäksemme oikeassa uskossa.

Emme lue Raamattua vain tiedonantona Jumalasta vaan myös armonvälineenä, jonka kautta Jumala herättää uskon ja vahvistaa sitä. Jos koemme itsemme heikoiksi ja epävarmoiksi kristityiksi, Jumalan sana voi vahvistaa meitä.

Vuonna 2025 kansanlähetysliike sitoutuu edelleen näkemykseen, että Raamattu on Jumalan todellista puhetta ihmiskunnalle. Pidämme Jumalan sanaa esillä yksityisesti, mutta myös julkisuudessa ja muistutamme, että kaiken kristillisen opin ja uskon tulee perustua Raamattuun.

6. Tehtävään

Vuonna 2015 Kansanlähetys on edelleenkin lähetysliike, joka lähettää työntekijöitä sinne, missä Kristusta ei enää tai vielä tunneta. Työmme kotimaassa ja lähetyskentillä on enemmän uskovien vapaaehtoisen kannatuksen varassa. Jokainen uskova on lähetysrenkaassa tukemassa rukouksin ja taloudellisesti Jumalan valtakunnan leviämistä. Olemme päässeet pois nykyisestä tilanteesta, jossa lähetystyön ja kotimaan evankelioimisen ongelmana ei ole lähtijöiden vaan lähettäjien puute. Lähettäjiä riittää!

Olemme löytäneet lähetysinnon uudelleen ja Kansanlähetyksen ystävien sydämissä palaa lähetyksen tuli ja ilo evankeliumin työstä. Jos uskovat sitoutuvat lähetystyön tukemiseen, työ voi kasvaa. Jatkamme kirkon lähetysjärjestönä, jos itsenäisyytemme ei joudu uhatuksi.

Suomi on muuttunut lähetyskentäksi. En tarkoita vain maahanmuuttajia vaan yhä useampi kantasuomalainen elää ilman uskoa Jeesukseen. Vuonna 2025 olemme vahvistaneet evankelioimistyötämme. Uusia ihmisiä tulee runsaasti uskoon ja ottaa viestikapulan toiminnastamme työn perustajasukupolven siirtyessä ikuisiin majoihin. Evankelioimisen into kasvaa kun pääsemme eroon toimintakulttuurista, jossa järjestämme turvallisissa omissa tiloissamme kokouksia vain uskoville. Niitä ehdottomasti tarvitaan, mutta vuoteen 2025 opettelemme heittämään kalastusverkkoja myös kirkkolaivan ulkopuolelle.

7. Kristuksen paluuseen

Saattaa olla, että vuonna 2025 kristikunta ei ole enää maan päällä. Ehkä tuolloin vielä odotamme Vapahtajaamme Jeesusta Kristusta saapuvaksi ja ikuisuutta taivaassa (tai kadotuksessa) alkavaksi. Kristittyjen tulee elää Jeesuksen paluun odotuksessa, rukouksin ja evankeliumia vieden edistää Kuninkaan tulon päivää.

Tärkeintä

Mihin suuntaan meidän on katsottava Kansanlähetyksen tulevaisuutta pohtiessamme? Kansanlähetys on toiminnallisesti suuntautunut liike, mutta työ ei saa koskaan olla rakkaampi kuin Jeesus. Me teemme suunnitelmia, me korjaamme ja rakennamme omia talojamme ja hengellisten yhteisöjen tiloja. Lopulta ainoa asia mikä täältä maan päältä lähtee ikuisuuteen on ihmiset ja heidän ikuinen sielunsa. Ehkäpä siksi Paavali piti maan päällisiä kunnia-asioita roskana Kristuksen tuntemisen verrattuna (Fil. 3:8).

Pidä ikuinen päämäärä, Kristuksen tunteminen ja taivaaseen pääseminen tärkeimpänä asiana elämässäsi.


 

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Miksi uskon Jumalaan

Uskoni on kiitollista ihmettelyä ja Jumalan rakkauden kohteena olemista

Kristityt yhdessä ry:n Aalloilla-lehti lähetti kysymyksiä, joihin vastasin siten kun alla olevassa kuvassa lukee.

Otsikko jo kertoo tärkeimmän: Uskoni on kiitollista ihmettelyä ja Jumalan rakkauden kohteena olemista.

Näinhän se on.

C.S. Lewis sanoi joskus: ”En usko auringonnousuun siksi, että näen sen, vaan siksi, että sen valossa näen kaiken muun.” Usko kolmiyhteiseen Jumalaan – Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen – on antanut rikkaan elämän nyt ja lupauksen ikuisesta elämästä tämän jälkeen.

Jumala on osoittanut rakkauttaan monella tavalla: hän teki jo ennen maailman luomista suunnitelman minun pelastamiseksi, hän kertoi etukäteen tästä pelastuksesta Vanhan testamentin pyhien suulla, hän tuli ihmiseksi Jeesuksessa, kuoli syntieni sovitukseksi, lähetti Pyhän Hengen pitämään minut oikealla tiellä, antoi Raamatun ohjeeksi, perusti seurakunnan tuekseni ja hän antoi toivon lupauksia tulevaisuudesta.

Olen kiitollinen kristitty!

Niin kuin varmaan kaikki muutkin!

Tässä kaksi nostoa jutusta:

Mistä unelmoit, kun ajattelet Suomea?

-Lapsemme, nuoremme ja vanhuksemme saisivat elää turvallisessa yhteiskunnassa, jossa Jumalan sana ja kristilliset arvot ovat kunniassa. Unelmoin siitä, että Suomi-neito kumartuisi Kristuksen eteen häneltä pelastusta ja apua pyytäen ja suuren siunauksen saaden.

Minä uskon, koska…?

-…minut on luotu uskomaan. Olen löytänyt suuren ilon, onnen, rauhan, rakkauden Jumalassa. Uskon, koska Jumalan ote minusta on ollut vahvempi kuin minun otteeni Jumalasta. Uskoni on kiitollista ihmettelyä ja Jumalan rakkauden kohteena olemista.

Kry_Mika_Tuovinen_kiitollista_ihmettelyä


 

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Antaminen kymmenykset

Unelmia murheiden laaksossa

Työpaikalla neuvottelimme tuntikaupalla tämän ja ensi vuoden taloustilanteesta sekä tavoitteistamme lähetystyössä. Tämähän on lähetysjärjestön peruspakertamista, mutta nyt tarkastelimme taloudellista totuutta silmästä silmään.

Nyt, ollessani yksin kotona kirjoitan lähetysjohtajan paljastuksina sinulle päällimmäiset pohdinnat.

Kiitollisuus

Jumala on synnyttänyt Kansanlähetys-nimisen lähetysherätysliikkeen. Noin 49 vuotta sitten moni lähti suuren näyn valtaamana hullun rohkeasti liikkeelle. He veivät evankeliumia eteenpäin kotimaassa ja paikallisia Kansanlähetyspiirejä perustettiin.

Suureen näkyyn kuuluivat myös muut kansat. Nostan katsettani korkeammalle tavatessani näitä sankareista, joista suuri osa on jäänyt vailla huomiota. Taivaassa heidät tiedetään. Olen kiitollinen heistä, jotka sydämen palossa lähtivät lähelle ja kauas.

Kiitoksen ansaitsevat myös rukoilevat ja uhraavat kotijoukot. Lähetystyöntekijöitä ei olisi lähetetty ilman heitä.

Murhe

Tänään kiitollisuus ja murhe ovat sekoittuneet mielessäni kuin kaksi villalankaa yhdeksi keräksi.

Painimme koko päivän sen tosiasian kanssa, että rahat eivät riitä näin laajan lähetystehtävän toteuttamiseen pitkäksi aikaa. Miten käy työmme, jonka kautta eri puolilla maailmaa on perustettu seurakuntia ja ihmisiä on tullut uskoon?

Kotimaassa olemme painottaneet evankeliumin kertomista lasten ja nuorten parissa sekä median välityksellä. Joudummeko vähentämään pelastuksen sanoman julistamista? Mitä tulee tehdä toisin ja miten rakenteita tulisi muuttaa?

Tukalan talouden hedelmänä ovat silti monet rukoukset ja avunhuudot Jumalan puoleen.

Toivo

Mielessäni on Vanhan Testamentin Eben-Eser: ”Tähän asti on Herra meitä auttanut” (1. Sam. 7:12). Mekin olemme monta kertaa menneet vaikeiden aikojen lävitse.

Silloin tällöin kuulen puhuttavan kansanlähetysperheestä. Haasteiden aikana perheen yhteys ja huolenpito vahvistuvat. Rukoilemme enemmän ja odotamme Jumalan apua.

Toiseksi toivoa tuo tietoisuus siitä, että emme tee omaa vaan Jumalan työtä. Teemme uskollisesti ja rohkeasti sen, minkä voimme, Jeesusta ja Jumalan sanaa häpeämättä.

Kolmanneksi todellisen toivon näköalan ja halun ahertaa täysillä tarjoaa tieto, että olemme maailman hienoimmassa tehtävässä. Taivaassa on myös niitä, joille me annoimme mahdollisuuden kuulla sanoman Jeesuksesta.

Lähetyskansa pitää lähetystyötä pystyssä

Uskon, että lähetyskansamme pitää lähetystyön tukemista tärkeämpänä kuin sen supistamista. Siksi kirjoitan sinulle suoraan ja pyydän harkitsemaan tukea Kansanlähetyksen lähetystyölle.

Kiitos kun saan tässä olla

Olen kiitollinen kansanlähetysnäystä ja johdatuksesta, että minutkin on vedetty mukaan tällaiseen merkilliseen joukkoon, jonka unelma on, että moni löytää Jeesuksen.


Kirjoitus ilmestyi Uusi Tie -lehdessä 24.3.2016. Otsikkoja sekä lihavointeja lisätty.

Voit tutustua Kansanlähetyksen lähetystyöhön Suuressamukana.fi -sivustolla. Jos Jumala on puhunut sinulle kuukausilahjoittamisesta tai yksittäisestä lahjasta, voit tehdä sen esimerkiksi internetin kautta. Myös testamenttitulot ovat tärkeitä toiminnassamme.

Kuten tuossa kirjoitin, rukoilevat ja varoistaan uhraavat kotijoukot ansaitsevat kiitoksen. Työmme evankeliumin hyväksi olisi vähäistä ilman heitä.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa