Avainsana-arkisto: armo

50 vuotta armoa

Siunausten saattamana

En osaa kuvitella hienompaa asiaa tässä maailmassa kuin tuntea kolmiyhteinen Jumala Jeesuksen kautta. Se oli ihanaa jo nuorena. Ja mitä enemmän ikää ja elämänkokemusta tulee, sitä ihmeellisemmältä se maistuu. Jeesus ja kaikki hänen mukanaan tuomansa siunaukset kuuluvat minulle vieläkin.

Parasta aikaa

Synnyin tähän maailmaan maaliskuisena pitkäperjantaina viisikymmentä vuotta sitten. Sain viettää hienot syntymäpäiväjuhlat ystävien ja työtovereiden kesken (jälkimmäiset ovat myös edellisiä). Jokainen hetki on Jumalan armoa. Olen saanut elää rikasta elämää, nauttia läheisten seurasta, tehdä mielekästä työtä ja olla teidän monen ystävä. Onko viisikymppinen vanha? 30 vuotta sitten olisin sanonut, että kyllä on! Nyt viisikymppiset tuntuvat paljon nuorekkammilta. Totuus on kuitenkin se, että ihmisen parasta aikaa on parasta aikaa.

Jeesus lahjana ja esimerkkinä

Jeesus on meille ennen kaikkea lahja. Mutta hän on myös esimerkki Jumalan tahdon mukaisesta elämästä. Koska olemme siirtymässä yhä enemmän työssämme yksittäisten tukijoiden varaan, minua on puhutellut se, että Jeesus halusi olla muiden henkilöiden lahjoitusten varassa. Hänelläkin oli oma lähettäjärengas (Luukas 8:3). Se ei ollut hänestä varmaankaan nöyryyttävää vaan hän halusi antaa toisille mahdollisuuden olla varoillaan työssä mukana. Uskon, että hän halusi antaa myös esimerkin seuraajilleen. Jeesukselle itselleen ei olisi ollut mikään ongelma tehdä ihmeitä, joilla olisi huolehtinut elannostaan. Tai ehkä suurin ihme on tämä hänen osoittamansa malli!

Tule mukaan!

Tässä on otteita heinäkuun 2017 kirjeestäni. Laitan kirjeitä tulemaan kaikille, jotka haluavat olla työtoveruudessa evankeliumin hyväksi. Voit tilata kirjeen sähköpostiisi tai postilaatikkoosi. Lue lisää klikkaamalla tästä: Tervetuloa mukaan!


Yllä olevan kuvan on ottanut Philippe Gueissaz 50-vuotissyntymäpäivänäni.

Rukous ja tuhkakeskiviikko

Minä ja Me tuhkakeskiviikkona

Vanhan synnintunnustuksen lause ”Minä vaivainen syntinen” kääntyy helposti muotoon ”Sinä vaivainen syntinen”. Meidän on tehtävä parannusta omista synneistämme ihan minä-muodossa.

Synnintunnustus kansan puolesta

Raamatussa on esikuvia myös me-muotoiseen synnintunnustukseen. Nehemian ja Danielin kirjoissa kuvataan rukouksia, joissa tunnustetaan kansan synnit.  Jumalan aloittaessa uutta, hän kutsui kansan rukoukseen ja syntien tunnustamiseen. Danielin ja Nehemian rukouksessa ei osoiteltu toisten syntejä vaan sanottiin: ME olemme tehneet syntiä! Synniksi mainitaan erityisesti se, ettemme me noudattaneet Jumalan sanaa. Kahden edellä mainitun Vanhan testamentin henkilön mobilisoimasta rukouksesta alkoi kansan uusi parempi vaihe.

Rukoilijoita ja syntien tunnustajia kansan puolesta tarvitaan tänäänkin. Viime viikkoina olen havainnut rukouselämän vilkastumista maamme puolesta. Eilen Facebook-viestissäni (katso linkki oikealta) kirjoitin Gerda Rytin rukoushaasteesta Suomen puolesta aina kun radiossa kello 12 soi Turun tuomiokirkon kellot.

Pimeydestä maailman valoksi

Miksi tämä minun ja meidän synti pitäisi tunnustaa? Raamatun mukaan katumus ja syntien tunnustaminen on tie anteeksiantoon. Synnin syvyyttä ja sen kaikkia ulottuvuuksia yksittäisen ihmisen ja yhteiskunnan elämässä emme varmaan koskaan pysty käsittämään. Vanha testamentti kertoo Jumalan hävittäneen synnin tekemisen tähden kaupunkeja ja kansoja. Synti on historian aikana tuonut monenlaista kirousta tekijälleen ja ympärilleen. Se tekee meistä hengellisesti kuolleita ja johtaa ikuiseen kadotukseen. Synnillä on kauheat seuraukset, joista näemme nyt vain murto-osan. Synnin ja sen seurausten voittamiseksi Jumala itse tuli ihmiseksi. Voittajan eli Jeesuksen nimi ja veri tuo voiton synnin verkoista ja seurauksista. Jeesuksen tähden uskallamme kohdata oman pahuutemme ja syntisyytemme ja astua pimeydestämme valoon.

Ja tällaisia valoon uskaltautuneita Jumala lähettää maailmaan rukoilemaan, todistamaan ja palvelemaan.  Miksi tällaisia? Koska toisenlaisia ei ole. Ja jos heitä olisi, he eivät osaisi astua toisen vierelle ja kertoa mitä Jeesuksen löytäminen ja Jumalan armo tarkoittaa.

pixabay_bykst_hand-1106917_640

Meillä on erilaisia armolahjoja

Saarna Radio Dein Raamattubuffet-ohjelmassa 17.1.2016

Room. 12: 6–16 / Jeesus ilmoittaa jumalallisen voimansa

Meillä on saamamme armon mukaan erilaisia armolahjoja. Se, jolla on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan kuin hänellä on uskoa. Palvelutehtävän saanut palvelkoon, opetustehtävän saanut opettakoon, rohkaisemisen lahjan saanut rohkaiskoon. Joka antaa omastaan, antakoon pyyteettömästi; joka johtaa, johtakoon tarmokkaasti; joka auttaa köyhiä, auttakoon iloisin mielin.
Olkoon rakkautenne vilpitöntä. Vihatkaa pahaa, pysykää kiinni hyvässä. Osoittakaa toisillenne lämmintä veljesrakkautta, kunnioittakaa kilvan toinen toistanne. Älkää olko velttoja, olkaa innokkaita, palakoon teissä Hengen tuli, palvelkaa Herraa. Toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä, rukoilkaa hellittämättä. Auttakaa puutteessa olevia pyhiä, osoittakaa vieraanvaraisuutta. Siunatkaa niitä, jotka teitä vainoavat, siunatkaa älkääkä kirotko. Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.
Olkaa keskenänne yksimielisiä. Älkää pitäkö itseänne muita parempina, vaan asettukaa vähäosaisten rinnalle.

Armo kaiken lähtökohtana

Paavali kirjoitti: ”Meillä on saamamme armon mukaan erilaisia armolahjoja”. Voimme tutkia armoa teoreettisesti sekä pitää siitä paljon raamattutunteja. Minulle armo ei ole vain teoriaa vaan se on muuttunut vuosien varrella tärkeäksi uskoni kulmakiveksi. Mitä kauemmin olen ollut uskossa, sitä enemmän tarvitsen armoa.

Luulin joskus, että kun kasvan uskossa, rukoilen runsaasti, ahmin Raamattua, sitten alan pikku hiljaa tekemään Jumalan valtakunnan urotöitä omilla hengellisillä lihaksillani. Ajattelin, että teen vähemmän syntiä ja häiritsen siis vähemmän Jeesusta syntien anteeksiantajana. Tarvitsen siis vähemmän armoa.

Totuus on ollut toinen. Tarvitsen armoa enemmän ja enemmän. Ja suurta onkin suostua Jumalan armollisen työn kohteeksi. Ensin Jumalan suuresta armosta minä näin Jeesuksessa oman pelastajani. Sitten Jumalan armo vaihtoi katselusuuntaa. Armo alkoi näyttää totuutta itsestäni. Armon vuoksi uskallan myöntää oman syntisyyteni ja pahuuteni. Myös se, että olen pappi ja hengellisessä työssä on Jumalan armoa. Jumala on antanut sisäisen kutsun ja halun tähän työhön. Paavali kirjoitti, että armosta kristitty saa myös erilaisia armolahjoja.

Armosta lahjaksi

Tuossa suomenkielisessä sanassa armolahja on kaksi osaa. Molemmat viittaavat samaan. Armo kertoo, että saan jotain ilman ansiotani. Lahja viittaa siihen, että antaja on joku toinen; minulla on lahjan vastaanottajan rooli. Armolahjojen antaja on Jumala, siksi niitä ei tarvitse pelätä. Hyvä Jumala ei anna lapsilleen huonoja ja vaarallisia lahjoja.

Saarnatekstissämme roomalaiskirjeen 12. luvusta on kaksi osaa. Ensin Paavali kehottaa käyttämään seitsemää armolahjaa. Toiseksi hän antaa napakoita ohjeita kristilliseen elämään.

Seitsemän armolahjaa

Paavali mainitsee tässä seitsemän armolahjaa: profetoiminen, palveleminen, opettaminen, rohkaiseminen, antaminen, johtaminen ja köyhien auttaminen.

Profetoiminen

Profetoiminen on Raamatussa monipuolinen lahja. Se on yleensä Jumalan rakentavaa, rohkaisevaa ja kehottavaa puhetta koko seurakunnalle tai yksittäiselle ihmiselle, jotta näemme itsemme ja tilanteemme Jumalan sanan valossa oikein. Profetia voi liittyä myös tulevaisuuden tapahtumien kertomiseen. Kaikki oikeat profeetat ja profetiat ovat Raamatun sanan kanssa yhteensopivia.

Palveleminen

Palveleminen mainitaan tässä armolahjana. Lahjan saanut näkee muita selvemmin ympärillään tilanteet, missä pitää tarttua käytännön tehtäviin ja tekee sen iloiten.

Opettaminen

Opettamisen armolahjan saanut kykenee opettamaan siten, että toiset saavat hengellistä ravintoa, saavat lisää tietoa ja uusia näkökulmia Jumalan sanaan sekä halun toteuttaa sitä arjessaan. Opettamisen armolahjan saaneen tulee itse opiskella jatkuvasti Jumalan sanaa.

Rohkaiseminen

Rohkaisemisen armolahjan omaava kykenee kehottamaan ja innostamaan hihojen käärimiseen ja toimintaan. Sielunhoidossa lahjan saanut rohkaisee kestämään vaikeuksia ja luottamaan Jumalaan.

Antaminen

Antamisen armolahjan saanut antaa iloiten aikaa, voimia ja varoja Jumalan valtakunnan työhön. Lahjan saanut antaa myös silloin kun se vaatii häneltä uhrautumista ja tuo epämukavuutta.

Johtaminen

Johtamisen armolahjan saanut pystyy ohjaamaan ihmisiä, työyhteisöjä ja joukkoja Jumalan antamia tavoitteita kohti. Hän saa myös vapaaehtoiset toimimaan oikeiden tavoitteiden hyväksi.

Köyhien auttaminen

Köyhien auttamisen armolahjan saaneen veri vetää hyljeksittyjen, vähäosaisten ja köyhien seuraan. Hän kulkee kärsivän rinnalla.

Puhe ja palvelu

Paavalin mainitsemista armolahjoista kolme liittyi puhumiseen ja neljä käytännön työhön. Jumalan valtakunnan perinteisin etenemismuoto jo luomisesta alkaen on ollut puhe. Mutta Jumala antaa myös armolahjoja joilla toisten ihmisten jokapäiväinen elämä helpottuu. Eräs raamatunopettaja sanoi, että on olemassa vessanputsaajan armolahja. Joku kuulija loukkaantui tästä. Opettaja sanoi: ”Menepäs käymään Venäjällä. Silloin toivoisit, että seurakunnassa olisi yksi kielilläpuhuja vähemmän ja yksi vessansiivooja enemmän.”

Armolahjat ja kutsumus

Raamattu kehottaa tavoitteleman ja rukoilemaan armolahjoja. Oma kutsumuksemme ja armolahjamme löytyy usein sieltä, missä näemme jonkin suuren tarpeen. Kun Jumala on avannut meidän silmämme näkemään oman tehtävämme, saatamme ihmetellä ja arvostella muita, jotka eivät ymmärrä juuri tätä tärkeää asiaa samalla tavalla. Meidän tulee oivaltaa, että tässä on minun tehtäväni. Muilla on omat askareensa.

Ohjeita kaikille kristityille

Jumala antaa uskoville erilaisia armolahjoja. Seuraavaksi Paavali luettelee pitkän listan asioita, jotka kuuluvat kaikkien kristittyjen arkielämään. Ne tekevät minkä tahansa yhteisön kukoistavaksi ja vetovoimaiseksi. Meidänkin aikamme ihmiset kaipaavat tulla huomioiduksi ja rakastetuksi.

  1. Tässä päivän saarnatekstin opetuksista vielä koottuna kymmenen jumalallista ohjetta.
  2. Käytä armolahjojasi. Ja rohkaise muita niiden käyttämiseen. Monet kristityt ovat arkoja ja ujoja oman lahjansa käyttämiseen.
  3. Ole kestävä ahdingossa, vaivassa ja vainoissa. Syntiinlankeemuksen jälkeinen aika on Jumalan kansalle monien vaikeuksien ja jopa vainojen aikaa. Silloinkin Jumalan kansa todistaa sekä sanoin että elämällään.
  4. Siunatkaa vastustajia ja vainoajia. Kun sinä kohtaat niitä jotka vastustavat kristittyjä ja evankeliumin levittämistä, rukoile heidän puolestaan ja siunaa heitä.
  5. Päätä rakastaa kaikkia ihmisiä ja kaikkia kristittyjä. Eivät perheenjäsenet ole kaikesta samaa mieltä. Joskus sisko tai veli tekee tai sanoo jotain häntä itseään, toisia tai perhettä vahingoittavaa. Vaikeudet voivat vahvistaa perheen yhteyttä. Osoita lämmintä veljesrakkautta, kunnioita toisia kristittyä. Kunnioita heitä myös silloin, kun he antavat palautetta, että itse olet toiminut väärin.
  6. Ole innokas hyvän tekemisessä. Katso ympärillesi ja pohdi kenet voisit tänään yllättää hyvällä teolla.
  7. Anna hengen tulen palaa. Ole esikuva Raamatun tutkimisessa, rukouksessa ja kristittynä elämisessä. Tuli luo lämpöä, valoa ja turvaa ympärilleen. Ole tällainen tuli, joka vetää ihmisiä kylmästä ja pimeästä luokseen lämmittelemään ja sytyttää heidät samankaltaisiksi.
  8. Valitse palveleminen elämänasenteeksi. Joskus sopimuksia tehdessä etsitään ratkaisua, jossa molemmat voittavat. Silloin saatetaan käyttää englanninkielistä sanaparia: win-win. Kun palvelemme Jumalan mielenlaadulla, emme etsi tällaista win-win tilannetta, vaan palvelemme toisia vaikka itse emme saisi mitään. Tämäkin on radikaalia kristillistä rakkautta!
  9. Älä pidä itseäsi muita parempana. Näet monenlaisia ihmisiä, ehkä asetat heitä heidän ulkonäkönsä, työnsä, opiskelujensa, älykkyytensä, mielipiteittensä vuoksi lokeroihin. Jeesus ei vetäytynyt pois hyljeksittyjen luota ja tällä tavoin pitänyt itseään muita parempana.
  10. Mene lähelle toisia. Saarnatekstissä annetuissa käytännön elämän ohjeissa kehotetaan menemään niin lähelle toisia, että voimme iloita iloitsevien kanssa ja itkeä itkevien kanssa. Me kristityt olemme monesti niin kiireisiä ja itsekkäitä, että meillä ei ole aikaa tutustua toisiin. Siksi myös evankeliumi ei mene toivotulla tavalla eteenpäin. Jospa meillä olisi aikaa ja voimia tutustua, ystävystyä ja jakaa elämäämme, itkeä ja nauraa toisten kanssa.

Armo on kaiken lähtökohta. Usko Jeesukseen tuo Jumalan armon elämäämme. Jeesus on kuolemallaan ja verellään hoitanut sinun asiasi kuntoon Jumalan edessä. Usko Jeesukseen välittää sinulle koko pelastuksen, syntien anteeksiantamisen, täydellisen Jumalalle kelpaavuuden ja pääsyn taivaaseen. Ota se vastaan, ettei se jää kohdaltasi turhaksi.

Kaikki edellä mainittu on Pyhän Hengen vaikutuksen tulosta. Kristikunta Suomessa ei kaipaa vain puhujapöntöissä loistavia esiintyjiä vaan joukkoliikettä, jossa tämänkaltainen rohkea lähelle ihmistä menevä kristillisyys vaikuttaa kirkoissa ja sen seinien ulkopuolella. Tarvitaan niitä, joilla on aikaa olla ihmisten kanssa ja tuoda sinne teoillaan helpotusta ja rakkautta sekä todistus pelastavasta evankeliumista.

Aamen.

Tämä saarnani tuli Radio Dein Raamattubuffet ohjelmassa 17.1.2016. Saarna on kuunneltavissa avaimia.net -sivulla, jossa on paljon raamattuopetusta, puheita ja saarnoja.

evankeliumi

Elämän vesi ei vähene jaettessa.

Esittelen evankeliumia. Kuitenkin se on tarkoitettu ennen kaikkea julistettavaksi, jotta kuulijassa syntyy usko.

Analysoin elämän vettä ja Raamatun sanomaa. Mutta se on tarkoitettu ennen kaikkea välitettäväksi juotavaksi janoiselle.

Puhun kadotetuista. Se on helpompaa kuin puhua kadotetuille.

Pelastun itse armosta. Miksi panttaisin armon sanomaa enkä jakaisi sitä muille?


Urho Muroma uskoontulo

Kaksi kääntymystä

Urho Muroma (1890-1966) oli pastori ja herätyssaarnaaja. Kirjassa Pelastuksen perustus, löytyy Muroman hartaus- ja opetuskirjoituksia. Tässä pieni ote hänen kirjoituksestaan Kaksi kääntymystä.

”Jokaisen Jumalan ihmisen elämässä täytyy tapahtua kaksi kääntymystä. Ensimmäinen, jolloin hän kääntyy jumalattomasta hurskaaksi, ja toinen, jolloin hän kääntyy hurskaasta jumalattomaksi. Sillä useasti ensimmäinen kääntyminen jumalattomasta hurskaaksi on kääntymistä maailman ihmisestä fariseukseksi. Ihminen näet luulee, että kun hän on saanut uudestisyntymisen armon, on hän samalla tullut jollain lailla paremmaksi itsessään, eikä huomaa, että hän on ainoastaan tullut paremmaksi Kristuksessa. Näin voi helposti hänen vanha ihmisensä omistaa itsellensä kaiken sen armon ja siunauksen, minkä Jumala uudestisyntymisessä on ihmiselle antanut. Yhtenä selvänä osoituksena tästä on se, että hän saa ihmeellisen tuomiomielen ei ainoastaan ”tämän elämän lapsia” kohtaan vaan vieläpä usein heikkoja uskovaisiakin kohtaan. Hän eksyy käyttämään Jumalalta saamaansa armoa oman itsensä korottamiseksi ja tehostamiseksi.”

”Mutta tämänlaatuinen mieli ei suinkaan ole Jeesuksen Kristuksen mieli, sillä hän, vaikka oli täysin puhdas, pyhä ja synnitön, tunsi aina suurta rakkautta ja osoitti elävää ymmärtämystä syvimmällekin langennutta syntistä kohtaan. Mutta sangen harvoin tapaa Jumalan omia, joitten kristillisyyttä leimaisi tämä mieli. Paavali oli yksi niistä, mutta hän olikin kristittynä kokenut uuden kääntymyksen. Tullessaan uskoon oli hänelläkin varmaan korkeat käsitykset itsestään, mutta ennen pitkää Herra vei hänet niin syvään itsensä tuntemiseen, että hänen täytyi sanoa: ”Olen halvin apostoleista, huonoin pyhistä ja suurin syntisistä”.

Lue loppuun

tallinnassa2

Kahdenlaista armoa

Tänään on käsitelty – ja asioita päätetty – Japania, Kyprosta, Kreikkaa, Saksaa, Etiopiaa, kehitysyhteistyötä, ihmiskaupan vastaista työtä, jumalanpalvelusten striimausta, Turun kansanlähetyspäiviä, kirkkojen ekumeenisia suhteita, haastateltu tulevaa työntekijää, valittu virsiä äitienpäivän jumalanpalvelukseen, luettu raportteja, pohdittu budjettia, kärsitty huonoa omaatuntoa tekemättömistä jutuista, istuttu Jukan ja Mikaelin kanssa, soiteltu ulkomaille, morjestettu tilintarkastajia. Tätäkin se hengellinen työ on. Paljon puhetta ja istumista. Ja kahvia.

Ristiriita evankelioimis- ja lähetysjärjestössäkin tulee usein siitä, että me puhumme työssämme usein kadotetuista, mutta ei ole aikaa puhua kadotetuille.

Rukoilethan piispojen, kirkkoherrojen, pappien, järjestöjohtajien, piirijohtajien, nuorisotyöntekijöiden, lapsityöntekijöiden, diakonien, nuorisotyöntekijöiden, talousjohtajien, hallintojohtajien, sihteerien, assistenttien, päälliköiden, evankelistojen, apostolien, profeettojen ja muiden puolesta.

Että kaiken kiireen keskellä emme unohtaisi, miksi vaivaa näemme.

Iloitsen, että nyt illan tullen Jumala antaa levon sielulle ja ruumiille sekä ihmeellisesti ravitsee sisintä. Jumala vuodattaa kiitollisuutta sydämeen: saan olla mukana Jumalan suuressa suunnitelmassa ihmisten auttamiseksi ja pelastamiseksi.

Olen saanut kahdenlaista armoa.

Armosta pelastuksen. Sekä armosta taakan, joka on kutsumuksen kokoinen.

Mitä on armo?

”Kristinusko ei ole sitä, että hyvät ihmiset yrittävät pinnistellä vielä paremmiksi.”

Pari vuotta sitten löysin Tullian Tchividjianin. Tämä Billy Grahamin lapsenlapsi löytyi internetistä, josta olen tilannut muutamia hänen kirjojaan.

Tullian on pohdiskelut erityisesti armon olemusta ja merkitystä. Kirjoitusote kertoo, että myös uskonpuhdistaja Martti Lutherin painiskelut armon kanssa ovat Tullianille tuttuja.

Uusi Tie on kustantanut Tullian Tchividjianin kirjan One Way Love suomeksi. Kirjan nimi on Yksisuuntaista rakkautta. Armoa uupuneille.

Tullian kirjoittaa muun muassa näin:

”Kristinusko ei ole sitä, että hyvät ihmiset yrittävät pinnistellä vielä paremmiksi.”

No mitä kristinusko sitten on? Kristinusko on ihmiseksi tulleeseen Jumalaan Jeesukseen uskomista ja hänen ystävyydestään iloitsemista.

Tai niinkuin Tullian Tchividjian kirjoittaa:

”Usko Jeesukseen on ilouutinen pahoille ihmisille, jotka jatkuvasti epäonnistuvat yrityksissään olla hyviä.”

Tullian korostaa, että kristinuskon ydin on kertomus yksisuuntaisesta rakkaudesta: Jumala rakastaa ihmistä.

Tullian puhuu kyllä myös kaksisuuntaisesta rakkaudesta. Myös ihminen voi rakastaa Jumalaa. Mutta meidän rakkautemme ei ole armon edellytys. Jumalan yksisuuntainen rakkaus on tärkein.

Jos jokin niin armon kokeminen herättää myös ihmisen rakkauden Jumalaan. Mutta armo ei vaadi sitä. Armo tulee myös niille, jotka ovat rakastamiseen kykenemättömiä.

Armopuheen ongelmia

Kristillisen armopuheen yksi suurimmista ongelmista on se, että armo irroitetaan Kristuksen sovitustyöstä. Armoa luullaan automaattiseksi lahjaksi kaikille. Sitä se ei ole. Jumala armahtaa ihmisen silloin kun hän uskoo Jeesukseen. Missä uskoa Jeesukseen ei ole, ei ole myöskään Jumalan armoa. Raamattu sitoo armon, uskon ja Jeesuksen toisiinsa.

Toinen ongelma on se, että armo liitetään tunnetiloihin ja kokemuksiin. Kuitenkaan armo ei ole riippuvainen tunteistamme. Armo on oikeudellinen käsite. Jumala on päättänyt antaa armon jokaiselle, joka uskoo Jeesukseen. Meidän tunteillamme ja kokemuksillamme ei ole merkitystä. Tärkeintä ei ole meidän sydämessämme tapahtuva armon kokeminen vaan Jumalan edessä – Jumalan sydämessä – tapahtuva ihmisen armahtaminen. Kun Jumala armahtaa, taivaan ovi avautuu.

Kirja on vielä lukupöydällä. Kaksi lukea jäljellä. Yksisuuntaista rakkautta on lukemisen arvoinen. Radikaalin armon kirja!


 

Varoitus: kirjan lukeminen voi muuttaa elämää ja opittuja luuloja kristinuskosta.


 

Yksisuuntaista rakkautta - Armoa uupuneille

Annetaanko armo väärille ihmisille?

Olen lukemassa Tullian Tchividjianin kirjaa Yksisuuntaista rakkautta (englanniksi One Way Love). Kirjassa tarjoataan armoa uupuneille.

Tullian Tchividjian on pastorina ottanut tehtäväkseen perehtyä syvällisemmin armoon. Kirja sisältää hyviä uutisia jokaiselle kristitylle.

”Armo ei vaadi mitään. Se vain antaa. Ja meidän näkökulmastamme aivan vääränlaiset ihmiset saavat osakseen armoa. Luemme siitä yhä uudestaan evankeliumeissa: Jeesus antaa aina väärille ihmisille – prostituoiduille, veronkantajille, puolirotuisille. Jeesus kutsuu lämpimin sanoin luokseen oman aikansa räikeimmin syntiset ihmiset. Armo on jumalallista röyhkeyttä, joka ei piittaa mistään varoituksista. Armo ei pelaa varman päälle tai kerää säästöön. Armo on huimaavan avokätistä, epämukavan valikoimatonta.”

Tämä tekeekin armosta vaikean. Sitä on vaikea uskoa omalle kohdalle, koska Jumalan armon vastaanottaminen on oman epäonnistumisen myöntämistä. En pysty toteuttamaan Jumalan täydellistä tahtoa. Tarvitsen hänen armonsa, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.

Armo on vaikea pala myös hurskaille, joiden päätä huimaa kun suuret syntiset saavat armosta täysin samanlaisen pelastuksen ja kaikki muut Jumalan lahjat ja siunaukset mitä heillä itsellään on.

Armo ei ole lainkaan helppo juttu. Mutta sitä me tarvitsemme.

Palveleminen ja ansaitsematon armo

Ansaitsematon armo

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:

”Jos teillä on palvelija kyntötöissä tai paimenessa, niin ettehän te hänen kotiin palatessaan sano: ’Käy pöytään, saat heti ruokaa.’ Ei, te sanotte: ’Laita minulle syötävää, vyötä vaatteesi ja palvele minua sen aikaa kun syön ja juon. Sitten saat sinä syödä ja juoda.’ Ei palvelija siitä saa kiitosta, että hän tekee, mitä hänen tulee tehdä. Niinpä tekin, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän tulee tehdä, sanokaa: ’Me olemme arvottomia palvelijoita. Olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään.’” (Luuk. 17:7-10)

Yksi aikamme suurimpia harhaoppeja on ajatus, että Jumala hyväksyy meidät sellaisina kuin me olemme. Kristinuskon ydinsanoma on kuitenkin siinä, että Jumala hyväksyy meidät Kristuksen sovituskuoleman tähden. Ei sen tähden, mitä me olemme itsessämme.

Vertauksessa kerrotaan maatilalla työskentelevän orjan isännästä. Jeesus asettaa opetuslapset isännän asemaan: Kun palvelijanne tulee töistä, te ette pyydä häntä istumaan sohvalle katselemaan televisiosta lempiohjelmaa ja tarjoa hänelle sipsejä tai jäätelöä.

Näin ei ole tapana toimia. Isäntä odottaa, että kun palvelija tulee pellolta, isäntä saa ensin ruokansa. Lopulta kun palvelija on tehnyt kaiken vaadittavan, hän voi syödä itsekin.

Tämä oli ihan tavallinen käytäntö. Isännällä ja palvelijalla, orjalla, oli suuri ero. Palvelija oli isännän omaisuutta. Isäntä oli ostanut hänet tai saanut hänet omaisuudeksi jollain muulla tavoin.

Palvelija ei kuitenkaan ollut arvoton. Häntä ei kannattanut kohdella huonosti. Lahjakkaat koulutettiin tärkeisiin tehtäviin.

Vertaus muistuttaa meitä isännän ja palvelijan suuresta erosta. Kun palvelija on tehnyt kaiken työnsä, hän ei odota isännältä erityispalveluksia.

Ansioton palvelija

Vertaus ei pääty tähän. Alussa opetuslapset olivat isännän asemassa. Jeesus sanoi: ”Jos teillä on palvelija kyntötöissä”. Lyhyt vertaus kääntyy loppua kohden ylösalaisin.

Jeesus ei puhu opetuslapsista isäntinä ja herroina vaan palvelijoina. ”Niinpä tekin, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän tulee tehdä, sanokaa: ’Me olemme arvottomia palvelijoita. Olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään.’”

Jeesus ikään kuin sanoo: ”Isännällä on etuoikeuksia. En kutsu teitä nauttimaan niistä. Tässä vertauksessa on isäntä ja palvelija. Haluan, että otatte näistä kahdesta esikuvaksenne palvelijan.”

Tämän on täytynyt kuulostaa radikaalilta opetuslasten korvissa. He ovat löytäneet Messiaan, Vapahtajan. He tuntevat henkilökohtaisesti Jeesukseen. He voisivat saada häneltä nimikirjoituksen ja käydä yhdessä syömässä. He varmaankin ajattelivat, että tulevaisuus on turvattu. Jeesuksen kanssa saamme ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa.

Totuus oli toinen. Opetuslapset saivat jatkuvasti Jeesukselta muistutuksia, että Herran seuraaminen ei vie maalliseen kunniaan ja maineeseen. Jeesuksen seuraaminen on ristin tietä. Te olette palvelijoita, orjia. Jeesus vie valtakuntansa voittoon aivan toisella tavalla kuin ihmiset yrittävät pönkittää omia maallisia valtakuntiaan.

Entä me? Paljonko Jumala on meille velkaa?

Tämän vertauksen opetus on katkeraa kalkkia nieltäväksi.

Kuinka usein käymmekään Jumalan kanssa kauppaa.

Kun annamme varoja lähetystyöhön, haluamme ehkä vastapalveluksi ylimääräisiä siunauksia ja menestystä.

Hengellisen työntekijä ja vastuunkantaja myös kyntää, paimentaa ja palvelee Jumalan sanalla. Paljonko Jumala on velkaa tehdystä työstä?

Mitä Jumala on meille velkaa kun rukoilen, vastustan kiusauksia, menen kirkkoon, teen hyvää, noudatan kymmentä käskyä? Saanko siitä jonkin kunniamaininnan Jumalalta? Vai teinkö vain sen, mitä minun ihmisenä ja kristittynä tulikin tehdä?

Mitä Jumala on meille velkaa? Ei mitään. Emme voi ostaa Jumalan siunauksia. Kaikki tulee lahjana ja armosta.

Itse asiassa kaikki mitä omistamme, on Jumalan lahjaa. Jopa ilma jota hengitämme. Se, että olemme syntyneet tähän maailmaan, on lahjaa. Samoin kaikki meidän kykymme, rahamme, aikamme. Kaikki on lahjaa.

Elämäni kuuluu täydellisesti Herralle. Ja kaikki se mitä minulla on. Miksi kuitenkin usein toimin ikään kuin kaikki olisi minun omaani? Ja kun Jumala on antanut meille kaiken ikään kuin hän olisi meille vielä jotain velkaa.

Arvoton palvelija ei ole koskaan armoton palvelija

On usein pitkä tie kulkea arvottomaksi palvelijaksi, joka näkee kaiken lahjana. Sillä tiellä Jumala riisuu omasta itsekkyydestä ja kunniasta.

Jumalan koulussa oma vanhurskaus muuttuu repaleiseksi. Oma hyvyys on riekaleina. Jumalan kouluja läpäissyt arvoton palvelija ei ole koskaan armoton palvelija.

Ilman Herran koulua pidämme itseämme herrana, muita parempina. Jumalan ahjossa syntyy kristittyjä, joiden lähellä on helppo olla ja uskoa. Tällainen ihminen ei tarvitse toista nostamaan omaa egoa ylös. Hän voi iloiten nostaa muita ylös. Hän on vapautunut oman kunnian tavoittelusta ja ylpeydestä.

Arvottomasta palvelijasta armottomaksi isännäksi?

Niistä, jotka kokevat olevansa arvottomia palvelijoita tulee harvoin armottomia isäntiä. Jumalan valtakunnassa armottomat kristityt käyttävät valtaa toisten alistamiseen. Usein toisia käytetään oman aseman korostamiseen, oman hyvyyden ja pyhyyden pönkittämiseen.

Vertauksessa Jeesus antaa lääkettä hengelliseen ylpeyteen. Kun olette tehneet kaiken mitä teidän tulee tehdä, sanokaa: olemme ansiottomia, arvottomia palvelijoita.

Kristus tulee palvelijaksi

Vertaus puhuu palvelijasta ja isännästä. Jeesuksen kautta näemme tämänkin vertauksen uudessa valossa. Vertauksen kertoja Jeesus, universumin kuningas, kaikkeuden Herra, Vapahtajamme, tulee palvelijaksi. Orjaksi, joka palvelee koko ihmiskuntaa aina kuolemaan asti.

Jumala ei ole meidän hyviemme tekojemme kohteena, vaan me olemme Jumalan hyvien tekojen kohde. Hän hoitaa meitä, antaa syntimme anteeksi, kantaa meitä, puolustaa meitä, vie meidät taivaaseen.

Ansaittu armo

Jeesus on palvelija, joka on uurastanut minun puolestani. Hän eli täydellisen Jumalalle kelpaavan elämän, johon minä en pystynyt. Hän kuoli ristillä minun syntieni puolesta. Tämän vuoksi voin puhua ansaitsemattomasta armosta.

Tarkemmin ilmaistuna ei ole olemassa ansaitsematonta armoa.

Armo on ansaittu. Mutta se ei ole meidän ansaitsemaa vaan Kristus ansaitsi armon meille.

Pelastumme tekojen kautta.

Emme kuitenkaan omien tekojemme kautta vaan Kristuksen tekojen kautta.

Ansaitsematon armo

Tämän sunnuntain aihe luterilaisessa kirkossa on ansaitsematon armo. Viisisataa vuotta sitten, uskonpuhdistuksen aikaan armo oli hukassa. Vaadittiin tekoja, suorituksia, syntien anteeksiannon ostamista. Martti Luther nousi tätä vastaan: armossa ei ole ehtoja. Ihminen pelastuu yksin armosta, Kristuksen tähden, yksin uskosta.

Meidän aikanamme armo ymmärretään usein väärin. Tämä on vakavaa, sillä liikumme Jumalan pyhän salaisuuden äärellä, joka ratkaisee ihmisen ikuisuuskohtalon.

Yksi suuri vaara ajassamme on, että armo nähdään ihmisoikeutena kaikille. Se kuuluu kaikille kuin Manulle illallinen. Se on ikään kuin Jumalan pakollinen palkankorotus kaikille ihmisille. Tai kansaneläke elämän päätteeksi. Tämä on kamalaa harhaoppia. Jumalan armo ei ole automaatti.

Toinen vaaran paikka on kun väitetään, että Jumalan armoa on se, että saamme olla oma itsemme. Armo muuttuu Jumalan mielisuosiosta ihmispsykologiaksi. Aika usein kuulee sanottavan, että Jumala hyväksyy meidät juuri sellaisena kuin olemme. Tämä ajatus armon näkökulmasta on väärä. Asia on täysin päinvastainen: Koska olen oma itseni, siksi tarvitsen armoa. Armo voi pelastaa minut itseltäni. En voi syntieni tähden kestää pyhän Jumalan edessä. Tarvitsen itseni ja Jumalan väliin Kristuksen, armon.

Vaarana on myös, että kristityn vaatimukset ja uskovan rima asetetaan niin korkealle, että kukaan ei uskalla omistaa armoa kohdalleen. Armon ruisleipä nostetaan korkeuksiin johon pääsee vain ihme suorituksilla. Kuitenkin armon leipä on tullut kaikkien ulottuville. Heikoin, syntisin ja itsensä kevyeksi ja kelvottomaksi punninnut saa Kristuksessa armon omakseen.

Kalevi Lehtinen armo jää

Kalevi Lehtinen: pyhä heikko

Kalevi Lehtinen kirjoitti lähettäjäkirjeitä, joista Päivi Häkkinen on koonnut Armo jää -kirjan. Sen sivuilta löytyy Kalevi, jonka itsekin sain tuntea. Tässä yksi Kalevi Lehtisen lausuma kirjan sivulta.

Paavali kutsuu samoja ihmisiä heikoiksi ja pyhiksi.
Eikö siinä ole ristiriita?
Ei, sillä jokainen Jumalan lapsi on puettu Kristuksen pyhyyteen,
joka on täydellinen.
Mutta Kristuksessa ollessaankin hän on edelleen oma itsensä, heikko.
Jumalan lapsi on pyhä, mutta heikko,
Kristuksessa täydellinen, ja omassa itsessään keskeneräinen loppuun saakka.
Ihminen voi olla heikko olematta pyhä,
mutta ei pyhä olematta heikko!