Avainsana-arkisto: evankelista

Evankelistan tehtävä

Tää on mun juttu!

Puhe Evankelistojen yhteyspäivillä Jyväskylässä 14.8.2018

Hyvät evankelistat ja evankelioimisen ystävät! On kunnia osallistua tapahtumaan, joka on merkittävin evankelioimistyön vuosittainen tapahtuma Suomen siionissa. Tämä taitaa olla myös tärkein säännöllinen kristittyjen yhteistä työtä korostava juttu maassamme.

Tässä puheessani osoitan ensin kolme Uuden testamentin kuvausta evankelistasta, sitten pohdin evankelistan tehtävää, kiusauksia ja pääsyvaatimuksia ja lopuksi esitän haasteen Suomen evankelioimisen strategiasta.

MIKÄ ON EVANKELISTA?

Meidän vuoden 1992 raamatunkäännöksessä evankelista mainitaan yhden kerran. Se löytyy Apostolien teoista. ”Seuraavana päivänä lähdimme liikkeelle, ja niin tulimme Kesareaan. Siellä menimme evankelista Filippoksen luo ja majoitumme hänen kotiinsa. Hän oli yksi seitsemästä avustajasta” (Ap.t. 21:8). Filippos on ainoa nimeltä mainittu evankelista Raamatussa.

Uusi testamentti on kirjoitettu kreikaksi. Kreikankielisessä Uudessa testamentissa sana evankeliumi on euangelion. Tuossa sanassa on kaksi osaa. Etuliite eu-on monesta muustakin sanasta tuttu kuten vaikka euforia. Tuo eu-alkuliite tarkoittaa hyvää. Sitten on sana angelion, joka tarkoittaa viesti tai sanomaa. Evankeliumi on hyvä sanoma. Verbi evankelioida on euangelizomai, ja se tarkoittaa hyvin uutisten ilmoittamista. Evankelista on siis hyvän sanoman julistaja.

Evankelioiminen on yleinen sana Uudessa testamentissa. Siellä kerrotaan muun muassa, miten enkeli evankelioi paimenille: ”enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus Herra” (Luuk. 2:10-11). Enkeli evankelioi eli ilmoitti suuren ilon Jeesuksesta.

Kun apostolit pääsivät vankilasta vapaaksi he ”julistivat, että Jeesus on Messias”. Tässä sana evankelioida on käännetty ”julistivat”. He evankelioivat väittäen, että Jeesus on odotettu Messias.

Paavali Ateenassa ”julisti evankeliumia Jeesuksesta ja ylösnousemuksesta” (Ap.t. 17:18). Paavali evankelioi kuuluisassa Ateenassa puhumalla ilosanomaa Jeesuksesta ja ylösnousemuksesta.

Tässä vain muutama esimerkki Uuden testamentin evankelioimisesta. Näissä kaikissa on kolme asiaa: Ensiksi on evankelista eli hyvän sanoman julistaja, toiseksi on sanoma Jeesuksesta ja kolmanneksi on henkilö, jolle puhutaan.

Kun kysytään, kuka on evankelista, vastaan näin: Evankelista henkilö, jolle Jumala on antanut halun kertoa Jeesuksesta niille, jotka eivät vielä häntä tunne.

KOLME UUDEN TESTAMENTIN KUVAUSTA EVANKELISTASTA

Mikä on evankelistan tehtävä? Uudessa testamentissa sana evankelista esiintyy kolmessa eri kohdassa. Efesolaiskirjeen 4. luvussa, Paavalin 2. kirjeessä Timoteukselle 4. luvussa sekä Apostolien teoissa viitataan evankelista Filippokseen luvuissa 8 ja 21. Valitettavasti vuoden 1992 käännöksessä, sana evankelista on kahdesta häivytetty. Sen sijaan esimerkiksi Raamattu Kansalle käännös ja Uuden Testamentin vuoden 1938 käännös kunnioittaa evankelista-sanaa näissä kaikissa. Otan kuitenkin tuon yleisimmän käytössä olevan 1992 käännöksen tässä pohjatekstiksi.

Käsittelen lyhyesti nämä kolme kohtaa:

Efesolaiskirje 4

”Kirjoituksissa sanotaankin:
— Hän [Kristus] nousi korkeuteen vangit voittosaaliinaan, hän antoi lahjoja ihmisille.
Eikö se, että hän nousi korkeuteen, merkitse, että hän oli laskeutunut alas, aina maan alimpiin paikkoihin? Hän, joka laskeutui alas, nousi myös kaikkia taivaita ylemmäs täyttääkseen kaikkeuden läsnäolollaan. Hän antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat [evankelistat], sekä paimenet että opettajat, varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen. Kun me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden, silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat kaikenlaisten opin tuulten heiteltävinä ja ovat kavalien ja petollisten ihmisten pelinappuloita. Silloin me noudatamme totuutta ja rakkautta ja kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen, häneen, joka on pää. Hän liittää yhteen koko ruumiin ja pitää sitä koossa kaikkien jänteiden avulla, kunkin jäsenen toimiessa oman tehtävänsä mukaan, ja näin ruumis kasvaa ja rakentuu rakkaudessa.” (Ef. 4:8-16).

Tämä on yksi kohta kolmesta, jossa Uusi testamentti mainitsee evankelistat. Raamatunkäännöksessä sana evankelista on häivytetty ja sen tilalle on laitettu evankeliumin julistaja. Tämä on huono valinta, sillä jokaisen palveluviran tulee julistaa evankeliumia. Evankelistalla on aivan oma tehtävänsä tässä. Ensin Paavali kertoo Jeesuksen astumisesta maan alimpiin paikkoihin. Tämä viitannee ihmiseksi syntymiseen eli inkarnaatioon. Lopulta Jeesus nousi voittajana taivaita ylemmäs. Hän oli suorittanut voittoisan tehtävän maailmassa. Tuon ajan voittoisat sotapäälliköt toivat sotaretkiltään omalle väelleen saalista ja lahjoja. Myös Jeesus Kristus antaa omalle väelleen, seurakunnalle lahjoja. Yllättävää on, että nämä lahjat ovat seurakunnan virkoja, joista Paavali mainitsee viisi: apostolit, profeetat, evankelistat, paimenet ja opettajat. Evankelista on Jeesuksen lahja seurakunnalle. Heidän tulee toimia seurakunnassa uskovien varustajina. Tarkoitus on saada koko seurakunta toimimaan evankeliumin puolesta. Tarkoitus on myös kasvattaa seurakunta yhteiseen ja aikuiseen uskoon, joita opintuulet eivät heittele.

Evankelista on Jeesuksen lahja seurakunnalle. Tässä ei mainita, että evankelista julistaisi ei-uskoville vaan uskoville. Evankelistoilla on tehtävä seurakunnan sisäisessä hengellisessä kasvussa.

Paavalin 2. kirje Timoteukselle luku 4

”Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen nimessä, hänen, joka on tuomitseva elävät ja kuolleet, ja hänen ilmestymisensä ja hänen valtakuntansa kautta: julista sanaa, astu esiin sopivaan ja sopimattomaan aikaan, nuhtele, moiti ja kehota, aina kärsivällisesti opettaen. Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee. He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja. Mutta pysy sinä järkevänä kaikissa tilanteissa, kestä vaivat, julista evankeliumia [”Tee evankelistan työ”] ja hoida virkasi tehtävät” (2. Tim. 4:1-5).

Paavali kuvaa Timoteuksen työtä Efeson seurakunnan pastorina aika hankalaksi. Seurakuntalaiset ovat taipuvaisia etsimään mielensä mukaisia opettajia. Oppia ei silloin määrää Jumalan sana vaan yleinen mielipide. Tällaisessa tilanteessa Timoteuksen tulee julistaa oikeaa oppia sekä evankeliumia tai kuten toisessa raamatunkäännöksessä sanotaan: ”Tee evankelistan työ”. Kun luopumus valtaa kirkossa tai seurakunnassa tilaa, tarvitaan evankelistoja, jotka opettavat uskovia ja johdattavat ihmisiä uskoon. Herätys voi muuttaa kristikunnan suunnan maassamme. ”Tee evankelistan työ.”

Apostolien teot, luvut 8 ja 21, evankelista Filippos

Kolmas evankelista-sanan käyttö Uudessa testamentissa liittyy Filippokseen. Hänen evankelistan toimestaan kerrotaan kahdessa luvussa.

Otan ensin lyhyen tekstin luvusta 21. Jossa mainitaan, että Filippos on evankelista. Tämä on sama Filippos, joka valittiin luvussa seitsemän seurakunnan diakoniksi. Häntä ei kuitenkaan tule sekoittaa Filippukseen, joka oli yksi Jeesuksen 12 opetuslapsesta. Tämä evankelista Filippos on ainoa evankelista, joka Raamatussa mainitaan nimeltä.

”Seuraavana päivänä lähdimme liikkeelle, ja niin tulimme Kesareaan. Siellä menimme evankelista Filippoksen luo ja majoituimme hänen kotiinsa. Hän oli yksi seitsemästä avustajasta, ja hänellä oli neljä naimatonta tytärtä, joilla oli profetoimisen lahja” (Ap.t. 21:8-9).

Mitä evankelista Filippos teki? Hyvän kuvauksen tästä antaa Apostolien tekojen luku 8, jossa Filippos toimii ensin Samariassa ja sitten Gazaan menevällä tiellä.

”Ne, jotka näin olivat hajaantuneet, kulkivat seudulta toiselle ja levittivät evankeliumin sanaa [evankelioi]. Filippos tuli Samarian pääkaupunkiin ja julisti sen väelle sanomaa Kristuksesta. Kun samarialaiset kuulivat, mitä hän puhui, ja näkivät ne tunnusteot, joita hän teki, he tulivat sankoin joukoin kuulemaan häntä. Monet vapautuivat saastaisista hengistä, jotka lähtivät heistä kovalla äänellä huutaen, ja monet halvaantuneet ja rammat paranivat. Kaupungin täytti ilo ja riemu.” (Ap.t. 8:4-8).

Tässä oli ensimmäinen kaupunkimissio. Filippos lähti Samariaan, joka ei ollut erityisen ystävällistä aluetta juutalaisille. Mutta evankeliumi synnytti yhteyden ja ilon. Tässä sanoma leviää juutalaisen kulttuuripiirin ulkopuolelle: Ensin Jerusalemiin, sitten Juudeaan ja Samariaan ja lopulta maan ääriin (ks. Ap.t. 1:8). Filippoksen sanomana on Jeesus. Hänen sanojaan seurasivat tunnusteot, joita tultiin katsomaan. Tunnusteot, riivaajien ulosajamiset, halvaantuneiden ja rampojen parantaminen toivat ilon kaupunkiin. Filippoksen ei tarvinnut kysellä, kiinnostaako kristinusko. Kyllä varmasti kiinnosti, kun se toi sekä pelastuksen että avun arkeen.

”Jo pitkään oli kaupungissa harjoittanut noituutta muuan Simon, joka väitti olevansa jotakin suurta ja piti Samarian kansaa ihmetyksen vallassa. Kaikki, pienimmästä suurimpaan, juoksivat hänen perässään ja sanoivat: ”Hän on Suuri Voima, Jumalan voima.” Häntä kuunneltiin, koska hän jo pitkän aikaa oli noitatempuillaan hämmästyttänyt ihmisiä. Mutta kun ihmiset kääntyivät uskomaan Filipposta, joka julisti hyvää sanomaa Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksesta Kristuksesta, he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset. Jopa Simon itse uskoi, ja hänet kastettiin. Hän pysytteli sitten Filippoksen seurassa, ja nähdessään ne suuret ihmeet ja voimateot, joita Filippos teki, hän oli hämmästyksestä suunniltaan. (Ap.t. 8:9-13)

Tässä paikallinen Samarian julkkisnoita tulee uskoon. Hänen huomionsa herättää tunnusteot, mutta pelastus tulee, kun hän kuulee hyvän uutisen Jeesuksesta.

Kahdeksannen luvun lopussa Filippos johtaa vielä etiopialaisen hoviherran Jeesuksen yhteyteen.

”Herran enkeli puhui Filippokselle: ”Lähde etelään päin ja mene tielle, joka vie Jerusalemista Gazaan ja on autio.” Filippos lähti sinne. Juuri silloin sitä tietä tuli mahtava etiopialainen hoviherra, eunukki, joka hoiti Etiopian kuningattaren eli kandaken koko omaisuutta. Hän oli käynyt Jerusalemissa pyhiinvaellusmatkalla ja oli nyt palaamassa kotiin, istui vaunuissaan ja luki profeetta Jesajan kirjaa.
Henki sanoi Filippokselle: ”Mene lähemmäs ja pysyttele vaunujen vieressä.” Filippos juoksi vaunujen luo, ja kuullessaan miehen lukevan profeetta Jesajaa hän sanoi: ”Sinä kyllä luet, mutta mahdatko ymmärtää?” Mies vastasi: ”Kuinka ymmärtäisin, kun kukaan ei minua neuvo.” Hän pyysi Filipposta nousemaan vaunuihin ja istumaan vierellään. Kohta, jota hän kirjasta luki, oli tämä:
— Niin kuin lammas hänet vietiin teuraaksi,
niin kuin karitsa, joka on ääneti keritsijänsä edessä,
ei hänkään suutansa avannut.
Kun hänet alennettiin, hänen tuomionsa otettiin pois. Kuka voi laskea hänen jälkeläistensä määrän? Hänen elämänsä otetaan pois maan päältä.
Hoviherra sanoi Filippokselle: ”Voisitko sanoa, kenestä profeetta puhuu, itsestäänkö vai jostakin toisesta?” Filippos rupesi puhumaan, aloitti tuosta kirjoitusten kohdasta ja julisti miehelle evankeliumia Jeesuksesta.
Matkan jatkuessa he tulivat paikkaan, jossa oli vettä. Silloin hoviherra sanoi: ”Tässä on vettä. Estääkö mikään kastamasta minua?” [Filippos sanoi hänelle: ”Jos koko sydämestäsi uskot, se on mahdollista.” Hoviherra vastasi: ”Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.”] Hän käski pysäyttää vaunut, ja he molemmat, Filippos ja hoviherra, astuivat veteen, ja Filippos kastoi hänet.
Kun he olivat nousseet vedestä, Herran Henki tempasi Filippoksen pois. Hoviherra ei enää nähnyt häntä mutta jatkoi iloisena matkaansa. Filippos ilmaantui sitten Asdodiin. Evankeliumia julistaen hän kulki kaupungista kaupunkiin, kunnes tuli Kesareaan” (Ap.t. 8:26-40)

Evankelista Filippos sai enkeliltä käskyn mennä Gazan tielle. Kun hoviherra luki Jesajan kirjan lukua 53, Filippos tiesi, että nyt tulee julistaa Kristusta tuon tekstin pohjalta. Hoviherra tuli uskoon ja kastettiin. Tämän jälkeen Filippos siirtyi toisiin kaupunkeihin julistamaan. Joskus evankelista kohtaa yhden ihmisen, toisinaan suuremman joukon.

Mitä johtopäätöksiä voimme näistä kolmesta raamatunkohdasta tehdä?

  • Timoteus oli Efeson seurakunnan johtaja. Tätä kirkkoherra kehotettiin tekemään evankelistan työ. Paimenen piti nuhdella vääriä opettajia ja opettaa itse oikein. Mutta Timoteuksella oli myös evankelistan kutsumus. Tässä on ilosanoma evankelistoille, jotka toimivat pastoreina. Myös paikallisessa työssä voi olla evankelista. Sen sijaan diakoni-evankelista Filippos kulki maata ympäriinsä. Evankelista Filippos on välillä Jerusalemissa, siten Samariassa, kohta hänet tavataan Jerusalemista Gazaan menevällä tiellä kohtaamassa Etiopian hoviherraa, joka tulee uskoon ja kastetaan, sitten evankelista Filippos tavataan myös Asdodissa ja Kesareassa.
  • Filippoksen esimerkki osoittaa, että evankelistan julistukseen voi kuulua myös ihmeet.
  • Evankelista johtaa väkeä uskoon.
  • Kaikki kolme tekstiä osoittavat, että evankelistan työ tähtää paikallisen seurakunnan vahvistamiseen. Uskoontulleet kastetaan ja liitetään seurakuntaan.

Näissä kolmessa tapauksessa, joissa mainitaan sana evankelista, on ainakin kolmenlaisia evankelistoja:

  1. Paimen-evankelista, jonka tehtävä oli hoitaa seurakuntaa, julistaa oikein evankeliumia ja Raamattua sekä suojella seurakuntaa vääriltä opettajilta ja opeilta.
  2. Efesolaiskirjeen evankelista, jonka erityinen tehtävä on opettaa uskovia siten, että he alkavat arjessa palvella Herraa.
  3. Kiertävä evankelista, joka julistaa Kristusta kaikkialla.
  4. Tämä avartaa näkemystä evankelistasta. Jotkut toimivat paikallisesti, jotkut kiertävät ja kaikkien tulee palvella seurakuntaa.

Evankelistan on hyvä tuntea nämä evankelistan kutsumuksesta kertovat tekstit.

EVANKELISTAN TEHTÄVÄ

Evankelistan tulee välittää hyvää sanomaa Jeesuksesta eli evankeliumia. Evankelistan tulee selvittää itselleen mahdollisimman tarkasti, mitä kaikkea tuo hyvä sanoma pitää sisällään. Tämä tarkoittaa teologista työskentelyä. Kun viime vuosisadan merkittävin evankelista Billy Graham arvioi työtään, hän sanoi, että olisi pitänyt julistaa vähemmän ja opiskella enemmän. Evankelistalle on hyödyksi, jos hänellä on käsitys kristikunnan laajasta teologiasta. Evankelista keskittyy sanomassaan osaan siitä. Evankelistan sanoma ei ole koko kristillinen oppi, mutta evankelistan sanoma kuuluu tuohon oppiin.

Evankelistan tulee perehtyä Raamattuun, joka on taisteluaseemme. Evankelista uskoo, että Jumala on puhekykyinen, halukas puhumaan ja että hän on puhunut Raamatussa. Jumalan puhe Raamatussa on luotettava. Koko evankelistan työ perustuu Raamatun luotettavuuteen. Evankelistan sanoman voima ei ole hänessä itsessään, vitseissä, kertomuksissa vaan ennen kaikkea Jumalan sanassa. Kun käytämme työssämme Raamattua ja opetamme ja todistamme sen mukaan, voimme olla varmoja, että puhumme Jumalan sanoja. Evankelistan ei tarvitse käyttää jumalapuheessaan sanoja ”luulenpa”, ”ehkäpä” tai ”voi olla”. Kun evankelistalla on luottamus Raamattuun hän voi käyttää sanoma ”Minä tiedän”, ”Jumala haluaa”, ”Jumala vaatii” tai ”Jumala antaa”.

Evankelista Billy Graham joutui ennen suurta menestystään vuonna 1949 raamattukriisiin. Hänelle osoitettiin ristiriitaisuuksia ja Raamatun jumalakuvan sopimattomuutta nykyaikaan. Graham koki epäilystensä keskellä saarnoistaan puuttuvan yliluonnollisen voiman. Hän kävi taistelua Raamatun luotettavuudesta. Hän lähti epäilystensä kanssa rukoilemaan ja polvistui avoimen Raamattunsa kanssa: ”Herra, tässä kirjassa on monia asioita, joita en ymmärrä. Mutta olet sanonut, että ”Vanhurskas elää uskosta”. Kaiken, mitä olen sinulta saanut, olen vastaanottanut uskossa. Tässä ja nyt otan uskossa vastaan Raamatun sinun sananasi. Otan sen kokonaan, ilman varauksia. Kun siellä on asioita, joita en ymmärrä, en tuomitse kirjaa vaan odotan lisää valoa. Jos tämä on tahtosi mukaista, anna minun saarnata sanaasi auktoriteetilla ja anna auktoriteetin vakuuttaa minut synnistä ja anna minun kääntää syntisiä pelastajan luokse.”
Kuusi viikkoa tämän jälkeen vuonna 1949 Billy Graham aloitti historian kirjoihin jääneen Los Angelesin kokoussarjan. Hän sanoo, että kokoussarjan aikana hän löysi salaisuuden, joka muutti hänen evankelistan tehtävänsä: En enää yrittänyt todistella, että Raamattu on totta. Nyt saarnasin sitä uskossa. Yhä uudelleen sanoin: ”Raamattu sanoo”. Koin olevani ääni, jonka kautta Pyhä Henki puhuu.

Vain Raamatusta tiedämme Jumalan tahdon. Vain Raamattu kertoo ihmisen ongelman eli synnin vakavuuden. Vain Raamattu kertoo ratkaisun. Evankelistan tehtävä on tutkia Raamattua. Billy Grahamista kerrotaan, että hänellä oli useampi Raamattu asunnossaan auki, ja hän ohi kulkiessaan vilkuili niitä.

Evankelistan tulee arvioida opetustaan. Paavali kirjoitti Timoteukselle: ”Valvo itseäsi ja opetustasi, ole siinä kestävä; sillä jos sen teet, olet pelastava sekä itsesi että ne, jotka sinua kuulevat” (1. Tim. 4:16). Vielä vakavamman varoituksen opetuksen valvomisesta ja julistuksen sisällöstä esittää apostoli Paavali galatalaiskirjeen 1. luvusta. Siinä Paavali käyttää evankelioiminen verbiä julistuksesta, jota kohtaa Jumalan kirous. Tämä evankelioiminen on tässä käännetty sanoilla ”julistaa evankeliumia”. ”Julistipa kuka tahansa teille evankeliumia, joka on vastoin meidän julistamaamme — vaikkapa me itse tai vaikka taivaan enkeli — hän olkoon kirottu. Toistan sen, minkä olen ennenkin sanonut: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä minkä olette saaneet, hän olkoon kirottu” (Gal. 1:8-9). Nämä ovat rajuja sanoja. Tämän vuoksi evankelistan tulee itse opiskella sekä arvioida opettajat, joilta hän opetuksensa ottaa. Ja hänen tulee suostua toisten arviotavaksi.

Evankelista on kielenkääntäjä. Evankelista pohtii, miten tuo Raamatun ilmoittama ja teologian tulkitsema evankeliumi käännetään tämän ajan ihmiselle siten, että sanoma ymmärretään ja otetaan vastaan.

Koska evankelista on Jumalan lahja seurakunnalle, hänen tulee rakentaa seurakuntaa, ei repiä sitä. Evankelista on kristittyjen varustaja. Evankelista auttaa uskovia kasvamaan Jeesuksen tuntemisessa, etteivät seurakuntalaiset ole kaikkien opintuulten heiteltävinä. Evankelistan tulee kunnioittaa kutsuvaa seurakuntaa.

Evankelistan tehtävä on rakastaa ihmisiä. Rakastaa niitä joille puhumme ja joita kohtaamme. Tämä rakkaus on Pyhän Hengen lahja, kuten Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeessä ”Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen” (Room. 5:5).

Evankelista on vierelläkulkija. Ihmiset eivät ole evankeliumin julistajalle aivopesun tai käännyttämisen kohde. He ovat Jumalalle rakkaita ja lunastettuja. Evankeliumin leviämiselle voi tehdä hyvää hidastaa tahtia, suorittaa vähemmän ja huomata ihmiset lähellämme. Ketä asuukaan naapurustossani, mitä työtoverille kuuluu, lähtisinkö kaverin kanssa kahville ja kutsuisin sukulaiset ja ystävät kylään? Aina ei tarvitse ottaa askeltakaan päästäkseen keskusteluyhteyteen. Joskus pysähdys riittää.

Evankelista on yhteydenrakentaja. Evankelistan tehtävä on auttaa uusi yhteys ihmisen ja Jumalan välille. Monen evankelistan kutsumuksena on myös yhden rakentaminen kristittyjen välillä. Evankelistan sanoman ytimessä on usko Jeesukseen, ja tämä yhdistää koko kristikuntaa katolisia, luterilaisia, ortodokseja, helluntailaisia, vapaakirkollisia, baptisteja ja kaikkia kristittyjä. Tällainen evankelista on valtakunnankristitty.

Evankelistan tehtävä on leikata satoa Jumalan valtakuntaan. Jeesus sanoi: ”Tässä pitää paikkansa sanonta: ’Toinen kylvää, toinen korjaa.’ Minä olen lähettänyt teidät korjaamaan satoa, josta ette ole nähneet vaivaa. Toiset ovat tehneet työn, mutta te pääsette korjaamaan heidän vaivannäkönsä hedelmät.” (Joh. 4:37-38). Evankelista esittää kutsun lähteä Jeesuksen seuraan. Evankeliumin julistamiseen kuuluu sekä evankeliumin kertominen että kutsun esittäminen Jeesuksen seuraan. ”Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa” (2. Kor. 5:20). Evankelista haluaa ohjata toisia uskoon. Hän herättää kysymyksen: Minne olet matkalla? Tunnetko Jeesuksen pelastajanasi? Evankelista on kuin kätilö, joka auttaa uuden elämän synnytyksessä.

Evankelista uskaltaa puhua Jeesuksesta. Häntä ei vaivaa Jeesus-allergia. Evankelistan hyvä sanoma liittyy Jeesuksen persoonaan. Siksi evankelistan on rohkeasti syvennyttävä Jeesuksen elämään, opetukseen ja merkitykseen. Jeesus on koko Raamatun keskus ja siksi myös evankelistan sanoman ydin. Puhu rohkeasti Jeesuksesta!

Uusi Tie -lehden päätoimittaja Leif Nummela paljasti kerran, että hänen unelma-ammattinsa olisi se, että pankki palkkaisi hänet kiertämään ovelta ovelle kertomaan ihmisille, että heidän velkansa on annettu anteeksi. Siinä on pieni välähdys evankelistan hommasta.

EVANKELISTAN KIUSAUKSIA

Perinteisesti on väitetty, että hengellisen työntekijän kolme suurta kiusauksen aluetta ovat raha, seksi ja valta. Nämä kaikki voivat pilata myös evankelistan. Jokainen näistä voi muodostua synniksi ja viedä voiman evankelistan työstä. Niistä voi tulla myös maineen menetys, jolloin evankelista ei voi jatkaa työssään.

Evankelistoilla olen tavannut muitakin kiusauksen alueita kuin raha, seksi ja valta. Mainitsen tässä muutaman:

Masennus

Paholaisen yksi suosikkiharrastus on iskeä evankelista maan rakoon. Hän osaa käyttää monia metkuja tässä. Jotkut liittyvät evankelistan persoonaan, ulkonäköön, kykyihin, työhön, aktiivisuuteen, vähäisiin tuloksiin. Evankelistalla on kiusaus masentua, jos sanomaa ei oteta vastaan. Esimerkiksi Vanhan testamentin evankelista-profeetta Jeremian elämää kuvataan Jeremian kirjan luvussa 20. Hän ei nähnyt työnsä tuloksia. Jeremia teki uskollisesti työtä eikä mikään näyttänyt muuttuvan. Oli vaikea aika Jeremia kiroaa jopa oman syntymäpäivänsä. Jeremia itse koki näin, mutta hän oli masennuksenkin keskellä koko Jumalan kansalle siunaukseksi. Pimeyden keskeltä puristuksista voi tulla elämän kirkkaimmat aarteet. Masentuneen julistajan sanat ovat rohkaisuna yli kaksi ja puoli vuosituhatta myöhemmin.

Ahdistukset

Kristityt johtajat ovat kautta historian kokeneet tilanteita, jossa Jumala tuntuu vaikenevan. He pohtivat, onko tämä Jumalan tuomiota synnistä tai jopa Jumalan hylkääminen. Mutta tällainen ahdistus saattaa olla väline, jolla Jumala vetää meitä lähemmäksi. Silloin meidän uskomme voi kasvaa ja luottamuksemme Jumalan sanaan kasvaa. Jumala vahvistaa evankelistan uskoa ja kutsumusta tavalla, joka herättää myös epäilyjä Jumalan olemassaolosta. Tällaisessa sielun pimeässä yössä jäljelle jää kaksi asiaa. Huuto, että älä Jumala hylkää. Lisäksi uskon pohjaksi ei jää tunteet vaan Jumalan sanan lupaukset. Sisäiset ahdistukset voivat olla Jumalan väline uskomme vahvistamiseksi. Mutta evankelistalle raskasta kokea hengellinen yksinäisyys ja Jumalan poissaolo. Jos koet tällaista, se on ehkä Jumalan koulua, jossa hän vetää sinut enemmän riippuvaiseksi itsestään.

Oman syntisyyden kohtaaminen

Evankelistalle suurta murhetta tuo oman syntisyyden ja pahuuden tajuaminen. Ei vain teoriassa vaan ihan oman elämän arjessa. Moni kokenut evankelista ihmettelee, että miksi hän ei näytä tulevan lainkaan paremmaksi uskovaksi. Minun on helppo yhtyä vanhaan toteamuksen, että pyhitys yhä suurempaa armon ja oman syntisyyden kokemista. Tämä ajaa myös Jeesuksen luokse ja armon kokemiseen. Evankelista, joka on saanut paljon anteeksi, rakastaa paljon. Evankelista ymmärtää, että Jumala pelasti hänet syntisenä, Jumala kutsui evankelistaksi syntisen ja evankelista säilyy syntisenä loppuun asti.

Halu olla joku toinen

Evankelistan kiusauksena on halu olla joku toinen, joku kauniimpi, parempi ja tehokkaampi. Mutta evankelistan tulee löytää oma kutsumuksensa. Minä olen ajatellut, että olisi kiva olla lauluevankelista, mutta kun en osaa laulaa. Olen ajatellut, että olisi kiva jos minulla olisi ihmetekojen ja terveeksitekemisen lahjat, että ihmiset täyttäisivät kokoushallit, ja saisi sitten palvella ja julistaa. Mutta kun minulla ei ole. Kun kuuntelen hyviä puhujia, ajattelen, että olinpa tuollainen, joka tuntuu puhuvan ex-tempore niin hyvin. Minä tarvitsen aikaa, jotta voin järjestellä ajatuksiani. Evankelistan tulee löytää oma persoonansa ja kutsumuksensa.

Yksinäisyys

Evankelistan kiusaus voi olla yksinäisyys. Me näemme paljon ihmisiä, puhumme monille, saamme huomiota, mutta moni evankelista on yksinäinen. Missä ovat ystävät, joille voin jakaa asioita. Moni kokee kuin Elia: Minä olen yksin jäänyt jäljelle. Jumala sanoi: On 7000 muutakin (Ks. Room 11:26). Evankelistapäivien yksi tarkoitus on poistaa evankelistojen yksinäisyyttä. Tutustu tällä toisiin lajitovereihin, vaihtakaa osoitteita ja puhelinnumeroita, ottakaa toisianne facebook-ystäviksi.

Anteeksiantamattomuus

Ihmisinä, kristittyinä ja evankelistoina voimme kokea, että toiset eivät ymmärrä kutsuamme. Sitä vähätellään eikä meille anneta mahdollisuutta toimia eikä rohkaista lahjan käyttöön. Joku voi haukkua evankelistan pystyyn. Varsinkin julkisuudessa kokeva evankelista saa kokea väärinymmärrystä, asioiden tietoista vääristelyä ja pahaa puhetta. Jos alamme elämään sen pahan kanssa, mitä meille on tehty, me pilaamme lopulta oman tehtävämme. On vaikea olla ilon julistaja, jos sydämessä on katkeruus toista ihmistä, kristittyä, järjestöä tai kirkkoa kohtaan. Sinä itse tiedät, mitä tai kenelle pitää antaa anteeksi. Anteeksiantaminen on myös päätös. Päätä antaa anteeksi ja ala rukoilla hyvää niille, jotka ovat loukanneet sinua.

EVANKELISTAN KELPOISUUSVAATIMUKSET

Mitä tarvitaan ollakseen ja päästäkseen evankelistaksi? Evankelistaksi pääsee yksinomaan Jumalan armosta. Ensin Jumala vetää armosta pelastukseen. Sitten hän antaa armostaan joillekin kutsun evankelistoiksi.

Historiassa Jumala on kutsunut monenlaisia evankelistoja. Miehiä ja naisia, lapsia ja vanhuksia, pappeja ja maallikoita, neroja ja tavallisia. Usein Jumala valitsee sellaisen, joka ihmisten mielestä ei olisi tehtävään kelvollinen.

Kun Jumala on kutsunut sinut evankelistaksi, hän on kutsunut sinut! Sinä voit oppia paljon toisista evankelistoista, mutta älä yritä olla joku muu. Älä pakota itseäsi jonkun ihailemasi evankelistan muottiin kuvitellen, että evankelistan pitää olla tuollainen kuin tuo toinen. Jumala on kutsunut sinut, jotta se ainutlaatuinen persoona pääsisi valloilleen ja juuri sinunlainen evankelistan työ tulisi toteutetuksi. Laita oma persoona ja lahjat likoon. Evankelistat ovat erilaisia. Myös evankelistan lahja tulee näkyviin eri tavoin eri henkilöiden kohdalla. Siihen vaikuttaa persoona, kutsumus ja elämäntilanteet. Evankelistoilla on erilaisia kutsumuksia kohderyhmänsä suhteen: Jotkut tavoittavat lapsia, toiset naisia tai miehiä, jotkut jakavat hengellistä kirjallisuutta, jotkut evankelioivat facebookissa, jotkut ajamalla toisten kanssa moottoripyörällä ympäri suomea, jotkut ovat kokousevankelistoja toiset henkilökohtaisessa työssä. Toiset teologisesti orientoituneita pohtien teologiaa ja apologiaa. Jotkut rukoilevat ihmisten puolesta kadulla. Jotkut pyytävät kaveria lukemaan kanssaan Raamattua. Jotkut palvelevat ja auttavat ja etsivät kontaktia ihmiseen. Älä yritä olla joku toinen kuin sinä itse, ja älä yritä puristaa itseäsi johonkin muottiin, joka tekee elämästäsi kauhean.

Evankelistan ei tarvitse käydä Jyväskylän Seminaarinmäeltä hakemassa korkeaa filosofista koulutusta. Hänen ei tarvitse puhua monimutkaisesti kapulakieltä, jota ei ehkä itsekään ymmärrä kuulijasta puhumattakaan. Evankelistan sanoman ydin  on yksinkertainen ja selvä:

  • Jumala on Luoja ja ihminen löytää elämän tarkoituksen vain elämällä yhteydessä Jumalaan.
  • Synti on katkaissut yhteyden, ja jokainen on erossa Jumalasta.
  • Jeesus tuli pelastajaksi.
  • Jokaisella joka uskoo Jeesukseen, hänellä on ikuinen elämä

Koulutuksesta ei ole haittaa, ja evankelistan on hyvä oppia syventämän evankeliumin ydinsanomaa tuomalla siihen Raamatun pohjalta erilaisia näkökulmia. Evankeliumia voi tutkia syvällisesti ja siitä kertoa hyvin perusteellisesti. Evankeliumin voi kuvata myös lyhyellä tarinalla kuten Jeesus teki kertomuksessa tuhlaajapojasta. Evankeliumi suunniteltiin ennen maailmankaikkeuden luomista, se on samaan aikaan syvällinen ja yksinkertainen ja sen pohdinta ja siitä eläminen lyö ällikällä uudelleen ja uudelleen.

Mutta kyllä Jumalalla on itse asiassa koulu evankelistoille. Hän räätälöi jokaiselle henkilökohtaisen opetussuunnitelman, joissa oppiaineina ovat vaikeudet ja voitot, pettymykset, riisuminen omasta voimasta ja monesti myös evankelistan kutsumuksesta, jotta jäljelle jäisi kutsun antaja.

Ilkka Puhakka, vai kuka sanoi viime vuoden evankelistapäivillä, että kutsumus on sama kuin rakastuminen. Joku asia vaan vetää sinua puoleensa. Silloin voit ajatella vain kutsumistasi. Kutsumus on sekoamista. Pyhä Henki toimii monesti näin. Huomaamme kutsumuksemme siitä, mikä herättää meissä tunnetta.

Toinen vuosi sitten kuultu tärkeä sana oli Petri Välimäeltä. Kun Petri valitteli heikkouttaan, hänelle sanottiin: ”Petri, jos sä et olisi niin heikko, sä et voisi olla heikkojen evankelista”. Niin kun joudumme itse syömään paljon armon leipävartaasta, osaamme pitää sen alhaalla muitakin varten.

Evankelista ei ole supersankari. Usein hän kokee syyllisyyttä ja riittämättömyyttä katsoessaan suurta tehtävää ja omaa elämäänsä. Evankelista saa voimansa samasta armosta ja anteeksiantamuksen sanomasta, jota hän julistaa toisille. Se tekee sanomasta aidon. Evankelistan heikkous voi Jumalan vaakakupissa kääntyä vahvuudeksi, kuten Paavalin elämässä: ”Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa” (2. Kor. 12:9). Tällaiseen evankelistakouluun ei kukaan halua, mutta sinne Jumala monesti vie.

SUOMEN EVANKELIOIMISEN STRATEGIA

Jyväskylässä on tehty Suomen evankelioimistyön historiaa aiemminkin. Vuonna 1799 täällä heräsi Paavo Ruotsalainen, ja siitä sai alkunsa yksi mahtavimmista herätyksistä, mitä tämä maa on kokenut. Taulumäen kirkon lähellä on muistokivi, johon on kaiverrettu sanat: ”Tällä paikalla sijainneessa pajassa Paavo Ruotsalainen vuonna 1799 ensimmäisen kerran tapasi Jaakko Högmanin, jyväskyläläisen sepän, jonka sanat: ”Yksi sinulta puuttuu ja sen kanssa kaikki: Kristuksen sisällinen tunto”, tekivät hänestä kansamme herättäjän.”

Sanoista alkoi yksi suomen suurimmista herätyksistä, herännäisyys. Uskovat lähtivät liikkeelle, seuroja pidettiin kielloista huolimatta ja myös lähetysnäky vahvistui. Mutta herätys koki takaiskun, kun Kalajoen käräjille viisi pappia ja kymmeniä maallikkoja tuomittiin seurojen pidosta ja lähetystyön tukemisesta.

Jospa täältä Jyväskylästä lähtisi taas jotain uutta liikkeelle. Se voi olla tuore ja rohkea todistus Herrastamme. Se voi olla kristittyjen yhteys. Se voi olla – mitä itse toivon myös – ajatus suomalaisten kirkkojen, järjestöjen ja kristittyjen yhteisestä Suomen evankelioimisen strategiasta, jossa olisi huomioitu sekä seurakunnat, järjestöt ja kaikki kristityt. Toiveeni on, että ajatus yhteisestä evankelioimisen strategiasta maamme hyväksi lähtisi liikkeelle.

Siinä evankelistoilla on oma paikkansa. Mutta tärkeintä on saada koulutettua ja innostettua koko seurakunta eri kirkkokunnista liikkeelle. Rukoilethan, että joku lähtisi tällaista evankelioimisen strategiaa viemään eteenpäin ja että se saisi uskovan kansan liikkeelle. Suomea ei saavuteta vain evankelistojen eikä palkallisten työntekijöiden avulla. Tarvitaan laaja määrätietoinen suunnitelma.

TÄÄ ON MUN JUTTU

Evankelistapäivien teema sanoo: Tää on mun juttu.

Tää

Tää evankeliumin vieminen toisille. Evankelistan ei tarvitse olla kaikkien alojen asiantuntija. Hänen ei tarvitse osata koko opinkohtien kokoelmaa. Ja vaikka hän osaisikin – mikä on tietysti hyvä asia – hän tietoisesti rajoittaa sanomansa siihen, että yrittää johdattaa ihmisiä ja Jumalan yhteyteen. ”Päivää Jumala, tässä on Pekka ja Maija.” ”Pekka ja Maija tässä on Jumala. Mä haluaisin viedä teidät yhteen. Tutustuttaa teidät toisiinne.”

On

Tämä viittaa tähän hetkeen. En odota tulevaisuuteen tai että pääsen parrasvaloihin. Vaikka oma minä ja ehkä perkelekin väittää, että odota, et ole vielä evankelistaksi sopiva, hetki nousta on nyt.

Mun

Se, mitä evankelistan tehtävästä on kerrottu, koskettaa juuri minua. Voi minua ellen evankeliumia julista. Minun on ryhdyttävä toimeen. Jumala antaa toisille toiset askareet, mutta odottaa, että sinä toimit evankelistana.

Juttu

Evankelistan tehtävä on elämäntehtävä ja kutsumus. Minä lähden viemään hyvää sanomaa.

”Tää on mun juttu!”

Kun sanot näin, ja haluat sitä, olet evankelista. Olet ilosanoman jakaja, Jumalan särkynyt ja säteilevä lahja seurakunnalle ja maailmalle.

Bekele_Shanko_CGM_Campus_Crusade_CCC

Herätyksen perusta ja seuraus Etiopiassa

Tapasin Puolan Krakovassa etiopialaisen Bekele Shankon. Pyysin kiireiseltä johtajalta haastatteluaikaa, ja hän löysi kalenteristaan ajan aamiaisen yhteyteen kello 7.

Bekele Shanko toimii Global Church Movements -liikkeen johtajana. Kahdeksan vuotta sitten liike asetti tavoitteekseen synnyttää vuoteen 2020 mennessä 5 000 000 uutta seurakuntaa tai muuta uskovien yhteisöä. Maailmassa on noin 5 miljardia ei-kristittyä, ja jokaista tuhatta ihmistä kohden pyritään luomaan yksi yhteisö. Näin on määritelty tuo viiden miljoonan yhteisön tavoite. Yhteistyökumppaneiden avulla yli miljoona yhteisöä on jo syntynyt. Halusin selvittää, mitä on suuren näyn taustalla.

Lähetysjohtaja Mika Tuovinen: Mikä motivoi sinua kristillisen järjestön johtajana lähtemään aamuisin töihin?

Bekele Shanko: Minua motivoi Jumalan rakkaus ja armo. Tulen rikkinäisestä perheestä Etiopiasta. Synnyin maaseutukylässä 50 vuotta sitten. Tuolloin meidän keskellämme ei ollut kirkkoja eikä ketään, joka tunsi Jeesuksen henkilökohtaisesti. Ihmiset palvoivat puita, kiviä, kuuta ja aurinkoa. Isäni toimi noitatohtorina. Elämämme oli jatkuvaa taistelua pahojen henkien vaatimusten täyttämiseksi.

Sitten isälleni ilmestyi kaksi enkeliä, jotka puhuivat Jumalasta. Jonkin ajan kuluttua kaksi miestä tuli puhumaan isälleni siitä, miten Jumala rakastaa meitä ja lähetti Jeesuksen kuolemaan syntiemme tähden. Isäni, äitini, sisareni ja minä tulimme uskoon. Isäni oli lukutaidoton. Uskoon tullessa Jumala teki ihmeen ja avasi hänen silmänsä siten, että hän pystyi lukemaan Raamattua. Kun isäni sai käteensä jonkun muun kirjan, hän ei osannut lukea sitä. Isäni toimi evankelistana 37 vuoden ajan Etiopiassa ja oli väkevä työkalu Jumalan käytössä. Jumala pelasti isäni, äitini ja minut ja antoi meille toivon. Tämä motivoi minua nousemaan vuoteesta joka päivä palvelemaan Jumalaa.

Johdat Global Church Movements -järjestöä. Millainen työnäky teillä on?

Global Church Movements (GCM) on osa Campus Crusade for Christ -järjestöä. Teemme määrätietoista yhteistyötä kirkkojen ja lähetysjärjestöjen kanssa tarkoituksenamme perustaa seurakuntia. Pidämme tärkeänä yhteistyötä kirkkojen kanssa, jotta seurakunnat osallistuisivat lähetyskäskyn toteuttamiseen. Teemme työtä myös kirkon yhteyden hyväksi.

Aloitimme kahdeksan vuotta sitten. Minulla oli hyvin pieni tiimi ja rukoilimme, että Jumala näyttäisi, mitä meidän tulee tehdä. Silloin ymmärsin maailman tarpeen. Maailmassa on yli 7 miljardia ihmistä, ja heistä vain noin 2,3 miljardia on kristittyjä. Enemmistö maailman ihmisistä ei ole vielä kokenut Jumalan rakkautta.

Näkymme on perustaa jokaista 1000 ihmistä kohden seurakunta tai muu uskovien yhteisö. Haluamme, että nämä yhteisöt ovat moninkertaistuvia opetuslapseuttavia yhteisöjä, jotka tekevät opetuslapsia, jotka puolestaan tekevät opetuslapsia. Rukoilemme, että näkisimme olemassa olevien seurakuntien lisäksi vielä 5 miljoonaa uutta seurakuntaa tai uskonyhteisöä. Aloitimme kahdeksan vuotta sitten, ja nyt olemme nähneet yli miljoonan uuden seurakunnan aloittavan toimintansa.

Kristinusko kasvaa Aasiassa, Afrikassa ja Latinalaisessa-Amerikassa. Mikä on näkynne Euroopan kohdalla?

Jumala on käyttänyt Eurooppaa. Eurooppa on ollut kristinuskon keskus ja täältä on lähtenyt paljon lähetystyöntekijöitä jakamaan hyviä uutisia.

Esimerkiksi Etiopiassa olemme saaneet paljon siunausta eurooppalaisilta lähetysjärjestöiltä muun muassa Englannista, Suomesta, Ruotsista ja Saksasta. Ensimmäisen evankelisen kirkon Etiopiaan perustivat ruotsalaiset noin 125 vuotta sitten.

Maailma on saanut paljon eurooppalaisilta, mutta nyt kirkon tilastot ja työ ovat laskusuunnassa. Rukoilen herätystä Eurooppaan. Jumala tekeekin uutta Euroopassa. Monet kirkon johtajat rukoilevat tosissaan maansa ja maanosansa puolesta.

Minun näkyni Euroopan kirkoista on, että kirkot työskentelevät yhdessä toisiaan rakastaen.
Jeesus rukoili, että olisimme yhtä. Yhdessä toimien olemme myös vahvempia. Haluamme tukea olemassa olevien kirkkojen uudistumista. Näkyni on, että Euroopassa perustetaan myös monia uusia yhteisöjä. Jumalahan lähettää nyt Eurooppaan ihmisiä sellaisista maista, joissa he eivät voi kuulla evankeliumia.

Tämä on minun visioni ja uskon, että Jumala tekee tämän.

Millainen voisi olla jokaisen kristityn tehtävä osana tämän näyn toteuttamista?

Kaikilla kristityillä on tehtävä ja kutsumus jakaa Jumalan rakkautta toisille. Sitä ei saa jättää vain pappien ja evankelistojen tehtäväksi. Emme voi piilotella hyvää uutisia.

Jumala loi jokaisen ihmisen kuvakseen ja hän rakastaa kaikkia. Jumala lähetti poikansa Jeesuksen kuolemaan puolestamme. Meillä kaikilla ihmisillä on tehtävä kertoa tästä kaikille. Meidän ei kuitenkaan tule vain puhua, vaan meidän tulee elää elämää, joka heijastaa Jeesusta. Kun ihmiset näkevät Jeesuksen meissä, he kiinnostuvat elämästä Jumalan yhteydessä.

Jokaisen kristityn tulee rakastaa kaikkia kirkkoja – ei vain omaa seurakuntaansa tai kirkkokuntaansa vaan koko Jumalan seurakuntaa.

Minua on puhutellut tämä Apostolien tekojen kohta: ”Palveltuaan omana aikanaan Jumalan suunnitelmaa Daavid nukkui pois” (Apt. 13:36; Bekele lainaa jaetta englanniksi: ”Kun Daavid oli palvellut Jumalan suunnitelmaa oman sukupolvensa aikana, hän nukkui pois”).

Elämme vain kerran tässä maailmassa. Jumala on asettanut meidät tänne juuri tätä sukupolvea varten. Tämä on meidän sukupolvemme. Nyt jokaisen tulisi tehdä jotain Herralle.

Tämä on minun rohkaisuni, rukoukseni ja sanomani kaikille kristityille. Olemme saaneet kokea Jumalan rakkautta. Nyt olemme maan suola ja annamme toivoa ja elämää toisille.

Tapasin muutama päivä sitten toisen etiopialaisen Wondimu Mathewosin. Hän mainitsi, että Etiopian Mekane Yesus -kirkon kasvuun on kolme syytä: 1) Jumalan suosio, 2) Jokainen uskova on evankelista ja 3) Pyhän Hengen työ. Jotenkin Jumalan suosio tuntuu olevan Etiopian maan ja Etiopian kristikunnan päällä, koska kirkko kasvaa ja lähetätte lähetystyöntekijöitä. Mistä tämä johtuu?

Wondimu on ystäväni. Olen samaa mieltä näistä kolmesta kasvun syystä. Lisäisin siihen vielä muutaman asian.

Etiopian kirkko, erityisesti evankelinen kirkko, kasvoi 1970-luvulla. Kun vuonna 1974 tapahtui kommunistinen vallankumous, kirkkojen elämä muuttui vaikeaksi. Emme saaneet kokoontua vapaasti. Melkein kaikki seurakunnat suljettiin ja vainot alkoivat.

Mutta vainojen Jumala kutsui meidät olemaan maanalainen kirkko, jossa rukouksesta tuli tärkein asia. Me rukoilimme Jumalaa muuttamaan Etiopian kristittyjen tilanteen. Kaikkialla oli koko yön kestäviä rukoustapaamisia.

Muistan, että kommunistivallan aikana 17-vuotiaana lukiolaisena menimme joka viikko koko yöksi rukoilemaan. Rukoilimme lakkaamatta 8 tai 10 tuntia.  Jumala puhui meille ja koimme Pyhän Hengen voiman. Saimme intoa ja motivaatiota. Tästä rukousherätyksestä versoi kirkon nykyinen menestys Etiopiassa.

Noina kommunismin vuosina Jumala yhdisti kirkkoaan Etiopiassa. Kirkot suljettiin ja kokoonnuttiin kodeissa. Tuona aikana tärkein kysymys minulle ei ollut se, mihin kirkkokuntaan kuulun vaan se, olenko Jumalan lapsi ja kristitty.

Jos tuohon aikaan halusi olla kristitty, piti olla valmis kuolemaan uskon puolesta. Meille tuolloin toisen kristityn näkeminen oli kuin Jeesuksen näkemistä. Koimme valtavaa rakkautta toisia uskovia kohtaan ja intoa rukoilla toistemme kanssa ja opiskella Raamattua. Näin Jumala valmisti vahvan pohjan kristityille Etiopiassa kristittyjen yhteyden ja rukouksen voiman kautta.

Jumala myös lupasi, että hän nostaa monia etiopialaisia palvelemaan lähetystyössä maailman ääriin asti ja kertomaan hyvää uutista Jeesuksesta. Kommunistisen vainon vuoksi ja joistakin muista syistä kuten työpaikkojen etsimisen vuoksi Jumala on lähettänyt etiopialaisia kristittyjä kaikkialle maailmaan. Kaikkialla he kertovat uskostaan ja Jeesuksesta.

Kiitin Bekele Shankoa haastattelusta ja jatkoimme aamiaispöydässä keskustelua muun muassa Kansanlähetyksen lähetystyöstä Etiopiassa. Hän ilmaisi kiitollisuutensa siitä, että olemme lähettäneet työntekijöitä hänen kotimaahansa. Työtä on vielä paljon sekä Suomessa että Etiopiassa.

Voisivatko meidänkin sydämemme syttyä samalla tavoin kuin Etiopiassa on tapahtunut?Etiopiassa ulkoisena tekijänä herätystä kiihdytti kirkon kokema vaino ja yhteiskunnallinen ahdinko. Se ajoi kristityt yhteiseen rukoukseen ja toistensa rakastamiseen.  Bekelen mielestä se on perustana tämän hetken vahvalle evankelioimis- ja lähetysnäylle.

Lue myös Mekane Yesus -kirkon lähetysjärjestön johtaja Wondimu Mathewosin haastattelu, jossa hän kertoo kirkkonsa kasvun syistä ja lähetysnäystä.

Evankelista Grahamin suosio

10 asiaa Billy Grahamin menestyksen takaa

Nuorena kristittynä löysin kirjaston hyllyiltä evankelista Billy Grahamin kirjoja. Ne avasivat oven uuteen maailmaan ja tämän saarnamiehen toimintaan. Kirjat koskettivat siksi, että ymmärsin omankin elämäntehtävän liittyvän evankeliumin julistamiseen. Ihmettelin, miten joku voi olla noin suosittu pastori.

Billy Graham (7.11.1918-21.2.2018) kuuluu merkittävimpiin maailmanlaajan kirkon vaikuttajiin.

Olisiko jotain, mitä voisimme oppia hänestä? Kun olen vuosien varrella lukenut ja kuullut hänestä, nousee mieleeni nämä kymmenen asiaa.

1. Saarnaajan tehtävä on julistaa Jumalan sanaa

Billy Graham kertoo, että alkoi hengellisten taistelujen ja epäilyjen jälkeen käyttää enemmän Raamattua julistuksessaan – sanomalla puheissaan kymmeniä kertoja ”Raamattu sanoo…” ja siteeraamalla Jumalan sanaa – työhön tuli uudenlainen voima. Saarnaajan voima ei ole hänen omissa vaan Jumalan sanoissa. Jumala siunaa oman sanansa. Graham kertoo, että kotona ja majapaikoissaan hän asetti aina Raamatun paikkaan, jossa näkisi sen usein voidakseen lukea sieltä muutamia jakeita tai lukuja; tai viettää tunti tai kaksi Raamatun äärellä. Graham sanoi, ettei halua luopua päivittäisestä ravinnostaan.

2. Rukouksen merkitys

Billy Grahamin lähellä olevat kertovat, että hän rukoili paljon yksin ja toisten kanssa. Uran alkuvaiheessa lääkäri oli huolissaan Grahamin polvien kestävyydestä polvirukousten tähden. Grahamin missioiden valmistamisessa rukouksella on tärkeä osa ja niissä pyrittiin saamaan paljon rukoilijoita tapahtumien taakse. Julkinen esiintyminen saa voimansa sisäisestä hengellisestä elämästä. Evankeliumin julistaja keskustelee paljon työnantajansa kanssa.

3. Rakkaus kaikkia kristittyjä kohtaan

Graham teki yhteistyötä hyvin monenlaisten kristittyjen ja kirkkojen kanssa. Hän ei ollut vielä 31-vuotiaana noussut kuuluisuuteen kun hän vuonna 1948 laati läheisten työtovereittensa kanssa ”Modeston manifestin”, jossa he lupasivat tehdä yhteistyötä kaikkien kristittyjen kanssa, jotka haluavat tulla mukaan järjestön evankelioimistyöhön. Evankelioimisessa paikalliset seurakunnat ovat tärkeitä. Billy Graham pidättäytyi arvostelemasta kristittyjä ja kirkkoja.

4. Evankeliumin kuuleminen on kaikkien ihmisoikeus

Graham halusi viedä Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mahdollisimman monelle. Kaikkien tulee kuulla evankeliumia ja saada mahdollisuus pelastukseen. Graham julisti evankeliumia melkein 215 miljoonalle ihmiselle yli 185 maassa. Lisäksi hän saavutti moninkertaiset joukot radion, television ja kirjallisuuden avulla. Jokaisen sukupolven on kuultava Jumalan pelastusteoista Jeesuksessa. Näky vei hänet myös rautaesiripun taakse. Hän lähti arvostelusta huolimatta julistamaan evankeliumia Neuvostoliittoon: Kuka kertoo heille evankeliumin, jos me emme mene. Virolaiset ystäväni ovat kertoneet, että Grahamin vierailu Tallinnassa 1984 oli heille vaikeana aikana merkittävä rohkaisu.

5. Evankeliumin keskuksessa on Jeesus ja hänen ristinkuolemansa

Grahamin puheet kääntyvät jossain vaiheessa Jeesuksen Kristuksen persoonaan ja hänen ristinkuolemaansa. Erään saarnan jälkeen Graham oli masentunut, sillä mitään tulosta  ei näkynyt. Hänen työtoverinsa antoi palautetta: Tänään sinä et saarnannut rististä, Jeesuksen kuolemasta ja verestä. Voima on tässä sanomassa. Graham ei saanut nukuttua seuraavana yönä. Hän teki päätöksen, ettei saarnaa enää koskaan siten, että Jeesuksen sovituskuoleman merkitys jää jollekin epäselväksi.

6. Evankeliumin julistamiseen kuuluu kutsu sen vastaanottamiseen

Graham lopetti saarnansa antamalla kuulijoille mahdollisuuden vastata Jumalan kutsuun. Merkkinä tästä oli astuminen kokoussalin etuosaan tai stadionin nurmelle, jossa rukoillaan uskoontulon puolesta sekä keskustellaan sielunhoitajan kanssa. Sielunhoitaja ottaa yhteystiedot, ja seurakunnasta otetaan pian yhteyttä kutsuun vastanneeseen. Evankeliumin julistamiseen on jo Uudesta testamentista alkaen liittynyt kutsu sen uskomiseen ja vastaanottamiseen.

7. Uskollisuus tehtävässä

Jumala kutsui Billy Grahamin evankelistaksi. Hän sai uransa aikana ehdotuksia ryhtyä filmitähdeksi, suurlähettilääksi ja presidentiksi. Hän väitti kuitenkin, että Jumala on kutsunut hänet evankelistaksi julistaman sanomaa Jumalan rakkaudesta, joka ilmeni siinä, että hän lähetti poikansa maailmaan. NBC televisiokanava kysyi, miten Graham haluaa tulla muistetuksi. Hän vastasi: ”Toivon, että ihmiset sanovat, että hän oli uskollinen. Että hän oli uskollinen sanomalleen koko elämänsä ajan.”

8. Rohkeus ja into toimia evankeliumin puolesta

Billy Graham oli toiminnan mies. Hänen ideastaan syntyi merkittävä Christianity Today -lehti, hänen järjestönsä tuotti elokuvia, kirjoja ja lehtiartikkeleita. Graham aloitti Lausannen-liikkeen, jota hän piti yhtänä merkittävimmistä saavutuksistaan. Graham alkoi tehdä yhteistyötä katolisten ja ortodoksien kanssa, vaikka moni vastusti sitä. Hän lähti saarnaaman Pohjois-Koreaan ja Neuvostoliittoon, vaikka monet pitivät sitä huonoa ajatuksena. Hän kutsui kolme kertaa tuhansia evankelistoja kaikkialta maailmasta Amsterdamiin. Evankeliumin vuoksi – jotta sukupolvemme aikana kaikki voisivat kuulla evankeliumin – oli saarnattava ja toimittava.

9. Nöyryys

Billy Grahamin lähellä olleet kuvaavat häntä nöyräksi. Hän oli presidenttien ja julkisuuden henkilöiden ystävä, mutta hän kohtasi tavallisia kansalaisia kunnioituksella. Keskusteluissa hän halusi kuulla, miten toisilla menee ja oppia heiltä.  Graham kertoi, että taivaassa hän aikoo kysyä Jumalalta, miksi ihmeessä sinä valitsit minut. Hän sanoi usein, että mikään hänen saavutuksistaan ei ole hänen ansiotaan; kaikki on Jumalan työtä. Hän piti itseään vain maalaispoikasaarnaajana, joka seurasi, mitä Jumala saa aikaan.

10. Toisten tukeminen

Billy Graham loi nimeään kantavan evankelioimisjärjestön (BGEA – Billy Graham Evangelistic Association) lähinnä raha-asioiden läpinäkyvyyden tähden. Järjestönsä avulla Graham koulutti kristittyjä ja toisia evankelistoja. Hän rohkaisi monia julistajia aloittamaan evankelioimistyön; muun muassa muassa Bill Brightia perustamaan Campus Crusade for Christ -järjestön ja antoi siihen varoja. Graham tiesi, että vaikka työtä on paljon, hän ei voi itse tehdä paljoakaan. Siksi hän rohkaisi toisia evankelistoja työssään järjestämällä Amsterdamissa kolme kertaa maailmanlaajan kiertävien evankelistojen kongressin. Graham ei pelännyt toisten menestystä.

”Minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää” (Jeesus, Joh. 15:16)

Jäähyväispuhessaan Jeesus kehotti kristittyjä lähtemään liikkeelle ja kantamaan hedelmää Jumalan valtakuntaan. Kun tuotamme runsaasti hedelmää, Jumalan kirkkaus tulee maailmalle julki.

Billy Graham on muokannut länsimaista – ja erityisesti yhdysvaltalaista – kristillisyyttä ja evankelikaalisuutta näköisekseen. Hän on monille esikuva uskollisesta Herran palvelijasta. Nyt hän on siirtynyt Herransa luo. Mutta hänen hedelmänsä pysyy. Minullakin on monia ystäviä, jotka kertovat tulleensa uskoon Billy Grahamin julistuksen kautta. Monet ovat myös saaneet kutsun Jumalan valtakunnan työhön hänen kauttaan.

Maailma on muuttunut paljon kahden tuhannen vuoden aikana. Mutta ihmisen syntiongelma pysyy, ja johtaa kadotukseen. Jumalan ratkaisu myös pysyy muutoin muuttuvassa maailmassa: Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että antoi ainoan poikansa Jeesuksen kuolemaan, ettei yksikään joka uskoo häneen, hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän. Tässä on evankelistan sanoman ydin.

Kolmas joulupäivä - apostoli Johannes

Jumala sana tuli ihmiseksi – 3. joulupäivän sanoma

Kolmas joulupäivä on apostoli Johanneksen päivä. Ensimmäinen joulupäivistä kertoi Jeesuksen syntymästä, toinen Stefanoksen kuolemasta, kolmas Johanneksesta ja neljäs on Betlehemin viattomien lasten päivä, jotka Herodes surmasi luulleen saavansa Jeesuksen hengiltä.

Johanneksen sijoittaminen joulunpyhiin johtunee siitä, että Johanneksen evankeliumin alku julistaa Sanan lihaksituloa, inkarnaatiota.

Alussa loi & Alussa oli

Raamattu alkaa sanoilla ”Alussa loi Jumala taivaan ja maan”. Johanneksen evankeliumin alku menee ajassa kauemmaksi, aikaan ennen luomista: ”Alussa oli sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla.” Vähän myöhemmin Johannes jatkaa: ”Tämä sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme.”

Tässä on joulun evankeliumi Johanneksen mukaan. Ennen luomista ollut Jumalan sana, Jeesus, tuli ihmiseksi. Kirjeessään Johannes kertoo, että hän oli Jeesuksen elämän silminnäkijä: Hän katseli ja käsin kosketti Jeesusta, elämän sanaa.

Jeesus kutsui Johanneksen

Johannes varmasti muisti päivän, jolloin Jeesus kutsui hänet jättämään kalastajan tehtävät. Jeesus oli juuri aiemmin kutsunut kaksi veljestä Pietarin ja Andreaan, seuraavaksi Jeesus saapui Jaakobin ja Johanneksen luo, jotka olivat korjailemassa isänsä verkkoja Galilean järven rannalla. Jeesuksen kutsun kuullessaan he jättivät välittömästi verkot ja lähtivät Jeesuksen seuraan. Siinä tapahtui vallankumouksellinen elämänmuutos.

Joh 3:16 – Rakkaus joulun taustalla

Johanneksen taltioima niin sanottu pienoisevankeliumi, Joh. 3:16, kuvaa joulun sanomaa: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.”

Kun kolmiyhteisestä Jumalasta yksi persoona tuli ihmiseksi, Jumalassa tapahtui pysyvä muutos. Siitä alkaen jumaluudessa – Pojassa – on myös ihmisyys edustettuna. Taivaassa Jumalassa on nyt jotain enemmän kuin ennen inkarnaatiota.

Jeesuksen lähettämisen perusta on rakkaus. Meidän tilanteemme syntiemme vuoksi on kauhea: me joudumme kadotukseen ikuiseksi ajaksi. Mutta juuri siksi Jumala antoi Pojan, Jeesuksen pelastajaksi. Jokainen Jeesukseen uskova pelastuu ja saa ikuisen elämän.

Jumalan työtovereina, jotta maailma uskoisi

Eikä Jumala vain anna meille ikuista elämää vaan kutsuu jokaisen työtoverikseen jakamaan sanomaa elämästä ja pelastuksesta toisille. Tämä on jokaisen uskovan suuri etuoikeus.

Kalastaja-Johanneksesta tuli teologi ja evankelista. Hän kirjoitti evankeliumin, kolme kirjettä ja Ilmestyskirjan. Johannes kirjoitti evankeliuminsa, jotta Jeesuksen elämä herättäisi uskon: ”Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden” (20:31).

Lupaus koskee minua ja sinua.

Tallinnassa

Kirje ystäville elokuu 2017

Tervehdin sinua vaimoni kotikonnuilta Etelä-Pohjanmaan Soinista. Tämän sivun kuvat on kyllä Tallinnasta, jossa kävin päiväristeilyllä muistelemassa menneitä. Kumpaankin paikkaan on hyvä mennä ottamaan etäisyyttä työn haasteista. Haluan kuitenkin kirjoittaa tämän kirjeen sinulle. Kiitos yhteydenotoista viime kirjeen jälkeen sekä taloudellisesta tuesta työlleni. Molemmat ovat minulle tärkeitä.

Kansanlähetyksessä uudistamme ystäväkirjeiden lähettämistä. Tämä kirje tulee nyt toisen kerran uuden järjestelmämme kautta. Kokoamme palautetta, arvioimme, teemme vähemmällä enemmän ja haluamme palvella sekä työmme ystäviä että omia ystäviämme. Tämänkin kirjeen saajiin kuuluu sukulaisia ja ystäviä vuosikymmenten varrella. Tervetuloa myös uudet kirjeen saajat!

Näemme vaivaa koska uskomme

Apostoli Paavali kirjoitti Timoteukselle näkevänsä vaivaaa, koska uskoo elävään Jumalaan (1. Tim. 4:10). Olen ollut hengellisessä työssä yli 30 vuotta. Ensin vuosia vapaaehtoisena vaivannäkijänä sitten palkattuna kotimaassa sekä Virossa ja Saksassa. Olen iloinen näistä vuosista, joihin mahtuu suuri kirjo elämän eri värejä.

En voi kehua ansioillani, mutta kyllä sillä, että Jumala on kaiken keskellä ollut hyvä. Mieleeni tulee toisen vuosisadan marttyyri, Smyrnan (nykyinen Izmir) piispa Polykarpos, joka vangittiin ja pyydettiin kieltämään kristinusko. Polykarpos sanoi: ”Jo kahdeksankymmentä kuusi vuotta olen häntä palvellut, eikä hän ole tehnyt minulle mitään pahaa. Kuinka voisin pilkata kuningastani, joka on minut pelastanut?”

Minulle ei ole kertynyt noin paljoa vuosia, mutta annan saman tunnustuksen: Hän ei ole tehnyt minulle mitään pahaa. Hän on pelastanut minut ja kutsunut palvelukseensa. Molemmat ovat suurta armoa!

Työn saralta

Olin Kansanlähetyspäivien johtaja, joka aiheutti sen, etten ehtinyt kulkea paljoa juhlakentällä tapaamassa tuttuja. Hengelliseen antiin olen palannut vielä muutamaan otteeseen äänitteiden parissa. Osuvaa sanaa!

Elokuun alussa kotimaassa olevat lähetystyöntekijämme kokoontuivat Lähettipäiville. Lähettien tapaamiset toivat iloa, mutta samalla kevyesti kouristavan tunteen, että olisi hienoa olla heidän joukossaan. Työtä maailmalla on paljon.

Hallinnon osalta saimme viime viikolla valmiiksi toimintasuunnitelman ja talousarvion. Olemme muiden kristillisten järjestöjen kanssa samassa tilanteessa. Teemme paljon vähillä resursseilla ja varoilla.

Osallistuin Lahdessa Evankelistojen yhteyspäiville kuten viitenä aikaisempanakin vuotena. Osallistun viidestä syystä: 1. Siellä aina innostuu! 2. Tapaan ystäviä. 3. Se vahvistaa eri kirkosta tulevien kristittyjen yhteyttä. 4. Keskitytään ytimeen – Jeesukseen. 5. Muistutetaan kirkon tehtävästä julistaa evankeliumia.

Kiitos sinulle

Ystäväni Leif Nummela sanoi kerran, että hänen unelma-ammattinsa olisi se, että pankki palkkaisi hänet kiertämään ovelta ovelle kertomaan ihmisille, että heidän velkansa on annettu anteeksi. Mikä on parasta, mitä sinä olet saanut? Mikä on parasta mitä voit antaa? Mitä Jeesus on antanut? Hän on antanut minulle elämän tarkoituksen ja päämäärään tässä sekavassa maailmassa. Hän on antanut kaikki syntini anteeksi ja pelastanut minut kadotuksen tieltä taivaaseen. Kun tämä on parasta, mitä minä olemme lahjaksi saanut, eikö se silloin ole myös parasta, mitä voin jakaa eteenpäin. Meillä on paljon annettavaa tälle maailmalle!

Ole siunattu ja siunaukseksi, jotta taivassa olisi kerran mahdollisimman paljon kansaa! Kiitos myös rukouksistasi ja tuestasi!

Rakkaudella
Mika Tuovinen


Kylpylämatka Pärnuun

Jos haluat Pärnun kylpylämatkalle Viroa tuntevan ja sen kieltä hallitsevan oppaan
johdolla, niin nyt sellainen olisi mahdollista! Järjestän piirijohtaja Ari Malmin kanssa kylpylämatkan Pärnuun 26.11.-1.12.2017. Hinta 345 euroa. Lisätietoja netistä.

Rukousaiheita

”Kehotan ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta, jotta saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää, kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti” (1. Tim. 2:1-2).

Kiitosaiheita

Pyysin edellisessä kirjeessä erityisesti rukousta Kansanlähetyspäivien puolesta. Päivät sujuivat hyvin ja sääkin suosi! Kiitos!

Kiitos Jumalalle kirkoista, seurakunnista ja suuresta määrästä hengellisiä kesäjuhlia!

Tervetuloa mukaan

Voit tilata Mikan ystäväkirjeen postitse tai sähköpostiisi. Työssä tarvitaan antajia, rukoilijoita ja näyn levittäjiä. Tästä löydät tietoja suuressamukana.fi -sivulta.

Evankelistojen yhteyspäivät

Sananjulistajan missio ja passio

Pappi vieraili kuuluisan näyttelijän luona ja kysyi: ”Miten on mahdollista, että sinä keräät suuret kuulijajoukot, ja minun luokseni tulee väkeä vähemmän. Sinä saarnaat kuviteltua kertomusta, minä jumalallista totuutta.” Näyttelijän vastasi: ”Minä kerron fiktion totuutena, sinä esität totuuden fiktiona.”

Eräs maamme eturivin evankelista kertoi, että tärkeintä evankeliumin työssä on intohimon, passion, säilyttäminen. Sanankuulijalla on oikeus saada eteensä levännyt, asiaansa uskova ja siitä innostunut sananselittäjä. Kuulija huomaa, onko julistaja sanojensa takana.

Miksi tämä vakuuttuneisuus on vaikeaa?

Joku julistaja kokee Raamatun väitteet uskomattoman suuriksi. Miten kerron Jumalasta, joka kykenee ihan oikeasti puhumaan ja huolehtimaan, että tämä puhe on säilynyt Raamatussa? Tai siitä, että historia kulkee kohti tuomiota, jossa muodostuu kadotettujen ja pelastettujen joukko? Ehkä puhuja ei halua asettua toisten yläpuolelle. Hän pelkää tuoda varmoja väitteitä Jumalasta, jottei pitäisi itseään muita parempana ja jotain löytäneenä. Sehän voitaisiin  tulkita tuomitsemiseksi ja nykyajan kuolemansynniksi.

Joku häpeää Raamatun sanomaa. Raamatun ja kristillisen uskon ydinkohdat ei hänen mielestään sovi nykyaikaan. Houkutuksena on editoida Jumalasta oman mielen mukainen ja tilanteen mukaan ajantasaistettava epäjumalankuvaversio, jota julistetaan peukuttavalle kansalle.

Puhujalla vaarana on sanoman tislaaminen kuulijalle soveltuvaksi. Onhan kristillinen sanoma parannuksesta, pelastuksesta ja Jumalan tahdon mukaisesta elämäntavasta radikaali. Saarnatuoli muuttuu tislaamoksi, jossa kääntymyskehotus, helvetti, Jumalan viha, Jeesuksen ainutlaatuisuus suodatetaan ettei se pääse kansalle asti. Sanomasta poistetaan yleisen mielipiteen vastaiset ainesosat. Turmeltu sanoma käy unilääkkeeksi.

On ihan luonnollista, että julistaja pohtii, onko Raamattu todella Jumalan sanaa ihmisille vai joidenkin ihmisten ajatuksia mahdollisesta jumalasta. Eri teologisilta viiteryhmiltä saa vaihtelevia vastauksia. Vastauksista riippuu sanomamme ja työmme päämäärä. Ja se kannattaako vaihtaa hommia. Seuraavassa erään aikamme tunnetun kristityn kokemus.

Billy Graham: Otin Raamatun auktoriteetin vastaan uskossa

Evankelista Billy Graham kertoi epäilyistään Raamatun äärellä. Hänelle osoitettiin ristiriitaisuuksia ja Raamatun jumalakuvan sopimattomuutta nykyaikaan. Graham koki epäilystensä keskellä saarnoistaan puuttuvan yliluonnollisen voiman. Hän kävi taistelua Raamatun luotettavuudesta. Hän lähti epäilystensä kanssa rukoilemaan ja polvistui avoimen Raamattunsa kanssa: ”Herra, tässä kirjassa on monia asioita, joita en ymmärrä. Mutta olet sanonut, että ”Vanhurskas elää uskosta”. Kaiken mitä olen sinulta saanut, olen vastaanottanut uskossa. Tässä ja nyt, otan uskossa vastaan Raamatun sinun sananasi. Otan sen kokonaan, ilman varauksia. Kun siellä on asioita, joita en ymmärrä, en tuomitse kirjaa vaan odotan lisää valoa. Jos tämä on tahtosi mukaista, anna minun saarnata sanaasi auktoriteetilla ja anna auktoriteetin vakuuttaa minut synnistä ja anna minun johtaa syntisiä pelastajan luokse.”

Kuusi viikkoa tämän jälkeen vuonna 1949 Billy Graham aloitti historian kirjoihin jääneen Los Angelesin kokoussarjan. Hän sanoi, että kokoussarjan aikana hän löysi salaisuuden, joka muutti hänen tehtävänsä evankelistana: En enää yrittänyt todistella, että Raamattu on totta. Nyt saarnasin sitä uskossa kuulijakunnalle. Yhä uudelleen sanoin: ”Raamattu sanoo”. Koin olevani ääni, jonka kautta Pyhä Henki puhuu.

Evankeliumin julistaminen on välittämistä

Pappi, evankelista ja todistaja välittävät Jumalan puhetta ja siihen liittyvän henkilökohtaisen näkemyksen ja kokemuksen. Evankeliumin sanoma on tiedon välittämistä. Mutta Jumalan sana on myös uutta luova voima, joka välittää sen mistä se kertoo. Siksi evankeliumin julistus synnyttää kuulijassa uskon. Julistaja tietää tuskallisen ja samalla vapauttavan tosiasian: Minä itse en voi herättää uskoa. Se on Jumalan tehtävä.

Ihmiset eivät ole evankeliumin julistajalle aivopesun tai käännyttämisen kohde. He ovat Jumalalle rakkaita, joiden puolesta Jeesus on kuollut. Evankeliumin leviämiselle voisi tehdä hyvää hidastaa tahtia, suorittaa vähemmän, huomata ihmiset lähellämme ja välittää heistä. Ketä asuukaan naapurustossani, mitä työtoverille kuuluu, lähtisinkö kaverin kanssa jonnekin ja kutsuisin sukulaiset ja ystävät kylään? Aina ei tarvitse ottaa askeltakaan päästäkseen keskusteluyhteyteen, usein pysähdys riittää.

Passion säilyttäminen

Evankeliumin vallankumouksellinen voima ei ole puhujassa vaan sanomassa. Tämä on hyvä uutinen myös minulle. Jumalan voima ei ole kekseliäisyydessäni ja fiksuudessani vaan sanomassa Jeesuksessa. Jumalan sanat kantavat voimaa itsessään. Silti kaikkea luovuutta, lahjakkuutta ja taitoja on syytä käyttää sanoman välittämiseen. Mutta voima on Jumalan sanassa.

Tämä on lohdutus julistajalle, joka kokee syyllisyyttä ja riittämättömyyttä oman minän, ihmisten ja paholaisen syyttäessä. Hengellisen työn tekijät eivät ole supersankareita; he ovat vajavaisia kristittyjä, joille Jumala on antanut tehtävän. Myös he voivat menettää passion, intohimon. Ja silloin syyllisyys kasvaa. Muille ilosanomaa jakava voi elää passiodraamaa sydämessään.

Sananjulistajan heikkous voi kuitenkin kääntyä vahvuudeksi kuten Jeesus sanoi Paavalille: ”Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa” (2. Kor. 12:9). Tällaiseen kouluun saarnamies ei halua, mutta sinne moni viedään.

Rukoilethan meidän pappien ja sananjulistajien puolesta, ettei omaan raadollisuuteen ja tavanomaisuuteen pettyminen saisi sammutettua kutsumusta. Rukoilethan, että voisimme rakkaudellisesti kertoa uskon salaisuudesta ja kutsua ihmisiä Jumalan yhteyteen. Käsiimme ja suuhumme on annettu itseämme suurempi tehtävä.

Oikean suunnan ja asenteen säilyttämiseksi tarvitsemme Raamattua. Se on kartta ja kompassi, joka osoittaa aikamme haastavassa maastossa, missä olemme ja mihin meidän pitää mennä. Siinä on sekä julistamamme sanoma että myös Jumalan voima, joka ravitsee sananjulistajaa ja jonka tutkiminen täyttää julistajaa Hengellä.

Kansanlähetyksessä kävimme melkein vuoden kestävän  strategiatyöskentelyn, jossa uusimme mission, vision ja arvomme. Kotimaan työssämme ja lähetyskentillämme vaikuttaa vahva halu sitoutua Raamattuun ja viedä evankeliumia eteenpäin. Haluamme rohkaista uskovia Raamatun lukemiseen ja toimintaan evankeliumin puolesta. Suomessa on puhuttu paljon maalllikkoudesta, mutta tuloksena on passiivinen kirkkokansa. Jumalan sana voi saada pysyvän muutoksen aikaan, ja uusi missio kertoo ajankohtaisen tavoitteemme: ”Raamattu rakkaaksi – Evankeliumi kaikille”.

Lohduttakaa kansaani sillä sen syyllisyys on sovitettu

Jesajan kirjan toinen osa alkaa kauniilla Jumalan sanoilla, jotka ovat ajankohtaisia meillekin: ”Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani, sanoo teidän Jumalanne. Puhukaa lempeästi Jerusalemille ja kertokaa sille, että sen pakkotyö on päättynyt, että sen syyllisyys on sovitettu, sillä kaksin verroin on Herran käsi sitä kurittanut kaikista sen synneistä” (Jes. 40:1-2). Jesajan kirjassa kuuluu Jumalan tuomio ja armo.

Sananjulistajaa käsketään lohduttamaan kansaa ja kertomaan lempeästi, että vapaus on tullut ja syyllisyys sovitettu. Synneistä on hinta jo maksettu.

Raamatussa evankeliumin julistaminen on ytimeltään syntien anteeksiantamuksen julistamista.

Evankeliumi ei ole mankeli, johon työnnämme vastahakoisia ihmisiä, jotta heidät saadaan tiukkaan muottiin.

Evankeliumi on vapauttava ilosanoma siitä, että synnit saa anteeksi ja Jumalan lapseus kuuluu myös minulle.

Äsken YLE:n aamuhartaudessa Heli Karhumäki kertoi, että rippikoulu kirkasti hänelle kahden sanonnan merkitystä. Ensiksi hänen rintaansa ja otsaansa piirrettiin jo kasteessa ristinmerkki ja vakuutettiin, että Jeesus on kuollut hänen puolestaan ja hänet on kutsuttu Jeesuksen opetuslapseksi. Toinen sanonta on synninpäästön vapauttavat sanat: ”Herramme Jeesuksen Kristuksen palvelijana vakuutan sinulle, että Jumalaa antaa kaikki sinun syntisi anteeksi.” Tuossa on todella hyvä sanoma!

Leif Nummela paljasti kerran, että hänen unelma-ammattinsa olisi se, että pankki palkkaisi hänet kiertämään ovelta ovelle soittamaan ovikelloa ja kertomaan ihmisille, että heidän velkansa on annettu anteeksi. Siinä on pieni välähdys evankelistan hommasta.

Parasta pöytään!

Mikä on parasta, mitä olet saanut? Mikä on parasta mitä voit antaa?

Mitä Jeesus on minulle antanut? Hän on antanut minulle elämän tarkoituksen ja päämäärään tässä sekavassa maailmassa. Hän on antanut kaikki syntini anteeksi ja pelastanut minut kadotuksesta taivaaseen.

Jos tämä on parasta, mitä olen lahjaksi saanut, eikä silloin se ole myös parasta, mitä voin jakaa eteenpäin.

Julistamani sanoman tulee johtaa evankeliumin vapauteen ja uuteen elämään Jeesuksen kanssa seurakunnan yhteydessä. Se ei ole kutsu helppoon elämään. Dietrich Bonhoeffer sanoi, että se on kutsu kuolemaan. Jeesus kuvasi uskovan tietä ristin kantamisena ja Paavali elämän uudistamisena. Tie ei ole helppo, mutta tiedämme että sen päässä odottaa koti.

Evankelistan tie superihmisestä ihmiseksi

Joukko evankeliumin sytyttämiä lähettiläitä kokoontuu Evankelistojen yhteyspäiville Lahteen 15.-16.8.2017. Kalevi Lehtinen oli evankelistapäivien näyn takana. Lehtinen sanoi evankelistan tiestään Suomen Evankelioimiskongressissa 2004 näin:

”Tieni ihmiseksi on ollut matka pois rooleista avoimuuteen ja heikkouteen, laista ja suorituspakosta armoon ja omasta hyvyydestä syntisyyden hyväksymiseen. Se on johtanut pois johtoasemasta ja vallasta sekä väenpaljoudesta yhden ihmisen kohtaamiseen. 2000 vuotta sitten Jumala tuli ihmiseksi. Tule sinäkin!”

Siunauksen toivotukset kaikille Evankelistojen yhteyspäiville osallistuville ja heidän tukijoukoilleen! Toivottavasti tavataan sielllä! Suomi tarvitsee ilon levittäjiä.


JÄLKIKIRJOITUS

Tämän kirjoituksen artikkelikuva muistuttaa evankelista Erkki Lemisen runosta karkoittajasta ja kutsujasta. Saarnamies ja -nainen edustaa jälkimmäistä.

LINNUNPELÄTIN JA SAARNAMIES

Sateen liottama.
Tuulen pieksemä,
myrskyn repimä
linnunpelätin
seisoo keppijalassaan
mansikkamaan keskellä
suorittaen tehtäväänsä,
karkoittamista.

Turmeluksen vioittama,
pirun pieksemä,
elämän repimä
saarnamies
seisoo pöntössään
ihmisten keskellä
suorittaen tehtäväänsä,
kutsumista.

Repaleisia molemmat.
Suorina seisovat paikallaan,
kun on ryysyjen sisällä risti.

-Erkki Leminen

Billy Graham Missio Helsinki

Onnittelut Billy Graham!

Onnittelut evankelista Billy Graham!

Täytät tänään (7.11.2016) 98 vuotta. Kun olin nuori kuuluit jo silloin niiden joukkoon joita arvostan. Ainakin kolme asiaa on ollut sinulle tärkeää:

  1. Evankeliumin julistaminen Jeesuksesta mahdollisimman monelle ja kutsun esittäminen henkilökohtaiseen uskoon.
  2. Kristittyjen yhteys.
  3. Raamatun arvovallan korostus.

Sinulla on ollut laaja ja hedelmällinen evankelioimis- ja opetustyö. Kun olet katsonut elämääsi taaksepäin sanot katuvasi kolmea asiaa:

  • Olit liian vähän perheesi kanssa.
  • Otit vastaan liikaa puhujapyyntöjä. Olisi pitänyt opiskella enemmän ja saarnata vähemmän.
  • Et pysynyt kyllin kaukana politiikasta.

Jossain sanoit myös, että sinun olisi pitänyt rukoilla runsaammin.

Kiitos kun jaat kokemuksiasi meille nuoremmille. Toivotan sinulle Jumalan siunausta!

Ps. Kuvassa ystäväsi Kalevi Lehtinen, joka tulkkasi sinua Missio Helsingissä. Kalevi on päässyt jo kotiin!

Evankelista Kalevi Lehtinen kirjoitus

Kalevi Lehtinen: Taistelu on alkanut!

Kun Kalevi Lehtinen kirjoitti toukokuussa 2011 Uusi Tie -lehteen kolumnin ”Kovat ajat”, muistan ajatelleeni, että nyt tunnettu evankelista avaa sydämestään sellaisia tuntoja, joita hän ei tavallisesti puheissaan ota kantaa.

Lehtinen aloittaa kolumninsa näin:

”Nuoruuteni virsikirjassa oli osasto Kovat ajat. Uudessa virsikirjassa sitä ei ole. Tekee mieli suositella sen palauttamista, sillä Kristuksen seurakunnalla ja erityisesti luterilaisella kansankirkollamme ovat nyt kovat ajat.

En muista elämästäni enkä edes Suomen historiasta aikaa,  jolloin media ja yleinen mielipide olisivat suhtautuneet Kristuksen seuraamiseen, Raamattuun, uskoontuloon, seksiin, avioliittoon, luomiseen ja evankeliumin totuusarvoon niin nurjasti kuin tänään. Taistelu on alkanut!”

Lehtisen mukaan näkymätön, hajuton ja mauton kristillisyys hyväksytään. Mutta jos väitämme, että ”Jeesus on totta, syttyy sota”.

”Kun kerrot todella uskovasi, että Jeesus sovitti meidät Jumalan kanssa ja jokainen, joka uskoo häneen, pääsee taivaaseen, huomaat olevasi äärifundamentalisti. Puhumattakaan siitä, että hänen kuolleista nousemisensa ja taivaseen astumisensa olisi historiallinen fakta, jonka varaan voi rakentaa elämänsä ja maailmankatsomuksensa!”

Mitä tällaisessa tilanteessa kristityn tulee tehdä. Lehtinen kyselee:

  • Mennä paniikkiin ja paeta? Ei!
  • Mukautua? Ei!
  • Eristäytyä ghettoon? Ei!
  • Taistella väkivallan avulla? Ei!
  • Juonitella kulissien takana? Ei!

Lehtinen toteaa tilanteestamme:

”Itse asiassa tämä on jokseenkin normaali Kristuksen seurakunnan tilanne maailmassa. Nyt ei meillä sentään vangita, ruoskita tai tapeta Jeesuksen tähden.”

Evankelistana Kalevi Lehtinen näkee tällaisessa tilantessa yhden tien eteenpäin: Kristuksen evankeliumi.

Lehtinen kutsuu seuraamaan Jeesuksen esimerkkiä, joka pani likoon kaikkensa.  Myös Paavali on esikuvana meille: hänelle tärkeintä oli julistaa evankeliumia Jumalan armosta.

Tässä viimeiseksi jääneessä Uusi Tie -lehden kolumnissaan Kalevi Lehtinen lainaa Paavalin sanoja, jotka mielestäni sopivat myös Kaleviin:

”Eloon jäääämiseni ei minulle kuitenkaan merkitse mitään sen rinnalla, että pääsen matkani päähän ja saatan loppuun Herralta Jeesukselta saamani palvelutehtävän: julistaa evankeliumia Jumalan armosta.” (Ap.t. 20:24).

Kalevi Lehtinen kuoli kaksi kuukautta kolumin ilmestymisen jälkeen heinäkuussa 2011. Meillä taistelu evankeliumin ja uskon puolesta jatkuu. Miten? Sekä hyvinä että pahoina aikoina kirkon ja kristittyjen tehtävä on opettaa Raamattua ja julistaa ainutlaatuista evankeliumia Jeesuksesta.


 

Pixabay_OthnielALV_interlocking-hands-769472

Kristittynä lopun aikana (2. Tim. 3:1-4:8)

Kristittynä eläminen lopun aikoina

– 5 Raamattuavain radio-ohjelma tammikuussa 2016 Radio Dein kautta.

1. Vaikeita aikoja

Raamatun kuvaukset lopun ajoista pelottavat monia. Joidenkin raamatunselittäjien kuvaukset pelottavat vielä enemmän. Iho nousee kananlihalle ja pohdin, miten minun käy. Kestääkö uskoni? Teenkö vääriä valintoja? Pääsenkö varmasti perille?

Kun Raamattu kertoo lopunajoista kristityille, tarkoitus ei ole pelotella kristittyjä. Lopun ajoista puhutaan rohkaisevaan sävyyn. Olemme matkalla kotiin.

Tämän viikon raamattuavaimissa käsittelen Paavalin viimeiseksi  jäänyttä kirjettä, Paavalin toista kirjettä Timoteukselle. Erityisesti haluan selvittää, mitä Paavali opettaa tässä kirjeessä lopun ajoista ja siitä, miten kristityn tulee elää Jeesuksen ylösnousemuksen ja paluun välisenä aikana eli lopun aikoina.

Paavali käsittelee lopun aikoja tai kuten hän itse sanoo ”viimeisiä päiviä” kolmannen luvun alusta neljännen luvun kahdeksanteen jakeeseen. Poimin näistä jakeista viisi teemaa meille rohkaisuksi.

Juuri niin, rohkaisuksi! Uusi testamentti puhuessaan kristityille rohkaisee ja antaa toivoa. Lopun ajoista puhuminen ei ole pelottelua. Tosin niille, jotka eivät usko kolmiyhteiseen Jumalaan, lopun aikojen kuvaus ei ole rohkaisusi vaan todistukseksi ja kuvaukseksi heitä lähestyvästä Jumalan vihasta ja ikuisesta kadotuksesta. Lue loppuun

Pixabay_cattu_lifebuoy-967474

Herätysjulistuksen esteitä nykyaikana

Norjalainen professori Carl Fredrik Wislöff (1908-2004) käsittelee kirjassaan Kaikki eivät pääse taivaaseen (Uusi Tie 2005) luterilaista herätyskristillisyyttä. Kirjan alkuperäisnimi norjaksi on Gjør en evangelists gjerning (Tee evankelistan työ).

Kirjassa on kuusi lukua:

  1. Herätysjulistuksen esteitä.
  2. Opetus kasteesta.
  3. Laki ja evankeliumi julistuksessa.
  4. Julistuksen tulee olla raamatullista – mitä se tarkoittaa?
  5. Julistuksen tulee olla ajankohtaista.
  6. Pietismin haaste.

Tässä nostan joitakin asioita kirjan ensimämäisestä luvusta.

Tee evankelistan työ

Kirjan alkuperäinen nimi tulee Paavalin sanoista Timoteukselle: ”Tee evankelistan työ” (2. Tim. 4:5). Evankelistan tehtävä on julistaa evankeliumia, sanomaa Jumalan valmistamasta pelastuksesta Jeesuksessa Kristuksessa.

Kristillisen kirkon ensimmäinen herätyssaarna pidettiin Pyhän Hengen vuodattamisen jälkeen helluntaina (Apt. 2). Pietari kertoi helluntaisaarnassa uuden ajan koittaneen. Kansan täytyy katua syntejään ja kääntyä. Pietarin saarna herätti kuulijoissa synnintunnon: ”Veljet, mitä meidän pitää tehdä?” Vastaus oli: ”Antakaa pelastaa itsenne, ettette hukkuisi tämän kieroutuneen sukupolven mukana” (Apt. 2:37-40). Tähän liittyi parannuksen tekeminen ja kaste.

Seurakunnan on vietävä evankeliumia kaikille ihmisille.  Julistukseen kuuluu kutsu kääntymykseen ja syntien anteeksiantamukseen.

5 herätyksen estettä

Wislöffin mielestä herätysjulistuksen esteitä luterilaisessa kirkossa on ainakin seuraavat viisi.

1. Kasteen yksipuoleinen korostaminen

Luterilaisessa kirkossa sakramentit ovat tärkeitä. Tähän on hyvät perusteet Raamatussa.

Ongelmaksi muodostuu kasteen korostaminen siten, ettei tilaa jää julistukselle, joka johtaa ihmisiä kääntymykseen. Jotkut saattavat pitää kastetta pelastukseen riittävänä eikä tietoista uskoa Jeesukseen tarvita. Tällaisessa opissa ei jää kääntymiskehotukselle tilaa.

Wislöff sanoo arvostavansa kastetta, mutta pitää kasteen yksipuolista korostamista vaarallisena, sillä se ”tukkii suun totiselta kääntymyksen julistamiselta”. Hän siteeraa professori Gisle Johnsonin sanoja:

”Tuskin on olemassa sopivampaa keinoa estää herätys kuin muistuttaa jatkuvasti siitä, että kaikki kastetut ovat edelleen Jumalan lapsia.”

2. Universalismi

Toinen herätysjulistuksen este opetus, jonka mukaan kaikki ihmiset pelastuvat (universalismi).

Wislöffin mukaan oppi kaikkien pelastumisesta on nyt kirkossa hyväksytympää kuin koskaan aiemmin.

Raamatun mukaan ihmisiä joutuu kadotukseen. Tämä on myös selvä luterilaisen kirkon oppi. Pelastus voidaan saada vain kääntymällä ja uskomalla Jeesukseen.

Jos harhaoppi kaikkien pelastumisesta leviää julistajien ja pappien keskellä, silloin heiltä on turha odottaa raamatullista kutsua kääntymykseen ja uskoon.

3. Herätykset, joista puuttuu ristin tunnusmerkki

Martti Luther kuuli Wartburgissa olleessaan (1522), että kotikaupungissa Wittenbergissä on syntynyt merkillinen herätys. Wittenbergiin oli tullut uuden sanoman saarnaajia, jotka korostivat lupauksia hengellistä voimasta, rauhasta ja ilosta.

Luther ei innostunut sanomasta, sillä siinä ei ollut ristin tunnusmerkkiä:

”Todelliseen kristillisyyteen kuuluu aina myös ahdistukset, hengellinen hätä ja taistelu.”

Wislöff kuvaa aikaamme:

”Meidänkin aikanamme on ilmaantunut maineikkaita julistajia, joilla on esittää suuria lupauksia siitä, mitä Jumalalla on annettavanaan. Ilo, rauha, menestys – kaikki, mitä ihminen vain voi toivoa, on sidottu näihin luvattuihin erityiskokemuksiin.”

Wislöffin mukaan uudet julistajat eroavat vanhoista herätyssaarnaajista, jotka olivat julistuksessaan paljon radikaalimpia. He halusivat tietää, ovatko kuulijat jo kääntyneet ja selvittäneet Jumalan kanssa syntinsä. Sitten he julistivat syntien anteeksiantamusta Jeesuksen sovituskuoleman tähden niille syntisille, jotka ymmärsivät kadotetun tilansa.

”Raamatullinen herätys on jotain, joka tapahtuu kadotetuille syntisille, jotka tarvitsevat pelastusta ikuisesta kadotuksesta. Pelastus on siinä, että synnit annetaan anteeksi ja syntinen pestään Jeesuksen veressä – ja nostetaan uuteen elämään Hengen voimassa.”

4. Väärä optimismi

Herätysjulistuksen esteenä on myös väärä optimismi ihmisen hyvyydestä.

Luterilaisen opin mukaan kaikki ihmiset syntyvät ilman jumalanpelkoa. Tämä perisynti on todellinen synti, josta pitää pelastua syntien anteeksiantamuksen kautta.

”Uskonpuhdistuksen kirkot olivat vakuuttuneita siitä, että ihminen syntyy syntisenä ja Jumalan vihan alaisena. Mutta teologia on kulkenut kauas tämän tunnustamisestea. Ihmiskunta on tehnyt niin suuria edistysaskeleita kaikilla elämän osa-alueilla, emme kai sentään voi olla täysin pahoja?”

Pappi, joka sitoutuu oppiin ihmisten syntisyydestä ja sen seurauksista, kutsuu ihmisiä pelastukseen. Hän haluaa pelastaa ihmisiä ikuisesta kadotuksesta.

Pappi, joka ei usko tähän, ei todennäköisesti koskaan mainitse Raamatun ja luterilaisen opin radikaalia näkemystä synnistä ja helvetistä eikä kehota ihmisiä kääntymykseen ja pelastukseen.

5. Raamatun auktoriteetin kieltäminen

Mistä edellä olevat herätysjulistuksen esteet johtuvat?

”Vastaus on melko selvästi seuraava: ihmiset eivät usko Raamatun olevan Jumalan Sanaa, joka annettiin profeetoille ja apostoleille Pyhän Hengen inspiraation kautta. He eivät usko, että Jumalan pyhät mieheeet puhuivat Pyhän Hengen johtamina (1. Piet. 1:21)”. ”Profeettoja ja apostoleja ei pidetä Jumalan viestintuojina; he ovat vain hengellisiä ajattelijoita, joiden kanssa luonnollisesti voi olla myös eri mieltä.”

Wislöff kehottaa kristikansaa rukoilemaan Jumalaa, että hän loisi uskovien sydämeen vakuuttuneisuuden Raamatun erehtymättömyydestä. Tarvitsemme teologeja, joka muistuttavat Raamatun auktoriteetista.

Wislöff mainitsee nämä viisi asiaa herätyksen ja julistuksen esteinä ajassamme. Herätys on aina Pyhän Hengen työtä, jossa ihmisten omattunnot heräävät niin, että alkavat etsiä pelastusta.

Siinä on herätyksen todellinen tuntomerkki.

*Suorat lainaukset Wislöffin kirjasta.