Aihearkisto: Kirjoituksia

Kansanlähetyksen tulevaisuus

Kansanlähetys vuonna 2025 – Mihin suuntaan katsomme?

Tämä on juttuni Keski-Pohjanmaan Kansanlähetyksen ystävälehteen, jossa oli kirjoituksia siitä, mitä Kansanlähetys on yhdeksän vuoden kuluttua.

Mihin suuntaan Kansanlähetyksessä katsotaan vuonna 2025. Tässä yksi näkökulma, jossa mainitsen seitsemän asiaa:

  1. Jumalaan.
  2. Toisiimme.
  3. Yhteiseen työhön.
  4. Itseemme.
  5. Raamattuun.
  6. Tehtävään.
  7. Kristuksen paluuseen.

 

1. Jumalaan

Efeson seurakunta eli pakanallisen maailman tiukassa puristuksessa, mutta vaikeuksien keskellä pitivät kiinni Jumalan sanasta. He olivat koetelleet väärät apostolit ja todistivat Jeesuksesta uskollisesti (Ilm. 2:2-3). Kun Paavali kirjoitti moniuskoisen ja –kulttuurisen yhteiskunnan keskellä elävälle seurakunnalle kirjeen, hän kiinnittää heidän ajatuksensa Jumalaan ja hänen suuriin tekoihinsa. Efesolaiskirjeen alku on suuri kolmiyhteisen Jumalan ylistys: Jumala suunnitteli ihmisen pelastuksen, Poika toteutti sen ja Pyhä Henki vie Sanan kautta meidät siitä osalliseksi (Ef. 1:3-14).

Paavali haluaa vanhoille ja uusille kristityille kirjoittaa Jumalasta ja hänen teoistaan meidän puolestamme. Todennäköisesti kristikunta on vuonna 2025 maassamme ahtaammalla kuin nyt. Silloin tarvitsemme ennen kaikkea katseen suuntaamista Jumalaan ja hänen pelastussuunnitelmaansa. Yhteiskunnassa, kirkossa ja järjestöissä tulee olemaan vaikeuksia ja luopumusta. Sen keskellä sielu löytää levon ja ylistyksen vain Jumalaan katsomalla.

2. Toisiimme

Omassa hengellisessä kasvussani kotiseurakuntani miesten raamattupiiri on ollut ehkä merkittävin yksittäinen vaikuttaja. Kansanlähetyksen näyn mukaan meidän tulee perustaa hengellisiä yhteisöjä, joissa uskovat saavat tukea, mutta jotka toimivat myös toimintayksikköinä evankeliumin levittämiseksi omalla paikkakunnalla. Nämä yhteisöt voivat olla pieniä raamattupiirejä tai vastuuryhmiä. Tarvitsemme myös suurempia yhteisöjä, jotka viettävät ehtoollista. Nämä yhteisöt koostuvat niihin sitoutuneista ihmisistä. Ilman sitoutumista ei synny yhteisöä eikä yhteyttä. Katsomme toisten kristittyjen suuntaan, sillä matkaa on tarkoitus tehdä yhdessä.

3. Yhteiseen työhön

Kansanlähetys on itsenäinen rekisteröity yhdistys, joka päättää itse toiminnastaan ja opetuksestaan. Emme ole kuitenkaan erillään muista. Olemme yhteistyökykyisiä ja hakeudumme yhteistyöhön, joka edistää Jumalan valtakunnan leviämistä.

Luonnollisin yhteistyötaho meille on Suomen ev.lut. kirkko. Rohkaisemme uskovia toimimaan paikallisseurakunnan ja evankeliumin hyväksi kotiseudullaan. Yhtenäiskulttuurin aika jumalanpalvelustoiminnassa on vuonna 2025 ohi. Suomeen tulee syntymään paljon erilaisia yhteisöjä. Jos kirkko ja seurakunnat antavat jumalanpalvelusyhteisöille tiloja ja toimintamahdollisuuksia, ne jäävät todennäköisesti kirkon sisälle. Mutta jos kirkko etääntyy opillisesta perustastaan saattaa olla, että avoimista ovista huolimatta toimintamme suuntautuu paikallisen seurakunnan ulkopuolelle.

Olemme yhdeksän vuoden päästä rakentaneet syvemmän yhteyden tunnustuksellisten herätysliikkeiden ja erityisesti viidennen herätysliikejärjestöjen kanssa. Olemme yhdessä päättäneet, mitä tehdä yhdessä uudenlaisessa kirkollisessa tilanteessa. Järjestämme yhteisiä tapahtumia, jumalanpalveluksia ja vahvistamme luterilaista herätyskristillistä identiteettiämme.

4. Itseemme

Miten niin pitäisi katsoa itseään? Siksi, että Raamattu kehottaa siihen. Pyhä ”Henki sanoo selvästi”, että tulevina aikana monet luopuvat uskosta (1. Tim 4:1). En tiedä kauheampaa kuin se, että joku on oppinut tuntemaan Jeesuksen, mutta luopuu hänestä. Harva luopuu tietoisesti. Matkan kesken jättäneistä suurin osa kuuluu niihin, jotka ensin iloiten ottavat sanan vastaan, mutta ”ahdinko”, ”vaino”, ”maailman huolet” ja ”rikkauden viettelys” tappavat uskon (Matt. 13:20-22).

Aika on paha. Meidän pitää varata aikaa rukoukseen, raamatunlukemiseen ja kristittyjen yhteydessä olemiseen.

5. Raamattuun

Jumala on antanut meille kirjan. Emme voi mistään muualta oppia tuntemaan Jumalaa emmekä hänen tahtoaan kuin Raamatusta. Kristilliset harhaopit tulevat leviämään ja siksi uskovan on luettava Raamattua yksin ja yhdessä toisten kanssa pysyäksemme oikeassa uskossa.

Emme lue Raamattua vain tiedonantona Jumalasta vaan myös armonvälineenä, jonka kautta Jumala herättää uskon ja vahvistaa sitä. Jos koemme itsemme heikoiksi ja epävarmoiksi kristityiksi, Jumalan sana voi vahvistaa meitä.

Vuonna 2025 kansanlähetysliike sitoutuu edelleen näkemykseen, että Raamattu on Jumalan todellista puhetta ihmiskunnalle. Pidämme Jumalan sanaa esillä yksityisesti, mutta myös julkisuudessa ja muistutamme, että kaiken kristillisen opin ja uskon tulee perustua Raamattuun.

6. Tehtävään

Vuonna 2015 Kansanlähetys on edelleenkin lähetysliike, joka lähettää työntekijöitä sinne, missä Kristusta ei enää tai vielä tunneta. Työmme kotimaassa ja lähetyskentillä on enemmän uskovien vapaaehtoisen kannatuksen varassa. Jokainen uskova on lähetysrenkaassa tukemassa rukouksin ja taloudellisesti Jumalan valtakunnan leviämistä. Olemme päässeet pois nykyisestä tilanteesta, jossa lähetystyön ja kotimaan evankelioimisen ongelmana ei ole lähtijöiden vaan lähettäjien puute. Lähettäjiä riittää!

Olemme löytäneet lähetysinnon uudelleen ja Kansanlähetyksen ystävien sydämissä palaa lähetyksen tuli ja ilo evankeliumin työstä. Jos uskovat sitoutuvat lähetystyön tukemiseen, työ voi kasvaa. Jatkamme kirkon lähetysjärjestönä, jos itsenäisyytemme ei joudu uhatuksi.

Suomi on muuttunut lähetyskentäksi. En tarkoita vain maahanmuuttajia vaan yhä useampi kantasuomalainen elää ilman uskoa Jeesukseen. Vuonna 2025 olemme vahvistaneet evankelioimistyötämme. Uusia ihmisiä tulee runsaasti uskoon ja ottaa viestikapulan toiminnastamme työn perustajasukupolven siirtyessä ikuisiin majoihin. Evankelioimisen into kasvaa kun pääsemme eroon toimintakulttuurista, jossa järjestämme turvallisissa omissa tiloissamme kokouksia vain uskoville. Niitä ehdottomasti tarvitaan, mutta vuoteen 2025 opettelemme heittämään kalastusverkkoja myös kirkkolaivan ulkopuolelle.

7. Kristuksen paluuseen

Saattaa olla, että vuonna 2025 kristikunta ei ole enää maan päällä. Ehkä tuolloin vielä odotamme Vapahtajaamme Jeesusta Kristusta saapuvaksi ja ikuisuutta taivaassa (tai kadotuksessa) alkavaksi. Kristittyjen tulee elää Jeesuksen paluun odotuksessa, rukouksin ja evankeliumia vieden edistää Kuninkaan tulon päivää.

Tärkeintä

Mihin suuntaan meidän on katsottava Kansanlähetyksen tulevaisuutta pohtiessamme? Kansanlähetys on toiminnallisesti suuntautunut liike, mutta työ ei saa koskaan olla rakkaampi kuin Jeesus. Me teemme suunnitelmia, me korjaamme ja rakennamme omia talojamme ja hengellisten yhteisöjen tiloja. Lopulta ainoa asia mikä täältä maan päältä lähtee ikuisuuteen on ihmiset ja heidän ikuinen sielunsa. Ehkäpä siksi Paavali piti maan päällisiä kunnia-asioita roskana Kristuksen tuntemisen verrattuna (Fil. 3:8).

Pidä ikuinen päämäärä, Kristuksen tunteminen ja taivaaseen pääseminen tärkeimpänä asiana elämässäsi.


 

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Miksi uskon Jumalaan

Uskoni on kiitollista ihmettelyä ja Jumalan rakkauden kohteena olemista

Kristityt yhdessä ry:n Aalloilla-lehti lähetti kysymyksiä, joihin vastasin siten kun alla olevassa kuvassa lukee.

Otsikko jo kertoo tärkeimmän: Uskoni on kiitollista ihmettelyä ja Jumalan rakkauden kohteena olemista.

Näinhän se on.

C.S. Lewis sanoi joskus: ”En usko auringonnousuun siksi, että näen sen, vaan siksi, että sen valossa näen kaiken muun.” Usko kolmiyhteiseen Jumalaan – Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen – on antanut rikkaan elämän nyt ja lupauksen ikuisesta elämästä tämän jälkeen.

Jumala on osoittanut rakkauttaan monella tavalla: hän teki jo ennen maailman luomista suunnitelman minun pelastamiseksi, hän kertoi etukäteen tästä pelastuksesta Vanhan testamentin pyhien suulla, hän tuli ihmiseksi Jeesuksessa, kuoli syntieni sovitukseksi, lähetti Pyhän Hengen pitämään minut oikealla tiellä, antoi Raamatun ohjeeksi, perusti seurakunnan tuekseni ja hän antoi toivon lupauksia tulevaisuudesta.

Olen kiitollinen kristitty!

Niin kuin varmaan kaikki muutkin!

Tässä kaksi nostoa jutusta:

Mistä unelmoit, kun ajattelet Suomea?

-Lapsemme, nuoremme ja vanhuksemme saisivat elää turvallisessa yhteiskunnassa, jossa Jumalan sana ja kristilliset arvot ovat kunniassa. Unelmoin siitä, että Suomi-neito kumartuisi Kristuksen eteen häneltä pelastusta ja apua pyytäen ja suuren siunauksen saaden.

Minä uskon, koska…?

-…minut on luotu uskomaan. Olen löytänyt suuren ilon, onnen, rauhan, rakkauden Jumalassa. Uskon, koska Jumalan ote minusta on ollut vahvempi kuin minun otteeni Jumalasta. Uskoni on kiitollista ihmettelyä ja Jumalan rakkauden kohteena olemista.

Kry_Mika_Tuovinen_kiitollista_ihmettelyä


 

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Antaminen kymmenykset

Unelmia murheiden laaksossa

Työpaikalla neuvottelimme tuntikaupalla tämän ja ensi vuoden taloustilanteesta sekä tavoitteistamme lähetystyössä. Tämähän on lähetysjärjestön peruspakertamista, mutta nyt tarkastelimme taloudellista totuutta silmästä silmään.

Nyt, ollessani yksin kotona kirjoitan lähetysjohtajan paljastuksina sinulle päällimmäiset pohdinnat.

Kiitollisuus

Jumala on synnyttänyt Kansanlähetys-nimisen lähetysherätysliikkeen. Noin 49 vuotta sitten moni lähti suuren näyn valtaamana hullun rohkeasti liikkeelle. He veivät evankeliumia eteenpäin kotimaassa ja paikallisia Kansanlähetyspiirejä perustettiin.

Suureen näkyyn kuuluivat myös muut kansat. Nostan katsettani korkeammalle tavatessani näitä sankareista, joista suuri osa on jäänyt vailla huomiota. Taivaassa heidät tiedetään. Olen kiitollinen heistä, jotka sydämen palossa lähtivät lähelle ja kauas.

Kiitoksen ansaitsevat myös rukoilevat ja uhraavat kotijoukot. Lähetystyöntekijöitä ei olisi lähetetty ilman heitä.

Murhe

Tänään kiitollisuus ja murhe ovat sekoittuneet mielessäni kuin kaksi villalankaa yhdeksi keräksi.

Painimme koko päivän sen tosiasian kanssa, että rahat eivät riitä näin laajan lähetystehtävän toteuttamiseen pitkäksi aikaa. Miten käy työmme, jonka kautta eri puolilla maailmaa on perustettu seurakuntia ja ihmisiä on tullut uskoon?

Kotimaassa olemme painottaneet evankeliumin kertomista lasten ja nuorten parissa sekä median välityksellä. Joudummeko vähentämään pelastuksen sanoman julistamista? Mitä tulee tehdä toisin ja miten rakenteita tulisi muuttaa?

Tukalan talouden hedelmänä ovat silti monet rukoukset ja avunhuudot Jumalan puoleen.

Toivo

Mielessäni on Vanhan Testamentin Eben-Eser: ”Tähän asti on Herra meitä auttanut” (1. Sam. 7:12). Mekin olemme monta kertaa menneet vaikeiden aikojen lävitse.

Silloin tällöin kuulen puhuttavan kansanlähetysperheestä. Haasteiden aikana perheen yhteys ja huolenpito vahvistuvat. Rukoilemme enemmän ja odotamme Jumalan apua.

Toiseksi toivoa tuo tietoisuus siitä, että emme tee omaa vaan Jumalan työtä. Teemme uskollisesti ja rohkeasti sen, minkä voimme, Jeesusta ja Jumalan sanaa häpeämättä.

Kolmanneksi todellisen toivon näköalan ja halun ahertaa täysillä tarjoaa tieto, että olemme maailman hienoimmassa tehtävässä. Taivaassa on myös niitä, joille me annoimme mahdollisuuden kuulla sanoman Jeesuksesta.

Lähetyskansa pitää lähetystyötä pystyssä

Uskon, että lähetyskansamme pitää lähetystyön tukemista tärkeämpänä kuin sen supistamista. Siksi kirjoitan sinulle suoraan ja pyydän harkitsemaan tukea Kansanlähetyksen lähetystyölle.

Kiitos kun saan tässä olla

Olen kiitollinen kansanlähetysnäystä ja johdatuksesta, että minutkin on vedetty mukaan tällaiseen merkilliseen joukkoon, jonka unelma on, että moni löytää Jeesuksen.


Kirjoitus ilmestyi Uusi Tie -lehdessä 24.3.2016. Otsikkoja sekä lihavointeja lisätty.

Voit tutustua Kansanlähetyksen lähetystyöhön Suuressamukana.fi -sivustolla. Jos Jumala on puhunut sinulle kuukausilahjoittamisesta tai yksittäisestä lahjasta, voit tehdä sen esimerkiksi internetin kautta. Myös testamenttitulot ovat tärkeitä toiminnassamme.

Kuten tuossa kirjoitin, rukoilevat ja varoistaan uhraavat kotijoukot ansaitsevat kiitoksen. Työmme evankeliumin hyväksi olisi vähäistä ilman heitä.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa

Menneen arviointia ja tulevaan valmistautumista

”Toimita talosi, sillä sinä kuolet.”

Näin radikaalisti sanoi tällä viikolla arvostettu eläkkeellä oleva Kansanlähetyksen työntekijä. Sanat olivat alun perin Herran sanat kuningas Hiskialle. Työntekijämme tarkoitti it­seään ja päätti aloittaa elämässään uuden vaiheen, johon liittyi kuoleman huomioiminen. Elämäntehtävä on pääosin suoritettu, muistioita ja mappeja on nyt siivottu sekä testamentti tehty.

Evankelioiminen nousussa

Viisas arvioi mennyttä elämää ja valmistautuu tulevaan. Kuluneena vuotena Kansanlähetyksessä on ollut nousussa evankelioimistyö ja lähetystyö Eurooppaan saapuvien maahanmuuttajien keskellä. Evankelioimisen teologian voi tiivistää neljään osaan:

  • Jumala on luonut jokaisen,
  • synnin vuoksi jokainen on erossa Jumalasta ja kadotuksen alainen,
  • Jeesus tuli pelastamaan syntisiä ja
  • jokainen voi pelastua uskomalla Jeesukseen.

Sanoma on saatava kuuluviin. Hyviä käytäntöjä ovat erilaiset kurssit, ryhmät raamattupiireistä jumalanpalvelusyhteisöihin, kirjallisuuden jakaminen ja kotiseurat.

Evankelistoja ja todistajia

Evankelistojen erityinen tehtävä on kiertää ja kutsua ihmisiä Jumalan valtakuntaan. Evankelistat eivät kuitenkaan ratkaise evankelioimisen haastetta.

Kristikunta Suomessa ei kaipaa vain puhujapöntöissä loistavia esiintyjiä vaan uskovien joukkoliikettä, jossa ihmistä lähelle menevä rohkea kristillisyys vaikuttaa ja kutsuu uskoon kirkoissa ja sen seinien ulkopuolella. Tarvitaan niitä, joilla on aikaa ”ei vielä”-uskovien vierellä viipymiseen.

Uutta innostusta lähetystyössä!

Lähetimme tänä vuonna työntekijöitä maahanmuuttajien tavoittamiseen Ateenaan ja Berliiniin. Kaikessa lähetystyössämme haluamme keskittyä ennen kaikkea evankeliumin julistamiseen.

Taloudellisesti tämä ei ollut Kansanlähetykselle helppo vuosi. Testamentit ovat pitäneet talouttamme pystyssä lähetystyön kulujen kasvaessa muun muassa kohdemaiden lisääntyvän verotuksen ja heikentyneen euron tähden.

Tässä tilanteessa minua ilahduttaa lisääntyvä kuukausilahjoittajien joukko. Ensi vuoden tavoitteeksi asetimme 1 000 uuden kuukausilahjoittajan määrän. Tämä on todella rohkea tavoite, johon etsimme sitoutujia.

Raamattu, herätys ja lähetys

Alussa mainitut sanat saavat aikaan oman elämäni tutkistelun. Kun katselen historiaani taaksepäin, nousee kiitollisuus rikkaasta elämästä. Vuonna 1990 tulin opiskelemaan Raamattukouluun Ryttylään, jossa sain opetusta, kuljeskelin pimeitä kujia ja rukoilin johdatusta. Olen saanut 22 työvuoden aikana suuren ystäväverkoston. Kansanlähetyksen kolmen avainsanan näky – Raamattu, herätys ja lähetys – sytyttää vieläkin.

Jeesuksen kanssa tulevaan

Minäkin joudun joskus toimittamaan taloni. Silloin tärkeintä on se, että tunnen Jeesuksen Kristuksen pelastajanani ja olen uskon perusteella Jumalan lapsi.

Miksi julistaisin ihmisille jotain muuta evankeliumia kuin sitä, mikä pystyy pelastamaan minut ja tuomaan ilon ja onnen elämääni? Iloitsen joulun sanomasta: ”Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä… minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi.”

-Kolumni Uusi Tie -lehdessä 16.12.2015. Otsikot lisätty ja muotoilua muutettu.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Mika Tuovinen - kuva Philippe Gueissaz

Miksi olen mukana Kansanlähetyksessä?

Todella hienoa, että luet Etelä-Savon Kansanlähetyksen Vie Sana -lehteä. En tiedä, millainen linkki sinulla ja Kansanlähetyksellä on, mutta tämä lehti todistaa, että jokin asia teitä yhdistää.

Italia lähtökohtana

Minulle suhteessani Kansanlähetykseen muodostui käänteentekeväksi ensimmäinen vastuutehtäväni Kansanlähetyksessä kesällä 1989. Minut kutsuttiin nuorten Italia-aktioon autonkuljettajaksi. Ajoimme Keski-Euroopan ja Alppien kautta Italiaan. Matkalla vasen käsivarteni ruskettui avoimen ikkunan tuodessa ilmavirtauksia Volkswagen Kleinbussissa italian alkeita ja lauluja opiskelevalle rämäpäiselle joukolle. Tästä matkasta seurasi kaksi asiaa. Tulomatkalla vasen käteni oli italialaisessa kipsissä, koska olin pudonnut muistomerkistä, johon olin nuoren miehen innolla kiivennyt. Toinen seuraus oli opiskelun aloittaminen seuraavana talvena Ryttylässä Kansanlähetyksen teologisella kurssilla.

Myöhemmin olen ollut Kansanlähetyksessä nuorisosihteerinä, lähetystyöntekijänä, piirijohtajana, aluekoordinaattorina ja viimeiset neljä vuotta liikkeen johtajana.

Miksi Kansanlähetyksessä?

Miksi olen jäänyt Kansanlähetykseen? En siksi, että se olisi ollut paras, suurin tai kaunein järjestö. Suuri syy oli se, että Jumala johdatti minut tähän joukkoon. Muita syitä on se, että tässä joukossa olen kokenut sydänten sympatiaa. Täällä on otettu vakavasti ne asiat, jotka minua jo nuoruudessa puhuttelivat. Jumalasta puhutaan avoimesti ja häpeilemättä, Jeesus Kristus on uskon keskus, taivas ja helvetti on totta. Täällä uskotaan, että Raamattu on Jumalan sanaa, rukoillaan herätystä Suomeen ja halutaan tavoittaa evankeliumilla mahdollisimman monia. Kuulen kutsun uskoa Jeesukseen omana Herrana ja Vapahtajana. Maailmanlähetys ja pakanoiden tavoittaminen evankeliumilla on tärkeää. Jokaista uskovaa kutsutaan lahjojen mukaiseen tehtävään.

Kotoisuuden tunne

Muun muassa nämä ovat minulle tärkeitä asioita. Siksi haluan antaa aikaani, intoani ja voimavarojani tämän liikkeen palvelukseen. Täällä koen olevani kotona. Ehkä sinullekin äsken mainitsemani asiat ovat tärkeitä ja koet kotoisuutta joukossamme.

Kiitän sinua, kun olet ollut mukana tässä ihmeellisessä 48 vuotta jatkuneessa työssä. Monia vaikeuksienkin keskellä olemme julistaneet evankeliumia ihmisille pelastukseksi kotimaassa ja lähetyskentillä. Taivas yksin tietää, mitä kaikkea sinunkin rukouksillasi, palvelutyölläsi ja taloudellisella tuellasi on saatu aikaan.

Ole siunattu ja siunaukseksi
Mika Tuovinen
lähetysjohtaja

Kirjoitus Etelä-Savon Kansanlähetyksen lehdessä marraskuussa 2015. Otsikot lisätty. Kuva Philippe Gueissaz. Tule tukijoukkoihin ja/tai tilaa Mikalta sähköpostissa tuleva kirje.

 

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Laki ja evankeliumi

Laki ja evankeliumi

Tasapainoinen kristillinen elämä pelastuksesta pyhitykseen perustuu lain ja evankeliumin oikeaan ymmärtämiseen. ”Laki ja evankeliumi” ovat Raamatun ja myös luterilaisuuden kaksi keskeistä sanaa.

Laki

Laki kertoo, mitä meidän tulee tehdä. Se kertoo mikä on oikein, ja käskee meitä toimimaan sen mukaisesti. Laissa on lupaus: jos teet tämän, saat palkinnon. Jokainen ihminen kulttuurista riippumatta tuntee Jumalan luonnollisen moraalilain vaatimukset. Nämä lain vaatimukset saattavat johtaa ihmisen toteuttamaan erilaisia uskontoja voidakseen niiden avulla pelastua. Luonnollinen laki on synnin vuoksi vääristynyt, siksi Jumala antoi oman lakinsa, jonka keskuksena on 10 käskyä. Ne kertovat, miten tulee elää Jumalan ja lähimmäisen kanssa. Synnin seurauksena emme voi kuitenkaan täyttää Jumalan lain vaatimuksia.

Evankeliumi

Evankeliumi kertoo Jeesuksen meille ansaitsemasta pelastuksesta. Kaikki on valmiina. Pelastuksen lahja annetaan kaikille ihmisille uskon kautta Kristukseen. Laissa oli lupaus: jos pystyt täyttämään tämän, saat palkinnon. Evankeliumissa on lupaus: saat kaikki pelastuksen aarteet, vaikka et pysty itse tekemään mitään. Laki on kaikkien ihmisten sydämessä, mutta evankeliumi opitaan tuntemaan vain Raamatun opetuksen kautta.

Laki ja evankeliumi kertovat Jumalan olemuksesta ja toiminnasta

Sekä laki että evankeliumi kertovat Jumalan rakkaudesta ja vanhurskaudesta. Luterilainen usko ottaa molemmat Jumalan puhetavat huomioon, sillä molemmat kuvaavat kolmiyhteistä Jumalaa.

Julistamme sekä lakia ja evankeliumia, mutta samalla teemme erotuksen näiden välille. Evankeliumi antaa sen, mitä käskyt vaativat. Lutherin mukaan ”Käskyjä on saarnattava syntisten kauhistuttamiseksi ja heidän syntiensä paljastamiseksi, jotta he katuisivat ja kääntyisivät.” Tämä jälkeen on saarnattava Kristusta, joka kantoi syntiemme rangaistuksen ja antaa meille vapauden. Lailla ja evankeliumilla on erilaiset tehtävät.

Usein väitetään, että ihmistä ei kiinnosta enää vanha kysymys: ”Miten löydän armollisen Jumalan?” Vaikka tämä kysymys ei kiinnostaisi, kirkon tulee jatkuvasti esittää se. Tai sitten moni luulee: ”Totta kai Jumala on armollinen”. Aikamme ihmiselle on vaikea uskoa Jumalaan, joka tuomitsee synnin ja syntisen. Laki ja evankeliumi antavat vastauksen kumpaankin väitteeseen.

Laki ja evankeliumi lähetystyössä

Myös lähetystyössä lain ja evankeliumin ymmärtäminen on tärkeää. Esimerkiksi islamia kohdatessa lähetystyöntekijän on asetettava lain rima oikealle korkeudelle, jotta muslimi huomaisi, että hän ei omin voimin voi täyttää käskyjä. Tämän jälkeen lähetti voi kertoa, miten hän on löytänyt ratkaisun Jumalan täydellisten vaatimusten edessä. Toinen aiheeseen liittyvä teema on kirkon tekemä humanitaarinen työ. Jos tätä tärkeää asiaa lähestyy lain ja evankeliumin näkökulmasta, kuuluu se lain julistukseen, sillä se ei kerro mitään Jeesuksesta. Vain sanallinen todistus Kristuksesta tuo ikuisen pelastuksen. Siksi kirkon lähetystyö ei saa muuttua pelkäksi avustustoiminnaksi.

Evankeliumissa on voima muuttaa

Ihmisluonnon on helpompi hyväksyä laki kuin evankeliumi. Myös uskovan elämässä laki saa helposti yliotteen. Kun haluamme seurata Jeesusta, saatetaan sanoa: kun antaudumme täydellisesti Kristukselle, Pyhä Henki saa uudenlaisen toimintatilan meissä. Uskonkilvoitus voi muuttua epäjumalanpalvelukseksi, jos keskipisteenä ovat meidän tekomme eikä Kristuksen sovitustyö. Vain evankeliumi ja Kristuksen rakkauden kokeminen voi saada aikaan muutosta meissä.

Lain ja evankeliumin julistus

Lain ja evankeliumin oikea julistus on luterilaisen uskonkäsityksen perusta. Voimme joutua väärälle tielle ainakin kolmella tavalla.

  1. Ensiksi vaikenemme Jumalan täydellisestä laista. Syynä voi olla ihmispelko tai ajatus, että Jumalan täydellisten vaatimusten, lain, synnin ja kadotuksen mainitseminen estää ihmisiä turvautumasta Kristukseen.
  2. Toiseksi vaikenemme täydellisestä evankeliumista, jolloin Kristuksen täydellinen sovituskuolema hämärtyy.
  3. Kolmanneksi evankeliumi voi hävitä kokonaan jos puhutaan armollisesta Jumalasta, mutta vaietaan Jumalan armon perustasta. Paradoksaalisesti juuri tällainen ”armollisesta Jumalasta” puhuminen ilman Kristusta johtaa ihmisen armottoman Jumalan kohtaamiseen viimeisenä päivänä.

(Tämä kirjoitus on johdanto Uusi Tie -lehden kirjoitussarjaan 2013.)

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Uskonpuhdistuksen sola lauseet

Ristin luona paras paikka

Ymmärrän Jumalaa koko ajan vähemmän, mutta tarvitsen häntä enemmän. Olen ollut Jeesuksen seurassa jo yli kolmenkymmenen vuoden ajan. Hienoja vuosia, vaikeitakin hetkiä, mutta koko ajan parhaassa seurassa. Huomaan peruutuspeilistä katsellessani, ettei minun ole tarvinnut pettyä Jumalaan kertaakaan. Hän on ollut kanssani, kun vaellan pimeässä laaksossa ja silloin, kun olen vihreillä niityillä virvoittavien vetten äärellä.

Lyhyt uskonoppi

Olen ollut hengellisessä työssä yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Tänä aikana minun syvimpänä sanomana on ollut suomalaisen herätysliikedogmatiikan lyhyt uskonoppi, jossa on kaksi kohta: ”Minä olen kadotettu syntinen, Kristus on syntisen pelastaja!” Tähän perustuu koko uskoni. Itse asiassa tämä on nyt minulle tärkeämpää kuin kaksi- tai kolmekymmentä vuotta sitten.

Minun ansioni

Ensinnäkin siksi, että minulla ei ole Jumalalle juurikaan omia ansioita vietävänä. Ainoa ansioni on Jeesuksen ansio minun puolestani. Hänen ristillä vuodatetun verensä tähden kelpaan Jumalalle. Raamattuun levollisesti luottaen ripustan tähän koko ikuisuuteni.

Missä se Jumalan voima on?

Toiseksi tämä on minulle tärkeää siksi, että se on pysynyt koko kristikunnan alusta asti opetuksen ytimenä. Aina välillä kristityt innostuvat erilaisista uusista löydöistä, joiden avulla muka päästään Jumalalle lähemmäksi, taivasten valtakunta tuodaan maan päälle ja herätys saapuu. Tällaiset löydöt eivät ole uusi kiusaus. Paavalikin tunsi tämän. Siksi hän kirjoitti Korintin kristityille tärkeän ohjeen: ”Juutalaiset vaativat ihmetekoja, ja kreikkalaiset etsivät viisautta. Me sen sijaan julistamme ristiinnaulittua Kristusta” (1 Kor. 1:22–23). Tässä sanomassa on Jumalan voima.

Vaatimuksiin väsyneelle

Kolmanneksi keskittyminen ristiinnaulittuun tuo levon niille, jotka ovat väsyneet toisten kristittyjen esittämiin suuriin vaatimuksiin. Usein myös omasta sisimmästä tulee vaatimuksia, joita täyttämällä luulemme ansaitsevamme enemmän Jumalan hyväksyntää. Jumalan hyväksyntä hankittiin 2000 vuotta sitten Golgatan ristillä. Jeesus ei vie orjuuteen vaan vapauteen.

Golgatan veressä on voima!

Nuorena uskovana ajattelin, että aika hyvän kaverin Jumala on pelastanut. Vuodet tekevät tehtävänsä. Ulkokuori rapistuu ja Jumalan valaisussa se hyvä kaveri on hävinnyt johonkin. Tilalla on mies, joka tarvitsee Jumalaa enemmän kuin aikaisemmin. Tarvitsen sanomaa siitä, että Jeesuksen Kristuksen veri puhdistaa minut kaikesta synnistä. Tämän veren vuoksi Jumala viha ei kohtaa minua viimeisenä päivänä. Se iski kerran ristillä Jeesukseen, eikä iske enää Jeesuksen seuraajiin.

Minäkin saan uskoa!

Luulen, etten ole ainoa, jolle sanoma ristiinnaulitusta Kristuksesta on suurin riemun aihe. Kristinuskon keskus en ole minä ja minun tekoni vaan Jeesus ja hänen tekonsa minun puolestani. Tähän uskon ja tätä parempaa sanomaa tästä maailmasta ei löydy. Tämä pelastuksen sanoma kuuluu myös sinulle. Tule, sillä kaikki on valmiina.

Kirjoitus Uusi Tie -lehdessä 24.9.2015. Väliotsikot lisätty.


Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Levähtäkää vähän

Sielun salaista mannaa

Automatkalla kesälomalle koin harvinaisen hetken. Sanotaan tämän kesän säästä mitä tahansa, sinä päivänä aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Hämmästelin kesän kauneutta. Miksi taivas piirtyy sinisenä eikä jonkun muun värisenä? Järvikin heijastaa kauniisti taivaallista valoa.

Kiitollisena jatkoin matkaa taideteosta ihmetellen. Jumala loi lumoavan maailman itseään ja meitä varten, jotta ihailisimme, nauttisimme ja kiittäisimme kauneudesta. Tämähän on luonnollista, sillä täydellinen rakkaus pyrkii antamaan rakkautensa kohteelle parasta ja kauneinta.

Joskus luulin, että Jumala loi ihmisen, koska hän tarvitsi jonkun, jota rakastaa. Olin tässä varmaan väärässä. Jumalalla on kolminaisuuden persoonissa itsessään rakkauden kohde. Toki Jumala rakastaa ihmisiä, mutta hän ei luonut ihmistä tyydyttämään läheisriippuvuuttaan. Jumala loi meidät vapaasta tahdostaan. Hän ei anna siunauksiaan odottaen vastapalvelua. Lue loppuun

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Rukoikaa elon Herraa

Minulla on unelma

Kirjoitan tätä lentokoneessa matkalla Japaniin. Rukoilen, että Jumala sanoisi jotain. Haluaisin olla muste, jolla Jumala voisi kirjoittaa sydämeesi.

Jumalalla on varmasti paljon asioita kerrottavana lapsilleen ja kansalleen, jos se vain ehtisi pysähtyä kuuntelemaan. Minun sydämelleni hän on antanut muutaman taakan, jotka ovat samalla unelmia.

Minulla on unelma, että jokainen suomalainen voisi kuulla kutsun uskon omistamiseen. Usein kutsu on kuulunut kovaa ja ylhäältä. Ehkä nyt saman kutsun voisi esittää alhaalta ja nöyremmin. Haluan oppia rakastamaan jokaista siten, että toimin myös heidän iankaikkiseksi parhaaksi. Koska jokainen on luotu elämään Jumalan yhteydessä, tehtävämme on auttaa heitä löytämään usko.

Pelkkä myötätunto ei auta ihmisiä pelastumaan. Tarvitsemme koko Jumalan kansan heräämistä rukoukseen, antamiseen ja sielujen voittamiseen.

Joka päivä kolme bussilastillista suomalaisia siirtyy ikuisuuteen. Jotkut pääsevät taivaaseen, toiset joutuvat helvettiin. Koskettaako tämä enää ketään? Kyllä! Minua väsyttää oma kylmä sydän. Myös se että toisten kanssa annan tämän tapahtua.

Nuorena kristittynä kuulin hyvän rukouksen, josta tein sydämeni rukouksen: Jumala, anna minun elää elämäni siten, että joku voisi löytää kauttani pelastuksen.

Kansanlähetyksessä on ollut evankelioimisen, lähetysnäyn ja sielujen voittamisen rämäpäinen näky. Se on aina vaarassa unohtua. Radikaaliutta ja rakkautta kadotettujen puolesta tarvitsemme taas. Olisimmepa liikehdintä, jonka kautta löydetään Jeesus.

Kuulin tarinan kahdesta uskoontulleesta ystävästä. Toinen masentui maailman jumalattomuuden ja pahuuden vuoksi – ja ehkä kirkonkin tilanteen tähden – ja pyysi Jumalalta, että pääsisi täältä maailmasta pois taivaaseen. Jumala suostui rukoukseen. Taivaassa hän alkoi kaipaamaan maan päälle jäänyttä kaveriaan. Vuodet kuluivat. Taivaassa hän ihmetteli, että mihin ystävä on jäänyt kun hänestä ei kuulu mitään. Kerran tuli päivä, jolloin hän näki suuren pölypilven nousevan horisontissa. Pölypilvi syntyi suuresta ihmisjoukosta, joka käveli kohti taivaan porttia. Joukon edessä oli tutun näköinen mies. Hänen vaatteensa olivat jo kuluneet ja reikäisetkin. Mutta hän oli täynnä riemua. Maan päältä saapunut onnellinen mies sanoi: Tulin vasta nyt! En voinut jättää näitä ihmisiä maan päälle oman onnensa nojaan. He eivät tunteneet Jeesusta, mutta nyt tuntevat.

Tällainen minäkin haluan olla.

Lähetysjohtajan unelmat eivät nyt täällä kahdentoista kilometrin korkeudessa liity kirkkopolitiikkaan vaan siihen, että taivas täyttyisi ja helvetti tyhjenisi. Pitäisi varmaan olla enemmän taivaan läheisyydessä.

(julkaistu Uusi Tie -lehdessä 26.3.2015)
Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Joh 3:16

3:16 -päivä!

Tänään on 16. maaliskuuta. On siis 3:16 -päivä.

Rakastamani raamatunlause – Joh 3:16 – joka kertoo Jumalan hyvästä suunnitelmasta koko maailmaa ja jokaista ihmistä kohtaan on aihetta nostaa esiin.

Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.

  • Jumala on.
  • Jumala rakastaa.
  • Rakastaminen on parhaansa antamista.
  • Jumala antoi Poikansa, Jeesukseen.
  • Usko Jeesukeen pelastaa.
  • On olemassa ikuinen kadotus ja elämä.
  • Valitse elämä!
Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa