Jeesuksen syntymä_kuva_123rf.com

Joulun muutosvoima

Jeesuksen suuren vaikutuksen kieltäminen on silmien ummistamista. Hänen syntymänsä muutti historiaa. Jeesuksen ja kristinuskon hyvän vaikutuksen vähättelijät ja kieltäjät sahaavat sen hyvinvoinnin oksaa, joka tekee heidän kriittisen toimintansa mahdolliseksi.

Länsimainen sivilisaatiomme on muuttunut Jeesuksen vuoksi. Jeesuksen opetukset nostivat kreikkalais-roomalaisen yhteiskunnan moraalia, torjui lasten hylkäämiset ja murhat, lopetti abortit, oli seksuaalista hillittömyyttä vastaan, vastusti lasten hyväksikäyttöä ja samaa sukupuolta olevien suhteita, korotti ihmisarvoa, vahvisti naisten asemaa, poisti orjuuden, loi uusia hyväntekeväisyys- ja avustusjärjestöjä, perusti sairaaloita, synnytti orpokoteja, perusti kouluja ja tutkimusten mukaan Jeesuksen seuraajat – ne jotka eivät kuolleet väkivaltaisesti vainoissa – elivät pidempään kuin toiset!

Keskiajalla kristityt pitivät klassista kulttuuria elävänä kopioimalla kirjojen käsikirjoituksia ja rakentamalla kirjastoja. Kristityt perustivat oppilaitoksia ja yliopistoja, nostivat työn arvon jumalallisena kutsumuksena. Kristillinen usko on aiheuttanut tieteen kasvun, tuonut sosiaalisen, poliittisen ja taloudellisen vapauden, vakiinnuttanut oikeuslaitoksen sekä vaikuttanut suuresti taiteeseen, arkkitehtuuriin, musiikkiin ja kirjallisuutteen.

Joulun sanoma muuttaa maailmaa

Ei yksikään uskonto, filosofia, oppi, kansakunta tai liikehdintä ole muuttanut maailmaa sillä tavoin paremmaksi kuin Jeesuksen Kristuksen opetus ja persoona.

Jeesuksen neitseestä syntyminen – Jumalan tuleminen ihmiseksi – on tapahtuma, jolta voi odottaakin muutosta.

Jos Jeesus ei olisi syntynyt eikä kävellyt Galilean ja Juudean pölyisiä teitä, kärsinyt, kuollut ja noussut kuolleita ja koonnut ympärilleen pientä opetuslasten ryhmää, joka levitti evankeliumia pakanamaailmaan, läntinen sivilisaatio ei olisi saavuttanut kokemaamme hyvinvointia.

Yhteiskunta, joka hylkää kristinuskon, voi nauttia vielä jonkin aikaa kristinuskon hyviä hedelmiä ja eettisiä arvoja. Kristinuskon hylkäävät jälkikristillisen maailman arkkitehdit eivät rakenna tuleville polville onnelaa.

Kaksi totuutta

Jeesus syntyi valoksi. Minne valo syttyy, sieltä pimeys katoaa. Jotkut pelkäävät valoa. Kukaan ei synnyt maailmaan ateistina. Jokaisessa on jumalavaisto, intuitiivinen tietämys Jumalan olemassaolosta.

Moni pakenee tuota totuutta, koska pelkää kahden tosiseikan kohtaamista.

Ensiksi sen, että Jumala todella on olemassa.

Toinen kivulias totuus on oman pahuuden kohtaaminen. Synnin näkeminen pelästyttää. Mutta totuus tekee vapaaksi.

Henkilökohtainen Herra ja Vapahtaja

Tänäkin jouluna joku jatkaa pakomatkaa ja toinen pysähtyy ihmiseksi syntyneen Jumalan eteen. Hänelle Jeesus ei ole enää vain historiaa hurjasti paremmaksi muuttanut vaikuttaja vaan henkilökohtainen Herra ja Pelastaja.

Autuas se, joka sanoo: Minullekin on syntynyt Daavidin kaupungissa Vapahtaja!


Mika Tuovisen kolumni julkaistu Uusi Tie -lehdessä 20.12.2018. Otsikot lisätty.

joulu sanoma inkarnaatio kuva 123rf.com

”Olipa kerran” vai ”Tapahtui niinä päivinä”

Uudessa testamentissa Jeesuksen syntymäkertomus ei ala sanoilla ”Olipa kerran”. Se alkaa sanoilla ”Jeesuksen Kristuksen, Daavidin pojan ja Abrahamin pojan, sukuluettelo” (Matteus 1:1). Pian tämän jälkeen ovat sanat: ”Jeesuksen Kristuksen syntymä tapahtui näin” (Matteus 1:18).

Siellä mainitaan Joosef, Maria, Herodes, tietäjät, ylipapit, lainopettajat, Vanhan testamentin profetiat, Arkelaos, Betlehem, Egypti ja Nasaret.

Luukkaan niin sanottu jouluevankeliumi sijoittaa myöskin Jeesuksen syntymisen historian: ”Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana” (Luukas 2:1-2).

En usko joulun satuun. Uskon tietyissä paikassa tiettynä aikana ihmiseksi syntyneeseen Jumalaan. Hänen nimensä on Jeesus. Maailman valo ja toivo.

joulu kirje

Lähettäjäpiirikirje 12/2018

Olen kirjoittanut tällä viikolla suuren kasan joulukortteja, jotka lähtevät rakkaudella matkaan. Ja lämmöllä ajattelen myös sinua tämän kirjeen saaja! Kiitos yhteistyöstä, tuesta ja rukouksista vuonna 2018!

Työmarkkinoilla tämä adventinaika on täyttynyt suuresti Kansanlähetyksen ensi vuoden talousarvion sekä rakenteiden ja toiminnan suunnitelusta. Huippuhetki oli päästä mukaan ja saarnata itsenäisyyspäivänä Vaasassa Suomalaisessa messussa. Toinen mielenkiintoinen juttu oli opettaa Kansanlähetysopiston Apologialinjalla kristinuskon vaikutuksesta kreikkalais- roomalaiseen kulttuuriin ensimmäisinä vuosisatoina. Kyllä Jeesuksen syntymä ja hänen seuraajiensa toiminta muutti yhteiskuntaa tuolloinkin paremmaksi paikaksi. Ihmisten arvostus ja moraali kokivat Jeesuksen opetuksen tähden nousun uudelle tasolle.

Evankelioikaa kansa evankelioimaan kansoja

Tänä vuonna olemme juhlineet Kansanlähetyksen läheystyötä. Järjestö perustettiin 1967. Ensimmäiset lähetystyöntekijät lähtivät 1968. Puolen vuosisadan aikana evankeliumia on julistettu, seurakuntia tuettu ja perustettu sekä ihmisiä autettu kymmenissä maissa. On ollut lähtijöitä ja lähettäjiä. Vieläkin moni sitoutuu vanhaan tunnussanaan ”Evankelioikaa kansa evankelioimaan kansoja!

Kansanlähetyksen työ Japanissa 50-vuotta

Lensin marraskuun lopulla Japaniin. Ensimmäinen työtehtävä oli juosta varoja Koben teologisen seminaarin hyväksi. Olin jalkavaivan tähden ollut pari kuukautta juoksematta, mutta uskalsin ottaa ensi askeleita. Sain koottua joitakin satoja euroja tulevien pappien kouluttamiseen. Kiitos sponsoreille!

Länsi-Japanin ev.lut. kirkon (tämä on yksi Japanin luterilaisista kirkoista) johtajien ja työntekijöiden kanssa iloitsimme yhteisestä työtä. Kansanlähetys on perustanut kuusi olemassaolevaa seurakuntaa. Kolme niistä sijaistsee Shikokun saarella. Pääsin käymään näissäkin. Erityisesti ilahdutti seurakuntalaisten todistukset suomalaisista lähetystyöntekijöistä, jotka olivat ohjanneet heidät pelastukseen Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta. Työntekijöidemme ja suomalaisen lähetyskansan uhrivalmius on kantanut hedelmää.

Evankeliumi tuotiin Japaniin 1500-luvulla. Alussa monet kääntyivät uskoon, mutta 1614 tuli kristinuskon kieltävä laki. Kirkot ja luostarit tuhottiin, kristittyjä pyydettiin kieltämään uskonsa, heitä kidutettiin ja surmattiin, joitakin ajettiin maanpakoon. Kristinusko oli kiellettyä ja vainottua yli 200 vuoden ajan. Vasta 1800-luvun lopulla alkoi vapaammat tuulet. Nyt kristittyjä on noin yksi prosentti japanilaisista.

Japanissa tarvitaan vieläkin työntekijöitä. Vaikka maassa on nyt ulkoinen vapaus uskoa ja tehdä työtä, monille on vaikeaa kääntyä kristityksi. Evankeliumin ymmärtäminen voi olla ongelmana, mutta kun se on ymmärretty nousee kysymys vanhojen kristinuskoon sopimattomien uskonnollis-kulttuuristen tapojen noudattaminen. Nämä ovat usein yhteisöllisiä ja siksi niistä luopuminen on vaikeaa.

Siunaukseksi kaikkialla maailmassa

Matkallani muistin nuoruuteni rukouksen. Olin lukenut kirjaa, jossa nuoret kristityt tulivat yhteen ja rukoilivat, että voisivat olla siunaukseksi pohjoisesta etelään ja idästä länteen. Nuo miehet taisivat olla Billy Graham ja Navigaattorit-järjestön perustaja Dawson Trotman. Ajattelin, että tuohan on hyvä rukous ja tein siitä omankin rukoukseni: haluan elää elämäni siten, että voisin olla siunaukseksi toisille ihmisille eikä vain omalla paikkakunnallani vaan koko Suomessa ja maailmassa. Jumala kuulee tällaisiakin rukouksia!

Paras aika vuodesta

Joulun aika on monelle parasta aikaa vuodesta. Joillekin se voi olla toki kauheintakin, sillä siihen liittyy niin paljon odotuksia täydellisestä joulun harmoniasta. Mutta joulun sanoma ei riipu meidän valmistautumisesta jouluun eikä lahjojemme määrästä. Jumala valmisteli joulun antamalla parhaan lahjansa Jeesuksen Kristuksen meidän jokaisen pelastajaksi. Minulle tämä yksi lahja on hyvän joulun perusta.

Sinullekin on syntynyt Vapahtaja, Jeesus Kristus!

Mika Tuovinen
lähetysjohtaja
Suomen Ev.lut. Kansanlähetys


Tässä on osa lähettäjäpiirikirjeestäni. Lisää tekstiä ja kuvia löytyy kirjeestä, jonka lähetän lähettäjäpiirilleni kuukausittain.

VANHAT KIRJEET. Vanhoja ystäväkirjeitäni löytyy täältä:
11/2018
10/2018
9/2018
8/2018
7/2018
6/2018
5/2018
3-4/2018
Lokakuu 2017
Syyskuu 2017
Elokuu 2017
Lokakuu 2016
Syyskuu 2016
Elokuu 2016
Maaliskuu 2016
1/2016
Joulukuu 2015
4/2015
Elokuu 2015

Liity tästä Mika Tuovisen lähettäjärenkaaseen.

Ole Kansanlähetyksen lähetysjohtaja Mika Tuovisen työtoverina. Voit rukoilla ja lahjoittaa hänen työnsä mahdollistamiseksi. Olemme kiitollisia kaikista rukouksista ja lahjoituksista! Lahjoitustiedot:
Saaja: Suomen Ev.lut. Kansanlähetys
Tilinumero: FI14 5043 1920 0034 52.
Mikan viite: 6200 34773.
Keräysluvat: sekl.fi/maksuinfo

Anteeksiantaminen kristinusko

Anteeksiantamus

Tämä on opetukseni Radio Dein Raamattuavain -ohjelmassa Pelastuksen perussanasto, jossa käsittelen viittä kristinuskon perussanaa.

PELASTUKSEN PERUSSANASTO 5 – ANTEEKSIANTAMUS

Raamattuavaimissa olen käsitellyt neljää teemaa: sovitus, lunastus, lepytys ja vanhurskaus. Tänään tärkeänä sanana on anteeksiantamus, joka päättää tämän sarjan.

Mainitsen siitä viisi asiaa.

1. Jumalan ei ole pakko antaa anteeksi meille.

Jumala olisi aivan hyvin voinut unohtaa meidät ja antaa mennä kadotukseen. Jumalan olisi voinut heittää meidät luotaan pois niin kuin rätin tai haravoida pois kuten puusta pudonneen lehden (Jes. 64:6-7). Me emme ole mitään anteeksiantoa ansainneet Jumalalta. Olemme ansainneet tuomion ja helvetin. Piste. Jumalan ei ole pakko antaa anteeksi.

2. Jumala päätti antaa anteeksi.

Jumala ei hylännyt meitä. Hän itse valmisti tien anteeksiantoon ja pelastukseen. Hän alkoi puhua uhreista. Hän määräsi Vanhan testamentin välityksellä jumalanpalvelusjärjestelmä huipentui uhreihin. Miljoonia eläinuhreja uhrattiin Jumalan vaatimuksesta.

Kun lopullinen uhri, Jeesus Kristus tuli, tapahtui ihmeiden ihme. Kaikki maailman synnit laitettiin hänen päällensä. Kun Jeesus kuoli Golgatalla Jerusalemin temppelin 10 senttiä paksu – heidän mielestään rikkoutumaton kaikkein pyhimmän peittävä kudos – repesi ja nyt kaikkein pyhimpään, jossa kerran vuodessa uhrattiin veri uhri, oli vapaa pääsy. Juutalainen historiatieto Talmudissa kertoo neljä vuosikymmentä myöhemmin, että noin vuonna 30 Jerusalemin temppelissä uhrit menettivät voimansa. Tämä voi viitata vain Jeesuksen ristinkuolemaan.

Hän lähetti Jeesuksen. Hänen ristinkuolema ja sovintoveri julistaa Jumalan halua antaa anteeksi.

3. Anteeksiantamus on kristinuskon ydintä.

Puhe syntien anteeksiannosta on kristinuskon kirkasta ydintä.

Kaikki kristinuskossa ja kirkossa tähtää syntien anteeksiantamuksen julistamiseen. Miksi? Koska synti erottaa meidät Jumalasta. Synti tuo ikuisen kadotuksen. Synnillä ei ole vanhenemispäivää. Se pysyy ja se on syyttämässä meitä.

On yksi, jolla sen saa pois. Jumalan anteeksiantamus. Siksi tämä on kirkon sanoma. Jeesus lähetti kirkon julistamaan parannusta syntien anteeksiantamukseksi kaikille kansoille.

Ehtoollinen vakuuttaa siitä. Siinä on Jeesuksen ruumis ja veri. Meidän ja meidän syntiemme edestä annettu ja vuodatettu.

Lähetyskäskyssä kirkko ja kristityt lähetetään julistamaan parannusta syntien anteeksiantamiseksi.

Emme tiedä, miksi Jumala valitsi ihmisten pelastamiseksi tällaisen tien. Mutta sen tiedän, että moni kirkossakin häpeää tätä ja yrittää muuttaa kristinuskon sanomaa joksikin toiseksi.

Veretön kristinusko on voimaton kristinusko. Se ei ole enää kristinuskoa. Veri puhdistaa, veri pelastaa, veri varjelee. Veri tuo anteeksiannon.

Tämä on evankeliumi, jossa on Jumalan voima pelastukseen.

4. Sinun ikuisuuteesi taivaassa tai kadotuksessa on riippuvainen siitä, onko syntisi annettu anteeksi.

Sinun syntisi erottaa sinut Jumalasta. Synnit eivät häviä itsestään. Mutta niiden tunnistaminen, puolustelemisen lakkaaminen ja Jeesukseen turvautuminen pelastaa ja tuo anteeksiannon.

Taivaan ja kadotuksen ero on se, että toisessa paikassa on ne, jotka saivat syntinsä anteeksi. Toisessa on ne, jotka eivät saaneet ja kärsivät syntiensä taakkaa.

5. Meillä velvollisuus antaa anteeksi kaikille ja kaikki.

Jumala on antanut meille anteeksi. Pelastanut meidät, joiden synnit olivat kuin likainen riepu ja kuivanut lehti.

Uskossa Jeesukseen saamme kaikki anteeksi. Kaikki tarkoittaa kaikkea. Mielestämme suuret ja pienet. Julkiset ja salaiset. Tänään tehdyt ja lapsena ja nuorena tehdyt. Tieten tahtoen tehdyt ja vahingossa tehdyt. Ne, jotka olivat vain yhden kerran ja ne jotka ovat riesana jatkuvasti. Ne, joita pyydän anteeksi kerran ja ne, joita pyydän miljoona kertaa. Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä. Piste.

Tiedän, että sinua kohtaan on tehty väärin. Sinua on loukattu. Sinulle on tehty todella vääriä asioita. Ehkä kannamme sisimmän tuskia päivittäin. Asia tulee mieleen jatkuvasti. Mitä rajummasta rikkomuksesta ja meitä loukkaavasta asiasta on kyse, sitä vahvemmin se on mielessä.

Jos Jumalan rakkaus meitä kohtaan on radikaalia, niin radikaalia on myös hänen vaatimuksensa meille: Anna kaikille anteeksi! Anna anteeksi! Se on vaikea tehtävä. Mutta se on kristityn kutsumus.

Pelastuksen kalliopohja

Tämän viikon Raamattuavaimissa olen käsitellyt pelastuksemme kalliopohjaa. Sen valossa on selvää, miksi apostolien julistuksena oli Jeesuksen risti. Siellä tapahtui sovitus, jossa syntimme syyllisyys poistettiin. Siellä tapahtui lunastus, jossa meidät ostettiin Jumalan valtakuntaan. Siellä tapahtui lepytys, jossa synnistä tuleva Jumalan pyhä viha sammui.

Jeesuksen ristinkuoleman perusteella jumalatonkin vanhurskautetaan kun hän uskoo Jeesukseen. Ristinkuoleman perusteella anteeksianto on mahdollinen.

Kristinusko on Jumalan tekoja meidän puolestamme

Kaikki tämä korostaa Jumalan rakkautta. Kristinusko on Jumalan tekoja meidän puolestamme.

Me tulemme niistä osalliseksi palaamalla luojamme luokse, tekemällä parannuksen ja uskomalla Jeesukseen.

”Jos syntisi on anteeksiannettu, olet pelastettu, tuntui miltä tuntui. Jos syntisi ovat anteeksi saamatta, et ole pelastettu, mitä sitten luuletkin kokeneesi.” (Carl Fr. Wislöff)


Pelastuksen perussanasto:
1. Sovitus
2. Lunastus
3. Lepytys
4. Vanhurskaus
5. Anteeksiantamus

Uskoontulo Jumalan vanhurskaus

Vanhurskaus

Tämä on opetukseni Radio Dein Raamattuvain -ohjelmassa Pelastuksen perussanasto, jossa käsittelen viittä kristinuskon perussanaa. Aiemmin käsitellyt teemat ovat lunastus, sovitus ja lepytys.

PELASTUKSEN PERUSSANASTO 4 – VANHURSKAUS

Olen käsitellyt Raamattuavaimissa tällä viikolla jo kolmea tärkeää sanaa: lunastus, sovitus ja lepytys. Neljäs sana on vanhurskaus.

Raamatussa vanhurskaus on ennen kaikkea Jumalan oikeamielisyyttä ja täydellistä oikeudenmukaisuutta kuvaava sana. Ei ihme, että tämä sana oli uskonpuhdistaja Martti Lutherille vaikea. Mutta uskonpuhdistus sai alkunsa tämän sanan ymmärtämisestä.

Martti Lutherin paini Jumalan vanhurskauden kanssa

Martti Luther taisteli paljon sen kanssa, onko hän Jumalalle kelpaava. Hän oli luostarissa, oli pappi, opetti toisia pappeja, mutta häntä vaivasi epävarmuus. Olenko todella Jumalalle kelpaava?

Hän eli askeettista elämää, rukoili ja palveli Jumalaa parhaan voimansa mukaan, mutta jotain puuttui. Hän oli valmistelemassa roomalaiskirjeen luentoa, kun hän jäi pohtimaan ensimmäisen luvun sanoja ”Vanhurskas on elävä uskosta.”

Tuo sana vanhurskas ja Jumalan vanhurskaus olivat Lutherille vaikeita sanoja, sillä hän tajusi, että hän ei millään yllä tuolle vanhurskauden tasolle, jolla voisi sitten elää uskossa.

Sitten hän hahmotti sanat ”Vanhurskas on elävä uskosta” vähän uudella tavalla ”Uskosta vanhurskas on elävä”. Silloin Luther ymmärsi, että usko Jeesukseen tekee vanhurskaaksi eli Jumalalle kelpaavaksi. Hän koki kuin astuvansa sisään paratiisin portista. Hän vihasi ennen sana Jumalan vanhurskaus, koska luuli, että tuo sanapari on hänelle este pelastukseen. Nyt siitä tuli taivaan portti ja rakas ilmaisu.

Vanhurskaaksi lukemista ja tekemistä

Verbi vanhurskauttamien tarkoittaa syyttömäksi julistamista ja tekemistä. Uskosta Jeesukseen meidät julistetaan ja tehdään vanhurskaiksi.

Mitä on vanhurskaaksi lukeminen ja vanhurskaaksi tekeminen. Näiden välinen ero on erittäin tärkeä.

Vanhurskaaksi lukeminen on oikeustermi. Kun uskomme Jeesukseen, Jumala julistaa ja lukee meidät vanhurskaiksi, eli syyttömiksi ja hänelle kelpaaviksi. Tärkein tapahtuu taivaassa: Jumala julistaa ja lukee meidät vanhurskaiksi, syyttömiksi ja hänelle kelpaavaksi. Tämä tapahtuu, vaikka elämässäni ei tapahtui mitään muutosta.

Vanhurskaaksi tekeminen on se prosessi, jossa Pyhä Henki tulee uskovaan asumaan, ja muokkaa uskovan elämää Jumalan tahdon mukaiseksi. Tässä on pyhityksen näkökulma.

Pelastuksen perusta on vanhurskaaksi lukemisessa

Ensimmäinen eli vanhurskaaksi lukeminen on täydellinen. Jälkimmäinen eli meidän elämässämme tapahtuva vanhurskaaksi tekeminen on epätäydellinen.

Meidän pelastuksemme perusta on ensimmäisessä eli vanhurskaaksi lukemisessa.

Kuka kelpaa Jumalalle?

Millainen ihminen kelpaa Jumalalle? Pitääkö olla ensin vanhurskas, että voi pelastua?

Tämähän on ihmiselle luontainen ajattelumalli. Parannan ensin vähän itseäni, siivoan elämästäni vähän huonoja asioita pois, teen lupauksia Jumalalle lupauksia paremmasta elämästä. Nämä ovat sinänsä hyviä asioita, mutta ei se vanhurskautta tuo.

Paavali kirjoittaa roomalaisille: ”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet, ja ovat Jumalan kirkkautta vailla” (3:23). Hän kirjoitta samassa kolmannessa luvussa: ”Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ketään ymmärtävä sitä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomaksi käyneet.” Paavali jatkaa tuota listaa vielä pitkään.

Paavali vetää maton jalkojen alta. Jos kaikki ovat näin syntisiä ja kelvottomia, kuka voi pelastua?

Tuossa samassa roomalaiskirjeen kolmannessa ja neljännessä luvussa löytyy vastaus: Paavali kirjoitti: ”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet, ja ovat Jumalan kirkkautta vailla, ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaakseen vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit” (3:23-25).

Seuraavassa luvussa, Roomalaiskirje nelosessa Paavali sanoo: Joka ei töitä tee (tämä tarkoittaa lain vaatimusten täyttämistä), joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi (4:5).

Jumala vanhurskauttaa jumalattoman

Apostoli Paavalin radikaali väite roomalaiskirjeessä on se, että Jumala vanhurskauttaa jumalattoman.

Jumalan radikaali ratkaisu ihmisen hengelliseen kyvyttömyyteen on se, että hän vanhurskauttaa jumalattoman.

Millainen ihminen jumalaton on? Hän ei etsi Jumalaa ja hänessä ei ole mitään hyvää. Koska muunlaisia ihmisiä ei ole, Jumala vanhurskauttaa täysin syntisen ja jumalattoman ihmisen. Hurskaita ei täältä löydy, siksi Jumala vanhurskauttaa jumalattomia.

Vanhurskauttamisen perusta Golgatalla

Tämän vanhurskauttamisen perustana konkreettinen tapahtuma Golgatalla. Syytön kantoi ihmiskunnan rangaistuksen. Koska syntimme on sovitettu, meidät on lunastettu ja Jumala on lepytetty, syntinen voidaan vanhurskauttaa eli lukea Jumalalle kelvolliseksi.

Vanhurskauttamisen yhteydessä voidaan puhua autuaasta vaihtokaupasta, jossa ihminen antaa Kristukselle sellaista, mitä Kristuksella ei ole eli omat syntinsä. Kristus antaa ihmiselle sellaista, mitä hänellä itsellään on, mutta ihmisellä ei ole eli oman vanhurskautensa.

Jos ja kun Jumala sanoo, että olet vanhurskas ja syytön, se pätee, vaikka kuka väittäisi muuta.

Room 5:1 Koska olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, meillä on rauha Jumalan kanssa.


Pelastuksen perussanasto:
1. Sovitus
2. Lunastus
3. Lepytys

Kristillinen usko lepytys Jeesuksen kuolema

Lepytys

Tämä on opetukseni Radio Dein Raamattuvain -ohjelmassa Pelastuksen perussanasto, jossa käsittelen viittä kristinuskon perussanaa. Aiemmin käsitellyt teemat ovat lunastus ja sovitus.

PELASTUKSEN PERUSSANASTO 3 – LEPYTYS

Jumala sovitti maailman itsensä kanssa. Sovituksen välikappale oli Jeesus Kristus. Sovituksen väline oli Jeesuksen veri. Koko maailman synti on kertakaikkisesti sovitettu. Tämä tekee meidän pelastuksemme mahdolliseksi. Kristittyjen tehtävä on pyytää ihmisiä suostumaan tähän sovintoon. Silloin Jeesuksen ansaitsema sovitus, lasketaan heidän hyväkseen.

Toinen sana oli lunastus. Lunastukseen liittyy kaupankäynti. Joku orjaksi joutunut saatetaan lunastaa jostain rahasummasta. Kun lunastus tapahtuu, omistusoikeus muuttuu. Meidät on lunastettu Jeesuksen Kristuksen verellä.

Kolmas sana Raamattuavaimissa on lepytys. Lepytys on lunastuksen ja sovituksen seurausta.

Jumala lepytetään

Lepytyksen kohteena on Jumala. Tarvitseeko Jumala lepytystä? Kyllä. Miksi? Meidän syntiemme tähden.

Jo kaikkia ihmisiä koskevan yleisen ilmoituksen perusteella voi todeta, että jumalan olemassaolon tajuaminen on selvää kaikkialla maailmassa.

Kukaan ei synny ateistina. Yleisen ilmoituksen vuoksi ihmisessä on taju jonkinlaisen jumalan olemassaolosta. Tosin hän ei tiedä ilman erityistä ilmoitusta Raamatussa kuka tämä Jumala on ja mitä hän tahtoo. Yleisen ilmoituksen ja oman arkikokemuksen tasolla kaikkialla maailmassa ymmärretään, että ihminen on erossa tästä Jumalasta.

Kansojen erilaiset uskonnot pyrkivät uhreillaan, paastoilla, lahjoilla ja itsensä rankaisemalla lepyttää Jumalaa. Tämä kertoo sinänsä oikeasta asiasta, mutta ei johda mihinkään.

Jumalan aloite

Jumala teki sen mihin ihminen ei kykene.

Jumala ja hänen vihansa lepytettiin Jeesuksen uhrilla.

Uskonpuhdistuksen ensihetkillä syntyi luterilaisen kirkon tunnustuskirjat. Niissä käydään pohdintaa lepytyksestä muun muassa tällä tavoin:

”Jumala lepytettiin Jeesuksen uhrilla. Jumalan viha kohtasi synnin vallassa olevaa ihmistä. Mutta kun Jeesus uhrasi itsensä rakkaudesta meihin, Jumalan viha leppyi ja voit nyt kutsua Häntä rakkaaksi Isäksi.”

”Edellä olemme laajasti esittäneet, että meidät vanhurskautetaan uskolla, siten että uskomme Jumalan leppyneen meille, ei omien tekojemme tähden, vaan lahjaksi, Kristuksen tähden. Tämä on aivan varmasti evankeliumin oppi. Sanoohan Paavali Ef. 2:8-9 selvästi: ”Armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja, se ei ole peräisin ihmisistä.”

Tämänkaltainen opetus oli tuolloin tärkeää, koska katolisen kirkon perusopetus oli, että ansaitsemme syntien anteeksiantamuksen noudattamalla ihmisten säädöksiä. Tämä oli uskonpuhdistuksen sanomalle punainen vaate.

Jos lepytät Jumalaa itse

Jos Jumala ja hänen vihansa lepytetään hyviä tekoja tekemällä, tapahtuu luterilaisen kirkon tunnustuskirjojen mukaan kolme asiaa:

  1. Ensinnäkin Kristuksen kunnia himmennetään koska ihmiset luulevat omilla teoillaan tulevan vanhurskaiksi ja lepyttävänsä Jumalan.
  2. Toiseksi omille teoille perustan asettaminen ei tuo omantunnon rauhaa. Pelastus on epävarmalla pohjalla ja voi johtaa epätoivoon.
  3. Kolmanneksi omaa vanhurskautta rakentamalla emme opi tuntemaan Jumalaa, koska oman vanhurskauden virittely on pakenemista Jumalan luota ja hänen valmistamastaan pelastuksen lahjasta.

Jeesuksen veri lepytysuhrina

Jumalan lepyttää vain Jeesuksen Kristuksen veri. Jeesus oli uhri, joka vuodatettiin.

Suurena sovintopäivänä – ja vain tuona päivänä – ylipappi meni kaikkein pyhimpään liiton arkin luokse. Hän pirskotti liitonarkin kannelle verta. Kantta kutsuttiin armoistuimeksi. Tällä armoistuimella toimitettiin sovitus, joka lepytti Jumalan vihan. Uudessa testamentissa Jeesus on armoistuin. Roomalaiskirjeen kolmannessa luvussa todetaan näin: “…jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta Hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska Hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit,…” (Room. 3:25).

Jumala ei vihaa sinua. Hän rakastaa sinua.

Lunastus, sovitus ja lepytys kertovat sen.

Et kelpaa Jumalalle itsesi tähden – mutta kelpaat Jeesuksen tähden

Jos epäilet oletko tarpeeksi hyvä kelvataaksesi Jumalalle, minulla on sinulle vastaus: ”Et ole!”

Mutta kristillisessä uskossa ei ole kysymys sinun hyvyydestäsi.

Pelastuksesi perusta on Jumalan hyvyydessä ja hänen teoissaan puolestasi. Älä tuijota itseesi. Katso Jeesukseen. Katso ristille. Kaikki on tehty valmiiksi ja Jumala on lepytetty.

Mitä suurempaa Jumala voisi vielä tehdä sinun puolestasi?

Pelastuksen perussanasto:
1. Sovitus
2. Lunastus

Lunastus kristinuskossa

Lunastus

Tämä on opetukseni Radio Dein Raamattuvain -ohjelmassa Pelastuksen perussanasto, jossa käsittelen viittä kristinuskon perussanaa.

PELASTUKSEN PERUSSANASTO 2 – LUNASTUS

Kaveri ajoi kolarin. Auto muuttui käyttökelvottomaksi. Se joutui lunastukseen. Kaveri valitti, että vakuutusyhtiö maksoi autosta aivan liian pienen lunastushinnan. Tuolla lunastushinnalla auton omistusoikeus siirtyi kaverilta vakuutusyhtiölle.

Me kaikki olemme joutuneet lunastuskuntoon. Meistä tuli synnin tähden käyttökelvottomia Jumalan valtakuntaan ja taivaaseen. Meidän omistusoikeus muuttui Jumalalta paholaiselle. Onneksi meille löytyi lunastaja. Joku näki meissä jotain arvokasta. Lunastushintakin osoittaa sen. Meitä ei ole lunastettu millään katoavalla valuutalla vaan Jumalan pojan tahrattomalla verellä. Jumala lunasti meidät ja omistusoikeus siirtyi Jumalalle.

Vanhassa testamentissa on ainakin kaksi kuvaa lunastuksesta.

Israelin kansan lunastaminen

Ensinnäkin Israelin kansan lunastaminen Egyptin orjuudesta.

Vanha testamentti kertoo, että Joosefin Egyptiin tuoma perhe oli kasvanut suureksi kansaksi. Joosefin palvelukset valtakunnan hyväksi oli unohdettu ja kansa oli joutunut orjatyövoimaksi.

Raadannan keskellä kansa huusi Jumalaa avukseen, ja Jumala antoi vapauttajaksi Mooseksen. Mooses kävi keskusteluja faaraon kanssa ja tähän liittyy 10 vitsausta egyptiläisille. Viimeinen vitsaus oli kovin. Jumala päätti surmata kaikki Egyptissä asuvat esikoislapset. Jumala antoi omalle kansalleen pelastuksen tältä rangaistukselta: Heidän tuli teurastaa lammas, ja sivellä lampaan verellä ovensa pielet. Kun Herran tuomiota toimeenpaneva enkeli näkee veren, menee se talosta ohi. Pian tämän jälkeen Israelin kansa pääsi lähtemään Egyptin orjuudesta luvattuun maahan.

Tässä Jumala lunasti kansan vapauteen Egyptin orjuudesta. Kansan omistussuhteessa tapahtui muutos. Faaraon orjista tuli Jumalan vapaa kansa. Tämä oli lunastus.

Orjiksi joutuneiden lunastaminen

Toinen lunastuksen näkökulma Vanhassa testamentissa liittyy orjiksi joutuneiden lunastaminen. Toisinaan joku joutui orjaksi. Ehkä hän jäi sotavangiksi ja kuljetettiin vieraalle maalle orjaksi. Tai hän velkaantui. Jos joku ei pysynyt maksamaan velkaansa, hänen omaisuutensa myytiin ja pahimmassa tapauksessa hän itse ja hänen perheensä joutui orjuuteen.

Näissä molemmissa tapauksissa lähisukulainen pystyi ostamaan orjan vapaaksi eli lunastamaan hänet.

Tässäkin kaupassa omistussuhde muuttuu.

Jeesuksen kuolema lunastuksena

Miten Jeesuksen kuolema liittyy lunastukseen?

Ristillä Jeesus kävi taistelun meidän puolestamme, jotka olimme joutuneet väärään omistussuhteeseen. Ihmiskunnasta oli tullut perkeleen ja synnin orja. Jeesus osti verellään meidät itselleen eli lunasti meidät. Omistusoikeus muuttui. Ihmiskunta kuuluu nytalkuperäiselle tekijälleen, Jumalalle.

Jumalalla on meihin kaksinkertainen omistusoikeus. Hän on luonut meidät ja lunastanut meidät.

Jeesus sanoi näin: ”Sillä ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä.” (Mark. 10:45).

Paavali kirjoitti Timoteukselle: Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisen välillä, ihminen Kristus Jeesus, joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä” (1. Tim. 2:6).

Jumala antoi Jeesuksen lunnaiksi meidän edestämme. Jeesus oli hinta, millä meidät lunastettiin.
Lunastus muistuttaa meitä kahdesta asiasta. Ensiksi siitä, että meidät on ostettu paholaisen vallasta Jumalan valtaan.

Lunastus = sinulla on uusi isäntä

Toiseksi lunastus muistuttaa siitä, että koska vanha isäntämme, jonka kautta synti tuli maailmaan ja joka johtaa ihmisiä syntiin, ei ole isäntämme enää, meidän tulee elää uuden isäntämme mukaisesti.

Lunastus muistuttaa, että kuulumme Jumalalle. Meidät on ostettu hänelle. Meidän ei tule palvella enää vanhaa herramme. Paavali kirjoittaa tästä korinttolaisille vahvasti kehottaen korinttolaisia pysymään erossa synnistä. Paavali sanoo: ”Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne” (1. Kor 6:20).

Lunastus = sinulla on uusi elämäntapa

Samaa korostaa Pietari ensimmäisen kirjeensä alkuluvussa. ”tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niin kuin virheettömän ja tahrattoman karitsan.” Tästä seuraa, että uskovien tulee panna pois kaikki pahuus, vilppi, ulkokultaisuus, kateus panettelu. Uskovien tulee ”vaeltamaan nuhteettomasti pakanain keskuudessa” (2:12).

Lunastus tarkoittaa, että sinut on ostettu uuteen elämään. Elä sen mukaisesti! Älä ole enää synnin orja.

Pyhällä, kalliilla verellään

Ehkä paras Raamatun ulkopuolinen lunastuksesta kertovat teksti löytyy Martti Lutherin Vähästä katekismuksesta. Luther kuvaa, mitä tarkoittaa usko Jeesukseen. Tässä tulee esille lunastuksen kaksi näkökulmaa. Ensin suuri lunastushinta. Toiseksi lunastetun uusi elämäntapa uuden herransa yhteydessä.

Näin Luther kirjoittaa:

”Uskon, että Jeesus Kristus, Isästä ikuisuudessa syntynyt tosi Jumala ja neitsyt Mariasta syntynyt tosi ihminen, on minun Herrani. Hän on lunastanut minut, kadotetun ja tuomitun ihmisen, ostanut omakseen ja voitollaan vapauttanut kaikista synneistä, kuolemasta ja Perkeleen vallasta, ei kullalla eikä hopealla, vaan pyhällä, kalliilla verellään ja syyttömällä kärsimisellään ja kuolemallaan. Hän lunasti minut, jotta tulisin hänen omakseen, eläisin kuuliaisena hänen valtakunnassaan ja palvelisin häntä ikuisessa vanhurskaudessa, viattomuudessa ja autuudessa, niin kuin hän itsekin kuolleista nousseen hallitsee iankaikkisesti. Tämä on varmasti totta.”

Pelastuksen perussanasto:
1. Sovitus
2. Lunastus
3. Lepytys
4. Vanhurskaus

Sovitus kristinuskossa

Sovitus

Tämä on opetukseni Radio Dein Raamattuvain -ohjelmassa Pelastuksen perussanasto, jossa käsittelen viittä kristinuskon perussanaa.

PELASTUKSEN PERUSSANASTO 1 – SOVITUS

Sovitus on arkikielessä tuttu sana. Vaatekaupoissa on sovituskopit. Kenkäkaupassa voi sovittaa kenkiä ennen ostoa. Jos vaate ja kengät sopivat, voi vielä tehdä viimeisen arvioinnin, lähteekö ostos kassalle mukaan.

Myös rikoksia sovitetaan. Joku sovittaa rötöksiään linnassa.

Minulla on tietokoneissa laitteita, joita ei voi liitää koneeseen suoraan. Tarvitsen sovittimen tietokoneen ja laitteen väliin. Ulkomailla olen joskus pulassa kun en saa töpseliä ulkomaan erilaiseen pistorasiaan. Joudun turvautumaan adapteriin, sovittajaan.

Apostoli Paavali kirjoittaa sovituksesta toisen korinttilaiskirjeen 5. luvussa sovituksesta.

»Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta siis olemme lähettiläinä, kun näet Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: Antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.»

Ensin sanotaan, että Kristuksessa Jumala sovitti MAAILMAN itsensä kanssa. Maailma tässä tarkoittaa ihmisiä. Jeesuksen ristinkuolemalla koko maailma, kaikki ihmiset, sovitettiin. Tässä mielessä sovitus on jo tapahtunut. Maailma on sovitettu.

Toiseksi sanotaan, että Jumala sovitti maailman ITSENSÄ kanssa. Jumalakin on osapuolena: Maailma on sovitettu Jumalan kanssa. Sovituksessa Jumala itse tuli maailmaan ja sovitti maailman itsensä kanssa. Tämä korostaa Jumalan työtä. Ihminen ei tehnyt mitään sovituksen aikaansaamiseksi.

Kolmanneksi tämän perusteella Paavali kehottaa: Antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Tämä tulee lähelle sitä ajatusta kun kaksi erilaista kappaletta yhdistetään toisiinsa jollain liittimellä. Usko Jeesukseen on se liitin, joka yhdistää ihmisen ja Jumalan toisiinsa.

Miksi sovitus?

Miksi tällaista sovitusta tarvittiin, jossa maailma ja Jumala sovitettiin? Meidän syntiemme tähden. Synti on erottanut meidät Jumalasta. Syntinen ihminen ja pyhä Jumala eivät enää sopineet yhteen. Tarvittiin velan maksu sekä sovituskappale, joka yhdistää kaksi osapuolta. Jeesus Kristus tuli sovittajaksi: Hän maksoi synnistä tulevan velan ja hän yhdistää ihmisen ja Jumalan.

Roomalaiskirjeen viidennessä luvussa Paavali kuvaa sovitusta näin: ”Silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovite- tuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta.” (5:10).

Voimme sanoa sovituksesta ainakin seuraavat asiat:

  1. Sovituksen vanhatestamentillinen esikuva liittyy suureen sovintopäivään.
    Kolmannen Mooseksen kirjan luvussa 16 kerrotaan suuren sovintopäivän määräyksistä. Kerran vuodessa suurena sovintopäivänä kansan eteen tuodaan kaksi pukkia. Ensimmäisen kannettavaksi asetetaan kansan synnit. Tämä pukki ajetaan autiomaahan. Toinen pukki teurastetaan ja uhrataan syntiuhrina. Ylipappi menee liitonmajaan ja pirskottaa verta kaikkien pyhimmässä liitonarkun kannelle ja eteen. Jumala lupaa: ”Sinä päivänä toimitetaan teidän syntienne sovitus ja te tulette jälleen Herran edessä puhtaiksi kaikista synneistänne” (3 Moos. 16:30). Tätä sovituksen liittymistä suureen sovintopäivään korostaa uudessa testamentissa erityisesti heprealaiskirje.
  2.  Jumala valmisti sovituksen.
    Sovitus on täysin Jumalan aloitteesta. Jumala suoritti sovituksen. Jumala tuli itse sovittajaksi Jeesuksessa. Vanhan testamentin esikuvat uhreista ja suuresta sovintopäivästä ovat esikuva lopullisesta sovituksesta, joka on Jeesus.
  3. Sovitusta tarvittiin synnin vuoksi tulevan rangaistuksen vuoksi.
    Synti vaatii aina sovitusta. Meidän syntimme eivät häviä itsestään tai vanhene. Mutta ne voidaan sovittaa. On kaksi paikkaa, jossa ne voidaan sovittaa: Jeesus sovittaa ne ristillä tai sinä sovitat ne kadotuksessa. Mutta on järjetöntä kärsiä rangaistus, koska joku toinen on sen jo kärsinyt puolestasi.
  4. Sovituksen väline on Jeesuksen kuolema ristillä.
    Jeesuksen veren kautta on sovitus saatu aikaan.
  5. Sovituksen osapuolet ovat ihminen ja Jumala.
    Jumala sovitti maailman itsensä kanssa.
  6. Sovitus on perusta sille, miksi kelpaamme Jumalalle.
    Jumala valitsi itse pelastuksen tien.
  7. Sovitus on jo tapahtunut.
    Jeesuksen ristinkuolemalla ansaitsema sovitus oli kertakaikkinen tapahtuma. Se ei toistu enää. Älä yritä sovittaa syntejäsi itse.
  8. Sovitus on täydellinen.
    Se koskee kaikkia syntejä ja kaikkia ihmisiä. Älä yritä lisätä siihen omia tekojasi.
  9. Jumalan jo tekemä sovitus tulee meidän osaksemme kun uskomme ja otamme sen vastaan.
  10. Sovitus on kutsu julistaa evankeliumia
    Kirkon tulee kutsua ihmisiä: Antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.

Pelastuksen perussanasto:
1. Sovitus
2. Lunastus
3. Lepytys
4. Vanhurskaus

Lähetystyö Etiopiassa

Lähettäjäpiirikirje 11/2018

Tässä marraskuussa kirjoittamani ystäväkirje. Vanhat ystäväkirjeet on listattu tämän viestin lopussa. Kirjeet kuvineen voi tilata postilaatikkoon tai sähköpostiin.

Jäin aamulla kotiin kirjoittamaan tätä kirjettä. Parin kilometrin päässä työpaikalla ulkomailta tulleet työalojemme esimiehet pitävät kokoustaan. Tänään tänne saapuvat myös kansanlähetyspiirien piirijohtajat. Edessä on monia tapaamisia. Ja pian (torstaina 22.11.) lähden Japaniin työaluevierailulle, jossa vietämme Japanin työmme 50-vuotisjuhlaa. Vierailen kaikissa Kansanlähetyksen perustamisssa seurakunnissa ja osallistun varainhankintajuoksuun. Se menee kyllä kävelyn puolelle, sillä liika harjoittelu toi mukanaan niin sanotun penikkataudin ja olen juoksukiellossa! Siispa kävelen yhden tunnin ajan varoja japaninlähetykselle. Lue tuosta vierestä, miten voit olla mukana!

Arkijohtaminen keskustoimistossa Ryttylässä vie runsaasti aikaa, mutta yhä enemmän tulen olemaan vierailuilla seurakunnissa ja Kansanlähetyksen piirijärjestöissä. Hyvä juttu!

Radioaktiivisuus lisääntynyt

Kansanlähetyksellä on päivittäin ohjelmia Radio Deissä. Jonkin verran myös Radio Patmoksessa. Viime päivinä olen ollut radioaktiivinen. Tein entisestä erinomaisesta esimiehestäni Arto Hukarista ja hänen vaimostaan Mirjasta lähetysavainhaastattelun. He olivat eläkepäivillään palvelemassa Japanissa. Tein ohjelmat Etiopian matkasta ja Kansanlähetyksen 50-vuoden lähetyshistoriasta. Vuonna 1968 työn kohteina olivat Etiopia, Japani, Keski-Aasia sekä radiotyö Etu-Aasiaan ja Neuvostoliittoon. Myös kirjallisuuden painatus ja kuljetus Neuvostoliittoon ja Itä-Eurooppaan oli alkanut. Valmistin tuomiosunnuntain saarnan sekä viisi Raamattuavain-ohjelmaa uskon tärkeistä perussanoista: sovitus, lunastus, lepytys, vanhurskaus ja anteeksiantamus. Toivottavasti lyhyet ohjelmat auttavat hahmottamaan näiden sanojen syvää sisältöä. Kaikki viittaavat siihen, mitä Jumala on Jeesuksessa Kristuksessa jo tehnyt meidän puolestamme. Pelastuksen osalta Jumalan näkökulmasta kaikki on valmiina. Nyt kuuluu kutsu: Kaikenlaiset ihmiset, tulkaa juhlaan!

Herätyksen keskellä

Kansanlähetyksen ensimmäinen lähetystyöntekijä Ritva Olkkola lähti Etiopiaan vuonna 1968. Olin marraskuun alussa neljä päivää Addis Abebassa. Juhlimme puolen vuosisadan lähetyshistoriaamme sekä tapasin kirkon johtajia.
Yhteistyökirkkomme Mekane Yesus -perustettiin kansalliseksi kirkoksi 1958. Tuolloin kirkossa oli 20 000 jäsentä. Nyt 59 vuotta myöhemmin jäsenmäärä on melkein 10 miljoonaa. Olemme olleet mukana suuressa kirkon kasvussa. Kasvu ja herätys ei ole ollut kuitenkaan ongelmatonta. Tässä joitakin huomioita:

  • Kirkon kasvu on ollut hämmästyttävää. Evankeliumi etenee vauhdilla kaikissa muissa maanosissa paitsi täällä Euroopassa. (Jospa herätyksen ajat tulisivat tännekin!)
  • Uusilla kristityillä on kyllä täydellinen pelastus, mutta epätäydellinen käsitys siitä. Opetustehtävä on valtava. Ensimmäisen sukupolven kristikunnalle ei ole vielä selvillä, miten suhtautua vanhoihin pakanallisiin menoihin. Myös kymmenien televisiokanavien kautta vyöryvä monenkirjava opetus saa päät sekaisin. Menestysteologia vetoaa köyhään kansaan, mutta se tuo rikkautta pääasiassa sitä julistaville saarnamiehille. Teologista selkeyttä tarvitaan.
  • Lähetystyöntekijöitä tarvitaan edelleenkin. Meillä on Etiopiassa tällä hetkellä Maria Karjalainen, Mika ja Tania Lehtinen, Mirjami Uusitalo ja Anna Vähäkangas.
  • Mekane Yesus -kirkko on syntynyt lähetystyön tuloksena. Nyt heidän visionsa on lähettää 500 lähetystyöntekijää seuraavan 10 vuoden aikana. Tulisiko sieltä lähetystyöntekijöitä jo Suomeenkin.

Ole siunattu ja siunaukseksi

Kristityillä on etuoikeus osallistua maailman evankelioimiseen ja Jumalan valtakunnan tulemiseen ihmisten elämään. Yksi lempivirsiäni on Maan ääriin asti Herra (424). Siinä pyydetään Jumalaa viemään valtakuntaansa eteenpäin. Virsi muistuttaa, että työntekijöitä ja uhrimieltä tarvitaan sekä kotijoukoilta että lähetystyöntekijöiltä. Rukous, taloudellinen tuki, työn esillä pitäminen on tärkeä osaa Jumalan missiota, jota toteutamme

Rakkaudella ihmisten parhaaksi ja Jumalan kunniaksi,

Mika Tuovinen
lähetysjohtaja
Suomen Ev.lut. Kansanlähetys


VANHAT KIRJEET. Vanhoja ystäväkirjeitäni löytyy täältä:
10/2018
9/2018
8/2018
7/2018
6/2018
5/2018
3-4/2018
Lokakuu 2017
Syyskuu 2017
Elokuu 2017
Lokakuu 2016
Syyskuu 2016
Elokuu 2016
Maaliskuu 2016
1/2016
Joulukuu 2015
4/2015
Elokuu 2015

Liity tästä Mika Tuovisen lähettäjärenkaaseen.

Ole Kansanlähetyksen lähetysjohtaja Mika Tuovisen työtoverina. Voit rukoilla ja lahjoittaa hänen työnsä mahdollistamiseksi. Olemme kiitollisia kaikista rukouksista ja lahjoituksista! Lahjoitustiedot:
Saaja: Suomen Ev.lut. Kansanlähetys
Tilinumero: FI14 5043 1920 0034 52.
Mikan viite: 6200 34773.
Keräysluvat: sekl.fi/maksuinfo

Jeesus kuoli meidän tähtemme

Lähettäjäpiirikirje 10/2018

Minulla on lähettäjärengas, joka tukee työtäni taloudellisesti ja rukouksin. Kirjoitan tällä tärkeälle ryhmälle säännöllisesti kirjeitä. Tässä otteita lokakuun 2018 kirjeestä. (Liity joukkoon!)

Tervehdys sinulle!

Tätä kirjoittaessa teen töitä kotona. Otin kaapin päältä laatikosta esiin kahvinkeittimen juhlistaakseni hetkeä kun saan kirjoittaa sinulle. Normaalisti meillä kotona kahvia ei juoda. Työpaikalla sitä kuluu. Nyt muumipappa-kahvikupin äärellä ajattelen kiitollisina teitä tuttuja ja tuntemattomia eri puolilla Suomea. Ihanaa kirjoittaa sinulle!

Syksyn työt ovat lähteneet käyntiin. Puheita, kirjoittamista, suunnittelemista ja palaveeraamista. Jatkuvaa muistuttamista itselle ja toisillekin, miksi teemme tätä ja näemme vaivaa: Jumalan kunnian, rakkauden ja evankeliumin sekä ihmisten pelastumisen tähden. Kohta alkaa valmistautuminen syksyn kahteen ulkomaanmatkaan. Juhlimme lähetystyömme puolivuosisataista uurastusta Etiopiassa ja Japanissa. On uskomattoman hienoa, että meillä kristityillä on Jumalan lahjana osallistuminen lähetykseen.

Varainhankintajuoksu Japanin lähetystyölle

Olen marraskuussa juhlimassa Japanin työmme 50-vuotista taivalta. Osallistun juoksuun, jossa kerätään rahaa Japanin evankelioimiseen ja Koben teologisen seminaarin työhön. Tule mukaan sponsoriksi lahjoittamalla euro tai jonkin muu summa juoksukierrokselta. Lue lisää www.suuressamukana.fi/mikajuoksee.

Opintomatka Turkkiin

Olen matkanjohtajana kevään opintomatkalla Turkkiin 27.4.-4.5.2019. Matkan hinta on 1190 euroa 1.12. mennessä ilmoittautuneille. Lisätietoja minulta s-postitse mika.tuovinen@sekl.fi tai puhelimella 044 5505899.

Maailman evankelioiminen – haaste ja etuoikeus jokaiselle kristitylle

Viimeksi Israelissa käydessäni bussi vei meidät Galilean järven äärellä Tiberiaksen kohdalla kohoavalle Arbelan vuorelle. Tämä on ehkä ollut vuori, jossa Jeesus antoi Matteuksen evankeliumin lopussa olevan lähetyskäskyn: Tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni (Matt. 28:16-20). Vuorelta on upeat näköalat.

Miksi Jeesus käski opetuslasten kiivetä korkealle? Ehkä vuori oli ollut heille tärkeä kohtaamisen ja rukouksen paikka. Ehkä Jeesus kaikkia kansoja korostaessaan halusi ihan sormellaan osoittaa, mihin kaikkiin ilmansuuntiin ja ihmisryhmien luokse apostolien on lähdettävä. Lännessä näkyi Seforis, hellenistisen sivistyksen ja roomalaisuuden keskus Galileassa. Pohjoisessa olivat syyrialaiset heimot, idässä ja etelässä Dekapoliksen kreikkalaiset alueet. Etelässä siinsi Samaria. Vuorelta ei näkynyt maailman ääriin asti, mutta tehtävä oli opetuslapsille selkeä: kaikki nämä kansat on tehtävä Jeesuksen opetuslapsiksi. Ja myös kansat, joista heillä ei ollut pienintäkään käsitystä.

Apostolien kuolemaa kuvaavat traditiot kertovat kymmenen heistä saaneen surmansa lähetysmatkoilla. He lähtivät liikkeelle. Ja viestikapula on nyt meillä.
Kirjoitin juuri julkaistavaan Suomen Teologisen Instituutin Iustitia-kirjasarjaan artikkelin lähetystyön tulevaisuudessa. Siinä kuvaan kohtaamiamme haasteita.

  1. Kirkkojen, lähetysjärjestöjen ja työntekijöiden tulee pitää esillä maailmanlaajaa lähetystehtävää sekä rukoilla ja toimia lähetystehtävän loppuun saattamiseksi.
  2. Lähetystyöntekijöiden lähettäminen on Jumalan antama malli lähetystehtävän toteuttamiseksi.
  3. Lähetystyössä emme saa hävetä evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta ja kutsua kasteeseen ja kirkon yhteyteen.
  4. Lähetystyössä tulee vahvistaa sekä kristittyjen yhteyttä että omaa hengellistä ja teologista identiteettiään.
  5. Jeesus korosti Pyhän Hengen voiman merkitystä lähetystehtävän toteuttamisessa. Luterilaisina tarvitsemme paneutumista Pyhän Hengen teologiaan ja pohtia sen merkitystä toimintatavoissamme.
  6. Eurooppa on lähetyskenttä. Avataan silmämme tyhjien kirkkojemme ja kokoustilojemme todellisuudelle. Pohditaan yhdessä, miten tavoitamme oma maanosamme evankeliumilla. Ei menetetä toivoamme!
  7. Lähetystyö on kutsu kärsimykseen ja omasta luopumiseen. Varojen uhraaminen lähetystyöhön on osa tätä kutsua.
  8. Tarvitsemme lähetysinspiraattoreita, jotka puhuvat niiden puolesta, jotka eivät tunne Jeesusta Kristusta.
  9. On katastrofi, että lähetystehtävä on kesken. Emme voi paeta vastuutamme.

Ole siunattu ja siunaukseksi

Sitoudun elämässäni lähetyskäskyn toteuttamiseen siinä tehtävässä missä olen. Iloitsen, ettei minun tarvitse olla yksin, vaan sinä olet tässä työssä tukenani.

Muista aina, että olet äärettömän arvokas! Jumala rakkaudessaan antoi oman poikansa kuolemaan sinun tähtesi. Maailman rahat, kullat ja hopeat ovat mitättömiä sen rinnalla, mitä sinusta on maksettu! Olet ihmeellinen!

Mika Tuovinen
lähetysjohtaja
Suomen Ev.lut. Kansanlähetys


VANHAT KIRJEET. Vanhoja ystäväkirjeitäni löytyy täältä:

9/2018
8/2018
7/2018
6/2018
5/2018
3-4/2018
Lokakuu 2017
Syyskuu 2017
Elokuu 2017
Lokakuu 2016
Syyskuu 2016
Elokuu 2016
Maaliskuu 2016
1/2016
Joulukuu 2015
4/2015
Elokuu 2015

Liity tästä Mika Tuovisen lähettäjärenkaaseen.

Ole Kansanlähetyksen lähetysjohtaja Mika Tuovisen työtoverina. Voit rukoilla ja lahjoittaa hänen työnsä mahdollistamiseksi. Olemme kiitollisia kaikista rukouksista ja lahjoituksista!

Lahjoitustiedot:
Saaja: Suomen Ev.lut. Kansanlähetys
Tilinumero: FI14 5043 1920 0034 52. Mika Tuovisen viite: 6200 34773.

Voit myös tehdä myös verkkopankissasi sopimuksen kuukausilahjoittamisesta.