Aihearkisto: Kirkko

Avioliitto kirkko

Kirkollinen kompromissi

Viime viikolla huomasin kolme tärkeää uutista. Lidl poisti tuotteestaan kuvankäsittelyohjelmalla ristin kirkon kupolista. Todellisuutta Santorinissa kuvankäsittely ei muuttanut, risti on yhä kirkon sinisen katon huipulla. Toiseksi luin, että piispainkokous on antanut suosituksen jumalanpalvelusyhteisöistä. Olin mukana työryhmässä laatimassa suositukselle pohjaesitystä, joka oli luonteeltaan innostavampi kirkon nykyisyyden ja tulevaisuuden kannalta. Jotenkin jarru- ja kontrolliasenne pääsi piispainkokouksen lopulliseen suositukseen. Se ei estäne yhteisöjen syntymistä, mutta voi viedä niitä kirkon ulkopuolelle.

Kaikki saavat vihkiä, mutta ei ole pakko

Kolmas uutinen liittyi selvitykseen evankelisluterilaisen kirkon vihkioikeudesta luopumisesta ja avioliittoon vihkimisen merkityksestä kirkon identiteetille. Piispainkokoukselle luovutetussa selvityksessä todetaan, että kirkon ei tule luopua vihkioikeudesta. Suuri kysymys on, miten kirkon tulee huomioida samaa sukupuolta olevien parien vihkiminen. Lehdissä uutisoitiin, että kompromissiehdotus sisältää vain pienen muutoksen, jossa kirkko jatkaa vanhalla käsityksellä miehen ja naisen välisestä avioliitosta, mutta sallii papeille samaa sukupuolta olevien parien vihkimisen.

Selvitys esittää suurempaa muutosta. Monesta vaihtoehdosta parhaimpana selvitys pitää etenemistapaa, jossa kirkkojärjestykseen kirjataan kaksi vihkimismallia: Toisaalta mies ja nainen, toisaalta samaa sukupuolta olevat parit. Tämän mukaisesti käsikirjaan laaditaan kaksi vihkikaavaa ja kaksi avioliiton siunauksen kaavaa. Ei tämä ole kompromissi vaan samaa sukupuolta olevien liittojen hyväksyminen kirkossa, vaikka kirkkojärjestykseen lisättäisiin yksittäisen papin oikeus kieltäytyä vihkimisistä.

Kirkko: avioliitto on miehen ja naisen välinen

Kirkko on risteyksessä. Kirkko on monta kertaa todennut avioliiton olevan miehen ja naisen välisen liiton ja että kirkossa ei saa vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja. Selvityksessä tämä kanta ei saa tukea. Kirkko on avioliittokysymyksessä valitsemassa tietä. Toinen vie Raamatusta poispäin yhteiskunnan enemmistölle myötämieliseen suuntaan, jossa suurten joukkojen jäsenyys kirkossa ja verotulot ehkä säilyvät kauemmin. Toinen johtaa suuntaan, johon kirkon oma itseymmärrys Raamatun valossa on koko ajan kuljettanut ja johon kuuluu ristin kantaminen.

Uusjakoa

Homoliittojen hyväksyminen on aiheuttanut ennennäkemätöntä kirkkojen hajaantumista ja sirpaloitumista, mutta myös kristikunnan uudelleen muotoutumista viime vuosien aikana. Anglikaanikirkon sisällä on syntynyt Gafcon, joka tukee kirkon perinteestä ja Raamatusta nousevaa miehen ja naisen välistä liittoa ja sen tukijoita. Norjassa on syntynyt itsenäisiä yhteisöjä ja seurakuntia. Siellä perustettiin keväällä Rohkea kirkko -verkosto, joka tukee luterilaisen kirkon seurakuntia ja vastuunkantajia klassisen kristinuskon puolustamisessa.

Mahdolliset muutokset kirkkojärjestykseen eivät muuta tosiasioita. Raamattu suhtautuu kielteisesti samaa sukupuolta olevien liittoihin. Santorinin Anastasis-kirkon kupolissa on edelleen risti.


Palstakirjoitus Uusi Tie -lehdessä 14.9.2017. Otsikot lisätty tähän.

Pixabay_CJ_stress-2061408

Anglikaaninen kirkko kriisissä avioliittokäsityksen muutosten vuoksi

Vuosituhannen alussa anglikaanisissa kirkoissa syntyi suuria jännitteitä. Taustalla oli naispappeus ja naispiispuus sekä erityisesti homoseksuaalisuuden hyväksyntä kirkossa. Yhdysvalloissa vihittiin ensimmäinen avoimesti homoseksuaalinen piispa virkaansa vuonna 2003. Siitä alkoi anglikaanisen kirkon rakoilu. Yhdysvalloissa moni hiippakunta erosi omasta kirkostaan ja liittyi perinteisessä kristillisessä avioliittokäsityksessä pitäytyviin afrikkalaisiin kirkkoihin. Afrikkalaiset kirkot vihkivät piispoja Yhdysvaltoihin kaitsemaan heihin liittyneitä kristittyjä.

GAFCON huolissaan kirkon tulevaisuudesta

Anglikaanisen kirkkoperheen ongelmia haluttiin sovitella vuonna 2008 anglikaanipiispojen Lambeth-konferenssissa, joita järjestetään joka kymmenes vuosi. Tuolloin kolmannes kirkon piispoista kieltäytyi tulemasta konferenssiin liberaalien amerikkalaisten piispojen osallistumisen vuoksi. Ennen Lambeth-konferenssia yli tuhat anglikaanivaikuttajaa – arkkipiispoja, piispoja, pappeja ja maallikkojohtajia – pitävät Jerusalemissa Global Anglican Future Conference -tapahtuman (GAFCON).

Toinen GAFCON-konferenssi pidettiin Nairobissa vuonna 2013. Kokoukseen osallistui yli 1300 edustajaa 38:sta maasta. Kolmas konferenssi pidetään Jerusalemissa kesäkuussa 2018. GAFCON on muotoutunut laajaksi tunnustukselliseksi kirkolliseksi rakenteeksi anglikaanisen kirkon sisällä.

Pohjois-Amerikan anglikaaninen kirkko – ACNA

Pohjois-Amerikan anglikaaninen kirkko (Anglican Church in North America, ACNA) syntyi vuonna 2009 kun monet Yhdysvaltojen episkopaalikirkon (joissakin maissa anglikaaneja kutsutaan episkopaaleiksi) ja Kanadan anglikaanisen kirkon jäsenet pettyivät omien kirkkojensa liberalisoitumiseen. Viimeisin liittyminen ACNA:n jäsenyyteen sai alkunsa maaliskuussa 2017 kun Yhdysvaltojen episkopaalikirkon Etelä-Carolinan hiippakunta päätti yksimieliseseti siirtyä ACNA:n yhteyteen. Hiippakuntaan kuuluu 53 seurakuntaa, 22 149 kastettua jäsentä ja 142 pappia. ACNA päätti ottaa tällä viikolla hiippakunnan vastaan, ja siitä tuli kirkon suurin hiippakunta.  ACNAssa on noin tuhat seurakuntaa ja yli 100 000 jäsentä.

Skotlannin episkopaalikirkko vaihtoi avioliitto-oppiaan

Kesäkuun 8. päivä 2017 Skotlannin episkopaalikirkko hyväksyi samaa sukupuolta olevien avioliiton. The Guardian lehden mukaan ainoana lakia vastustavana hiippakuntana oli Aberdeenin ja Orkneyn hiippakunta. Pastori Ian Ferguson tästä hiippakunnasta sanoi: ”Tämä on yksi surullisimmista ja tuskallisimmista päivistä meille. Me olemme murtuneita. Tämä skismaattinen teko tulee aiheuttamaan paljon vaikeuksia yhteydelle”. Hänen mukaansa kirkon jäsenet etsivät vaihtoehtoista piispallista kaitsentaa.

Arkkipiispa Yhdysvalloista: Vihimme Eurooppaan lähetyspiispan

Vain muutaman minuutin kuluttua kirkon päätöksestä pohjois-amerikkalaisen anglikaanisen kirkon ACNA:n arkkipiispa Foley Beach ilmoitti, että anglikaaninen kirkkoyhteisö on kriisissä, koska revisionistisen teologian ja käytännön viirus jatkaa leviämistään eri puolilla. Sen sijaan, että jotkut kirkon johtajat ojentaisivat niitä, jotka ovat luopuneet raamatullisesta uskosta ja käytännöstä, joka meille on annettu apostolien kautta, he ovat omaksuneet väärän opetuksen, ja kaiken lisäksi menevät pidemmälle edistämällä sitä kaikkialla maailmassa.

Tämän vuoksi GAFCON vihkii Skotlantiin lähetyspiispaksi Andy Linesin. Hänen toivotaan tuovan piispallista kaitsentaa perinteisestä avioliitosta kiinni pitäville.

Jo huhtikuussa Nigeriassa järjestetyssä GAFCON-kokouksessa GAFCON-yhteisön primaatit (anglikaanisessa kirkossa primaatit ovat alueellisten kirkkojen ylimpiä piispoja tai arkkipiispoja) päättivät tarjota lähetyspiispan Euroopalle. Piispan tehtävä on keskittyä erityisesti Skotlannin ja myös Englannin kirkon ulkopuolelle jääneisiin anglikaaneihin.

Arkkipiispa Foleyn mukaan Skotlannin episkopaalikirkon päätös on muuttanut avioliiton raamatullista ja historiallista määritelmää. Hän korostaa tarvetta vastata niiden skottien pyyntöihin, jotka on kirkossa tämän päätöksen vuoksi marginalisoitu. Avioliiton uudelleentulkinta on asia, jota uskollinen kristitty ei voi tukea.

GAFCONin primaatit ovat pyytäneet Pohjois-Amerikan Anglikaanikirkkoa vihkimään Andy Linesin lähetyspiispaksi. Andy Lines vihitään piispaksi 30. kesäkuuta 2017.

ACNA:n arkkipiispa Foley Beach lopettaa viestinsä Samuel Seaburyn sanoihin:  Harha tulee usein suosituksi ja tarttuvaksi. Silloin kukaan ei pysty sanomaan, miten kauaksi se leviää tai mihin se päättyy. Tällaisissa tapauksissa meidän tulee palata perusteisiin ja pysyä lujina. Raamatun tulee olla uskomme perusta!

Arkkipiispa Nigeriasta: Jo kirkkoisä Athanasios vihki piispoja harhaoppisiin hiippakuntiin

Monet anglikaanisen kirkon johtajat, mukaan luettuna Canterburyn arkkipiispa Justin Welby, pitävät lähetyspiispan vihkimistä toisten hiippakuntien alueelle vahingollisena ja sanovat sen rikkovan kirkon yhteyttä.

Nigerian anglikaanisen kirkon arkkipiispa Nicholas Okoh, joka toimii myös GAFCONin primaattien puheenjohtajana, kirjoitti kesäkuun 14. päivä viestin, jossa hän muistutti, että neljännellä vuosisadalla areiolaiset olivat melkein vallanneet kirkon. Areiolaiset olivat Areioksen seuraajia, joka väitti, että Jeesus on luotu olento eikä lainkaan Jumala.  Jos kirkko olisi seurannut Areiosta, kristillinen usko olisi hävinnyt.

Arkkipiispa Okoh viittaa viestissään kirkkoisä Athanasiokseen (298-373), joka oli valmis maksamaan kovan hinnan totuuden puolesta.  Okoh haluaa muistuttaa Athanasioksesta, sillä hän näkee nyt samanlaisen taistelun evankeliumista. Nyt Skotlannin episkopaalikirkko muutti avioliitto-opetustaan. Avioliiton uudelleen määrittely ei ole toissijainen asia, josta voitaisiin olla eri mieltä, ja silti jatkaa yhteistä matkaa.  Uudelleen määrittely tarkoittaisi, että Jeesus olisi erehtynyt opettaessaan, että avioliitto on miehen ja naisen välinen. Okoh toteaa, että Raamatun mukaan homoseksuaalinen käyttäytyminen ilman parannusta erottaa Jumalan valtakunnasta. Kun kirkko väittää, että se voi siunata käyttäytymisen, jonka Jumalan sana selvästi opettaa olevan syntiä, silloin hylätään radikaalilla tavalla Raamatun auktoriteetti.

Arkkipiispa Okoh väitti, että Athanasios vihki oikeaoppisia piispoja areiolaisten johtamiin hiippakuntiin, koska tiesi apostolisen uskon olevan vaakalaudalla.

Tämän vuoksi samana päivänä kun Skotlannin episkopaalikirkko muodollisesti kääntyi pois historiallisesta kristillisestä uskosta, GAFCON ilmoitti, että Andy Lines vihitään GAFCONin Euroopan lähetyspiispaksi.

Avioliittokeskustelu Suomen ev.lut. kirkossa

Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa vihitään avioliittoon vain eri sukupuolta olevia pareja. Käytännössä monet kirkossa ovat luopuneet pitämästä homoseksuaalisia suhteita syntinä eli Raamatun sanan vastaisena, mistä kertoo se, että homoseksuaalisessa suhteessa eläminen ei ole este kirkon papin virkaan. Myös Raamatun kielteisestä kannasta homoseksuaalisuuteen julkisuudessa vaietaan.

Toukokuun 2017 kirkolliskokouksessa oli käsittelyssä aloite kirkon avioliittokäsityksen laajentamiseksi. Aloitteessa esitetään, että samaa sukupuolta olevat parit voitaisi vihkiä kirkolliseen avioliittoon. Laajentaminen kuulostaa sanana hienolta, mutta kristillisen avioliiton laajentaminen samaa sukupuolta oleviin liittoihin tarkoittaa käytännössä vanhan raamatullisen ja historiallisen avioliittokäsityksen hylkäämistä. Siksi sitä ei tule hyväksyä.

Homoliittojen hyväksyminen on aiheuttanut ennen näkemätöntä kirkkojen hajaantumista ja sirpaloitumista sekä kristikunnan uudelleen muotoutumista viime vuosien aikana kuten edellä kuvattu anglikaanisen kirkon tapaus osoittaa.

kristityt yhdessä

Rakasta toisen kirkkoa kuin omaasi

Kristittyjen yhteys on vaativa laji. Kaste ja ehtoollinen ovat kaikille kristityille tärkeitä. Niiden luulisi yhdistävän, mutta ne erottavat kirkkokuntien välillä ja sisällä. On paljon muitakin samanlaisia opinkohtia ja historian painolastia. Oikea oppi on tärkeä. Raamattu suhtautuu nuivasti vääriin oppeihin ja opettajiin. Samalla kaikki Jeesuksen Kristuksen lunastamat kristityt muodostavat yhden Jumalan perheen, joka on lopullisesti ja näkyvästi yhtä taivaassa. Tarkan oikean opin ja kristittyjen keskinäisen rakkauden ja yhteyden välillä pujottelu on haastavaa, mutta tarpeellista. Molempia painotuksia tarvitaan.

Ruotsalainen helluntaipastori, kirjailija Peter Halldorf esittää Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen Sanansaattaja -lehdessä kultaisen säännön uuden sovelluksen kristittyjen vahvistamiseksi: Rakasta toisen kirkkoa kuin omaasi.

Halldorf kehottaa oppimaan toisilta kristityiltä:

”On laitettava väittely sivuun ja ymmärrettävä, että tie yhteyteen ei kulje sen kautta, että kerrotaan toiselle, että tämä on väärässä ja minä oikeassa. Mutta ei myöskään yhteyden vuoksi sanota toiselle, että hän on oikeassa ja kielletä sitä, joka erottaa. Ennen kuin voimme kohdata sen, mikä meitä erottaa näkemyksissä uskon sisällöstä, meidän on tunnettava toista satuttavat kokemukset niin kuin ne olisivat meidän omiamme. Ei jätetä huomiotta sitä, mistä olemme vakuttuneet ja mitä tunnustamme Raamatun pohjalta, mutta kysytään: ’Millaista valoa voin saada tältä toiselta kristityltä, jotta voin ymmärtää itseäni ja uskoani selkeämmin?'”

”Voisiko toisin ajatteleva kristitty rikastuttaa omaa uskonkokemustani. Mitä lahjoja Jumala voi antaa meille niiden sisariemme ja veljiemme kautta, jotka kuuluvat eri kirkkokuntiin kuin me?”

Mitä sinä olet oppinut toiseen kirkkokuntaan tai herätysliikkeeseen kuuluvalta kristityltä?

(Kuva ja tekstilainaukset ovat SLEY:n Sanansaattaja -lehdestä 13.4.2017)

kristittyjen vaino pohjois-afrikassa

Koptikristityt järkyttävien iskujen kautta kärsimysviikkoon

Isis iski palmusunnuntaina Egyptissä kahteen koptikirkkoon kesken jumalanpalveluksen. Seuraukset olivat järkyttävät: Ainakin 49 kuollutta ja satoja loukkaantuneita. Moni kristitty aloittaa hiljaisen viikon kärsimyksen tunnelmissa.

Kaksi vuotta sitten Isis surmasi Libyassa Välimeren rannalla 21 egyptiläistä koptikristittyjä. Tietojen mukaan surmattujen viimeisest sanat olivat: ”Herra Jeesus Kristus!” Katolinen piispa sanoi näistä koptikristityistä näin:

”Jeesuksen nimi oli viimeinen sana heidän huulillaan. Kuten alkukirkon marttyyrit, he antoivat elämänsä hänelle, joka ottaa heidät pian vastaan. Tämä nimi, kuiskattuna viime hetkellä, oli heidän marttyyriutensa sinetti.”

Kutsun rukoukseen Pohjois-Afrikan ja Lähi-Idän kristittyjen puolesta. Kansanlähetyksessä olemme tehneet yhteistyötä Egyptin anglikaanikirkon kanssa, jonka piispa Mouneer Anis vieraili Jyväskylän Kansanlähetyspäivillä 2014. Olemme vahvasti mukana kristityille rohkaisua ja toivoa tuovan kristillisen satelliittitelevisioaseman SAT-7 työssä.

Palmusunnuntaina kuolleet siskomme ja veljemme ovat päässeet perille. Meillä matka jatkuu! Pidetään katse suunnattuna Herraan Jeesukseen Kristukseen rukoillen, että säilymme hänen ominaan loppuun saakka.


Jeesus sanoo:

”Minä tulen pian; pidä, mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi” (Ilm 3:11).


Sat-7 kirkon medialähetystyö

Maailmanlähetyksen visioita: ”Tarvitaan kristillinen satelliittitelevisio!”

Aamupalalla istuessani nappasin ylhäällä olevan kuvan. Olen suurkaupungissa, jossa on taksikuskin mukaan jo 20 miljoonaa ihmistä. Täällä on koko ajan mieletön ruuhka ja yön ympäri melua. Tämä muurahaispesä on Istanbul, joka oli joskus eräs kristillisen kirkon keskus, mutta nyt kristittyjä on Turkissa hyvin vähän. Arvioiden mukaan vain 0,2 prosenttia kansasta. Kristityt ovat pääosin ortodokseja ja katolisia, mutta maassa on myös muutamia tuhansia protestanttisia kristittyjä.

Vanhojen kirkkojen jäsenmäärä pienenee vanhenemisen ja maastamuuton seurauksena ja kristittyjen prosentuaalisessa määrässä on pian pilkun jälkeenkin yksi nolla.

Paavali julisti täällä evankeliumia, Pietari mainitsee kirjeensä vastaanottajina tämän alueen kristityt, Jeesus lähetti Ilmestyskirjan seitsemän seurakuntakirjettä nykyisen Turkin alueelle.

Evankeliumi Jeesuksesta kuuluu kaikille. Yksi tehokkaimmista tavoista sanoman välittämiseen on satellitti, joka välittää kristillistä ohjelmaa. Sat-7 -asema perustettiin 20 vuotta sitten välittämään Jumalan rakkautta Pohjois-Amerikan ja Lähi-Idän asukkaille. Nyt ohjelmaa lähetetään arabiaksi, farsiksi ja turkiksi ympäri vuorokauden. Uusimpana on lastenkanavaa Sat-7 Akatemia.

Suuressa Mukana -sivulta luin suuren vision syttymisestä:

Yli 20 vuotta sitten, ennen kuin SAT-7 oli perustettu, Lähi-idän kirkkojen johtajat kokoontuivat pohtimaan, mikä olisi paras työmuoto evankeliumin esillä pitämiseen tällä haasteellisella alueella. Heiltä kysyttiin: ”Jos sinulla olisi miljoona dollaria, mitä tekisit?” Joidenkin mielestä ei ollut edes mahdollista kuluttaa miljoonaa dollaria kristilliseen työhön alueella, jolla kaikki ovet olivat kiinni. Toiset sanoivat: ”Tarvitaan kristillinen satelliittitelevisio.”

Haluan omalta osaltani sitotutua tähän työhön, ja kutsun sinua mukaan. Tarve on suuri, jotta nämä Jumalalle rakkaat ja Jeesuksen sovittamat ihmiset voisivat kuulla evankeliumin ja pelastua. Tällä alueella tulee olla kirkon mission kärki. Tämä alue tarvitsee rukoilijoita, näyn levittäjiä ja tukijoita Suomessa. Painopisteen on oltava siellä, missä tarve on suurin ja kristittyjä vähän.

Lue lisää medialähetystyöstä Suuressa Mukana -sivulta: Mediatyössä Sat-7:n kanssa.

Kirkon uudistus

Missionsa löytänyt kansankirkko

Voiko kirkko uudistua? Kyllä voi.

Ja sen pitää uudistua.

Uskonpuhdistuksessa kirkon uudistus tarkoitti kristinuskon juurille palaamista. Reformaatiossa ei kehitetty teologisia uutuuksia, vaan etsittiin Raamatusta ja kirkon vanhoista opettajista kiinnekohtia hengellisesti sekavaan tilanteeseen, jossa ”tavallinen kansanmieshän ei varsinkaan maaseudulla tiedä kristinopista yhtään mitään” ja monet papit olivat kyvyttömiä opettamaan uskon perusteita (katso Vähän Katekismuksen esipuhe).

Vuoden 2017 ensimmäisessä Uusi Tie -lehdessä on Mari Turusen tekemä juttu professori Miikka Ruokasesta otsikolla Unelmana missionsa löytänyt kansankirkko. Tässä muutamia nostoja kirjoituksesta.

Ruokanen on kehittänyt vuosien ajan Kiinan 70 miljoonalle protestantille pappiskoulutusta. Kiinassa maallikkovanhemmistot johtavat seurakuntia ja koulutettuja pappien tarve on suuri, jotta syvempi tieto kristinuskosta lisääntyisi ja harhaopit hajaannuksineen voitaisiin välttää.

Kasteen lahja pakastimessa?

Suomen kirkossa on Ruokasen mukaan paljon tietoa, mutta henkeä ja intoa vähemmän. Suurin osa suomalaisista on kastettu, mutta monilla ”kirkon jäsenillä kasteen lahja on kuvaannollisesti unohtunut pakastimeen. Sulatusohjelmaksi Ruokanen suosittelee missionaarista kansankirkkoa, joka rohkaisee ihmisiä henkilökohtaiseen uskoon, ottamaan todesta kasteessa saamansa lahja ja kutsumus.”

Kutsu henkilökohtaiseen uskoon

Ruokasen mukaan kirkon työntekijöillä tulee olla näky saattaa ihmisiä uskomaan henkilökohtaisesti Kristukseen: ”En ymmärrä miten hengellisen työn tekijä voisi tyytyä vähempään kuin saattamaan ihminen elävään, todelliseen yhteyteen Vapahtajan kanssa.”

Kirkon uudistus Euroopassa

Länsimaissa kansankirkot ovat ongelmissa. Sekä katoliset että protestanttiset kirkot kuihtuvat. Ruokasen mukaan hengellinen uudistus voi ainakin hidastaa huonoa suuntaa. Uudistumisen evääksi hän näkee messun, jossa on Raamatun sana, rukous, syntien tunnustaminen ja anteeksisaaminen, ehtoollinen, Pyhän Hengen uudistava työ sekä seurakuntalaisten lähettäminen arkeen todistamaan sanoin ja teoin.

Saarna – kirkon heikoin lenkki?

Vaikka messu on kirkon uudistuksessa tärkeää, Ruokasen mukaan saarna on kirkon heikoin lenkki: ”Papit melkeinpä välttelevät saaarnaamista. Saarnat ovat lyhyitä, ponnettomia, ja sisältö on eettispainotteista. Emme kuule Jumalan puhetta: ”Näin sanoo Herra!”. Ruokasen mukaan Jumalan sanaa on vaikea julistaa, jos sanan auktoriteetti on julistajalta hukassa.  Hän sanoo: ”Meillä on vallalla tällainen eetos, että saarnaaja ei saa olla varma mistään. Mutta Luther kirjoitti: ”Pyhä Henki ei ole skeptikko. – – Jos kumoat varmat väitteet, tuhoat kristinuskon.” Papin tulee viettää aikaa Raamatun äärellä Jumalan kanssa keskustellen.

Kirkon rohkea kutsu uskoon

Kirkolla on laaja vaikutus suomalaisiin. Kirkolla on paljon toimintaa lapsista vanhuksiin, sananjulistusta ja diakoniaa. Kaikkea kirkon työtä tulisi toteuttaa siten, että kristillisen uskon todellisuus on kaikessa läsnä. ”Ruokanen haluaisikin nähdä missionaarisen otteen läpäisevän kirkon kaikki toiminnot. Silloin kutsu, haaste ja rohkaisu henkilökohtaiseen uskoon olisi kaikessa läsnä.”

Kansankirkon missio

Ruokanen puhuu kansankirkosta. Mielestäni näky kirkosta tai kirkoista, johon kuuluisi koko kansa antaa suuren mahdollisuuden evankeliumin julistamiselle. Kansankirkko on ollut siunaus. Jeesuksen näkynä on, että kokonaiset kansat ovat hänen opetuslapsiaan (Matt. 28:18-20). Kansankirkolta tämä vaatii vahvaa sitoutumista Raamatun ilmoittamaan kristilliseen uskoon ja kansan opettamiseen, jottei yksikään olisi uskosta ja pelastuksesta osaton. Kansankirkon missio on, että jokainen kirkon jäsen uskoo Jeesukseen Kristukseen, elää Jeesuksen ja seurakunnan yhteydessä, ylistää elämällään ja sanoillaan kolmiyhteistä Jumalaa ja on kerran pelastettujen joukossa. Tämä missio pätee kaikkiin kirkkoihin ja seurakuntiin.

Kirkon missio on aina laajempi kuin omat jäsenet. Kirkon tulee tavoittaa kotimaassa ne, jotka eivät ole enää tai eivät ole koskaan olleeetkaan kristittyjä sekä sitoutua lähetystehtävään. Maailmassa on viisi miljardia ihmistä, jotka eivät vielä ole kristittyjä. Missionaarinen kirkko suuntautuu aina ulospäin pyrkien toimimaan erityisesti niiden hyväksi, jotka eivät vielä ole sen jäseniä.

Mitä voisin tehdä kirkon uudistamiseksi?

Mitä minä voisin tehdä kirkon ja seurakuntien uudistamiseksi? Rukoile maamme, herätyksen, seurakuntasi ja työntekijöiden sekä paikkakuntasi asukkaiden puolesta. Kerro sanoin ja teoin jollekin, mitä usko Jumalaan sinulle merkitsee. Huolehdi oman uskonelämäsi hoitamisesta elämällä lähellä Jeesusta ja häneen uskovia. Ole niiden tukena, joiden sydän on syttynyt uudistuksen ja herätyksen puolesta. Älä ole sammutusjoukossa. Syty itse ja sytytä toisia.

Martti Luther

Martti Luther – teesi 62 – kirkon todellinen aarre

Martti Luther kirjoitti 95 teesiä kirkon anekauppaa vastaan 31.10.1517. Teesien jalokiveksi mielestäni nousee 62. teesi, jossa Luther kirjoittaa lyhyesti ja ytimekkäästi kirkon todellisesta aarteesta:


62. Kirkon todellinen aarre on Jumalan kunnian ja armon kaikkein pyhin evankeliumi.


Uskonpuhdistus - Martti Luther virsi

Jumala ompi linnamme – Martti Luther

Eilen vietimme uskonpuhdistuksen muistopäivä ev.lut. kirkossa. Ryttylän Lähetyskeskuksen jumalanpalveluksessa soi Martti Lutherin virsi Jumala ompi linnamme.

Tämä virsi on ollut kristikansalle tärkeä muistutus siitä, että vanha vainooja, perkele, hyökkää kirkon ja kristittyjen kimppuun monin eri tavoin.

Vaikka maailma täyttyisi pimeydestä ja valheen enkeleistä ja sanansaattajista, niin Jumala ja hänen seuraajansa voittavat. Kristittyjen tie voi viedä ahdinkoon ja kärsimykseen, mutta Jumalassa ja hänen sanassaan on perusta, joka kestää.

”Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle voitonseppeleeksi elämän” (Jeesus, Ilm. 2:10).


 

Jumala ompi linnamme sanat/lyrics Martti Luther

1.
Jumala ompi linnamme
ja vahva turva aivan,
on miekkamme ja kilpemme
ajalla vaaran, vaivan.
Se vanha vainooja,
kavala, kauhea,
on kiivas, kiukkuinen
ja julma, hirmuinen.
Vain Herra hänet voittaa.

2.
On turha oma voimamme
vääryyden valtaa vastaan.
Me turman vallat voitamme
Herrassa ainoastaan.
Hän, Kristus, kuningas,
on voitonruhtinas,
lyö joukot helvetin,
ne tallaa jalkoihin
ja voiton meille saattaa.

3.
Jos täyttyisikin maailma
nyt valheen enkeleistä,
niin pimeys ei voittoa
kuitenkaan saisi meistä.
Ne olkoot raivoissaan
ja syöskööt kiukkuaan.
Nyt valheen vallat on
jo saaneet tuomion.
Ne yksi sana kaataa.

4.
Se sana seisoo vahvana,
ne ei voi sitä kestää.
Kun kanssamme on Jumala,
ken meiltä voiton estää?
Jos veis he henkemme,
osamme, onnemme,
ne heidän olkohon,
vaan meidän iät on
Jumalan valtakunta

Jeesus ristiinnaulittuna

Martti Luther: Jeesus Kristus ristiinnaulittuna

Tänään (16.10.2016) vietetään uskonpuhdistuksen muistopäivää luterilaisessa kirkossa. Uskonpuhdistuksen katsotaan alkaneen 31.10.1517 kun Luther julkaisi 95 teesiään.

Uskonpuhdistuksen ydin on Jeesuksen pelastustyö meidän puolestamme. Se on uskon kohde ja saarnan keskipiste.

Tässä Lutherin ystävän Lucas Cranachin (1472-1553) näkemys Lutherin seurakunnasta. Seurakuntalaisten joukossa on Lutherin vaimo Catharina von Bora, poika Hans sekä myös Lucas Cranach itse Wittenbergin reformaattoreiden kanssa.

Martti Lutherin sormi on Raamatulla, toinen osoittaa Kristukseen. Siinä uskonpuhdistuksen kaksi ydinsanomaa, jotka ovat vieläkin ajankohtaisia.

Evankelista Kalevi Lehtinen kirjoitus

Kalevi Lehtinen: Taistelu on alkanut!

Kun Kalevi Lehtinen kirjoitti toukokuussa 2011 Uusi Tie -lehteen kolumnin ”Kovat ajat”, muistan ajatelleeni, että nyt tunnettu evankelista avaa sydämestään sellaisia tuntoja, joita hän ei tavallisesti puheissaan ota kantaa.

Lehtinen aloittaa kolumninsa näin:

”Nuoruuteni virsikirjassa oli osasto Kovat ajat. Uudessa virsikirjassa sitä ei ole. Tekee mieli suositella sen palauttamista, sillä Kristuksen seurakunnalla ja erityisesti luterilaisella kansankirkollamme ovat nyt kovat ajat.

En muista elämästäni enkä edes Suomen historiasta aikaa,  jolloin media ja yleinen mielipide olisivat suhtautuneet Kristuksen seuraamiseen, Raamattuun, uskoontuloon, seksiin, avioliittoon, luomiseen ja evankeliumin totuusarvoon niin nurjasti kuin tänään. Taistelu on alkanut!”

Lehtisen mukaan näkymätön, hajuton ja mauton kristillisyys hyväksytään. Mutta jos väitämme, että ”Jeesus on totta, syttyy sota”.

”Kun kerrot todella uskovasi, että Jeesus sovitti meidät Jumalan kanssa ja jokainen, joka uskoo häneen, pääsee taivaaseen, huomaat olevasi äärifundamentalisti. Puhumattakaan siitä, että hänen kuolleista nousemisensa ja taivaseen astumisensa olisi historiallinen fakta, jonka varaan voi rakentaa elämänsä ja maailmankatsomuksensa!”

Mitä tällaisessa tilanteessa kristityn tulee tehdä. Lehtinen kyselee:

  • Mennä paniikkiin ja paeta? Ei!
  • Mukautua? Ei!
  • Eristäytyä ghettoon? Ei!
  • Taistella väkivallan avulla? Ei!
  • Juonitella kulissien takana? Ei!

Lehtinen toteaa tilanteestamme:

”Itse asiassa tämä on jokseenkin normaali Kristuksen seurakunnan tilanne maailmassa. Nyt ei meillä sentään vangita, ruoskita tai tapeta Jeesuksen tähden.”

Evankelistana Kalevi Lehtinen näkee tällaisessa tilantessa yhden tien eteenpäin: Kristuksen evankeliumi.

Lehtinen kutsuu seuraamaan Jeesuksen esimerkkiä, joka pani likoon kaikkensa.  Myös Paavali on esikuvana meille: hänelle tärkeintä oli julistaa evankeliumia Jumalan armosta.

Tässä viimeiseksi jääneessä Uusi Tie -lehden kolumnissaan Kalevi Lehtinen lainaa Paavalin sanoja, jotka mielestäni sopivat myös Kaleviin:

”Eloon jäääämiseni ei minulle kuitenkaan merkitse mitään sen rinnalla, että pääsen matkani päähän ja saatan loppuun Herralta Jeesukselta saamani palvelutehtävän: julistaa evankeliumia Jumalan armosta.” (Ap.t. 20:24).

Kalevi Lehtinen kuoli kaksi kuukautta kolumin ilmestymisen jälkeen heinäkuussa 2011. Meillä taistelu evankeliumin ja uskon puolesta jatkuu. Miten? Sekä hyvinä että pahoina aikoina kirkon ja kristittyjen tehtävä on opettaa Raamattua ja julistaa ainutlaatuista evankeliumia Jeesuksesta.