Avainsana-arkisto: evankelioiminen

ryttyla_syksy

Mika Tuovisen kirje ystäville – Lokakuu 2016

Tässä on otteita Mika Tuovisen rukouskirjeestä ystäville ja lähettäjille. Lue alkuperäinen rukouskirje pdf-muodossa. Siinä on mukana myös kuvat.

Kiitollisena!

Monesti mietin, miksi juuri minä olen kristitty ja kuulun pelastettujen joukkoon. Samalla monet ystävät ja sukulaiset elävät Jumalasta erossa. Olen syntynyt maahan, jonne Jumalan ainutlaatuinen ilmoitus Jeesuksesta on tuotu, ja jossa hänen sanaansa julistetaan ja Raamattu on kaikkien saatavilla. Satojen vuosien ajan täällä on kuultu evankeliumia, meillä on paljon kristillisiä kirkkoja ja järjestöjä. Olen kiitollinen kaikesta tästä! Miksi kysymykset jäävät Jumalan salaisuudeksi.

Piirivierailuja

Piirikierroksemme 17 maakunnallisessa kansanlähetyspiirissä jatkuvat. Olen apulaislähetysjohtaja Teijo Peltolan ja aluekoordinaattori Anssi Savosen kanssa käynyt 10 piirissä ja marras-joulukuussa odottaa vielä 7 piiriä. Monien vaikeuksien ja kysymyksien keskellä meidät on vallannut Joosuan ja Kaalebin tavoin uskon henki. Yhteisellä työllämme ja Kansanlähetyksellä on hyvä tulevaisuus edessään! Kansanlähetyspiirit ovat erityisesti painottaneet yhteisöllisyyden ja raamattuopetuksen merkitystä. Vahvuuksista on noussut esille erityisesti halu rakentaa toiminta Jumalan sanan perustalle.

Opetuksia, saarnoja ja kirjoituksia

Työstäni suuri osa tapahtuu työhuoneessani palavereissa, puhelimessa, opetusten, saarnojen ja kirjoitusten valmistelussa. En halua olla vain hallinnollinen johtaja vaan kutsumukseni on evankeliumin viemisessä ja työntekijöiden rohkaisemisessa. Suuria hetkiä on päästä opettamaan Raamattua ja julistamaan evankeliumia. Sekä niille, jotka eivät vielä usko että myös väsyneille ja vaivatuille uskoville. Molemmat tarvitsevat sanomaa Jumalan täydellisestä rakkaudesta Jeesuksessa. Toivon, että pystyisin varaamaan valmisteluihin enemmän aikaa.

Suuria haasteita ja kysymyksiä

Yksi kuormittava asia on sen pohtiminen, miten tulee toimia uuden avioliittolain tullessa mahdollisesti voimaan 1.3.2017. Sekä kirkossa että järjestöissä tarvitaan viisautta. Arvostan niitä kirkon johtajia – kuten omaa piispaani Simo Peuraa – jotka odottavat papistonsa pysyvän kirkon nykyisessä Raamattuun perustuvassa avioliittokäsityksessä ja sen mukaisissa käytännön ratkaisuissa. Kansanlähetyksessä ja myös minulle asia on selvä. Sukupuolineutraalille avioliitolle eikä homoseksuaalisten suhteiden kirkolliselle siunaukselle ei löydy Raamatusta perusteluja. Samalla jokainen ihminen on Jumalalle rakas ja hän haluaa kaikille ihmisille hyvää ja pelastaa kaikki. Nyt pohdimme, miten toimia uudessa tilanteessa.

Yhteistyötä

Neljän vanhan herätysliikkeen – rukoilevaisuus, lestadiolaisuus, herännäisyys ja evankelisuus – lisäksi maassamme vaikuttaa viidesläisyys, joka on 1900-luvulla syntynyttä luterilaista herätyskristillisyyttä. Kansanlähetyksen, Kylväjän, Opiskelija- ja Koululaislähetyksen ja Suomen Raamattuopiston johtajien kanssa olemme muutaman kerran kokoontuneet pohtimaan tulevaisuuden haasteita. Tarkoituksena ei ole yhdistää liikkeitämme, mutta samankaltaisen näyn omaavina yhteistyötä kannattaa tehdä. Yksi tärkeä asia on mielestäni viidesläisen luterilaisen herätyskristillisyyden teologian selvitystyö. Tällaista ei ole vielä tehty.

Olen mukana myös Suomen Teologisen Instituutin hallituksessa. STI kokoaa laajan joukon kirkon järjestöjä yhteen ja tukee erityisesti teologian opiskelijoita Helsingissä. Viikko sitten minut valittiin jatkokaudelle Suomen Evankelisen Allianssin hallitukseen. Tässäkin olen mielelläni mukana, sillä tuen kristittyjen yhteyttä. En tässäkään ajattele, että kaikkien kristittyjen tulisi liittyä yhteen (se on sitten Jumalan ihme taivaassa), mutta tarvitsemme kristittyinä toistemme tukea sekä Raamatusta nousevaa vaikuttamista yhteiskunnassamme ja kirkoissamme.

Kiitos kun olet lähettämässä!

Kiitos sinulle rukouksistasi ja taloudellisesta tuesta! Sinua kiitollisena ajatellen laitan tämän kirjeen matkaan.

Lähetyksen ja evankelioimisen terveisin Ryttylästä
Mika

Lue alkuperäinen rukouskirje pdf-muodossa kuvien kera.


Lahja Kansanlähetyksen ja Mikan työlle:

ystavakirje_maksuinfo


 

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Kansanlähetyksen lähetystyö

Lähtekää Pyhän Hengen voimassa

”Antiokian seurakunnassa oli profeettoja ja opettajia: Barnabas ja Simeon, josta käytettiin nimeä Niger, kyreneläinen Lukios, Menahem, joka oli neljännesruhtinas Herodeksen kasvinkumppani, sekä Saul. Kerran, kun he olivat palvelemassa Herraa ja paastoamassa, Pyhä Henki sanoi: ”Erottakaa Barnabas ja Saul minun työhöni, siihen tehtävään, johon minä olen heidät kutsunut.” Niin he paastosivat ja rukoilivat, ja sitten he panivat kätensä näiden kahden päälle ja lähettivät heidät matkaan” (Ap.t. 13:1-3).

Antiokian seurakunta toimi aktiivisesti, kasvoi ja menestyi. Kun seurakunnan johtajat, profeetat ja opettajat, palvelivat Herraa ja paastosivat, Jumalan Pyhä Henki puhui heille: ”Erottakaa Barnabas ja Saul minun työhöni, siihen tehtävään, johon minä olen heidät kutsunut”.

Viidestä nimeltä mainitusta työntekijästä kaksi – eli 40 prosenttia – lähetettiin lähetystyöhön. Pyhä Henki haluaa johdattaa hengelliset yhteisöt aina maailman evankelioimiseen.

Pyhän Hengen teot

Apostolien tekoja kutsutaan myös Pyhän Hengen teoiksi. Kirja kertoo, miten Pyhä Henki johti seurakuntaa ja erityisesti Paavalia lähetystyössä.

Tässä kolmannessatoista luvussa Pyhä Henki käski erottaa kaksi seurakunnan työntekijää, Barnabaksen ja Saulin, lähetystyöhön. Samankaltainen Hengen toiminta näkyy muuallakin Apostolien teoissa.

Ensimmäisessä luvussa on Jeesuksen sanat: ”Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani” (Ap.t. 1:8).

Toisessa luvussa kerrotaan Pyhän Hengen vuodattamisesta: ”He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä mitä Henki antoi heille puhuttavaksi” (Ap.t. 2:4).

Neljännessä luvussa on seurakunnan rukous kun viranomaiset kieltävät julistamasta evankeliumia. Koko seurakunta rukoili yhdessä: ”Katso nyt, Herra, kuinka he meitä uhkailevat! Anna palvelijoillesi voimaa pelotta julistaa sanaasi. Ojenna kätesi, niin että sairaat paranevat, että tapahtuu tunnustekoja ja ihmeitä pyhän palvelijasi Jeesuksen nimessä.” Kun he olivat päättäneet rukouksensa, vavahti paikka, jossa he olivat koolla, ja he kaikki täyttyivät Pyhästä Hengestä ja julistivat rohkeasti Jumalan sanaa.” (4:29-31).

Kahdeksannessa luvussa Pyhä Henki sanoi Filippukselle: Mene Etiopialaisen hoviherran luokse. Pian Filippus julisti evankeliumia hoviherralle, joka tuli uskoon ja kastettiin.

Kymmenennessä luvussa Pyhä Henki sanoi Pietarille: Kolme miestä tulee hakemaan sinua, mene heidän luokseen. Siellä Pietari julisti ja Pyhä Henki vuodatettiin pakanoiden päälle Korneliuksen kodissa.

Kuudennessatoista luvussa Paavali julisti Turkin alueella. Mutta yhtäkkiä Pyhä Henki esti julistamasta sanaa siellä. Tämän jälkeen hän näki Pyhän Hengen antamassa näyssä makedonialaisen miehen, joka johti siihen, että evankeliumi tuotiin Eurooppaan.

Lähetystyöntekijä Pyhän Hengen voimassa

Hyvät lähetystyöhön siunattavat! Lähetystyössä ei ole kyse siitä, mitä te teette ja te saatte aikaan. Kyseessä on paljon suurempi missio. Jumala haluaa, että kaikissa kansoissa kuuluu evankeliumi Jeesuksesta.

Teidän tehtävänne on olla uskollisia Jumalan sanalle, ja sille kutsulle, minkä olette saaneet ja mihin taas tänään sitoudutte Jumalan ja tämän juhlakansan edessä.

Me rukoilemme teille Pyhän Hengen täyteyttä ja johdatusta. Apostolien teot ja kirkon historia todistaa, että Henki johdattaa välillä toisin kun mitä me olemme ajatelleet.

Julistakaa evankeliumia

Mutta Henki johtaa aina siihen, että evankeliumia Jeesuksesta tavalla tai toisella viedään eteenpäin. Mitä evankeliumi on?

Se on sanoma, mitä ei löydy mistään tämän maailman uskonnosta eikä maailmankatsomuksesta. Evankeliumi on Jeesus Kristus. Evankeliumi on Jeesuksen teot Golgatalla meidän puolestamme.

Miksi Pyhä Henki johtaa julistamaan evankeliumia Jeesuksesta?

Miksi Pyhä Henki johtaa teitä, lähetystyöntekijät, julistamaan evankeliumia? Tähän on ainakin kaksi syytä.

Teidät lähetetään matkaan, jotta voisitte auttaa kadotukseen matkalla olevia löytämään pelastuksen Jeesuksessa Kristuksessa. Teidän tehtävänne on todistaa kirkkaasti Jeesuksesta, Pyhän Hengen tehtävä on johtaa uskoon. Maailmassa ei ole hienompaa kutsumusta.

Toiseksi te julistatte evankeliumia Jumalan kunnian vuoksi. Vaikka yksikään ei ota sanomaa vastaan, sitä tulee julistaa, jotta ihmiset ja henkivallat kuulisivat, näkisivät ja ymmärtäisivät Jumalan rakkauden ja kunnian. Evankeliumin julistaminen on Jumalan ylistämistä. Emme ylistä Jumalaa vain laulamalla ylistyslauluja. Suurta ylistystä on Jumalan suurten tekojen kertominen. Ylistäkää Jumalaa kertomalla Jeesuksen elämästä, kuolemasta, ylösnousemuksesta ja veren voimasta!

Jokaisen kristityn maailmanlaaja etuoikeus: lähtijä ja lähettäjä

Lähetystyössä on alusta alkaen tarvittu sekä lähtijöitä että lähettäjiä. Antiokiassa Pyhä Henki kutsui sekä lähtemään että lähettämään.

Jokaisella kristityllä on maailmanlaaja vastuu. Tässä on meidän työmaamme.
Lähtijän tehtävä on olla uskollinen kutsumukselleen. Meidän lähettäjien tehtävä on olla uskollinen omassamme.

Suomessa ja maailmalla evankeliumin julistajia on vähän siitä syystä, että on vähän lähettäjiä.

Paavali ja Barnabas esikuvana lähetystyöntekijälle

Hyvät lähetystyöntekijämme! Ottakaa Paavali ja Barnabas esikuvaksenne. Julistakaa Kristusta, perustakaa seurakuntia, tukekaa olemassa olevia seurakuntia ja kristittyjen ryhmiä. Tehkää työnne hyvin ja olkaa innokkaita. Muistakaa arvostaa myös niitä, jotka lähettävät teidät matkaan. Pitäkää hyvää yhteyttä nimikkoseurakuntiin, lähettäviin kansanlähetyspiireihin ja yksittäisiin lähettäjiin muun muassa rukouskirjeitä kirjoittamalla. He mahdollistavat teidän palvelemisenne.

Rukous ja raha lähetystyössä

Hyvät lähettäjät! Tänään siunaamme uudelle työkaudelle 33 rukouskohdetta, joista 16 on aikuisia ja 17 lapsia. Haluamme erottaa heidät siihen työhön, johon Jumala on heidät kutsunut. Rukoilkaa näiden lähetystyöntekijöiden puolesta. Lähetystyön kulut ovat säännöllisiä, tarvitsemme myös säännöllistä tukea heille. Lähettäjät, teitä tarvitaan, sillä tätä työtä ei tehdä näiden lähetystyöntekijöiden erinomaisilla kyvyillä. Lähetystyö on hengellistä sodankäyntiä, jossa rukous on yksi tärkeä osa.

Hyvä juhlakansa! Ottakaa nämä aikuiset ja lapset omaan sydämeenne!

Mika Tuovisen puhe lähettien matkaan siunaamisessa Kansanlähetyspäivillä 3.7.2016. Kuva Philippe Gueissaz.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Kansanlähetyksen tulevaisuus

Kansanlähetys vuonna 2025 – Mihin suuntaan katsomme?

Tämä on juttuni Keski-Pohjanmaan Kansanlähetyksen ystävälehteen, jossa oli kirjoituksia siitä, mitä Kansanlähetys on yhdeksän vuoden kuluttua.

Mihin suuntaan Kansanlähetyksessä katsotaan vuonna 2025. Tässä yksi näkökulma, jossa mainitsen seitsemän asiaa:

  1. Jumalaan.
  2. Toisiimme.
  3. Yhteiseen työhön.
  4. Itseemme.
  5. Raamattuun.
  6. Tehtävään.
  7. Kristuksen paluuseen.

 

1. Jumalaan

Efeson seurakunta eli pakanallisen maailman tiukassa puristuksessa, mutta vaikeuksien keskellä pitivät kiinni Jumalan sanasta. He olivat koetelleet väärät apostolit ja todistivat Jeesuksesta uskollisesti (Ilm. 2:2-3). Kun Paavali kirjoitti moniuskoisen ja –kulttuurisen yhteiskunnan keskellä elävälle seurakunnalle kirjeen, hän kiinnittää heidän ajatuksensa Jumalaan ja hänen suuriin tekoihinsa. Efesolaiskirjeen alku on suuri kolmiyhteisen Jumalan ylistys: Jumala suunnitteli ihmisen pelastuksen, Poika toteutti sen ja Pyhä Henki vie Sanan kautta meidät siitä osalliseksi (Ef. 1:3-14).

Paavali haluaa vanhoille ja uusille kristityille kirjoittaa Jumalasta ja hänen teoistaan meidän puolestamme. Todennäköisesti kristikunta on vuonna 2025 maassamme ahtaammalla kuin nyt. Silloin tarvitsemme ennen kaikkea katseen suuntaamista Jumalaan ja hänen pelastussuunnitelmaansa. Yhteiskunnassa, kirkossa ja järjestöissä tulee olemaan vaikeuksia ja luopumusta. Sen keskellä sielu löytää levon ja ylistyksen vain Jumalaan katsomalla.

2. Toisiimme

Omassa hengellisessä kasvussani kotiseurakuntani miesten raamattupiiri on ollut ehkä merkittävin yksittäinen vaikuttaja. Kansanlähetyksen näyn mukaan meidän tulee perustaa hengellisiä yhteisöjä, joissa uskovat saavat tukea, mutta jotka toimivat myös toimintayksikköinä evankeliumin levittämiseksi omalla paikkakunnalla. Nämä yhteisöt voivat olla pieniä raamattupiirejä tai vastuuryhmiä. Tarvitsemme myös suurempia yhteisöjä, jotka viettävät ehtoollista. Nämä yhteisöt koostuvat niihin sitoutuneista ihmisistä. Ilman sitoutumista ei synny yhteisöä eikä yhteyttä. Katsomme toisten kristittyjen suuntaan, sillä matkaa on tarkoitus tehdä yhdessä.

3. Yhteiseen työhön

Kansanlähetys on itsenäinen rekisteröity yhdistys, joka päättää itse toiminnastaan ja opetuksestaan. Emme ole kuitenkaan erillään muista. Olemme yhteistyökykyisiä ja hakeudumme yhteistyöhön, joka edistää Jumalan valtakunnan leviämistä.

Luonnollisin yhteistyötaho meille on Suomen ev.lut. kirkko. Rohkaisemme uskovia toimimaan paikallisseurakunnan ja evankeliumin hyväksi kotiseudullaan. Yhtenäiskulttuurin aika jumalanpalvelustoiminnassa on vuonna 2025 ohi. Suomeen tulee syntymään paljon erilaisia yhteisöjä. Jos kirkko ja seurakunnat antavat jumalanpalvelusyhteisöille tiloja ja toimintamahdollisuuksia, ne jäävät todennäköisesti kirkon sisälle. Mutta jos kirkko etääntyy opillisesta perustastaan saattaa olla, että avoimista ovista huolimatta toimintamme suuntautuu paikallisen seurakunnan ulkopuolelle.

Olemme yhdeksän vuoden päästä rakentaneet syvemmän yhteyden tunnustuksellisten herätysliikkeiden ja erityisesti viidennen herätysliikejärjestöjen kanssa. Olemme yhdessä päättäneet, mitä tehdä yhdessä uudenlaisessa kirkollisessa tilanteessa. Järjestämme yhteisiä tapahtumia, jumalanpalveluksia ja vahvistamme luterilaista herätyskristillistä identiteettiämme.

4. Itseemme

Miten niin pitäisi katsoa itseään? Siksi, että Raamattu kehottaa siihen. Pyhä ”Henki sanoo selvästi”, että tulevina aikana monet luopuvat uskosta (1. Tim 4:1). En tiedä kauheampaa kuin se, että joku on oppinut tuntemaan Jeesuksen, mutta luopuu hänestä. Harva luopuu tietoisesti. Matkan kesken jättäneistä suurin osa kuuluu niihin, jotka ensin iloiten ottavat sanan vastaan, mutta ”ahdinko”, ”vaino”, ”maailman huolet” ja ”rikkauden viettelys” tappavat uskon (Matt. 13:20-22).

Aika on paha. Meidän pitää varata aikaa rukoukseen, raamatunlukemiseen ja kristittyjen yhteydessä olemiseen.

5. Raamattuun

Jumala on antanut meille kirjan. Emme voi mistään muualta oppia tuntemaan Jumalaa emmekä hänen tahtoaan kuin Raamatusta. Kristilliset harhaopit tulevat leviämään ja siksi uskovan on luettava Raamattua yksin ja yhdessä toisten kanssa pysyäksemme oikeassa uskossa.

Emme lue Raamattua vain tiedonantona Jumalasta vaan myös armonvälineenä, jonka kautta Jumala herättää uskon ja vahvistaa sitä. Jos koemme itsemme heikoiksi ja epävarmoiksi kristityiksi, Jumalan sana voi vahvistaa meitä.

Vuonna 2025 kansanlähetysliike sitoutuu edelleen näkemykseen, että Raamattu on Jumalan todellista puhetta ihmiskunnalle. Pidämme Jumalan sanaa esillä yksityisesti, mutta myös julkisuudessa ja muistutamme, että kaiken kristillisen opin ja uskon tulee perustua Raamattuun.

6. Tehtävään

Vuonna 2015 Kansanlähetys on edelleenkin lähetysliike, joka lähettää työntekijöitä sinne, missä Kristusta ei enää tai vielä tunneta. Työmme kotimaassa ja lähetyskentillä on enemmän uskovien vapaaehtoisen kannatuksen varassa. Jokainen uskova on lähetysrenkaassa tukemassa rukouksin ja taloudellisesti Jumalan valtakunnan leviämistä. Olemme päässeet pois nykyisestä tilanteesta, jossa lähetystyön ja kotimaan evankelioimisen ongelmana ei ole lähtijöiden vaan lähettäjien puute. Lähettäjiä riittää!

Olemme löytäneet lähetysinnon uudelleen ja Kansanlähetyksen ystävien sydämissä palaa lähetyksen tuli ja ilo evankeliumin työstä. Jos uskovat sitoutuvat lähetystyön tukemiseen, työ voi kasvaa. Jatkamme kirkon lähetysjärjestönä, jos itsenäisyytemme ei joudu uhatuksi.

Suomi on muuttunut lähetyskentäksi. En tarkoita vain maahanmuuttajia vaan yhä useampi kantasuomalainen elää ilman uskoa Jeesukseen. Vuonna 2025 olemme vahvistaneet evankelioimistyötämme. Uusia ihmisiä tulee runsaasti uskoon ja ottaa viestikapulan toiminnastamme työn perustajasukupolven siirtyessä ikuisiin majoihin. Evankelioimisen into kasvaa kun pääsemme eroon toimintakulttuurista, jossa järjestämme turvallisissa omissa tiloissamme kokouksia vain uskoville. Niitä ehdottomasti tarvitaan, mutta vuoteen 2025 opettelemme heittämään kalastusverkkoja myös kirkkolaivan ulkopuolelle.

7. Kristuksen paluuseen

Saattaa olla, että vuonna 2025 kristikunta ei ole enää maan päällä. Ehkä tuolloin vielä odotamme Vapahtajaamme Jeesusta Kristusta saapuvaksi ja ikuisuutta taivaassa (tai kadotuksessa) alkavaksi. Kristittyjen tulee elää Jeesuksen paluun odotuksessa, rukouksin ja evankeliumia vieden edistää Kuninkaan tulon päivää.

Tärkeintä

Mihin suuntaan meidän on katsottava Kansanlähetyksen tulevaisuutta pohtiessamme? Kansanlähetys on toiminnallisesti suuntautunut liike, mutta työ ei saa koskaan olla rakkaampi kuin Jeesus. Me teemme suunnitelmia, me korjaamme ja rakennamme omia talojamme ja hengellisten yhteisöjen tiloja. Lopulta ainoa asia mikä täältä maan päältä lähtee ikuisuuteen on ihmiset ja heidän ikuinen sielunsa. Ehkäpä siksi Paavali piti maan päällisiä kunnia-asioita roskana Kristuksen tuntemisen verrattuna (Fil. 3:8).

Pidä ikuinen päämäärä, Kristuksen tunteminen ja taivaaseen pääseminen tärkeimpänä asiana elämässäsi.


 

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Evankeliumi ja Jeesuksen risti

Onko evankeliumi vajaata?

  • Onko evankeliumi vajaata, jos ihmeet eivät seuraa sitä? Ei!
  • Onko evankeliumi vajaata, jos lähimmäisenrakkaus ei seuraa sitä? Ei!
  • Onko evankeliumi vajaata, jos evankelioiminen ei seuraa sitä? Ei!

Evankeliumi on hyvä sanoma Jeesuksen rististä ja ylösnousemuksesta meidän syntiemme sovitukseksi. Jumalan evankeliumi meitä ihmisiä varten on täydellinen. Jos me lisäämme evankeliumiin vaatimuksia, se ei ole enää evankeliumia. Lupaus muuttuu laiksi.

Evankeliumilla ja sen seurauksilla on ero

Evankeliumi on tarkoitettu uskolla vastaanotettavaksi. Se vie meidät henkilökohtaiseen suhteeseen Jumalan kanssa ja Pyhä Henki tulee asumaan uskovaan. Pyhä Henki voi saada uskovassa aikaan ihmeellisiä tekoja, rakkautta ja halun viedä evankeliumia eteenpäin. Ne ovat evankeliumin ja Pyhän Hengen työn seurausta, eivät itse evankeliumia.

Evankeliumi on täydellinen

Meidän elämämme ja kuuliaisuutemme Jumalaa kohtaan on vajaata. Jumalan valmistama pelastus on täydellinen.

On tärkeää pitää evankeliumi Jeesuksesta ja anteeksiannosta hänen veressään kirkkaana. Se on luja toivo silloin, kun omassa elämässämme ja uskossamme kaikki ei mene niin kuin toivoisimme ja Jumala haluaisi.

Uskova turvautuu Jeesukseen eikä itseensä

Oma uskoni olisi kärsinyt jo haaksirikon, jos se perustuisi minun onnistumisiini. Tarraudun täysillä Jeesukseen ja evankeliumiin. Se perusta pitää. Jeesus pelastaa ne, jotka häneen turvautuvat. Siksi rakastan Jeesusta!


 

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Jumalan voima ja Jeesuksen risti

Enhän unohda julistaa myös evankeliumia?

Jeesus käski saarnata evankeliumia kaikille luoduille (Markus 15:15). Sana evankeliumi voidaan käsittää laajasti kuvaamaan kaikkea kristillistä julistusta. Mielestäni silloin helposti unohtuu evankeliumin ydin.

Julistanko todella evankeliumia? Vai olenko määritellyt evankeliumille uuden sisällön pitäen kaikkea kristillistä tai siltä kuulostavaa puhetta evankeliumina?

Vanhassa testamentissa evankeliumi kuvasi yleisesti hyvää uutista. Uudessa testamentissa evankeliumilla on ainakin seuraavia merkityksiä.

  • Meillä on neljä evankeliumia, jotka kuvaavat Jeesuksen elämänvaiheita.
  • Paavalin kirjeissä evankeliumi on ”Jeesuksen Kristuksen evankeliumi”. Tässä evankeliumin sisältö on Jeesuksen persoonan ja elämän kuvausta keskittyen Jeesuksen ristinkuolemaan ja ylösnousemukseen.

Tämän valossa voi tehdä seuraavia erotteluja:

  • Kun kerron jollekin: ”Minusta tuli kristitty. Annoin elämäni Jeesukselle”, todistamme Jeesuksesta, mutta emme julista vielä evankeliumia. Kerromme itsestämme.
  • Kun julistan, että Jeesus parantaa ja tekee ihmeitä, en julista vielä evankeliumia. Kerron, mitä Jeesus voi tehdä.
  • Kun analysoin lakia ja evankeliumia, en julista vielä evankeliumia. Pohdin tärkeää teologista jaottelua.
  • Kun rukoilen ja julistan, että kohta tulee suuri herätys, en julista vielä evankeliumia. Totean sen, että Jumala haluaa pelastaa enemmän ihmisiä.
  • Kun kehotan rukoilemaan, lukemaan Raamattua ja pysymään kaidalla tiellä loppuun asti, en julista vielä evankeliumia. Toivon, että kasvamme uskossa ja pääsemme varmasti perille.

Kaikki edellä mainitut asiat ovat hyviä, kristillisiä ja suositeltavia. Mutta ne eivät ole vielä evankeliumin julistamista.

  • Mutta kun kerron, kuka on Jeesus Kristus, miten hän sovitti ristillä syntini ja voin saada kaikki syntini  anteeksi ja uuden yhteyden Jumalaan, silloin julistan evankeliumia. Evankeliumi on kertomusta Jeesuksesta, hänen teoistaan, ristinkuolemasta, ylösnousemuksesta, ja siitä, miten hän lähetti Pyhän Henkensä.

Evankelioimisen ytimessä on evankeliumi Jeesuksesta. Evankelioimiseen liittyy myös sen kertominen, miten tämä hyödyttää minua. Evankeliointiin liittyy siksi

  • objektiivinen puoli (Jeesuksen elämän kuvaus eli evankeliumi) ja
  • subjektiivinen puoli (miten voin ottaa pelastuksen vastaan).

Kun julistamme evankeliumia, kerromme Jeesuksesta ja siitä, miten löydämme yhteyden häneen. Meidän tulee korostaa sekä objektiivista että subjektiivista puolta painopisteen ollessa ensimmäisessä.

Jeesus käski seuraajiansa menemään kaikkeen maailmaan ja saarnaaman EVANKELIUMIA (!) kaikille luoduille (Markus 16:15).

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Kirkon tehtävä maailmassa

Kirkon kaksi tehtävää

Mikä on kirkon tehtävä? Tähän vastaa Englannin anglikaanikirkon Canterburyn arkkipiispa Justin Welby tässä lyhyessä vähän yli minuutin pituisessa videossa.

Arkkipiispa Welbyn mukaan kirkolla on kaksi suurta tehtävää:

  1. Kirkon tehtävä on ylistää Jumalaa Jeesuksessa.
  2. Kirkon tehtävä on tehdä opetuslapsia.

Katso Canterburyn arkkipiispan lyhyt video:


Videon tekstityksen saa näkyviin klikkaamalla ruudun alareunassa olevaa tekstitysnäppäintä ja valitsemalla kieleksi suomi. Sama teksti on tässä:

Aloitan sanomalla vain kaksi perustavaa asiaa kirkosta.

Ensiksi kirkko on olemassa, jotta se ylistäisi Jumalaa Jeesuksessa Kristuksessa.

Toiseksi kirkko on olemassa, jotta se tekisi uusia Jeesuksen opetuslapsia.
Kaikki muu on somistetta. Jotkut niistä voivat olla tarpeellisia, hyödyllisiä tai ihania koristeita. Mutta ne ovat silti koristeita.

Kun puhun opetuslasten tekemisestä en puhu vain sanoista vaan myös teoista. Palaamme siihen myöhemmin.

Paras päätös minkä jokainen voi tehdä missä elämänvaiheessa ja elämäntilanteessa tahansa, ketä tahansa he ovat, missä tahansa he ovat ja mitä tahansa he ovat, on tulla Jeesuksen Kristuksen opetuslapseksi.Ihminen ei voi tehdä parempaa päätöstä tässä elämässä. Ei kukaan ihminen.

Julistakaa evankeliumia

Aiemmin tänä vuonna Englannin kirkon papit saivat Justin Welbyltä ja Yorkin arkkipiispa John Sentamulta viestin, jossa kehotettiin rukoilemaan kansan evankelioimisen puolesta. Kirjoitin siitä blogiin, ja tämä lyhyt kirjoitus on suosituimpia tekstejä blogissani. Se kertonee siitä, että monet kristityt kaipavat kirkon johdolta tällaisia viestejä. Moni iloitsi siitä, vaikka se tulikin toisen kirkon päämieheltä. Lue arkkipiispojen kehotus.

Moni kaipaa ja rukoilee herätystä Suomeen. Sitä on odotettu ja profetoitu. Rukous herätyksen ja kansamme puolesta on tärkeää. On hyvä rukoilla omien sukulaisten ja ystävien puolesta.

Rukoilijoiden lisäksi tarvitsemme liikkeellelähtöä evankeliumin kanssa kansan keskelle.

Arkkipiispa sanoi tärkeimmän: Paras päätös, minkä ihminen voi tehdä on tulla Jeesuksen opetuslapseksi.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Evankelioiminen kirkossa

12 ajatusta evankelioimisesta – meissä tulee syttyä uusi into!

Risto Jukko kirjoitti Teologiseen Aikakauskirjaan (1/2016) artikkelin Uusi evankeliointi paavi Paavali VI:n ja paavi Johannes Paavali II:n mukaan.

Jukko tarkastelee katolisten uutta evankeliointia Vatikaanin toisesta kirkolliskokouksesta paavi Benectus XVI:n valintaan asti eli vuosia 1963-2005.

Tässä 12 ajatusta tiivistelmänä Risto Jukon artikkelista innostamaan muitakin kuin katolisia evankelioimiseen.

  1. Evankelioiminen on Kristuksen julistamista niille, jotka häntä eivät enää tunne. Kastettuja on kutsuttava henkilökohtaiseen uskoon. Muotoina ovat muun muassa saarnaaminen, opettaminen ja sakramenttien jakaminen. Evankelioimista on vaikea määritellä kattavasti, mutta sitä tapahtuu siellä, missä Kristuksesta kerrotaan.
  2. Evankelioiminen on kirkon varsinainen kutsumus ja syvin identiteetti. Kirkko on olemassa, jotta se evankelioisi.
  3. Kirkon on evankelioitava itseään. Kastetuille on julistettava evankeliumia, ja sitoutettava heitä paremmin kristilliseen uskoon ja elämään.
  4. Evankelioinnin tehtävä on tehdä kristityistä kypsempiä uskossaan. Kristillisen identiteetin kasvussa katekeesi ja kristillinen opetus ovat tärkeitä.
  5. Herramme Jeesus Kristus on kaiken evankelioimisen keskus. Evankeliointi kertoo Jeesuksesta ja tähtää henkilökohtaiseen suhteeseen Jeesuksen kanssa.
  6. Evankelioimisen sisältö on muuttumaton. Sisältönä on Jeesuksessa Kristuksessa ilmaistu evankeliumin sanoma. Sisältö pysyy samana, mutta muotojen on muututtava.
  7. Evankeliointi kohdistuu myös kulttuureihin. Evankeliumin tulee muuttaa yhteiskuntaa ja kulttuuria Jumalan tahdon mukaiseksi. Koska evankelioimme aina jossain kulttuurissa, meidän on löydettävä kulttuurillemme sopivat toimintatavat ja kieli.
  8. Kirkon tulee käyttää nykyajan välineitä evankelioimisessa. Radio, televisio ja internet ovat tässä tärkeitä.
  9. Evankeliointiin kuuluu dialogisuus eli toisten ihmisten mielipiteiden kuunteleminen. Se auttaa evankelistaa ymmärtämään, toisen ihmisen elämää, ajatuksia ja uskoa. Dialogisuus auttaa meitä viestimään sanoman ainutlaatuisesta Kristuksesta ja pelastuksesta ymmärrettävämmin.
  10. Pyhä Henki on evankelioimisen varsinainen toimija. Ilman Pyhän Hengen vaikutusta evankelioiminen on mahdotonta jääden vain inhimilliseksi toiminnaksi.
  11. Evankelioinnissa tarvitaan kristittyjen yhteyttä. Kristittyjen riitaisuus ja jakautuneisuus ei tee meidän todistuksestamme uskottavaa.
  12. Evankelioinnissa tarvitaan kaikkia kristittyjä. Jokainen kristitty on kutsuttu viemään evankeliumia eteenpäin myös jokapäiväisessä elämässään. Arjessa tapahtuva evankeliointi on usein tehokkainta.

Liitän tähän loppuun vielä artikkelissa olevan sitaatin Johannes Paavali II:n apostolisesta kirjeestä Novo millennio ineunte vuodelta 2001:

”Olen vuosien varrella usein toistanut kutsun uuteen evankeliointiin. Teen sen taas nyt, voidakseni korostaa, että meissä tulee syttyä alkuaikojen into ja meidän tulee antaa itsemme täyttyä apostolisella julistuksella, joka seurasi helluntaita. Meidän tulee herättää itsessämme Paavalin palava vakuuttuneisuus, joka huudahtaa: ”Voi minua, ellen evankeliumia julista.” (1. Kor. 9:6).”

Olen luterilainen pappi ja sitoutunut oman kirkkoni opetukseen. Kerskailemme silloin tällöin uskonpuhdistuksen löydöillä (yksin usko, yksin Kristus, yksin armosta, yksin Raamattu), mutta evankelioimisen olemuksen pohtimisessa ja siihen kristikansaa rohkaisemisessa olemme taineet jäädä katolisista kauaksi taakse.

Onkohan jossain jo olemassa Suomen uudelleen evankelioimisen strategia?


Ps. Katso myös nämä:
Arkkipiispa kehottaa rukoilemaan, että kaikki oppisivat tuntemaan Jeesuksen Herranaan.
Euroopan evankelioiminen (Kalevi Lehtinen)
Muutamia näkökulmia uuteen evankelioimiseen.
Voinko rukoilla puolestasi? Kertomus miten tämä pyyntö muutti ihmiselämän

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Jeesus ruokkii 5000 miestä

Kirkon kaksi tehtävää: Tule ja mene

Tänään on paastonajan keskelle sijoitettu leipäsunnuntai. Evankeliumissa (Joh. 6:1-15) Jeesus kysyy Filippukselta ”Mistä voisimme ostaa leipää, että he saisivat syödäkseen?”

Andreas vastaa: ”Täällä on poika, jolla on viisi ohraleipää ja kaksi kalaa. Mutta miten ne riittäisivät noin suurelle joukolle?” Jeesuksen siunaamana ja opetuslasten jakamana ne riittivät 5000 ihmiselle.

Jeesus – elämän leipä

Jeesus on elämän leipä. ”Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan” (Joh. 6:35). Jeesus puhuu hengellisestä janosta ja nälästä, joka jokaisessa Jumalan luomassa ihmisessä on. Sitä yritetään ravita eri tavoin, mutta vain Jeesuksen luokse tuleminen antaa sielulle ruokaa, joka ravitsee pysyvästi.

Kirkolla ja kristityillä on kaksi suurta tehtävää

Kristillisellä kirkolla on Jumalan lähettiläänä tässä maailmassa kaksi suurta tehtävää:

  1. Ensiksi kirkon ja kristittyjen tehtävä on tulla Jeesuksen luokse ja elää kolmiyhteisen Jumalan yhteydessä, ylistää häntä ja elää lähellä häntä.
  2. Toinen tehtävä on viedä evankeliumi kaikille kansoille ja tehdä heistä Jeesuksen opetuslapsia.

Kaikki muu kirkon toiminta on tätä päätehtävää tukevaa.

  • Ensimmäisessä kristityt tarvitsevat seurakunnan yhteyttä, ehtoollista, rukousta ja Raamatun tutkimista yksin ja yhdessä. Meidän tulee kasvaa Jumalan tuntemisessa.
  • Toisessa – evankelioimisessa ja lähetystyössä – tarvitaan epäitsekästä mieltä, rukousta, rakkautta ja Pyhän Hengen täyteyttä. Tässä tarvitaan näyn kirkastamista, jotta lähetyskäskyn mukainen kirkon tehtävä näkyisi kirkon, seurakuntien ja kristittyjen päätöksissä ja toiminnassa.

Jokainen kristitty on kutsuttu molempiin tehtäviin. Toteutamme niitä eri tavoin kutsumuksemme mukaan.

Kunnia olla suuressa mukana!

Maan päällä ei ole hienompaa tehtävää ja suurempaa kunniaa kuin olla tässä kaikessa mukana.

Ehkä koet ettei sinulla ole paljoa eväitä tämän suuren tehtävän edessä. Anna se, mitä sinulla on Jeesukselle, joka voi siunata antamasi riittämään tuhansille.

Voit olla suuressa tehtävässä mukaan muun muassa seuraavilla tavoilla:

 

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Kaksi_Unelmaa_Kalevi_Lehtinen_ehtoollinen_evankelioiminen

Kalevi Lehtisen kaksi unelmaa

Kalevi Lehtinen (1936-2011) paljasti haastattelussa 70 vuotta täyttäessään kaksi unelmaansa.

”Minulla on kaksi unelmaa,  joiden haluaisin nähdä toteutuvan. Rukoilen, että saisin ennen kuolemaani nähdä koko maailman evankelioituna, ja että kaikki Jumalan lapset voisivat syödä samassa pöydässä.”

Nämä näkyivät Lehtisen työssä. Hän oli Suomen kirkon pappi, joka teki pitkän työuran kansainvälisen lähetysjärjestön Campus Crusade for Christ (nykyään Cru) -palveluksessa. Tässä työssä näky kristittyjen yhteydestä ja evankelioimisesta olivat välttämättömiä.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
pixabay_mojpe_teaching-928637

Euroopan evankelioiminen (Kalevi Lehtinen)

Jälkikristillinen Eurooppa lähetyskenttänä
-Kalevi Lehtisen puhe Suomen Lähetyskongressi 77.

Luin kirjaa vuonna 1977 järjestetystä Suomen Lähetyskongressista. Teoksesta löytyvät avajaispuheet, esitelmät, raamattutunnit ja erilaisten seminaarien puheet. Yksi seminaareista oli Jälkikristillinen Euroooppa lähetyskenttänä. Seminaarissa puhuivat Kalevi Lehtinen ja Mario Heinilä.

Katsoin mielenkiinnolla mitä tuolloin 41-vuotias Kalevi puhui. Tuttuja äänenpainoja mieheltä, jonka sydämen asiana oli loppuun asti Eurooppa ja sen evankelioiminen.

Kokosin muutamia Kalevi Lehtisen sitaatteja rohkaisuksi ja innostukseksi.


 

”Meidän maanosallamme ja Roope Ankalla on sama uskonto.”

”Afrikkalaiselle tai aasialaiselle evankeliumi on hyvä uutinen. Eurooppalaiselle se ei usein ole sen enempää hyvä kuin uutinenkaan.

Olen kuullut väitettävän, ettei olisi mitään olennaista eroa esikristillisen ja jälkikristillisen lähetyskentän välillä. Tällainen väite on suunnilleen yhtä tosi kuin väite, ettei neitsyen ja eronneen naisen välillä olisi eroa, eihän kumpikaan heistä ole naimisissa!”

”Jälkikristillinen Eurooppa on kuin avioliittonsa purkanut ihminen. Eurooppalaiselle ei kristinusko merkitse uutta, ennen kokeilematonta mahdollisuutta. Hänelle se ei liity huomiseen vaan eiliseen. ”

”Yksi eurooppalaisen uuspakanan evankelioimisen vaikeuksista on se, ettei tämä ole koskaan tullut edes ajatelleeksi mahdollisuutta, että Kristus olisi totta!”

”Mutta kun eurooppalainen hylkää kristinuskon totuussyistä, hän ei kuitenkaan itse näe totuutta. Luullessaan kieltävänsä kristinuskon hän kieltääkin ainoastaan siitä itselleen piirtämänsä irvikuvan. Hän kääntää selkänsä sille, mitä luulee kristinuskon olevan. Todellista kristinuskoa, Jeesusta Kristusta, hän ei kiellä. Eikä hän voikaan kieltää, sillä hän ei ole milloinkaan joutunut niin lähelle Kristusta, että olisi voinut perustellusti ratkaista suhteensa häneen. Toisin sanoen, normaali eurooppalainen elää tietämättömänä kristinuskon perustotuuksista. Kukaan ei ole koskaan kertonut hänelle evankeliumia ja haastanut häntä ratkaisuun hänen suhteessaan Jeesukseen.”

”Tässä on Euroopan evankelioimisen perusongelma: maanosamme asukas ei tiedä juuri mitään todellisesta uskonelämästä.”

”Jos eurooppalaisen uuspakanalähetyskentän ongelma on tiedon puute tai vääristyminen, on eurooppalaisen lähettävän seurakunnan perusongelma herätyksen ja näyn puute. Tällekin ongelmalle me vuosisataisten herätysten hemmottelemat suomalaiset olemme usein sokeita. On liian helppo kuvitella – itsekin olen niin tehnyt – että tilanne muualla Euroopassa on suunnilleen sama kuin meillä.”

”Kuitenkin Skandinaviaa lukuun ottamatta Eurooppa on elänyt vailla suuria, koko kansaa koskevia herätyksiä sukupolvien, jopa vuosisatojen ajan. Etelä-Euroopassa ei ole milloinkaan käyty läpi edes uskonpuhdistusta.”

”Herätyksettömyyden hedelmiä Euroopassa ovat yleinen hengellinen näivettyneisyys, epäusko ja suurten näkyjen puute. Valitettavasti suuri osa maanosamme kristityistä ei osaa edes uneksia, että täällä voisi tuhansia tai jopa miljoonia ihmisiä tulla henkilökohtaiseen uskoon meidän vuosisadallamme. Menneisyyden hengellinen kuivuus on hämännyt kristityt hyväksymään Euroopan jälkikristillisen tilan jonkinlaisena normaalitilana.”

”Meidän on osoitettava, ettei nykyinen tilanne ole ihanne. Äärimmäisen uhrautuva työkin on liian vähän. Eurooppaa ei valloiteta Kristukselle ihmisvoimin. Ilman Jumalan yliluonnollista asiaan puuttumista ei lähetyskäskyä tulla maanosassamme täyttämään.”

”Viimeksi kuluneiden kahden vuosisadan aikana Jumala on siunannut Suomeamme herätyksillä kenties enemmän kuin mitään muuta Euroopan maata. Useimmiten kuitenkin herätyksen siemenet on kylvetty ulkomailta käsin. Kirkkohistoriamme vilisee Speneriä, Franckea, Zinzendorfia, Thomas Wilcocksia, John Patersonia, Lars Levi Laestadiusta, Carl Olof Roseniusta, Johan Tobias Beckiä, Thomas Barrattia, Albert Lundea, Levi Pethrusta, Ole Hallesbytä – vain muutamia mainitaksemme. Jopa suomalaissyntyinen Frank Mangskin kylvi ulkomailta käsin. Näiden Jumalan miesten kylvämä siemen on itänyt maassamme. Heidän työnsä ansiosta tuhannet ovat löytäneet iankaikkisen elämän.”

”Suomi tunnetaan maana, joka maksaa velkansa. Eikö nyt olisi aika meidän maksaa herätyksen velkaamme takaisin?”

”Me suomalaiset olemme olleet hitaita näkemään oma jälkikristillinen maanosamme uuspakanalähetyskenttänä.”

”Julistakaamme oma Eurooppamme lähetyskentäksi, siellä tehty työ lähetystyöksi ja siellä toimivat työntekijät lähetystyöntekijöiksi. Ja lähtekäämme yhdessä liikkeelle, haastakaamme koko kristikansa mukaamme ja tehkäämme se työ!”

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa