Avainsana-arkisto: evankelista

Lopun ajan ihmiset ja kirkon tehtävä

Julista kun se on vielä mahdollista

Tänään (21. sunnuntaina helluntaista) kirkossa luettiin epistolatekstinä 2. Tim. 4:1-5. Tottakai se herätti ajatuksia.

”Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen nimessä, hänen, joka on tuomitseva elävät ja kuolleet, ja hänen ilmestymisensä ja hänen valtakuntansa kautta: julista sanaa, astu esiin sopivaan ja sopimattomaan aikaan, nuhtele, moiti ja kehota, aina kärsivällisesti opettaen. Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee. He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja.  Mutta pysy sinä järkevänä kaikissa tilanteissa, kestä vaivat, julista evankeliumia ja hoida virkasi tehtävät” (2 Tim 4:1-5). 

”Koko Raamattu on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta”

On tärkeä huomata, mitä Paavali kirjoittaa juuri ennen tuota tekstiä. Hän kehottaa luottamaan Jumalan sanaan. 

”Pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut. Olet myös jo lapsuudestasi asti tuntenut pyhät Kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Koko Raamattu on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, ja se on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi vanhurskaudessa, jotta Jumalan ihminen olisi täydellinen ja varustautunut kaikkiin hyviin tekoihin.” (2. Tim. 3:14-17).

Jumalan palvelijan tulee itse pysyä Jumalan sanassa. Klassisen teologian mukaan uskomme, että Jumala on ilmoittanut ja oman tahtonsa itsensä Vanhan ja Uuden testamentin kirjoituksissa. 

Tätä käsitystä haastetaan erityisesti kahdelta suunnalta. Liberaaliteologia väittää, että Raamattu ei ole luotettavaa Jumalan ilmoitusta. Hurmahenkisyys nostaa sisäisen sanan tai muut hengelliseksi ajatellut ilmiöt Jumalan sanan rinnalle. Kummassakaan Raamattu ei ole määräävä tekijä uskon ja elämän kysymyksissä. 

Julista evankeliumia, sillä tuomion päivä tulee 

Paavali ei kehota lopun ajan sananjulistajia piiloutumaan ja vaikenemaan. 

Päinvastoin, nyt on julistettava evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta.

Nyt tarvitaan Jumalan sanan opetusta.

Tarvitaan rohkeutta, sillä lopun aikoina ihmiset eivät halua kuulla totuutta vaan sanomaa, joka tukee heidän pahuuttaan tai välinpitämättömyyttään. 

Paavali kirjoittaa neljännen luvun alussa: 

”Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen nimessä, hänen, joka on tuomitseva elävät ja kuolleet, ja hänen ilmestymisensä ja hänen valtakuntansa kautta: julista sanaa, astu esiin sopivaan ja sopimattomaan aikaan, nuhtele, moiti ja kehota, aina kärsivällisesti opettaen.”

Miksi meidän pitää julistaa Jumalan sanaa? Ensimmäiseksi syyksi Paavali mainitsee viimeisen tuomion näköalan. Jeesus tulee tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. 

Raamatun opettaminen ja sen sanoman julistaminen on samanaikaisesti sekä mielettömän iloisen että äärettömän vakavan sanoman julistamista. 

On olemassa taivas ja kadotus. Molemmat ovat iankaikkisia. Jos joku joutuu kadotukseen, hän ei pääse sieltä milloinkaan pois. Ei voi olla suurempaa pettymystä. Ei ole enää mitään toivoa kun Jumala on kääntänyt selkänsä. 

Tuomio on toisille pelastustuomio ja pääsy ikuiseen juhlaan. Jumala on tehnyt Jeesuksessa pelastusteon täydelliseksi. Meidän vastuullamme on hyväksyä se itsellemme.

Me tiedämme tuomiosta, taivaasta ja kadotuksesta, koska Jumala on ilmoittanut tämän Raamatussa! Siksi meillä kristityillä on suuri vastuu.  Nyt meidän on saarnattava sanaa, astuttava esiin, nuhdeltava, varoitettava, kehotettava pitkämielisyydellä ja opetuksella.  

Jeesuksen takaisintulo ja viimeisen tuomion todellisuus on yksi syy, miksi tulee julistaa. 

Julista, sillä nyt opetus otetaan vielä vastaan 

Toiseksi syyksi Paavali mainitsee tämän: 

”Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia.” 

Joskus yhteiskunnassa ja kirkossa saattaa tulla tilanne, jossa Raamatun opetus laitetaan syrjään ja haetaan oppi jostain muualta.

Lopun aikoina Raamatun sana halutaan vaieta. Yhteiskuntaan ja seurakuntaan tulee tilanne, jossa Raamatun sanoma ei kokonaisuudessaan kelpaa.

Tämä ei tarkoita opittomuutta vaan opin määrittelee ihminen itse. Paavali sanoo, että lähtökohtana on ihmisen omat himot. Silloin he kaipaavat ja ylistävät opettajia, joka tukevat heidän väärää elämäntapaansa. Pahinta on, jos kristillinen kirkko lähtee tälle tielle.

Paavalin vastaus tähän on järkevänä pysyminen ja uskollinen totuuden sanan julistaminen. 

Tee evankelistan työ 

Paavali käskee Timoteusta julistamaan evankeliumia. Joissakin raamatunkäännöksessä Timoteusta käsketään tekemään evankelistan työ. 

Evankelista on henkilö, jolle Jumala on antanut erityisen kutsumuksen, halun ja kyvyn viedä evankeliumin sanoma niille, jotka eivät vielä pelastuksen tietä tunne. Koska kansamme vieraantuu kristillisestä uskosta, tarvitsemme nyt enemmän ihmisiä, joilla on evankelistan kutsumus. Heidät tulee varustaa ja asettaa kutsumuksensa mukaisiin tehtäviin. 

Evankelistojen lisäksi tarvitsemme todistajia. Todistajan tehtävä on jokaista kristittyä varten. Todistajan rooli on kertoa siitä, mitä on kokenut ja nähnyt. Jokainen kristitty on kutsuttu todistajaksi kertomaan, mitä usko hänelle merkitsee.

Paimenille ja kaikille muillekin evankeliumin saarnaajille: julista Jumalan sanaa rohkeasti 

Miksi tarvitsemme rohkeutta? Ehkä pelkäämme, ettei evankeliumia oteta vastaan. Ehkä pelkäämme, että se suututtaa ihmisiä. 

Silloin käy helposti niin, että vaihdamme sanomamme. Pyrimme muuttamaan sanomamme – Jumalan sanoman! – sellaiseksi, että se otettaisiin paremmin vastaan. Tarvitsemme toki sen pohtimista, miten sanoma esitetään nykyaikana, mutta vaarana on, että sanoma itsessään muuttuu Jumalan sanomasta meidän sanomaksemme. Silloin meistä saattaa tulla Paavalin mainitsemia korvasyyhyyn opettavia.

Evankeliumin julistaminen vei Paavalin vankilaan. Tämä on luultavasti hänen viimeinen kirjeensä. Heti edellä kuvattujen sanojen jälkeen Paavali sanoo:

Minut itseni uhrataan jo pian, lähtöni hetki on tullut. Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni (2. Tim. 4:6-7).

Hän odotti kuolemaansa. Rooman kansalaisena hän ei joutunut gladiaattoriareenalle leijonien ruuaksi vaan sai armollisen kuoleman kaulan katkaisemisella. Hän ei kehottanut nuorta työtoveriaan Timoteusta mihinkään sellaiseen, mihin ei olisi itse ollut valmis. Paavali oli valmis kärsimään evankeliumin tähden. Loppuun asti.

Meidän on tänä aikana perehdyttävä uudella innolla Jumalan sanaan. Siinä on sanomamme ja uskomme perusta. 

Tarvitsemme tulevaisuuden Suomessa rohkeutta enemmän kuin aikaisemmin. Raamatun mukaiset kristilliset arvot joutuvat yhteiskunnassa sivuun. Osa kristikunnasta menee uusien ajan aatteiden mukana. Tässä tilanteessa kristittyjen tulee elää Jumalan sanan mukaisesti sekä yksityisesti ja julkisesti opettaa samalla tavoin kuin aiemmin Raamatusta kiinni pitäen.

Silloin kristillinen kirkko voi olla profeetallinen vähemmistö kansakunnan parhaaksi.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Evankelistapäivät 2019 Porissa

Tee evankelistan työ

Tämä kirjoitus on pitkähkö, mutta tarjoaa eväitä evankeliumin julistajaksi kutsutuille. Jos sinulla on tällainen kutsu, ole siitä kiitollinen. Saat olla maailman tärkeimmän sanoman – ja henkilön – palvelija. Kutsu työhön on tullut armosta kuten pelastuskin. Kutsu ei tarkoita, että sinussa itsessäsi olisi jokin ominaisuus, mikä pakotti Jumalan kutsumaan sinut tehtävään. Kutsu on Jumalan lahja sinulle ja seurakunnalle.

Kirjoitan tätä juuri lähtiessäni Evankelistojen yhteyspäiville Poriin. Jos ehdit lukea tämän tule kertomaan ja moikkaamaan. Olen tänään maanantaina ja huomenna tiistaina paikalla. Täältä löytyy tapahtumatiedot ja ohjelma.

Evankelista tarvitsee tehtävässään rohkaisua. Siksi kirjoitan nämä rivit.

Evankelista tarvitsee sanoman. Evankelistan ja seurakunnan tulee olla sanoman kanssa tarkkana. Väärän sanoman kanssa evankelista tuo ongelmia ja johtaa harhaan. Evankelistan tehtävä on valvoa sanomaansa Raamatun ja kristillisen kirkon historian valossa sekä suostua arvioitavaksi.

Evankelista tarvitsee vakuuttuneisuutta sanomastaan. Vakuuttuneisuus nousee sanomasta. Sanoman perillemenoa haittaa, jos evankelistan sanoman ja hänen olemuksensa tai elämänsä välillä on ristiriita.

Evankelista tarvitsee yhteyden ihmisiin, joita hän yrittää tavoittaa. Hän pyrkii ihmisten luokse, jotka eivät tunne Herraa. Tämä tapahtuu erilaisilla evankelistoilla eri tavoin.

Evankelista tarvitsee oman pahuutensa ja syntisyytensä käsittämistä. Totuus itsestä poistaa ylimielisen asenteen toisia kohtaan. Evankelista tarvitsee itse sitä samaa armoa, mitä julistaa muille.

Evankelista tarvitsee suostumusta heikkouteen. Apostoli Paavali kertoo, miten hänellä oli pistin lihassa, josta rukoili vapautusta. Jeesus vastasi, että armossa on kylliksi. Evankelistoilla on erilaisia heikkouksia. He ovat saviastioita, joita pesty, muovattu, laitettu välillä hyllylle hakemaan muotoaan, on poltettu uunissa kestäväksi. Jos tässä vaiheessa saviastia särkyy, savenvalaja murskaa saven hienoksi savimurskaksi, josta myöhemmin tulee erityisen kestävä ja hyvä astia. Jumala ei korjaa evankelistan elämän kaikkia halkeamia. Joskus Jumala pääsee juuri niiden kautta toimimaan erityisellä tavalla. Se, mistä evankelista haluaa päästä eroon voikin olla Jumalan erityinen työväline toisille siunaukseksi.

Evankelista tarvitsee sitoutumista seurakuntaan. Paavali kirjoitti, että evankelistat ovat Jumalan lahja seurakunnalle (Ef. 4). Siksi evankelistan tulee sitoutua kristikunnan rakentamiseen, ei sen repimiseen.

Evankelista tarvitsee työtovereita. On tärkeää, että saman kutsumuksen omaavat tukevat ja rohkaisevat toisiaan. Evankelistan tehtävä ei ole suosittu eikä helppo.

Evankelistan tehtävä on kaksiosainen. Hänen tulee vahvistaa uskovia kristittynä elämiseen (Ef. 4:11-16) sekä julistaa hyvää sanomaa niille, jotka eivät vielä usko. Uskon syntyminen ei lopulta ole evankelistasta kiinni, vaan Pyhä Henki herättää uskon Jeesukseen julistetun evankeliumin kautta.

Kolme opettajaa evankelistalle

Martti Luther väitti, että hyväksi teologiksi tullaan kolmen asian kautta. Sama pätee evankelistoihin. Luther käytti latinankielisiä sanoja: oratio (rukous), meditatio (mietiskely) ja tentatio (koettelemukset).

Evankelistan tehtävä on rukoilla (oratio). Tämä on erityisesti länsimaiden kristityille vaikeaa. Yksi vammamme on rukoilemattomuus. Monet evankeliumin julistajat ovat aktiivisia ihmisiä, joiden aika on kortilla. Eräs evankelistojen kirous on kiire.

Evankelistan tulee lukea, tutkia ja mietiskellä Raamattua (meditatio). Tätä hän tarvitsee omaa uskonelämäänsä varten. Joillakin evankelistoilla on hyvä puhujanlahjat Jumalalta. Hyvä retoriikka ei itsessään ole riittävä. Evankelistan voima on sanomassa, joka löytyy Raamatusta. Eräs evankelistojen vaara on se, että he tympääntyvät Raamatun lukemiseen, koska luulevat tietävänsä, mitä siellä sanotaan. Evankelista tarvitsee itselleen hengellistä ruokaa arjessakin.

Billy Graham joutui ennen suurta menestystään vuonna 1949 raamattukriisiin. Hänelle osoitettiin ristiriitaisuuksia ja Raamatun jumalakuvan sopimattomuutta nykyaikaan. Hän koki, että epäilyt ovat vieneet saarnoista yliluonnollisen voiman. Graham kävi taistelua Raamatun luotettavuudesta. Hän lähti epäilystensä kanssa rukoilemaan ja polvistui avoimen Raamattunsa kanssa:

”Herra, tässä kirjassa on monia asioita, joita en ymmärrä. Mutta olet sanonut, että ”Vanhurskas elää uskosta”. Kaiken, mitä olen sinulta saanut, olen vastaanottanut uskossa. Tässä ja nyt otan uskossa vastaan Raamatun sinun sananasi. Otan sen kokonaan, ilman varauksia. Kun siellä on asioita, joita en ymmärrä, en tuomitse kirjaa vaan odotan lisää valoa. Jos tämä on tahtosi mukaista, anna minun saarnata sanaasi auktoriteetilla ja anna auktoriteetin vakuuttaa minut synnistä ja anna minun kääntää syntisiä pelastajan luokse.”

Kuusi viikkoa tapahtuman jälkeen Billy Graham aloitti historian kirjoihin jääneen Los Angelesin kokoussarjan. Siellä hän löysi salaisuuden, joka muutti hänen evankelistan työnsä: En enää yrittänyt todistella, että Raamattu on totta. Nyt saarnasin sitä uskossa. Yhä uudelleen sanoin: ”Raamattu sanoo”. Koin olevani ääni, jonka kautta Pyhä Henki puhuu.

Evankelista joutuu sisäisiin ja ulkoisiin koettelemuksiin (tentatio). Jumala ei päästä helpolla työntekijöitään ja perkelekin tekee kaikkensa saadakseen sananjulistajan hiljaiseksi tai tehtävästään pois. Evankelistan sisällä saattaa olla syyttävä ääni, joka väittää, että hän ei kelpaa työhön oman menneisyytensä, omien syntiensä ja persoonallisuutensa vuoksi. Jumala tietää, miksi laittaa joskus sananjulistajalle raskaan ristin kannettavaksi. Paavalikin koki niin. Evankelistan tulee julistaa itselleen samaa evankeliumia, mitä hän julistaa muille.

Evankelistat tukevat toisiaan

Olen käynyt viime vuosina Evankelistojen yhteyspäivillä (niitä kutsutaan myös evankelistapäiviksi). Vuonna 2015 päiville lähtiessä kirjoitin 10 syytä, miksi lähden tapahtumaan.

  1. Tunnen kuuluvani tähän joukkoon.
  2. Haluan tukea tapahtumaa olemassaolollani.
  3. Tässä ollaan kristikunnan tärkeän tehtävän äärellä: Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia (eli evankelioikaa) kaikille luoduille! (Mark 16:15).
  4. Päivillä keskitytään kirkon toiminnan ytimeen, evankeliumiin. Se laittaa tämänkin papin innostumaan. Mutta se on myös sanoma, josta itse elän.
  5. Evankeliumi yhdistää erilaisia ja eri tavoin ajattelevia uskomattomalla tavalla yhteen. Opimme ymmärtämään toistemme erilaisuutta. Ja ehkä jopa pitämään sitä mahdollisuutena ja voimavarana; ei uhkana.
  6. Tapaan ystäviä.
  7. Tutustun toisiin evankelistaheimolaisiin. Verkostoidun siis.
  8. Osallistun evankelistaveljien ja -siskojen keskinäiseen keskusteluun, lohduttamiseen ja rohkaisuun.
  9. Tarvitsen tällaisia juhlahetkiä arjen keskelle.
  10. Saan työkaluja työnantajani vision täyttämiseen: ”Evankelioikaa kansa evankelioimaan kansoja”.

Kun evankelista katosi Raamatusta

Sana evankelista esiintyy vuoden 1938 Uuden testamentin käännöksessä kolme kertaa:

”Mutta seuraavana päivänä me lähdimme sieltä ja tulimme Kesareaan, jossa menimme evankelista Filippuksen tykö, joka oli yksi niistä seitsemästä, ja jäimme hänen tykönsä” (Apt 21:8).
”Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi” (Ef 4:11)
”Mutta ole sinä raitis kaikessa, kärsi vaivaa, tee evankelistan työ, toimita virkasi täydellisesti” (2. Tim 4:5).

Vuoden 1992 käännöksessä sanasta evankelista pyrittiin näköjään eroon. Sana jäi yhteen kohtaan:

”Seuraavana päivänä lähdimme liikkeelle, ja niin tulimme Kesareaan. Siellä menimme evankelista Filippoksen luo ja majoituimme hänen kotiinsa. Hän oli yksi seitsemästä avustajasta” (Apt 21:8).

Raamattu Kansalle käännös on palauttanut evankelistan taas kaikkiin kolmeen kohtaan.

Näissä kolmessa tapauksessa, joissa mainitaan sana evankelista, on ainakin kolmenlaisia evankelistoja:

  1. Paimen-evankelista, jonka tehtävä oli hoitaa seurakuntaa, julistaa oikein evankeliumia ja Raamattua sekä suojella seurakuntaa vääriltä opettajilta ja opeilta.
  2. Efesolaiskirjeen evankelista, jonka erityinen tehtävä on opettaa uskovia siten, että he alkavat arjessa palvella Herraa.
  3. Kiertävä evankelista, joka julistaa Kristusta kaikkialla.

Tämä avartaa näkemystä evankelistasta. Jotkut toimivat paikallisesti, jotkut kiertävät ja kaikkien tulee palvella seurakuntaa.

Evankelistan on hyvä tuntea nämä evankelistan kutsumuksesta kertovat tekstit.

Evankelistan sanoman ydin on evankeliumi Jeesuksesta

Evankelistan suurin sanoma on evankeliumi. Evankeliumi ei ole mikä tahansa sanoma. Paavali on määritellyt julistamansa evankeliumin korinttilaiskirjeessä (1 Kor 15) sanomaksi Jeesuksen ristinkuolemasta syntiemme vuoksi ja Jeesuksen ylösnousemuksesta.

Evankelistan sanoman keskipisteenä on Jeesus Kristus ja hänen elämästään vielä Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus. Toki evankelistoilla on erilaisia kutsumuksia ja armolahjoja.

Evankelistoilla on monesti kiusaus siirtää sanomaa ytimestä kehälle. Joku evankelista korostaa Jumalan tekevän ihmeitä ja parantavan sairaita (kyllä parantaa!) tai antavan mielekkään elämän ja ratkaisevan elämän vaikeita asioita (kyllä tätäkin tapahtuu!). Mutta evankelistan sanoman ydin on se, mitä Jumala teki Jeesuksessa pelastaakseen ihmiset. Jeesuksen veren vuoksi apahtuva syntien anteeksianto ja pelastus on evankeliumin ja evankelistan sanoman keskipiste.

Veren evankeliumi ei saa vaieta sanomasta!

Evankelista on hyvän sanoman välittäjä. Hän ei ole itse sanoma; hänellä on sanoma. Hän ei ole keksinyt sanomaa; se on annettu hänelle.

Hän on kokenut itse evankeliumin vaikutuksen, jota hän vie toisille. Siksi jokainen evankelista sanomaa kertoessaan, kertoo siitä oman persoonansa kautta ainutlaatuisella tavalla.

Evankelistan tehtävä ja hänen kiusauksensa

Viime vuonna evankelistojen yhteyspäivillä pidin raamattuopetuksen evankelistan tehtävästä. Mainitsin tällaiset tehtävät:

  • Evankelistan tulee välittää hyvää sanomaa Jeesuksesta eli evankeliumia.
  • Evankelistan tulee perehtyä Raamattuun, joka on taisteluaseemme.
  • Evankelistan tulee arvioida opetustaan.
  • Evankelista on kielenkääntäjä.
  • Koska evankelista on Jumalan lahja seurakunnalle, hänen tulee rakentaa seurakuntaa, ei repiä sitä.
  • Evankelistan tehtävä on rakastaa ihmisiä.
  • Evankelista on vierelläkulkija.
  • Evankelista on yhteydenrakentaja.
  • Evankelistan tehtävä on leikata satoa Jumalan valtakuntaan.
  • Evankelista uskaltaa puhua Jeesuksesta.

Perinteisesti on väitetty, että hengellisen työntekijän kolme suurta kiusauksen aluetta ovat raha, seksi ja valta. Nämä kaikki voivat ajaa evankelistan palvelutehtävän karille. Jokainen näistä voi muodostua synniksi ja viedä voiman evankelistan työstä. Niistä voi tulla myös maineen menetys, jolloin evankelista ei voi jatkaa työssään.

Evankelistoilla olen tavannut muitakin kiusauksen alueita. Mainitsen tässä muutaman:

  • Masennus
  • Ahdistukset
  • Oman syntisyyden kohtaaminen
  • Halu olla joku toinen
  • Yksinäisyys
  • Anteeksiantamattomuus

Näistä tehtävistä ja kiusauksista voit lukea lisää puheestani.

Näillä ajatuksilla lähden nyt matkalle vuoden 2019 Evankelistojen yhteyspäiville Poriin. Ehkä tapaamme siellä!


Ps. Erkki Lemisen runo ”Linnunpelätin ja saarnamies” on ollut minulle johtajana ja sananjulistajana tärkeä.

LINNUNPELÄTIN JA SAARNAMIES

Sateen liottama.
Tuulen pieksemä,
myrskyn repimä
linnunpelätin
seisoo keppijalassaan
mansikkamaan keskellä
suorittaen tehtäväänsä,
karkoittamista.

Turmeluksen vioittama,
pirun pieksemä,
elämän repimä
saarnamies
seisoo pöntössään
ihmisten keskellä
suorittaen tehtäväänsä,
kutsumista.

Repaleisia molemmat.
Suorina seisovat paikallaan,
kun on ryysyjen sisällä risti.

-Erkki Leminen

Lemiseltä on tämäkin:

Vallatuksi tuleminen

tekee kristitystä todistajan. 

Ei pelko eikä pakko.


Lue lisää aiheesta:

10 asiaa Billy Grahamin menestyksen takana

Sananjulistajan missio ja passio

12 ajatusta evankelioimisesta – meissä tulee syttyä uusi into!

Kalevi Lehtinen: Euroopan evankelioiminen

Carl Fredrik Wislöff: Herätysjulistuksen esteitä nykyaikana

Matti Kari – Suuren sydämen mies

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Lähetystyön kohteet

Lähettäjäpiirikirje 2/2019

Tässä helmikuun 2019 lähettäjäpiirikirjeeni. Minun työssäni evankeliumin julistajana ja Kansanlähetyksen johtajana lähettäjäpiirillä on tärkeä tehtävä. He tukevat, rukoilevat ja antavat varoja työhön. Olet tervetullut mukaan (lue lisää). Tässä otteita kirjeestäni. Kirjeen tilaaja näkee kaikki tekstit ja kuvat.

Kuvassa puhun Ryttylässä Kansanlähetyksen Missiofoorumissa. Kerron kahdesta minulle tärkeästä lähetystyön kohdealueesta (ikkunasta). Ensimmäisen muodostaa alue Pohjois-Afrikasta kauas Japaniin asti. Tällä alueella niin sanotussa 10/40-ikkunassa on vähän kristittyjä ja se on myös lähetystyön unohtama alue. Toisen ikkunan muodostaa alue Länsi-Euroopasta kauas Venäjän itäosiin. Tässä 40/70-ikkunassa on evankeliumia julistettu, Raamattuja käännetty ja kristinuskon vaikutus on ollut vahva ainakin menneisyydessä. Uutta herätystä kaivataan, sillä monin paikoin kirkkojen työ menee alaspäin ja uskovien määrä vähenee. Molemmat ikkunat ovat rukousikkunoitani.

Eteenpäin!

Kuukauteen on mahtunut matkoja, kohtaamisia ja kokouksia Ryttylässä ja muualla. On ollut sairautta ja terveyttä. Elämää kaikilla mausteilla.

En ole aiemmin kertonut kuusi kertaa vuodessa kokoontuvasta Kirkon lähetystyön toimikunnasta. Piispa Simo Peuran johdolla puhumme kirkon ja lähetysjärjestöjen kysymyksistä kuten lähetystyön vaikuttavuudesta, lähetysmäärärahojen jakamisesta ja lähetystyöntekijöiden työskentelystä Suomessa. Tärkeitä asioita minulle on myös Suomen Teologisen Instituutin hallitus, jossa monet järjestöjohtajat tapaavat, Suomen Evankelisten Allianssin hallitus, jossa luterilaisten lisäksi on vapaan kristillisyyden edustajia. Myös neljän sisarjärjestön johtajina Kylväjän Pekka Mäkipää, Raamattuopiston Lauri Vartiainen ja Opkon Jussi Miettinen ja minä tapaamme säännöllisesti. Tämäkin on tärkeää. Psalmissa sanotaan: ”Katso, kuinka hyvää ja suloista on, että veljekset sovussa asuvat. Se on niinkuin kallis öljy pään päällä, jota tiukkuu partaan-Aaronin partaan, jota tiukkuu hänen viittansa liepeille.” Tarvitaan yhteyttä ja yhteydenrakentajia.

Lähdin Pohjois-Karjalaan

Viimeisen kuun pisin matka suuntautui Pohjois-Karjalaan. Helmikuun ensimmäisenä sunnuntaina Polvijärvelle kokoontui hämmästyttävän suuri väkijoukko jumalanpalvelukseen. Olihan eläkejärjestön kirkkopyhä. Saarnasin hyvän siemenen kylvöstä. Samana iltana puhuin Joensuussa toisen korinttilaiskirjeen aiheesta ”Me olemme Kristuksen suurlähettiläitä”. Ei Paavali tuossa puhu vaan jostain valiojoukosta tai lipereitä kantavista, vaan kaikkien uskovien etuoikeudesta. Jokainen Jeesuksen seuraaja on Jumalan suurlähettiläs!

Pyhän Hengen lahja

Toissa viikolla Radio Dein Raamattuavain-ohjelmassa oli opetuksiani Pyhästä Hengestä. Tärkeä aihe käsittelee Jumalan olemusta ja työtä maailmassa ja meissä uskovissa. Pyhä Henki on toiminut kristikunnassa aina. Raamatussa ja kirkon historiassa tuntuu, että Pyhä Henki vetäytyy syrjään. Ikään kuin hän ei haluaisi itse olla esillä; Hän korottaa Jeesusta.

Kirkkoisä Augustinus nostaa kolme periaatetta kun pohdimme Hengen toimintaa. Ensiksi: puhe Pyhästä Hengestä ei voi perustua pelkkään teoriaan, vaan sen tulee liittyä koettuun todellisuuteen. Augustinus muistanee tässä Uuden testamentin tapahtumia, jossa ensin oli Pyhän Hengen saaminen ja kokemus, joka sitten myöhemmin täytyi perustella teologisesti. Toiseksi: pelkkä kokemus ei riitä. Kokemus voi olla Pyhältä Hengeltä, muttei välttämättä. Augustinus varoitti ettei ”ihmisen oma henki ota Pyhän Hengen paikkaa”. Siksi tarvitaan kolmas perusta Jumalan puheen ja toiminnan arvioimiseksi: Yksittäinen Pyhän Hengen kokemus tulee alistaa yhteisen arvioinnin ja koettelun alle. Pyhän Hengen ilmiöt koetaan henkilökohtaisesti, mutta ne on tulkittava kristikunnan kokemuksen ja Raamatun valossa.

Jotkut käyttävät helposti sanoja, ”Jumala puhui minulle” tai tulevat sanomaan: ”Herra sanoo sinulle, että”. Jumala puhuu Raamatussa. Joskus käytämme kokemuksestamme sanoja: ”Jumala puhui minulle”. On kuitenkin aina muistettava, että nämä kaksi Jumalan puhetta ovat aivan eri tasojen puhetta. Jumala on puhunut meille Raamatussa, ja tämä puhe on virheetöntä ja erehtymätöntä. Mutta kun puhumme siitä Jumalan puheesta, minkä koemme tulevan omien aistiemme tai armolahjan kautta, se ei ole niin varmaa puhetta. Siinä on aina – vanhaa sanontaa käyttäen – astian makua. Mutta silti Jumala haluaa puhua.

Paavali kehotti uskovia täyttymään Hengellä (Ef. 5:18). Jumala haluaa täyttää sinutkin. Pyydä sitä häneltä, rukoile sitä ja ota tämä uskossa vastaan. Koska kyseessä on Jumalan käsky, on hänen tahtonsa mukaista, että olet täynnä Henkeä. Tämä on Jumalan lahja lapsilleen.

Piispan kehotus: Rohkeasti kristitty!

Helmikuun paras lukukokemus oli Mikkelin piispa Seppo Häkkisen paimenkirje Rohkeasti kristitty. Kirjassa piispa kehottaa elämän ratkaisuissa etsimään apua Jumalan sanasta. Piispa kehottaa uskomaan Jeesukseen Kristukseen. Kirjassa piispasta paljastuu evankelista, joka haluaa, että hänen hiippakuntansa jäsenet ovat kerran pelastettujen joukossa. Piispa pyrkii tuomaan armon niin alas kuin mahdollista, mutta sitoen sen varmasti uskoon ja Jeesukseen. Näin piispa puhuu kristillisestä armosta eikä yleisestä armon ajatuksesta. Häkkisen mukaan uskosta ja Jumalasta ei tule puhua hiljaa kuiskaten vaan rohkeasti. Kirjoitin kirjasta arvion Uusi Tie -lehteen.

Rohkeus ja motivaatio

Kävin Porissa pastori Sakari Leppäsen 70-vuotisjuhlissa. Sakari oli Ryttylän lähetyskoulun rehtori kun minut hyväksyttiin opiskelemaan 29 vuotta sitten. Hänen juhlassaan jäi mieleen tällainen ajatus: ”Motivaatio on sitä, että unelmien ylle vedetään työhaalarit.” Lisäksi Sakari oli vetäjänä arkeologisella kaivausmatkalla Israelissa 1993, jossa tapasin Joel Luhametsin, joka kutsui meidät töihin Viroon.

Rohkeus ei ole pelon puutetta vaan heittäytymistä tekemään oikein. Rohkea voi olla sekä hyvissä että huonoissa asioissa. Jumalan sanan mukaisissa asioissa kannattaa olla rohkea. Tällaisen ajatuksen luin eräästä kirjasta: Rohkeus ei ole sama kuin pelottomuus. Rohkeus on sitä, että hyppää vaikka jalat vapisevat.

Rukousaiheita

Rukoilethan kanssamme:

  • Rukoile lähetystyön ja lähetystyöntekijöiden puolesta.
  • 9 lähetyskurssilaistamme ja heille oikeiden kohdenmaiden sekä lähettäjien löytyminen.
  • Herätys maahamme!
  • Pyhän Hengen täyteyttä minulle ja työtovereilleni.
  • Kansanlähetysnäky-kirjaseni loppuunsaattaminen.

Kiitämme Jumalaa:

  • Lähettäjäpiirini.
  • Evankeliumin sanoma Jeesuksesta, pelastajastamme.

Ystäväni!

Ystäväni! Kiitos, että olet lukenut tänne asti. Kiitos, että olet kulkenut kanssani taas kuukauden matkan. Kiitos esirukouksista ja Jumalan valtakunnan työn taloustuesta. Mennään eteenpäin kohti kevättä. Myös Kristuksen paluu on taas lähempänä. Nyt on aika sitoutua taas uudelleen Jumalan valtakunnan levittämiseen.

Mika Tuovinen
lähetysjohtaja
Suomen Ev.lut. Kansanlähetys


Tässä on osa lähettäjäpiirikirjeestäni. Lisää tekstiä ja kuvia löytyy kirjeestä, jonka lähetän lähettäjäpiirilleni kuukausittain.

VANHAT KIRJEET. Vanhoja ystäväkirjeitäni löytyy täältä:
1/2019
12/2018
11/2018
10/2018
9/2018
8/2018
7/2018
6/2018
5/2018
3-4/2018
Lokakuu 2017
Syyskuu 2017
Elokuu 2017
Lokakuu 2016
Syyskuu 2016
Elokuu 2016
Maaliskuu 2016
1/2016
Joulukuu 2015
4/2015
Elokuu 2015

Liity tästä Mika Tuovisen lähettäjärenkaaseen.

Ole Kansanlähetyksen lähetysjohtaja Mika Tuovisen työtoverina. Voit rukoilla ja lahjoittaa hänen työnsä mahdollistamiseksi. Olemme kiitollisia kaikista rukouksista ja lahjoituksista! Lahjoitustiedot:
Saaja: Suomen Ev.lut. Kansanlähetys
Tilinumero: FI14 5043 1920 0034 52.
Mikan viite: 34775.
Keräysluvat: sekl.fi/maksuinfo

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
menkää kaikkeen maailmaan lähetystyö

Lähettäjäpiirikirje 1/2019

Kirjoitan kuukausittain kirjettä niille, jotka haluavat rukoilla ja/tai tukea työtäni taloudellisesti. Voit liittyä mukaan lähettäjärenkaaseen. Tässä suurin osa tammikuun 2018 kirjeestäni. Lähettäjärenkaan jäsenet saavat kaiken tekstin sisältävän kirjeen.

Tervehdys ystäväni

Vuoden 2018 kruunasi rauhallinen joulu kotona läheisten kanssa. Erityinen joululahjamme oli pitää vieraanamme vaimoni Annen veljeä, joka loukkaantui syksyllä erittäin pahasti moottoripyöräonnettomuudessa. Rukous piti hänet hengissä ja nosti jaloilleen. Läheisten läsnäolon lisäksi uskaltauduin pari kertaa avantouintiin Ryttylän Ykslammella. Uusi aluevaltaus! Vuosi alkoi Kansanlähetyksen työntekijöiden vuosittaisella kokouksella. Lähetysjohtajan työssä minulla on kaksi suurta huippuhetkeä: Ensimmäinen on Kansanlähetyspäivillä lähetystyöntekijöiden matkaan siunaaminen ja toinen on tässä työntekijäseminaarissamme työntekijöiden kiittäminen pitkästä palveluksesta. Kiitosta kunniakirjan kanssa tulee kun on ollut 10 vuotta palveluksessa ja 20 vuoden jälkeen aina viiden vuoden askelin.

Amerikan mantereella

Ystäväni Pyry Winterin kanssa olemme jo pari vuotta puhuneet, että joskus haluamme käydä Yhdysvalloissa. Marraskuussa huomasimme, että tammikuussa olisi yli viikko aikaa tällaiseen matkaan. Niinpä nyt kirjoitan teille lomamatkalta Floridasta. Juuri nyt Pyry ajaa tuossa vieressä tietä numero I-4 itään päin ja minä näpyttelen tietokonetta. Olemme nähneet ja kokeneet monenlaista. Tässä muutamia nostoja matkaltamme.

Nasa Kennedy Space Center

Olimme paikassa, josta USAn avaruusraketit nousevat ilmaan. Kuulimme presidentti John F. Kennedyn puheen vuodelta 1962. Tässä puheessa oli näky! Kennedy sanoi, että päätämme mennä kuuhun, mutta emme siksi, että se on helppoa vaan koska se on vaikeaa! Ainakin 400 000 työntekijää palkattiin toteuttamaan suurta tehtävää: Ihminen on saatava kuuhun. Taustalla on kylmän sodan taistelu maailman herruudesta, jossa avaruuden valloittaminen nähtiin tärkeänä. Kalliiksi tuo yritys tuli, mutta vahvan näky ja valtava panostus toi onnistumisen. NASAn Kennedyn avaruuskeskuksessa käynti oli kuin hengellinen kokemus. Yhdysvalloilla oli suuri tehtävä, jonka toteuttamiseen tarvittiin ensinnäkin johtajan näky. Sitten tarvittiin muiden sitoutuminen näkyyn ja kova työ. Työ vaati miljoonia työvuosia, hurjasti rahaa ja inhimillistä viisautta ja monen astronautin hengen. Kristillisen kirkon tehtävänä ei ole saattaa ihmisiä kuuhun vaan Jumalan valtakuntaan. Tämäkin vaatii meiltä sitoutumista ja uhrauksia.

Järjestöjen päämajoissa – Cru ja Wycliffe

Tapasimme pari Cru:n (entinen Campus Crusade for Christ) järjestön työntekijää. Ystävämme veivät meidät katsomaan tämän maailman suurimman lähetysjärjestön keskustoimistoa, jossa työskentelee noin 1000 ihmistä. Tutustuimme heidän kahteen työmuotoon. Ensinnäkin Global Church Movements, jonka tavoitteena on perustaa yhteistyökumppaneiden kanssa viisi miljoonaa (!) uutta seurakunta/uskovien yhteisöä vuoteen 2020 mennessä. Nyt ollaan noin parissa miljoonassa, mutta onhan tässä vielä aikaa! Toinen työmuoto on Jeesus-filmi. Kuulimme uutisia Jeesus-filmistä maailman suurimpana evankelistana. Ihan Cru:n naapurina on yhteistyökumppanimme Wycliffe-raamatunkääntäjien pääkonttori. Lähetysnäyttelyssä oli parinkymmenen käännöksen esittely. Iloitsin, että kaksi niistä oli käännöksiä, johon Kansanlähetys ja Suomen kristikansa on antanut suuren panoksen! Kiitos raamatunkäännöstyön ystäville!

Billy Graham

Olemme juuri palaamassa Tampasta Orlandoon. Tänään jumalanpalveluksen jälkeen kävimme katsomassa kahta Tampassa sijaitsevaa evankelista Billy Grahamiin liittyvää muistomerkkiä. Ensimmäinen oli joen äärellä paikassa, jossa Graham harjoitteli raamattukoulun opiskelijana saarnaamista alligaattoreille ja linnuille. Aivan vieressä on golfkentän 18. reikä, jonka viheriöllä Graham sai varmuuden kutsutaan evankeliumin julistamiseen. Toinen muistomerkki oli Tampan keskustassa paikassa, josta Grahamin varsinainen työ evankelistana kerrotaan alkaneen. Oli upeaa nähdä nämä paikat joista olen lukenut. Billy Graham oli yksi nuoruuteni innostajia. Arvostan viime vuonna taivaaseen siirtyneen evankelistan elämäntyötä vieläkin.

Huomenna alkaa matka kohti kotia. Takana on hyvä loma, jossa paljon innostavia hetkiä. Tästä on hyvä palata arkeen toteuttamaan Jumalan antamaa tehtävää. Kiitos sinulle rukoilijani ja tukijani. Meillä on hyvä Jumala ja mahtava tehtävä kertoa hyvää uutista Jeesuksesta Kristuksesta!

Herätyksen aika

Vuosi 2019 alkaa odottavin mielin. Haluan nähdä jotain suurempaa liikehdintää tai herätystä kristikansassa ja kansamme keskellä. Meidät (olen tässä mukana) kristikuntana on vallannut väsymys ja pessimismi. Koemme, että mitään erityistä ei tapahdu. Koko ajan suuri joukko ystäviämme, sukulaisiamme ja naapureitamme siirtyy ikuisuuteen ilman uskoa Jeesukseen ja valmiutta kohdata Jumala. Olemme menettämässä uskomme Jumalan mahdollisuuksiin herätyksestä. Yksi syy miksi toimin juuri herätysliikejärjestössä on se, että haluan nähdä Jumalan antaman herätyksen tulevan ja uudistavan järjestöäni, kirkkoani ja kansaani. Sieltä täältä kuuluu kertomuksia uskoontuloista ja seurakunnan uudistuksesta. Ehkä ne ovat hengen sateen alkupisaroita. Haluan nähdä enemmän. Tiedän, että herätys on aina Jumalan lahja ja ihme. Mutta niitä on usein edeltänyt Jumalan kansan rukous ja aina evankeliumin julistus.

Mika Tuovinen
lähetysjohtaja
Suomen Ev.lut. Kansanlähetys


Tässä on osa lähettäjäpiirikirjeestäni. Lisää tekstiä ja kuvia löytyy kirjeestä, jonka lähetän lähettäjäpiirilleni kuukausittain.

VANHAT KIRJEET. Vanhoja ystäväkirjeitäni löytyy täältä:
12/2018
11/2018
10/2018
9/2018
8/2018
7/2018
6/2018
5/2018
3-4/2018
Lokakuu 2017
Syyskuu 2017
Elokuu 2017
Lokakuu 2016
Syyskuu 2016
Elokuu 2016
Maaliskuu 2016
1/2016
Joulukuu 2015
4/2015
Elokuu 2015

Liity tästä Mika Tuovisen lähettäjärenkaaseen.

Ole Kansanlähetyksen lähetysjohtaja Mika Tuovisen työtoverina. Voit rukoilla ja lahjoittaa hänen työnsä mahdollistamiseksi. Olemme kiitollisia kaikista rukouksista ja lahjoituksista! Lahjoitustiedot:
Saaja: Suomen Ev.lut. Kansanlähetys
Tilinumero: FI14 5043 1920 0034 52.
Mikan viite: 6200 34773.
Keräysluvat: sekl.fi/maksuinfo

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Lähetystyötä Japanissa

Juoksu Koben teologisen seminaarin hyväksi – tule sponsoriksi!

Tänään se tapahtui. Varmaan 35 vuoden taon jälkeen. Tänä aamuna lähdin seitsemän jälkeen lenkille ja jaksoin juosta  tunnin yhteen menoon. Se on syksyn juoksuharrastukseni suuri saavutus. Viisi viikkoa sitten aloitin juoksemisen. Tuolloin juoksin kaksi kilometriä ilta-aikaan, ja seuraavana yönä kroppa kävi ylikierroksilla. Viidessä viikossa kunto on kasvanut.

Lähetystyö varainhankinta

Aamun juoksun tiedot.

Varainhankintajuoksu 24.11.2018

Eräs tavoitteeni on osallistua marraskuun 24. päivä Japanissa varainhankintajuoksuun Koben teologisen seminaarin hyväksi. Tuolloin juostaan juuri yhden tunnin matka. Juuri nyt tänään  juoksin tuon tunnin noin 7,7 kilometrin tuntivauhdilla. Nyt tavoite on pysyä terveenä ja kasvattaa vielä vähän kuntoa ja nopeutta.

Juoksuaskelia japaninlähetyksen hyväksi

Juoksutapahtuma järjestetään, jotta Länsi-Japanin ev.lut. kirkoissa voitaisiin jatkossakin julistaa Jumalan sanaa. Tämän vuoksi:

  1. On tärkeää, että pastorit, evankelistat ja lähetystyöntekijät voivat elää terveinä.
  2. On tärkeää, että seminaari voi jatkaa tulevaisuuden työntekijöiden kouluttamista.
  3. On tärkeää, että annamme kaikki oman panoksemme seminaarin toiminnalle.

Olen mukana juoksemassa tuon hyväksi. Juoksijat etsivät sponsoreita, jotka sitoutuvat lahjoittamaan jonkun euromäärän juostua kierrosta kohden. Tämän päivän vauhdilla, minulle olisi tullut Koben 440 metrin radalla 17 kierrosta.

Tule sponsoriksi!

Etsin sponsoreita juoksulleni tukemaan Koben seminaaria. Sponsorirahasta 50% menee suoraan seminaarille ja 50% menee seminaarille Kansanlähetyksen vuosittaisen tuen –  500.000 jenin – katteeksi.

Jos/kun sponsoreita löytyy, laitan heidän nimikirjaimensa tämän tekstin lopussa olevaan taulukkoon. Ilmoita minulle nimesi ja euromäärä, millä haluat olla kierrosta kohden mukana (esim. 1,2,3,4,5 euro tai jotain muuta).  Jos olet mukana kahdella eurolla/kierros, ja juoksen 18 kierrosta, lupaudut lahjoittamaan Japanissa tehtävälle työlle 36 euroa.

Jos olet mukana, laita minulle sähköpostia (mika.tuovinen@sekl.fi) tai tekstiviesti (044 5505899), jossa kerrot nimesi ja eurosumman/juoksukierros. Voit myös ilmoittaa konkreettisen koko juoksun kattavan eurosumman, jolla tuet seminaaria. Kerro sähköpostiosoitteesi tai kotiosoitteesi. Näiden tietojen pohjalta kokoan listan tukijoista, jonka toimitan Japanissa toimiville työntekijöillemme. Sitten juoksun jälkeen sinuun ollaan yhteydessä.

Ole mukana tärkeässä työssä

Japani tarvitsee evankeliumia. Työntekijäkoulutus Koben teologisessa seminaarissa on tärkeää. Kiitos, kun olette mukana!

Samalla marraskuisella matkalla juhlimme Kansanlähetyksen 50-vuotista historiaa Japanissa.

Siunauksen toivotuksin

Mika Tuovinen
Lähetysjohtaja
Suomen Ev.lut. Kansanlähetys

TAULUKKO OSALLISTUJISTA SIIRRETTY SUURESSAMUKANA -SIVULLE:
www.suuressamukana.fi/mikajuoksee

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Lähetysjohtaja Mika Tuovisen kirje 8_2018

Lähettäjäpiirikirje 8/2018

Tervehdys!

Minulla on lähettäjäpiiri, joka rukoilee puolestani ja tukee työtäni taloudellisesti. Kerran kuussa kirjoitan heille kirjeen. Tässä kirjeeni 8/2018. Alla on linkki myös vanhempiin kirjeisiin sekä kaksi kuvaa, joissa on kirje kokonaisuudessaan. Mutta tästä kirje alkaa:

Hyvää kesän jatkoa!

Palasin lyhyeltä kesälomajaksolta töihin innolla ja useita kiloja kevyempänä. Rouvan ajatus lenkkikengistä muutti kesäpäivieni kulkua. Tästä kerroin viime kirjeessä. Elokuussa ensimmäinen työtehtävä oli ottaa vastaan etiopialainen kirkonjohtaja tohtori Bruk. Samalla alkoi työskentely ensi vuoden talousarvion ja toimintasuunnitelman kanssa. Ohjelmassa oli myös nykyisten ja entisten lähetystyöntekijöiden kokoontuminen Ryttylässä sekä Evankelistapäivät Jyväskylässä. Työpaikalle Ryttylässä uutta ilmettä tuo taas uudet kansanlähetysopiston opiskelijat.

Parin viikon sisällä edessä on puhujamatkat Mikkeliin (26.8.), Lahteen (29.8.) ja Turkuun (2.9.). Tärkeää on myös Kansanlähetyksen Vastuunkantajaretriitti (7.-9.9.), jonka yhteydessä on Liittokokous, jossa hyväksytään muun muassa ensi vuoden talousarvio ja toimintasuunnitelma.

Hyvän sanoman ihmisiä tarvitaan!

Minulle oli merkittävä kokemus pitää raamattuopetus Evankelistojen yhteyspäivillä Jyväskylässä 14.8. Olen kokenut koko uskossaoloni ajan evankelistan kutsua. Olen epäillyt kutsua, koska toimin pääasiassa uskovien parissa. Omaa opetustani valmistaessani sain ahaa- elämyksiä! Kun Uusi testamentti kuvaa evankelistoja – kolmessa yhteydessä eli Ef 4, 2 Tim 4 ja Filippoksen kuvausta Ap.t. 8 ja 21 – se avaa paljon laajemman kuvan tehtävään kuin stadioneilla tai halleissa tapahtuva kokoustoiminta tai kadulla ihmisten tapaaminen.

Nuokin mahtuvat evankelistan kutsuun, mutta tehtävä on paljon laajempi. Esimerkiksi kirkkoherra Timoteus saa Paavalilta kehotuksen tehdä myös evankelistan tehtävä (2. Tim. 4:5), Paavali kuvaa evankelistojen tehtäväksi uskovien kasvattamisen ja lähettämisen (Ef. 4:11-16). Evankelista Filippos kiersi ympäri Israelia kertomassa Jeesuksesta (Ap.t. 8 ja 21). Onneksi evankelistan tehtävää ei ole napitettu liian tiukasti kiinni.

EVANKELISTA SELVITTÄÄ ITSELLEEN SANOMANSA. Hänen tulee selvittää itselleen mahdollisimman tarkasti, mitä kaikkea evankeliumi pitää sisällään. Tämä tarkoittaa teologista työskentelyä. Kun viime vuosisadan merkittävin evankelista Billy Graham arvioi työtään, hän sanoi, että olisi pitänyt julistaa vähemmän ja opiskella enemmän.
Evankelistalle on hyödyksi, jos hänellä on käsitys kristikunnan laajasta teologiasta. Evankelistan sanoma ei ole koko kristillinen oppi, mutta sanoma kuuluu tuohon oppiin.

EVANKELISTA ON KIELENKÄÄNTÄJÄ. Evankelista pohtii, miten Raamatun ilmoittama ja teologian tulkitsema evankeliumi käännetään tämän ajan ihmiselle siten, että sanoma ymmärretään ja otetaan vastaan.

EVANKELISTA RAKASTAA IHMISIÄ. Hän rakastaa niitä, joita kohtaa. Tämä rakkaus on Pyhän Hengen lahja. Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeessä ”Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen” (Room. 5:5).

EVANKELISTA ON VIERELLÄKULKIJA. Ihmiset eivät ole evankeliumin julistajalle aivopesun tai käännyttämisen kohde. He ovat Jumalalle rakkaita ja lunastettuja. Evankeliumin leviämiselle voi tehdä hyvää hidastaa tahtia, suorittaa vähemmän ja huomata ihmiset lähellämme. Ketä asuukaan naapurustossani, mitä työtoverille kuuluu, lähtisinkö kaverin kanssa kahville ja kutsuisin sukulaiset ja ystävät kylään? Aina ei tarvitse ottaa askeltakaan päästäkseen keskusteluyhteyteen. Joskus pysähdys riittää.

EVANKELISTA USKALTAA PUHUA JEESUKSESTA. Häntä ei vaivaa Jeesus-allergia. Evankelistan hyvä sanoma liittyy Jeesuksen persoonaan. Siksi evankelistan on rohkeasti syvennyttävä Jeesuksen elämään, opetukseen ja merkitykseen. Jeesus on koko Raamatun keskus ja siksi myös evankelistan sanoman ydin. Evankelista puhuu rohkeasti Jeesuksesta!

Ole siunattu ja siunaukseksi

Hyvä lähettäjäni! Olet kallisarvoinen, olet lunastettu ja ostettu Jumalalle Jeesuksen Kristuksen kalliilla verellä.

Älä anna kenenkään sanoa sinulle ettet ole mitään tai olet täysin turha ihminen maailmassa! Olet rakas, olet tärkeä ja Jumalalla on elämällesi tarkoitus!

Kiitos, että saan olla matkakumppaninasi polullamme Kotimaahan!

Mika Tuovinen

PS1. Olet tervetullut Turkin matkalle!

Kansanlähetysopisto pyysi minua matkanjohtajaksi ensi kevään opintomatkalle Turkkiin 27.4.-4.5.2019. Nyt menemme seuduille, jossa monet eivät ole käyneet. Matkakohteina mm. Paavalin syntymäkaupunki Tarsos, Apostolien teoista tutut Antiokia ja Perge. Vietämme aikaa Kappadokiassa. Matkan hinta 1.12. mennessä ilmoittautuneille 1190 euroa. Sisältää Finnairin suorat lennot Antalyaan, hyvät hotellit, aamiaiset, lounaat ja illalliset. Liikumme bussilla. Lisätietoja Kansanlähetysopiston linjavastava Timo Tuikalta sähköpostitse timo.tuikka@sekl.fi tai puhelimella 044 5651 391 (Ps. Lisämaksusta mahdollisuus Kappadokiassa kuumailmapallolentoon.)

PS2. Olet tervetullut lähettäjärenkaaseeni!

Silloin saat koko kirjeen sähköpostiisi tai postilaatikkoosi. Liity tätä kautta: Mika Tuovisen lähettäjärenkaaseen. (kahden kuvan  jälkeen vanhoja kirjeitä)

Lähetys johtaja Mika Tuovinen 8_2018_1

Lähetys johtaja ystäväkirje 8_2018_2

Vanhoja kirjeitä
7/2018
6/2018
5/2018
3-4/2018
Lokakuu 2017
Syyskuu 2017
Elokuu 2017
Lokakuu 2016
Syyskuu 2016
Elokuu 2016
Maaliskuu 2016
1/2016
Joulukuu 2015
4/2015
Elokuu 2015

Liity tästä Mika Tuovisen lähettäjärenkaaseen.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Evankelistan tehtävä

Tää on mun juttu!

Puhe Evankelistojen yhteyspäivillä Jyväskylässä 14.8.2018

Hyvät evankelistat ja evankelioimisen ystävät! On kunnia osallistua tapahtumaan, joka on merkittävin evankelioimistyön vuosittainen tapahtuma Suomen siionissa. Tämä taitaa olla myös tärkein säännöllinen kristittyjen yhteistä työtä korostava juttu maassamme.

Tässä puheessani osoitan ensin kolme Uuden testamentin kuvausta evankelistasta, sitten pohdin evankelistan tehtävää, kiusauksia ja pääsyvaatimuksia ja lopuksi esitän haasteen Suomen evankelioimisen strategiasta.

MIKÄ ON EVANKELISTA?

Meidän vuoden 1992 raamatunkäännöksessä evankelista mainitaan yhden kerran. Se löytyy Apostolien teoista. ”Seuraavana päivänä lähdimme liikkeelle, ja niin tulimme Kesareaan. Siellä menimme evankelista Filippoksen luo ja majoitumme hänen kotiinsa. Hän oli yksi seitsemästä avustajasta” (Ap.t. 21:8). Filippos on ainoa nimeltä mainittu evankelista Raamatussa.

Uusi testamentti on kirjoitettu kreikaksi. Kreikankielisessä Uudessa testamentissa sana evankeliumi on euangelion. Tuossa sanassa on kaksi osaa. Etuliite eu-on monesta muustakin sanasta tuttu kuten vaikka euforia. Tuo eu-alkuliite tarkoittaa hyvää. Sitten on sana angelion, joka tarkoittaa viesti tai sanomaa. Evankeliumi on hyvä sanoma. Verbi evankelioida on euangelizomai, ja se tarkoittaa hyvin uutisten ilmoittamista. Evankelista on siis hyvän sanoman julistaja.

Evankelioiminen on yleinen sana Uudessa testamentissa. Siellä kerrotaan muun muassa, miten enkeli evankelioi paimenille: ”enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus Herra” (Luuk. 2:10-11). Enkeli evankelioi eli ilmoitti suuren ilon Jeesuksesta.

Kun apostolit pääsivät vankilasta vapaaksi he ”julistivat, että Jeesus on Messias”. Tässä sana evankelioida on käännetty ”julistivat”. He evankelioivat väittäen, että Jeesus on odotettu Messias.

Paavali Ateenassa ”julisti evankeliumia Jeesuksesta ja ylösnousemuksesta” (Ap.t. 17:18). Paavali evankelioi kuuluisassa Ateenassa puhumalla ilosanomaa Jeesuksesta ja ylösnousemuksesta.

Tässä vain muutama esimerkki Uuden testamentin evankelioimisesta. Näissä kaikissa on kolme asiaa: Ensiksi on evankelista eli hyvän sanoman julistaja, toiseksi on sanoma Jeesuksesta ja kolmanneksi on henkilö, jolle puhutaan.

Kun kysytään, kuka on evankelista, vastaan näin: Evankelista henkilö, jolle Jumala on antanut halun kertoa Jeesuksesta niille, jotka eivät vielä häntä tunne.

KOLME UUDEN TESTAMENTIN KUVAUSTA EVANKELISTASTA

Mikä on evankelistan tehtävä? Uudessa testamentissa sana evankelista esiintyy kolmessa eri kohdassa. Efesolaiskirjeen 4. luvussa, Paavalin 2. kirjeessä Timoteukselle 4. luvussa sekä Apostolien teoissa viitataan evankelista Filippokseen luvuissa 8 ja 21. Valitettavasti vuoden 1992 käännöksessä, sana evankelista on kahdesta häivytetty. Sen sijaan esimerkiksi Raamattu Kansalle käännös ja Uuden Testamentin vuoden 1938 käännös kunnioittaa evankelista-sanaa näissä kaikissa. Otan kuitenkin tuon yleisimmän käytössä olevan 1992 käännöksen tässä pohjatekstiksi.

Käsittelen lyhyesti nämä kolme kohtaa:

Efesolaiskirje 4

”Kirjoituksissa sanotaankin:
— Hän [Kristus] nousi korkeuteen vangit voittosaaliinaan, hän antoi lahjoja ihmisille.
Eikö se, että hän nousi korkeuteen, merkitse, että hän oli laskeutunut alas, aina maan alimpiin paikkoihin? Hän, joka laskeutui alas, nousi myös kaikkia taivaita ylemmäs täyttääkseen kaikkeuden läsnäolollaan. Hän antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat [evankelistat], sekä paimenet että opettajat, varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen. Kun me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden, silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat kaikenlaisten opin tuulten heiteltävinä ja ovat kavalien ja petollisten ihmisten pelinappuloita. Silloin me noudatamme totuutta ja rakkautta ja kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen, häneen, joka on pää. Hän liittää yhteen koko ruumiin ja pitää sitä koossa kaikkien jänteiden avulla, kunkin jäsenen toimiessa oman tehtävänsä mukaan, ja näin ruumis kasvaa ja rakentuu rakkaudessa.” (Ef. 4:8-16).

Tämä on yksi kohta kolmesta, jossa Uusi testamentti mainitsee evankelistat. Raamatunkäännöksessä sana evankelista on häivytetty ja sen tilalle on laitettu evankeliumin julistaja. Tämä on huono valinta, sillä jokaisen palveluviran tulee julistaa evankeliumia. Evankelistalla on aivan oma tehtävänsä tässä. Ensin Paavali kertoo Jeesuksen astumisesta maan alimpiin paikkoihin. Tämä viitannee ihmiseksi syntymiseen eli inkarnaatioon. Lopulta Jeesus nousi voittajana taivaita ylemmäs. Hän oli suorittanut voittoisan tehtävän maailmassa. Tuon ajan voittoisat sotapäälliköt toivat sotaretkiltään omalle väelleen saalista ja lahjoja. Myös Jeesus Kristus antaa omalle väelleen, seurakunnalle lahjoja. Yllättävää on, että nämä lahjat ovat seurakunnan virkoja, joista Paavali mainitsee viisi: apostolit, profeetat, evankelistat, paimenet ja opettajat. Evankelista on Jeesuksen lahja seurakunnalle. Heidän tulee toimia seurakunnassa uskovien varustajina. Tarkoitus on saada koko seurakunta toimimaan evankeliumin puolesta. Tarkoitus on myös kasvattaa seurakunta yhteiseen ja aikuiseen uskoon, joita opintuulet eivät heittele.

Evankelista on Jeesuksen lahja seurakunnalle. Tässä ei mainita, että evankelista julistaisi ei-uskoville vaan uskoville. Evankelistoilla on tehtävä seurakunnan sisäisessä hengellisessä kasvussa.

Paavalin 2. kirje Timoteukselle luku 4

”Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen nimessä, hänen, joka on tuomitseva elävät ja kuolleet, ja hänen ilmestymisensä ja hänen valtakuntansa kautta: julista sanaa, astu esiin sopivaan ja sopimattomaan aikaan, nuhtele, moiti ja kehota, aina kärsivällisesti opettaen. Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee. He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja. Mutta pysy sinä järkevänä kaikissa tilanteissa, kestä vaivat, julista evankeliumia [”Tee evankelistan työ”] ja hoida virkasi tehtävät” (2. Tim. 4:1-5).

Paavali kuvaa Timoteuksen työtä Efeson seurakunnan pastorina aika hankalaksi. Seurakuntalaiset ovat taipuvaisia etsimään mielensä mukaisia opettajia. Oppia ei silloin määrää Jumalan sana vaan yleinen mielipide. Tällaisessa tilanteessa Timoteuksen tulee julistaa oikeaa oppia sekä evankeliumia tai kuten toisessa raamatunkäännöksessä sanotaan: ”Tee evankelistan työ”. Kun luopumus valtaa kirkossa tai seurakunnassa tilaa, tarvitaan evankelistoja, jotka opettavat uskovia ja johdattavat ihmisiä uskoon. Herätys voi muuttaa kristikunnan suunnan maassamme. ”Tee evankelistan työ.”

Apostolien teot, luvut 8 ja 21, evankelista Filippos

Kolmas evankelista-sanan käyttö Uudessa testamentissa liittyy Filippokseen. Hänen evankelistan toimestaan kerrotaan kahdessa luvussa.

Otan ensin lyhyen tekstin luvusta 21. Jossa mainitaan, että Filippos on evankelista. Tämä on sama Filippos, joka valittiin luvussa seitsemän seurakunnan diakoniksi. Häntä ei kuitenkaan tule sekoittaa Filippukseen, joka oli yksi Jeesuksen 12 opetuslapsesta. Tämä evankelista Filippos on ainoa evankelista, joka Raamatussa mainitaan nimeltä.

”Seuraavana päivänä lähdimme liikkeelle, ja niin tulimme Kesareaan. Siellä menimme evankelista Filippoksen luo ja majoituimme hänen kotiinsa. Hän oli yksi seitsemästä avustajasta, ja hänellä oli neljä naimatonta tytärtä, joilla oli profetoimisen lahja” (Ap.t. 21:8-9).

Mitä evankelista Filippos teki? Hyvän kuvauksen tästä antaa Apostolien tekojen luku 8, jossa Filippos toimii ensin Samariassa ja sitten Gazaan menevällä tiellä.

”Ne, jotka näin olivat hajaantuneet, kulkivat seudulta toiselle ja levittivät evankeliumin sanaa [evankelioi]. Filippos tuli Samarian pääkaupunkiin ja julisti sen väelle sanomaa Kristuksesta. Kun samarialaiset kuulivat, mitä hän puhui, ja näkivät ne tunnusteot, joita hän teki, he tulivat sankoin joukoin kuulemaan häntä. Monet vapautuivat saastaisista hengistä, jotka lähtivät heistä kovalla äänellä huutaen, ja monet halvaantuneet ja rammat paranivat. Kaupungin täytti ilo ja riemu.” (Ap.t. 8:4-8).

Tässä oli ensimmäinen kaupunkimissio. Filippos lähti Samariaan, joka ei ollut erityisen ystävällistä aluetta juutalaisille. Mutta evankeliumi synnytti yhteyden ja ilon. Tässä sanoma leviää juutalaisen kulttuuripiirin ulkopuolelle: Ensin Jerusalemiin, sitten Juudeaan ja Samariaan ja lopulta maan ääriin (ks. Ap.t. 1:8). Filippoksen sanomana on Jeesus. Hänen sanojaan seurasivat tunnusteot, joita tultiin katsomaan. Tunnusteot, riivaajien ulosajamiset, halvaantuneiden ja rampojen parantaminen toivat ilon kaupunkiin. Filippoksen ei tarvinnut kysellä, kiinnostaako kristinusko. Kyllä varmasti kiinnosti, kun se toi sekä pelastuksen että avun arkeen.

”Jo pitkään oli kaupungissa harjoittanut noituutta muuan Simon, joka väitti olevansa jotakin suurta ja piti Samarian kansaa ihmetyksen vallassa. Kaikki, pienimmästä suurimpaan, juoksivat hänen perässään ja sanoivat: ”Hän on Suuri Voima, Jumalan voima.” Häntä kuunneltiin, koska hän jo pitkän aikaa oli noitatempuillaan hämmästyttänyt ihmisiä. Mutta kun ihmiset kääntyivät uskomaan Filipposta, joka julisti hyvää sanomaa Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksesta Kristuksesta, he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset. Jopa Simon itse uskoi, ja hänet kastettiin. Hän pysytteli sitten Filippoksen seurassa, ja nähdessään ne suuret ihmeet ja voimateot, joita Filippos teki, hän oli hämmästyksestä suunniltaan. (Ap.t. 8:9-13)

Tässä paikallinen Samarian julkkisnoita tulee uskoon. Hänen huomionsa herättää tunnusteot, mutta pelastus tulee, kun hän kuulee hyvän uutisen Jeesuksesta.

Kahdeksannen luvun lopussa Filippos johtaa vielä etiopialaisen hoviherran Jeesuksen yhteyteen.

”Herran enkeli puhui Filippokselle: ”Lähde etelään päin ja mene tielle, joka vie Jerusalemista Gazaan ja on autio.” Filippos lähti sinne. Juuri silloin sitä tietä tuli mahtava etiopialainen hoviherra, eunukki, joka hoiti Etiopian kuningattaren eli kandaken koko omaisuutta. Hän oli käynyt Jerusalemissa pyhiinvaellusmatkalla ja oli nyt palaamassa kotiin, istui vaunuissaan ja luki profeetta Jesajan kirjaa.
Henki sanoi Filippokselle: ”Mene lähemmäs ja pysyttele vaunujen vieressä.” Filippos juoksi vaunujen luo, ja kuullessaan miehen lukevan profeetta Jesajaa hän sanoi: ”Sinä kyllä luet, mutta mahdatko ymmärtää?” Mies vastasi: ”Kuinka ymmärtäisin, kun kukaan ei minua neuvo.” Hän pyysi Filipposta nousemaan vaunuihin ja istumaan vierellään. Kohta, jota hän kirjasta luki, oli tämä:
— Niin kuin lammas hänet vietiin teuraaksi,
niin kuin karitsa, joka on ääneti keritsijänsä edessä,
ei hänkään suutansa avannut.
Kun hänet alennettiin, hänen tuomionsa otettiin pois. Kuka voi laskea hänen jälkeläistensä määrän? Hänen elämänsä otetaan pois maan päältä.
Hoviherra sanoi Filippokselle: ”Voisitko sanoa, kenestä profeetta puhuu, itsestäänkö vai jostakin toisesta?” Filippos rupesi puhumaan, aloitti tuosta kirjoitusten kohdasta ja julisti miehelle evankeliumia Jeesuksesta.
Matkan jatkuessa he tulivat paikkaan, jossa oli vettä. Silloin hoviherra sanoi: ”Tässä on vettä. Estääkö mikään kastamasta minua?” [Filippos sanoi hänelle: ”Jos koko sydämestäsi uskot, se on mahdollista.” Hoviherra vastasi: ”Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.”] Hän käski pysäyttää vaunut, ja he molemmat, Filippos ja hoviherra, astuivat veteen, ja Filippos kastoi hänet.
Kun he olivat nousseet vedestä, Herran Henki tempasi Filippoksen pois. Hoviherra ei enää nähnyt häntä mutta jatkoi iloisena matkaansa. Filippos ilmaantui sitten Asdodiin. Evankeliumia julistaen hän kulki kaupungista kaupunkiin, kunnes tuli Kesareaan” (Ap.t. 8:26-40)

Evankelista Filippos sai enkeliltä käskyn mennä Gazan tielle. Kun hoviherra luki Jesajan kirjan lukua 53, Filippos tiesi, että nyt tulee julistaa Kristusta tuon tekstin pohjalta. Hoviherra tuli uskoon ja kastettiin. Tämän jälkeen Filippos siirtyi toisiin kaupunkeihin julistamaan. Joskus evankelista kohtaa yhden ihmisen, toisinaan suuremman joukon.

Mitä johtopäätöksiä voimme näistä kolmesta raamatunkohdasta tehdä?

  • Timoteus oli Efeson seurakunnan johtaja. Tätä kirkkoherra kehotettiin tekemään evankelistan työ. Paimenen piti nuhdella vääriä opettajia ja opettaa itse oikein. Mutta Timoteuksella oli myös evankelistan kutsumus. Tässä on ilosanoma evankelistoille, jotka toimivat pastoreina. Myös paikallisessa työssä voi olla evankelista. Sen sijaan diakoni-evankelista Filippos kulki maata ympäriinsä. Evankelista Filippos on välillä Jerusalemissa, siten Samariassa, kohta hänet tavataan Jerusalemista Gazaan menevällä tiellä kohtaamassa Etiopian hoviherraa, joka tulee uskoon ja kastetaan, sitten evankelista Filippos tavataan myös Asdodissa ja Kesareassa.
  • Filippoksen esimerkki osoittaa, että evankelistan julistukseen voi kuulua myös ihmeet.
  • Evankelista johtaa väkeä uskoon.
  • Kaikki kolme tekstiä osoittavat, että evankelistan työ tähtää paikallisen seurakunnan vahvistamiseen. Uskoontulleet kastetaan ja liitetään seurakuntaan.

Näissä kolmessa tapauksessa, joissa mainitaan sana evankelista, on ainakin kolmenlaisia evankelistoja:

  1. Paimen-evankelista, jonka tehtävä oli hoitaa seurakuntaa, julistaa oikein evankeliumia ja Raamattua sekä suojella seurakuntaa vääriltä opettajilta ja opeilta.
  2. Efesolaiskirjeen evankelista, jonka erityinen tehtävä on opettaa uskovia siten, että he alkavat arjessa palvella Herraa.
  3. Kiertävä evankelista, joka julistaa Kristusta kaikkialla.

Tämä avartaa näkemystä evankelistasta. Jotkut toimivat paikallisesti, jotkut kiertävät ja kaikkien tulee palvella seurakuntaa.

Evankelistan on hyvä tuntea nämä evankelistan kutsumuksesta kertovat tekstit.

EVANKELISTAN TEHTÄVÄ

Evankelistan tulee välittää hyvää sanomaa Jeesuksesta eli evankeliumia. Evankelistan tulee selvittää itselleen mahdollisimman tarkasti, mitä kaikkea tuo hyvä sanoma pitää sisällään. Tämä tarkoittaa teologista työskentelyä. Kun viime vuosisadan merkittävin evankelista Billy Graham arvioi työtään, hän sanoi, että olisi pitänyt julistaa vähemmän ja opiskella enemmän. Evankelistalle on hyödyksi, jos hänellä on käsitys kristikunnan laajasta teologiasta. Evankelista keskittyy sanomassaan osaan siitä. Evankelistan sanoma ei ole koko kristillinen oppi, mutta evankelistan sanoma kuuluu tuohon oppiin.

Evankelistan tulee perehtyä Raamattuun, joka on taisteluaseemme. Evankelista uskoo, että Jumala on puhekykyinen, halukas puhumaan ja että hän on puhunut Raamatussa. Jumalan puhe Raamatussa on luotettava. Koko evankelistan työ perustuu Raamatun luotettavuuteen. Evankelistan sanoman voima ei ole hänessä itsessään, vitseissä, kertomuksissa vaan ennen kaikkea Jumalan sanassa. Kun käytämme työssämme Raamattua ja opetamme ja todistamme sen mukaan, voimme olla varmoja, että puhumme Jumalan sanoja. Evankelistan ei tarvitse käyttää jumalapuheessaan sanoja ”luulenpa”, ”ehkäpä” tai ”voi olla”. Kun evankelistalla on luottamus Raamattuun hän voi käyttää sanoma ”Minä tiedän”, ”Jumala haluaa”, ”Jumala vaatii” tai ”Jumala antaa”.

Evankelista Billy Graham joutui ennen suurta menestystään vuonna 1949 raamattukriisiin. Hänelle osoitettiin ristiriitaisuuksia ja Raamatun jumalakuvan sopimattomuutta nykyaikaan. Graham koki epäilystensä keskellä saarnoistaan puuttuvan yliluonnollisen voiman. Hän kävi taistelua Raamatun luotettavuudesta. Hän lähti epäilystensä kanssa rukoilemaan ja polvistui avoimen Raamattunsa kanssa: ”Herra, tässä kirjassa on monia asioita, joita en ymmärrä. Mutta olet sanonut, että ”Vanhurskas elää uskosta”. Kaiken, mitä olen sinulta saanut, olen vastaanottanut uskossa. Tässä ja nyt otan uskossa vastaan Raamatun sinun sananasi. Otan sen kokonaan, ilman varauksia. Kun siellä on asioita, joita en ymmärrä, en tuomitse kirjaa vaan odotan lisää valoa. Jos tämä on tahtosi mukaista, anna minun saarnata sanaasi auktoriteetilla ja anna auktoriteetin vakuuttaa minut synnistä ja anna minun kääntää syntisiä pelastajan luokse.”
Kuusi viikkoa tämän jälkeen vuonna 1949 Billy Graham aloitti historian kirjoihin jääneen Los Angelesin kokoussarjan. Hän sanoo, että kokoussarjan aikana hän löysi salaisuuden, joka muutti hänen evankelistan tehtävänsä: En enää yrittänyt todistella, että Raamattu on totta. Nyt saarnasin sitä uskossa. Yhä uudelleen sanoin: ”Raamattu sanoo”. Koin olevani ääni, jonka kautta Pyhä Henki puhuu.

Vain Raamatusta tiedämme Jumalan tahdon. Vain Raamattu kertoo ihmisen ongelman eli synnin vakavuuden. Vain Raamattu kertoo ratkaisun. Evankelistan tehtävä on tutkia Raamattua. Billy Grahamista kerrotaan, että hänellä oli useampi Raamattu asunnossaan auki, ja hän ohi kulkiessaan vilkuili niitä.

Evankelistan tulee arvioida opetustaan. Paavali kirjoitti Timoteukselle: ”Valvo itseäsi ja opetustasi, ole siinä kestävä; sillä jos sen teet, olet pelastava sekä itsesi että ne, jotka sinua kuulevat” (1. Tim. 4:16). Vielä vakavamman varoituksen opetuksen valvomisesta ja julistuksen sisällöstä esittää apostoli Paavali galatalaiskirjeen 1. luvusta. Siinä Paavali käyttää evankelioiminen verbiä julistuksesta, jota kohtaa Jumalan kirous. Tämä evankelioiminen on tässä käännetty sanoilla ”julistaa evankeliumia”. ”Julistipa kuka tahansa teille evankeliumia, joka on vastoin meidän julistamaamme — vaikkapa me itse tai vaikka taivaan enkeli — hän olkoon kirottu. Toistan sen, minkä olen ennenkin sanonut: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä minkä olette saaneet, hän olkoon kirottu” (Gal. 1:8-9). Nämä ovat rajuja sanoja. Tämän vuoksi evankelistan tulee itse opiskella sekä arvioida opettajat, joilta hän opetuksensa ottaa. Ja hänen tulee suostua toisten arviotavaksi.

Evankelista on kielenkääntäjä. Evankelista pohtii, miten tuo Raamatun ilmoittama ja teologian tulkitsema evankeliumi käännetään tämän ajan ihmiselle siten, että sanoma ymmärretään ja otetaan vastaan.

Koska evankelista on Jumalan lahja seurakunnalle, hänen tulee rakentaa seurakuntaa, ei repiä sitä. Evankelista on kristittyjen varustaja. Evankelista auttaa uskovia kasvamaan Jeesuksen tuntemisessa, etteivät seurakuntalaiset ole kaikkien opintuulten heiteltävinä. Evankelistan tulee kunnioittaa kutsuvaa seurakuntaa.

Evankelistan tehtävä on rakastaa ihmisiä. Rakastaa niitä joille puhumme ja joita kohtaamme. Tämä rakkaus on Pyhän Hengen lahja, kuten Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeessä ”Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen” (Room. 5:5).

Evankelista on vierelläkulkija. Ihmiset eivät ole evankeliumin julistajalle aivopesun tai käännyttämisen kohde. He ovat Jumalalle rakkaita ja lunastettuja. Evankeliumin leviämiselle voi tehdä hyvää hidastaa tahtia, suorittaa vähemmän ja huomata ihmiset lähellämme. Ketä asuukaan naapurustossani, mitä työtoverille kuuluu, lähtisinkö kaverin kanssa kahville ja kutsuisin sukulaiset ja ystävät kylään? Aina ei tarvitse ottaa askeltakaan päästäkseen keskusteluyhteyteen. Joskus pysähdys riittää.

Evankelista on yhteydenrakentaja. Evankelistan tehtävä on auttaa uusi yhteys ihmisen ja Jumalan välille. Monen evankelistan kutsumuksena on myös yhden rakentaminen kristittyjen välillä. Evankelistan sanoman ytimessä on usko Jeesukseen, ja tämä yhdistää koko kristikuntaa katolisia, luterilaisia, ortodokseja, helluntailaisia, vapaakirkollisia, baptisteja ja kaikkia kristittyjä. Tällainen evankelista on valtakunnankristitty.

Evankelistan tehtävä on leikata satoa Jumalan valtakuntaan. Jeesus sanoi: ”Tässä pitää paikkansa sanonta: ’Toinen kylvää, toinen korjaa.’ Minä olen lähettänyt teidät korjaamaan satoa, josta ette ole nähneet vaivaa. Toiset ovat tehneet työn, mutta te pääsette korjaamaan heidän vaivannäkönsä hedelmät.” (Joh. 4:37-38). Evankelista esittää kutsun lähteä Jeesuksen seuraan. Evankeliumin julistamiseen kuuluu sekä evankeliumin kertominen että kutsun esittäminen Jeesuksen seuraan. ”Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa” (2. Kor. 5:20). Evankelista haluaa ohjata toisia uskoon. Hän herättää kysymyksen: Minne olet matkalla? Tunnetko Jeesuksen pelastajanasi? Evankelista on kuin kätilö, joka auttaa uuden elämän synnytyksessä.

Evankelista uskaltaa puhua Jeesuksesta. Häntä ei vaivaa Jeesus-allergia. Evankelistan hyvä sanoma liittyy Jeesuksen persoonaan. Siksi evankelistan on rohkeasti syvennyttävä Jeesuksen elämään, opetukseen ja merkitykseen. Jeesus on koko Raamatun keskus ja siksi myös evankelistan sanoman ydin. Puhu rohkeasti Jeesuksesta!

Uusi Tie -lehden päätoimittaja Leif Nummela paljasti kerran, että hänen unelma-ammattinsa olisi se, että pankki palkkaisi hänet kiertämään ovelta ovelle kertomaan ihmisille, että heidän velkansa on annettu anteeksi. Siinä on pieni välähdys evankelistan hommasta.

EVANKELISTAN KIUSAUKSIA

Perinteisesti on väitetty, että hengellisen työntekijän kolme suurta kiusauksen aluetta ovat raha, seksi ja valta. Nämä kaikki voivat pilata myös evankelistan. Jokainen näistä voi muodostua synniksi ja viedä voiman evankelistan työstä. Niistä voi tulla myös maineen menetys, jolloin evankelista ei voi jatkaa työssään.

Evankelistoilla olen tavannut muitakin kiusauksen alueita kuin raha, seksi ja valta. Mainitsen tässä muutaman:

Masennus

Paholaisen yksi suosikkiharrastus on iskeä evankelista maan rakoon. Hän osaa käyttää monia metkuja tässä. Jotkut liittyvät evankelistan persoonaan, ulkonäköön, kykyihin, työhön, aktiivisuuteen, vähäisiin tuloksiin. Evankelistalla on kiusaus masentua, jos sanomaa ei oteta vastaan. Esimerkiksi Vanhan testamentin evankelista-profeetta Jeremian elämää kuvataan Jeremian kirjan luvussa 20. Hän ei nähnyt työnsä tuloksia. Jeremia teki uskollisesti työtä eikä mikään näyttänyt muuttuvan. Oli vaikea aika Jeremia kiroaa jopa oman syntymäpäivänsä. Jeremia itse koki näin, mutta hän oli masennuksenkin keskellä koko Jumalan kansalle siunaukseksi. Pimeyden keskeltä puristuksista voi tulla elämän kirkkaimmat aarteet. Masentuneen julistajan sanat ovat rohkaisuna yli kaksi ja puoli vuosituhatta myöhemmin.

Ahdistukset

Kristityt johtajat ovat kautta historian kokeneet tilanteita, jossa Jumala tuntuu vaikenevan. He pohtivat, onko tämä Jumalan tuomiota synnistä tai jopa Jumalan hylkääminen. Mutta tällainen ahdistus saattaa olla väline, jolla Jumala vetää meitä lähemmäksi. Silloin meidän uskomme voi kasvaa ja luottamuksemme Jumalan sanaan kasvaa. Jumala vahvistaa evankelistan uskoa ja kutsumusta tavalla, joka herättää myös epäilyjä Jumalan olemassaolosta. Tällaisessa sielun pimeässä yössä jäljelle jää kaksi asiaa. Huuto, että älä Jumala hylkää. Lisäksi uskon pohjaksi ei jää tunteet vaan Jumalan sanan lupaukset. Sisäiset ahdistukset voivat olla Jumalan väline uskomme vahvistamiseksi. Mutta evankelistalle raskasta kokea hengellinen yksinäisyys ja Jumalan poissaolo. Jos koet tällaista, se on ehkä Jumalan koulua, jossa hän vetää sinut enemmän riippuvaiseksi itsestään.

Oman syntisyyden kohtaaminen

Evankelistalle suurta murhetta tuo oman syntisyyden ja pahuuden tajuaminen. Ei vain teoriassa vaan ihan oman elämän arjessa. Moni kokenut evankelista ihmettelee, että miksi hän ei näytä tulevan lainkaan paremmaksi uskovaksi. Minun on helppo yhtyä vanhaan toteamuksen, että pyhitys yhä suurempaa armon ja oman syntisyyden kokemista. Tämä ajaa myös Jeesuksen luokse ja armon kokemiseen. Evankelista, joka on saanut paljon anteeksi, rakastaa paljon. Evankelista ymmärtää, että Jumala pelasti hänet syntisenä, Jumala kutsui evankelistaksi syntisen ja evankelista säilyy syntisenä loppuun asti.

Halu olla joku toinen

Evankelistan kiusauksena on halu olla joku toinen, joku kauniimpi, parempi ja tehokkaampi. Mutta evankelistan tulee löytää oma kutsumuksensa. Minä olen ajatellut, että olisi kiva olla lauluevankelista, mutta kun en osaa laulaa. Olen ajatellut, että olisi kiva jos minulla olisi ihmetekojen ja terveeksitekemisen lahjat, että ihmiset täyttäisivät kokoushallit, ja saisi sitten palvella ja julistaa. Mutta kun minulla ei ole. Kun kuuntelen hyviä puhujia, ajattelen, että olinpa tuollainen, joka tuntuu puhuvan ex-tempore niin hyvin. Minä tarvitsen aikaa, jotta voin järjestellä ajatuksiani. Evankelistan tulee löytää oma persoonansa ja kutsumuksensa.

Yksinäisyys

Evankelistan kiusaus voi olla yksinäisyys. Me näemme paljon ihmisiä, puhumme monille, saamme huomiota, mutta moni evankelista on yksinäinen. Missä ovat ystävät, joille voin jakaa asioita. Moni kokee kuin Elia: Minä olen yksin jäänyt jäljelle. Jumala sanoi: On 7000 muutakin (Ks. Room 11:26). Evankelistapäivien yksi tarkoitus on poistaa evankelistojen yksinäisyyttä. Tutustu tällä toisiin lajitovereihin, vaihtakaa osoitteita ja puhelinnumeroita, ottakaa toisianne facebook-ystäviksi.

Anteeksiantamattomuus

Ihmisinä, kristittyinä ja evankelistoina voimme kokea, että toiset eivät ymmärrä kutsuamme. Sitä vähätellään eikä meille anneta mahdollisuutta toimia eikä rohkaista lahjan käyttöön. Joku voi haukkua evankelistan pystyyn. Varsinkin julkisuudessa kokeva evankelista saa kokea väärinymmärrystä, asioiden tietoista vääristelyä ja pahaa puhetta. Jos alamme elämään sen pahan kanssa, mitä meille on tehty, me pilaamme lopulta oman tehtävämme. On vaikea olla ilon julistaja, jos sydämessä on katkeruus toista ihmistä, kristittyä, järjestöä tai kirkkoa kohtaan. Sinä itse tiedät, mitä tai kenelle pitää antaa anteeksi. Anteeksiantaminen on myös päätös. Päätä antaa anteeksi ja ala rukoilla hyvää niille, jotka ovat loukanneet sinua.

EVANKELISTAN KELPOISUUSVAATIMUKSET

Mitä tarvitaan ollakseen ja päästäkseen evankelistaksi? Evankelistaksi pääsee yksinomaan Jumalan armosta. Ensin Jumala vetää armosta pelastukseen. Sitten hän antaa armostaan joillekin kutsun evankelistoiksi.

Historiassa Jumala on kutsunut monenlaisia evankelistoja. Miehiä ja naisia, lapsia ja vanhuksia, pappeja ja maallikoita, neroja ja tavallisia. Usein Jumala valitsee sellaisen, joka ihmisten mielestä ei olisi tehtävään kelvollinen.

Kun Jumala on kutsunut sinut evankelistaksi, hän on kutsunut sinut! Sinä voit oppia paljon toisista evankelistoista, mutta älä yritä olla joku muu. Älä pakota itseäsi jonkun ihailemasi evankelistan muottiin kuvitellen, että evankelistan pitää olla tuollainen kuin tuo toinen. Jumala on kutsunut sinut, jotta se ainutlaatuinen persoona pääsisi valloilleen ja juuri sinunlainen evankelistan työ tulisi toteutetuksi. Laita oma persoona ja lahjat likoon. Evankelistat ovat erilaisia. Myös evankelistan lahja tulee näkyviin eri tavoin eri henkilöiden kohdalla. Siihen vaikuttaa persoona, kutsumus ja elämäntilanteet. Evankelistoilla on erilaisia kutsumuksia kohderyhmänsä suhteen: Jotkut tavoittavat lapsia, toiset naisia tai miehiä, jotkut jakavat hengellistä kirjallisuutta, jotkut evankelioivat facebookissa, jotkut ajamalla toisten kanssa moottoripyörällä ympäri suomea, jotkut ovat kokousevankelistoja toiset henkilökohtaisessa työssä. Toiset teologisesti orientoituneita pohtien teologiaa ja apologiaa. Jotkut rukoilevat ihmisten puolesta kadulla. Jotkut pyytävät kaveria lukemaan kanssaan Raamattua. Jotkut palvelevat ja auttavat ja etsivät kontaktia ihmiseen. Älä yritä olla joku toinen kuin sinä itse, ja älä yritä puristaa itseäsi johonkin muottiin, joka tekee elämästäsi kauhean.

Evankelistan ei tarvitse käydä Jyväskylän Seminaarinmäeltä hakemassa korkeaa filosofista koulutusta. Hänen ei tarvitse puhua monimutkaisesti kapulakieltä, jota ei ehkä itsekään ymmärrä kuulijasta puhumattakaan. Evankelistan sanoman ydin  on yksinkertainen ja selvä:

  • Jumala on Luoja ja ihminen löytää elämän tarkoituksen vain elämällä yhteydessä Jumalaan.
  • Synti on katkaissut yhteyden, ja jokainen on erossa Jumalasta.
  • Jeesus tuli pelastajaksi.
  • Jokaisella joka uskoo Jeesukseen, hänellä on ikuinen elämä

Koulutuksesta ei ole haittaa, ja evankelistan on hyvä oppia syventämän evankeliumin ydinsanomaa tuomalla siihen Raamatun pohjalta erilaisia näkökulmia. Evankeliumia voi tutkia syvällisesti ja siitä kertoa hyvin perusteellisesti. Evankeliumin voi kuvata myös lyhyellä tarinalla kuten Jeesus teki kertomuksessa tuhlaajapojasta. Evankeliumi suunniteltiin ennen maailmankaikkeuden luomista, se on samaan aikaan syvällinen ja yksinkertainen ja sen pohdinta ja siitä eläminen lyö ällikällä uudelleen ja uudelleen.

Mutta kyllä Jumalalla on itse asiassa koulu evankelistoille. Hän räätälöi jokaiselle henkilökohtaisen opetussuunnitelman, joissa oppiaineina ovat vaikeudet ja voitot, pettymykset, riisuminen omasta voimasta ja monesti myös evankelistan kutsumuksesta, jotta jäljelle jäisi kutsun antaja.

Ilkka Puhakka, vai kuka sanoi viime vuoden evankelistapäivillä, että kutsumus on sama kuin rakastuminen. Joku asia vaan vetää sinua puoleensa. Silloin voit ajatella vain kutsumistasi. Kutsumus on sekoamista. Pyhä Henki toimii monesti näin. Huomaamme kutsumuksemme siitä, mikä herättää meissä tunnetta.

Toinen vuosi sitten kuultu tärkeä sana oli Petri Välimäeltä. Kun Petri valitteli heikkouttaan, hänelle sanottiin: ”Petri, jos sä et olisi niin heikko, sä et voisi olla heikkojen evankelista”. Niin kun joudumme itse syömään paljon armon leipävartaasta, osaamme pitää sen alhaalla muitakin varten.

Evankelista ei ole supersankari. Usein hän kokee syyllisyyttä ja riittämättömyyttä katsoessaan suurta tehtävää ja omaa elämäänsä. Evankelista saa voimansa samasta armosta ja anteeksiantamuksen sanomasta, jota hän julistaa toisille. Se tekee sanomasta aidon. Evankelistan heikkous voi Jumalan vaakakupissa kääntyä vahvuudeksi, kuten Paavalin elämässä: ”Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa” (2. Kor. 12:9). Tällaiseen evankelistakouluun ei kukaan halua, mutta sinne Jumala monesti vie.

SUOMEN EVANKELIOIMISEN STRATEGIA

Jyväskylässä on tehty Suomen evankelioimistyön historiaa aiemminkin. Vuonna 1799 täällä heräsi Paavo Ruotsalainen, ja siitä sai alkunsa yksi mahtavimmista herätyksistä, mitä tämä maa on kokenut. Taulumäen kirkon lähellä on muistokivi, johon on kaiverrettu sanat: ”Tällä paikalla sijainneessa pajassa Paavo Ruotsalainen vuonna 1799 ensimmäisen kerran tapasi Jaakko Högmanin, jyväskyläläisen sepän, jonka sanat: ”Yksi sinulta puuttuu ja sen kanssa kaikki: Kristuksen sisällinen tunto”, tekivät hänestä kansamme herättäjän.”

Sanoista alkoi yksi suomen suurimmista herätyksistä, herännäisyys. Uskovat lähtivät liikkeelle, seuroja pidettiin kielloista huolimatta ja myös lähetysnäky vahvistui. Mutta herätys koki takaiskun, kun Kalajoen käräjille viisi pappia ja kymmeniä maallikkoja tuomittiin seurojen pidosta ja lähetystyön tukemisesta.

Jospa täältä Jyväskylästä lähtisi taas jotain uutta liikkeelle. Se voi olla tuore ja rohkea todistus Herrastamme. Se voi olla kristittyjen yhteys. Se voi olla – mitä itse toivon myös – ajatus suomalaisten kirkkojen, järjestöjen ja kristittyjen yhteisestä Suomen evankelioimisen strategiasta, jossa olisi huomioitu sekä seurakunnat, järjestöt ja kaikki kristityt. Toiveeni on, että ajatus yhteisestä evankelioimisen strategiasta maamme hyväksi lähtisi liikkeelle.

Siinä evankelistoilla on oma paikkansa. Mutta tärkeintä on saada koulutettua ja innostettua koko seurakunta eri kirkkokunnista liikkeelle. Rukoilethan, että joku lähtisi tällaista evankelioimisen strategiaa viemään eteenpäin ja että se saisi uskovan kansan liikkeelle. Suomea ei saavuteta vain evankelistojen eikä palkallisten työntekijöiden avulla. Tarvitaan laaja määrätietoinen suunnitelma.

TÄÄ ON MUN JUTTU

Evankelistapäivien teema sanoo: Tää on mun juttu.

Tää

Tää evankeliumin vieminen toisille. Evankelistan ei tarvitse olla kaikkien alojen asiantuntija. Hänen ei tarvitse osata koko opinkohtien kokoelmaa. Ja vaikka hän osaisikin – mikä on tietysti hyvä asia – hän tietoisesti rajoittaa sanomansa siihen, että yrittää johdattaa ihmisiä ja Jumalan yhteyteen. ”Päivää Jumala, tässä on Pekka ja Maija.” ”Pekka ja Maija tässä on Jumala. Mä haluaisin viedä teidät yhteen. Tutustuttaa teidät toisiinne.”

On

Tämä viittaa tähän hetkeen. En odota tulevaisuuteen tai että pääsen parrasvaloihin. Vaikka oma minä ja ehkä perkelekin väittää, että odota, et ole vielä evankelistaksi sopiva, hetki nousta on nyt.

Mun

Se, mitä evankelistan tehtävästä on kerrottu, koskettaa juuri minua. Voi minua ellen evankeliumia julista. Minun on ryhdyttävä toimeen. Jumala antaa toisille toiset askareet, mutta odottaa, että sinä toimit evankelistana.

Juttu

Evankelistan tehtävä on elämäntehtävä ja kutsumus. Minä lähden viemään hyvää sanomaa.

”Tää on mun juttu!”

Kun sanot näin, ja haluat sitä, olet evankelista. Olet ilosanoman jakaja, Jumalan särkynyt ja säteilevä lahja seurakunnalle ja maailmalle.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Bekele_Shanko_CGM_Campus_Crusade_CCC

Herätyksen perusta ja seuraus Etiopiassa

Tapasin Puolan Krakovassa etiopialaisen Bekele Shankon. Pyysin kiireiseltä johtajalta haastatteluaikaa, ja hän löysi kalenteristaan ajan aamiaisen yhteyteen kello 7.

Bekele Shanko toimii Global Church Movements -liikkeen johtajana. Kahdeksan vuotta sitten liike asetti tavoitteekseen synnyttää vuoteen 2020 mennessä 5 000 000 uutta seurakuntaa tai muuta uskovien yhteisöä. Maailmassa on noin 5 miljardia ei-kristittyä, ja jokaista tuhatta ihmistä kohden pyritään luomaan yksi yhteisö. Näin on määritelty tuo viiden miljoonan yhteisön tavoite. Yhteistyökumppaneiden avulla yli miljoona yhteisöä on jo syntynyt. Halusin selvittää, mitä on suuren näyn taustalla.

Lähetysjohtaja Mika Tuovinen: Mikä motivoi sinua kristillisen järjestön johtajana lähtemään aamuisin töihin?

Bekele Shanko: Minua motivoi Jumalan rakkaus ja armo. Tulen rikkinäisestä perheestä Etiopiasta. Synnyin maaseutukylässä 50 vuotta sitten. Tuolloin meidän keskellämme ei ollut kirkkoja eikä ketään, joka tunsi Jeesuksen henkilökohtaisesti. Ihmiset palvoivat puita, kiviä, kuuta ja aurinkoa. Isäni toimi noitatohtorina. Elämämme oli jatkuvaa taistelua pahojen henkien vaatimusten täyttämiseksi.

Sitten isälleni ilmestyi kaksi enkeliä, jotka puhuivat Jumalasta. Jonkin ajan kuluttua kaksi miestä tuli puhumaan isälleni siitä, miten Jumala rakastaa meitä ja lähetti Jeesuksen kuolemaan syntiemme tähden. Isäni, äitini, sisareni ja minä tulimme uskoon. Isäni oli lukutaidoton. Uskoon tullessa Jumala teki ihmeen ja avasi hänen silmänsä siten, että hän pystyi lukemaan Raamattua. Kun isäni sai käteensä jonkun muun kirjan, hän ei osannut lukea sitä. Isäni toimi evankelistana 37 vuoden ajan Etiopiassa ja oli väkevä työkalu Jumalan käytössä. Jumala pelasti isäni, äitini ja minut ja antoi meille toivon. Tämä motivoi minua nousemaan vuoteesta joka päivä palvelemaan Jumalaa.

Johdat Global Church Movements -järjestöä. Millainen työnäky teillä on?

Global Church Movements (GCM) on osa Campus Crusade for Christ -järjestöä. Teemme määrätietoista yhteistyötä kirkkojen ja lähetysjärjestöjen kanssa tarkoituksenamme perustaa seurakuntia. Pidämme tärkeänä yhteistyötä kirkkojen kanssa, jotta seurakunnat osallistuisivat lähetyskäskyn toteuttamiseen. Teemme työtä myös kirkon yhteyden hyväksi.

Aloitimme kahdeksan vuotta sitten. Minulla oli hyvin pieni tiimi ja rukoilimme, että Jumala näyttäisi, mitä meidän tulee tehdä. Silloin ymmärsin maailman tarpeen. Maailmassa on yli 7 miljardia ihmistä, ja heistä vain noin 2,3 miljardia on kristittyjä. Enemmistö maailman ihmisistä ei ole vielä kokenut Jumalan rakkautta.

Näkymme on perustaa jokaista 1000 ihmistä kohden seurakunta tai muu uskovien yhteisö. Haluamme, että nämä yhteisöt ovat moninkertaistuvia opetuslapseuttavia yhteisöjä, jotka tekevät opetuslapsia, jotka puolestaan tekevät opetuslapsia. Rukoilemme, että näkisimme olemassa olevien seurakuntien lisäksi vielä 5 miljoonaa uutta seurakuntaa tai uskonyhteisöä. Aloitimme kahdeksan vuotta sitten, ja nyt olemme nähneet yli miljoonan uuden seurakunnan aloittavan toimintansa.

Kristinusko kasvaa Aasiassa, Afrikassa ja Latinalaisessa-Amerikassa. Mikä on näkynne Euroopan kohdalla?

Jumala on käyttänyt Eurooppaa. Eurooppa on ollut kristinuskon keskus ja täältä on lähtenyt paljon lähetystyöntekijöitä jakamaan hyviä uutisia.

Esimerkiksi Etiopiassa olemme saaneet paljon siunausta eurooppalaisilta lähetysjärjestöiltä muun muassa Englannista, Suomesta, Ruotsista ja Saksasta. Ensimmäisen evankelisen kirkon Etiopiaan perustivat ruotsalaiset noin 125 vuotta sitten.

Maailma on saanut paljon eurooppalaisilta, mutta nyt kirkon tilastot ja työ ovat laskusuunnassa. Rukoilen herätystä Eurooppaan. Jumala tekeekin uutta Euroopassa. Monet kirkon johtajat rukoilevat tosissaan maansa ja maanosansa puolesta.

Minun näkyni Euroopan kirkoista on, että kirkot työskentelevät yhdessä toisiaan rakastaen.
Jeesus rukoili, että olisimme yhtä. Yhdessä toimien olemme myös vahvempia. Haluamme tukea olemassa olevien kirkkojen uudistumista. Näkyni on, että Euroopassa perustetaan myös monia uusia yhteisöjä. Jumalahan lähettää nyt Eurooppaan ihmisiä sellaisista maista, joissa he eivät voi kuulla evankeliumia.

Tämä on minun visioni ja uskon, että Jumala tekee tämän.

Millainen voisi olla jokaisen kristityn tehtävä osana tämän näyn toteuttamista?

Kaikilla kristityillä on tehtävä ja kutsumus jakaa Jumalan rakkautta toisille. Sitä ei saa jättää vain pappien ja evankelistojen tehtäväksi. Emme voi piilotella hyvää uutisia.

Jumala loi jokaisen ihmisen kuvakseen ja hän rakastaa kaikkia. Jumala lähetti poikansa Jeesuksen kuolemaan puolestamme. Meillä kaikilla ihmisillä on tehtävä kertoa tästä kaikille. Meidän ei kuitenkaan tule vain puhua, vaan meidän tulee elää elämää, joka heijastaa Jeesusta. Kun ihmiset näkevät Jeesuksen meissä, he kiinnostuvat elämästä Jumalan yhteydessä.

Jokaisen kristityn tulee rakastaa kaikkia kirkkoja – ei vain omaa seurakuntaansa tai kirkkokuntaansa vaan koko Jumalan seurakuntaa.

Minua on puhutellut tämä Apostolien tekojen kohta: ”Palveltuaan omana aikanaan Jumalan suunnitelmaa Daavid nukkui pois” (Apt. 13:36; Bekele lainaa jaetta englanniksi: ”Kun Daavid oli palvellut Jumalan suunnitelmaa oman sukupolvensa aikana, hän nukkui pois”).

Elämme vain kerran tässä maailmassa. Jumala on asettanut meidät tänne juuri tätä sukupolvea varten. Tämä on meidän sukupolvemme. Nyt jokaisen tulisi tehdä jotain Herralle.

Tämä on minun rohkaisuni, rukoukseni ja sanomani kaikille kristityille. Olemme saaneet kokea Jumalan rakkautta. Nyt olemme maan suola ja annamme toivoa ja elämää toisille.

Tapasin muutama päivä sitten toisen etiopialaisen Wondimu Mathewosin. Hän mainitsi, että Etiopian Mekane Yesus -kirkon kasvuun on kolme syytä: 1) Jumalan suosio, 2) Jokainen uskova on evankelista ja 3) Pyhän Hengen työ. Jotenkin Jumalan suosio tuntuu olevan Etiopian maan ja Etiopian kristikunnan päällä, koska kirkko kasvaa ja lähetätte lähetystyöntekijöitä. Mistä tämä johtuu?

Wondimu on ystäväni. Olen samaa mieltä näistä kolmesta kasvun syystä. Lisäisin siihen vielä muutaman asian.

Etiopian kirkko, erityisesti evankelinen kirkko, kasvoi 1970-luvulla. Kun vuonna 1974 tapahtui kommunistinen vallankumous, kirkkojen elämä muuttui vaikeaksi. Emme saaneet kokoontua vapaasti. Melkein kaikki seurakunnat suljettiin ja vainot alkoivat.

Mutta vainojen Jumala kutsui meidät olemaan maanalainen kirkko, jossa rukouksesta tuli tärkein asia. Me rukoilimme Jumalaa muuttamaan Etiopian kristittyjen tilanteen. Kaikkialla oli koko yön kestäviä rukoustapaamisia.

Muistan, että kommunistivallan aikana 17-vuotiaana lukiolaisena menimme joka viikko koko yöksi rukoilemaan. Rukoilimme lakkaamatta 8 tai 10 tuntia.  Jumala puhui meille ja koimme Pyhän Hengen voiman. Saimme intoa ja motivaatiota. Tästä rukousherätyksestä versoi kirkon nykyinen menestys Etiopiassa.

Noina kommunismin vuosina Jumala yhdisti kirkkoaan Etiopiassa. Kirkot suljettiin ja kokoonnuttiin kodeissa. Tuona aikana tärkein kysymys minulle ei ollut se, mihin kirkkokuntaan kuulun vaan se, olenko Jumalan lapsi ja kristitty.

Jos tuohon aikaan halusi olla kristitty, piti olla valmis kuolemaan uskon puolesta. Meille tuolloin toisen kristityn näkeminen oli kuin Jeesuksen näkemistä. Koimme valtavaa rakkautta toisia uskovia kohtaan ja intoa rukoilla toistemme kanssa ja opiskella Raamattua. Näin Jumala valmisti vahvan pohjan kristityille Etiopiassa kristittyjen yhteyden ja rukouksen voiman kautta.

Jumala myös lupasi, että hän nostaa monia etiopialaisia palvelemaan lähetystyössä maailman ääriin asti ja kertomaan hyvää uutista Jeesuksesta. Kommunistisen vainon vuoksi ja joistakin muista syistä kuten työpaikkojen etsimisen vuoksi Jumala on lähettänyt etiopialaisia kristittyjä kaikkialle maailmaan. Kaikkialla he kertovat uskostaan ja Jeesuksesta.

Kiitin Bekele Shankoa haastattelusta ja jatkoimme aamiaispöydässä keskustelua muun muassa Kansanlähetyksen lähetystyöstä Etiopiassa. Hän ilmaisi kiitollisuutensa siitä, että olemme lähettäneet työntekijöitä hänen kotimaahansa. Työtä on vielä paljon sekä Suomessa että Etiopiassa.

Voisivatko meidänkin sydämemme syttyä samalla tavoin kuin Etiopiassa on tapahtunut?Etiopiassa ulkoisena tekijänä herätystä kiihdytti kirkon kokema vaino ja yhteiskunnallinen ahdinko. Se ajoi kristityt yhteiseen rukoukseen ja toistensa rakastamiseen.  Bekelen mielestä se on perustana tämän hetken vahvalle evankelioimis- ja lähetysnäylle.

Lue myös Mekane Yesus -kirkon lähetysjärjestön johtaja Wondimu Mathewosin haastattelu, jossa hän kertoo kirkkonsa kasvun syistä ja lähetysnäystä.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Evankelista Grahamin suosio

10 asiaa Billy Grahamin menestyksen takana

Nuorena kristittynä löysin kirjaston hyllyiltä evankelista Billy Grahamin kirjoja. Ne avasivat oven uuteen maailmaan ja tämän saarnamiehen toimintaan. Kirjat koskettivat siksi, että ymmärsin omankin elämäntehtävän liittyvän evankeliumin julistamiseen. Ihmettelin, miten joku voi olla noin suosittu pastori.

Billy Graham (7.11.1918-21.2.2018) kuuluu merkittävimpiin maailmanlaajan kirkon vaikuttajiin.

Olisiko jotain, mitä voisimme oppia hänestä? Kun olen vuosien varrella lukenut ja kuullut hänestä, nousee mieleeni nämä kymmenen asiaa.

1. Saarnaajan tehtävä on julistaa Jumalan sanaa

Billy Graham kertoo, että alkoi hengellisten taistelujen ja epäilyjen jälkeen käyttää enemmän Raamattua julistuksessaan – sanomalla puheissaan kymmeniä kertoja ”Raamattu sanoo…” ja siteeraamalla Jumalan sanaa – työhön tuli uudenlainen voima. Saarnaajan voima ei ole hänen omissa vaan Jumalan sanoissa. Jumala siunaa oman sanansa. Graham kertoo, että kotona ja majapaikoissaan hän asetti aina Raamatun paikkaan, jossa näkisi sen usein voidakseen lukea sieltä muutamia jakeita tai lukuja; tai viettää tunti tai kaksi Raamatun äärellä. Graham sanoi, ettei halua luopua päivittäisestä ravinnostaan.

2. Rukouksen merkitys

Billy Grahamin lähellä olevat kertovat, että hän rukoili paljon yksin ja toisten kanssa. Uran alkuvaiheessa lääkäri oli huolissaan Grahamin polvien kestävyydestä polvirukousten tähden. Grahamin missioiden valmistamisessa rukouksella on tärkeä osa ja niissä pyrittiin saamaan paljon rukoilijoita tapahtumien taakse. Julkinen esiintyminen saa voimansa sisäisestä hengellisestä elämästä. Evankeliumin julistaja keskustelee paljon työnantajansa kanssa.

3. Rakkaus kaikkia kristittyjä kohtaan

Graham teki yhteistyötä hyvin monenlaisten kristittyjen ja kirkkojen kanssa. Hän ei ollut vielä 31-vuotiaana noussut kuuluisuuteen kun hän vuonna 1948 laati läheisten työtovereittensa kanssa ”Modeston manifestin”, jossa he lupasivat tehdä yhteistyötä kaikkien kristittyjen kanssa, jotka haluavat tulla mukaan järjestön evankelioimistyöhön. Evankelioimisessa paikalliset seurakunnat ovat tärkeitä. Billy Graham pidättäytyi arvostelemasta kristittyjä ja kirkkoja.

4. Evankeliumin kuuleminen on kaikkien ihmisoikeus

Graham halusi viedä Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mahdollisimman monelle. Kaikkien tulee kuulla evankeliumia ja saada mahdollisuus pelastukseen. Graham julisti evankeliumia melkein 215 miljoonalle ihmiselle yli 185 maassa. Lisäksi hän saavutti moninkertaiset joukot radion, television ja kirjallisuuden avulla. Jokaisen sukupolven on kuultava Jumalan pelastusteoista Jeesuksessa. Näky vei hänet myös rautaesiripun taakse. Hän lähti arvostelusta huolimatta julistamaan evankeliumia Neuvostoliittoon: Kuka kertoo heille evankeliumin, jos me emme mene. Virolaiset ystäväni ovat kertoneet, että Grahamin vierailu Tallinnassa 1984 oli heille vaikeana aikana merkittävä rohkaisu.

5. Evankeliumin keskuksessa on Jeesus ja hänen ristinkuolemansa

Grahamin puheet kääntyvät jossain vaiheessa Jeesuksen Kristuksen persoonaan ja hänen ristinkuolemaansa. Erään saarnan jälkeen Graham oli masentunut, sillä mitään tulosta  ei näkynyt. Hänen työtoverinsa antoi palautetta: Tänään sinä et saarnannut rististä, Jeesuksen kuolemasta ja verestä. Voima on tässä sanomassa. Graham ei saanut nukuttua seuraavana yönä. Hän teki päätöksen, ettei saarnaa enää koskaan siten, että Jeesuksen sovituskuoleman merkitys jää jollekin epäselväksi.

6. Evankeliumin julistamiseen kuuluu kutsu sen vastaanottamiseen

Graham lopetti saarnansa antamalla kuulijoille mahdollisuuden vastata Jumalan kutsuun. Merkkinä tästä oli astuminen kokoussalin etuosaan tai stadionin nurmelle, jossa rukoillaan uskoontulon puolesta sekä keskustellaan sielunhoitajan kanssa. Sielunhoitaja ottaa yhteystiedot, ja seurakunnasta otetaan pian yhteyttä kutsuun vastanneeseen. Evankeliumin julistamiseen on jo Uudesta testamentista alkaen liittynyt kutsu sen uskomiseen ja vastaanottamiseen.

7. Uskollisuus tehtävässä

Jumala kutsui Billy Grahamin evankelistaksi. Hän sai uransa aikana ehdotuksia ryhtyä filmitähdeksi, suurlähettilääksi ja presidentiksi. Hän väitti kuitenkin, että Jumala on kutsunut hänet evankelistaksi julistaman sanomaa Jumalan rakkaudesta, joka ilmeni siinä, että hän lähetti poikansa maailmaan. NBC televisiokanava kysyi, miten Graham haluaa tulla muistetuksi. Hän vastasi: ”Toivon, että ihmiset sanovat, että hän oli uskollinen. Että hän oli uskollinen sanomalleen koko elämänsä ajan.”

8. Rohkeus ja into toimia evankeliumin puolesta

Billy Graham oli toiminnan mies. Hänen ideastaan syntyi merkittävä Christianity Today -lehti, hänen järjestönsä tuotti elokuvia, kirjoja ja lehtiartikkeleita. Graham aloitti Lausannen-liikkeen, jota hän piti yhtänä merkittävimmistä saavutuksistaan. Graham alkoi tehdä yhteistyötä katolisten ja ortodoksien kanssa, vaikka moni vastusti sitä. Hän lähti saarnaaman Pohjois-Koreaan ja Neuvostoliittoon, vaikka monet pitivät sitä huonoa ajatuksena. Hän kutsui kolme kertaa tuhansia evankelistoja kaikkialta maailmasta Amsterdamiin. Evankeliumin vuoksi – jotta sukupolvemme aikana kaikki voisivat kuulla evankeliumin – oli saarnattava ja toimittava.

9. Nöyryys

Billy Grahamin lähellä olleet kuvaavat häntä nöyräksi. Hän oli presidenttien ja julkisuuden henkilöiden ystävä, mutta hän kohtasi tavallisia kansalaisia kunnioituksella. Keskusteluissa hän halusi kuulla, miten toisilla menee ja oppia heiltä.  Graham kertoi, että taivaassa hän aikoo kysyä Jumalalta, miksi ihmeessä sinä valitsit minut. Hän sanoi usein, että mikään hänen saavutuksistaan ei ole hänen ansiotaan; kaikki on Jumalan työtä. Hän piti itseään vain maalaispoikasaarnaajana, joka seurasi, mitä Jumala saa aikaan.

10. Toisten tukeminen

Billy Graham loi nimeään kantavan evankelioimisjärjestön (BGEA – Billy Graham Evangelistic Association) lähinnä raha-asioiden läpinäkyvyyden tähden. Järjestönsä avulla Graham koulutti kristittyjä ja toisia evankelistoja. Hän rohkaisi monia julistajia aloittamaan evankelioimistyön; muun muassa muassa Bill Brightia perustamaan Campus Crusade for Christ -järjestön ja antoi siihen varoja. Graham tiesi, että vaikka työtä on paljon, hän ei voi itse tehdä paljoakaan. Siksi hän rohkaisi toisia evankelistoja työssään järjestämällä Amsterdamissa kolme kertaa maailmanlaajan kiertävien evankelistojen kongressin. Graham ei pelännyt toisten menestystä.

”Minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää” (Jeesus, Joh. 15:16)

Jäähyväispuhessaan Jeesus kehotti kristittyjä lähtemään liikkeelle ja kantamaan hedelmää Jumalan valtakuntaan. Kun tuotamme runsaasti hedelmää, Jumalan kirkkaus tulee maailmalle julki.

Billy Graham on muokannut länsimaista – ja erityisesti yhdysvaltalaista – kristillisyyttä ja evankelikaalisuutta näköisekseen. Hän on monille esikuva uskollisesta Herran palvelijasta. Nyt hän on siirtynyt Herransa luo. Mutta hänen hedelmänsä pysyy. Minullakin on monia ystäviä, jotka kertovat tulleensa uskoon Billy Grahamin julistuksen kautta. Monet ovat myös saaneet kutsun Jumalan valtakunnan työhön hänen kauttaan.

Maailma on muuttunut paljon kahden tuhannen vuoden aikana. Mutta ihmisen syntiongelma pysyy, ja johtaa kadotukseen. Jumalan ratkaisu myös pysyy muutoin muuttuvassa maailmassa: Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että antoi ainoan poikansa Jeesuksen kuolemaan, ettei yksikään joka uskoo häneen, hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän. Tässä on evankelistan sanoman ydin.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Kolmas joulupäivä - apostoli Johannes

Jumala sana tuli ihmiseksi – 3. joulupäivän sanoma

Kolmas joulupäivä on apostoli Johanneksen päivä. Ensimmäinen joulupäivistä kertoi Jeesuksen syntymästä, toinen Stefanoksen kuolemasta, kolmas Johanneksesta ja neljäs on Betlehemin viattomien lasten päivä, jotka Herodes surmasi luulleen saavansa Jeesuksen hengiltä.

Johanneksen sijoittaminen joulunpyhiin johtunee siitä, että Johanneksen evankeliumin alku julistaa Sanan lihaksituloa, inkarnaatiota.

Alussa loi & Alussa oli

Raamattu alkaa sanoilla ”Alussa loi Jumala taivaan ja maan”. Johanneksen evankeliumin alku menee ajassa kauemmaksi, aikaan ennen luomista: ”Alussa oli sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla.” Vähän myöhemmin Johannes jatkaa: ”Tämä sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme.”

Tässä on joulun evankeliumi Johanneksen mukaan. Ennen luomista ollut Jumalan sana, Jeesus, tuli ihmiseksi. Kirjeessään Johannes kertoo, että hän oli Jeesuksen elämän silminnäkijä: Hän katseli ja käsin kosketti Jeesusta, elämän sanaa.

Jeesus kutsui Johanneksen

Johannes varmasti muisti päivän, jolloin Jeesus kutsui hänet jättämään kalastajan tehtävät. Jeesus oli juuri aiemmin kutsunut kaksi veljestä Pietarin ja Andreaan, seuraavaksi Jeesus saapui Jaakobin ja Johanneksen luo, jotka olivat korjailemassa isänsä verkkoja Galilean järven rannalla. Jeesuksen kutsun kuullessaan he jättivät välittömästi verkot ja lähtivät Jeesuksen seuraan. Siinä tapahtui vallankumouksellinen elämänmuutos.

Joh 3:16 – Rakkaus joulun taustalla

Johanneksen taltioima niin sanottu pienoisevankeliumi, Joh. 3:16, kuvaa joulun sanomaa: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.”

Kun kolmiyhteisestä Jumalasta yksi persoona tuli ihmiseksi, Jumalassa tapahtui pysyvä muutos. Siitä alkaen jumaluudessa – Pojassa – on myös ihmisyys edustettuna. Taivaassa Jumalassa on nyt jotain enemmän kuin ennen inkarnaatiota.

Jeesuksen lähettämisen perusta on rakkaus. Meidän tilanteemme syntiemme vuoksi on kauhea: me joudumme kadotukseen ikuiseksi ajaksi. Mutta juuri siksi Jumala antoi Pojan, Jeesuksen pelastajaksi. Jokainen Jeesukseen uskova pelastuu ja saa ikuisen elämän.

Jumalan työtovereina, jotta maailma uskoisi

Eikä Jumala vain anna meille ikuista elämää vaan kutsuu jokaisen työtoverikseen jakamaan sanomaa elämästä ja pelastuksesta toisille. Tämä on jokaisen uskovan suuri etuoikeus.

Kalastaja-Johanneksesta tuli teologi ja evankelista. Hän kirjoitti evankeliumin, kolme kirjettä ja Ilmestyskirjan. Johannes kirjoitti evankeliuminsa, jotta Jeesuksen elämä herättäisi uskon: ”Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden” (20:31).

Lupaus koskee minua ja sinua.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa