Avainsana-arkisto: Jeesus

Jesajan kirja 53 Herran palvelija

Jesaja 53:5 ja MINÄ

”Voinko todella saada kaikki syntini anteeksi? Ihan kaikki?”

Tätä minulta kysyttiin. Ja moni tekonsa tunteva painii tämän kysymyksen kanssa. Minua on auttanut Jumalan lupaukset Raamatussa. Tärkeää on kahden asian ymmärtäminen.

Ensinnäkin omat syntimme. Tämän vajavaisuutemme huomaamme helposti, vaikka emme tajuaisikaan oman syntimme kauheutta Jumalan silmissä. Syntisi ei ole Jumalalle yllätys.

Toiseksi Jeesuksen sovitustyön täydellisyys. Jeesus tuli maailmaan juuri syntiesi tähden sinun pelastajaksi. Kaikki sinun synnit kannettiin ristillä.

Näiden kahden ymmärtäminen vapauttaa suhteessa Jumalaan ja itseensä.

Raamatussa Jesajan kirjan 53. luvussa on ennustus Jeesuksen ristinkuolemasta. Siihen liittyy lupaus: sinun syntisi on asetettu Jeesuksen kannettavaksi. Koska ne on jo kannettu ja sovitettu, älä yritä itse niitä enää kanniskella ja sovitella.

Joskus tätä suurta Jumalan lahjaa voi olla vaikea uskoa todeksi omalle kohdalle. Minua on auttanut se, että olen sijoittanut oman nimeni Jesajan kirjan 53. luvun jakeisiin.

Muutin alkuperäistä käännöstä hieman, jotta teksti on yksikössä. Luen tekstin niin, että voin laittaa oman nimeni viivan kohdalle. Silloin tajuan, että tässä puhutaan myös minusta. Siitä ilo tulvii sydämeeni.

Jesaja 53:5-6

”…häntä haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden, runneltiin meidän pahojen tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällään, että meillä olisi rauha, ja hänen haavojensa kautta meidät on parannettu. Kaikki me vaelsimme eksyksissä kuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra pani hänen päälleen kaikkien meidän synti velkamme. ”

Jesaja 53:5-6 muokattuna – sijoita nimesi tähän

”…häntä (Jeesusta) haavoitettiin ________ rikkomusten tähden, runneltiin __________ pahojen tekojen tähden. Rangaistus oli hänen päällään, että _________ olisi rauha, ja hänen haavojensa kautta __________ on parannettu. ____________ vaelsi eksyksissä kuin lammas, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra pani hänen päälleen kaiken _____________ synti velan.”

Omalla nimelläni tämä näyttää tältä

”…häntä (Jeesusta) haavoitettiin __Mikan__rikkomusten tähden, runneltiin __Mikan__ pahojen tekojen tähden. Rangaistus oli hänen päällään, että __Mikalla__ olisi rauha, ja hänen haavojensa kautta __Mika__ on parannettu. __Mika__ vaelsi eksyksissä kuin lammas, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra pani hänen päälleen kaiken __Mikan__ synti velan.”

Sinun syntisi on sovitettu!

Tässä olemme kristinuskon ytimessä. Jeesus + minä = pelastus.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Kristus Jumalan kirkkauden säteily

10 asiaa kynttilänpäivän evankeliumista (Lk. 2:22-33)

Aamuhartaudekseni luin tämän sunnuntain evankeliumin, jossa Maria ja Joosef ovat vieneet Jeesus-vauvan Jerusalemin temppeliin. Siellä hurskas Simeon näkee Jeesuksen ja kiittää rukoilleen:

”Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä,
niin kuin olet luvannut.
Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi,
jonka olet kaikille kansoille valmistanut:
valon, joka koittaa pakanakansoille,
kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.”

Tästä voin löytää ainakin 10 asiaa

  1. Kun olemme kohdanneet Jeesuksen, olemme valmiita lähtemään ikuisuuteen. Meillekin tulee joskus tuo ”nyt” -hetki.
  2. Jeesus on pelastaja, jota tarvitsemme Jumalan edessä tuonpuoleisuudessa.
  3. Uskon keskipisteenä on Jeesus. Simeon ei puhunut omasta hurskaudestaan tai teoistaan.
  4. Kun uskon keskipisteenä on Jeesus, se voi herättää tällaisen varman kiitosrukouksen.
  5. Kun Jumala lupaa jotain, hän pitää lupauksensa: ”niin kuin olet luvannut”
  6. Valo ja kirkkaus kuvaavat vaikutusta, jonka Jeesus tuo poistaen hengellisen pimeyden.
  7. Lähetystyön kaksi haaraa: pakanakansat ja juutalaiset. Jeesus on kaikkia varten.
  8. Pelastuksen henkilökohtaisuus: ”Minun silmäni ovat nähneet”.
  9. Pelastuksen universaalisuus: Tämä pelastus on kaikkia varten. Julistamme Kristusta ja kutsumme kaikkia pelastukseen.
  10. Kyseessä on rukous. Kiitä Jumalaa Pelastajasta ja pelastuksesta.

Tämä kynttilänpäivän teksti on minulle tärkeä. Huomasin, että olen kirjoittanut tästä evankeliumin kohdasta tänne aiemminkin kolme vuotta sitten:

Uskossa tärkeää Jumalan lupaukset, Jeesus-keskeisyys, kaikillekuuluvuus ja Jeesus-keskeisyys.
11 asiaa Jeesuksen ja Simeonin kohtaamisesta.

Usko näkee sen, mitä epäusko ei ymmärrä. Jeesus oli alle kahden kuukauden ikäinen tavallisen oloinen lapsi. Simeon näki hänessä Jumalan pojan ja pelastajan, samalla kuin suurin osa ei kiinnittänyt Jeesukseen mitään huomiota.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
herätys ja lähetystyö

Lähetystehtävä kirkon uudistajana

Monet rukoilevat kirkon uudistusta ja uutta hengellisen herätyksen aikaa Suomeen. Se on hyvä rukous.

Puheessani Kansanlähetyksen Missioforumissa 27.1.2019 mainitsin viisi asiaa, jotka voivat auttaa lähetystehtävän toteuttamisessa ja kirkon uudistumisessa.

Olen vakuuttunut siitä, että lähetystyöhön sitoutuminen voi olla kirkon uudistuksen väline. Mainitsen tässä viisi asiaa, miten olemme uudistamassa kirkkoa sitoutumalla lähetykseen.

1. Lähetystyö auttaa kirkastamaan kristinuskon ydintä.

Tämä ydin, sanoma kolmiyhteisestä Jumalasta, hänen persoonastaan, tahdostaan, Jeesuksen pelastustyöstä, henkilökohtaisen uskon välttämättömyydestä, kristittynä elämisestä Jumalan tahdon mukaan, Jeesuksen paluusta, tuomiosta, taivaasta ja kadotuksesta usein katoaa kaiken muun alle. Aivan kuin maailman energiatarvetta on ratkaistu keskittymällä atomin ytimeen, kirkko saa todellista ydinvoimaa kun joudumme ja saamme yhä uudelleen kaivautua kristinuskon perusteisiin. Lähetystyössä on jatkuvasti kysyttävä, mikä tekee kristinuskosta ainutlaatuisen verrattuna muihin uskontoihin ja maailmankatsomuksiin. Lähetystyöntekijöillä tulee olla vastauksia näihin. Myös lähetystyössä lähettäjinä toimivat tarvitsevat vastauksia. Yksi vastaus on se, että Jumala on vain kerran tullut ihmiseksi ja ilmoittanut Raamatussa tahtonsa. Kristinuskon ytimen löytäminen ja sen julistaminen vapauttaa voimaa ja energiaa myös lähettävälle kirkolle.

2. Lähetystyö luo yhteyttä uskovien keskelle.

Maailmassa on ainakin 30 000 erilaista kirkkokuntaa. Kristityt ovat jakautuneet moniin ryhmiin ja tämä jakautuminen valitettavasti jatkuu. Mitään yhtä tai edes muutamaa maailmankirkkoa emme tänne saa. Teologisesta näkökulmasta ja Jumalan todellisuudesta on vain yksi Jumalan kansa. Lähetystehtävä on ollut ekumeenisen liikkeen ja kristittyjen yhteyden edelläkulkija. Maailman evankelioimisen tehtävä on niin suuri, että kristittyinä tarvitsemme toisiamme. Yhteys – koinonia – on Jumalan tahto. Se on myös todistus maailmalle: ”Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut — että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.” Tehtävä on niin suuri, että meidän ei pidä alkaa löydä kanssapalvelijoitamme. Minä olen luterilainen, mutta olen sitoutunut rakastamaan koko Jumalan kansaa, myös niitä, joiden kanssa olen eri mieltä uskosta ja toimintatavoista. Rakkaus ja lähetystehtävän suuruus vaatii sitä. Meidän täytyy tehdä työtä yhdessä.

3. Lähetystyö antaa mahdollisuuden Jumalan palvelemiseen.

Voimme palvella Jumalaa monin tavoin. Eräs tapa on antaa varoja Jumalan valtakunnan työhön. Raamattu käyttää rahan antamista sanaa uhraaminen. Kyse on todellakin uhrista. Apostoli Paavali mainitsee kirjeissään kaksi uhria. Ensiksi Paavali kuvailee Jeesuksen kuolemaa ristillä meidän puolestamme ”lahjaksi, hyvältä tuoksuvaksi uhriksi Jumalalle” (Ef. 5:12). Vanhassa testamentissa uhreihin liittyi Jumalaan asti ulottuva tuoksu. Toinen Paavalin mainitsema uhri on filippiläisten antama rahalahja Paavalille lähetystehtävän toteuttamiseksi. Tätä rahauhria kuvaan samankaltaisin sanoin kuin Jeesuksen uhria ristillä: ”Minulla on kaikkea yllin kyllin nyt, kun olen saanut Epafroditokselta teidän lähettämänne lahjan, joka on hyvältä tuoksuva, otollinen, Jumalan mielen mukainen uhri” (Fil. 4:18). Paavali kuvaa sekä Jeesuksen ainutlaatuisen lahjan että seurakuntalaisten lahjan lähetystehtävän toteuttamiseksi samankaltaisin sanoin. Kun annamme varoja lähetystyön toteuttamiseksi, se on uhrilahja Jumalalle. Antaminen on meidän jumalanpalvelustamme sekä yhteisissä kokoontumisissa että arjessamme.

Kun annamme lähetystyöhön, annatte ennen kaikkea Jumalalle. Tämä on hyväntuoksuinen uhri. Antaminen on Jumalalle antamista. Kansanlähetyksen lähetystyöntekijöillä ja kotimaantyöntekijöillä on lähettäjärenkaat (myös minulla). Me kaikki tarvitsemme esirukoilijoita ja varoja työhön. Me tarvitsemme lähettäjiä.Antaminen on jumalanpalvelemista. Uskon, että antaminen lähetystyölle ja kaikelle Jumalan valtakunnan työlle elävöittää kristikuntaa.

4. Lähetystyö muistuttaa vastuustamme elämässä.

Lähetystyö muistuttaa Kristuksen paluusta. Jeesus sanoi: ”Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu” (Matt. 24:14). Lähetystehtävä on eskatologinen merkki, joka muistuttaa lopusta. Siitä lopusta, jolloin me olemme Herramme edessä ja vastaamme viimeisellä tuomiolla siitä, miten olemme käyttäneet elämämme. Mihin olemme sijoittaneet aikamme, voimavaramme, rahamme? Lähetystyö muistuttaa Kristuksen paluusta, ja se taas kutsuu arvioimaan elämäntapaamme. Lähetystyö on Jeesuksen paluun nopeuttamista.

5. Lähetystyö tuo iloa kristitylle ja kristikuntaan.

Aina välillä näyttää, että kristikunnassa apatia valtaa alaa ja ilo poistuu. Vähenee myös sitoutuminen maailman evankelioimiseen.  Ehkä ensimmäinen on jälkimmäisen seuraus.  Voisiko uusi sitoutuminen rukoukseen, rakastamiseen, evankelioimiseen, antamiseen, lähetykseen ja todistamiseen tuoda uutta intoa ja iloa elämään?

Evankeliumi on ilosanoma ainakin kahdella tavalla. Ensinnäkin sisältönsä puolesta kun se kertoo, miten Jumala pelastaa meidät kun uskomme Jeesukseen. Toiseksi evankeliumi tuo iloa kun levitämme sitä. Johannes kirjoitti ensimmäisen kirjeensä alussa:

”Mikä on alusta ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselimme ja käsin kosketimme, siitä me puhumme: elämän Sanasta — ja elämä ilmestyi, ja me olemme nähneet sen ja todistamme siitä ja julistamme teille sen iankaikkisen elämän, joka oli Isän tykönä ja ilmestyi meille — minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme, että teilläkin olisi yhteys meidän kanssamme; ja meillä on yhteys Isän ja hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kanssa. Ja tämän me kirjoitamme, että meidän ilomme olisi täydellinen.” (1. Joh. 1:1-4).

Tule mukaan lähetystehtävän toteuttamiseen

Lähetystyön päämäärä on se, että kaikissa kansoissa ylistetään kolmiyhteistä Jumalaa, Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä. Sanoma Jeesuksesta on vietävä kaikkien ulottuville ja kaikista kansoista tulee tehdä Jeesuksen opetuslapsia. Uskon ja kasteen kautta tulee perustaa seurakuntia kaikkialle.

Tähän tehtävään osallistuminen on jokaisen kristityn etuoikeus. Voit ottaa yhteyttä vaikka lähetysjärjestöihin, jotka tarvitsevat lähetystyöhön lähtijöitä ja lähettäjiä, jotka rukoilevat ja antavat varoja työn toteuttamiseen.

Pian lähetystyön aika päättyy. Sen hedelmä on kerrottu meille etukäteen. Tämä innostaa ainakin minua:

”Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään, ja he huusivat suurella äänellä sanoen: ”Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta” (Ilm. 7:9-10).

Tule mukaan muuttamaan maailmaa!

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Jeesuksen syntymä_kuva_123rf.com

Joulun muutosvoima

Jeesuksen suuren vaikutuksen kieltäminen on silmien ummistamista. Hänen syntymänsä muutti historiaa. Jeesuksen ja kristinuskon hyvän vaikutuksen vähättelijät ja kieltäjät sahaavat sen hyvinvoinnin oksaa, joka tekee heidän kriittisen toimintansa mahdolliseksi.

Länsimainen sivilisaatiomme on muuttunut Jeesuksen vuoksi. Jeesuksen opetukset nostivat kreikkalais-roomalaisen yhteiskunnan moraalia, torjui lasten hylkäämiset ja murhat, lopetti abortit, oli seksuaalista hillittömyyttä vastaan, vastusti lasten hyväksikäyttöä ja samaa sukupuolta olevien suhteita, korotti ihmisarvoa, vahvisti naisten asemaa, poisti orjuuden, loi uusia hyväntekeväisyys- ja avustusjärjestöjä, perusti sairaaloita, synnytti orpokoteja, perusti kouluja ja tutkimusten mukaan Jeesuksen seuraajat – ne jotka eivät kuolleet väkivaltaisesti vainoissa – elivät pidempään kuin toiset!

Keskiajalla kristityt pitivät klassista kulttuuria elävänä kopioimalla kirjojen käsikirjoituksia ja rakentamalla kirjastoja. Kristityt perustivat oppilaitoksia ja yliopistoja, nostivat työn arvon jumalallisena kutsumuksena. Kristillinen usko on aiheuttanut tieteen kasvun, tuonut sosiaalisen, poliittisen ja taloudellisen vapauden, vakiinnuttanut oikeuslaitoksen sekä vaikuttanut suuresti taiteeseen, arkkitehtuuriin, musiikkiin ja kirjallisuutteen.

Joulun sanoma muuttaa maailmaa

Ei yksikään uskonto, filosofia, oppi, kansakunta tai liikehdintä ole muuttanut maailmaa sillä tavoin paremmaksi kuin Jeesuksen Kristuksen opetus ja persoona.

Jeesuksen neitseestä syntyminen – Jumalan tuleminen ihmiseksi – on tapahtuma, jolta voi odottaakin muutosta.

Jos Jeesus ei olisi syntynyt eikä kävellyt Galilean ja Juudean pölyisiä teitä, kärsinyt, kuollut ja noussut kuolleita ja koonnut ympärilleen pientä opetuslasten ryhmää, joka levitti evankeliumia pakanamaailmaan, läntinen sivilisaatio ei olisi saavuttanut kokemaamme hyvinvointia.

Yhteiskunta, joka hylkää kristinuskon, voi nauttia vielä jonkin aikaa kristinuskon hyviä hedelmiä ja eettisiä arvoja. Kristinuskon hylkäävät jälkikristillisen maailman arkkitehdit eivät rakenna tuleville polville onnelaa.

Kaksi totuutta

Jeesus syntyi valoksi. Minne valo syttyy, sieltä pimeys katoaa. Jotkut pelkäävät valoa. Kukaan ei synnyt maailmaan ateistina. Jokaisessa on jumalavaisto, intuitiivinen tietämys Jumalan olemassaolosta.

Moni pakenee tuota totuutta, koska pelkää kahden tosiseikan kohtaamista.

Ensiksi sen, että Jumala todella on olemassa.

Toinen kivulias totuus on oman pahuuden kohtaaminen. Synnin näkeminen pelästyttää. Mutta totuus tekee vapaaksi.

Henkilökohtainen Herra ja Vapahtaja

Tänäkin jouluna joku jatkaa pakomatkaa ja toinen pysähtyy ihmiseksi syntyneen Jumalan eteen. Hänelle Jeesus ei ole enää vain historiaa hurjasti paremmaksi muuttanut vaikuttaja vaan henkilökohtainen Herra ja Pelastaja.

Autuas se, joka sanoo: Minullekin on syntynyt Daavidin kaupungissa Vapahtaja!


Mika Tuovisen kolumni julkaistu Uusi Tie -lehdessä 20.12.2018. Otsikot lisätty.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
joulu sanoma inkarnaatio kuva 123rf.com

”Olipa kerran” vai ”Tapahtui niinä päivinä”

Uudessa testamentissa Jeesuksen syntymäkertomus ei ala sanoilla ”Olipa kerran”. Se alkaa sanoilla ”Jeesuksen Kristuksen, Daavidin pojan ja Abrahamin pojan, sukuluettelo” (Matteus 1:1). Pian tämän jälkeen ovat sanat: ”Jeesuksen Kristuksen syntymä tapahtui näin” (Matteus 1:18).

Siellä mainitaan Joosef, Maria, Herodes, tietäjät, ylipapit, lainopettajat, Vanhan testamentin profetiat, Arkelaos, Betlehem, Egypti ja Nasaret.

Luukkaan niin sanottu jouluevankeliumi sijoittaa myöskin Jeesuksen syntymisen historian: ”Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana” (Luukas 2:1-2).

En usko joulun satuun. Uskon tietyissä paikassa tiettynä aikana ihmiseksi syntyneeseen Jumalaan. Hänen nimensä on Jeesus. Maailman valo ja toivo.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Anteeksiantaminen kristinusko

Anteeksiantamus

Tämä on opetukseni Radio Dein Raamattuavain -ohjelmassa Pelastuksen perussanasto, jossa käsittelen viittä kristinuskon perussanaa.

PELASTUKSEN PERUSSANASTO 5 – ANTEEKSIANTAMUS

Raamattuavaimissa olen käsitellyt neljää teemaa: sovitus, lunastus, lepytys ja vanhurskaus. Tänään tärkeänä sanana on anteeksiantamus, joka päättää tämän sarjan.

Mainitsen siitä viisi asiaa.

1. Jumalan ei ole pakko antaa anteeksi meille.

Jumala olisi aivan hyvin voinut unohtaa meidät ja antaa mennä kadotukseen. Jumalan olisi voinut heittää meidät luotaan pois niin kuin rätin tai haravoida pois kuten puusta pudonneen lehden (Jes. 64:6-7). Me emme ole mitään anteeksiantoa ansainneet Jumalalta. Olemme ansainneet tuomion ja helvetin. Piste. Jumalan ei ole pakko antaa anteeksi.

2. Jumala päätti antaa anteeksi.

Jumala ei hylännyt meitä. Hän itse valmisti tien anteeksiantoon ja pelastukseen. Hän alkoi puhua uhreista. Hän määräsi Vanhan testamentin välityksellä jumalanpalvelusjärjestelmä huipentui uhreihin. Miljoonia eläinuhreja uhrattiin Jumalan vaatimuksesta.

Kun lopullinen uhri, Jeesus Kristus tuli, tapahtui ihmeiden ihme. Kaikki maailman synnit laitettiin hänen päällensä. Kun Jeesus kuoli Golgatalla Jerusalemin temppelin 10 senttiä paksu – heidän mielestään rikkoutumaton kaikkein pyhimmän peittävä kudos – repesi ja nyt kaikkein pyhimpään, jossa kerran vuodessa uhrattiin veri uhri, oli vapaa pääsy. Juutalainen historiatieto Talmudissa kertoo neljä vuosikymmentä myöhemmin, että noin vuonna 30 Jerusalemin temppelissä uhrit menettivät voimansa. Tämä voi viitata vain Jeesuksen ristinkuolemaan.

Hän lähetti Jeesuksen. Hänen ristinkuolema ja sovintoveri julistaa Jumalan halua antaa anteeksi.

3. Anteeksiantamus on kristinuskon ydintä.

Puhe syntien anteeksiannosta on kristinuskon kirkasta ydintä.

Kaikki kristinuskossa ja kirkossa tähtää syntien anteeksiantamuksen julistamiseen. Miksi? Koska synti erottaa meidät Jumalasta. Synti tuo ikuisen kadotuksen. Synnillä ei ole vanhenemispäivää. Se pysyy ja se on syyttämässä meitä.

On yksi, jolla sen saa pois. Jumalan anteeksiantamus. Siksi tämä on kirkon sanoma. Jeesus lähetti kirkon julistamaan parannusta syntien anteeksiantamukseksi kaikille kansoille.

Ehtoollinen vakuuttaa siitä. Siinä on Jeesuksen ruumis ja veri. Meidän ja meidän syntiemme edestä annettu ja vuodatettu.

Lähetyskäskyssä kirkko ja kristityt lähetetään julistamaan parannusta syntien anteeksiantamiseksi.

Emme tiedä, miksi Jumala valitsi ihmisten pelastamiseksi tällaisen tien. Mutta sen tiedän, että moni kirkossakin häpeää tätä ja yrittää muuttaa kristinuskon sanomaa joksikin toiseksi.

Veretön kristinusko on voimaton kristinusko. Se ei ole enää kristinuskoa. Veri puhdistaa, veri pelastaa, veri varjelee. Veri tuo anteeksiannon.

Tämä on evankeliumi, jossa on Jumalan voima pelastukseen.

4. Sinun ikuisuuteesi taivaassa tai kadotuksessa on riippuvainen siitä, onko syntisi annettu anteeksi.

Sinun syntisi erottaa sinut Jumalasta. Synnit eivät häviä itsestään. Mutta niiden tunnistaminen, puolustelemisen lakkaaminen ja Jeesukseen turvautuminen pelastaa ja tuo anteeksiannon.

Taivaan ja kadotuksen ero on se, että toisessa paikassa on ne, jotka saivat syntinsä anteeksi. Toisessa on ne, jotka eivät saaneet ja kärsivät syntiensä taakkaa.

5. Meillä velvollisuus antaa anteeksi kaikille ja kaikki.

Jumala on antanut meille anteeksi. Pelastanut meidät, joiden synnit olivat kuin likainen riepu ja kuivanut lehti.

Uskossa Jeesukseen saamme kaikki anteeksi. Kaikki tarkoittaa kaikkea. Mielestämme suuret ja pienet. Julkiset ja salaiset. Tänään tehdyt ja lapsena ja nuorena tehdyt. Tieten tahtoen tehdyt ja vahingossa tehdyt. Ne, jotka olivat vain yhden kerran ja ne jotka ovat riesana jatkuvasti. Ne, joita pyydän anteeksi kerran ja ne, joita pyydän miljoona kertaa. Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä. Piste.

Tiedän, että sinua kohtaan on tehty väärin. Sinua on loukattu. Sinulle on tehty todella vääriä asioita. Ehkä kannamme sisimmän tuskia päivittäin. Asia tulee mieleen jatkuvasti. Mitä rajummasta rikkomuksesta ja meitä loukkaavasta asiasta on kyse, sitä vahvemmin se on mielessä.

Jos Jumalan rakkaus meitä kohtaan on radikaalia, niin radikaalia on myös hänen vaatimuksensa meille: Anna kaikille anteeksi! Anna anteeksi! Se on vaikea tehtävä. Mutta se on kristityn kutsumus.

Pelastuksen kalliopohja

Tämän viikon Raamattuavaimissa olen käsitellyt pelastuksemme kalliopohjaa. Sen valossa on selvää, miksi apostolien julistuksena oli Jeesuksen risti. Siellä tapahtui sovitus, jossa syntimme syyllisyys poistettiin. Siellä tapahtui lunastus, jossa meidät ostettiin Jumalan valtakuntaan. Siellä tapahtui lepytys, jossa synnistä tuleva Jumalan pyhä viha sammui.

Jeesuksen ristinkuoleman perusteella jumalatonkin vanhurskautetaan kun hän uskoo Jeesukseen. Ristinkuoleman perusteella anteeksianto on mahdollinen.

Kristinusko on Jumalan tekoja meidän puolestamme

Kaikki tämä korostaa Jumalan rakkautta. Kristinusko on Jumalan tekoja meidän puolestamme.

Me tulemme niistä osalliseksi palaamalla luojamme luokse, tekemällä parannuksen ja uskomalla Jeesukseen.

”Jos syntisi on anteeksiannettu, olet pelastettu, tuntui miltä tuntui. Jos syntisi ovat anteeksi saamatta, et ole pelastettu, mitä sitten luuletkin kokeneesi.” (Carl Fr. Wislöff)


Pelastuksen perussanasto:
1. Sovitus
2. Lunastus
3. Lepytys
4. Vanhurskaus
5. Anteeksiantamus

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Uskoontulo Jumalan vanhurskaus

Vanhurskaus

Tämä on opetukseni Radio Dein Raamattuvain -ohjelmassa Pelastuksen perussanasto, jossa käsittelen viittä kristinuskon perussanaa. Aiemmin käsitellyt teemat ovat lunastus, sovitus ja lepytys.

PELASTUKSEN PERUSSANASTO 4 – VANHURSKAUS

Olen käsitellyt Raamattuavaimissa tällä viikolla jo kolmea tärkeää sanaa: lunastus, sovitus ja lepytys. Neljäs sana on vanhurskaus.

Raamatussa vanhurskaus on ennen kaikkea Jumalan oikeamielisyyttä ja täydellistä oikeudenmukaisuutta kuvaava sana. Ei ihme, että tämä sana oli uskonpuhdistaja Martti Lutherille vaikea. Mutta uskonpuhdistus sai alkunsa tämän sanan ymmärtämisestä.

Martti Lutherin paini Jumalan vanhurskauden kanssa

Martti Luther taisteli paljon sen kanssa, onko hän Jumalalle kelpaava. Hän oli luostarissa, oli pappi, opetti toisia pappeja, mutta häntä vaivasi epävarmuus. Olenko todella Jumalalle kelpaava?

Hän eli askeettista elämää, rukoili ja palveli Jumalaa parhaan voimansa mukaan, mutta jotain puuttui. Hän oli valmistelemassa roomalaiskirjeen luentoa, kun hän jäi pohtimaan ensimmäisen luvun sanoja ”Vanhurskas on elävä uskosta.”

Tuo sana vanhurskas ja Jumalan vanhurskaus olivat Lutherille vaikeita sanoja, sillä hän tajusi, että hän ei millään yllä tuolle vanhurskauden tasolle, jolla voisi sitten elää uskossa.

Sitten hän hahmotti sanat ”Vanhurskas on elävä uskosta” vähän uudella tavalla ”Uskosta vanhurskas on elävä”. Silloin Luther ymmärsi, että usko Jeesukseen tekee vanhurskaaksi eli Jumalalle kelpaavaksi. Hän koki kuin astuvansa sisään paratiisin portista. Hän vihasi ennen sana Jumalan vanhurskaus, koska luuli, että tuo sanapari on hänelle este pelastukseen. Nyt siitä tuli taivaan portti ja rakas ilmaisu.

Vanhurskaaksi lukemista ja tekemistä

Verbi vanhurskauttamien tarkoittaa syyttömäksi julistamista ja tekemistä. Uskosta Jeesukseen meidät julistetaan ja tehdään vanhurskaiksi.

Mitä on vanhurskaaksi lukeminen ja vanhurskaaksi tekeminen. Näiden välinen ero on erittäin tärkeä.

Vanhurskaaksi lukeminen on oikeustermi. Kun uskomme Jeesukseen, Jumala julistaa ja lukee meidät vanhurskaiksi, eli syyttömiksi ja hänelle kelpaaviksi. Tärkein tapahtuu taivaassa: Jumala julistaa ja lukee meidät vanhurskaiksi, syyttömiksi ja hänelle kelpaavaksi. Tämä tapahtuu, vaikka elämässäni ei tapahtui mitään muutosta.

Vanhurskaaksi tekeminen on se prosessi, jossa Pyhä Henki tulee uskovaan asumaan, ja muokkaa uskovan elämää Jumalan tahdon mukaiseksi. Tässä on pyhityksen näkökulma.

Pelastuksen perusta on vanhurskaaksi lukemisessa

Ensimmäinen eli vanhurskaaksi lukeminen on täydellinen. Jälkimmäinen eli meidän elämässämme tapahtuva vanhurskaaksi tekeminen on epätäydellinen.

Meidän pelastuksemme perusta on ensimmäisessä eli vanhurskaaksi lukemisessa.

Kuka kelpaa Jumalalle?

Millainen ihminen kelpaa Jumalalle? Pitääkö olla ensin vanhurskas, että voi pelastua?

Tämähän on ihmiselle luontainen ajattelumalli. Parannan ensin vähän itseäni, siivoan elämästäni vähän huonoja asioita pois, teen lupauksia Jumalalle lupauksia paremmasta elämästä. Nämä ovat sinänsä hyviä asioita, mutta ei se vanhurskautta tuo.

Paavali kirjoittaa roomalaisille: ”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet, ja ovat Jumalan kirkkautta vailla” (3:23). Hän kirjoitta samassa kolmannessa luvussa: ”Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ketään ymmärtävä sitä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomaksi käyneet.” Paavali jatkaa tuota listaa vielä pitkään.

Paavali vetää maton jalkojen alta. Jos kaikki ovat näin syntisiä ja kelvottomia, kuka voi pelastua?

Tuossa samassa roomalaiskirjeen kolmannessa ja neljännessä luvussa löytyy vastaus: Paavali kirjoitti: ”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet, ja ovat Jumalan kirkkautta vailla, ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaakseen vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit” (3:23-25).

Seuraavassa luvussa, Roomalaiskirje nelosessa Paavali sanoo: Joka ei töitä tee (tämä tarkoittaa lain vaatimusten täyttämistä), joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi (4:5).

Jumala vanhurskauttaa jumalattoman

Apostoli Paavalin radikaali väite roomalaiskirjeessä on se, että Jumala vanhurskauttaa jumalattoman.

Jumalan radikaali ratkaisu ihmisen hengelliseen kyvyttömyyteen on se, että hän vanhurskauttaa jumalattoman.

Millainen ihminen jumalaton on? Hän ei etsi Jumalaa ja hänessä ei ole mitään hyvää. Koska muunlaisia ihmisiä ei ole, Jumala vanhurskauttaa täysin syntisen ja jumalattoman ihmisen. Hurskaita ei täältä löydy, siksi Jumala vanhurskauttaa jumalattomia.

Vanhurskauttamisen perusta Golgatalla

Tämän vanhurskauttamisen perustana konkreettinen tapahtuma Golgatalla. Syytön kantoi ihmiskunnan rangaistuksen. Koska syntimme on sovitettu, meidät on lunastettu ja Jumala on lepytetty, syntinen voidaan vanhurskauttaa eli lukea Jumalalle kelvolliseksi.

Vanhurskauttamisen yhteydessä voidaan puhua autuaasta vaihtokaupasta, jossa ihminen antaa Kristukselle sellaista, mitä Kristuksella ei ole eli omat syntinsä. Kristus antaa ihmiselle sellaista, mitä hänellä itsellään on, mutta ihmisellä ei ole eli oman vanhurskautensa.

Jos ja kun Jumala sanoo, että olet vanhurskas ja syytön, se pätee, vaikka kuka väittäisi muuta.

Room 5:1 Koska olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, meillä on rauha Jumalan kanssa.


Pelastuksen perussanasto:
1. Sovitus
2. Lunastus
3. Lepytys

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Lunastus kristinuskossa

Lunastus

Tämä on opetukseni Radio Dein Raamattuvain -ohjelmassa Pelastuksen perussanasto, jossa käsittelen viittä kristinuskon perussanaa.

PELASTUKSEN PERUSSANASTO 2 – LUNASTUS

Kaveri ajoi kolarin. Auto muuttui käyttökelvottomaksi. Se joutui lunastukseen. Kaveri valitti, että vakuutusyhtiö maksoi autosta aivan liian pienen lunastushinnan. Tuolla lunastushinnalla auton omistusoikeus siirtyi kaverilta vakuutusyhtiölle.

Me kaikki olemme joutuneet lunastuskuntoon. Meistä tuli synnin tähden käyttökelvottomia Jumalan valtakuntaan ja taivaaseen. Meidän omistusoikeus muuttui Jumalalta paholaiselle. Onneksi meille löytyi lunastaja. Joku näki meissä jotain arvokasta. Lunastushintakin osoittaa sen. Meitä ei ole lunastettu millään katoavalla valuutalla vaan Jumalan pojan tahrattomalla verellä. Jumala lunasti meidät ja omistusoikeus siirtyi Jumalalle.

Vanhassa testamentissa on ainakin kaksi kuvaa lunastuksesta.

Israelin kansan lunastaminen

Ensinnäkin Israelin kansan lunastaminen Egyptin orjuudesta.

Vanha testamentti kertoo, että Joosefin Egyptiin tuoma perhe oli kasvanut suureksi kansaksi. Joosefin palvelukset valtakunnan hyväksi oli unohdettu ja kansa oli joutunut orjatyövoimaksi.

Raadannan keskellä kansa huusi Jumalaa avukseen, ja Jumala antoi vapauttajaksi Mooseksen. Mooses kävi keskusteluja faaraon kanssa ja tähän liittyy 10 vitsausta egyptiläisille. Viimeinen vitsaus oli kovin. Jumala päätti surmata kaikki Egyptissä asuvat esikoislapset. Jumala antoi omalle kansalleen pelastuksen tältä rangaistukselta: Heidän tuli teurastaa lammas, ja sivellä lampaan verellä ovensa pielet. Kun Herran tuomiota toimeenpaneva enkeli näkee veren, menee se talosta ohi. Pian tämän jälkeen Israelin kansa pääsi lähtemään Egyptin orjuudesta luvattuun maahan.

Tässä Jumala lunasti kansan vapauteen Egyptin orjuudesta. Kansan omistussuhteessa tapahtui muutos. Faaraon orjista tuli Jumalan vapaa kansa. Tämä oli lunastus.

Orjiksi joutuneiden lunastaminen

Toinen lunastuksen näkökulma Vanhassa testamentissa liittyy orjiksi joutuneiden lunastaminen. Toisinaan joku joutui orjaksi. Ehkä hän jäi sotavangiksi ja kuljetettiin vieraalle maalle orjaksi. Tai hän velkaantui. Jos joku ei pysynyt maksamaan velkaansa, hänen omaisuutensa myytiin ja pahimmassa tapauksessa hän itse ja hänen perheensä joutui orjuuteen.

Näissä molemmissa tapauksissa lähisukulainen pystyi ostamaan orjan vapaaksi eli lunastamaan hänet.

Tässäkin kaupassa omistussuhde muuttuu.

Jeesuksen kuolema lunastuksena

Miten Jeesuksen kuolema liittyy lunastukseen?

Ristillä Jeesus kävi taistelun meidän puolestamme, jotka olimme joutuneet väärään omistussuhteeseen. Ihmiskunnasta oli tullut perkeleen ja synnin orja. Jeesus osti verellään meidät itselleen eli lunasti meidät. Omistusoikeus muuttui. Ihmiskunta kuuluu nytalkuperäiselle tekijälleen, Jumalalle.

Jumalalla on meihin kaksinkertainen omistusoikeus. Hän on luonut meidät ja lunastanut meidät.

Jeesus sanoi näin: ”Sillä ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä.” (Mark. 10:45).

Paavali kirjoitti Timoteukselle: Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisen välillä, ihminen Kristus Jeesus, joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä” (1. Tim. 2:6).

Jumala antoi Jeesuksen lunnaiksi meidän edestämme. Jeesus oli hinta, millä meidät lunastettiin.
Lunastus muistuttaa meitä kahdesta asiasta. Ensiksi siitä, että meidät on ostettu paholaisen vallasta Jumalan valtaan.

Lunastus = sinulla on uusi isäntä

Toiseksi lunastus muistuttaa siitä, että koska vanha isäntämme, jonka kautta synti tuli maailmaan ja joka johtaa ihmisiä syntiin, ei ole isäntämme enää, meidän tulee elää uuden isäntämme mukaisesti.

Lunastus muistuttaa, että kuulumme Jumalalle. Meidät on ostettu hänelle. Meidän ei tule palvella enää vanhaa herramme. Paavali kirjoittaa tästä korinttolaisille vahvasti kehottaen korinttolaisia pysymään erossa synnistä. Paavali sanoo: ”Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne” (1. Kor 6:20).

Lunastus = sinulla on uusi elämäntapa

Samaa korostaa Pietari ensimmäisen kirjeensä alkuluvussa. ”tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niin kuin virheettömän ja tahrattoman karitsan.” Tästä seuraa, että uskovien tulee panna pois kaikki pahuus, vilppi, ulkokultaisuus, kateus panettelu. Uskovien tulee ”vaeltamaan nuhteettomasti pakanain keskuudessa” (2:12).

Lunastus tarkoittaa, että sinut on ostettu uuteen elämään. Elä sen mukaisesti! Älä ole enää synnin orja.

Pyhällä, kalliilla verellään

Ehkä paras Raamatun ulkopuolinen lunastuksesta kertovat teksti löytyy Martti Lutherin Vähästä katekismuksesta. Luther kuvaa, mitä tarkoittaa usko Jeesukseen. Tässä tulee esille lunastuksen kaksi näkökulmaa. Ensin suuri lunastushinta. Toiseksi lunastetun uusi elämäntapa uuden herransa yhteydessä.

Näin Luther kirjoittaa:

”Uskon, että Jeesus Kristus, Isästä ikuisuudessa syntynyt tosi Jumala ja neitsyt Mariasta syntynyt tosi ihminen, on minun Herrani. Hän on lunastanut minut, kadotetun ja tuomitun ihmisen, ostanut omakseen ja voitollaan vapauttanut kaikista synneistä, kuolemasta ja Perkeleen vallasta, ei kullalla eikä hopealla, vaan pyhällä, kalliilla verellään ja syyttömällä kärsimisellään ja kuolemallaan. Hän lunasti minut, jotta tulisin hänen omakseen, eläisin kuuliaisena hänen valtakunnassaan ja palvelisin häntä ikuisessa vanhurskaudessa, viattomuudessa ja autuudessa, niin kuin hän itsekin kuolleista nousseen hallitsee iankaikkisesti. Tämä on varmasti totta.”

Pelastuksen perussanasto:
1. Sovitus
2. Lunastus
3. Lepytys
4. Vanhurskaus

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Lähetystyö

Näky ojennetuista käsistä – yksi puhe voi muuttaa maailmaa

Luin tällä viikolla Martti Myllärisen käytännöllisen teologian ja missiologian laudatur-tutkielman ”Kansanlähetyksen syntyyn johtaneet ja siihen sisältyneet ulkolähetystyön ainekset 1960-luvulla”. Tutkimus on tehty Ryttylän Lähetyskorkeakoulussa vuonna 1979. Tutkielma vastaa nykyistä pro gradu -työtä.

Myllärinen kuvailee 1960-luvun opiskelijaherätystä, Ylioppilaslähetyksen (nykyisin OPKO) syntyä, Uusi Tie tie -lehden perustamista sekä nuorten herätysrintamaa 1960-luvulla sekä Kansanlähetyksen näyn syntymistä.

Harva tutkimus on ollut yhtä innostava. Eikä ihme, kertoohan se ajasta, jolloin Jumalan tuulet tuntuivat puhaltavan voimakkaasti.

Tässä kirjoituksessa käsittelen yhtä tärkeää puhetta, jolla on ollut suuri kirkkohistoriallinen merkitys. Teen sen Myllärisen työn pohjalta.

Martti Haatajan puhe 11.7.1964

Lahdessa pidettiin heinäkuussa 1964 Ylioppilaslähetyksen järjestämä ylioppilas- ja teinikokous. Lauantai-liltana 11.7.1964 tilaisuudessa oli lähes 400 kuulijaa. Kokouksesta tuli ”eräs ratkaiseva käänne nuorten opiskelijoiden keskuudessa viriävälle lähetysherätykselle”.

Illassa yhtenä puhujana oli Martti Haataja. Hän oli vaimonsa Onervan kanssa palannut ensimmäiseltä työkaudeltaan Taiwanilta, jossa hän oli Suomen Lähetysseuran lähettinä. Haatajan puheen lähtökohta oli Efesolaiskirje 4:11-15.

”Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus”

Haataja keskittyi erityisesti sanoihin: ”Tehkää pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön”.

Lähetyskäsky kuuluu kaikille

Puheen lopussa Haataja vetosi Jeesuksen antamaan lähetyskäskyyn:

”Kuulkaa, se kutsu kuuluu kaikille! Olet kuullut sen tänään. Se kuuluu kaikille. Ja jos minä saisin sanoa, niin sanon minä, ei Herra, tämä joukko pitäisi panna tällaisenaan sinne pakanamaille kertomaan evankeliumia. Minkä tähden?”

Puheessa seuraa kolme kertomusta lähetyskentältä.

Pelastakaa hukkuva

Ensimmäinen nousee Kiinassa toimineen lähetyssaarnaaja Hudson Taylorin elämäkerrasta. Eräs nuorukainen oli joutunut merihätään. Taylor kutsui lähellä olevia kalastajia auttamaan hukkuvaa. He eivät halunneet lähteä ilman korvausta. Taylor lupaa kaikki rahansa, mutta se ei riitä kalastajille. Lopulta kalastajat lähtevät liikkeelle, mutta joutuvat nostamaan jo tukehtuneen nuorukaisen vedestä. Haataja toteaa: ”Eikö ne pakanat ole järkyttävän pöllöjä!”

Auttakaa kuolevia

Toinen esimerkki on Taiwanilta. Haataja kertoo linja-auton ja sotilasjeepin törmäyksestä. Jeepissä oli nuori upseeri ja ilmeisesti hänen tyttärensä. Haataja meni ihmisjoukon läpi katsomaan tilannetta ja näki, että onnettomuuden uhrit olivat jo kuolleet. Ainakin sata ihmistä oli katsomassa tilannetta. Haataja kysyi: ”Milloin tämä tapahtui?” ”Noin kolme tuntia sitten!” ”Kuolivatko nämä heti?” ”Eivät, puoli tuntia sitten heittivät henkensä.” Haataja vetosi puheensa kuulijoihin: Näillä pakanoilla ei ollut vastuuntuntoa.

Mutta sitten Haataja käänsi puheensa kuulijaan:

”Mutta sinä olet samanlainen sen takia, ettet sinä ota vastaan Jumalan evankeliumia etkä vie sitä eteenpäin, vaan annat miljoonien hukkua!”

Näky ojennetuista käsistä

Kolmas esimerkki tuli eräältä Haatajan omasta työstä Taiwanilta.

”Kun minä läksin Chauchousta, niin siellä oli 500 000 ihmistä neljän kilometrin laajuisella alueella, ja kuulkaa, he etsivät siellä, etsivät apua hengellisiin kysymyksiin”

”En voi olla itkemättä, kun näen sen. 500 000 ihmistä kumarsi epäjumalia, polvistui sinne kaduille, ja huusi avuksi noita puupökkelöitä. Ja me täällä. Me emme ota vastaan evankeliumia! Ja annamme noiden kuolla siellä. Kuulkaa tämänkin kokouksen aikana Kiinassa on kuollut 100 000 ja vielä enemmän ilman evankeliumia, ja me tiedämme sen ja tietoisesti täällä monta kertaa emme ota vastaan evankeliumia ja vastustelemme, kun Herra kutsuu. Kuulkaa, luuletteko te, ettei kyyneleet valu Herran Jeesuksen silmistä? Hänen omansa eivät tahdo lähteä viemään evankeliumia eteenpäin!”

”Me koetimme tehdä siellä jotakin. Meitä oli vain kaksi ihmistä. Me jaoimme siellä lentolehtisiä. Olihan siellä toisin kiinalaisia evankelistoja jokin mukana. Paunosen kanssa me siellä jaoimme lehtisiä. Emmekä ehtineet jakaa kuin 10 000, kun ne loppuivat, traktaatteja, joissa on Jumalan sana esillä. Emme voineet jakaa enemmän. Ei meillä ollut varaa, millä ostaa niitä. Ei meillä ollut. Eikä meillä ollut työntekijöitä, jotka olisivat menneet tuon kansanjoukon keskelle. Kuulkaa kun me jaoimme niitä lehtisiä siellä, ojentautuivat kädet ottamaan niitä lehtisiä…mutta meillä ei ollut….”

Haataja purskahti itkuun ja pystyi vaivoin jatkamaan puhetta:

”Herra, armahda meitä….
Kuinka sinä voisit tuntea tuota Herraa, jollet sinä tottele Häntä? Kuinka sinä voisit tuntea? Te, jotka kipuilette lähetyskutsun edessä, kuulkaa, se kutsuu kuuluu kaikille. Evankeliumia on mentävä viemään!”

Tehkää jotain: Lähtekää tai lähettäkää

Haataja kehotti sitoutumaan lähetystyöhön. Vanhempia hän kehotti olemaan lähettäjinä, sillä niilläkin, jotka eivät pääse lähtemään, on vastuu sielujen pelastamisesta. Nuoria hän kehotti lähtemään, sillä työtä riittää.

Puheen loppupuolella Haataja sanoi:

”Vastuu, joka sinulla tänä iltana on, on suuri, sen tähden, että sinun on lähdettävä, jos sinä tahdot Herran tiellä kulkea eteenpäin. Kyllä Herra sulun panee, kun sinä sanot, että ”tässä olen, lähetä minut”. Hän lähetttä sinut joko Formosalle tai Amerikkaan tai panee sinut tuonne Taka-Hikiälle. Mutta ole Herran kädessä. Sinä vanhempi, joka et voi lähteä. Sinun tehtäväsi on rukoilla esiin ne, jotka lähtevät, uhrata, ei sitä kymmenpennistä venyttäen, niin että se tulee soikeaksi. Mikä uhri se semmoinen on? Ei sillä lailla, vaan todella uhrata. Anna kymmenyksesi Herralle. Herra on luvannut Malakian kirjassa: ”Katso minä avaan taivaan akkunat ja vuodatan sinulle siunausta ylenpalttisesti.”

Ottakaa Jeesus vastaan pelastajana

Haatajan puhe loppui kutsuun ottaa Jeesus vastaan omaan elämäänsä:

”Vielä kerran. Meillä on mahdollista ottaa vastaan Herra Jeesus tänä iltana, tänään täällä. Ja nyt veisaamme virrestä 449, ja me sen aikana pyydämme niitä, jotka eivät vielä ole kehdanneet tai eivät ole viitsineet tai eivät ole uskaltaneet tai eivät ole koskaan tulleet ajatelleeksikaan ottaa Jeesusta vastaan ja selvittää syntejään, tulkaa ja selvittäkää. Voitte tulla niin kuin eilen illalla tänne alttarille. Lähde liikkeelle!

Yllättävä käänne – lupaus lähteä

Tämän jälkeen kokouksessa tapahtui yllättävä asia. Muutama vanhempi, jo opintonsa päättänyt, nousi ylös ja pari heistä käytti spontaanin puheenvuoron. He kertoivat, miten puhe oli vaikuttanut heihin, ja he olivat valmiita tottelemaan lähetyskäskyä. Tänä jälkeen alttarille tuli toista sataa nuorta.

Monet saivat tuona iltana 11.7.1964 lähetyskutsun. Monet eteen tulleista lähtivät lähetystyöhön.

”Lahden ylioppilas- ja teinikokous ja lähetyssaarnaaja Martti Haatajan puhe lauantai-iltana 11.7.1964 merkitsivät läpimurtoa lähetysherätyksessä opiskelijoiden keskuudesssa.”  Ilta oli tärkeä myös siksi, että pian tarvittiin uusi lähetyskanava, ja kaksi ja puoli vuotta myöhemmin syntyi Kansanlähetys.

Annan koko elämäni uhriksi Herralle

Tuo kokous oli merkittävä  myös 17-vuotiaalle Timo Rämälle, josta myöhemmin tuli lähetystyöntekijä Japaniin sekä Kansanlähetyksen johtaja. Hän kertoo muistelmateoksessaan ”Kun Jumala herätti toimimaan”, että meni myös edellä kuvatussa kokouksessa alttarille. Ilmeisesti seuraavana päivänä Rämä kirjoitti Olavi Peltolan sanelun mukaisesti  punasella Raamatun etukanteen tekstin:

”Tänään Joutjärven kirkossa olen jälleen ottanut vastaan Jumalan sanomattoman kalliin lahjan ja jälleen olen antanut itseni, koko elämäni, uhriksi Herralle sillä ymmärryksellä, mikä minulla nyt on. Lahdessa 12.7.1964 Timo Rämä”. 

Jumala, anna meille taas herättäjiä ja herätyksen aikoja! Meidän itsemme, oman kansamme ja kansojen pelastumisen tähden.


Saa jakaa eteenpäin sosiaalisessa mediassa. Jos jaat kotisivulla tai blogissa laita linkki tälle sivulle. 

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Lähetysjohtaja Mika Tuovisen kirje 8_2018

Lähettäjäpiirikirje 8/2018

Tervehdys!

Minulla on lähettäjäpiiri, joka rukoilee puolestani ja tukee työtäni taloudellisesti. Kerran kuussa kirjoitan heille kirjeen. Tässä kirjeeni 8/2018. Alla on linkki myös vanhempiin kirjeisiin sekä kaksi kuvaa, joissa on kirje kokonaisuudessaan. Mutta tästä kirje alkaa:

Hyvää kesän jatkoa!

Palasin lyhyeltä kesälomajaksolta töihin innolla ja useita kiloja kevyempänä. Rouvan ajatus lenkkikengistä muutti kesäpäivieni kulkua. Tästä kerroin viime kirjeessä. Elokuussa ensimmäinen työtehtävä oli ottaa vastaan etiopialainen kirkonjohtaja tohtori Bruk. Samalla alkoi työskentely ensi vuoden talousarvion ja toimintasuunnitelman kanssa. Ohjelmassa oli myös nykyisten ja entisten lähetystyöntekijöiden kokoontuminen Ryttylässä sekä Evankelistapäivät Jyväskylässä. Työpaikalle Ryttylässä uutta ilmettä tuo taas uudet kansanlähetysopiston opiskelijat.

Parin viikon sisällä edessä on puhujamatkat Mikkeliin (26.8.), Lahteen (29.8.) ja Turkuun (2.9.). Tärkeää on myös Kansanlähetyksen Vastuunkantajaretriitti (7.-9.9.), jonka yhteydessä on Liittokokous, jossa hyväksytään muun muassa ensi vuoden talousarvio ja toimintasuunnitelma.

Hyvän sanoman ihmisiä tarvitaan!

Minulle oli merkittävä kokemus pitää raamattuopetus Evankelistojen yhteyspäivillä Jyväskylässä 14.8. Olen kokenut koko uskossaoloni ajan evankelistan kutsua. Olen epäillyt kutsua, koska toimin pääasiassa uskovien parissa. Omaa opetustani valmistaessani sain ahaa- elämyksiä! Kun Uusi testamentti kuvaa evankelistoja – kolmessa yhteydessä eli Ef 4, 2 Tim 4 ja Filippoksen kuvausta Ap.t. 8 ja 21 – se avaa paljon laajemman kuvan tehtävään kuin stadioneilla tai halleissa tapahtuva kokoustoiminta tai kadulla ihmisten tapaaminen.

Nuokin mahtuvat evankelistan kutsuun, mutta tehtävä on paljon laajempi. Esimerkiksi kirkkoherra Timoteus saa Paavalilta kehotuksen tehdä myös evankelistan tehtävä (2. Tim. 4:5), Paavali kuvaa evankelistojen tehtäväksi uskovien kasvattamisen ja lähettämisen (Ef. 4:11-16). Evankelista Filippos kiersi ympäri Israelia kertomassa Jeesuksesta (Ap.t. 8 ja 21). Onneksi evankelistan tehtävää ei ole napitettu liian tiukasti kiinni.

EVANKELISTA SELVITTÄÄ ITSELLEEN SANOMANSA. Hänen tulee selvittää itselleen mahdollisimman tarkasti, mitä kaikkea evankeliumi pitää sisällään. Tämä tarkoittaa teologista työskentelyä. Kun viime vuosisadan merkittävin evankelista Billy Graham arvioi työtään, hän sanoi, että olisi pitänyt julistaa vähemmän ja opiskella enemmän.
Evankelistalle on hyödyksi, jos hänellä on käsitys kristikunnan laajasta teologiasta. Evankelistan sanoma ei ole koko kristillinen oppi, mutta sanoma kuuluu tuohon oppiin.

EVANKELISTA ON KIELENKÄÄNTÄJÄ. Evankelista pohtii, miten Raamatun ilmoittama ja teologian tulkitsema evankeliumi käännetään tämän ajan ihmiselle siten, että sanoma ymmärretään ja otetaan vastaan.

EVANKELISTA RAKASTAA IHMISIÄ. Hän rakastaa niitä, joita kohtaa. Tämä rakkaus on Pyhän Hengen lahja. Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeessä ”Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen” (Room. 5:5).

EVANKELISTA ON VIERELLÄKULKIJA. Ihmiset eivät ole evankeliumin julistajalle aivopesun tai käännyttämisen kohde. He ovat Jumalalle rakkaita ja lunastettuja. Evankeliumin leviämiselle voi tehdä hyvää hidastaa tahtia, suorittaa vähemmän ja huomata ihmiset lähellämme. Ketä asuukaan naapurustossani, mitä työtoverille kuuluu, lähtisinkö kaverin kanssa kahville ja kutsuisin sukulaiset ja ystävät kylään? Aina ei tarvitse ottaa askeltakaan päästäkseen keskusteluyhteyteen. Joskus pysähdys riittää.

EVANKELISTA USKALTAA PUHUA JEESUKSESTA. Häntä ei vaivaa Jeesus-allergia. Evankelistan hyvä sanoma liittyy Jeesuksen persoonaan. Siksi evankelistan on rohkeasti syvennyttävä Jeesuksen elämään, opetukseen ja merkitykseen. Jeesus on koko Raamatun keskus ja siksi myös evankelistan sanoman ydin. Evankelista puhuu rohkeasti Jeesuksesta!

Ole siunattu ja siunaukseksi

Hyvä lähettäjäni! Olet kallisarvoinen, olet lunastettu ja ostettu Jumalalle Jeesuksen Kristuksen kalliilla verellä.

Älä anna kenenkään sanoa sinulle ettet ole mitään tai olet täysin turha ihminen maailmassa! Olet rakas, olet tärkeä ja Jumalalla on elämällesi tarkoitus!

Kiitos, että saan olla matkakumppaninasi polullamme Kotimaahan!

Mika Tuovinen

PS1. Olet tervetullut Turkin matkalle!

Kansanlähetysopisto pyysi minua matkanjohtajaksi ensi kevään opintomatkalle Turkkiin 27.4.-4.5.2019. Nyt menemme seuduille, jossa monet eivät ole käyneet. Matkakohteina mm. Paavalin syntymäkaupunki Tarsos, Apostolien teoista tutut Antiokia ja Perge. Vietämme aikaa Kappadokiassa. Matkan hinta 1.12. mennessä ilmoittautuneille 1190 euroa. Sisältää Finnairin suorat lennot Antalyaan, hyvät hotellit, aamiaiset, lounaat ja illalliset. Liikumme bussilla. Lisätietoja Kansanlähetysopiston linjavastava Timo Tuikalta sähköpostitse timo.tuikka@sekl.fi tai puhelimella 044 5651 391 (Ps. Lisämaksusta mahdollisuus Kappadokiassa kuumailmapallolentoon.)

PS2. Olet tervetullut lähettäjärenkaaseeni!

Silloin saat koko kirjeen sähköpostiisi tai postilaatikkoosi. Liity tätä kautta: Mika Tuovisen lähettäjärenkaaseen. (kahden kuvan  jälkeen vanhoja kirjeitä)

Lähetys johtaja Mika Tuovinen 8_2018_1

Lähetys johtaja ystäväkirje 8_2018_2

Vanhoja kirjeitä
7/2018
6/2018
5/2018
3-4/2018
Lokakuu 2017
Syyskuu 2017
Elokuu 2017
Lokakuu 2016
Syyskuu 2016
Elokuu 2016
Maaliskuu 2016
1/2016
Joulukuu 2015
4/2015
Elokuu 2015

Liity tästä Mika Tuovisen lähettäjärenkaaseen.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa