Profetia sadonkorjuu ja herätys

Sadonkorjuun aika on nyt

Tämän päivän evankeliumitekstissä (Joh. 4:31–38) Jeesus kutsui opetuslapsia katsomaan työn mahdollisuuksia. Tämän tekstin lopussa on vielä kaksi näkyä sadonkorjuun ajasta. Jeesus sanoi:

”Te sanotte: ’Neljä kuuta kylvöstä korjuuseen.’ Minä sanon: Katsokaa tuonne! Vainio on jo vaalennut, vilja on kypsä korjattavaksi. Sadonkorjaaja saa palkkansa jo nyt, hän kokoaa satoa iankaikkiseen elämään, ja kylväjä saa iloita yhdessä korjaajan kanssa.” 

  1. Järki ehkä sanoo: Uskoontulojen ja herätyksen aika ei ole nyt. Se on joskus tulevaisuudessa (kylvöstä pitää odotaa neljä kuukautta) tai ei lainkaan.
  2. Jeesus sanoo: Katsokaa ympärillenne. Sato on valmista jo nyt!
  3. Kun vilja on valmis korjattavaksi, on kolme mahdollisuutta. A) Sato jää korjaamatta ja pilaantuu, B) Joku muu korjaa Jumalalle kuuluvan sadon, C) Jumalan sadonkorjaajat lähtevät liikkeelle ja kokoavat sadon Jumalan aittoihin.
  4. Tarvitaan sadonkorjaajia. Heidän tulee mennä sadon luokse, ihmisten lähelle ja kutsuttava heitä iankaikkiseen elämään. Sadonkorjuu vaatii vaivaa.
  5. Kysymys on jokaisen yksittäisen ihmisen ikuisuudesta.
  6. Tarvitaan kylväjiä ja leikkaajia.
  7. Ympärillämme on ihmisiä, jotka kaipaavat sitä, että joku kristitty tulee heidän luokseen ja ohjaa heidät Jumalan yhteyteen.
  8. Työn tarkoituksena on, että jokainen ihminen uskoo Jeesukseen Herranaan ja Pelastajanaan.
  9. Jumalan valtakunnassa kyse on yhteistyöstä ja yhteisestä ilosta! Älä väheksy tai estä toisia Jumalan pellolla työskenteleviä. Sadonkorjuu on ilojuhla!

NIILO YLIVAINION NÄKY

Tässä helmikuussa 2020 tulee 100 vuotta Niilo Yli-Vainion syntymästä. Hän näki 36-vuotiaana näyn, josta kerrotaan Mauno Saaren kirjoittamassa kirjassa Saarnaaja:

Nämä tapahtumat selvisivät minulle tavallaan jo vuonna 1956 Alajärvellä, kun seurakunnan rukoushuonetta rakennettiin. Olin sairas jo, 36-vuotiaana. Tuli ilmoitus, ”pääni näky”, ei ilmestys eikä uni, vaan näky, yöllä! 

Näin suunnilleen hehtaarin kokoisen viljavainion. Seisoin sen reunassa. Minulla oli halu ruveta sitä leikkaamaan, mutta vainio oli vihreä. 

Kuva katosi niin kuin filmi katoaa. 

Sitten ilmestyi sama vainio taas. Nyt se näytti kypsältä, mutta kun katsoin sitä, siinä oli ohdakkeita ja juolaa. Taaskin minulla oli tunne, että pitäisi ruveta leikkaamaan. 

Mutta tämäkin kuva katosi. 

Sitten tuli kolmas kerta. Pelto oli muuttunut kullankeltaiseksi. Sellaiseksi kuin pellon pitää leikkuuaikana olla. 

Taas kuva katosi ja tuli sitten neljännen kerran. Tuuli nousi, idästä, toi synkkiä pilviä, isoja lonkoja, ne laskeutuivat alaspäin. Minulle tuli tunne, että tulossa on hirmumyrsky. 

Juuri silloin lähtivät vanhanaikaiset vankkurit liikkeelle. Tuli miehiä, jotka nostivat hirmuisella kiireellä lyhteitä vankkureille, leikattua viljaa, pilvien alla, tuulessa, mustien pilvien alla. 

Siihen päättyi näky. 

Olin hereillä ja tajusin sellaisen päivän tulevan, jona Jumalan viljaa kootaan kiireesti, myrskyn alta, aivan samanlaisin vanhanaikaisin keinoin kuin aikaisemmin, kuin alkuseurakunnan aikana. 

Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, ajattelin, että herätys alkaa myöhään, niin että pelto on ja vilja on jo kasvanut ja ollut, leikkuuta on mietitty. Ja kun herätys alkaa, se alkaa nopeasti, ihmein, merkein ja tunnusteoin. Sen vuoksi se etenee niin, että kuuroille ei tarvitse huutaa. Ei tarvitse temppuilla eikä keksiä konsteja, ei tarvitse kuin antaa mennä, vanhanaikaisilla vankkureilla, ei tarvitse kuin vain julistaa evankeliumia Jeesuksesta.

SISAREN NÄKY

Evankelistojen yhteyspäivillä jokunen vuosi sitten eräs uskonsisar kertoi näystään. Tämä löytyy myös netistä:

”Kolmannen näyn sain kotona 28.7.2014 kuunnellessani David Lyne Morrisin laulua: ”The Holy Spirit of God.” Olin näyssä itsekin mukana. Seisoin viljavainion äärellä. Viljavainio oli selkeästi rajattu. Oli lämmin syysilta ja viljavainio oli täynnä kypsää, punertavanruskeaa viljaa. Vilja oli niin kypsää, että se helimöi. Lämmin syystuuli puhalsi viljavainion päällä laskevan ilta-auringon lämmössä. Hyvin erikoista oli se, että tuon kuuntelemani laulun sävel ja rytmi liittyivät Pyhän Hengen tuuleen sen huojuttaessa kypsää viljaa. Herran henki liikkui viljavainion päällä. Jeesus Kristus seisoi minua vastapäätä viljavainion toisella puolella. Hänellä olivat kädet levällään. Minulla oli käsisirppi kädessä. Leikkasin viljaa. Vierelläni oli muutamia muitakin elonleikkuussa korjaamassa kypsää satoa. Jeesus katsoi meihin ja hymyili. Yht ́äkkiä meitä viljanleikkaajia olikin niin paljon, että pystyimme etenemään rintarinnan pellolla niin, ettei pellolle jäänyt yhtään aukkoa. Etenimme rauhallisesti, systemaattisesti vierekkäin viljaa leikaten. Aina välillä joku meistä keskeytti viljaleikkuun, pysähtyi ja suuntasi katseensa Jeesukseen Kristukseen. Viljaleikkaaja sai Jeesukselta voimaa, iloa ja rauhaa jatkaa taas työtään elovainiolla. Tämän jälkeen viljaleikkaaja jatkoi taas työtään.”

ROHKAISUA ELÄMÄÄN!

Moni rukoilee Suomen ja sukulaistensa puolesta! Sitä on syytä jatkaa innokkaasti! Samalla heille tulee antaa Jumalan sanaa luettavaksi tai kuultavaksi, sillä se synnyttää uskon. Minä olen tilannut sukulaisille Uusi Tie -lehteä.  

Jumala haluaa pelastaa. Siksi hän kutsuu viljanleikkaajia sadonkorjuuseen. Sadonkorjuussa tarvitaan yhteistyötä tarvitaan. Onko käsillä ihmiskunnan viimeisen elonleikkuun aika? En tiedä. Mutta tämä on ainoa aika jokaiselle tällä hetkellä elävälle.

Monin paikoin sato on valmistunut korjattavaksi.

Hilja Aaltonen sanoittaa asian runossa Kysytkö palvelushintaa seuraavasti:

Riemuiten astukaa työhön, varisee vaipuvat tähkäpäät.

Päivä jo painuvi yöhön, illan hämyssä vielä näät korottaa kortta arasti hiljaa, korjata Jumalan viljaa.

Herramme Jeesus näki ihmisten tarpeet. Työtä oli mielettömästi, ja he olivat kuin paimenta vailla oleva lammasjoukko. Hän kutsui opetuslapsiaan – meitä! – katsomaan sadon paljoutta ja rukoilemaan sadonkorjaajia!

Kun hän näki väkijoukot, hänet valtasi sääli, sillä ihmiset olivat näännyksissä ja heitteillä, kuin lammaslauma paimenta vailla. Silloin hän sanoi opetuslapsilleen: ”Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. Pyytäkää siis herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen.”

Jeesus, Matteus 9:36-38

Kun katsot ympärilläsi olevia väkijoukkoja, mitä sinä näet? Mitä sinä teet?

Vastaa