Avainsana-arkisto: islam

Maailman uskontotilanne

Uskonnollinen kartta muutoksessa

”Uskontojen merkitys kasvaa”.

”Uskontojen merkitys vähenee”.

Kumpi on totta Suomessa ja maailmalla?

Jokin aika siten  Sanansaattaja-lehdessä (43/2017) Martti Pyykönen vastasi näihin kysymyksiin.

Maailman väestöstä 80% kuuluu johonkin järjestäytyneeseen uskontoon. Mutta hengellisyys on varsinkin länsimaissa kanavoitunut osittain vanhojen kirkkojen ulkopuolelle. Usko on siirtynyt julkisen elämän sijasta yksityiselämän reviirille. Siksi uskonnollisuuden yhteiskunnallinen näkyvyys ja vaikuttavuus on maassamme hiipunut.

Suomessa uskontokuntiin kuulumattomia on noin neljännes väestöstä. Tilastoissa uskontokuntiin kuulumattomien joukkoon kuuluu kylläkin valtaosa Suomen muslimeista sekä suomalaiset hindut ja buddhalaiset.

Uskontokuntiin kuulumattomuus ei tarkoita uskonnollisuuden poissaoloa. Yhdysvaltalaistutkimus kertoi, että ne jotka sanoivat, ettei heillä ole uskonnollisia kytköksiä, rukoilevat ja uskovat enkeleihin. Uskonnollisuus on osa ihmisyyttä.

Kristityt ovat maailman suurin uskonnollinen ryhmä (33 %), sitten tulevat muslimit (24 %). Uskonnottomia on 11 %. Uskonnottomien määrä tulee vähenemään.

Euroopan uskonnollinen kartta

Kun Eurooppa jaetaan etelään, pohjoiseen, itään ja länteen, vuosien 1970 ja 2014 välinen ajanjakso osoittaa seuraavia tuloksia:

  • Eteläisessä Euroopassa uskontojen kannattajien määrä on vähentynyt 1,4 %.
  • Pohjois-Euroopassa lasku oli 9 %.
  • Länsi-Euroopassa uskontojen kannattajien määrä putosi 15 %.
  • Itä-Euroopassa uskontojen kannattajien määrä nousi 29 %.

Kristittyjen lukumäärä kasvaa kaikkialla maailmassa paitsi Euroopassa.

Uskonnot maailmassa

Uskontojen merkitys päivittäisessä elämässä

Ylläolevassa kuvassa kerrotaan, miten suurelle väestönosalle uskonto on tärkeää päivittäisessä elämässä.

Uskonnollisuus muutoksessa – kristinusko marginaaliin?

Tänä syksynä silmiini osui kaksi uutista uskonnollisuuden muuttumisesta Suomessa. Syyskuussa Yle raportoi päiväkodista, joka oli luopunut Opetushallituksen ohjetta seuraten ruokarukouksesta. Mutta tilalle oli tarve ottaa jotain muuta: ruokaloru. Tapa jää, sisältö muuttuu. Maassamme suurin osa on kristittyjä, ruokarukous kuuluu kulttuuriperintöömme, joten on vahinko, jos se poistuu kasvatuksesta.

Toisen uutisen luin seurakuntalainen.fi -sivulta: ”Pikkukirkot loppuvat päiväkodeista – hindulaisuus ja buddhalaisuus ovat hiipineet tilalle”. Nimetön kirjoittaja aloittaa tekstinsä:

Sanomalehti Kaleva ja seurakuntalehti Rauhantervehdys uutisoivat 18. lokakuuta seurakunnan järjestämien pikkukirkkojen loppumisesta Oulussa. Uutinen ei sinänsä ole yllättävä, sen verran ponnekkaasti on kristillistä ainesta siivottu pois kouluista ja päiväkodeista. Samanaikaisesti, kaikessa hiljaisuudessa, ovat tilalle hiipineet hindulaisuus ja budhalaisuus jooga- ja mindfulnessharjoitusten muodossa. Keneltäkään ei ole kyselty lupia, ja vain muutama harva on asiasta älähtänyt (esim. Seppo Häkkinen, Seurakuntalainen 28.10.2015; Saara Kinnunen, Kotimaa24 15.10.2017).

Joku kaiketi nyt ajattelee, että eihän jooga- tai mindfulnessharjoitustuokio ole ollenkaan sama asia kuin pikkukirkko. No eipä kyllä olekaan! Siinä missä ehkä kerran kuukaudessa päiväkodissa kokoontuva pikkukirkko muistuttaa lähinnä koko talon laulutuokiota liikuntasalissa, jooga- tai mindfulnesshetki voi olla aivan erilainen osa lasten arkea päivittäin tai viikoittain.

Kirjoitus kuvaa uskonnollisuuden muutosta. Huomaamatta kristillisen kasvatuksen tilalle tulee uusia maailmankatsomuksia. Uskontoneutraalius on mahdoton yritys.

Uskonnollisuus jumalallisen yhteyden kaipuuna

Jokainen ihminen on luotu elämään Jumalan yhteydessä. Synti on katkaissut tämän yhteyden, mutta se ei leikannut ihmisen kaipuuta luonnolliseen tilaansa eli elämään Jumalan yhteydessä. Uskonnot osa Jumalan tavoittelua.

Jumala on tullut kerran ihmiseksi Jeesuksessa Kristuksessa. Hän valmisteli ihmiseksi tuloaan jo ennen maailman perustamista, kertoi siitä Vanhan testamentin profeettojen kautta, ja hän syntyi neitsyt Mariasta ensimmäisenä jouluna.

Ihmisen uskonnollisuuteen ja hengelliseen janoon ratkaisu löytyy Jeesuksen Kristuksen tuntemisesta.

Kristinuskon mahdollisuus

Maailman uskonnollinen kartta muuttuu. Myös kristinuskon sisäinen dynamiikan tulee muuttua puolustelevasta ja anteeksipyytelevästä asenteesta rohkeampaan palveluun ja todistukseen.

Kristinusko lähti liikkeelle vaikeista oloista. Kristittyjä vainottiin ja usko haluttiin tuhota. Kristinusko menestyi, koska siinä yhdistyi kirkas sanoma pelastuksesta Jeesuksessa sekä kristittyjen uhrautuva palvelu.

Euroopassakin on vielä monia, jotka haluavat sanoa Jeesukselle kyllä!

Mutta kuulevatko kaikki kaipaavat kutsun kirkon moniäänisyyden ja monessapuuhailun keskeltä?

Kirkoilla ja kristityillä ei ole aihetta epätoivoon. Jumalan valtakunta tulee! Tehtävämme on vahvistaa Raamattuun perustuvaa identiteettiämme, pitää rohkeasti esillä Jeesusta, kutsua kaikkia hänen seuraajikseen ja opetuslapsikseen.

Kristitty, pää pystyyn ja pessimismi pois. Tämä päättyy hyvin!

Jeesus ja Muhammad

Voiko kristitty pitää Muhammedia viimeisenä profeettana?

Islamin ja kristinuskon vuoropuhelussa ei voi ohittaa Muhammedin asemaa. Kysymys Jeesuksen ja Muhammedin asemasta muodostaa olennaisimman eron kristinuskon ja islamin välillä. Voiko kristitty uskoa, että Muhammed on Jumalan lähettämä profeetta?

Muslimit saattavat sanoa kristityille: ”Me muslimit uskomme Jeesukseen ja kaikkiin Jumalan profeettoihin. Emme tee erotusta heidän välillään. Miksi te kristityt ette voi uskoa Muhammediin Jumalan profeettana?”

Tässä väitteessä on kuitenkin ongelmana se, että muslimit eivät usko Jeesukseen samalla tavoin kuin kristityt. Muslimit pitävät Jeesusta yhtenä suurimmista profeetoista, mutta kristityt näkevät hänessä ihmiseksi tulleen Jumalan. Muslimit näkevät Muhammedissa ”profeettojen sinetin” (Koraani 33:40), Jumalan täydellisimmän ja viimeisimmän profeetan, joka vahvistaa aikaisempien profeettojen sanoman ja täydellistää Jumalan ilmoituksen.

Jos kristitty tunnustaisi Muhammedin profeetaksi, hän voisi yhtyä islamilaiseen uskontunnustukseen, jonka lausuminen muslimien mielestä tarkoittaa kääntymistä islamiin. Islamin uskontunnustus kuuluu: ”Ei ole muuta Jumalaa kuin Allah ja Muhammed on hänen profeettansa.”

Historiallisen Muhammedin elämän selvittäminen on vaikeaa. Länsimainen tutkimus pitää ainoana luotettavana lähteenä Koraania, mutta se sisältää vain fragmentaarisia aikahistoriallisia ja elämäkerrallisia tietoja Muhammedista. Muhammedin elämäkerrat, sira, ja hadith-aines ovat historiallisesti epäluotettavia. Meillä ei ole juuri mitään kirjallista aineistoa islamin ensimmäiseltä ja toiselta vuosisadalta.

Uskon, että Muhammed oli vilpitön Jumalan etsijä, joka koki, että Jumala on kutsunut hänet profeetaksi. Hän uskoi kutsumukseensa ja oli vakuuttunut sanomastaan. Muhammedin varhainen julistus oli lähellä vanhatestamentillista parannusjulistusta, josta puuttui hänen oman asemansa vakiinnuttaminen ja ulkonaisen hyödyn etsiminen. Hän korosti Jumalan suuruutta ja ihmisten velvollisuutta palvella lähimmäistään ja Jumalaa. Muhammed korosti myös lähestyvää tuomiopäivää, jolloin kaikki joutuvat vastaamaan teoistaan. Hän joutui kärsimään julistuksensa vuoksi. Kun hän oli noussut poliittiseksi ja sotilaalliseksi johtajaksi, hänen sanomaansa tuli omaa asemaa vahvistavia aineksia.

Kristitty ei voi pitää Muhammedia Jumalan oikeana profeettana, koska hänen opetuksensa eroaa Jumalan ilmoituksesta Raamatussa. Muhammadin välittämä ilmoitus kieltää kristinuskon keskeiset kohdat: Jeesuksen jumaluus, kuolema ristillä syntiemme vuoksi, ylösnousemus ja käsitys Jumalan kolminaisuudesta.

Emme tiedä Muhammedin ilmoituksen alkulähdettä. Se ei ole edes tarpeen, sillä kristinuskosta poikkeava opetus saa aikaan sen, että kristitty ei voi hyväksyä hänen välittämää oppia.

Islamilainen teologi Fakhr al-Din al-Razi (1149–1210) väittää kuitenkin neljän asian todistavan, että Muhammed olisi Jumalan lähettämä profeetta. Nämä todisteet ovat

  1. Muhammedin tekemät ihmeet,
  2. Koraanin ihme-luonne, joka perustuu Muhammadin lukutaidottomuuteen,
  3. Muhammadin välittämän islamilaisen lain sisältö ja
  4. Muhammadin välittämän uskonnon poliittinen menestys.

Muslimit väittävät myös, että Raamatussa on ennustuksia Muhammedista, jotka todistavat Muhammedin Jumalan lähettilääksi. Näihin viiteen väitteeseen vastaan seuraavassa blogikirjoituksessa.


Tällä viikolla olen kirjoittanut myös seuraavat teemaa käsittelevät tekstit:

1. Islamin ja kristinuskon neljäosainen dialogi
2. Raamatun luotettavuudesta (naskh, tahrif)


Islam ja Raamattu

Raamatun luotettavuudesta (naskh, tahrif)

Muslimeilla on kaksi perusväitettä Raamatun luotettavuuden kumoamiseksi.

Kristitty saattaa kuulla muslimilta, että Raamattu on väärennetty. Alkuperäinen Raamattu (Toora, Psalmit, Evankeliumi) oli Jumalan puhdasta ilmoitusta, mutta ne ovat ajan varrella väärennetty (tahrif). Raamatun arvovallan epäily liittyy myös käsitykseen, jonka mukaan uudempi ilmoitus Koraanissa korvaa vanhemmat ilmoitukset (naskh).

Koraani ei kuitenkaan väitä juutalaisten tai kristittyjen väärentäneen pyhiä kirjojaan: ”Uskovaiset, uskokaa Jumalaan, Hänen profeettansa ja Kirjaan, jonka hän on lähettänyt profeetalleen, ja Kirjaan, jonka Hän on lähettänyt aiemmin. Joka ei usko Jumalaan, Hänen enkeleihinsä, Kirjoihinsa ja profeettoihinsa eikä viimeiseen päivään, on tosiaan eksynyt kauas” (Koraani 4:136). Näissä jakeissa muslimeja kehotetaan uskomaan myös Tooraan, Psalmeihin ja Evankeliumiin.

Jos Jumala on lähettänyt kirjoituksia, eikö hänellä ollut voimaa tai halua estää niiden vääristely? Jos Jumala ei pystynyt varjelemaan aiempia kirjoituksia Raamatussa, miten muslimit voivat olla varmoja, että Koraani olisi säilynyt muuttumattomana?

Islamista poiketen me kristityt uskomme, että Jumalan ilmoituksen ydin ei ole kirja vaan henkilö, jota sekä Raamattu (Joh. 1:1-4) että Koraani (4:171) kutsuvat Jumalan sanaksi. Hän on Jeesus Kristus.

En usko Koraanin olevan Jumalan ilmoitusta ihmiskunnalle. Uskon, että Jumala on puhunut profeettojen ja apostolien kautta siten kuin Raamatun Vanha ja Uusi testamentti kertovat. Kristityn kannattaa antaa muslimeille luettavaksi evankeliumeja, joista he saavat itse lukea, mitä Jeesus teki ja opetti. Jumala voi johdattaa lukijan ikuisen elämän tielle.

Jeesus sanoo: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule isän luokse muutoin kuin minun kauttani” (Joh. 14:6).

Kristillinen dialogi islamin kanssa

Islamin ja kristinuskon neljäosainen dialogi

Islamin ja kristinuskon välillä voi olla ainakin neljänlaista dialogia: yhteiskunnallinen, kulttuurinen, teologinen ja todistuksellinen dialogi.

Yhteiskunnallinen dialogi

Yhteiskunnallinen dialogi pyrkii rakentamaan luottamusta uskontojen edustajien välille. Tavoitteena saattaa olla eri uskontojen edustajien toimiminen yhdessä rauhan, yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja ihmisoikeuksien puolesta.

Kulttuurinen dialogi

Kulttuurisessa dialogissa otetaan huomioon se, että uskonnot ja niiden kulttuurit joutuvat globalisoituvassa maailmassa yhä enemmän toistensa kanssa tekemisiin. Uskontojen edustajia voivat yhdistää monet kulttuuriset piirteet, niin kuin esimerkiksi arabian kieli yhdistää muslimeja ja kristittyjä Lähi-idässä. Lisäksi kristinuskon ja islamin osittain yhteinen historia vaikuttaa sen, että toisen uskonnon kulttuuri ei tunnu täysin vieraalta. Tämä edistää eri uskontojen kannattajien rauhanomaista rinnakkaiseloa saman yhteisön jäseninä.

Teologinen dialogi

Teologisen dialogin tarkoituksena on tutkia uskontojen oppijärjestelmiä. Tämä vaatii teologista asiantuntemusta. Teologisessa dialogissa pyritään tutkimaan uskontojen välisiä eroja ja yhtäläisyyksiä. Tässä uskontojen omat totuusvaatimukset otetaan vakavasti.

Todistuksellinen dialogi

Dialogi uskontodistuksena, jossa kukin saa kertoa, mitä pitää ainoana oikeana vakaumuksena ja sanomana koko maailmalle.Tässä saa julistaa omaa uskoa ja toivoa, että toinen kääntyy uskooni. Ketään ei saa painostaa tai pakottaa uskonsa vaihtamiseen.

Yhteys ja keskustelu ovat tärkeitä

Kristinuskon näkökulmasta nämä kaikki ovat tärkeitä. Jumalan tahto on, että eri uskontojen keskellä ”saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää, kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti” (1. Tim. 2:2). Ylösnoussut Jeesus antoi käskyn viedä evankeliumi kaikille kansoille ja siten myös muiden uskontojen edustajille (Matt. 28:18-20; Mark 16:15). Raamatun mukaan usko Jeesukseen pelastaa, siksi uskontodialogissa omasta uskosta todistaminen on kristityille tärkeää. Tärkeää on myös kuulla toiselta osapuolelta, mitä hän uskoo ja miksi hän uskoo siten kuin uskoo.

Yksi Jeesuksen nimistä on Rauhanruhtinas (Jes. 9:5). Siksi kristittyjenkin tehtävä on etsiä rauhaa kaikkien kanssa.


 

 

Miten pääsen taivaaseen?

Voiman yö

Tänä yönä muslimit valvovat, etsivät Jumalaa ja rukoilevat anteeksiantoa.

Muslimien paastokuukauden ramadanin tärkeimpiin hetkiin kuuluu voiman yö (Laylat Al-Qadr). Muslimit opettavat, että tuona yönä Muhammed sai ensimmäisen ilmoituksen Koraania varten.

Voiman yön tarkkaa ajankohtaa ei tiedetä. Se on jokin ramadanin kymmenestä viimeisestä Lue loppuun