Avainsana-arkisto: armo

kirkko ja pride

Rienaava pride-ikoni ja Juudan kirje

Luterilainen ”ikonitaide” toi tänään tuskan sieluuni. ”Kirkko Helsingissä” juhlii Helsinki Prideä. Helsingin seurakuntien Facebook-sivu julkisti ikonin, joka kuvannee Jeesusta kirkas pride-sateenkaari sädekehänä. Päänsä päällä teksti ”Suurin niistä on Rakkaus”. Kädessään hahmolla on kirja, johon on piirretty sydän sateenkaaren värein.

En halua laittaa kuvaa ”ikonista” tähän näkyville, koska siinä mielestäni pilkataan Herraani ja Vapahtajaani Jeesusta Kristusta.

Nyt kun Suomen ev.lut. kirkko on tätä pride-tapahtumaa virallisesti tukemassa, saamme ehkä nähdä vieläkin provosoivampia ulostuloja seurakunnilta ja kirkolta tämän viikon aikana.

Perusteluna on, että kirkko ja rakkaus kuuluvat kaikille.

On totta, että uskon ydin on pelastus Jeesuksessa Kristuksessa. Kristillinen usko on muutakin; se on elämistä Jumalan tahdon mukaista uutta elämää.

Ajankohtainen Juudaan kirje

Uudessa testamentissa on yhden luvun mittainen Juudaan kirje. Juudas kertoo halunneensa ”kirjoittaa teille yhteisestä pelastuksestamme”, mutta hänelle tuli ”pakko kirjoittaa ja kehottaa teitä kilvoittelemaan sen uskon puolesta, joka kerta kaikkiaan on pyhille annettu”.

Kukapa armon kokenut ei haluaisi puhua Jeesuksessa olevasta pelastuksesta. Jostain syystä – Pyhän Hengen vaikutuksesta – Juudas koki, että nyt en voi välittää tässä kirjeessä raikasta armon sanomaa, sillä kristillinen usko on uhattuna.

Juudas kirjoittaa seurakunnan tilanteesta:

”Sillä teidän keskuuteenne on pujahtanut eräitä ihmisiä, joiden jo aikoja sitten on kirjoitettu tulevan tähän tuomioon, jumalattomia, jotka kääntävät meidän Jumalamme armon irstaudeksi ja kieltävät meidän ainoan valtiaamme ja Herramme, Jeesuksen Kristuksen.”

Minun mielestäni tuo Kirkko Helsingissä sivun ikoni kuvaa tätä armon kääntämistä riettaudeksi ja myös uskoni kohteena olevan Jeesuksen kieltämistä. Hänestä on tehty toinen jeesus (Gal. 1).

Juudaksen varoituksia

Juudas jatkaa kirjettään kuvaamalla Jumalan tuomioita. Egyptistä lähteneestä Jumalan kansasta suurin osa ei päässyt epäuskon tähden luvattuun maahan. Langenneet enkelit ovat kahleissa tuomion päivään. Sodoma ja Gomorra ”harjoittivat haureutta ja eksyivät luonnottomiin lihanhimoihin” ja ovat varoittavina esimerkkeinä meillekin. Juudas varoittaa Kainin tiestä ja Bileamin eksytyksestä.

Ohjeita uskoville vaikeina aikoina

Juudas kirjoittaa kyllä viimeisten ajan pilkkaajista. Mutta lopussa suuntaa ajatukset toisaalle ja kehottaa uskovia: ”rakentakaa itseänne pyhimmän uskonne perustukselle, rukoilkaa Pyhässä Hengessä ja pysyttäkää niin itsenne Jumalan rakkaudessa, odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen laupeutta iankaikkiseksi elämäksi. Ja armahtakaa toisia, niitä, jotka epäilevät.”

Ylistäkää kaiken keskellä Jumalaa

Ja lyhyen kirjeen lopussa on ylistys Jumalalle: ”hänelle, ainoalle Jumalalle ja meidän pelastajallemme Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, hänelle kunnia, majesteetti, voima ja valta ennen kaikkia aikoja ja nyt ja iankaikkisesti! Amen.”

Kriisiaika

Lukekaa lyhyt Juudaan kirje! Ihmetelkää sen ajankohtaisuutta!

Vaikka Juudas kuvaa Jumalan sanasta luopumista seurakunnassa, hän ei kehota lähtemään seurakunnasta pois. Hän kehottaa kilvoittelemaan uskossa.

Pitäkää huolta uskostanne! Lukekaa Raamattua! Kokoontukaa yhteen! Kokoontukaa vaikka kodeissa. Kutsu uskovia yhteen. Rukoilkaa! Pyytäkää armoa kansallemme, kirkoillemme, seurakunnille, herätysliikkeille, järjestöille, meille työntekijöille ja kaikille uskoville.

Olemme kriisitilanteessa.

Puhukaa yhteisestä uskostamme. Karttakaa eksytyksiä. Kilvoitelkaa uskon puolesta. Ylistäkää Jumala Jeesuksen kautta.


Viime viikolla tiedotettiin Suomen ev.lut. kirkon olevan mukana tukemassa Helsinki Prideä. Sain paljon yhteydenottoja. Pettymysten perusteella kirjoitin tämän: Kilvoituksen kirkko.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Lähetystyön kohteet

Lähettäjäpiirikirje 2/2019

Tässä helmikuun 2019 lähettäjäpiirikirjeeni. Minun työssäni evankeliumin julistajana ja Kansanlähetyksen johtajana lähettäjäpiirillä on tärkeä tehtävä. He tukevat, rukoilevat ja antavat varoja työhön. Olet tervetullut mukaan (lue lisää). Tässä otteita kirjeestäni. Kirjeen tilaaja näkee kaikki tekstit ja kuvat.

Kuvassa puhun Ryttylässä Kansanlähetyksen Missiofoorumissa. Kerron kahdesta minulle tärkeästä lähetystyön kohdealueesta (ikkunasta). Ensimmäisen muodostaa alue Pohjois-Afrikasta kauas Japaniin asti. Tällä alueella niin sanotussa 10/40-ikkunassa on vähän kristittyjä ja se on myös lähetystyön unohtama alue. Toisen ikkunan muodostaa alue Länsi-Euroopasta kauas Venäjän itäosiin. Tässä 40/70-ikkunassa on evankeliumia julistettu, Raamattuja käännetty ja kristinuskon vaikutus on ollut vahva ainakin menneisyydessä. Uutta herätystä kaivataan, sillä monin paikoin kirkkojen työ menee alaspäin ja uskovien määrä vähenee. Molemmat ikkunat ovat rukousikkunoitani.

Eteenpäin!

Kuukauteen on mahtunut matkoja, kohtaamisia ja kokouksia Ryttylässä ja muualla. On ollut sairautta ja terveyttä. Elämää kaikilla mausteilla.

En ole aiemmin kertonut kuusi kertaa vuodessa kokoontuvasta Kirkon lähetystyön toimikunnasta. Piispa Simo Peuran johdolla puhumme kirkon ja lähetysjärjestöjen kysymyksistä kuten lähetystyön vaikuttavuudesta, lähetysmäärärahojen jakamisesta ja lähetystyöntekijöiden työskentelystä Suomessa. Tärkeitä asioita minulle on myös Suomen Teologisen Instituutin hallitus, jossa monet järjestöjohtajat tapaavat, Suomen Evankelisten Allianssin hallitus, jossa luterilaisten lisäksi on vapaan kristillisyyden edustajia. Myös neljän sisarjärjestön johtajina Kylväjän Pekka Mäkipää, Raamattuopiston Lauri Vartiainen ja Opkon Jussi Miettinen ja minä tapaamme säännöllisesti. Tämäkin on tärkeää. Psalmissa sanotaan: ”Katso, kuinka hyvää ja suloista on, että veljekset sovussa asuvat. Se on niinkuin kallis öljy pään päällä, jota tiukkuu partaan-Aaronin partaan, jota tiukkuu hänen viittansa liepeille.” Tarvitaan yhteyttä ja yhteydenrakentajia.

Lähdin Pohjois-Karjalaan

Viimeisen kuun pisin matka suuntautui Pohjois-Karjalaan. Helmikuun ensimmäisenä sunnuntaina Polvijärvelle kokoontui hämmästyttävän suuri väkijoukko jumalanpalvelukseen. Olihan eläkejärjestön kirkkopyhä. Saarnasin hyvän siemenen kylvöstä. Samana iltana puhuin Joensuussa toisen korinttilaiskirjeen aiheesta ”Me olemme Kristuksen suurlähettiläitä”. Ei Paavali tuossa puhu vaan jostain valiojoukosta tai lipereitä kantavista, vaan kaikkien uskovien etuoikeudesta. Jokainen Jeesuksen seuraaja on Jumalan suurlähettiläs!

Pyhän Hengen lahja

Toissa viikolla Radio Dein Raamattuavain-ohjelmassa oli opetuksiani Pyhästä Hengestä. Tärkeä aihe käsittelee Jumalan olemusta ja työtä maailmassa ja meissä uskovissa. Pyhä Henki on toiminut kristikunnassa aina. Raamatussa ja kirkon historiassa tuntuu, että Pyhä Henki vetäytyy syrjään. Ikään kuin hän ei haluaisi itse olla esillä; Hän korottaa Jeesusta.

Kirkkoisä Augustinus nostaa kolme periaatetta kun pohdimme Hengen toimintaa. Ensiksi: puhe Pyhästä Hengestä ei voi perustua pelkkään teoriaan, vaan sen tulee liittyä koettuun todellisuuteen. Augustinus muistanee tässä Uuden testamentin tapahtumia, jossa ensin oli Pyhän Hengen saaminen ja kokemus, joka sitten myöhemmin täytyi perustella teologisesti. Toiseksi: pelkkä kokemus ei riitä. Kokemus voi olla Pyhältä Hengeltä, muttei välttämättä. Augustinus varoitti ettei ”ihmisen oma henki ota Pyhän Hengen paikkaa”. Siksi tarvitaan kolmas perusta Jumalan puheen ja toiminnan arvioimiseksi: Yksittäinen Pyhän Hengen kokemus tulee alistaa yhteisen arvioinnin ja koettelun alle. Pyhän Hengen ilmiöt koetaan henkilökohtaisesti, mutta ne on tulkittava kristikunnan kokemuksen ja Raamatun valossa.

Jotkut käyttävät helposti sanoja, ”Jumala puhui minulle” tai tulevat sanomaan: ”Herra sanoo sinulle, että”. Jumala puhuu Raamatussa. Joskus käytämme kokemuksestamme sanoja: ”Jumala puhui minulle”. On kuitenkin aina muistettava, että nämä kaksi Jumalan puhetta ovat aivan eri tasojen puhetta. Jumala on puhunut meille Raamatussa, ja tämä puhe on virheetöntä ja erehtymätöntä. Mutta kun puhumme siitä Jumalan puheesta, minkä koemme tulevan omien aistiemme tai armolahjan kautta, se ei ole niin varmaa puhetta. Siinä on aina – vanhaa sanontaa käyttäen – astian makua. Mutta silti Jumala haluaa puhua.

Paavali kehotti uskovia täyttymään Hengellä (Ef. 5:18). Jumala haluaa täyttää sinutkin. Pyydä sitä häneltä, rukoile sitä ja ota tämä uskossa vastaan. Koska kyseessä on Jumalan käsky, on hänen tahtonsa mukaista, että olet täynnä Henkeä. Tämä on Jumalan lahja lapsilleen.

Piispan kehotus: Rohkeasti kristitty!

Helmikuun paras lukukokemus oli Mikkelin piispa Seppo Häkkisen paimenkirje Rohkeasti kristitty. Kirjassa piispa kehottaa elämän ratkaisuissa etsimään apua Jumalan sanasta. Piispa kehottaa uskomaan Jeesukseen Kristukseen. Kirjassa piispasta paljastuu evankelista, joka haluaa, että hänen hiippakuntansa jäsenet ovat kerran pelastettujen joukossa. Piispa pyrkii tuomaan armon niin alas kuin mahdollista, mutta sitoen sen varmasti uskoon ja Jeesukseen. Näin piispa puhuu kristillisestä armosta eikä yleisestä armon ajatuksesta. Häkkisen mukaan uskosta ja Jumalasta ei tule puhua hiljaa kuiskaten vaan rohkeasti. Kirjoitin kirjasta arvion Uusi Tie -lehteen.

Rohkeus ja motivaatio

Kävin Porissa pastori Sakari Leppäsen 70-vuotisjuhlissa. Sakari oli Ryttylän lähetyskoulun rehtori kun minut hyväksyttiin opiskelemaan 29 vuotta sitten. Hänen juhlassaan jäi mieleen tällainen ajatus: ”Motivaatio on sitä, että unelmien ylle vedetään työhaalarit.” Lisäksi Sakari oli vetäjänä arkeologisella kaivausmatkalla Israelissa 1993, jossa tapasin Joel Luhametsin, joka kutsui meidät töihin Viroon.

Rohkeus ei ole pelon puutetta vaan heittäytymistä tekemään oikein. Rohkea voi olla sekä hyvissä että huonoissa asioissa. Jumalan sanan mukaisissa asioissa kannattaa olla rohkea. Tällaisen ajatuksen luin eräästä kirjasta: Rohkeus ei ole sama kuin pelottomuus. Rohkeus on sitä, että hyppää vaikka jalat vapisevat.

Rukousaiheita

Rukoilethan kanssamme:

  • Rukoile lähetystyön ja lähetystyöntekijöiden puolesta.
  • 9 lähetyskurssilaistamme ja heille oikeiden kohdenmaiden sekä lähettäjien löytyminen.
  • Herätys maahamme!
  • Pyhän Hengen täyteyttä minulle ja työtovereilleni.
  • Kansanlähetysnäky-kirjaseni loppuunsaattaminen.

Kiitämme Jumalaa:

  • Lähettäjäpiirini.
  • Evankeliumin sanoma Jeesuksesta, pelastajastamme.

Ystäväni!

Ystäväni! Kiitos, että olet lukenut tänne asti. Kiitos, että olet kulkenut kanssani taas kuukauden matkan. Kiitos esirukouksista ja Jumalan valtakunnan työn taloustuesta. Mennään eteenpäin kohti kevättä. Myös Kristuksen paluu on taas lähempänä. Nyt on aika sitoutua taas uudelleen Jumalan valtakunnan levittämiseen.

Mika Tuovinen
lähetysjohtaja
Suomen Ev.lut. Kansanlähetys


Tässä on osa lähettäjäpiirikirjeestäni. Lisää tekstiä ja kuvia löytyy kirjeestä, jonka lähetän lähettäjäpiirilleni kuukausittain.

VANHAT KIRJEET. Vanhoja ystäväkirjeitäni löytyy täältä:
1/2019
12/2018
11/2018
10/2018
9/2018
8/2018
7/2018
6/2018
5/2018
3-4/2018
Lokakuu 2017
Syyskuu 2017
Elokuu 2017
Lokakuu 2016
Syyskuu 2016
Elokuu 2016
Maaliskuu 2016
1/2016
Joulukuu 2015
4/2015
Elokuu 2015

Liity tästä Mika Tuovisen lähettäjärenkaaseen.

Ole Kansanlähetyksen lähetysjohtaja Mika Tuovisen työtoverina. Voit rukoilla ja lahjoittaa hänen työnsä mahdollistamiseksi. Olemme kiitollisia kaikista rukouksista ja lahjoituksista! Lahjoitustiedot:
Saaja: Suomen Ev.lut. Kansanlähetys
Tilinumero: FI14 5043 1920 0034 52.
Mikan viite: 34775.
Keräysluvat: sekl.fi/maksuinfo

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
50 vuotta armoa

Siunausten saattamana

En osaa kuvitella hienompaa asiaa tässä maailmassa kuin tuntea kolmiyhteinen Jumala Jeesuksen kautta. Se oli ihanaa jo nuorena. Ja mitä enemmän ikää ja elämänkokemusta tulee, sitä ihmeellisemmältä se maistuu. Jeesus ja kaikki hänen mukanaan tuomansa siunaukset kuuluvat minulle vieläkin.

Parasta aikaa

Synnyin tähän maailmaan maaliskuisena pitkäperjantaina viisikymmentä vuotta sitten. Sain viettää hienot syntymäpäiväjuhlat ystävien ja työtovereiden kesken (jälkimmäiset ovat myös edellisiä). Jokainen hetki on Jumalan armoa. Olen saanut elää rikasta elämää, nauttia läheisten seurasta, tehdä mielekästä työtä ja olla teidän monen ystävä. Onko viisikymppinen vanha? 30 vuotta sitten olisin sanonut, että kyllä on! Nyt viisikymppiset tuntuvat paljon nuorekkammilta. Totuus on kuitenkin se, että ihmisen parasta aikaa on parasta aikaa.

Jeesus lahjana ja esimerkkinä

Jeesus on meille ennen kaikkea lahja. Mutta hän on myös esimerkki Jumalan tahdon mukaisesta elämästä. Koska olemme siirtymässä yhä enemmän työssämme yksittäisten tukijoiden varaan, minua on puhutellut se, että Jeesus halusi olla muiden henkilöiden lahjoitusten varassa. Hänelläkin oli oma lähettäjärengas (Luukas 8:3). Se ei ollut hänestä varmaankaan nöyryyttävää vaan hän halusi antaa toisille mahdollisuuden olla varoillaan työssä mukana. Uskon, että hän halusi antaa myös esimerkin seuraajilleen. Jeesukselle itselleen ei olisi ollut mikään ongelma tehdä ihmeitä, joilla olisi huolehtinut elannostaan. Tai ehkä suurin ihme on tämä hänen osoittamansa malli!

Tule mukaan!

Tässä on otteita heinäkuun 2017 kirjeestäni. Laitan kirjeitä tulemaan kaikille, jotka haluavat olla työtoveruudessa evankeliumin hyväksi. Voit tilata kirjeen sähköpostiisi tai postilaatikkoosi. Lue lisää klikkaamalla tästä: Tervetuloa mukaan!


Yllä olevan kuvan on ottanut Philippe Gueissaz 50-vuotissyntymäpäivänäni.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Rukous ja tuhkakeskiviikko

Minä ja Me tuhkakeskiviikkona

Vanhan synnintunnustuksen lause ”Minä vaivainen syntinen” kääntyy helposti muotoon ”Sinä vaivainen syntinen”. Meidän on tehtävä parannusta omista synneistämme ihan minä-muodossa.

Synnintunnustus kansan puolesta

Raamatussa on esikuvia myös me-muotoiseen synnintunnustukseen. Nehemian ja Danielin kirjoissa kuvataan rukouksia, joissa tunnustetaan kansan synnit.  Jumalan aloittaessa uutta, hän kutsui kansan rukoukseen ja syntien tunnustamiseen. Danielin ja Nehemian rukouksessa ei osoiteltu toisten syntejä vaan sanottiin: ME olemme tehneet syntiä! Synniksi mainitaan erityisesti se, ettemme me noudattaneet Jumalan sanaa. Kahden edellä mainitun Vanhan testamentin henkilön mobilisoimasta rukouksesta alkoi kansan uusi parempi vaihe.

Rukoilijoita ja syntien tunnustajia kansan puolesta tarvitaan tänäänkin. Viime viikkoina olen havainnut rukouselämän vilkastumista maamme puolesta. Eilen Facebook-viestissäni (katso linkki oikealta) kirjoitin Gerda Rytin rukoushaasteesta Suomen puolesta aina kun radiossa kello 12 soi Turun tuomiokirkon kellot.

Pimeydestä maailman valoksi

Miksi tämä minun ja meidän synti pitäisi tunnustaa? Raamatun mukaan katumus ja syntien tunnustaminen on tie anteeksiantoon. Synnin syvyyttä ja sen kaikkia ulottuvuuksia yksittäisen ihmisen ja yhteiskunnan elämässä emme varmaan koskaan pysty käsittämään. Vanha testamentti kertoo Jumalan hävittäneen synnin tekemisen tähden kaupunkeja ja kansoja. Synti on historian aikana tuonut monenlaista kirousta tekijälleen ja ympärilleen. Se tekee meistä hengellisesti kuolleita ja johtaa ikuiseen kadotukseen. Synnillä on kauheat seuraukset, joista näemme nyt vain murto-osan. Synnin ja sen seurausten voittamiseksi Jumala itse tuli ihmiseksi. Voittajan eli Jeesuksen nimi ja veri tuo voiton synnin verkoista ja seurauksista. Jeesuksen tähden uskallamme kohdata oman pahuutemme ja syntisyytemme ja astua pimeydestämme valoon.

Ja tällaisia valoon uskaltautuneita Jumala lähettää maailmaan rukoilemaan, todistamaan ja palvelemaan.  Miksi tällaisia? Koska toisenlaisia ei ole. Ja jos heitä olisi, he eivät osaisi astua toisen vierelle ja kertoa mitä Jeesuksen löytäminen ja Jumalan armo tarkoittaa.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa

Meillä on erilaisia armolahjoja

Saarna Radio Dein Raamattubuffet-ohjelmassa 17.1.2016

Room. 12: 6–16 / Jeesus ilmoittaa jumalallisen voimansa

Meillä on saamamme armon mukaan erilaisia armolahjoja. Se, jolla on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan kuin hänellä on uskoa. Palvelutehtävän saanut palvelkoon, opetustehtävän saanut opettakoon, rohkaisemisen lahjan saanut rohkaiskoon. Joka antaa omastaan, antakoon pyyteettömästi; joka johtaa, johtakoon tarmokkaasti; joka auttaa köyhiä, auttakoon iloisin mielin.
Olkoon rakkautenne vilpitöntä. Vihatkaa pahaa, pysykää kiinni hyvässä. Osoittakaa toisillenne lämmintä veljesrakkautta, kunnioittakaa kilvan toinen toistanne. Älkää olko velttoja, olkaa innokkaita, palakoon teissä Hengen tuli, palvelkaa Herraa. Toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä, rukoilkaa hellittämättä. Auttakaa puutteessa olevia pyhiä, osoittakaa vieraanvaraisuutta. Siunatkaa niitä, jotka teitä vainoavat, siunatkaa älkääkä kirotko. Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.
Olkaa keskenänne yksimielisiä. Älkää pitäkö itseänne muita parempina, vaan asettukaa vähäosaisten rinnalle.

Armo kaiken lähtökohtana

Paavali kirjoitti: ”Meillä on saamamme armon mukaan erilaisia armolahjoja”. Voimme tutkia armoa teoreettisesti sekä pitää siitä paljon raamattutunteja. Minulle armo ei ole vain teoriaa vaan se on muuttunut vuosien varrella tärkeäksi uskoni kulmakiveksi. Mitä kauemmin olen ollut uskossa, sitä enemmän tarvitsen armoa.

Luulin joskus, että kun kasvan uskossa, rukoilen runsaasti, ahmin Raamattua, sitten alan pikku hiljaa tekemään Jumalan valtakunnan urotöitä omilla hengellisillä lihaksillani. Ajattelin, että teen vähemmän syntiä ja häiritsen siis vähemmän Jeesusta syntien anteeksiantajana. Tarvitsen siis vähemmän armoa.

Totuus on ollut toinen. Tarvitsen armoa enemmän ja enemmän. Ja suurta onkin suostua Jumalan armollisen työn kohteeksi. Ensin Jumalan suuresta armosta minä näin Jeesuksessa oman pelastajani. Sitten Jumalan armo vaihtoi katselusuuntaa. Armo alkoi näyttää totuutta itsestäni. Armon vuoksi uskallan myöntää oman syntisyyteni ja pahuuteni. Myös se, että olen pappi ja hengellisessä työssä on Jumalan armoa. Jumala on antanut sisäisen kutsun ja halun tähän työhön. Paavali kirjoitti, että armosta kristitty saa myös erilaisia armolahjoja.

Armosta lahjaksi

Tuossa suomenkielisessä sanassa armolahja on kaksi osaa. Molemmat viittaavat samaan. Armo kertoo, että saan jotain ilman ansiotani. Lahja viittaa siihen, että antaja on joku toinen; minulla on lahjan vastaanottajan rooli. Armolahjojen antaja on Jumala, siksi niitä ei tarvitse pelätä. Hyvä Jumala ei anna lapsilleen huonoja ja vaarallisia lahjoja.

Saarnatekstissämme roomalaiskirjeen 12. luvusta on kaksi osaa. Ensin Paavali kehottaa käyttämään seitsemää armolahjaa. Toiseksi hän antaa napakoita ohjeita kristilliseen elämään.

Seitsemän armolahjaa

Paavali mainitsee tässä seitsemän armolahjaa: profetoiminen, palveleminen, opettaminen, rohkaiseminen, antaminen, johtaminen ja köyhien auttaminen.

Profetoiminen

Profetoiminen on Raamatussa monipuolinen lahja. Se on yleensä Jumalan rakentavaa, rohkaisevaa ja kehottavaa puhetta koko seurakunnalle tai yksittäiselle ihmiselle, jotta näemme itsemme ja tilanteemme Jumalan sanan valossa oikein. Profetia voi liittyä myös tulevaisuuden tapahtumien kertomiseen. Kaikki oikeat profeetat ja profetiat ovat Raamatun sanan kanssa yhteensopivia.

Palveleminen

Palveleminen mainitaan tässä armolahjana. Lahjan saanut näkee muita selvemmin ympärillään tilanteet, missä pitää tarttua käytännön tehtäviin ja tekee sen iloiten.

Opettaminen

Opettamisen armolahjan saanut kykenee opettamaan siten, että toiset saavat hengellistä ravintoa, saavat lisää tietoa ja uusia näkökulmia Jumalan sanaan sekä halun toteuttaa sitä arjessaan. Opettamisen armolahjan saaneen tulee itse opiskella jatkuvasti Jumalan sanaa.

Rohkaiseminen

Rohkaisemisen armolahjan omaava kykenee kehottamaan ja innostamaan hihojen käärimiseen ja toimintaan. Sielunhoidossa lahjan saanut rohkaisee kestämään vaikeuksia ja luottamaan Jumalaan.

Antaminen

Antamisen armolahjan saanut antaa iloiten aikaa, voimia ja varoja Jumalan valtakunnan työhön. Lahjan saanut antaa myös silloin kun se vaatii häneltä uhrautumista ja tuo epämukavuutta.

Johtaminen

Johtamisen armolahjan saanut pystyy ohjaamaan ihmisiä, työyhteisöjä ja joukkoja Jumalan antamia tavoitteita kohti. Hän saa myös vapaaehtoiset toimimaan oikeiden tavoitteiden hyväksi.

Köyhien auttaminen

Köyhien auttamisen armolahjan saaneen veri vetää hyljeksittyjen, vähäosaisten ja köyhien seuraan. Hän kulkee kärsivän rinnalla.

Puhe ja palvelu

Paavalin mainitsemista armolahjoista kolme liittyi puhumiseen ja neljä käytännön työhön. Jumalan valtakunnan perinteisin etenemismuoto jo luomisesta alkaen on ollut puhe. Mutta Jumala antaa myös armolahjoja joilla toisten ihmisten jokapäiväinen elämä helpottuu. Eräs raamatunopettaja sanoi, että on olemassa vessanputsaajan armolahja. Joku kuulija loukkaantui tästä. Opettaja sanoi: ”Menepäs käymään Venäjällä. Silloin toivoisit, että seurakunnassa olisi yksi kielilläpuhuja vähemmän ja yksi vessansiivooja enemmän.”

Armolahjat ja kutsumus

Raamattu kehottaa tavoitteleman ja rukoilemaan armolahjoja. Oma kutsumuksemme ja armolahjamme löytyy usein sieltä, missä näemme jonkin suuren tarpeen. Kun Jumala on avannut meidän silmämme näkemään oman tehtävämme, saatamme ihmetellä ja arvostella muita, jotka eivät ymmärrä juuri tätä tärkeää asiaa samalla tavalla. Meidän tulee oivaltaa, että tässä on minun tehtäväni. Muilla on omat askareensa.

Ohjeita kaikille kristityille

Jumala antaa uskoville erilaisia armolahjoja. Seuraavaksi Paavali luettelee pitkän listan asioita, jotka kuuluvat kaikkien kristittyjen arkielämään. Ne tekevät minkä tahansa yhteisön kukoistavaksi ja vetovoimaiseksi. Meidänkin aikamme ihmiset kaipaavat tulla huomioiduksi ja rakastetuksi.

  1. Tässä päivän saarnatekstin opetuksista vielä koottuna kymmenen jumalallista ohjetta.
  2. Käytä armolahjojasi. Ja rohkaise muita niiden käyttämiseen. Monet kristityt ovat arkoja ja ujoja oman lahjansa käyttämiseen.
  3. Ole kestävä ahdingossa, vaivassa ja vainoissa. Syntiinlankeemuksen jälkeinen aika on Jumalan kansalle monien vaikeuksien ja jopa vainojen aikaa. Silloinkin Jumalan kansa todistaa sekä sanoin että elämällään.
  4. Siunatkaa vastustajia ja vainoajia. Kun sinä kohtaat niitä jotka vastustavat kristittyjä ja evankeliumin levittämistä, rukoile heidän puolestaan ja siunaa heitä.
  5. Päätä rakastaa kaikkia ihmisiä ja kaikkia kristittyjä. Eivät perheenjäsenet ole kaikesta samaa mieltä. Joskus sisko tai veli tekee tai sanoo jotain häntä itseään, toisia tai perhettä vahingoittavaa. Vaikeudet voivat vahvistaa perheen yhteyttä. Osoita lämmintä veljesrakkautta, kunnioita toisia kristittyä. Kunnioita heitä myös silloin, kun he antavat palautetta, että itse olet toiminut väärin.
  6. Ole innokas hyvän tekemisessä. Katso ympärillesi ja pohdi kenet voisit tänään yllättää hyvällä teolla.
  7. Anna hengen tulen palaa. Ole esikuva Raamatun tutkimisessa, rukouksessa ja kristittynä elämisessä. Tuli luo lämpöä, valoa ja turvaa ympärilleen. Ole tällainen tuli, joka vetää ihmisiä kylmästä ja pimeästä luokseen lämmittelemään ja sytyttää heidät samankaltaisiksi.
  8. Valitse palveleminen elämänasenteeksi. Joskus sopimuksia tehdessä etsitään ratkaisua, jossa molemmat voittavat. Silloin saatetaan käyttää englanninkielistä sanaparia: win-win. Kun palvelemme Jumalan mielenlaadulla, emme etsi tällaista win-win tilannetta, vaan palvelemme toisia vaikka itse emme saisi mitään. Tämäkin on radikaalia kristillistä rakkautta!
  9. Älä pidä itseäsi muita parempana. Näet monenlaisia ihmisiä, ehkä asetat heitä heidän ulkonäkönsä, työnsä, opiskelujensa, älykkyytensä, mielipiteittensä vuoksi lokeroihin. Jeesus ei vetäytynyt pois hyljeksittyjen luota ja tällä tavoin pitänyt itseään muita parempana.
  10. Mene lähelle toisia. Saarnatekstissä annetuissa käytännön elämän ohjeissa kehotetaan menemään niin lähelle toisia, että voimme iloita iloitsevien kanssa ja itkeä itkevien kanssa. Me kristityt olemme monesti niin kiireisiä ja itsekkäitä, että meillä ei ole aikaa tutustua toisiin. Siksi myös evankeliumi ei mene toivotulla tavalla eteenpäin. Jospa meillä olisi aikaa ja voimia tutustua, ystävystyä ja jakaa elämäämme, itkeä ja nauraa toisten kanssa.

Armo on kaiken lähtökohta. Usko Jeesukseen tuo Jumalan armon elämäämme. Jeesus on kuolemallaan ja verellään hoitanut sinun asiasi kuntoon Jumalan edessä. Usko Jeesukseen välittää sinulle koko pelastuksen, syntien anteeksiantamisen, täydellisen Jumalalle kelpaavuuden ja pääsyn taivaaseen. Ota se vastaan, ettei se jää kohdaltasi turhaksi.

Kaikki edellä mainittu on Pyhän Hengen vaikutuksen tulosta. Kristikunta Suomessa ei kaipaa vain puhujapöntöissä loistavia esiintyjiä vaan joukkoliikettä, jossa tämänkaltainen rohkea lähelle ihmistä menevä kristillisyys vaikuttaa kirkoissa ja sen seinien ulkopuolella. Tarvitaan niitä, joilla on aikaa olla ihmisten kanssa ja tuoda sinne teoillaan helpotusta ja rakkautta sekä todistus pelastavasta evankeliumista.

Aamen.

Tämä saarnani tuli Radio Dein Raamattubuffet ohjelmassa 17.1.2016. Saarna on kuunneltavissa avaimia.net -sivulla, jossa on paljon raamattuopetusta, puheita ja saarnoja.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
evankeliumi

Elämän vesi ei vähene jaettessa.

Esittelen evankeliumia. Kuitenkin se on tarkoitettu ennen kaikkea julistettavaksi, jotta kuulijassa syntyy usko.

Analysoin elämän vettä ja Raamatun sanomaa. Mutta se on tarkoitettu ennen kaikkea välitettäväksi juotavaksi janoiselle.

Puhun kadotetuista. Se on helpompaa kuin puhua kadotetuille.

Pelastun itse armosta. Miksi panttaisin armon sanomaa enkä jakaisi sitä muille?


Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Urho Muroma uskoontulo

Kaksi kääntymystä

Urho Muroma (1890-1966) oli pastori ja herätyssaarnaaja. Kirjassa Pelastuksen perustus, löytyy Muroman hartaus- ja opetuskirjoituksia. Tässä pieni ote hänen kirjoituksestaan Kaksi kääntymystä.

”Jokaisen Jumalan ihmisen elämässä täytyy tapahtua kaksi kääntymystä. Ensimmäinen, jolloin hän kääntyy jumalattomasta hurskaaksi, ja toinen, jolloin hän kääntyy hurskaasta jumalattomaksi. Sillä useasti ensimmäinen kääntyminen jumalattomasta hurskaaksi on kääntymistä maailman ihmisestä fariseukseksi. Ihminen näet luulee, että kun hän on saanut uudestisyntymisen armon, on hän samalla tullut jollain lailla paremmaksi itsessään, eikä huomaa, että hän on ainoastaan tullut paremmaksi Kristuksessa. Näin voi helposti hänen vanha ihmisensä omistaa itsellensä kaiken sen armon ja siunauksen, minkä Jumala uudestisyntymisessä on ihmiselle antanut. Yhtenä selvänä osoituksena tästä on se, että hän saa ihmeellisen tuomiomielen ei ainoastaan ”tämän elämän lapsia” kohtaan vaan vieläpä usein heikkoja uskovaisiakin kohtaan. Hän eksyy käyttämään Jumalalta saamaansa armoa oman itsensä korottamiseksi ja tehostamiseksi.”

”Mutta tämänlaatuinen mieli ei suinkaan ole Jeesuksen Kristuksen mieli, sillä hän, vaikka oli täysin puhdas, pyhä ja synnitön, tunsi aina suurta rakkautta ja osoitti elävää ymmärtämystä syvimmällekin langennutta syntistä kohtaan. Mutta sangen harvoin tapaa Jumalan omia, joitten kristillisyyttä leimaisi tämä mieli. Paavali oli yksi niistä, mutta hän olikin kristittynä kokenut uuden kääntymyksen. Tullessaan uskoon oli hänelläkin varmaan korkeat käsitykset itsestään, mutta ennen pitkää Herra vei hänet niin syvään itsensä tuntemiseen, että hänen täytyi sanoa: ”Olen halvin apostoleista, huonoin pyhistä ja suurin syntisistä”.

Lue loppuun

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa

Kahdenlaista armoa

Tänään on käsitelty – ja asioita päätetty – Japania, Kyprosta, Kreikkaa, Saksaa, Etiopiaa, kehitysyhteistyötä, ihmiskaupan vastaista työtä, jumalanpalvelusten striimausta, Turun kansanlähetyspäiviä, kirkkojen ekumeenisia suhteita, haastateltu tulevaa työntekijää, valittu virsiä äitienpäivän jumalanpalvelukseen, luettu raportteja, pohdittu budjettia, kärsitty huonoa omaatuntoa tekemättömistä jutuista, istuttu Jukan ja Mikaelin kanssa, soiteltu ulkomaille, morjestettu tilintarkastajia. Tätäkin se hengellinen työ on. Paljon puhetta ja istumista. Ja kahvia.

Ristiriita evankelioimis- ja lähetysjärjestössäkin tulee usein siitä, että me puhumme työssämme usein kadotetuista, mutta ei ole aikaa puhua kadotetuille.

Rukoilethan piispojen, kirkkoherrojen, pappien, järjestöjohtajien, piirijohtajien, nuorisotyöntekijöiden, lapsityöntekijöiden, diakonien, nuorisotyöntekijöiden, talousjohtajien, hallintojohtajien, sihteerien, assistenttien, päälliköiden, evankelistojen, apostolien, profeettojen ja muiden puolesta.

Että kaiken kiireen keskellä emme unohtaisi, miksi vaivaa näemme.

Iloitsen, että nyt illan tullen Jumala antaa levon sielulle ja ruumiille sekä ihmeellisesti ravitsee sisintä. Jumala vuodattaa kiitollisuutta sydämeen: saan olla mukana Jumalan suuressa suunnitelmassa ihmisten auttamiseksi ja pelastamiseksi.

Olen saanut kahdenlaista armoa.

Armosta pelastuksen. Sekä armosta taakan, joka on kutsumuksen kokoinen.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Mitä on armo?

”Kristinusko ei ole sitä, että hyvät ihmiset yrittävät pinnistellä vielä paremmiksi.”

Pari vuotta sitten löysin Tullian Tchividjianin. Tämä Billy Grahamin lapsenlapsi löytyi internetistä, josta olen tilannut muutamia hänen kirjojaan.

Tullian on pohdiskelut erityisesti armon olemusta ja merkitystä. Kirjoitusote kertoo, että myös uskonpuhdistaja Martti Lutherin painiskelut armon kanssa ovat Tullianille tuttuja.

Uusi Tie on kustantanut Tullian Tchividjianin kirjan One Way Love suomeksi. Kirjan nimi on Yksisuuntaista rakkautta. Armoa uupuneille.

Tullian kirjoittaa muun muassa näin:

”Kristinusko ei ole sitä, että hyvät ihmiset yrittävät pinnistellä vielä paremmiksi.”

No mitä kristinusko sitten on? Kristinusko on ihmiseksi tulleeseen Jumalaan Jeesukseen uskomista ja hänen ystävyydestään iloitsemista.

Tai niinkuin Tullian Tchividjian kirjoittaa:

”Usko Jeesukseen on ilouutinen pahoille ihmisille, jotka jatkuvasti epäonnistuvat yrityksissään olla hyviä.”

Tullian korostaa, että kristinuskon ydin on kertomus yksisuuntaisesta rakkaudesta: Jumala rakastaa ihmistä.

Tullian puhuu kyllä myös kaksisuuntaisesta rakkaudesta. Myös ihminen voi rakastaa Jumalaa. Mutta meidän rakkautemme ei ole armon edellytys. Jumalan yksisuuntainen rakkaus on tärkein.

Jos jokin niin armon kokeminen herättää myös ihmisen rakkauden Jumalaan. Mutta armo ei vaadi sitä. Armo tulee myös niille, jotka ovat rakastamiseen kykenemättömiä.

Armopuheen ongelmia

Kristillisen armopuheen yksi suurimmista ongelmista on se, että armo irroitetaan Kristuksen sovitustyöstä. Armoa luullaan automaattiseksi lahjaksi kaikille. Sitä se ei ole. Jumala armahtaa ihmisen silloin kun hän uskoo Jeesukseen. Missä uskoa Jeesukseen ei ole, ei ole myöskään Jumalan armoa. Raamattu sitoo armon, uskon ja Jeesuksen toisiinsa.

Toinen ongelma on se, että armo liitetään tunnetiloihin ja kokemuksiin. Kuitenkaan armo ei ole riippuvainen tunteistamme. Armo on oikeudellinen käsite. Jumala on päättänyt antaa armon jokaiselle, joka uskoo Jeesukseen. Meidän tunteillamme ja kokemuksillamme ei ole merkitystä. Tärkeintä ei ole meidän sydämessämme tapahtuva armon kokeminen vaan Jumalan edessä – Jumalan sydämessä – tapahtuva ihmisen armahtaminen. Kun Jumala armahtaa, taivaan ovi avautuu.

Kirja on vielä lukupöydällä. Kaksi lukea jäljellä. Yksisuuntaista rakkautta on lukemisen arvoinen. Radikaalin armon kirja!


 

Varoitus: kirjan lukeminen voi muuttaa elämää ja opittuja luuloja kristinuskosta.


 

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Yksisuuntaista rakkautta - Armoa uupuneille

Annetaanko armo väärille ihmisille?

Olen lukemassa Tullian Tchividjianin kirjaa Yksisuuntaista rakkautta (englanniksi One Way Love). Kirjassa tarjoataan armoa uupuneille.

Tullian Tchividjian on pastorina ottanut tehtäväkseen perehtyä syvällisemmin armoon. Kirja sisältää hyviä uutisia jokaiselle kristitylle.

”Armo ei vaadi mitään. Se vain antaa. Ja meidän näkökulmastamme aivan vääränlaiset ihmiset saavat osakseen armoa. Luemme siitä yhä uudestaan evankeliumeissa: Jeesus antaa aina väärille ihmisille – prostituoiduille, veronkantajille, puolirotuisille. Jeesus kutsuu lämpimin sanoin luokseen oman aikansa räikeimmin syntiset ihmiset. Armo on jumalallista röyhkeyttä, joka ei piittaa mistään varoituksista. Armo ei pelaa varman päälle tai kerää säästöön. Armo on huimaavan avokätistä, epämukavan valikoimatonta.”

Tämä tekeekin armosta vaikean. Sitä on vaikea uskoa omalle kohdalle, koska Jumalan armon vastaanottaminen on oman epäonnistumisen myöntämistä. En pysty toteuttamaan Jumalan täydellistä tahtoa. Tarvitsen hänen armonsa, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.

Armo on vaikea pala myös hurskaille, joiden päätä huimaa kun suuret syntiset saavat armosta täysin samanlaisen pelastuksen ja kaikki muut Jumalan lahjat ja siunaukset mitä heillä itsellään on.

Armo ei ole lainkaan helppo juttu. Mutta sitä me tarvitsemme.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa