Avainsana-arkisto: Jeesus Kristus

Raamattu ja kulttuuri

Kristitty tunnustaa Raamattuun perustuvaa uskoa


Usko ja uskonnolliset käsitykset on yritetty siirtää yhteiskunnassamme yksityisen elämän piiriin. Oman luonteensa puolesta kristillisellä uskolla on myös julkinen tehtävä. Evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta ja sanoma Jumalan Raamatussa ilmaisemasta tahdosta on saatava kaikkien ihmisten kuulolle.

Tämä Jumalan tahto ei koske vain niin sanottuja hengellisiä asioita vaan myös yksilön ja yhteiskunnan moraalista elämää. Siksi kristilliset kirkot ovat perinteisesti pitäneet syntinä eli Raamatussa ilmoitetun Jumalan tahdon vastaisina esiaviollisia, avioliiton ulkopuolisia ja homoseksuaalisissa liitoissa elävien suhteita. Samalla jokaisen ihmisarvoa on puolustettu.

Yksi Raamatusta nouseva arvo on ihmiselämän kunnioitus. Kristitty on kutsuttu toimimaan raamatullisten elämää kunnioittavien arvojen puolesta yhteiskunnan parhaaksi.

Raamatun sana tuo hyvän muutoksen yhteiskuntaan

Eräs länsimaisen hyvinvoinnin vahva pohja on ollut Raamattuun perustuva kristillinen usko. Tämä usko ja sen mukainen elämä vaikutti vahvasti jo ajanlaskumme ensimmäisten vuosisatojen aikana.

Kristillisten arvojen pohjana on ollut Raamatun käsitys jokaisen ihmisen arvosta Jumalan luomana. Tämän vuoksi elämä on arvokasta ja sitä tulee kunnioittaa ja suojella. Siksi kristityt saivat Rooman valtakunnassa aikaan vastasyntyneiden lasten – erityisesti tyttöjen – murhaamisen loppumisen. He taistelivat myös vastasyntyneitten kuolemaan jättämistä vastaan ja adoptoivat hylättyjä vauvoja. Kristityt toimivat myös aborttien lakkauttamiseksi. Heidän vaikutuksesta myös veriset gladiaattoritaistelut päättyvät.

Esimerkiksi Irlannissa kristinuskon saapuminen lakkautti tavat, joissa sodan jumalille uhrattiin sotavankeja ja sadonkorjuun jumalille vastasyntyneitä.

Jossain vaiheessa edellä mainitut asiat olivat yhteiskunnassa hyväksyttyjä. Kristityt pitivät niitä Raamattuun vedoten väärinä. Eikä vain omassa mielessään, vaan pyrkivät vaikuttamaan Jumalan arvojen mukaista yhteiskunnallista elämää.

Raamattu, Jeesuksen esimerkki ja kristittyjen toiminta

Mistä tällainen ajattelun ja toiminnan muutos elämää kunnioittavaan eurooppalaiseen kulttuuriin on johtunut?

Uskon, että se on Raamatun, Jeesuksen Kristuksen esimerkin sekä kristinuskon ja kristittyjen vaikuttamisen seurausta.

Ajatus siitä, että voisi uskoa Jumalaan, mutta se ei saisi näkyä kristityn elämässä, puheissa, arvoissa ja valinnoissa on kristinuskolle täysin vieras.

Evankeliumin sanoma Jeesuksesta Kristuksesta on muuttanut maailmaa paremmaksi. Voisiko muuta odottaakaan maailmankatsomukselta, jossa vakaasti uskotaan, että Jumala syntyi kerran ihmiseksi?

Kristittyinä meidän tehtävämme ei ole piilottaa Raamattua ja sen sanomaa vakan alle vaan antaa sen sanoman todistuksemme kautta loistaa. Näin on toimittava totuuden vuoksi sekä oman että tulevien sukupolvien hyvinvoinnin tähden.

Pääasia on elämä Jumalan yhdeydessä Jeesuksen Kristuksen kautta

Kristillisen todistuksen keskipisteenä on säilyttävä Jeesuksen Kristuksen pelastusteko ristillä jokaisen ihmisen puolesta. Jumala rakastaa jokaista ja kutsuu kaikkia elämään yhteydessään. Jokainen synti saadaan uskomalla Jeesukseen anteeksi. Jeesus sanoi: Joka minun luokseni tulee, sitä minä en aja pois. Tämänkin sanoman perustana on Raamattu.

Juuri äskettäin eräs aikamme taisteleva ateisti Richard Dawkins kertoi, että länsimaisen kulttuurimme säilymisen kannalta kannalta kristinusko ei ole ainoastaan hyvä vaan tarpeellinen. Hän tuskin tarkoitti vain henkilökohtaista vakaumusta vaan Raamattuun perustuvan kristinuskon ja sen arvojen näkymistä julkisuudessa.

Kristitty, anna valon loistaa!

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Kansanlähetyksen vuosikertomus

Lähetysjohtajan sydämeltä (vuosiraportti 2018)

VUOSI 2018 oli lähetystyömme juhlavuosi. Ensimmäiset lähetystyöntekijämme lähtivät matkaan 50 vuotta sitten Japaniin, Etiopiaan ja Keski-Aasiaan. Katsomme kiitollisina menneisiin vuosiin näillä hyvin erilaisilla työalueilla. Sitoudumme vieläkin lähetystyöhön, sillä tiedostamme, että maailmassa on satoja miljoonia ihmisiä, jotka eivät ole koskaan kuulleet sanomaa Jeesuksesta Kristuksesta. Uskomme, että Jeesus Kristus on ainutlaatuinen ja ainoa tie Jumalan yhteyteen.

Kotimaan työstä

Kotimaassa vietimme useiden piirijärjestöjen 50-vuotisjuhlia. Kansanlähetyksen varsinainen ruohonjuuritason toiminta tapahtuu 17 piirijärjestömme kautta. Ne huolehtivat omalta osaltaan alueensa evankelioimisesta, raamatunopetuksesta, lähetysnäyn lisäämisestä ja uskovien vahvistamisesta. Piirijärjestöt pitävät yhteyttä seurakuntiin. Vietimme Kansanlähetyspäiviä jo kolmannen kerran peräkkäin Ryttylässä.

Yhteistyötä

Toimintavuoden aikana yhteydenpito vahvistui kolmen niin sanotun viidesläisen järjestön, Suomen Raamattuopiston, Lähetysyhdistys Kylväjän ja Opiskelija- ja koululaislähetyksen kanssa. Järjestimme toukokuussa ensimmäisen yhteisen työntekijäpäivän. Tulemme vahvistamaan yhteyttä edelleenkin itsenäisinä järjestöinä, mutta yhdessä kulkien aikamme haasteissa.

Muutoksia hallinnossa

Keskustoimistolla toimintavuotta kuvasi muutos. Uudistimme taloushallinnon, it-hallinnon ja henkilöstöhallinnon ohjelmia sekä talousarvion laatimisen ja seuraamisen järjestelmää. Vahvistimme varainhankinnan osaamista. Muutimme johtamisen rakennetta. Lakkautimme laajan kotimaisen ja ulkomaisen työn osaston sekä taloustoimiston ja lähetysjohtajan toimiston muodostamalla neljä osastoa: ulkomaantyönosasto, kotimaantyönosasto, hallinto-osasto ja viestintäosasto.

Kirkossa

Toimintavuonna oli seurakuntavaalit, joissa arvioiden mukaan sekä niin sanotut liberaalit että konservatiivit vahvistivat asemaansa. Kirkossa keskusteltiin paljon avioliitosta. Opetuksessamme sitouduimme kirkon nykyiseen avioliittoon miehen ja naisen välisenä liittona. Allekirjoitimme Suomen ev.lut. kirkon kanssa uudistetun perussopimuksen lähetystyöstä.

Työnäkymme

Työssämme edellisenä vuonna käyttöön otettu uusi visiomme “Raamattu rakkaaksi ja evankeliumi kaikille” sai hyvän vastaanoton. Haluamme lukea ja opettaa Raamattua sekä toimia sen mukaisesti työssämme. Uskomme, että Jumalan ilmoitettuun tahtoon sitoutuminen tuo lopulta työlle siunauksen ja merkityksen. Evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta sitoo yhteen evankelioimis- ja lähetysnäkymme. Työn tarkoituksena on, että mahdollisimman moni ottaisi Jeesuksen vastaan pelastajanaan ja eläisi hänen yhteydessään.

Kiitos!

Tämä vuosiraportti kertoo osan vuoden 2018 aikana tehdystä työstä. Olen kiitollinen yhteistyökumppaneillemme Suomen ev.lut. kirkossa ja seurakunnissa. Kiitos piirijärjestöillemme ja vastuuryhmille, rukoilijoille, työn tukijoille sekä työntekijöillemme piireissä, keskustoimistolla, Kansanlähetysopistolla ja ulkomailla. Tärkeimpänä kiitoksen kohteena on Herra: “Ylistä Herraa, minun sie luni, ja kaikki mitä minussa on…älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt” (Ps. 103).

Mika Tuovinen, lähetysjohtaja


Teksi on julkaistu Kansanlähetyksen vuosiraportissa 2018. Otsikot, lihavoinnit ja kursiivit lisätty.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Eskatologia Jeesuksen paluu ja kristillinen elämä - 2 timoteuskirje

Elämää lopun aikana (2. Tim.)

Lopun ajoilla voidaan tarkoittaa ainakin kahta ajanjaksoa: Jeesuksen Kristuksen taivaaseenastumisen ja hänen paluunsa ja viimeisen tuomion välistä aikaa. Sillä voidaan tarkoittaa myös ajanjaksoa juuri ennen Jeesuksen paluuta. 

Tänään (31.8.2019) Valtimolla puhuin kolmen Kansanlähetyspiirin vastuunkantajien tapahtumassa kristityn elämäntavasta lopun aikana. Mukana oli noin 70 henkeä Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan sekä Kainuun Kansanlähetyspiireistä. Pohjatekstinä oli Paavalin toinen kirje Timoteukselle. Tässä joitakin poimintoja opetuksistani.

*Paavalille oli tärkeää, että hänen työtoverillaan ja toisillakin on henkilökohtainen usko Jeesukseen.  ”Kiitän Jumalaa, kun muistan sen vilpittömän uskon, joka sinulla on ja joka ensin oli isoäidilläsi Looiksella ja äidilläsi Eunikella. Olen varma, että se on myös sinulla” (1:5). Koko kirkon toiminta tähtää uskon syntymiseen ja sen säilyttämiseen loppuun asti.

*Kaiken keskellä on tärkeää pitäytyä evankeliumiin Jeesuksesta. Jumala on pelastanut meidät evankeliumin kautta. Evankeliumi ei ollut Jumalan hätävara syntiinlankeemuksen vuoksi vaan se on suunniteltu jo ”ennen ikuisia aikoja” ja tuotu julki Jeesuksessa (1:9-10).

*Lopun aikana on keskityttävä evankeliumin julistamiseen varustamalla koko Jumalan kansa evankeliumin kuluttajasta sen kuuluttajaksi. Paavali esittää moninkertaistumisen periaatteen (2:2): Paavali opetti Timoteusta, käski Timoteuksen opettaa luotettavia miehiä, jotka voivat sitten opettaa muitakin. Tässä on neljän sukupolven hengellinen moninkertaistumisen periaate. 

*Lopun aikana pyri pyhyyteen. ”Pysy erossa epäpyhistä ja tyhjistä puheista, sillä niiden puhujat menevät jumalattomuudessa yhä pitemmälle” (2:16). ”Luopukoon vääryydestä jokainen, joka mainitsee Herran nimen.”(2:19).  Paavali kehottaa uskovia puhdistumaan väärästä, jotta hänestä tulisi astia arvokkaaseen käyttöön (2:21).

*Lopun aikana ihmiskunnan tilanne pahenee ja ihmiset muuttuvat julmemmiksi. Paavalilla on pitkä kuvaus ihmisen pahuudesta (3:1-9). Älä sinä kuitenkaan mene mukaan tähän pahuuteen vaan pyri pyhyyteen. 

*Lopun aikana on uskonnollisuutta, jossa seurataan ulkoisia tapoja, mutta ei tunneta evankeliumin elämää ja ikuisuutta muuttavaa voimaa (3:5).

*Lopun aikana uskovat tarvitsevat esikuvia. Timoteuksen tulee ottaa Paavali esikuvaksi elämässä ja uskossa (3:10-13). Me kaikki tarvitsemme uskossamme esikuva. Mutta me voimme myös olla esikuvia toisille uskoville. Maatamme vaivaa hengellisen vanhemmuuden puute. Kristityt tarvitsevat hengellisiä isiä ja äitejä.  Ehkä tässä on kutsu sinulle, joka olet ollut jo vuosia kristittynä. Pohdi, kenelle voisit olla tukena. 

*Lopun aikana luota Jumalan sanaan. Ainoa varma uskonelämän perusta on Raamattu.  ”Koko Raamattu on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, ja se on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi vanhurskaudessa,  jotta Jumalan ihminen olisi täydellinen ja varustautunut kaikkiin hyviin tekoihin” (3:16-17). Jumalan sanan asemaa haastaa kaksi harhaa: ensinnäkin sellainen sisäisen sanan etsintä, jossa Raamattu unohdetaan tai jätetään syrjään, toiseksi sellainen teologia, joka ei hyväksy Raamattua erehtymättömän Jumalan sanana.

*Lopun aikana julista evankeliumia. Paavali sanoo syyksi tulevan tuomion. ”Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen nimessä, hänen, joka on tuomitseva elävät ja kuolleet, ja hänen ilmestymisensä ja hänen valtakuntansa kautta: julista sanaa” (4:1). 

*Lopun aikana julista ja opeta vaikka ihmiset eivät haluaisi kuulla Jumalan sanan totuutta: ”julista sanaa, astu esiin sopivaan ja sopimattomaan aikaan, nuhtele, moiti ja kehota, aina kärsivällisesti opettaen. Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee. He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja.  Mutta pysy sinä järkevänä kaikissa tilanteissa, kestä vaivat, julista evankeliumia ja hoida virkasi tehtävät” (2 Tim 4:1-5). 

*Lopun aikana kiinnitä huomiosi ja katseesi voittopalkintoon. Paavali mainitsi lopunaikojen monia ongelmia, mutta hänen katseensa on kuitenkin Jeesuksessa ja taivaallisessa voittopalkinnossa: ”Olen kilpaillut hyvän kilpailun, juoksun päättänyt ja uskon säilyttänyt. Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, oikeudenmukainen tuomari, antaa minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle vaan myös kaikille, jotka rakastavat hänen ilmestymistään. (4:7-8).

*Lopun aikana pidä huolta ystävistäsi (4:9-22). Mitä ystävillesi kuuluu? Paavali mainitsee tässä kirjeessä monta henkilöä: Deemas, Kreskeson, Titus, Luukas, Markus, Tykikos, Karpos, Aleksandros, Priska, Akvila, Onesiforoksen perhekunta, Erastos, Trofimos, Eubulos, Pudens, Linus, Klaudia. Hän tiesi, missä he ovat ja mitä heille kuuluu.  Tämä puhuttelee minua. Pidä yhteyttä uskonystäviin. 

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Mitä Kansanlähetys tekee

Työnäystä

Näky ja kynä ovat johtamisen välineitä. Näky tulee piirtää, jotta siitä on hyötyä.

Kansanlähetys on monimuotoinen liike maantieteellisesti, rakenteellisesti, toiminnallisesti ja teologisesti. Evankelioimis- ja lähetysnäky yhdisti ja laittoi moninaiset ryhmät liikkeelle. Kansanlähetyksessä on 17 itsenäistä ja erilaista maakunnallista piirijärjestöä, keskustoimisto ja Kansanlähetysopisto Ryttylässä sekä lähetyskenttien työ.

Piirrä näky

Minulle oli aikoinaan tärkeä löytö Matti Väisäsen kirjoittama Työnäkymme -vihko vuodelta 1997. Kansanlähetys oli tuttu jo tuolloin, olinhan sen palveluksessakin. Mutta siinä minulle ensimmäistä kertaa määriteltiin lyhyesti Kansanlähetysnäky. Kuva maalattiin teologian, toiminnan ja rakenteen kautta.

Nyt 22 vuotta myöhemmin innostuin itsekin kirjoittamaan kirjasen Kansanlähetysnäystä. Miksi? Olen kiitollinen, että Jumala johdatti minut nuorena tähän joukkoon, jossa kunnioitetaan Raamattua, annetaan uskoville mahdollisuus toimia ja halutaan viedä evankeliumi maailman ääriin. Kirja on kiitos näyn kantajille. Halusin pohtia herätyksen syitä ja välittää dynaamista näkyä eteenpäin sekä luoda katsauksen lähetystyöhömme. Teologisten ja toiminnallisten tuulien keskellä emme saa menettää suuntaamme ja unohtaa opillisia juuriamme.

Näystä tulee muistuttaa, muutoin se katoaa. Monimuotoisuuden keskellä kansanlähetysväkeä on yhdistänyt rakkaus Raamattuun, rukous ja toiminta herätyksen puolesta sekä lähetysnäky. Meillä on tekeminen painottunut.

Eksymme, jos kysymme vain, mikä on näkymme. Minä kysyn, kuka on meidän näkymme, sillä tekemisestäkin voi tulla epäjumala.

Näkymme on Jeesus Kristus

Näkymme ja tehtävämme on elää kolmiyhteisen Jumalan yhteydessä, palvella ja ylistää häntä sekä julistaa hänen suuria tekojansa erityisesti Jeesuksessa Kristuksessa.

  • Jeesuksen kaltaista ei ole.
  • Kukaan uskonnon perustaja, poliitikko tai muu ei nouse hänen tasolleen.
  • Hän oli jo ennen maailman luomista ja hänen kauttaan luotiin koko maailmankaikkeus.
  • Hänen syntymänsä ja elämänvaiheensa kerrottiin ennalta.
  • Ainutlaatuisia olivat hänen syntymänsä, täydellinen elämänsä, sovituskuolemansa ja ylösnousemuksensa.
  • Hän astui taivaaseen Jumalan oikealle puolelle.
  • Kukaan muu ei palaa takaisin tuomitsemaan ihmiskuntaa. Kenenkään toiseen uskomalla ei voi pelastua.
  • Vain tätä Juudan Leijonaa ja Teurastettua Karitsaa ylistetään taivaassa ikuisesti.
  • Ja tämä kuningas tulee kumartuen köyhimmän ja kurjimman ihmisen eteen ilmaisemaan rakkauttaan ja kutsuu seuraansa.

Ei vaihtoehto vaan elinehto

Toimimme vieläkin evankeliumin puolesta ihmisten parhaaksi. Siksi luovumme tässä Jeesus-allergisessa ajassa varovaisuudestamme tuoda radikaalia Jeesusta työmme ja opetuksemme keskipisteeksi. Hänessä tiivistyy Kansanlähetysnäky. Lopulta Hän on sanomamme. Hän ei ole yksi vaihtoehto, vaan Hän on elinehto.


Kansanlähetyspäiville 2019 minulta ilmestyy kirja Ainutlaatuinen tehtävä, jossa avaan johtamani järjestön Kansanlähetyksen työnäkyä.

Tämä kirjoitus on ilmestynyt Uusi Tie -lehdessä kesäkuussa 2019. Väliotsikot ja yhden kappaleen muokkaus listaksi lisätty tähän.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
lähetys seurakunnan perustehtävä

Kutsu vaativaan ja vauhdikkaaseen tehtävään

Kävin tammikuussa Floridassa Kennedy Space Centerissä. Tuolta Cape Canaveralin avaruuskeskuksesta lähtevät USAn raketit ja astronautit avaruuteen. Tarina alkoi kylmän sodan ajalta, kun Neuvostoliitto ja Yhdysvallat kilpailivat maapallon ja avaruuden herruudesta.

Presidentin kutsu suureen tehtävään

Vuonna 1962 presidentti John F. Kennedy puhui avaruuden valloituksesta ja kuuhun menemisestä. Hän kutsui kansan vaaralliseen ja suureen seikkailuun. Presidentin mukaan toimeen ei ryhdytä siksi, että tehtävä on helppo vaan koska se on vaikea. Noin 400 000 työntekijää palkattiin, parhaat ammattilaiset yritettiin saada mukaan, miljardeja dollareita kulutettiin. Tavoite on saada mies kuuhun ja samalla yliote Neuvostoliitosta, joka edellisenä vuotena oli lähettänyt Juri Gagarinin kosmokseen.

Jeesuksen Kristuksen kutsu suureen tehtävään

Johtajat ovat piirtäneet suuria näkyjä. Ja niihin on sitouduttu. Ihmisen lähettäminen kuuhun on pieni tehtävä sen rinnalla, mitä universumin Herra Jeesus Kristus antoi tehtäväksemme: Evankeliumi tulee viedä kaikille kansoille. Kirkkoina ja kristittyinä tehtävämme ei ole lähettää ihmisiä kuuhun vaan Jumalan valtakuntaan.

Raamatun mukaan ihminen on erossa Jumalasta ja matkalla kadotukseen ilman uskoa Jeesukseen. Evankeliumi on saatava kaikkien ihmisten lähelle sillä tavoin, että he voivat ottaa sen vastaan.

Vastaus kutsuun

Monet lahjoittavat varoja maailmanhistorian suurimpaan ponnistukseen evankeliumin levittämiseen. Monet rukoilevat läheistensä ja oman paikkakuntansa puolesta. Monet ovat lähtenee kauas ja antaneet tehtävän tähden myös henkensä. Jumalan valtakunta on kasvun ja eteenpäin menemisen valtakunta. Se on myös uhraamisen ja nisunjyvän tien valtakunta, jossa meidät kaikki kutsutaan kantamaan ristiä ja epäitsekkääseen elämäntapaan suuren päämäärän vuoksi. Yhdessä tehtävä tulee suoritetuksi.

Uusi sitoutuminen

Tuntuu, että kristikunnassa apatia valtaa alaa ja ilo poistuu. Samaan aikaan sitoutuminen Raamatun mukaiseen kristittynä elämiseen ja maailman evankelioimiseen vähenee. Ehkä ensimmäinen on jälkimmäisen seuraus. Ehkäpä uusi sitoutuminen rukoukseen, rakastamiseen, antamiseen, evankelioimiseen, vaikuttamiseen ja toimimiseen evankeliumin puolesta tuo motivaatiota ja iloa elämään. Voisimmeko Jumalan kunniaksi tehdä vielä enemmän? Vaivannäkö Kristuksen tähden ei ole uhraus vaan etuoikeus.

Olen mukana!

Sitoudun uudelleen Jumalalta saamaani tehtävään. Haluan elää elämäni sillä tavalla, että mahdollisimman moni oppisi tuntemaan Jeesuksen pelastajanaan ja alkaisi elää Jumalan tahdon mukaista elämää sekä tuomaan toisiakin Jumalan valtakuntaan.

Viestintäjohtajamme kysyi matkani jälkeen: Kysyitkö avaruuskeskuksen siivoojalta, miksi hän on täällä töissä? En muistanut. Tarina kertoo, että hän sanoisi: Olen lähettämässä ihmisiä avaruuteen. Jeesus viritti meille suuremman näyn.

Mika Tuovisen kirjoitus Uusi Tie -lehdessä 31.1.2019. Otsikot lisätty tähän.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Jeesuksen Kristuksen vaikutus kulttuuriin

Miten kristinusko muutti maailmaa – Elämän kunnioitus

”Kun olet Roomassa, tee niin kuin roomalaiset tekevät”. Kristityt eivät omaksuneet tätä vanhaa sanontaa. He eivät omaksuneet moraalisia arvojaan roomalaisilta. Ei pakanallisilla jumalilla ollut arvoissaan juurikaan annettavaa.

Kristittyjen arvojen pohjana oli Vanhan testamentin opetukset, jonka mukaan jokainen on luotu Jumalan kuvaksi. Elämä on arvokasta, ja sitä tulee kunnioittaa ja suojella. Alvin J. Schmidt kertoo kirjassaan How Christianity Changed the World? (Miten kristinusko muutti maailmaa?) muun muassa elämään liittyviä kristinuskon vaikutuksia kreikkalais-roomalaisessa maailmassa.

1. VASTASYNTYNEIDEN TAPPAMINEN

Kreikkalais-roomalaisessa kulttuurissa vastasyntyneiden tappaminen oli yleistä. Syynä saattoivat olla lapsen fyysiset vammat. Esimerkiksi korkeana moraalifilosofina pidetty Seneca sanoi: Me hukutamme lapset, jotka syntymässään ovat heikkoja epänormaaleja.

Lasten murhaaminen oli niin yleistä, että ennen Kristuksen syntymää kreikkalainen historioitsija syyttää väestön pienenemisestä juuri tätä lasten tappamista.

Toinen syy lapsen murhaamiseen oli sukupuoli. Tyttölapsia saatettiin tappaa rikkaissakin perheissä. Usein haluttiin, että perheessä on vain yksi tyttö. Eräässä väestönlaskennassa todettiin, että vain yhdellä prosentilla perheistä on kaksi tyttöä!

Vastasyntyneiden tappaminen on ollut yleistä muissakin kulttuureissa.

Kristityt eivät ole hyväksyneet tätä tapaa. Se sotii Jumalan käskyä ”Älä tapa” vastaan. Myös vastasyntyneet ovat Jumalan luomia ja Kristuksen lunastamia. Vähitellen kristinuskon saadessa vaikutusta lasten tappaminen kiellettiin.

2. VASTASYNTYNEIDEN HYLKÄÄMINEN

Toinen roomalainen tapa oli vastasyntyneiden hylkääminen. Siinä lapsen elämää arvostettiin vähän enemmän kuin tappamisessa. Usein vastasyntyneet vain jätettiin kuolemaan. Jossakin ei-toivotuille lapsille oli paikkoja, johon heitä voitiin viedä. Kristityt vastustivat lasten hylkäämistä. He ottivat hylättyjä lapsia koteihinsa ja adoptoivat heitä.

3. ABORTTI

Kreikkalaisroomalaisessa maailmassa abortit olivat yleisiä, jopa suositeltuja. Monille lapsettomuus oli ihanne. Sen nähtiin tuovan enemmän etuja elämässä. Kun kristinusko sai hyväksytyn aseman, abortti tuomittiin jo 300-luvun kirkolliskokouksissa. Joissakin annettiin määräys, että abortin suorittanut nainen tuli erottaa kirkosta. Tämä kertoo, miten vakavana asia nähtiin. Jotkut kristityt kuten Basilius Kesareasta (k. 379) mobilisoi kristittyjä tukemaan ja auttamaan naisia, jotka olivat tulleet toivomattaan raskaaksi. Tuohon aikaan oli olemassa kaupallisia kiltoja, jotka auttoivat aborttien teossa ja abortoituja sikiöitä myytiin kauneustuotteiksi. Abortti kiellettiin kristinuskon vaikutuksesta samaan aikaan kun lastenmurha ja lasten hylkääminen vuonna 374.

4. GLADIAATTORITAISTELUT

Rooman valtakunnassa gladiaattorikilpailut alkoivat 264 eKr. Kristinuskon saapuessa niillä oli jo kolmensadan vuoden perinne. Gladiaattorit olivat yleensä orjia, tuomittuja rikollisia tai sotavankeja. Joskus vapaat miehet ryhtyivät gladiaattoreiksi ansaitakseen rahaa tai saadakseen suosiota katselijoilta.

Gladiaattiritaistelut olivat epäsäännöllisiä ja tapahtuivat vain keisarin käskystä. Ne kestivät usein monta kuukautta. joskus päivässä oli satoja taistelijoita. Tarkoituksena tappaa toisia miekalla (gladius – miekka). Joskus gladiaattorit taistelivat villipetoja vastaan.

Kristittyjen mielestä kilpailut eivät kunnioittaneet elämää. Älä tapa -käsky koski tällaisia kisoja. Siksi kristittyjä rohkaistiin olla osallistumatta kilpailuihin. Kristitty keisari Theodosius I (378-395) lakkautti gladiaattoritaistelut Itä-Roomassa ja hänen poikansa Honorius lakkautti ne vuonna 404 Länsi-Roomassa. Sen jälkeen kun kristitty hallitsija lopetti gladiaattoritaistelut, länsimaissa ihmisiä ei ole tapettu viihdetarkoituksessa.

5. IHMISTEN UHRAAMINEN JUMALILLE

Pakanamaailmassa uhrattiin ihmisiä jumalille. Esimerkiksi Irlannissa ennen pyhän Patrickin tuloa uhrattiin sotavankeja sodan jumalille ja vastasyntyneitä sadonkorjuun jumalille. Ihmisen uhraaminen oli yleistä myös pakanallisessa Preussissa ja Liettuessa 1200 ja 1300 -luvuille saakka. Nämä tavat jatkuisivat ehkä vieläkin ilman kristinuskon vaikutusta.

Ihmisuhrit jumalille olivat yleistä myös Meksikon asteekeilla. Vangit asetettiin pyramidien portaille uhreiksi, rinta avattiin ja jokaisen vangin sydän repäistiin irti hänen vielä ollessa elävä. Uhrin veri vuosi uhrina jumalille. Iloisin mielin ruumiin osia vietiin kotiin, joista tehtiin asteekkien erityisruokia. Ihmisten syöminen oli kannibalismin seremoniallinen hetki. Samankaltaisia uhreja oli myös mayojen keskuudessa.

JEESUKSEN KRISTUKSEN EVANKELIUMI TOI MUUTOKSEN

Kristinuskon vaikutuspiirissä kasvanut ja Raamatun elämää arvostavan etiikan omaksunut pitää edellä kuvattuja asioita väärinä. Tuolloin ne olivat hyväksyttyjä. Mistä tällainen ajattelun ja toiminnan muutos johtuu? Uskon, että Jeesuksesta Kristuksesta ja kristinuskon vaikutuksesta. Raamatun ilmoituksen vaikutuksesta jokainen nähdään ainutlaatuisena ja elämä pyhänä.

Paavalin kehotus Rooman kristityille on aina ajankohtainen meillekin:

”Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla. Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä. ” (Room. 12:1-2).

Kristitty ei etsi arvojaan ”tämän maailman menosta” vaan uudistaa ajatuksiaan ja arvojaan yhteensopiviksi Jumalan tahdon kanssa, mikä on ilmoitettuna Raamatussa. Yksi Raamatusta nouseva arvo on ollut ihmiselämän kunnioitus. Kristitty voi toimia Jumalan tahdon mukaan ja pitää raamatullisia arvoja esillä vaikka yhteiskunnassa mentäisiin niistä poispäin elämää tuhoavaan suuntaan.

Evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta on muuttanut maailmaa paremmaksi. Jumalan syntymisestä ihmiseksi ja hänen opetukseltaan voi odottaakin hyvää muutosta. Kristittyinä meidän tehtävämme on antaa evankeliumin tehdä tehtävänsä eikä piilottaa sitä vakan alle. Näin on toimittava totuuden sekä oman että tulevien sukupolvien hyvinvoinnin tähden.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
joulu kirje

Lähettäjäpiirikirje 12/2018

Olen kirjoittanut tällä viikolla suuren kasan joulukortteja, jotka lähtevät rakkaudella matkaan. Ja lämmöllä ajattelen myös sinua tämän kirjeen saaja! Kiitos yhteistyöstä, tuesta ja rukouksista vuonna 2018!

Työmarkkinoilla tämä adventinaika on täyttynyt suuresti Kansanlähetyksen ensi vuoden talousarvion sekä rakenteiden ja toiminnan suunnitelusta. Huippuhetki oli päästä mukaan ja saarnata itsenäisyyspäivänä Vaasassa Suomalaisessa messussa. Toinen mielenkiintoinen juttu oli opettaa Kansanlähetysopiston Apologialinjalla kristinuskon vaikutuksesta kreikkalais- roomalaiseen kulttuuriin ensimmäisinä vuosisatoina. Kyllä Jeesuksen syntymä ja hänen seuraajiensa toiminta muutti yhteiskuntaa tuolloinkin paremmaksi paikaksi. Ihmisten arvostus ja moraali kokivat Jeesuksen opetuksen tähden nousun uudelle tasolle.

Evankelioikaa kansa evankelioimaan kansoja

Tänä vuonna olemme juhlineet Kansanlähetyksen läheystyötä. Järjestö perustettiin 1967. Ensimmäiset lähetystyöntekijät lähtivät 1968. Puolen vuosisadan aikana evankeliumia on julistettu, seurakuntia tuettu ja perustettu sekä ihmisiä autettu kymmenissä maissa. On ollut lähtijöitä ja lähettäjiä. Vieläkin moni sitoutuu vanhaan tunnussanaan ”Evankelioikaa kansa evankelioimaan kansoja!

Kansanlähetyksen työ Japanissa 50-vuotta

Lensin marraskuun lopulla Japaniin. Ensimmäinen työtehtävä oli juosta varoja Koben teologisen seminaarin hyväksi. Olin jalkavaivan tähden ollut pari kuukautta juoksematta, mutta uskalsin ottaa ensi askeleita. Sain koottua joitakin satoja euroja tulevien pappien kouluttamiseen. Kiitos sponsoreille!

Länsi-Japanin ev.lut. kirkon (tämä on yksi Japanin luterilaisista kirkoista) johtajien ja työntekijöiden kanssa iloitsimme yhteisestä työtä. Kansanlähetys on perustanut kuusi olemassaolevaa seurakuntaa. Kolme niistä sijaistsee Shikokun saarella. Pääsin käymään näissäkin. Erityisesti ilahdutti seurakuntalaisten todistukset suomalaisista lähetystyöntekijöistä, jotka olivat ohjanneet heidät pelastukseen Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta. Työntekijöidemme ja suomalaisen lähetyskansan uhrivalmius on kantanut hedelmää.

Evankeliumi tuotiin Japaniin 1500-luvulla. Alussa monet kääntyivät uskoon, mutta 1614 tuli kristinuskon kieltävä laki. Kirkot ja luostarit tuhottiin, kristittyjä pyydettiin kieltämään uskonsa, heitä kidutettiin ja surmattiin, joitakin ajettiin maanpakoon. Kristinusko oli kiellettyä ja vainottua yli 200 vuoden ajan. Vasta 1800-luvun lopulla alkoi vapaammat tuulet. Nyt kristittyjä on noin yksi prosentti japanilaisista.

Japanissa tarvitaan vieläkin työntekijöitä. Vaikka maassa on nyt ulkoinen vapaus uskoa ja tehdä työtä, monille on vaikeaa kääntyä kristityksi. Evankeliumin ymmärtäminen voi olla ongelmana, mutta kun se on ymmärretty nousee kysymys vanhojen kristinuskoon sopimattomien uskonnollis-kulttuuristen tapojen noudattaminen. Nämä ovat usein yhteisöllisiä ja siksi niistä luopuminen on vaikeaa.

Siunaukseksi kaikkialla maailmassa

Matkallani muistin nuoruuteni rukouksen. Olin lukenut kirjaa, jossa nuoret kristityt tulivat yhteen ja rukoilivat, että voisivat olla siunaukseksi pohjoisesta etelään ja idästä länteen. Nuo miehet taisivat olla Billy Graham ja Navigaattorit-järjestön perustaja Dawson Trotman. Ajattelin, että tuohan on hyvä rukous ja tein siitä omankin rukoukseni: haluan elää elämäni siten, että voisin olla siunaukseksi toisille ihmisille eikä vain omalla paikkakunnallani vaan koko Suomessa ja maailmassa. Jumala kuulee tällaisiakin rukouksia!

Paras aika vuodesta

Joulun aika on monelle parasta aikaa vuodesta. Joillekin se voi olla toki kauheintakin, sillä siihen liittyy niin paljon odotuksia täydellisestä joulun harmoniasta. Mutta joulun sanoma ei riipu meidän valmistautumisesta jouluun eikä lahjojemme määrästä. Jumala valmisteli joulun antamalla parhaan lahjansa Jeesuksen Kristuksen meidän jokaisen pelastajaksi. Minulle tämä yksi lahja on hyvän joulun perusta.

Sinullekin on syntynyt Vapahtaja, Jeesus Kristus!

Mika Tuovinen
lähetysjohtaja
Suomen Ev.lut. Kansanlähetys


Tässä on osa lähettäjäpiirikirjeestäni. Lisää tekstiä ja kuvia löytyy kirjeestä, jonka lähetän lähettäjäpiirilleni kuukausittain.

VANHAT KIRJEET. Vanhoja ystäväkirjeitäni löytyy täältä:
11/2018
10/2018
9/2018
8/2018
7/2018
6/2018
5/2018
3-4/2018
Lokakuu 2017
Syyskuu 2017
Elokuu 2017
Lokakuu 2016
Syyskuu 2016
Elokuu 2016
Maaliskuu 2016
1/2016
Joulukuu 2015
4/2015
Elokuu 2015

Liity tästä Mika Tuovisen lähettäjärenkaaseen.

Ole Kansanlähetyksen lähetysjohtaja Mika Tuovisen työtoverina. Voit rukoilla ja lahjoittaa hänen työnsä mahdollistamiseksi. Olemme kiitollisia kaikista rukouksista ja lahjoituksista! Lahjoitustiedot:
Saaja: Suomen Ev.lut. Kansanlähetys
Tilinumero: FI14 5043 1920 0034 52.
Mikan viite: 6200 34773.
Keräysluvat: sekl.fi/maksuinfo

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Maailman uskontotilanne

Uskonnollinen kartta muutoksessa

”Uskontojen merkitys kasvaa”.

”Uskontojen merkitys vähenee”.

Kumpi on totta Suomessa ja maailmalla?

Jokin aika siten  Sanansaattaja-lehdessä (43/2017) Martti Pyykönen vastasi näihin kysymyksiin.

Maailman väestöstä 80% kuuluu johonkin järjestäytyneeseen uskontoon. Mutta hengellisyys on varsinkin länsimaissa kanavoitunut osittain vanhojen kirkkojen ulkopuolelle. Usko on siirtynyt julkisen elämän sijasta yksityiselämän reviirille. Siksi uskonnollisuuden yhteiskunnallinen näkyvyys ja vaikuttavuus on maassamme hiipunut.

Suomessa uskontokuntiin kuulumattomia on noin neljännes väestöstä. Tilastoissa uskontokuntiin kuulumattomien joukkoon kuuluu kylläkin valtaosa Suomen muslimeista sekä suomalaiset hindut ja buddhalaiset.

Uskontokuntiin kuulumattomuus ei tarkoita uskonnollisuuden poissaoloa. Yhdysvaltalaistutkimus kertoi, että ne jotka sanoivat, ettei heillä ole uskonnollisia kytköksiä, rukoilevat ja uskovat enkeleihin. Uskonnollisuus on osa ihmisyyttä.

Kristityt ovat maailman suurin uskonnollinen ryhmä (33 %), sitten tulevat muslimit (24 %). Uskonnottomia on 11 %. Uskonnottomien määrä tulee vähenemään.

Euroopan uskonnollinen kartta

Kun Eurooppa jaetaan etelään, pohjoiseen, itään ja länteen, vuosien 1970 ja 2014 välinen ajanjakso osoittaa seuraavia tuloksia:

  • Eteläisessä Euroopassa uskontojen kannattajien määrä on vähentynyt 1,4 %.
  • Pohjois-Euroopassa lasku oli 9 %.
  • Länsi-Euroopassa uskontojen kannattajien määrä putosi 15 %.
  • Itä-Euroopassa uskontojen kannattajien määrä nousi 29 %.

Kristittyjen lukumäärä kasvaa kaikkialla maailmassa paitsi Euroopassa.

Uskonnot maailmassa

Uskontojen merkitys päivittäisessä elämässä

Ylläolevassa kuvassa kerrotaan, miten suurelle väestönosalle uskonto on tärkeää päivittäisessä elämässä.

Uskonnollisuus muutoksessa – kristinusko marginaaliin?

Tänä syksynä silmiini osui kaksi uutista uskonnollisuuden muuttumisesta Suomessa. Syyskuussa Yle raportoi päiväkodista, joka oli luopunut Opetushallituksen ohjetta seuraten ruokarukouksesta. Mutta tilalle oli tarve ottaa jotain muuta: ruokaloru. Tapa jää, sisältö muuttuu. Maassamme suurin osa on kristittyjä, ruokarukous kuuluu kulttuuriperintöömme, joten on vahinko, jos se poistuu kasvatuksesta.

Toisen uutisen luin seurakuntalainen.fi -sivulta: ”Pikkukirkot loppuvat päiväkodeista – hindulaisuus ja buddhalaisuus ovat hiipineet tilalle”. Nimetön kirjoittaja aloittaa tekstinsä:

Sanomalehti Kaleva ja seurakuntalehti Rauhantervehdys uutisoivat 18. lokakuuta seurakunnan järjestämien pikkukirkkojen loppumisesta Oulussa. Uutinen ei sinänsä ole yllättävä, sen verran ponnekkaasti on kristillistä ainesta siivottu pois kouluista ja päiväkodeista. Samanaikaisesti, kaikessa hiljaisuudessa, ovat tilalle hiipineet hindulaisuus ja budhalaisuus jooga- ja mindfulnessharjoitusten muodossa. Keneltäkään ei ole kyselty lupia, ja vain muutama harva on asiasta älähtänyt (esim. Seppo Häkkinen, Seurakuntalainen 28.10.2015; Saara Kinnunen, Kotimaa24 15.10.2017).

Joku kaiketi nyt ajattelee, että eihän jooga- tai mindfulnessharjoitustuokio ole ollenkaan sama asia kuin pikkukirkko. No eipä kyllä olekaan! Siinä missä ehkä kerran kuukaudessa päiväkodissa kokoontuva pikkukirkko muistuttaa lähinnä koko talon laulutuokiota liikuntasalissa, jooga- tai mindfulnesshetki voi olla aivan erilainen osa lasten arkea päivittäin tai viikoittain.

Kirjoitus kuvaa uskonnollisuuden muutosta. Huomaamatta kristillisen kasvatuksen tilalle tulee uusia maailmankatsomuksia. Uskontoneutraalius on mahdoton yritys.

Uskonnollisuus jumalallisen yhteyden kaipuuna

Jokainen ihminen on luotu elämään Jumalan yhteydessä. Synti on katkaissut tämän yhteyden, mutta se ei leikannut ihmisen kaipuuta luonnolliseen tilaansa eli elämään Jumalan yhteydessä. Uskonnot osa Jumalan tavoittelua.

Jumala on tullut kerran ihmiseksi Jeesuksessa Kristuksessa. Hän valmisteli ihmiseksi tuloaan jo ennen maailman perustamista, kertoi siitä Vanhan testamentin profeettojen kautta, ja hän syntyi neitsyt Mariasta ensimmäisenä jouluna.

Ihmisen uskonnollisuuteen ja hengelliseen janoon ratkaisu löytyy Jeesuksen Kristuksen tuntemisesta.

Kristinuskon mahdollisuus

Maailman uskonnollinen kartta muuttuu. Myös kristinuskon sisäinen dynamiikan tulee muuttua puolustelevasta ja anteeksipyytelevästä asenteesta rohkeampaan palveluun ja todistukseen.

Kristinusko lähti liikkeelle vaikeista oloista. Kristittyjä vainottiin ja usko haluttiin tuhota. Kristinusko menestyi, koska siinä yhdistyi kirkas sanoma pelastuksesta Jeesuksessa sekä kristittyjen uhrautuva palvelu.

Euroopassakin on vielä monia, jotka haluavat sanoa Jeesukselle kyllä!

Mutta kuulevatko kaikki kaipaavat kutsun kirkon moniäänisyyden ja monessapuuhailun keskeltä?

Kirkoilla ja kristityillä ei ole aihetta epätoivoon. Jumalan valtakunta tulee! Tehtävämme on vahvistaa Raamattuun perustuvaa identiteettiämme, pitää rohkeasti esillä Jeesusta, kutsua kaikkia hänen seuraajikseen ja opetuslapsikseen.

Kristitty, pää pystyyn ja pessimismi pois. Tämä päättyy hyvin!

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
kristityt yhdessä

Rakasta toisen kirkkoa kuin omaasi

Kristittyjen yhteys on vaativa laji. Kaste ja ehtoollinen ovat kaikille kristityille tärkeitä. Niiden luulisi yhdistävän, mutta ne erottavat kirkkokuntien välillä ja sisällä. On paljon muitakin samanlaisia opinkohtia ja historian painolastia. Oikea oppi on tärkeä. Raamattu suhtautuu nuivasti vääriin oppeihin ja opettajiin. Samalla kaikki Jeesuksen Kristuksen lunastamat kristityt muodostavat yhden Jumalan perheen, joka on lopullisesti ja näkyvästi yhtä taivaassa. Tarkan oikean opin ja kristittyjen keskinäisen rakkauden ja yhteyden välillä pujottelu on haastavaa, mutta tarpeellista. Molempia painotuksia tarvitaan.

Ruotsalainen helluntaipastori, kirjailija Peter Halldorf esittää Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen Sanansaattaja -lehdessä kultaisen säännön uuden sovelluksen kristittyjen vahvistamiseksi: Rakasta toisen kirkkoa kuin omaasi.

Halldorf kehottaa oppimaan toisilta kristityiltä:

”On laitettava väittely sivuun ja ymmärrettävä, että tie yhteyteen ei kulje sen kautta, että kerrotaan toiselle, että tämä on väärässä ja minä oikeassa. Mutta ei myöskään yhteyden vuoksi sanota toiselle, että hän on oikeassa ja kielletä sitä, joka erottaa. Ennen kuin voimme kohdata sen, mikä meitä erottaa näkemyksissä uskon sisällöstä, meidän on tunnettava toista satuttavat kokemukset niin kuin ne olisivat meidän omiamme. Ei jätetä huomiotta sitä, mistä olemme vakuttuneet ja mitä tunnustamme Raamatun pohjalta, mutta kysytään: ’Millaista valoa voin saada tältä toiselta kristityltä, jotta voin ymmärtää itseäni ja uskoani selkeämmin?'”

”Voisiko toisin ajatteleva kristitty rikastuttaa omaa uskonkokemustani. Mitä lahjoja Jumala voi antaa meille niiden sisariemme ja veljiemme kautta, jotka kuuluvat eri kirkkokuntiin kuin me?”

Mitä sinä olet oppinut toiseen kirkkokuntaan tai herätysliikkeeseen kuuluvalta kristityltä?

(Kuva ja tekstilainaukset ovat SLEY:n Sanansaattaja -lehdestä 13.4.2017)

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
kristittyjen vaino pohjois-afrikassa

Koptikristityt järkyttävien iskujen kautta kärsimysviikkoon

Isis iski palmusunnuntaina Egyptissä kahteen koptikirkkoon kesken jumalanpalveluksen. Seuraukset olivat järkyttävät: Ainakin 49 kuollutta ja satoja loukkaantuneita. Moni kristitty aloittaa hiljaisen viikon kärsimyksen tunnelmissa.

Kaksi vuotta sitten Isis surmasi Libyassa Välimeren rannalla 21 egyptiläistä koptikristittyjä. Tietojen mukaan surmattujen viimeisest sanat olivat: ”Herra Jeesus Kristus!” Katolinen piispa sanoi näistä koptikristityistä näin:

”Jeesuksen nimi oli viimeinen sana heidän huulillaan. Kuten alkukirkon marttyyrit, he antoivat elämänsä hänelle, joka ottaa heidät pian vastaan. Tämä nimi, kuiskattuna viime hetkellä, oli heidän marttyyriutensa sinetti.”

Kutsun rukoukseen Pohjois-Afrikan ja Lähi-Idän kristittyjen puolesta. Kansanlähetyksessä olemme tehneet yhteistyötä Egyptin anglikaanikirkon kanssa, jonka piispa Mouneer Anis vieraili Jyväskylän Kansanlähetyspäivillä 2014. Olemme vahvasti mukana kristityille rohkaisua ja toivoa tuovan kristillisen satelliittitelevisioaseman SAT-7 työssä.

Palmusunnuntaina kuolleet siskomme ja veljemme ovat päässeet perille. Meillä matka jatkuu! Pidetään katse suunnattuna Herraan Jeesukseen Kristukseen rukoillen, että säilymme hänen ominaan loppuun saakka.


Jeesus sanoo:

”Minä tulen pian; pidä, mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi” (Ilm 3:11).


Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa