Aihearkisto: Raamattu

Raamattu Jumalan sana

Jumala onkin puhetaitoinen

Jumala osaa puhua.

Jumala haluaa puhua.

Jumala on puhunut.

Jumala on puhunut monella tavalla. Me kristityt uskomme, että hän on puhunut Vanhan testamentin profeettojen ja Uuden testamentin apostolien kautta. Ennen kaikkea hän on puhunut Jeesuksen kautta. Tämä puhe on koottu Raamattuun.

Jumala puhuu, koska hän rakastaa.  Voimme pitää teologian lähtökohtana, että Jumala ei halua eksyttää ihmisiä. Siksi uskomme, että hän on Pyhän Hengen johtamana antanut meille selvän ja luotettavan sanansa, joka löytyy Raamatussa. Hän on ohjanut historiaa ja Raamatun syntymistä.

Kansanlähetyksessä sitoudumme tähän luterilaisen kirkon opetukseen:

”Me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että Vanhan ja Uuden testamentin profeetalliset ja apostoliset kirjoitukset ovat ainoa sääntö ja ohje, jonka mukaan kaikki opit ja opettajat on koeteltava ja arvioitava.”

Tässä meillä vallitsee yksimielisyys.

Jumala on antanut kirjan

Yksi herätyskristillisyyden haaste on, että Raamatun lukeminen on vähentynyt, ja Jumalan puhetta haetaan kokemuksista ja armolahjojen kautta. Jumala on kuitenkin antanut meille Kirjan. Tai 66 kirjaa. Emme voi mistään muualta oppia tuntemaan kolmiyhteistä Jumalaa kuin Raamatusta.

Jeesus sanoi, että harhaoppien ja eksyttäjien tuleminen seurakuntaan on lopun ajan merkki (Matt. 24). Koska väärät opit tulevat leviämään tarvitsemme Raamatun ohjausta. Uskovan tulee lukea Raamattua yksin ja yhdessä toisten kanssa pysyäksemme oikeassa ja pelastavassa uskossa.

Emme lue Raamattua vain tiedonantona Jumalasta ja hänen tahdostaan. Se on ennen kaikkea armonväline, jonka kautta Jumala herättää uskon ja vahvistaa sitä. Jos koemme itsemme heikoiksi ja epävarmoiksi kristityiksi, Jumalan sana voi vahvistaa meitä.

Uskomme, että Raamattu on Jumalan todellista puhetta ihmiskunnalle. Pidämme Jumalan sanaa esillä yksityisesti, mutta myös julkisuudessa ja muistutamme, että kaiken kristillisen opin ja uskon tulee perustua Raamattuun. Siksi myös ajankohtaisessa avioliittokysymyksessä pitäydymme vahvasti Raamatun ilmoittamassa opetuksessa miehen ja naisen välisestä avioliitosta.

Raamattu herättää itse luottamuksen

Onko Raamattu Jumalan sanaa? Se sanoo sitä olevansa. Vastaus ei löydy inhimillisellä päättelyllä. Jos Raamattu on Jumalan sanaa, se pystyy itse vakuuttamaan lukijansa tai kuulijansa. Raamattu herättää uskon Jeesukseen, mutta myös luottamuksen itseensä Jumalan sanana. Jos joku pohtii, onko Raamattu Jumalan sanaa, hänelle kannattaa suositella avoimin mielin Raamatun lukemista ja sen mukaisesti toimimista.

Kun luemme Raamattua, saatamme huomata, että Jumala onkin puhekykyinen, ja vaikuttaa uskoa ja varmuutta sydämessämme.

Iloitsen, että Kansanlähetys on halunnut 50 vuoden ajan sitoutua vahvasti Raamattuun. Sitä on luettu, sen kanssa on kamppailtu kun on kyselty, mitä Jumala haluaa sanoa. Sitä on opetettu ja julistettu. Sen käskyjen edessä on nöyrrytty ja tehdä parannusta ja sen lupauksista on pidetty kiinni.

Tämä on osa Mika Tuovisen puhetta Mikä Kansanlähetyksessä innostaa? Muut sarjaan kuuluvat kirjoitukset ovat:

1. Osana herätysten historiaa.

 

Jeesus Rauhan Ruhtinas

Tule Rauhan Ruhtinas!

Ja kaikki taistelukenttiä tallanneet saappaat,
kaikki veren tahrimat vaatteet
poltetaan,
ne joutuvat tulen ruoaksi.
Sillä lapsi on syntynyt meille,
poika on annettu meille.
Hän kantaa valtaa harteillaan,
hänen nimensä on
Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala,
Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas.
Suuri on hänen valtansa, ja rauha on loputon Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnassaan. Oikeus ja vanhurskaus on sen perustus ja tuki nyt ja aina. Tämän saa aikaan Herran Sebaotin pyhä kiivaus.
Jesaja 9:4-6

Tule, Herra Jeesus!

Psalmi 42 - odota Jumalaa

Miksi murehdit sieluni? Odota Jumalaa! (Psalmi 42)

PSALMIT 42

  1. Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi.
  2. Niinkuin peura halajaa vesipuroille, niin minun sieluni halajaa sinua, Jumala.
  3. Minun sieluni janoo Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin saan minä tulla Jumalan kasvojen eteen?
  4. Kyyneleeni ovat minun ruokani päivin ja öin, kun minulle joka päivä sanotaan: ”Missä on sinun Jumalasi?”
  5. Näitä minä muistelen ja vuodatan sydämeni: minä kuljin väentungoksessa, astuin sen kanssa Jumalan huoneeseen riemun ja kiitoksen raikuessa juhlivasta joukosta.
  6. Miksi murehdit, minun sieluni, ja olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan häntä kiittää hänen kasvojensa avusta.
  7. Minun Jumalani, minun sieluni on murheellinen minussa, sentähden minä muistan sinua Jordanin maalla, Hermonin kukkuloilla ja Misarin vuorella.
  8. Sinun koskiesi pauhussa syvyys syvyydelle huutaa, kaikki sinun kuohusi ja aaltosi käyvät minun ylitseni.
  9. Päivällä Herra säätää armonsa, ja yöllä minä hänelle veisaan ja rukoilen elämäni Jumalaa.
  10. Minä sanon Jumalalle, kalliolleni: ”Miksi olet minut unhottanut? Miksi minun täytyy käydä murhepuvussa, vihollisen ahdistamana?”
  11. Minun luitani jäytää, kun viholliseni minua häpäisevät, sanoen minulle kaiken päivää: ”Missä on sinun Jumalasi?”
  12. Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani.

Odota Jumalaa!!

pixabay_geralt_qualification-76737

Ilmestyskirjan 7 seurakunnan sanoma – 5. Voittajajoukkueessa

5. VOITTAJAJOUKKUEESSA

Kaikissa Ilmestyskirjan seitsemässä seurakuntakirjeessä on sama rakenne. Ne kaikki päättyvät voittajille annettuihin lupauksiin.

Voittaja on se, joka uskoo Jeesukseen, pysyy hänessä ja elää hänen tahtonsa mukaan sekä kuolee uskossa Vapahtajaan. Voittaja on se, joka säilytti uskonsa.

Jeesuksen seurakunnille osoitetut sanat ”se, joka voittaa” saattaa sisältää vihjeen siitä tosiasiasta, että seurakunnassa ei välttämättä kaikki ole voittajien puolella. Seurakunnan paimenten, työntekijöiden ja seurakuntalaisten on tuettava toisten uskonelämää, jotta omissa seurakunnissamme kaikki olisivat näitä voittajia.

Ikuisuuden näkökulmasta mikään muu ei ole niin tärkeää kuin olla yksi voittajista. Häviäjän osa on kauhistuttava. Mutta mitä Jeesus lupaa voittajalle?

Voittaja saa syödä elämän puusta

Ensin mainitaan, että se, joka voittaa saa syödä elämän puusta Jumalan paratiisissa (2:7). Elämän puu mainitaan jo Raamatun alun paratiisikuvauksessa. Tämä puu mainitaan neljä kertaa Ilmestyskirjassa (2:7; 22:2,14,19). Elämän puu viittaa Jumalan alkuperäisen luomisteon palautukseen, jonka synti pilasi. Aadamin ja Eevan eivät saaneet paratiisissa syödä elämän puusta, mutta taivaassa se on sallittu.

Saattaa olla, että elämän puu viittaa myös Jeesuksen ristiin. Myös se on nähty elämän puuna, jossa hänen vuodatettu verensä tuo terveyden kansoille.

Voittaja ei joudu kadotukseen

Toiseksi Jeesus sanoo, että voittaja ei joudu kadotukseen. ”Siihen, joka voittaa, ei toinen kuolema kajoa” (2:11).

Voittaja saa kätkettyä mannaa ja valkoisen kiven

Kolmanneksi voittaja saa ”kätkettyä mannaa ja valkoisenkiven, ja siihen kiveen on kirjoitettu uusi nimi, jota ei tunne kukaan muu kuin sen nimen saaja” (2:17). Tässä voittajille luvataan kaksi asiaa: kätketty manna ja valkoinen kivi. Manna kuvaa taivaallista ruokaa. Valkoinen kivi lienee urheilukilpailussa voittajille annettu marmorinen kivilaatta, johon oli voittajan nimi kirjoitettu. Tämä kuvaa sitä, että pelastus on henkilökohtaista. Jos olet voittaja, juuri sinun nimesi huomioidaan taivaassa ja saat palkinnoksi tällaisen kiven. Tähän kiveen kirjoitetaan sinusta uusi nimi, jota ei tunne kukaan muu kuin sinä.

Voittaja saa hallita kansoja

Neljänneksi voittajalle luvataan hallitsijan tehtävä. ”Sille, joka voittaa, sille, joka loppuun asti noudattaa Jumalan tahtoa, minä annan vallan hallita kansoja. Hän paimentaa niitä rautaisella sauvalla, lyö pirstoiksi kuin saviastioita. Hän saa saman vallan, jonka minä olen Isältäni saanut; minä annan hänelle aamutähden” (2:26-28). Voittaja ei kuulu hallittaviin vaan hallitsijoihin. Tässä ei tarkkaan kerrota, miten voittajat hallitsevat ja keitä ovat ne kansat, joita he hallitsevat.

Voittaja saa aamutähden

Viidenneksi voittaja saa aamutähden (28). Aamutähti voi viitata taas Jeesukseen (katso 22:16). Mutta aamutähtenä loistava Venus on myös antiikin symboli kaikkivaltiudesta. Se oli keisarin legioonien merkki, jonka voimalla he halusivat hallita kansoja. Voittajille annettava aamutähti viittaa siten edelliseen eli kansojen hallintaan.

Voittaja saa valkeat vaatteet ja hänen nimensä pysyy elämän kirjassa

Kuudenneksi voittajalle luvataan valkeat täydellinen ja ikuisesti kestävä Jumalalle kelpaavaisuus. ”Se, joka voittaa, saa ylleen valkeat vaatteet, enkä minä pyyhi hänen nimeään elämän kirjasta, vaan tunnustan hänet omakseni Isäni ja hänen enkeliensä edessä” (3:5).

Voittaja saa voitonseppeleeksi elämän

Seitsemänneksi voittaja saa voitonseppeleen. Tästä kertoo raamatunlause, joka on myös rippikoulutodistuksessani: ”Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle voitonseppeleeksi elämän (2:10). Jeesus sanoo saman asian toisessa kirjeessä näin: ”Minä tulen pian. Pidä kiinni siitä, mitä sinulla on, ettei kukaan vie voitonseppelettäsi” (3:11),

Voittajasta tulee pylväs ja häneen kirjoitetaan Jumalan ja Jerusalemin nimi

Kahdeksanneksi Jeesus lupaa voittajalle tämän: ”Siitä, joka voittaa, minä teen pylvään Jumalani temppeliin, eikä hän joudu milloinkaan lähtemään sieltä. Minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, uuden Jerusalemin, joka laskeutuu taivaasta Jumalani luota, ja oman uuden nimeni” (3:12).

Kuulutko voittajajoukkueeseen?

Kuulutko sinä voittajien joukkoon, jolle nämä lupaukset kuuluvat? Pelastus on aina henkilökohtaista. Pelastus, syntien anteeksiantaminen ja Jumalan lahjat tulevat meille, kun uskomme Jeesuksen.

Jumala haluaa, että jokainen suomalainen pelastuisi. Miten se onnistuu? Jos et vielä tunne Jeesusta, niin ehkä nyt on oikea aika liittyä hänen seuraansa. Jeesus seisoo ja on seissyt jo kauan sydämesi ovella, kolkuttaa siellä. Kolkutus tarkoittaa, että hän haluaa tulla elämääsi. Kun kuulet Jumalan kutsun, sinulla on kaksi mahdollisuutta: suljet korvasi kolkutukselta tai menet avaamaan.

Kun avaat, Jeesus todella tulee elämääsi salatulla, mutta todellisella tavalla ja sinusta tulee kristitty, Jeesuksen ystävä. Sinut on otettu voittajien matkaseuraan. Tie on alkanut kohti taivasta. Joka on uskollinen ja vaeltaa loppuun asti saa voitonseppeleen.

Ilmestyskirjan seitsemän seurakuntaa

Tässä sarjassa on viisi Raamattuavain-ohjelmaa Radio Deissä toukokuussa 2016.

1. Taivas avautuu
2. Jeesus – kirkon ja universumin Herra
3. Moitteita seurakunnalle
4. Kiitosta ja lohdutusta seurakunnalle
5. Voittajajoukkueessa (tämä artikkeli)

Jeesus Kristus Johanneksen Ilmestys

Ilmestyskirjan 7 seurakunnan sanoma – 4. Kiitosta ja lohdutusta seurakunnalle

4 KIITOSTA JA LOHDUTUSTA SEURAKUNNALLE

Johanneksen Ilmestyskirjan luvuissa kaksi ja kolme kuvataan, kuinka Jeesus näkee kristittyjen ja seurakuntien elämän. Seitsemän seurakuntaa saivat nuhteita, mutta myös kiitosta. Nyt Raamattuavaimissa katson, millaista kiitosta ja lohdutusta kirkon Herra antaa seurakunnilleen.

Seitsemän seurakuntakirjeen suuri sanoma on, että Jeesus kulkee seurakuntien keskellä niitä rohkaisten ja kehottaen. Tarkoituksena on, että seurakunnat toisivat Jumalan valtakunnan todellisuutta maailmaan, jossa heitä vainotaan ja vihataan.

Millaiset asiat saavat seurakunnan Herran kiitoksen kaksituhatta vuotta sitten ja luulenpa, että myös tänään.

Efeson seurakunta

Jeesus kiittää Efeson seurakuntaa vaikeuksien keskellä vaivannäkemisestä ja kestävyydestä (2:2). Seurakuntalaiset eivät voi sietää ”pahoja ihmisiä” (2:2).

Seurakunta on koetellut väärät apostolit (2:2), joita jo tuolloin oli matkasaarnaajina liikkeellä käyttäen seurakuntien ja kristittyjen alttiutta puhujien vastaanottamisessa. Jeesus kiitti Efeson seurakuntaa siitä, etteivät uskoneet kaikkia opettajia vaan tutkivat heidän sanomansa kristillisen opin valossa.

Toisen kerran kestävyys mainitaan Jeesuksen nimen tunnustamisen yhteydessä (2:3). Vainot eivät hiljentäneet Efeson seurakuntalaisten todistusta Herrasta.

Smyrnan seurakunta

Smyrnan seurakunnalle Jeesus sanoo: ”Minä tiedän sinun ahdinkosi ja köyhyytesi” (2:9). Smyrnan kristityt olivat vainojen vuoksi joutuneet sivuun tämän rikkaan kaupungin liike-elämästä. Tämä toi mukaan ulkonaisen köyhyyden. Jeesuksen silmissä nämä köyhät olivat kuitenkin rikkaita.

Jeesus sanoi näkevänsä myös herjaukset, joita kristityt kohtasivat (2:9). Jeesus varustaa seurakuntaa kärsimykseen: ”Älä yhtään pelkää sitä, mitä joudut kärsimään” (2:10). Jeesus sanoo, että vaino kestää kymmenen päivää, mikä ehkä viittaa lyhyeen ajanjaksoon tai siihen, että Jeesus tietää vainotun seurakuntansa tilan ja vainojen keston.

Jeesuksella ei ollut Smyrnan seurakunnalle yhtään moitteen sanaa. Jeesus rohkaisi heitä sanomalla, että tiesi seurakunnan köyhyyden, näki heihin kohdistuvat herjaukset ja tulevat kärsimykset.

Pergamonin seurakunta

Kolmas seurakunta on Pergamonin seurakunta. Seurakunta toimi yhteisössä, jossa pakanalliset kultit kukoistivat ja keisaria palveltiin Jumalana. Jeesus sanoi, että juuri tässä kaupungissa on saatanan valtaistuin. Tämä saattaa liittyä siihen, että Pergamoniin rakennettiin ensimmäinen Rooman valtakunnan keisarinpalvontaan liittyvä temppeli. Kaikki vaadittiin tunnustamaan keisari jumalaksi ja osoittamaan hänelle jumalallista kunniaa. Mutta tännekin oli syntynyt kristillinen seurakunta.

Pergamonin vaikeissa oloissa seurakuntalaiset eivät olleet kieltäneet uskoa Jeesukseen (2:13). Vainot olivat johtaneet kristittyjen tappamiseen ja tässä mainitaan eräs Antipas, joka kuuluu kolmen Uudessa testamentissa uskonsa tähden surmatun joukkoon. Kaksi muuta ovat Stefanus ja Johanneksen veli Jaakob.

Jeesus sanoo taas tuntevansa seurakunnan ja kristittyjen teot. Minä tiedän sinun tekosi, rakkautesi, uskosi, palvelumielesi ja kestävyytesi (2:19).

Filadelfian seurakunta

Filadelfian seurakunta on Smyrnan ohella toinen, joka ei saanut lainkaan nuhteita osakseen. He saavat kiitosta siitä, että vähäisillä voimillaan he ovat uskoneet Jumalan sanaan eivätkä ole kieltäneet Jeesuksen nimeä (3:8). Jeesus ei arvioi seurakuntaa ulkoisen mahtavuuden vaan Jumalan sanasta kiinnipitämisen perusteella.

Jeesus korostaa vielä sitä, että seurakuntalaiset ovat ”tarkoin seuranneet sanaa” toiminnassaan.

Jeesus sanoo avanneensa seurakunnalle avoimen oven, jota kukaan ei voi sulkea. Uudessa testamentissa avoin ovi tarkoittaa yleensä mahdollisuuksia evankeliumin julistamiseen ja lähetystyöhön. Syy, miksi Jeesus on avannut oven, on se, että he vähäisistä voimistaan huolimatta uskoneet Jumalan sanaan eivätkä ole kieltäneet Jeesuksen nimeä (3:8). Pienikin seurakunta, jos se on uskollinen Jumalan sanalle, voi tehdä paljon.

Jeesus mainitsee vähäisillä voimilla eteenpäin menevästä Filadelfian seurakunnasta neljä hyvää asiaa: He ovat uskoneet Jumalan sanan, he ovat tarkoin seuranneet Jumalan sanaa, he eivät ole kieltäneet Jeesuksen nimeä ja ovat kestäneet vaikeuksissa.

Laodikean seurakunta

Ilmestyskirjan kirjeistä viimeisenä mainitaan Laodikean seurakunta, mutta he eivät saa yhtään kiitoksen sanaa osakseen. He saavat kyllä lupauksen. Jeesus voi tulla seurakunnan keskelle, jos suostuvat päästämään hänet sisälle.

Lopuksi

Kristikansan ei pidä koskaan pelätä ulkonaisia vaikeuksia. Kaikissa olosuhteissa meidän tulee rohkeasti julistaa Jeesusta ja auttaa ihmisiä henkilökohtaiseen uskoon. Jumalan sanaa, Raamattua, on luettava, opetettava ja opiskeltava, sillä se pitää meidät oikealla tiellä myös vaikeina aikoina.

Ilmestyskirjan seitsemän seurakuntaa

Tässä sarjassa on viisi Raamattuavain-ohjelmaa Radio Deissä toukokuussa 2016.

1. Taivas avautuu
2. Jeesus – kirkon ja universumin Herra
3. Moitteita seurakunnalle
4. Kiitosta ja lohdutusta seurakunnalle (tämä artikkeli)
5. Voittajajoukkueessa

Ilmetyskirja - nuhteita seurakunnalle

Ilmestyskirjan 7 seurakunnan sanoma – 3. Moitteita seurakunnalle

3 MOITTEITA SEURAKUNNALLE

Tämän viikon Raamattuavaimissa tutkin Uuden testamentin viimeisen kirjan eli Ilmestyskirjan kolmea ensimmäistä lukua. Ensimmäisen luvussa pääasiana oli Jeesuksen Kristuksen kuvaaminen.

Toisessa ja kolmannessa luvussa on Jeesuksen kirjeet seitsemälle Vähän-Aasian seurakunnalle Efesoon, Smyrnaan, Pergamoniin, Tyatiraan, Sardekseen, Filadelfiaan ja Laodikeaan. Seurakuntia oli tuolla alueella enemmänkin. Nämä seurakunnat sijaitsevat tuon ajan merkittävän postitien varrella ja ne ovat maantieteellisessä järjestyksessä tietä kulkiessa.

Alkukirkon tilanne nähdään joskus ihannetilana, johon on pyrittävä. Kirjeet paljastavat, että ei se ihan niin ollut. Seurakunnassa on aina ollut vaikeuksia. Elävä kristillisyys elää nytkin taistelun keskellä.

Jeesus antaa seurakunnille moitteita ja kehuja. Tänään tutustumme moitteisiin. Ne on osoitettu ensimmäisen vuosisadan lopun todellisille seurakunnille, mutta niillä on vakava sanoma myös meille

Ensi ajan rakkaudesta luopuminen (2:4)

Efeson seurakuntaa Jeesus kuvaa kestäväksi, vaivaa näkeväksi, opillisesti hyväksi ja evankeliumia julistavaksi. Nämä ovat hyviä asioita. Mutta seurakunta saa yhden nuhteen: ”Mutta sitä en sinussa hyväksy, että olet luopunut ensi ajan rakkaudesta” (Ilm. 2:4).

Mitä tämä ensi ajan rakkaudesta luopuminen tarkoittaa? Ehkäpä kahta asiaa. Ensinnäkin sitä, että uskon elämän alkuinnostus ja rakkaus Jumalaan on kuihtunut.

Jumala-suhdetta ei kuvaa enää palava rakkaus. Toiseksi se voi tarkoittaa kristittyjen keskinäistä rakkautta. Vaikeuksissa kristityt olivat menettäneet rakkautensa toisiin. Jeesus evankeliumeissa sanoi kristittyjen keskinäisen rakkauden olevan todistukseksi maailmalle.

Kumman tahansa kylmyyden kristitty löytää sydämestään, siitä on tehtävä parannus. Rakasta täysillä Jumalaa ja jokaista kristittyä!

Väärien oppien suvaitseminen (Bileam, 2:14, Iisebel 2:20)

Seitsemän seurakunnan kirjeissä mainitaan kaksi harhaoppia, joita kutsutaan Bileamin ja Iisebelin opeiksi.

Bileamin oppi

Pergamonissa oli sekalainen seurakunta. Siellä oli niitä, jotka tunnustivat Jeesuksen nimeä ja pysyivät oikeassa opissa. Mutta seurakunnassa oli myös niitä, joka kannattivat ”Bileamin oppia”.

Vanhan testamentin Bileam tiesi, että Israelin kansan kohtalo riippuu Jumalan siunauksesta. Jos hän saisi kansan toimimaan Jumalan tahtoa vastaan, niin kansa menettäisi siunauksensa. Siksi Bileam houkutteli israelilaisia uskottomuuteen Jumalan tahdolle. Neljännessä Mooseksen kirjassa kerrotaan näin: Kun israelilaiset olivat asettuneet Sittimiin, Israelin miehet luopuivat Herrasta ja alkoivat elää moabilaisnaisten kanssa. Naiset kutsuivat heitä omien jumaliensa uhrijuhliin, ja miehet söivät uhrilihaa ja kumarsivat heidän jumaliaan.” (4. Moos. 25:1-2). Bileamin oppia on se, että Jumalan seurakunta tekee kompromisseja pakanuuden ja Jumalan sanan vastaisten asioiden kanssa.

Iisebelin oppi

Tyatiran seurakunnassa kannatettiin puolestaan Iisebelin oppia. Vanhassa testamentissa kuningas Aahabin vaimo Iisebel johti kansaa pakanalliseen epäjumalanpalvelukseen ja haureuteen.

Jeesus oli kutsunut Tyatiran seurakunnan Iisebeliä monesti parannukseen, mutta hän ei luopunut väärästä toiminnastaan ja opetuksestaan. Siksi häntä ja hänen seuraajiaan kohtaa rangaistus.

Jeesus huomauttaa, että kaikki Tyatiran seurakuntalaiset eivät olleet omaksuneet Iisebelin harhaoppia. Jeesus tosin nuhtelee siitä, että vaikka he eivät Iisebelin oppia omaksuneet, he suvaitsivat sitä seurakunnassa.

Vaikka seurakunta tai kirkko joutuisi vahingollisten oppien valtaamaksi, meidän tulee olla Raamatun sanalle ja totuudelle uskollinen siinäkin tilanteessa.

Herää!

Sardeen seurakuntakin saa moitteita. Seurakunta kyllä toimi ja oli elävien kirjoissa, mutta Jeesuksen silmissä se on kuolemassa. Toiminta ehkä pyöri aktiivisesti, mutta hengellinen elämä oli lopahtanut. Mutta Jeesus näki sielläkin toivoa: jäljellä vielä jotain, mikä ei ole täysin kuollutta. Kuolleen seurakunnan keskellä oli uskollisten joukko.

Lääkkeeksi Jeesus antaa ohjeen: ”Muista kuinka kuulit sanan ja otit sen vastaan, tarkkaa sitä ja tee parannus” (3). Tässäkin parannuksen teko tarkoittaa paluuta alkuun. Tämä on tärkeä sana myös meille Suomessa. Moni on nuorena kokenut herätyksen ja tullut uskoon. Elämän huolet ja kiireet ovat ajaneet Jumalan tuntemisen ohitse. Aikaa ei riitä enää osallistua seurakunnan toimintaa, rukoukseen eikä Raamatun lukemiseen. Uskonelämä alkaa muistuttaa Sardeen seurakunnan tilaa. Lohdutuksena tässä on se, että Jeesus kutsuu heräämään ja palaamaan takaisin luokseen.

Laodikean seurakunnalle

Laodikean seurakunta ei saa Jeesukselta lainkaan kiitosta. Moitteista ensimmäisenä mainitaan tämä: ”Sinä et ole kylmä etkä kuuma. Kunpa olisitkin joko kylmä tai kuuma! Mutta sinä olet haalea, et kuuma etkä kylmä, ja siksi minä oksennan sinut suustani” (3:15-16). Tämä vesivertauskuva liittynee tuon seudun vesitilanteeseen. Viereisessä Hierapoliksen kaupungissa kuumia lähteitä käytettiin terveydenhoitoon. Veden tullessa Laodikeaan se oli jo haaleaa ja ei kelvannut enää kylpyläkäyttöön eikä edes juotavaksi. Muualta lähteistä saatu kylmä vesi oli virkistävää, mutta Laodikeassa ei näitä virkistäviä lähteitäkäkän ollut.

Laodikean kaupunki rikas pankkikaupunki. Se oli kehitetty silmäsairauksia parantavia voiteita. Kaupunki oli myös vaateteollisuudestaan tunnettu.

Jeesus sanoi seurakunnan arvioivan tilansa väärin. He kerskuivat rikkaudellaan, näkökyvyllään ja vaatteillaan. Jeesuksen mielestä heillä ei ollut näistä mitään. Ei rahaa, ei näkökykyä eikä vaatteita.

Juuri tälle Laodikean seurakunnalle, jota kuvataan kaikkien kauheimmalla tavalla, annetaan mielestäni hienoin lupaus. Jeesus sanoo: Minä seison ovella ja kolkutan, joka avaa oven, minä tulen hänen luokseen. Tämä on lupaus myös meille.

Ilmestyskirjan seitsemän seurakuntaa

Tässä sarjassa on viisi Raamattuavain-ohjelmaa Radio Deissä toukokuussa 2016.

1. Taivas avautuu
2. Jeesus – kirkon ja universumin Herra
3. Moitteita seurakunnalle (tämä artikkeli)
4. Kiitosta ja lohdutusta seurakunnalle
5. Voittajajoukkueessa

Jeesus Kristus Kuningas

Ilmestyskirjan 7 seurakunnan sanoma – 2. Jeesus – kirkon ja universumin Herra

2 JEESUS – KIRKON JA UNIVERSUMIN HERRA

Ilmestyskirjeen tärkein henkilö on Jeesus Kristus. Hän on se kolmiyhteisen Jumalan se persoona, jonka tahdosta maailma on luotu ja jota varten maailma on luotu. Jokainen ihminen on luotu elämään Jeesuksen yhteydessä. Siellä missä tämä ei toteudu, ihmisen elämä ei ole oikein asemoitu.

Joissakin Vanhan testamentin profetioissa Jeesus kuvataan Jumalan kärsivänä palvelijana. Evankeliumeissa hän paljastaa jumalallisen voimansa vain hetkittäin. Ilmestyskirjassa Jeesus on maailmankaikkeuden herra.

Ilmestyskirjassa on Jeesuksesta paljon kuvauksia. Erityisen paljon niitä on ensimmäisessä luvussa, joka on pullollaan rikkaita Vanhasta testamentista nousevia näkökulmia Jeesuksen persoonaan ja tehtävään. Ensimmäisessä luvussa Jeesuksesta sanotaan seuraavia asioita.

Jeesus on

  • Luotettava todistaja (1:5)
  • Esikoisena noussut kuolleista (1:5)
  • Maailman kuninkaiden hallitsija (1:5)
  • Verellään vapauttanut meidät synneistämme (1:5)
  • Tehnyt meidät kuningassuvuksi ja Jumalan papeiksi (1:6)
  • Ensimmäinen ja viimeinen (1:17)
  • Iäti elävä (1:18)
  • Oli kuollut, mutta elää nyt (1:18)

Jeesuksen ulkonäköä kuvataan tällä tavoin

  • Ihmisen kaltainen (1:13)
  • Pukeutunut pitkään viittaan ja kultaiseen vyöhön (1:13)
  • ”hänen päänsä ja hiuksensa hohtivat valkoisina kuin valkoinen villa, kuin lumi, ja hänen silmänsä olivat kuin tulen liekit” (1:14).
  • ”Hänen jalkansa välkehtivät kuin sulatusuunissa hehkuva pronssi, ja hänen äänensä oli kuin suurten vesien pauhu” (1:15)
  • ”hänen kasvonsa olivat kuin loistava keskipäivän aurinko.”

Avainten valtias

Jeesus sanoo, että hänellä on kuoleman ja tuonelan avaimet (1:18).

Jeesus rakastaa

Jeesuksen sanotaan rakastavan meitä. Hän rakastaa jokaista ihmistä joka tähän maailmaan on syntynyt, ja kutsuu heitä yhteyteensä.

Jeesus tulee takaisin!

Jo Ilmestyskirjan ensimmäisessä luvussa muistutetaan, että Jeesus tulee takaisin maan päälle (1:7). Hänen tulonsa tapahtuu yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, siten että kaikki kansat ja ihmiset näkevät sen. Hänen paluunsa on avoin eikä kenellekään jää epäselväksi, mitä on tapahtunut. Se on kauhea hetki niille, jotka ovat hylänneet hänet. Heille Jeesuksen tulo on tuomioksi. Kristityille Jeesuksen paluu on juhlahetki, jota olemme rukoilleet, odottaneet ja jouduttaneet.

Jeesus – kaikkivaltias

Jeesuksesta sanotaan, että hän pitää oikeassa kädessään seitsemää tähteä, jotka kuvaavat seitsemän seurakunnan enkeliä (1:16). Muinaisessa maailmassa seitsemän tunnettua planeetta olivat kaikkivaltiuden symboli. Kun Johannes julistaa, että seitsemän tähteä on nyt Kristuksen kädessä, hän väittää, että suurin valta ei ole Rooman keisarilla vaan seurakunnan Herralla. Tämä oli kristityille suuri lohdutus: valta ei kuulu tämän maailman ruhtinaille, joka vainoaa kirkkoa, vaan Jeesukselle, joka on meidän ystävämme.

Jeesus ja Jumalan sana

Jeesuksen suusta pisti esiin kaksiteräinen terävä miekka (1:16). Tämä kuvaa Jumalan sanaa. Raamattu on Jumalan lahja kirkolle, jonka valossa tiedämme, millainen Jumala on, mitä hän on puolestamme tehnyt ja miten meidän tulee uskoa ja elää.

Jeesus on vihkinyt meidät pappistehtävään

Jeesus on vihkinyt jokaisen uskovan pappistehtävään. Johannes sanoo, että Jeesus on tehnyt meidät papeiksi Jumalalle (1:6). Tässä käytetään samaa sanaa, mitä käytetään Jerusalemin temppelin uhripapista, joka sai mennä uhraamaan tavallisen kansan jäädessä ulkopuolelle. Jeesuksen tunteminen tuo muutoksen. Jokainen uskova, mies ja nainen, lapsi ja aikuinen, voi mennä nyt kaikkein pyhimpään uhraaman kiitosta, ylistystä ja antamaan oman elämänsä Jumalan palvelukseen. Tätä suurta elämäntehtävää ei kannata unohtaa ja vaihtaa tämän maailman hernerokkiin eikä maiseen kunniaan. Uskova on tänäänkin Jumalan pappi ja edustaja maailmassa.

Jeesus tuntee seurakuntansa – hyvinä ja huonoina aikoina

Seitsemän kirjettä seurakunnille osoittaa, että Jeesus on erityisen kiinnostunut kirkkonsa tilasta. Jeesus kävelee lampunjalkojen keskellä. Nämä lampunjalat kuvaavat seurakuntia. Viittaus lampunjalkaan tarkoittaa muun muassa sitä, että kristityt, seurakunnat ja kirkko on kutsuttu loistamaan totuuden valoa pimeässä maailmassa.

Vaikka osa Ilmestyskirjan seitsemästä seurakunnasta oli jo hengellisen kuoleman partaalla, ne olivat vielä Jeesuksen seurakuntia. Tällaisia seurakuntia Jeesus rakasti ja kutsui parannukseen.

Tähän Jeesukseen me uskomme

Ilmestyskirjan alun näyt kuvaavat rikkaalla tavalla Jeesusta, meidän Herraamme ja Vapahtajaamme. Tällaiseen mahtavaan Jeesukseen me uskomme. Tällaista Jeesusta me teemme tunnetuksi lähipiirissämme, kotimaassa ja lähetystehtävässämme eri puolilla maailmaa.

Ilmestyskirjan seitsemän seurakuntaa

Tässä sarjassa on viisi Raamattuavain-ohjelmaa Radio Deissä toukokuussa 2016.

1. Taivas avautuu
2. Jeesus – kirkon ja universumin Herra (Tämä artikkeli)
3. Moitteita seurakunnalle
4. Kiitosta ja lohdutusta seurakunnalle
5. Voittajajoukkueessa

Ilmestyskirjan sanoma

Ilmestyskirjan 7 seurakunnan sanoma – 1. Taivas avautuu

1. TAIVAS AVAUTUU

Viime aikoina olen lukenut Uuden testamentin ainoaa profeetallista kirjaa, Johanneksen ilmestystä. Tämän viikon raamattuavaimissa käsittelen Ilmestyskirjan kolmea ensimmäistä lukua, jossa Jeesus ilmestyy Johannekselle Patmos-saarella ja lähettää viestin Vähän-Aasian seitsemälle seurakunnalle. Jos mahdollista, ota Raamattu esille ja lue näitä kolmea lukua.

Ilmestyskirjan profetioiden tulkinnassa on otettava huomioon ainakin neljä asiaa.

  • Ensin on huomioitava kielen ja sisällön vahva liittyminen Vanhan testamenttiin. Jotkut tutkijat ovat löytäneet Ilmestyskirjasta 500 lainausta Vanhasta testamentista!
  • Toinen tärkeä asia on Ilmestyskirjan yhteys kirjoitushetken kirkkohistoriaan ja poliittiseen historiaan, erityisesti kristittyjen vainoihin.
  • Kolmas Ilmestyskirjan tulkinnan näkökulma on se, että se puhuttelee meitä tässä ja nyt. Meidän on kuultava sen sanoma itsellemme.
  • Neljänneksi ilmestyskirjan sanoma katsoo tulevaisuuteen ja maailmanhistorian loppuun.

Toisenlainen sunnuntai

Johannes oli Patmos-saarella vankina Jumalan sanan julistamisen vuoksi. Eräänä sunnuntaina Pyhä Henki valtasi Johanneksen, ja hän kuuli äänen, joka käski häntä kirjoittamaan kirjeet seitsemälle seurakunnalle Efesokseen, Smyrnaan, Pergamoniin, Tyatiraan, Sardekseen, Filadelfiaan ja Laodikeaan.

Kun Johannes kääntyi katsomaan, kuka hänelle puhuu, hän näki Jeesuksen. Jeesus saneli kirjeitä seurakunnille ja Johanneksen tehtävä oli olla kirjurina.

Kuka Johannes?

Kyseessä lienee sama Johannes, joka on kirjoittanut evankeliumin ja kolme kirjettä Uuteen testamenttiin. Hän oli ”se opetuslapsi, jota Jeesus rakasti”.

Ilmestyskirjan alku kuvaa Johannesta ”Jumalan palvelijaksi”, jolla on ”sama ahdinko”, ”valtakunta” ja ”kestävyys” kuin tuon ajan vainotuilla kristityillä, joille koko ilmestyskirja sekä sen alun seitsemän kirjettä on kirjoitettu.

Kenelle kirje on osoitettu?

Kenelle Ilmestyskirjan alun kirjeet on osoitettu? Ne on kirjoitettu todellisille seurakunnille nykyisen Turkin länsi-osissa. Lisäksi jokaisen kirjeen lopussa ovat sanat: joka kuulee, kuulkoon, mitä henki sanoo seurakunnille. Tämä tarkoittaa, että nämä kirjeet ovat tarkoitettu kaikkien aikojen kaikkia seurakuntia ja kristittyjä varten, jotta kuulisimme mitä seurakunnan Herra, Jeesus Kristus meille haluaa sanoa.

Seitsemän kirjeen rakenne samanlainen kaikissa

Nämä seitsemän kirjettä voidaan jakaa seitsemään osaan.

  1. Ensin kaikissa kirjeissä on Jeesuksen käsky kirjoittaa seurakunnan enkelille.
  2. Toiseksi on Jeesuksen kuvaus itsestään. Kuvauksessa mainitaan Jeesuksesta asiat, jotka on todettu jo ensimmäisessä luvussa.
  3. Kolmanneksi Jeesus kiittää seurakuntaa niiden hyvistä teoista.
  4. Neljänneksi Jeesus nuhtelee seurakuntaa joistakin heidän synneistänsä.
  5. Viidenneksi on kutsu parannukseen, johon liittyy joko rohkaisun tai tuomion sana.
  6. Kuudenneksi on kehotus ottaa sanoma todesta.
  7. Seitsemänneksi kirjeissä on lupaus voittajille.

Tästä kaavasta on pieniä vaihteluja. Joistakin kirjeistä puuttuu Jeesuksen kiitokset ja joistakin kutsu parannukseen.

Kirjeiden jako kolmeen ryhmään

Kirjeet seitsemälle seurakunnille voidaan jakaa kolmeen ryhmään.

  • Ensimmäiseen kuuluvat ensimmäinen ja viimeinen seurakunta, Efeso ja Laodikea. Ne olivat vaarassa menettää identiteettinsä kristillisenä seurakuntana.
  • Toisessa ryhmässä on kaksi seurakuntaa, Smyrna ja Filadelfia, jotka ovat vaikeuksien ja vainojen keskellä osoittautuneet uskollisiksi Jeesukselle. Näille kahdelle seurakunnalle ei ole kutsua parannuksen tekemiseen.
  • Kolmannen ryhmän – kolme keskimmäistä seurakuntaa Pergamon, Tyatira ja Sardes ovat seurakuntia, joissa jotkut kristityt ovat pysyneet uskollisina Jumalan sanalle ja evankeliumille, mutta osa seurakuntalaisista on joutunut harhaan.

Sanoma myös Suomen kristikansalle

Ilmestyskirjalla on sanoma myös Suomen kirkoille ja kristikansalle. Jeesus näkee tilanteemme. Hän kutsuu seurakuntia ja kristittyjä vielä parannukseen. Kun kuulemme kutsun, olemme vakavan asian esillä. Vaarana on se, että Herra hylkää meidät.

Ilmestyskirjan kirjeet kertovat, että osa kristikunnasta on oikealla ja osa väärällä tiellä. Mutta Jeesus rakastaa sekä kirkkoaan että kaikkia kristittyjä ja odottaa loppuun asti heidän paluutaan.

Samalla Ilmestyskirje rohkaisee vaikeissa tilanteissa olevia kristittyjä. Heille näytetään kuvauksia perille päässeistä ja voittaneesta kirkosta.

Kristillinen kirkko ei ole vain inhimillinen organisaatio, jonka elämän enemmistö päättää. Seurakunta on Jeesukselle kuuluva, häntä julistava ja edustava pelastuksen yhteisö maailmassa.

Ilmestyskirjan seitsemän seurakuntaa

Tässä sarjassa on viisi Raamattuavain-ohjelmaa Radio Deissä toukokuussa 2016.

1. Taivas avautuu (Tämä artikkeli)
2. Jeesus – kirkon ja universumin Herra
3. Moitteita seurakunnalle
4. Kiitosta ja lohdutusta seurakunnalle
5. Voittajajoukkueessa

Johanneksen ilmestys - autuaaksi julistaminen

Ilmestyskirjan 7 autuaaksijulistusta

Seitsemän on tärkeä luku Ilmestyskirjassa. Kirjasta löytyy seitsemän seurakuntaa, seitsemän lampunjalkaa, seitsemän sinettiä, seitsemän enkeliä, seitsemän trumpetinsoittajaa ja seitsemän vihanmaljaa. Ilmestyskirjasta löytyy myös seitsemän autuaaksijulistusta.

  1. Alkujakeista löytyvät tällaiset sanat: ”Autuas se, jotka tämän toisille lukee, autuaat ne, jotka kuulevat nämä ennussanat ja ottavat varteen sen, mitä tähän kirjaan on kirjoitettu, sillä hetki on lähellä” (1:3). Kirjan alussa julistetaan autuaiksi Ilmestyskirjan lukijat, kuulijat ja sen toteuttajat.
  2. Luvussa 14 kerrotaan, että autuaita ovat ne, ”jotka tästä lähtien kuoleva Herran omina. He ovat autuaita” (14:3).
  3. Luvussa 16 autuas on se, joka valvoo ja pitää huolen vaatteistaan (16:15).
  4. Luvussa 19 ”autuaita ovat ne, jotka on kutsuttu Karitsan hääaterialle” (19:9).
  5. Luvussa 20 ”autuaita ja pyhiä ovat ne, jotka pääsevät osallisiksi ensimmäisestä ylösnousemuksesta” (20:6).
  6. Luvun 22 mukaa autuaita ovat ne, jotka ”ottaa varteen tämän kirjan ennussanat” (22:7)
  7. Ilmestyskirjan viimeisessä luvussa on toinenkin autuaaksijulistus: ”Autuaita ne, jotka pesevät vaateensa: he pääsevät syömään elämän puusta ja saavat mennä porteista sisälle kaupunkiin” (22:14).

Viime aikoina olen lukenut enemmän tätä Uuden testamentin profeetallista kirjaa. Tänään kävin äänittämässä Radio Dein Raamattuavain -ohjelmia varten sarjan Ilmestyskirjan seitsemästä seurakunnasta, joita ovat Efeso, Smyrna, Pergamon, Tyatira, Sardes, Filadelfia ja Laodikea. Kirjeet näille seurakunnille löytyvät Ilmestyskirjan luvuista 2 ja 3.

Pixabay_PublicDomanPictures_old-2079

Peili saarnaajalle – autanko vai estänkö ihmisiä uskoon?

Luen juuri kolmatta kertaa Martti Lutherin Galatalaiskirjeen selitystä. Martti Luther oli Wittenbergin yliopiston teologian professori ja hän luennoin yksinomaan raamatun tekstejä.

Luther käsitteli Galatalaiskirjettä luennoissaan muutamaan otteeseen, mutta vasta syksyllä 1531 pitämissään luennoissa hän katsoi esittäneensä kirjeen keskeisen asian, opin syntisen vanhurskauttamisesta, sillä tavalla, että siitä on apua jälkipolville. Galatalaiskirjeen selitys on koottu Lutherin luentojen pohjalta vuonna 1535.

Peili saarnaajalle

Selittäessään jaetta 1:4 Luther kirjoitti sanat, jotka pysäyttivät minut. Minun tehtäväni kristittynä ja pappina on auttaa ihmisiä Kristuksen tuntemiseen.

Luther asettelee sanoja väärästä julistuksesta ja väärästä vanhurskaudesta tavalla, jotka laittoivat itseni rukoilemaan, että voisin olla oikea Jumalan palvelija, oikea opettaja, joka auttaa ihmisiä Kristuksen vanhurskauteen ja sielun pelastukseen. Tämä on toki ollut rukoukseni vuosien ja vuosikymmenten ajan.

Mutta nämä Lutherin sanat ovat hyvä peili, joita haluan silloin tällöin mietiskellä, etten minä joka muille saarnaan, joutuisi itse kerran hylätyksi (1. Kor. 9:27) enkä olisi estänyt muita uskomaan ja pelastumaan.

Omalla viisaudellasi sinä peität Kristuksen viisauden ja tuntemuksen; väärällä opetuksella sinä estät ihmisiä pääsemästä armoon ja Kristuksen osallisuuteen.

Sinä kehut ja julistat omaa vanhurskauttasi ja pyhyyttäsi, mutta Kristuksen vanhurskauden, joka yksin voi tehdä meidät vanhurskaiksi ja eläviksi, sinä mitä pontevimmin torjut ja tuomitset muka vääränä ja perkeleellisenä.

Kyvykkyydelläsi sinä hävität Kristuksen valtakuntaa, sinä käytät sitä väärin hävittääksesi evankeliumin juurineen, vainotaksesi ja surmataksesi Kristuksen palvelijoita ja tuhotaksesi kaikki heidän kuulijansa.

Niinpä se sinun viisautesi, joka on ilman Kristusta, on kaksinkertaista typeryyttä, sinun vanhurskautesi on kaksinkertaista syntiä ja jumalattomuutta: se ei tunne Kristuksen viisautta eikä vanhurskautta vaan herjaa ja vainoaa sitä.

Siitä syystä Paavali aivan oikein nimittää maailmaa pahaksi; se on pahimmillaan silloin kun se on parhaimmillaan.

Uskonnollisissa, viisaissa ja oppineissa ihmisissä maailma näyttää parhaat puolensa, mutta juuri heissä se on kaksin verroin paha.

En viitsi puhuakaan lihallisista paheista, joita maailma on täynnä, sellaisista kuin aviorikos, haureus, ahneus, varkaus, murha, kateus ja viha; vähäisiä ne ovat edellisiin verrattuna.

Valkoinen Perkele, joka tekeytyy valon enkeliksi, on se varsinainen Perkele.

-Martti Lutherin sanat Galatalaiskirjeen selityksessä (1:4).