Kansanlähetyksen lähetystyö

Lähettäjäpiirikirje 10/2019

Hyvä lähettäjäpiiriläiseni!

Täällä Ryttylässä puut ovat sanoneet jäähyväiset lehdilleen. Ikkunasta näkyvä koivu ja tammi ovat imeneet lehdistään ravinnon sisäänsä pärjätäkseen talven yli. Kun puu on kerännyt lehdestä tarvittavan ravinnon, lehti haurastuu ja sen oma painokin voi pudottaa sen maahan. Luonto osaa valmistautua vaikeisiin pimeisiin ja kylmiin hetkiin, ehkä aavistaen jo kevään.

Kuvaus sopii ihmiseenkin. Kevään ja kesän vaihe on kukoistavaa ja huoletonta. Jossain vaiheessa alkaa luopuminen. Monet ovat viisaita ja valmistautuvat viimeiselle matkalle. Kuolema ei ole loppu. Jumalan kansalla on sisässään Elämä, joka jatkuu Jumalan uudessa ja ikuisessa valtakunnassa.

Elämäni tarkoitus on lisätä tuon valtakunnan asukasmäärää!


Viimeisten viikkojen suuria kohokohtia olivat Keski- Suomen ja Satakunnan Kansanlähetyksien 50- vuotisjuhlat Jyväskylässä ja Porissa. Taas ihmettelin sitä intoa, jolla puoli vuosisataa sitten toimittiin herätyksen keskellä. Sellaiset ajat ovat Jumalan erityisiä suosion aikoja. Tuolloin myös nuoret ottivat vastuuta työstä.

Jos 20-vuotiaat pystyivät 1960- luvulla olemaan aktiivisia eturivin vaikuttajia ja johtajia, miksi he eivät pystyisi siihen tänään.

Annammeko heille muuta tehtävää kuin istua? Kristinusko oli alusta lähtien vahvasti nuorten vastuulla. Jeesus aloitti työn 30-vuotiaana, opetuslapsista nuorin Johannes oli ehkä meidän rippikoululaistemme ikäinen. Nuoret ovat monissa herätyksissä olleet vaikuttajia.

Mutta ei 50-vuotta sitten olisi tapahtunut paljoakaan, jos vanhempi ja kokeneempi väki ei olisi ollut nuorten rinnalla. Yhdessä eteenpäin!

”Olen ollut yhtenään matkoilla” (2. Kor. 11:26)

Evankeliumin asia on vaatinut aina matkustamista. Näin on ollut apostoli Paavalin päivistä meidän aikaamme asti. Olen käynyt edellä mainitsemissani juhlissa, seurakuntavierailuilla Vantaalla, Tuusulassa ja Liperissä. Onneksi Ryttylän lähetyskeskukseen on vain parin kilometrin matka: siellä olen ollut puhumassa Israel-päivillä ja Lähettien kotiväenpäivillä sekä jumalanpalveluksissa. Kauniaisissa pidimme vuosittaisen neljän järjestön (Kansanlähetys, Kylväjä, Suomen Raamattuopisto ja Opiskelija- ja koululaislähetys) retriitin. Seinäjoella kävin tervehtimässä piispaani Simo Peuraa.

Täällä Ryttylässä arkityön erityismaininnan nyt saa Kansanlähetyksen uuden lähetysteologian laatimisryhmä (Leif Nummela, Mattias Kaitainen, Juhani Koivisto, Vesa Ollilainen, Niilo Räsänen ja minä). Tämä on myös teologinen jaoksemme. Olemme useita kertoja pohtineet lähetystyön teologisia perusteita aikamme ilmiöiden valossa. Työ on edistynyt hyvin. Ensi kesänä pohdintojen hedelmä tulee julkisuuteen.

Lähetystyön teologinen arvionti on erittäin tärkeää oman järjestömme ja kirkkomme lähetystyön suunnan vuoksi. Teologia vaikuttaa käytännön ratkaisuihin. Myös silloin kuin se ei ole tietoista

Ihmisen rinnalla rakkauden lähettiläänä

Osallistuin lokakuussa Tampereella Suomen Lähetysneuvoston 100- vuotisjuhlaan. Lähetysneuvostossa on mukana yli 30 lähetysjärjestöä eri kirkkokunnista. Juhlapuheita ja esitelmiä tärkeämmäksi itselleni osoittautui suunnittelematon tapahtuma. Työtoverit pyysivät minua tekemään haastatteluja kadulle. Kysymykset lähtevät yleisistä uskontoon liittyvistä asioista ja päätyvät henkilökohtaisempiin. Minulla oli tähän vain hetki aikaa, mutta lähdin mukaan.

Heti alussa kohtasimme naisen, joka kertoi elämänsä olevan surkeassa jamassa. Hän koki itsensä mitättömäksi. Emme lähteneet haastattelussa pidemmälle, koska hänen piti pian lähteä. Kerroimme Jumalan rakastavan häntä, kerroimme, että hän on ainutlaatuinen ja arvokas. Samaan aikaan kuin puhuimme kyyneleet alkoivat juosta tämän naisen silmistä. Sitten kaveri haki hänet mukaansa ja kyseli mennessään: Miksi itket? Mitä ne meni sanomaan sinulle?

Tämä kohtaaminen kertoi minulle sellaisen rakkauden ja hyväksynnän tarpeesta, mitä moni etsii toisista ihmisistä. Aina pettyen. Paholainen on saanut painettua monet maan rakoon. Kristittyjen tehtävä on nostaa ja johdattaa syvimmän rakkauden, Jumalan, luokse.

Kuvittele mielessäsi jana, jonka päädyissä lukee mitättömyys ja arvokkuus. Jumala sijoittaa meidät täysin janan arvokas-päätyyn. Moni sijoittaa itsensä toiseen ääripäähän. Meidän pitää kuljettaa heidät sinne, missä näkevät itsensä Jumalan silmin. Levitetään evankeliumia ja Jumalan rakkautta. Ihmisten sydämissä sille on suuri tarve. Tämä kadun kohtaaminen puhutteli minua valtavasti.

Ystäväni!

Puusta putoavat lehdet kertovat syksystä. Ihmisten sydämessä oleva kaipaus Jumalasta. Kiitos, että olet kanssani viemässä parasta sanomaa!

Ole siunattu ja siunaukseksi,

Mika

Vielä joitakin kuvia

Edellä on otteita ystäväkirjeestäni. Kirjeessä on aina myös kuvia, ja laitan niitä tähänkin näkyviin. Olet tervetullut lähettäjärenkaaseeni. Voit ilmoittautua siihen netissä.

Näissä kuvissa:

  1. Työtoverini Salla Kurppa-Silvan ja Hanna-Mari Vuorisen kanssa Suomen Lähetysneuvoston juhlassa.
  2. Veijo Ollin kanssa tekemässä ohjelmaa Radio Deihin.
  3. Israel-päivien jumalanpalveluksen alttarilla risti ja menora.
  4. Lähetysherätystä Suomen Lähetysneuvoston 100-vuotisjuhlan päätösjuhlassa.
Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *