Avainsana-arkisto: evankelioiminen

Miksi vappua juhlitaan?

Mitä vapun takaa paljastuu?

Vappu on saanut nimensä Walburgasta, joka syntyi vuonna 710 varakkaaseen englantilaisperheeseen. Hänet laitettiin 11-vuotiaana Wimbornen luostarikouluun, jossa hän sai hyvän sivistyksen. Hän oli Wimbournessa 27 vuotta 500 sisaren joukossa. He opiskelivat Raamattua, kirkkoisien elämää, latinaa ja kreikkaa. He kopioivat kirjoja. Nunnat työskentelivät pelloilla, myllyissä, puutarhoissa ja talleissa. He toimivat räätäleinä ja valmistivat myös kirkkotekstiilejä. He saivat työnsä ohessa hyvän koulutuksen.

Walburga lähti veljiensä Willibaldin ja Winibaldin kanssa lähetystyöhön Saksan Heidenheimiin, jossa he avustivat Saksan apostoliksi kutsuttua Bonifatiusta.

Suuntana Saksa

Laivamatka Englannin kanaalin yli oli myrskyisä. Perimätieto kertoo, että Walburga rukoili koko ajan polvillaan laivan kannella, kunnes laiva saapui satamaan. Tämän artikkelin kuva kertoo tästä.

Bonifatius oli ilmeisesti Walburgan eno. Hän oli myös ensimmäisiä, jotka kutsuivat naisia lähetystyöhön. Vietämme vappua naislähetystyöntekijän kunniaksi!

Aikansa vaikutusvaltainen nainen

Heidenheim oli Saksassa tehtävän lähetystyön tärkeimpiä keskuksia. Walburgasta tuli kaupungin luostarin johtaja ja näin hän oli aikansa suuria eurooppalaisia vaikuttajia. Hän kuuluu Euroopan lähetystyön ja evankelioimisen historiaan. Naisilla on ollut tärkeä asema kulttuurimme luomisessa.

Walburga kuoli 25.2.779. Hän veljensä piispa Willibald hautasi hänet Heidenheimiin. Sata vuotta myöhemmin hänen maalliset jäännökset siirrettiin Eichstättin kaupunkiin.

Lähetystehtävä ja Euroopan evankelioiminen

Niinpä siis toivotan hyvää vappua ja lähetystyön juhlapäivää. Lähetystehtävä on vielä kesken (myös Euroopassa) ja Walburga on tänään hyvä muistutus rohkeudesta, tarmosta ja sitoutumisesta.

Eurooppalainen kulttuurimme perustuu vahvasti kristinuskolle. Tästä kulttuuriperinnöstä, jota myös Walburga vahvisti, kannattaa pitää kiinni. Kulttuurit nousevat, menestyvät, väsyvät ja kuolevat. Kristinuskon sanoma Jeesuksesta Kristuksesta voi menestyä erilaisissa kulttuureissa ja muovata kulttuureita kohti hyvää. Ei myydä hernerokasta sitä hyvää, mikä on työllä saavutettu.

Eurooppa tarvitsee tänäänkin miehiä ja naisia – Willibaldeja, Winibaldeja, Walburgeja ja Bonifatiuksia – julistamaan, palvelemaan ja luomaan Jumalan sanasta nousevaa kulttuuria yhteisöjen paremmaksi elämäksi ja ihmisten ikuiseksi autuudeksi.

Hyvää vappua! Hyvää työn – ja erityisesti lähetystyön ja Euroopan evankelioimisen – juhlapäivää!

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
herätys Raamattu lähetys

Kutsumuksena lähetys, evankelioiminen ja Raamattu

”Kansan evankelioiminen lähtikin voimalla käyntiin, mutta meillä kansanlähetysnäyn innoittamilla oli vielä paljon opittavaa. Evankelioimisemme oli aika aggressiivista ja psykologisesti epäempattista. Protestimme kirkon puolivillaista lököluterilaisuuta kohtaan oli ankaraa. Liberaaliteologit saivat kuulla kunniansa. Kummajaisina meitä usein seurakunnissa pidettiin. Jumala on rakkaudessaan opettanut meille nöyryyttä ja laittanut erimittaisilla koivuhaloilla pienelle paikalle, armon kerjäläisiksi, armosta elämään. Virheistämme ja vajaisuuksistamme huolimatta Jumala on siunannut Kansanlähetystä. Se on nyt yksi kirkkomme lähetysjärjestöistä, ja sillä on hyvät ja rakentavat suhteet paikallisseurakuntiin. Ilo on ollut seurata Kansanlähetyspäivillä nuorten runsautta. Meno on usein ollut nuorekasta, niin kuin liikkeen alussakin, joskin tyyliltään tykkänään toisenlaista.”

Näin kirjoitti Pekka Eskelinen Päijät-Hämeen Kansanlähetyksen ystäväkirjeessä (1/2019) muistoistaan Kansanlähetyksen alkuajoista. Pastori Eskelinen kertoo olleensa mukana ensimmäisillä Kansanlähetyspäivillä Tampereen yliopistolla kesällä 1967 naulakkovahtina. Sen jälkeen hän on toiminut Ryttylässä Kansanlähetyksen lähetyskoulussa tuntiopettajana vuosina 1973-1991. Minäkin sain istua hänen jalkojensa juuressa.

Eskelinen näkee Kansanlähetyksessä kolme pääjuonnetta: Lähetys, evankelioiminen ja Raamattu.

”Raamatullisuus onkin ollut lähetyksen ja evankelioimisen ohella kansanlähetysliikkeen toisena vahvana pääjuonteena. Liikkeessä uskotaan, että Raamattu on Jumalan sanaa ja totta. Liikkeessä torjutaan tietoisesti liberaaliteologiset olettamat, jotka vähintäänkin kyseenalaistavat Raamatun totuusluonnetta, jolloin auktoriteetti siirtyy Raamatulta ajan muotivirtauksille, jotka määrittävät, mitä Raamatusta voidaan hyväksyä ja mitä ei.”

Tämä on hyvä huomio. Aina jokin määrittele, sen mitä pidämme oikeana ja Jumalan tahdon mukaisena. Kun valitsemme aatteellisten ja poliittisten muotivirtausten sijasta Raamatun, olemme rakentaneet kestävälle pohjalle. Liberaaliteologian lisäksi Eskelisen mukaan on varottava ”ainoaa oikeaa” tulkintaa Raamatusta.

”Liberaaliteologian ohella on syytä torjua jokainen ”ainoa oikea” Raamatun tulkinta, koska ihminen on erehtyväinen ja vajavainen myös Raamatun ymmärtäjänä ja tulkitsijana. Raamatun pyhän sanan ymmärtäminen edellyttää lukijalta nöyrää ja kyselevää mieltä. Pyhä Henki johdattaa meidät kaikkeen totuuteen kirkastaessaan meille Jeesusta Kristusta, mutta ei hän tee meistä erehtymättömiä eikä kaikkitietäviä.”

Nöyryyttä tarvitaan, mutta ei epäilyä Raamatun totuudesta. Eskelinen kirjoittaa:

”Tarpeetonta on epäillä Raamatun totuutta, sillä ei ole olemassa sellaisia vanhoja tietolähteitä, jotka osoittaisivat Raamatussa kerrottujen tapahtumien tapahtuneen toisin kuin Raamattu kertoo. Ihmeet eivät tee Raamatun kertomuksia epätosiksi. Ellei näet mitään epätavallista olisi tapahtunut, ei koko Raamattua olisi kannattanut kirjoittaa. Fiktiivisistä (sepitetyistä) kertomuksista ei olisi voinut syntyä koko kristinuskoa ja tuskin mitään muutakaan uskontoa. Peruskirjamme totuuspohja pitää.”

Kansanlähetyksessä elämme vieläkin näiden linjausten mukaisesti. Toimintatavat ja -asenteet ovat jonkin verran muuttuneet, mutta pysyvää on ollut sitoutuminen lähetykseen, evankelioimiseen ja Raamattuun.

”Evankelioikaa kansa evankelioimana kansoja”  sekä  ”Raamattu rakkaaksi – evankeliumi kaikille -periaateet ovat hyviä vielä tänäänkin. Ja myös tulevaisuudessa ne ohjaavat Kansanlähetyksen työtä. Ne ovat asioita, joita ei tarvitse hävetä ihmisten eikä Jumalan edessä.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
lähetys seurakunnan perustehtävä

Kutsu vaativaan ja vauhdikkaaseen tehtävään

Kävin tammikuussa Floridassa Kennedy Space Centerissä. Tuolta Cape Canaveralin avaruuskeskuksesta lähtevät USAn raketit ja astronautit avaruuteen. Tarina alkoi kylmän sodan ajalta, kun Neuvostoliitto ja Yhdysvallat kilpailivat maapallon ja avaruuden herruudesta.

Presidentin kutsu suureen tehtävään

Vuonna 1962 presidentti John F. Kennedy puhui avaruuden valloituksesta ja kuuhun menemisestä. Hän kutsui kansan vaaralliseen ja suureen seikkailuun. Presidentin mukaan toimeen ei ryhdytä siksi, että tehtävä on helppo vaan koska se on vaikea. Noin 400 000 työntekijää palkattiin, parhaat ammattilaiset yritettiin saada mukaan, miljardeja dollareita kulutettiin. Tavoite on saada mies kuuhun ja samalla yliote Neuvostoliitosta, joka edellisenä vuotena oli lähettänyt Juri Gagarinin kosmokseen.

Jeesuksen Kristuksen kutsu suureen tehtävään

Johtajat ovat piirtäneet suuria näkyjä. Ja niihin on sitouduttu. Ihmisen lähettäminen kuuhun on pieni tehtävä sen rinnalla, mitä universumin Herra Jeesus Kristus antoi tehtäväksemme: Evankeliumi tulee viedä kaikille kansoille. Kirkkoina ja kristittyinä tehtävämme ei ole lähettää ihmisiä kuuhun vaan Jumalan valtakuntaan.

Raamatun mukaan ihminen on erossa Jumalasta ja matkalla kadotukseen ilman uskoa Jeesukseen. Evankeliumi on saatava kaikkien ihmisten lähelle sillä tavoin, että he voivat ottaa sen vastaan.

Vastaus kutsuun

Monet lahjoittavat varoja maailmanhistorian suurimpaan ponnistukseen evankeliumin levittämiseen. Monet rukoilevat läheistensä ja oman paikkakuntansa puolesta. Monet ovat lähtenee kauas ja antaneet tehtävän tähden myös henkensä. Jumalan valtakunta on kasvun ja eteenpäin menemisen valtakunta. Se on myös uhraamisen ja nisunjyvän tien valtakunta, jossa meidät kaikki kutsutaan kantamaan ristiä ja epäitsekkääseen elämäntapaan suuren päämäärän vuoksi. Yhdessä tehtävä tulee suoritetuksi.

Uusi sitoutuminen

Tuntuu, että kristikunnassa apatia valtaa alaa ja ilo poistuu. Samaan aikaan sitoutuminen Raamatun mukaiseen kristittynä elämiseen ja maailman evankelioimiseen vähenee. Ehkä ensimmäinen on jälkimmäisen seuraus. Ehkäpä uusi sitoutuminen rukoukseen, rakastamiseen, antamiseen, evankelioimiseen, vaikuttamiseen ja toimimiseen evankeliumin puolesta tuo motivaatiota ja iloa elämään. Voisimmeko Jumalan kunniaksi tehdä vielä enemmän? Vaivannäkö Kristuksen tähden ei ole uhraus vaan etuoikeus.

Olen mukana!

Sitoudun uudelleen Jumalalta saamaani tehtävään. Haluan elää elämäni sillä tavalla, että mahdollisimman moni oppisi tuntemaan Jeesuksen pelastajanaan ja alkaisi elää Jumalan tahdon mukaista elämää sekä tuomaan toisiakin Jumalan valtakuntaan.

Viestintäjohtajamme kysyi matkani jälkeen: Kysyitkö avaruuskeskuksen siivoojalta, miksi hän on täällä töissä? En muistanut. Tarina kertoo, että hän sanoisi: Olen lähettämässä ihmisiä avaruuteen. Jeesus viritti meille suuremman näyn.

Mika Tuovisen kirjoitus Uusi Tie -lehdessä 31.1.2019. Otsikot lisätty tähän.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Lähetystyö Etiopiassa

Lähettäjäpiirikirje 11/2018

Tässä marraskuussa kirjoittamani ystäväkirje. Vanhat ystäväkirjeet on listattu tämän viestin lopussa. Kirjeet kuvineen voi tilata postilaatikkoon tai sähköpostiin.

Jäin aamulla kotiin kirjoittamaan tätä kirjettä. Parin kilometrin päässä työpaikalla ulkomailta tulleet työalojemme esimiehet pitävät kokoustaan. Tänään tänne saapuvat myös kansanlähetyspiirien piirijohtajat. Edessä on monia tapaamisia. Ja pian (torstaina 22.11.) lähden Japaniin työaluevierailulle, jossa vietämme Japanin työmme 50-vuotisjuhlaa. Vierailen kaikissa Kansanlähetyksen perustamisssa seurakunnissa ja osallistun varainhankintajuoksuun. Se menee kyllä kävelyn puolelle, sillä liika harjoittelu toi mukanaan niin sanotun penikkataudin ja olen juoksukiellossa! Siispa kävelen yhden tunnin ajan varoja japaninlähetykselle. Lue tuosta vierestä, miten voit olla mukana!

Arkijohtaminen keskustoimistossa Ryttylässä vie runsaasti aikaa, mutta yhä enemmän tulen olemaan vierailuilla seurakunnissa ja Kansanlähetyksen piirijärjestöissä. Hyvä juttu!

Radioaktiivisuus lisääntynyt

Kansanlähetyksellä on päivittäin ohjelmia Radio Deissä. Jonkin verran myös Radio Patmoksessa. Viime päivinä olen ollut radioaktiivinen. Tein entisestä erinomaisesta esimiehestäni Arto Hukarista ja hänen vaimostaan Mirjasta lähetysavainhaastattelun. He olivat eläkepäivillään palvelemassa Japanissa. Tein ohjelmat Etiopian matkasta ja Kansanlähetyksen 50-vuoden lähetyshistoriasta. Vuonna 1968 työn kohteina olivat Etiopia, Japani, Keski-Aasia sekä radiotyö Etu-Aasiaan ja Neuvostoliittoon. Myös kirjallisuuden painatus ja kuljetus Neuvostoliittoon ja Itä-Eurooppaan oli alkanut. Valmistin tuomiosunnuntain saarnan sekä viisi Raamattuavain-ohjelmaa uskon tärkeistä perussanoista: sovitus, lunastus, lepytys, vanhurskaus ja anteeksiantamus. Toivottavasti lyhyet ohjelmat auttavat hahmottamaan näiden sanojen syvää sisältöä. Kaikki viittaavat siihen, mitä Jumala on Jeesuksessa Kristuksessa jo tehnyt meidän puolestamme. Pelastuksen osalta Jumalan näkökulmasta kaikki on valmiina. Nyt kuuluu kutsu: Kaikenlaiset ihmiset, tulkaa juhlaan!

Herätyksen keskellä

Kansanlähetyksen ensimmäinen lähetystyöntekijä Ritva Olkkola lähti Etiopiaan vuonna 1968. Olin marraskuun alussa neljä päivää Addis Abebassa. Juhlimme puolen vuosisadan lähetyshistoriaamme sekä tapasin kirkon johtajia.
Yhteistyökirkkomme Mekane Yesus -perustettiin kansalliseksi kirkoksi 1958. Tuolloin kirkossa oli 20 000 jäsentä. Nyt 59 vuotta myöhemmin jäsenmäärä on melkein 10 miljoonaa. Olemme olleet mukana suuressa kirkon kasvussa. Kasvu ja herätys ei ole ollut kuitenkaan ongelmatonta. Tässä joitakin huomioita:

  • Kirkon kasvu on ollut hämmästyttävää. Evankeliumi etenee vauhdilla kaikissa muissa maanosissa paitsi täällä Euroopassa. (Jospa herätyksen ajat tulisivat tännekin!)
  • Uusilla kristityillä on kyllä täydellinen pelastus, mutta epätäydellinen käsitys siitä. Opetustehtävä on valtava. Ensimmäisen sukupolven kristikunnalle ei ole vielä selvillä, miten suhtautua vanhoihin pakanallisiin menoihin. Myös kymmenien televisiokanavien kautta vyöryvä monenkirjava opetus saa päät sekaisin. Menestysteologia vetoaa köyhään kansaan, mutta se tuo rikkautta pääasiassa sitä julistaville saarnamiehille. Teologista selkeyttä tarvitaan.
  • Lähetystyöntekijöitä tarvitaan edelleenkin. Meillä on Etiopiassa tällä hetkellä Maria Karjalainen, Mika ja Tania Lehtinen, Mirjami Uusitalo ja Anna Vähäkangas.
  • Mekane Yesus -kirkko on syntynyt lähetystyön tuloksena. Nyt heidän visionsa on lähettää 500 lähetystyöntekijää seuraavan 10 vuoden aikana. Tulisiko sieltä lähetystyöntekijöitä jo Suomeenkin.

Ole siunattu ja siunaukseksi

Kristityillä on etuoikeus osallistua maailman evankelioimiseen ja Jumalan valtakunnan tulemiseen ihmisten elämään. Yksi lempivirsiäni on Maan ääriin asti Herra (424). Siinä pyydetään Jumalaa viemään valtakuntaansa eteenpäin. Virsi muistuttaa, että työntekijöitä ja uhrimieltä tarvitaan sekä kotijoukoilta että lähetystyöntekijöiltä. Rukous, taloudellinen tuki, työn esillä pitäminen on tärkeä osaa Jumalan missiota, jota toteutamme

Rakkaudella ihmisten parhaaksi ja Jumalan kunniaksi,

Mika Tuovinen
lähetysjohtaja
Suomen Ev.lut. Kansanlähetys


VANHAT KIRJEET. Vanhoja ystäväkirjeitäni löytyy täältä:
10/2018
9/2018
8/2018
7/2018
6/2018
5/2018
3-4/2018
Lokakuu 2017
Syyskuu 2017
Elokuu 2017
Lokakuu 2016
Syyskuu 2016
Elokuu 2016
Maaliskuu 2016
1/2016
Joulukuu 2015
4/2015
Elokuu 2015

Liity tästä Mika Tuovisen lähettäjärenkaaseen.

Ole Kansanlähetyksen lähetysjohtaja Mika Tuovisen työtoverina. Voit rukoilla ja lahjoittaa hänen työnsä mahdollistamiseksi. Olemme kiitollisia kaikista rukouksista ja lahjoituksista! Lahjoitustiedot:
Saaja: Suomen Ev.lut. Kansanlähetys
Tilinumero: FI14 5043 1920 0034 52.
Mikan viite: 6200 34773.
Keräysluvat: sekl.fi/maksuinfo

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Evankelioiminen ja kristittyjen yhteys

Suloisia teitä ja onnen polkuja

Ensimmäisenä lomapäivänä suuntasin aamukahville Hämeenlinnan torille. Olihan sinne asiaakin, koska rouvan piti saada uudet lenkkarit. Lähdin makutuomariksi, ja lopulta tulimme kaupasta ulos kaksien lenkkareiden kanssa. Omissa kellertävissä tossuissa on 30 päivän vaihto-oikeus ja kävin ne heti sisäänkävelemässä.

Tänä kesänä tallustelin monilla hengellisillä juhlakentillä. Ehdin nähdä Medialähetyspäivät, Lähetyksen kesäpäivät, Sanan Suvipäivät, Juhannuskonferenssin, Kansanlähetyspäivät ja New Wine -kesätapahtuman. Jotkut vierailut jäivät ohikulkumatkalla puolen tunnin visiiteiksi; Kansanlähetyspäivillä olin koko ajan. Pikainenkin kävijä sai vatsantäytettä nopeasti Juhannuskonferenssissa ja Kansanlähetyspäivillä. Molemmissa oli myös paljon maahanmuuttajia. Lähetyksen kesäpäivillä ostin kirjoja halvalla. Medialähetyspäivillä henkilöstöjohtaja tarjosi kahvit. Sanan Suvipäivillä oli järjestetty raamattuopetusta taukojen ajaksi puolen tunnin pätkissä. New Wine -tapahtumassa rukoiltiin pienryhmissä enemmän kuin muissa yhteensä.

Kesäjuhlat rakentavat yhteyttä uskovien välillä. Näin tuttuja ja huomasin, että kaikissa juhlissa oli väkeä eri herätysliikkeistä ja kirkoista. Juhlilla huomasin erilaisia teologisia korostuksia. Luonteeltaan kesäjuhlat ovat silti ekumeenisia, kristittyjä yhdistäviä. En ole sukulaisiani – myöskään siskojani ja veljiäni Jeesuksessa – itse valinnut. Olemme syntyneet samaan perheeseen.

Juhlat ovat myös kristillistä vastakulttuuria. Aikanamme usko ja kristillinen sanoma yritetään työntää julkisuudesta periferiaan. Kesällä se ei onnistu. Kesäjuhlista kuhistaan joka vuosi. Täällä me kristityt olemme! Ja meitä on paljon!

Vielä yksi tapahtuma on kalenterissa: Evankelistojen yhteyspäivät Jyväskylässä elokuussa. En pidä itseäni kovinkaan kummoisena evankelistana. Silti menen Jyväskylään olemaan sellaisten ihmisten kanssa, jotka sytyttävät omaa sydäntäni ja joita haluan tukea. Päivät ovat muuttuneet huippuevankelistojen tapaamisesta tavallisten evankelioimisesta syttyneiden kristittyjen tapaamiseksi. Meitä yhdistää unelma hyvän sanoman laajasta jakeluverkostosta Suomessa. Siksi uskallan mennä paikalle. Uskon, että yhdessä voimme tehdä enemmän, jotta Suomi-neidon ylle laskeutuisi Kristuksen tuntemisen suloinen tuoksu. Rukoilen, että löytäisimme yhdessä Suomen evankelioimisen strategian, jossa kristityt sekä yhdessä että omissa seurakunnissaan voisivat tuoreella tavalla tavoittaa kansamme.

Lenkkareiden sisäänkävely sujui hyvin. En aio palauttaa. En aio myöskään luopua Jumalan antamasta kutsusta sitoa jalkineikseni alttius julistaa rauhan evankeliumia (Ef. 6:15). Haluan kulkea polkuja, jotka johtavat hengelliseen uudistukseen, uskon syvenemiseen, evankelioimisen vahvistumiseen ja yhteyden lisääntymiseen maassamme.


Mika Tuovisen palstakirjoitus Uusi Tie -lehdessä heinäkuussa 2018.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Krakow Poland efcx

Unelmia

Olen ollut kaksi viikkoa matkoilla. Ensin Etu-Aasiassa pohtimassa paikallisten seurakuntien tulevaisuutta, sitten SAT-7 -televisioaseman vuosikokouksessa ja juuri nyt olen Puolan Krakovassa kirkon moninkertaistumisen konferenssissa. Neljätoista päivää on tuonut paljon uusia ihmissuhteita ja tutustumista erilaisiin tapoihin tehdä työtä jälkikristillisessä Euroopassa ja islamin hallitsemassa Lähi-Idässä ja Pohjois-Afrikassa. Todella suuri joukko erilaisia ihmisiä eri maista eri kirkkokunnista erilaisin välinein rakentaa samaa Valtakuntaa. Onhan tämä jonkinlainen ihme.

Rohkeita näkyjä?

Kaikkia konferensseja on yhdistänyt evankeliumin vieminen mahdollisimman monelle. Meillä Suomessa korostetaan harvoin uskon näkökulmaa siten, että meidän pitää yrittää Jumalan kunniaksi suurempia asioita kuin mihin itse pystymme. Täällä sitä on korostettu. Ja suuria on tehty. Näkymme ja tekomme pitää olla suurempia kuin mihin omat voimamme riittävät. Muutenhan emme tarvitse Jumalaa seurakuntiemme ja järjestöjemme pyörittämiseksi.

Jotain matkallani on puuttunut. En ole kohdannut lainkaan toisten kristittyjen moittimista. Kaikki energia on laitettu haluun uudistaa kirkkoja Raamattua opettamalla, evankeliumia julistamalla ja johdattamalla ihmisiä Jeesuksen tuntemiseen. Kyllä kaikki tietävät ja näkevät vaikeat tilanteet. Raikkaana asenteena on ollut kynttilöiden sytyttäminen pimeyden kiroamisen sijaan.

Unelmana mahdollisimman moni pelastuisi

Unelmani Kansanlähetyksestä on uskovien joukko, jossa kaikki toimivat evankeliumin puolesta ihmisten pelastamiseksi ja saattamiseksi taivaaseen. Vaarana meilläkin on ajautuminen työntekijäkeskeiseen kulttuuriin, jossa työ kutistuu työntekijän voimavarojen suuruiseksi. Moninkertaistumisen periaatteen mukaan jokainen voi johdattaa toisia Jeesuksen tuntemiseen ja auttaa uusia uskovia tekemään samoin ystäviensä kanssa.

Tämä näky on avain kirkon ja järjestön kasvuun. Se kantaa hedelmää myös Etiopiassa, jossa Kansanlähetys aloitti työn 50 vuotta sitten. Mekane Yesus -kirkon lähetysjohtaja kertoi matkalla minulle kolme syytä, miksi hänen kirkkonsa on kasvanut räjähdysmäisesti: 1) Kasvu on Jumalan armoa, 2) Kaikki kristityt evankelioivat ja 3) Pyhä Henki toimii näkyvällä tavalla ihmeiden ja merkkien kautta.

Unelmana kristikansan liikkeellelähtö

Toinen unelmani koskee kristittyjen yhteistä Suomen evankelioimisen strategiaa. Millainen sen pitäisi olla meidän kylässämme, kaupungissamme tai maassamme? Lähdettäisikö tekemään tätä yhdessä?


 

Mika Tuovisen palstakirjoitus Uusi Tie -lehdessä toukokuussa 2018. Otsikot lisätty.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Mika Tuovisen kirje

Lähettäjäpiirikirje 3-4/2018

Lähettäjäpiirikirje 3-4/2018

Hyvä ystäni,

Istanbulissa – entisessä Konstantinopolissa – ajattelen sinua ystäväni. Kiireissäni maaliskuussa huomasin, etten saanut kirjettä määräaikaan mennessä valmiiksi. Nyt vuorossa on kahden kuukauden yhdistelmäkirje. Olen ollut viikon matkalla pohtimassa ja kuuntelemassa, miten evankeliumi leviää Lähi-Idän monilla alueilla uskomattoman nopeasti. Mutta ei kaikkialla.

Turkissa kristittyjä on noin 0,2 prosenttia kansasta. Evankelisten kristittyjen lukumäärä on kasvanut, mutta on silti vielä alle 10 000. Nykyisen Turkin alueelle sijoittuu Raamatun tapahtumista mm. Ilmetyskirjan seitsemän seurakuntaa, ensimmäinen lähetysseurakunta Antioikiassa, Paavalin matkat sekä monet Uuden testamentin kirjeet. Mutta maa on nykyisin kova. Rukoilethan Turkin puolesta, jotta evankeliumi voisi kaikua ja sana otettaisiin vastaan.

Seuraavalla sivulla kerron evankeliumin menestyksestä, joka tapahtuu monesti menetyksen saattamana.

Manilassa helmikuussa

Kiitos teille, jotka rukoilitte Filippiinien matkani puolesta. Osallistuin konferenssiin, jossa pohdittiin, miten vuoteen 2020 mennessä voidaan luoda 5 miljoonaa uutta seurakuntaa niiden keskelle, jotka eivät ole vielä kristittyjä. Lähtökohtana on, että maailmassa on noin 5 miljardia ei-kristittyjä. Jokaisen tuhannen ihmisen ulottuville pitäisi saada uskovien joukko, jota kutsutaan seurakunnaksi. Oli innostavaa kuulla kertomuksia Aasiasta, jossa yhteisöllisen kulttuurin keskelle syntyy helposti uskovien ryhmä seurakunta.

Kuulin kertomuksen uudesta uskoontulleesta, joku sanoi, että hänestä tuli viime viikolla kristitty ja hän on jo nyt perustanut kaksi seurakuntaa: yhden hänen todistuksestaan kääntyneille sukulaisille ja toisen kavereille.

Maailman evankelioimiseen tarvitaan suuri näky, hyvä strategia ja Jumalan voima. Strategiana tässä on jokaisen kristityn ryhtyminen työmieheksi sekä moninkertaistumisen ajatus. Kyllä suuri näky innostaa samoin kuin pieni latistaa.

Sat-7

Osallistuin kristillisen satelliititelevisioaseman vuosikokoukseen. Täälläkin oli suuri näky. Kansanlähetys on jäsenenä yli 20 vuotta sitten perustetussa asemassa, joka lähettää ohjelmaa kolmella kielellä (arabia, farsi ja turkki) ja sillä on viisi ohjelmakanava: turkin-, arabian- ja farsinkieliset kanavat sekä kaksi arabiankielistä lastenkanavaa. Televisioaseman katselijat löytyvät Pohjois-Afrikan Marokosta Iraniin asti. Tästä työstä on helppo innostua.

Etiopian Mekane Yesus -kirkon kasvu

Tapasin Etiopian Mekane Yesus -kirkon lähetysjärjestön johtajan Wondimu Mathewosin. Kirkko on kasvanut kuudessa vuosikymmenessä noin 20 000 jäsenestä 9,2 miljoonan jäsenen kirkoksi. Kysyin Wondimulta kirkon kasvun salaisuuksista Etiopiassa. Hän mainitsi seuraavat asiat:

  1. Jumalan suosio,
  2. jokainen kristitty sitoutuu kirkkoon ja vie evankeliumia eteenpäin,
  3. karismaattinen luterilaisuus.

Kirkko on aloittanut lähetystyön maansa ulkopuolella. Mielenkiintoista on nähdä, seuraako etiopialaisten omassa maassa kokema herätys mukana lähetystyöhön.

Pastori Wondimu kertoi, että muutos lähetystyön ymmärtämisessä on vaikeaa. Se mielletään valkoisen kristityn tekemäksi työksi Etiopiassa. Tämän kääntäminen siten, että etiopialainen kristitty lähtee itse tukemaan kirkkonsa ulkomailla tehtävää lähetystyötä on haaste. Mutta kun asiasta puhutaan, sydämet syttyvät.

Wondimu kertoi, että eräs köyhä maanvieljelijä sanoi: ”Minulla on vain yksi vasikka. Haluaisin antaa sen lähetystyölle.”

Toinen nainen sanoi: ”Minulla on vain yksi lammas. Haluaisin antaa tämän lampaan lähetystyölle.”

Ja eräs evankelista sanoi: ”Minulla ei ole mitään! Mutta minulla on verta suonissani. Voitteko ottaa vastaan verta lähetyksen hyväksi.”

Wondumun mukaan nyt Jumala valmistaa kirkon jäseniä lähetystehtävään, mutta ei heidän rikkautensa vuoksi vaan siksi että heidän sydämessä on halu viedä evankeliumia niille, jotka eivät ole sitä vielä kuulleet.

Heitä vielä verkot veteen!

Etusivulla olevat suurkaupungin kalastajat muistuttavat minua Jeesuksen ja Pietarin kohtaamisesta. Pietari ei ollut saanut yöllä kalaa. Vaikka Pietari kavereineen oli väsynyt ja aikaa vievä verkkojen puhdistaminen oli ehkä jo loppusuoralla, Jeesus käskee heittämään verkot veteen. Väsynyt tottelee: Sinun käskystäsi heitä vielä verkot kerran järveen. Ja kalaa tuli. Heitetään vielä verkkoja ihmismereen. Ehkä Jumala vielä nyt tuo lähellä ja kaukana olevia uskoon ja taivas täyttyy. Heitetään vieläkin verkkoja Herran käskystä!

Siunauksen toivotuksin
Mika Tuovinen

Tietoja lähettäjäkseni tulemisesta löydät suuressamukana.fi -sivulta.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
pixabay_krakow-poland-2746886

European Forum for Church Multiplication – EFCX – 3. päivä

Konferenssin kolmantena päivänä alkaa viime viikkojen väsymys painaa. Mutta tämäkin päivä meni vauhdilla toisillemme omia näkyjämme avaten. Syntyi myös ajatus Suomen evankelioimisen strategiasta.

Discovery Bible Study (DBS)

Aamu alkoi Discovery Bible Study -raamattututkistelulla. Tällaisessa ryhmässä sekä uskovat että ei-uskovat voivat tutkia Raamattua. Ryhmässä tapahtuvassa Raamatun tutkistelussa oli tämänkaltainen metodi:

  1. Alkutyöskentely. Kysy ensin, mikä on ollut hyvää tällä viikolla? Sen jälkeen kysy, mikä on ollut haastavaa? Älä kysy, mitä kuuluu. Kierroksen jälkeen rukouksessa kiittäkää hyvästä ja rukoilkaa haasteiden puolesta. Tämän jälkeen kysy, miten viime kerralla annettu tehtävä onnistui (jokaisen tapaamiskerran jälkeen annetaan arkeen liittyvä tehtävä).
  2. Raamatun opiskelu. Tarkoituksena ei ole, että joku opettaa ryhmää vaan että kaikki tekevät havaintoja valitusta tekstistä (esim. tietty evankeliumien kertomus). Ensin luetaan teksti ääneen, sitten joku kertoo sen omin sanoin. Tämän jälkeen pohditaan, tuliko kaikki olennainen sanottua. Teksti luetaan uudestaan. Ryhmän vetäjä ei ala opettaa toisia vaan hän johtaa ryhmää kyselemällä ja muistuttamalla, että kukaan ei pidä pitkiä monologeja. Hän yrittää rajoittaa suulaimpien puheaikaa, jotta hiljaisempien hyvät näkökulmat saadaan esille. Vetäjä voi kysyä muun muassa: Mitä tämä teksti sanoo Jumalasta? Mitä meistä? Mikä siinä on vaikea ymmärtää tai hyväksyä? Mistä pidät erityisesti? Mitä se käskee meidän tehdä? Keskittykää vain kyseiseen Raamatun tekstiin; älkää etsikö viittauksia muualla.
  3. Käytännön sovellus. Jeesus käski tehdä opetuslapsia, jotka pitävät hänen sanansa eli tottelevat sitä. Tällaisen kristityn elämä kestää rankkasateet ja tulvat, sillä hän tekee Jumalan sanan mukaan (Matt. 7:24-27). Kysy ryhmältäsi, miten he aikovat ennen seuraavaa kokoontumista toteuttaa tänään opittuja asioita elämässään. Kysy myös, kenelle he voisivat kertoa, mitä ovat tällä kertaa oppineet. Seuraavalla kerralla keskustellaan, miten tämä meni.

DBS-raamattutukisteluja voidaan köydä eri tavoin. Edellä kuvasin, miten me toteutimme sen ryhmässämme.

Kristityn kasvun neljä kenttää

Kahtena päivänä saimme kaksi kertaa valita tunnin pituiset seminaarit. Tämän päivän ensimmäisen seminaarin jätin väliin, sillä piti kirjoittaa kolumni Uusi Tie -lehteen. Toisen seminaarin teemana oli, miten toimia perinteisissä kirkoissa. Tämän valinta oli helppoa, sillä halusin tietää, mitä sanottavaa konferenssilla on työstä esimerkiksi katolisessa, ortodoksisessa tai luterilaisessa kirkossa. Seminaarin sisältö ei ollut seminaarikuvauksen mukainen. Siellä ei puhuttu vanhoista kirkoista, vaan esiteltiin evankelioimisen maailmanlaaja Raamatusta nousevaa näkyä sekä opetuslapseuden neljää kenttää kuvaava malli. Jälkimmäinen oli hyvä keino kuvata evankeliumin kasvu kylvöstä moninkertaistumiseen Jeesuksen kylväjävertauksen avulla. Palaan tähän tarkemmin joskus. Netistä ja Youtubesta löytyy kuvaa selvittäviä juttuja esimerkiksi hakusanalla ”four fields” ja discipleship. Itse malli sopii kyllä hyvin kaikenlaisiin ryhmiin ja seurakuntiin, myös niihin perinteisiin kirkkoihin kristittyjen varustamiseksi toimimaan maailmassa.

Four Fields T4T

Suomen evankelioimisen strategia

Jakaannuimme ryhmiin pohtimaan, mitkä ovat kunkin omassa työssä seuraavat käytännön askeleet. Tehtävä oli rukoilla, että Jumala laittaisi jonkin ajatuksen sydämellemme ja tämä askel tuli kirjoittaa taululle. Minulle tuli mieleen Suomi ja se, että kaikkien pitäisi kuulla Jumalan hyvyydestä ja henkilökohtaisen uskon lahjasta. Kirjoitin, että haluaisin nähdä Suomen evankelioimisen strategian syntymisen. ”Huh-huh”, ajattelin.  Tämän jälkeen jakaannuimme kolmen hengen ryhmiin, joissa kerroimme oman rukouksemme ja seuraavan askeleemme.  Päätimme, että kesäkuun alussa olemme yhteydessä, jotta voimme katsoa, missä suunnitelmamme on menossa.

Kun nuo ajatukset Suomen evankelioimisen strategiasta tulivat mieleeni, pyysin Jumalalta pienenpää näkyä kuten vaikka 2000 hengen kotikylän Ryttylän evankelioimisen strategia tai raamattupiirin perustaminen. Mutta kun  muuta ei tullut mieleen, kuin tuo evankelioimisen strategia niin olihan se kirjoitettava paperille. Ja kirjoitettava tähänkin rohkeasti, mutta sormet väristen. Eihän näky lähde liikkelle, ellemme puhu ja etsi saman näyn omaavia. Jos näky lähtee liikkeelle, mitähän se tuo tullessaan.

Päätös

Konferenssi loppui iltajuhlaan, jossa lauloimme, annoimme palautetta konferenssista, söimme täytekakkua ja jätimme jäähyväisiä. Viimeisenä iltana tuli luotua vielä uusia kaverisuhteita. Sain myös sovittua haastattelun tapahtuman takana olevaan Global Church Movements -liikehdinnän johtajan Bekele Shankon kanssa aamuksi kello 7. Lähtö hotellilta kello 8 ja kotona Ryttylässä kello 14.

Olen Kansanlähetykselle kiitollinen, että sain olla tässä konferenssissa.


Bekele Shanko kertoi, mikä saa hänet toimimaan evankeliumin puolesta, suuresta näystään sekä rukousherätyksestä, joka on ollut Etiopian herätysten perustana. Tämä  haastattelu kannattaa lukea

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Lausanne congress world evangelism

Billy Grahamin tärkein teko oli Lausannen liikkeen perustaminen

Saavuin tänä aamuna Filippiinien Manilaan. Kun sain internetin kuntoon, sieltä tulvi uutisia Billy Grahamin kuolemasta.

Moni lähetysteologiasta ja evankelioimisesta kiinnostunut osaa yhdistää toisiinsa Manilan ja Billy Grahamin. Molemmilla on tärkeä osa evankelikaaliseen kristillisyyteen kuuluvassa Lausanne-liikkeessä. Evankelikaalisen liikkeen – evankelikalismin – juuret ovat 1500-luvun uskonpuhdistusessa. Katolisen kirkon uudistajia kutsuttiin evankelisiksi (englanniksi evangelical).

Varsinaisen evankelikaalisen liikkeen tausta on uskonpuhdistuksesta alkaneessa protestanttisuudessa, mutta se kuvaa tarkemmin määriteltynä sellaista kristillisyyttä, jotka korostavat Raamatun auktoriteettia, Jeesuksen ristinkuoleman kautta tulevaa pelastusta, henkilökohtaisen uskon merkitystä sekä evankelioimisen ja lähetystyön välttämättömyyttä ja kiireellisyyttä.

Billy Graham – Lausanne-liikkeen perustaja

Billy Graham oli Lausanne-liikkeen perustaja. Lausannen liike on evankelikaalisen kristillisyyden tärkeimpiä suunnannäyttäjiä. Lausannen liikkeen alun voi jäljittää vuoteen 1955, jolloin 37-vuotias Billy Graham oli kutsuttu puhumaan Cambridgen yliopiston opiskelijoille. Täällä 34-vuotias John Stott (1921-2011) oli Grahamin apurina. Heidän ystävyytensä kesti Stottin kuolemaan asti. John Stott on ollut Lausannen liikkeen tärkein teologi.

Berliini 1966

Vuonna 1960 Billy Graham kutsui kokoon johtajia ja vaikuttajia Sveitsiin keskustelemaan, miten evankelikaalien keskellä saataisiin suurempi yhteys. Graham kirjoitti: “Kun olin muutaman päivän kuunnellut keskusteluja ja väittelyjä – ja monta hetkeä yhdessä rukoiltuamme – tulin vakuuttuneeksi, että evankelikaalisia kristittyjä ei saa tänään yhteen muutoin kuin yhden sanan ympärille: evankeliointi.”

Tämä johti vuoden 1966 Berliinin Evankelioimisen Maailmankonferenssiin, jossa oli 700 kutsuttua osallistujaa sekä 300 tarkkailijaa. Tämä konferenssi oli merkittävä kasvavassa maailmanlaajassa evankelikaalisessa liikkeessä.

Konferenssin avauspuheessa Graham sanoi, että me emme tarvitse uutta sanomaa ja organisaatioita. Tarvitsemme suurempaa työntekijöiden yhteyttä, suurempaa dynaamisuutta, suurempaa intoa ja yliluonnollista voimaa voidaksemme evankelioida oman sukupolvemme.

Lausanne 1974

Viisi vuotta myöhemmin, vuonna 1971, Billy Graham kutsui vaikuttajia pohtimaan uuden konferenssin järjestämistä. Ajatuksista syntyi Lausannen Maailman Evankelioimisen Kongressi vuonna 1974.

Avauspuheessaan Graham toivoi kokoukselta neljää asiaa:

  • Haluan nähdä kongressin luovan raamatullisen julistuksen evankelioimisesta.
  • Haluan seurakunnan tulevan haastetuksi maailman evankelioimisen toteutumiseksi.
  • Luotan, että uusi ”koinonia” tai yhteys erilaisen evankelikaalien välillä kasvaa kaikkialla maailmassa.
  • Toivon, että täällä kehittyy ”Lausannen henki”.

Kongressiin osallistui noin 2400 evankelikaalita johtajaa 150 maasta. Kokouksesta syntyi raamatullinen julistus, jota Graham oli toivonut. Lausannen julistuksen pääkirjoittaja oli John Stott. Lausannen julistus on tärkempiä uuden ajan kirkkohistorian dokumentteja. Myös Lausannen henki, jäi elämään, mistä myöhempi historia kertoo.

Lausannen Komitea Maailman Evankelioimiseksi

Lausannan kongressissa valittiin komitea suunnittelemaan tulevaisuutta. Sekä Billy Graham että John Stott olivat komitean jäseniä. Komitea kokoontui Mexico Cityssä 1975. Tuolloin muodostettiin Lausannen Komitea Maailman Evankelioimiseksi (Lausanne Committee for World Evangelization (LCWE, nykyisin Lausanne Movement).

Lausanne II Manilassa

Lausannen liikkeen toinen kongressi pidettiin Manilassa, Filippiineillä, vuonna 1989. Kokouksesta käytetään nimeä Lausanne II, ja siellä oli 3000 ihmistä 170 maasta. Myös Neuvostoliitosta oli päässyt 70 edustajaa.

John Stott oli huomattavimmassa roolissa Manilan julistuksen laatimisessa (The Manila Manifesto). Julistuksessa on kaksi pääteemaa: Julistakaa Kristusta siihen asti kunnes hän tulee ja Kutsu koko kirkolle viemään koko evankeliumi koko maailmaan.

Cape Town 2010

Kolmas Lausannen Maailman Evankelioimisen Kongressi pidettiin 2010 Cape Townissa Etelä-Afrikassa. Tapahtumaan oli kutsuttu 4000 evankelikaalista johtajaa 198 maasta. Täälläkin syntyi julistus: Kapkaupungin sitoumus.

Kolmen suuren kongressin julkilausumat – Lausannen julistus, Manilan julistus ja Kapkaupungin sitoumus – ovat olleet tärkeitä evankelikaalisen liikkeen suunnalle.

Lausanne liike ja Billy Grahamin perintö

Kun Newsweek -lehti haastatteli Billy Grahamia, Graham sanoi, että hänen elämänsä kestävin perintö on varmaankin Lausannen Kongressi vuonna 1974. Tämä monen mielestä yllättävä kommentti ei päässyt lehteen asti.

Tervehdyksessään Cape Townin kongressille vuonna 2010, Graham muisteli Lausannen kokousta 36 vuotta aiemmin. Maailma politiikka, talouselämä, teknologia, väestökehitys ja uskontokartta ovat muuttuneet hyvin paljon. Meidän on analysoitava näitä muutoksia ja pohdittava niitä Jumalan antaman tehtävän valossa. On kuitenkin Jeesuksen paluuseen asti muuttumatonta: ihmisen sydän ei ole muuttunut ja jokainen tarvitsee sovitusta Jumalan kanssa ja Jumalan rakkauden, anteeksiannon ja muuttavan voiman kokemusta. Evankeliumikaan ei ole muuttunut. Hyvä sanomamme on, että Jumala rakastaa meitä ja lähetti poikansa Jeesuksen Kristuksen maailmaan tuomaan meille anteeksiannon ja pelastamaan meidät. Myöskään Jeesuksen käsky seuraajilleen ei ole muuttunut. Meidän tulee mennä kaikkeen maailmaan ja saarnata evankeliumia sekä kehottaa kaikkia miehiä ja naisia uskomaan Jeesukseen.


Kirjoituksen taustamateriaalina on käytetty Lausanne liikkeen lehdistötiedotetta Billy Grahamin kuolemasta 21.2.2018. Tiedote esitti otsikossa olevan väitteen Billy Grahamin tärkeimmästä perinnöstä.  Lausannen liikettä Suomessa edustaa Suomen Evankelinen Allianssi.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
yhteinen pappeus kansanlähetyksessä

Kuninkaallinen pappeus

Kansanlähetyksessä korostamme kaikkien kristittyjen hengellistä pappeutta. Pietari kirjoitti uskoville:

”Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa, määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan, joka teidät on pimeydestä kutsunut ihmeelliseen valoonsa.” (1. Piet.2:9).

Tässä uskovista annetaan useita määritelmiä: valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa. Jumala on kutsunut tämän joukon pimeydestä valoon. Jumala antoi juuri heille tehtävän: julistakaa Jumalan suuria tekoja.

Jumalan suuret teot viittaavat varsinkin Jeesuksen elämään. Jumalan tekojen julistaminen on jokaisen kristityn etuoikeus.

Kansanlähetys kansan lähetyksenä

Kansanlähetystoiminnan ytimessä on Jumalan kansan liikekannallepano. Haluan nähdä liikkeemme olevan Jumalan kansan lähetystä, jossa jokaiselle siihen mukaan haluavalla on oma tärkeä paikkansa.

Jos tämä ei onnistu, tulevaisuutemme ei ole valoisa. Meillä on vaarana se, että palkattu työntekijä organisoi, toimii, juoksee, puhuu, saarnaa, järjestää, kopio, siivoaa, leipoo, lukitsee ovet, järjestelee ja uupuu. Jos näin on,olemme epäonnistuneet.

Kaikkien kansanliikkeiden elinvoima perustuu siihen, miten hyvin he saavat kannattajansa liikkeelle.

Jos haluamme nähdä uudistusta kirkossamme, meidän tulee nähdä vaivaa seurakunnissa, puhua lähetyksen ja evankelioimisen puolesta. Meidän tulee löytää uudelleen maallikkotodistajat ja maallikkopuhujat, sekä antaa heille tilaa kokouksissamme. Vain kuninkaallisen papiston valtuuttamisella toimintamme ja evankeliumin julistaminen voi moninkertaistua. Varsinkin kodeissa voimme vapaasti julistaa evankeliumia ja kutsua sinne uskovia.

Jokainen kristitty voi rukoilla ja etsiä itselleen opetuslasta, jonka kanssa tutkia Raamattua, rukoilla ja oppia yhdessä kristittynä elämisestä. Nuoret ja uudet kristityt tarvitsevat hengellisiä vanhempia. Olen kiitollinen, että minulla oli tällaisia vierelläkulkijoita.

Lähettäjän tärkeä tehtävä

Kotimaan evankelioimisen ja lähetystyön ongelmana meillä ei ole evankelistojen, opettajien ja lähetystyöntekijöiden olemattomuus. Meidän ongelma ei ole lähtijöiden vaan lähettäjien puute. Tarvitsemme työssä myös niitä, jotka tukevat sitä taloudellisesti. Se on suuri Jumalan antama tehtävä.

Sekä lähetystyöntekijöillä että kotimaassa työskentelevillä on omat renkaansa, joihin mahtuu lähettäjiä.Moni toteuttaa lähettäjänä toimimista myös testamentin laatimisella.

Kansanlähetysnäyssä minua innostaa jokaisen kristityn tärkeys. Kaikki uskovat on Jeesuksen Kristuksen pappeja, joilla on merkittävä tehtävä palvella, rukoilla ja tuoda elämällään kunniaa Jumalalle.


Tämä on osa Mika Tuovisen puhetta Mikä Kansanlähetyksessä innostaa? Muut sarjaan kuuluvat kirjoitukset ovat:

  1. Osana herätysten historiaa
  2. Jumala onkin puhetaitoinen
  3. Herätyksen kaipuu
  4. Maailman valloittaminen

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa