Avainsana-arkisto: herätys

herätys ja rukous

Mika Tuovisen kirje ystäville – syyskuu 2016

Kirjoitin kirjeen ystäville ja työni tukijoille. Tässä joitakin kohtia siitä sekä alla linkki PDF-muotoiseen kirjeeseen, jonka voit ladata koneellesi.


Monella meistä on sama ongelma. Elämä täyttyy monenlaisesta kiireestä ja aktiviteetista eikä yhteydenpidolle Jumalan kanssa tahdo löytyä tarpeeksi aikaa. Monesti syynä on saamattomuus, laiskuus tai moni muu asia tuntuu tärkeämmältä. Ainakin minä huomaan oman syntisyyteni tässä helposti.
Tämä on huolestuttavaa, sillä herätysten historia korostaa rukouksen merkitystä. Eräs ystävä kirjoitti: ”Jälleen kerran Pyhä Henki muistuttaa, mikään työ ei saavuta päämääränsä ilman sen johtajien ja seuraajien antautunutta rukouselämää”.


Viikonloppuna olin Lapuan hiippakunnan lähetysseminaarissa. Erityisen puhuttelevaa oli tansanialaisen piispan Oscar Leman kuvaus kirkon kasvusta. Tansaniassa kasvun edistäjiä ovat muun muassa julkiset evankelioimiskokoukset, vahva raamatunopetus, monipuolinen jumalanpalveluselämä, jossa rukoillaan seurakuntalaisten puolesta, seurakuntalaisten tarpeista huolehtiminen, työn mahdollistava yhteiskunnan vakaus sekä Jeesuksen tuoma rauha ihmisten pelätessä pahoja henkiä. Jeesus on suurempi kuin paholainen ja kaikki pahuuden voimat!


Herätys on suuri tarpeemme Suomessakin. Joka päivä ikuisuuteen siirtyy paljon ainutlaatuisia ihmisiä, jotka eivät tunne Jeesusta. Kristillinen elämä kuihtuu, Raamatun tunteminen vähenee ja evankelioiminen surkastuu. Luin eilen illalla Walesin herätyksestä viime vuosisadan alussa. Herätyksen keskushahmona oli alle 30-vuotias Evan Roberts. Hänen saarnojensa keskiössä oli neljä asiaa:

  1. Tunnusta kaikki syntisi ja vastaanota anteeksianto Jeesuksen Kristuksen kautta.
  2. Siirrä elämässäsi syrjään sellaiset asiat, joiden kohdalla epäilet, ettei se ole Jumalan tahdon mukaista.
  3. Tottele Pyhää Henkeä.
  4. Tunnusta julkisesti Herraa Jeesusta Kristusta.

Herätykset ovat erilaisia. Jumalan antamat eivät ole yhden illan tunnekuohuja vaan jättävät jälkensä ihmisen koko elämän ajaksi. Ne vaikuttavat yhteiskunnassa ja kirkossa sukupolvienkin ajan. Tarvitsemme Jumalan antamaa herätystä ainakin seuraavista syistä: Pysymme vaikeana aikana itse uskossa loppuun asti, moni pelastuu löytäessään uskon Jeesukseen, seurakuntien elämä vahvistuu ja lähetystyö saa uuden innon.


Jokaisella kristityllä on etuoikeus olla mukana Jumalan valtakunnan tulemisessa. Olemme erilaisia ja toteutamme kutsumustamme eri tavoin ja eri paikoissa kuitenkin saman Jumalan palveluksessa. Minä haluan toimia sen puolesta, että monet voisivat pelastua ikuisesta kadotuksesta taivaaseen ja Jumalan nimi tulisi kunnioitetuksi.


Lue koko kirje tästä: Mika Tuovisen kirje ystäville syyskuussa 2016.
Tilaa kirje sähköpostiisi/Tule lähettäjäksi.
Laita kirje jakoon alla olevista napeista.


Herätys ja Suomen evankelioiminen

Kumpa koko Suomi tulisi uskoon!

Kun kirkossa kiistellään, saako nuori tulla uskoon rippikoululeirillä, jotain on pahasti pielessä.

Keskustelun voi jotenkin ymmärtää, jos puhutaan siitä, millä sanoilla asiaa kuvataan. Pitääkö puhua uudestisyntymisestä, uskoontulosta, armon kirkastumisesta, Jumalan löytämisestä tai vaikkapa Kansanlähetyksen sääntöjen käyttämästä termistä ”Kristuksen tunteminen”. Kansanlähetyksen yksi tarkoitus ”on edistää Jumalan valtakunnan leviämistä sekä oman kansamme että muiden kansojen keskuudessa johdattamalla ihmisiä Kristuksen tuntemiseen” (säännöt 2 §).

Teemme työtä, jotta ihmiset uskoisivat Jeesukseen

Kirkon tulee tehdä kaiken voitavansa, että lapset, nuoret ja aikuiset uskovat Jeesukseen. Tämä päämäärä pitää sanoa usein ja selvästi. Kirkon palvelijoina muutumme eksyttäjiksi, jos vaikenemme kuoleman jälkeisestä tuomiosta sekä helvetin ja taivaan todellisuudesta. Kirkon yksi tehtävä on valmistaa ihmisiä tähän tulevaisuuteen, josta kukaan ei pääse livahtamaan pois.

Tietoiseen uskoon

Jumalan siunaus kansamme keskellä näkyy siinä, että monet ovat jo lapsena saadusta kasteestaan asti uskoneet Jeesukseen. Kysymys uskoontulosta koskettaa sekä suurta kastettujen ei-uskovaa joukkoa että kasvavaa kastamattomien ryhmää. Molempia tulee auttaa henkilökohtaiseen uskoon. Kirkossa on esiintynyt väärää oppia, jossa ihmisille uskotellaan, että kasteen perusteella ilman uskoa asiat Jumalan kanssa ja ikuisuuden näkökulmasta ovat kunnossa. Tämä on harhaa. Usko on henkilökohtaista turvautumista Jeesukseen. Luterilaisuudelle on vierasta ajatus, että usko olisi jotain sellaista, mistä ihminen itse ei tiedä mitään.

Profeetta, pelasta oma sielusi!

Hesekielin kirjassa Jumala usein käskee Hesekieliä varoittamaan jumalattomia. Jos profeetta ei varoita ja yritä pelastaa heitä väärältä tieltä, Jumala vaatii heidän verensä Hesekielin kädestä. Jos profeetta varoittaa, hän pelastaa sielunsa. Meillä, jotka tiedämme, että usko Jeesukseen pelastaa ja ilman Jeesusta ihmiset täällä kotimaassa ja lähetyskentillämme joutuvat ikuiseen kadotukseen, on mielettömän suuri vastuu auttaa ihmisiä uskomaan. Siksi minäkin tämän kirjoitan.

Jeesus esimerkkkinä

Jeesus on paras esimerkki Jumalan rakkaudesta. Jeesus opetti julkisesti, mutta sen lisäksi hän solmi ihmissuhteita, vietti aikaa ja seurusteli ”syntisten ja jumalattomien” ihmisten kanssa. Tämän valossa minunkin täytyy tehdä parannusta. Näännytän itseni työllä niin, ettei ole aikaa toimia Jeesuksen esikuvan mukaan. Aikani kuluu hurskaiden kanssa. Jeesus tuli etsimään ja pelastamaan syntisiä.

Ja koko Suomi uskoon…

Jumala on antanut jokaiselle uskovalle etuoikeuden olla mukana sielujen pelastamisessa. Moni toteuttaa lähetyskäskyä rukouksin, antamalla rahaa, lähettämällä tai lähtemällä. Moni rukoilee sukulaisten, naapureiden ja kansakunnan puolesta, kertoo Jeesuksesta ja vie ystäviä ja tuttuja kirkkoon ja hengelliseen tilaisuuteen. Heillä on sama visio kuin Jeesuksella, joka halusi, että ihmiset tulevat uskoon. Kunpa koko kansa tulisi uskoon. Riparilla tai muualla.

Palstakirjoitukseni Uusi Tie -lehdessä 24.8.2016. Tässä otsikot lisätty.

Kansanlähetyksen tulevaisuus

Kansanlähetys vuonna 2025 – Mihin suuntaan katsomme?

Tämä on juttuni Keski-Pohjanmaan Kansanlähetyksen ystävälehteen, jossa oli kirjoituksia siitä, mitä Kansanlähetys on yhdeksän vuoden kuluttua.

Mihin suuntaan Kansanlähetyksessä katsotaan vuonna 2025. Tässä yksi näkökulma, jossa mainitsen seitsemän asiaa:

  1. Jumalaan.
  2. Toisiimme.
  3. Yhteiseen työhön.
  4. Itseemme.
  5. Raamattuun.
  6. Tehtävään.
  7. Kristuksen paluuseen.

 

1. Jumalaan

Efeson seurakunta eli pakanallisen maailman tiukassa puristuksessa, mutta vaikeuksien keskellä pitivät kiinni Jumalan sanasta. He olivat koetelleet väärät apostolit ja todistivat Jeesuksesta uskollisesti (Ilm. 2:2-3). Kun Paavali kirjoitti moniuskoisen ja –kulttuurisen yhteiskunnan keskellä elävälle seurakunnalle kirjeen, hän kiinnittää heidän ajatuksensa Jumalaan ja hänen suuriin tekoihinsa. Efesolaiskirjeen alku on suuri kolmiyhteisen Jumalan ylistys: Jumala suunnitteli ihmisen pelastuksen, Poika toteutti sen ja Pyhä Henki vie Sanan kautta meidät siitä osalliseksi (Ef. 1:3-14).

Paavali haluaa vanhoille ja uusille kristityille kirjoittaa Jumalasta ja hänen teoistaan meidän puolestamme. Todennäköisesti kristikunta on vuonna 2025 maassamme ahtaammalla kuin nyt. Silloin tarvitsemme ennen kaikkea katseen suuntaamista Jumalaan ja hänen pelastussuunnitelmaansa. Yhteiskunnassa, kirkossa ja järjestöissä tulee olemaan vaikeuksia ja luopumusta. Sen keskellä sielu löytää levon ja ylistyksen vain Jumalaan katsomalla.

2. Toisiimme

Omassa hengellisessä kasvussani kotiseurakuntani miesten raamattupiiri on ollut ehkä merkittävin yksittäinen vaikuttaja. Kansanlähetyksen näyn mukaan meidän tulee perustaa hengellisiä yhteisöjä, joissa uskovat saavat tukea, mutta jotka toimivat myös toimintayksikköinä evankeliumin levittämiseksi omalla paikkakunnalla. Nämä yhteisöt voivat olla pieniä raamattupiirejä tai vastuuryhmiä. Tarvitsemme myös suurempia yhteisöjä, jotka viettävät ehtoollista. Nämä yhteisöt koostuvat niihin sitoutuneista ihmisistä. Ilman sitoutumista ei synny yhteisöä eikä yhteyttä. Katsomme toisten kristittyjen suuntaan, sillä matkaa on tarkoitus tehdä yhdessä.

3. Yhteiseen työhön

Kansanlähetys on itsenäinen rekisteröity yhdistys, joka päättää itse toiminnastaan ja opetuksestaan. Emme ole kuitenkaan erillään muista. Olemme yhteistyökykyisiä ja hakeudumme yhteistyöhön, joka edistää Jumalan valtakunnan leviämistä.

Luonnollisin yhteistyötaho meille on Suomen ev.lut. kirkko. Rohkaisemme uskovia toimimaan paikallisseurakunnan ja evankeliumin hyväksi kotiseudullaan. Yhtenäiskulttuurin aika jumalanpalvelustoiminnassa on vuonna 2025 ohi. Suomeen tulee syntymään paljon erilaisia yhteisöjä. Jos kirkko ja seurakunnat antavat jumalanpalvelusyhteisöille tiloja ja toimintamahdollisuuksia, ne jäävät todennäköisesti kirkon sisälle. Mutta jos kirkko etääntyy opillisesta perustastaan saattaa olla, että avoimista ovista huolimatta toimintamme suuntautuu paikallisen seurakunnan ulkopuolelle.

Olemme yhdeksän vuoden päästä rakentaneet syvemmän yhteyden tunnustuksellisten herätysliikkeiden ja erityisesti viidennen herätysliikejärjestöjen kanssa. Olemme yhdessä päättäneet, mitä tehdä yhdessä uudenlaisessa kirkollisessa tilanteessa. Järjestämme yhteisiä tapahtumia, jumalanpalveluksia ja vahvistamme luterilaista herätyskristillistä identiteettiämme.

4. Itseemme

Miten niin pitäisi katsoa itseään? Siksi, että Raamattu kehottaa siihen. Pyhä ”Henki sanoo selvästi”, että tulevina aikana monet luopuvat uskosta (1. Tim 4:1). En tiedä kauheampaa kuin se, että joku on oppinut tuntemaan Jeesuksen, mutta luopuu hänestä. Harva luopuu tietoisesti. Matkan kesken jättäneistä suurin osa kuuluu niihin, jotka ensin iloiten ottavat sanan vastaan, mutta ”ahdinko”, ”vaino”, ”maailman huolet” ja ”rikkauden viettelys” tappavat uskon (Matt. 13:20-22).

Aika on paha. Meidän pitää varata aikaa rukoukseen, raamatunlukemiseen ja kristittyjen yhteydessä olemiseen.

5. Raamattuun

Jumala on antanut meille kirjan. Emme voi mistään muualta oppia tuntemaan Jumalaa emmekä hänen tahtoaan kuin Raamatusta. Kristilliset harhaopit tulevat leviämään ja siksi uskovan on luettava Raamattua yksin ja yhdessä toisten kanssa pysyäksemme oikeassa uskossa.

Emme lue Raamattua vain tiedonantona Jumalasta vaan myös armonvälineenä, jonka kautta Jumala herättää uskon ja vahvistaa sitä. Jos koemme itsemme heikoiksi ja epävarmoiksi kristityiksi, Jumalan sana voi vahvistaa meitä.

Vuonna 2025 kansanlähetysliike sitoutuu edelleen näkemykseen, että Raamattu on Jumalan todellista puhetta ihmiskunnalle. Pidämme Jumalan sanaa esillä yksityisesti, mutta myös julkisuudessa ja muistutamme, että kaiken kristillisen opin ja uskon tulee perustua Raamattuun.

6. Tehtävään

Vuonna 2015 Kansanlähetys on edelleenkin lähetysliike, joka lähettää työntekijöitä sinne, missä Kristusta ei enää tai vielä tunneta. Työmme kotimaassa ja lähetyskentillä on enemmän uskovien vapaaehtoisen kannatuksen varassa. Jokainen uskova on lähetysrenkaassa tukemassa rukouksin ja taloudellisesti Jumalan valtakunnan leviämistä. Olemme päässeet pois nykyisestä tilanteesta, jossa lähetystyön ja kotimaan evankelioimisen ongelmana ei ole lähtijöiden vaan lähettäjien puute. Lähettäjiä riittää!

Olemme löytäneet lähetysinnon uudelleen ja Kansanlähetyksen ystävien sydämissä palaa lähetyksen tuli ja ilo evankeliumin työstä. Jos uskovat sitoutuvat lähetystyön tukemiseen, työ voi kasvaa. Jatkamme kirkon lähetysjärjestönä, jos itsenäisyytemme ei joudu uhatuksi.

Suomi on muuttunut lähetyskentäksi. En tarkoita vain maahanmuuttajia vaan yhä useampi kantasuomalainen elää ilman uskoa Jeesukseen. Vuonna 2025 olemme vahvistaneet evankelioimistyötämme. Uusia ihmisiä tulee runsaasti uskoon ja ottaa viestikapulan toiminnastamme työn perustajasukupolven siirtyessä ikuisiin majoihin. Evankelioimisen into kasvaa kun pääsemme eroon toimintakulttuurista, jossa järjestämme turvallisissa omissa tiloissamme kokouksia vain uskoville. Niitä ehdottomasti tarvitaan, mutta vuoteen 2025 opettelemme heittämään kalastusverkkoja myös kirkkolaivan ulkopuolelle.

7. Kristuksen paluuseen

Saattaa olla, että vuonna 2025 kristikunta ei ole enää maan päällä. Ehkä tuolloin vielä odotamme Vapahtajaamme Jeesusta Kristusta saapuvaksi ja ikuisuutta taivaassa (tai kadotuksessa) alkavaksi. Kristittyjen tulee elää Jeesuksen paluun odotuksessa, rukouksin ja evankeliumia vieden edistää Kuninkaan tulon päivää.

Tärkeintä

Mihin suuntaan meidän on katsottava Kansanlähetyksen tulevaisuutta pohtiessamme? Kansanlähetys on toiminnallisesti suuntautunut liike, mutta työ ei saa koskaan olla rakkaampi kuin Jeesus. Me teemme suunnitelmia, me korjaamme ja rakennamme omia talojamme ja hengellisten yhteisöjen tiloja. Lopulta ainoa asia mikä täältä maan päältä lähtee ikuisuuteen on ihmiset ja heidän ikuinen sielunsa. Ehkäpä siksi Paavali piti maan päällisiä kunnia-asioita roskana Kristuksen tuntemisen verrattuna (Fil. 3:8).

Pidä ikuinen päämäärä, Kristuksen tunteminen ja taivaaseen pääseminen tärkeimpänä asiana elämässäsi.


 

Jumalan voima ja Jeesuksen risti

Enhän unohda julistaa myös evankeliumia?

Jeesus käski saarnata evankeliumia kaikille luoduille (Markus 15:15). Sana evankeliumi voidaan käsittää laajasti kuvaamaan kaikkea kristillistä julistusta. Mielestäni silloin helposti unohtuu evankeliumin ydin.

Julistanko todella evankeliumia? Vai olenko määritellyt evankeliumille uuden sisällön pitäen kaikkea kristillistä tai siltä kuulostavaa puhetta evankeliumina?

Vanhassa testamentissa evankeliumi kuvasi yleisesti hyvää uutista. Uudessa testamentissa evankeliumilla on ainakin seuraavia merkityksiä.

  • Meillä on neljä evankeliumia, jotka kuvaavat Jeesuksen elämänvaiheita.
  • Paavalin kirjeissä evankeliumi on ”Jeesuksen Kristuksen evankeliumi”. Tässä evankeliumin sisältö on Jeesuksen persoonan ja elämän kuvausta keskittyen Jeesuksen ristinkuolemaan ja ylösnousemukseen.

Tämän valossa voi tehdä seuraavia erotteluja:

  • Kun kerron jollekin: ”Minusta tuli kristitty. Annoin elämäni Jeesukselle”, todistamme Jeesuksesta, mutta emme julista vielä evankeliumia. Kerromme itsestämme.
  • Kun julistan, että Jeesus parantaa ja tekee ihmeitä, en julista vielä evankeliumia. Kerron, mitä Jeesus voi tehdä.
  • Kun analysoin lakia ja evankeliumia, en julista vielä evankeliumia. Pohdin tärkeää teologista jaottelua.
  • Kun rukoilen ja julistan, että kohta tulee suuri herätys, en julista vielä evankeliumia. Totean sen, että Jumala haluaa pelastaa enemmän ihmisiä.
  • Kun kehotan rukoilemaan, lukemaan Raamattua ja pysymään kaidalla tiellä loppuun asti, en julista vielä evankeliumia. Toivon, että kasvamme uskossa ja pääsemme varmasti perille.

Kaikki edellä mainitut asiat ovat hyviä, kristillisiä ja suositeltavia. Mutta ne eivät ole vielä evankeliumin julistamista.

  • Mutta kun kerron, kuka on Jeesus Kristus, miten hän sovitti ristillä syntini ja voin saada kaikki syntini  anteeksi ja uuden yhteyden Jumalaan, silloin julistan evankeliumia. Evankeliumi on kertomusta Jeesuksesta, hänen teoistaan, ristinkuolemasta, ylösnousemuksesta, ja siitä, miten hän lähetti Pyhän Henkensä.

Evankelioimisen ytimessä on evankeliumi Jeesuksesta. Evankelioimiseen liittyy myös sen kertominen, miten tämä hyödyttää minua. Evankeliointiin liittyy siksi

  • objektiivinen puoli (Jeesuksen elämän kuvaus eli evankeliumi) ja
  • subjektiivinen puoli (miten voin ottaa pelastuksen vastaan).

Kun julistamme evankeliumia, kerromme Jeesuksesta ja siitä, miten löydämme yhteyden häneen. Meidän tulee korostaa sekä objektiivista että subjektiivista puolta painopisteen ollessa ensimmäisessä.

Jeesus käski seuraajiansa menemään kaikkeen maailmaan ja saarnaaman EVANKELIUMIA (!) kaikille luoduille (Markus 16:15).

Kirkon tehtävä maailmassa

Kirkon kaksi tehtävää

Mikä on kirkon tehtävä? Tähän vastaa Englannin anglikaanikirkon Canterburyn arkkipiispa Justin Welby tässä lyhyessä vähän yli minuutin pituisessa videossa.

Arkkipiispa Welbyn mukaan kirkolla on kaksi suurta tehtävää:

  1. Kirkon tehtävä on ylistää Jumalaa Jeesuksessa.
  2. Kirkon tehtävä on tehdä opetuslapsia.

Katso Canterburyn arkkipiispan lyhyt video:


Videon tekstityksen saa näkyviin klikkaamalla ruudun alareunassa olevaa tekstitysnäppäintä ja valitsemalla kieleksi suomi. Sama teksti on tässä:

Aloitan sanomalla vain kaksi perustavaa asiaa kirkosta.

Ensiksi kirkko on olemassa, jotta se ylistäisi Jumalaa Jeesuksessa Kristuksessa.

Toiseksi kirkko on olemassa, jotta se tekisi uusia Jeesuksen opetuslapsia.
Kaikki muu on somistetta. Jotkut niistä voivat olla tarpeellisia, hyödyllisiä tai ihania koristeita. Mutta ne ovat silti koristeita.

Kun puhun opetuslasten tekemisestä en puhu vain sanoista vaan myös teoista. Palaamme siihen myöhemmin.

Paras päätös minkä jokainen voi tehdä missä elämänvaiheessa ja elämäntilanteessa tahansa, ketä tahansa he ovat, missä tahansa he ovat ja mitä tahansa he ovat, on tulla Jeesuksen Kristuksen opetuslapseksi.Ihminen ei voi tehdä parempaa päätöstä tässä elämässä. Ei kukaan ihminen.

Julistakaa evankeliumia

Aiemmin tänä vuonna Englannin kirkon papit saivat Justin Welbyltä ja Yorkin arkkipiispa John Sentamulta viestin, jossa kehotettiin rukoilemaan kansan evankelioimisen puolesta. Kirjoitin siitä blogiin, ja tämä lyhyt kirjoitus on suosituimpia tekstejä blogissani. Se kertonee siitä, että monet kristityt kaipavat kirkon johdolta tällaisia viestejä. Moni iloitsi siitä, vaikka se tulikin toisen kirkon päämieheltä. Lue arkkipiispojen kehotus.

Moni kaipaa ja rukoilee herätystä Suomeen. Sitä on odotettu ja profetoitu. Rukous herätyksen ja kansamme puolesta on tärkeää. On hyvä rukoilla omien sukulaisten ja ystävien puolesta.

Rukoilijoiden lisäksi tarvitsemme liikkeellelähtöä evankeliumin kanssa kansan keskelle.

Arkkipiispa sanoi tärkeimmän: Paras päätös, minkä ihminen voi tehdä on tulla Jeesuksen opetuslapseksi.

Mitä kuoleman jälkeen?

Mitä kuoleman jälkeen? Lasarus ja rikas mies maan päällä ja tuonpuoleisuudessa

Luuk. 16: 19-31

”Oli rikas mies. Hänen vaatteensa olivat purppuraa ja hienointa pellavaa, ja päivästä päivään hänen elämänsä oli pelkkää ylellisyyttä ja juhlaa. Mutta hänen porttinsa pielessä virui köyhä Lasarus, täynnä paiseita. Köyhä olisi nälkäänsä halunnut syödä niitä ruokapaloja, joita rikkaan pöydältä putoili. Koiratkin tulivat siihen ja nuolivat hänen paiseitaan.
Sitten köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Abrahamin huomaan. Rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. Kun hän tuonelan tuskissa kohotti katseensa, hän näki kaukana Abrahamin ja Lasaruksen hänen rintaansa vasten. Silloin hän huusi: ’Isä Abraham, armahda minua! Lähetä Lasarus tänne, että hän kastaisi sormenpäänsä veteen ja vilvoittaisi kieltäni. Näissä liekeissä on kauhea olla.’ Mutta Abraham sanoi: ’Muista, poikani, että sinä sait eläessäsi hyvän osan, Lasarus huonon. Nyt hän saa täällä vaivoihinsa lohdun, mutta sinä saat kärsiä tuskaa. Sitä paitsi meidän välillämme on syvä, ylipääsemätön kuilu, niin ettei täältä kukaan voi tulla teidän luoksenne, vaikka tahtoisikin, eikä sieltä pääse kukaan kuilun yli meidän puolellemme.’ Rikas mies sanoi: ’Isä, minä pyydän, lähetä hänet sitten vanhempieni taloon. Minulla on viisi veljeä – hänen pitäisi varoittaa heitä, etteivät hekin joutuisi tähän kärsimyksen paikkaan.’ Abraham vastasi: ’Heillä on Mooses ja profeetat. Kuulkoot heitä.’ ’Ei, isä Abraham’, mies sanoi, ’mutta jos joku kuolleiden joukosta menisi heidän luokseen, he kääntyisivät.’ Mutta Abraham sanoi: ’Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista.”

Nostan tästä Jeesuksen tekstistä kymmenen asiaa.

1. Tässä todetaan, että rikkaan, mutta nimettömän miehen elämä oli loisteliasta.

Rikkaan miehen portin pieleen oli parkkeerannut elämänsä eräs Lasarus. Hän oli siinä, jotta saisi rikkaalta mieheltä almuja ja ruokaa. Mutta rikkaan pöydältä pudonnut ainakaan niin paljoa, että Lasaruksen elämä olisi voinut muuttua.

Köyhän asema ei tuntunut merkitsevän rikkaalle miehelle kovin paljoa. Jumala ei unohda köyhiä ja sorrettuja. Tämä kertomus muistuttaa Lasarusten olemassaolosta. Meidän on uskallettava mennä köyhien, paiseita täynnä olevien ja nälkäisten ystäväksi ja tueksi. Lasaruksia on kotimaassamme ja lähetyskentillämme.

2. Tämä elämä ei ole kaikki vaan elämä jatkuu kuoleman jälkeen.

Lopulta rikas mies pääsi Lasaruksesta eroon. Lasarus kuoli. Samoin rikas kuoli. Aivan kuten me kaikki kuolemme.

Sekä rikas mies että Lasarus olivat tuon puoleisessa todellisuudessa tietoisessa tilassa. Elämän jatkuminen oli yllätys rikkaalle miehelle. Yllätys oli myös se, että hän huomasi olevansa tuskallisessa paikassa kamalissa liekeissä. Hän ei ollut ottanut lainkaan huomioon kuolemaansa ja ikuisuuskohtaloaan. Hän tuli herätykseen liian myöhään kun mitään ei ollut enää tehtävissä. Rikas mies huomasi, että myös Lasarus oli myös tuonpuoleisuudessa. Lasaruksella näytti olevan kaikki hyvin.

Muista, että tämä maailma ei ole kaikki. Jokainen ihminen on ikuisuusolento ja meidän kaikkien elämä jatkuu ikuisesti näiden maan päällä vietettyjen vuosien jälkeen. Liian moni elää rikkaan miehen tavoin ikuisuudesta tietämättömänä tai he sulkevat tietoisesti ikuisuusasiat elämänsä ulkopuolelle heräten todellisuuteen liian myöhään.

3. Tuon puoleisuudessa on tuskan paikka ja lohdutuksen paikka.

Jeesus kuvaa tässä kahta ihmistä, jotka joutuvat kuolemansa jälkeen eri paikkoihin. Raamattu selvästi opettaa sekä taivaan että kadotuksen todellisuudesta. Tässä voidaan nähdä myös opetus niin sanotusta välitilasta, jossa ihmiset odottavat lopullista tuomiotaan. Lasarus ja rikas mies eivät ole vielä taivaassa eikä kadotuksessa. Kuolleet odottavat tietoisessa tilassa viimeistä tuomita tietäen, mikä heitä odottaa tuomion jälkeen.

4. Ikuisuudessa ei enää voi valita puoltansa.

Liian moni herää hengelliselle todellisuudelle ja kuoleman jälkeiselle elämälle liian myöhään. Liian moni tajuaa vasta ikuisuudessa, että kristillinen sanoma oli totta. Rikas mies olisi tuonpuoleisuudessa halunnut siirtyä paremmalle puolelle, mutta se ei enää onnistunut.

Maan päällinen elämä on aika, jolloin on vastattava Jumalan pelastuskutsuun. Siksi on aika pysähtyä nyt. Kohta voi olla liian myöhäistä. Emme tiedä, milloin oma armonaikamme loppuu. Anna oma elämäsi Jeesukselle, anna pelastaa itsesi.

5. Hätä kadotetuista sieluista heräsi liian myöhään.

Vasta tuonelassa rikas mies huolestui toisten ikuisuuskohtalosta. Hän sanoi: ”Isä, minä pyydän, lähetä hänet sitten vanhempieni taloon. Minulla on viisi veljeä – hänen pitäisi varoittaa heitä, etteivät hekin joutuisi tähän kärsimyksen paikkaan.” Hän oli valmis tekemään mitä tahansa, jotta voisi pelastaa veljensä joutumasta kuoleman jälkeen samaan tuskaan. Voisitko Jumala lähettää Lasaruksen takaisin maan päälle viiden veljeni luokse varoittamaan heitä tästä paikasta.

6. Jumalan sana herättää uskon.

Rikas mies pyysi, että Jumala herättäisi Lasaruksen kuolleista ja lähettäisi Lasaruksen varoittamaan viittä veljeään, etteivät he joutuisi kuoleman jälkeen samanlaiseen tuskaan, missä hän itse oli.

Rikas mies sai vastauksen ”Heillä on Mooses ja profeetat. Kuulkoot heitä.” Jeesuksen mukaan uskoa ei synnytä se, että kuolleet heräävät eloon ja julistavat. Uskon herättää Jumalan sana; tässä tapauksessa Mooseksen ja profeettojen kirjat. Vaikka tapahtuisi mitä suurimpia ihmeitä se ei muuttaisi heidän epäuskoaan. Jumalan sanassa on yliluonnollinen voima, joka voi herättää uskon.

Tämä rikas mies oli joutunut vaivan paikkaan, vaikka kuului Jumalan valitsemaan kansaan. Hänet oli ympärileikattu lapsena, hän varmaan pyrki noudattamaan Mooseksen lakia ja oli hyvä kansalainen. Jeesus ei syytä hän yhdestäkään laiminlyönnistä. Ongelmana oli, että hän ei ollut uskonut Moosesta ja profeettoja, jotka puhuivat pelastuksesta.

Jos haluamme, että joku ystävämme tai läheisemme tulee uskoon, meidän on vietävä hänet evankeliumin kuuloon tai annettava hänelle sitä luettavaksi. Evankeliumissa on voima, joka voi herättää uskon.

7. Jumala ei lähetä kuolleita vaan eläviä julistamaan.

Jumala ei lähettänyt köyhää Lasarusta takaisin maan päälle julistamaan Jumalan sanaa rikkaan miehen veljille. Ehkäpä Lasarus oli elämänsä aikana todistanut uskostaan rikkaalle miehelle ja hänen veljilleen. Rikas mies nyt toivoi, että Jumala herättäisi Lasaruksen kuolleista, he ehkä uskoisivat. Pyyntöön ei suostuttu.

Jumala lähettää eläviä julistamaan. Meidät on laitettu tähän historian aikaan juuri näiden ihmisten keskelle todistamaan Jumalasta ja kahdesta määränpäästä. Emme saa olla hiljaa näin suuresta asiasta.

8. Mieti ikuisuutta.

Tämä kuvaus on kirjoitettu rikkaan näkökulmasta. Rikas saattaa sokeutua ja nähdä vain tämän maailman asiat. Hän kerää rikkautta tähän elämään, mutta unohtaa ikuiset rikkaudet. Hän luulee olevansa viisas ja suunnittelee kaiken tarkkaan, mutta ei ota huomioon kuolemaa ja ikuisuutta. Mihin sitten joutuu kaikki se, mitä olet hankkinut? Mieti ikuista päämääräsi. Tämä maan päällinen elämä on lyhyt.

Elämä on kuin ruoho, joka helteessä nopeasti kuvaa ja kuin kedon kukka joka hetken kukoistaa, mutta jonka aurinko lopulta kuivattaa.

9. Jumalan siunaukset eivät näy aina ulospäin.

Lasarus pääsi paratiisiin, vaikka hänen maanpäällinen elämänsä oli kurjaa. Häntä katsoessa rapisee sellainen kristillinen julistus, jossa uskovan elämä on vain menestystä ja vaikutusvaltaa. Lasaruksen nimi viittaa hänen uskoonsa: ”Jumala auttaa!” Hän oli kadottanut kaikki muut auttajat, mutta hänellä oli Jumala. Lasaruksen ulkoinen elämä oli suurta vaivaa, mutta hänellä saattoi vaikeuksiensa keskellä ja köyhyydessä sisäisesti rikas elämä Jumalassa. Rikas mies eli ulkoisesti loisteliaasti, mutta häneltä puuttui hengellinen yhteys Jumalaan.

10. Lasaruksen elämä muistuttaa Jeesuksesta.

Jeesus oli myös kärsivä ja hyljeksitty Jumalan palvelija. Monet rikkaat ja vaikutusvaltaiset jättivät hänet porttiensa ulkopuolelle.

Jeesus kuoli ristillä kantaen syntimme ja voittaen paholaisen vallan. Hän nousi kuolleista, mutta sekään ei riittänyt vakuuttamaan kaikkia. Mutta monet vakuuttuivat, että tässä on se, josta Mooseksen laki ja profeetat kirjoittavat.

Lopuksi

Mainitsin tässä puheessani kymmenen ajatusta:

  1. Tässä todetaan, että rikkaan, mutta nimettömän miehen elämä oli loisteliasta.
  2. Tämä elämä ei ole kaikki vaan elämä jatkuu kuoleman jälkeen.
  3. Tuon puoleisuudessa on tuskan paikka ja lohdutuksen paikka.
  4. Ikuisuudessa ei enää voi valita puoltansa.
  5. Hätä kadotetuista sieluista heräsi liian myöhään.
  6. Jumalan sana herättää uskon.
  7. Jumala ei lähetä kuolleita vaan eläviä julistamaan.
  8. Mieti ikuisuutta.
  9. Jumalan siunaukset eivät näy aina ulospäin.
  10. Lasaruksen elämä muistuttaa Jeesuksesta meidän Vapahtajastamme, joka vie oman kansansa taivaaseen.
Mekane_Yesus_kirkon_kasvu

Kirkon ihmeellistä kasvua Etiopiassa

Yksi innostavimmista lähetystyön uutisista on Etiopian Mekane Yesus -kirkon kasvu. Kirkon syntymisen taustalla on luterilaisten ja presbyteerien lähetystyö.

Tämä työn seurauksena 21. tammikuuta 1959 perustettiin Etiopian Evankelinen Mekane Yesus -kirkko. Perustamisvaiheessa kirkossa oli vajaa 20 000 jäsentä. Nyt kirkon jäsenmäärä on kasvanut noin kahdeksaan miljoonaan. Ja kasvu jatkuu. (Lisäys tammikuussa 2017: Nyt kirkon jäsenmäärä on yli 8,3 miljoonaa)

Suomen Evankelis-luterilainen Kansanlähetys tuli kirkon työhön mukaan vuonna 1968. Kansanlähetys on lähettänyt Mekane Yesus -kirkkoon kymmeniä työntekijöitä. Lisäksi he tukevat kirkon työntekijäkoulutusta. Sen on kasvavan kirkon suurimpia tarpeita. Kansanlähetyksellä on myös kummilapsitoimintaa, jonka kautta sadat suomalaiset ovat saaneet oman kummilapsen.

Kansanlähetyksen vieraana ovat olleet sekä kirkon presidentti Wakseyoum Idosa että pääsihteeri Berhanu Ofgaa. Idosan kanssa Ryttylän Lähetyskeskuksen makkaranpaistopaikalla jutellessamme yhteistyöstä, hän sanoi heidän rukoilevansa meidän puolestamme. Nämä sanat rohkaisivat, koska kyseessä on rukoileva kirkko.

Berhanu Ofgaa kertoi evankeliumin julistamisen lisäksi tapahtuvien ihmeiden olevan eräs syy evankeliumin menestymiseen ja kirkon kasvuun.

Ihmeitä Etiopian Darimussa

Suuressamukana-sivustolle on juuri tullut lähetystyöntekijä Aki Tuppuraisen raportti hänen matkastaan Darimuun. Hän kertoo muun muassa seuraavista asioista:

”Niinpä ihmeitä tapahtui myös lauantaina. Yhden perheen kaksi sokeaa lasta oli saanut näkönsä takaisin ja yksi kuuromykkä oli saanut kuulon ja puhekyvyn.”

Tämä johti seuraavaan tapahtumaan:

”Kaikki tämä johti siihen, että sunnuntaina koko alue oli ollut täyteen ahdettu. Kesken saarnan saarnaaja oli saanut profetian, että kansanjoukossa on mies, joka on tullut sokean poikansa kanssa paikalle. Hän oli kehottanut miestä tulemaan rohkeasti eteen, koska Jumalalla on hänelle asiaa. Kansanjoukossa kävi kohahdus, kun yleisön takaosasta nousi ylös mies, jolla oli muslimien tunnusomainen hattu päässä. Hänen mukanaan oli noin kahdeksanvuotias poika, joka oli ollut sokea syntymästään saakka. Pappi pyysi häntä tulemaan eteen. Kun pojan puolesta rukoiltiin, hän sai näkökyvyn ja isä kaatui Hengen vaikutuksesta. Kun hän nousi pystyyn, hän tempaisi muslimilakin päästään, heitti sen menemään ja sanoi suureen ääneen: ”Tuota en enää tarvitse, olen löytänyt sen oikean Jumalan, jota haluan palvella.” Sanat eivät riitä kertomaan, millainen iloylistys oli seurakunnan joukossa syntynyt. Jumala toimii, ja täällä saan olla mukana myös minä omalta pieneltä osaltani. Ollaan keskellä Apostolien tekoja.”

Kirkko Darimussa

Kansanlähetyksen työntekijät Pirkko ja Aki Tuppurainen sekä Mika Lehtinen matkalla Jimman peltikirkkoon.

Etiopian työssä mukana

On suuri etuoikeus olla mukana tämän kasvavan kirkon työssä. Darimussa Aki Tuppuraisen asunnon viereiseen peltiseen nälkäapuvarastoon perustettiin puolitoista vuotta sitten uusi seurakunta, jossa oli alussa viisi jäsentä. Kuusi kuukautta sitten jäseniä oli 777 ja nyt jäsenmäärä on kasvanut yli tuhannen.

Jos joku kysyy, eletäänkö nyt herätyksen aikaa, vastaus on kyllä.

Klikkaa ja tule mukaan tärkeään Etiopian lähetystyöhön.

Jeesus ruokkii 5000 miestä

Kirkon kaksi tehtävää: Tule ja mene

Tänään on paastonajan keskelle sijoitettu leipäsunnuntai. Evankeliumissa (Joh. 6:1-15) Jeesus kysyy Filippukselta ”Mistä voisimme ostaa leipää, että he saisivat syödäkseen?”

Andreas vastaa: ”Täällä on poika, jolla on viisi ohraleipää ja kaksi kalaa. Mutta miten ne riittäisivät noin suurelle joukolle?” Jeesuksen siunaamana ja opetuslasten jakamana ne riittivät 5000 ihmiselle.

Jeesus – elämän leipä

Jeesus on elämän leipä. ”Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan” (Joh. 6:35). Jeesus puhuu hengellisestä janosta ja nälästä, joka jokaisessa Jumalan luomassa ihmisessä on. Sitä yritetään ravita eri tavoin, mutta vain Jeesuksen luokse tuleminen antaa sielulle ruokaa, joka ravitsee pysyvästi.

Kirkolla ja kristityillä on kaksi suurta tehtävää

Kristillisellä kirkolla on Jumalan lähettiläänä tässä maailmassa kaksi suurta tehtävää:

  1. Ensiksi kirkon ja kristittyjen tehtävä on tulla Jeesuksen luokse ja elää kolmiyhteisen Jumalan yhteydessä, ylistää häntä ja elää lähellä häntä.
  2. Toinen tehtävä on viedä evankeliumi kaikille kansoille ja tehdä heistä Jeesuksen opetuslapsia.

Kaikki muu kirkon toiminta on tätä päätehtävää tukevaa.

  • Ensimmäisessä kristityt tarvitsevat seurakunnan yhteyttä, ehtoollista, rukousta ja Raamatun tutkimista yksin ja yhdessä. Meidän tulee kasvaa Jumalan tuntemisessa.
  • Toisessa – evankelioimisessa ja lähetystyössä – tarvitaan epäitsekästä mieltä, rukousta, rakkautta ja Pyhän Hengen täyteyttä. Tässä tarvitaan näyn kirkastamista, jotta lähetyskäskyn mukainen kirkon tehtävä näkyisi kirkon, seurakuntien ja kristittyjen päätöksissä ja toiminnassa.

Jokainen kristitty on kutsuttu molempiin tehtäviin. Toteutamme niitä eri tavoin kutsumuksemme mukaan.

Kunnia olla suuressa mukana!

Maan päällä ei ole hienompaa tehtävää ja suurempaa kunniaa kuin olla tässä kaikessa mukana.

Ehkä koet ettei sinulla ole paljoa eväitä tämän suuren tehtävän edessä. Anna se, mitä sinulla on Jeesukselle, joka voi siunata antamasi riittämään tuhansille.

Voit olla suuressa tehtävässä mukaan muun muassa seuraavilla tavoilla:

 

Kirkkokahvi

Raamattuopetusta Joensuussa – pullatkin loppuivat kirkossa

Minulla oli eilen hieno päivä Joensuussa. Aamulla saarnasin Pyhäselän kirkossa kanaanilaisen naisen uskosta. Hänen uskonsa oli suurta, koska se oli uskoa Jeesukseen. Kirkonmenojen jälkeen siirryimme seurakuntatalolle seuroihin. Seurakunnan ja kirkkoherra Ville Ojalan kanssa vietetystä hetkestä jäi kiitollinen muisto.

Piirihallituksessa

Iltapäivällä osallistuin Pohjois-Karjalan Kansanlähetyksen piirihallituksen kokoukseen, jossa hyväksyttiin viime vuoden toimintakertomus. Tämä kertomus jätti kuvan hyvin aktiivisesta toiminnasta, jossa lähetystyö nähdään keskuksena. Kiitos teille!

Herätys, Raamattu ja Pyhä Henki

Kirkossa on puhuttu vuosikausia siitä, että tänne pohjoiseen pitäisi saada työntekijöitä Afrikan kasvavista kirkoista. Pohjois-Karjalan Kansanlähetys on palkannut piirijohtajaksi tansanialaisen teologian tohtori Gerson Mgayan. Gerson sanoi, että monet kristityt täällä Suomessa odottavat herätystä, mutta harvat ovat valmiita tekemään jotain herätyksen tulemiseksi. Gerson korosti viikonloppuna kahta asiaa: Raamatun lukemista ja tutkimista sekä Pyhän Hengen voimaa. Hän on aloittanut Joensuun Noljakan kirkossa Pyhän Hengen seminaarit.

Elämänleipää ja kahvipullaa

Illalla opetin Kansanlähetyksen Leipäsunnuntaissa Jeesuksen kuoleman salaisuudesta ja ylösnousemuksen voimasta. Tästä Raamatun suuresta salaisuudesta ja minunkin pelastukseni perustasta opetin kiitollisin mielin. Toinen ilonaihe oli vähän yli sadan hengen väkimäärä. Se tarkoitti sitä, että piirihallituksen puheenjohtajan vaimo joutui lähteä hakemaan pullatäydennystä kotoa. Pullakuljetuksen saavuttua kirkon pihassa ei ollut enää parkkipaikkoja vapaana.

Suomi sydämellä

Kolmas ilonaihe on huomata taas miten eri puolilla Suomea seurakunnat ja uskovat julistavat uskollisesti evankeliumia ja opettavat Raamattua. Tämä työ näkyy harvoin valtakunnan medioissa, mutta uskon Jumalan arvostavan sitä, kun hänen Poikansa nimeä korotetaan ja ihmisiä kutsutaan ikuisen elämän tielle.

Linkkejä:
Tilaa Mika Tuovisen sähköpostiviesti
Tutustu Kansanlähetyksen kotimaassa toimiviin työntekijöihin.
Kansanlähetyksen lähetystyöntekijöitä

Pixabay_cattu_lifebuoy-967474

Herätysjulistuksen esteitä nykyaikana

Norjalainen professori Carl Fredrik Wislöff (1908-2004) käsittelee kirjassaan Kaikki eivät pääse taivaaseen (Uusi Tie 2005) luterilaista herätyskristillisyyttä. Kirjan alkuperäisnimi norjaksi on Gjør en evangelists gjerning (Tee evankelistan työ).

Kirjassa on kuusi lukua:

  1. Herätysjulistuksen esteitä.
  2. Opetus kasteesta.
  3. Laki ja evankeliumi julistuksessa.
  4. Julistuksen tulee olla raamatullista – mitä se tarkoittaa?
  5. Julistuksen tulee olla ajankohtaista.
  6. Pietismin haaste.

Tässä nostan joitakin asioita kirjan ensimämäisestä luvusta.

Tee evankelistan työ

Kirjan alkuperäinen nimi tulee Paavalin sanoista Timoteukselle: ”Tee evankelistan työ” (2. Tim. 4:5). Evankelistan tehtävä on julistaa evankeliumia, sanomaa Jumalan valmistamasta pelastuksesta Jeesuksessa Kristuksessa.

Kristillisen kirkon ensimmäinen herätyssaarna pidettiin Pyhän Hengen vuodattamisen jälkeen helluntaina (Apt. 2). Pietari kertoi helluntaisaarnassa uuden ajan koittaneen. Kansan täytyy katua syntejään ja kääntyä. Pietarin saarna herätti kuulijoissa synnintunnon: ”Veljet, mitä meidän pitää tehdä?” Vastaus oli: ”Antakaa pelastaa itsenne, ettette hukkuisi tämän kieroutuneen sukupolven mukana” (Apt. 2:37-40). Tähän liittyi parannuksen tekeminen ja kaste.

Seurakunnan on vietävä evankeliumia kaikille ihmisille.  Julistukseen kuuluu kutsu kääntymykseen ja syntien anteeksiantamukseen.

5 herätyksen estettä

Wislöffin mielestä herätysjulistuksen esteitä luterilaisessa kirkossa on ainakin seuraavat viisi.

1. Kasteen yksipuoleinen korostaminen

Luterilaisessa kirkossa sakramentit ovat tärkeitä. Tähän on hyvät perusteet Raamatussa.

Ongelmaksi muodostuu kasteen korostaminen siten, ettei tilaa jää julistukselle, joka johtaa ihmisiä kääntymykseen. Jotkut saattavat pitää kastetta pelastukseen riittävänä eikä tietoista uskoa Jeesukseen tarvita. Tällaisessa opissa ei jää kääntymiskehotukselle tilaa.

Wislöff sanoo arvostavansa kastetta, mutta pitää kasteen yksipuolista korostamista vaarallisena, sillä se ”tukkii suun totiselta kääntymyksen julistamiselta”. Hän siteeraa professori Gisle Johnsonin sanoja:

”Tuskin on olemassa sopivampaa keinoa estää herätys kuin muistuttaa jatkuvasti siitä, että kaikki kastetut ovat edelleen Jumalan lapsia.”

2. Universalismi

Toinen herätysjulistuksen este opetus, jonka mukaan kaikki ihmiset pelastuvat (universalismi).

Wislöffin mukaan oppi kaikkien pelastumisesta on nyt kirkossa hyväksytympää kuin koskaan aiemmin.

Raamatun mukaan ihmisiä joutuu kadotukseen. Tämä on myös selvä luterilaisen kirkon oppi. Pelastus voidaan saada vain kääntymällä ja uskomalla Jeesukseen.

Jos harhaoppi kaikkien pelastumisesta leviää julistajien ja pappien keskellä, silloin heiltä on turha odottaa raamatullista kutsua kääntymykseen ja uskoon.

3. Herätykset, joista puuttuu ristin tunnusmerkki

Martti Luther kuuli Wartburgissa olleessaan (1522), että kotikaupungissa Wittenbergissä on syntynyt merkillinen herätys. Wittenbergiin oli tullut uuden sanoman saarnaajia, jotka korostivat lupauksia hengellistä voimasta, rauhasta ja ilosta.

Luther ei innostunut sanomasta, sillä siinä ei ollut ristin tunnusmerkkiä:

”Todelliseen kristillisyyteen kuuluu aina myös ahdistukset, hengellinen hätä ja taistelu.”

Wislöff kuvaa aikaamme:

”Meidänkin aikanamme on ilmaantunut maineikkaita julistajia, joilla on esittää suuria lupauksia siitä, mitä Jumalalla on annettavanaan. Ilo, rauha, menestys – kaikki, mitä ihminen vain voi toivoa, on sidottu näihin luvattuihin erityiskokemuksiin.”

Wislöffin mukaan uudet julistajat eroavat vanhoista herätyssaarnaajista, jotka olivat julistuksessaan paljon radikaalimpia. He halusivat tietää, ovatko kuulijat jo kääntyneet ja selvittäneet Jumalan kanssa syntinsä. Sitten he julistivat syntien anteeksiantamusta Jeesuksen sovituskuoleman tähden niille syntisille, jotka ymmärsivät kadotetun tilansa.

”Raamatullinen herätys on jotain, joka tapahtuu kadotetuille syntisille, jotka tarvitsevat pelastusta ikuisesta kadotuksesta. Pelastus on siinä, että synnit annetaan anteeksi ja syntinen pestään Jeesuksen veressä – ja nostetaan uuteen elämään Hengen voimassa.”

4. Väärä optimismi

Herätysjulistuksen esteenä on myös väärä optimismi ihmisen hyvyydestä.

Luterilaisen opin mukaan kaikki ihmiset syntyvät ilman jumalanpelkoa. Tämä perisynti on todellinen synti, josta pitää pelastua syntien anteeksiantamuksen kautta.

”Uskonpuhdistuksen kirkot olivat vakuuttuneita siitä, että ihminen syntyy syntisenä ja Jumalan vihan alaisena. Mutta teologia on kulkenut kauas tämän tunnustamisestea. Ihmiskunta on tehnyt niin suuria edistysaskeleita kaikilla elämän osa-alueilla, emme kai sentään voi olla täysin pahoja?”

Pappi, joka sitoutuu oppiin ihmisten syntisyydestä ja sen seurauksista, kutsuu ihmisiä pelastukseen. Hän haluaa pelastaa ihmisiä ikuisesta kadotuksesta.

Pappi, joka ei usko tähän, ei todennäköisesti koskaan mainitse Raamatun ja luterilaisen opin radikaalia näkemystä synnistä ja helvetistä eikä kehota ihmisiä kääntymykseen ja pelastukseen.

5. Raamatun auktoriteetin kieltäminen

Mistä edellä olevat herätysjulistuksen esteet johtuvat?

”Vastaus on melko selvästi seuraava: ihmiset eivät usko Raamatun olevan Jumalan Sanaa, joka annettiin profeetoille ja apostoleille Pyhän Hengen inspiraation kautta. He eivät usko, että Jumalan pyhät mieheeet puhuivat Pyhän Hengen johtamina (1. Piet. 1:21)”. ”Profeettoja ja apostoleja ei pidetä Jumalan viestintuojina; he ovat vain hengellisiä ajattelijoita, joiden kanssa luonnollisesti voi olla myös eri mieltä.”

Wislöff kehottaa kristikansaa rukoilemaan Jumalaa, että hän loisi uskovien sydämeen vakuuttuneisuuden Raamatun erehtymättömyydestä. Tarvitsemme teologeja, joka muistuttavat Raamatun auktoriteetista.

Wislöff mainitsee nämä viisi asiaa herätyksen ja julistuksen esteinä ajassamme. Herätys on aina Pyhän Hengen työtä, jossa ihmisten omattunnot heräävät niin, että alkavat etsiä pelastusta.

Siinä on herätyksen todellinen tuntomerkki.

*Suorat lainaukset Wislöffin kirjasta.