Aihearkisto: Puheita

Mika Tuovisen puhe Kansanlähetyspäivillä

Lähetysjohtajan ajankohtaiskatsaus 2015

”Suuressa mukana” –ajankohtaiskatsaus Kansanlähetyspäivillä 4.7.2015 Turussa

1. Mikä on Kansanlähetys

Toukokuussa Kansanlähetys täytti 48 vuotta. Neljän perinteisen herätysliikkeen, rukoilevaisuuden, herännäisyyden, evankelisuuden ja lestadiolaisuuden lisäksi 1900-luvulla alkoi uudenlainen herätysliikehdintä, joka johti Kansanlähetyksen syntyyn.

Täällä Lounais-Suomessa vaikutti Frans Hannula ja Hannulan herätys. Urho Muroman herätystoiminnasta syntyi Suomen Raamattuopisto. Uukuniemellä herätyksen keskushahmo oli Helena Konttinen ja tästä syntyi Parikanniemisäätiö. 1900-luvun merkittävä tapahtuma oli myös ruotsalaisen vapaakirkollisen evankelistan Frank Mangsin kutsuminen Suomeen vuonna 1943 pitämään evankelioimiskokouksia. Tästä syntyi Kansan Raamattuseura. Myöhemmin Kerttu Vainikainen perusti Helsingin Raamattukoulun.

Kun tulimme 1960-luvulle, kirkollinen herätysliikekenttä oli hajanainen, joten ei ollut ihme, että joillakin oli halu yhdistää olemassa olevia liikkeitä. He olivat keksineet syntyvälle lapselle nimenkin valmiiksi. Tämä uusi järjestö olisi saava nimen Kansanlähetys.

Nyt oli vain kysymys siitä, milloin tämä lapsi syntyy. Usean vuoden yrityksen jälkeen perustava kokous järjestettiin vuonna 1967. Ratkaisua järjestöjen moninaisuuteen tämä ei tuonut.
Kansanlähetyksen perustamisen taustalla oli huoli kirkon liberalisoitumisesta ja Raamatun Lue loppuun

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Iankaikkinen evankeliumi

Evankeliumi lähetystyössämme

Puhe lähetystyöntekijiöiden matkaansiunaamisessa Turun Kansanlähetyspäivillä 5.7.2015

Ylösnoussut Herramme Jeesus Kristus antoi kirkolleen suureksi tehtäväksi evankeliumin julistamisen kaikkialla maailmassa.

Johannes Kastaja saarnasi evankeliumia. Jeesus julisti evankeliumia. Apostolien teoissa kerrotaan, että apostolit julistivat evankeliumia kielloista huolimatta. Myös tavalliset seurakuntalaiset liikkuivat evankeliumia julistaen.

Ilmestyskirjan enkeli

Raamatussa viimeisen kerran sana evankeliumi mainitaan Ilmestyskirjan luvussa 14.

”Ja minä näin lentävän keskitaivaalla erään toisen enkelin, jolla oli iankaikkinen evankeliumi julistettavana maan päällä asuvaisille, kaikille kansanheimoille ja sukukunnille ja kielille ja kansoille” (Ilm 14:6).

Tässä evankeliumin julistaminen viittaa lopun aikojen lähetystehtävään. Tänään toteutamme Lue loppuun

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Palveleminen ja ansaitsematon armo

Ansaitsematon armo

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:

”Jos teillä on palvelija kyntötöissä tai paimenessa, niin ettehän te hänen kotiin palatessaan sano: ’Käy pöytään, saat heti ruokaa.’ Ei, te sanotte: ’Laita minulle syötävää, vyötä vaatteesi ja palvele minua sen aikaa kun syön ja juon. Sitten saat sinä syödä ja juoda.’ Ei palvelija siitä saa kiitosta, että hän tekee, mitä hänen tulee tehdä. Niinpä tekin, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän tulee tehdä, sanokaa: ’Me olemme arvottomia palvelijoita. Olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään.’” (Luuk. 17:7-10)

Yksi aikamme suurimpia harhaoppeja on ajatus, että Jumala hyväksyy meidät sellaisina kuin me olemme. Kristinuskon ydinsanoma on kuitenkin siinä, että Jumala hyväksyy meidät Kristuksen sovituskuoleman tähden. Ei sen tähden, mitä me olemme itsessämme.

Vertauksessa kerrotaan maatilalla työskentelevän orjan isännästä. Jeesus asettaa opetuslapset isännän asemaan: Kun palvelijanne tulee töistä, te ette pyydä häntä istumaan sohvalle katselemaan televisiosta lempiohjelmaa ja tarjoa hänelle sipsejä tai jäätelöä.

Näin ei ole tapana toimia. Isäntä odottaa, että kun palvelija tulee pellolta, isäntä saa ensin ruokansa. Lopulta kun palvelija on tehnyt kaiken vaadittavan, hän voi syödä itsekin.

Tämä oli ihan tavallinen käytäntö. Isännällä ja palvelijalla, orjalla, oli suuri ero. Palvelija oli isännän omaisuutta. Isäntä oli ostanut hänet tai saanut hänet omaisuudeksi jollain muulla tavoin.

Palvelija ei kuitenkaan ollut arvoton. Häntä ei kannattanut kohdella huonosti. Lahjakkaat koulutettiin tärkeisiin tehtäviin.

Vertaus muistuttaa meitä isännän ja palvelijan suuresta erosta. Kun palvelija on tehnyt kaiken työnsä, hän ei odota isännältä erityispalveluksia.

Ansioton palvelija

Vertaus ei pääty tähän. Alussa opetuslapset olivat isännän asemassa. Jeesus sanoi: ”Jos teillä on palvelija kyntötöissä”. Lyhyt vertaus kääntyy loppua kohden ylösalaisin.

Jeesus ei puhu opetuslapsista isäntinä ja herroina vaan palvelijoina. ”Niinpä tekin, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän tulee tehdä, sanokaa: ’Me olemme arvottomia palvelijoita. Olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään.’”

Jeesus ikään kuin sanoo: ”Isännällä on etuoikeuksia. En kutsu teitä nauttimaan niistä. Tässä vertauksessa on isäntä ja palvelija. Haluan, että otatte näistä kahdesta esikuvaksenne palvelijan.”

Tämän on täytynyt kuulostaa radikaalilta opetuslasten korvissa. He ovat löytäneet Messiaan, Vapahtajan. He tuntevat henkilökohtaisesti Jeesukseen. He voisivat saada häneltä nimikirjoituksen ja käydä yhdessä syömässä. He varmaankin ajattelivat, että tulevaisuus on turvattu. Jeesuksen kanssa saamme ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa.

Totuus oli toinen. Opetuslapset saivat jatkuvasti Jeesukselta muistutuksia, että Herran seuraaminen ei vie maalliseen kunniaan ja maineeseen. Jeesuksen seuraaminen on ristin tietä. Te olette palvelijoita, orjia. Jeesus vie valtakuntansa voittoon aivan toisella tavalla kuin ihmiset yrittävät pönkittää omia maallisia valtakuntiaan.

Entä me? Paljonko Jumala on meille velkaa?

Tämän vertauksen opetus on katkeraa kalkkia nieltäväksi.

Kuinka usein käymmekään Jumalan kanssa kauppaa.

Kun annamme varoja lähetystyöhön, haluamme ehkä vastapalveluksi ylimääräisiä siunauksia ja menestystä.

Hengellisen työntekijä ja vastuunkantaja myös kyntää, paimentaa ja palvelee Jumalan sanalla. Paljonko Jumala on velkaa tehdystä työstä?

Mitä Jumala on meille velkaa kun rukoilen, vastustan kiusauksia, menen kirkkoon, teen hyvää, noudatan kymmentä käskyä? Saanko siitä jonkin kunniamaininnan Jumalalta? Vai teinkö vain sen, mitä minun ihmisenä ja kristittynä tulikin tehdä?

Mitä Jumala on meille velkaa? Ei mitään. Emme voi ostaa Jumalan siunauksia. Kaikki tulee lahjana ja armosta.

Itse asiassa kaikki mitä omistamme, on Jumalan lahjaa. Jopa ilma jota hengitämme. Se, että olemme syntyneet tähän maailmaan, on lahjaa. Samoin kaikki meidän kykymme, rahamme, aikamme. Kaikki on lahjaa.

Elämäni kuuluu täydellisesti Herralle. Ja kaikki se mitä minulla on. Miksi kuitenkin usein toimin ikään kuin kaikki olisi minun omaani? Ja kun Jumala on antanut meille kaiken ikään kuin hän olisi meille vielä jotain velkaa.

Arvoton palvelija ei ole koskaan armoton palvelija

On usein pitkä tie kulkea arvottomaksi palvelijaksi, joka näkee kaiken lahjana. Sillä tiellä Jumala riisuu omasta itsekkyydestä ja kunniasta.

Jumalan koulussa oma vanhurskaus muuttuu repaleiseksi. Oma hyvyys on riekaleina. Jumalan kouluja läpäissyt arvoton palvelija ei ole koskaan armoton palvelija.

Ilman Herran koulua pidämme itseämme herrana, muita parempina. Jumalan ahjossa syntyy kristittyjä, joiden lähellä on helppo olla ja uskoa. Tällainen ihminen ei tarvitse toista nostamaan omaa egoa ylös. Hän voi iloiten nostaa muita ylös. Hän on vapautunut oman kunnian tavoittelusta ja ylpeydestä.

Arvottomasta palvelijasta armottomaksi isännäksi?

Niistä, jotka kokevat olevansa arvottomia palvelijoita tulee harvoin armottomia isäntiä. Jumalan valtakunnassa armottomat kristityt käyttävät valtaa toisten alistamiseen. Usein toisia käytetään oman aseman korostamiseen, oman hyvyyden ja pyhyyden pönkittämiseen.

Vertauksessa Jeesus antaa lääkettä hengelliseen ylpeyteen. Kun olette tehneet kaiken mitä teidän tulee tehdä, sanokaa: olemme ansiottomia, arvottomia palvelijoita.

Kristus tulee palvelijaksi

Vertaus puhuu palvelijasta ja isännästä. Jeesuksen kautta näemme tämänkin vertauksen uudessa valossa. Vertauksen kertoja Jeesus, universumin kuningas, kaikkeuden Herra, Vapahtajamme, tulee palvelijaksi. Orjaksi, joka palvelee koko ihmiskuntaa aina kuolemaan asti.

Jumala ei ole meidän hyviemme tekojemme kohteena, vaan me olemme Jumalan hyvien tekojen kohde. Hän hoitaa meitä, antaa syntimme anteeksi, kantaa meitä, puolustaa meitä, vie meidät taivaaseen.

Ansaittu armo

Jeesus on palvelija, joka on uurastanut minun puolestani. Hän eli täydellisen Jumalalle kelpaavan elämän, johon minä en pystynyt. Hän kuoli ristillä minun syntieni puolesta. Tämän vuoksi voin puhua ansaitsemattomasta armosta.

Tarkemmin ilmaistuna ei ole olemassa ansaitsematonta armoa.

Armo on ansaittu. Mutta se ei ole meidän ansaitsemaa vaan Kristus ansaitsi armon meille.

Pelastumme tekojen kautta.

Emme kuitenkaan omien tekojemme kautta vaan Kristuksen tekojen kautta.

Ansaitsematon armo

Tämän sunnuntain aihe luterilaisessa kirkossa on ansaitsematon armo. Viisisataa vuotta sitten, uskonpuhdistuksen aikaan armo oli hukassa. Vaadittiin tekoja, suorituksia, syntien anteeksiannon ostamista. Martti Luther nousi tätä vastaan: armossa ei ole ehtoja. Ihminen pelastuu yksin armosta, Kristuksen tähden, yksin uskosta.

Meidän aikanamme armo ymmärretään usein väärin. Tämä on vakavaa, sillä liikumme Jumalan pyhän salaisuuden äärellä, joka ratkaisee ihmisen ikuisuuskohtalon.

Yksi suuri vaara ajassamme on, että armo nähdään ihmisoikeutena kaikille. Se kuuluu kaikille kuin Manulle illallinen. Se on ikään kuin Jumalan pakollinen palkankorotus kaikille ihmisille. Tai kansaneläke elämän päätteeksi. Tämä on kamalaa harhaoppia. Jumalan armo ei ole automaatti.

Toinen vaaran paikka on kun väitetään, että Jumalan armoa on se, että saamme olla oma itsemme. Armo muuttuu Jumalan mielisuosiosta ihmispsykologiaksi. Aika usein kuulee sanottavan, että Jumala hyväksyy meidät juuri sellaisena kuin olemme. Tämä ajatus armon näkökulmasta on väärä. Asia on täysin päinvastainen: Koska olen oma itseni, siksi tarvitsen armoa. Armo voi pelastaa minut itseltäni. En voi syntieni tähden kestää pyhän Jumalan edessä. Tarvitsen itseni ja Jumalan väliin Kristuksen, armon.

Vaarana on myös, että kristityn vaatimukset ja uskovan rima asetetaan niin korkealle, että kukaan ei uskalla omistaa armoa kohdalleen. Armon ruisleipä nostetaan korkeuksiin johon pääsee vain ihme suorituksilla. Kuitenkin armon leipä on tullut kaikkien ulottuville. Heikoin, syntisin ja itsensä kevyeksi ja kelvottomaksi punninnut saa Kristuksessa armon omakseen.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Millainen on hyvä puhe

Hyvä sanoma ja puhetaito

Vuosi 2015 on alkanut hienoissa merkeissä. Vuoden alussa Kansanlähetyksen työntekijät kokoontuivat Ryttylässä vuosittaiseen seminaariinsa. Meillä oli vieraana puhetaidon kouluttaja Antti Mustakallio.

Meille on annettu tärkeä viesti välitettäväksi koko maailmaan. Paras viesti tarvitsee tuekseen hyvät esittämistavat.

Paavali kirjoitti korinttilaisille: ”en tullut puheen tai viisauden loistolla teille Jumalan todistusta julistamaan”, ”minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista” ja hieman myöhemmin ” kuitenkin me puhumme viisautta täydellisten seurassa” (1 Kor 2).

Paavali käyttää kirjeissään antiikin retoriikan keinoja, joista yksi on omien taitojen vähättely ja asioiden vastakkain asettelu, jotta sanoma Kristuksesta olisi keskipisteessä. Huomaamme Apostolien teoissa ja Paavalin kirjeissä, että apostoli viritti puhetaitonsa liekkeihin kertoessaan Jeesuksesta ja opastaessaan seurakuntia.

Evankeliumin on mahtava ilosanoma. Sen sisältö suunniteltiin jo ennen maailman luomista, sitä odotettiin tuhansia vuosia ja Jeesuksessa kaikki sai täyttymyksensä.

Viestikapula on nyt meillä. Sanoma on vietävä kaikkialle. Sanomaa ei tarvitse keksiä uudestaan, mutta menetelmiä ja esitystapoja pitää aina muuttaa paremmiksi.

Mika Tuovisen ystäväkirjeestä.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Luuk 15 Tuhlaajapoika vertaus

Jumala odottaa sinua! – Evankeliumi ja tuhlaajapoika

Jeesus antoi seurakunnalleen ja kirkolleen yhden tehtävän: viedä evankeliumi kaikkialle maailmaan.

Evankeliumi on sanoma voitosta
Muinoin maallisessa kielessä evankeliumi sanaa käytettiin voittosanoman tuomisesta. Kun omat joukot olivat voittaneet sotatantereella, tultiin kotikaupunkiin viestin kanssa: voitto on saatu. Teidän ei tarvitse pelätä, että vihollinen tulee hävittämään ja tappamaan teidät.

Samankaltainen näkemys on Jesajan kirjan 52. luvussa (52:7-10): ”Kuinka ihanat ovat vuorilla ilosanoman tuojan askeleet. Hän ilmoittaa rauhan tulon, tuo suuren ilosanoman, hän tuo pelastuksen sanoman ja sanoo Siionille: Sinun Jumalasi on kuningas.”

Tässä evankeliumi on sanoma pelastuksesta ja voitosta. Rauha on tullut, vihollinen ei enää hävitä teitä. Hänellä ei ole valtaa teihin.

Evankeliumi Uudessa testamentissa
Kun tullaan Uuden testamentin puolelle, Johannes Kastajan kerrotaan saarnanneen evankeliumia. Kun Jeesus aloitti toimintansa, hän julisti evankeliumia.

Apostolien teoissa kerrotaan, että apostolit julistivat evankeliumia kielloista huolimatta. Näin tekivät myös kaikki kristityt.

Paavali sanoo kirjeissään:

”Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itse kullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle” (Room 1:16).

Paavali selvittää evankeliumin sisältöä kaikkein upeimmin ensimmäisessä kirjeessään korinttilaisille luvussa 15 (1 Kor 15:1-6). Evankeliumin sisältö on tämä:

3 Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi,
niin kuin oli kirjoitettu,
4 hänet haudattiin,
hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä,
niin kuin oli kirjoitettu,
5 ja hän ilmestyi Keefakselle ja sitten niille kahdelletoista.
6 Sen jälkeen hän ilmestyi samalla kertaa yli viidellesadalle veljelle, joista useimmat ovat yhä elossa, vaikka jotkut ovatkin jo nukkuneet pois.

Viimeisen kerran sana evankeliumi mainitaan Ilmestyskirjan luvussa 14.

”Ja minä näin lentävän keskitaivaalla erään toisen enkelin, jolla oli iankaikkinen evankeliumi julistettavana maan päällä asuvaisille, kaikille kansanheimoille ja sukukunnille ja kielille ja kansoille” (Ilm 14:6)

Tässä evankeliumin julistaminen viittaa lopun aikojen lähetystehtävään. Raamattu korostaa, että keskeisenä lähetystyössä on iankaikkisen evankeliumin julistaminen kaikille kansoille.

Huomaathan tässä kaksi asiaa: evankeliumia sanotaan iankaikkiseksi. Se muistuttaa, että se on suunniteltu jo ennen maailman luomista. Evankeliumi ei ole Jumalan yllätysveto ihmiskunnan tukalaksi käyneeseen tilanteeseen, eikä Jumalan hätäratkaisu vaan tarkoin harkittu suunnitelma, joka on tehty jo ennen maailman luomista.

Toiseksi se kuuluu kaikille kansoille ja jokaiselle ihmiselle, myös sinulle.

Monipuolinen evankeliumi

Mainitsen evankeliumista 6 asiaa. Nämä kaikki on tarkoitettu sinulle.

  1. Vain evankeliumi tuo minulle pelastuksen. Tässä maailmassa ei ole muuta lääkettä synnin ja kadotuksen ongelmaan kuin Jeesus. Minä tarvitsen evankeliumia enemmän kuin mitään muuta.
  2. Evankeliumin tähden Jumala lukee jumalattoman vanhurskaaksi. Tämä kuulostaa monimutkaiselta, mutta on tämä roomalaiskirjeessä oleva Paavalin opetus on tärkeää tajuta. Moni kristitty on masentunut ja luopunut uskosta, kun ei ole ymmärtänyt, että Jumalalle kelpaavaisuus on vanhurskaaksi lukemista eikä niinkään vanhurskaaksi tekemistä.
    Se, että jumalaton luetaan vanhurskaaksi muistuttaa, että evankeliumi ei ole hurskaita vaan jumalattomia, pahoja ja syntisiä varten. Paavali korostaa sanaa luetaan. Jumalaton luetaan vanhurskaaksi, kun hän uskoo. Se tarkoittaa, että minussa itsessäni ei tapahdu suurta muutosta kun uskon evankeliumin. Ratkaiseva muutos tapahtuu Jumalan luona taivaassa. Jumala näkee minut puhtaana ja pyhänä Kristuksen tähden. Minut luetaan vanhurskaaksi. Tärkeintä on se, mitä tapahtuu Jumalan sydämessä. Ei se, mitä tapahtuu omassa sydämessäni.
    Näin evankeliumi on myös vastaus omaan syntiini, mitä uskovana teen. Uskonpuhdistuksen tärkeä sanoma on, että uskova on samaan aikaan vanhurskas ja syntinen. Molemmat sanat ovat totta. Tämän ymmärtäminen pelastaa monen epätoivosta kun ajattelevat, voivatko he olla uskovia kun eivät pysty muuttumaan paremmiksi.Pelastus ei ole paremmaksi muuttumista vaan Kristukselle antautumista.
    Uskovana olen joutunut – tai saanut – omaksua suomalaisen herätyskristillisyyden vanhan ja lyhyen armonjärjestyksen, jossa on kaksi kohtaa: minä olen kadotettu syntinen, Kristus on syntisen auttaja.
  3. Evankeliumi auttaa näkemään todellisuuden paremmin.
    Varhaiset kirkkoisät käyttivät latinankielistä sanontaa ”credo ut ingelligam” – Uskon jotta ymmärtäisin. Uskon, että ymmärtäisin, millainen tämä maailma on. Uskon, sillä Jumalaan uskominen asettaa elämän palapelin palaset kohdalleen. Uskon sillä sen avulla näen, millainen Jumala on, mikä on ihmisen paikka maailmassa, mihin olemme matkalla. Jos en uskoisi, olisin keskellä pimeyttä ja tietämättömyyttä. Juuri usko antaa näkökyvyn. Uskon, jotta näen!
    Englantilainen filosofi C.S. Lewis on sanonut: ”En usko auringonnousuun siksi, että näen sen, vaan siksi, että sen valossa näen kaiken muuan.”
    Minä uskon Jeesukseen koska hänen valossaan näen muun. Ja jos elämässä tai maailmassa on jotain asioita, joita en ymmärrä, uskon saavani häneltä joskus vastauksen.
  4. Vain evankeliumin kautta Pyhä Henki tulee asumaan ihmiseen. Tämä Pyhä Henki tuo Jumalan rakkauden meidän sydämiimme.
    Kesällä kaksi Kansanlähetyksen työntekijää surmattiin. Pohdin paljon, mikä sai heidät jättämään turvallisen elämän ja lähtemään niiden luokse, jotka ovat suuressa aineellisessa ja hengellisessä hädässä? Ainoa vastaus minkä heidän puheistaan ja kirjeistään olen löytänyt, on tämä: Jumalan rakkaus ja evankeliumi. Evankeliumi tuo Jumalan rakkauden sydämeemme. Silloin elämäntapamme ja asenteemme muuttuu.
  5. Evankeliumi yhdistää erilaiset kristityt samaan uskoon ja yhteiseen toimintaan.
    Vain evankeliumi auttaa minut arvostamaan ja kunnioittamaan toisia kristittyjä. Jumalan valtakunta on laaja. Uskontunnustus on kristittyjen yhteinen. Isä meidän rukous ei kuulu vain minulle tai omalle ryhmälleni.
    Suomi on vaikeassa tilanteessa taloudellisesti. Vielä vaarallisempaa on alaspäin menevä hengellinen tilanne maassamme. Joka päivä ikuisuuteen siirtyy kaksi tai kolme bussilastillista ihmisiä. Moni ei ole valmistautunut viimeiselle matkalle lainkaan. Monille kadotus saattaa tulla täydellisenä yllätyksenä.
    Nyt meidän kristittyjen on rukoiltava ja toimittava yhdessä.
    Sinulle tämä voi olla yllätys, mutta ainakin minä olen saanut sen käsityksen, että taivaassa kaikki kristityt ovat samassa porukassa. Sinun on hyvä totutella siihen jo nyt.
  6. Evankeliumi vie meidät taivaaseen.
    Vain evankeliumi näyttää minulle tietä taivaaseen. Tämä maanpäällinen elämä on lyhyt. Olemme luotu suurempaa varten. Kuolema ei ole loppu. Evankeliumi ja sen uskominen avaa taivaan. Heikoinkin uskova pelastuu. Tässä on minun toivoni.
    Kaiken tämän valossa huomaan, että minä tarvitsen evankeliumia aina. Nyt ymmärrän tarvitsevani sitä paljon enemmän kuin silloin nuorena uskon löytäneenä.

Evankeliumin sanoma muistuttaa, että Jumala odottaa meitä. Kaikki on valmina.

Tuhlaajapoika ja tuhlaajaisä

Edellä kuvasin evankeliumia tavalla, jossa asiat järjestellään ja luokitellaan. Evankeliumi on paljon rikkaampi kuin vain nuo kuusi kohtaa.

On toisenlaisiakin tapoja todellisuuden kuvaamiseksi. Vanha testamentti käyttää kertomuksia. Yksi Jeesuksen tunnetuimpia kertomuksia oli tuhlaajapoika. Se kuvaa kertomuksena samaa evankeliumia, mitä minä äsken kuvasin kuuden kohdan luettelolla.

Poika pyysi isältä omaisuutensa ja lähti kaukaiselle maalle. Hän tuhlasi siellä kaiken ja joutui kärsimään vilua ja nälkää.

Kaukana tuhlaajapoika päättää palata isän luokse. Toki hän pohtii, ottaako isä häntä enää takaisin. Hän pahoitti isän mielen monta kertaa. Pyysi omaisuutensa. Ei pitänyt yhteyttä. Kulutti kaiken. Tulee tyhjätaskuna kotiin.

Jeesus sanoo, että kun poika oli vielä kaukana, Isä näki hänet ja juoksi vastaan.

*Missä sinä olet tänään? Oletko karkumatkalla? Olisiko aika palata kotiin?
*Missä Jumala on tänään? Hän katselee: Onko täällä joku joka haluaisi palata kotiin?

Jeesus sanoi, että kun poika oli vielä kaukana, Isä näki hänet ja juoksi vastaan. Ehkä koet olevasi kaukana Jumalan valtakunnasta.
Kukaan ei ole niin kaukana, ettei Jumalan rakastava silmä sinua näkisi. Hän näkee ja rakastaa ja juoksee vastaan.

Ryysyt, synnit, epäonnistumiset, valehtelut, aviorikkomukset, kateudet, alkoholi, perheen laiminlyönnit, äkkipikaisuus ja kaikki muu saattaa tulla sinun mieleesi ja pohdit, voiko hän rakastaa minua jos tietää minusta totuuden.

Hän tietää totuuden. Näkee missä kaukana olet. Hänen sydämensä heltyy. Tule takaisin! Etkö ole jo tarpeeksi viettänyt tuhlaajapojan elämää. Etkö haluaisi parempaa. Olet tervetullut kotiin.

Minua hämmästyttää se, että Isä ei hauku, väheksy eikä soimaa kotiinsa palaavaa poikaa. Poika odottaa ehkä kiviä ja kovia sanoja. Mutta ei yhtään moitteen sanaa. Päinvastoin. Nyt laitetaan suuret juhlat pystyyn.

”Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin. Pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa. Noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Syökäämme ja pitäkäämme ilojuhlaa, sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.”

Kolmas kertomus

Tuossa oli kaksi tapaa kuvata evankeliumia. Kaksi kertomusta: luettelo evankeliumin hienoudesta ja kertomus tuhlaajapojasta.

Kolmas kertomus on sinun kertomuksesi. Se on kertomus siitä, miten sinä vastaat evankeliumin kutsuun.

Olisiko tuhlaajapoika koskaan tullut Isän luokse kotiin, jos ei olisi menettänyt kaikkea?

Jumala vetää puoleensa hyvyydellään. Joku uskoo Jumalaan, koska elämässä on niin paljon hyviä asioita, joista pitää kiittää.

Jokaisen ihmisen elämäntilanne ja kertomus on erilainen. Tärkeintä on, että Jumala odottaa. Ja kun olemme vielä kaukana, hän kurottautuu ja ilahtuu. Ehkä nyt rakastamani ihminen palaa kotiin.

Silloin on taivaassa suuren juhlan aika.

Perustuu puheeseen Kontiolahden kirkossa Itä-Suomi rukoilee -tapahtumassa 4.10.2014
Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Seija Järvenpään hautaansiunaaminen puhe

Siunauspuhe Seija Järvenpään hautajaisissa 30.8.2014

Hyvät Seija Järvenpään sukulaiset ja ystävät!

Meitä on kokoontunut suuri joukko saattamaan Seija Järvenpäätä viimeiselle matkalle. Seija syntyi 3. heinäkuuta 1960 Lehtimäellä ja kuoli 54-vuoden iässä Heratissa, Afganistanissa. Tuo torstai 24. heinäkuuta on ollut äärettömän kova isku läheisille. Se tuntuu myös ystävien luissa ja ytimissä. Monet itkut on itketty sekä avoimesti että salaa. Kyyneleet ovat seuranamme myös täällä Törnävän kirkossa.

Seija Järvenpään ja Kaija Martinin kohdatessa kuolema koko kansamme havahtui. Radio, televisio, internet ja lehdet nostivat nämä kaksi työnsä vuoksi matalaa profiilia pitänyttä naista uutisten pääaiheeksi. Kuolema pysäytti, koska järki sanoi, että nyt tapahtui vääryys. Hyvää tehneet tapettiin. Köyhän kansan puolustajien työ jäi kesken.

Kolme kutsua

Seija Järvenpään elämässä oli kolme suurta kutsua, joihin kaikkiin hän vastasi.

Ensimmäinen niistä oli kutsu Jumalan valtakuntaan. Seija vastasi Jumalan kutsuun 27-vuotiaana. Hänen elämässään tapahtui uskoontulon ihme. Hänestä tuli Jumalan lapsi ja taivaan perillinen. Tämän uskoontulokutsun vuoksi tänään surun keskellä meillä on myös vahva taivaan todellisuuden taju.

Toinen kutsu Seijan elämässä oli kutsu Kristuksen palvelijaksi. Tämä toinen kutsu tuli heti uskoontulon yhteydessä. Kutsu vei kahteen otteeseen Viroon, mutta varsinaiseen kutsumuksensa maahan Afganistaniin Seija pääsi maaliskuun ensimmäinen päivä vuonna 1998.

Juuri ennen Afganistaniin lähtöä Seija kysyi ystäviltään kirjeessään: ”Mikä saa minut menemään heidän luokseen?” Seija vastasi itse: ”Todella lyhyesti vastattuna, Raamattu kehottaa niin!”

Seijan siskon Hannelen puoliso teki laulun surullisen kuolinpäivän iltana. Laulun nimeksi tuli ”Sinun täytyi lähteä”. Kohta kuulemme tuon Jorma Uimosen kirjoittaman laulun, joka kertoo maailman hädästä ja siitä nousevasta kutsusta. Tämä kutsu kaikui maailmassa, mutta jäi miljoonilta kuulematta. Monet vain kohauttivat olkapäitään nähdessään maailman hädän. Seija kuuli, näki ja toimi. Laulussa sanotaan:

”Sinä kuulit heidän äänensä” – Siksi sinun täytyi lähteä!
”Sinä näit heidän kasvonsa” – Siksi sinun täytyi lähteä!
”Sinä tunsit heidän tuskansa” – Siksi sinun täytyi lähteä!

Seija lähti. Hän lähti työhön kansan keskelle, jota hän rakasti. Hän sanoi joskus: Haluan elää elämäni loppuun asti täällä.

Seijan kolmas kutsu tapahtui 24. heinäkuuta. Silloin Jumala kotiutti Seijan. Taivaskutsu tuli yllättäen. Mutta siellä hän on nyt Vapahtajamme seurassa ja kaikkien pyhien joukossa. Sinne hän meni edeltä ja odotamme hänen tapaamistaan kun on meidän aikamme jättää matkasauva lepäämään.

Kaikissa näissä kolmessa kutsussa Jeesus tuli vierelle ikään kuin sanomaan: Minulla on sinulle jotain paljon suurempaa ja parempaa kuin itse olisit osannut aavistaa. Minulla on varattuna sinulle pelastus, tehtävä ja ikuinen ilo.

Seija esikuvana ja rohkaisijana

Minulle Seijan kuolema on tärkeä kolmella tavalla. Ensiksi Seija on minulle nyt esikuva. Seija oli rohkea nainen ja rohkeus on tarttuvaa tautia. Seijan esimerkki muistuttaa minua varmaan elämäni loppuun saakka uskollisesta palvelemisesta. Seija ikään kuin kuiskaa hymyillen: Älä pelkää ketään muuta kuin Jumalaa. Mitä voi ihminen sinulle tehdä? Elä rohkeasti ja palvele Kristusta, että sinäkin voisit kerran sanoa Paavalin tavoin: ”Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni.” Seijan esimerkki antaa meille rohkeutta Jumalan seuraamisessa.

Toiseksi Seijan elämä osoitti, että rakkaus vaatii tekoja. En voi rakastaa kaukaa. Pelkkä positiivinen ajattelu ei tuo muutosta. Pitää mennä lähelle.

Palveleminen ja auttaminen vaativat aikaa, rahaa, taitoja, tietoja ja henkilökohtaista sitoutumista. Jos uimari on hukkumassa, meidän täytyy hypätä veteen auttamaan häntä. Jos jollain on murhe, tulee mennä hänen luokseen. Jos joku ei ole kuullut Kristuksesta, hänen luokseen tulee mennä ja kertoa. Pelkästä sympatiasta ei ole hyötyä.

Olen usein katsellut Seijan ja hänen ystävänsä Kaijan kuvia. Silloin rukoilen: Jumala, anna minullekin enemmän tuollaista rakkautta.

Seija rakasti niin paljon, että oli valmis antamaan elämänsä. Seijan muisto kysyy: Mitä minä olen valmis antamaan tai tekemään niiden puolesta, joilta puuttuu maallinen ja iankaikkinen toivo. Seija luopui kaikesta. Lopulta elämästäänkin.

Kolmanneksi Seijan kuolema on tärkeä, sillä se muistuttaa taivaasta. Seija pääsi kotiin ja hänellä on nyt asiat paremmin kuin kenelläkään meistä. Hän muistuttaa meitä siitä, että oma matkammekin tulee kerran päättymään. On tärkeää valmistautua omaan viimeiseen päivään Seijan tavoin uskossa Herramme Jeesukseen Kristukseen.

Seija on minulle esikuva kristillisestä rohkeudesta, rakkaudesta ja kristityn päämäärästä.

Kuoleman edessä tärkein kirkastuu

Kuoleman edessä elämässä olennaisin kirkastuu. Maallinen vara, maine ja kunnia menettää merkityksensä. Tärkeintä on se, että Jeesus on sovittanut minun syntini ja siksi taivas odottaa.

Minulla on tässä siunaustilaisuudessa Afganistanista tuotu stoola, jossa on punaista marttyyrien väriä ja valkoista puhtauden symbolia. Värit sopivat tähän tilanteeseen erinomaisesti.

Pian teen hiekasta risti arkun päälle. Se muistuttaa, että me olemme maan tomua. Kuitenkin kallista ja Jumalan rakastamaa. Risti muistuttaa, että kuolema on voitettu. Tänään siunauksessa käytämme Afganistanista tuotua hiekkaa. Seijan haudassa hänelle kaksi rakasta maaperää, Lehtimäen ja Afganistanin hiekka, yhdistyvät odottamaan suurta Kristuksen paluun ja ruumiin ylösnousemuksen riemullista päivää.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa