Aihearkisto: Kristinusko

Eskatologian hylkiminen on vahingollista kirkon sanomalle

Olen toista päivää töissä kesäloman jälkeen. Päivän neuvottelut lienevät ohi, ja luen iltapäivän kahvitauon jälkeen Kotimaa-lehteä (8.8.2019). Yleensä kun olen huomannut aviisissa Veli-Matti Kärkkäisen kirjoituksia pysähdyn lukemaan tarkemmin. Niin nytkin. Ja varsinkin kun otsikko on paljon lupaava: ”Ei tämä ole tässä. Eskatologian hylkiminen on vahingollista kirkon sanomalle.” Kirjoitan muutamia asioita artikkelia referoiden blogini lukijoille.

Kärkkäinen tuo esille, miten kristikunnassa – erityisesti teologisessa työskentelyssä – lopunaikoihin on suhtauduttu varauksellisesti. Luterilaisissa kirkoissa oppi lopunajoista on laiminlöyöty; jotkut ovat perustelleet sen sensaatiohakuisten opetusten varomisella tai Augsburgin tunnustuksen kohdalla, jossa hylätään oppi tuhatvuotisesta valtakunnasta. Kärkkäisen mielestä Tunnustuskirjoissa hyökätään harhaanjohtavasti uskonpuhdistuksen aikaisten anabaptistien keskuudessa yleistä 1000-vuotisvaltakuntaoppia kohtaan. Vapaissa suunnisssa ja kolmannen maailman kiroissa eskatologia elää ja voi hyvin.

Uudesssa testamentissa on vielä innokasta Jeesuksen paluun odotusta. Kun kirkko saavutti Rooman valtakunnassa valta-aseman eskatologia jäi syrjään. Se pulpahteli esiin hengellisten uudistusten keskellä. Luterilaisen uskonpuhdistuksen aikana eskatologinen innostus liitettiin harhaoppisiin hurmahenkiin. Eskatologia surkastui käsittämään kuolemaa, viimeistä tuomiota, helvettiä ja taivasta.

1900-luvun alussa liberaaliteologi-filosofi Ernst Troeltsch väitti, että ”eskatologinen toimisto” on suljettu tarpeettomana. Adolf von Harnack hylkäsi kaiken puheen tuonpuoleisuudesta. Albert Schweitzer, joka lähti Afrikkaan lähetyslääkäriksi, arveli Jeesuksen erehtyneen odottaessaan lopunaikaista valtakuntaa. Heikki Räisänen sanoi muutama päivä ennen kuolemaansa: ”Eiköhän se ole tässä.”

Kirkossa vaietaan eskatologiasta. Sen sijaan korostetaan, että ihmisiä on autettava tämän hetken arjen askareissa. Kärkkäinen kysyy:

”Mitä tästä voi seurata? Kristillinen sanoma, josta puuttuu toivo tuonpuoleisesta, jättää ihmiset ilman pysyvää toivoa. Me kaikki kuolemme ja ennemmin tai myöhemmin kysymys tuonpuoleisista nousee polttavaksi. Vaikka kristillinen sanoma edellyttääkin tämänpuoleisista huolehtimista, keskittyminen pelkästään niihin tekee kirkon sanomasta hampaattoman. Voidaan kysyä: Mihin kirkkoa lopulta tarvitaan, kun sekulaarit yhteisöt hoitavat tämänpuoleiset paremmin!”

Kirkko ei saa hylätä eskatologista toivoa. Hylkäämisellä on seurauksena. Kärkkäinen mainitsee ajankohtaisen ympäristönsuojelun. Eskatologinen toivo ympäristönsuojelun näkökulmasta muistuttaa, että luomakunnalla on loppumaton tulevaisuus ja siksi tästä maailmasta tulee huolehtia. Ruumiin ylösnousemuksen toivo kertoo uudesta taivaasta ja uudesta maasta, jotka ovat jatkuvuussuhteessa nykyiseen.

Eskatologinen odotus ei saa johtaa välinpitämättömyyteen ympäristöstä ja sosiaalisesta vastuusta. Raamatussa nousevasssa toivossa on jännite lopunaikojen tuomioihin liittyvästä kaiken tuhoutumisesta ja lopullista täyttymista odottavan hyvän luomakunnan uudistamisesta.

Eskatologinen toivo ei kosketa vain ihmisen pelastumista. Se koskettaa koko luomakuntaa sekä kosmosta.

Kahvini kupissa on kylmennyt kirjoittaessa. Tässä oli pieni raapaisu eskatologiasta kuin sytykkeenä sen käsittelyyn myös julkisessa opetuksessa. Kirkko ei saa vaieta eskatologiasta nyt kun melkein koko maailma kehottaa ihmiskuntaa parannukseen elämäntavoissaan ja varoittaa tulevasta lopusta. Minulle tämä kertoo ihmisen sisään asetetusta iankaikkisuudesta sekä intuitiivisesta totuuden hahmottamisesta, jonka taustalla on varmaan länsimaissa kristillisen maailmankatsomuksen Raamatusta nousevat eskatologiset pohjavireet vaikkei niitä aina tiedosteta.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Neil Armstrong ja Buzz Aldrin kuussa - Jumala Jeesuksessa maassa

Lähtemätön jälki

Neil Armstrong jätti ensimmäisen jalanjäljen kuun pölyiseen pintaan. Hänen kerrotaan sanoneen: ”Tämä on pieni askel ihmiselle, mutta suuri harppaus ihmiskunnalle.”

Merkittävämpi tapahtuma kuin ihmisen käyminen kuussa on ollut Jumalan vierailu maan päällä Jeesuksen Kristuksen persoonassa.

Hän jätti jalanjälkensä Galilean ja Juudean pölyisille teille. Hänen verensä tahri puusta tehdyn ristin Jerusalemissa. Ylösnousemuksensa jälkeen hän on jättänyt lähtemättömän jäljen maailmanhistoriaan ja miljoonien ihmisten elämään.

Myös minun.


Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Jeesuksen kuolema ristillä

”Se on täytetty” – Mitä se tarkoittaa?

Jeesus sanoi ristillä: ”Se on täytetty!” (Joh. 19:28,30). Kreikaksi tämä sana on tetelestai. Se on tulee sanasta teleoo, toteutua ja täyttyä. Jeesus sanoi, että tässä ja nyt kaikki on toteutunut ja täytetty.

Aiemmin Jeesus sanoi, että Ihmisen Pojan pitää mennä Jerusalemiin:

»Me menemme nyt Jerusalemiin. Siellä käy toteen kaikki se, mitä profeetat ovat Ihmisen Pojasta kirjoittaneet. Hänet annetaan pakanoiden käsiin, häntä pilkataan ja häpäistään ja hänen päälleen syljetään, ja he ruoskivat häntä ja tappavat hänet. Mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.» (Luuk. 18:31-33).

Tässä on sama sana teleoo, mutta futuurimuodossa telesthesetai. Kaikki tulee käymään toteen.

Mikä Golgatalla täytettiin?

Tässä herää kysymys: Mikä Golgatan tapahtumissa täytettiin? Näiden kahden raamatunkohdan valossa täytettiin kaikki Vanhassa Testamentissa ennustetut profetiat Jeesuksen kärsimyksistä. ”Se on täytetty”, viittaa Vanhan testamentin kirjoituksiin.

Toki Jeesus toteutti monta muutakin tehtävää ristillä. Siellä tapahtui sovitus, lunastus, lepytys ja monet muut asiat. Se on niin suuri tapahtuma, universumin yksi keskuspiste, jonka suuruutta emme varmaan koskaan edes taivaassa tulla täysin ymmärtämään.

Jeesus ei ollut valmis uhraamaan itseään ja tulla häväistyksi minkä tahansa asian vuoksi. Oli yksi asia, minkä vuoksi hän oli valmis. Jumalan suunnitelman toteutuminen ja Raamatun profetioiden täyttäminen.

Tetelestai – lasku on maksettu

Tuo sana täytetty – tetelestai – kirjoitettiin joidenkin tutkijoiden mukaan usein Jeesuksen ajan liike-elämässä velkakirjoihin kun lasku oli maksettu.

Velasta tuli mitätön. Se on täysin maksettu. Kun mietit omaa velkaasi Jumalan edessä, Jeesuksen ristillä siihen kirjoitettiin ”Mitätön”, ”Maksettu”.

Jumalan edessä maksuhäiriöinen ja luottotietonsa menettänyt saa uuden alun puhtaalta pöydältä.

On järjetöntä itse yrittää maksaa laskua tai murehtia velasta, jota ei enää ole.

Ota lahja vastaan

Ystäväni Leif Nummela on joskus puheissaan maininnut ammatin, jota hän tekisi mielellään:

”Olisi ihanaa käydä pankin edustajana soittelemassa ihmisten ovikelloja ja ilmoittamassa heille, että pankki on päättänyt antaa anteeksi heidän velkansa!”

Hän vain pyytäisi saada nimen paperiin, niin kaikki olisi hoidettu.

Jumala antaa meille paljon suuremman velan anteeksi. Ja hän adoptoi meidät lapsikseen. Ottaa luokseen asumaan kauheasta kadotuksesta. Antaa lahjansa meidän käyttöönsä ja lupaa meidän juhlia luonaan ainaisesti.

Siksi Paavalikin julisti ”Suostukaa sovintoon Jumalan kanssa” (2. Kor. 5:20).

Sinun velkasi on maksettu. Hyväksy se omalle kohdallesi. Älä hylkää Jumalan antamaa lahjaa. Lähde Jeesuksen seuraan. Tästä on ehkä apua, jos pohdit miten se tapahtuu.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Jeesuksen ylösnousemus

Jeesus elää

Jeesus elää.

Kaksi yksinkertaista sanaa, mutta jotka ovat suuri iloni ja riemuni. Niiden varaan asetan uskoni, elämäni ja ikuisuuteni.

Ylösnousemuksessa Jumala vahvisti Jeesuksen opetuksen ja syntieni sovituksen.

Jeesus elää. Ja hän sanoi: ”koska minä elän, niin tekin saatte elää” (Joh. 14:19).

Entä jos Jeesus ei olisi noussut kuolleista

Paavali kirjoittaa korinttilaisille Jeesuksen ylösnousemuksesta (1.Kor. 15:12-18).

Jos kerran julistetaan, että Kristus on herätetty kuolleista, kuinka jotkut teistä voivat sanoa, ettei kuolleiden ylösnousemusta ole? Jos ei ole kuolleiden ylösnousemusta, ei Kristustakaan ole herätetty kuolleista. Mutta ellei Kristusta ole herätetty, silloin meidän julistuksemme on turhaa puhetta, turhaa myös teidän uskonne. Silloin nähdään, että olemme antaneet Jumalasta väärän todistuksen, kun olemme väittäneet hänen herättäneen Kristuksen – mitä hän siis ei ole tehnyt, jos kerran kuolleita ei herätetä. Ellei kuolleita herätetä, ei Kristustakaan ole herätetty. Mutta ellei Kristusta ole herätetty, teidän uskonne on pohjaa vailla ja te olette yhä syntienne vallassa. Ja silloin nekin, jotka ovat nukkuneet pois Kristukseen uskoen, ovat joutuneet perikatoon.

Paavalin mukaan:

  1. Kristityt julistavat Jeesuksen ylösnousemusta.
  2. Jos ylösnousemus on mahdotonta, Jeesus ei ole noussut kuolleista.
  3. Jos Jeesus ei noussut kuolleista, kirkon julistus on turhaa puhetta.
  4. Siinä tapauksessa myös usko on turhaa.
  5. Silloin kristityt antavat Jumalasta väärän todistuksen.
  6. Jos Jeesus ei noussut kuolleista, uskovat ovat yhä syntiensä vallassa.
  7. Uskossa Jeesukseen kuolleet ovat joutuneet perikatoon.

Mutta koska Jeesus nousi kuolleista

  1. Me julistamme rohkeasti Jeesuksen ylösnousemusta.
  2. Jumala herätti Jeesuksen kuolleista ja viimeisenä päivänä kaikki ihmiset.
  3. Kirkon julistus ei ole turhaa. Se on tärkein sanoma maailmassa.
  4. Usko ei ole turhaa vaan arvokasta.
  5. Kristityt palvelevat ja ylistävät Jumalaa todistamalla Jeesuksesta.
  6. Jeesuksen ylösnousemuksen tähden uskovat ovat vapautettu synnin orjuudesta.
  7. Jeesuksessa kuolleet uskovat ovat taivaassa.

Jeesuksen ylösnousemus kristinuskon kulmakivenä

Neljän evankeliumin keskuksena on Jeesuksen ristinkuolema ja ylösnousemus. Ylösnousemusta ei selitellä, sen todetaan tapahtuneen. Ylösnousemus selittää lukijalle,  että evankeliumeissa kuvattu Jeesus todella on ihmiseksi tullut Jumala.

Ylösnousemuskertomuksen tehtävä on osoittaa, kuka Jeesus Kristus on. Hänen ylösnousemuksensa oli ainutlaatuinen. Kuolema ei voinut häntä pitää vallassaan, koska Jeesus oli synnitön.

Jeesuksen voittokulku ei alkanut vasta ylösnousemuksessa. Kuolemansa jälkeen hän meni voittajana tuonelaan saarnaamaan. Tuonelaan astuminen ei ole osa hänen kärsimystään vaan voittoaan.

Jeesuksen ylösnousemus ja me

Jeesuksen ylösnousemus on tärkeä pelastumisemme kannalta. Apostoli Paavali kirjoittaa:

”Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva” (Room 10:9).

Ylösnoussut Jeesus haastoi juutalaisen ja roomalaisen yhteiskunnan ja uskonnot. Rooma vaatii kuuliaisuutta keisarille ja hänen nimittämistään herraksi. Kristityt eivät suostuneet tähän. He vainojenkin keskellä väittivät, että vain Jeesus on Herra. Tämä on kutsu meillekin seurata elävää Jeesusta enemmän kuin kaikkia maanpäällisiä herroja ja valtoja.

Usko Jeesuksen ylösnousemukeen antaa hengellisen näkökyvyn. Usko avaa toivon näkökulman ikuisuuteen, Raamatun käsittämiseen, Jumalan pelastussuunnitelmaan ja koko maailmanhistoriaan. C.S. Lewisin sanoin:

”Uskon kristinuskoon kuten auringonnousuun: en vain siksi, että näen sen, vaan siksi, että sen valossa näen kaiken muun.”

Jeesus antaa jokaiselle uskovalle ikuisen elämän:

”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole” (Joh. 11:25).

Älä seuraa kuollutta vaan elävää!

Kristinuskon väitteet Jeesuksen ylösnousemuksesta ovat hämmästyttäviä. Ylösnoussut Jeesus pakottaa meidät ottamaan hänen sanansa ja vaatimuksensa todesta.

Kerrotaan, että buddhalainen kääntyi kristityksi. Monet ihmettelevät tätä ja kysyivät, miksi hän vaihtoi uskontoa. Hän vastasi:

Kun kävelet ja saavut tienhaaraan, jossa on kaksi miestä, joista yksi on kuollut ja toinen elää. Kumman miehen ohjeita seuraat oikean tien valinnassa?

Jeesus elää

Jeesus elää. Kaksi sanaa, joilla on valtava sisältö. Jeesuksen ylösnousemus kuuluu maailmanhistorian merkittävimpiin tapahtumiin.

Hän kantoi syntimme, voitti kuoleman ottaen siltä avaimet itselleen. Mitä enemmän pohdin Jeesuksen ylösnousemusta, sitä enemmän sydämeni täyttää ilo ja ihmettely.

Luettavaksi:
10 asiaa Jeesuksen ylösnousemuksesta
30 näkökulmaa Jeesuksen ylösnousemukseen

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Lähetyskenttänä Eurooppa

European Forum for Church Multiplication – EFCX – 1. Päivä

Olen Puolan Krakovassa ”European Forum for Church Multiplication” -konferenssissa. Tällainen kirkon moninkertaistumiseen keskittyvä konferenssi järjestetään nyt toista kertaa. Taustajärjestöinä on Agape Europe/Cru, Global Church Movements ja Greater Europe Mission. Avauspuheessa puolalainen työntekijä kertoi oman näkynsä tästä konferenssista kolmella asialla:

    • Tämä muistuttaa jokaisen uskovan ja kirkon ydintehtävästä tehdä opetuslapsia.
    • Korostus on kristittyjen yhteistyössä Euroopassa.
    • Tämä konferenssi yhdistää Länsi-Euroopan ja Itä-Euroopan kristittyjä.

Global Church Movements -järjestön johtaja Bekele Shanko puhui kristittyjen yhteistyöstä. Bekele on kotoisin Etiopiasta ja asuu nyt Floridassa, Yhdysvalloissa. Hän kysyi, miksi me haluamme työskennellä yhdessä ja vastasi seuraavilla tavoilla:

1 Jumala asettaa esimerkin
Kolmiyhteinen Jumala tekee itsessään kolmessa persoonassa (Isä, Poika ja Pyhä Henki) yhteistyötä. ”Tehkäämme ihminen” (1. Moos. 1:26). ”Menkäämme sekoittamaan” (1. Moos. 11:7). ”Kuka lähtee meidän puolestamme?” (Jesaja 6:8).

2 Jeesus rukoili yhteyden puolesta
Jesus rukoili kristittyjen yhteyden puolesta: ”Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut. ”Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä.” (Joh. 17:21-22).

3 Yhdessä olemme voimakkaita
Nehemian aikana Jerusalemin muuri rakennettiin 52 päivässä (Nehemia 6:15). Rakennustyö oli ollut vuosia kesken, mutta Nehemia sai väen liikkeelle: ”Meidän on ryhdyttävä rakentamaan Jerusalemin muureja” (Nehemia 2:17). Voimme oppia toisiltamme, rohkaista toisiamme ja motivoida toisiamme. Saamme enemmän aikaan kun yhdistämme voimaveroja

4  Olemme yksi Jumalan valtakunta
Jumalan valtakunta on suurempi kuin meidän organisaatiomme ja kirkkomme. Jumalalla on yksi kansa, yksi seurakunta, jonka hyvinvointia meidän tulee etsiä.

5 Moninkertaistuminen
Jumala sanoi kansalleen: ”Viisi teistä ajaa pakoon sata vihollista, sata teistä ajaa pakoon kymmenentuhatta.” (3. Moos. 26:8). Siis 5 ajaa pakoon 100 (suhde 1:20) ja 100 ajaa pakoon 10 000 (1:100). Tehokkuutemme moninkertaistuu yhteistyössä.  Edellä olevassa Raamatun luvussa korostuu pyhä, Jumalan tahdon mukainen elämä, jolloin Jumala voi antaa siunauksen.

Global Church Movements
Bekele kertoi työnäystään Global Church Movementsissa (GCM): Maailman yli kaksi miljardia kristittyä pitää saada toimimaan niiden yli 5 miljardin hyväksi, jotka eivät vielä ole kristittyjä. GCM pyrkii luomaan yhteistyökumppaneidensa kanssa viisi miljoonaa kristillistä kirkkoa tai uskonyhteisöä luomaan niille, jotka eivät ole kuulleet. Yksi yhteisö 1000 ihmistä kohden.

Kirkkojen ja kristittyjen tulee selkeyttää käsitystään tehtävästä evankeliumin julistajana ja opetuslasten tekijänä. Meidän tulee johdattaa ihmisiä Jeesuksen tuntemiseen ja seuraamiseen.

Lähtökohtana konferenssissa on lisätä Euroopan kirkoissa opetuslapseuttamisen ja moninkertaistumisen näkyä. Tavoite on perustaa uusia seurakuntia sekä missionaarisia uskonyhteisöjä olemassa olevien kirkkojen yhteyteen.

Ensimmäinen konferenssipäivä oli lyhyt: vain yksi iltatilaisuus. Mitä tästä päivästä jäi käteen?

1. Näky Euroopasta. Monet kantavat huolta eurooppalaisista. Eurooppa on muuttumassa/muuttunut lähetyskentäksi ja täällä olevien kristittyjen olisi syytä tehdä yhteistyötä ja etsiä parhaita välineitä maanosamme uudelleen evankeliointiin ja uskovien varustamiseen.

2. Yhteistyö. Olemme kristittyinä yksi kansa. Jeesus rukoili kristittyjen yhteyden puolesta. Miten tämä rukous näkyy toiminnassamme ja asenteissamme toisiin kristittyihin?

3. Laaja näky. Meidän tulee muistaa, että Jumalan valtakunnassa ei ole tarkoitus rakentaa vain omaa organisaatiota tai kirkkoa vaan tukea toisiakin. Kirkkokunnat ja järjestöt ovat rakenteita, joita Jumalan käyttää tehtävässään. Ne eivät ole itsetarkoitus. Kristitty rakentaa Jumalan valtakuntaa.

4. Moninkertaistuminen. Kristikunnassa tulee löytää uudelleen jokaisen uskovan yhteinen pappeus. Jumala haluaa käyttää kaikkia työtovereinaan johtamaan uusia ihmisiä uskoon sekä olemaan uusille uskoville hengellinen vanhempi.

5. Toivo. Vaikka kristittyjen lukumäärä vähenee Euroopassa, tällaiset hetket kristittyjen vaikuttajien kanssa eri Euroopan maista ja kirkkokunnista antaa toivoa: Ehkä Jumala kääntää vielä Euroopan kristillisyyden alakulon ylistyslauluksi. Tehtävää on paljon. Jumala rakastaa jokaista ja haluaa pelastaa jokaisen eurooppalaisen. Siksi kirkolla on toivo jaettavana.

6. Kirkko elää. Kristinusko ei ole Euroopassa kuollut. Jumala tekee työtään vanhojen ja uusien kirkkojen sisällä ja niiden kautta.

Huomenna kertomuksen toinen osa.

Ps. Puola on Euroopan kristillisimpiä maita. Täällä 83 % nuorista kertoo olevansa kristittyjä. Illalla keskustelin ystäväni Pyryn kanssa paikallisen nuoren aikuisen kanssa, jonka nimi tarkoittaa Jumalan rakastamaa. Hän ei varmaan ollut siitä tietoinen. Kun kerroimme kauniin nimen salaisuuden, hän sanoi, että ainakaan siltä ei tunnu.

Olisipa meillä paljon toisenlaisia kertomuksia.

 

 

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Opetuslasten tekeminen ja moninkertaistuminen

Elämän tarkoituksena moninkertaistuminen

Turun Varikkoyhteisön pastori Pyry Winter on kirjoittanut kolme blogikirjoitusta Jeesuksen tavasta tehdä opetuslapsia.

Jumalan maailmassa on luomisesta asti moninkertaistumisen periaate, jossa kasvit, eläimet ja ihmiset kantavat uutta elämää ja hedelmää lisääntyen laajasti lajinsa mukaan. Kristittyjenkin tehtävä on hengellinen moninkertaistuminen, jotta mahdollisimman moni tulisi uskoon ja eläisi Jumalan yhteydessä ja tekisi  taas uusia opetuslapsia.

Olemassaoleva ihmissuhdeverkosto

Pyry pohti ensin Jeesuksen ihmissuhteita ja kirjoitti: ”kaikki, mitä ja miten Jeesus toimi, perustui ihmissuhteisiin”. Jeesus hakeutui ainakin aluksi olemassaoleviin ihmissuhdeverkostoihin, joihin myös hänen ensimmäiset opetuslapsensa kuuluivat.

Jeesus vietti aikaa näiden ystäviensä, heidän ystäviensä ja perheidensä kanssa. Jeesuksen ystäviin kuuluivat muun muassa Sebedeuksen pojat Jaakob ja Johannes. Poikien äiti oli luultavasti Salome, joka oli ehkä Jeesuksen äidin Marian sisko (”Jeesuksen ristin luona seisoivat hänen äitinsä ja tämän sisar” Joh. 19:25). Sebedeuksen pojat olivat siis luultavasti Jeesuksen serkkuja. Toinen veljespari – Pietari ja Andreas – olivat varmaankin Sebedeuksen, Jaakobin ja Johanneksen yhtiökumppaneita kalastusalalla.

Meilläkin on jo ihmissuhdeverkostot olemassa, joita voimme käyttää evankeliumin viemiseen ja opetuslasten tekemiseen. Jeesus toimi ihmissuhdekeskeisesti.

Jumalallista ruokaa

Toisessa kirjoituksessa Pyry mainitsee kaksi Raamatun kohtaa. Ensin Johanneksen evankeliumin 4. luvusta, jossa Jeesus sanoo: ”Minun ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon ja vien hänen työnsä päätökseen” (4:34). Jeesus sanoo nämä sanat opetuslapsilleen Sykarin kaivolla, kun he olivat palanneet ruuanhakureissusta. Aiemmin Jeesus oli ollut nälkäinen ja väsynyt, mutta nyt hän on täynnä energiaa. Opetuslapset ihmettelivät, että kuka Jeesuksen on ruokkinut, kun hän on noin voimissaan. Jeesus oli kohdannut Sykarin kaivolla naisen, joka vakuuttui Jeesuksen messiaanisuudesta, ja nainen oli lähtenyt kylään kertomaan tuntemilleen ihmisille, ihmissuhdeverkostolleen, mitä oli tapahtunut.

Jeesus sanoi opetuslapsille, että hän on tullut jo ruokituksi Jumalan tahdon tekemisellä: ”Minulla on ruokaa, josta te ette tiedä” (4:32). ”Minun ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon ja vien hänen työnsä päätökseen” (4:34). Jeesus oli kohdannut naisen, joka oppi tuntemaan hänessä messiaan ja joka lähti jakamaan sanomaa eteenpäin. Tämä taivaallisen isän tahdon tekeminen oli Jeesukselle ravitsevaa yliluonnollista ruokaa.

Pyry mainitsee myös Jeesuksen sanat niin sanotussa ylimmäispapillisessa rukouksessa Getsemanen puutarhassa juuri ennen vangitsemistaan ja kuolemaansa: ”Minä olen kirkastanut sinut täällä maan päällä saattamalla päätökseen työn, jonka annoit tehdäkseni” (Joh. 17:4).

Jeesus sanoi saattaneensa päätökseen työn, jonka Isä antoi hänelle. Pyryn mielestä Jeesus ei puhu tässä sovituskuolemastaan vaan opetuslasten tekemisestä: ”Mistä työstä siis oikein voi olla kyse? Väitän, että lähettäjän työ on tehdä opetuslapsia, jotka tekevät opetuslapsia, jotka tekevät opetuslapsia. Jeesus on rakentanut liikehdinnän, jonka ensisijainen tarkoitus on viedä sanomaa rististä aina maan ääriin saakka! Ellei Jeesus olisi mennyt ristille ja kantanut meidän syntejämme, olisi opetuslasten tekeminen ollut yksinkertaisesti turhaa, sillä mitään, mitä tulisi viedä eteenpäin, ei olisi!”

Omista unelmista Jumalan unelmiin

Trilogian viimeisessä osassa Pyry kertoo Jeesuksen työn koskevan meitäkin. Jeesus käski rukoilla lisää työmiehiä, sillä maailmassa satoa on paljon (Luuk. 10:2). Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Rauha teille! Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät” (Joh. 20:21). Lähetyskäsky löytyy kaikkien evankeliumien lopusta. Meidänkin ruokamme tulee olla se, että täytämme lähettäjämme tahdon ja viemme hänen työnsä päätökseen. Työn ytimessä on opetuslasten tekeminen.

Kasteteologian (Room. 6:1-4) perustalta Pyry sanoo, että meidän pitää kuolla omalle itsellemme, itsekkäille haluille ja itsekkäälle elämälle, tunnustaa syntimme ja pyytää Pyhän Hengen voimaa päivittäiseen kilvoitteluumme. Kasteessa meidät haudattiin ja me nousemme uudessa voimassa ylös. Uudesssa elämässä elämme uuden Herran alaisuudessa ja alamme haluta Lähettäjämme tahdon tekemistä.

Tämä tarkoittaa myös jokapäiväisen ristin kantamista. Pyry kysyy: ”Mikä on sinun ja minun risti elämässämme? Sen voisi sanoa yksinkertaisesti näin: Siinä kohden, missä sinun ja Jumalan tahto risteävät, siellä on sinun ristisi, jota Herra kutsuu sinua kantamaan – tekemään Jumalan tahdon.”

Jumalan tahto on, että kaikki ihmiset uskoisivat Jeesukseen ja olisivat hänen opetuslapsiaan. Jumalan tahto on, että joku tekee heistä opetuslapsia. Tässä on tehtävää jokaiselle uskovalle. Kun valitsemme Jumalan tahdon mukaisen elämäntavan, tiedämme, että se on lopulta parasta meille itsellemme ja toisille.

Me korostamme maallikkoutta?!

Kirkossa ja hengellisissä järjestöissä puhutaan mallikoiden ja seurakuntalaisten merkityksestä. Monesti tämä on vain tyhjää puhetta, sillä maallikkoja, joita Raamattu kutsuu myös kuninkaalliseksi papistoksi, ei kohdella kuninkaallisina eikä pappeina. Liian usein heitä pidetään yleisönä, jotka tulevat katsomaan papin tai saarnaajan performanssia.

Kristityillä on tässä maailmassa monenlaisia kutsumuksia. Mainitsen tässä yhden suuren tehtävän.

Me korostamme kristittyjen vapaaehtoistyön merkitystä, mutta emme ole antaneet malleja ja työvälineitä kuninkaalliselle papistollemme sielujen voittamiseen, opetuslapseuttamiseen ja moninkertaistumiseen.

Näin olemme ottaneet heiltä pois tämän kutsumuksen ja ilon. Olemme muuttaneet kirkon tärkeimmän sotajoukon kokouskeskeisiksi istumakristityiksi. Sanankuulossa istumistakin tarvitaan, mutta Jeesus lähettää meidät maailman keskelle elämään ja palvelemaan.

Miten elämäni voi moninkertaistua?

Miten voisin olla Kristuksen soturi, opetuslapsi ja moninkertaistaja? Miten voisin olla opetuslapsi, joka tekee opetuslapsia, jotka taas tekevät opetuslapsia? Tässä muutama vinkki:

  • Sinulla on kutsumus tehdä opetuslapsia. Älä luovuta tätä oikeutta pois.
  • Sinä voit moninkertaistaa sen siunauksen, jonka olet itse saanut, jakamalla tietojasi ja kokemuksiasi toisille.
  • Sinun ei tarvitse lähteä kauas. Käytä olemassaolevaa ihmissuhdeverkoastoasi, josta etsit heidät, joiden kanssa voisit keskustella uskosta. Kysy, haluaisiko hän tulla kylään, jotta voisit kertoa, mitä usko sinulle merkitsee.
  • Älä lyö häntä hengen miekalla vaan tarjoa kuppi kuumaa. Kahvikuppi on parempi väline opetuslapseuttamisessa kuin kirves. Ystävällisyys ja nöyryys avaa ennakkoluulon lukitsemaa ovea.
  • Kysy, voisitko rukoilla hänen puolestaan. Onko hänellä jotain vaikeuksia tai sairautta, johon hän toivoisi saada taivaallista apua? Rukoile ytimekkäästi.
  • Ole hänelle lähimmäinen ja ystävä myös silloin, kun hän ei halua kuulla uskostasi.
  • Jos hän tulee uskoon, pyydä häntä tekemään toisille samaa, mitä sinä teit hänen kanssaan.
  • Jos hän johtaa jonkun uskoon, sinusta on tullut jo hengellinen isoisä tai isoäiti!
  • Myös uskovat tarvitsevat hengellisiä matkakumppaneita, joilta saavat ohjausta ja tukea. Ole vierelläkulkija ja rohkaisija.
  • Kaikissa keskusteluissa tutkikaa, mitä Raamattu sanoo.
  • Elämäsi voi kasvaa satakertaista hedelmää ikuisuuteen.

Ole siunattu ja suureksi siunaukseksi!

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
herännäisyys ja herätys Malmivaara

Autuudenjärjestys

”Koko Jumalan armotaloudessa
on vain kaksi asiaa:
Kristus ja syntinen.
Näissä kahdessa on koko autuudenjärjestys.
Eikä oikeastaan mitään muuta
kuin nämä kaksi asiaa olekaan pyhän Raamatun sisältönä.
Kristus toisaalla, toisaalla syntinen,
Armahtaja ja armahdettava,
Auttaja ja autettava,
vanhurskas ja väärä,
taluttaja ja eksyvä.
Näitä kahta koettaa Jumala
sovittaa yhteen.
Meidän pelastuksemme riippuu kokonansa siitä,
pääsevätkö ne toistensa pariin vai ei.”
– Wilhelmi Malmivaara (1854-1922)

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Katso Jumalan karitsa

Jumalan Karitsa

Kun Jeesuksen sovitustyö ja veren evankeliumi katoaa kristillisestä julistuksesta, häviää vähitellen näkemys uskon lahjaluonteesta. Tilalle ei jää kuitenkaan tyhjiö vaan uskon ytimeen nousee ihminen joko eettisenä hyväntekijänä tai herätyskristillisyyden ihmiskeskeinen muoto.

Miksi Jeesusta kutsutaan Jumalan karitsaksi?

Eihän Jumalan karitsa ole kovin ihmeellinen arvonimi henkilölle, jonka kautta maailmankaikkeus on luotu ja joka on kolmiyhteisen Jumalan yksi persoona.

Emme tiedä, miksi Jumala halusi ja haluaa pelastaa maailman tulemalla Jeesuksessa Jumalan karitsaksi, joka kuolee häpeällisellä tavalla. Mutta nousee kolmantena päivänä kuolleista.

Näin Jumala on kuitenkin hyväksi nähnyt.

Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin

Tänään jumalanpalveluksessa kuulin Johannes Kastajan sanat:

”Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” (Joh. 1:29).

Jeesuksen tehtäväksi sanotaan maailman synnin pois ottaminen. Tässä synti on yksikössä. Se kuvaa kaikkea ihmisten pahuutta Aadamista tämän maailman viimeiseen syntiin. Meidän yksittäiset synnit ovat osa ja seurausta maailman synnistä. Tämä synti on nyt pois otettu Jeesuksen ristinkuoleman kautta. Tämä tapahtui meistä riippumatta.

Jumalan Karitsa, Jes. 53

Tämän päivän epistolatekstissä Apostolien tekojen 8. luvussa etiopialainen hoviherra lukee Jesajan kirjan 53. lukua ja kysyy Filippukselta, mitä tarkoittavat sanat:

”Niinkuin lammas hänet viedään teuraaksi, ja niin kuin karitsa on ääneti keritsijänsä edessä, niin ei hänkään suutansa avaa” (Apt 8:32).

Filipppus kertoo Jeesuksesta. Hoviherra uskoo ja kastetaan.

Jesaja kirjoitti (53:6-7):

”Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat,
jokainen meistä kääntyi omalle tielleen.
Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan
hänen kannettavakseen.
Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen,
ei hän suutansa avannut.
Kuin karitsa, jota teuraaksi viedään,
niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä,
ei hänkään suutansa avannut.”

Jumalan Karitsa Ilmestyskirjassa

Ilmestyskirjassa Jeesuksesta käytetään yli 30 kertaa sanaa karitsa. Tässä muutamia mainintoja:

”Yksi vanhimmista kysyi minulta: ”Keitä nämä valkeavaatteiset ovat? Mistä he ovat tulleet?” 14 Minä vastasin: ”Herra, sinä sen tiedät.” Hän sanoi minulle: — Nämä ovat päässeet suuresta ahdingosta. He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä” (7:13-14).

Raamatun viimeisessä luvussa Jeesusta kutsutaan Karitsaksi.

”Enkeli näytti minulle elämän veden virran, joka kristallinkirkkaana kumpuaa Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta. Kaupungin valtakadulla, virran haarojen keskellä kasvoi elämän puu. Puu antaa vuodessa kahdettoista hedelmät, uuden sadon kerran kuukaudessa, ja sen lehdistä kansat saavat terveyden. Mikään ei enää ole kirouksen kahleissa. Kaupungissa on Jumalan ja Karitsan valtaistuin, ja kaikki palvelevat Jumalaa” (22:1-3).

Karitsa Raamatun punaisena lankana

Ensimmäinen niin sanottu protoevankeliumi – 1. Moos. 3:15 – on ensimmäinen viittaus Messiaan kärsimykseen. Jumala sanoo saatanalle:

”Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.”

Karitsa viittaa myös Vanhan testamentin syntiuhreihin sekä pääsiäislampaaseen Egyptissä.

Uhrattu Jumalan karitsa kulkee punaisena lankana Aabrahamin uhrista (1. Moos. 22) Ilmestyskirjan loppuun.

Pelastuksen perusta – Jeesuksen veri

Pietari kirjoittaa pelastuksen perustasta:

”tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niin kuin virheettömän ja tahrattoman karitsan” (1. Piet 1:18-19).

Jeesuksen persoonassa ja veressä on kristinuskon kulmakivi ja syvä jumalallinen salaisuus. Siinä olemme Raamatun ja kristillisen julistuksen ja uskon ytimessä.

Jos Jeesuksen risti ja sovitustyö ei säily kristinuskon perustana, uskon ytimeen nousee yleensä ihminen, joko hyväntekijänä ja maailmanparantajana tai ihmiskeskeisenä toimintana, jossa pääpaino on meidän suorituksissamme, teoissamme ja uskomme suuruudessa.

Kun uskomme ankkkuri on itsemme ulkopuolella – kolmiyhteisen Jumalan teoissa – saamme levon ja kiitollisen sydämen. Kristillisyyden keskus ei olekaan minun tekoni, suoritukseni, innokkuuteni vaan Jeesus ja hänen verensä. Oi Jumalan Karitsa, joka otat pois maailman synnin!

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Tuomiosunnuntai taivas ja kadotus

Kuolema ei erota kristittyä Jumalasta

Uusi Tie -lehdessä oli saapuvaan tuomiosunnuntaihin liittyvä kirjoitus. Matti Korhonen kysyy: Vielä suomalaiset uskovat viimeiseen tuomioon?

Aiemmin tässä kuussa julkaistu Ev.lut. kirkon nelivuotiskertomuksen mukaan 18 prosenttia suomalaisista yhtyy ainakin osittain väitteeseen, että kuoleman jälkeen mennään joko taivaaseen tai helvettiin.

Minulta kysyttiin, mitä tämä herättää minussa. Ensinnäkin sen, että maassamme on opetettu Raamatun sanaa, sillä ilman kristillistä opetusta taivaan ja helvetin todellisuuteen ei uskottaisi tämänkään vertaa. Toiseksi, tämä pieni prosenttimäärä on kutsu opettaa Raamatun pohjalta selvemmin lopun aikoihin liittyviä teemoja taivaasta, kadotuksesta ja pelastuksesta.

Opetuksen pitää sitoutua Ramatun sanaan eikä  omaan mielikuvitukseen. Lisäksi keskeisenä tulee olla Jumalan kaikkia ihmisiä koskeva pelastustahto. Sanoin:

”On pysyttävä Raamatussa, ilmoitetussa sanassa. Tuomiosta on puhuttava selvästi, taivaasta toivoen ja kadotuksesta itkien. Kaikessa ihmettelemme Jeesuksessa ilmestynyttä Jumalan pelastavaa rakkautta. Lopunajan opetuksen keskipisteessä tulee olla Jeesus, jonka nimessä ja sovintoveressä kurjin ja syntisin saa omistaa täydellisen pelastuksen ja taivaan aarteet.”

Raamattu ei kerro kuoleman jälkeisestä elämästä kovin yksityiskohtaisesti. Kuitenkin riittävästi ymmärtääksemme, että Jeesus Kristus tulee takaisin, tuomiopäivä on tulossa, jossa jokainen maan päällä asunut ihminen on mukana, taivas ja kadotus on totta ja usko Jeesukseen pelastaa.

Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeen kahdeksannessa luvussa uskoville:

Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus – Mutta hän on kuollut meidän tähtemme, ja enemmänkin: hänet on herätetty kuolleista, ja istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme…. Olen varma siitä, etti kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voivat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.”

Tämä on minulle henkilökohtaisesti tärkeä tieto. Kristuksella on valta tuomita kadotukseen, mutta ei hän tuomitse niitä, joiden vuoksi hän kuoli ja joiden  puolesta hän parhaillaankin rukoilee. Jeesus vie kaikki omansa taivaaseen. Uskovan ei tarvitse pelätä kuolemaakaan, sillä sekään ei voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta. Päin vastoin! Silloin usko muuttuu näkemiseksi ja saamme olla ikuisesti Jumalan kanssa.


Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen?
Heräänkö helvetissä?
Lopun aikojen tulkintaa
Katso Jeesukseen ettet väsyisi ja menettäisi toivoasi

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa