Avainsana-arkisto: evankelioiminen

Kansanlähetyksen tulevaisuus

Kansanlähetys vuonna 2025 – Mihin suuntaan katsomme?

Tämä on juttuni Keski-Pohjanmaan Kansanlähetyksen ystävälehteen, jossa oli kirjoituksia siitä, mitä Kansanlähetys on yhdeksän vuoden kuluttua.

Mihin suuntaan Kansanlähetyksessä katsotaan vuonna 2025. Tässä yksi näkökulma, jossa mainitsen seitsemän asiaa:

  1. Jumalaan.
  2. Toisiimme.
  3. Yhteiseen työhön.
  4. Itseemme.
  5. Raamattuun.
  6. Tehtävään.
  7. Kristuksen paluuseen.

 

1. Jumalaan

Efeson seurakunta eli pakanallisen maailman tiukassa puristuksessa, mutta vaikeuksien keskellä pitivät kiinni Jumalan sanasta. He olivat koetelleet väärät apostolit ja todistivat Jeesuksesta uskollisesti (Ilm. 2:2-3). Kun Paavali kirjoitti moniuskoisen ja –kulttuurisen yhteiskunnan keskellä elävälle seurakunnalle kirjeen, hän kiinnittää heidän ajatuksensa Jumalaan ja hänen suuriin tekoihinsa. Efesolaiskirjeen alku on suuri kolmiyhteisen Jumalan ylistys: Jumala suunnitteli ihmisen pelastuksen, Poika toteutti sen ja Pyhä Henki vie Sanan kautta meidät siitä osalliseksi (Ef. 1:3-14).

Paavali haluaa vanhoille ja uusille kristityille kirjoittaa Jumalasta ja hänen teoistaan meidän puolestamme. Todennäköisesti kristikunta on vuonna 2025 maassamme ahtaammalla kuin nyt. Silloin tarvitsemme ennen kaikkea katseen suuntaamista Jumalaan ja hänen pelastussuunnitelmaansa. Yhteiskunnassa, kirkossa ja järjestöissä tulee olemaan vaikeuksia ja luopumusta. Sen keskellä sielu löytää levon ja ylistyksen vain Jumalaan katsomalla.

2. Toisiimme

Omassa hengellisessä kasvussani kotiseurakuntani miesten raamattupiiri on ollut ehkä merkittävin yksittäinen vaikuttaja. Kansanlähetyksen näyn mukaan meidän tulee perustaa hengellisiä yhteisöjä, joissa uskovat saavat tukea, mutta jotka toimivat myös toimintayksikköinä evankeliumin levittämiseksi omalla paikkakunnalla. Nämä yhteisöt voivat olla pieniä raamattupiirejä tai vastuuryhmiä. Tarvitsemme myös suurempia yhteisöjä, jotka viettävät ehtoollista. Nämä yhteisöt koostuvat niihin sitoutuneista ihmisistä. Ilman sitoutumista ei synny yhteisöä eikä yhteyttä. Katsomme toisten kristittyjen suuntaan, sillä matkaa on tarkoitus tehdä yhdessä.

3. Yhteiseen työhön

Kansanlähetys on itsenäinen rekisteröity yhdistys, joka päättää itse toiminnastaan ja opetuksestaan. Emme ole kuitenkaan erillään muista. Olemme yhteistyökykyisiä ja hakeudumme yhteistyöhön, joka edistää Jumalan valtakunnan leviämistä.

Luonnollisin yhteistyötaho meille on Suomen ev.lut. kirkko. Rohkaisemme uskovia toimimaan paikallisseurakunnan ja evankeliumin hyväksi kotiseudullaan. Yhtenäiskulttuurin aika jumalanpalvelustoiminnassa on vuonna 2025 ohi. Suomeen tulee syntymään paljon erilaisia yhteisöjä. Jos kirkko ja seurakunnat antavat jumalanpalvelusyhteisöille tiloja ja toimintamahdollisuuksia, ne jäävät todennäköisesti kirkon sisälle. Mutta jos kirkko etääntyy opillisesta perustastaan saattaa olla, että avoimista ovista huolimatta toimintamme suuntautuu paikallisen seurakunnan ulkopuolelle.

Olemme yhdeksän vuoden päästä rakentaneet syvemmän yhteyden tunnustuksellisten herätysliikkeiden ja erityisesti viidennen herätysliikejärjestöjen kanssa. Olemme yhdessä päättäneet, mitä tehdä yhdessä uudenlaisessa kirkollisessa tilanteessa. Järjestämme yhteisiä tapahtumia, jumalanpalveluksia ja vahvistamme luterilaista herätyskristillistä identiteettiämme.

4. Itseemme

Miten niin pitäisi katsoa itseään? Siksi, että Raamattu kehottaa siihen. Pyhä ”Henki sanoo selvästi”, että tulevina aikana monet luopuvat uskosta (1. Tim 4:1). En tiedä kauheampaa kuin se, että joku on oppinut tuntemaan Jeesuksen, mutta luopuu hänestä. Harva luopuu tietoisesti. Matkan kesken jättäneistä suurin osa kuuluu niihin, jotka ensin iloiten ottavat sanan vastaan, mutta ”ahdinko”, ”vaino”, ”maailman huolet” ja ”rikkauden viettelys” tappavat uskon (Matt. 13:20-22).

Aika on paha. Meidän pitää varata aikaa rukoukseen, raamatunlukemiseen ja kristittyjen yhteydessä olemiseen.

5. Raamattuun

Jumala on antanut meille kirjan. Emme voi mistään muualta oppia tuntemaan Jumalaa emmekä hänen tahtoaan kuin Raamatusta. Kristilliset harhaopit tulevat leviämään ja siksi uskovan on luettava Raamattua yksin ja yhdessä toisten kanssa pysyäksemme oikeassa uskossa.

Emme lue Raamattua vain tiedonantona Jumalasta vaan myös armonvälineenä, jonka kautta Jumala herättää uskon ja vahvistaa sitä. Jos koemme itsemme heikoiksi ja epävarmoiksi kristityiksi, Jumalan sana voi vahvistaa meitä.

Vuonna 2025 kansanlähetysliike sitoutuu edelleen näkemykseen, että Raamattu on Jumalan todellista puhetta ihmiskunnalle. Pidämme Jumalan sanaa esillä yksityisesti, mutta myös julkisuudessa ja muistutamme, että kaiken kristillisen opin ja uskon tulee perustua Raamattuun.

6. Tehtävään

Vuonna 2015 Kansanlähetys on edelleenkin lähetysliike, joka lähettää työntekijöitä sinne, missä Kristusta ei enää tai vielä tunneta. Työmme kotimaassa ja lähetyskentillä on enemmän uskovien vapaaehtoisen kannatuksen varassa. Jokainen uskova on lähetysrenkaassa tukemassa rukouksin ja taloudellisesti Jumalan valtakunnan leviämistä. Olemme päässeet pois nykyisestä tilanteesta, jossa lähetystyön ja kotimaan evankelioimisen ongelmana ei ole lähtijöiden vaan lähettäjien puute. Lähettäjiä riittää!

Olemme löytäneet lähetysinnon uudelleen ja Kansanlähetyksen ystävien sydämissä palaa lähetyksen tuli ja ilo evankeliumin työstä. Jos uskovat sitoutuvat lähetystyön tukemiseen, työ voi kasvaa. Jatkamme kirkon lähetysjärjestönä, jos itsenäisyytemme ei joudu uhatuksi.

Suomi on muuttunut lähetyskentäksi. En tarkoita vain maahanmuuttajia vaan yhä useampi kantasuomalainen elää ilman uskoa Jeesukseen. Vuonna 2025 olemme vahvistaneet evankelioimistyötämme. Uusia ihmisiä tulee runsaasti uskoon ja ottaa viestikapulan toiminnastamme työn perustajasukupolven siirtyessä ikuisiin majoihin. Evankelioimisen into kasvaa kun pääsemme eroon toimintakulttuurista, jossa järjestämme turvallisissa omissa tiloissamme kokouksia vain uskoville. Niitä ehdottomasti tarvitaan, mutta vuoteen 2025 opettelemme heittämään kalastusverkkoja myös kirkkolaivan ulkopuolelle.

7. Kristuksen paluuseen

Saattaa olla, että vuonna 2025 kristikunta ei ole enää maan päällä. Ehkä tuolloin vielä odotamme Vapahtajaamme Jeesusta Kristusta saapuvaksi ja ikuisuutta taivaassa (tai kadotuksessa) alkavaksi. Kristittyjen tulee elää Jeesuksen paluun odotuksessa, rukouksin ja evankeliumia vieden edistää Kuninkaan tulon päivää.

Tärkeintä

Mihin suuntaan meidän on katsottava Kansanlähetyksen tulevaisuutta pohtiessamme? Kansanlähetys on toiminnallisesti suuntautunut liike, mutta työ ei saa koskaan olla rakkaampi kuin Jeesus. Me teemme suunnitelmia, me korjaamme ja rakennamme omia talojamme ja hengellisten yhteisöjen tiloja. Lopulta ainoa asia mikä täältä maan päältä lähtee ikuisuuteen on ihmiset ja heidän ikuinen sielunsa. Ehkäpä siksi Paavali piti maan päällisiä kunnia-asioita roskana Kristuksen tuntemisen verrattuna (Fil. 3:8).

Pidä ikuinen päämäärä, Kristuksen tunteminen ja taivaaseen pääseminen tärkeimpänä asiana elämässäsi.


 

Evankeliumi ja Jeesuksen risti

Onko evankeliumi vajaata?

  • Onko evankeliumi vajaata, jos ihmeet eivät seuraa sitä? Ei!
  • Onko evankeliumi vajaata, jos lähimmäisenrakkaus ei seuraa sitä? Ei!
  • Onko evankeliumi vajaata, jos evankelioiminen ei seuraa sitä? Ei!

Evankeliumi on hyvä sanoma Jeesuksen rististä ja ylösnousemuksesta meidän syntiemme sovitukseksi. Jumalan evankeliumi meitä ihmisiä varten on täydellinen. Jos me lisäämme evankeliumiin vaatimuksia, se ei ole enää evankeliumia. Lupaus muuttuu laiksi.

Evankeliumilla ja sen seurauksilla on ero

Evankeliumi on tarkoitettu uskolla vastaanotettavaksi. Se vie meidät henkilökohtaiseen suhteeseen Jumalan kanssa ja Pyhä Henki tulee asumaan uskovaan. Pyhä Henki voi saada uskovassa aikaan ihmeellisiä tekoja, rakkautta ja halun viedä evankeliumia eteenpäin. Ne ovat evankeliumin ja Pyhän Hengen työn seurausta, eivät itse evankeliumia.

Evankeliumi on täydellinen

Meidän elämämme ja kuuliaisuutemme Jumalaa kohtaan on vajaata. Jumalan valmistama pelastus on täydellinen.

On tärkeää pitää evankeliumi Jeesuksesta ja anteeksiannosta hänen veressään kirkkaana. Se on luja toivo silloin, kun omassa elämässämme ja uskossamme kaikki ei mene niin kuin toivoisimme ja Jumala haluaisi.

Uskova turvautuu Jeesukseen eikä itseensä

Oma uskoni olisi kärsinyt jo haaksirikon, jos se perustuisi minun onnistumisiini. Tarraudun täysillä Jeesukseen ja evankeliumiin. Se perusta pitää. Jeesus pelastaa ne, jotka häneen turvautuvat. Siksi rakastan Jeesusta!


 

Jumalan voima ja Jeesuksen risti

Enhän unohda julistaa myös evankeliumia?

Jeesus käski saarnata evankeliumia kaikille luoduille (Markus 15:15). Sana evankeliumi voidaan käsittää laajasti kuvaamaan kaikkea kristillistä julistusta. Mielestäni silloin helposti unohtuu evankeliumin ydin.

Julistanko todella evankeliumia? Vai olenko määritellyt evankeliumille uuden sisällön pitäen kaikkea kristillistä tai siltä kuulostavaa puhetta evankeliumina?

Vanhassa testamentissa evankeliumi kuvasi yleisesti hyvää uutista. Uudessa testamentissa evankeliumilla on ainakin seuraavia merkityksiä.

  • Meillä on neljä evankeliumia, jotka kuvaavat Jeesuksen elämänvaiheita.
  • Paavalin kirjeissä evankeliumi on ”Jeesuksen Kristuksen evankeliumi”. Tässä evankeliumin sisältö on Jeesuksen persoonan ja elämän kuvausta keskittyen Jeesuksen ristinkuolemaan ja ylösnousemukseen.

Tämän valossa voi tehdä seuraavia erotteluja:

  • Kun kerron jollekin: ”Minusta tuli kristitty. Annoin elämäni Jeesukselle”, todistamme Jeesuksesta, mutta emme julista vielä evankeliumia. Kerromme itsestämme.
  • Kun julistan, että Jeesus parantaa ja tekee ihmeitä, en julista vielä evankeliumia. Kerron, mitä Jeesus voi tehdä.
  • Kun analysoin lakia ja evankeliumia, en julista vielä evankeliumia. Pohdin tärkeää teologista jaottelua.
  • Kun rukoilen ja julistan, että kohta tulee suuri herätys, en julista vielä evankeliumia. Totean sen, että Jumala haluaa pelastaa enemmän ihmisiä.
  • Kun kehotan rukoilemaan, lukemaan Raamattua ja pysymään kaidalla tiellä loppuun asti, en julista vielä evankeliumia. Toivon, että kasvamme uskossa ja pääsemme varmasti perille.

Kaikki edellä mainitut asiat ovat hyviä, kristillisiä ja suositeltavia. Mutta ne eivät ole vielä evankeliumin julistamista.

  • Mutta kun kerron, kuka on Jeesus Kristus, miten hän sovitti ristillä syntini ja voin saada kaikki syntini  anteeksi ja uuden yhteyden Jumalaan, silloin julistan evankeliumia. Evankeliumi on kertomusta Jeesuksesta, hänen teoistaan, ristinkuolemasta, ylösnousemuksesta, ja siitä, miten hän lähetti Pyhän Henkensä.

Evankelioimisen ytimessä on evankeliumi Jeesuksesta. Evankelioimiseen liittyy myös sen kertominen, miten tämä hyödyttää minua. Evankeliointiin liittyy siksi

  • objektiivinen puoli (Jeesuksen elämän kuvaus eli evankeliumi) ja
  • subjektiivinen puoli (miten voin ottaa pelastuksen vastaan).

Kun julistamme evankeliumia, kerromme Jeesuksesta ja siitä, miten löydämme yhteyden häneen. Meidän tulee korostaa sekä objektiivista että subjektiivista puolta painopisteen ollessa ensimmäisessä.

Jeesus käski seuraajiansa menemään kaikkeen maailmaan ja saarnaaman EVANKELIUMIA (!) kaikille luoduille (Markus 16:15).

Kirkon tehtävä maailmassa

Kirkon kaksi tehtävää

Mikä on kirkon tehtävä? Tähän vastaa Englannin anglikaanikirkon Canterburyn arkkipiispa Justin Welby tässä lyhyessä vähän yli minuutin pituisessa videossa.

Arkkipiispa Welbyn mukaan kirkolla on kaksi suurta tehtävää:

  1. Kirkon tehtävä on ylistää Jumalaa Jeesuksessa.
  2. Kirkon tehtävä on tehdä opetuslapsia.

Katso Canterburyn arkkipiispan lyhyt video:


Videon tekstityksen saa näkyviin klikkaamalla ruudun alareunassa olevaa tekstitysnäppäintä ja valitsemalla kieleksi suomi. Sama teksti on tässä:

Aloitan sanomalla vain kaksi perustavaa asiaa kirkosta.

Ensiksi kirkko on olemassa, jotta se ylistäisi Jumalaa Jeesuksessa Kristuksessa.

Toiseksi kirkko on olemassa, jotta se tekisi uusia Jeesuksen opetuslapsia.
Kaikki muu on somistetta. Jotkut niistä voivat olla tarpeellisia, hyödyllisiä tai ihania koristeita. Mutta ne ovat silti koristeita.

Kun puhun opetuslasten tekemisestä en puhu vain sanoista vaan myös teoista. Palaamme siihen myöhemmin.

Paras päätös minkä jokainen voi tehdä missä elämänvaiheessa ja elämäntilanteessa tahansa, ketä tahansa he ovat, missä tahansa he ovat ja mitä tahansa he ovat, on tulla Jeesuksen Kristuksen opetuslapseksi.Ihminen ei voi tehdä parempaa päätöstä tässä elämässä. Ei kukaan ihminen.

Julistakaa evankeliumia

Aiemmin tänä vuonna Englannin kirkon papit saivat Justin Welbyltä ja Yorkin arkkipiispa John Sentamulta viestin, jossa kehotettiin rukoilemaan kansan evankelioimisen puolesta. Kirjoitin siitä blogiin, ja tämä lyhyt kirjoitus on suosituimpia tekstejä blogissani. Se kertonee siitä, että monet kristityt kaipavat kirkon johdolta tällaisia viestejä. Moni iloitsi siitä, vaikka se tulikin toisen kirkon päämieheltä. Lue arkkipiispojen kehotus.

Moni kaipaa ja rukoilee herätystä Suomeen. Sitä on odotettu ja profetoitu. Rukous herätyksen ja kansamme puolesta on tärkeää. On hyvä rukoilla omien sukulaisten ja ystävien puolesta.

Rukoilijoiden lisäksi tarvitsemme liikkeellelähtöä evankeliumin kanssa kansan keskelle.

Arkkipiispa sanoi tärkeimmän: Paras päätös, minkä ihminen voi tehdä on tulla Jeesuksen opetuslapseksi.

Evankelioiminen kirkossa

12 ajatusta evankelioimisesta – meissä tulee syttyä uusi into!

Risto Jukko kirjoitti Teologiseen Aikakauskirjaan (1/2016) artikkelin Uusi evankeliointi paavi Paavali VI:n ja paavi Johannes Paavali II:n mukaan.

Jukko tarkastelee katolisten uutta evankeliointia Vatikaanin toisesta kirkolliskokouksesta paavi Benectus XVI:n valintaan asti eli vuosia 1963-2005.

Tässä 12 ajatusta tiivistelmänä Risto Jukon artikkelista innostamaan muitakin kuin katolisia evankelioimiseen.

  1. Evankelioiminen on Kristuksen julistamista niille, jotka häntä eivät enää tunne. Kastettuja on kutsuttava henkilökohtaiseen uskoon. Muotoina ovat muun muassa saarnaaminen, opettaminen ja sakramenttien jakaminen. Evankelioimista on vaikea määritellä kattavasti, mutta sitä tapahtuu siellä, missä Kristuksesta kerrotaan.
  2. Evankelioiminen on kirkon varsinainen kutsumus ja syvin identiteetti. Kirkko on olemassa, jotta se evankelioisi.
  3. Kirkon on evankelioitava itseään. Kastetuille on julistettava evankeliumia, ja sitoutettava heitä paremmin kristilliseen uskoon ja elämään.
  4. Evankelioinnin tehtävä on tehdä kristityistä kypsempiä uskossaan. Kristillisen identiteetin kasvussa katekeesi ja kristillinen opetus ovat tärkeitä.
  5. Herramme Jeesus Kristus on kaiken evankelioimisen keskus. Evankeliointi kertoo Jeesuksesta ja tähtää henkilökohtaiseen suhteeseen Jeesuksen kanssa.
  6. Evankelioimisen sisältö on muuttumaton. Sisältönä on Jeesuksessa Kristuksessa ilmaistu evankeliumin sanoma. Sisältö pysyy samana, mutta muotojen on muututtava.
  7. Evankeliointi kohdistuu myös kulttuureihin. Evankeliumin tulee muuttaa yhteiskuntaa ja kulttuuria Jumalan tahdon mukaiseksi. Koska evankelioimme aina jossain kulttuurissa, meidän on löydettävä kulttuurillemme sopivat toimintatavat ja kieli.
  8. Kirkon tulee käyttää nykyajan välineitä evankelioimisessa. Radio, televisio ja internet ovat tässä tärkeitä.
  9. Evankeliointiin kuuluu dialogisuus eli toisten ihmisten mielipiteiden kuunteleminen. Se auttaa evankelistaa ymmärtämään, toisen ihmisen elämää, ajatuksia ja uskoa. Dialogisuus auttaa meitä viestimään sanoman ainutlaatuisesta Kristuksesta ja pelastuksesta ymmärrettävämmin.
  10. Pyhä Henki on evankelioimisen varsinainen toimija. Ilman Pyhän Hengen vaikutusta evankelioiminen on mahdotonta jääden vain inhimilliseksi toiminnaksi.
  11. Evankelioinnissa tarvitaan kristittyjen yhteyttä. Kristittyjen riitaisuus ja jakautuneisuus ei tee meidän todistuksestamme uskottavaa.
  12. Evankelioinnissa tarvitaan kaikkia kristittyjä. Jokainen kristitty on kutsuttu viemään evankeliumia eteenpäin myös jokapäiväisessä elämässään. Arjessa tapahtuva evankeliointi on usein tehokkainta.

Liitän tähän loppuun vielä artikkelissa olevan sitaatin Johannes Paavali II:n apostolisesta kirjeestä Novo millennio ineunte vuodelta 2001:

”Olen vuosien varrella usein toistanut kutsun uuteen evankeliointiin. Teen sen taas nyt, voidakseni korostaa, että meissä tulee syttyä alkuaikojen into ja meidän tulee antaa itsemme täyttyä apostolisella julistuksella, joka seurasi helluntaita. Meidän tulee herättää itsessämme Paavalin palava vakuuttuneisuus, joka huudahtaa: ”Voi minua, ellen evankeliumia julista.” (1. Kor. 9:6).”

Olen luterilainen pappi ja sitoutunut oman kirkkoni opetukseen. Kerskailemme silloin tällöin uskonpuhdistuksen löydöillä (yksin usko, yksin Kristus, yksin armosta, yksin Raamattu), mutta evankelioimisen olemuksen pohtimisessa ja siihen kristikansaa rohkaisemisessa olemme taineet jäädä katolisista kauaksi taakse.

Onkohan jossain jo olemassa Suomen uudelleen evankelioimisen strategia?


Ps. Katso myös nämä:
Arkkipiispa kehottaa rukoilemaan, että kaikki oppisivat tuntemaan Jeesuksen Herranaan.
Euroopan evankelioiminen (Kalevi Lehtinen)
Muutamia näkökulmia uuteen evankelioimiseen.
Voinko rukoilla puolestasi? Kertomus miten tämä pyyntö muutti ihmiselämän

Jeesus ruokkii 5000 miestä

Kirkon kaksi tehtävää: Tule ja mene

Tänään on paastonajan keskelle sijoitettu leipäsunnuntai. Evankeliumissa (Joh. 6:1-15) Jeesus kysyy Filippukselta ”Mistä voisimme ostaa leipää, että he saisivat syödäkseen?”

Andreas vastaa: ”Täällä on poika, jolla on viisi ohraleipää ja kaksi kalaa. Mutta miten ne riittäisivät noin suurelle joukolle?” Jeesuksen siunaamana ja opetuslasten jakamana ne riittivät 5000 ihmiselle.

Jeesus – elämän leipä

Jeesus on elämän leipä. ”Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan” (Joh. 6:35). Jeesus puhuu hengellisestä janosta ja nälästä, joka jokaisessa Jumalan luomassa ihmisessä on. Sitä yritetään ravita eri tavoin, mutta vain Jeesuksen luokse tuleminen antaa sielulle ruokaa, joka ravitsee pysyvästi.

Kirkolla ja kristityillä on kaksi suurta tehtävää

Kristillisellä kirkolla on Jumalan lähettiläänä tässä maailmassa kaksi suurta tehtävää:

  1. Ensiksi kirkon ja kristittyjen tehtävä on tulla Jeesuksen luokse ja elää kolmiyhteisen Jumalan yhteydessä, ylistää häntä ja elää lähellä häntä.
  2. Toinen tehtävä on viedä evankeliumi kaikille kansoille ja tehdä heistä Jeesuksen opetuslapsia.

Kaikki muu kirkon toiminta on tätä päätehtävää tukevaa.

  • Ensimmäisessä kristityt tarvitsevat seurakunnan yhteyttä, ehtoollista, rukousta ja Raamatun tutkimista yksin ja yhdessä. Meidän tulee kasvaa Jumalan tuntemisessa.
  • Toisessa – evankelioimisessa ja lähetystyössä – tarvitaan epäitsekästä mieltä, rukousta, rakkautta ja Pyhän Hengen täyteyttä. Tässä tarvitaan näyn kirkastamista, jotta lähetyskäskyn mukainen kirkon tehtävä näkyisi kirkon, seurakuntien ja kristittyjen päätöksissä ja toiminnassa.

Jokainen kristitty on kutsuttu molempiin tehtäviin. Toteutamme niitä eri tavoin kutsumuksemme mukaan.

Kunnia olla suuressa mukana!

Maan päällä ei ole hienompaa tehtävää ja suurempaa kunniaa kuin olla tässä kaikessa mukana.

Ehkä koet ettei sinulla ole paljoa eväitä tämän suuren tehtävän edessä. Anna se, mitä sinulla on Jeesukselle, joka voi siunata antamasi riittämään tuhansille.

Voit olla suuressa tehtävässä mukaan muun muassa seuraavilla tavoilla:

 

Kaksi_Unelmaa_Kalevi_Lehtinen_ehtoollinen_evankelioiminen

Kalevi Lehtisen kaksi unelmaa

Kalevi Lehtinen (1936-2011) paljasti haastattelussa 70 vuotta täyttäessään kaksi unelmaansa.

”Minulla on kaksi unelmaa,  joiden haluaisin nähdä toteutuvan. Rukoilen, että saisin ennen kuolemaani nähdä koko maailman evankelioituna, ja että kaikki Jumalan lapset voisivat syödä samassa pöydässä.”

Nämä näkyivät Lehtisen työssä. Hän oli Suomen kirkon pappi, joka teki pitkän työuran kansainvälisen lähetysjärjestön Campus Crusade for Christ (nykyään Cru) -palveluksessa. Tässä työssä näky kristittyjen yhteydestä ja evankelioimisesta olivat välttämättömiä.

pixabay_mojpe_teaching-928637

Euroopan evankelioiminen (Kalevi Lehtinen)

Jälkikristillinen Eurooppa lähetyskenttänä
-Kalevi Lehtisen puhe Suomen Lähetyskongressi 77.

Luin kirjaa vuonna 1977 järjestetystä Suomen Lähetyskongressista. Teoksesta löytyvät avajaispuheet, esitelmät, raamattutunnit ja erilaisten seminaarien puheet. Yksi seminaareista oli Jälkikristillinen Euroooppa lähetyskenttänä. Seminaarissa puhuivat Kalevi Lehtinen ja Mario Heinilä.

Katsoin mielenkiinnolla mitä tuolloin 41-vuotias Kalevi puhui. Tuttuja äänenpainoja mieheltä, jonka sydämen asiana oli loppuun asti Eurooppa ja sen evankelioiminen.

Kokosin muutamia Kalevi Lehtisen sitaatteja rohkaisuksi ja innostukseksi.


 

”Meidän maanosallamme ja Roope Ankalla on sama uskonto.”

”Afrikkalaiselle tai aasialaiselle evankeliumi on hyvä uutinen. Eurooppalaiselle se ei usein ole sen enempää hyvä kuin uutinenkaan.

Olen kuullut väitettävän, ettei olisi mitään olennaista eroa esikristillisen ja jälkikristillisen lähetyskentän välillä. Tällainen väite on suunnilleen yhtä tosi kuin väite, ettei neitsyen ja eronneen naisen välillä olisi eroa, eihän kumpikaan heistä ole naimisissa!”

”Jälkikristillinen Eurooppa on kuin avioliittonsa purkanut ihminen. Eurooppalaiselle ei kristinusko merkitse uutta, ennen kokeilematonta mahdollisuutta. Hänelle se ei liity huomiseen vaan eiliseen. ”

”Yksi eurooppalaisen uuspakanan evankelioimisen vaikeuksista on se, ettei tämä ole koskaan tullut edes ajatelleeksi mahdollisuutta, että Kristus olisi totta!”

”Mutta kun eurooppalainen hylkää kristinuskon totuussyistä, hän ei kuitenkaan itse näe totuutta. Luullessaan kieltävänsä kristinuskon hän kieltääkin ainoastaan siitä itselleen piirtämänsä irvikuvan. Hän kääntää selkänsä sille, mitä luulee kristinuskon olevan. Todellista kristinuskoa, Jeesusta Kristusta, hän ei kiellä. Eikä hän voikaan kieltää, sillä hän ei ole milloinkaan joutunut niin lähelle Kristusta, että olisi voinut perustellusti ratkaista suhteensa häneen. Toisin sanoen, normaali eurooppalainen elää tietämättömänä kristinuskon perustotuuksista. Kukaan ei ole koskaan kertonut hänelle evankeliumia ja haastanut häntä ratkaisuun hänen suhteessaan Jeesukseen.”

”Tässä on Euroopan evankelioimisen perusongelma: maanosamme asukas ei tiedä juuri mitään todellisesta uskonelämästä.”

”Jos eurooppalaisen uuspakanalähetyskentän ongelma on tiedon puute tai vääristyminen, on eurooppalaisen lähettävän seurakunnan perusongelma herätyksen ja näyn puute. Tällekin ongelmalle me vuosisataisten herätysten hemmottelemat suomalaiset olemme usein sokeita. On liian helppo kuvitella – itsekin olen niin tehnyt – että tilanne muualla Euroopassa on suunnilleen sama kuin meillä.”

”Kuitenkin Skandinaviaa lukuun ottamatta Eurooppa on elänyt vailla suuria, koko kansaa koskevia herätyksiä sukupolvien, jopa vuosisatojen ajan. Etelä-Euroopassa ei ole milloinkaan käyty läpi edes uskonpuhdistusta.”

”Herätyksettömyyden hedelmiä Euroopassa ovat yleinen hengellinen näivettyneisyys, epäusko ja suurten näkyjen puute. Valitettavasti suuri osa maanosamme kristityistä ei osaa edes uneksia, että täällä voisi tuhansia tai jopa miljoonia ihmisiä tulla henkilökohtaiseen uskoon meidän vuosisadallamme. Menneisyyden hengellinen kuivuus on hämännyt kristityt hyväksymään Euroopan jälkikristillisen tilan jonkinlaisena normaalitilana.”

”Meidän on osoitettava, ettei nykyinen tilanne ole ihanne. Äärimmäisen uhrautuva työkin on liian vähän. Eurooppaa ei valloiteta Kristukselle ihmisvoimin. Ilman Jumalan yliluonnollista asiaan puuttumista ei lähetyskäskyä tulla maanosassamme täyttämään.”

”Viimeksi kuluneiden kahden vuosisadan aikana Jumala on siunannut Suomeamme herätyksillä kenties enemmän kuin mitään muuta Euroopan maata. Useimmiten kuitenkin herätyksen siemenet on kylvetty ulkomailta käsin. Kirkkohistoriamme vilisee Speneriä, Franckea, Zinzendorfia, Thomas Wilcocksia, John Patersonia, Lars Levi Laestadiusta, Carl Olof Roseniusta, Johan Tobias Beckiä, Thomas Barrattia, Albert Lundea, Levi Pethrusta, Ole Hallesbytä – vain muutamia mainitaksemme. Jopa suomalaissyntyinen Frank Mangskin kylvi ulkomailta käsin. Näiden Jumalan miesten kylvämä siemen on itänyt maassamme. Heidän työnsä ansiosta tuhannet ovat löytäneet iankaikkisen elämän.”

”Suomi tunnetaan maana, joka maksaa velkansa. Eikö nyt olisi aika meidän maksaa herätyksen velkaamme takaisin?”

”Me suomalaiset olemme olleet hitaita näkemään oma jälkikristillinen maanosamme uuspakanalähetyskenttänä.”

”Julistakaamme oma Eurooppamme lähetyskentäksi, siellä tehty työ lähetystyöksi ja siellä toimivat työntekijät lähetystyöntekijöiksi. Ja lähtekäämme yhdessä liikkeelle, haastakaamme koko kristikansa mukaamme ja tehkäämme se työ!”

Uusi_Tie_Mika_Tuovinen_

Menneen arviointia ja tulevaan valmistautumista

”Toimita talosi, sillä sinä kuolet.”

Näin radikaalisti sanoi tällä viikolla arvostettu eläkkeellä oleva Kansanlähetyksen työntekijä. Sanat olivat alun perin Herran sanat kuningas Hiskialle. Työntekijämme tarkoitti it­seään ja päätti aloittaa elämässään uuden vaiheen, johon liittyi kuoleman huomioiminen. Elämäntehtävä on pääosin suoritettu, muistioita ja mappeja on nyt siivottu sekä testamentti tehty.

Evankelioiminen nousussa

Viisas arvioi mennyttä elämää ja valmistautuu tulevaan. Kuluneena vuotena Kansanlähetyksessä on ollut nousussa evankelioimistyö ja lähetystyö Eurooppaan saapuvien maahanmuuttajien keskellä. Evankelioimisen teologian voi tiivistää neljään osaan:

  • Jumala on luonut jokaisen,
  • synnin vuoksi jokainen on erossa Jumalasta ja kadotuksen alainen,
  • Jeesus tuli pelastamaan syntisiä ja
  • jokainen voi pelastua uskomalla Jeesukseen.

Sanoma on saatava kuuluviin. Hyviä käytäntöjä ovat erilaiset kurssit, ryhmät raamattupiireistä jumalanpalvelusyhteisöihin, kirjallisuuden jakaminen ja kotiseurat.

Evankelistoja ja todistajia

Evankelistojen erityinen tehtävä on kiertää ja kutsua ihmisiä Jumalan valtakuntaan. Evankelistat eivät kuitenkaan ratkaise evankelioimisen haastetta.

Kristikunta Suomessa ei kaipaa vain puhujapöntöissä loistavia esiintyjiä vaan uskovien joukkoliikettä, jossa ihmistä lähelle menevä rohkea kristillisyys vaikuttaa ja kutsuu uskoon kirkoissa ja sen seinien ulkopuolella. Tarvitaan niitä, joilla on aikaa ”ei vielä”-uskovien vierellä viipymiseen.

Uutta innostusta lähetystyössä!

Lähetimme tänä vuonna työntekijöitä maahanmuuttajien tavoittamiseen Ateenaan ja Berliiniin. Kaikessa lähetystyössämme haluamme keskittyä ennen kaikkea evankeliumin julistamiseen.

Taloudellisesti tämä ei ollut Kansanlähetykselle helppo vuosi. Testamentit ovat pitäneet talouttamme pystyssä lähetystyön kulujen kasvaessa muun muassa kohdemaiden lisääntyvän verotuksen ja heikentyneen euron tähden.

Tässä tilanteessa minua ilahduttaa lisääntyvä kuukausilahjoittajien joukko. Ensi vuoden tavoitteeksi asetimme 1 000 uuden kuukausilahjoittajan määrän. Tämä on todella rohkea tavoite, johon etsimme sitoutujia.

Raamattu, herätys ja lähetys

Alussa mainitut sanat saavat aikaan oman elämäni tutkistelun. Kun katselen historiaani taaksepäin, nousee kiitollisuus rikkaasta elämästä. Vuonna 1990 tulin opiskelemaan Raamattukouluun Ryttylään, jossa sain opetusta, kuljeskelin pimeitä kujia ja rukoilin johdatusta. Olen saanut 22 työvuoden aikana suuren ystäväverkoston. Kansanlähetyksen kolmen avainsanan näky – Raamattu, herätys ja lähetys – sytyttää vieläkin.

Jeesuksen kanssa tulevaan

Minäkin joudun joskus toimittamaan taloni. Silloin tärkeintä on se, että tunnen Jeesuksen Kristuksen pelastajanani ja olen uskon perusteella Jumalan lapsi.

Miksi julistaisin ihmisille jotain muuta evankeliumia kuin sitä, mikä pystyy pelastamaan minut ja tuomaan ilon ja onnen elämääni? Iloitsen joulun sanomasta: ”Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä… minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi.”

-Kolumni Uusi Tie -lehdessä 16.12.2015. Otsikot lisätty ja muotoilua muutettu.

MikaTuovisen_joulukirje_2015_kuvakaappaus

Mika Tuovisen ystäväkirje – joulukuu 2015

Vuoden loppuessa

On tämän vuoden viimeiseen tervehdykseen aika sinulle ystäväni. Kiitos kun olet kulkenut mukana. Jotkut rukoillen, toiset taloudellisesti työtäni tukien ja jotkut olemalla mukana tämän kirjeen vastaanottajien joukossa. Olen teistä kaikista kiitollinen!

Vuosi 2015

Tätä vuotta on vielä pari päivää jäljellä. Katsoin juuri kalenteria, jotta muistaisin, mitä kaikkea vuoteen 2015 on sisältynyt.

Lähetysjärjestön johtajana kalenteri täyttyy monenlaisista neuvotteluista ja kokouksista täällä Ryttylässä. Niitä ovat Kansanlähetyksen liittohallitus ja johtoryhmä, teologinen jaos, toimintakertomuksen ja –suunnitelman valmistelut, budjetin laatiminen, työhönottohaastattelut, tapahtumien järjestelyihin liittyvät neuvottelut sekä monet muut. Suuren osan ajasta on vienyt myös Suomen Teologisen Instituutin puheenjohtajuus, Kirkon lähetystyön toimikunta sekä jonkin verran Suomen Evankelisen Allianssin hallituksen jäsenyys.

Olen vuoden aikana käynyt puhujamatkoilla muun muassa Kajaanissa, Porissa, Turussa, Helsingissä, Soinissa, Mynämäellä, Mikkelissä, Kokkolassa, Hakunilassa, Jyväskylässä ja Tampereella sekä pitänyt saarnoja ja luentoja Ryttylässä. Vuoteen mahtui uusien työntekijöiden tehtäväänsiunaamisia, 50-vuotisjuhlia sekä eläkejuhlia. Olin monissa radio-ohjelmissa opettamassa Raamattua sekä kirjoitin säännöllisesti Uusi Tie –lehteen.

Osallistuin Viron ev.lut. kirkon arkkipiispa Urmas Viilman tehtävään siunaamiseen helmikuussa sekä Tarton Paavalin kirkon uudelleen käyttöönottoon syyskuussa. Olin Puolassa European Leadership Foorumissa toukokuussa. Pääsin tapaamaan työntekijöitämme Virossa ja Japanissa. Olin marraskuussa tutustumassa Kirkkojen Maailmanneuvoston ja Luterilaisen Maailmanliiton työhön Genevessä. Lomaviikon vietin – tosin matkanjohtajana – Israelissa.

Vuoden aikana mieleen jäi myös evankelista Matti Karin muistokonsertti Seinäjoen Lakeuden Ristissä tammikuussa, pappisvihkimys Tampereella, jossa Kansanlähetys sai toukokuussa uusia pappeja, lähetystyöntekijöidemme tehtäväänsiunaaminen Hausjärvellä kesäkuussa sekä Turun Kansanlähetyspäivät heinäkuussa.

Tässä oli vain muutamia poimintoja kalenterista. Kaiken keskellä on kiitollinen mieli. Pohdin Timo Junkkaala sanoja keväällä eläkejuhlissaan: ”Kaikki nämä päivät, jotka tulivat ja menivät, enhän minä tiennyt, että se oli elämä.”

Vuosi 2016

Kun käännän katseeni vuoden 2016 kalenteriin, kaikki näyttää tässä vaiheessa olevan hyvin. Työ ja lepo tuntuvat olevan tasapainossa. Kuitenkin mieleeni tulevat erään kristillisen vaikuttajan sanat, joka kiireessään katsoi aina kalenteriaan ja sanoi kotiväelleen: ”Kohta hellittää!” Perheen mukaan koskaan ei hellittänyt vaan tyhjät kohdat kalenterissa täyttyivät sitä mukaan kun kalenterivuosi meni eteenpäin.

Toivon uudelle vuodelle seuraavia asioita:

  • Pystyisin järjestämään itselleni enemmän aikaa rukoukseen ja raamatunlukuun.
  • En joutuisi työn houkuttelemaan oravanpyörään.
  • Osaisin antaa enemmän aikaa läheisilleni ja ystävilleni.
  • Viisautta kaikkiin työtehtäviin.
  • Voisimme palvella lähetystyöntekijöitämme siten, että heidän uskonsa säilyisi elävänä ja he voisivat levittää evankeliumia mahdollisimman monelle.
  • Uudistusta Suomen kristikunnalle.

Sinä, joka rukoilet, ota nämä myös rukousaiheiksesi.

Enkelit, paimenet ja me evankelistoina

Jouluevankeliumissa enkeli ilmoitti paimenille suuren ilosanoman. Uuden testamentin alkukielessä kreikassa kerrotaan enkelin evankelioineen paimenia kertomalla sanoman Jeesuksen syntymästä. Paimenet ottivat viestikapulan vastaan ja lähtivät Betlehemiin. He kertoivat, sen minkä olivat kuulleet ja nähneet. Tässä tavassa he ovat roolimalleja ilosanoman tuojista. Nyt on meidän vuoromme kertoa, mitä olemme nähneet ja kuulleet. Luulenpa, että monet ovat valmiita kuuntelemaan.

Kristikunta Suomessa ei kaipaa vain puhujapöntöissä loistavia esiintyjiä vaan kristittyjen joukkoliikettä, jossa rohkea lähelle ihmistä menevä kristillisyys vaikuttaa kirkoissa ja sen seinien ulkopuolella. Tarvitaan niitä, joilla on aikaa olla ihmisten kanssa ja tuoda sinne teoillaan helpotusta ja rakkautta sekä sanoma evankeliumista ja siitä, miten Jeesus voidaan ottaa vastaan omaan elämään.

Tämän kanssa itsekin kipuilen. Oma aikani menee suurelta osin uskovien keskellä. Mutta eihän evankeliumi sillä tavalla leviä. Tämä on kipuni, ja monet kokeneet työntekijät sanovat, että johtajan täytyy tämä ristiriita vain hyväksyä. Heidän työnsä on toisenlaista. He eivät itse juurikaan pääse eturintamalle, jossa kristityt vievät evankeliumia eteenpäin.

Jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti

Olen taas ihmetellyt ja iloinnut joulun sanomasta. Jumala itse tuli luomaansa maailmaan. Iankaikkinen syntyi luomansa ihmisen kautta. Pienessä Jeesus-lapsessa ”asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti” (Kol 2:9).

Jumala antoi ihmiskunnan suurimman lahjan kokemattomiin, nuoriin käsiin, joiden elämä oli tehty tuolla hetkellä varsin raskaaksi. Enkelitkään eivät jouluyönä ilahduttaneet ja rohkaisseet heitä vaan paimenia kedolla.

Mariaa ja Joosefia yhdisti usko Jumalan lupauksiin: Tämän lapsen nimeksi annetaan Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä. Juuri tämä lapsi, jolta on juuri napanuora leikattu, joka painaa muutaman kilon ja on alle puoli metriä pitkä ja syntyy syrjässä kesken pitkän matkan, on ihmiseksi tullut Jumalan poika. Juuri tätä lasta nuorten, Marian ja Joosefin, on kasvatettava ja pidettävä hengissä suurta tehtävää varten.

Martti Luther kirjoitti:

Tätä aarretta hän ei kuitenkaan laske pelkästään äitinsä syliin, vaan myös minun ja sinun, ja sanoo meille: Hän on sinun omasi; sinä saat nauttia hänestä ja omistaa kaiken, mitä hänellä on taivaassa ja maan päällä.

Onnittelen sinua! Sinullekin on syntynyt Vapahtaja! Uskon kautta Jeesukseen Jumalan suuret siunaukset tulevat myös sinulle nyt ja ikuisesti.

Kyllä! Jumala rakastaa sinua!

Siunausta sinulle toivottaen,

Mika Tuovinen
Lähetysjohtaja
Suomen Ev.lut. Kansanlähetys
Liity tämän kirjeen saajiin & lähetysrenkaaseen & tue Mikan työtä taloudellisesti.

Lue kirje kuvien kanssa.