Avainsana-arkisto: herätyskristillisyys

Herätys ja Kansanlähetys

Osana herätysten historiaa

Suomi on ollut herätysten maa.

Herätys on Jumalan ja pelastuksen löytämisen erityistä aikaa.

Suomen hengellisistä herätyksistä on helppo poimia rukoilevaisuus, herännäisyys, evankelisuus ja lestadiolaisuus eri muodoissaan, jotka ovat vaikuttaneeet vuosisatojen ajan. Vapaan kristillisyyden nousu on myös herätyksen seurausta. Lisäksi on ollut paikallisia herätyksiä, jotka eivät ole päässeet kirkkohistorian kirjoihin. 1900-luvulla nousi uudenlainen luterilainen herätyskristillisyys, jonka vaikuttajia olivat muun muassa Helena Konttinen ja Parikanniemisäätiö, Frans Hannula ja hannulan herätys, Urho Muroma ja Suomen ev.lut. Sisälähetyssäätiö (nykyisin Suomen Raamattuopisto), Frank Mangs ja Kansan Raamattuseura, Ylioppilaslähetys (nykyisin Opiskelija- ja Koululaislähetys), Kansanlähetys, Kylväjä ja Sanansaattajat sekä muita järjestöjä. Herätykset nivoutuvat aina ihmisten arkeen ja johonkin paikalliseen tilanteeseen ja usein paikallisen seurakunnan elämään.

Pietismi

Kansanlähetys perustettiin toukokuussa 1967. Sen juuret ovat edellä kuvatussa herätysliikemaastossa. Suurimmalle osalle Suomen herätyksistä yhteinen nimitys on pietismi, joka pyrki uudistamaan kirkkoa ja kristillistä elämää. Pietismi on monimuotoista, mutta sille on olennaista henkilökohtaisen uskonelämän korostus hartauskirjoja ja Raamattua lukemalla, kokoontuminen pieniin ryhmiin ja seuroihin, kristillisen rakkauden painottaminen, maallikkous, lähetystyö ja kutsu henkilökohtaiseen uskoon.

Aina tällaista herätyskristillisyyttä ei ole ymmärretty. Norjalainen teologi Carl Fredrik Wislöff (1908-2004) kertoo viidestä herätyksen ja herätysjulistuksen esteestä:

  1. Vakuuttelu, että pelkkä kaste riittää pelastukseeen ja henkilökohtaista uskoa ei tarvita.
  2. Väite, jonka mukaan kaikki pääsevät lopulta taivaaseen.
  3. Opetus, jossa usko keskittyy kokemuksiin eikä Jeesuksen ristiin.
  4. Julistus, joka ei ota huomioon synnin radikaalisuutta ja sen iankaikkista seurausta eli kadotusta.
  5. Toiminta, jossa Raamattua ei pidetä Jumalan sanana.

Tällaista herätyksiä turmelevia väitteitä kuulee vieläkin. Herätyskristillisyys opettaa juuri päinvastaista:

  • Kasteen lisäksi tarvitaan henkilökohtainen usko Jeesukseen.
  • Taivas ja kadotus ovat totta. Usko Jeesukseen avaa taivaan; muuten kohtalona on ikuinen kadotus.
  • Herätyksen ydin on Jumalan teossa meidän puolestamme Jeesuksen ristissä ja veressä.
  • Synti kadottaa, jos sitä ei saa anteeksi.
  • Raamattu on Pyhän Hengen johtamana syntynyt Jumalan todellinen sana ihmiskunnalle.

Zinzendorfilainen pietismi

Minulle tärkeää on herrnhutilainen pietismi, jonka suuri vaikuttaja oli Nikolaus Ludwig von Zinzendorf (1700-1760). Hän pyrki luomaan yhteyttä uskovien välille luterilaisen kirkon sisällä. Pietistit olivat aktiivisia seurakuntalaisia paikallisseurakunnassaan, jossa he kävivät jumalanpalveluksissa ja ehtoollisella. Jumalanpalvelusten lisäksi heillä oli omia kokoontumisia. Herrnhutilaisten pietistien painotuksina olivat muun muassa seuraavat asiat:

  • Jeesuksen veren korostus anteeksiantamuksen perustana. Pelastus otetaan vastaan uskolla.
  • Jeesus on yksityisen ja julkisen kristillisen elämän keskus.
  • Kristittyjen tulee rakastaa toisiaan.
  • Ihmiset halutaan johtaa henkilökohtaiseen uskoon.
  • Iloinen kristillisyys ja pelastusvarmuuden korostaminen. Jumala ei jätä meitä epävarmuuteen pelastuksen asiassa.
  • Kristityt kokoontuivat koteihin rukoilemaan ja lukemaan Raamattua yhdessä.
  • Evankeliumi tulee viedä kaikille kansoille; vahva lähetysnäky.

Tuossa on sydäntäni sytyttäviä kristillisyyden painotuksia. Minua innostaa  se, että olemme yksi osa herätysten historiaa. Juuremme ovat siinä monimuotoisessa joukossa, jotka haluavat rakastaa Jumalaa, arvostaa Raamattua, kasvaa uskossa ja päästä itse taivaaseen ja viedä sinne mahdollisimman paljon muita mukana.

Seuraavassa blogikirjoituksessa kerron seuraavasta minua innostavasta asiasta työssäni. Tekstin pohjana on puheeni Mikä Kansanlähetyksessä innostaa.

C.O.Rosenius

Carl Olof Rosenius – 200 vuotta syntymästä

Tänään tulee 200 vuotta Carl Olof Roseniuksen (3.2.1816-24.2.1868) syntymästä. Rosenius oli herätyssaarnaaja ja tuottelias kirjoittaja. Hänen teoksiaan on julkaistu yli kolme miljoonaa kappaletta, suomeksikin pieniä ja suuria teoksia puolisen sataa. Rosenius tunnetaan Suomessa lähinnä kirjoistaan.

Ruotsalainen kirkkohistorioitsija Hjalmar Holmqvist väitti viime vuosisadan alussa, ettei uskonpuhdistuksen jälkeen kukaan toinen ruotsalainen ole vaikuttanut niin laajalti ja syvästi Ruotsin kansan hengelliseen elämään kuin Rosenius.

Roseniuksen kirjoja ovat muun muassa Isä meidän rukouksen selitys ja tutkistelu, Elämän leipää – Tutkisteluja vuoden joka päivälle, Vanhurskaana Jeesuksessa, Tie rauhaan sekä Kristus, meidän elämämme. Aapeli Saarisalo on kirjoittanut kirjan Rosenius – evankelisen uskon mies.

Olavi Peltolalla on netissä kirjoitus Roseniolainen herätyskristillisyys. Tämän blogikirjoituksen kuva on Roseniuksen 200-vuotissymposiumin videosta.

Viisikielinen laulukirjasta löytyy Roseniuksen runo Tule luokse Jeesuksesi, johon Jarmo Sormunen on tehnyt sävelen (Viisikielisen laulu 93).

Ensimmäinen säkeistö kertoo olennaisen Roseniuksen teologiasta, jossa korostuu pelastuksen sanoma Jeesuksen ansaitsemana, jonka jokainen saa omistaa uskon kautta omakseen ilman suuria hengellisiä kokemuksia Jeesuksen veren perusteella.

”Tule luokse Jeesuksesi,
tule aivan sellaisnaan.
Ilman rahaa, ilman hintaa
kaikki sulle annetaan.
Verelläänhän sydämesi
tahtoo pestä puhdistaa.
Isän eteen saastatonna
voidakseen sut asettaa.”

Silloin tällöin tartun Roseniuksen kirjoihin. Ne ovat olleet lähteitä, joista ei tarvitse janoisena palata takaisin.

*Mitä Rosenius on merkinnyt sinulle? Kirjoita kommentti.