Avainsana-arkisto: evankelista

Evankelistojen yhteyspäivät

Sananjulistajan missio ja passio

Pappi vieraili kuuluisan näyttelijän luona ja kysyi: ”Miten on mahdollista, että sinä keräät suuret kuulijajoukot, ja minun luokseni tulee väkeä vähemmän. Sinä saarnaat kuviteltua kertomusta, minä jumalallista totuutta.” Näyttelijän vastasi: ”Minä kerron fiktion totuutena, sinä esität totuuden fiktiona.”

Eräs maamme eturivin evankelista kertoi, että tärkeintä evankeliumin työssä on intohimon, passion, säilyttäminen. Sanankuulijalla on oikeus saada eteensä levännyt, asiaansa uskova ja siitä innostunut sananselittäjä. Kuulija huomaa, onko julistaja sanojensa takana.

Miksi tämä vakuuttuneisuus on vaikeaa?

Joku julistaja kokee Raamatun väitteet uskomattoman suuriksi. Miten kerron Jumalasta, joka kykenee ihan oikeasti puhumaan ja huolehtimaan, että tämä puhe on säilynyt Raamatussa? Tai siitä, että historia kulkee kohti tuomiota, jossa muodostuu kadotettujen ja pelastettujen joukko? Ehkä puhuja ei halua asettua toisten yläpuolelle. Hän pelkää tuoda varmoja väitteitä Jumalasta, jottei pitäisi itseään muita parempana ja jotain löytäneenä. Sehän voitaisiin  tulkita tuomitsemiseksi ja nykyajan kuolemansynniksi.

Joku häpeää Raamatun sanomaa. Raamatun ja kristillisen uskon ydinkohdat ei hänen mielestään sovi nykyaikaan. Houkutuksena on editoida Jumalasta oman mielen mukainen ja tilanteen mukaan ajantasaistettava epäjumalankuvaversio, jota julistetaan peukuttavalle kansalle.

Puhujalla vaarana on sanoman tislaaminen kuulijalle soveltuvaksi. Onhan kristillinen sanoma parannuksesta, pelastuksesta ja Jumalan tahdon mukaisesta elämäntavasta radikaali. Saarnatuoli muuttuu tislaamoksi, jossa kääntymyskehotus, helvetti, Jumalan viha, Jeesuksen ainutlaatuisuus suodatetaan ettei se pääse kansalle asti. Sanomasta poistetaan yleisen mielipiteen vastaiset ainesosat. Turmeltu sanoma käy unilääkkeeksi.

On ihan luonnollista, että julistaja pohtii, onko Raamattu todella Jumalan sanaa ihmisille vai joidenkin ihmisten ajatuksia mahdollisesta jumalasta. Eri teologisilta viiteryhmiltä saa vaihtelevia vastauksia. Vastauksista riippuu sanomamme ja työmme päämäärä. Ja se kannattaako vaihtaa hommia. Seuraavassa erään aikamme tunnetun kristityn kokemus.

Billy Graham: Otin Raamatun auktoriteetin vastaan uskossa

Evankelista Billy Graham kertoi epäilyistään Raamatun äärellä. Hänelle osoitettiin ristiriitaisuuksia ja Raamatun jumalakuvan sopimattomuutta nykyaikaan. Graham koki epäilystensä keskellä saarnoistaan puuttuvan yliluonnollisen voiman. Hän kävi taistelua Raamatun luotettavuudesta. Hän lähti epäilystensä kanssa rukoilemaan ja polvistui avoimen Raamattunsa kanssa: ”Herra, tässä kirjassa on monia asioita, joita en ymmärrä. Mutta olet sanonut, että ”Vanhurskas elää uskosta”. Kaiken mitä olen sinulta saanut, olen vastaanottanut uskossa. Tässä ja nyt, otan uskossa vastaan Raamatun sinun sananasi. Otan sen kokonaan, ilman varauksia. Kun siellä on asioita, joita en ymmärrä, en tuomitse kirjaa vaan odotan lisää valoa. Jos tämä on tahtosi mukaista, anna minun saarnata sanaasi auktoriteetilla ja anna auktoriteetin vakuuttaa minut synnistä ja anna minun johtaa syntisiä pelastajan luokse.”

Kuusi viikkoa tämän jälkeen vuonna 1949 Billy Graham aloitti historian kirjoihin jääneen Los Angelesin kokoussarjan. Hän sanoi, että kokoussarjan aikana hän löysi salaisuuden, joka muutti hänen tehtävänsä evankelistana: En enää yrittänyt todistella, että Raamattu on totta. Nyt saarnasin sitä uskossa kuulijakunnalle. Yhä uudelleen sanoin: ”Raamattu sanoo”. Koin olevani ääni, jonka kautta Pyhä Henki puhuu.

Evankeliumin julistaminen on välittämistä

Pappi, evankelista ja todistaja välittävät Jumalan puhetta ja siihen liittyvän henkilökohtaisen näkemyksen ja kokemuksen. Evankeliumin sanoma on tiedon välittämistä. Mutta Jumalan sana on myös uutta luova voima, joka välittää sen mistä se kertoo. Siksi evankeliumin julistus synnyttää kuulijassa uskon. Julistaja tietää tuskallisen ja samalla vapauttavan tosiasian: Minä itse en voi herättää uskoa. Se on Jumalan tehtävä.

Ihmiset eivät ole evankeliumin julistajalle aivopesun tai käännyttämisen kohde. He ovat Jumalalle rakkaita, joiden puolesta Jeesus on kuollut. Evankeliumin leviämiselle voisi tehdä hyvää hidastaa tahtia, suorittaa vähemmän, huomata ihmiset lähellämme ja välittää heistä. Ketä asuukaan naapurustossani, mitä työtoverille kuuluu, lähtisinkö kaverin kanssa jonnekin ja kutsuisin sukulaiset ja ystävät kylään? Aina ei tarvitse ottaa askeltakaan päästäkseen keskusteluyhteyteen, usein pysähdys riittää.

Passion säilyttäminen

Evankeliumin vallankumouksellinen voima ei ole puhujassa vaan sanomassa. Tämä on hyvä uutinen myös minulle. Jumalan voima ei ole kekseliäisyydessäni ja fiksuudessani vaan sanomassa Jeesuksessa. Jumalan sanat kantavat voimaa itsessään. Silti kaikkea luovuutta, lahjakkuutta ja taitoja on syytä käyttää sanoman välittämiseen. Mutta voima on Jumalan sanassa.

Tämä on lohdutus julistajalle, joka kokee syyllisyyttä ja riittämättömyyttä oman minän, ihmisten ja paholaisen syyttäessä. Hengellisen työn tekijät eivät ole supersankareita; he ovat vajavaisia kristittyjä, joille Jumala on antanut tehtävän. Myös he voivat menettää passion, intohimon. Ja silloin syyllisyys kasvaa. Muille ilosanomaa jakava voi elää passiodraamaa sydämessään.

Sananjulistajan heikkous voi kuitenkin kääntyä vahvuudeksi kuten Jeesus sanoi Paavalille: ”Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa” (2. Kor. 12:9). Tällaiseen kouluun saarnamies ei halua, mutta sinne moni viedään.

Rukoilethan meidän pappien ja sananjulistajien puolesta, ettei omaan raadollisuuteen ja tavanomaisuuteen pettyminen saisi sammutettua kutsumusta. Rukoilethan, että voisimme rakkaudellisesti kertoa uskon salaisuudesta ja kutsua ihmisiä Jumalan yhteyteen. Käsiimme ja suuhumme on annettu itseämme suurempi tehtävä.

Oikean suunnan ja asenteen säilyttämiseksi tarvitsemme Raamattua. Se on kartta ja kompassi, joka osoittaa aikamme haastavassa maastossa, missä olemme ja mihin meidän pitää mennä. Siinä on sekä julistamamme sanoma että myös Jumalan voima, joka ravitsee sananjulistajaa ja jonka tutkiminen täyttää julistajaa Hengellä.

Kansanlähetyksessä kävimme melkein vuoden kestävän  strategiatyöskentelyn, jossa uusimme mission, vision ja arvomme. Kotimaan työssämme ja lähetyskentillämme vaikuttaa vahva halu sitoutua Raamattuun ja viedä evankeliumia eteenpäin. Haluamme rohkaista uskovia Raamatun lukemiseen ja toimintaan evankeliumin puolesta. Suomessa on puhuttu paljon maalllikkoudesta, mutta tuloksena on passiivinen kirkkokansa. Jumalan sana voi saada pysyvän muutoksen aikaan, ja uusi missio kertoo ajankohtaisen tavoitteemme: ”Raamattu rakkaaksi – Evankeliumi kaikille”.

Lohduttakaa kansaani sillä sen syyllisyys on sovitettu

Jesajan kirjan toinen osa alkaa kauniilla Jumalan sanoilla, jotka ovat ajankohtaisia meillekin: ”Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani, sanoo teidän Jumalanne. Puhukaa lempeästi Jerusalemille ja kertokaa sille, että sen pakkotyö on päättynyt, että sen syyllisyys on sovitettu, sillä kaksin verroin on Herran käsi sitä kurittanut kaikista sen synneistä” (Jes. 40:1-2). Jesajan kirjassa kuuluu Jumalan tuomio ja armo.

Sananjulistajaa käsketään lohduttamaan kansaa ja kertomaan lempeästi, että vapaus on tullut ja syyllisyys sovitettu. Synneistä on hinta jo maksettu.

Raamatussa evankeliumin julistaminen on ytimeltään syntien anteeksiantamuksen julistamista.

Evankeliumi ei ole mankeli, johon työnnämme vastahakoisia ihmisiä, jotta heidät saadaan tiukkaan muottiin.

Evankeliumi on vapauttava ilosanoma siitä, että synnit saa anteeksi ja Jumalan lapseus kuuluu myös minulle.

Äsken YLE:n aamuhartaudessa Heli Karhumäki kertoi, että rippikoulu kirkasti hänelle kahden sanonnan merkitystä. Ensiksi hänen rintaansa ja otsaansa piirrettiin jo kasteessa ristinmerkki ja vakuutettiin, että Jeesus on kuollut hänen puolestaan ja hänet on kutsuttu Jeesuksen opetuslapseksi. Toinen sanonta on synninpäästön vapauttavat sanat: ”Herramme Jeesuksen Kristuksen palvelijana vakuutan sinulle, että Jumalaa antaa kaikki sinun syntisi anteeksi.” Tuossa on todella hyvä sanoma!

Leif Nummela paljasti kerran, että hänen unelma-ammattinsa olisi se, että pankki palkkaisi hänet kiertämään ovelta ovelle soittamaan ovikelloa ja kertomaan ihmisille, että heidän velkansa on annettu anteeksi. Siinä on pieni välähdys evankelistan hommasta.

Parasta pöytään!

Mikä on parasta, mitä olet saanut? Mikä on parasta mitä voit antaa?

Mitä Jeesus on minulle antanut? Hän on antanut minulle elämän tarkoituksen ja päämäärään tässä sekavassa maailmassa. Hän on antanut kaikki syntini anteeksi ja pelastanut minut kadotuksesta taivaaseen.

Jos tämä on parasta, mitä olen lahjaksi saanut, eikä silloin se ole myös parasta, mitä voin jakaa eteenpäin.

Julistamani sanoman tulee johtaa evankeliumin vapauteen ja uuteen elämään Jeesuksen kanssa seurakunnan yhteydessä. Se ei ole kutsu helppoon elämään. Dietrich Bonhoeffer sanoi, että se on kutsu kuolemaan. Jeesus kuvasi uskovan tietä ristin kantamisena ja Paavali elämän uudistamisena. Tie ei ole helppo, mutta tiedämme että sen päässä odottaa koti.

Evankelistan tie superihmisestä ihmiseksi

Joukko evankeliumin sytyttämiä lähettiläitä kokoontuu Evankelistojen yhteyspäiville Lahteen 15.-16.8.2017. Kalevi Lehtinen oli evankelistapäivien näyn takana. Lehtinen sanoi evankelistan tiestään Suomen Evankelioimiskongressissa 2004 näin:

”Tieni ihmiseksi on ollut matka pois rooleista avoimuuteen ja heikkouteen, laista ja suorituspakosta armoon ja omasta hyvyydestä syntisyyden hyväksymiseen. Se on johtanut pois johtoasemasta ja vallasta sekä väenpaljoudesta yhden ihmisen kohtaamiseen. 2000 vuotta sitten Jumala tuli ihmiseksi. Tule sinäkin!”

Siunauksen toivotukset kaikille Evankelistojen yhteyspäiville osallistuville ja heidän tukijoukoilleen! Toivottavasti tavataan sielllä! Suomi tarvitsee ilon levittäjiä.


JÄLKIKIRJOITUS

Tämän kirjoituksen artikkelikuva muistuttaa evankelista Erkki Lemisen runosta karkoittajasta ja kutsujasta. Saarnamies ja -nainen edustaa jälkimmäistä.

LINNUNPELÄTIN JA SAARNAMIES

Sateen liottama.
Tuulen pieksemä,
myrskyn repimä
linnunpelätin
seisoo keppijalassaan
mansikkamaan keskellä
suorittaen tehtäväänsä,
karkoittamista.

Turmeluksen vioittama,
pirun pieksemä,
elämän repimä
saarnamies
seisoo pöntössään
ihmisten keskellä
suorittaen tehtäväänsä,
kutsumista.

Repaleisia molemmat.
Suorina seisovat paikallaan,
kun on ryysyjen sisällä risti.

-Erkki Leminen

Billy Graham Missio Helsinki

Onnittelut Billy Graham!

Onnittelut evankelista Billy Graham!

Täytät tänään (7.11.2016) 98 vuotta. Kun olin nuori kuuluit jo silloin niiden joukkoon joita arvostan. Ainakin kolme asiaa on ollut sinulle tärkeää:

  1. Evankeliumin julistaminen Jeesuksesta mahdollisimman monelle ja kutsun esittäminen henkilökohtaiseen uskoon.
  2. Kristittyjen yhteys.
  3. Raamatun arvovallan korostus.

Sinulla on ollut laaja ja hedelmällinen evankelioimis- ja opetustyö. Kun olet katsonut elämääsi taaksepäin sanot katuvasi kolmea asiaa:

  • Olit liian vähän perheesi kanssa.
  • Otit vastaan liikaa puhujapyyntöjä. Olisi pitänyt opiskella enemmän ja saarnata vähemmän.
  • Et pysynyt kyllin kaukana politiikasta.

Jossain sanoit myös, että sinun olisi pitänyt rukoilla runsaammin.

Kiitos kun jaat kokemuksiasi meille nuoremmille. Toivotan sinulle Jumalan siunausta!

Ps. Kuvassa ystäväsi Kalevi Lehtinen, joka tulkkasi sinua Missio Helsingissä. Kalevi on päässyt jo kotiin!

Evankelista Kalevi Lehtinen kirjoitus

Kalevi Lehtinen: Taistelu on alkanut!

Kun Kalevi Lehtinen kirjoitti toukokuussa 2011 Uusi Tie -lehteen kolumnin ”Kovat ajat”, muistan ajatelleeni, että nyt tunnettu evankelista avaa sydämestään sellaisia tuntoja, joita hän ei tavallisesti puheissaan ota kantaa.

Lehtinen aloittaa kolumninsa näin:

”Nuoruuteni virsikirjassa oli osasto Kovat ajat. Uudessa virsikirjassa sitä ei ole. Tekee mieli suositella sen palauttamista, sillä Kristuksen seurakunnalla ja erityisesti luterilaisella kansankirkollamme ovat nyt kovat ajat.

En muista elämästäni enkä edes Suomen historiasta aikaa,  jolloin media ja yleinen mielipide olisivat suhtautuneet Kristuksen seuraamiseen, Raamattuun, uskoontuloon, seksiin, avioliittoon, luomiseen ja evankeliumin totuusarvoon niin nurjasti kuin tänään. Taistelu on alkanut!”

Lehtisen mukaan näkymätön, hajuton ja mauton kristillisyys hyväksytään. Mutta jos väitämme, että ”Jeesus on totta, syttyy sota”.

”Kun kerrot todella uskovasi, että Jeesus sovitti meidät Jumalan kanssa ja jokainen, joka uskoo häneen, pääsee taivaaseen, huomaat olevasi äärifundamentalisti. Puhumattakaan siitä, että hänen kuolleista nousemisensa ja taivaseen astumisensa olisi historiallinen fakta, jonka varaan voi rakentaa elämänsä ja maailmankatsomuksensa!”

Mitä tällaisessa tilanteessa kristityn tulee tehdä. Lehtinen kyselee:

  • Mennä paniikkiin ja paeta? Ei!
  • Mukautua? Ei!
  • Eristäytyä ghettoon? Ei!
  • Taistella väkivallan avulla? Ei!
  • Juonitella kulissien takana? Ei!

Lehtinen toteaa tilanteestamme:

”Itse asiassa tämä on jokseenkin normaali Kristuksen seurakunnan tilanne maailmassa. Nyt ei meillä sentään vangita, ruoskita tai tapeta Jeesuksen tähden.”

Evankelistana Kalevi Lehtinen näkee tällaisessa tilantessa yhden tien eteenpäin: Kristuksen evankeliumi.

Lehtinen kutsuu seuraamaan Jeesuksen esimerkkiä, joka pani likoon kaikkensa.  Myös Paavali on esikuvana meille: hänelle tärkeintä oli julistaa evankeliumia Jumalan armosta.

Tässä viimeiseksi jääneessä Uusi Tie -lehden kolumnissaan Kalevi Lehtinen lainaa Paavalin sanoja, jotka mielestäni sopivat myös Kaleviin:

”Eloon jäääämiseni ei minulle kuitenkaan merkitse mitään sen rinnalla, että pääsen matkani päähän ja saatan loppuun Herralta Jeesukselta saamani palvelutehtävän: julistaa evankeliumia Jumalan armosta.” (Ap.t. 20:24).

Kalevi Lehtinen kuoli kaksi kuukautta kolumin ilmestymisen jälkeen heinäkuussa 2011. Meillä taistelu evankeliumin ja uskon puolesta jatkuu. Miten? Sekä hyvinä että pahoina aikoina kirkon ja kristittyjen tehtävä on opettaa Raamattua ja julistaa ainutlaatuista evankeliumia Jeesuksesta.


 

Pixabay_OthnielALV_interlocking-hands-769472

Kristittynä lopun aikana (2. Tim. 3:1-4:8)

Kristittynä eläminen lopun aikoina

– 5 Raamattuavain radio-ohjelma tammikuussa 2016 Radio Dein kautta.

1. Vaikeita aikoja

Raamatun kuvaukset lopun ajoista pelottavat monia. Joidenkin raamatunselittäjien kuvaukset pelottavat vielä enemmän. Iho nousee kananlihalle ja pohdin, miten minun käy. Kestääkö uskoni? Teenkö vääriä valintoja? Pääsenkö varmasti perille?

Kun Raamattu kertoo lopunajoista kristityille, tarkoitus ei ole pelotella kristittyjä. Lopun ajoista puhutaan rohkaisevaan sävyyn. Olemme matkalla kotiin.

Tämän viikon raamattuavaimissa käsittelen Paavalin viimeiseksi  jäänyttä kirjettä, Paavalin toista kirjettä Timoteukselle. Erityisesti haluan selvittää, mitä Paavali opettaa tässä kirjeessä lopun ajoista ja siitä, miten kristityn tulee elää Jeesuksen ylösnousemuksen ja paluun välisenä aikana eli lopun aikoina.

Paavali käsittelee lopun aikoja tai kuten hän itse sanoo ”viimeisiä päiviä” kolmannen luvun alusta neljännen luvun kahdeksanteen jakeeseen. Poimin näistä jakeista viisi teemaa meille rohkaisuksi.

Juuri niin, rohkaisuksi! Uusi testamentti puhuessaan kristityille rohkaisee ja antaa toivoa. Lopun ajoista puhuminen ei ole pelottelua. Tosin niille, jotka eivät usko kolmiyhteiseen Jumalaan, lopun aikojen kuvaus ei ole rohkaisusi vaan todistukseksi ja kuvaukseksi heitä lähestyvästä Jumalan vihasta ja ikuisesta kadotuksesta. Lue loppuun

Pixabay_cattu_lifebuoy-967474

Herätysjulistuksen esteitä nykyaikana

Norjalainen professori Carl Fredrik Wislöff (1908-2004) käsittelee kirjassaan Kaikki eivät pääse taivaaseen (Uusi Tie 2005) luterilaista herätyskristillisyyttä. Kirjan alkuperäisnimi norjaksi on Gjør en evangelists gjerning (Tee evankelistan työ).

Kirjassa on kuusi lukua:

  1. Herätysjulistuksen esteitä.
  2. Opetus kasteesta.
  3. Laki ja evankeliumi julistuksessa.
  4. Julistuksen tulee olla raamatullista – mitä se tarkoittaa?
  5. Julistuksen tulee olla ajankohtaista.
  6. Pietismin haaste.

Tässä nostan joitakin asioita kirjan ensimämäisestä luvusta.

Tee evankelistan työ

Kirjan alkuperäinen nimi tulee Paavalin sanoista Timoteukselle: ”Tee evankelistan työ” (2. Tim. 4:5). Evankelistan tehtävä on julistaa evankeliumia, sanomaa Jumalan valmistamasta pelastuksesta Jeesuksessa Kristuksessa.

Kristillisen kirkon ensimmäinen herätyssaarna pidettiin Pyhän Hengen vuodattamisen jälkeen helluntaina (Apt. 2). Pietari kertoi helluntaisaarnassa uuden ajan koittaneen. Kansan täytyy katua syntejään ja kääntyä. Pietarin saarna herätti kuulijoissa synnintunnon: ”Veljet, mitä meidän pitää tehdä?” Vastaus oli: ”Antakaa pelastaa itsenne, ettette hukkuisi tämän kieroutuneen sukupolven mukana” (Apt. 2:37-40). Tähän liittyi parannuksen tekeminen ja kaste.

Seurakunnan on vietävä evankeliumia kaikille ihmisille.  Julistukseen kuuluu kutsu kääntymykseen ja syntien anteeksiantamukseen.

5 herätyksen estettä

Wislöffin mielestä herätysjulistuksen esteitä luterilaisessa kirkossa on ainakin seuraavat viisi.

1. Kasteen yksipuoleinen korostaminen

Luterilaisessa kirkossa sakramentit ovat tärkeitä. Tähän on hyvät perusteet Raamatussa.

Ongelmaksi muodostuu kasteen korostaminen siten, ettei tilaa jää julistukselle, joka johtaa ihmisiä kääntymykseen. Jotkut saattavat pitää kastetta pelastukseen riittävänä eikä tietoista uskoa Jeesukseen tarvita. Tällaisessa opissa ei jää kääntymiskehotukselle tilaa.

Wislöff sanoo arvostavansa kastetta, mutta pitää kasteen yksipuolista korostamista vaarallisena, sillä se ”tukkii suun totiselta kääntymyksen julistamiselta”. Hän siteeraa professori Gisle Johnsonin sanoja:

”Tuskin on olemassa sopivampaa keinoa estää herätys kuin muistuttaa jatkuvasti siitä, että kaikki kastetut ovat edelleen Jumalan lapsia.”

2. Universalismi

Toinen herätysjulistuksen este opetus, jonka mukaan kaikki ihmiset pelastuvat (universalismi).

Wislöffin mukaan oppi kaikkien pelastumisesta on nyt kirkossa hyväksytympää kuin koskaan aiemmin.

Raamatun mukaan ihmisiä joutuu kadotukseen. Tämä on myös selvä luterilaisen kirkon oppi. Pelastus voidaan saada vain kääntymällä ja uskomalla Jeesukseen.

Jos harhaoppi kaikkien pelastumisesta leviää julistajien ja pappien keskellä, silloin heiltä on turha odottaa raamatullista kutsua kääntymykseen ja uskoon.

3. Herätykset, joista puuttuu ristin tunnusmerkki

Martti Luther kuuli Wartburgissa olleessaan (1522), että kotikaupungissa Wittenbergissä on syntynyt merkillinen herätys. Wittenbergiin oli tullut uuden sanoman saarnaajia, jotka korostivat lupauksia hengellistä voimasta, rauhasta ja ilosta.

Luther ei innostunut sanomasta, sillä siinä ei ollut ristin tunnusmerkkiä:

”Todelliseen kristillisyyteen kuuluu aina myös ahdistukset, hengellinen hätä ja taistelu.”

Wislöff kuvaa aikaamme:

”Meidänkin aikanamme on ilmaantunut maineikkaita julistajia, joilla on esittää suuria lupauksia siitä, mitä Jumalalla on annettavanaan. Ilo, rauha, menestys – kaikki, mitä ihminen vain voi toivoa, on sidottu näihin luvattuihin erityiskokemuksiin.”

Wislöffin mukaan uudet julistajat eroavat vanhoista herätyssaarnaajista, jotka olivat julistuksessaan paljon radikaalimpia. He halusivat tietää, ovatko kuulijat jo kääntyneet ja selvittäneet Jumalan kanssa syntinsä. Sitten he julistivat syntien anteeksiantamusta Jeesuksen sovituskuoleman tähden niille syntisille, jotka ymmärsivät kadotetun tilansa.

”Raamatullinen herätys on jotain, joka tapahtuu kadotetuille syntisille, jotka tarvitsevat pelastusta ikuisesta kadotuksesta. Pelastus on siinä, että synnit annetaan anteeksi ja syntinen pestään Jeesuksen veressä – ja nostetaan uuteen elämään Hengen voimassa.”

4. Väärä optimismi

Herätysjulistuksen esteenä on myös väärä optimismi ihmisen hyvyydestä.

Luterilaisen opin mukaan kaikki ihmiset syntyvät ilman jumalanpelkoa. Tämä perisynti on todellinen synti, josta pitää pelastua syntien anteeksiantamuksen kautta.

”Uskonpuhdistuksen kirkot olivat vakuuttuneita siitä, että ihminen syntyy syntisenä ja Jumalan vihan alaisena. Mutta teologia on kulkenut kauas tämän tunnustamisestea. Ihmiskunta on tehnyt niin suuria edistysaskeleita kaikilla elämän osa-alueilla, emme kai sentään voi olla täysin pahoja?”

Pappi, joka sitoutuu oppiin ihmisten syntisyydestä ja sen seurauksista, kutsuu ihmisiä pelastukseen. Hän haluaa pelastaa ihmisiä ikuisesta kadotuksesta.

Pappi, joka ei usko tähän, ei todennäköisesti koskaan mainitse Raamatun ja luterilaisen opin radikaalia näkemystä synnistä ja helvetistä eikä kehota ihmisiä kääntymykseen ja pelastukseen.

5. Raamatun auktoriteetin kieltäminen

Mistä edellä olevat herätysjulistuksen esteet johtuvat?

”Vastaus on melko selvästi seuraava: ihmiset eivät usko Raamatun olevan Jumalan Sanaa, joka annettiin profeetoille ja apostoleille Pyhän Hengen inspiraation kautta. He eivät usko, että Jumalan pyhät mieheeet puhuivat Pyhän Hengen johtamina (1. Piet. 1:21)”. ”Profeettoja ja apostoleja ei pidetä Jumalan viestintuojina; he ovat vain hengellisiä ajattelijoita, joiden kanssa luonnollisesti voi olla myös eri mieltä.”

Wislöff kehottaa kristikansaa rukoilemaan Jumalaa, että hän loisi uskovien sydämeen vakuuttuneisuuden Raamatun erehtymättömyydestä. Tarvitsemme teologeja, joka muistuttavat Raamatun auktoriteetista.

Wislöff mainitsee nämä viisi asiaa herätyksen ja julistuksen esteinä ajassamme. Herätys on aina Pyhän Hengen työtä, jossa ihmisten omattunnot heräävät niin, että alkavat etsiä pelastusta.

Siinä on herätyksen todellinen tuntomerkki.

*Suorat lainaukset Wislöffin kirjasta.

Leif_Nummela_60_2

Leif Nummela – evankelista, opettaja ja vaikuttaja 60 v.

Eilen suuri ja arvovaltainen joukko juhli 60-vuotiasta Leif Nummelaa.

Sain kunnian puhua juhlassa. Luin Psalmista 103 muun muassa sanat ”Minä elvyn nuoreksi, niin kuin kotka”.

Leif on kuin kotka. Hän ei ole ainoastaan evankelista ja opettaja vaan kristitty vaikuttaja, joka uskaltaa lentää korkeuksiin ja katsoa alaspäin, mitä Suomessa, Pohjoismaissa, Euroopassa ja maailmassa tapahtuu. Hän ei vain tarkkaile vaan uskaltaa myös kertoa ja kirjoittaa, mitä on nähnyt. Siitä saamme muun muassa lukea viikottain Uusi Tie –lehden arvostetuissa pääkirjoituksissa.

Korkealla lentävät joutuvat toisten silmätikuiksi. Heitä on alhaalta helppo arvostella ja yrittää ampua alas.

Moni on tyytynyt matalampiin ja turvallisiin lentokorkeuksiin, vaikka kutsumus ja Jumala haluaisi viedä korkeammalle.

Leif oli tunnettu saarnamies jo 1980-luvun lopulla, jolloin ensi kerran parikymppisenä kuuntelin hänen opetustaan. Leifin sydän paloi jo silloin asioille, jotka nytkin toistuvat hänen opetuksessaan. Näitä ovat muun muassa:

  • Jeesuksen persoona. Leif uskoo Jeesukseen, on kirjoittanut hänestä ja puhuu hänestä.
  • Raamatun ainutlaatuisuus. Leif puheissaan ja kirjoituksissaan korostaa Jumalan puhuneen ja puhuvan vieläkin ennen kaikkea Raamatussa. Erityinen kiinnostus Leifillä on Raamatun punaiseen lankaan, Jumalan pelastussuunnitelmaan, joka näkyy Raamatun alusta loppuun asti.
  • Kristinuskon ainutlaatuisuus. Leif uskoo Raamatun ja kristinuskon mukaisesti, että Jumala on tullut vain kerran ihmiseksi Jeesuksessa, Jumala on kolmiyhteinen eikä missään toisessa uskonnossa tai maailmankatsomuksessa ole pelastusta. Siksi evankeliumia on julistettava kaikille ihmisille ja kaikille kansoille.
  • Halu kutsua ihmisiä uskoon. Leif haluaa, että mahdollisimman moni oppisi tuntemaan saman Jumalan, joka aikoinaan toi Leifin elämään suuren muutoksen.

Siunauksentoivotukset Leifille!

Urho Muroma

Urho Muroman näky kadotukseen joutuvista

”Rovasti Urho Muroma kertoi aikanaan näystään, jossa lukemattomia ihmisjonoja hiljaisena virtana valui kohden jyrkännettä ja syöksyi syvyyteen. Siinä näyssä hän juoksenteli jonojen välissä, yritti varoittaa ihmisiä. Ani harvat kiinnittivät häneen mitään huomiota. Useimmat jatkoivat kulkuaan kohti jyrkännettä suistuakseen syvyyteen. Evankelista Muromalla oli näky hukkuvista sieluista ja se vei hänet tekemän kaikkensa pelastaakseen ihmisiä hukkumasta kadotukseen.”

Tänään Kansanlähetyksen sopimusperusteiset vapaaehtoiset työntekijät ovat puhuneet evankelioimisesta. Tässä oli eräästä esitelmästä pieni ote ja kuva.

Kristilliseen julistukseen kuuluu ikuisuusnäköala, jossa ei vaieta taivaasta eikä kadotuksesta. Tehtävämme on auttaa ihmisiä henkilökohtaiseen uskoon ja pelastukseen.

*Urho Muroma (1890-1966) oli suomalainen pappi, evankelista ja herätysliikejohtaja.

Mekane Yesus -kirkko Etiopiassa

Herätystä ja vaivannäkemistä Etiopiassa ja Japanissa (katso video)

Kansanlähetys tukee herätyksen keskellä elävän Etiopian Mekane Yesus -kirkon työntekijäkoulutusta. Kasvava kirkko tarvitsee nopeasti pastoreita ja evankelistoja. Juuri nyt tukea voidaan antaa 11 Mekane Yesus -seminaarin opiskelijalle.

Lisäksi tuetaan yhden opiskelijan perhettä. Neljälle naisopiskelijalle on välitetty Anna-Liisa Pohjolan rahaston tukea. Myös yli 20 opiskelijalle mahdollistetaan opiskelu kirkon paikallistason raamattukouluissa ja seminaareissa.

Mekane Yesus -nimi tarkoittaa Jeesuksen asuinpaikkaa. Kirkko on perustettu vuonna 1959 ja kasvanut nopeasti maailman suurimmaksi luterilaiseksi kirkoksi, jossa on noin 7 miljoonaa jäsentä.

Työntekijäkoulutusta myös Japanissa

Japanissa Kansanlähetys työskentelee Länsi-Japanin ev.lut. kirkon yhteydessä. Japanissa evankeliumin julistamisella on kivinen maaperä. Yhteistyökirkossamme oli vuoden 2014 lopussa 42 seurakuntaa, joissa on 3796 jäsentä. Vuonna 2014 kasteita oli 53.

Kansanlähetys tukee myös Koben luterilaista pappisseminaaria sekä raamattukoulua taloudellisesti.

Video Etiopiasta ja Japanista

Kansanlähetys lähetti ensimmäiset lähetystyöntekijänsä juuri Japaniin ja Etiopiaan. Yhteistyö on jatkunut jo yli 46 vuoden ajan.

Etiopiasta videolla näkyvät Esko ja Tuula Siljanen sekä evankelista Merga. Merga iloitsee:

”Olen todella iloinen ja kiitollinen Jumalalle, että Kansanlähetys on tukenut perhettäni opiskellessani.”

Koben teologisen seminaarin dekaani Makito Masaki:

”Kiitos, että aina muistatte ja tuette teologisen seminaarin työtä. Lisäksi olette aina lähettäneet paljon mahtavia lähetystyöntekijöitä. Kiitän sydämestäni!”

Videolla Makito Masaki sanoo, että he seminaarissa rukoilevat suomalaisten lähetystyön tukijoiden puolesta. Samaa minulle sanoi Mekane Yesus -kirkon presidentti Wakseyoum Idosa Ryttylässä käydessään.

Tämänkin työn ovat osaltamme mahdollistaneet kymmenet nimikkoseurakunnat ja suuri joukko rukoilijoita ja tukijoita! Kiitos teille! Jumalan työssä olemme aina suuressa mukana.

Tue evankelistan ja papin opiskelua Etiopiassa.

rukous, mietiskely ja ahditus

Mikä tekee evankelistan?

Mistä hyvä evankelista on tehty? Martti Luther aikoinaan sanoi, että oikeaksi teologiksi tullaan kolmen asian kautta: oratio, meditatio ja tentatio. Rukous, mietiskely ja koettelemukset.

Näin on myös evankelistan kanssa.

Oratio

Evankelista rukoilee, etsii Jumalan läsnäoloa ja kantaa ihmisiä Jumalan eteen. Hänelle työnantaja (Jumala) on tärkeäpi kuin työnantajalta saatu tehtävä. Kiire on evankelistan suuri synti, joka näky rukoilemattomuutena.

Meditatio

Evankelista lukee ja mietiskelee Jumalan sanaa sekä itseänsä että sanomaansa varten. Hän tietää, että Jumalan voima ei ole hienoissa kertomuksissa, puheissa eikä ihmeissä; Jumalan voima on evankeliumissa, ristin sanomassa.  Evankelistan kiusaus on luulla, että hän kyllä tietää, mitä Raamatussa sanotaan, koska on sitä paljon luettu. Ikään kuin minun ei tarvitsisi juoda enää vettä, koska tiedän, miltä se maistuu.

Tentatio

Evankelista joutuu silloin tällöin sisäisiin ja ulkoisiin kamppailuihin. Kamppailujen, kiusausten ja ahdistusten keskellä evankelista huomaa tarvitsevansa itse Jeesusta ja julistaessaan evankeliumia seurakunnalle, hän julistaa sitä myös itselleen. Evankelistalla on kiusaus luopua tehtävästään kun oma pahuus paljastuu hänelle. Mutta siellä puristuksessa syntyy vahva kutsumustietoisuus.

Evankelistan tie

Nämä tekevät evankelistan. Kahta näistä evankelista tavoittelee päivittäin (oratio ja meditatio) ja kolmanteen (tentatio) hän joutuu suostumaan. Jumala tietää, miksi evankelistankin on kannettava joskus erittäin raskasta ristiä. Paavali halusi kokea sekä Kristuksen evankeliumin voiman ja kärsimyksen osallisuuden. Siinä on myös evankelistan tie.

Kristittyjen yhteys

10 syytä lähteä evankelistapäiville

Aamu mökillä ja aamusauna lämpiämässä.  Kohta on aika kammata hiukset, ajaa parta ja suunnata Seinäjoelle Evankelistojen yhteyspäiville. Ei haittaa vaikka kesän kauneimmat päivät on edessä ja lämmintä riittää.

Tässä tämän aamun 10 syytä, miksi lähden iloiten Evankelistojen yhteyspäiville:

  1. Tunnen kuuluvani tähän joukkoon.
  2. Haluan tukea tapahtumaa olemassaolollani.
  3. Tässä ollaan kristikunnan tärkeän tehtävän äärellä: Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia (eli evankelioikaa) kaikille luoduille! (Mark 16:15).
  4. Päivillä keskitytään kirkon toiminnan ytimeen, evankeliumiin. Se laittaa tämänkin papin innostumaan. Mutta se on myös sanoma, josta itse elän.
  5. Evankeliumi yhdistää erilaisia ja eri tavoin ajattelevia uskomattomalla tavalla yhteen. Opimme ymmärtämään toistemme erilaisuutta. Ja ehkä jopa pitämään sitä mahdollisuutena ja voimavarana; ei uhkana.
  6. Tapaan ystäviä.
  7. Tutustun toisiin evankelistaheimolaisiin. Verkostoidun siis.
  8. Osallistun evankelistaveljien ja -siskojen keskinäiseen keskusteluun, lohduttamiseen ja rohkaisuun.
  9. Tarvitsen tällaisia juhlahetkiä arjen keskelle.
  10. Saan työkaluja työnantajani vision täyttämiseen: ”Evankelioikaa kansa evankelioimaan kansoja”.