Avainsana-arkisto: evankeliumi

Kansanlähetyksen vuosikertomus

Lähetysjohtajan sydämeltä (vuosiraportti 2018)

VUOSI 2018 oli lähetystyömme juhlavuosi. Ensimmäiset lähetystyöntekijämme lähtivät matkaan 50 vuotta sitten Japaniin, Etiopiaan ja Keski-Aasiaan. Katsomme kiitollisina menneisiin vuosiin näillä hyvin erilaisilla työalueilla. Sitoudumme vieläkin lähetystyöhön, sillä tiedostamme, että maailmassa on satoja miljoonia ihmisiä, jotka eivät ole koskaan kuulleet sanomaa Jeesuksesta Kristuksesta. Uskomme, että Jeesus Kristus on ainutlaatuinen ja ainoa tie Jumalan yhteyteen.

Kotimaan työstä

Kotimaassa vietimme useiden piirijärjestöjen 50-vuotisjuhlia. Kansanlähetyksen varsinainen ruohonjuuritason toiminta tapahtuu 17 piirijärjestömme kautta. Ne huolehtivat omalta osaltaan alueensa evankelioimisesta, raamatunopetuksesta, lähetysnäyn lisäämisestä ja uskovien vahvistamisesta. Piirijärjestöt pitävät yhteyttä seurakuntiin. Vietimme Kansanlähetyspäiviä jo kolmannen kerran peräkkäin Ryttylässä.

Yhteistyötä

Toimintavuoden aikana yhteydenpito vahvistui kolmen niin sanotun viidesläisen järjestön, Suomen Raamattuopiston, Lähetysyhdistys Kylväjän ja Opiskelija- ja koululaislähetyksen kanssa. Järjestimme toukokuussa ensimmäisen yhteisen työntekijäpäivän. Tulemme vahvistamaan yhteyttä edelleenkin itsenäisinä järjestöinä, mutta yhdessä kulkien aikamme haasteissa.

Muutoksia hallinnossa

Keskustoimistolla toimintavuotta kuvasi muutos. Uudistimme taloushallinnon, it-hallinnon ja henkilöstöhallinnon ohjelmia sekä talousarvion laatimisen ja seuraamisen järjestelmää. Vahvistimme varainhankinnan osaamista. Muutimme johtamisen rakennetta. Lakkautimme laajan kotimaisen ja ulkomaisen työn osaston sekä taloustoimiston ja lähetysjohtajan toimiston muodostamalla neljä osastoa: ulkomaantyönosasto, kotimaantyönosasto, hallinto-osasto ja viestintäosasto.

Kirkossa

Toimintavuonna oli seurakuntavaalit, joissa arvioiden mukaan sekä niin sanotut liberaalit että konservatiivit vahvistivat asemaansa. Kirkossa keskusteltiin paljon avioliitosta. Opetuksessamme sitouduimme kirkon nykyiseen avioliittoon miehen ja naisen välisenä liittona. Allekirjoitimme Suomen ev.lut. kirkon kanssa uudistetun perussopimuksen lähetystyöstä.

Työnäkymme

Työssämme edellisenä vuonna käyttöön otettu uusi visiomme “Raamattu rakkaaksi ja evankeliumi kaikille” sai hyvän vastaanoton. Haluamme lukea ja opettaa Raamattua sekä toimia sen mukaisesti työssämme. Uskomme, että Jumalan ilmoitettuun tahtoon sitoutuminen tuo lopulta työlle siunauksen ja merkityksen. Evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta sitoo yhteen evankelioimis- ja lähetysnäkymme. Työn tarkoituksena on, että mahdollisimman moni ottaisi Jeesuksen vastaan pelastajanaan ja eläisi hänen yhteydessään.

Kiitos!

Tämä vuosiraportti kertoo osan vuoden 2018 aikana tehdystä työstä. Olen kiitollinen yhteistyökumppaneillemme Suomen ev.lut. kirkossa ja seurakunnissa. Kiitos piirijärjestöillemme ja vastuuryhmille, rukoilijoille, työn tukijoille sekä työntekijöillemme piireissä, keskustoimistolla, Kansanlähetysopistolla ja ulkomailla. Tärkeimpänä kiitoksen kohteena on Herra: “Ylistä Herraa, minun sie luni, ja kaikki mitä minussa on…älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt” (Ps. 103).

Mika Tuovinen, lähetysjohtaja


Teksi on julkaistu Kansanlähetyksen vuosiraportissa 2018. Otsikot, lihavoinnit ja kursiivit lisätty.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Eskatologia Jeesuksen paluu ja kristillinen elämä - 2 timoteuskirje

Elämää lopun aikana (2. Tim.)

Lopun ajoilla voidaan tarkoittaa ainakin kahta ajanjaksoa: Jeesuksen Kristuksen taivaaseenastumisen ja hänen paluunsa ja viimeisen tuomion välistä aikaa. Sillä voidaan tarkoittaa myös ajanjaksoa juuri ennen Jeesuksen paluuta. 

Tänään (31.8.2019) Valtimolla puhuin kolmen Kansanlähetyspiirin vastuunkantajien tapahtumassa kristityn elämäntavasta lopun aikana. Mukana oli noin 70 henkeä Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan sekä Kainuun Kansanlähetyspiireistä. Pohjatekstinä oli Paavalin toinen kirje Timoteukselle. Tässä joitakin poimintoja opetuksistani.

*Paavalille oli tärkeää, että hänen työtoverillaan ja toisillakin on henkilökohtainen usko Jeesukseen.  ”Kiitän Jumalaa, kun muistan sen vilpittömän uskon, joka sinulla on ja joka ensin oli isoäidilläsi Looiksella ja äidilläsi Eunikella. Olen varma, että se on myös sinulla” (1:5). Koko kirkon toiminta tähtää uskon syntymiseen ja sen säilyttämiseen loppuun asti.

*Kaiken keskellä on tärkeää pitäytyä evankeliumiin Jeesuksesta. Jumala on pelastanut meidät evankeliumin kautta. Evankeliumi ei ollut Jumalan hätävara syntiinlankeemuksen vuoksi vaan se on suunniteltu jo ”ennen ikuisia aikoja” ja tuotu julki Jeesuksessa (1:9-10).

*Lopun aikana on keskityttävä evankeliumin julistamiseen varustamalla koko Jumalan kansa evankeliumin kuluttajasta sen kuuluttajaksi. Paavali esittää moninkertaistumisen periaatteen (2:2): Paavali opetti Timoteusta, käski Timoteuksen opettaa luotettavia miehiä, jotka voivat sitten opettaa muitakin. Tässä on neljän sukupolven hengellinen moninkertaistumisen periaate. 

*Lopun aikana pyri pyhyyteen. ”Pysy erossa epäpyhistä ja tyhjistä puheista, sillä niiden puhujat menevät jumalattomuudessa yhä pitemmälle” (2:16). ”Luopukoon vääryydestä jokainen, joka mainitsee Herran nimen.”(2:19).  Paavali kehottaa uskovia puhdistumaan väärästä, jotta hänestä tulisi astia arvokkaaseen käyttöön (2:21).

*Lopun aikana ihmiskunnan tilanne pahenee ja ihmiset muuttuvat julmemmiksi. Paavalilla on pitkä kuvaus ihmisen pahuudesta (3:1-9). Älä sinä kuitenkaan mene mukaan tähän pahuuteen vaan pyri pyhyyteen. 

*Lopun aikana on uskonnollisuutta, jossa seurataan ulkoisia tapoja, mutta ei tunneta evankeliumin elämää ja ikuisuutta muuttavaa voimaa (3:5).

*Lopun aikana uskovat tarvitsevat esikuvia. Timoteuksen tulee ottaa Paavali esikuvaksi elämässä ja uskossa (3:10-13). Me kaikki tarvitsemme uskossamme esikuva. Mutta me voimme myös olla esikuvia toisille uskoville. Maatamme vaivaa hengellisen vanhemmuuden puute. Kristityt tarvitsevat hengellisiä isiä ja äitejä.  Ehkä tässä on kutsu sinulle, joka olet ollut jo vuosia kristittynä. Pohdi, kenelle voisit olla tukena. 

*Lopun aikana luota Jumalan sanaan. Ainoa varma uskonelämän perusta on Raamattu.  ”Koko Raamattu on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, ja se on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi vanhurskaudessa,  jotta Jumalan ihminen olisi täydellinen ja varustautunut kaikkiin hyviin tekoihin” (3:16-17). Jumalan sanan asemaa haastaa kaksi harhaa: ensinnäkin sellainen sisäisen sanan etsintä, jossa Raamattu unohdetaan tai jätetään syrjään, toiseksi sellainen teologia, joka ei hyväksy Raamattua erehtymättömän Jumalan sanana.

*Lopun aikana julista evankeliumia. Paavali sanoo syyksi tulevan tuomion. ”Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen nimessä, hänen, joka on tuomitseva elävät ja kuolleet, ja hänen ilmestymisensä ja hänen valtakuntansa kautta: julista sanaa” (4:1). 

*Lopun aikana julista ja opeta vaikka ihmiset eivät haluaisi kuulla Jumalan sanan totuutta: ”julista sanaa, astu esiin sopivaan ja sopimattomaan aikaan, nuhtele, moiti ja kehota, aina kärsivällisesti opettaen. Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee. He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja.  Mutta pysy sinä järkevänä kaikissa tilanteissa, kestä vaivat, julista evankeliumia ja hoida virkasi tehtävät” (2 Tim 4:1-5). 

*Lopun aikana kiinnitä huomiosi ja katseesi voittopalkintoon. Paavali mainitsi lopunaikojen monia ongelmia, mutta hänen katseensa on kuitenkin Jeesuksessa ja taivaallisessa voittopalkinnossa: ”Olen kilpaillut hyvän kilpailun, juoksun päättänyt ja uskon säilyttänyt. Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, oikeudenmukainen tuomari, antaa minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle vaan myös kaikille, jotka rakastavat hänen ilmestymistään. (4:7-8).

*Lopun aikana pidä huolta ystävistäsi (4:9-22). Mitä ystävillesi kuuluu? Paavali mainitsee tässä kirjeessä monta henkilöä: Deemas, Kreskeson, Titus, Luukas, Markus, Tykikos, Karpos, Aleksandros, Priska, Akvila, Onesiforoksen perhekunta, Erastos, Trofimos, Eubulos, Pudens, Linus, Klaudia. Hän tiesi, missä he ovat ja mitä heille kuuluu.  Tämä puhuttelee minua. Pidä yhteyttä uskonystäviin. 

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
lähetys seurakunnan perustehtävä

Kutsu vaativaan ja vauhdikkaaseen tehtävään

Kävin tammikuussa Floridassa Kennedy Space Centerissä. Tuolta Cape Canaveralin avaruuskeskuksesta lähtevät USAn raketit ja astronautit avaruuteen. Tarina alkoi kylmän sodan ajalta, kun Neuvostoliitto ja Yhdysvallat kilpailivat maapallon ja avaruuden herruudesta.

Presidentin kutsu suureen tehtävään

Vuonna 1962 presidentti John F. Kennedy puhui avaruuden valloituksesta ja kuuhun menemisestä. Hän kutsui kansan vaaralliseen ja suureen seikkailuun. Presidentin mukaan toimeen ei ryhdytä siksi, että tehtävä on helppo vaan koska se on vaikea. Noin 400 000 työntekijää palkattiin, parhaat ammattilaiset yritettiin saada mukaan, miljardeja dollareita kulutettiin. Tavoite on saada mies kuuhun ja samalla yliote Neuvostoliitosta, joka edellisenä vuotena oli lähettänyt Juri Gagarinin kosmokseen.

Jeesuksen Kristuksen kutsu suureen tehtävään

Johtajat ovat piirtäneet suuria näkyjä. Ja niihin on sitouduttu. Ihmisen lähettäminen kuuhun on pieni tehtävä sen rinnalla, mitä universumin Herra Jeesus Kristus antoi tehtäväksemme: Evankeliumi tulee viedä kaikille kansoille. Kirkkoina ja kristittyinä tehtävämme ei ole lähettää ihmisiä kuuhun vaan Jumalan valtakuntaan.

Raamatun mukaan ihminen on erossa Jumalasta ja matkalla kadotukseen ilman uskoa Jeesukseen. Evankeliumi on saatava kaikkien ihmisten lähelle sillä tavoin, että he voivat ottaa sen vastaan.

Vastaus kutsuun

Monet lahjoittavat varoja maailmanhistorian suurimpaan ponnistukseen evankeliumin levittämiseen. Monet rukoilevat läheistensä ja oman paikkakuntansa puolesta. Monet ovat lähtenee kauas ja antaneet tehtävän tähden myös henkensä. Jumalan valtakunta on kasvun ja eteenpäin menemisen valtakunta. Se on myös uhraamisen ja nisunjyvän tien valtakunta, jossa meidät kaikki kutsutaan kantamaan ristiä ja epäitsekkääseen elämäntapaan suuren päämäärän vuoksi. Yhdessä tehtävä tulee suoritetuksi.

Uusi sitoutuminen

Tuntuu, että kristikunnassa apatia valtaa alaa ja ilo poistuu. Samaan aikaan sitoutuminen Raamatun mukaiseen kristittynä elämiseen ja maailman evankelioimiseen vähenee. Ehkä ensimmäinen on jälkimmäisen seuraus. Ehkäpä uusi sitoutuminen rukoukseen, rakastamiseen, antamiseen, evankelioimiseen, vaikuttamiseen ja toimimiseen evankeliumin puolesta tuo motivaatiota ja iloa elämään. Voisimmeko Jumalan kunniaksi tehdä vielä enemmän? Vaivannäkö Kristuksen tähden ei ole uhraus vaan etuoikeus.

Olen mukana!

Sitoudun uudelleen Jumalalta saamaani tehtävään. Haluan elää elämäni sillä tavalla, että mahdollisimman moni oppisi tuntemaan Jeesuksen pelastajanaan ja alkaisi elää Jumalan tahdon mukaista elämää sekä tuomaan toisiakin Jumalan valtakuntaan.

Viestintäjohtajamme kysyi matkani jälkeen: Kysyitkö avaruuskeskuksen siivoojalta, miksi hän on täällä töissä? En muistanut. Tarina kertoo, että hän sanoisi: Olen lähettämässä ihmisiä avaruuteen. Jeesus viritti meille suuremman näyn.

Mika Tuovisen kirjoitus Uusi Tie -lehdessä 31.1.2019. Otsikot lisätty tähän.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Jeesuksen Kristuksen vaikutus kulttuuriin

Miten kristinusko muutti maailmaa – Elämän kunnioitus

”Kun olet Roomassa, tee niin kuin roomalaiset tekevät”. Kristityt eivät omaksuneet tätä vanhaa sanontaa. He eivät omaksuneet moraalisia arvojaan roomalaisilta. Ei pakanallisilla jumalilla ollut arvoissaan juurikaan annettavaa.

Kristittyjen arvojen pohjana oli Vanhan testamentin opetukset, jonka mukaan jokainen on luotu Jumalan kuvaksi. Elämä on arvokasta, ja sitä tulee kunnioittaa ja suojella. Alvin J. Schmidt kertoo kirjassaan How Christianity Changed the World? (Miten kristinusko muutti maailmaa?) muun muassa elämään liittyviä kristinuskon vaikutuksia kreikkalais-roomalaisessa maailmassa.

1. VASTASYNTYNEIDEN TAPPAMINEN

Kreikkalais-roomalaisessa kulttuurissa vastasyntyneiden tappaminen oli yleistä. Syynä saattoivat olla lapsen fyysiset vammat. Esimerkiksi korkeana moraalifilosofina pidetty Seneca sanoi: Me hukutamme lapset, jotka syntymässään ovat heikkoja epänormaaleja.

Lasten murhaaminen oli niin yleistä, että ennen Kristuksen syntymää kreikkalainen historioitsija syyttää väestön pienenemisestä juuri tätä lasten tappamista.

Toinen syy lapsen murhaamiseen oli sukupuoli. Tyttölapsia saatettiin tappaa rikkaissakin perheissä. Usein haluttiin, että perheessä on vain yksi tyttö. Eräässä väestönlaskennassa todettiin, että vain yhdellä prosentilla perheistä on kaksi tyttöä!

Vastasyntyneiden tappaminen on ollut yleistä muissakin kulttuureissa.

Kristityt eivät ole hyväksyneet tätä tapaa. Se sotii Jumalan käskyä ”Älä tapa” vastaan. Myös vastasyntyneet ovat Jumalan luomia ja Kristuksen lunastamia. Vähitellen kristinuskon saadessa vaikutusta lasten tappaminen kiellettiin.

2. VASTASYNTYNEIDEN HYLKÄÄMINEN

Toinen roomalainen tapa oli vastasyntyneiden hylkääminen. Siinä lapsen elämää arvostettiin vähän enemmän kuin tappamisessa. Usein vastasyntyneet vain jätettiin kuolemaan. Jossakin ei-toivotuille lapsille oli paikkoja, johon heitä voitiin viedä. Kristityt vastustivat lasten hylkäämistä. He ottivat hylättyjä lapsia koteihinsa ja adoptoivat heitä.

3. ABORTTI

Kreikkalaisroomalaisessa maailmassa abortit olivat yleisiä, jopa suositeltuja. Monille lapsettomuus oli ihanne. Sen nähtiin tuovan enemmän etuja elämässä. Kun kristinusko sai hyväksytyn aseman, abortti tuomittiin jo 300-luvun kirkolliskokouksissa. Joissakin annettiin määräys, että abortin suorittanut nainen tuli erottaa kirkosta. Tämä kertoo, miten vakavana asia nähtiin. Jotkut kristityt kuten Basilius Kesareasta (k. 379) mobilisoi kristittyjä tukemaan ja auttamaan naisia, jotka olivat tulleet toivomattaan raskaaksi. Tuohon aikaan oli olemassa kaupallisia kiltoja, jotka auttoivat aborttien teossa ja abortoituja sikiöitä myytiin kauneustuotteiksi. Abortti kiellettiin kristinuskon vaikutuksesta samaan aikaan kun lastenmurha ja lasten hylkääminen vuonna 374.

4. GLADIAATTORITAISTELUT

Rooman valtakunnassa gladiaattorikilpailut alkoivat 264 eKr. Kristinuskon saapuessa niillä oli jo kolmensadan vuoden perinne. Gladiaattorit olivat yleensä orjia, tuomittuja rikollisia tai sotavankeja. Joskus vapaat miehet ryhtyivät gladiaattoreiksi ansaitakseen rahaa tai saadakseen suosiota katselijoilta.

Gladiaattiritaistelut olivat epäsäännöllisiä ja tapahtuivat vain keisarin käskystä. Ne kestivät usein monta kuukautta. joskus päivässä oli satoja taistelijoita. Tarkoituksena tappaa toisia miekalla (gladius – miekka). Joskus gladiaattorit taistelivat villipetoja vastaan.

Kristittyjen mielestä kilpailut eivät kunnioittaneet elämää. Älä tapa -käsky koski tällaisia kisoja. Siksi kristittyjä rohkaistiin olla osallistumatta kilpailuihin. Kristitty keisari Theodosius I (378-395) lakkautti gladiaattoritaistelut Itä-Roomassa ja hänen poikansa Honorius lakkautti ne vuonna 404 Länsi-Roomassa. Sen jälkeen kun kristitty hallitsija lopetti gladiaattoritaistelut, länsimaissa ihmisiä ei ole tapettu viihdetarkoituksessa.

5. IHMISTEN UHRAAMINEN JUMALILLE

Pakanamaailmassa uhrattiin ihmisiä jumalille. Esimerkiksi Irlannissa ennen pyhän Patrickin tuloa uhrattiin sotavankeja sodan jumalille ja vastasyntyneitä sadonkorjuun jumalille. Ihmisen uhraaminen oli yleistä myös pakanallisessa Preussissa ja Liettuessa 1200 ja 1300 -luvuille saakka. Nämä tavat jatkuisivat ehkä vieläkin ilman kristinuskon vaikutusta.

Ihmisuhrit jumalille olivat yleistä myös Meksikon asteekeilla. Vangit asetettiin pyramidien portaille uhreiksi, rinta avattiin ja jokaisen vangin sydän repäistiin irti hänen vielä ollessa elävä. Uhrin veri vuosi uhrina jumalille. Iloisin mielin ruumiin osia vietiin kotiin, joista tehtiin asteekkien erityisruokia. Ihmisten syöminen oli kannibalismin seremoniallinen hetki. Samankaltaisia uhreja oli myös mayojen keskuudessa.

JEESUKSEN KRISTUKSEN EVANKELIUMI TOI MUUTOKSEN

Kristinuskon vaikutuspiirissä kasvanut ja Raamatun elämää arvostavan etiikan omaksunut pitää edellä kuvattuja asioita väärinä. Tuolloin ne olivat hyväksyttyjä. Mistä tällainen ajattelun ja toiminnan muutos johtuu? Uskon, että Jeesuksesta Kristuksesta ja kristinuskon vaikutuksesta. Raamatun ilmoituksen vaikutuksesta jokainen nähdään ainutlaatuisena ja elämä pyhänä.

Paavalin kehotus Rooman kristityille on aina ajankohtainen meillekin:

”Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla. Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä. ” (Room. 12:1-2).

Kristitty ei etsi arvojaan ”tämän maailman menosta” vaan uudistaa ajatuksiaan ja arvojaan yhteensopiviksi Jumalan tahdon kanssa, mikä on ilmoitettuna Raamatussa. Yksi Raamatusta nouseva arvo on ollut ihmiselämän kunnioitus. Kristitty voi toimia Jumalan tahdon mukaan ja pitää raamatullisia arvoja esillä vaikka yhteiskunnassa mentäisiin niistä poispäin elämää tuhoavaan suuntaan.

Evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta on muuttanut maailmaa paremmaksi. Jumalan syntymisestä ihmiseksi ja hänen opetukseltaan voi odottaakin hyvää muutosta. Kristittyinä meidän tehtävämme on antaa evankeliumin tehdä tehtävänsä eikä piilottaa sitä vakan alle. Näin on toimittava totuuden sekä oman että tulevien sukupolvien hyvinvoinnin tähden.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
joulu kirje

Lähettäjäpiirikirje 12/2018

Olen kirjoittanut tällä viikolla suuren kasan joulukortteja, jotka lähtevät rakkaudella matkaan. Ja lämmöllä ajattelen myös sinua tämän kirjeen saaja! Kiitos yhteistyöstä, tuesta ja rukouksista vuonna 2018!

Työmarkkinoilla tämä adventinaika on täyttynyt suuresti Kansanlähetyksen ensi vuoden talousarvion sekä rakenteiden ja toiminnan suunnitelusta. Huippuhetki oli päästä mukaan ja saarnata itsenäisyyspäivänä Vaasassa Suomalaisessa messussa. Toinen mielenkiintoinen juttu oli opettaa Kansanlähetysopiston Apologialinjalla kristinuskon vaikutuksesta kreikkalais- roomalaiseen kulttuuriin ensimmäisinä vuosisatoina. Kyllä Jeesuksen syntymä ja hänen seuraajiensa toiminta muutti yhteiskuntaa tuolloinkin paremmaksi paikaksi. Ihmisten arvostus ja moraali kokivat Jeesuksen opetuksen tähden nousun uudelle tasolle.

Evankelioikaa kansa evankelioimaan kansoja

Tänä vuonna olemme juhlineet Kansanlähetyksen läheystyötä. Järjestö perustettiin 1967. Ensimmäiset lähetystyöntekijät lähtivät 1968. Puolen vuosisadan aikana evankeliumia on julistettu, seurakuntia tuettu ja perustettu sekä ihmisiä autettu kymmenissä maissa. On ollut lähtijöitä ja lähettäjiä. Vieläkin moni sitoutuu vanhaan tunnussanaan ”Evankelioikaa kansa evankelioimaan kansoja!

Kansanlähetyksen työ Japanissa 50-vuotta

Lensin marraskuun lopulla Japaniin. Ensimmäinen työtehtävä oli juosta varoja Koben teologisen seminaarin hyväksi. Olin jalkavaivan tähden ollut pari kuukautta juoksematta, mutta uskalsin ottaa ensi askeleita. Sain koottua joitakin satoja euroja tulevien pappien kouluttamiseen. Kiitos sponsoreille!

Länsi-Japanin ev.lut. kirkon (tämä on yksi Japanin luterilaisista kirkoista) johtajien ja työntekijöiden kanssa iloitsimme yhteisestä työtä. Kansanlähetys on perustanut kuusi olemassaolevaa seurakuntaa. Kolme niistä sijaistsee Shikokun saarella. Pääsin käymään näissäkin. Erityisesti ilahdutti seurakuntalaisten todistukset suomalaisista lähetystyöntekijöistä, jotka olivat ohjanneet heidät pelastukseen Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta. Työntekijöidemme ja suomalaisen lähetyskansan uhrivalmius on kantanut hedelmää.

Evankeliumi tuotiin Japaniin 1500-luvulla. Alussa monet kääntyivät uskoon, mutta 1614 tuli kristinuskon kieltävä laki. Kirkot ja luostarit tuhottiin, kristittyjä pyydettiin kieltämään uskonsa, heitä kidutettiin ja surmattiin, joitakin ajettiin maanpakoon. Kristinusko oli kiellettyä ja vainottua yli 200 vuoden ajan. Vasta 1800-luvun lopulla alkoi vapaammat tuulet. Nyt kristittyjä on noin yksi prosentti japanilaisista.

Japanissa tarvitaan vieläkin työntekijöitä. Vaikka maassa on nyt ulkoinen vapaus uskoa ja tehdä työtä, monille on vaikeaa kääntyä kristityksi. Evankeliumin ymmärtäminen voi olla ongelmana, mutta kun se on ymmärretty nousee kysymys vanhojen kristinuskoon sopimattomien uskonnollis-kulttuuristen tapojen noudattaminen. Nämä ovat usein yhteisöllisiä ja siksi niistä luopuminen on vaikeaa.

Siunaukseksi kaikkialla maailmassa

Matkallani muistin nuoruuteni rukouksen. Olin lukenut kirjaa, jossa nuoret kristityt tulivat yhteen ja rukoilivat, että voisivat olla siunaukseksi pohjoisesta etelään ja idästä länteen. Nuo miehet taisivat olla Billy Graham ja Navigaattorit-järjestön perustaja Dawson Trotman. Ajattelin, että tuohan on hyvä rukous ja tein siitä omankin rukoukseni: haluan elää elämäni siten, että voisin olla siunaukseksi toisille ihmisille eikä vain omalla paikkakunnallani vaan koko Suomessa ja maailmassa. Jumala kuulee tällaisiakin rukouksia!

Paras aika vuodesta

Joulun aika on monelle parasta aikaa vuodesta. Joillekin se voi olla toki kauheintakin, sillä siihen liittyy niin paljon odotuksia täydellisestä joulun harmoniasta. Mutta joulun sanoma ei riipu meidän valmistautumisesta jouluun eikä lahjojemme määrästä. Jumala valmisteli joulun antamalla parhaan lahjansa Jeesuksen Kristuksen meidän jokaisen pelastajaksi. Minulle tämä yksi lahja on hyvän joulun perusta.

Sinullekin on syntynyt Vapahtaja, Jeesus Kristus!

Mika Tuovinen
lähetysjohtaja
Suomen Ev.lut. Kansanlähetys


Tässä on osa lähettäjäpiirikirjeestäni. Lisää tekstiä ja kuvia löytyy kirjeestä, jonka lähetän lähettäjäpiirilleni kuukausittain.

VANHAT KIRJEET. Vanhoja ystäväkirjeitäni löytyy täältä:
11/2018
10/2018
9/2018
8/2018
7/2018
6/2018
5/2018
3-4/2018
Lokakuu 2017
Syyskuu 2017
Elokuu 2017
Lokakuu 2016
Syyskuu 2016
Elokuu 2016
Maaliskuu 2016
1/2016
Joulukuu 2015
4/2015
Elokuu 2015

Liity tästä Mika Tuovisen lähettäjärenkaaseen.

Ole Kansanlähetyksen lähetysjohtaja Mika Tuovisen työtoverina. Voit rukoilla ja lahjoittaa hänen työnsä mahdollistamiseksi. Olemme kiitollisia kaikista rukouksista ja lahjoituksista! Lahjoitustiedot:
Saaja: Suomen Ev.lut. Kansanlähetys
Tilinumero: FI14 5043 1920 0034 52.
Mikan viite: 6200 34773.
Keräysluvat: sekl.fi/maksuinfo

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Anteeksiantaminen kristinusko

Anteeksiantamus

Tämä on opetukseni Radio Dein Raamattuavain -ohjelmassa Pelastuksen perussanasto, jossa käsittelen viittä kristinuskon perussanaa.

PELASTUKSEN PERUSSANASTO 5 – ANTEEKSIANTAMUS

Raamattuavaimissa olen käsitellyt neljää teemaa: sovitus, lunastus, lepytys ja vanhurskaus. Tänään tärkeänä sanana on anteeksiantamus, joka päättää tämän sarjan.

Mainitsen siitä viisi asiaa.

1. Jumalan ei ole pakko antaa anteeksi meille.

Jumala olisi aivan hyvin voinut unohtaa meidät ja antaa mennä kadotukseen. Jumalan olisi voinut heittää meidät luotaan pois niin kuin rätin tai haravoida pois kuten puusta pudonneen lehden (Jes. 64:6-7). Me emme ole mitään anteeksiantoa ansainneet Jumalalta. Olemme ansainneet tuomion ja helvetin. Piste. Jumalan ei ole pakko antaa anteeksi.

2. Jumala päätti antaa anteeksi.

Jumala ei hylännyt meitä. Hän itse valmisti tien anteeksiantoon ja pelastukseen. Hän alkoi puhua uhreista. Hän määräsi Vanhan testamentin välityksellä jumalanpalvelusjärjestelmä huipentui uhreihin. Miljoonia eläinuhreja uhrattiin Jumalan vaatimuksesta.

Kun lopullinen uhri, Jeesus Kristus tuli, tapahtui ihmeiden ihme. Kaikki maailman synnit laitettiin hänen päällensä. Kun Jeesus kuoli Golgatalla Jerusalemin temppelin 10 senttiä paksu – heidän mielestään rikkoutumaton kaikkein pyhimmän peittävä kudos – repesi ja nyt kaikkein pyhimpään, jossa kerran vuodessa uhrattiin veri uhri, oli vapaa pääsy. Juutalainen historiatieto Talmudissa kertoo neljä vuosikymmentä myöhemmin, että noin vuonna 30 Jerusalemin temppelissä uhrit menettivät voimansa. Tämä voi viitata vain Jeesuksen ristinkuolemaan.

Hän lähetti Jeesuksen. Hänen ristinkuolema ja sovintoveri julistaa Jumalan halua antaa anteeksi.

3. Anteeksiantamus on kristinuskon ydintä.

Puhe syntien anteeksiannosta on kristinuskon kirkasta ydintä.

Kaikki kristinuskossa ja kirkossa tähtää syntien anteeksiantamuksen julistamiseen. Miksi? Koska synti erottaa meidät Jumalasta. Synti tuo ikuisen kadotuksen. Synnillä ei ole vanhenemispäivää. Se pysyy ja se on syyttämässä meitä.

On yksi, jolla sen saa pois. Jumalan anteeksiantamus. Siksi tämä on kirkon sanoma. Jeesus lähetti kirkon julistamaan parannusta syntien anteeksiantamukseksi kaikille kansoille.

Ehtoollinen vakuuttaa siitä. Siinä on Jeesuksen ruumis ja veri. Meidän ja meidän syntiemme edestä annettu ja vuodatettu.

Lähetyskäskyssä kirkko ja kristityt lähetetään julistamaan parannusta syntien anteeksiantamiseksi.

Emme tiedä, miksi Jumala valitsi ihmisten pelastamiseksi tällaisen tien. Mutta sen tiedän, että moni kirkossakin häpeää tätä ja yrittää muuttaa kristinuskon sanomaa joksikin toiseksi.

Veretön kristinusko on voimaton kristinusko. Se ei ole enää kristinuskoa. Veri puhdistaa, veri pelastaa, veri varjelee. Veri tuo anteeksiannon.

Tämä on evankeliumi, jossa on Jumalan voima pelastukseen.

4. Sinun ikuisuuteesi taivaassa tai kadotuksessa on riippuvainen siitä, onko syntisi annettu anteeksi.

Sinun syntisi erottaa sinut Jumalasta. Synnit eivät häviä itsestään. Mutta niiden tunnistaminen, puolustelemisen lakkaaminen ja Jeesukseen turvautuminen pelastaa ja tuo anteeksiannon.

Taivaan ja kadotuksen ero on se, että toisessa paikassa on ne, jotka saivat syntinsä anteeksi. Toisessa on ne, jotka eivät saaneet ja kärsivät syntiensä taakkaa.

5. Meillä velvollisuus antaa anteeksi kaikille ja kaikki.

Jumala on antanut meille anteeksi. Pelastanut meidät, joiden synnit olivat kuin likainen riepu ja kuivanut lehti.

Uskossa Jeesukseen saamme kaikki anteeksi. Kaikki tarkoittaa kaikkea. Mielestämme suuret ja pienet. Julkiset ja salaiset. Tänään tehdyt ja lapsena ja nuorena tehdyt. Tieten tahtoen tehdyt ja vahingossa tehdyt. Ne, jotka olivat vain yhden kerran ja ne jotka ovat riesana jatkuvasti. Ne, joita pyydän anteeksi kerran ja ne, joita pyydän miljoona kertaa. Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä. Piste.

Tiedän, että sinua kohtaan on tehty väärin. Sinua on loukattu. Sinulle on tehty todella vääriä asioita. Ehkä kannamme sisimmän tuskia päivittäin. Asia tulee mieleen jatkuvasti. Mitä rajummasta rikkomuksesta ja meitä loukkaavasta asiasta on kyse, sitä vahvemmin se on mielessä.

Jos Jumalan rakkaus meitä kohtaan on radikaalia, niin radikaalia on myös hänen vaatimuksensa meille: Anna kaikille anteeksi! Anna anteeksi! Se on vaikea tehtävä. Mutta se on kristityn kutsumus.

Pelastuksen kalliopohja

Tämän viikon Raamattuavaimissa olen käsitellyt pelastuksemme kalliopohjaa. Sen valossa on selvää, miksi apostolien julistuksena oli Jeesuksen risti. Siellä tapahtui sovitus, jossa syntimme syyllisyys poistettiin. Siellä tapahtui lunastus, jossa meidät ostettiin Jumalan valtakuntaan. Siellä tapahtui lepytys, jossa synnistä tuleva Jumalan pyhä viha sammui.

Jeesuksen ristinkuoleman perusteella jumalatonkin vanhurskautetaan kun hän uskoo Jeesukseen. Ristinkuoleman perusteella anteeksianto on mahdollinen.

Kristinusko on Jumalan tekoja meidän puolestamme

Kaikki tämä korostaa Jumalan rakkautta. Kristinusko on Jumalan tekoja meidän puolestamme.

Me tulemme niistä osalliseksi palaamalla luojamme luokse, tekemällä parannuksen ja uskomalla Jeesukseen.

”Jos syntisi on anteeksiannettu, olet pelastettu, tuntui miltä tuntui. Jos syntisi ovat anteeksi saamatta, et ole pelastettu, mitä sitten luuletkin kokeneesi.” (Carl Fr. Wislöff)


Pelastuksen perussanasto:
1. Sovitus
2. Lunastus
3. Lepytys
4. Vanhurskaus
5. Anteeksiantamus

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Kansanlähetyspäivät 2018

Lähettäjäpiirikirje 7/2018

Tervehdys! Tässä joitakin osia kirjeestäni, jota kirjoitan säännöllisesti niille, jotka haluavat rukoilla puolestani ja/tai tehdä työtäni mahdolliseksi lahjoitusten kautta. Tässä koostetta kirjeestä 7/2018.

”Kesäloma alkoi hyvin. Rouva otti minut ensimmäisenä päivänä mukaan urheilukauppaan. Hän tarvitsi itselleen lenkkikengät. Vähän ajan päästä kassalla maksoin kaksista kengistä. Rouva ei ole kertonut, oliko kyseessä suunniteltu operaatio. Tämä tapahtui viisi päivää sitten. Nyt olen viitenä päivänä tehnyt parin tunnin kävelyretkiä helteessä. Lomalla ehtii ja jaksaa. Lomalla tajuaa, että töissä on ollut liiaksi kiirettä eikä itsestä ja toisista huolehtimiselle ole jäänyt aikaa. Loma on hyvä keksintö!”

Kerron kirjeessäni viidestä haasteesta, jotka esitin Kansanlähetyspäivillä:

1. Ole aikamme myllerrysten keskellä uskollinen Jumalan sanalle!
Uskon, että elämmme lopun aikaa, jota Jeesus kuvasi puheessaan (Matt. 24). Hän kertoi lopunajan merkeistä mullistuksista luonnossa, hämmennyksestä yhteiskunnassa ja luopumuksesta kirkossa. Yksi lopunajan merkki on innostava: Evankeliumi julistetaan kaikille kansoille ennen Jeesuksen paluuta (Matt. 24:!4). Elämme nyt juuri tällaista aikaa. ”Nyt kysytään pyhiltä kestävyyttä ja uskoa” (Ilm. 13:10).

2. Sitoudu uudelleen lähetystehtävän toteuttamiseen!
Jumala antoi meille mahtavan tehtävän: Evankeliumi Jeesuksesta viedään kaikkeen maailmaa. Sitoudu lähetystehtävän täyttämiseen. Kysy Jumalalta paikkasi, miten voit rakkauden teoin ja evankeliumia kertomalla olla mukana historian suurimmassa projektissa: Tämän maailman evankelioimisessa.

3. Ota Suomi sydämellesi!
Kaikki Suomen suuret liikkeet ovat syntyneet herätyksen vaikutuksesta. Raamattu ei missään lupaa herätyksiä, mutta Jumala antaa niitä.T odellinen herätys on aina lopulta Jumalan työtä, mutta Jumala käyttää herätyksissä inhimillisiä välikappaleita, usein yhteiskunnallista murrosta ja aina evankeliumin julistamista.

Mitä meidän on tehtävä? Rukoile läheistesi ja kansamme puolesta. Rukoile kirkkojen ja järjestöjen puolesta. Minun rukoukseni on, että kristityt yhdessä eri kirkoissa omasta traditiostaan käsin löytäisivät yhteisen innostavan vision ja strategian Suomen evankelioimiseksi. Siinä jokainen kristitty, järjestö ja kirkko voi olla mukana. Ehkä unelmoin liikaa toivoessani, että jonain päivänä Suomessa rukoilevaiset, heränneet, evankeliset, lestadiolaiset ja viidesläiset Kansanlähetyksessä, Kylväjässä. Sansassa, Opkossa, Raamattuopistolla, Kansan Raamattuseurassa ja kaikki muutkin luterilaiset lähetyshiippakuntalaiset ja muut sekä hellutailaiset, vapaakirkkoiset, ortodoksit ja katoliset, baptistit ja kaikki muut kristityt voisimme antaa yhteisen todistuksen Jeesuksesta.

4. Fokusoi hengellinen näkökykysi!
Älä kiinnitä mieltäsi uskovien tai kirkon tai järjestön vajavaisuuteen. Raamattu sanoo ” kiinnittäkää mielenne Jeesukseen.” (Hepr. 3:1). Me näemme sen, mihin katselemme. Mihin suuntaamme mielemme, se valtaa meidät. Vallatkoon meidät ja ajatuksemme Herramme Jeesus Kristus! Jos kiinnität kaiken huomiosi aikamme aaltoihin, vajoat syvyyteen. Katso Jeesukseen, joka nostaa ja kantaa ja saapuu pian takaisin.

5. Suostu rakastetuksi ja lunastetuksi!
Sinä olet Jeesukselle rakas, olet sovitettu, olet rakastettu, olet lunastettu, kalliisti ostettu ja uskossa Jeesukseen olet täysin vanhurskas. Sinun edestäsi ja syntiesi puolesta on vuodatettu maailmanhistorian kallein hinta, Jeesuksen Kristuksen pyhä veri. Älä väheksy itseäsi. Tämä on se, mitä haluan teroittaa sinulle tänään, sillä moni uskova on väsynyt, uupunut, epätietoinen, ahdistunut. Jeesus näkee sinut ja hän rakastaa sinua. Tästä sanomasta elämme itse ja tätä julistamme maailmalle.

Matkalle Turkin Kappadokiaan

Kansanlähetysopisto pyysi minua matkanjohtajaksi ensi kevään opintomatkalle Turkkiin 27.4.-4.5.2019. Nyt menemme seuduille, jossa monet eivät ole käyneet. Matkakohteina mm. Paavalin syntymäkaupunki Tarsos, Apostolien teoista tutut Antiokia ja Perge. Vietämme aikaa Kappadokiassa.

Matkan hinta 1.12. mennessä ilmoittautuneille 1190 euroa. Sisältää Finnairin suorat lennot Antalyaan, hyvät hotellit, aamiaiset, lounaat ja illalliset. Liikumme bussilla. Lisätietoja minulta sähköpostitse mika.tuovinen@sekl.fi tai puhelimella 044 5505899. (Ps. Lisämaksusta mahdollisuus Kappadokiassa kuumailmapallolentoon.)

Kaksi hyvää kehotusta

Muista kesällä kaksi Jeesuksen kehotusta:

  • ”Katsokaa taivaan lintuja.”
  • ”Katsokaa kedon kukkia.”

Pysähdy, katso ja luota Jumalan huolenpitoon. Siunauksen toivotuksin!

Mika
*
Olet tervetullut lähettäjärenkaaseeni! Silloin saat koko kirjeen sähköpostiisi tai postilaatikkoosi. Liity tätä kautta: Mika Tuovisen lähettäjärenkaaseen.

Kirjeitä
6/2018
5/2018
3-4/2018
Lokakuu 2017
Syyskuu 2017
Elokuu 2017
Lokakuu 2016
Syyskuu 2016
Elokuu 2016
Maaliskuu 2016
1/2016
Joulukuu 2015
4/2015
Elokuu 2015

Yläkuva: Mika Tuovinen puhumassa Kansanlähetyspäivillä 2018. Kuva Marjaana Perttula.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Evankelioiminen ja kristittyjen yhteys

Suloisia teitä ja onnen polkuja

Ensimmäisenä lomapäivänä suuntasin aamukahville Hämeenlinnan torille. Olihan sinne asiaakin, koska rouvan piti saada uudet lenkkarit. Lähdin makutuomariksi, ja lopulta tulimme kaupasta ulos kaksien lenkkareiden kanssa. Omissa kellertävissä tossuissa on 30 päivän vaihto-oikeus ja kävin ne heti sisäänkävelemässä.

Tänä kesänä tallustelin monilla hengellisillä juhlakentillä. Ehdin nähdä Medialähetyspäivät, Lähetyksen kesäpäivät, Sanan Suvipäivät, Juhannuskonferenssin, Kansanlähetyspäivät ja New Wine -kesätapahtuman. Jotkut vierailut jäivät ohikulkumatkalla puolen tunnin visiiteiksi; Kansanlähetyspäivillä olin koko ajan. Pikainenkin kävijä sai vatsantäytettä nopeasti Juhannuskonferenssissa ja Kansanlähetyspäivillä. Molemmissa oli myös paljon maahanmuuttajia. Lähetyksen kesäpäivillä ostin kirjoja halvalla. Medialähetyspäivillä henkilöstöjohtaja tarjosi kahvit. Sanan Suvipäivillä oli järjestetty raamattuopetusta taukojen ajaksi puolen tunnin pätkissä. New Wine -tapahtumassa rukoiltiin pienryhmissä enemmän kuin muissa yhteensä.

Kesäjuhlat rakentavat yhteyttä uskovien välillä. Näin tuttuja ja huomasin, että kaikissa juhlissa oli väkeä eri herätysliikkeistä ja kirkoista. Juhlilla huomasin erilaisia teologisia korostuksia. Luonteeltaan kesäjuhlat ovat silti ekumeenisia, kristittyjä yhdistäviä. En ole sukulaisiani – myöskään siskojani ja veljiäni Jeesuksessa – itse valinnut. Olemme syntyneet samaan perheeseen.

Juhlat ovat myös kristillistä vastakulttuuria. Aikanamme usko ja kristillinen sanoma yritetään työntää julkisuudesta periferiaan. Kesällä se ei onnistu. Kesäjuhlista kuhistaan joka vuosi. Täällä me kristityt olemme! Ja meitä on paljon!

Vielä yksi tapahtuma on kalenterissa: Evankelistojen yhteyspäivät Jyväskylässä elokuussa. En pidä itseäni kovinkaan kummoisena evankelistana. Silti menen Jyväskylään olemaan sellaisten ihmisten kanssa, jotka sytyttävät omaa sydäntäni ja joita haluan tukea. Päivät ovat muuttuneet huippuevankelistojen tapaamisesta tavallisten evankelioimisesta syttyneiden kristittyjen tapaamiseksi. Meitä yhdistää unelma hyvän sanoman laajasta jakeluverkostosta Suomessa. Siksi uskallan mennä paikalle. Uskon, että yhdessä voimme tehdä enemmän, jotta Suomi-neidon ylle laskeutuisi Kristuksen tuntemisen suloinen tuoksu. Rukoilen, että löytäisimme yhdessä Suomen evankelioimisen strategian, jossa kristityt sekä yhdessä että omissa seurakunnissaan voisivat tuoreella tavalla tavoittaa kansamme.

Lenkkareiden sisäänkävely sujui hyvin. En aio palauttaa. En aio myöskään luopua Jumalan antamasta kutsusta sitoa jalkineikseni alttius julistaa rauhan evankeliumia (Ef. 6:15). Haluan kulkea polkuja, jotka johtavat hengelliseen uudistukseen, uskon syvenemiseen, evankelioimisen vahvistumiseen ja yhteyden lisääntymiseen maassamme.


Mika Tuovisen palstakirjoitus Uusi Tie -lehdessä heinäkuussa 2018.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Krakow Poland efcx

Unelmia

Olen ollut kaksi viikkoa matkoilla. Ensin Etu-Aasiassa pohtimassa paikallisten seurakuntien tulevaisuutta, sitten SAT-7 -televisioaseman vuosikokouksessa ja juuri nyt olen Puolan Krakovassa kirkon moninkertaistumisen konferenssissa. Neljätoista päivää on tuonut paljon uusia ihmissuhteita ja tutustumista erilaisiin tapoihin tehdä työtä jälkikristillisessä Euroopassa ja islamin hallitsemassa Lähi-Idässä ja Pohjois-Afrikassa. Todella suuri joukko erilaisia ihmisiä eri maista eri kirkkokunnista erilaisin välinein rakentaa samaa Valtakuntaa. Onhan tämä jonkinlainen ihme.

Rohkeita näkyjä?

Kaikkia konferensseja on yhdistänyt evankeliumin vieminen mahdollisimman monelle. Meillä Suomessa korostetaan harvoin uskon näkökulmaa siten, että meidän pitää yrittää Jumalan kunniaksi suurempia asioita kuin mihin itse pystymme. Täällä sitä on korostettu. Ja suuria on tehty. Näkymme ja tekomme pitää olla suurempia kuin mihin omat voimamme riittävät. Muutenhan emme tarvitse Jumalaa seurakuntiemme ja järjestöjemme pyörittämiseksi.

Jotain matkallani on puuttunut. En ole kohdannut lainkaan toisten kristittyjen moittimista. Kaikki energia on laitettu haluun uudistaa kirkkoja Raamattua opettamalla, evankeliumia julistamalla ja johdattamalla ihmisiä Jeesuksen tuntemiseen. Kyllä kaikki tietävät ja näkevät vaikeat tilanteet. Raikkaana asenteena on ollut kynttilöiden sytyttäminen pimeyden kiroamisen sijaan.

Unelmana mahdollisimman moni pelastuisi

Unelmani Kansanlähetyksestä on uskovien joukko, jossa kaikki toimivat evankeliumin puolesta ihmisten pelastamiseksi ja saattamiseksi taivaaseen. Vaarana meilläkin on ajautuminen työntekijäkeskeiseen kulttuuriin, jossa työ kutistuu työntekijän voimavarojen suuruiseksi. Moninkertaistumisen periaatteen mukaan jokainen voi johdattaa toisia Jeesuksen tuntemiseen ja auttaa uusia uskovia tekemään samoin ystäviensä kanssa.

Tämä näky on avain kirkon ja järjestön kasvuun. Se kantaa hedelmää myös Etiopiassa, jossa Kansanlähetys aloitti työn 50 vuotta sitten. Mekane Yesus -kirkon lähetysjohtaja kertoi matkalla minulle kolme syytä, miksi hänen kirkkonsa on kasvanut räjähdysmäisesti: 1) Kasvu on Jumalan armoa, 2) Kaikki kristityt evankelioivat ja 3) Pyhä Henki toimii näkyvällä tavalla ihmeiden ja merkkien kautta.

Unelmana kristikansan liikkeellelähtö

Toinen unelmani koskee kristittyjen yhteistä Suomen evankelioimisen strategiaa. Millainen sen pitäisi olla meidän kylässämme, kaupungissamme tai maassamme? Lähdettäisikö tekemään tätä yhdessä?


 

Mika Tuovisen palstakirjoitus Uusi Tie -lehdessä toukokuussa 2018. Otsikot lisätty.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Mika Tuovisen kirje

Lähettäjäpiirikirje 3-4/2018

Lähettäjäpiirikirje 3-4/2018

Hyvä ystäni,

Istanbulissa – entisessä Konstantinopolissa – ajattelen sinua ystäväni. Kiireissäni maaliskuussa huomasin, etten saanut kirjettä määräaikaan mennessä valmiiksi. Nyt vuorossa on kahden kuukauden yhdistelmäkirje. Olen ollut viikon matkalla pohtimassa ja kuuntelemassa, miten evankeliumi leviää Lähi-Idän monilla alueilla uskomattoman nopeasti. Mutta ei kaikkialla.

Turkissa kristittyjä on noin 0,2 prosenttia kansasta. Evankelisten kristittyjen lukumäärä on kasvanut, mutta on silti vielä alle 10 000. Nykyisen Turkin alueelle sijoittuu Raamatun tapahtumista mm. Ilmetyskirjan seitsemän seurakuntaa, ensimmäinen lähetysseurakunta Antioikiassa, Paavalin matkat sekä monet Uuden testamentin kirjeet. Mutta maa on nykyisin kova. Rukoilethan Turkin puolesta, jotta evankeliumi voisi kaikua ja sana otettaisiin vastaan.

Seuraavalla sivulla kerron evankeliumin menestyksestä, joka tapahtuu monesti menetyksen saattamana.

Manilassa helmikuussa

Kiitos teille, jotka rukoilitte Filippiinien matkani puolesta. Osallistuin konferenssiin, jossa pohdittiin, miten vuoteen 2020 mennessä voidaan luoda 5 miljoonaa uutta seurakuntaa niiden keskelle, jotka eivät ole vielä kristittyjä. Lähtökohtana on, että maailmassa on noin 5 miljardia ei-kristittyjä. Jokaisen tuhannen ihmisen ulottuville pitäisi saada uskovien joukko, jota kutsutaan seurakunnaksi. Oli innostavaa kuulla kertomuksia Aasiasta, jossa yhteisöllisen kulttuurin keskelle syntyy helposti uskovien ryhmä seurakunta.

Kuulin kertomuksen uudesta uskoontulleesta, joku sanoi, että hänestä tuli viime viikolla kristitty ja hän on jo nyt perustanut kaksi seurakuntaa: yhden hänen todistuksestaan kääntyneille sukulaisille ja toisen kavereille.

Maailman evankelioimiseen tarvitaan suuri näky, hyvä strategia ja Jumalan voima. Strategiana tässä on jokaisen kristityn ryhtyminen työmieheksi sekä moninkertaistumisen ajatus. Kyllä suuri näky innostaa samoin kuin pieni latistaa.

Sat-7

Osallistuin kristillisen satelliititelevisioaseman vuosikokoukseen. Täälläkin oli suuri näky. Kansanlähetys on jäsenenä yli 20 vuotta sitten perustetussa asemassa, joka lähettää ohjelmaa kolmella kielellä (arabia, farsi ja turkki) ja sillä on viisi ohjelmakanava: turkin-, arabian- ja farsinkieliset kanavat sekä kaksi arabiankielistä lastenkanavaa. Televisioaseman katselijat löytyvät Pohjois-Afrikan Marokosta Iraniin asti. Tästä työstä on helppo innostua.

Etiopian Mekane Yesus -kirkon kasvu

Tapasin Etiopian Mekane Yesus -kirkon lähetysjärjestön johtajan Wondimu Mathewosin. Kirkko on kasvanut kuudessa vuosikymmenessä noin 20 000 jäsenestä 9,2 miljoonan jäsenen kirkoksi. Kysyin Wondimulta kirkon kasvun salaisuuksista Etiopiassa. Hän mainitsi seuraavat asiat:

  1. Jumalan suosio,
  2. jokainen kristitty sitoutuu kirkkoon ja vie evankeliumia eteenpäin,
  3. karismaattinen luterilaisuus.

Kirkko on aloittanut lähetystyön maansa ulkopuolella. Mielenkiintoista on nähdä, seuraako etiopialaisten omassa maassa kokema herätys mukana lähetystyöhön.

Pastori Wondimu kertoi, että muutos lähetystyön ymmärtämisessä on vaikeaa. Se mielletään valkoisen kristityn tekemäksi työksi Etiopiassa. Tämän kääntäminen siten, että etiopialainen kristitty lähtee itse tukemaan kirkkonsa ulkomailla tehtävää lähetystyötä on haaste. Mutta kun asiasta puhutaan, sydämet syttyvät.

Wondimu kertoi, että eräs köyhä maanvieljelijä sanoi: ”Minulla on vain yksi vasikka. Haluaisin antaa sen lähetystyölle.”

Toinen nainen sanoi: ”Minulla on vain yksi lammas. Haluaisin antaa tämän lampaan lähetystyölle.”

Ja eräs evankelista sanoi: ”Minulla ei ole mitään! Mutta minulla on verta suonissani. Voitteko ottaa vastaan verta lähetyksen hyväksi.”

Wondumun mukaan nyt Jumala valmistaa kirkon jäseniä lähetystehtävään, mutta ei heidän rikkautensa vuoksi vaan siksi että heidän sydämessä on halu viedä evankeliumia niille, jotka eivät ole sitä vielä kuulleet.

Heitä vielä verkot veteen!

Etusivulla olevat suurkaupungin kalastajat muistuttavat minua Jeesuksen ja Pietarin kohtaamisesta. Pietari ei ollut saanut yöllä kalaa. Vaikka Pietari kavereineen oli väsynyt ja aikaa vievä verkkojen puhdistaminen oli ehkä jo loppusuoralla, Jeesus käskee heittämään verkot veteen. Väsynyt tottelee: Sinun käskystäsi heitä vielä verkot kerran järveen. Ja kalaa tuli. Heitetään vielä verkkoja ihmismereen. Ehkä Jumala vielä nyt tuo lähellä ja kaukana olevia uskoon ja taivas täyttyy. Heitetään vieläkin verkkoja Herran käskystä!

Siunauksen toivotuksin
Mika Tuovinen

Tietoja lähettäjäkseni tulemisesta löydät suuressamukana.fi -sivulta.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa