Aihearkisto: Raamattu

Raamattu ja kulttuuri

Kristitty tunnustaa Raamattuun perustuvaa uskoa


Usko ja uskonnolliset käsitykset on yritetty siirtää yhteiskunnassamme yksityisen elämän piiriin. Oman luonteensa puolesta kristillisellä uskolla on myös julkinen tehtävä. Evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta ja sanoma Jumalan Raamatussa ilmaisemasta tahdosta on saatava kaikkien ihmisten kuulolle.

Tämä Jumalan tahto ei koske vain niin sanottuja hengellisiä asioita vaan myös yksilön ja yhteiskunnan moraalista elämää. Siksi kristilliset kirkot ovat perinteisesti pitäneet syntinä eli Raamatussa ilmoitetun Jumalan tahdon vastaisina esiaviollisia, avioliiton ulkopuolisia ja homoseksuaalisissa liitoissa elävien suhteita. Samalla jokaisen ihmisarvoa on puolustettu.

Yksi Raamatusta nouseva arvo on ihmiselämän kunnioitus. Kristitty on kutsuttu toimimaan raamatullisten elämää kunnioittavien arvojen puolesta yhteiskunnan parhaaksi.

Raamatun sana tuo hyvän muutoksen yhteiskuntaan

Eräs länsimaisen hyvinvoinnin vahva pohja on ollut Raamattuun perustuva kristillinen usko. Tämä usko ja sen mukainen elämä vaikutti vahvasti jo ajanlaskumme ensimmäisten vuosisatojen aikana.

Kristillisten arvojen pohjana on ollut Raamatun käsitys jokaisen ihmisen arvosta Jumalan luomana. Tämän vuoksi elämä on arvokasta ja sitä tulee kunnioittaa ja suojella. Siksi kristityt saivat Rooman valtakunnassa aikaan vastasyntyneiden lasten – erityisesti tyttöjen – murhaamisen loppumisen. He taistelivat myös vastasyntyneitten kuolemaan jättämistä vastaan ja adoptoivat hylättyjä vauvoja. Kristityt toimivat myös aborttien lakkauttamiseksi. Heidän vaikutuksesta myös veriset gladiaattoritaistelut päättyvät.

Esimerkiksi Irlannissa kristinuskon saapuminen lakkautti tavat, joissa sodan jumalille uhrattiin sotavankeja ja sadonkorjuun jumalille vastasyntyneitä.

Jossain vaiheessa edellä mainitut asiat olivat yhteiskunnassa hyväksyttyjä. Kristityt pitivät niitä Raamattuun vedoten väärinä. Eikä vain omassa mielessään, vaan pyrkivät vaikuttamaan Jumalan arvojen mukaista yhteiskunnallista elämää.

Raamattu, Jeesuksen esimerkki ja kristittyjen toiminta

Mistä tällainen ajattelun ja toiminnan muutos elämää kunnioittavaan eurooppalaiseen kulttuuriin on johtunut?

Uskon, että se on Raamatun, Jeesuksen Kristuksen esimerkin sekä kristinuskon ja kristittyjen vaikuttamisen seurausta.

Ajatus siitä, että voisi uskoa Jumalaan, mutta se ei saisi näkyä kristityn elämässä, puheissa, arvoissa ja valinnoissa on kristinuskolle täysin vieras.

Evankeliumin sanoma Jeesuksesta Kristuksesta on muuttanut maailmaa paremmaksi. Voisiko muuta odottaakaan maailmankatsomukselta, jossa vakaasti uskotaan, että Jumala syntyi kerran ihmiseksi?

Kristittyinä meidän tehtävämme ei ole piilottaa Raamattua ja sen sanomaa vakan alle vaan antaa sen sanoman todistuksemme kautta loistaa. Näin on toimittava totuuden vuoksi sekä oman että tulevien sukupolvien hyvinvoinnin tähden.

Pääasia on elämä Jumalan yhdeydessä Jeesuksen Kristuksen kautta

Kristillisen todistuksen keskipisteenä on säilyttävä Jeesuksen Kristuksen pelastusteko ristillä jokaisen ihmisen puolesta. Jumala rakastaa jokaista ja kutsuu kaikkia elämään yhteydessään. Jokainen synti saadaan uskomalla Jeesukseen anteeksi. Jeesus sanoi: Joka minun luokseni tulee, sitä minä en aja pois. Tämänkin sanoman perustana on Raamattu.

Juuri äskettäin eräs aikamme taisteleva ateisti Richard Dawkins kertoi, että länsimaisen kulttuurimme säilymisen kannalta kannalta kristinusko ei ole ainoastaan hyvä vaan tarpeellinen. Hän tuskin tarkoitti vain henkilökohtaista vakaumusta vaan Raamattuun perustuvan kristinuskon ja sen arvojen näkymistä julkisuudessa.

Kristitty, anna valon loistaa!

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Lopun ajan ihmiset ja kirkon tehtävä

Julista kun se on vielä mahdollista

Tänään (21. sunnuntaina helluntaista) kirkossa luettiin epistolatekstinä 2. Tim. 4:1-5. Tottakai se herätti ajatuksia.

”Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen nimessä, hänen, joka on tuomitseva elävät ja kuolleet, ja hänen ilmestymisensä ja hänen valtakuntansa kautta: julista sanaa, astu esiin sopivaan ja sopimattomaan aikaan, nuhtele, moiti ja kehota, aina kärsivällisesti opettaen. Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee. He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja.  Mutta pysy sinä järkevänä kaikissa tilanteissa, kestä vaivat, julista evankeliumia ja hoida virkasi tehtävät” (2 Tim 4:1-5). 

”Koko Raamattu on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta”

On tärkeä huomata, mitä Paavali kirjoittaa juuri ennen tuota tekstiä. Hän kehottaa luottamaan Jumalan sanaan. 

”Pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut. Olet myös jo lapsuudestasi asti tuntenut pyhät Kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Koko Raamattu on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, ja se on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi vanhurskaudessa, jotta Jumalan ihminen olisi täydellinen ja varustautunut kaikkiin hyviin tekoihin.” (2. Tim. 3:14-17).

Jumalan palvelijan tulee itse pysyä Jumalan sanassa. Klassisen teologian mukaan uskomme, että Jumala on ilmoittanut ja oman tahtonsa itsensä Vanhan ja Uuden testamentin kirjoituksissa. 

Tätä käsitystä haastetaan erityisesti kahdelta suunnalta. Liberaaliteologia väittää, että Raamattu ei ole luotettavaa Jumalan ilmoitusta. Hurmahenkisyys nostaa sisäisen sanan tai muut hengelliseksi ajatellut ilmiöt Jumalan sanan rinnalle. Kummassakaan Raamattu ei ole määräävä tekijä uskon ja elämän kysymyksissä. 

Julista evankeliumia, sillä tuomion päivä tulee 

Paavali ei kehota lopun ajan sananjulistajia piiloutumaan ja vaikenemaan. 

Päinvastoin, nyt on julistettava evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta.

Nyt tarvitaan Jumalan sanan opetusta.

Tarvitaan rohkeutta, sillä lopun aikoina ihmiset eivät halua kuulla totuutta vaan sanomaa, joka tukee heidän pahuuttaan tai välinpitämättömyyttään. 

Paavali kirjoittaa neljännen luvun alussa: 

”Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen nimessä, hänen, joka on tuomitseva elävät ja kuolleet, ja hänen ilmestymisensä ja hänen valtakuntansa kautta: julista sanaa, astu esiin sopivaan ja sopimattomaan aikaan, nuhtele, moiti ja kehota, aina kärsivällisesti opettaen.”

Miksi meidän pitää julistaa Jumalan sanaa? Ensimmäiseksi syyksi Paavali mainitsee viimeisen tuomion näköalan. Jeesus tulee tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. 

Raamatun opettaminen ja sen sanoman julistaminen on samanaikaisesti sekä mielettömän iloisen että äärettömän vakavan sanoman julistamista. 

On olemassa taivas ja kadotus. Molemmat ovat iankaikkisia. Jos joku joutuu kadotukseen, hän ei pääse sieltä milloinkaan pois. Ei voi olla suurempaa pettymystä. Ei ole enää mitään toivoa kun Jumala on kääntänyt selkänsä. 

Tuomio on toisille pelastustuomio ja pääsy ikuiseen juhlaan. Jumala on tehnyt Jeesuksessa pelastusteon täydelliseksi. Meidän vastuullamme on hyväksyä se itsellemme.

Me tiedämme tuomiosta, taivaasta ja kadotuksesta, koska Jumala on ilmoittanut tämän Raamatussa! Siksi meillä kristityillä on suuri vastuu.  Nyt meidän on saarnattava sanaa, astuttava esiin, nuhdeltava, varoitettava, kehotettava pitkämielisyydellä ja opetuksella.  

Jeesuksen takaisintulo ja viimeisen tuomion todellisuus on yksi syy, miksi tulee julistaa. 

Julista, sillä nyt opetus otetaan vielä vastaan 

Toiseksi syyksi Paavali mainitsee tämän: 

”Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia.” 

Joskus yhteiskunnassa ja kirkossa saattaa tulla tilanne, jossa Raamatun opetus laitetaan syrjään ja haetaan oppi jostain muualta.

Lopun aikoina Raamatun sana halutaan vaieta. Yhteiskuntaan ja seurakuntaan tulee tilanne, jossa Raamatun sanoma ei kokonaisuudessaan kelpaa.

Tämä ei tarkoita opittomuutta vaan opin määrittelee ihminen itse. Paavali sanoo, että lähtökohtana on ihmisen omat himot. Silloin he kaipaavat ja ylistävät opettajia, joka tukevat heidän väärää elämäntapaansa. Pahinta on, jos kristillinen kirkko lähtee tälle tielle.

Paavalin vastaus tähän on järkevänä pysyminen ja uskollinen totuuden sanan julistaminen. 

Tee evankelistan työ 

Paavali käskee Timoteusta julistamaan evankeliumia. Joissakin raamatunkäännöksessä Timoteusta käsketään tekemään evankelistan työ. 

Evankelista on henkilö, jolle Jumala on antanut erityisen kutsumuksen, halun ja kyvyn viedä evankeliumin sanoma niille, jotka eivät vielä pelastuksen tietä tunne. Koska kansamme vieraantuu kristillisestä uskosta, tarvitsemme nyt enemmän ihmisiä, joilla on evankelistan kutsumus. Heidät tulee varustaa ja asettaa kutsumuksensa mukaisiin tehtäviin. 

Evankelistojen lisäksi tarvitsemme todistajia. Todistajan tehtävä on jokaista kristittyä varten. Todistajan rooli on kertoa siitä, mitä on kokenut ja nähnyt. Jokainen kristitty on kutsuttu todistajaksi kertomaan, mitä usko hänelle merkitsee.

Paimenille ja kaikille muillekin evankeliumin saarnaajille: julista Jumalan sanaa rohkeasti 

Miksi tarvitsemme rohkeutta? Ehkä pelkäämme, ettei evankeliumia oteta vastaan. Ehkä pelkäämme, että se suututtaa ihmisiä. 

Silloin käy helposti niin, että vaihdamme sanomamme. Pyrimme muuttamaan sanomamme – Jumalan sanoman! – sellaiseksi, että se otettaisiin paremmin vastaan. Tarvitsemme toki sen pohtimista, miten sanoma esitetään nykyaikana, mutta vaarana on, että sanoma itsessään muuttuu Jumalan sanomasta meidän sanomaksemme. Silloin meistä saattaa tulla Paavalin mainitsemia korvasyyhyyn opettavia.

Evankeliumin julistaminen vei Paavalin vankilaan. Tämä on luultavasti hänen viimeinen kirjeensä. Heti edellä kuvattujen sanojen jälkeen Paavali sanoo:

Minut itseni uhrataan jo pian, lähtöni hetki on tullut. Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni (2. Tim. 4:6-7).

Hän odotti kuolemaansa. Rooman kansalaisena hän ei joutunut gladiaattoriareenalle leijonien ruuaksi vaan sai armollisen kuoleman kaulan katkaisemisella. Hän ei kehottanut nuorta työtoveriaan Timoteusta mihinkään sellaiseen, mihin ei olisi itse ollut valmis. Paavali oli valmis kärsimään evankeliumin tähden. Loppuun asti.

Meidän on tänä aikana perehdyttävä uudella innolla Jumalan sanaan. Siinä on sanomamme ja uskomme perusta. 

Tarvitsemme tulevaisuuden Suomessa rohkeutta enemmän kuin aikaisemmin. Raamatun mukaiset kristilliset arvot joutuvat yhteiskunnassa sivuun. Osa kristikunnasta menee uusien ajan aatteiden mukana. Tässä tilanteessa kristittyjen tulee elää Jumalan sanan mukaisesti sekä yksityisesti ja julkisesti opettaa samalla tavoin kuin aiemmin Raamatusta kiinni pitäen.

Silloin kristillinen kirkko voi olla profeetallinen vähemmistö kansakunnan parhaaksi.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Raamattu Jumalan sana

Jumala onkin puhetaitoinen

Jumala osaa puhua.

Jumala haluaa puhua.

Jumala on puhunut.

Jumala on puhunut monella tavalla. Me kristityt uskomme, että hän on puhunut Vanhan testamentin profeettojen ja Uuden testamentin apostolien kautta. Ennen kaikkea hän on puhunut Jeesuksen kautta. Tämä puhe on koottu Raamattuun.

Jumala puhuu, koska hän rakastaa.  Voimme pitää teologian lähtökohtana, että Jumala ei halua eksyttää ihmisiä. Siksi uskomme, että hän on Pyhän Hengen johtamana antanut meille selvän ja luotettavan sanansa, joka löytyy Raamatussa. Hän on ohjanut historiaa ja Raamatun syntymistä.

Kansanlähetyksessä sitoudumme tähän luterilaisen kirkon opetukseen:

”Me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että Vanhan ja Uuden testamentin profeetalliset ja apostoliset kirjoitukset ovat ainoa sääntö ja ohje, jonka mukaan kaikki opit ja opettajat on koeteltava ja arvioitava.”

Tässä meillä vallitsee yksimielisyys.

Jumala on antanut kirjan

Yksi herätyskristillisyyden haaste on, että Raamatun lukeminen on vähentynyt, ja Jumalan puhetta haetaan kokemuksista ja armolahjojen kautta. Jumala on kuitenkin antanut meille Kirjan. Tai 66 kirjaa. Emme voi mistään muualta oppia tuntemaan kolmiyhteistä Jumalaa kuin Raamatusta.

Jeesus sanoi, että harhaoppien ja eksyttäjien tuleminen seurakuntaan on lopun ajan merkki (Matt. 24). Koska väärät opit tulevat leviämään tarvitsemme Raamatun ohjausta. Uskovan tulee lukea Raamattua yksin ja yhdessä toisten kanssa pysyäksemme oikeassa ja pelastavassa uskossa.

Emme lue Raamattua vain tiedonantona Jumalasta ja hänen tahdostaan. Se on ennen kaikkea armonväline, jonka kautta Jumala herättää uskon ja vahvistaa sitä. Jos koemme itsemme heikoiksi ja epävarmoiksi kristityiksi, Jumalan sana voi vahvistaa meitä.

Uskomme, että Raamattu on Jumalan todellista puhetta ihmiskunnalle. Pidämme Jumalan sanaa esillä yksityisesti, mutta myös julkisuudessa ja muistutamme, että kaiken kristillisen opin ja uskon tulee perustua Raamattuun. Siksi myös ajankohtaisessa avioliittokysymyksessä pitäydymme vahvasti Raamatun ilmoittamassa opetuksessa miehen ja naisen välisestä avioliitosta.

Raamattu herättää itse luottamuksen

Onko Raamattu Jumalan sanaa? Se sanoo sitä olevansa. Vastaus ei löydy inhimillisellä päättelyllä. Jos Raamattu on Jumalan sanaa, se pystyy itse vakuuttamaan lukijansa tai kuulijansa. Raamattu herättää uskon Jeesukseen, mutta myös luottamuksen itseensä Jumalan sanana. Jos joku pohtii, onko Raamattu Jumalan sanaa, hänelle kannattaa suositella avoimin mielin Raamatun lukemista ja sen mukaisesti toimimista.

Kun luemme Raamattua, saatamme huomata, että Jumala onkin puhekykyinen, ja vaikuttaa uskoa ja varmuutta sydämessämme.

Iloitsen, että Kansanlähetys on halunnut 50 vuoden ajan sitoutua vahvasti Raamattuun. Sitä on luettu, sen kanssa on kamppailtu kun on kyselty, mitä Jumala haluaa sanoa. Sitä on opetettu ja julistettu. Sen käskyjen edessä on nöyrrytty ja tehdä parannusta ja sen lupauksista on pidetty kiinni.

Tämä on osa Mika Tuovisen puhetta Mikä Kansanlähetyksessä innostaa? Muut sarjaan kuuluvat kirjoitukset ovat:

1. Osana herätysten historiaa.

 

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Jeesus Rauhan Ruhtinas

Tule Rauhan Ruhtinas!

Ja kaikki taistelukenttiä tallanneet saappaat,
kaikki veren tahrimat vaatteet
poltetaan,
ne joutuvat tulen ruoaksi.
Sillä lapsi on syntynyt meille,
poika on annettu meille.
Hän kantaa valtaa harteillaan,
hänen nimensä on
Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala,
Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas.
Suuri on hänen valtansa, ja rauha on loputon Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnassaan. Oikeus ja vanhurskaus on sen perustus ja tuki nyt ja aina. Tämän saa aikaan Herran Sebaotin pyhä kiivaus.
Jesaja 9:4-6

Tule, Herra Jeesus!

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Psalmi 42 - odota Jumalaa

Miksi murehdit sieluni? Odota Jumalaa! (Psalmi 42)

PSALMIT 42

  1. Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi.
  2. Niinkuin peura halajaa vesipuroille, niin minun sieluni halajaa sinua, Jumala.
  3. Minun sieluni janoo Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin saan minä tulla Jumalan kasvojen eteen?
  4. Kyyneleeni ovat minun ruokani päivin ja öin, kun minulle joka päivä sanotaan: ”Missä on sinun Jumalasi?”
  5. Näitä minä muistelen ja vuodatan sydämeni: minä kuljin väentungoksessa, astuin sen kanssa Jumalan huoneeseen riemun ja kiitoksen raikuessa juhlivasta joukosta.
  6. Miksi murehdit, minun sieluni, ja olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan häntä kiittää hänen kasvojensa avusta.
  7. Minun Jumalani, minun sieluni on murheellinen minussa, sentähden minä muistan sinua Jordanin maalla, Hermonin kukkuloilla ja Misarin vuorella.
  8. Sinun koskiesi pauhussa syvyys syvyydelle huutaa, kaikki sinun kuohusi ja aaltosi käyvät minun ylitseni.
  9. Päivällä Herra säätää armonsa, ja yöllä minä hänelle veisaan ja rukoilen elämäni Jumalaa.
  10. Minä sanon Jumalalle, kalliolleni: ”Miksi olet minut unhottanut? Miksi minun täytyy käydä murhepuvussa, vihollisen ahdistamana?”
  11. Minun luitani jäytää, kun viholliseni minua häpäisevät, sanoen minulle kaiken päivää: ”Missä on sinun Jumalasi?”
  12. Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani.

Odota Jumalaa!!

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa

Ilmestyskirjan 7 seurakunnan sanoma – 5. Voittajajoukkueessa

5. VOITTAJAJOUKKUEESSA

Kaikissa Ilmestyskirjan seitsemässä seurakuntakirjeessä on sama rakenne. Ne kaikki päättyvät voittajille annettuihin lupauksiin.

Voittaja on se, joka uskoo Jeesukseen, pysyy hänessä ja elää hänen tahtonsa mukaan sekä kuolee uskossa Vapahtajaan. Voittaja on se, joka säilytti uskonsa.

Jeesuksen seurakunnille osoitetut sanat ”se, joka voittaa” saattaa sisältää vihjeen siitä tosiasiasta, että seurakunnassa ei välttämättä kaikki ole voittajien puolella. Seurakunnan paimenten, työntekijöiden ja seurakuntalaisten on tuettava toisten uskonelämää, jotta omissa seurakunnissamme kaikki olisivat näitä voittajia.

Ikuisuuden näkökulmasta mikään muu ei ole niin tärkeää kuin olla yksi voittajista. Häviäjän osa on kauhistuttava. Mutta mitä Jeesus lupaa voittajalle?

Voittaja saa syödä elämän puusta

Ensin mainitaan, että se, joka voittaa saa syödä elämän puusta Jumalan paratiisissa (2:7). Elämän puu mainitaan jo Raamatun alun paratiisikuvauksessa. Tämä puu mainitaan neljä kertaa Ilmestyskirjassa (2:7; 22:2,14,19). Elämän puu viittaa Jumalan alkuperäisen luomisteon palautukseen, jonka synti pilasi. Aadamin ja Eevan eivät saaneet paratiisissa syödä elämän puusta, mutta taivaassa se on sallittu.

Saattaa olla, että elämän puu viittaa myös Jeesuksen ristiin. Myös se on nähty elämän puuna, jossa hänen vuodatettu verensä tuo terveyden kansoille.

Voittaja ei joudu kadotukseen

Toiseksi Jeesus sanoo, että voittaja ei joudu kadotukseen. ”Siihen, joka voittaa, ei toinen kuolema kajoa” (2:11).

Voittaja saa kätkettyä mannaa ja valkoisen kiven

Kolmanneksi voittaja saa ”kätkettyä mannaa ja valkoisenkiven, ja siihen kiveen on kirjoitettu uusi nimi, jota ei tunne kukaan muu kuin sen nimen saaja” (2:17). Tässä voittajille luvataan kaksi asiaa: kätketty manna ja valkoinen kivi. Manna kuvaa taivaallista ruokaa. Valkoinen kivi lienee urheilukilpailussa voittajille annettu marmorinen kivilaatta, johon oli voittajan nimi kirjoitettu. Tämä kuvaa sitä, että pelastus on henkilökohtaista. Jos olet voittaja, juuri sinun nimesi huomioidaan taivaassa ja saat palkinnoksi tällaisen kiven. Tähän kiveen kirjoitetaan sinusta uusi nimi, jota ei tunne kukaan muu kuin sinä.

Voittaja saa hallita kansoja

Neljänneksi voittajalle luvataan hallitsijan tehtävä. ”Sille, joka voittaa, sille, joka loppuun asti noudattaa Jumalan tahtoa, minä annan vallan hallita kansoja. Hän paimentaa niitä rautaisella sauvalla, lyö pirstoiksi kuin saviastioita. Hän saa saman vallan, jonka minä olen Isältäni saanut; minä annan hänelle aamutähden” (2:26-28). Voittaja ei kuulu hallittaviin vaan hallitsijoihin. Tässä ei tarkkaan kerrota, miten voittajat hallitsevat ja keitä ovat ne kansat, joita he hallitsevat.

Voittaja saa aamutähden

Viidenneksi voittaja saa aamutähden (28). Aamutähti voi viitata taas Jeesukseen (katso 22:16). Mutta aamutähtenä loistava Venus on myös antiikin symboli kaikkivaltiudesta. Se oli keisarin legioonien merkki, jonka voimalla he halusivat hallita kansoja. Voittajille annettava aamutähti viittaa siten edelliseen eli kansojen hallintaan.

Voittaja saa valkeat vaatteet ja hänen nimensä pysyy elämän kirjassa

Kuudenneksi voittajalle luvataan valkeat täydellinen ja ikuisesti kestävä Jumalalle kelpaavaisuus. ”Se, joka voittaa, saa ylleen valkeat vaatteet, enkä minä pyyhi hänen nimeään elämän kirjasta, vaan tunnustan hänet omakseni Isäni ja hänen enkeliensä edessä” (3:5).

Voittaja saa voitonseppeleeksi elämän

Seitsemänneksi voittaja saa voitonseppeleen. Tästä kertoo raamatunlause, joka on myös rippikoulutodistuksessani: ”Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle voitonseppeleeksi elämän (2:10). Jeesus sanoo saman asian toisessa kirjeessä näin: ”Minä tulen pian. Pidä kiinni siitä, mitä sinulla on, ettei kukaan vie voitonseppelettäsi” (3:11),

Voittajasta tulee pylväs ja häneen kirjoitetaan Jumalan ja Jerusalemin nimi

Kahdeksanneksi Jeesus lupaa voittajalle tämän: ”Siitä, joka voittaa, minä teen pylvään Jumalani temppeliin, eikä hän joudu milloinkaan lähtemään sieltä. Minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, uuden Jerusalemin, joka laskeutuu taivaasta Jumalani luota, ja oman uuden nimeni” (3:12).

Kuulutko voittajajoukkueeseen?

Kuulutko sinä voittajien joukkoon, jolle nämä lupaukset kuuluvat? Pelastus on aina henkilökohtaista. Pelastus, syntien anteeksiantaminen ja Jumalan lahjat tulevat meille, kun uskomme Jeesuksen.

Jumala haluaa, että jokainen suomalainen pelastuisi. Miten se onnistuu? Jos et vielä tunne Jeesusta, niin ehkä nyt on oikea aika liittyä hänen seuraansa. Jeesus seisoo ja on seissyt jo kauan sydämesi ovella, kolkuttaa siellä. Kolkutus tarkoittaa, että hän haluaa tulla elämääsi. Kun kuulet Jumalan kutsun, sinulla on kaksi mahdollisuutta: suljet korvasi kolkutukselta tai menet avaamaan.

Kun avaat, Jeesus todella tulee elämääsi salatulla, mutta todellisella tavalla ja sinusta tulee kristitty, Jeesuksen ystävä. Sinut on otettu voittajien matkaseuraan. Tie on alkanut kohti taivasta. Joka on uskollinen ja vaeltaa loppuun asti saa voitonseppeleen.

Ilmestyskirjan seitsemän seurakuntaa

Tässä sarjassa on viisi Raamattuavain-ohjelmaa Radio Deissä toukokuussa 2016.

1. Taivas avautuu
2. Jeesus – kirkon ja universumin Herra
3. Moitteita seurakunnalle
4. Kiitosta ja lohdutusta seurakunnalle
5. Voittajajoukkueessa (tämä artikkeli)

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Jeesus Kristus Johanneksen Ilmestys

Ilmestyskirjan 7 seurakunnan sanoma – 4. Kiitosta ja lohdutusta seurakunnalle

4 KIITOSTA JA LOHDUTUSTA SEURAKUNNALLE

Johanneksen Ilmestyskirjan luvuissa kaksi ja kolme kuvataan, kuinka Jeesus näkee kristittyjen ja seurakuntien elämän. Seitsemän seurakuntaa saivat nuhteita, mutta myös kiitosta. Nyt Raamattuavaimissa katson, millaista kiitosta ja lohdutusta kirkon Herra antaa seurakunnilleen.

Seitsemän seurakuntakirjeen suuri sanoma on, että Jeesus kulkee seurakuntien keskellä niitä rohkaisten ja kehottaen. Tarkoituksena on, että seurakunnat toisivat Jumalan valtakunnan todellisuutta maailmaan, jossa heitä vainotaan ja vihataan.

Millaiset asiat saavat seurakunnan Herran kiitoksen kaksituhatta vuotta sitten ja luulenpa, että myös tänään.

Efeson seurakunta

Jeesus kiittää Efeson seurakuntaa vaikeuksien keskellä vaivannäkemisestä ja kestävyydestä (2:2). Seurakuntalaiset eivät voi sietää ”pahoja ihmisiä” (2:2).

Seurakunta on koetellut väärät apostolit (2:2), joita jo tuolloin oli matkasaarnaajina liikkeellä käyttäen seurakuntien ja kristittyjen alttiutta puhujien vastaanottamisessa. Jeesus kiitti Efeson seurakuntaa siitä, etteivät uskoneet kaikkia opettajia vaan tutkivat heidän sanomansa kristillisen opin valossa.

Toisen kerran kestävyys mainitaan Jeesuksen nimen tunnustamisen yhteydessä (2:3). Vainot eivät hiljentäneet Efeson seurakuntalaisten todistusta Herrasta.

Smyrnan seurakunta

Smyrnan seurakunnalle Jeesus sanoo: ”Minä tiedän sinun ahdinkosi ja köyhyytesi” (2:9). Smyrnan kristityt olivat vainojen vuoksi joutuneet sivuun tämän rikkaan kaupungin liike-elämästä. Tämä toi mukaan ulkonaisen köyhyyden. Jeesuksen silmissä nämä köyhät olivat kuitenkin rikkaita.

Jeesus sanoi näkevänsä myös herjaukset, joita kristityt kohtasivat (2:9). Jeesus varustaa seurakuntaa kärsimykseen: ”Älä yhtään pelkää sitä, mitä joudut kärsimään” (2:10). Jeesus sanoo, että vaino kestää kymmenen päivää, mikä ehkä viittaa lyhyeen ajanjaksoon tai siihen, että Jeesus tietää vainotun seurakuntansa tilan ja vainojen keston.

Jeesuksella ei ollut Smyrnan seurakunnalle yhtään moitteen sanaa. Jeesus rohkaisi heitä sanomalla, että tiesi seurakunnan köyhyyden, näki heihin kohdistuvat herjaukset ja tulevat kärsimykset.

Pergamonin seurakunta

Kolmas seurakunta on Pergamonin seurakunta. Seurakunta toimi yhteisössä, jossa pakanalliset kultit kukoistivat ja keisaria palveltiin Jumalana. Jeesus sanoi, että juuri tässä kaupungissa on saatanan valtaistuin. Tämä saattaa liittyä siihen, että Pergamoniin rakennettiin ensimmäinen Rooman valtakunnan keisarinpalvontaan liittyvä temppeli. Kaikki vaadittiin tunnustamaan keisari jumalaksi ja osoittamaan hänelle jumalallista kunniaa. Mutta tännekin oli syntynyt kristillinen seurakunta.

Pergamonin vaikeissa oloissa seurakuntalaiset eivät olleet kieltäneet uskoa Jeesukseen (2:13). Vainot olivat johtaneet kristittyjen tappamiseen ja tässä mainitaan eräs Antipas, joka kuuluu kolmen Uudessa testamentissa uskonsa tähden surmatun joukkoon. Kaksi muuta ovat Stefanus ja Johanneksen veli Jaakob.

Jeesus sanoo taas tuntevansa seurakunnan ja kristittyjen teot. Minä tiedän sinun tekosi, rakkautesi, uskosi, palvelumielesi ja kestävyytesi (2:19).

Filadelfian seurakunta

Filadelfian seurakunta on Smyrnan ohella toinen, joka ei saanut lainkaan nuhteita osakseen. He saavat kiitosta siitä, että vähäisillä voimillaan he ovat uskoneet Jumalan sanaan eivätkä ole kieltäneet Jeesuksen nimeä (3:8). Jeesus ei arvioi seurakuntaa ulkoisen mahtavuuden vaan Jumalan sanasta kiinnipitämisen perusteella.

Jeesus korostaa vielä sitä, että seurakuntalaiset ovat ”tarkoin seuranneet sanaa” toiminnassaan.

Jeesus sanoo avanneensa seurakunnalle avoimen oven, jota kukaan ei voi sulkea. Uudessa testamentissa avoin ovi tarkoittaa yleensä mahdollisuuksia evankeliumin julistamiseen ja lähetystyöhön. Syy, miksi Jeesus on avannut oven, on se, että he vähäisistä voimistaan huolimatta uskoneet Jumalan sanaan eivätkä ole kieltäneet Jeesuksen nimeä (3:8). Pienikin seurakunta, jos se on uskollinen Jumalan sanalle, voi tehdä paljon.

Jeesus mainitsee vähäisillä voimilla eteenpäin menevästä Filadelfian seurakunnasta neljä hyvää asiaa: He ovat uskoneet Jumalan sanan, he ovat tarkoin seuranneet Jumalan sanaa, he eivät ole kieltäneet Jeesuksen nimeä ja ovat kestäneet vaikeuksissa.

Laodikean seurakunta

Ilmestyskirjan kirjeistä viimeisenä mainitaan Laodikean seurakunta, mutta he eivät saa yhtään kiitoksen sanaa osakseen. He saavat kyllä lupauksen. Jeesus voi tulla seurakunnan keskelle, jos suostuvat päästämään hänet sisälle.

Lopuksi

Kristikansan ei pidä koskaan pelätä ulkonaisia vaikeuksia. Kaikissa olosuhteissa meidän tulee rohkeasti julistaa Jeesusta ja auttaa ihmisiä henkilökohtaiseen uskoon. Jumalan sanaa, Raamattua, on luettava, opetettava ja opiskeltava, sillä se pitää meidät oikealla tiellä myös vaikeina aikoina.

Ilmestyskirjan seitsemän seurakuntaa

Tässä sarjassa on viisi Raamattuavain-ohjelmaa Radio Deissä toukokuussa 2016.

1. Taivas avautuu
2. Jeesus – kirkon ja universumin Herra
3. Moitteita seurakunnalle
4. Kiitosta ja lohdutusta seurakunnalle (tämä artikkeli)
5. Voittajajoukkueessa

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Ilmetyskirja - nuhteita seurakunnalle

Ilmestyskirjan 7 seurakunnan sanoma – 3. Moitteita seurakunnalle

3 MOITTEITA SEURAKUNNALLE

Tämän viikon Raamattuavaimissa tutkin Uuden testamentin viimeisen kirjan eli Ilmestyskirjan kolmea ensimmäistä lukua. Ensimmäisen luvussa pääasiana oli Jeesuksen Kristuksen kuvaaminen.

Toisessa ja kolmannessa luvussa on Jeesuksen kirjeet seitsemälle Vähän-Aasian seurakunnalle Efesoon, Smyrnaan, Pergamoniin, Tyatiraan, Sardekseen, Filadelfiaan ja Laodikeaan. Seurakuntia oli tuolla alueella enemmänkin. Nämä seurakunnat sijaitsevat tuon ajan merkittävän postitien varrella ja ne ovat maantieteellisessä järjestyksessä tietä kulkiessa.

Alkukirkon tilanne nähdään joskus ihannetilana, johon on pyrittävä. Kirjeet paljastavat, että ei se ihan niin ollut. Seurakunnassa on aina ollut vaikeuksia. Elävä kristillisyys elää nytkin taistelun keskellä.

Jeesus antaa seurakunnille moitteita ja kehuja. Tänään tutustumme moitteisiin. Ne on osoitettu ensimmäisen vuosisadan lopun todellisille seurakunnille, mutta niillä on vakava sanoma myös meille

Ensi ajan rakkaudesta luopuminen (2:4)

Efeson seurakuntaa Jeesus kuvaa kestäväksi, vaivaa näkeväksi, opillisesti hyväksi ja evankeliumia julistavaksi. Nämä ovat hyviä asioita. Mutta seurakunta saa yhden nuhteen: ”Mutta sitä en sinussa hyväksy, että olet luopunut ensi ajan rakkaudesta” (Ilm. 2:4).

Mitä tämä ensi ajan rakkaudesta luopuminen tarkoittaa? Ehkäpä kahta asiaa. Ensinnäkin sitä, että uskon elämän alkuinnostus ja rakkaus Jumalaan on kuihtunut.

Jumala-suhdetta ei kuvaa enää palava rakkaus. Toiseksi se voi tarkoittaa kristittyjen keskinäistä rakkautta. Vaikeuksissa kristityt olivat menettäneet rakkautensa toisiin. Jeesus evankeliumeissa sanoi kristittyjen keskinäisen rakkauden olevan todistukseksi maailmalle.

Kumman tahansa kylmyyden kristitty löytää sydämestään, siitä on tehtävä parannus. Rakasta täysillä Jumalaa ja jokaista kristittyä!

Väärien oppien suvaitseminen (Bileam, 2:14, Iisebel 2:20)

Seitsemän seurakunnan kirjeissä mainitaan kaksi harhaoppia, joita kutsutaan Bileamin ja Iisebelin opeiksi.

Bileamin oppi

Pergamonissa oli sekalainen seurakunta. Siellä oli niitä, jotka tunnustivat Jeesuksen nimeä ja pysyivät oikeassa opissa. Mutta seurakunnassa oli myös niitä, joka kannattivat ”Bileamin oppia”.

Vanhan testamentin Bileam tiesi, että Israelin kansan kohtalo riippuu Jumalan siunauksesta. Jos hän saisi kansan toimimaan Jumalan tahtoa vastaan, niin kansa menettäisi siunauksensa. Siksi Bileam houkutteli israelilaisia uskottomuuteen Jumalan tahdolle. Neljännessä Mooseksen kirjassa kerrotaan näin: Kun israelilaiset olivat asettuneet Sittimiin, Israelin miehet luopuivat Herrasta ja alkoivat elää moabilaisnaisten kanssa. Naiset kutsuivat heitä omien jumaliensa uhrijuhliin, ja miehet söivät uhrilihaa ja kumarsivat heidän jumaliaan.” (4. Moos. 25:1-2). Bileamin oppia on se, että Jumalan seurakunta tekee kompromisseja pakanuuden ja Jumalan sanan vastaisten asioiden kanssa.

Iisebelin oppi

Tyatiran seurakunnassa kannatettiin puolestaan Iisebelin oppia. Vanhassa testamentissa kuningas Aahabin vaimo Iisebel johti kansaa pakanalliseen epäjumalanpalvelukseen ja haureuteen.

Jeesus oli kutsunut Tyatiran seurakunnan Iisebeliä monesti parannukseen, mutta hän ei luopunut väärästä toiminnastaan ja opetuksestaan. Siksi häntä ja hänen seuraajiaan kohtaa rangaistus.

Jeesus huomauttaa, että kaikki Tyatiran seurakuntalaiset eivät olleet omaksuneet Iisebelin harhaoppia. Jeesus tosin nuhtelee siitä, että vaikka he eivät Iisebelin oppia omaksuneet, he suvaitsivat sitä seurakunnassa.

Vaikka seurakunta tai kirkko joutuisi vahingollisten oppien valtaamaksi, meidän tulee olla Raamatun sanalle ja totuudelle uskollinen siinäkin tilanteessa.

Herää!

Sardeen seurakuntakin saa moitteita. Seurakunta kyllä toimi ja oli elävien kirjoissa, mutta Jeesuksen silmissä se on kuolemassa. Toiminta ehkä pyöri aktiivisesti, mutta hengellinen elämä oli lopahtanut. Mutta Jeesus näki sielläkin toivoa: jäljellä vielä jotain, mikä ei ole täysin kuollutta. Kuolleen seurakunnan keskellä oli uskollisten joukko.

Lääkkeeksi Jeesus antaa ohjeen: ”Muista kuinka kuulit sanan ja otit sen vastaan, tarkkaa sitä ja tee parannus” (3). Tässäkin parannuksen teko tarkoittaa paluuta alkuun. Tämä on tärkeä sana myös meille Suomessa. Moni on nuorena kokenut herätyksen ja tullut uskoon. Elämän huolet ja kiireet ovat ajaneet Jumalan tuntemisen ohitse. Aikaa ei riitä enää osallistua seurakunnan toimintaa, rukoukseen eikä Raamatun lukemiseen. Uskonelämä alkaa muistuttaa Sardeen seurakunnan tilaa. Lohdutuksena tässä on se, että Jeesus kutsuu heräämään ja palaamaan takaisin luokseen.

Laodikean seurakunnalle

Laodikean seurakunta ei saa Jeesukselta lainkaan kiitosta. Moitteista ensimmäisenä mainitaan tämä: ”Sinä et ole kylmä etkä kuuma. Kunpa olisitkin joko kylmä tai kuuma! Mutta sinä olet haalea, et kuuma etkä kylmä, ja siksi minä oksennan sinut suustani” (3:15-16). Tämä vesivertauskuva liittynee tuon seudun vesitilanteeseen. Viereisessä Hierapoliksen kaupungissa kuumia lähteitä käytettiin terveydenhoitoon. Veden tullessa Laodikeaan se oli jo haaleaa ja ei kelvannut enää kylpyläkäyttöön eikä edes juotavaksi. Muualta lähteistä saatu kylmä vesi oli virkistävää, mutta Laodikeassa ei näitä virkistäviä lähteitäkäkän ollut.

Laodikean kaupunki rikas pankkikaupunki. Se oli kehitetty silmäsairauksia parantavia voiteita. Kaupunki oli myös vaateteollisuudestaan tunnettu.

Jeesus sanoi seurakunnan arvioivan tilansa väärin. He kerskuivat rikkaudellaan, näkökyvyllään ja vaatteillaan. Jeesuksen mielestä heillä ei ollut näistä mitään. Ei rahaa, ei näkökykyä eikä vaatteita.

Juuri tälle Laodikean seurakunnalle, jota kuvataan kaikkien kauheimmalla tavalla, annetaan mielestäni hienoin lupaus. Jeesus sanoo: Minä seison ovella ja kolkutan, joka avaa oven, minä tulen hänen luokseen. Tämä on lupaus myös meille.

Ilmestyskirjan seitsemän seurakuntaa

Tässä sarjassa on viisi Raamattuavain-ohjelmaa Radio Deissä toukokuussa 2016.

1. Taivas avautuu
2. Jeesus – kirkon ja universumin Herra
3. Moitteita seurakunnalle (tämä artikkeli)
4. Kiitosta ja lohdutusta seurakunnalle
5. Voittajajoukkueessa

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Jeesus Kristus Kuningas

Ilmestyskirjan 7 seurakunnan sanoma – 2. Jeesus – kirkon ja universumin Herra

2 JEESUS – KIRKON JA UNIVERSUMIN HERRA

Ilmestyskirjeen tärkein henkilö on Jeesus Kristus. Hän on se kolmiyhteisen Jumalan se persoona, jonka tahdosta maailma on luotu ja jota varten maailma on luotu. Jokainen ihminen on luotu elämään Jeesuksen yhteydessä. Siellä missä tämä ei toteudu, ihmisen elämä ei ole oikein asemoitu.

Joissakin Vanhan testamentin profetioissa Jeesus kuvataan Jumalan kärsivänä palvelijana. Evankeliumeissa hän paljastaa jumalallisen voimansa vain hetkittäin. Ilmestyskirjassa Jeesus on maailmankaikkeuden herra.

Ilmestyskirjassa on Jeesuksesta paljon kuvauksia. Erityisen paljon niitä on ensimmäisessä luvussa, joka on pullollaan rikkaita Vanhasta testamentista nousevia näkökulmia Jeesuksen persoonaan ja tehtävään. Ensimmäisessä luvussa Jeesuksesta sanotaan seuraavia asioita.

Jeesus on

  • Luotettava todistaja (1:5)
  • Esikoisena noussut kuolleista (1:5)
  • Maailman kuninkaiden hallitsija (1:5)
  • Verellään vapauttanut meidät synneistämme (1:5)
  • Tehnyt meidät kuningassuvuksi ja Jumalan papeiksi (1:6)
  • Ensimmäinen ja viimeinen (1:17)
  • Iäti elävä (1:18)
  • Oli kuollut, mutta elää nyt (1:18)

Jeesuksen ulkonäköä kuvataan tällä tavoin

  • Ihmisen kaltainen (1:13)
  • Pukeutunut pitkään viittaan ja kultaiseen vyöhön (1:13)
  • ”hänen päänsä ja hiuksensa hohtivat valkoisina kuin valkoinen villa, kuin lumi, ja hänen silmänsä olivat kuin tulen liekit” (1:14).
  • ”Hänen jalkansa välkehtivät kuin sulatusuunissa hehkuva pronssi, ja hänen äänensä oli kuin suurten vesien pauhu” (1:15)
  • ”hänen kasvonsa olivat kuin loistava keskipäivän aurinko.”

Avainten valtias

Jeesus sanoo, että hänellä on kuoleman ja tuonelan avaimet (1:18).

Jeesus rakastaa

Jeesuksen sanotaan rakastavan meitä. Hän rakastaa jokaista ihmistä joka tähän maailmaan on syntynyt, ja kutsuu heitä yhteyteensä.

Jeesus tulee takaisin!

Jo Ilmestyskirjan ensimmäisessä luvussa muistutetaan, että Jeesus tulee takaisin maan päälle (1:7). Hänen tulonsa tapahtuu yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, siten että kaikki kansat ja ihmiset näkevät sen. Hänen paluunsa on avoin eikä kenellekään jää epäselväksi, mitä on tapahtunut. Se on kauhea hetki niille, jotka ovat hylänneet hänet. Heille Jeesuksen tulo on tuomioksi. Kristityille Jeesuksen paluu on juhlahetki, jota olemme rukoilleet, odottaneet ja jouduttaneet.

Jeesus – kaikkivaltias

Jeesuksesta sanotaan, että hän pitää oikeassa kädessään seitsemää tähteä, jotka kuvaavat seitsemän seurakunnan enkeliä (1:16). Muinaisessa maailmassa seitsemän tunnettua planeetta olivat kaikkivaltiuden symboli. Kun Johannes julistaa, että seitsemän tähteä on nyt Kristuksen kädessä, hän väittää, että suurin valta ei ole Rooman keisarilla vaan seurakunnan Herralla. Tämä oli kristityille suuri lohdutus: valta ei kuulu tämän maailman ruhtinaille, joka vainoaa kirkkoa, vaan Jeesukselle, joka on meidän ystävämme.

Jeesus ja Jumalan sana

Jeesuksen suusta pisti esiin kaksiteräinen terävä miekka (1:16). Tämä kuvaa Jumalan sanaa. Raamattu on Jumalan lahja kirkolle, jonka valossa tiedämme, millainen Jumala on, mitä hän on puolestamme tehnyt ja miten meidän tulee uskoa ja elää.

Jeesus on vihkinyt meidät pappistehtävään

Jeesus on vihkinyt jokaisen uskovan pappistehtävään. Johannes sanoo, että Jeesus on tehnyt meidät papeiksi Jumalalle (1:6). Tässä käytetään samaa sanaa, mitä käytetään Jerusalemin temppelin uhripapista, joka sai mennä uhraamaan tavallisen kansan jäädessä ulkopuolelle. Jeesuksen tunteminen tuo muutoksen. Jokainen uskova, mies ja nainen, lapsi ja aikuinen, voi mennä nyt kaikkein pyhimpään uhraaman kiitosta, ylistystä ja antamaan oman elämänsä Jumalan palvelukseen. Tätä suurta elämäntehtävää ei kannata unohtaa ja vaihtaa tämän maailman hernerokkiin eikä maiseen kunniaan. Uskova on tänäänkin Jumalan pappi ja edustaja maailmassa.

Jeesus tuntee seurakuntansa – hyvinä ja huonoina aikoina

Seitsemän kirjettä seurakunnille osoittaa, että Jeesus on erityisen kiinnostunut kirkkonsa tilasta. Jeesus kävelee lampunjalkojen keskellä. Nämä lampunjalat kuvaavat seurakuntia. Viittaus lampunjalkaan tarkoittaa muun muassa sitä, että kristityt, seurakunnat ja kirkko on kutsuttu loistamaan totuuden valoa pimeässä maailmassa.

Vaikka osa Ilmestyskirjan seitsemästä seurakunnasta oli jo hengellisen kuoleman partaalla, ne olivat vielä Jeesuksen seurakuntia. Tällaisia seurakuntia Jeesus rakasti ja kutsui parannukseen.

Tähän Jeesukseen me uskomme

Ilmestyskirjan alun näyt kuvaavat rikkaalla tavalla Jeesusta, meidän Herraamme ja Vapahtajaamme. Tällaiseen mahtavaan Jeesukseen me uskomme. Tällaista Jeesusta me teemme tunnetuksi lähipiirissämme, kotimaassa ja lähetystehtävässämme eri puolilla maailmaa.

Ilmestyskirjan seitsemän seurakuntaa

Tässä sarjassa on viisi Raamattuavain-ohjelmaa Radio Deissä toukokuussa 2016.

1. Taivas avautuu
2. Jeesus – kirkon ja universumin Herra (Tämä artikkeli)
3. Moitteita seurakunnalle
4. Kiitosta ja lohdutusta seurakunnalle
5. Voittajajoukkueessa

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Ilmestyskirjan sanoma

Ilmestyskirjan 7 seurakunnan sanoma – 1. Taivas avautuu

1. TAIVAS AVAUTUU

Viime aikoina olen lukenut Uuden testamentin ainoaa profeetallista kirjaa, Johanneksen ilmestystä. Tämän viikon raamattuavaimissa käsittelen Ilmestyskirjan kolmea ensimmäistä lukua, jossa Jeesus ilmestyy Johannekselle Patmos-saarella ja lähettää viestin Vähän-Aasian seitsemälle seurakunnalle. Jos mahdollista, ota Raamattu esille ja lue näitä kolmea lukua.

Ilmestyskirjan profetioiden tulkinnassa on otettava huomioon ainakin neljä asiaa.

  • Ensin on huomioitava kielen ja sisällön vahva liittyminen Vanhan testamenttiin. Jotkut tutkijat ovat löytäneet Ilmestyskirjasta 500 lainausta Vanhasta testamentista!
  • Toinen tärkeä asia on Ilmestyskirjan yhteys kirjoitushetken kirkkohistoriaan ja poliittiseen historiaan, erityisesti kristittyjen vainoihin.
  • Kolmas Ilmestyskirjan tulkinnan näkökulma on se, että se puhuttelee meitä tässä ja nyt. Meidän on kuultava sen sanoma itsellemme.
  • Neljänneksi ilmestyskirjan sanoma katsoo tulevaisuuteen ja maailmanhistorian loppuun.

Toisenlainen sunnuntai

Johannes oli Patmos-saarella vankina Jumalan sanan julistamisen vuoksi. Eräänä sunnuntaina Pyhä Henki valtasi Johanneksen, ja hän kuuli äänen, joka käski häntä kirjoittamaan kirjeet seitsemälle seurakunnalle Efesokseen, Smyrnaan, Pergamoniin, Tyatiraan, Sardekseen, Filadelfiaan ja Laodikeaan.

Kun Johannes kääntyi katsomaan, kuka hänelle puhuu, hän näki Jeesuksen. Jeesus saneli kirjeitä seurakunnille ja Johanneksen tehtävä oli olla kirjurina.

Kuka Johannes?

Kyseessä lienee sama Johannes, joka on kirjoittanut evankeliumin ja kolme kirjettä Uuteen testamenttiin. Hän oli ”se opetuslapsi, jota Jeesus rakasti”.

Ilmestyskirjan alku kuvaa Johannesta ”Jumalan palvelijaksi”, jolla on ”sama ahdinko”, ”valtakunta” ja ”kestävyys” kuin tuon ajan vainotuilla kristityillä, joille koko ilmestyskirja sekä sen alun seitsemän kirjettä on kirjoitettu.

Kenelle kirje on osoitettu?

Kenelle Ilmestyskirjan alun kirjeet on osoitettu? Ne on kirjoitettu todellisille seurakunnille nykyisen Turkin länsi-osissa. Lisäksi jokaisen kirjeen lopussa ovat sanat: joka kuulee, kuulkoon, mitä henki sanoo seurakunnille. Tämä tarkoittaa, että nämä kirjeet ovat tarkoitettu kaikkien aikojen kaikkia seurakuntia ja kristittyjä varten, jotta kuulisimme mitä seurakunnan Herra, Jeesus Kristus meille haluaa sanoa.

Seitsemän kirjeen rakenne samanlainen kaikissa

Nämä seitsemän kirjettä voidaan jakaa seitsemään osaan.

  1. Ensin kaikissa kirjeissä on Jeesuksen käsky kirjoittaa seurakunnan enkelille.
  2. Toiseksi on Jeesuksen kuvaus itsestään. Kuvauksessa mainitaan Jeesuksesta asiat, jotka on todettu jo ensimmäisessä luvussa.
  3. Kolmanneksi Jeesus kiittää seurakuntaa niiden hyvistä teoista.
  4. Neljänneksi Jeesus nuhtelee seurakuntaa joistakin heidän synneistänsä.
  5. Viidenneksi on kutsu parannukseen, johon liittyy joko rohkaisun tai tuomion sana.
  6. Kuudenneksi on kehotus ottaa sanoma todesta.
  7. Seitsemänneksi kirjeissä on lupaus voittajille.

Tästä kaavasta on pieniä vaihteluja. Joistakin kirjeistä puuttuu Jeesuksen kiitokset ja joistakin kutsu parannukseen.

Kirjeiden jako kolmeen ryhmään

Kirjeet seitsemälle seurakunnille voidaan jakaa kolmeen ryhmään.

  • Ensimmäiseen kuuluvat ensimmäinen ja viimeinen seurakunta, Efeso ja Laodikea. Ne olivat vaarassa menettää identiteettinsä kristillisenä seurakuntana.
  • Toisessa ryhmässä on kaksi seurakuntaa, Smyrna ja Filadelfia, jotka ovat vaikeuksien ja vainojen keskellä osoittautuneet uskollisiksi Jeesukselle. Näille kahdelle seurakunnalle ei ole kutsua parannuksen tekemiseen.
  • Kolmannen ryhmän – kolme keskimmäistä seurakuntaa Pergamon, Tyatira ja Sardes ovat seurakuntia, joissa jotkut kristityt ovat pysyneet uskollisina Jumalan sanalle ja evankeliumille, mutta osa seurakuntalaisista on joutunut harhaan.

Sanoma myös Suomen kristikansalle

Ilmestyskirjalla on sanoma myös Suomen kirkoille ja kristikansalle. Jeesus näkee tilanteemme. Hän kutsuu seurakuntia ja kristittyjä vielä parannukseen. Kun kuulemme kutsun, olemme vakavan asian esillä. Vaarana on se, että Herra hylkää meidät.

Ilmestyskirjan kirjeet kertovat, että osa kristikunnasta on oikealla ja osa väärällä tiellä. Mutta Jeesus rakastaa sekä kirkkoaan että kaikkia kristittyjä ja odottaa loppuun asti heidän paluutaan.

Samalla Ilmestyskirje rohkaisee vaikeissa tilanteissa olevia kristittyjä. Heille näytetään kuvauksia perille päässeistä ja voittaneesta kirkosta.

Kristillinen kirkko ei ole vain inhimillinen organisaatio, jonka elämän enemmistö päättää. Seurakunta on Jeesukselle kuuluva, häntä julistava ja edustava pelastuksen yhteisö maailmassa.

Ilmestyskirjan seitsemän seurakuntaa

Tässä sarjassa on viisi Raamattuavain-ohjelmaa Radio Deissä toukokuussa 2016.

1. Taivas avautuu (Tämä artikkeli)
2. Jeesus – kirkon ja universumin Herra
3. Moitteita seurakunnalle
4. Kiitosta ja lohdutusta seurakunnalle
5. Voittajajoukkueessa

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa