Avainsana-arkisto: herätys

Lähetystehtävän toteuttaminen

Kaikki kansat – lähetysherätys

Puhuin Kansanlähetyksen järjestämässä Missioforumissa 27.1.2019 aiheesta ”Kaikki kansat – lähetysherätys”. Jaan pyynnöstä puhettani varten kirjoittamani ajatukset, vaikka itse puhe menikin vähän toisella tavalla. Kyseessä on siis puhe, ei esitelmä.

Jumala on kiinnostunut kansoista

Missiofoorumimme teemana on kaikki kansat. Nämä kaksi sanaa on Raamatun keskus Aabrahamista Ilmestyskirjaan. Jumala antoi Aabrahamille lupauksen: Sinun siemenessäsi kaikki kansat tulevat siunatuiksi. Me tiedämme, että tämä siemen on messiaaninen ennustus ja viittaa Jeesukseen. Tässä on lupaus. Ilmestyskirja kertoo lopputuloksen:

”Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään, ja he huusivat suurella äänellä sanoen: ”Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta” (Ilm. 7:9-10).

Kaikki kansat, sukukunnat ja kielet! Tässä on sen lähetystyön hedelmä, johon me olemme sitoutuneet ja johon saamme päivittäin uudelleen sitoutua.

Tehkää kaikki kansat opetuslapsiksi

Kaikkia kansoja ei ole vielä saavutettu. Taivaassa ei voi vielä olla ihmisiä kaikista sukukunnista. Monet kansat ovat tavoittamatta, koska ne ovat vaikeita tavoittaa. Niitä ei ole tavoitettu, koska olemme valinneet muita päämääriä.

Jumalan maailmansuunnitelma toteutuu varmasti

Lähetystyön peruslähtökohtana on, että Jumalan valtakunta tulee varmasti. Jumala on tehnyt maailmansuunnitelman, joka toteutuu. Jumalan maailmansuunnitelmassa lähetystyöllä on tärkeä tehtävä. Ja siten myös meillä jokaisella on tärkeä osa.

Jumalan valtakunnan tulemista ja Jumalan maailmanhistoriaa on esitetty monella tavalla. Minulle kaikkein puhuttelevin yksinkertaisuudessaan on ollut amerikkalaisen teologin Kevin Vanhoozerin näkemys viidestä maailmanhistorian jaksosta. Taustalla on ajatus, että Jumala on käsikirjoittanut maailman historian juonen jo etukäteen aivan kuin käsikirjoittaja kirjoittaa teatteriesityksen tai elokuvan juonen kulun. Ensin on ollut käsikirjoitus, sitten katsotaan, miten asia etenee käytännössä.

Vanhoozer hahmottaa historian jumalallisena draamana, jossa on viisi näytöstä:

  1. Luominen.
  2. Jumalan ja Israelin välinen suhde.
  3. Jeesuksen syntymä, elämä, kuolema, ylösnousemus ja taivaaseen astuminen.
  4. Kirkon ja Pyhän Hengen aikakausi.
  5. Eskhaton – loppu.

maailmanhistoria - kristinuskon näkökulma

Ikuisuudessa Isä valmistelee Pojan lähettämistä luomaansa maailmaan. Hänen tuloansa varten Jumala valitsee Aabrahamin ja Israelin kansan, jonka keskelle Jumala lähettää profeettoja kertomaan, kuka on tulossa. Jeesus sikiää Pyhästä Hengestä ja syntyy neitsyt Mariasta, elää ja kuolee syntiemme sovitukseksi. Isä herättää Pojan kuolleista ja ottaa luokseen taivaaseen. Nyt on kirkon aikakausi, jossa Pyhä Henki lähettää kirkon maailmaan julistamaan ja palvelemaan. Historian huipennus, Jeesuksen paluu, tuomio ja ikuisuus on vielä edessä.

Elämme nyt lähetyksen aikaa. Jumala kokoaa itselleen kansaa eri puolilta maailmaa.

Lähetystyöllekin on rajattu aika. Se alkoi ensimmäisenä helluntaina ja päättyy Jumalan valitsemana päivänä.

Nyt on lähetystyön aika! Se on juuri nyt! Meidän pitää sitoutua siihen nyt! Kohta on liian myöhäistä ja armonaika päättyy.

Oma kokemus lähetystyöstä ja kutsu lähetystyöhön

Lähetystyö on minulle elämänkutsumus. Tehtävät ja asuinpaikat ovat vuosien varrella vaihtuneet usein, mutta missio ei ole vaihtunut. Elämäni missio on palvella Jumalaa ja sitoutua lähetystehtävän toteuttamiseen. Kutsumukseni on se, että mahdollisimman moni löytää elämän Jeesuksessa. Kutsumukseni on haastaa Jumalan kansaa, myös sinua, sitoutumaan uudella innolla lähetystehtävän toteutumiseksi.

Kutsumuksen muotoutumisvaiheessa teini-ikäisenä luin kirjan (en enää muista, mikä kirja oli kyseessä), jossa joukko hengellisiä vaikuttajia olivat kokoontuneet Sveitsiin rukoilemaan. Vuorella he – joukossa taisi olla ainakin Navigaattoreiden perustaja Dawson Trotman ja evankelista Billy Graham – he rukoilivat, että voisivat olla siunauksena kaikissa maanosissa. Ajattelin, että tuossapa on hieno rukous. Aloin rukoilla samalla tavalla. Uskon, että se on jokaiselle kristitylle hyvä rukous, sillä Jumalan sydämellä on jokainen ihminen, kaikki kansat ja jokainen maa ja maanosa.

Jumala oli jo tuolloin antanut sydämeeni varmuuden siitä, että minun elämäntehtäväni liittyy lähetystyöhön. Kysymys oli vain siinä, missä tuota lähetystehtävää tulee toteuttaa. Tuolloin luin paljon lähetyskirjoja. Aina kun olin jonkun kirjan lukenut, ajattelin, että minäkin haluaisin olla juuri tuolla töissä.

Lähetystyön kaksi ikkunaa

Erityisesti kaksi lähetyksen ikkunaa on ollut sydämelläni yli 30 vuoden ajan. Ensinnäkin 10/40 -ikkuna. Tämä lähetysteologinen alue käsittelee alueet, joissa evankeliumia on julistettu hyvin vähän. Erityisesti islamilaisen maailman haaste on sydämelläni.

Toinen ikkuna on 40/70 -ikkuna, joka kertoo Euroopan ja Venäjän lähetyshaasteesta. Tällä alueella on evankeliumia julistettu satojen vuosien ajan, joillakin alueilla melkein 2000 vuoden ajan. Raamattu on käännetty pääkielille. Mutta kirkot menettävät vaikutustaan, evankeliumin sanoma ja Raamatun opetus hämärtyy ja suuri osa kirkon työntekijöistä sanoo, ettei usko enää Raamatun mukaisesti. Eurooppalainen kristillisyys on kriisissä.

Lähetystyö 10/40 ja 40/70 ikkunat

Nämä kaksi ikkunaa ovat tärkeitä minun kutsumuksessani. Ja koen, että Jumala kutsuu minua rukoilemaan ja toimimaan erityisesti näillä alueilla. En voi olla fyysisesti kuin yhdessä paikassa kerrallaan, mutta voin rukoilla työntekijöiden puolesta ja kansojen puolesta. Voin antaa varoja työhön. Voin levittää lähetystietoisuutta ja -innostusta.

Nämä kaksi ikkunaa (10/40 ja 40/70) ovat lähetyskutsumukseni kaksi tärkeää ikkunaa.

Suomi on lähetysherätysten maa

Suomen lähetyspanos on ollut asukaslukuun verrattuna suuri. Pidän tätä Jumalan siunauksena. Ensimmäinen tunnettu suomalainen lähetystyöntekijä löytyy 1200-luvulta Virosta. Hänen nimensä on Pietari Kaukovalta, joka toimi katolisen kirkon lähetystyöntekijänä. On luontevaa, että kirkko oli ottanut palvelukseen henkilön, joka pystyi kommunikoimaan rahvaalle. Herrnhutilainen pietistinen herätys vaikutti maassamme 1700-luvulta alkaen ja ensimmäinen luterilainen lähetystyöntekijä oli Mattias Nyberg, joka lähti 1756 Etelä-Amerikan Surinamiin. Tämä kirvesmies kuoli vain viiden kuukauden työuran jälkeen. Oliko uhraus turha? Jumala päättää sen. En usko, että se oli.

Suomen 1800-luvun kansanherätyksissä oli vahva lähetysvire. Kalajoen käräjillä 1838-1839 tuomitut saivat sakkoja seurojen pitämisestä sekä varojen keräämisestä lähetystyölle. Viisi pappia ja 70 maallikkoa tuomittiin koviin sakkoihin. He antoivat suuren uhrin evankeliumin puolesta.

Olemme täällä Kansanlähetyksen päämajassa. 1960-luvulla oli Suomessa herätyksen aikaa.

Lauantai-iltana 11.7.1964 Ylioppilaslähetys järjesti Lahdessa lähetyskokouksen nuorille. Kokous oli merkittävä uudessa lähetysinnostuksessa. Illassa yhtenä puhujana oli  Martti Haataja, Lähetysseuran Taiwanin lähetti. Puheen loppupuolella Haataja sanoi:

”Vastuu, joka sinulla tänä iltana on, on suuri, sen tähden, että sinun on lähdettävä, jos sinä tahdot Herran tiellä kulkea eteenpäin. Kyllä Herra sulun panee, kun sinä sanot, että ”tässä olen, lähetä minut”. Hän lähettää sinut joko Formosalle tai Amerikkaan tai panee sinut tuonne Taka-Hikiälle. Mutta ole Herran kädessä. Sinä vanhempi, joka et voi lähteä. Sinun tehtäväsi on rukoilla esiin ne, jotka lähtevät, uhrata, ei sitä kymmenpennistä venyttäen, niin että se tulee soikeaksi. Mikä uhri se semmoinen on? Ei sillä lailla, vaan todella uhrata. Anna kymmenyksesi Herralle. Herra on luvannut Malakian kirjassa: ”Katso minä avaan taivaan akkunat ja vuodatan sinulle siunausta ylenpalttisesti.”

Tämän jälkeen kokouksessa tapahtui yllättävä asia. Muutama vanhempi, jo opintonsa päättänyt, nousi ylös ja pari heistä käytti spontaanin puheenvuoron. He kertoivat, miten puhe oli vaikuttanut heihin, ja he olivat valmiita tottelemaan lähetyskäskyä. Tänä jälkeen alttarille tuli toista sataa nuorta.

Monet saivat tuona iltana 11.7.1964 lähetyskutsun. Tuo päivä on merkittävä suomalaisessa lähetyshistoriassa. Ilta oli tärkeä myös siksi, että pian tarvittiin uusi lähetyskanava, ja kaksi ja puoli vuotta myöhemmin syntyi Kansanlähetys.

Lähetystyö ja herätys Kansanlähetyksen alkuaikana

Lähetystyö on saanut polttoaineensa herätyksestä. Jumalan antama herätys on maassamme synnyttänyt vahvaa lähetystyötä.

Menneinä vuosisatoina ja vuosikymmeninä monet ovat sitoutuneet lähetystehtävään tosissaan.

Tarvitaan uusia soidunkantajia. Uusia lähtijöitä ja lähtijöitä.

Tarvitaan niitä, jotka yrittävät saada Jumalan kansaa liikkeelle kadotettujen vuoksi.

Ongelma maailman evankelioimisessa ei ole evankeliumissa vaan meissä. Monet kirkkomme lähetysjärjestöt ovat taloudellisissa ongelmissa.

Lähetystehtävä kirkon uudistajana – 5 asiaa

Monet rukoilevat kirkon uudistusta ja uutta hengellisen herätyksen aikaa Suomeen. Se on hyvä rukous.

Olen vakuuttunut siitä, että lähetystyöhön sitoutuminen voi olla kirkon uudistuksen väline.

Mainitsen tässä viisi asiaa, miten olemme uudistamassa kirkkoa sitoutumalla lähetykseen.

1. Lähetystyö auttaa kirkastamaan kristinuskon ydintä

Tämä ydin, sanoma kolmiyhteisestä Jumalasta, hänen persoonastaan, tahdostaan, Jeesuksen pelastustyöstä, henkilökohtaisen uskon välttämättömyydestä, kristittynä elämisestä Jumalan tahdon mukaan, Jeesuksen paluusta, tuomiosta, taivaasta ja kadotuksesta – tämä ydin – usein katoaa kaiken muun alle. Aivan kuin maailman energiatarvetta on ratkaistu keskittymällä atomin ytimeen, kirkko saa todellista ydinvoimaa kun joudumme ja saamme yhä uudelleen kaivautua kristinuskon perusteisiin. Lähetystyössä on jatkuvasti kysyttävä, mikä tekee kristinuskosta ainutlaatuisen verrattuna muihin uskontoihin ja maailmankatsomuksiin. Lähetystyöntekijöillä tulee olla vastauksia näihin. Myös lähetystyössä lähettäjinä toimivat tarvitsevat vastauksia. Yksi vastaus on se, että Jumala on vain kerran tullut ihmiseksi ja ilmoittanut Raamatussa tahtonsa. Kristinuskon ytimen löytäminen ja sen julistaminen vapauttaa voimaa ja energiaa myös lähettävälle kirkolle.

2. Lähetystyö luo yhteyttä uskovien keskelle

Maailmassa on vähintään 30 000 erilaista kirkkokuntaa. Kristityt ovat jakautuneet moniin ryhmiin ja tämä jakautuminen valitettavasti jatkuu. Mitään yhtä tai edes muutamaa maailmankirkkoa emme tänne saa. Teologisesta näkökulmasta ja Jumalan todellisuudesta katsottuna on vain yksi Jumalan kansa. Lähetystehtävä on ollut ekumeenisen liikkeen ja kristittyjen yhteyden edelläkulkija.

Maailman evankelioimisen tehtävä on niin suuri, että kristittyinä tarvitsemme toisiamme.

Yhteys – koinonia – on Jumalan tahto. Se on myös todistus maailmalle:

”Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut — että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.”

Tehtävä on niin suuri, että meidän ei pidä alkaa löydä kanssa palvelijoitamme. Minä olen luterilainen, mutta olen sitoutunut rakastamaan koko Jumalan kansaa, myös niitä, joiden kanssa olen eri mieltä uskosta ja toimintatavoista. Rakkaus ja lähetystehtävän suuruus vaatii sitä. Meidän täytyy tehdä työtä yhdessä.

3. Lähetystyö antaa mahdollisuuden Jumalan palvelemiseen

Eräs tärkeä lähetystyöhön osallistumisen tapa on antaa omista varoista Jumalalle – eli uhrata Jumalalle varoja. Kyse on todellakin uhrista.

Apostoli Paavali mainitsee kirjeissään kaksi uhria. Ensiksi hän kuvaa Jeesuksen kuolemaa meidän puolestamme ”lahjaksi, hyvältä tuoksuvaksi uhriksi Jumalalle” (Ef. 5:12). Vanhassa testamentissa uhreihin liittyi Jumalaan asti ulottuva tuoksu. Jeesuksen uhrin lisäksi Paavali kuvaa filippiläisten lahjaa Paavalille lähetystehtävän toteuttamiseksi samankaltaisin sanoin: ”Minulla on kaikkea yllin kyllin nyt, kun olen saanut Epafroditokselta teidän lähettämänne lahjan, joka on hyvältä tuoksuva, otollinen, Jumalan mielen mukainen uhri” (Fil. 4:18). Paavali kuvaa sekä Jeesuksen ainutlaatuisen lahjan että seurakuntalaisten lahjan lähetystehtävän toteuttamiseksi samankaltaisin sanoin. Kun annamme varoja lähetystyön toteuttamiseksi, se on uhrilahja Jumalalle. Antaminen on meidän jumalanpalvelustamme sekä yhteisissä kokoontumisissa että arjessamme.

Kun annamme lähetystyöhön, annatte ennen kaikkea Jumalalle. Hyväntuoksuisen uhrin. Antaminen on Jumalalle antamista. Kansanlähetyksen lähetystyöntekijöillä ja kotimaantyöntekijöillä on lähettäjärenkaat. Uutta on se, että näitä on myös kotimaantyöntekijöillä, myös minulla. Me kaikki tarvitsemme esirukoilijoita ja varoja työhön. Me tarvitsemme lähettäjiä.

Antaminen on jumalanpalvelemista. Uskon, että antaminen lähetystyölle ja kaikelle Jumalan valtakunnan työlle elävöittää kristikuntaa.

4. Lähetystyö muistuttaa vastuustamme elämässä

Lähetystyö muistuttaa Kristuksen paluusta. Jeesus sanoi:

”Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu” (Matt. 24:14).

Lähetystehtävä on eskatologinen merkki. Se muistuttaa lopusta. Siitä lopusta, jolloin me olemme Herramme edessä ja vastaamme siitä, miten olemme käyttäneet elämämme. Mihin olemme sijoittaneet aikamme, voimavaramme, rahamme? Lähetystyö muistuttaa Kristuksen paluusta, ja se taas kutsuu arvioimaan elämäntapaamme.

Lähetystyö on Jeesuksen paluun nopeuttamista.

5. Lähetystyö tuo iloa kristitylle ja kristikuntaan

Tuntuu, että kristikunnassa apatia valtaa alaa ja ilo poistuu. Samaan aikaan sitoutuminen Raamatun mukaiseen kristittynä elämiseen ja maailman evankelioimiseen vähenee. Ehkä ensimmäinen on jälkimmäisen seuraus. Ehkäpä uusi sitoutuminen rukoukseen, rakastamiseen, antamiseen, evankelioimiseen, vaikuttamiseen ja toimimiseen evankeliumin puolesta tuo motivaatiota ja iloa elämään.

Voisimmeko Jumalan kunniaksi tehdä vielä enemmän? Vaivannäkö Kristuksen tähden ei ole uhraus vaan etuoikeus.

Evankeliumi on ilosanoma ainakin kahdella tavalla. Ensinnäkin sisältönsä puolesta kun se kertoo, miten Jumala pelastaa meidät kun uskomme Jeesukseen. Toiseksi evankeliumi tuo iloa kun levitämme sitä. Johannes kirjoitti ensimmäisen kirjeensä alussa:

”Mikä on alusta ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselimme ja käsin kosketimme, siitä me puhumme: elämän Sanasta — ja elämä ilmestyi, ja me olemme nähneet sen ja todistamme siitä ja julistamme teille sen iankaikkisen elämän, joka oli Isän tykönä ja ilmestyi meille —  minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme, että teilläkin olisi yhteys meidän kanssamme; ja meillä on yhteys Isän ja hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kanssa. Ja tämän me kirjoitamme, että meidän ilomme olisi täydellinen.” (1. Joh. 1:1-4).

herätys ja lähetystyö

Kennedy Space Center -vierailu

Kävin pari viikkoa sitten Floridassa Kennedy Space Centerissä. Tuolta Cape Canaveralin avaruuskeskuksesta lähtevät USAn raketit ja astronautit avaruuteen. Tarina alkoi kylmän sodan ajalta, kun Neuvostoliitto ja Yhdysvallat kilpailivat maapallon ja avaruuden herruudesta.

Vuonna 1962 presidentti John F. Kennedy puhui avaruuden valloituksesta ja kuuhun menemisestä. Hän kutsui kansan vaaralliseen ja suureen seikkailuun. Presidentin mukaan toimeen ei ryhdytä siksi, että tehtävä on helppo vaan koska se on vaikea. Noin 400 000 työntekijää palkattiin, parhaat ammattilaiset yritettiin saada mukaan, miljardeja dollareita kulutettiin. Tavoite on saada mies kuuhun ja samalla yliote Neuvostoliitosta, joka edellisenä vuotena oli lähettänyt Juri Gagarinin kosmokseen.

(video Kennedy Moon Speech, 50 sekuntia alusta)

Johtajat ovat piirtäneet suuria näkyjä. Ja niihin on sitouduttu. Ihmisen lähettäminen kuuhun on pieni tehtävä sen rinnalla, mitä universumin Herra Jeesus Kristus antoi tehtäväksemme: Evankeliumi tulee viedä kaikille kansoille. Kirkkoina ja kristittyinä tehtävämme ei ole lähettää ihmisiä kuuhun vaan Jumalan valtakuntaan.

Raamatun mukaan ihminen on erossa Jumalasta ja matkalla kadotukseen ilman uskoa Jeesukseen. Evankeliumi on saatava kaikkien ihmisten lähelle sillä tavoin, että he voivat ottaa sen vastaan.

Oletko sinä valmis sitoutumaan uudelleen tähän tehtävään?

Rohkenetko sanoa: Jumala, missä vain minua tarvitaan, olen valmis lähtemään! Olen valmis antamaan kaikkeni sen vuoksi, että evankeliumi voi saavuttaa uusia ihmisiä! Olen valmis toimintaan! Jo riittää istuminen ja aina vain samoista asioista kuuleminen ja pään nyökyttely, nyt on aika toimia. Mitä sinä olet valmis uhraamaan Jeesuksen puolesta?

Selkeästi määrätty näky lähetyskäskyissä – lähetyskäskyt tiivistävät lähetyksen ytimen

Lähetystyöstä on hyvin monenlaisia käsityksiä.

Sekä Vanhassa että Uudesta testamentissa on monia perusteita, joiden avulla kristikunta löytää lähetystyön välttämättömyyden. Lähetystyötä voidaan perustella synnin ja pelastuksen todellisuuksien kautta, maailman hädän avulla, vastuullisuudella, auttamisella ja monilla muilla tavoin.

Olen kuitenkin kiitollinen siitä, että meillä on Jeesuksen suorat lähetyskäskyt. Ilman niitä olisi vaara, että lähetystyön alle upotetaan paljon tavaraa, joka lähetystyöhön ei kuulu.

  • Matteus korostaa kaikkien kansojen tekemistä opetuslapsiksi. Tässä kaste ja opetus on tärkeitä.
  • Markus korostaa evankeliumin julistamista kaikille luoduilla
  • Luukas korostaa syntien anteeksiantamisen julistamista ja Pyhän Hengen voimaa.
  • Johannes korostaa lähetyksen toteuttamistapaa, jossa Jeesuksen esimerkki on tärkeä.
  • Apostolien teot korostaa kaikkeen maailmaan menemistä ja Pyhän Hengen voimaa.

Raamatun lähetyskäskyt

Lähetyskäskyt auttavat pitämään lähetyksen ytimen kirkkaana!

(video – Jeesus-filmi – lähetyskäskyn osuus)

Lähetysherätys on juuri nyt!

Muutos maailman uskontotilanteessa ja lähetyksen toteuttajissa. Elämme lähetysherätyksen aikaa juuri nyt!

Hyvin pitkään kristinuskon ajateltiin olevan länsimaisen uskonto. Kristittyjen enemmistö asui Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Tällä vuosikymmenillä Afrikka ja Latinalainen-Amerikka ohittivat Euroopan kristittyjen määrässä.

Euroopassa on nyt noin 550 miljoonaa kristittyä. Lukumäärä pienenee neljällä miljoonalla eli vajaalla prosentilla vuodessa. Etelä-Amerikassa on vähän yli 600 miljoonaa kristittyä. Kasvuvauhti on noin prosentti eli 6 miljoonaa uutta kristittyä vuodessa. Afrikassa on eniten kristittyjä noin 620 miljoonaa. Kristittyjen määrä kasvaa vuodessa 17 miljoonalla eli melkein kolmella prosentilla.

Maailmassa on tällä hetkellä vahva lähetysherätys. Sen moottori ei ole Euroopassa vaan Aasiassa,

Evankeliumi menee vauhdilla eteenpäin, mutta myös väkiluku kasvaa.

Yhä vähemmän on kansoja, joiden parissa evankeliumia ei ole julistettu. Kohta kaikki kansat on saavutettu.

Nimet marmoritaululla

Tuolla (Kansanlähetyksen lähetyskeskuksen) viereisen talon kappelin seinällä meillä on neljän marttyyrin nimet marmoritaululla. Työntekijämme kuolivat palveluksessa Afganistanissa. Joitakin vuosia sitten, emme tienneet montakaan kristittyä afgaania. Nyt saamme kokea maailmanhistorian suurinta historiaa afgaanien keskuudessa. Ja me saamme olla tässä työssä mukana. Uskon, että kärsimyksellä ja herätyksellä on yhteys.

kristinusko ja martyyrius

Meillä on täällä Suomessa mahdollisuus kuulla evankeliumi monta kertaa viikossa ja jopa päivässä. Minä olen viisikymmentä yksi vuotias. Maailmassa on satoja miljoonia ihmisiä, jotka eivät ole kuulleet sanomaa Jeesuksesta Kristuksesta, kun saavuttavat tämän iän. Jos sitä koskaan saavuttavat.

On aika herätä ja sitoutua uudelleen lähetystehtävään!

Onko sinun tehtäväsi olla lähtijä vai lähettäjä?


Mitä voin tehdä?

  • Rukoile ja kysy Jumalalta paikkaasi.
  • Lue lähetystyöstä.
  • Ota yhteyttä lähetysjärjestöön. Suomen ev.lut. kirkossa on useita lähetysjärjestöjä, joista yksi on Kansanlähetys. Muilla kirkkokunnilla ja seurakunnilla on omat lähetyskanavansa.
  • Liity jonkun lähetystyöntekijän lähettäjäksi. Sitä kautta voit seurata, mitä lähetystyön arjessa tapahtuu. Kansanlähetyksen lähetystyöntekijöitä.
  • Olet tervetullut myös minun lähettäjäkseni. Kirjoitan kerran kuukaudessa kirjeen, jossa lähetystyöllä on vahva asema.
  • Ota askeleita lähetystehtävän toteuttamiseksi.
Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
herätys ja lähetystyö

Lähetystehtävä kirkon uudistajana

Monet rukoilevat kirkon uudistusta ja uutta hengellisen herätyksen aikaa Suomeen. Se on hyvä rukous.

Puheessani Kansanlähetyksen Missioforumissa 27.1.2019 mainitsin viisi asiaa, jotka voivat auttaa lähetystehtävän toteuttamisessa ja kirkon uudistumisessa.

Olen vakuuttunut siitä, että lähetystyöhön sitoutuminen voi olla kirkon uudistuksen väline. Mainitsen tässä viisi asiaa, miten olemme uudistamassa kirkkoa sitoutumalla lähetykseen.

1. Lähetystyö auttaa kirkastamaan kristinuskon ydintä.

Tämä ydin, sanoma kolmiyhteisestä Jumalasta, hänen persoonastaan, tahdostaan, Jeesuksen pelastustyöstä, henkilökohtaisen uskon välttämättömyydestä, kristittynä elämisestä Jumalan tahdon mukaan, Jeesuksen paluusta, tuomiosta, taivaasta ja kadotuksesta usein katoaa kaiken muun alle. Aivan kuin maailman energiatarvetta on ratkaistu keskittymällä atomin ytimeen, kirkko saa todellista ydinvoimaa kun joudumme ja saamme yhä uudelleen kaivautua kristinuskon perusteisiin. Lähetystyössä on jatkuvasti kysyttävä, mikä tekee kristinuskosta ainutlaatuisen verrattuna muihin uskontoihin ja maailmankatsomuksiin. Lähetystyöntekijöillä tulee olla vastauksia näihin. Myös lähetystyössä lähettäjinä toimivat tarvitsevat vastauksia. Yksi vastaus on se, että Jumala on vain kerran tullut ihmiseksi ja ilmoittanut Raamatussa tahtonsa. Kristinuskon ytimen löytäminen ja sen julistaminen vapauttaa voimaa ja energiaa myös lähettävälle kirkolle.

2. Lähetystyö luo yhteyttä uskovien keskelle.

Maailmassa on ainakin 30 000 erilaista kirkkokuntaa. Kristityt ovat jakautuneet moniin ryhmiin ja tämä jakautuminen valitettavasti jatkuu. Mitään yhtä tai edes muutamaa maailmankirkkoa emme tänne saa. Teologisesta näkökulmasta ja Jumalan todellisuudesta on vain yksi Jumalan kansa. Lähetystehtävä on ollut ekumeenisen liikkeen ja kristittyjen yhteyden edelläkulkija. Maailman evankelioimisen tehtävä on niin suuri, että kristittyinä tarvitsemme toisiamme. Yhteys – koinonia – on Jumalan tahto. Se on myös todistus maailmalle: ”Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut — että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.” Tehtävä on niin suuri, että meidän ei pidä alkaa löydä kanssapalvelijoitamme. Minä olen luterilainen, mutta olen sitoutunut rakastamaan koko Jumalan kansaa, myös niitä, joiden kanssa olen eri mieltä uskosta ja toimintatavoista. Rakkaus ja lähetystehtävän suuruus vaatii sitä. Meidän täytyy tehdä työtä yhdessä.

3. Lähetystyö antaa mahdollisuuden Jumalan palvelemiseen.

Voimme palvella Jumalaa monin tavoin. Eräs tapa on antaa varoja Jumalan valtakunnan työhön. Raamattu käyttää rahan antamista sanaa uhraaminen. Kyse on todellakin uhrista. Apostoli Paavali mainitsee kirjeissään kaksi uhria. Ensiksi Paavali kuvailee Jeesuksen kuolemaa ristillä meidän puolestamme ”lahjaksi, hyvältä tuoksuvaksi uhriksi Jumalalle” (Ef. 5:12). Vanhassa testamentissa uhreihin liittyi Jumalaan asti ulottuva tuoksu. Toinen Paavalin mainitsema uhri on filippiläisten antama rahalahja Paavalille lähetystehtävän toteuttamiseksi. Tätä rahauhria kuvaan samankaltaisin sanoin kuin Jeesuksen uhria ristillä: ”Minulla on kaikkea yllin kyllin nyt, kun olen saanut Epafroditokselta teidän lähettämänne lahjan, joka on hyvältä tuoksuva, otollinen, Jumalan mielen mukainen uhri” (Fil. 4:18). Paavali kuvaa sekä Jeesuksen ainutlaatuisen lahjan että seurakuntalaisten lahjan lähetystehtävän toteuttamiseksi samankaltaisin sanoin. Kun annamme varoja lähetystyön toteuttamiseksi, se on uhrilahja Jumalalle. Antaminen on meidän jumalanpalvelustamme sekä yhteisissä kokoontumisissa että arjessamme.

Kun annamme lähetystyöhön, annatte ennen kaikkea Jumalalle. Tämä on hyväntuoksuinen uhri. Antaminen on Jumalalle antamista. Kansanlähetyksen lähetystyöntekijöillä ja kotimaantyöntekijöillä on lähettäjärenkaat (myös minulla). Me kaikki tarvitsemme esirukoilijoita ja varoja työhön. Me tarvitsemme lähettäjiä.Antaminen on jumalanpalvelemista. Uskon, että antaminen lähetystyölle ja kaikelle Jumalan valtakunnan työlle elävöittää kristikuntaa.

4. Lähetystyö muistuttaa vastuustamme elämässä.

Lähetystyö muistuttaa Kristuksen paluusta. Jeesus sanoi: ”Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu” (Matt. 24:14). Lähetystehtävä on eskatologinen merkki, joka muistuttaa lopusta. Siitä lopusta, jolloin me olemme Herramme edessä ja vastaamme viimeisellä tuomiolla siitä, miten olemme käyttäneet elämämme. Mihin olemme sijoittaneet aikamme, voimavaramme, rahamme? Lähetystyö muistuttaa Kristuksen paluusta, ja se taas kutsuu arvioimaan elämäntapaamme. Lähetystyö on Jeesuksen paluun nopeuttamista.

5. Lähetystyö tuo iloa kristitylle ja kristikuntaan.

Aina välillä näyttää, että kristikunnassa apatia valtaa alaa ja ilo poistuu. Vähenee myös sitoutuminen maailman evankelioimiseen.  Ehkä ensimmäinen on jälkimmäisen seuraus.  Voisiko uusi sitoutuminen rukoukseen, rakastamiseen, evankelioimiseen, antamiseen, lähetykseen ja todistamiseen tuoda uutta intoa ja iloa elämään?

Evankeliumi on ilosanoma ainakin kahdella tavalla. Ensinnäkin sisältönsä puolesta kun se kertoo, miten Jumala pelastaa meidät kun uskomme Jeesukseen. Toiseksi evankeliumi tuo iloa kun levitämme sitä. Johannes kirjoitti ensimmäisen kirjeensä alussa:

”Mikä on alusta ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselimme ja käsin kosketimme, siitä me puhumme: elämän Sanasta — ja elämä ilmestyi, ja me olemme nähneet sen ja todistamme siitä ja julistamme teille sen iankaikkisen elämän, joka oli Isän tykönä ja ilmestyi meille — minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme, että teilläkin olisi yhteys meidän kanssamme; ja meillä on yhteys Isän ja hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kanssa. Ja tämän me kirjoitamme, että meidän ilomme olisi täydellinen.” (1. Joh. 1:1-4).

Tule mukaan lähetystehtävän toteuttamiseen

Lähetystyön päämäärä on se, että kaikissa kansoissa ylistetään kolmiyhteistä Jumalaa, Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä. Sanoma Jeesuksesta on vietävä kaikkien ulottuville ja kaikista kansoista tulee tehdä Jeesuksen opetuslapsia. Uskon ja kasteen kautta tulee perustaa seurakuntia kaikkialle.

Tähän tehtävään osallistuminen on jokaisen kristityn etuoikeus. Voit ottaa yhteyttä vaikka lähetysjärjestöihin, jotka tarvitsevat lähetystyöhön lähtijöitä ja lähettäjiä, jotka rukoilevat ja antavat varoja työn toteuttamiseen.

Pian lähetystyön aika päättyy. Sen hedelmä on kerrottu meille etukäteen. Tämä innostaa ainakin minua:

”Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään, ja he huusivat suurella äänellä sanoen: ”Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta” (Ilm. 7:9-10).

Tule mukaan muuttamaan maailmaa!

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
menkää kaikkeen maailmaan lähetystyö

Lähettäjäpiirikirje 1/2019

Kirjoitan kuukausittain kirjettä niille, jotka haluavat rukoilla ja/tai tukea työtäni taloudellisesti. Voit liittyä mukaan lähettäjärenkaaseen. Tässä suurin osa tammikuun 2018 kirjeestäni. Lähettäjärenkaan jäsenet saavat kaiken tekstin sisältävän kirjeen.

Tervehdys ystäväni

Vuoden 2018 kruunasi rauhallinen joulu kotona läheisten kanssa. Erityinen joululahjamme oli pitää vieraanamme vaimoni Annen veljeä, joka loukkaantui syksyllä erittäin pahasti moottoripyöräonnettomuudessa. Rukous piti hänet hengissä ja nosti jaloilleen. Läheisten läsnäolon lisäksi uskaltauduin pari kertaa avantouintiin Ryttylän Ykslammella. Uusi aluevaltaus! Vuosi alkoi Kansanlähetyksen työntekijöiden vuosittaisella kokouksella. Lähetysjohtajan työssä minulla on kaksi suurta huippuhetkeä: Ensimmäinen on Kansanlähetyspäivillä lähetystyöntekijöiden matkaan siunaaminen ja toinen on tässä työntekijäseminaarissamme työntekijöiden kiittäminen pitkästä palveluksesta. Kiitosta kunniakirjan kanssa tulee kun on ollut 10 vuotta palveluksessa ja 20 vuoden jälkeen aina viiden vuoden askelin.

Amerikan mantereella

Ystäväni Pyry Winterin kanssa olemme jo pari vuotta puhuneet, että joskus haluamme käydä Yhdysvalloissa. Marraskuussa huomasimme, että tammikuussa olisi yli viikko aikaa tällaiseen matkaan. Niinpä nyt kirjoitan teille lomamatkalta Floridasta. Juuri nyt Pyry ajaa tuossa vieressä tietä numero I-4 itään päin ja minä näpyttelen tietokonetta. Olemme nähneet ja kokeneet monenlaista. Tässä muutamia nostoja matkaltamme.

Nasa Kennedy Space Center

Olimme paikassa, josta USAn avaruusraketit nousevat ilmaan. Kuulimme presidentti John F. Kennedyn puheen vuodelta 1962. Tässä puheessa oli näky! Kennedy sanoi, että päätämme mennä kuuhun, mutta emme siksi, että se on helppoa vaan koska se on vaikeaa! Ainakin 400 000 työntekijää palkattiin toteuttamaan suurta tehtävää: Ihminen on saatava kuuhun. Taustalla on kylmän sodan taistelu maailman herruudesta, jossa avaruuden valloittaminen nähtiin tärkeänä. Kalliiksi tuo yritys tuli, mutta vahvan näky ja valtava panostus toi onnistumisen. NASAn Kennedyn avaruuskeskuksessa käynti oli kuin hengellinen kokemus. Yhdysvalloilla oli suuri tehtävä, jonka toteuttamiseen tarvittiin ensinnäkin johtajan näky. Sitten tarvittiin muiden sitoutuminen näkyyn ja kova työ. Työ vaati miljoonia työvuosia, hurjasti rahaa ja inhimillistä viisautta ja monen astronautin hengen. Kristillisen kirkon tehtävänä ei ole saattaa ihmisiä kuuhun vaan Jumalan valtakuntaan. Tämäkin vaatii meiltä sitoutumista ja uhrauksia.

Järjestöjen päämajoissa – Cru ja Wycliffe

Tapasimme pari Cru:n (entinen Campus Crusade for Christ) järjestön työntekijää. Ystävämme veivät meidät katsomaan tämän maailman suurimman lähetysjärjestön keskustoimistoa, jossa työskentelee noin 1000 ihmistä. Tutustuimme heidän kahteen työmuotoon. Ensinnäkin Global Church Movements, jonka tavoitteena on perustaa yhteistyökumppaneiden kanssa viisi miljoonaa (!) uutta seurakunta/uskovien yhteisöä vuoteen 2020 mennessä. Nyt ollaan noin parissa miljoonassa, mutta onhan tässä vielä aikaa! Toinen työmuoto on Jeesus-filmi. Kuulimme uutisia Jeesus-filmistä maailman suurimpana evankelistana. Ihan Cru:n naapurina on yhteistyökumppanimme Wycliffe-raamatunkääntäjien pääkonttori. Lähetysnäyttelyssä oli parinkymmenen käännöksen esittely. Iloitsin, että kaksi niistä oli käännöksiä, johon Kansanlähetys ja Suomen kristikansa on antanut suuren panoksen! Kiitos raamatunkäännöstyön ystäville!

Billy Graham

Olemme juuri palaamassa Tampasta Orlandoon. Tänään jumalanpalveluksen jälkeen kävimme katsomassa kahta Tampassa sijaitsevaa evankelista Billy Grahamiin liittyvää muistomerkkiä. Ensimmäinen oli joen äärellä paikassa, jossa Graham harjoitteli raamattukoulun opiskelijana saarnaamista alligaattoreille ja linnuille. Aivan vieressä on golfkentän 18. reikä, jonka viheriöllä Graham sai varmuuden kutsutaan evankeliumin julistamiseen. Toinen muistomerkki oli Tampan keskustassa paikassa, josta Grahamin varsinainen työ evankelistana kerrotaan alkaneen. Oli upeaa nähdä nämä paikat joista olen lukenut. Billy Graham oli yksi nuoruuteni innostajia. Arvostan viime vuonna taivaaseen siirtyneen evankelistan elämäntyötä vieläkin.

Huomenna alkaa matka kohti kotia. Takana on hyvä loma, jossa paljon innostavia hetkiä. Tästä on hyvä palata arkeen toteuttamaan Jumalan antamaa tehtävää. Kiitos sinulle rukoilijani ja tukijani. Meillä on hyvä Jumala ja mahtava tehtävä kertoa hyvää uutista Jeesuksesta Kristuksesta!

Herätyksen aika

Vuosi 2019 alkaa odottavin mielin. Haluan nähdä jotain suurempaa liikehdintää tai herätystä kristikansassa ja kansamme keskellä. Meidät (olen tässä mukana) kristikuntana on vallannut väsymys ja pessimismi. Koemme, että mitään erityistä ei tapahdu. Koko ajan suuri joukko ystäviämme, sukulaisiamme ja naapureitamme siirtyy ikuisuuteen ilman uskoa Jeesukseen ja valmiutta kohdata Jumala. Olemme menettämässä uskomme Jumalan mahdollisuuksiin herätyksestä. Yksi syy miksi toimin juuri herätysliikejärjestössä on se, että haluan nähdä Jumalan antaman herätyksen tulevan ja uudistavan järjestöäni, kirkkoani ja kansaani. Sieltä täältä kuuluu kertomuksia uskoontuloista ja seurakunnan uudistuksesta. Ehkä ne ovat hengen sateen alkupisaroita. Haluan nähdä enemmän. Tiedän, että herätys on aina Jumalan lahja ja ihme. Mutta niitä on usein edeltänyt Jumalan kansan rukous ja aina evankeliumin julistus.

Mika Tuovinen
lähetysjohtaja
Suomen Ev.lut. Kansanlähetys


Tässä on osa lähettäjäpiirikirjeestäni. Lisää tekstiä ja kuvia löytyy kirjeestä, jonka lähetän lähettäjäpiirilleni kuukausittain.

VANHAT KIRJEET. Vanhoja ystäväkirjeitäni löytyy täältä:
12/2018
11/2018
10/2018
9/2018
8/2018
7/2018
6/2018
5/2018
3-4/2018
Lokakuu 2017
Syyskuu 2017
Elokuu 2017
Lokakuu 2016
Syyskuu 2016
Elokuu 2016
Maaliskuu 2016
1/2016
Joulukuu 2015
4/2015
Elokuu 2015

Liity tästä Mika Tuovisen lähettäjärenkaaseen.

Ole Kansanlähetyksen lähetysjohtaja Mika Tuovisen työtoverina. Voit rukoilla ja lahjoittaa hänen työnsä mahdollistamiseksi. Olemme kiitollisia kaikista rukouksista ja lahjoituksista! Lahjoitustiedot:
Saaja: Suomen Ev.lut. Kansanlähetys
Tilinumero: FI14 5043 1920 0034 52.
Mikan viite: 6200 34773.
Keräysluvat: sekl.fi/maksuinfo

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Lähetystyö Etiopiassa

Lähettäjäpiirikirje 11/2018

Tässä marraskuussa kirjoittamani ystäväkirje. Vanhat ystäväkirjeet on listattu tämän viestin lopussa. Kirjeet kuvineen voi tilata postilaatikkoon tai sähköpostiin.

Jäin aamulla kotiin kirjoittamaan tätä kirjettä. Parin kilometrin päässä työpaikalla ulkomailta tulleet työalojemme esimiehet pitävät kokoustaan. Tänään tänne saapuvat myös kansanlähetyspiirien piirijohtajat. Edessä on monia tapaamisia. Ja pian (torstaina 22.11.) lähden Japaniin työaluevierailulle, jossa vietämme Japanin työmme 50-vuotisjuhlaa. Vierailen kaikissa Kansanlähetyksen perustamisssa seurakunnissa ja osallistun varainhankintajuoksuun. Se menee kyllä kävelyn puolelle, sillä liika harjoittelu toi mukanaan niin sanotun penikkataudin ja olen juoksukiellossa! Siispa kävelen yhden tunnin ajan varoja japaninlähetykselle. Lue tuosta vierestä, miten voit olla mukana!

Arkijohtaminen keskustoimistossa Ryttylässä vie runsaasti aikaa, mutta yhä enemmän tulen olemaan vierailuilla seurakunnissa ja Kansanlähetyksen piirijärjestöissä. Hyvä juttu!

Radioaktiivisuus lisääntynyt

Kansanlähetyksellä on päivittäin ohjelmia Radio Deissä. Jonkin verran myös Radio Patmoksessa. Viime päivinä olen ollut radioaktiivinen. Tein entisestä erinomaisesta esimiehestäni Arto Hukarista ja hänen vaimostaan Mirjasta lähetysavainhaastattelun. He olivat eläkepäivillään palvelemassa Japanissa. Tein ohjelmat Etiopian matkasta ja Kansanlähetyksen 50-vuoden lähetyshistoriasta. Vuonna 1968 työn kohteina olivat Etiopia, Japani, Keski-Aasia sekä radiotyö Etu-Aasiaan ja Neuvostoliittoon. Myös kirjallisuuden painatus ja kuljetus Neuvostoliittoon ja Itä-Eurooppaan oli alkanut. Valmistin tuomiosunnuntain saarnan sekä viisi Raamattuavain-ohjelmaa uskon tärkeistä perussanoista: sovitus, lunastus, lepytys, vanhurskaus ja anteeksiantamus. Toivottavasti lyhyet ohjelmat auttavat hahmottamaan näiden sanojen syvää sisältöä. Kaikki viittaavat siihen, mitä Jumala on Jeesuksessa Kristuksessa jo tehnyt meidän puolestamme. Pelastuksen osalta Jumalan näkökulmasta kaikki on valmiina. Nyt kuuluu kutsu: Kaikenlaiset ihmiset, tulkaa juhlaan!

Herätyksen keskellä

Kansanlähetyksen ensimmäinen lähetystyöntekijä Ritva Olkkola lähti Etiopiaan vuonna 1968. Olin marraskuun alussa neljä päivää Addis Abebassa. Juhlimme puolen vuosisadan lähetyshistoriaamme sekä tapasin kirkon johtajia.
Yhteistyökirkkomme Mekane Yesus -perustettiin kansalliseksi kirkoksi 1958. Tuolloin kirkossa oli 20 000 jäsentä. Nyt 59 vuotta myöhemmin jäsenmäärä on melkein 10 miljoonaa. Olemme olleet mukana suuressa kirkon kasvussa. Kasvu ja herätys ei ole ollut kuitenkaan ongelmatonta. Tässä joitakin huomioita:

  • Kirkon kasvu on ollut hämmästyttävää. Evankeliumi etenee vauhdilla kaikissa muissa maanosissa paitsi täällä Euroopassa. (Jospa herätyksen ajat tulisivat tännekin!)
  • Uusilla kristityillä on kyllä täydellinen pelastus, mutta epätäydellinen käsitys siitä. Opetustehtävä on valtava. Ensimmäisen sukupolven kristikunnalle ei ole vielä selvillä, miten suhtautua vanhoihin pakanallisiin menoihin. Myös kymmenien televisiokanavien kautta vyöryvä monenkirjava opetus saa päät sekaisin. Menestysteologia vetoaa köyhään kansaan, mutta se tuo rikkautta pääasiassa sitä julistaville saarnamiehille. Teologista selkeyttä tarvitaan.
  • Lähetystyöntekijöitä tarvitaan edelleenkin. Meillä on Etiopiassa tällä hetkellä Maria Karjalainen, Mika ja Tania Lehtinen, Mirjami Uusitalo ja Anna Vähäkangas.
  • Mekane Yesus -kirkko on syntynyt lähetystyön tuloksena. Nyt heidän visionsa on lähettää 500 lähetystyöntekijää seuraavan 10 vuoden aikana. Tulisiko sieltä lähetystyöntekijöitä jo Suomeenkin.

Ole siunattu ja siunaukseksi

Kristityillä on etuoikeus osallistua maailman evankelioimiseen ja Jumalan valtakunnan tulemiseen ihmisten elämään. Yksi lempivirsiäni on Maan ääriin asti Herra (424). Siinä pyydetään Jumalaa viemään valtakuntaansa eteenpäin. Virsi muistuttaa, että työntekijöitä ja uhrimieltä tarvitaan sekä kotijoukoilta että lähetystyöntekijöiltä. Rukous, taloudellinen tuki, työn esillä pitäminen on tärkeä osaa Jumalan missiota, jota toteutamme

Rakkaudella ihmisten parhaaksi ja Jumalan kunniaksi,

Mika Tuovinen
lähetysjohtaja
Suomen Ev.lut. Kansanlähetys


VANHAT KIRJEET. Vanhoja ystäväkirjeitäni löytyy täältä:
10/2018
9/2018
8/2018
7/2018
6/2018
5/2018
3-4/2018
Lokakuu 2017
Syyskuu 2017
Elokuu 2017
Lokakuu 2016
Syyskuu 2016
Elokuu 2016
Maaliskuu 2016
1/2016
Joulukuu 2015
4/2015
Elokuu 2015

Liity tästä Mika Tuovisen lähettäjärenkaaseen.

Ole Kansanlähetyksen lähetysjohtaja Mika Tuovisen työtoverina. Voit rukoilla ja lahjoittaa hänen työnsä mahdollistamiseksi. Olemme kiitollisia kaikista rukouksista ja lahjoituksista! Lahjoitustiedot:
Saaja: Suomen Ev.lut. Kansanlähetys
Tilinumero: FI14 5043 1920 0034 52.
Mikan viite: 6200 34773.
Keräysluvat: sekl.fi/maksuinfo

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Kaija Martin ja Seija Järvenpää kutsumus

Rakkauden tähden annettu elämä

Muistan 24.7.2014 tapahtumat oikein hyvin. Siitä on tänään neljä vuotta. Aamulla sain tiedon kahden avustustyöntekijämme kuolemasta. Seija Järvenpää ja Kaija Martin oli ammuttu autoon Heratissa Afganistanissa. Kutsuin työpaikalla kriisiorganisaation koolle. Sanomalehdissä alkoi spekulaatio kuolemantapauksista, ja vähitellen medialle oli selvää, että kyseessä on Kansanlähetyksen työntekijät. Pian olin pääuutislähetyksissä kommentoimassa tapahtunutta. Kirjoitimme useita lehdistötiedotteita.

Kaija ja Seija tekivät avustustyötä Afganistanissa, joka on yksi maailman köyhimmistä maista. He eivät halunneet itselleen suurta nimeä ja korkeaa asemaa. Rakkaus Jumalaan ja lähimmäisiin oli syy heidän lähtöönsä ihmisten auttajaksi.

Afganistanissa ei muuten ole yhtään kirkkorakennusta. Kristittyjä on vähän ja he joutuvat toimimaan salassa.

Mitä on tapahtunut viime vuosien aikana? Tuhannet kotimaansa jättäneet afgaanit on löytänyt uskon Jeesukseen. Me voimme puhua herätyksestä. Timo Keskitalo toteaa: ”Afgaanien parissa on meneillään herätys, jollaista ei ole islamin piirissä koskaan aikaisemmin nähty”. Evankeliumi jatkaa leviämistään.

Siunauspuheessani Seija Järvenpään hautajaisissa sanoin:

”Olen usein katsellut Seijan ja hänen ystävänsä Kaijan kuvia. Silloin rukoilen: Jumala, anna minullekin enemmän tuollaista rakkautta.

Seija rakasti niin paljon, että oli valmis antamaan elämänsä. Seijan muisto kysyy: Mitä minä olen valmis antamaan tai tekemään niiden puolesta, joilta puuttuu maallinen ja iankaikkinen toivo. Seija luopui kaikesta. Lopulta elämästäänkin.”

Seija ja Kaija, teidän elämänne puhuu meille voimakkaasti vielä rajankin takaa!

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Kansanlähetyspäivät Ryttylässä

Nykyhetken viisi haastetta

Pidin Kansanlähetyspäivillä Ryttylässä 7.7.2018 puheen, jonka päätin viiteen haasteeseen. Tässä ne pienin muokkauksin ja lisäyksin myös tänne blogiini.

1. Ole aikamme myllerrysten keskellä uskollinen Jumalan sanalle!

Uskon, että elämmme lopun aikaa, jota Jeesus kuvasi puheessaan (Matt. 24). Hän kertoi lopunajan merkeistä mullistuksista luonnossa, hämmennyksestä yhteiskunnassa ja luopumuksesta kirkossa. Yksi lopunajan merkki on innostava: Evankeliumi julistetaan kaikille kansoille ennen Jeesuksen paluuta (Matt. 24:!4). Elämme nyt juuri tällaista aikaa.

”Nyt kysytään pyhiltä kestävyyttä ja uskoa” (Ilm. 13:10).  

2. Sitoudu uudelleen lähetystehtävän toteuttamiseen!

Jumala antoi meille mahtavan tehtävän: Evankeliumi Jeesuksesta viedään kaikkeen maailmaa. Sitoudu lähetystehtävän täyttämiseen. Kysy Jumalalta paikkasi, miten voit rakkauden teoin ja evankeliumia kertomalla olla mukana historian suurimmassa projektissa: Tämän maailman evankelioimisessa.

”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille” (Mark. 16:15).

3. Ota Suomi sydämellesi!

Kaikki Suomen suuret liikkeet ovat syntyneet herätyksen vaikutuksesta. Raamattu ei missään lupaa herätyksiä, mutta Jumala antaa niitä.

Todellinen herätys on aina lopulta Jumalan työtä, mutta Jumala käyttää herätyksissä inhimillisiä välikappaleita, usein yhteiskunnallista murrosta ja aina evankeliumin julistamista.

Mitä meidän on tehtävä? Rukoile läheistesi ja kansamme puolesta. Rukoile kirkkojen ja järjestöjen puolesta. Minun rukoukseni on, että kristityt yhdessä eri kirkoissa omasta traditiostaan käsin löytäisivät yhteisen innostavan vision ja strategian Suomen evankelioimiseksi. Siinä jokainen kristitty, järjestö ja kirkko voi olla mukana. Ehkä unelmoin liikaa toivoessani, että jonain päivänä Suomessa rukoilevaiset, heränneet, evankeliset, lestadiolaiset ja viidesläiset Kansanlähetyksessä, Kylväjässä. Sansassa, Opkossa, Raamattuopistolla, Kansan Raamattuseurassa ja kaikki muutkin luterilaiset lähetyshiippakuntalaiset ja muut sekä hellutailaiset, vapaakirkkoiset, ortodoksit ja katoliset, baptistit ja kaikki muut kristityt voisimme antaa yhteisen todistuksen Jeesuksesta.

Tiedämme, mitkä asiat meitä erottaa ja helposti menemme poteroihimme. Mutta meitä yhdistää sama evankeliumi, sama pelastus ja sama Jeesus. Unelmani ja rukoukseni on, että jokainen tässä maassa kokisi Jumalan rakkauden ja eläisi yhteydessä luojaansa ja lunastajaansa. Lähetys ja evankelioiminen yhdistää kristittyjä.

Pelkään, että vasta taivaassa katsoessamme yhdessä ympärillemme voivottelemme sitä, että hylkäsimme yhteisen todistuksen antamisen kansallemme, kun oli sen aika. Miksi läheisemme ei ole täällä? Miksi kaikki eivät ole täällä? Ehkä se on se yksi viimeinen itku, kuten Leif Nummela viime vuoden Kansanlähetyspäivillä sanoi. Tarvitsemme nyt Suomen pelastumiseksi yhteistä evankelioimisen näkyä.

”Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä” (Joh. 15:12).

4. Fokusoi hengellinen näkökykysi!

Älä kiinnitä mieltäsi uskovien tai kirkon tai järjestön vajavaisuuteen. Raamattu sanoo ”kiinnittäkää mielenne Jeesukseen.” (Hepr. 3:1). Me näemme sen, mihin katselemme. Mihin suuntaamme mielemme, se valtaa meidät. Vallatkoon meidät ja ajatuksemme Herramme Jeesus Kristus! Jos kiinnität kaiken huomiosi aikamme aaltoihin, vajoat syvyyteen. Katso Jeesukseen, joka nostaa ja kantaa ja saapuu pian takaisin.

”Ajatelkaa kaikkea mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen” (Fil. 4:8).

5. Suostu rakastetuksi ja lunastetuksi!

Sinä olet Jeesukselle rakas, olet sovitettu, olet rakastettu, olet lunastettu, kalliisti ostettu ja uskossa Jeesukseen olet täysin vanhurskas. Sinun edestäsi ja syntiesi puolesta on vuodatettu maailmanhistorian kallein hinta, Jeesuksen Kristuksen pyhä veri. Älä väheksy itseäsi. Tämä on se, mitä haluan teroittaa sinulle tänään, sillä moni uskova on väsynyt, uupunut, epätietoinen, ahdistunut. Jeesus näkee sinut ja hän rakastaa sinua. Tästä sanomasta elämme itse ja tätä julistamme maailmalle.

”Kristuksen veressä meillä on lunastus” (Ef. 1:7).


Mika Tuovinen Kansanlähetyspäivillä 7.7.2018. Tekstiä saa jakaa vapaasti sosiaalisessa mediassa ja siteerata toisissa blogeissa ja internetissä. Kun käytät blogeissa ja uutisissa lainauksia, laita linkki näkymään tälle sivustolle. Ole siunattu ja siunaukseksi!

 

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Bekele_Shanko_CGM_Campus_Crusade_CCC

Herätyksen perusta ja seuraus Etiopiassa

Tapasin Puolan Krakovassa etiopialaisen Bekele Shankon. Pyysin kiireiseltä johtajalta haastatteluaikaa, ja hän löysi kalenteristaan ajan aamiaisen yhteyteen kello 7.

Bekele Shanko toimii Global Church Movements -liikkeen johtajana. Kahdeksan vuotta sitten liike asetti tavoitteekseen synnyttää vuoteen 2020 mennessä 5 000 000 uutta seurakuntaa tai muuta uskovien yhteisöä. Maailmassa on noin 5 miljardia ei-kristittyä, ja jokaista tuhatta ihmistä kohden pyritään luomaan yksi yhteisö. Näin on määritelty tuo viiden miljoonan yhteisön tavoite. Yhteistyökumppaneiden avulla yli miljoona yhteisöä on jo syntynyt. Halusin selvittää, mitä on suuren näyn taustalla.

Lähetysjohtaja Mika Tuovinen: Mikä motivoi sinua kristillisen järjestön johtajana lähtemään aamuisin töihin?

Bekele Shanko: Minua motivoi Jumalan rakkaus ja armo. Tulen rikkinäisestä perheestä Etiopiasta. Synnyin maaseutukylässä 50 vuotta sitten. Tuolloin meidän keskellämme ei ollut kirkkoja eikä ketään, joka tunsi Jeesuksen henkilökohtaisesti. Ihmiset palvoivat puita, kiviä, kuuta ja aurinkoa. Isäni toimi noitatohtorina. Elämämme oli jatkuvaa taistelua pahojen henkien vaatimusten täyttämiseksi.

Sitten isälleni ilmestyi kaksi enkeliä, jotka puhuivat Jumalasta. Jonkin ajan kuluttua kaksi miestä tuli puhumaan isälleni siitä, miten Jumala rakastaa meitä ja lähetti Jeesuksen kuolemaan syntiemme tähden. Isäni, äitini, sisareni ja minä tulimme uskoon. Isäni oli lukutaidoton. Uskoon tullessa Jumala teki ihmeen ja avasi hänen silmänsä siten, että hän pystyi lukemaan Raamattua. Kun isäni sai käteensä jonkun muun kirjan, hän ei osannut lukea sitä. Isäni toimi evankelistana 37 vuoden ajan Etiopiassa ja oli väkevä työkalu Jumalan käytössä. Jumala pelasti isäni, äitini ja minut ja antoi meille toivon. Tämä motivoi minua nousemaan vuoteesta joka päivä palvelemaan Jumalaa.

Johdat Global Church Movements -järjestöä. Millainen työnäky teillä on?

Global Church Movements (GCM) on osa Campus Crusade for Christ -järjestöä. Teemme määrätietoista yhteistyötä kirkkojen ja lähetysjärjestöjen kanssa tarkoituksenamme perustaa seurakuntia. Pidämme tärkeänä yhteistyötä kirkkojen kanssa, jotta seurakunnat osallistuisivat lähetyskäskyn toteuttamiseen. Teemme työtä myös kirkon yhteyden hyväksi.

Aloitimme kahdeksan vuotta sitten. Minulla oli hyvin pieni tiimi ja rukoilimme, että Jumala näyttäisi, mitä meidän tulee tehdä. Silloin ymmärsin maailman tarpeen. Maailmassa on yli 7 miljardia ihmistä, ja heistä vain noin 2,3 miljardia on kristittyjä. Enemmistö maailman ihmisistä ei ole vielä kokenut Jumalan rakkautta.

Näkymme on perustaa jokaista 1000 ihmistä kohden seurakunta tai muu uskovien yhteisö. Haluamme, että nämä yhteisöt ovat moninkertaistuvia opetuslapseuttavia yhteisöjä, jotka tekevät opetuslapsia, jotka puolestaan tekevät opetuslapsia. Rukoilemme, että näkisimme olemassa olevien seurakuntien lisäksi vielä 5 miljoonaa uutta seurakuntaa tai uskonyhteisöä. Aloitimme kahdeksan vuotta sitten, ja nyt olemme nähneet yli miljoonan uuden seurakunnan aloittavan toimintansa.

Kristinusko kasvaa Aasiassa, Afrikassa ja Latinalaisessa-Amerikassa. Mikä on näkynne Euroopan kohdalla?

Jumala on käyttänyt Eurooppaa. Eurooppa on ollut kristinuskon keskus ja täältä on lähtenyt paljon lähetystyöntekijöitä jakamaan hyviä uutisia.

Esimerkiksi Etiopiassa olemme saaneet paljon siunausta eurooppalaisilta lähetysjärjestöiltä muun muassa Englannista, Suomesta, Ruotsista ja Saksasta. Ensimmäisen evankelisen kirkon Etiopiaan perustivat ruotsalaiset noin 125 vuotta sitten.

Maailma on saanut paljon eurooppalaisilta, mutta nyt kirkon tilastot ja työ ovat laskusuunnassa. Rukoilen herätystä Eurooppaan. Jumala tekeekin uutta Euroopassa. Monet kirkon johtajat rukoilevat tosissaan maansa ja maanosansa puolesta.

Minun näkyni Euroopan kirkoista on, että kirkot työskentelevät yhdessä toisiaan rakastaen.
Jeesus rukoili, että olisimme yhtä. Yhdessä toimien olemme myös vahvempia. Haluamme tukea olemassa olevien kirkkojen uudistumista. Näkyni on, että Euroopassa perustetaan myös monia uusia yhteisöjä. Jumalahan lähettää nyt Eurooppaan ihmisiä sellaisista maista, joissa he eivät voi kuulla evankeliumia.

Tämä on minun visioni ja uskon, että Jumala tekee tämän.

Millainen voisi olla jokaisen kristityn tehtävä osana tämän näyn toteuttamista?

Kaikilla kristityillä on tehtävä ja kutsumus jakaa Jumalan rakkautta toisille. Sitä ei saa jättää vain pappien ja evankelistojen tehtäväksi. Emme voi piilotella hyvää uutisia.

Jumala loi jokaisen ihmisen kuvakseen ja hän rakastaa kaikkia. Jumala lähetti poikansa Jeesuksen kuolemaan puolestamme. Meillä kaikilla ihmisillä on tehtävä kertoa tästä kaikille. Meidän ei kuitenkaan tule vain puhua, vaan meidän tulee elää elämää, joka heijastaa Jeesusta. Kun ihmiset näkevät Jeesuksen meissä, he kiinnostuvat elämästä Jumalan yhteydessä.

Jokaisen kristityn tulee rakastaa kaikkia kirkkoja – ei vain omaa seurakuntaansa tai kirkkokuntaansa vaan koko Jumalan seurakuntaa.

Minua on puhutellut tämä Apostolien tekojen kohta: ”Palveltuaan omana aikanaan Jumalan suunnitelmaa Daavid nukkui pois” (Apt. 13:36; Bekele lainaa jaetta englanniksi: ”Kun Daavid oli palvellut Jumalan suunnitelmaa oman sukupolvensa aikana, hän nukkui pois”).

Elämme vain kerran tässä maailmassa. Jumala on asettanut meidät tänne juuri tätä sukupolvea varten. Tämä on meidän sukupolvemme. Nyt jokaisen tulisi tehdä jotain Herralle.

Tämä on minun rohkaisuni, rukoukseni ja sanomani kaikille kristityille. Olemme saaneet kokea Jumalan rakkautta. Nyt olemme maan suola ja annamme toivoa ja elämää toisille.

Tapasin muutama päivä sitten toisen etiopialaisen Wondimu Mathewosin. Hän mainitsi, että Etiopian Mekane Yesus -kirkon kasvuun on kolme syytä: 1) Jumalan suosio, 2) Jokainen uskova on evankelista ja 3) Pyhän Hengen työ. Jotenkin Jumalan suosio tuntuu olevan Etiopian maan ja Etiopian kristikunnan päällä, koska kirkko kasvaa ja lähetätte lähetystyöntekijöitä. Mistä tämä johtuu?

Wondimu on ystäväni. Olen samaa mieltä näistä kolmesta kasvun syystä. Lisäisin siihen vielä muutaman asian.

Etiopian kirkko, erityisesti evankelinen kirkko, kasvoi 1970-luvulla. Kun vuonna 1974 tapahtui kommunistinen vallankumous, kirkkojen elämä muuttui vaikeaksi. Emme saaneet kokoontua vapaasti. Melkein kaikki seurakunnat suljettiin ja vainot alkoivat.

Mutta vainojen Jumala kutsui meidät olemaan maanalainen kirkko, jossa rukouksesta tuli tärkein asia. Me rukoilimme Jumalaa muuttamaan Etiopian kristittyjen tilanteen. Kaikkialla oli koko yön kestäviä rukoustapaamisia.

Muistan, että kommunistivallan aikana 17-vuotiaana lukiolaisena menimme joka viikko koko yöksi rukoilemaan. Rukoilimme lakkaamatta 8 tai 10 tuntia.  Jumala puhui meille ja koimme Pyhän Hengen voiman. Saimme intoa ja motivaatiota. Tästä rukousherätyksestä versoi kirkon nykyinen menestys Etiopiassa.

Noina kommunismin vuosina Jumala yhdisti kirkkoaan Etiopiassa. Kirkot suljettiin ja kokoonnuttiin kodeissa. Tuona aikana tärkein kysymys minulle ei ollut se, mihin kirkkokuntaan kuulun vaan se, olenko Jumalan lapsi ja kristitty.

Jos tuohon aikaan halusi olla kristitty, piti olla valmis kuolemaan uskon puolesta. Meille tuolloin toisen kristityn näkeminen oli kuin Jeesuksen näkemistä. Koimme valtavaa rakkautta toisia uskovia kohtaan ja intoa rukoilla toistemme kanssa ja opiskella Raamattua. Näin Jumala valmisti vahvan pohjan kristityille Etiopiassa kristittyjen yhteyden ja rukouksen voiman kautta.

Jumala myös lupasi, että hän nostaa monia etiopialaisia palvelemaan lähetystyössä maailman ääriin asti ja kertomaan hyvää uutista Jeesuksesta. Kommunistisen vainon vuoksi ja joistakin muista syistä kuten työpaikkojen etsimisen vuoksi Jumala on lähettänyt etiopialaisia kristittyjä kaikkialle maailmaan. Kaikkialla he kertovat uskostaan ja Jeesuksesta.

Kiitin Bekele Shankoa haastattelusta ja jatkoimme aamiaispöydässä keskustelua muun muassa Kansanlähetyksen lähetystyöstä Etiopiassa. Hän ilmaisi kiitollisuutensa siitä, että olemme lähettäneet työntekijöitä hänen kotimaahansa. Työtä on vielä paljon sekä Suomessa että Etiopiassa.

Voisivatko meidänkin sydämemme syttyä samalla tavoin kuin Etiopiassa on tapahtunut?Etiopiassa ulkoisena tekijänä herätystä kiihdytti kirkon kokema vaino ja yhteiskunnallinen ahdinko. Se ajoi kristityt yhteiseen rukoukseen ja toistensa rakastamiseen.  Bekelen mielestä se on perustana tämän hetken vahvalle evankelioimis- ja lähetysnäylle.

Lue myös Mekane Yesus -kirkon lähetysjärjestön johtaja Wondimu Mathewosin haastattelu, jossa hän kertoo kirkkonsa kasvun syistä ja lähetysnäystä.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Lausanne congress world evangelism

Billy Grahamin tärkein teko oli Lausannen liikkeen perustaminen

Saavuin tänä aamuna Filippiinien Manilaan. Kun sain internetin kuntoon, sieltä tulvi uutisia Billy Grahamin kuolemasta.

Moni lähetysteologiasta ja evankelioimisesta kiinnostunut osaa yhdistää toisiinsa Manilan ja Billy Grahamin. Molemmilla on tärkeä osa evankelikaaliseen kristillisyyteen kuuluvassa Lausanne-liikkeessä. Evankelikaalisen liikkeen – evankelikalismin – juuret ovat 1500-luvun uskonpuhdistusessa. Katolisen kirkon uudistajia kutsuttiin evankelisiksi (englanniksi evangelical).

Varsinaisen evankelikaalisen liikkeen tausta on uskonpuhdistuksesta alkaneessa protestanttisuudessa, mutta se kuvaa tarkemmin määriteltynä sellaista kristillisyyttä, jotka korostavat Raamatun auktoriteettia, Jeesuksen ristinkuoleman kautta tulevaa pelastusta, henkilökohtaisen uskon merkitystä sekä evankelioimisen ja lähetystyön välttämättömyyttä ja kiireellisyyttä.

Billy Graham – Lausanne-liikkeen perustaja

Billy Graham oli Lausanne-liikkeen perustaja. Lausannen liike on evankelikaalisen kristillisyyden tärkeimpiä suunnannäyttäjiä. Lausannen liikkeen alun voi jäljittää vuoteen 1955, jolloin 37-vuotias Billy Graham oli kutsuttu puhumaan Cambridgen yliopiston opiskelijoille. Täällä 34-vuotias John Stott (1921-2011) oli Grahamin apurina. Heidän ystävyytensä kesti Stottin kuolemaan asti. John Stott on ollut Lausannen liikkeen tärkein teologi.

Berliini 1966

Vuonna 1960 Billy Graham kutsui kokoon johtajia ja vaikuttajia Sveitsiin keskustelemaan, miten evankelikaalien keskellä saataisiin suurempi yhteys. Graham kirjoitti: “Kun olin muutaman päivän kuunnellut keskusteluja ja väittelyjä – ja monta hetkeä yhdessä rukoiltuamme – tulin vakuuttuneeksi, että evankelikaalisia kristittyjä ei saa tänään yhteen muutoin kuin yhden sanan ympärille: evankeliointi.”

Tämä johti vuoden 1966 Berliinin Evankelioimisen Maailmankonferenssiin, jossa oli 700 kutsuttua osallistujaa sekä 300 tarkkailijaa. Tämä konferenssi oli merkittävä kasvavassa maailmanlaajassa evankelikaalisessa liikkeessä.

Konferenssin avauspuheessa Graham sanoi, että me emme tarvitse uutta sanomaa ja organisaatioita. Tarvitsemme suurempaa työntekijöiden yhteyttä, suurempaa dynaamisuutta, suurempaa intoa ja yliluonnollista voimaa voidaksemme evankelioida oman sukupolvemme.

Lausanne 1974

Viisi vuotta myöhemmin, vuonna 1971, Billy Graham kutsui vaikuttajia pohtimaan uuden konferenssin järjestämistä. Ajatuksista syntyi Lausannen Maailman Evankelioimisen Kongressi vuonna 1974.

Avauspuheessaan Graham toivoi kokoukselta neljää asiaa:

  • Haluan nähdä kongressin luovan raamatullisen julistuksen evankelioimisesta.
  • Haluan seurakunnan tulevan haastetuksi maailman evankelioimisen toteutumiseksi.
  • Luotan, että uusi ”koinonia” tai yhteys erilaisen evankelikaalien välillä kasvaa kaikkialla maailmassa.
  • Toivon, että täällä kehittyy ”Lausannen henki”.

Kongressiin osallistui noin 2400 evankelikaalita johtajaa 150 maasta. Kokouksesta syntyi raamatullinen julistus, jota Graham oli toivonut. Lausannen julistuksen pääkirjoittaja oli John Stott. Lausannen julistus on tärkempiä uuden ajan kirkkohistorian dokumentteja. Myös Lausannen henki, jäi elämään, mistä myöhempi historia kertoo.

Lausannen Komitea Maailman Evankelioimiseksi

Lausannan kongressissa valittiin komitea suunnittelemaan tulevaisuutta. Sekä Billy Graham että John Stott olivat komitean jäseniä. Komitea kokoontui Mexico Cityssä 1975. Tuolloin muodostettiin Lausannen Komitea Maailman Evankelioimiseksi (Lausanne Committee for World Evangelization (LCWE, nykyisin Lausanne Movement).

Lausanne II Manilassa

Lausannen liikkeen toinen kongressi pidettiin Manilassa, Filippiineillä, vuonna 1989. Kokouksesta käytetään nimeä Lausanne II, ja siellä oli 3000 ihmistä 170 maasta. Myös Neuvostoliitosta oli päässyt 70 edustajaa.

John Stott oli huomattavimmassa roolissa Manilan julistuksen laatimisessa (The Manila Manifesto). Julistuksessa on kaksi pääteemaa: Julistakaa Kristusta siihen asti kunnes hän tulee ja Kutsu koko kirkolle viemään koko evankeliumi koko maailmaan.

Cape Town 2010

Kolmas Lausannen Maailman Evankelioimisen Kongressi pidettiin 2010 Cape Townissa Etelä-Afrikassa. Tapahtumaan oli kutsuttu 4000 evankelikaalista johtajaa 198 maasta. Täälläkin syntyi julistus: Kapkaupungin sitoumus.

Kolmen suuren kongressin julkilausumat – Lausannen julistus, Manilan julistus ja Kapkaupungin sitoumus – ovat olleet tärkeitä evankelikaalisen liikkeen suunnalle.

Lausanne liike ja Billy Grahamin perintö

Kun Newsweek -lehti haastatteli Billy Grahamia, Graham sanoi, että hänen elämänsä kestävin perintö on varmaankin Lausannen Kongressi vuonna 1974. Tämä monen mielestä yllättävä kommentti ei päässyt lehteen asti.

Tervehdyksessään Cape Townin kongressille vuonna 2010, Graham muisteli Lausannen kokousta 36 vuotta aiemmin. Maailma politiikka, talouselämä, teknologia, väestökehitys ja uskontokartta ovat muuttuneet hyvin paljon. Meidän on analysoitava näitä muutoksia ja pohdittava niitä Jumalan antaman tehtävän valossa. On kuitenkin Jeesuksen paluuseen asti muuttumatonta: ihmisen sydän ei ole muuttunut ja jokainen tarvitsee sovitusta Jumalan kanssa ja Jumalan rakkauden, anteeksiannon ja muuttavan voiman kokemusta. Evankeliumikaan ei ole muuttunut. Hyvä sanomamme on, että Jumala rakastaa meitä ja lähetti poikansa Jeesuksen Kristuksen maailmaan tuomaan meille anteeksiannon ja pelastamaan meidät. Myöskään Jeesuksen käsky seuraajilleen ei ole muuttunut. Meidän tulee mennä kaikkeen maailmaan ja saarnata evankeliumia sekä kehottaa kaikkia miehiä ja naisia uskomaan Jeesukseen.


Kirjoituksen taustamateriaalina on käytetty Lausanne liikkeen lehdistötiedotetta Billy Grahamin kuolemasta 21.2.2018. Tiedote esitti otsikossa olevan väitteen Billy Grahamin tärkeimmästä perinnöstä.  Lausannen liikettä Suomessa edustaa Suomen Evankelinen Allianssi.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Tallinnan kirkot

Valittuja paloja Viron ev.lut. kirkon historiasta

Kristinusko tuli Viroon 1000-luvun alkupuolella. Yksittäisiä kristittyjä ja ehkä yhteisöjäkin on Virossa ollut jo aiemminkin. Arkeologiset hautalöydöt nimittäin viittaavat paljon varhaisempiin kristinuskon vaikutuksiin.

Tässä kirjoituksessa mainitsen joitakin katkelmia Viron kirkon historiasta. Maa, kansa ja kirkko ovat tulleet minulle läheiseksi ollessani töissä Viron ev.lut. kirkossa Põltsamaalla (1995-1998), Tartossa (1999-2004) ja Tallinnassa (2008-2010).

Kristinusko saapuu Viroon

Viron järjestelmällinen kristillistäminen alkoi 1100-luvun lopussa. Baltian maiden lähetystyön keskuksena oli Riian paikalle perustettu lähetyshiippakunnan piispanistuin, joka oli Bremenin arkkipiispan alaisuudessa. Katolisen kirkon käännytystyö eteni saksalaisten valloittajien vanavedessä. Baltian uusi hallitseva luokka koostui saksalaisista valloittajista. Baltian alueet oli 1200-luvulla käännytetty kristinuskoon.

Lundin piispa vihki vuonna 1165 virolaisten piispaksi ranskalaisen munkki Fulcon. Fulcoa auttoi lähetysmatkoilla Stavangerin luostarissa elänyt virolainen munkki Nicolaus.

Viron aktiivinen kristillistäminen tapahtui 1200-luvulla ristiretkien avulla. Tässä lähetystoiminnassa oli mukana myös varhaisin nimeltä tunnettu suomalainen pappi Petrus Kaukovalta.

Lähetystoiminta toi mukanaan kirkkojen, kappeleiden ja luostareiden rakentamisen kristillisen elämän vahvistamiseksi. Uusilta kristityiltä ei vaadittu kovin paljoa: Vuodessa oli käytävä vähintään kerran messussa ja ehtoollisella. Katoliset dominikaanimunkit yrittivät nostaa kristillisen uskon tietämystä vaeltamalla ympäriinsä julistaen ja opettaen kansankielellä. Kansan ymmärrys kristinuskosta jäi kuitenkin keskiaikana heikoksi.

Uskonpuhdistus Virossa

Uskonpuhdistus saavutti Baltian nopeasti. Liivinmaalla (Liivinmaa käsitti nykyisen Etelä-Viron ja Pohjois-Latvian) käsiteltiin Martti Lutherin toimintaa 1521. Tuolloin alueelle levinneet Lutherin teokset määrättiin poltettaviksi. Seuraavana vuonna piispa kielsi yhteistoiminnan Lutherin ja hänen kannattajiensa kanssa. Mutta jo muutaman vuoden kuluttua monet suuremmat kaupungit kuten Riika, Tallinna ja Tartto suosivat Lutherin opetuksia. Pian kaupungeissa tehtiin evankelisia kirkkojärjestyksiä ja laadittiin katekismuksia kansan opettamiseksi.

Vuonna 1558 alkoi Liivinmaan sota, ja sen tuomat tuhot, sairaudet ja katovuodet olivat Virolle vaikeita. Viron herruudesta taistelivat useat valtakunnat: ortodoksinen Venäjä, katolinen Puola ja luterilaiset Ruotsi ja Tanska. Vuonna 1561 Pohjois-Virossa alkoi Ruotsin aika, mutta Liivinmaalla (johon kuului Etelä-Viron alueet) alkoi Puolan vallan aika, joka toi mukanaan myös uudelleen katolistamisen ajan. Muun muassa jesuiitat saapuivat Tarttoon vuonna 1583 ja he saivat paikallisen kielen oppimisen myötä varsin suuren suosion. Koko nykyisen Viron alue siirtyi Ruotsille 1629 ja tällöin myös katolinen aika loppui.

Ruotsin vallan aikana Viroon tuli pappeja Suomesta ja Ruotsista. Sodan jälkeen tilanne oli vaikea: monet kirkot olivat tuhoutuneet, maaseutu oli monin paikoin tyhjentynyt ja kristittyjen käsitys kristinuskosta oli hatara. Tässä vaiheessa alkoi koululaitoksen kehittyminen ja kansankielisen kirjallisuuden leviäminen. Tarton yliopisto perustettiin 1632 ja eräs sen tärkeä tehtävä oli kouluttaa pappeja. Opiskelijat olivat etupäässä saksalaisia, ja Viron papisto säilyi pääosin saksalaisena.

Viron herätysliikkeet

Viro oli joutunut Suuren Pojan sodan (1700-1721) aikana ja erityisesti siihen liittyvän Poltavan taistelun jälkeen Ruotsin vallan alta Venäjän vaikutuspiiriin. Viron saksalaisperäinen aatelisto sai säilyttää asemansa, kielensä ja evankelisen uskonsa.

Pietistiset vaikutukset levisivät Saksasta Viroon 1600-luvulla. Moni virolainen opiskeli Saksassa Hallen yliopistossa. Sieltä Philipp Jakob Spenerin (1635-1705) ja August Hermann Francken (1663-1727) teoksia levisi Viroon. Tämä hallelainen pietismi jäi pian herrnhutilaisuuden eli veljesseurakunnan (Vennastekogudus) varjoon. Herrnhutilaisuuden perustaja kreivi Nikolaus Ludwig von Zinzendorf (1700-1760) koki nuoruudessaan hengellisen heräämisen. Herrnhutilainen herätysliike oli aktiivinen lähetystyössään. Herätysliike saapui Viroon vuonna 1729 erään saksalaisen puusepän vaikutuksesta. Hän tuli ensin Riikaan ja sieltä Tallinnaan. Tallinnassa hän oli puolitoista kuukautta, jonka aikana hän löysi yhteyden Tallinnan pietistipappeihin, kaupungin johtohenkilöihin ja ympäristön talonpoikiin. Viroon tuli muitakin herrnhutilaisia veljiä, jotka olivat pääosin käsityöläisiä, ja he saivat kansaan helposti yhteyden. Näiden veljien vaikutus oli suuri uudenlaisen uskonelämän herättäjänä. Tästä alkoi myös aktiivinen rukoushuoneiden rakentaminen.

Zinzendorf vieraili Tallinnassa 1736 ja sai hyvän vastaanoton. Varmaan myös siksi, että tässä vaiheessa kirkon konsistorin enemmistö kuului pietisteihin.

Virossa suurinta herätyksen aikaa olivat vuodet 1739-1742. Herrnhutilaisuuden korostama Kristus-mystiikka, sydämen hurskaus ja maallikkouden korostus saivat kansansuosiota. Baltian herrnhutilaisyhteisöihin kuului jo vuonna 1742 noin 14 000 henkeä.

Herätystä nousi vastustamaan osa maan ja kirkon johtohahmoista. Herrnhutilaisuus kiellettiin Virossa 16. huhtikuuta 1743.

Herätysliikkeen toiminta oli kuitenkin kasvanut niin suureksi, että toimintaa ei voitu lopettaa. Herätys jatkui etenkin paikkakunnilla, jossa oli herätykselle myötämielisiä pappeja ja aatelisia. Esimerkiksi Saarenmaalla herätys oli niin voimakasta, että muutaman vuoden aikana kapakat suljettiin ja vankilat tyhjenivät koska rikoksia ei tehty. Herätys muutti yhteiskuntaa.

Katariina II peruutti osittain herrnhutilaisuuden toimintakiellon vuonna 1764. Aleksanteri I kävi itse 1800-luvun alussa herrnhutilaisuuden pääpaikassa Herrnhutissa ja innostui heidän työstään. Aleksanteri I antoi vuonna 1817 julistuksen, jonka perusteella veljesseurakunnat saivat toimia vapaasti Baltiassa. Tämä olisi mahdollistanut myös veljesseurakunnan rekisteröitymisen omaksi kirkoksi, kuten Saksassa oli tapahtunut, mutta liikkeen keskuspaikasta Saksan Herrnhutista tuli toive, että alueen veljesseurakunnat jäisivät luterilaisen kirkon sisäisiksi herätysliikkeiksi, suolaksi kirkon keskelle. Tuosta alkoi herrnhutilaisuuden toinen kukoistuskausi Virossa, jota olivat erityisesti 1830- ja 1840-luku. Tuolloin Baltian alueella oli 144 veljespiiriä, yli 200 rukoushuonetta ja noin 30 000 jäsentä. Veljespiirien johtajista oli saksalaisia vain 44, ja virolaisia ja lättejä noin 1000. Tämä kuvastaa liikkeen juurtumista kansan keskelle.

1850-luvulla yli 14-vuotiaista virolaisista 10% oli herrnhutilaisia. Ehkäpä ensimmäistä kertaa Viron historiassa ristinuskon sanoma kosketti kansaa.

Pietistit olivat kiinnostuneita Raamatun kääntämisestä. Eteläisellä kirjakielellä valmistui Uusi testamentti vuonna 1686. Uusi Testamentti Pohjois-Viron murteella ilmestyi 1715 ja koko Raamattu julkaistiin 1739.

Tähän aikaan liittyi myös rippikoulutyön alku. Vuonna 1730 Konsistori (kirkkohallitus) kieltäytyi päästämästä ehtoolliselle ja avioliittoon vihittäväksi lukutaidottomia seurakuntalaisia. Nuorten rippikoulua ryhdyttiin vaatimaan 1735. Vähintään neljän viikon rippikoulun jälkeen Martti Lutherin Vähän Katekismuksen viisi lukua oli opiskeltava ulkoa.

Kirkko 1800-luvun loppupuolella

1800-luvun puolivälissä Virossa alkoi venäläistämispolitiikka, joka antoi etuoikeuksia ortodokseille. Talonpoikien keskuudessa levisivät huhut, että ortodokseiksi kääntyville annetaan maata. Noin 65 000 virolaista vaihtoi uskoaan luterilaisuudesta ortodokseiksi, mutta maan saaminen palkkioksi osoittautui uutisankaksi. Käännynnäisten osuus oli noin 17 prosenttia Viron sen ajan maaseutuväestöstä. Noin neljäsosa heistä palasi luterilaiseen kirkkoon. Näiden kääntymysten seurauksena Viron ortodoksinen kirkko sai uudenlaisen virolaiskansallisen piirteen. Ortodoksisessa kirkossa oli myös enemmän virolaisia pappeja kuin luterilaisessa kirkossa.

1800-luvun lopussa vapaan kristillisyyden vaikutukset saapuvat Viroon. Tuolloin baptistit ja adventistit perustivat ensimmäiset seurakuntansa ruotsinkieliselle rannikkoseudulle, jossa roseniolaisen herätysliikkeen vaikutus oli vahvaa. Herätykset alkoivat ruotsinkielisellä rannikolla ja levisivät pian vironkielisten pariin. Esimerkiksi Ridalassa oli herätystä vuosina 1879-1882. 1900-luvun alussa myös metodistit ja helluntailaiset perustavat seurakuntia. Baptisteja oli 1930-luvun lopulla jo lähes 9000.

Viron kirkko vuosina 1918-1940

Viron itsenäistyminen 1918 toi mukanaan tarpeen kirkon aseman määrittelyyn. Kirkko oli ollut saksalaisen aatelin ja venäläisen käskyvallan alla. Vuonna 1919 perustettiin Viron evankelisluterilainen kirkko (EELK). Seuraavana vuonna ensimmäiseksi piispaksi valittiin Jakob Kukk. Suurin osa papeista oli tässä vaiheessa saksalaista syntyperää.

Vuonna 1923 kansanäänestyksessä päätettiin tuoda uskonnonopetus koululle paikollisena, mutta oppilaille vapaaehtoisena oppiaineena. Vuonna 1926 Viron Riigikogu päätti, että uskonnolliset yhteisöt ovat valtion näkökulmasta yhdenvertaiset.

Viron ev.lut. kirkkoon kuului vuonna 1922 noin 867 000 henkeä (87 % väestöstä). Ortodokseja oli 209 000 (19%). Vapaakirkollisiin yhteisöihin kuului noin 11 000 henkeä (1 %). Juutalaisia oli 4600 ja roomalaiskatolisia 2500.

Toisen maailmansodan saapuessa Viron ev.lut. kirkolla oli 170 seurakuntaa, 153 kirkkoa ja 44 apukirkkoa, 206 lukkari-kanttoria, 160 virolaista pappia ja 53 saksalaisen taustan omaavaa pappia. Kun baltiansaksalaiset palasivat Saksaan vuonna 1939, saksankielisiä seurakuntia lakkautettiin 14 ja 56 pappia palasi Saksaan. Heistä 30 palveli vironkielisiä ja 26 saksankielisiä seurakuntia.

Viron kirkko vuosina 1940-1985

Elokuussa 1940 Virosta tehtiin neuvostotasavalta. Tämä muutti kristinuskon asemaa. Monet uskonnolliset yhteisöt kiellettiin (mm. veljesseurakunta, pelastusarmeija), Tarton yliopiston teologinen tiedekunta suljettiin, koulujen uskonnonopetus kiellettiin ja kirkkojen ja uskonnollisten yhteisöjen omaisuus otettiin valtion haltuun.

Vuosina 1941-1944 Viro oli Saksan miehittämä, ja tämä aika toi helpotusta kirkon elämään. Muun muassa koulussa aloitettiin taas uskonnonopetus.

Vuonna 1944 Neuvostoliiton saapumisen edellä Virosta pakeni noin 70 000 ihmistä, joiden joukossa yli puolet kirkon papistosta. Heidän joukossaan oli myös arkkipiispa Johan Kõpp. Paenneet virolaiset perustivat eksiilissä olevan Viron ev.lut. kirkon, johon kuului kymmeniä seurakuntia Ruotsissa, Saksassa, Etelä- ja Pohjois-Amerikassa sekä Australiassa.

Vuonna 1945 virassa toimi yhteensä 79 pappia. Heidän työtään vaikeutettiin ja monet lähetettiin vankileireille Siperiaan.

Neuvostoliiton aikana valtio esti kirkon toimintaa. Luterilaisessa kirkossa kastettujen ja konfirmoitujen määrä pysyi 1950-luvun alkuun entisellä tasolla, mutta vuosikymmenen puolivälissä määrät vähenivät painostuksen vuoksi.

Vapaat seurakunnat aiottiin sulkea, mutta ne yhdistettiin vuonna 1945 Evankelisten kristittyjen ja Baptistien liitoksi.

Neuvostoliiton aikana kristillisen kirjallisuuden painaminen ja levittäminen kiellettiin. Kirkkojen ja yhteisöjen rakennukset siirrettiin valtion omaisuudeksi, veljesseurakunnan rukoushuoneet suljettiin, rippikouluopetus kiellettiin, seurakunnan toiminta rajoitettiin kirkkorakennuksiin, seurakuntien ja pappien verotus oli kovaa, kirkon sähkömaksut olivat moninkertaisia muihin verrattuna, Eesti Kirik -lehti lakkautettiin. Viranomaiset seurasivat saarnojen ja kirjoitusten sisältöjä arvioiden niiden sanomaa valtion opinkohtiin, lehdistössä oli säännöllisesti kristittyjä ja kirkkoja pilkkaavia tekstejä.

Pappispulaansa Viron ev.lut. kirkko sai jonkin verran apua omasta teologisesta instituutista, josta valmistui sodanjälkeisenä kautena kuitenkin vain noin 40 pappia.

Kirkon vaikeimmat hetket olivat 1970-luvun puolivälissä. Vuonna 1978 rippikoulun suorittaneiden määrä oli pienimmillään (481) ja vuotta aiemmin kastettujen määrä (617). Vuonna 1978 Viron ev.lut. kirkon 142 seurakunnan joukossa yli 50 oli sellaisia, joissa vuoden aikana yhtään ihmistä ei kastettu, konfirmoitu tai vihitty. Noissa seurakunnissa saattoi olla muutamia hautajaisia vuodessa. Elämä oli sammumaisillaan.

Kirkon jäsenmaksajien määrä pieneni vuosi vuodelta, ja oli matalimmillaan vuonna 1986, jolloin heitä oli 48 590.

Viron kirkko 1985-1991

1980-luvun lopussa alkoi kansallinen ja kristillinen heräämisaika.

Kirkkojen pastorit olivat aktiivisia 1980-luvun lopun rauhallisessa vallankumouksessa. Ensimmäinen puolue – kommunistisen puolueen lisäksi – perustettiin 20.8.1988 Pilistveren kirkossa. Viron Kansan Riippumattomaan Puolueeseen (ERSP) liittyi heti kahdeksan luterilaisen kirkon pastoria. Saman vuoden joulukuussa perustettiin Viron kristillinen liitto. Vuonna 1989 suurimmat virolaiset kirkot perustivat Viron Kirkkojen Neuvoston (Eesti Kirikute Nõukogu). Samana vuonna joulu ja pääsiäinen julistettiin virallisiksi pyhäpäiviksi. Kansallinen herääminen sai vahvan tuen kirkoilta ja papistolta.

Vuosi 1990 oli luterilaisessa kirkossa toimitusten ennätysvuosi. Kastettuja oli 18 361, konfirmoituja 11 536, häitä 1734. Sosiologi Mart Rannut oli seitsemän vuotta antanut toisenlaisen matemaattisen arvion vuodelle 1990, jonka mukaan kasteita olisi ollut 850, konfirmoitavia 720 ja hääpareja 160.

Suomen kirkkojen ja kristittyjen vaikutus oli tärkeä. 1950-luvulla hengellistä ja teologista kirjallisuutta vietiin Viroon. Vuonna 1976 alkoi Suomen ja Viron ev.lut. kirkkojen virsikirjakomiteoiden yhteistyö ja 1981 säännöllinen raamatunkäännöskomiteoiden yhteistyö. Vuonna 1989 Kirkon ulkomaanapu lahjoitti Viron kirkolle vironkielisen rippikoulukirja-sarjan. Suomen kirkon lähetysjärjestöistä Kansanlähetys toimitti Neuvostoliiton aikana vainotulle kristikunnalle kirjallisuutta ja Raamattuja sekä lähetti ensimmäisen lähetystyöntekijän elokuussa 1991.

Viron kirkko vuodesta 1991 alkaen

Viro itsenäistyi uudelleen 20.8.1991. Viron ev.lut. kirkon jäsenmäärä oli vapauden aikana huipussaan vuonna 1992. Tuolloin jäsenmaksunsa maksavia aikuisia oli 76 132.

Veljesseurakunnan toiminta lakkautettiin Neuvostoliiton aikana. Vuonna 1992 perustettiin Tallinnan veljesseurakunta, jonka jäseniä kaikki Viron veljesseurakuntien yli 100 jäsentä ovat. Jäsenmäärä on kärsinyt romahduksen, mutta herrnhutilainen vaikutus näkyy monen pastorin taustassa ja työnäyssä. Neuvostoliiton aikana puolet teologian opiskelijoista oli herrnhutilaisia tai heidän herrnhutilaisperheiden lapsia. Tämä herätyskristillinen suuntaus näkyy tämän päivän kirkossa monen seurakuntalaisen ja pastorin toiminnassa.

Virossa julkaistiin virsi- ja rukouskirja vuonna 1991, Eesti kirik -lehti alkoi ilmestyä 1990 melkein puolen vuosisadan tauon jälkeen, Tarton yliopiston teologinen tiedekunta avattiin 1991. Viimeisin vironkielinen raamatunkäännös on vuodelta 1997.

Viron kirkossa on nyt 166 seurakuntaa. Pappeja on yli 220. Osa heistä toimii puolustusvoimissa, poliisissa, vankiloissa ja sairaaloissa. Eesti Kirik -lehti ilmestyy viikottain. Kirkkoon on perustettu keskuksia erikoistumaan tärkeiden tehtävien hoitamiseen mm. Lapsi- ja nuorisotyön yhdistys, Lähetyskeskus, Kirkkomusiikin liitto ja Perhekeskus. Viime vuosina on perustettu kolme luterilaista koulua: Tallinnan tuomiokoulu (Tallinna Toomkool) ja Tallinnan Kaarlin koulu (Kaarli kool) sekä Tartossa Pietarin koulu (Peetri kool). Virossa toimii kaksi kristillistä radioasemaa: Pereraadio ja Raadio 7.

Jäsenmäärän laskemisessa Viron ev.lut. kirkossa on kaksi tapaa. Ensinnäkin voidaan ilmaista arvio niiden määrästä, jotka ovat jollain tavalla sidoksissa luterilaiseen kirkkoon. Heitä on noin 150 000. Toinen tapa on ilmaista niiden aikuisten jäsenten määrä, jotka maksavat seurakunnassaan vuosittaisen jäsenmaksun. Heitä on nykyään alle 30 000.

Jäsenmaksun maksajien määrä on ollut alaspäin. Arkkipiispa Urmas Viilman mukaan sen ei kerro ihmisten suhtautumisen muutoksesta. Se näyttää rehellisesti uskovien todellisen määrän. Tämä kuvaa maan nykyaikaa ja Euroopan tulevaisuutta.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Kristittyjen yhteys

Edessä tärkeitä päiviä

Arkkipiispanvaalissa on lähdetty lämmittelykierroksilta kilpailuun. Vaikka vierastankin avaimenreikäteologiaa, jossa kokonaisuutta arvioidaan hyvin kapeakatseisesti, niin tällä kertaa yksittäinen asia eli avioliittokäsitys tulee olemaan merkittävä asia vaaleissa. Ainakin joku siellä puolustaa miehen ja naisen välistä avioliittoa loppuun saakka. Hyvä! Toivottavasti keskusteluissa päästään kuulemaan ehdokkaiden uskonkäsityksiä ja myös näkemystä, miten Suomi valloitetaan Kristukselle ja lähetystyö laitetaan uuteen nousuun.

Tuossahan on kirkon ydintehtävä. Hyvä sanoma on vietävä jokaiselle siten, että hänessä voi herätä henkilökohtainen usko pelastukseksi. Tämä näky on ollut myös Kansanlähetyksessä alusta alkaen. Ensimmäinen pääsihteeri Matti Väisänen kirjoitti, miten hän nuorena pappina Imatralla otti työnäykseen tämän: ”Otin tavoitteeksi jokaisen imatralaisen (n. 37 000 asukasta) asettamisen sillä tavalla kasvokkain ylösnousseen Jeesuksen kanssa, että jokainen heistä joutuisi tietoisesti ja täysin vastuullisesti sanomaan Kristukselle ”kyllä” tai ”ei”.”  Tuossa on hyvä ja ajankohtainen näky ja rukous meille kaikille omilla paikkakunnillamme.

Olin lauantaina Kristuspäivässä. Haluan antaa tukeni sille, että joku jaksaa hengellisen matalapaineen aikana nostaa rukouksen merkitystä ja koota uskovia eri ryhmistä ja kirkoista yhteen. Minua ei innosta tapahtuma vaan sitä seuraava rukousherätys. Raamatussa on kertomuksia siitä, miten Jumala etsii rukoilijoita kaupunkien ja kansojen puolesta. Jumala voi armahtaa ja antaa kaupungeille ja kansoille jatkoaikaa rukoilijoiden tähden. Hesekielin kirjassa Jumala etsi miestä, joka seisoisi muurinaukossa kansan puolesta, mutta hän ei löytänyt (Hes 22:30-31). Jesajan kirjassa Jumala ihmetteli, että kukaan ei halunnut nousta maassa vallitsevaa pahuutta vastaan (Jes. 59:15-16). Löytyykö heitä Suomesta? Toisen maailmansodan aikana presidentin puoliso Gerda Ryti kehotti suomalaisia rukoilemaan kansamme puolesta Turun tuomiokirkon kello kahdentoista lyöntien aikaan. Kansamme suurmiehet ja naiset saattavat tilinteon päivänä löytyä rukoilevista torpista ja kodeista.

Monien kirkkokuntien ehtoollispöydät ovat suljettuja. Opillinen yksimielisyys puuttuu. Kristittyjen keskellä on luopumista Raamatusta. Kirkkojen välillä ja sisällä on hyvää keskustelua totuudesta, mutta myös riitelyä ja pahan puhumista toisista lunastetuista. Keskinäinen rakkaus ei kukoista siten, että maailma tunnistaisi kristityt sellaiseksi joukoksi, että olisi hyvä kuulua heidän joukkoonsa. Kaiken tämän valossa arkkipiispanvaalipäivääkin ihmeellisempi on se päivä, kun Jumala kokoaa kansansa yhteen, susi ja karitsa ovat sovussa, ja samoin täällä riidoissa olleet kristityt. Jeesus yhdistää vasta taivaassa. Meniköhän kaikki ihan niin kuin piti.

– Kirjoitukseni Uusi Tie -lehdessä 7.12.2017

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa