Aihearkisto: Puheita

Anteeksiantaminen kristinusko

Anteeksiantamus

Tämä on opetukseni Radio Dein Raamattuavain -ohjelmassa Pelastuksen perussanasto, jossa käsittelen viittä kristinuskon perussanaa.

PELASTUKSEN PERUSSANASTO 5 – ANTEEKSIANTAMUS

Raamattuavaimissa olen käsitellyt neljää teemaa: sovitus, lunastus, lepytys ja vanhurskaus. Tänään tärkeänä sanana on anteeksiantamus, joka päättää tämän sarjan.

Mainitsen siitä viisi asiaa.

1. Jumalan ei ole pakko antaa anteeksi meille.

Jumala olisi aivan hyvin voinut unohtaa meidät ja antaa mennä kadotukseen. Jumalan olisi voinut heittää meidät luotaan pois niin kuin rätin tai haravoida pois kuten puusta pudonneen lehden (Jes. 64:6-7). Me emme ole mitään anteeksiantoa ansainneet Jumalalta. Olemme ansainneet tuomion ja helvetin. Piste. Jumalan ei ole pakko antaa anteeksi.

2. Jumala päätti antaa anteeksi.

Jumala ei hylännyt meitä. Hän itse valmisti tien anteeksiantoon ja pelastukseen. Hän alkoi puhua uhreista. Hän määräsi Vanhan testamentin välityksellä jumalanpalvelusjärjestelmä huipentui uhreihin. Miljoonia eläinuhreja uhrattiin Jumalan vaatimuksesta.

Kun lopullinen uhri, Jeesus Kristus tuli, tapahtui ihmeiden ihme. Kaikki maailman synnit laitettiin hänen päällensä. Kun Jeesus kuoli Golgatalla Jerusalemin temppelin 10 senttiä paksu – heidän mielestään rikkoutumaton kaikkein pyhimmän peittävä kudos – repesi ja nyt kaikkein pyhimpään, jossa kerran vuodessa uhrattiin veri uhri, oli vapaa pääsy. Juutalainen historiatieto Talmudissa kertoo neljä vuosikymmentä myöhemmin, että noin vuonna 30 Jerusalemin temppelissä uhrit menettivät voimansa. Tämä voi viitata vain Jeesuksen ristinkuolemaan.

Hän lähetti Jeesuksen. Hänen ristinkuolema ja sovintoveri julistaa Jumalan halua antaa anteeksi.

3. Anteeksiantamus on kristinuskon ydintä.

Puhe syntien anteeksiannosta on kristinuskon kirkasta ydintä.

Kaikki kristinuskossa ja kirkossa tähtää syntien anteeksiantamuksen julistamiseen. Miksi? Koska synti erottaa meidät Jumalasta. Synti tuo ikuisen kadotuksen. Synnillä ei ole vanhenemispäivää. Se pysyy ja se on syyttämässä meitä.

On yksi, jolla sen saa pois. Jumalan anteeksiantamus. Siksi tämä on kirkon sanoma. Jeesus lähetti kirkon julistamaan parannusta syntien anteeksiantamukseksi kaikille kansoille.

Ehtoollinen vakuuttaa siitä. Siinä on Jeesuksen ruumis ja veri. Meidän ja meidän syntiemme edestä annettu ja vuodatettu.

Lähetyskäskyssä kirkko ja kristityt lähetetään julistamaan parannusta syntien anteeksiantamiseksi.

Emme tiedä, miksi Jumala valitsi ihmisten pelastamiseksi tällaisen tien. Mutta sen tiedän, että moni kirkossakin häpeää tätä ja yrittää muuttaa kristinuskon sanomaa joksikin toiseksi.

Veretön kristinusko on voimaton kristinusko. Se ei ole enää kristinuskoa. Veri puhdistaa, veri pelastaa, veri varjelee. Veri tuo anteeksiannon.

Tämä on evankeliumi, jossa on Jumalan voima pelastukseen.

4. Sinun ikuisuuteesi taivaassa tai kadotuksessa on riippuvainen siitä, onko syntisi annettu anteeksi.

Sinun syntisi erottaa sinut Jumalasta. Synnit eivät häviä itsestään. Mutta niiden tunnistaminen, puolustelemisen lakkaaminen ja Jeesukseen turvautuminen pelastaa ja tuo anteeksiannon.

Taivaan ja kadotuksen ero on se, että toisessa paikassa on ne, jotka saivat syntinsä anteeksi. Toisessa on ne, jotka eivät saaneet ja kärsivät syntiensä taakkaa.

5. Meillä velvollisuus antaa anteeksi kaikille ja kaikki.

Jumala on antanut meille anteeksi. Pelastanut meidät, joiden synnit olivat kuin likainen riepu ja kuivanut lehti.

Uskossa Jeesukseen saamme kaikki anteeksi. Kaikki tarkoittaa kaikkea. Mielestämme suuret ja pienet. Julkiset ja salaiset. Tänään tehdyt ja lapsena ja nuorena tehdyt. Tieten tahtoen tehdyt ja vahingossa tehdyt. Ne, jotka olivat vain yhden kerran ja ne jotka ovat riesana jatkuvasti. Ne, joita pyydän anteeksi kerran ja ne, joita pyydän miljoona kertaa. Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä. Piste.

Tiedän, että sinua kohtaan on tehty väärin. Sinua on loukattu. Sinulle on tehty todella vääriä asioita. Ehkä kannamme sisimmän tuskia päivittäin. Asia tulee mieleen jatkuvasti. Mitä rajummasta rikkomuksesta ja meitä loukkaavasta asiasta on kyse, sitä vahvemmin se on mielessä.

Jos Jumalan rakkaus meitä kohtaan on radikaalia, niin radikaalia on myös hänen vaatimuksensa meille: Anna kaikille anteeksi! Anna anteeksi! Se on vaikea tehtävä. Mutta se on kristityn kutsumus.

Pelastuksen kalliopohja

Tämän viikon Raamattuavaimissa olen käsitellyt pelastuksemme kalliopohjaa. Sen valossa on selvää, miksi apostolien julistuksena oli Jeesuksen risti. Siellä tapahtui sovitus, jossa syntimme syyllisyys poistettiin. Siellä tapahtui lunastus, jossa meidät ostettiin Jumalan valtakuntaan. Siellä tapahtui lepytys, jossa synnistä tuleva Jumalan pyhä viha sammui.

Jeesuksen ristinkuoleman perusteella jumalatonkin vanhurskautetaan kun hän uskoo Jeesukseen. Ristinkuoleman perusteella anteeksianto on mahdollinen.

Kristinusko on Jumalan tekoja meidän puolestamme

Kaikki tämä korostaa Jumalan rakkautta. Kristinusko on Jumalan tekoja meidän puolestamme.

Me tulemme niistä osalliseksi palaamalla luojamme luokse, tekemällä parannuksen ja uskomalla Jeesukseen.

”Jos syntisi on anteeksiannettu, olet pelastettu, tuntui miltä tuntui. Jos syntisi ovat anteeksi saamatta, et ole pelastettu, mitä sitten luuletkin kokeneesi.” (Carl Fr. Wislöff)


Pelastuksen perussanasto:
1. Sovitus
2. Lunastus
3. Lepytys
4. Vanhurskaus
5. Anteeksiantamus

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Uskoontulo Jumalan vanhurskaus

Vanhurskaus

Tämä on opetukseni Radio Dein Raamattuvain -ohjelmassa Pelastuksen perussanasto, jossa käsittelen viittä kristinuskon perussanaa. Aiemmin käsitellyt teemat ovat lunastus, sovitus ja lepytys.

PELASTUKSEN PERUSSANASTO 4 – VANHURSKAUS

Olen käsitellyt Raamattuavaimissa tällä viikolla jo kolmea tärkeää sanaa: lunastus, sovitus ja lepytys. Neljäs sana on vanhurskaus.

Raamatussa vanhurskaus on ennen kaikkea Jumalan oikeamielisyyttä ja täydellistä oikeudenmukaisuutta kuvaava sana. Ei ihme, että tämä sana oli uskonpuhdistaja Martti Lutherille vaikea. Mutta uskonpuhdistus sai alkunsa tämän sanan ymmärtämisestä.

Martti Lutherin paini Jumalan vanhurskauden kanssa

Martti Luther taisteli paljon sen kanssa, onko hän Jumalalle kelpaava. Hän oli luostarissa, oli pappi, opetti toisia pappeja, mutta häntä vaivasi epävarmuus. Olenko todella Jumalalle kelpaava?

Hän eli askeettista elämää, rukoili ja palveli Jumalaa parhaan voimansa mukaan, mutta jotain puuttui. Hän oli valmistelemassa roomalaiskirjeen luentoa, kun hän jäi pohtimaan ensimmäisen luvun sanoja ”Vanhurskas on elävä uskosta.”

Tuo sana vanhurskas ja Jumalan vanhurskaus olivat Lutherille vaikeita sanoja, sillä hän tajusi, että hän ei millään yllä tuolle vanhurskauden tasolle, jolla voisi sitten elää uskossa.

Sitten hän hahmotti sanat ”Vanhurskas on elävä uskosta” vähän uudella tavalla ”Uskosta vanhurskas on elävä”. Silloin Luther ymmärsi, että usko Jeesukseen tekee vanhurskaaksi eli Jumalalle kelpaavaksi. Hän koki kuin astuvansa sisään paratiisin portista. Hän vihasi ennen sana Jumalan vanhurskaus, koska luuli, että tuo sanapari on hänelle este pelastukseen. Nyt siitä tuli taivaan portti ja rakas ilmaisu.

Vanhurskaaksi lukemista ja tekemistä

Verbi vanhurskauttamien tarkoittaa syyttömäksi julistamista ja tekemistä. Uskosta Jeesukseen meidät julistetaan ja tehdään vanhurskaiksi.

Mitä on vanhurskaaksi lukeminen ja vanhurskaaksi tekeminen. Näiden välinen ero on erittäin tärkeä.

Vanhurskaaksi lukeminen on oikeustermi. Kun uskomme Jeesukseen, Jumala julistaa ja lukee meidät vanhurskaiksi, eli syyttömiksi ja hänelle kelpaaviksi. Tärkein tapahtuu taivaassa: Jumala julistaa ja lukee meidät vanhurskaiksi, syyttömiksi ja hänelle kelpaavaksi. Tämä tapahtuu, vaikka elämässäni ei tapahtui mitään muutosta.

Vanhurskaaksi tekeminen on se prosessi, jossa Pyhä Henki tulee uskovaan asumaan, ja muokkaa uskovan elämää Jumalan tahdon mukaiseksi. Tässä on pyhityksen näkökulma.

Pelastuksen perusta on vanhurskaaksi lukemisessa

Ensimmäinen eli vanhurskaaksi lukeminen on täydellinen. Jälkimmäinen eli meidän elämässämme tapahtuva vanhurskaaksi tekeminen on epätäydellinen.

Meidän pelastuksemme perusta on ensimmäisessä eli vanhurskaaksi lukemisessa.

Kuka kelpaa Jumalalle?

Millainen ihminen kelpaa Jumalalle? Pitääkö olla ensin vanhurskas, että voi pelastua?

Tämähän on ihmiselle luontainen ajattelumalli. Parannan ensin vähän itseäni, siivoan elämästäni vähän huonoja asioita pois, teen lupauksia Jumalalle lupauksia paremmasta elämästä. Nämä ovat sinänsä hyviä asioita, mutta ei se vanhurskautta tuo.

Paavali kirjoittaa roomalaisille: ”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet, ja ovat Jumalan kirkkautta vailla” (3:23). Hän kirjoitta samassa kolmannessa luvussa: ”Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ketään ymmärtävä sitä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomaksi käyneet.” Paavali jatkaa tuota listaa vielä pitkään.

Paavali vetää maton jalkojen alta. Jos kaikki ovat näin syntisiä ja kelvottomia, kuka voi pelastua?

Tuossa samassa roomalaiskirjeen kolmannessa ja neljännessä luvussa löytyy vastaus: Paavali kirjoitti: ”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet, ja ovat Jumalan kirkkautta vailla, ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaakseen vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit” (3:23-25).

Seuraavassa luvussa, Roomalaiskirje nelosessa Paavali sanoo: Joka ei töitä tee (tämä tarkoittaa lain vaatimusten täyttämistä), joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi (4:5).

Jumala vanhurskauttaa jumalattoman

Apostoli Paavalin radikaali väite roomalaiskirjeessä on se, että Jumala vanhurskauttaa jumalattoman.

Jumalan radikaali ratkaisu ihmisen hengelliseen kyvyttömyyteen on se, että hän vanhurskauttaa jumalattoman.

Millainen ihminen jumalaton on? Hän ei etsi Jumalaa ja hänessä ei ole mitään hyvää. Koska muunlaisia ihmisiä ei ole, Jumala vanhurskauttaa täysin syntisen ja jumalattoman ihmisen. Hurskaita ei täältä löydy, siksi Jumala vanhurskauttaa jumalattomia.

Vanhurskauttamisen perusta Golgatalla

Tämän vanhurskauttamisen perustana konkreettinen tapahtuma Golgatalla. Syytön kantoi ihmiskunnan rangaistuksen. Koska syntimme on sovitettu, meidät on lunastettu ja Jumala on lepytetty, syntinen voidaan vanhurskauttaa eli lukea Jumalalle kelvolliseksi.

Vanhurskauttamisen yhteydessä voidaan puhua autuaasta vaihtokaupasta, jossa ihminen antaa Kristukselle sellaista, mitä Kristuksella ei ole eli omat syntinsä. Kristus antaa ihmiselle sellaista, mitä hänellä itsellään on, mutta ihmisellä ei ole eli oman vanhurskautensa.

Jos ja kun Jumala sanoo, että olet vanhurskas ja syytön, se pätee, vaikka kuka väittäisi muuta.

Room 5:1 Koska olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, meillä on rauha Jumalan kanssa.


Pelastuksen perussanasto:
1. Sovitus
2. Lunastus
3. Lepytys

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Kristillinen usko lepytys Jeesuksen kuolema

Lepytys

Tämä on opetukseni Radio Dein Raamattuvain -ohjelmassa Pelastuksen perussanasto, jossa käsittelen viittä kristinuskon perussanaa. Aiemmin käsitellyt teemat ovat lunastus ja sovitus.

PELASTUKSEN PERUSSANASTO 3 – LEPYTYS

Jumala sovitti maailman itsensä kanssa. Sovituksen välikappale oli Jeesus Kristus. Sovituksen väline oli Jeesuksen veri. Koko maailman synti on kertakaikkisesti sovitettu. Tämä tekee meidän pelastuksemme mahdolliseksi. Kristittyjen tehtävä on pyytää ihmisiä suostumaan tähän sovintoon. Silloin Jeesuksen ansaitsema sovitus, lasketaan heidän hyväkseen.

Toinen sana oli lunastus. Lunastukseen liittyy kaupankäynti. Joku orjaksi joutunut saatetaan lunastaa jostain rahasummasta. Kun lunastus tapahtuu, omistusoikeus muuttuu. Meidät on lunastettu Jeesuksen Kristuksen verellä.

Kolmas sana Raamattuavaimissa on lepytys. Lepytys on lunastuksen ja sovituksen seurausta.

Jumala lepytetään

Lepytyksen kohteena on Jumala. Tarvitseeko Jumala lepytystä? Kyllä. Miksi? Meidän syntiemme tähden.

Jo kaikkia ihmisiä koskevan yleisen ilmoituksen perusteella voi todeta, että jumalan olemassaolon tajuaminen on selvää kaikkialla maailmassa.

Kukaan ei synny ateistina. Yleisen ilmoituksen vuoksi ihmisessä on taju jonkinlaisen jumalan olemassaolosta. Tosin hän ei tiedä ilman erityistä ilmoitusta Raamatussa kuka tämä Jumala on ja mitä hän tahtoo. Yleisen ilmoituksen ja oman arkikokemuksen tasolla kaikkialla maailmassa ymmärretään, että ihminen on erossa tästä Jumalasta.

Kansojen erilaiset uskonnot pyrkivät uhreillaan, paastoilla, lahjoilla ja itsensä rankaisemalla lepyttää Jumalaa. Tämä kertoo sinänsä oikeasta asiasta, mutta ei johda mihinkään.

Jumalan aloite

Jumala teki sen mihin ihminen ei kykene.

Jumala ja hänen vihansa lepytettiin Jeesuksen uhrilla.

Uskonpuhdistuksen ensihetkillä syntyi luterilaisen kirkon tunnustuskirjat. Niissä käydään pohdintaa lepytyksestä muun muassa tällä tavoin:

”Jumala lepytettiin Jeesuksen uhrilla. Jumalan viha kohtasi synnin vallassa olevaa ihmistä. Mutta kun Jeesus uhrasi itsensä rakkaudesta meihin, Jumalan viha leppyi ja voit nyt kutsua Häntä rakkaaksi Isäksi.”

”Edellä olemme laajasti esittäneet, että meidät vanhurskautetaan uskolla, siten että uskomme Jumalan leppyneen meille, ei omien tekojemme tähden, vaan lahjaksi, Kristuksen tähden. Tämä on aivan varmasti evankeliumin oppi. Sanoohan Paavali Ef. 2:8-9 selvästi: ”Armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja, se ei ole peräisin ihmisistä.”

Tämänkaltainen opetus oli tuolloin tärkeää, koska katolisen kirkon perusopetus oli, että ansaitsemme syntien anteeksiantamuksen noudattamalla ihmisten säädöksiä. Tämä oli uskonpuhdistuksen sanomalle punainen vaate.

Jos lepytät Jumalaa itse

Jos Jumala ja hänen vihansa lepytetään hyviä tekoja tekemällä, tapahtuu luterilaisen kirkon tunnustuskirjojen mukaan kolme asiaa:

  1. Ensinnäkin Kristuksen kunnia himmennetään koska ihmiset luulevat omilla teoillaan tulevan vanhurskaiksi ja lepyttävänsä Jumalan.
  2. Toiseksi omille teoille perustan asettaminen ei tuo omantunnon rauhaa. Pelastus on epävarmalla pohjalla ja voi johtaa epätoivoon.
  3. Kolmanneksi omaa vanhurskautta rakentamalla emme opi tuntemaan Jumalaa, koska oman vanhurskauden virittely on pakenemista Jumalan luota ja hänen valmistamastaan pelastuksen lahjasta.

Jeesuksen veri lepytysuhrina

Jumalan lepyttää vain Jeesuksen Kristuksen veri. Jeesus oli uhri, joka vuodatettiin.

Suurena sovintopäivänä – ja vain tuona päivänä – ylipappi meni kaikkein pyhimpään liiton arkin luokse. Hän pirskotti liitonarkin kannelle verta. Kantta kutsuttiin armoistuimeksi. Tällä armoistuimella toimitettiin sovitus, joka lepytti Jumalan vihan. Uudessa testamentissa Jeesus on armoistuin. Roomalaiskirjeen kolmannessa luvussa todetaan näin: “…jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta Hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska Hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit,…” (Room. 3:25).

Jumala ei vihaa sinua. Hän rakastaa sinua.

Lunastus, sovitus ja lepytys kertovat sen.

Et kelpaa Jumalalle itsesi tähden – mutta kelpaat Jeesuksen tähden

Jos epäilet oletko tarpeeksi hyvä kelvataaksesi Jumalalle, minulla on sinulle vastaus: ”Et ole!”

Mutta kristillisessä uskossa ei ole kysymys sinun hyvyydestäsi.

Pelastuksesi perusta on Jumalan hyvyydessä ja hänen teoissaan puolestasi. Älä tuijota itseesi. Katso Jeesukseen. Katso ristille. Kaikki on tehty valmiiksi ja Jumala on lepytetty.

Mitä suurempaa Jumala voisi vielä tehdä sinun puolestasi?

Pelastuksen perussanasto:
1. Sovitus
2. Lunastus

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Lunastus kristinuskossa

Lunastus

Tämä on opetukseni Radio Dein Raamattuvain -ohjelmassa Pelastuksen perussanasto, jossa käsittelen viittä kristinuskon perussanaa.

PELASTUKSEN PERUSSANASTO 2 – LUNASTUS

Kaveri ajoi kolarin. Auto muuttui käyttökelvottomaksi. Se joutui lunastukseen. Kaveri valitti, että vakuutusyhtiö maksoi autosta aivan liian pienen lunastushinnan. Tuolla lunastushinnalla auton omistusoikeus siirtyi kaverilta vakuutusyhtiölle.

Me kaikki olemme joutuneet lunastuskuntoon. Meistä tuli synnin tähden käyttökelvottomia Jumalan valtakuntaan ja taivaaseen. Meidän omistusoikeus muuttui Jumalalta paholaiselle. Onneksi meille löytyi lunastaja. Joku näki meissä jotain arvokasta. Lunastushintakin osoittaa sen. Meitä ei ole lunastettu millään katoavalla valuutalla vaan Jumalan pojan tahrattomalla verellä. Jumala lunasti meidät ja omistusoikeus siirtyi Jumalalle.

Vanhassa testamentissa on ainakin kaksi kuvaa lunastuksesta.

Israelin kansan lunastaminen

Ensinnäkin Israelin kansan lunastaminen Egyptin orjuudesta.

Vanha testamentti kertoo, että Joosefin Egyptiin tuoma perhe oli kasvanut suureksi kansaksi. Joosefin palvelukset valtakunnan hyväksi oli unohdettu ja kansa oli joutunut orjatyövoimaksi.

Raadannan keskellä kansa huusi Jumalaa avukseen, ja Jumala antoi vapauttajaksi Mooseksen. Mooses kävi keskusteluja faaraon kanssa ja tähän liittyy 10 vitsausta egyptiläisille. Viimeinen vitsaus oli kovin. Jumala päätti surmata kaikki Egyptissä asuvat esikoislapset. Jumala antoi omalle kansalleen pelastuksen tältä rangaistukselta: Heidän tuli teurastaa lammas, ja sivellä lampaan verellä ovensa pielet. Kun Herran tuomiota toimeenpaneva enkeli näkee veren, menee se talosta ohi. Pian tämän jälkeen Israelin kansa pääsi lähtemään Egyptin orjuudesta luvattuun maahan.

Tässä Jumala lunasti kansan vapauteen Egyptin orjuudesta. Kansan omistussuhteessa tapahtui muutos. Faaraon orjista tuli Jumalan vapaa kansa. Tämä oli lunastus.

Orjiksi joutuneiden lunastaminen

Toinen lunastuksen näkökulma Vanhassa testamentissa liittyy orjiksi joutuneiden lunastaminen. Toisinaan joku joutui orjaksi. Ehkä hän jäi sotavangiksi ja kuljetettiin vieraalle maalle orjaksi. Tai hän velkaantui. Jos joku ei pysynyt maksamaan velkaansa, hänen omaisuutensa myytiin ja pahimmassa tapauksessa hän itse ja hänen perheensä joutui orjuuteen.

Näissä molemmissa tapauksissa lähisukulainen pystyi ostamaan orjan vapaaksi eli lunastamaan hänet.

Tässäkin kaupassa omistussuhde muuttuu.

Jeesuksen kuolema lunastuksena

Miten Jeesuksen kuolema liittyy lunastukseen?

Ristillä Jeesus kävi taistelun meidän puolestamme, jotka olimme joutuneet väärään omistussuhteeseen. Ihmiskunnasta oli tullut perkeleen ja synnin orja. Jeesus osti verellään meidät itselleen eli lunasti meidät. Omistusoikeus muuttui. Ihmiskunta kuuluu nytalkuperäiselle tekijälleen, Jumalalle.

Jumalalla on meihin kaksinkertainen omistusoikeus. Hän on luonut meidät ja lunastanut meidät.

Jeesus sanoi näin: ”Sillä ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä.” (Mark. 10:45).

Paavali kirjoitti Timoteukselle: Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisen välillä, ihminen Kristus Jeesus, joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä” (1. Tim. 2:6).

Jumala antoi Jeesuksen lunnaiksi meidän edestämme. Jeesus oli hinta, millä meidät lunastettiin.
Lunastus muistuttaa meitä kahdesta asiasta. Ensiksi siitä, että meidät on ostettu paholaisen vallasta Jumalan valtaan.

Lunastus = sinulla on uusi isäntä

Toiseksi lunastus muistuttaa siitä, että koska vanha isäntämme, jonka kautta synti tuli maailmaan ja joka johtaa ihmisiä syntiin, ei ole isäntämme enää, meidän tulee elää uuden isäntämme mukaisesti.

Lunastus muistuttaa, että kuulumme Jumalalle. Meidät on ostettu hänelle. Meidän ei tule palvella enää vanhaa herramme. Paavali kirjoittaa tästä korinttolaisille vahvasti kehottaen korinttolaisia pysymään erossa synnistä. Paavali sanoo: ”Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne” (1. Kor 6:20).

Lunastus = sinulla on uusi elämäntapa

Samaa korostaa Pietari ensimmäisen kirjeensä alkuluvussa. ”tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niin kuin virheettömän ja tahrattoman karitsan.” Tästä seuraa, että uskovien tulee panna pois kaikki pahuus, vilppi, ulkokultaisuus, kateus panettelu. Uskovien tulee ”vaeltamaan nuhteettomasti pakanain keskuudessa” (2:12).

Lunastus tarkoittaa, että sinut on ostettu uuteen elämään. Elä sen mukaisesti! Älä ole enää synnin orja.

Pyhällä, kalliilla verellään

Ehkä paras Raamatun ulkopuolinen lunastuksesta kertovat teksti löytyy Martti Lutherin Vähästä katekismuksesta. Luther kuvaa, mitä tarkoittaa usko Jeesukseen. Tässä tulee esille lunastuksen kaksi näkökulmaa. Ensin suuri lunastushinta. Toiseksi lunastetun uusi elämäntapa uuden herransa yhteydessä.

Näin Luther kirjoittaa:

”Uskon, että Jeesus Kristus, Isästä ikuisuudessa syntynyt tosi Jumala ja neitsyt Mariasta syntynyt tosi ihminen, on minun Herrani. Hän on lunastanut minut, kadotetun ja tuomitun ihmisen, ostanut omakseen ja voitollaan vapauttanut kaikista synneistä, kuolemasta ja Perkeleen vallasta, ei kullalla eikä hopealla, vaan pyhällä, kalliilla verellään ja syyttömällä kärsimisellään ja kuolemallaan. Hän lunasti minut, jotta tulisin hänen omakseen, eläisin kuuliaisena hänen valtakunnassaan ja palvelisin häntä ikuisessa vanhurskaudessa, viattomuudessa ja autuudessa, niin kuin hän itsekin kuolleista nousseen hallitsee iankaikkisesti. Tämä on varmasti totta.”

Pelastuksen perussanasto:
1. Sovitus
2. Lunastus
3. Lepytys
4. Vanhurskaus

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Sovitus kristinuskossa

Sovitus

Tämä on opetukseni Radio Dein Raamattuvain -ohjelmassa Pelastuksen perussanasto, jossa käsittelen viittä kristinuskon perussanaa.

PELASTUKSEN PERUSSANASTO 1 – SOVITUS

Sovitus on arkikielessä tuttu sana. Vaatekaupoissa on sovituskopit. Kenkäkaupassa voi sovittaa kenkiä ennen ostoa. Jos vaate ja kengät sopivat, voi vielä tehdä viimeisen arvioinnin, lähteekö ostos kassalle mukaan.

Myös rikoksia sovitetaan. Joku sovittaa rötöksiään linnassa.

Minulla on tietokoneissa laitteita, joita ei voi liitää koneeseen suoraan. Tarvitsen sovittimen tietokoneen ja laitteen väliin. Ulkomailla olen joskus pulassa kun en saa töpseliä ulkomaan erilaiseen pistorasiaan. Joudun turvautumaan adapteriin, sovittajaan.

Apostoli Paavali kirjoittaa sovituksesta toisen korinttilaiskirjeen 5. luvussa sovituksesta.

»Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta siis olemme lähettiläinä, kun näet Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: Antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.»

Ensin sanotaan, että Kristuksessa Jumala sovitti MAAILMAN itsensä kanssa. Maailma tässä tarkoittaa ihmisiä. Jeesuksen ristinkuolemalla koko maailma, kaikki ihmiset, sovitettiin. Tässä mielessä sovitus on jo tapahtunut. Maailma on sovitettu.

Toiseksi sanotaan, että Jumala sovitti maailman ITSENSÄ kanssa. Jumalakin on osapuolena: Maailma on sovitettu Jumalan kanssa. Sovituksessa Jumala itse tuli maailmaan ja sovitti maailman itsensä kanssa. Tämä korostaa Jumalan työtä. Ihminen ei tehnyt mitään sovituksen aikaansaamiseksi.

Kolmanneksi tämän perusteella Paavali kehottaa: Antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Tämä tulee lähelle sitä ajatusta kun kaksi erilaista kappaletta yhdistetään toisiinsa jollain liittimellä. Usko Jeesukseen on se liitin, joka yhdistää ihmisen ja Jumalan toisiinsa.

Miksi sovitus?

Miksi tällaista sovitusta tarvittiin, jossa maailma ja Jumala sovitettiin? Meidän syntiemme tähden. Synti on erottanut meidät Jumalasta. Syntinen ihminen ja pyhä Jumala eivät enää sopineet yhteen. Tarvittiin velan maksu sekä sovituskappale, joka yhdistää kaksi osapuolta. Jeesus Kristus tuli sovittajaksi: Hän maksoi synnistä tulevan velan ja hän yhdistää ihmisen ja Jumalan.

Roomalaiskirjeen viidennessä luvussa Paavali kuvaa sovitusta näin: ”Silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovite- tuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta.” (5:10).

Voimme sanoa sovituksesta ainakin seuraavat asiat:

  1. Sovituksen vanhatestamentillinen esikuva liittyy suureen sovintopäivään.
    Kolmannen Mooseksen kirjan luvussa 16 kerrotaan suuren sovintopäivän määräyksistä. Kerran vuodessa suurena sovintopäivänä kansan eteen tuodaan kaksi pukkia. Ensimmäisen kannettavaksi asetetaan kansan synnit. Tämä pukki ajetaan autiomaahan. Toinen pukki teurastetaan ja uhrataan syntiuhrina. Ylipappi menee liitonmajaan ja pirskottaa verta kaikkien pyhimmässä liitonarkun kannelle ja eteen. Jumala lupaa: ”Sinä päivänä toimitetaan teidän syntienne sovitus ja te tulette jälleen Herran edessä puhtaiksi kaikista synneistänne” (3 Moos. 16:30). Tätä sovituksen liittymistä suureen sovintopäivään korostaa uudessa testamentissa erityisesti heprealaiskirje.
  2.  Jumala valmisti sovituksen.
    Sovitus on täysin Jumalan aloitteesta. Jumala suoritti sovituksen. Jumala tuli itse sovittajaksi Jeesuksessa. Vanhan testamentin esikuvat uhreista ja suuresta sovintopäivästä ovat esikuva lopullisesta sovituksesta, joka on Jeesus.
  3. Sovitusta tarvittiin synnin vuoksi tulevan rangaistuksen vuoksi.
    Synti vaatii aina sovitusta. Meidän syntimme eivät häviä itsestään tai vanhene. Mutta ne voidaan sovittaa. On kaksi paikkaa, jossa ne voidaan sovittaa: Jeesus sovittaa ne ristillä tai sinä sovitat ne kadotuksessa. Mutta on järjetöntä kärsiä rangaistus, koska joku toinen on sen jo kärsinyt puolestasi.
  4. Sovituksen väline on Jeesuksen kuolema ristillä.
    Jeesuksen veren kautta on sovitus saatu aikaan.
  5. Sovituksen osapuolet ovat ihminen ja Jumala.
    Jumala sovitti maailman itsensä kanssa.
  6. Sovitus on perusta sille, miksi kelpaamme Jumalalle.
    Jumala valitsi itse pelastuksen tien.
  7. Sovitus on jo tapahtunut.
    Jeesuksen ristinkuolemalla ansaitsema sovitus oli kertakaikkinen tapahtuma. Se ei toistu enää. Älä yritä sovittaa syntejäsi itse.
  8. Sovitus on täydellinen.
    Se koskee kaikkia syntejä ja kaikkia ihmisiä. Älä yritä lisätä siihen omia tekojasi.
  9. Jumalan jo tekemä sovitus tulee meidän osaksemme kun uskomme ja otamme sen vastaan.
  10. Sovitus on kutsu julistaa evankeliumia
    Kirkon tulee kutsua ihmisiä: Antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.

Pelastuksen perussanasto:
1. Sovitus
2. Lunastus
3. Lepytys
4. Vanhurskaus

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Lähetystyön perusteet

Lunastus, Jeesuksen paluu ja Jumalan kunnia

Puhuin Kansanlähetyspäivillä joistakin järjestömme painopisteistä. Mainitsin lunastuksen, Jeesuksen paluun ja Jumalan kunnian.

Lähetystyön perusta: Lunastus

Koko ihmiskunnan historia on suuri kertomus Jumalan lunastustyöstä.

Synti on ihmiskunnan suurin ongelma. Sen tähden koko maapallo huokaa. Se myrkyttää ihmisten elämän ja ihmissuhteet.  Se erottaa meidät Jumalasta. Näemme sen seurauksia joka päivä, mutta suurin seuraus on vielä silmiltämme suljettu. Synnin seuraus on ero Jumalasta, hengellinen kuolema ja ikuinen kadotus.

Jo syntiinlankeemuskertomuksessa Jumala lupasi pelastajan. Mooseksen välittämän lain  mukaiset miljoonat  uhrit viittaavat uhriveren kautta tapahtuvaan syntien anteeksiantoon ja lunastukseen. Uhrit olivat esikuvia Jeesuksesta.

Lunastus toi ratkaisun ihmisen syntiin ja syyllisyyteen. Paavali kuvaa tätä roomalaiskirjeessä seuraavasti: ”Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet  syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta, mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus  Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi. Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi.” (3:22-24)

Tämä pohjalta huomamme seuraavat asiat

  • Kaikki syntiä tehneet.
  • Kaikkien tila Jumalan edessä väärä (he ovat  ilman Jumalan kirkkautta).
  • Kaikki saavat armosta lahjaksi vanhurskauden.
  • Kaikki on lunastettuja.
  • Jeesus  tuli  sovitusuhriksi kaikkien puolesta.
  • Kaikki saavat  lunastuksen ja sovituksen,  kun ottavat sen uskossa vastaan.

Tämä lunastus Jeesuksessa on lähetystyömme ja kotimaantyömme keskuksena.

Haluan sanoa tämän voimakkaasti ja painottaen, koska on vaara, että lähetystyön ytimeksi tulee jokin toinen asia kuin evankeliumin julistaminen. Sillä on olemassa lähetysajattelua, jossa tämä ydin tahtoo unohtua tai sitä pidetään itsestäänselvyytenä.

Sanoma jumalattoman vanhurskauttamista ja pelastuksesta uskossa Jeesukseen on  lähetystyön raikas pohjavesi.

Lähetystyön innoittaja: Jeesuksen paluu

Toinen syy, miksi teemme lähetystyötä on Jeesuksen pikainen paluu.

Elämme Jeesuksen ylösnousemuksen ja hänen paluunsa välistä ajanjaksoa. Tämä  väliaika on  seurakunnan aikaa, jolloin Jumala evankeliumin julistamisen kautta kokoaa itselleen uuden kansan  niistä, jotka uskon kautta Jeesukseen pelastuvat.

Matteuksen evankeliumin  luvussa 24 on Jeesuksen puhe lopunajan merkeistä ja omasta paluustaan.  Siellä Jeesus mainitsee viimeisten päivien merkkejä luonnossa, yhteiskunnassa, kirkossa ja lähetystyössä.

Merkit  luonnossa koskevat maanjäristyksiä ja luonnononnettomuuksia maan päällä ja avaruudessa.  Kun näet niitä, nosta pääsi, Jeesus on tulossa!

Merkit yhteiskunnassa kertovat kriisiajoista, jolloin sodat ja taistelut ovat todellisuutta. Rakkaus kylmenee ja laittomuus pääsee voitolle. Tämän vuoksi yhteiskunnat joutuvat vähitellen sekasortoon. Kun laittomuus lisääntyy, muista, että Jeesus sanoi sen etukäteen. Nosta pääsi ja iloitse, pelastuksen päivä lähenee.

Merkit seurakunnassa. Jumalan seurakunnan keskellä on lopunajan merkkejä. Kristillisessä kirkossa ennen Jeesuksen paluuta on harhaoppeja ja vääriä opettajia. Nousee vääriä messiaita ja vääriä profeettoja. Jotkut heistä tekevät suuria ihmeitä. Jeesuksen seuraamisen tähden tulee erilaisia vainoja ja ahdistuksia. Lopun ajan merkit toteutuvat eri puolilla eri tavoin.

Meidän on muistettava Jeesuksen sanat: ennen loppua ja Jeesuksen paluuta kirkkaudessa kirkkokin on erityisessä kriisissä!  Kun näet luopumusta kirkossa, muista, että Jeesus näki sen ennen sinua. Kirkko on hänen. Hän on siitä kiinnostuneempi kuin me. Hän Jeesus kertoi, että luopumuskin näin tapahtuu! Nosta pääsi!  Harhaopit tulevat, mutta älä anna niiden tulla sinun kauttasi äläkä ole niissä mukana.

Lähetystyö merkkinä. Kaiken huolestuttavien ja vaikeiden asioiden keskellä on yksi iloinen lopun ajan merkki: Se on lähetystyö kaikkialla maailmassa. Samaan aikaan kun kirkko on kriisissä, se tekee  lähetystyötä. Jeesus sanoi, että evankeliumi julistetaan kaikkialla maailmassa ja sitten tulee loppu.  Lähetystyö on eskatologinen merkki . Jeesus ei sanonut: ”Evankeliumi ehkä julistetaan kaikille kansoille ennen loppua!”. Hän sanoi: ”Evankeliumi julistetaan”. Piste!  Haluan olla tässä mukana.  Lähetystyö menee juuri nyt vauhdilla eteenpäin.   Nosta pääsi, Jeesus tulee.

Lähetystyön tavoite: Jumalan kunnia ja ylistäminen

Ihminen on luotu  kunnioittamaan ja ylistämään tekijäänsä ja lunastajaansa. Lähetystyönkin  tavoitteena  on Jumalan kunnian lisääntyminen.  Raamatun lopussa Karitsan häissä iloitaan, riemuitaan ja annetaan Jumalalle kunnia (Ilm. 19:7).

Kirkon tehtävä on tuottaa Jumalalle kunniaa jo nyt. Se tapahtuu muun muassa siten, että pidämme arvossa Jumalan sanaa, opetamme ja elämme sen mukaisesti. Ylistämme Jumalaa, kun  toteutamme hänen antamaa lähetyskäskyä  ja  julistamme evankeliumia syntien anteeksiantamiseksi.   Kristityn arjen elämä jumalanpalvelusta ja Jumalan ylistämistä. Ylistys ei ole vain laulujen laulamista. Se on elämistä  Jumalan  yhteydessä. Se on arjessa tapahtuvaa Jumalan palvelemista.

Tässä kolme asiaa lähetystyön ja kaiken kristillisen työn perustasta: Lunastus Jeesuksessa, eskatologinen Jeesuksen paluu sekä Jumalan ylistäminen nyt ja ikuisuudessa.

 

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Kansanlähetyksen lähetystyö

Lähtekää Pyhän Hengen voimassa

”Antiokian seurakunnassa oli profeettoja ja opettajia: Barnabas ja Simeon, josta käytettiin nimeä Niger, kyreneläinen Lukios, Menahem, joka oli neljännesruhtinas Herodeksen kasvinkumppani, sekä Saul. Kerran, kun he olivat palvelemassa Herraa ja paastoamassa, Pyhä Henki sanoi: ”Erottakaa Barnabas ja Saul minun työhöni, siihen tehtävään, johon minä olen heidät kutsunut.” Niin he paastosivat ja rukoilivat, ja sitten he panivat kätensä näiden kahden päälle ja lähettivät heidät matkaan” (Ap.t. 13:1-3).

Antiokian seurakunta toimi aktiivisesti, kasvoi ja menestyi. Kun seurakunnan johtajat, profeetat ja opettajat, palvelivat Herraa ja paastosivat, Jumalan Pyhä Henki puhui heille: ”Erottakaa Barnabas ja Saul minun työhöni, siihen tehtävään, johon minä olen heidät kutsunut”.

Viidestä nimeltä mainitusta työntekijästä kaksi – eli 40 prosenttia – lähetettiin lähetystyöhön. Pyhä Henki haluaa johdattaa hengelliset yhteisöt aina maailman evankelioimiseen.

Pyhän Hengen teot

Apostolien tekoja kutsutaan myös Pyhän Hengen teoiksi. Kirja kertoo, miten Pyhä Henki johti seurakuntaa ja erityisesti Paavalia lähetystyössä.

Tässä kolmannessatoista luvussa Pyhä Henki käski erottaa kaksi seurakunnan työntekijää, Barnabaksen ja Saulin, lähetystyöhön. Samankaltainen Hengen toiminta näkyy muuallakin Apostolien teoissa.

Ensimmäisessä luvussa on Jeesuksen sanat: ”Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani” (Ap.t. 1:8).

Toisessa luvussa kerrotaan Pyhän Hengen vuodattamisesta: ”He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä mitä Henki antoi heille puhuttavaksi” (Ap.t. 2:4).

Neljännessä luvussa on seurakunnan rukous kun viranomaiset kieltävät julistamasta evankeliumia. Koko seurakunta rukoili yhdessä: ”Katso nyt, Herra, kuinka he meitä uhkailevat! Anna palvelijoillesi voimaa pelotta julistaa sanaasi. Ojenna kätesi, niin että sairaat paranevat, että tapahtuu tunnustekoja ja ihmeitä pyhän palvelijasi Jeesuksen nimessä.” Kun he olivat päättäneet rukouksensa, vavahti paikka, jossa he olivat koolla, ja he kaikki täyttyivät Pyhästä Hengestä ja julistivat rohkeasti Jumalan sanaa.” (4:29-31).

Kahdeksannessa luvussa Pyhä Henki sanoi Filippukselle: Mene Etiopialaisen hoviherran luokse. Pian Filippus julisti evankeliumia hoviherralle, joka tuli uskoon ja kastettiin.

Kymmenennessä luvussa Pyhä Henki sanoi Pietarille: Kolme miestä tulee hakemaan sinua, mene heidän luokseen. Siellä Pietari julisti ja Pyhä Henki vuodatettiin pakanoiden päälle Korneliuksen kodissa.

Kuudennessatoista luvussa Paavali julisti Turkin alueella. Mutta yhtäkkiä Pyhä Henki esti julistamasta sanaa siellä. Tämän jälkeen hän näki Pyhän Hengen antamassa näyssä makedonialaisen miehen, joka johti siihen, että evankeliumi tuotiin Eurooppaan.

Lähetystyöntekijä Pyhän Hengen voimassa

Hyvät lähetystyöhön siunattavat! Lähetystyössä ei ole kyse siitä, mitä te teette ja te saatte aikaan. Kyseessä on paljon suurempi missio. Jumala haluaa, että kaikissa kansoissa kuuluu evankeliumi Jeesuksesta.

Teidän tehtävänne on olla uskollisia Jumalan sanalle, ja sille kutsulle, minkä olette saaneet ja mihin taas tänään sitoudutte Jumalan ja tämän juhlakansan edessä.

Me rukoilemme teille Pyhän Hengen täyteyttä ja johdatusta. Apostolien teot ja kirkon historia todistaa, että Henki johdattaa välillä toisin kun mitä me olemme ajatelleet.

Julistakaa evankeliumia

Mutta Henki johtaa aina siihen, että evankeliumia Jeesuksesta tavalla tai toisella viedään eteenpäin. Mitä evankeliumi on?

Se on sanoma, mitä ei löydy mistään tämän maailman uskonnosta eikä maailmankatsomuksesta. Evankeliumi on Jeesus Kristus. Evankeliumi on Jeesuksen teot Golgatalla meidän puolestamme.

Miksi Pyhä Henki johtaa julistamaan evankeliumia Jeesuksesta?

Miksi Pyhä Henki johtaa teitä, lähetystyöntekijät, julistamaan evankeliumia? Tähän on ainakin kaksi syytä.

Teidät lähetetään matkaan, jotta voisitte auttaa kadotukseen matkalla olevia löytämään pelastuksen Jeesuksessa Kristuksessa. Teidän tehtävänne on todistaa kirkkaasti Jeesuksesta, Pyhän Hengen tehtävä on johtaa uskoon. Maailmassa ei ole hienompaa kutsumusta.

Toiseksi te julistatte evankeliumia Jumalan kunnian vuoksi. Vaikka yksikään ei ota sanomaa vastaan, sitä tulee julistaa, jotta ihmiset ja henkivallat kuulisivat, näkisivät ja ymmärtäisivät Jumalan rakkauden ja kunnian. Evankeliumin julistaminen on Jumalan ylistämistä. Emme ylistä Jumalaa vain laulamalla ylistyslauluja. Suurta ylistystä on Jumalan suurten tekojen kertominen. Ylistäkää Jumalaa kertomalla Jeesuksen elämästä, kuolemasta, ylösnousemuksesta ja veren voimasta!

Jokaisen kristityn maailmanlaaja etuoikeus: lähtijä ja lähettäjä

Lähetystyössä on alusta alkaen tarvittu sekä lähtijöitä että lähettäjiä. Antiokiassa Pyhä Henki kutsui sekä lähtemään että lähettämään.

Jokaisella kristityllä on maailmanlaaja vastuu. Tässä on meidän työmaamme.
Lähtijän tehtävä on olla uskollinen kutsumukselleen. Meidän lähettäjien tehtävä on olla uskollinen omassamme.

Suomessa ja maailmalla evankeliumin julistajia on vähän siitä syystä, että on vähän lähettäjiä.

Paavali ja Barnabas esikuvana lähetystyöntekijälle

Hyvät lähetystyöntekijämme! Ottakaa Paavali ja Barnabas esikuvaksenne. Julistakaa Kristusta, perustakaa seurakuntia, tukekaa olemassa olevia seurakuntia ja kristittyjen ryhmiä. Tehkää työnne hyvin ja olkaa innokkaita. Muistakaa arvostaa myös niitä, jotka lähettävät teidät matkaan. Pitäkää hyvää yhteyttä nimikkoseurakuntiin, lähettäviin kansanlähetyspiireihin ja yksittäisiin lähettäjiin muun muassa rukouskirjeitä kirjoittamalla. He mahdollistavat teidän palvelemisenne.

Rukous ja raha lähetystyössä

Hyvät lähettäjät! Tänään siunaamme uudelle työkaudelle 33 rukouskohdetta, joista 16 on aikuisia ja 17 lapsia. Haluamme erottaa heidät siihen työhön, johon Jumala on heidät kutsunut. Rukoilkaa näiden lähetystyöntekijöiden puolesta. Lähetystyön kulut ovat säännöllisiä, tarvitsemme myös säännöllistä tukea heille. Lähettäjät, teitä tarvitaan, sillä tätä työtä ei tehdä näiden lähetystyöntekijöiden erinomaisilla kyvyillä. Lähetystyö on hengellistä sodankäyntiä, jossa rukous on yksi tärkeä osa.

Hyvä juhlakansa! Ottakaa nämä aikuiset ja lapset omaan sydämeenne!

Mika Tuovisen puhe lähettien matkaan siunaamisessa Kansanlähetyspäivillä 3.7.2016. Kuva Philippe Gueissaz.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Mitä kuoleman jälkeen?

Mitä kuoleman jälkeen? Lasarus ja rikas mies maan päällä ja tuonpuoleisuudessa

Luuk. 16: 19-31

”Oli rikas mies. Hänen vaatteensa olivat purppuraa ja hienointa pellavaa, ja päivästä päivään hänen elämänsä oli pelkkää ylellisyyttä ja juhlaa. Mutta hänen porttinsa pielessä virui köyhä Lasarus, täynnä paiseita. Köyhä olisi nälkäänsä halunnut syödä niitä ruokapaloja, joita rikkaan pöydältä putoili. Koiratkin tulivat siihen ja nuolivat hänen paiseitaan.
Sitten köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Abrahamin huomaan. Rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. Kun hän tuonelan tuskissa kohotti katseensa, hän näki kaukana Abrahamin ja Lasaruksen hänen rintaansa vasten. Silloin hän huusi: ’Isä Abraham, armahda minua! Lähetä Lasarus tänne, että hän kastaisi sormenpäänsä veteen ja vilvoittaisi kieltäni. Näissä liekeissä on kauhea olla.’ Mutta Abraham sanoi: ’Muista, poikani, että sinä sait eläessäsi hyvän osan, Lasarus huonon. Nyt hän saa täällä vaivoihinsa lohdun, mutta sinä saat kärsiä tuskaa. Sitä paitsi meidän välillämme on syvä, ylipääsemätön kuilu, niin ettei täältä kukaan voi tulla teidän luoksenne, vaikka tahtoisikin, eikä sieltä pääse kukaan kuilun yli meidän puolellemme.’ Rikas mies sanoi: ’Isä, minä pyydän, lähetä hänet sitten vanhempieni taloon. Minulla on viisi veljeä – hänen pitäisi varoittaa heitä, etteivät hekin joutuisi tähän kärsimyksen paikkaan.’ Abraham vastasi: ’Heillä on Mooses ja profeetat. Kuulkoot heitä.’ ’Ei, isä Abraham’, mies sanoi, ’mutta jos joku kuolleiden joukosta menisi heidän luokseen, he kääntyisivät.’ Mutta Abraham sanoi: ’Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista.”

Nostan tästä Jeesuksen tekstistä kymmenen asiaa.

1. Tässä todetaan, että rikkaan, mutta nimettömän miehen elämä oli loisteliasta.

Rikkaan miehen portin pieleen oli parkkeerannut elämänsä eräs Lasarus. Hän oli siinä, jotta saisi rikkaalta mieheltä almuja ja ruokaa. Mutta rikkaan pöydältä pudonnut ainakaan niin paljoa, että Lasaruksen elämä olisi voinut muuttua.

Köyhän asema ei tuntunut merkitsevän rikkaalle miehelle kovin paljoa. Jumala ei unohda köyhiä ja sorrettuja. Tämä kertomus muistuttaa Lasarusten olemassaolosta. Meidän on uskallettava mennä köyhien, paiseita täynnä olevien ja nälkäisten ystäväksi ja tueksi. Lasaruksia on kotimaassamme ja lähetyskentillämme.

2. Tämä elämä ei ole kaikki vaan elämä jatkuu kuoleman jälkeen.

Lopulta rikas mies pääsi Lasaruksesta eroon. Lasarus kuoli. Samoin rikas kuoli. Aivan kuten me kaikki kuolemme.

Sekä rikas mies että Lasarus olivat tuon puoleisessa todellisuudessa tietoisessa tilassa. Elämän jatkuminen oli yllätys rikkaalle miehelle. Yllätys oli myös se, että hän huomasi olevansa tuskallisessa paikassa kamalissa liekeissä. Hän ei ollut ottanut lainkaan huomioon kuolemaansa ja ikuisuuskohtaloaan. Hän tuli herätykseen liian myöhään kun mitään ei ollut enää tehtävissä. Rikas mies huomasi, että myös Lasarus oli myös tuonpuoleisuudessa. Lasaruksella näytti olevan kaikki hyvin.

Muista, että tämä maailma ei ole kaikki. Jokainen ihminen on ikuisuusolento ja meidän kaikkien elämä jatkuu ikuisesti näiden maan päällä vietettyjen vuosien jälkeen. Liian moni elää rikkaan miehen tavoin ikuisuudesta tietämättömänä tai he sulkevat tietoisesti ikuisuusasiat elämänsä ulkopuolelle heräten todellisuuteen liian myöhään.

3. Tuon puoleisuudessa on tuskan paikka ja lohdutuksen paikka.

Jeesus kuvaa tässä kahta ihmistä, jotka joutuvat kuolemansa jälkeen eri paikkoihin. Raamattu selvästi opettaa sekä taivaan että kadotuksen todellisuudesta. Tässä voidaan nähdä myös opetus niin sanotusta välitilasta, jossa ihmiset odottavat lopullista tuomiotaan. Lasarus ja rikas mies eivät ole vielä taivaassa eikä kadotuksessa. Kuolleet odottavat tietoisessa tilassa viimeistä tuomita tietäen, mikä heitä odottaa tuomion jälkeen.

4. Ikuisuudessa ei enää voi valita puoltansa.

Liian moni herää hengelliselle todellisuudelle ja kuoleman jälkeiselle elämälle liian myöhään. Liian moni tajuaa vasta ikuisuudessa, että kristillinen sanoma oli totta. Rikas mies olisi tuonpuoleisuudessa halunnut siirtyä paremmalle puolelle, mutta se ei enää onnistunut.

Maan päällinen elämä on aika, jolloin on vastattava Jumalan pelastuskutsuun. Siksi on aika pysähtyä nyt. Kohta voi olla liian myöhäistä. Emme tiedä, milloin oma armonaikamme loppuu. Anna oma elämäsi Jeesukselle, anna pelastaa itsesi.

5. Hätä kadotetuista sieluista heräsi liian myöhään.

Vasta tuonelassa rikas mies huolestui toisten ikuisuuskohtalosta. Hän sanoi: ”Isä, minä pyydän, lähetä hänet sitten vanhempieni taloon. Minulla on viisi veljeä – hänen pitäisi varoittaa heitä, etteivät hekin joutuisi tähän kärsimyksen paikkaan.” Hän oli valmis tekemään mitä tahansa, jotta voisi pelastaa veljensä joutumasta kuoleman jälkeen samaan tuskaan. Voisitko Jumala lähettää Lasaruksen takaisin maan päälle viiden veljeni luokse varoittamaan heitä tästä paikasta.

6. Jumalan sana herättää uskon.

Rikas mies pyysi, että Jumala herättäisi Lasaruksen kuolleista ja lähettäisi Lasaruksen varoittamaan viittä veljeään, etteivät he joutuisi kuoleman jälkeen samanlaiseen tuskaan, missä hän itse oli.

Rikas mies sai vastauksen ”Heillä on Mooses ja profeetat. Kuulkoot heitä.” Jeesuksen mukaan uskoa ei synnytä se, että kuolleet heräävät eloon ja julistavat. Uskon herättää Jumalan sana; tässä tapauksessa Mooseksen ja profeettojen kirjat. Vaikka tapahtuisi mitä suurimpia ihmeitä se ei muuttaisi heidän epäuskoaan. Jumalan sanassa on yliluonnollinen voima, joka voi herättää uskon.

Tämä rikas mies oli joutunut vaivan paikkaan, vaikka kuului Jumalan valitsemaan kansaan. Hänet oli ympärileikattu lapsena, hän varmaan pyrki noudattamaan Mooseksen lakia ja oli hyvä kansalainen. Jeesus ei syytä hän yhdestäkään laiminlyönnistä. Ongelmana oli, että hän ei ollut uskonut Moosesta ja profeettoja, jotka puhuivat pelastuksesta.

Jos haluamme, että joku ystävämme tai läheisemme tulee uskoon, meidän on vietävä hänet evankeliumin kuuloon tai annettava hänelle sitä luettavaksi. Evankeliumissa on voima, joka voi herättää uskon.

7. Jumala ei lähetä kuolleita vaan eläviä julistamaan.

Jumala ei lähettänyt köyhää Lasarusta takaisin maan päälle julistamaan Jumalan sanaa rikkaan miehen veljille. Ehkäpä Lasarus oli elämänsä aikana todistanut uskostaan rikkaalle miehelle ja hänen veljilleen. Rikas mies nyt toivoi, että Jumala herättäisi Lasaruksen kuolleista, he ehkä uskoisivat. Pyyntöön ei suostuttu.

Jumala lähettää eläviä julistamaan. Meidät on laitettu tähän historian aikaan juuri näiden ihmisten keskelle todistamaan Jumalasta ja kahdesta määränpäästä. Emme saa olla hiljaa näin suuresta asiasta.

8. Mieti ikuisuutta.

Tämä kuvaus on kirjoitettu rikkaan näkökulmasta. Rikas saattaa sokeutua ja nähdä vain tämän maailman asiat. Hän kerää rikkautta tähän elämään, mutta unohtaa ikuiset rikkaudet. Hän luulee olevansa viisas ja suunnittelee kaiken tarkkaan, mutta ei ota huomioon kuolemaa ja ikuisuutta. Mihin sitten joutuu kaikki se, mitä olet hankkinut? Mieti ikuista päämääräsi. Tämä maan päällinen elämä on lyhyt.

Elämä on kuin ruoho, joka helteessä nopeasti kuvaa ja kuin kedon kukka joka hetken kukoistaa, mutta jonka aurinko lopulta kuivattaa.

9. Jumalan siunaukset eivät näy aina ulospäin.

Lasarus pääsi paratiisiin, vaikka hänen maanpäällinen elämänsä oli kurjaa. Häntä katsoessa rapisee sellainen kristillinen julistus, jossa uskovan elämä on vain menestystä ja vaikutusvaltaa. Lasaruksen nimi viittaa hänen uskoonsa: ”Jumala auttaa!” Hän oli kadottanut kaikki muut auttajat, mutta hänellä oli Jumala. Lasaruksen ulkoinen elämä oli suurta vaivaa, mutta hänellä saattoi vaikeuksiensa keskellä ja köyhyydessä sisäisesti rikas elämä Jumalassa. Rikas mies eli ulkoisesti loisteliaasti, mutta häneltä puuttui hengellinen yhteys Jumalaan.

10. Lasaruksen elämä muistuttaa Jeesuksesta.

Jeesus oli myös kärsivä ja hyljeksitty Jumalan palvelija. Monet rikkaat ja vaikutusvaltaiset jättivät hänet porttiensa ulkopuolelle.

Jeesus kuoli ristillä kantaen syntimme ja voittaen paholaisen vallan. Hän nousi kuolleista, mutta sekään ei riittänyt vakuuttamaan kaikkia. Mutta monet vakuuttuivat, että tässä on se, josta Mooseksen laki ja profeetat kirjoittavat.

Lopuksi

Mainitsin tässä puheessani kymmenen ajatusta:

  1. Tässä todetaan, että rikkaan, mutta nimettömän miehen elämä oli loisteliasta.
  2. Tämä elämä ei ole kaikki vaan elämä jatkuu kuoleman jälkeen.
  3. Tuon puoleisuudessa on tuskan paikka ja lohdutuksen paikka.
  4. Ikuisuudessa ei enää voi valita puoltansa.
  5. Hätä kadotetuista sieluista heräsi liian myöhään.
  6. Jumalan sana herättää uskon.
  7. Jumala ei lähetä kuolleita vaan eläviä julistamaan.
  8. Mieti ikuisuutta.
  9. Jumalan siunaukset eivät näy aina ulospäin.
  10. Lasaruksen elämä muistuttaa Jeesuksesta meidän Vapahtajastamme, joka vie oman kansansa taivaaseen.
Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Kyljävä Simpeleen kirkon alttaritaulussa

Kuusi asiaa Hyvästä Paimenesta (Joh. 10:11-16)

Olin ensimmäistä kertaa Simpeleellä. Pääsin johtajan roolista matkasaarnaajan mukavaan tehtävään. Saarnasin kauniissa Simpeleen kirkossa, joka on vuodesta 1999 alkaen Rautjärven seurakunnan pääkirkko. Simpeleen seurakunta syntyi vuonna 1922 kun se erotettiin Parikkalasta omaksi seurakunnaksi. Vuonna 1999 Rautjärven ja Simpeleen seurakunnat yhtyivät Rautjärven seurakunnaksi. Simpeleen kauniin kirkon alttaritaulun nimi on ”Rukous työn ääressä viljapellolla”. Kuva puhutteli asenteellaan ja karuudellaan. Siksi se pääsi tämän jutun kuvaksi.

Hyvän paimenen sunnuntai

Saarnan aiheena oli Jeesus hyvänä paimenena (Joh. 10:11-16). Hyvän paimenen sunnuntai on yksi tutuimmista ja mieleen jäävimmistä pyhistä. Simpeleelläkin luettiin Psalmi 23 (Herra on minun paimeneni) ja laulettiin tuttuja virsiä hyvästä paimenesta.

Seuraavassa nostan 6 lyhyttä näkökulmaa saarnani aiheista.

1. Suomessa on kuultu paljon hyvän paimenen ääntä

Olen kiitollinen, koska kansamme keskellä on kuultu hyvän paimenen sanaa jo tuhannen vuoden ajan. Esi-isämme monia sukupolvia sitten saivat kuulla sanoman Jeesuksesta ja Jumalan valtakunnasta. Heitä on kastettu ja konfirmoitu. Sanaa on saarnattu sukupolvien ajan kirkoissa ja kodeissa. Ja Jumala on koonnut itsellensä laumaa menneiltä sukupolvilta. Samoin hän tekee nyt.

Suurin osa suomalaisista on kuullut evankeliumin. Suurin osa on kastettu ja konfirmoitukin. Meillä on uskonnonopetusta koulussa. Televisiosta ja radiosta tulee Jumalan sanaa. Tämä kaikki on suuri siunaus.

2. Jumalan valtakunnalla on vihollisensa

Vertauksessamme Jeesus sanoi, että hänen valtakuntansa vastaan hyökätään. Jeesus puhui susista, jotka haluavat hävittää meihin istutetun Jumalan valtakunnan.

Sudet kuvaavat kaikkea sitä, mikä hävittää Jumalan valtakuntaa ja kristittyjen uskoa.

  • Moni on lähtenyt Jumalan luota tuhlaajapojan tavoin pois, kun elämä muualta on näyttänyt paremmalta.
  • Kylväjävertaus kuvaa uskon tappajina muun muassa maailman huolia, elatuksen murheita ja rikkauden viettelystä.
  • Jeesuksella oli omat kiusauksensa, jotka liittyivät muun muassa toimeentuloon, valtaan ja rikkauteen.
  • Meistä jokainen osaa sanoa, mitkä ovat ne asiat, joilla paholainen yrittää tuhota meidän elämäämme.

Paholainen haluaa tuhota meidät ja meidän uskomme. Meidän sieluistamme käydään kamppailua. Sen ei pitäisi olla Raamattua lukevalle yllätys. Myös Jumalan valtakunnasta ja kirkosta käydään kamppailua.

On myös niitä, jotka tulevat seurakunnan sisälle ja uskottelevat huolehtivansa kristityistä, vaikka etsivät vain omaa etua. Tiukan paikan tullen he lähtevät pois ja jättävät lauman oman onnensa nojaan. He ovat niitä, jotka ovat seurakunnassa vain palkan tai aseman vuoksi.

3. Seurakuntayhteys on tärkeää

Moni on kutsuttu Jeesuksen seuraan. Monet ovat lähteneet pois. Luulevat, että muualla elämä on parempaa. Näkevät monet lupaukset ja paholaisen houkutukset.

Susi pyrkii siihen, että lampaat joutuvat erilleen toisistaan. Sitten heidät on helppo napata saaliiksi.

Tämän vuoksi on tärkeää, että me elämme yhteydessä toisiin kristittyihin. Kokoonnumme yhteiseen jumalanpalvelukseen. Rukoilemme yhdessä ja luemme Jumalan sanaa yhdessä. Yksi Jeesuksen suurista rukouksista oli se, että hänen seuraajansa olisivat yhdessä ja olisivat yksi kansa.

4. Jeesus tuntee lampaansa ja lampaat tuntevat Jeesuksen!

Vertauksessaan Jeesus sanoi: ”Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut, niin kuin Isä tuntee minut ja minä Isän.”

Jeesus kuvaa omaa suhdettaan Isä-Jumalaan tuntemisena. Jeesus sanoi, että hänen ja kristityn välillä pitäisi olla samanlainen läheinen suhde.

Sen tähden se joskus kysytty lause ”Tunnetko sinä Jeesuksen Kristuksen?” on näiden Jeesuksen sanojen mukaan ihan hyvä kysymys.

Miten opimme tuntemaan Jeesuksen? Kaste liittää meidät häneen. Lisäksi jokapäiväinen parannus pitää meidät oikeassa suhteessa häneen. Jotkut kokevat elämää muuttavan uskoontulon. Se, millä tavoin opimme tuntemaan Jeesuksen ei ole pääasia. Pääasia on tunteminen.

Jeesus tuntee meidät ja me tunnemme Jeesuksen. Mitä tämä Jeesuksen tunteminen on ja miten se tapahtuu? Opimme tuntemaan toisia ihmisiä paremmin kuin luemme heistä. Olen lukenut elämäkertoja. Saan niistä jonkunlaisen käsityksen ihmisestä. Ainakin sellaisen käsityksen, mitä kirjailija haluaa esitellä. Lisäksi voin kuulla jonkun puhuvan henkilöstä ja saan lisätietoja. Mutta paras keino henkilön tuntemiseksi on keskustella hänen kanssaan ja ystävystyä häneen.

5. Jeesus parhain ystäväni

Voimme lukea Jeesuksesta Raamatussa, voimme kuulla hänestä saarnoissa ja opetuksissa. Tämä on hyvä ja antaa paljon tietoa Jeesuksesta. Mutta miten Jeesus muuttuu ystäväksi? Tämä on meille kristityille suuri tutkimusmatka, jossa opimme tuntemaan Jeesusta ja kolmiyhteistä Jumalaa yhä paremmin. Ystävyys Jeesuksen kanssa lisääntyy, kun kuuntelemme häntä rukouksessa ja puhumme hänelle. Mietimme, mitä hän haluaa minun tekevän. Ihmettelemme hänen suurta rakkauttaan minun puolestani.

Tällaisen ystävyyden korostaminen ei ole mitään uutta suomalaisessa kristillisyydessä. Meillä on jo muutaman sadan vuoden ajan laulettu virttä ”Jeesus, parhain ystäväni”. Se kuvaa juuri läheistä yhteyttä ja siinä on myös saarnan alussa mainittu huoli siitä, etten koskaan lähtisi hänen luotaan pois.

Jeesus, parhain ystäväni,
löytäisinkö vertaista?
Auta, etten eläissäni
koskaan hylkää sinua.
Minut ken saa riistetyksi
kädestäsi rakkaasta,
kun on meillä tahto yksi
nyt ja kerran taivaassa?

Kristillinen elämä ei ole vain joihinkin opinkohtiin uskomista tai tietynlaista elämäntapaa. Se on ennen kaikkea ystävyyttä, jossa me tunnemme Jeesuksen ja Jeesus tuntee meidät.

6. Kaiken keskuksena Jeesus

Tämän vertauksen keskuksena on Jeesus ja se, mitä hän toteaa kaksi kertaa: Minä panen henkeni alttiiksi lammasten edestä!

Jeesus on koko Raamatun keskus. Hänen alkuperänsä on iankaikkisuudessa. Hänen kauttaan on luotu koko maailmankaikkeus. Kaikki – ja jokainen ihminen – on luotu häntä varten.

Vaikka Jeesus on kaiken keskus, siellä keskuksen keskuksessa on yksi asia. Juuri tämä, mitä Jeesus korostaa: Minä annan henkeni lammasten edestä.

Hän tekee sen tulemalla itse yhdeksi lampaaksi, pääsiäislampaaksi, joka uhrataan kansan puolesta.


Tästä kristinuskon keskuksesta muistutti myös ehtoollinen. Siitä kertoo myös Raamatun viimeisen kirjan Ilmestyskirjan kuvaukset Jeesuksesta, jossa hänet mainitaan kymmeniä kertoja karitsaksi  ja (vain) yhden kerran Juudan voittoisaksi leijonaksi.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
pixabay_bykst_hand-1106917_640

Meillä on erilaisia armolahjoja

Saarna Radio Dein Raamattubuffet-ohjelmassa 17.1.2016

Room. 12: 6–16 / Jeesus ilmoittaa jumalallisen voimansa

Meillä on saamamme armon mukaan erilaisia armolahjoja. Se, jolla on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan kuin hänellä on uskoa. Palvelutehtävän saanut palvelkoon, opetustehtävän saanut opettakoon, rohkaisemisen lahjan saanut rohkaiskoon. Joka antaa omastaan, antakoon pyyteettömästi; joka johtaa, johtakoon tarmokkaasti; joka auttaa köyhiä, auttakoon iloisin mielin.
Olkoon rakkautenne vilpitöntä. Vihatkaa pahaa, pysykää kiinni hyvässä. Osoittakaa toisillenne lämmintä veljesrakkautta, kunnioittakaa kilvan toinen toistanne. Älkää olko velttoja, olkaa innokkaita, palakoon teissä Hengen tuli, palvelkaa Herraa. Toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä, rukoilkaa hellittämättä. Auttakaa puutteessa olevia pyhiä, osoittakaa vieraanvaraisuutta. Siunatkaa niitä, jotka teitä vainoavat, siunatkaa älkääkä kirotko. Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.
Olkaa keskenänne yksimielisiä. Älkää pitäkö itseänne muita parempina, vaan asettukaa vähäosaisten rinnalle.

Armo kaiken lähtökohtana

Paavali kirjoitti: ”Meillä on saamamme armon mukaan erilaisia armolahjoja”. Voimme tutkia armoa teoreettisesti sekä pitää siitä paljon raamattutunteja. Minulle armo ei ole vain teoriaa vaan se on muuttunut vuosien varrella tärkeäksi uskoni kulmakiveksi. Mitä kauemmin olen ollut uskossa, sitä enemmän tarvitsen armoa.

Luulin joskus, että kun kasvan uskossa, rukoilen runsaasti, ahmin Raamattua, sitten alan pikku hiljaa tekemään Jumalan valtakunnan urotöitä omilla hengellisillä lihaksillani. Ajattelin, että teen vähemmän syntiä ja häiritsen siis vähemmän Jeesusta syntien anteeksiantajana. Tarvitsen siis vähemmän armoa.

Totuus on ollut toinen. Tarvitsen armoa enemmän ja enemmän. Ja suurta onkin suostua Jumalan armollisen työn kohteeksi. Ensin Jumalan suuresta armosta minä näin Jeesuksessa oman pelastajani. Sitten Jumalan armo vaihtoi katselusuuntaa. Armo alkoi näyttää totuutta itsestäni. Armon vuoksi uskallan myöntää oman syntisyyteni ja pahuuteni. Myös se, että olen pappi ja hengellisessä työssä on Jumalan armoa. Jumala on antanut sisäisen kutsun ja halun tähän työhön. Paavali kirjoitti, että armosta kristitty saa myös erilaisia armolahjoja.

Armosta lahjaksi

Tuossa suomenkielisessä sanassa armolahja on kaksi osaa. Molemmat viittaavat samaan. Armo kertoo, että saan jotain ilman ansiotani. Lahja viittaa siihen, että antaja on joku toinen; minulla on lahjan vastaanottajan rooli. Armolahjojen antaja on Jumala, siksi niitä ei tarvitse pelätä. Hyvä Jumala ei anna lapsilleen huonoja ja vaarallisia lahjoja.

Saarnatekstissämme roomalaiskirjeen 12. luvusta on kaksi osaa. Ensin Paavali kehottaa käyttämään seitsemää armolahjaa. Toiseksi hän antaa napakoita ohjeita kristilliseen elämään.

Seitsemän armolahjaa

Paavali mainitsee tässä seitsemän armolahjaa: profetoiminen, palveleminen, opettaminen, rohkaiseminen, antaminen, johtaminen ja köyhien auttaminen.

Profetoiminen

Profetoiminen on Raamatussa monipuolinen lahja. Se on yleensä Jumalan rakentavaa, rohkaisevaa ja kehottavaa puhetta koko seurakunnalle tai yksittäiselle ihmiselle, jotta näemme itsemme ja tilanteemme Jumalan sanan valossa oikein. Profetia voi liittyä myös tulevaisuuden tapahtumien kertomiseen. Kaikki oikeat profeetat ja profetiat ovat Raamatun sanan kanssa yhteensopivia.

Palveleminen

Palveleminen mainitaan tässä armolahjana. Lahjan saanut näkee muita selvemmin ympärillään tilanteet, missä pitää tarttua käytännön tehtäviin ja tekee sen iloiten.

Opettaminen

Opettamisen armolahjan saanut kykenee opettamaan siten, että toiset saavat hengellistä ravintoa, saavat lisää tietoa ja uusia näkökulmia Jumalan sanaan sekä halun toteuttaa sitä arjessaan. Opettamisen armolahjan saaneen tulee itse opiskella jatkuvasti Jumalan sanaa.

Rohkaiseminen

Rohkaisemisen armolahjan omaava kykenee kehottamaan ja innostamaan hihojen käärimiseen ja toimintaan. Sielunhoidossa lahjan saanut rohkaisee kestämään vaikeuksia ja luottamaan Jumalaan.

Antaminen

Antamisen armolahjan saanut antaa iloiten aikaa, voimia ja varoja Jumalan valtakunnan työhön. Lahjan saanut antaa myös silloin kun se vaatii häneltä uhrautumista ja tuo epämukavuutta.

Johtaminen

Johtamisen armolahjan saanut pystyy ohjaamaan ihmisiä, työyhteisöjä ja joukkoja Jumalan antamia tavoitteita kohti. Hän saa myös vapaaehtoiset toimimaan oikeiden tavoitteiden hyväksi.

Köyhien auttaminen

Köyhien auttamisen armolahjan saaneen veri vetää hyljeksittyjen, vähäosaisten ja köyhien seuraan. Hän kulkee kärsivän rinnalla.

Puhe ja palvelu

Paavalin mainitsemista armolahjoista kolme liittyi puhumiseen ja neljä käytännön työhön. Jumalan valtakunnan perinteisin etenemismuoto jo luomisesta alkaen on ollut puhe. Mutta Jumala antaa myös armolahjoja joilla toisten ihmisten jokapäiväinen elämä helpottuu. Eräs raamatunopettaja sanoi, että on olemassa vessanputsaajan armolahja. Joku kuulija loukkaantui tästä. Opettaja sanoi: ”Menepäs käymään Venäjällä. Silloin toivoisit, että seurakunnassa olisi yksi kielilläpuhuja vähemmän ja yksi vessansiivooja enemmän.”

Armolahjat ja kutsumus

Raamattu kehottaa tavoitteleman ja rukoilemaan armolahjoja. Oma kutsumuksemme ja armolahjamme löytyy usein sieltä, missä näemme jonkin suuren tarpeen. Kun Jumala on avannut meidän silmämme näkemään oman tehtävämme, saatamme ihmetellä ja arvostella muita, jotka eivät ymmärrä juuri tätä tärkeää asiaa samalla tavalla. Meidän tulee oivaltaa, että tässä on minun tehtäväni. Muilla on omat askareensa.

Ohjeita kaikille kristityille

Jumala antaa uskoville erilaisia armolahjoja. Seuraavaksi Paavali luettelee pitkän listan asioita, jotka kuuluvat kaikkien kristittyjen arkielämään. Ne tekevät minkä tahansa yhteisön kukoistavaksi ja vetovoimaiseksi. Meidänkin aikamme ihmiset kaipaavat tulla huomioiduksi ja rakastetuksi.

  1. Tässä päivän saarnatekstin opetuksista vielä koottuna kymmenen jumalallista ohjetta.
  2. Käytä armolahjojasi. Ja rohkaise muita niiden käyttämiseen. Monet kristityt ovat arkoja ja ujoja oman lahjansa käyttämiseen.
  3. Ole kestävä ahdingossa, vaivassa ja vainoissa. Syntiinlankeemuksen jälkeinen aika on Jumalan kansalle monien vaikeuksien ja jopa vainojen aikaa. Silloinkin Jumalan kansa todistaa sekä sanoin että elämällään.
  4. Siunatkaa vastustajia ja vainoajia. Kun sinä kohtaat niitä jotka vastustavat kristittyjä ja evankeliumin levittämistä, rukoile heidän puolestaan ja siunaa heitä.
  5. Päätä rakastaa kaikkia ihmisiä ja kaikkia kristittyjä. Eivät perheenjäsenet ole kaikesta samaa mieltä. Joskus sisko tai veli tekee tai sanoo jotain häntä itseään, toisia tai perhettä vahingoittavaa. Vaikeudet voivat vahvistaa perheen yhteyttä. Osoita lämmintä veljesrakkautta, kunnioita toisia kristittyä. Kunnioita heitä myös silloin, kun he antavat palautetta, että itse olet toiminut väärin.
  6. Ole innokas hyvän tekemisessä. Katso ympärillesi ja pohdi kenet voisit tänään yllättää hyvällä teolla.
  7. Anna hengen tulen palaa. Ole esikuva Raamatun tutkimisessa, rukouksessa ja kristittynä elämisessä. Tuli luo lämpöä, valoa ja turvaa ympärilleen. Ole tällainen tuli, joka vetää ihmisiä kylmästä ja pimeästä luokseen lämmittelemään ja sytyttää heidät samankaltaisiksi.
  8. Valitse palveleminen elämänasenteeksi. Joskus sopimuksia tehdessä etsitään ratkaisua, jossa molemmat voittavat. Silloin saatetaan käyttää englanninkielistä sanaparia: win-win. Kun palvelemme Jumalan mielenlaadulla, emme etsi tällaista win-win tilannetta, vaan palvelemme toisia vaikka itse emme saisi mitään. Tämäkin on radikaalia kristillistä rakkautta!
  9. Älä pidä itseäsi muita parempana. Näet monenlaisia ihmisiä, ehkä asetat heitä heidän ulkonäkönsä, työnsä, opiskelujensa, älykkyytensä, mielipiteittensä vuoksi lokeroihin. Jeesus ei vetäytynyt pois hyljeksittyjen luota ja tällä tavoin pitänyt itseään muita parempana.
  10. Mene lähelle toisia. Saarnatekstissä annetuissa käytännön elämän ohjeissa kehotetaan menemään niin lähelle toisia, että voimme iloita iloitsevien kanssa ja itkeä itkevien kanssa. Me kristityt olemme monesti niin kiireisiä ja itsekkäitä, että meillä ei ole aikaa tutustua toisiin. Siksi myös evankeliumi ei mene toivotulla tavalla eteenpäin. Jospa meillä olisi aikaa ja voimia tutustua, ystävystyä ja jakaa elämäämme, itkeä ja nauraa toisten kanssa.

Armo on kaiken lähtökohta. Usko Jeesukseen tuo Jumalan armon elämäämme. Jeesus on kuolemallaan ja verellään hoitanut sinun asiasi kuntoon Jumalan edessä. Usko Jeesukseen välittää sinulle koko pelastuksen, syntien anteeksiantamisen, täydellisen Jumalalle kelpaavuuden ja pääsyn taivaaseen. Ota se vastaan, ettei se jää kohdaltasi turhaksi.

Kaikki edellä mainittu on Pyhän Hengen vaikutuksen tulosta. Kristikunta Suomessa ei kaipaa vain puhujapöntöissä loistavia esiintyjiä vaan joukkoliikettä, jossa tämänkaltainen rohkea lähelle ihmistä menevä kristillisyys vaikuttaa kirkoissa ja sen seinien ulkopuolella. Tarvitaan niitä, joilla on aikaa olla ihmisten kanssa ja tuoda sinne teoillaan helpotusta ja rakkautta sekä todistus pelastavasta evankeliumista.

Aamen.

Tämä saarnani tuli Radio Dein Raamattubuffet ohjelmassa 17.1.2016. Saarna on kuunneltavissa avaimia.net -sivulla, jossa on paljon raamattuopetusta, puheita ja saarnoja.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa