Aihearkisto: Kirkko

Kaksi avustustyöntekijää surmattiin Afganistanissa

Viisi vuotta kahden avustustyöntekijän surmasta

Viisi vuotta sitten 24.7.2014 kaksi ystävääni ja työtoveriani tapettiin Afganistanin Heratissa. Heidät aamuttiin auton takapenkille ohikulkevasta moottoripyörästä.

Kaija Martin ja Seija Järvenpää olivat kuolemaansa edeltäneenä iltana kutsuneet ystäviään kylään. Eräs vieraana ollut kertoi, että näiden kahden naisen kasvot säteilivät tuona iltana aivan ihmeellisellä tavalla. Seuraavana aamuna he siirtyivät Herransa luo kirkkauteen. Jumala varmaan tiesi, mitä tapahtuu.

Mahtoiko Vapahtajamme Jeesus Kristus nousta seisomaan Jumalan oikealla puolella tervehtiäkseen kahta Heratista saapuvaa ystäväänsä kuten kristikunnan ensimmäistä marttyyriä Stefanosta aikoinaan. Ehkä hän sanoi: ”Tervetuloa kotiin!”

Kaija ja Seija lähtivät elokuussa 1998 Jumalan rakkauden kutsumana köyhyyden ja monen kärsimyksen maahan Afganistaniin. He lähtivät tuolloin työtovereina samalla lennolla, ja kukapa olisi uskonut, että he palasivat elokuussa 2014 Helsinkiin samalla lennolla. Mutta arkuissa, joita oli vastaanottamassa Helsingin lentoaseman VIP-terminaalissa myös valtiovallan edustajat. Radio ja televisio kertoi sekä heidän surmastaan että tuosta päivästä kun heidän maallin tuotiin Suomeen. Muistan nuo tapahtumat hyvin.

Sain tiedon surmasta ennen puolta päivää 24.7.. Sen jälkeen päivä meni minulla kriisiryhmän johtamisessa ja kommentteja antaen muun muassa Ryttylään tulleille tiedotusvälineille. Yöllä ennen nukkumaan menoa kuuntelin laulua ”Sodan jälkeen”, jossa oli aivan kuin profeetallista tekstiä tähän tapahtumaan liittyen:

”…mutta laukaukset korvissa vain soi, mielessä vain voiton seppeleet, kohta sota-asun heittää voin.
Heidät puetaan valkoisiin vaatteisiin,
heille annetaan seppeleet,
heidät palkitaan,
heidät kruunataan,
sodan jälkeen kyyneleet kuivataan.”

Kaijan ja Seijan omaiset ja ystävät, olkaa siunattua surussanne ja muistellessanne rakkaitanne.

Meille kaikille tämä on

  • Kutsu muistaa kirkkomme marttyyreja.
  • Kutsu nähdä maailman haasteet.
  • Kutsu vastata haasteeseen. Emme voi rakastaa kaukaa, tulee mennä lähelle.
  • Kutsu sitoutua täysillä Jumalan seuraajaksi ja ihmisten palvelijaksi.

Eräs Keski-Aasian kristillisyyden asiantuntija pyysi minua kiinnittämään huomiota siihen, että historian suurin herätys afgaanien keskuudessa alkoi tämän tapahtuman jälkeen. Hän sanoi, että näillä tapahtumilla on yhteys.

Afganistanissa ei muuten vieläkään ole yhtään kirkkorakennusta. Kristittyjä on vähän ja he joutuvat toimimaan salassa. Mutta Euroopassa monet afgaanit ovat löytäneet uuden elämän Jeesuksessa. On herätyksen aika.

Katsellessani Seijan ja Kaijan kuvia rukoilen: Jumala, anna minullekin enemmän tuollaista rakkautta. He olivat valmiita luopumaan kaikesta. Lopulta elämästäänkin.

Seija ja Kaija, teidän elämänne puhuu meille voimakkaasti vielä rajankin takaa! Mekin haluamme elää palvellen Jumalaa, säilyttää uskomme ja voitonseppeleemme!

Te olette kotona! Me tulemme perässä! Tapaamisiin!


Lue lisää:

Kutsumus muuttaa maailmaa. Kirjoitukseni Uusi Tie -lehdessä 28.8.2014.

Siunauspuheeni Seija Järvenpään hautaansiunaamisessa 31.8.2014.

Rakkauden vuoksi. Pieni kommentti Kaijan ja Seijan elämäntyöhön 8.12.2014. Blogikirjoitus.

Afganistanissa kuolleiden avustustyöntekijöiden muistokivi paljastettu 9.8.2015. Blogikirjoitus.

Vuosi avustustyöntekijöiden surmasta Afganistanissa. Blogikirjoitus 24.7.2015

Muistoja kolmen vuoden takaa. Seija ja Kaija in memoriam. Blogikirjoitus 24.7.2017.

Rakkauden tähden annettu elämä. Blogikirjoitus 24.7.2018

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Rohkeasti kristitty

Rohkeasti kristitty (Seppo Häkkinen)

Tällä Ylpeys-viikolla Mikkelin hiippakunnan piispa Seppo Häkkinen kirjoitti Itä-Häme -lehdessä uutisoinnista kirkon osallistumisesta Helsinki Pride -viikon tukijaksi. Häkkinen piti tällaista uutisointia valitettavana. Kirkkohallituksen johtoryhmällä ei olisi ollut valtaa tehdä koko kirkkoa koskevia päätöksiä asiasta.

Häkkinen sitoutuu kirkon perinteiseen käsitykseen avioliitosta miehen ja naisen välillä. Hän toteaa kirjoituksessaan muun muassa näin:

Ihmisyyttä ja seksuaalisuutta koskevan kirkon opetuksen mukaan Jumala on luonut ihmisen mieheksi ja naiseksi ja asettanut avioliiton. Näin kaksi sukupuolta sekä miehen ja naisen avioliitto ovat Jumalan tahtomia instituutioita. Ne ovat sopusoinnussa myös biologisen todellisuuden kanssa. Sukupuoli ei ole pelkkä sosiaalinen, ihmisten luoma konstruktio vaan Luojan antama ja Kristuksen vahvistama asia.

Kirkon ei tule olla avoin sellaisille vieraille ideologioille, jotka pyrkivät murtamaan sen opetusta ihmisestä, avioliitosta ja seksuaalietiikasta. Kirkon opetus on osoittautunut vuosituhansien aikana kestäväksi elämän perusperiaatteeksi siitä huolimatta, että niiden mukaan ei ole aina haluttu tai kyetty elämään. Kristillinen perhe- ja seksuaaliopetus ei perustu vain inhimillisiin kokemuksiin vaan Jumalan ilmoitukseen.

Kirkon pitää uskaltaa pitää esillä omaa perinteistä näkemystään avioliitosta ja seksuaalisuudesta. Kyse ei ole ahdasmielisyydestä vaan siitä, millaiseksi Luojamme on ihmiselämän tarkoittanut, jotta yksilöt, perheet ja yhteiskunta eläisivät hyvää elämää.

Kiitän piispa Häkkistä näistä sanoista. Mielestäni hän toteutti tässä piispallista tehtävää nostamalla tässä sekavassa ajassa kirkon ja Raamatun opetuksen kirkkaasti esille.

Piispan paimenkirje Rohkeasti kristitty

Luin Seppo Häkkisen kirjan Rohkeasti kristitty heti keväällä 2019. Liitän tähän ajatuksiani kirjasta. Nämä ajatukset laitoin myös Uusi Tie -lehteen.

Pidin piispa Seppo Häkkisen uunituoretta paimenkirjettä ”Rohkeasti kristitty” kädessäni ja pohdin, mitähän Mikkelin hiippakunnan piispa haluaa meille toisessa paimenkirjeessään sanoa. Paaluttaako hän kantansa ajankohtaisiin aborttiin, eutanasiaan, pappeuteen tai kenties jumalanpalvelusyhteisöihin, joille hän toivoi selkeämpää asemaa piispainkokoukselta. Mitä piispa sanoo evankelioimisesta?

Katseltuani kaunista kansikuvaa aloitin lukemisen. En löytänyt temaattisesti jäsenneltyjä opinkäsittelyjä, vaan piispa Häkkisen puheisiin, saarnoihin ja kirjoituksiin perustuvan paimenen äänen. Häkkinen toivoo kirjansa oleva ”luotettava opastaja nykyisenä hengellisesti ja uskonnollisesti monenkirjavana aikana”. ”Paimenkirjeellä haluan rohkaista kirkkomme jäseniä ja työntekijöitä olemaan rohkeasti kristittyjä. Nyt on sen aika. Silloin toteutamme Kristuksen meille antamaa tehtävää.”

Piispa puhuu kirkossa olemisen ja kirkon uudistumisen puolesta. Hänen mukaansa kirkossa on helppo tunnistaa puutteita ja syntejä. Kristittyjen syntiä ei tule puolustaa, vaan siitä on tehtävä parannus. Häkkisen mukaan koskaan ei ole ollut täydellistä yhteisöä, mutta epätäydellisellä yhteisöllä on toivo pelastuksesta. Hän kehottaa uskovia rukoilemaan seurakuntien puolesta. ”Ihmisten yhteisönä kirkko on monin tavoin vajavainen, mutta Kristuksessa siltä ei puutu mitään. Älä katso kirkkosi ja seurakuntasi vihreitä, vaan sen Herraa, Jeesusta Kristusta.” ”Kirkon ei pidä puolustaa menneisyyttään, vaan rakentaa tulevaisuuttaan.” ”Nyt ei ole aika heittä hansoja tiskiin, vaan ryhtyä työhön.”

Piispa kaipaa rohkeutta evankeliumin julistamiseen. Uskosta ei tule puhua hiljaa kuiskaten vaan selkeästi. Kirkko sanomansa kanssa ei saa jäädä marginaaliin pienen piirin puuhasteluksi vaan tulee mennä julkisuuteen julistamaan rohkeasti evankeliumia. ”Identiteetiltään vahvan kirkon ei tarvitse pyydellä anteeksi olemassaoloaan. Se on tietoinen omasta kutsumuksestaan ja tehtävästään.”

Piispa nostaa erityisen vahvasti esille kotien kristillisen kasvatuksen merkityksen. “Koti on pieni seurakunta”, hän kirjoittaa. Vanhemmilla ja isovanhemmilla on tärkeä tehtävä uskon opetuksessa. ”Kotien kristillinen kasvatus on kiireellisimpiä ja tärkeimpiä alueita, joihin kirkossamme on tartuttava voimakkaasti. Onneksi näin on monin paikoin jo tehty” (s. 21)

Kirjansa lopussa piispa muistuttaa Jeesuksen antamasta lähetystehtävästä. Hän huomauttaa, että meilläkin on evankeliumi lähetystyön tuloksena. Hän toteaa, että lähetystehtävää ei ole vielä suoritettu loppuun.

Kirjassa on vahva painotus Jeesuksessa ja Jumalan armossa. Armo tuotiin niin matalalle kuin mahdollista, mutta se sidottiin kuitenkin uskoon ja Jeesukseen. Näin se pysyi Jumalan ilmoittamana kristillisenä armona. Lisäksi armo liitetään nyt-hetkeen. Pelastus on varmaa siellä missä juuri nyt syntinen pyytää Jeesusta avukseen. Tässä on mielestäni hyvää mallia luterilaisesta evankeliumin julistamisesta.

Erityisesti nyt kun useampi julkisuuden henkilö on kuollut kiinnitin huomiota tapaan puhua kuoleman jälkeisestä elämästä. Häkkinen muistuttaa, että pitää puhua tuonpuoleisuudesta. Jossakin saarnoissa oli hyvin aikamme kristinuskoa kuvaava ajatus siitä, että kuolema on portti toisenlaiseen todellisuuteen. Häkkinen muistuttaa, että taivaaseen päästään armosta, Jeesuksen tähden. Tämä on hyvä. Mutta kirkossamme on katoamassa julistus siitä, että kuoleman jälkeen voi avautua toisenkinlainen tie: portti kadotukseen. Paimenen ei tule puhua vain taivaasta, vaan myös kadotuksen mahdollisuudesta. Ei kadotus kirjasta poissa ole. Kerran Häkkinen siteeraa …efraimilaisen rukousta, jossa helvetti mainitaan (s. 58). Taivaasta puhutaan rohkeasti, kadotuksesta hiljaa kuiskaten.

Entä ne asia, joihin ennen kirjan lukemista odotin mielipidettä. Muutaman kerran piispa tarttuu odottamiini ajankohtaisiin asioihin avioliittoon, aborttiin ja eutanasiaan. Tosin aika varovaisesti. Hänen mukaansa yhteiskunnan tulee vahvistaa avioliiton ja perheen asemaa sekä tukea niiden hyvinvointia. “Kirkolla on tarjottavana kodeille koeteltu ja hyväksi havaittu kristillinen arvomaailma.” Piispan mukaan ”Ihmisen elämä on arvokas alusta lähtien kuolemaan asti.”

Jumalanpalvelusyhteisöistä ei ole mainintaa. Evankelioimisesta piispa puhui siellä täällä. Sen kannalta tärkeitä olivat korostukset kaikista kristityistä Jumalan työtovereina eli maallikkous, Kristus-keskeisyys, uskon välttämättömyyden korostus ja diakonian painotus. Lopulta näen koko kirjan osana Mikkelin hiippakunnan uudelleen evankeliointia. Kirja on evankelioiva paimenkirje, jonka tarkoitus on huolehtia koko hiippakunnan väestöstä ettei yhdeltäkään jäisi ymmärtämättä, mitä Jumala on hänen puolestaan tehnyt. Kirjan perusteella en pidä Seppo Häkkistä ainoastaan piispana vaan evankelistana, joka saarnoissaan yrittää saada kuulijat uskomaan Jeesukseen Kristukseen.

Kirja korosti arjen kristillisyyttä. Aiheita vilisee paljon kuten maanviljelys, ilmastonmuutos, saattohoito, vanhusten arvostus ja syrjäytyminen. Piispa pyrkii lohduttamaan ja rohkaisemaan maan hiljaisia. Hän haluaa olla jokaisen ihmisen piispa ja johtaa jokainen Jeesuksen tuntemiseen. Kirjaa voi käyttää hartauskirjana. Siinä ollaan vahvasti kiinni kirkon perusopetuksessa, mikä onkin nykyään radikaalia. Kirjassa piispa kehottaa rohkeuteen: Rohkea kristitty ei häpeä Jeesusta, pelastusta, evankeliumia ja Raamattua.

Kiitos Mikkelin hiippakunnan piispalle kannanotosta Helsinki Pride-viikolla ja paimenkirjeestä. On hyvä olla rohkeasti kristitty.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
kirkko ja pride

Rienaava pride-ikoni ja Juudan kirje

Luterilainen ”ikonitaide” toi tänään tuskan sieluuni. ”Kirkko Helsingissä” juhlii Helsinki Prideä. Helsingin seurakuntien Facebook-sivu julkisti ikonin, joka kuvannee Jeesusta kirkas pride-sateenkaari sädekehänä. Päänsä päällä teksti ”Suurin niistä on Rakkaus”. Kädessään hahmolla on kirja, johon on piirretty sydän sateenkaaren värein.

En halua laittaa kuvaa ”ikonista” tähän näkyville, koska siinä mielestäni pilkataan Herraani ja Vapahtajaani Jeesusta Kristusta.

Nyt kun Suomen ev.lut. kirkko on tätä pride-tapahtumaa virallisesti tukemassa, saamme ehkä nähdä vieläkin provosoivampia ulostuloja seurakunnilta ja kirkolta tämän viikon aikana.

Perusteluna on, että kirkko ja rakkaus kuuluvat kaikille.

On totta, että uskon ydin on pelastus Jeesuksessa Kristuksessa. Kristillinen usko on muutakin; se on elämistä Jumalan tahdon mukaista uutta elämää.

Ajankohtainen Juudaan kirje

Uudessa testamentissa on yhden luvun mittainen Juudaan kirje. Juudas kertoo halunneensa ”kirjoittaa teille yhteisestä pelastuksestamme”, mutta hänelle tuli ”pakko kirjoittaa ja kehottaa teitä kilvoittelemaan sen uskon puolesta, joka kerta kaikkiaan on pyhille annettu”.

Kukapa armon kokenut ei haluaisi puhua Jeesuksessa olevasta pelastuksesta. Jostain syystä – Pyhän Hengen vaikutuksesta – Juudas koki, että nyt en voi välittää tässä kirjeessä raikasta armon sanomaa, sillä kristillinen usko on uhattuna.

Juudas kirjoittaa seurakunnan tilanteesta:

”Sillä teidän keskuuteenne on pujahtanut eräitä ihmisiä, joiden jo aikoja sitten on kirjoitettu tulevan tähän tuomioon, jumalattomia, jotka kääntävät meidän Jumalamme armon irstaudeksi ja kieltävät meidän ainoan valtiaamme ja Herramme, Jeesuksen Kristuksen.”

Minun mielestäni tuo Kirkko Helsingissä sivun ikoni kuvaa tätä armon kääntämistä riettaudeksi ja myös uskoni kohteena olevan Jeesuksen kieltämistä. Hänestä on tehty toinen jeesus (Gal. 1).

Juudaksen varoituksia

Juudas jatkaa kirjettään kuvaamalla Jumalan tuomioita. Egyptistä lähteneestä Jumalan kansasta suurin osa ei päässyt epäuskon tähden luvattuun maahan. Langenneet enkelit ovat kahleissa tuomion päivään. Sodoma ja Gomorra ”harjoittivat haureutta ja eksyivät luonnottomiin lihanhimoihin” ja ovat varoittavina esimerkkeinä meillekin. Juudas varoittaa Kainin tiestä ja Bileamin eksytyksestä.

Ohjeita uskoville vaikeina aikoina

Juudas kirjoittaa kyllä viimeisten ajan pilkkaajista. Mutta lopussa suuntaa ajatukset toisaalle ja kehottaa uskovia: ”rakentakaa itseänne pyhimmän uskonne perustukselle, rukoilkaa Pyhässä Hengessä ja pysyttäkää niin itsenne Jumalan rakkaudessa, odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen laupeutta iankaikkiseksi elämäksi. Ja armahtakaa toisia, niitä, jotka epäilevät.”

Ylistäkää kaiken keskellä Jumalaa

Ja lyhyen kirjeen lopussa on ylistys Jumalalle: ”hänelle, ainoalle Jumalalle ja meidän pelastajallemme Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, hänelle kunnia, majesteetti, voima ja valta ennen kaikkia aikoja ja nyt ja iankaikkisesti! Amen.”

Kriisiaika

Lukekaa lyhyt Juudaan kirje! Ihmetelkää sen ajankohtaisuutta!

Vaikka Juudas kuvaa Jumalan sanasta luopumista seurakunnassa, hän ei kehota lähtemään seurakunnasta pois. Hän kehottaa kilvoittelemaan uskossa.

Pitäkää huolta uskostanne! Lukekaa Raamattua! Kokoontukaa yhteen! Kokoontukaa vaikka kodeissa. Kutsu uskovia yhteen. Rukoilkaa! Pyytäkää armoa kansallemme, kirkoillemme, seurakunnille, herätysliikkeille, järjestöille, meille työntekijöille ja kaikille uskoville.

Olemme kriisitilanteessa.

Puhukaa yhteisestä uskostamme. Karttakaa eksytyksiä. Kilvoitelkaa uskon puolesta. Ylistäkää Jumala Jeesuksen kautta.


Viime viikolla tiedotettiin Suomen ev.lut. kirkon olevan mukana tukemassa Helsinki Prideä. Sain paljon yhteydenottoja. Pettymysten perusteella kirjoitin tämän: Kilvoituksen kirkko.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Kirkko pride ja kirkon Herra

Kilvoituksen kirkko

Minulle oli suuri pettymys kirkon tuki Helsinki Pride -tapahtumalle. Saamastani palautteesta päätellen se oli pettymys monelle muullekin.

Miksi moni pettyi?

  • Suomen ev.lut. kirkko on sitoutunut opetukseen avioliitosta miehen ja naisen välisenä liittona. Tämä on todettu vuosien varrella mietinnöissä uudelleen ja uudelleen. Tästä ei pitäisi olla epäselvyyttä.
  • Aiemmin Prideä on kyllä ollut tukemassa joitakin pääkaupunkiseudun seurakuntia, mutta nyt virallisesti Suomen ev.lut. kirkko.  Kirkko, joka on ollut rakas, menee mukaan toimintaan, jota pidetään vääränä. Siksi on petytty.
  • Moni kokee kirkon johdon olevan vaiti avioliitosta miehen ja naisen välisenä liittona ja antavan nyt tukensa Pride-viikolle.
  • Pride edustaa kirkon ihmiskäsityksen vastaista näkökantaa häivyttämällä mieheyden ja naiseuden.
  • Kirkko tällä päätökselle viestii, että homoseksuaalisuuden harjoittaminen ei olisi enää syntiä eli Raamatussa ilmoitetun Jumalan tahdon vastaista toimintaa. Kuitenkin Raamattu varoittaa homoseksuaalisista suhteista. Kirkko pyrkii vaikenemaan opetuksen synnistä tässä yhteydessä. Ydinkysymys kuitenkin lopulta on se, onko homoseksuaalisuuden harjoittaminen syntiä, josta on luovuttava. Tämä päätös viestii, että ei ole.
  • Monen luottamus kirkon päätöksiin ja linjaan on rapissut, ja he miettivät, voivatko olla jäseniä kirkossa.
  • Moni on alkanut tulevaisuuden pohdinnan miettien, voivatko jatkaa kirkon työntekijänä esimerkiksi pappisvirassa.
  • Kirkkohallituksen ylin johto sekä arkkipiispa oli päätöksen takana ja puolustelee sitä.
  • Moni ajattelee, että kirkon avioliittokäsitys mitätöitiin tällä.
  • Pettymyksen vuoksi moni näe enää tulevaisuuttaan Suomen ev.lut. kirkossa.

Moni pettyneistä on ollut aktiivisia kirkon ja seurakuntien työntekijöitä ja vastuunkantajia. He ovat halunneet toimia seurakunnan ja kirkon parhaaksi ja sen hengelliseksi uudistamiseksi. Tämä on ollut heille erittäin suuri isku. Moni pappi on kirjoittanut minulle. Eräs totesi, että tämä on ehkä järkyttävin asia, mitä kirkon puolelta on tapahtunut miesmuistiin.

Olen halunnut toimia kirkon parhaaksi ja sen hengelliseksi uudistamiseksi. Tiedän, ettei täydellistä kirkkoa löydy mistään. Todellinen kristillinen kirkko on aina siellä, missä uskotaan Jeesukseen Vapahtajana ja pyritään elämään Raamatun opetuksen mukaisesti. Toivoni instituutioihin rapistuu. Toivoni on Jumalan herättämissä paimenissa, julistajissa ja työntekijöissä, jotka pitävät huolta Jumalan kansasta. Voimme hakeutua jumalanpalvelusyhteisöihin ja sellaisiin paikallisseurakuntiin, joissa kuuluu hyvän paimenen ääni myös avioliittokysymyksessä. Uskovien on myös hyvä kokoontua keskenään lukemaan Raamattua ja rukoilemaan. Esimerkiksi kodeissa kokoontuvat raamattupiirit ovat tärkeitä.

Kunnioita ja rakasta kaikkia ihmisiä, myös niitä, jotka ovat eri mieltä kanssasi. Mutta älä tue Jumalan sanan vastaista toimintaa. Älä anna tämän asian viedä kiintopistettäsi pois Kristuksesta.

En kehota ketään eroamaan kirkosta, mutta kylläkin syventymään kirkon oppiin ja Raamattuun. Mutta kirkosta eronneillekin on paikka herätysliikkeissä kuten Kansanlähetyksessä. Tue niitä, jotka kirkossa, seurakunnissa ja järjestöissä pitävät Jumalan sanaa esillä. He tarvitsevat esirukousta ja rohkaisua. Olen kiitollinen, että herätysliikejärjestöjen ja kirkon työntekijöitä on ilmaissut ihmettelynsä kirkon mukana olosta Pride-viikolla ja muistuttaneet Raamatun ja kirkon käsityksestä avioliittona miehen ja naisen välisenä.

Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Syntiinlankeemuksen jälkeen elämässämme on pahoja säröjä. Kukaan ei ole synnitön. Tämän vuoksi Jumala antoi meille Raamatun ohjeeksi elämäämme ja Jeesuksen maailmaan pelastajaksi. “Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän” (Joh. 3:16).

Olen hyräillyt mielessäni virttä 164. Nyt on kilvoituksen kirkon aika. Kunnian kirkko on vasta edessä. Tässäkin taistossa, Kristuksen pyhät, eteenpäin.

1. On Kristus kirkon Herra,
sen luoja ainoa,
hän Hengen sille antaa
vedellä, sanalla.
Maan alhoista sen etsi
hän morsiamekseen
ja osti kuolemallaan
iäksi itselleen.

3. Ja vaikka maailmassa
on kirkko vieras niin,
häväisty, haavoitettu,
revitty uuvuksiin,
sen pyhät vartiossa
kuitenkin odottaa,
yön valta milloin päättyy
ja aamu aukeaa.

4. Näin seurakunta Herran
melskeessä taistelun
tähyää täyttymystä
rauhansa luvatun.
On kerran juhlariemu
silmissä voittajan,
ja kilvoituksen kirkko
on kirkko kunnian.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
stefanos marttyyri

Tapaninpäivä ja vainottu kristikunta

Tapaninpäivä eli toinen joulupäivä on kirkon kalenterissa tunnelmaltaan hyvin toisenlainen kuin ensimmäinen joulupäivä. Jeesuksen seimeltä siirrymme vainotun kirkon todellisuuteen.

Apostolien teot (luvut 6-7) antavat diakoni Stefanoksesta seuraavia kuvauksia:

  • ”täynnä Pyhää Henkeä”
  • ”täynnä armoa ja voimaa”
  • ”teki suuria ihmeitä ja tunnustekoja kansan keskuudessa”
  • ”puhui viisaasti”
  • kasvot olivat kuin enkelin kasvot
  • hänen sanojaan vääristeltiin ja hänet vietiin oikeuden eteen
  • tunsi Vanhan testamentin sanoman ja julisti sitä oikeuden edessä
  • löysi Vanhasta testamentista Jeesuksen
  • nuhteli oikeuden jäseniä: Olette kavaltaneet ja murhanneet Vanhurskaan
  • näki enemmän kuin muut: Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella
  • rukoili surmaajiensa puolesta
  • oli kristikunnan ensimmäinen marttyyri

Stefanos esikuvana rohkeudesta

Stefanos on esikuva myös meille Euroopan kristityille. Meillä on vanha kristillinen historia, mutta siitä puuttuu jotain, mikä Stefanoksella oli: Pyhän Hengen antama into ja rohkeus, Raamatusta nouseva Jeesus-keskeinen todistus sanoin ja teoin. Stefanoksella oli sanoma ja rohkeus sanoa se julkisesti vihamielisen kuulijakunnan edessä. Stefanos voi olla maaamme ja maanosamme uuden evankelioimisen roolimallina.

Stefanoksen kuolinpäivänä alkoi suuri kristittyjen vaino. Se ei kuitenkaan tukahduttanut ensiaskeleitaan ottanutta kristillistä kirkkoa, vaan vahvisti ja kasvatti sitä. Myöhemmin kirkkoisä Tertullianus kuuluisassa lauseessaan toteaa saman: ”Kristittyjen veri on siemen”.

Miten kristittyjen on suhtauduttava vainoon?

Raamattu puhuu vainoista ja kärsimyksistä paljon. Tässä muutamia kohtia:

*Kun kristittyjä vainotaan, heidän tulee iloita ja riemuita! ”Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä.” Matteus 5:11-12
*Maailma vihaa Jeesuksen seuraajia ja hänen sanansaattajiaan. ”Jos maailma vihaa teitä, muistakaa, että ennen teitä se on vihannut minua. Jos te kuuluisitte tähän maailmaan, se rakastaisi teitä, omiaan. Mutta te ette kuulu maailmaan, koska minä olen teidät siitä omikseni valinnut, ja siksi maailma vihaa teitä. Muistakaa, mitä teille sanoin: ei palvelija ole herraansa suurempi. Jos minua on vainottu, vainotaan teitäkin. Jos minun sanaani on kuultu, kuullaan myös teidän sanaanne.” Johannes 15:18-20 / ”Älkää ihmetelkö, veljet, jos maailma teitä vihaa.” 1 Johanneksen kirje 3:13
*Vaino ei ole Jeesuksen seuraajille yllätys. ”Mutta vainon kohteeksi joutuvat kaikki ne, jotka haluavat elää hurskaasti Kristuksen Jeesuksen omina.” 2 Timoteuskirje 3:12
*Siunatkaa vainojianne. ”Siunatkaa niitä, jotka teitä vainoavat, siunatkaa älkääkä kirotko.” Roomalaiskirje 12:14
*Ole uskollinen kuolemaan asti. ”Älä yhtään pelkää sitä, mitä joudut kärsimään. Saatana on sulkeva muutamia teistä vankeuteen, jotta teitä koeteltaisiin, ja te joudutte ahdinkoon kymmeneksi päiväksi. Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle voitonseppeleeksi elämän.” Ilmestyskirja 2:10

Arvojen konflikti

Jos kristitty kokee uskonsa tähden vierautta tai vainoa tässä maailmassa, se ei tarkoita, että uskossa olisi jotain väärin. Ne ovat osa Raamatun kuvaamaa kristityn elämää. Sen sijaan jos Jeesuksen seuraaminen ei tuo minkäänlaista arvojen yhteentörmäystä vallitsevan kulttuurin kanssa, ehkä silloin pitää kysyä, mitä uskon ja miten elän. Vainot ovat erilaisten maailmankatsomusten ja arvojen törmäystä, ja kristillisen uskon oppi ja moraali ovat monesti ristiriidassa vallitsevan kulttuurin kanssa. Tällaisessa tilanteessa kristittyjen ei tule muuttaa elämäänsä yhteiskunnan valtavirran mukaiseksi vaan olla uskollisia Jumalan sanalle.

Vainotun kirkon rukous

Nykyäänkin kristittyjä vainotaan ja tapetaan monissa maissa. Olen kuullut kertomuksia, joissa vainottu kristitty pyytää: Älkää rukoilko, että vainot loppuvat. Rukoilkaa, että kansani kääntyy Jeesuksen puoleen.” Tai: ”Me vainotut täällä rukoilemme länsimaisten kristittyjen puolesta, että he voisivat hyvinvoinnin keskellä säilyttää uskonsa”.

Vainotun kristityn tukena

Vainotut kristityt tarvitsevat tukeamme. Voimme rukoilla heidän puolestaan, pitää heihin yhteyttä, puhua heidän puolestaan, painattaa ja kuljettaa heille kristillistä kirjallisuutta ja Raamattuja, antaa viestejä ettemme ole unohtaneet heitä ja osoittaa uskossa samaa kestävyyttä ja rohkeutta kuin he. Tässä työssä voi olla mukana kristillisten järjestöjen kautta. Esimerkiksi Kansanlähetyksessä on alusta alkaen oltu vainotun kirkkon tukena erityisesti kommunistisissa maissa. Samankaltainen työ jatkuu nyt muualla.

Erityinen kiitos ystäville, jotka olette tukeneet vainottua kirkkoa vuosikymmenien ajan menneisyydessä ja teette sitä samaa nyt. Teillä on suuri ja arvokas tehtävä!


PS.  Suuressamukana.fi -sivulla kerrotaan:

  • ”Tuemme uskonsa tähden vangittuja tai heidän perheitään tiedottamisen, tarvittaessa vetoomuksien ja käytännön diakonian kautta”.
  • ”Haluamme tukea seurakuntia Raamattujen ja hyvien kristillisten kirjojen kustantamisessa ja jakelussa. Olemme kääntäneet ja kustantaneet mm. Leif Nummelan Raamatun punaista lankaa venäjäksi, viroksi ja unkariksi.”
  • ”Kansanlähetys tekee kirjallisuustyötä myös sellaisissa maissa, joissa Raamattu on kielletty kirja.”
  • ”Painatamme ja levitämme Raamattuja, Uusia testamentteja ja muuta hengellistä kirjallisuutta eri kielillä myös niille kristityille, jotka eivät muuten voi saada Jumalan sanaa tai hengellistä opetusta.”
  • ”Tämän työn kautta palvelemme kristittyjä maailman 50 vainotuimman kansan parissa toimittaen heille raamattukirjallisuutta.”

Lue lisää ja ole vainotun kristikunnan tukena.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Avioliitto kirkko

Kirkollinen kompromissi

Viime viikolla huomasin kolme tärkeää uutista. Lidl poisti tuotteestaan kuvankäsittelyohjelmalla ristin kirkon kupolista. Todellisuutta Santorinissa kuvankäsittely ei muuttanut, risti on yhä kirkon sinisen katon huipulla. Toiseksi luin, että piispainkokous on antanut suosituksen jumalanpalvelusyhteisöistä. Olin mukana työryhmässä laatimassa suositukselle pohjaesitystä, joka oli luonteeltaan innostavampi kirkon nykyisyyden ja tulevaisuuden kannalta. Jotenkin jarru- ja kontrolliasenne pääsi piispainkokouksen lopulliseen suositukseen. Se ei estäne yhteisöjen syntymistä, mutta voi viedä niitä kirkon ulkopuolelle.

Kaikki saavat vihkiä, mutta ei ole pakko

Kolmas uutinen liittyi selvitykseen evankelisluterilaisen kirkon vihkioikeudesta luopumisesta ja avioliittoon vihkimisen merkityksestä kirkon identiteetille. Piispainkokoukselle luovutetussa selvityksessä todetaan, että kirkon ei tule luopua vihkioikeudesta. Suuri kysymys on, miten kirkon tulee huomioida samaa sukupuolta olevien parien vihkiminen. Lehdissä uutisoitiin, että kompromissiehdotus sisältää vain pienen muutoksen, jossa kirkko jatkaa vanhalla käsityksellä miehen ja naisen välisestä avioliitosta, mutta sallii papeille samaa sukupuolta olevien parien vihkimisen.

Selvitys esittää suurempaa muutosta. Monesta vaihtoehdosta parhaimpana selvitys pitää etenemistapaa, jossa kirkkojärjestykseen kirjataan kaksi vihkimismallia: Toisaalta mies ja nainen, toisaalta samaa sukupuolta olevat parit. Tämän mukaisesti käsikirjaan laaditaan kaksi vihkikaavaa ja kaksi avioliiton siunauksen kaavaa. Ei tämä ole kompromissi vaan samaa sukupuolta olevien liittojen hyväksyminen kirkossa, vaikka kirkkojärjestykseen lisättäisiin yksittäisen papin oikeus kieltäytyä vihkimisistä.

Kirkko: avioliitto on miehen ja naisen välinen

Kirkko on risteyksessä. Kirkko on monta kertaa todennut avioliiton olevan miehen ja naisen välisen liiton ja että kirkossa ei saa vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja. Selvityksessä tämä kanta ei saa tukea. Kirkko on avioliittokysymyksessä valitsemassa tietä. Toinen vie Raamatusta poispäin yhteiskunnan enemmistölle myötämieliseen suuntaan, jossa suurten joukkojen jäsenyys kirkossa ja verotulot ehkä säilyvät kauemmin. Toinen johtaa suuntaan, johon kirkon oma itseymmärrys Raamatun valossa on koko ajan kuljettanut ja johon kuuluu ristin kantaminen.

Uusjakoa

Homoliittojen hyväksyminen on aiheuttanut ennennäkemätöntä kirkkojen hajaantumista ja sirpaloitumista, mutta myös kristikunnan uudelleen muotoutumista viime vuosien aikana. Anglikaanikirkon sisällä on syntynyt Gafcon, joka tukee kirkon perinteestä ja Raamatusta nousevaa miehen ja naisen välistä liittoa ja sen tukijoita. Norjassa on syntynyt itsenäisiä yhteisöjä ja seurakuntia. Siellä perustettiin keväällä Rohkea kirkko -verkosto, joka tukee luterilaisen kirkon seurakuntia ja vastuunkantajia klassisen kristinuskon puolustamisessa.

Mahdolliset muutokset kirkkojärjestykseen eivät muuta tosiasioita. Raamattu suhtautuu kielteisesti samaa sukupuolta olevien liittoihin. Santorinin Anastasis-kirkon kupolissa on edelleen risti.


Palstakirjoitus Uusi Tie -lehdessä 14.9.2017. Otsikot lisätty tähän.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa

Anglikaaninen kirkko kriisissä avioliittokäsityksen muutosten vuoksi

Vuosituhannen alussa anglikaanisissa kirkoissa syntyi suuria jännitteitä. Taustalla oli naispappeus ja naispiispuus sekä erityisesti homoseksuaalisuuden hyväksyntä kirkossa. Yhdysvalloissa vihittiin ensimmäinen avoimesti homoseksuaalinen piispa virkaansa vuonna 2003. Siitä alkoi anglikaanisen kirkon rakoilu. Yhdysvalloissa moni hiippakunta erosi omasta kirkostaan ja liittyi perinteisessä kristillisessä avioliittokäsityksessä pitäytyviin afrikkalaisiin kirkkoihin. Afrikkalaiset kirkot vihkivät piispoja Yhdysvaltoihin kaitsemaan heihin liittyneitä kristittyjä.

GAFCON huolissaan kirkon tulevaisuudesta

Anglikaanisen kirkkoperheen ongelmia haluttiin sovitella vuonna 2008 anglikaanipiispojen Lambeth-konferenssissa, joita järjestetään joka kymmenes vuosi. Tuolloin kolmannes kirkon piispoista kieltäytyi tulemasta konferenssiin liberaalien amerikkalaisten piispojen osallistumisen vuoksi. Ennen Lambeth-konferenssia yli tuhat anglikaanivaikuttajaa – arkkipiispoja, piispoja, pappeja ja maallikkojohtajia – pitävät Jerusalemissa Global Anglican Future Conference -tapahtuman (GAFCON).

Toinen GAFCON-konferenssi pidettiin Nairobissa vuonna 2013. Kokoukseen osallistui yli 1300 edustajaa 38:sta maasta. Kolmas konferenssi pidetään Jerusalemissa kesäkuussa 2018. GAFCON on muotoutunut laajaksi tunnustukselliseksi kirkolliseksi rakenteeksi anglikaanisen kirkon sisällä.

Pohjois-Amerikan anglikaaninen kirkko – ACNA

Pohjois-Amerikan anglikaaninen kirkko (Anglican Church in North America, ACNA) syntyi vuonna 2009 kun monet Yhdysvaltojen episkopaalikirkon (joissakin maissa anglikaaneja kutsutaan episkopaaleiksi) ja Kanadan anglikaanisen kirkon jäsenet pettyivät omien kirkkojensa liberalisoitumiseen. Viimeisin liittyminen ACNA:n jäsenyyteen sai alkunsa maaliskuussa 2017 kun Yhdysvaltojen episkopaalikirkon Etelä-Carolinan hiippakunta päätti yksimieliseseti siirtyä ACNA:n yhteyteen. Hiippakuntaan kuuluu 53 seurakuntaa, 22 149 kastettua jäsentä ja 142 pappia. ACNA päätti ottaa tällä viikolla hiippakunnan vastaan, ja siitä tuli kirkon suurin hiippakunta.  ACNAssa on noin tuhat seurakuntaa ja yli 100 000 jäsentä.

Skotlannin episkopaalikirkko vaihtoi avioliitto-oppiaan

Kesäkuun 8. päivä 2017 Skotlannin episkopaalikirkko hyväksyi samaa sukupuolta olevien avioliiton. The Guardian lehden mukaan ainoana lakia vastustavana hiippakuntana oli Aberdeenin ja Orkneyn hiippakunta. Pastori Ian Ferguson tästä hiippakunnasta sanoi: ”Tämä on yksi surullisimmista ja tuskallisimmista päivistä meille. Me olemme murtuneita. Tämä skismaattinen teko tulee aiheuttamaan paljon vaikeuksia yhteydelle”. Hänen mukaansa kirkon jäsenet etsivät vaihtoehtoista piispallista kaitsentaa.

Arkkipiispa Yhdysvalloista: Vihimme Eurooppaan lähetyspiispan

Vain muutaman minuutin kuluttua kirkon päätöksestä pohjois-amerikkalaisen anglikaanisen kirkon ACNA:n arkkipiispa Foley Beach ilmoitti, että anglikaaninen kirkkoyhteisö on kriisissä, koska revisionistisen teologian ja käytännön viirus jatkaa leviämistään eri puolilla. Sen sijaan, että jotkut kirkon johtajat ojentaisivat niitä, jotka ovat luopuneet raamatullisesta uskosta ja käytännöstä, joka meille on annettu apostolien kautta, he ovat omaksuneet väärän opetuksen, ja kaiken lisäksi menevät pidemmälle edistämällä sitä kaikkialla maailmassa.

Tämän vuoksi GAFCON vihkii Skotlantiin lähetyspiispaksi Andy Linesin. Hänen toivotaan tuovan piispallista kaitsentaa perinteisestä avioliitosta kiinni pitäville.

Jo huhtikuussa Nigeriassa järjestetyssä GAFCON-kokouksessa GAFCON-yhteisön primaatit (anglikaanisessa kirkossa primaatit ovat alueellisten kirkkojen ylimpiä piispoja tai arkkipiispoja) päättivät tarjota lähetyspiispan Euroopalle. Piispan tehtävä on keskittyä erityisesti Skotlannin ja myös Englannin kirkon ulkopuolelle jääneisiin anglikaaneihin.

Arkkipiispa Foleyn mukaan Skotlannin episkopaalikirkon päätös on muuttanut avioliiton raamatullista ja historiallista määritelmää. Hän korostaa tarvetta vastata niiden skottien pyyntöihin, jotka on kirkossa tämän päätöksen vuoksi marginalisoitu. Avioliiton uudelleentulkinta on asia, jota uskollinen kristitty ei voi tukea.

GAFCONin primaatit ovat pyytäneet Pohjois-Amerikan Anglikaanikirkkoa vihkimään Andy Linesin lähetyspiispaksi. Andy Lines vihitään piispaksi 30. kesäkuuta 2017.

ACNA:n arkkipiispa Foley Beach lopettaa viestinsä Samuel Seaburyn sanoihin:  Harha tulee usein suosituksi ja tarttuvaksi. Silloin kukaan ei pysty sanomaan, miten kauaksi se leviää tai mihin se päättyy. Tällaisissa tapauksissa meidän tulee palata perusteisiin ja pysyä lujina. Raamatun tulee olla uskomme perusta!

Arkkipiispa Nigeriasta: Jo kirkkoisä Athanasios vihki piispoja harhaoppisiin hiippakuntiin

Monet anglikaanisen kirkon johtajat, mukaan luettuna Canterburyn arkkipiispa Justin Welby, pitävät lähetyspiispan vihkimistä toisten hiippakuntien alueelle vahingollisena ja sanovat sen rikkovan kirkon yhteyttä.

Nigerian anglikaanisen kirkon arkkipiispa Nicholas Okoh, joka toimii myös GAFCONin primaattien puheenjohtajana, kirjoitti kesäkuun 14. päivä viestin, jossa hän muistutti, että neljännellä vuosisadalla areiolaiset olivat melkein vallanneet kirkon. Areiolaiset olivat Areioksen seuraajia, joka väitti, että Jeesus on luotu olento eikä lainkaan Jumala.  Jos kirkko olisi seurannut Areiosta, kristillinen usko olisi hävinnyt.

Arkkipiispa Okoh viittaa viestissään kirkkoisä Athanasiokseen (298-373), joka oli valmis maksamaan kovan hinnan totuuden puolesta.  Okoh haluaa muistuttaa Athanasioksesta, sillä hän näkee nyt samanlaisen taistelun evankeliumista. Nyt Skotlannin episkopaalikirkko muutti avioliitto-opetustaan. Avioliiton uudelleen määrittely ei ole toissijainen asia, josta voitaisiin olla eri mieltä, ja silti jatkaa yhteistä matkaa.  Uudelleen määrittely tarkoittaisi, että Jeesus olisi erehtynyt opettaessaan, että avioliitto on miehen ja naisen välinen. Okoh toteaa, että Raamatun mukaan homoseksuaalinen käyttäytyminen ilman parannusta erottaa Jumalan valtakunnasta. Kun kirkko väittää, että se voi siunata käyttäytymisen, jonka Jumalan sana selvästi opettaa olevan syntiä, silloin hylätään radikaalilla tavalla Raamatun auktoriteetti.

Arkkipiispa Okoh väitti, että Athanasios vihki oikeaoppisia piispoja areiolaisten johtamiin hiippakuntiin, koska tiesi apostolisen uskon olevan vaakalaudalla.

Tämän vuoksi samana päivänä kun Skotlannin episkopaalikirkko muodollisesti kääntyi pois historiallisesta kristillisestä uskosta, GAFCON ilmoitti, että Andy Lines vihitään GAFCONin Euroopan lähetyspiispaksi.

Avioliittokeskustelu Suomen ev.lut. kirkossa

Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa vihitään avioliittoon vain eri sukupuolta olevia pareja. Käytännössä monet kirkossa ovat luopuneet pitämästä homoseksuaalisia suhteita syntinä eli Raamatun sanan vastaisena, mistä kertoo se, että homoseksuaalisessa suhteessa eläminen ei ole este kirkon papin virkaan. Myös Raamatun kielteisestä kannasta homoseksuaalisuuteen julkisuudessa vaietaan.

Toukokuun 2017 kirkolliskokouksessa oli käsittelyssä aloite kirkon avioliittokäsityksen laajentamiseksi. Aloitteessa esitetään, että samaa sukupuolta olevat parit voitaisi vihkiä kirkolliseen avioliittoon. Laajentaminen kuulostaa sanana hienolta, mutta kristillisen avioliiton laajentaminen samaa sukupuolta oleviin liittoihin tarkoittaa käytännössä vanhan raamatullisen ja historiallisen avioliittokäsityksen hylkäämistä. Siksi sitä ei tule hyväksyä.

Homoliittojen hyväksyminen on aiheuttanut ennen näkemätöntä kirkkojen hajaantumista ja sirpaloitumista sekä kristikunnan uudelleen muotoutumista viime vuosien aikana kuten edellä kuvattu anglikaanisen kirkon tapaus osoittaa.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
kristityt yhdessä

Rakasta toisen kirkkoa kuin omaasi

Kristittyjen yhteys on vaativa laji. Kaste ja ehtoollinen ovat kaikille kristityille tärkeitä. Niiden luulisi yhdistävän, mutta ne erottavat kirkkokuntien välillä ja sisällä. On paljon muitakin samanlaisia opinkohtia ja historian painolastia. Oikea oppi on tärkeä. Raamattu suhtautuu nuivasti vääriin oppeihin ja opettajiin. Samalla kaikki Jeesuksen Kristuksen lunastamat kristityt muodostavat yhden Jumalan perheen, joka on lopullisesti ja näkyvästi yhtä taivaassa. Tarkan oikean opin ja kristittyjen keskinäisen rakkauden ja yhteyden välillä pujottelu on haastavaa, mutta tarpeellista. Molempia painotuksia tarvitaan.

Ruotsalainen helluntaipastori, kirjailija Peter Halldorf esittää Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen Sanansaattaja -lehdessä kultaisen säännön uuden sovelluksen kristittyjen vahvistamiseksi: Rakasta toisen kirkkoa kuin omaasi.

Halldorf kehottaa oppimaan toisilta kristityiltä:

”On laitettava väittely sivuun ja ymmärrettävä, että tie yhteyteen ei kulje sen kautta, että kerrotaan toiselle, että tämä on väärässä ja minä oikeassa. Mutta ei myöskään yhteyden vuoksi sanota toiselle, että hän on oikeassa ja kielletä sitä, joka erottaa. Ennen kuin voimme kohdata sen, mikä meitä erottaa näkemyksissä uskon sisällöstä, meidän on tunnettava toista satuttavat kokemukset niin kuin ne olisivat meidän omiamme. Ei jätetä huomiotta sitä, mistä olemme vakuttuneet ja mitä tunnustamme Raamatun pohjalta, mutta kysytään: ’Millaista valoa voin saada tältä toiselta kristityltä, jotta voin ymmärtää itseäni ja uskoani selkeämmin?'”

”Voisiko toisin ajatteleva kristitty rikastuttaa omaa uskonkokemustani. Mitä lahjoja Jumala voi antaa meille niiden sisariemme ja veljiemme kautta, jotka kuuluvat eri kirkkokuntiin kuin me?”

Mitä sinä olet oppinut toiseen kirkkokuntaan tai herätysliikkeeseen kuuluvalta kristityltä?

(Kuva ja tekstilainaukset ovat SLEY:n Sanansaattaja -lehdestä 13.4.2017)

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
kristittyjen vaino pohjois-afrikassa

Koptikristityt järkyttävien iskujen kautta kärsimysviikkoon

Isis iski palmusunnuntaina Egyptissä kahteen koptikirkkoon kesken jumalanpalveluksen. Seuraukset olivat järkyttävät: Ainakin 49 kuollutta ja satoja loukkaantuneita. Moni kristitty aloittaa hiljaisen viikon kärsimyksen tunnelmissa.

Kaksi vuotta sitten Isis surmasi Libyassa Välimeren rannalla 21 egyptiläistä koptikristittyjä. Tietojen mukaan surmattujen viimeisest sanat olivat: ”Herra Jeesus Kristus!” Katolinen piispa sanoi näistä koptikristityistä näin:

”Jeesuksen nimi oli viimeinen sana heidän huulillaan. Kuten alkukirkon marttyyrit, he antoivat elämänsä hänelle, joka ottaa heidät pian vastaan. Tämä nimi, kuiskattuna viime hetkellä, oli heidän marttyyriutensa sinetti.”

Kutsun rukoukseen Pohjois-Afrikan ja Lähi-Idän kristittyjen puolesta. Kansanlähetyksessä olemme tehneet yhteistyötä Egyptin anglikaanikirkon kanssa, jonka piispa Mouneer Anis vieraili Jyväskylän Kansanlähetyspäivillä 2014. Olemme vahvasti mukana kristityille rohkaisua ja toivoa tuovan kristillisen satelliittitelevisioaseman SAT-7 työssä.

Palmusunnuntaina kuolleet siskomme ja veljemme ovat päässeet perille. Meillä matka jatkuu! Pidetään katse suunnattuna Herraan Jeesukseen Kristukseen rukoillen, että säilymme hänen ominaan loppuun saakka.


Jeesus sanoo:

”Minä tulen pian; pidä, mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi” (Ilm 3:11).


Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Sat-7 kirkon medialähetystyö

Maailmanlähetyksen visioita: ”Tarvitaan kristillinen satelliittitelevisio!”

Aamupalalla istuessani nappasin ylhäällä olevan kuvan. Olen suurkaupungissa, jossa on taksikuskin mukaan jo 20 miljoonaa ihmistä. Täällä on koko ajan mieletön ruuhka ja yön ympäri melua. Tämä muurahaispesä on Istanbul, joka oli joskus eräs kristillisen kirkon keskus, mutta nyt kristittyjä on Turkissa hyvin vähän. Arvioiden mukaan vain 0,2 prosenttia kansasta. Kristityt ovat pääosin ortodokseja ja katolisia, mutta maassa on myös muutamia tuhansia protestanttisia kristittyjä.

Vanhojen kirkkojen jäsenmäärä pienenee vanhenemisen ja maastamuuton seurauksena ja kristittyjen prosentuaalisessa määrässä on pian pilkun jälkeenkin yksi nolla.

Paavali julisti täällä evankeliumia, Pietari mainitsee kirjeensä vastaanottajina tämän alueen kristityt, Jeesus lähetti Ilmestyskirjan seitsemän seurakuntakirjettä nykyisen Turkin alueelle.

Evankeliumi Jeesuksesta kuuluu kaikille. Yksi tehokkaimmista tavoista sanoman välittämiseen on satellitti, joka välittää kristillistä ohjelmaa. Sat-7 -asema perustettiin 20 vuotta sitten välittämään Jumalan rakkautta Pohjois-Amerikan ja Lähi-Idän asukkaille. Nyt ohjelmaa lähetetään arabiaksi, farsiksi ja turkiksi ympäri vuorokauden. Uusimpana on lastenkanavaa Sat-7 Akatemia.

Suuressa Mukana -sivulta luin suuren vision syttymisestä:

Yli 20 vuotta sitten, ennen kuin SAT-7 oli perustettu, Lähi-idän kirkkojen johtajat kokoontuivat pohtimaan, mikä olisi paras työmuoto evankeliumin esillä pitämiseen tällä haasteellisella alueella. Heiltä kysyttiin: ”Jos sinulla olisi miljoona dollaria, mitä tekisit?” Joidenkin mielestä ei ollut edes mahdollista kuluttaa miljoonaa dollaria kristilliseen työhön alueella, jolla kaikki ovet olivat kiinni. Toiset sanoivat: ”Tarvitaan kristillinen satelliittitelevisio.”

Haluan omalta osaltani sitotutua tähän työhön, ja kutsun sinua mukaan. Tarve on suuri, jotta nämä Jumalalle rakkaat ja Jeesuksen sovittamat ihmiset voisivat kuulla evankeliumin ja pelastua. Tällä alueella tulee olla kirkon mission kärki. Tämä alue tarvitsee rukoilijoita, näyn levittäjiä ja tukijoita Suomessa. Painopisteen on oltava siellä, missä tarve on suurin ja kristittyjä vähän.

Lue lisää medialähetystyöstä Suuressa Mukana -sivulta: Mediatyössä Sat-7:n kanssa.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa