Avainsana-arkisto: herätysliike

Jeesus ja tulevaisuus

Eteenpäin hyvässä seurassa

Vuosi 2016 siirtyy muistoihin. Kohokohtiin kuuluu muun muassa syksyn kiertueemme kansanlähetyspiireissä. Myös viidennen liikkeen johtajat vahvistivat yhteydenpitoa. Näiden liikkeiden identiteettiä ja vaikutusta ei voi rajata vain sitä edustaviin järjestöihin. Edustamamme hengellisyys on vahvaa paikallisseurakunnissa eri puolilla maatamme. Tämän hengellisen liikkeen vahvuus on uskovat kaupungeissa ja kylissä. Kiitos nimikkosopimuksen tehneille 228 seurakunnalle ja muillekin yhteistyötahoille, lähettäjärenkaille ja työn ystäville, jotka antamalla, rukoilemalla ja näky säteilemällä ovat ottaneet omistajuutta työssä. Kiitos voimiensa rajoilla rehkineille työntekijöille. Yksi suuri ihme on tämän vuoden aikana tapahtuneet maahanmuuttajien uskoontulot ja kasteet. Koskettavimpia hetkiä ovat olleet ne, kun olen pitänyt ehtoollisleipää kädessäni ja jakanut sen kristitylle, joka sai ensimmäisen ehtoollisensa.

Nyt meitä tarvitaan

Vuoteen on liittynyt myös vaikeita tilanteita. Emme ole nähneet hengellistä uudistusta, jota olemme rukoilleet. Kirkon yhtenäisyys horjuu, Raamatun arvovalta rapisee ja Jeesuksen ainutlaatuisuus hämärtyy. Mutta juuri nyt meitä tarvitaan! Moni on pettynyt kirkon horjuvaan avioliittokäsitykseen ja pohtii eroa kirkosta. Minä en aio erota siksi, että joku jossain vihkii samaa sukupuolta olevien liittoja vastoin Raamatun ja kirkon määräyksiä. Lähdemme uskonpuhdistuksen juhlavuoteen suurien haasteiden saattelemana. Rukoillemme ja toimimme seurakuntien ja kirkon hyväksi samalla omaa työtä vahvistaen uuden uskonpuhdistuksen puolesta, jossa keskeistä on Raamattu, usko, armo ja Jeesus. Emme saa jättää työtä kesken.

Vapahtajan näkökulmasta katsominen

Kiusaus siihen olisi suuri ellei minulla olisi voimanlähdettä. Myrskyjen ja vaikeuksien keskellä olen enemmän ja enemmän katsellut ja ihmetellyt Jeesusta. Hän on Vapahtaja, joka johtaa sieluni avaraan paikkaan. Ummehtuneiden kiistojen ja pahanpuhumisen keskelle hän tuo raittiin tuulahduksen. Hän auttaa näkemään koko Jumalan suunnitelman aikojen alusta ikuisuuteen asti, jolloin tämän hetken käytännölliset ja teologiset murheet tuntuvat pieniltä. Emme tiedä, mitä alkava vuosi tuo tullessaan. Mutta menemme sinne parhaassa seurassa, Jeesuksen kanssa.

Ilo tuntomerkkinä

Jouluevankeliumissa minua koskettavat erityisesti enkelin sanat: ”Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.” Tämä kertoo kristinuskosta kaksi asiaa. Ensiksi kyse on ilosta! Ja vieläpä suuresta ilosta! Siitähän kirkko, kristityt ja Kansanlähetyskin maassamme tunnetaan! Toiseksi tämä ilo haluaa tulla jokaiseen tupaan ja valloittaa kaikkien sydämet. Paras joululahjani on sen, että pystyn sanomaan: Minullekin on syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.


Palstakirjoitukseni vuoden 2016 viimeisessä Uusi Tie -lehdessä. Otsikot lisätty.

ryttyla_syksy

Mika Tuovisen kirje ystäville – Lokakuu 2016

Tässä on otteita Mika Tuovisen rukouskirjeestä ystäville ja lähettäjille. Lue alkuperäinen rukouskirje pdf-muodossa. Siinä on mukana myös kuvat.

Kiitollisena!

Monesti mietin, miksi juuri minä olen kristitty ja kuulun pelastettujen joukkoon. Samalla monet ystävät ja sukulaiset elävät Jumalasta erossa. Olen syntynyt maahan, jonne Jumalan ainutlaatuinen ilmoitus Jeesuksesta on tuotu, ja jossa hänen sanaansa julistetaan ja Raamattu on kaikkien saatavilla. Satojen vuosien ajan täällä on kuultu evankeliumia, meillä on paljon kristillisiä kirkkoja ja järjestöjä. Olen kiitollinen kaikesta tästä! Miksi kysymykset jäävät Jumalan salaisuudeksi.

Piirivierailuja

Piirikierroksemme 17 maakunnallisessa kansanlähetyspiirissä jatkuvat. Olen apulaislähetysjohtaja Teijo Peltolan ja aluekoordinaattori Anssi Savosen kanssa käynyt 10 piirissä ja marras-joulukuussa odottaa vielä 7 piiriä. Monien vaikeuksien ja kysymyksien keskellä meidät on vallannut Joosuan ja Kaalebin tavoin uskon henki. Yhteisellä työllämme ja Kansanlähetyksellä on hyvä tulevaisuus edessään! Kansanlähetyspiirit ovat erityisesti painottaneet yhteisöllisyyden ja raamattuopetuksen merkitystä. Vahvuuksista on noussut esille erityisesti halu rakentaa toiminta Jumalan sanan perustalle.

Opetuksia, saarnoja ja kirjoituksia

Työstäni suuri osa tapahtuu työhuoneessani palavereissa, puhelimessa, opetusten, saarnojen ja kirjoitusten valmistelussa. En halua olla vain hallinnollinen johtaja vaan kutsumukseni on evankeliumin viemisessä ja työntekijöiden rohkaisemisessa. Suuria hetkiä on päästä opettamaan Raamattua ja julistamaan evankeliumia. Sekä niille, jotka eivät vielä usko että myös väsyneille ja vaivatuille uskoville. Molemmat tarvitsevat sanomaa Jumalan täydellisestä rakkaudesta Jeesuksessa. Toivon, että pystyisin varaamaan valmisteluihin enemmän aikaa.

Suuria haasteita ja kysymyksiä

Yksi kuormittava asia on sen pohtiminen, miten tulee toimia uuden avioliittolain tullessa mahdollisesti voimaan 1.3.2017. Sekä kirkossa että järjestöissä tarvitaan viisautta. Arvostan niitä kirkon johtajia – kuten omaa piispaani Simo Peuraa – jotka odottavat papistonsa pysyvän kirkon nykyisessä Raamattuun perustuvassa avioliittokäsityksessä ja sen mukaisissa käytännön ratkaisuissa. Kansanlähetyksessä ja myös minulle asia on selvä. Sukupuolineutraalille avioliitolle eikä homoseksuaalisten suhteiden kirkolliselle siunaukselle ei löydy Raamatusta perusteluja. Samalla jokainen ihminen on Jumalalle rakas ja hän haluaa kaikille ihmisille hyvää ja pelastaa kaikki. Nyt pohdimme, miten toimia uudessa tilanteessa.

Yhteistyötä

Neljän vanhan herätysliikkeen – rukoilevaisuus, lestadiolaisuus, herännäisyys ja evankelisuus – lisäksi maassamme vaikuttaa viidesläisyys, joka on 1900-luvulla syntynyttä luterilaista herätyskristillisyyttä. Kansanlähetyksen, Kylväjän, Opiskelija- ja Koululaislähetyksen ja Suomen Raamattuopiston johtajien kanssa olemme muutaman kerran kokoontuneet pohtimaan tulevaisuuden haasteita. Tarkoituksena ei ole yhdistää liikkeitämme, mutta samankaltaisen näyn omaavina yhteistyötä kannattaa tehdä. Yksi tärkeä asia on mielestäni viidesläisen luterilaisen herätyskristillisyyden teologian selvitystyö. Tällaista ei ole vielä tehty.

Olen mukana myös Suomen Teologisen Instituutin hallituksessa. STI kokoaa laajan joukon kirkon järjestöjä yhteen ja tukee erityisesti teologian opiskelijoita Helsingissä. Viikko sitten minut valittiin jatkokaudelle Suomen Evankelisen Allianssin hallitukseen. Tässäkin olen mielelläni mukana, sillä tuen kristittyjen yhteyttä. En tässäkään ajattele, että kaikkien kristittyjen tulisi liittyä yhteen (se on sitten Jumalan ihme taivaassa), mutta tarvitsemme kristittyinä toistemme tukea sekä Raamatusta nousevaa vaikuttamista yhteiskunnassamme ja kirkoissamme.

Kiitos kun olet lähettämässä!

Kiitos sinulle rukouksistasi ja taloudellisesta tuesta! Sinua kiitollisena ajatellen laitan tämän kirjeen matkaan.

Lähetyksen ja evankelioimisen terveisin Ryttylästä
Mika

Lue alkuperäinen rukouskirje pdf-muodossa kuvien kera.


Lahja Kansanlähetyksen ja Mikan työlle:

ystavakirje_maksuinfo


 

Pixabay_unsplash_book-1149031

Usko – käyttäytymistiedettä vai lahjaa?

Olen innoissani kirjasta, jota olen viime aikoina aina työpäivän jälkeen ahminut. Se on yksi parhaista kirjoista sisällöltään, ja kieliasukin on sujuvaa. Kyseessä on Martti Lutherin Galatalaiskirjeen selitys.

Vaarallinen tauti

Kirja keskittyy torjumaan tautia, joka kristikuntaan aina uudelleen ja uudelleen hiipii. Tauti on Jumalan tarjoaman lahjavanhurskauden hylkääminen. Tämä tauti oli Paavalin aikana levinnyt Galatiaan. Uskonpuhdistuksen aikana vanhurskauden väitettiin riippuvan teoistamme ja hyvyydestämme. Vielä meidän aikanammekin sama maanvaiva ja harhaoppi jatkaa tuhotyötään.

Usko – käyttäytymistieteiden kurssi?

Tauti näkyy siinä, että kirkasta evankeliumia Jeesuksen rististä, verestä ja parannuksen tekemisestä syntien anteeksiantamiseksi kuuluu liian vähän. Uskosta tehdään käyttäytymistieteen kurssi, jonka läpäiseminen saattaa tuoda taivaspaikan. Saattaa jäädä kuva, että vain hyvät ihmiset pelastuvat.

Vastalääkettä

Jumala haluaa tehdä meistä ensin syntisiä. Tämän jälkeen hän kirkastaa, että suurinkin syntinen saa Jeesuksen sovintoveren vuoksi kaikki synnit anteeksi. Emme voi lisätä omilla ansoillamme mitään Jumalan valmistamaan pelastukseen. Kerjäläisen tavoin ojennamme kätemme ja otamme Jumalan tarjoamat rikkaudet vastaan. Sitä on oikea vanhurskaus. Jeesuksen risti riittää! Evankeliumi kirkkaana nautittuna on parasta vastalääkettä vääristyneisiin hengellisiin katsomuksiin.

Jumala pelastaa ja lähettää!

Jumala pelastaa. Mutta Jumala myös lähettää. Kansanlähetyksen työntekijät tekevät työtä 15 eri maassa. Juuri nyt kolme uutta lähetystyöntekijää on lähtökuopissa. On suurta saada olla Jumalan työtoveri maailmanlähetyksessä.

Evankelioiminen kotimaassa

Kotimaassa olemme korostaneet evankelioimisen merkitystä. Haluamme olla herätysliike, joka herättää ja kutsuu selvästi toisia pelastukseen. Ihmisen tärkein asia on Jeesuksen Kristuksen tunteminen.

Tule mukaan suureen tehtävään!

Rukoukseni on, että tämän vuoden aikana löydämme tuhat uutta kuukausilahjoittajaa, jotka haluavat olla suuressa tehtävässä mukana. Tehtävämme on niin suuri, että tarvitsemme sen suorittamiseen ihmisiä, joille Jumala puhuu hengellisen työn tukemisesta taloudellisesti ja rukouksin.

Kiitos esirukouksistasi yhteisen järjestömme ja työmme puolesta!

(Kirjoitin tämän Kansanlähetyksen Suuressamukana -sähköpostilistalle. Liity postituslistalle ja saat tietoa maailmanlaajasta työstämme.)

Linkkejä, joiden kautta voit olla työssämme mukana

Kirkon ja herätysliikkeiden uitava vastavirtaan

Leif Nummela: Uikaa vastavirtaan, olkaa rohkeita, julistakaa rohkeasti

Leif Nummela, ystäväni ja työtoverini, kirjoittaa Uusi Tie -lehden pääkirjoituksessa 15.9.2015 otsikolla Kristittyjen on opeteltava uimaan vastavirtaan seuraavasti:

Sekä modernien länsimaisten kirkkojen että niiden herätysliikkeiden suurimpia heikkouk­sia on kyvyttömyys uida vastavirtaan ja luoda voimakas positiivinen vastakulttuuri kristillisestä uskosta luopuvan ajan keskellä. Siihen tarvitaan syvällistä paneutumista ja rohkeaa kristillisen uskon julistusta. Se vaatii monia rohkeita, poliittisesti epäkorrekteja käytännön ratkaisuja. Juuri sellaista toimintaa, mikä saa etelän kirkot tänään kasvamaan.

Tässäpä haastetta. Muokkaako maailma kirkkoa ja kirkon sanomaa vai kirkko sanomansa kautta maailmaa?

Herätysliikket kirkossa

Herätysliike kirkon hengellisen elämän tukijana

”Herätysliikkeillä on kirkossa teologisti perusteltu asema. Myös historiallisesti on kristikunnassa aina ollut liikkeitä, aktiviteetteja ja kommuniteetteja, jotka läpäisevät ja ylittävät paikallisen ja muun seurakuntajärjestelmän. Ne ovat jopa olleet ratkaisevan tärkeitä kirkon hengellisessä elämässä ja sielunhoitotyössä sekä sen levittäytymisessä ruohonjuuritasolla.”

-Simo Kiviranta, Länsi-Suomen Herännäislehti. Lainaus on Sanansaattaja -lehdestä 23.7.2015.

Simo Kivirannan sanat kuvaavat hyvin suomalaista herätysliikehistoriaa ja tämän päivän todellisuutta. Herätysliikkeet ovat pääsääntöisesti jääneet kirkon sisälle eivätkä ole muodostaneet omia seurakuntiaan tai kirkkojaan. Tärkeää on seurakuntien ja kristittyjen tukeminen ruohonjuuritasolla. Samalla herätysliikkeet ovat halunneet säilyttää itsenäisyytensä. Myöskään liikkeiden ja järjestöjen yhdistymishaluja ei ole ollut.

Suomen herätysliikkeistä

Suomen luterilaisessa kirkossa on neljä vanhaa herätysliikettä: rukoilevaisuus, lestadiolaisuus, herännäisyys ja evankelisuus. 1900-luvun jälkipuolistolla syntyi monitahoinen liikehdintä, josta käytetään nimitystä viidesläisyys (nimi viittaa neljään aikaisempaan herätysliikkeeseen). Viidesläisyyden pääuoma koostuu järjestöistä, joilla on samankaltainen syntyhistoria, teologinen tausta ja toiminnallinen kulttuuri. Siihen kuuluvat muun muassa Suomen Raamattuopisto, Kansanlähetys, Opiskelija- ja koululaislähetys, Medialähetys Sanansaattajat ja Lähetysyhdistys Kylväjä. Kaikkien liikkeiden taustalla on ollut kasvanut hengellinen aktiivisuus eli herätys.

Herätysliikkeet voivat tukea seurakuntia ja kristittyjä vain jos niillä on Jumalan sanasta jotain annettavaa tämän hetken kristitylle ja kirkolliseen tilanteeseen.  Joillakin on erityinen tehtävä lähetystyön, raamattuopetuksen, nuorisotyön ja evankelioimistyön saralla. Me herätysliikkeissä vaikuttavat tarvitsemme itse jatkuvaa herätystä ja  uudistusta, Jumalan sanan tutkimista ja kuulevaa korvaa, mihin Jumala haluaa ohjata meitä hänen valtakuntansa kasvamiseksi, seurakuntien tukemiseksi ja uskovien tukemiseksi.

Lähetys ja evankelioiminen

Tehtävämme on kertoa Jeesuksesta ja esittää kutsu sielujen pelastukseksi

Jumala on siunannut kansaamme, kirkkoamme ja seurakuntiamme monella tavalla. Meillä on herätysliikkeitä ja järjestöjä. Maassamme myös vapaat seurakunnat ovat toimineet kansamme hyväksi. Olemme olleet siunattu kansa.

Kirkko kristittyjen yhteisönä ja evankeliumin välittäjänä on Jumalalle tärkeä. Kirkon kautta meille on tuotu evankeliumi ja äidinkielinen Raamattu. Seurakunnat ovat sukupolvien ajan välittäneet pelastuksen sanaa.

Suomen ev.lut. unelmakirkko?

Elämä kirkossa ei ole ollut koskaan ongelmatonta. Vajavaisten ihmisten valtapyrkimykset, erilaiset näkemykset kirkon tehtävästä ja harhaopit ovat aina olleet ikävänä seuralaisena kirkon toiminnassa. Myös tänään. Totuudessa pysymisen lisäksi kirkossa tarvitaan myös rakkautta ja toisten kunnioittamista.

Vaikeuksien ja ristiriitojen keskellä monella on kaipuu johonkin parempaan pyhien yhteisöön. Monien mielessä on kuva jostain ideaalikirkosta, jonka jäsenyydessä ei olisi enää minkäänlaisia ongelmia. Tällaista kirkkoa ei varmaankaan ole. Kansanlähetyksen työnäkyyn on alusta lähtien kuulunut halu toimia tässä kirkossa sen parhaaksi.

Työmuodot ovat jonkin verran muuttuneet vuosikymmenten saatossa. Nyt työnäkyymme kuuluu myös yhteisöjen rakentaminen. Ihmettelen, että jossain päin emme ole saaneet tiloja jumalanpalvelusten ja ehtoollisen järjestämiseen. Kirkon kovan virkakäsityslinjan vuoksi monet herätysliikkeemme kasvatit ovat ajautuneet kirkon pappisvihkimysten ulkopuolelle ja muodostavat kirkosta eroavia yhteisöjä.

Herätys vai nukutus?

Suurin huoli minulla on kuitenkin se, että näky ihmisten pelastumisesta, taivaasta ja helvetistä sekä Jumalan pyhyydestä on kadonnut. Sekä kirkossa että herätysliikkeissä. Ikuisten ihmissielujen – läheisten ja tuntemattomien – matka ikuiseen kadotukseen ei tunnu monia koskettavan.

Kansanlähetyksessä olemme sitoutuneet pietismiin, jossa toimitaan kirkon sisällä seurakuntien ja kristittyjen rakentumiseksi. Emme voi pelastaa kirkkoa, mutta voimme yrittää pelastaa yksittäisiä ihmisiä ja tukea heitä kristityn vaelluksessa.

Voinko olla välittämättä?

Herätysliikkeemme tehtävä on herättää kirkkoa, seurakuntia ja yksittäisiä ihmisiä. Meidän tehtävämme on kertoa Jeesuksesta ja esittää kutsu sielujen pelastukseksi. Kun herätys tulee, huomio kiinnittyy omasta hengellisestä hyvinvoinnista toisiin, kadotettuihin. Kun kutsumuksemme on selvä, silloin voimme olla siunaukseksi. Tehtävämme ei ole muuttunut. Kansanlähetys on olemassa, jotta taivas täyttyisi ja helvetti jäisi tyhjemmäksi. ”Evankelioikaa kansa evankelioimaan kansoja.”


Tämän kirjoituksen ajatusten pohjana on opetukseni ”Mihin menet Suomen kirkko?”, jonka pidin Porissa 15.2.2015. Kirjoitus julkaistiin Satakunnan ev.lut. Kansanlähetyksen Lähetysystävä -lehdessä.

yhteys, erilaisuus, rakkaus

Piispa Häkkinen: Olennaisissa asioissa yhteyttä, sivuasioissa erilaisuutta ja vapautta, kaikissa asioissa rakkautta.

Arvostan piispa Seppo Häkkistä.

Lähetysjohtajana kuulen paljon erilaisia ja vastakkaisiakin mielipiteitä siitä, mitä Kansanlähetyksen pitäisi tehdä, mihin suuntaan mennä ja mitä pitäisi sanoa. Uskon, että piispoilla näitä neuvonantajia on vielä enemmän.

Neuvojen lisäksi hengelliseen vastuuseen asetetut tarvitsevat rohkaisua, tukea ja esirukousta, jotta he voisivat pysyä Jumalan sanan perustalla ja heillä olisi herkkyyttä seurata Jumalan johdatusta sekä nöyrä sydän Jumalan ja ihmisten edessä.

Piispa Häkkinen kertoo, että piispoja ei tule niputtaa yhteen, kirkossa tarvitaan herätysliikkeitä ja järjestöjä, naispappeuskysymyksessä on etsittävä tilaa perinteisen virkakäsityksen ihmisille ja ilman Raamattua emme löydä todellista Jumalaa. Lähetyshiippakunnan ja kirkon suhteen hän olisi toivonut menevän toisin.

Häkkinen sanoo, että meidän tulee lukea myös Raamatun ohjeita toistemme kunnioittamisesta ja arvostamisesta. Piispa muistuttaa vanhasta viisaudesta: ”Olennaisissa asioissa yhteyttä, sivuasioissa erilaisuutta ja vapautta, kaikissa asioissa rakkautta.”

Viesti herätysliikkeille

Piispalla on myös viesti herätysliikkeille. Herätysliikkeet ovat osa kirkkoa. Ne tarjoavat monelle kristitylle hyvän hengellisen yhteisön. Herätysliikkeiden kriittisyys kirkkoa kohtaan ei ole paha asia, mutta Häkkinen toivoo liikkeiltä kuuntelevaa mieltä ja kykyä ottaa vastaan sitä hyvää, mitä kirkosta niille halutaan välittää.

Piispa Häkkinen muistuttaa myös, että Suomessakin tarvitaan lähetystyötä. Maassamme on miljoona ihmistä, jotka eivät kuulu kristilliseen kirkkoon. Piispa sanoo: ”Tässä on lähetystehtävä. Meidän tehtävämme on julistaa evankeliumia siellä, missä Kristusta ei vielä tai ei enää tunneta.”

Toivotan Jumalan siunausta piispa Seppo Häkkiselle.

Uusi Tie -lehden Vuokko Vänskä teki jutun piispa Häkkisen ajatuksista.

Alkaako herätys herätysjulistuksesta?

Kansamme tarvitsee kansanherättäjiä. Ilman herättäjiä vain harva herää. Olemmeko nukuttaneet Suomen kansan hengelliseen uneen?

Mistä pitäisi herätä? Synnin unesta ja Jumalasta luopuneesta tilasta.
Miksi pitäisi herätä? Olemme kohta pyhän Jumalan edessä tuomiolla.
Mihin pitää herätä? Uskomaan Jeesukseen ja suojautumaan Jumalan vihalta Jeesuksen veren turvaan.

Leif Nummela kertoo Uuden Tien pääkirjoituksessaan professori Jouko Talosen ajatuksia herätyksestä. Kirkossamme on katoamassa opetus kääntyneistä ja kääntymättömistä, pelastetuista ja kadotukseen joutuvista. Tämä kuuluu herätysjulistuksen ytimeen. Lisäksi tämä jako on Raamatun ja luterilaisen tunnistuksen mukainen.

Nummela kirjoittaa:

Näin oli myös uskonpuhdistuksen aikana. Luterilaisissa tunnustuskirjoissa huolehditaan siitä, ”ettei nyt kukaan luulisi meidän puhuvan sellaisesta uskosta, joka ei mitään vaikuta, pelkästä historiallisesta tiedosta. – – parannussaarna, joka osoittaa meidät syyllisiksi, saattaa omattunnot todellisten ja vakavien kauhistusten valtaan. Näin pelästytettyjen sydänten on määrä taas saada lohdutus. Se tapahtuu, jos he uskovat Kristuksen lupaukseen, että meillä hänen tähtensä on syntien anteeksiantamus. – – Me puhumme nyt sellaisesta uskosta, joka ei ole mikään joutava aate, vaan joka vapauttaa kuolemasta, synnyttää sydämissä uuden elämän ja on Pyhän Hengen työtä.”

Jokaisella kristityllä, mutta varsinkin piispoilla, papeilla ja sananjulistajilla on mielettömän suuri vastuu ihmisten ikuisuuskohtalosta.

Erityisesti herätysliikeiden, myös Kansanlähetyksen, on arvioitava vieläkö olemme todella herätysliikeitä. Tuleeko ihmisiä uskoon toiminnassamme? Kutsummeko edes heitä uskoon ja parannukseen?

Tehtävämme on kertoa hyviä uutisia Jeesuksesta, joka ristillä sovitti meidät Jumalan kanssa.

Raamatun sananjulistus antaa malliksi myös kutsun esittämisen Jeesuksen seuraajaksi.

Rukoile herätystä ja herättäjiä kansallemme. Jotta herätyssaarna ei vaikenisi kansamme keskeltä.

Kirkkovuosi alkoi myrskyllä

Kirkkovuosi on alkanut myrskyllä. Kirkkolaivan kipparina arkkipiispa kehottaa tarkastelemaan ja uudelleenarvioimaan kirkon avioliittokäsitystä. Ymmärrän hyvin, että monet protestoivat. Minäkin. Taustalla on enemmän kuin vain avioliittokäsityksen uudelleenarviointi. Tässä mennään syvemmälle kysymykseen Raamatun arvovallasta ja asemasta kirkkomme elämässä ja päätöksissä.

Jotkut ystäväni ovat eronneet kirkosta. Luulen, että kun viritellään keskustelua kirkon avioliittokäsityksen muuttamisesta, eroamisetkin lisääntyvät. Tämä on haaste myös kirkossa toimiville herätysliikkeille ja järjestöille. Miten voimme huolehtia niistä uskovista, jotka pettyneinä eroavat kirkosta? On tärkeää, että kukaan ei jää uskovien yhteyden ulkopuolelle.

Kansanlähetyksen toiminnassa on paikkoja sekä kirkosta eronneille että kirkon jäsenille. Meidän on löydettävä myös aivan uudenlaisia toimintamuotoja jos ja kun kirkosta eroaminen lisääntyy. Tulevina vuosina olemme suurien muutosten edessä. Tässä tarvitsemme Jumalan johdatusta, rohkeutta ja viisautta. Meidän herätyskristittyjen tulee tehdä tulevaisuudessa enemmän yhteistyötä maamme kristittyjen parhaaksi.

Nyt kirkkokansa on kuullut kirkon johtajilta ristiriitaisia ääniä. Isämme ratkaisivat kiistakysymykset Raamatun sanalla. Näin sen pitää olla tänäänkin. Kristityt kokoontukaa lukemaan Raamattua ja rukoilkaa maamme, kirkkojen ja niiden paimenien puolesta. Rukoilkaa, että Jumalan sana pysyisi arvossa kansamme ja rakkaan kirkkomme keskellä. Jeesus sanoi: ”Varokaa, ettei kukaan johda teitä harhaan” (Matt 24:4). Olkaa siellä, missä lampaita ruokitaan.