Aihearkisto: Viro

Tallinnan kirkot

Valittuja paloja Viron ev.lut. kirkon historiasta

Kristinusko tuli Viroon 1000-luvun alkupuolella. Yksittäisiä kristittyjä ja ehkä yhteisöjäkin on Virossa ollut jo aiemminkin. Arkeologiset hautalöydöt nimittäin viittaavat paljon varhaisempiin kristinuskon vaikutuksiin.

Tässä kirjoituksessa mainitsen joitakin katkelmia Viron kirkon historiasta. Maa, kansa ja kirkko ovat tulleet minulle läheiseksi ollessani töissä Viron ev.lut. kirkossa Põltsamaalla (1995-1998), Tartossa (1999-2004) ja Tallinnassa (2008-2010).

Kristinusko saapuu Viroon

Viron järjestelmällinen kristillistäminen alkoi 1100-luvun lopussa. Baltian maiden lähetystyön keskuksena oli Riian paikalle perustettu lähetyshiippakunnan piispanistuin, joka oli Bremenin arkkipiispan alaisuudessa. Katolisen kirkon käännytystyö eteni saksalaisten valloittajien vanavedessä. Baltian uusi hallitseva luokka koostui saksalaisista valloittajista. Baltian alueet oli 1200-luvulla käännytetty kristinuskoon.

Lundin piispa vihki vuonna 1165 virolaisten piispaksi ranskalaisen munkki Fulcon. Fulcoa auttoi lähetysmatkoilla Stavangerin luostarissa elänyt virolainen munkki Nicolaus.

Viron aktiivinen kristillistäminen tapahtui 1200-luvulla ristiretkien avulla. Tässä lähetystoiminnassa oli mukana myös varhaisin nimeltä tunnettu suomalainen pappi Petrus Kaukovalta.

Lähetystoiminta toi mukanaan kirkkojen, kappeleiden ja luostareiden rakentamisen kristillisen elämän vahvistamiseksi. Uusilta kristityiltä ei vaadittu kovin paljoa: Vuodessa oli käytävä vähintään kerran messussa ja ehtoollisella. Katoliset dominikaanimunkit yrittivät nostaa kristillisen uskon tietämystä vaeltamalla ympäriinsä julistaen ja opettaen kansankielellä. Kansan ymmärrys kristinuskosta jäi kuitenkin keskiaikana heikoksi.

Uskonpuhdistus Virossa

Uskonpuhdistus saavutti Baltian nopeasti. Liivinmaalla (Liivinmaa käsitti nykyisen Etelä-Viron ja Pohjois-Latvian) käsiteltiin Martti Lutherin toimintaa 1521. Tuolloin alueelle levinneet Lutherin teokset määrättiin poltettaviksi. Seuraavana vuonna piispa kielsi yhteistoiminnan Lutherin ja hänen kannattajiensa kanssa. Mutta jo muutaman vuoden kuluttua monet suuremmat kaupungit kuten Riika, Tallinna ja Tartto suosivat Lutherin opetuksia. Pian kaupungeissa tehtiin evankelisia kirkkojärjestyksiä ja laadittiin katekismuksia kansan opettamiseksi.

Vuonna 1558 alkoi Liivinmaan sota, ja sen tuomat tuhot, sairaudet ja katovuodet olivat Virolle vaikeita. Viron herruudesta taistelivat useat valtakunnat: ortodoksinen Venäjä, katolinen Puola ja luterilaiset Ruotsi ja Tanska. Vuonna 1561 Pohjois-Virossa alkoi Ruotsin aika, mutta Liivinmaalla (johon kuului Etelä-Viron alueet) alkoi Puolan vallan aika, joka toi mukanaan myös uudelleen katolistamisen ajan. Muun muassa jesuiitat saapuivat Tarttoon vuonna 1583 ja he saivat paikallisen kielen oppimisen myötä varsin suuren suosion. Koko nykyisen Viron alue siirtyi Ruotsille 1629 ja tällöin myös katolinen aika loppui.

Ruotsin vallan aikana Viroon tuli pappeja Suomesta ja Ruotsista. Sodan jälkeen tilanne oli vaikea: monet kirkot olivat tuhoutuneet, maaseutu oli monin paikoin tyhjentynyt ja kristittyjen käsitys kristinuskosta oli hatara. Tässä vaiheessa alkoi koululaitoksen kehittyminen ja kansankielisen kirjallisuuden leviäminen. Tarton yliopisto perustettiin 1632 ja eräs sen tärkeä tehtävä oli kouluttaa pappeja. Opiskelijat olivat etupäässä saksalaisia, ja Viron papisto säilyi pääosin saksalaisena.

Viron herätysliikkeet

Viro oli joutunut Suuren Pojan sodan (1700-1721) aikana ja erityisesti siihen liittyvän Poltavan taistelun jälkeen Ruotsin vallan alta Venäjän vaikutuspiiriin. Viron saksalaisperäinen aatelisto sai säilyttää asemansa, kielensä ja evankelisen uskonsa.

Pietistiset vaikutukset levisivät Saksasta Viroon 1600-luvulla. Moni virolainen opiskeli Saksassa Hallen yliopistossa. Sieltä Philipp Jakob Spenerin (1635-1705) ja August Hermann Francken (1663-1727) teoksia levisi Viroon. Tämä hallelainen pietismi jäi pian herrnhutilaisuuden eli veljesseurakunnan (Vennastekogudus) varjoon. Herrnhutilaisuuden perustaja kreivi Nikolaus Ludwig von Zinzendorf (1700-1760) koki nuoruudessaan hengellisen heräämisen. Herrnhutilainen herätysliike oli aktiivinen lähetystyössään. Herätysliike saapui Viroon vuonna 1729 erään saksalaisen puusepän vaikutuksesta. Hän tuli ensin Riikaan ja sieltä Tallinnaan. Tallinnassa hän oli puolitoista kuukautta, jonka aikana hän löysi yhteyden Tallinnan pietistipappeihin, kaupungin johtohenkilöihin ja ympäristön talonpoikiin. Viroon tuli muitakin herrnhutilaisia veljiä, jotka olivat pääosin käsityöläisiä, ja he saivat kansaan helposti yhteyden. Näiden veljien vaikutus oli suuri uudenlaisen uskonelämän herättäjänä. Tästä alkoi myös aktiivinen rukoushuoneiden rakentaminen.

Zinzendorf vieraili Tallinnassa 1736 ja sai hyvän vastaanoton. Varmaan myös siksi, että tässä vaiheessa kirkon konsistorin enemmistö kuului pietisteihin.

Virossa suurinta herätyksen aikaa olivat vuodet 1739-1742. Herrnhutilaisuuden korostama Kristus-mystiikka, sydämen hurskaus ja maallikkouden korostus saivat kansansuosiota. Baltian herrnhutilaisyhteisöihin kuului jo vuonna 1742 noin 14 000 henkeä.

Herätystä nousi vastustamaan osa maan ja kirkon johtohahmoista. Herrnhutilaisuus kiellettiin Virossa 16. huhtikuuta 1743.

Herätysliikkeen toiminta oli kuitenkin kasvanut niin suureksi, että toimintaa ei voitu lopettaa. Herätys jatkui etenkin paikkakunnilla, jossa oli herätykselle myötämielisiä pappeja ja aatelisia. Esimerkiksi Saarenmaalla herätys oli niin voimakasta, että muutaman vuoden aikana kapakat suljettiin ja vankilat tyhjenivät koska rikoksia ei tehty. Herätys muutti yhteiskuntaa.

Katariina II peruutti osittain herrnhutilaisuuden toimintakiellon vuonna 1764. Aleksanteri I kävi itse 1800-luvun alussa herrnhutilaisuuden pääpaikassa Herrnhutissa ja innostui heidän työstään. Aleksanteri I antoi vuonna 1817 julistuksen, jonka perusteella veljesseurakunnat saivat toimia vapaasti Baltiassa. Tämä olisi mahdollistanut myös veljesseurakunnan rekisteröitymisen omaksi kirkoksi, kuten Saksassa oli tapahtunut, mutta liikkeen keskuspaikasta Saksan Herrnhutista tuli toive, että alueen veljesseurakunnat jäisivät luterilaisen kirkon sisäisiksi herätysliikkeiksi, suolaksi kirkon keskelle. Tuosta alkoi herrnhutilaisuuden toinen kukoistuskausi Virossa, jota olivat erityisesti 1830- ja 1840-luku. Tuolloin Baltian alueella oli 144 veljespiiriä, yli 200 rukoushuonetta ja noin 30 000 jäsentä. Veljespiirien johtajista oli saksalaisia vain 44, ja virolaisia ja lättejä noin 1000. Tämä kuvastaa liikkeen juurtumista kansan keskelle.

1850-luvulla yli 14-vuotiaista virolaisista 10% oli herrnhutilaisia. Ehkäpä ensimmäistä kertaa Viron historiassa ristinuskon sanoma kosketti kansaa.

Pietistit olivat kiinnostuneita Raamatun kääntämisestä. Eteläisellä kirjakielellä valmistui Uusi testamentti vuonna 1686. Uusi Testamentti Pohjois-Viron murteella ilmestyi 1715 ja koko Raamattu julkaistiin 1739.

Tähän aikaan liittyi myös rippikoulutyön alku. Vuonna 1730 Konsistori (kirkkohallitus) kieltäytyi päästämästä ehtoolliselle ja avioliittoon vihittäväksi lukutaidottomia seurakuntalaisia. Nuorten rippikoulua ryhdyttiin vaatimaan 1735. Vähintään neljän viikon rippikoulun jälkeen Martti Lutherin Vähän Katekismuksen viisi lukua oli opiskeltava ulkoa.

Kirkko 1800-luvun loppupuolella

1800-luvun puolivälissä Virossa alkoi venäläistämispolitiikka, joka antoi etuoikeuksia ortodokseille. Talonpoikien keskuudessa levisivät huhut, että ortodokseiksi kääntyville annetaan maata. Noin 65 000 virolaista vaihtoi uskoaan luterilaisuudesta ortodokseiksi, mutta maan saaminen palkkioksi osoittautui uutisankaksi. Käännynnäisten osuus oli noin 17 prosenttia Viron sen ajan maaseutuväestöstä. Noin neljäsosa heistä palasi luterilaiseen kirkkoon. Näiden kääntymysten seurauksena Viron ortodoksinen kirkko sai uudenlaisen virolaiskansallisen piirteen. Ortodoksisessa kirkossa oli myös enemmän virolaisia pappeja kuin luterilaisessa kirkossa.

1800-luvun lopussa vapaan kristillisyyden vaikutukset saapuvat Viroon. Tuolloin baptistit ja adventistit perustivat ensimmäiset seurakuntansa ruotsinkieliselle rannikkoseudulle, jossa roseniolaisen herätysliikkeen vaikutus oli vahvaa. Herätykset alkoivat ruotsinkielisellä rannikolla ja levisivät pian vironkielisten pariin. Esimerkiksi Ridalassa oli herätystä vuosina 1879-1882. 1900-luvun alussa myös metodistit ja helluntailaiset perustavat seurakuntia. Baptisteja oli 1930-luvun lopulla jo lähes 9000.

Viron kirkko vuosina 1918-1940

Viron itsenäistyminen 1918 toi mukanaan tarpeen kirkon aseman määrittelyyn. Kirkko oli ollut saksalaisen aatelin ja venäläisen käskyvallan alla. Vuonna 1919 perustettiin Viron evankelisluterilainen kirkko (EELK). Seuraavana vuonna ensimmäiseksi piispaksi valittiin Jakob Kukk. Suurin osa papeista oli tässä vaiheessa saksalaista syntyperää.

Vuonna 1923 kansanäänestyksessä päätettiin tuoda uskonnonopetus koululle paikollisena, mutta oppilaille vapaaehtoisena oppiaineena. Vuonna 1926 Viron Riigikogu päätti, että uskonnolliset yhteisöt ovat valtion näkökulmasta yhdenvertaiset.

Viron ev.lut. kirkkoon kuului vuonna 1922 noin 867 000 henkeä (87 % väestöstä). Ortodokseja oli 209 000 (19%). Vapaakirkollisiin yhteisöihin kuului noin 11 000 henkeä (1 %). Juutalaisia oli 4600 ja roomalaiskatolisia 2500.

Toisen maailmansodan saapuessa Viron ev.lut. kirkolla oli 170 seurakuntaa, 153 kirkkoa ja 44 apukirkkoa, 206 lukkari-kanttoria, 160 virolaista pappia ja 53 saksalaisen taustan omaavaa pappia. Kun baltiansaksalaiset palasivat Saksaan vuonna 1939, saksankielisiä seurakuntia lakkautettiin 14 ja 56 pappia palasi Saksaan. Heistä 30 palveli vironkielisiä ja 26 saksankielisiä seurakuntia.

Viron kirkko vuosina 1940-1985

Elokuussa 1940 Virosta tehtiin neuvostotasavalta. Tämä muutti kristinuskon asemaa. Monet uskonnolliset yhteisöt kiellettiin (mm. veljesseurakunta, pelastusarmeija), Tarton yliopiston teologinen tiedekunta suljettiin, koulujen uskonnonopetus kiellettiin ja kirkkojen ja uskonnollisten yhteisöjen omaisuus otettiin valtion haltuun.

Vuosina 1941-1944 Viro oli Saksan miehittämä, ja tämä aika toi helpotusta kirkon elämään. Muun muassa koulussa aloitettiin taas uskonnonopetus.

Vuonna 1944 Neuvostoliiton saapumisen edellä Virosta pakeni noin 70 000 ihmistä, joiden joukossa yli puolet kirkon papistosta. Heidän joukossaan oli myös arkkipiispa Johan Kõpp. Paenneet virolaiset perustivat eksiilissä olevan Viron ev.lut. kirkon, johon kuului kymmeniä seurakuntia Ruotsissa, Saksassa, Etelä- ja Pohjois-Amerikassa sekä Australiassa.

Vuonna 1945 virassa toimi yhteensä 79 pappia. Heidän työtään vaikeutettiin ja monet lähetettiin vankileireille Siperiaan.

Neuvostoliiton aikana valtio esti kirkon toimintaa. Luterilaisessa kirkossa kastettujen ja konfirmoitujen määrä pysyi 1950-luvun alkuun entisellä tasolla, mutta vuosikymmenen puolivälissä määrät vähenivät painostuksen vuoksi.

Vapaat seurakunnat aiottiin sulkea, mutta ne yhdistettiin vuonna 1945 Evankelisten kristittyjen ja Baptistien liitoksi.

Neuvostoliiton aikana kristillisen kirjallisuuden painaminen ja levittäminen kiellettiin. Kirkkojen ja yhteisöjen rakennukset siirrettiin valtion omaisuudeksi, veljesseurakunnan rukoushuoneet suljettiin, rippikouluopetus kiellettiin, seurakunnan toiminta rajoitettiin kirkkorakennuksiin, seurakuntien ja pappien verotus oli kovaa, kirkon sähkömaksut olivat moninkertaisia muihin verrattuna, Eesti Kirik -lehti lakkautettiin. Viranomaiset seurasivat saarnojen ja kirjoitusten sisältöjä arvioiden niiden sanomaa valtion opinkohtiin, lehdistössä oli säännöllisesti kristittyjä ja kirkkoja pilkkaavia tekstejä.

Pappispulaansa Viron ev.lut. kirkko sai jonkin verran apua omasta teologisesta instituutista, josta valmistui sodanjälkeisenä kautena kuitenkin vain noin 40 pappia.

Kirkon vaikeimmat hetket olivat 1970-luvun puolivälissä. Vuonna 1978 rippikoulun suorittaneiden määrä oli pienimmillään (481) ja vuotta aiemmin kastettujen määrä (617). Vuonna 1978 Viron ev.lut. kirkon 142 seurakunnan joukossa yli 50 oli sellaisia, joissa vuoden aikana yhtään ihmistä ei kastettu, konfirmoitu tai vihitty. Noissa seurakunnissa saattoi olla muutamia hautajaisia vuodessa. Elämä oli sammumaisillaan.

Kirkon jäsenmaksajien määrä pieneni vuosi vuodelta, ja oli matalimmillaan vuonna 1986, jolloin heitä oli 48 590.

Viron kirkko 1985-1991

1980-luvun lopussa alkoi kansallinen ja kristillinen heräämisaika.

Kirkkojen pastorit olivat aktiivisia 1980-luvun lopun rauhallisessa vallankumouksessa. Ensimmäinen puolue – kommunistisen puolueen lisäksi – perustettiin 20.8.1988 Pilistveren kirkossa. Viron Kansan Riippumattomaan Puolueeseen (ERSP) liittyi heti kahdeksan luterilaisen kirkon pastoria. Saman vuoden joulukuussa perustettiin Viron kristillinen liitto. Vuonna 1989 suurimmat virolaiset kirkot perustivat Viron Kirkkojen Neuvoston (Eesti Kirikute Nõukogu). Samana vuonna joulu ja pääsiäinen julistettiin virallisiksi pyhäpäiviksi. Kansallinen herääminen sai vahvan tuen kirkoilta ja papistolta.

Vuosi 1990 oli luterilaisessa kirkossa toimitusten ennätysvuosi. Kastettuja oli 18 361, konfirmoituja 11 536, häitä 1734. Sosiologi Mart Rannut oli seitsemän vuotta antanut toisenlaisen matemaattisen arvion vuodelle 1990, jonka mukaan kasteita olisi ollut 850, konfirmoitavia 720 ja hääpareja 160.

Suomen kirkkojen ja kristittyjen vaikutus oli tärkeä. 1950-luvulla hengellistä ja teologista kirjallisuutta vietiin Viroon. Vuonna 1976 alkoi Suomen ja Viron ev.lut. kirkkojen virsikirjakomiteoiden yhteistyö ja 1981 säännöllinen raamatunkäännöskomiteoiden yhteistyö. Vuonna 1989 Kirkon ulkomaanapu lahjoitti Viron kirkolle vironkielisen rippikoulukirja-sarjan. Suomen kirkon lähetysjärjestöistä Kansanlähetys toimitti Neuvostoliiton aikana vainotulle kristikunnalle kirjallisuutta ja Raamattuja sekä lähetti ensimmäisen lähetystyöntekijän elokuussa 1991.

Viron kirkko vuodesta 1991 alkaen

Viro itsenäistyi uudelleen 20.8.1991. Viron ev.lut. kirkon jäsenmäärä oli vapauden aikana huipussaan vuonna 1992. Tuolloin jäsenmaksunsa maksavia aikuisia oli 76 132.

Veljesseurakunnan toiminta lakkautettiin Neuvostoliiton aikana. Vuonna 1992 perustettiin Tallinnan veljesseurakunta, jonka jäseniä kaikki Viron veljesseurakuntien yli 100 jäsentä ovat. Jäsenmäärä on kärsinyt romahduksen, mutta herrnhutilainen vaikutus näkyy monen pastorin taustassa ja työnäyssä. Neuvostoliiton aikana puolet teologian opiskelijoista oli herrnhutilaisia tai heidän herrnhutilaisperheiden lapsia. Tämä herätyskristillinen suuntaus näkyy tämän päivän kirkossa monen seurakuntalaisen ja pastorin toiminnassa.

Virossa julkaistiin virsi- ja rukouskirja vuonna 1991, Eesti kirik -lehti alkoi ilmestyä 1990 melkein puolen vuosisadan tauon jälkeen, Tarton yliopiston teologinen tiedekunta avattiin 1991. Viimeisin vironkielinen raamatunkäännös on vuodelta 1997.

Viron kirkossa on nyt 166 seurakuntaa. Pappeja on yli 220. Osa heistä toimii puolustusvoimissa, poliisissa, vankiloissa ja sairaaloissa. Eesti Kirik -lehti ilmestyy viikottain. Kirkkoon on perustettu keskuksia erikoistumaan tärkeiden tehtävien hoitamiseen mm. Lapsi- ja nuorisotyön yhdistys, Lähetyskeskus, Kirkkomusiikin liitto ja Perhekeskus. Viime vuosina on perustettu kolme luterilaista koulua: Tallinnan tuomiokoulu (Tallinna Toomkool) ja Tallinnan Kaarlin koulu (Kaarli kool) sekä Tartossa Pietarin koulu (Peetri kool). Virossa toimii kaksi kristillistä radioasemaa: Pereraadio ja Raadio 7.

Jäsenmäärän laskemisessa Viron ev.lut. kirkossa on kaksi tapaa. Ensinnäkin voidaan ilmaista arvio niiden määrästä, jotka ovat jollain tavalla sidoksissa luterilaiseen kirkkoon. Heitä on noin 150 000. Toinen tapa on ilmaista niiden aikuisten jäsenten määrä, jotka maksavat seurakunnassaan vuosittaisen jäsenmaksun. Heitä on nykyään alle 30 000.

Jäsenmaksun maksajien määrä on ollut alaspäin. Arkkipiispa Urmas Viilman mukaan sen ei kerro ihmisten suhtautumisen muutoksesta. Se näyttää rehellisesti uskovien todellisen määrän. Tämä kuvaa maan nykyaikaa ja Euroopan tulevaisuutta.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Aegviidu on Ylivieskan ystävyysseurakunta

Virolainen ystävyysseurakunta Aegviidu kerää varoja Ylivieskan kirkon jälleenrakentamiseen

Ylivieskan ystävyysseurakunta Viron Aegviidussa päätti kerätä varoja Ylivieskan kirkon jälleenrakentamiseksi.

Aegviidun seurakunnan tiedotteessa kerrotaan, että Aegviidun seurakunta ja sen ympäristö ovat saaneet suomalaisilta ystäviltään suurta henkistä ja materiaalista apua. Ylivieskan kirkon palosta kuultuaan monet ovat esittäneet toivomuksen, että voisivat edes jollain tavalla tukea hyviä ystäviään Ylivieskassa.

Niinpä pieni Aegviidun seurakunta päätti avata keräyksen Ylivieskan kirkon rakentamiseksi kesäkuun 10. päivään asti. Sen jälkeen kaikki kerätyt varat tilitetään Suomeen Ylivieskan seurakunnalle. Seurakunta keräsi heti pääsiäisenä kolehdin Ylivieskan kirkon jälleenrakentamiseen. Kolehdin tuotto oli 117 euroa.

Aegviidun seurakunta muistuttaa jäseniään apostoli Paavalin sanoista: ”Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain” (Gal 6:2).

Kuva: Wikipedia.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Lähetystyöntekijät Virossa

Suomalaiset lähetystyöntekijät Virossa vuodesta 1991 alkaen

Ensimmäinen suomalainen lähetystyöntekijä, Pietari Kaukovalta, lähti Viroon noin 800 vuotta sitten 1200-luvulla.

Pietari ei jäänyt viimeiseksi.

Neuvostoliiton valloitettua Viron vuonna 1944, kirkoille koittivat vaikeat ajat. Vapauden tuulet alkoivat puhaltaa 1980-luvun lopulla. Seurakunnissakin koettiin herätyksen aika.

Suomen kristityt alkoivat tukea sukulaiskansaamme ja sen seurakuntia.  Ystävyysseurakuntasopimuksia tehtiin.  Lähetysjärjestöt lähettivät seurakuntien nimikkosopimuksien tuella lähetystyöntekijöitä. Myös monet yksityishenkilöt ja ryhmät tukivat hengellistä työtä.

Tässä on ensin lista niistä, jotka ovat toimineet Virossa jonkun kirkon lähetysjärjestön tai Kirkon Ulkomaanavun lähettämänä (Lähetysjärjestöistä työntekijöitä Viroon ovat lähettäneet Suomen Ev.lut. Kansanlähetys, Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys sekä Suomen Lähetyssseura).

Alempana on lista niistä luterilaisista lähetystyöntekijöistä, jotka ovat tehneet samanlaista työtä, mutta heidän lähettäjänä on ollut jokin muu yhteisö. Lue loppuun

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Lähetystyö Virossa

Arkkipiispa Viilma puhuu Virosta lähetysalueena

Lähetystyötä ei tehdä vain kaukana. Myös Eurooppa on muuttumassa lähetyskentäksi.

(Tässä blogikirjoituksessa olevat arkkipiispa Viilman lainaukset ovat Petri Vähäsarjan artikkelista seurakuntalainen.fi -sivustolta)

Viron ev.lut. kirkon arkkipiispa Urmas Viilma vieraili Hengellisillä syventymispäivillä elokuussa 2015. Viilma kertoi luterilaisen kirkon jäsenmäärästä näin:

”Kirkon jäsenmäärä näyttää paremminkin rehellisen ja alastoman kuvan todellisten uskovien määrästä, joille evankeliumi Kristuksen lunastustyöstä on henkilökohtaisesti merkityksellinen.”

Virossa asuu noin 1,3 miljoonaa ihmistä. Suurimman kirkon asemasta kamppailevat luterilainen ja ortodoksinen kirkko. Viron ev.lut. kirkolla on vuoden 2014 lopussa noin 156 000 kastettua jäsentä, joista noin 30 000 maksaa seurakunnan jäsenmaksun.  Suositus jäsenmaksuksi on 1 prosentti tuloista.

Lähetystyö Virossa

Neuvostoliiton kirkkovastaisen jakson jälkeen kirkon vapauden aika on jatkunut Virossa kohta 30 vuotta. Mutta työ on vielä kesken. Viron kirkko pitää itseään lähetyskirkkona lähetyskentällä. Urmas Viilma sanoo: Lue loppuun

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Tallinnan kartta-Lasnamäen seurakunta

Virossa perustetaan uutta seurakuntaa

Kävin Tallinnassa tutustumassa seurakunnan perustamiseen Lasnamäen kaupunginosassa.

Muutama päivä sitten lähdin aamulla Tallink -laivalla Helsingistä kohti Tallinnaa. Matka sujui nopeasti kun bongasin laivalta evankelista Ilkka Puhakan.

Ilkka on käynyt jo parin vuoden ajan pitämässä opetusiltoja Tallinnan Nõmmen kirkossa. Todella hienoa, että Viron evankelioimisen ja opettamisen tuli palaa konkarievankelistan sydämessä.

EELK Lasnamäen seurakunta – Lasnamäe kogudus

Kansanlähetyksen lähetystyöntekijät Kai ja Mirva Lappalainen ovat mukana uuden seurakunnan istutusprojektissa Lasnamäellä. Seurakunta kokoontuu Lasnamäen Lindakivi -kulttuurikeskuksessa.

Puoli tuntia ennen seurakunnan kokousta paikalle tuli Postimees -lehden valokuvaaja ja toimittaja, jonka kysymyksiin Kai ja Margus Sardis vastailivat. Tämän jälkeen alkoi kokous, jossa opetin Jeesuksen ylösnousemuksesta. Kai päätti illan hienosti yhteiseen rippiin, synninpäästöön ja Isä meidän rukoukseen. Lopuksi oli vielä Herran siunaus:

Issand õnnistagu sind ja hoidku sind!
Issand lasku oma pale paista sinu peale
ja olgu sulle armuline!
Issand tõstku oma pale sinu üle ja andku sulle rahu!

Seurakunnan kokouksessa oli 11 aikuista ja 5 lasta. Edellisen viikon pääsiäisjumalanpalveluksessa oli yli 20 henkeä. Kai kirjoitti tästä kokoontumisesta blogiinsa.

Viro lähetysmaana

Viro on lähetyskenttä lähellämme. Virossa on täydellinen vapaus julistaa evankeliumia sielunsa kyllyydestä, mutta maaperä on kova. Sen osoittavat myös seurakuntien jäsenmäärät, jotka uskollisesta työstä huolimatta eivät lähde nousuun.

Vuonna 1991 Kansanlähetys lähetti ensimmäiset lähetystyöntekijät Viroon. Myöhemmin myös Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys (SLEY) ja Suomen Lähetysseura (SLS) ovat lähettäneet työntekijöitä. Medialähetys Sansa ja Lähetysyhdistys Kylväjä ovat olleet myös kirkon tukena. Virossa tarvitaan vieläkin lähetystyöntekijöitä. Minä nostaisin korkealle evankelistojen ja raamatunopettajien tarpeellisuuden Virossa.

Monella seurakunnalla on ystävyysseurakuntia Virossa. Nämä seurakunnat tarvitsevat taloudellista tukea, mutta myös hengellistä apua ja vierelläkulkemista. Erityisesti maaseudun seurakuntien on löydettävä missionaarinen olemus voidakseen säilyä hengissä kasvusta puhumattakaan.

Rukoilethan Viron puolesta! Ja Lasnamäen seurakuntaprojektin puolesta. Lasnamäellä asuu noin 120 000 ihmistä. Onneksi on syttynyt näky luterilaisen seurakunnan perustamiseksi alueelle.

Jos haluat seurata projektia, liity Lappalaisten lähettäjäksi ja tilaa heidän uutiskirjeensä.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Viron ev.lut. kirkko

Viron kristittyjen nuorten talvipäivät – Kirikunoorte talvepäevad Põltsamaal – video

Olin Viron ev.lut. kirkon Põltsamaan seurakunnan nuorisotyöntekijä 1995-1998.

Maaliskuussa 1995 muutin perheeni kanssa lähetystyöhön Viroon Põltsamalle, tuohon pieneen noin 5000 asukkaan kaupunkiin.

Suomessa olin tottunut siihen, että meillä oli paljon kristillisiä nuorisopäiviä.  Toki Virossakin oli joka kesä kirkon nuorisopäivät, mutta minusta tuntui, että kristityt nuoret ovat yksinäisiä. Siellä täällä seurakunnissa oli pieniä nuorten ryhmiä.

Halusin tuoda nuoret yhteen, jotta he tajuaisivat, että kristittyjä nuoria on muuallakin kuin omassa seurakunnassa. Sen tietäminen antaa rohkeutta.

Ensimmäiset Kirikunoorte talvepäevad 1998

Syksyllä 1997 valmistelimme ensimmäisiä nuorten talvipäiviä. Ne järjestettiin Põltsamaalla tammikuussa 1998. Päivät olivat menestys!

Iloitsen, että tuolloin aloitettu perinne jatkuu edelleenkin. Viroksi tapahtumaa kutsutaan nimellä Kirikunoorte talvepäevad. Tammikuussa 2015 vietetiin kristittyjen nuorten talvipäiviä jo 18. kerran!

Hienoa kun on saanut olla mukana perinteen luomisessa!

Netissä löytyy video tämän vuoden talvipäivistä. Siitä selviää, että musiikilla on tärkeä osa kristittyjen nuorten elämässsä. Tässä on kirkon vastuunkantajia!

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Viron ev.lut. kirkko seurakunta

Seurakunnan perustaminen Tallinnan Lasnamäellä

Meiltä usein unohtuu, että aivan lähiseudullamme on lähetyskenttä. Tallinnan matkailija huomaa monet komeat kirkontornit, mutta huomaamatta jää, että ne ovat merkkejä ajalta, jolloin kristinuskon asema Virossa oli vahva. Nyt on toisin.

Tallinnan suurin kaupunginosa on Lasnamäe, jossa asuu noin 118 000 asukasta. Tässä kaupunginosassa on enemmän asukkaita kuin Kuopissa tai Lahdessa tai Porissa. Asukkaita on kaksikertaa enemmän kuin Seinäjoella tai Mikkelissä.

Kuitenkin kaupunginosasta on puuttunut luterilainen seurakunta. Tämä on ollut omalla sydämelläni jo vuosia.

Suuressa mukana

Nyt on jotain tapahtumassa. Tallinnan suurimpaan kaupunginosaan perustetaan luterilainen seurakunta. Työ alkaa aivan alusta.

Kansanlähetyksen työntekijät Kai ja Mirva Lappalainen ovat vetämässä projektia. Arvostan todella paljon heidän työtään, energiaansa ja taitojansa.

Haluan sanoa Kaille ja Mirvalle: Haluan olla tässä mukana! Rukoilen teidän puolestanna ja Lasnamäen seurakunnan puolesta!

Jos sinäkin haluat olla mukana, kannattaa liittyä Lappalaisten uutiskirjeen saajaksi heidän kotisivullaan.

Lue Viron ev.lut. kirkon Lasnamäen seurakunnasta lisää. Seurakuntaa ei ole vielä virallisesti rekisteröity, mutta säännöllinen toiminta on lähtenyt käyntiin.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa

Valokuvia arkkipiispa Urmas Viilman tehtävään asettamisesta / Photos Archbishop Urmas Viilma consecration as the archbishop

Eilen 2.2.2015 asetetettiin Viron ev.lut. kirkon arkkipiispaksi Urmas Viilma. Tässä muutamia kuvia juhlallisesta jumalanpalveluksesta ja sen jälkeisestä juhlasta.

Archbishop Urmas Viilma consecration

Tallinnan tuomiokirkko on Viron ev.lut. kirkon pääkirkko

Kirik ja jumalateenistus kava

Jumalanpalveluksen kaava löytyi sekä viroksi että englanniksi

Ordination and consecration

Urmas Viilmaa oli asettamassa tehtävään luterilaisen kirkon johtajia eri puolilta Eurooppaa

Peapiiskopi esimene jutlus

Ensimmäinen saarna arkkipiispana

Viron ev.lut. kirkon arkkipiispan vihkimys

Juhlallinen jumalanpalvelus loppusuoralla.

archbishop Estonian Evangelical Lutheran Church

Arkkipiispa lähempää nähtynä

Eesti Evangeelne Luterlik Kirik

Tuomiokirkosta siirryttiin Estonia -teatteriin.

Peapiiskop

Juhlassa oli iloinen arkkipiispa.

Rukous arkkipiispan puolesta

Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua. Herra kirkastakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.

Issand õnnistagu sind ja hoidku sind! Issand lasku oma pale paista sinu peale ja olgu sulle armuline! Issand tõstku oma pale sinu üle ja andku sulle rahu!

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Viron ev.lut. kirkon piispa

Viron kirkkoon uusia piispoja: Urmas Viilma, Joel Luhamets ja Tiit Salumäe

Viron evankelisluterilaisella kirkolla oli tänään 13.1.2015 ylimääräinen kirkolliskokouksen istunto.

Urmas Viilma, joka asetetaan arkkipiispan tehtävään 2.2.2015, esitti, että kirkkoon valitaan kaksi uutta piispaa, jotka ovat Joel Luhamets ja Tiit Salumäe.

Viron ev.lut. kirkon arkkipiispana on aiemmin toiminut Andres Põder. Hän jäi eläkkeelle. Piispana on toiminut Einar Soone sekä Andres Taul. Soone ja Taul jatkavat piispoina.

Virossa ei ole hiippakuntia. Vuosien varrella niistä on kyllä keskusteltu.  Uusien piispojen kohdalla luonnollista olisi, että Luhamets hoitaa Itä-Viron ja Etelä-Viron seurakuntia ja Salumäe hoitaa Länsi-Viron seurakuntia. Tehtävien jako ei ole välttämättä maantieteellinen. Saattaa olla, että piispoille annetaan vastuulleen erilaisten työmuotojen johtaminen koko kirkon alueella.

Tiit Salumäe on Haapsalun ev.lut. seurakunnan kirkkoherra. Joel Luhamets on Tarton Paavalin seurakunnan kirkkoherra. He todennäköisesti jatkavat näissä tehtävissä.

Kirkkohallituksen konsistorio nuortui

Urmas Viilman esityksestä kirkolliskokous valitsi myös uuden kirkkohallituksen konsistorin, joka johtaa kirkon työtä. Konsistoriin valittiin Viron ev.lut. kirkon teologisen instituutin (EELK Usuteaduse instituut) rehtori, Nõmmen Rahu -seurakunnan kirkkoherra Ove Sander, Viljandin Jaanin seurakunnan kirkkoherra, rovasti Marko Tiitus, Rakveren Kolmainu -seurakunnan kirkkoherra, apulaisrovasti Tauno Toompuu ja konsistorin ulkomaansuhteiden hoitaja Kadri Eliisabet Põder. Konsistorin kansleriksi valittiin konsistorin toimiston johtaja Ülle Keel.

Viron kristikunta on rakas

Joel Luhamets tuli minulle tutuksi Israelissa Eero Junkkaalan johtamalla arkeologisella kaivauksella kesällä 1993. Hän kutsui perheeni Viroon lähetystyöhön vuoden 1995 maaliskuun alusta. Joel oli tuolloin Põltsamaan seurakunnan kirkkoherra. Tein seurakunta-, lapsi- ja nuorisotyötä kesään 1998 asti Põltsamalla.

Joel valittiin kirkkoherraksi Tarton Paavalin seurakuntaan. Hän kutsui meidät työhön seurakuntaansa. Olimme Tartossa vuosina 1999-2004. Myöhemmin toimin vielä Viron ev.lut. kirkon lähetyskeskuksen johtajana 2008-2010.

Tiit Salumäe on tullut vuosien varrella tutuksi muun muassa Missio-tapahtumien sekä seurakuntavierailujen kautta.

Viron ev.lut. kirkko on minulle rakas. Rukoilen sen puolesta ja toivon sille menestystä. Erityisesti seuraan kirkon lähetystyön keskuksen (EELK Misjonikeskus) työtä ja nuorten sitoutumista evankelioimiseen ja lähetykseen.

Lähetys, evankelioiminen ja yhteys

Virossa on harvinaisen syvä kristittyjen yhteys. Minulla on paljon ystäviä eri kirkkokunnissa ja iloitsen monista kristittyjä yhdistäneistä tapahtumista menneiltä vuosilta. Tämä kristittyjen yhteyden kokeminen Virossa on vahvistanut näkemystäni myös kristittyjen yhdessä tekemästä evankelioimistyöstä ja rukoustyöstä.

Kiitollisena olen seurannut, miten suomalaiset seurakunnat ovat tukeneet ystävyysseurakuntiaan Virossa sekä ottaneet nimikkoläheteiksi Kansanlähetyksen, Evankeliumiyhdistyksen ja Lähetysseuran Virossa toimivia lähettejä.

Työtä on vielä paljon Virossakin. Rukoillaan Viron kirkkojen ja seurakuntien puolesta sekä lisää työmiehiä elonkorjuuseen!

Eesti kristlased, olge õnnistatud ja hoitud!

* Juttuun tehty pieniä tarkennuksia konsistoriin liittyen 14.1.2015
** Kuvia Urmas Viilman arkkipiispaksi asettamisesta

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Viron kirkko Narva

Luterilaisen kirkon seurakunta vararikkoon – omaisuus myyntiin

Viron ev.lut. kirkon Narvan Aleksanterin seurakunta teki 23.11.2014 päätöksen seurakunnan lakkauttamisesta ja hakeutumisesta konkurssiin.

Seurakunnalla on 1,3 miljoonan euron velat. Seurakunnalla on omaisuutta 700 000 euron edestä. Velat liittyvät kirkon kunnostamiseksi otettujen lainojen takaisinmaksuun liittyviin epäselvyyksiin.

Seurakunnan omaisuus myydään. Arvokkain on Narvan Aleksanterin suurkirkko, joka otettiin käyttöön 1884. Kirkossa oli 2500 istumapaikkaa. Kirkon arvo joudutaan nyt mittaamaan rahassa. Valtio on jo aiemmin tukenut kirkon kunnostamista noin kahdella miljoonalla eurolla.

Seurakunnan lakkauttamisen jälkeen aiotaan perustaa uusi seurakunta.

Surullista. Mutta uuden seurakunnan perustaminen on myös mahdollisuus. Seurakunta tarvitsee kodin. Jospa voitaisiin aloittaa seurakunnan rakentaminen ilman raskasta ylisuuren kirkon rakennusprojektia. Energiaa jää runsaasti seurakunnan hengelliseen rakentamiseen.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa