Aihearkisto: Kristinusko

Opetuslasten tekeminen ja moninkertaistuminen

Elämän tarkoituksena moninkertaistuminen

Turun Varikkoyhteisön pastori Pyry Winter on kirjoittanut kolme blogikirjoitusta Jeesuksen tavasta tehdä opetuslapsia.

Jumalan maailmassa on luomisesta asti moninkertaistumisen periaate, jossa kasvit, eläimet ja ihmiset kantavat uutta elämää ja hedelmää lisääntyen laajasti lajinsa mukaan. Kristittyjenkin tehtävä on hengellinen moninkertaistuminen, jotta mahdollisimman moni tulisi uskoon ja eläisi Jumalan yhteydessä ja tekisi  taas uusia opetuslapsia.

Olemassaoleva ihmissuhdeverkosto

Pyry pohti ensin Jeesuksen ihmissuhteita ja kirjoitti: ”kaikki, mitä ja miten Jeesus toimi, perustui ihmissuhteisiin”. Jeesus hakeutui ainakin aluksi olemassaoleviin ihmissuhdeverkostoihin, joihin myös hänen ensimmäiset opetuslapsensa kuuluivat.

Jeesus vietti aikaa näiden ystäviensä, heidän ystäviensä ja perheidensä kanssa. Jeesuksen ystäviin kuuluivat muun muassa Sebedeuksen pojat Jaakob ja Johannes. Poikien äiti oli luultavasti Salome, joka oli ehkä Jeesuksen äidin Marian sisko (”Jeesuksen ristin luona seisoivat hänen äitinsä ja tämän sisar” Joh. 19:25). Sebedeuksen pojat olivat siis luultavasti Jeesuksen serkkuja. Toinen veljespari – Pietari ja Andreas – olivat varmaankin Sebedeuksen, Jaakobin ja Johanneksen yhtiökumppaneita kalastusalalla.

Meilläkin on jo ihmissuhdeverkostot olemassa, joita voimme käyttää evankeliumin viemiseen ja opetuslasten tekemiseen. Jeesus toimi ihmissuhdekeskeisesti.

Jumalallista ruokaa

Toisessa kirjoituksessa Pyry mainitsee kaksi Raamatun kohtaa. Ensin Johanneksen evankeliumin 4. luvusta, jossa Jeesus sanoo: ”Minun ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon ja vien hänen työnsä päätökseen” (4:34). Jeesus sanoo nämä sanat opetuslapsilleen Sykarin kaivolla, kun he olivat palanneet ruuanhakureissusta. Aiemmin Jeesus oli ollut nälkäinen ja väsynyt, mutta nyt hän on täynnä energiaa. Opetuslapset ihmettelivät, että kuka Jeesuksen on ruokkinut, kun hän on noin voimissaan. Jeesus oli kohdannut Sykarin kaivolla naisen, joka vakuuttui Jeesuksen messiaanisuudesta, ja nainen oli lähtenyt kylään kertomaan tuntemilleen ihmisille, ihmissuhdeverkostolleen, mitä oli tapahtunut.

Jeesus sanoi opetuslapsille, että hän on tullut jo ruokituksi Jumalan tahdon tekemisellä: ”Minulla on ruokaa, josta te ette tiedä” (4:32). ”Minun ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon ja vien hänen työnsä päätökseen” (4:34). Jeesus oli kohdannut naisen, joka oppi tuntemaan hänessä messiaan ja joka lähti jakamaan sanomaa eteenpäin. Tämä taivaallisen isän tahdon tekeminen oli Jeesukselle ravitsevaa yliluonnollista ruokaa.

Pyry mainitsee myös Jeesuksen sanat niin sanotussa ylimmäispapillisessa rukouksessa Getsemanen puutarhassa juuri ennen vangitsemistaan ja kuolemaansa: ”Minä olen kirkastanut sinut täällä maan päällä saattamalla päätökseen työn, jonka annoit tehdäkseni” (Joh. 17:4).

Jeesus sanoi saattaneensa päätökseen työn, jonka Isä antoi hänelle. Pyryn mielestä Jeesus ei puhu tässä sovituskuolemastaan vaan opetuslasten tekemisestä: ”Mistä työstä siis oikein voi olla kyse? Väitän, että lähettäjän työ on tehdä opetuslapsia, jotka tekevät opetuslapsia, jotka tekevät opetuslapsia. Jeesus on rakentanut liikehdinnän, jonka ensisijainen tarkoitus on viedä sanomaa rististä aina maan ääriin saakka! Ellei Jeesus olisi mennyt ristille ja kantanut meidän syntejämme, olisi opetuslasten tekeminen ollut yksinkertaisesti turhaa, sillä mitään, mitä tulisi viedä eteenpäin, ei olisi!”

Omista unelmista Jumalan unelmiin

Trilogian viimeisessä osassa Pyry kertoo Jeesuksen työn koskevan meitäkin. Jeesus käski rukoilla lisää työmiehiä, sillä maailmassa satoa on paljon (Luuk. 10:2). Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Rauha teille! Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät” (Joh. 20:21). Lähetyskäsky löytyy kaikkien evankeliumien lopusta. Meidänkin ruokamme tulee olla se, että täytämme lähettäjämme tahdon ja viemme hänen työnsä päätökseen. Työn ytimessä on opetuslasten tekeminen.

Kasteteologian (Room. 6:1-4) perustalta Pyry sanoo, että meidän pitää kuolla omalle itsellemme, itsekkäille haluille ja itsekkäälle elämälle, tunnustaa syntimme ja pyytää Pyhän Hengen voimaa päivittäiseen kilvoitteluumme. Kasteessa meidät haudattiin ja me nousemme uudessa voimassa ylös. Uudesssa elämässä elämme uuden Herran alaisuudessa ja alamme haluta Lähettäjämme tahdon tekemistä.

Tämä tarkoittaa myös jokapäiväisen ristin kantamista. Pyry kysyy: ”Mikä on sinun ja minun risti elämässämme? Sen voisi sanoa yksinkertaisesti näin: Siinä kohden, missä sinun ja Jumalan tahto risteävät, siellä on sinun ristisi, jota Herra kutsuu sinua kantamaan – tekemään Jumalan tahdon.”

Jumalan tahto on, että kaikki ihmiset uskoisivat Jeesukseen ja olisivat hänen opetuslapsiaan. Jumalan tahto on, että joku tekee heistä opetuslapsia. Tässä on tehtävää jokaiselle uskovalle. Kun valitsemme Jumalan tahdon mukaisen elämäntavan, tiedämme, että se on lopulta parasta meille itsellemme ja toisille.

Me korostamme maallikkoutta?!

Kirkossa ja hengellisissä järjestöissä puhutaan mallikoiden ja seurakuntalaisten merkityksestä. Monesti tämä on vain tyhjää puhetta, sillä maallikkoja, joita Raamattu kutsuu myös kuninkaalliseksi papistoksi, ei kohdella kuninkaallisina eikä pappeina. Liian usein heitä pidetään yleisönä, jotka tulevat katsomaan papin tai saarnaajan performanssia.

Kristityillä on tässä maailmassa monenlaisia kutsumuksia. Mainitsen tässä yhden suuren tehtävän.

Me korostamme kristittyjen vapaaehtoistyön merkitystä, mutta emme ole antaneet malleja ja työvälineitä kuninkaalliselle papistollemme sielujen voittamiseen, opetuslapseuttamiseen ja moninkertaistumiseen.

Näin olemme ottaneet heiltä pois tämän kutsumuksen ja ilon. Olemme muuttaneet kirkon tärkeimmän sotajoukon kokouskeskeisiksi istumakristityiksi. Sanankuulossa istumistakin tarvitaan, mutta Jeesus lähettää meidät maailman keskelle elämään ja palvelemaan.

Miten elämäni voi moninkertaistua?

Miten voisin olla Kristuksen soturi, opetuslapsi ja moninkertaistaja? Miten voisin olla opetuslapsi, joka tekee opetuslapsia, jotka taas tekevät opetuslapsia? Tässä muutama vinkki:

  • Sinulla on kutsumus tehdä opetuslapsia. Älä luovuta tätä oikeutta pois.
  • Sinä voit moninkertaistaa sen siunauksen, jonka olet itse saanut, jakamalla tietojasi ja kokemuksiasi toisille.
  • Sinun ei tarvitse lähteä kauas. Käytä olemassaolevaa ihmissuhdeverkoastoasi, josta etsit heidät, joiden kanssa voisit keskustella uskosta. Kysy, haluaisiko hän tulla kylään, jotta voisit kertoa, mitä usko sinulle merkitsee.
  • Älä lyö häntä hengen miekalla vaan tarjoa kuppi kuumaa. Kahvikuppi on parempi väline opetuslapseuttamisessa kuin kirves. Ystävällisyys ja nöyryys avaa ennakkoluulon lukitsemaa ovea.
  • Kysy, voisitko rukoilla hänen puolestaan. Onko hänellä jotain vaikeuksia tai sairautta, johon hän toivoisi saada taivaallista apua? Rukoile ytimekkäästi.
  • Ole hänelle lähimmäinen ja ystävä myös silloin, kun hän ei halua kuulla uskostasi.
  • Jos hän tulee uskoon, pyydä häntä tekemään toisille samaa, mitä sinä teit hänen kanssaan.
  • Jos hän johtaa jonkun uskoon, sinusta on tullut jo hengellinen isoisä tai isoäiti!
  • Myös uskovat tarvitsevat hengellisiä matkakumppaneita, joilta saavat ohjausta ja tukea. Ole vierelläkulkija ja rohkaisija.
  • Kaikissa keskusteluissa tutkikaa, mitä Raamattu sanoo.
  • Elämäsi voi kasvaa satakertaista hedelmää ikuisuuteen.

Ole siunattu ja suureksi siunaukseksi!

herännäisyys ja herätys Malmivaara

Autuudenjärjestys

”Koko Jumalan armotaloudessa
on vain kaksi asiaa:
Kristus ja syntinen.
Näissä kahdessa on koko autuudenjärjestys.
Eikä oikeastaan mitään muuta
kuin nämä kaksi asiaa olekaan pyhän Raamatun sisältönä.
Kristus toisaalla, toisaalla syntinen,
Armahtaja ja armahdettava,
Auttaja ja autettava,
vanhurskas ja väärä,
taluttaja ja eksyvä.
Näitä kahta koettaa Jumala
sovittaa yhteen.
Meidän pelastuksemme riippuu kokonansa siitä,
pääsevätkö ne toistensa pariin vai ei.”
– Wilhelmi Malmivaara (1854-1922)

Katso Jumalan karitsa

Jumalan Karitsa

Kun Jeesuksen sovitustyö ja veren evankeliumi katoaa kristillisestä julistuksesta, häviää vähitellen näkemys uskon lahjaluonteesta. Tilalle ei jää kuitenkaan tyhjiö vaan uskon ytimeen nousee ihminen joko eettisenä hyväntekijänä tai herätyskristillisyyden ihmiskeskeinen muoto.

Miksi Jeesusta kutsutaan Jumalan karitsaksi?

Eihän Jumalan karitsa ole kovin ihmeellinen arvonimi henkilölle, jonka kautta maailmankaikkeus on luotu ja joka on kolmiyhteisen Jumalan yksi persoona.

Emme tiedä, miksi Jumala halusi ja haluaa pelastaa maailman tulemalla Jeesuksessa Jumalan karitsaksi, joka kuolee häpeällisellä tavalla. Mutta nousee kolmantena päivänä kuolleista.

Näin Jumala on kuitenkin hyväksi nähnyt.

Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin

Tänään jumalanpalveluksessa kuulin Johannes Kastajan sanat:

”Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” (Joh. 1:29).

Jeesuksen tehtäväksi sanotaan maailman synnin pois ottaminen. Tässä synti on yksikössä. Se kuvaa kaikkea ihmisten pahuutta Aadamista tämän maailman viimeiseen syntiin. Meidän yksittäiset synnit ovat osa ja seurausta maailman synnistä. Tämä synti on nyt pois otettu Jeesuksen ristinkuoleman kautta. Tämä tapahtui meistä riippumatta.

Jumalan Karitsa, Jes. 53

Tämän päivän epistolatekstissä Apostolien tekojen 8. luvussa etiopialainen hoviherra lukee Jesajan kirjan 53. lukua ja kysyy Filippukselta, mitä tarkoittavat sanat:

”Niinkuin lammas hänet viedään teuraaksi, ja niin kuin karitsa on ääneti keritsijänsä edessä, niin ei hänkään suutansa avaa” (Apt 8:32).

Filipppus kertoo Jeesuksesta. Hoviherra uskoo ja kastetaan.

Jesaja kirjoitti (53:6-7):

”Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat,
jokainen meistä kääntyi omalle tielleen.
Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan
hänen kannettavakseen.
Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen,
ei hän suutansa avannut.
Kuin karitsa, jota teuraaksi viedään,
niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä,
ei hänkään suutansa avannut.”

Jumalan Karitsa Ilmestyskirjassa

Ilmestyskirjassa Jeesuksesta käytetään yli 30 kertaa sanaa karitsa. Tässä muutamia mainintoja:

”Yksi vanhimmista kysyi minulta: ”Keitä nämä valkeavaatteiset ovat? Mistä he ovat tulleet?” 14 Minä vastasin: ”Herra, sinä sen tiedät.” Hän sanoi minulle: — Nämä ovat päässeet suuresta ahdingosta. He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä” (7:13-14).

Raamatun viimeisessä luvussa Jeesusta kutsutaan Karitsaksi.

”Enkeli näytti minulle elämän veden virran, joka kristallinkirkkaana kumpuaa Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta. Kaupungin valtakadulla, virran haarojen keskellä kasvoi elämän puu. Puu antaa vuodessa kahdettoista hedelmät, uuden sadon kerran kuukaudessa, ja sen lehdistä kansat saavat terveyden. Mikään ei enää ole kirouksen kahleissa. Kaupungissa on Jumalan ja Karitsan valtaistuin, ja kaikki palvelevat Jumalaa” (22:1-3).

Karitsa Raamatun punaisena lankana

Ensimmäinen niin sanottu protoevankeliumi – 1. Moos. 3:15 – on ensimmäinen viittaus Messiaan kärsimykseen. Jumala sanoo saatanalle:

”Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.”

Karitsa viittaa myös Vanhan testamentin syntiuhreihin sekä pääsiäislampaaseen Egyptissä.

Uhrattu Jumalan karitsa kulkee punaisena lankana Aabrahamin uhrista (1. Moos. 22) Ilmestyskirjan loppuun.

Pelastuksen perusta – Jeesuksen veri

Pietari kirjoittaa pelastuksen perustasta:

”tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niin kuin virheettömän ja tahrattoman karitsan” (1. Piet 1:18-19).

Jeesuksen persoonassa ja veressä on kristinuskon kulmakivi ja syvä jumalallinen salaisuus. Siinä olemme Raamatun ja kristillisen julistuksen ja uskon ytimessä.

Jos Jeesuksen risti ja sovitustyö ei säily kristinuskon perustana, uskon ytimeen nousee yleensä ihminen, joko hyväntekijänä ja maailmanparantajana tai ihmiskeskeisenä toimintana, jossa pääpaino on meidän suorituksissamme, teoissamme ja uskomme suuruudessa.

Kun uskomme ankkkuri on itsemme ulkopuolella – kolmiyhteisen Jumalan teoissa – saamme levon ja kiitollisen sydämen. Kristillisyyden keskus ei olekaan minun tekoni, suoritukseni, innokkuuteni vaan Jeesus ja hänen verensä. Oi Jumalan Karitsa, joka otat pois maailman synnin!

Tuomiosunnuntai taivas ja kadotus

Kuolema ei erota kristittyä Jumalasta

Uusi Tie -lehdessä oli saapuvaan tuomiosunnuntaihin liittyvä kirjoitus. Matti Korhonen kysyy: Vielä suomalaiset uskovat viimeiseen tuomioon?

Aiemmin tässä kuussa julkaistu Ev.lut. kirkon nelivuotiskertomuksen mukaan 18 prosenttia suomalaisista yhtyy ainakin osittain väitteeseen, että kuoleman jälkeen mennään joko taivaaseen tai helvettiin.

Minulta kysyttiin, mitä tämä herättää minussa. Ensinnäkin sen, että maassamme on opetettu Raamatun sanaa, sillä ilman kristillistä opetusta taivaan ja helvetin todellisuuteen ei uskottaisi tämänkään vertaa. Toiseksi, tämä pieni prosenttimäärä on kutsu opettaa Raamatun pohjalta selvemmin lopun aikoihin liittyviä teemoja taivaasta, kadotuksesta ja pelastuksesta.

Opetuksen pitää sitoutua Ramatun sanaan eikä  omaan mielikuvitukseen. Lisäksi keskeisenä tulee olla Jumalan kaikkia ihmisiä koskeva pelastustahto. Sanoin:

”On pysyttävä Raamatussa, ilmoitetussa sanassa. Tuomiosta on puhuttava selvästi, taivaasta toivoen ja kadotuksesta itkien. Kaikessa ihmettelemme Jeesuksessa ilmestynyttä Jumalan pelastavaa rakkautta. Lopunajan opetuksen keskipisteessä tulee olla Jeesus, jonka nimessä ja sovintoveressä kurjin ja syntisin saa omistaa täydellisen pelastuksen ja taivaan aarteet.”

Raamattu ei kerro kuoleman jälkeisestä elämästä kovin yksityiskohtaisesti. Kuitenkin riittävästi ymmärtääksemme, että Jeesus Kristus tulee takaisin, tuomiopäivä on tulossa, jossa jokainen maan päällä asunut ihminen on mukana, taivas ja kadotus on totta ja usko Jeesukseen pelastaa.

Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeen kahdeksannessa luvussa uskoville:

Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus – Mutta hän on kuollut meidän tähtemme, ja enemmänkin: hänet on herätetty kuolleista, ja istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme…. Olen varma siitä, etti kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voivat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.”

Tämä on minulle henkilökohtaisesti tärkeä tieto. Kristuksella on valta tuomita kadotukseen, mutta ei hän tuomitse niitä, joiden vuoksi hän kuoli ja joiden  puolesta hän parhaillaankin rukoilee. Jeesus vie kaikki omansa taivaaseen. Uskovan ei tarvitse pelätä kuolemaakaan, sillä sekään ei voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta. Päin vastoin! Silloin usko muuttuu näkemiseksi ja saamme olla ikuisesti Jumalan kanssa.


Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen?
Heräänkö helvetissä?
Lopun aikojen tulkintaa
Katso Jeesukseen ettet väsyisi ja menettäisi toivoasi

Mitä kuoleman jälkeen

Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen?

Tällä marraskuun ensimmäisellä viikolla huomasin kaksi kuoleman jälkeiseen elämään liittyvää viestiä. Juuri ilmestynyt kirkon nelivuotiskertomus (2012-2015) kertoo suomalaisten käsityksiä kuolemasta ja sen jälkeisistä tapahtumista. Kysely paljasti, että suomalaisten enemmistö ei usko kuolemasta kristinuskon mukaisella tavalla. Puolet suomalaisista kertoi olevansa täysin samaa mieltä seuraavan väitteen kanssa: ”Kukaan ei voi tietää, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu”. Laskutavasta riippuen 10-15 prosenttia uskoi kristinuskon mukaisesti, että kuoleman jälkeen on taivas tai kadotus ja mahdollisesti jonkinlainen odotuksen välitila kuoleman ja lopullisen päämäärän välillä.

Toinen viesti koski kirkon korkeaa vaikuttajaa, jolta kysyttiin televisio-ohjelmassa: ”Kristinuskon mukaan elämämme jatkuu jossain kuoleman jälkeen. Mitä meille tapahtuu kuoleman jälkeen?” Vaikuttaja vastasi: ”En tiedä. Toivon, että se on jotain hyvää. Enempää en voi minä eikä kukaan muukaan sanoa. Siksi kyse onkin uskosta eikä tiedosta.” Tämän jälkeen keskusteltiin muutama minuutti muista asioista, mutta kun haastatteluaika oli loppumassa, toimittaja halusi vielä tarttua kysymykseen kuoleman jälkeisestä elämästä. Toimittaja kysyi: ”Kärtän sinulta vielä vastausta kuoleman jälkeiseen elämään. Uskotko sinä itse, että me menemme kuoleman jälkeen taivaaseen tai jonnekin?” Kirkon edustajan vastaus tähän oli: ”Uskon, että kuoleman jälkeen seuraa jotain, mutten tiedä mitä. Jeesuksen viimeiset sanat olivat: ”Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni”. Vain sen voimme tehdä. Sitten saamme nähdä.”

Moni olisi kaivannut selvempää lohdutuksen sanomaa juuri pyhäinpäivän edellä Jeesuksesta kuoleman voittajana. Kirkon edustaja ei tuonut esille Jeesuksen voittoa kuolemasta eikä kristinuskon opetusta taivaasta ja kadotuksesta vaikka niistä suoraan kysyttiin. Onneksi viittaus Jeesuksen rukoukseen ristillä toi jonkin verran toivon näkymää. Kunpa voisimme kaikki antaa henkemme Jumalan käsiin.

Kristinuskon keskeiset opetukset

Vaikka emme löydä Raamatusta tarkkaa yksityiskohtaista selvitystä siitä, mitä kuolemassa ja heti sen jälkeen tapahtuu, meillä on riittävästi tietoa, että voimme opettaa jotain. Tässä keskeiset opetukset:

  • Kuolema ei ole kaiken loppu.
  • Jeesus ristinkuolemallaan ja ylösnousemuksellaan voitti paholaisen ja kuoleman vallan.
  • Me odotamme Jeesusta Kristusta takaisin maan päälle.
  • Tulee päivä, jolloin kaikki kuolleet nousevat ruumiillisesti ylös.
  • Ihmiskunta kokoontuu viimeiselle tuomiolle, jossa tuomarina on Jeesus Kristus.
  • Tuomion seurauksena ihminen tuomitaan kadotukseen tai taivaaseen.
  • Jeesukseen uskova saa elää ikuisesti taivaassa Jumalan yhteydessä.
  • Usko Jeesukseen pelastaa.

Kuten kirkon nelivuotiskertomuksesta näkyy kirkko ei ole onnistunut välittämään viestiään kuoleman jälkeisestä elämästä ainakaan siten, että se olisi uskottu. Ja uskohan on lopulta Jumalan synnyttämä. Tilasto ei saa masentaa. Se on kutsu pitää esillä opetusta kuoleman jälkeisestä elämästä ja Jeesuksesta elävänä kuoleman voittajana entistä useammin ja selvemmin.

Ei pidä luulla, että kansa tietää, mitä Raamattu opettaa. Uskonpuhdistuksen 500-vuotisjuhlan hengessä pitäisi ryhtyä siihen, mikä uskonpuhdistuksessa oli tärkeää: kristinuskon perusasioiden opettaminen systemaattisesti vaikkapa katekismusten avulla.

Kansanlähetyksen ohjelman näkemys

Kansanlähetyksen teologiaa ja toimintaa kuvaavassa Ohjelmassa kerrotaan: ”Kaikki kuolleet herätetään viimeiselle tuomiolle. Epäuskoiset tuomitaan iankaikkiseen kadotukseen eli helvettiin. Jeesukseen Kristukseen uskovat pelastuvat iankaikkiseen elämään eli taivaaseen. Jumalan luomassa uudessa taivaassa ja maassa Kristukseen uskovat näkevät hänet kasvoista kasvoihin ja elävät iankaikkisesti hänen kanssaan.”

Toivon näkökulma

Jeesus voitti ristinkuoleman ja ylösnousemuksen kautta kuoleman. Tämä on toivon sanoma. Kun kristitty kuolee uskossa Jeesukseen, hän kuolee toivossa, että Jeesus herättää hänet viimeisenä päivänä tuomiolle, jossa hänelle luetaan vapauttava tuomio.

Paavali kirjoittaa, että me kristityt ”huokailemme ja kaipaamme päästä pukeutumaan taivaalliseen asuumme” (2. Kor. 5:2). Kristitylle kuolema on voitto (Fil. 1:21) eikä se voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta (Room. 8:38-39).

Yksi kristinuskon menestyksen salaisuus alusta alkaen on ollut juuri siinä, että kuolemaa ei tarvitse pelätä. Jeesus on voittanut kuoleman ja tarjoaa syntien anteeksisaamisen kautta ikuista elämää jokaiselle. Tämä on tänäänkin kristinuskon ilon ja toivon sanoma, jonka pitää kaikua kirkkaana jokaiselle.

Kristitty ja paholainen

3 asiaa, jotka toivat voiton pahasta

Taivaasta maan päälle heitetty persoonallinen paha yrittää estää Jumalan valtakunnan tuloa. Ilmestyskirjan 12. luvun ylistyslaulussa mainitaan kolme asiaa, joilla uskova saa voiton paholaisesta.

He voittivat hänet,
Karitsan veri ja heidän todistuksensa
toivat heille voiton.
He eivät säästäneet henkeään
vaan olivat valmiit kuolemaankin.
(Ilm. 12:11)

1. Karitsan veri

Jeesuksesta käytetään Ilmestyskirjassa 33 kertaa sanaa Karitsa. Jeesus on ”Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan vallan, rikkauden, viisauden ja voiman, kunnian, kirkkauden ja ylistyksen” (5:12). Luvussa seitsemän kerrotaan suuresta valkopukuisten väkijoukosta: ”He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä” (7:14).

Jeesuksen veri pesee pois synnin ja sen aiheuttaman rangaistuksen. Veren voima pysyy tunteistamme riippumatta aina samana. Tämä on mahtava sanoma meille, joiden tunteet heiluvat ylös ja alas. Tulee suuri päivä, jolloin jokainen meistä seisoo Jumalan edessä viimeisellä tuomiolla ja siellä meidät voi pelastaa synneistämme vain Jeesuksen veri, joka on pessyt uskovien synnit pois.

2. Kristittyjen todistus

Kristittyjen todistukseen kuuluu ainakin kaksi asiaa. Ensinnäkin kerromme, mitä Jeesus on tehnyt ja sanomme uskovamme tähän. On hyvä kertoa, mitä usko merkitsee minulle nyt. Toiseksi todistus liittyy Jumalan sanan opettamiseen. Jumala on puhunut Raamatussa. Jumalan kansa on pappiskansa, jonka tehtävä on todistaa ja opettaa Raamattua myös silloin kuin sanomaa ei haluta ottaa vastaan.

Paholainen vihaa näitä molempia todistuksen muotoja. Siksi hän yrittää saada henkilökohtaisen todistamisemme ja Raamatun mukaisen opetuksen vaikenemaan.

3. Jumalan seuraaminen loppuun asti

Kristitty on kutsuttu seuraamaan Jumalaa vaikka kuolemaan asti. Jumalan kansan elämään on kuulunut alusta alkaen kärsimys. Jossain maissa paholainen käyttää vainoja kirkon toiminnan, uskon ja todistuksen estämiseksi. Jossain hyvinvointi kuristaa kirkon kuoliaaksi. Vaikeuksien keskellä meillä on kiusaus olla hiljaa ja mukautua ympäröivään maailmaan. Meidät on kutsuttu elämään pyhää Jumalan tahdon mukaista elämää.

Ole uskollinen ja saat elämän kruunun

Jeesus sanoo: Ole uskollinen kuolemaan asti, niin saat elämän kruunun.

Kristittyjen yhteys

Tuo toinen kristitty on siskoni ja veljeni

Katolisen kirkon kardinaali väittää, että Jeesus ei tulekaan takaisin? Luin kirjoituksen, jossa katolinen kardinaali Giorgio Salvadore (oikeasti kardinaalien joukosta ei löydy Giorgio Salvadore nimistä kaveria) kertoi, että Jeesus Kristus oli humalassa väittäessään, että tulee vielä takaisin maan päälle. Uutisen mukaan Jeesus ei tule lainkaan takaisin. Tämä pilasivulta napattu valeuutinen innosti joitakin kristittyjä tuomitsemaan tuon olemattoman kardinaalin olemattomien sanojen takia maailman suurimman kirkon.

Näkyykö kristittyjen välinen rakkaus?

Tapaus osoitti, että olemme todella herkkiä tuomitsemaan toisia kristittyjä hatarin perustein. Herramme Jeesuksen mukaan hänen seuraajansa tunnetaan keskinäisestä rakkaudesta.

Jumalan perheessä yksittäisillä kristityillä, herätysliikkeillä, seurakunnilla ja kirkoilla on erilaisia mielipiteitä ja käyttäytymistapoja. Aivan kuten kaikissa perheissä. Jumalan perhe koostuu siihen uudestisyntyneistä ihmisistä, joilla on sama isä ja jotka yhdessä rukoilevat: ”Isä meidän”. Tätä rukousta lausuu suurempi joukko kuin vain oma porukkani.

Jumala rakastaa koko perhettään

Jumalan perheessä on myös paljon vajavaisuutta ja raihnautta. Jotkut perheenjäsenet vahingoittavat itseään ja toisia väärillä valinnoilla, sanoilla, opetuksilla ja toiminnalla. Perheenjäsenet saattavat olla riidoissa ja pitää mykkäkoulua. Mutta tällaisen joukon puolesta Kristus vuodatti verensä ja yhdisti henkilökohtaisen uskon kautta itseensä ja toisiimme.

Jos Jumala rakastaa toista kristittyä, minunkin pitäisi tehdä samoin.

Ei toinen kristitty ole siskoni tai veljeni siksi, että hän on niin onnistunut, oikeaoppinen ja hyvä. Hän on sitä siksi, että meillä on sama isä.

Rakkauden, yhteyden ja totuuden yhdistäminen

Jumalan Pyhän Henki haluaa yhdistää Jumalan perhettä keskinäiseen rakkauteen ja kunnioitukseen. Pyhä Henki on myös totuuden henki ja siksi ohjaa meitä arvioimaan opetustamme ja elämäämme, jotta toimisimme ja eläisimme Raamatun sanan mukaisesti.

Rakkauden, yhteyden ja totuuden yhdistäminen ei ole aina helppoa. Lisäksi kateus saattaa vaikuttaa ettemme halua toisille menestystä vaan ennemminkin estää heidän elämäänsä ja työtänsä.

Pyhä Henki haluaa johtaa meitä yhdessä valloittamaan tätä maailmaa Jeesukselle. Elämme kriisitilanteessa, jossa liian moni on menossa ikuiseen kadotukseen. Yksikin on liikaa. Hukkuvien sielujen pelastaminen voisi tuoda ainakin joitakin hengenpelastuspaatteja yhteistyöhön.

Sitoudun rakastamaan siskoani ja veljeäni

Haluan sitoutua toisten kristittyjen rakastamiseen ja kunnioittamiseen. Erityisen tietoista sitoutumista tarvitsen niiden kristittyjen kohdalla, jotka toimivat ja opettavat mielestäni väärällä tavalla. Rakkaus ja kunnioittaminen ei tarkoita kaiken hyväksymistä. Vaikeistakin asioista on puhuttava. Mutta toinen Jeesukseen uskova ei ole viholliseni vaan siskoni ja veljeni.


 

Karismaattisuus, avioliitto, kaikki pääsevät taivaseen ja uskoontulo

Karismaattisuus, avioliitto, universalismi ja uskoontulo

Puheessani Ryttylän Kansanlähetyspäivillä mainitsin kaksi asiaa, joista meiltä kysellään keskustoimistolla, piirijärjestöissä ja kristittyinä. Nämä kaksi ovat karismaattisesti suuntautunut menestysteologia ja avioliittokäsitys.

Karismaattisuus

Kansanlähetys suhtautuu karismaattisuuteen myönteisesti. Emme kuitenkaan tue sellaista karismaattisuutta, jonka irtoaa Raamatun ohjeistuksesta, Kristus-keskeisyydestä ja jossa annetaan toteutumattomia lupauksia ihmisille tai syyllistetään kristittyjä siitä, etteivät he tee suuria ihmeitä.

Meidän tulee rukoilla Pyhän Hengen täyteyttä ja antaa tilaa Pyhän Hengen lahjoille. Mielestäni karismaattisuus tarvitsee kölikseen vahvan ristinteologisen perustan. Apostoli Paavali on tässä esimerkkinä. Jumala antoi Paavalille suuria kokemuksia ja jopa taivasmatkan. Jumala antoi näiden suurten kokemusten vuoksi Paavalille pistimen lihaan, jotta hänen kerskauksena eivät olisi ihmeet vaan Jeesuksen armo (2. Kor. 12).

Avioliitto miehen ja naisen välisenä

Pitäydymme kirkon perinteiseen käsitykseen, jossa yksi mies ja nainen solmivat avioliiton. Raamattu myös selvästi torjuu homoseksuaaliset suhteet pitäen niitä syntinä, joten emme voi antaa hyväksyntää tällaisille suhteille.

”Kaikki pelastuvat”?

Olin suunnitellut puheeseeni  vielä kohdan, jossa käsitellään oppia kaikkien ihmisten pelastumisesta (universalismi). Tämä on ajankohtainen aihe kirkkomme julistuksessa. Harva opettaa tällä tavoin julkisesti, mutta toimintatavoista ja julistuksen tähtäyspisteestä päätellen tämä näyttää olevan laajalti hyväksyttyä. Saarnoissa, kannanotoissa ja opetuksissa on usein hävitetty Raamatun ilmoittaman kadotuksen olemassaolo.

Sananjulistaja pettää ihmisiä, jos hän lupaa tai uskottelee, että ilman uskoa Jeesukseen voisi pelastua taivaaseen. Tai jos hän ei varoita kadotuksesta. Kristikunnassa meidän on rohkeasti, rakkaudella ja nöyryydellä puhuttava viimeisestä tuomiosta sekä taivaan ja kadotuksen todellisuudesta.

Jokaisella ihmisellä on oikeus kuulla Jumalan Raamatussa ilomoittama totuus siitä, että he ovat vastuussa teoistaan viimeisellä tuomiolla ja kadotus on Raamatun mukaan totta. Heille on annettava mahdollisuus kääntää elämänsä suunta ja turvautua Pelastajaan. Myös Jeesusta kuvaava nimi Pelastaja saa syvemmän merkityksen, kun joku ymmärtää, mistä Jeesus on hänet pelastanut.

Miten voin tulla uskoon

Usko Jeesukseen asettaa ihmisen siihen yhteyteen Jumalan kanssa, johon hänet on luotu. Tämä yhteys täydellistyy taivaassa. Miten tähän yhteyteen päästään? Kirjoitin neljästä askelesta, miten tullaan uskoon. Tuo on lyhyt hengellinen ensiapupakkaus. Etsi yhteys seurakuntaan, toisiin kristittyihin tai esimerkiksi Kansanlähetyksen piirijärjestön henkilöihin (voit kertoa, että otat yhteyttä, koska kehoitin blogissani siihen), jotka opastavat sinua uskon tiellä.


 

Jeesuksen tyhjä hauta Jerusalemissa

10 asiaa Jeesuksen ylösnousemuksesta

  1. Neljässä evankeliumissa ei selitellä ylösnousemusta. Ylösnousemuksen valossa selittyvät evankeliumit.
  2. Ylösnousemus laittaa housun puntit tutisemaan. Jos Jeesus on noussut kuolleita, hän ei ole harmiton kaveri vaan sanojensa mittainen mies, joka saapuu maan päälle takaisin.
  3. Ylösnousemuksessa Jeesus on toisessa todellisuudessa. Uudessa ylösnousemusruumiissaan Jeesus oli vapaa monista maanpäällisen elämänsä kahleista. Meidän tuntemamme todellisuuden lisäksi on useampikin todellisuus ja olemisen ulottuvuus.
  4. Ylösnousemus on kristinuskon koetinkivi. Jos Jeesuksen ylösnousemus ei ole totta, kirkko ja kristityt ovat valehtelijoita. Jos ylösnousemus on totta, jokaisen ihmisen on tulisi pohtia, mitä Jeesus hänelle merkitsee.
  5. Jeesuksen ylösnousemukseen uskominen ja sen tunnustaminen liittyy pelastukseemme: ”Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva” (Room 10:9).
  6. Jeesuksen ylösnousemus ja meidän tuleva ylösnousemuksemme liittyvät toisiinsa. Ellei Jeesus noussut, emme mekään nouse! Mutta nyt Jeesus voitti kuoleman ja kerran jokainen nousee ruumiillisesti kuolleista.
  7. Ylösnoussut Jeesus haastoi juutalaisen ja roomalaisen yhteiskunnan ja uskonnot. Rooma vaatii kuuliaisuutta keisarille ja hänen nimittämistään herraksi. Kristityt eivät voineet suostua tähän vaan vainojenkin keskellä väittivät, että vain Jeesus on Herra. Ylösnousemus osoitti, että Jeesus on kaikkia vaikuttajia, uskonnonperustajia, herroja ja valtoja korkeampi.
  8. Apostolien into ja rohkeus selittyvät ylösnousemuksella. Jeesuksen kuoleman jälkeen he olivat pelokkaina piilossa. Jeesuksen ilmestyminen ja Pyhän Hengen lahja teki heistä rohkeita ylösnousemuksen todistajia (Ap.t. 4:33).
  9. Usko Jeesuksen ylösnousemukeen parantaa näkökyvyn. Se avaa uudenlaisen toivon näkökulman ikuisuuteen, Raamatun ymmärtämiseen, Jumalan pelastussuunnitelmaan ja maailmanhistoriaan. C.S. Lewisin sanoin: ”Uskon kristinuskoon kuten auringonnousuun: en vain siksi, että näen sen, vaan siksi, että sen valossa näen kaiken muun.”
  10. Jeesus lupaa jokaiselle uskovalle ikuisen elämän: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole” (Joh. 11:25).

Katso myös: 30 näkökulmaa Jeesuksen ylösnousemukseen.

pixabay_Witizia_landscape-398500_640

Kristittynä eläminen lopun aikana

Olin äänessä Radio Dein aamun Raamattuavaimissa. Näissä lyhyissä opetuksessa aiheeni oli kristittynä eläminen lopun aikana. Käsittemäni Raamatun teksti oli 2. Tim. 3:1-4:8.

Inspiraatiota tämän teeman valitsemiseen antoi D.A. Carsonin äskettäin ilmestynyt kirjanen.

Lopun aikojen tutkiminen, eskatologia, on tärkeä osa kristillistä teologiaa. Tässä yksi Paavalin näkökulma lopun aikoihin.

1. Vaikeita aikoja (2. Tim. 3:1-9)

Kuvaukset lopun ajoista pelottavat monia. Raamattu haluaa kuitenkin rohkaista kristittyjä puhumalla siitä, mitä on edessämme. Paavali haluaa kertoa myös sen, että lopun aikoina ihmisten pahuus lisääntyy ja seurakuntaan tulee vääriä opettajia. Tämä ei tule siis kristitylle yllätyksenä.

2. Esikuvia (2. Tim. 3:10-13)

Jokainen meistä tarvitsee hyviä esikuvia, jotka kärsimyksien ja vaivojenkin keskellä ovat pysyneet Jumalalle ja hänen ilmoitukselleen Raamatussa uskollisena. Esikuvat auttavat kristittyjä seuraamaan samaa tietä. Paavali pyytää, että Timoteus seuraisi Paavalin elämää ja uskoa.

3. Raamattu oppaana lopun aikana (2. Tim. 3:14-17)

Meidän omat kokemuksemme, mielipiteemme ja ajatuksemme vievät meidät helposti kristinuskon ymmärtämisessä sivuraiteille. Raamattu on Jumalan vaikutuksesta syntynyt ja kertoo meille, miten elää ja uskoa lopun aikoina. Se on samaan aikaan sekä kompassi joka näyttää suuntaa että matkaeväs, joka antaa voimia mennä loppuun asti.

4. Julista evankeliumia (2. Tim. 4:1-5)

Paavali ei kehota lopun ajan kristittyä piiloutumaan ja vaikenemaan. Päinvastoin, nyt on julistettava evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta. Tarvitaan rohkeutta, sillä lopun aikoina ihmiset eivät halua kuulla totuutta vaan sanomaa, joka tukee heidän pahuuttaan tai välinpitämättömyyttään.

5. Pidä päämäärä selkeänä (2. Tim. 4:6-8)

Paavali odotti kuolemaansa. Se oli hänelle voittopalkinnon saamisen hetki. Palkintoja ei jaeta alussa vaan lopussa. Jokainen ihminen on luotu Jumalan tuntemista ja taivasta varten. Elämä ei voi saavuttaa täydellisyyttään vielä tässä ajassa eikä ilman uskoa Jeesukseen.

Toimenpide-ehdotuksia