Avainsana-arkisto: kadotus

Herätys ja Kansanlähetys

Osana herätysten historiaa

Suomi on ollut herätysten maa.

Herätys on Jumalan ja pelastuksen löytämisen erityistä aikaa.

Suomen hengellisistä herätyksistä on helppo poimia rukoilevaisuus, herännäisyys, evankelisuus ja lestadiolaisuus eri muodoissaan, jotka ovat vaikuttaneeet vuosisatojen ajan. Vapaan kristillisyyden nousu on myös herätyksen seurausta. Lisäksi on ollut paikallisia herätyksiä, jotka eivät ole päässeet kirkkohistorian kirjoihin. 1900-luvulla nousi uudenlainen luterilainen herätyskristillisyys, jonka vaikuttajia olivat muun muassa Helena Konttinen ja Parikanniemisäätiö, Frans Hannula ja hannulan herätys, Urho Muroma ja Suomen ev.lut. Sisälähetyssäätiö (nykyisin Suomen Raamattuopisto), Frank Mangs ja Kansan Raamattuseura, Ylioppilaslähetys (nykyisin Opiskelija- ja Koululaislähetys), Kansanlähetys, Kylväjä ja Sanansaattajat sekä muita järjestöjä. Herätykset nivoutuvat aina ihmisten arkeen ja johonkin paikalliseen tilanteeseen ja usein paikallisen seurakunnan elämään.

Pietismi

Kansanlähetys perustettiin toukokuussa 1967. Sen juuret ovat edellä kuvatussa herätysliikemaastossa. Suurimmalle osalle Suomen herätyksistä yhteinen nimitys on pietismi, joka pyrki uudistamaan kirkkoa ja kristillistä elämää. Pietismi on monimuotoista, mutta sille on olennaista henkilökohtaisen uskonelämän korostus hartauskirjoja ja Raamattua lukemalla, kokoontuminen pieniin ryhmiin ja seuroihin, kristillisen rakkauden painottaminen, maallikkous, lähetystyö ja kutsu henkilökohtaiseen uskoon.

Aina tällaista herätyskristillisyyttä ei ole ymmärretty. Norjalainen teologi Carl Fredrik Wislöff (1908-2004) kertoo viidestä herätyksen ja herätysjulistuksen esteestä:

  1. Vakuuttelu, että pelkkä kaste riittää pelastukseeen ja henkilökohtaista uskoa ei tarvita.
  2. Väite, jonka mukaan kaikki pääsevät lopulta taivaaseen.
  3. Opetus, jossa usko keskittyy kokemuksiin eikä Jeesuksen ristiin.
  4. Julistus, joka ei ota huomioon synnin radikaalisuutta ja sen iankaikkista seurausta eli kadotusta.
  5. Toiminta, jossa Raamattua ei pidetä Jumalan sanana.

Tällaista herätyksiä turmelevia väitteitä kuulee vieläkin. Herätyskristillisyys opettaa juuri päinvastaista:

  • Kasteen lisäksi tarvitaan henkilökohtainen usko Jeesukseen.
  • Taivas ja kadotus ovat totta. Usko Jeesukseen avaa taivaan; muuten kohtalona on ikuinen kadotus.
  • Herätyksen ydin on Jumalan teossa meidän puolestamme Jeesuksen ristissä ja veressä.
  • Synti kadottaa, jos sitä ei saa anteeksi.
  • Raamattu on Pyhän Hengen johtamana syntynyt Jumalan todellinen sana ihmiskunnalle.

Zinzendorfilainen pietismi

Minulle tärkeää on herrnhutilainen pietismi, jonka suuri vaikuttaja oli Nikolaus Ludwig von Zinzendorf (1700-1760). Hän pyrki luomaan yhteyttä uskovien välille luterilaisen kirkon sisällä. Pietistit olivat aktiivisia seurakuntalaisia paikallisseurakunnassaan, jossa he kävivät jumalanpalveluksissa ja ehtoollisella. Jumalanpalvelusten lisäksi heillä oli omia kokoontumisia. Herrnhutilaisten pietistien painotuksina olivat muun muassa seuraavat asiat:

  • Jeesuksen veren korostus anteeksiantamuksen perustana. Pelastus otetaan vastaan uskolla.
  • Jeesus on yksityisen ja julkisen kristillisen elämän keskus.
  • Kristittyjen tulee rakastaa toisiaan.
  • Ihmiset halutaan johtaa henkilökohtaiseen uskoon.
  • Iloinen kristillisyys ja pelastusvarmuuden korostaminen. Jumala ei jätä meitä epävarmuuteen pelastuksen asiassa.
  • Kristityt kokoontuivat koteihin rukoilemaan ja lukemaan Raamattua yhdessä.
  • Evankeliumi tulee viedä kaikille kansoille; vahva lähetysnäky.

Tuossa on sydäntäni sytyttäviä kristillisyyden painotuksia. Minua innostaa  se, että olemme yksi osa herätysten historiaa. Juuremme ovat siinä monimuotoisessa joukossa, jotka haluavat rakastaa Jumalaa, arvostaa Raamattua, kasvaa uskossa ja päästä itse taivaaseen ja viedä sinne mahdollisimman paljon muita mukana.

Seuraavassa blogikirjoituksessa kerron seuraavasta minua innostavasta asiasta työssäni. Tekstin pohjana on puheeni Mikä Kansanlähetyksessä innostaa.

Mitä kuoleman jälkeen

Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen?

Tällä marraskuun ensimmäisellä viikolla huomasin kaksi kuoleman jälkeiseen elämään liittyvää viestiä. Juuri ilmestynyt kirkon nelivuotiskertomus (2012-2015) kertoo suomalaisten käsityksiä kuolemasta ja sen jälkeisistä tapahtumista. Kysely paljasti, että suomalaisten enemmistö ei usko kuolemasta kristinuskon mukaisella tavalla. Puolet suomalaisista kertoi olevansa täysin samaa mieltä seuraavan väitteen kanssa: ”Kukaan ei voi tietää, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu”. Laskutavasta riippuen 10-15 prosenttia uskoi kristinuskon mukaisesti, että kuoleman jälkeen on taivas tai kadotus ja mahdollisesti jonkinlainen odotuksen välitila kuoleman ja lopullisen päämäärän välillä.

Toinen viesti koski kirkon korkeaa vaikuttajaa, jolta kysyttiin televisio-ohjelmassa: ”Kristinuskon mukaan elämämme jatkuu jossain kuoleman jälkeen. Mitä meille tapahtuu kuoleman jälkeen?” Vaikuttaja vastasi: ”En tiedä. Toivon, että se on jotain hyvää. Enempää en voi minä eikä kukaan muukaan sanoa. Siksi kyse onkin uskosta eikä tiedosta.” Tämän jälkeen keskusteltiin muutama minuutti muista asioista, mutta kun haastatteluaika oli loppumassa, toimittaja halusi vielä tarttua kysymykseen kuoleman jälkeisestä elämästä. Toimittaja kysyi: ”Kärtän sinulta vielä vastausta kuoleman jälkeiseen elämään. Uskotko sinä itse, että me menemme kuoleman jälkeen taivaaseen tai jonnekin?” Kirkon edustajan vastaus tähän oli: ”Uskon, että kuoleman jälkeen seuraa jotain, mutten tiedä mitä. Jeesuksen viimeiset sanat olivat: ”Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni”. Vain sen voimme tehdä. Sitten saamme nähdä.”

Moni olisi kaivannut selvempää lohdutuksen sanomaa juuri pyhäinpäivän edellä Jeesuksesta kuoleman voittajana. Kirkon edustaja ei tuonut esille Jeesuksen voittoa kuolemasta eikä kristinuskon opetusta taivaasta ja kadotuksesta vaikka niistä suoraan kysyttiin. Onneksi viittaus Jeesuksen rukoukseen ristillä toi jonkin verran toivon näkymää. Kunpa voisimme kaikki antaa henkemme Jumalan käsiin.

Kristinuskon keskeiset opetukset

Vaikka emme löydä Raamatusta tarkkaa yksityiskohtaista selvitystä siitä, mitä kuolemassa ja heti sen jälkeen tapahtuu, meillä on riittävästi tietoa, että voimme opettaa jotain. Tässä keskeiset opetukset:

  • Kuolema ei ole kaiken loppu.
  • Jeesus ristinkuolemallaan ja ylösnousemuksellaan voitti paholaisen ja kuoleman vallan.
  • Me odotamme Jeesusta Kristusta takaisin maan päälle.
  • Tulee päivä, jolloin kaikki kuolleet nousevat ruumiillisesti ylös.
  • Ihmiskunta kokoontuu viimeiselle tuomiolle, jossa tuomarina on Jeesus Kristus.
  • Tuomion seurauksena ihminen tuomitaan kadotukseen tai taivaaseen.
  • Jeesukseen uskova saa elää ikuisesti taivaassa Jumalan yhteydessä.
  • Usko Jeesukseen pelastaa.

Kuten kirkon nelivuotiskertomuksesta näkyy kirkko ei ole onnistunut välittämään viestiään kuoleman jälkeisestä elämästä ainakaan siten, että se olisi uskottu. Ja uskohan on lopulta Jumalan synnyttämä. Tilasto ei saa masentaa. Se on kutsu pitää esillä opetusta kuoleman jälkeisestä elämästä ja Jeesuksesta elävänä kuoleman voittajana entistä useammin ja selvemmin.

Ei pidä luulla, että kansa tietää, mitä Raamattu opettaa. Uskonpuhdistuksen 500-vuotisjuhlan hengessä pitäisi ryhtyä siihen, mikä uskonpuhdistuksessa oli tärkeää: kristinuskon perusasioiden opettaminen systemaattisesti vaikkapa katekismusten avulla.

Kansanlähetyksen ohjelman näkemys

Kansanlähetyksen teologiaa ja toimintaa kuvaavassa Ohjelmassa kerrotaan: ”Kaikki kuolleet herätetään viimeiselle tuomiolle. Epäuskoiset tuomitaan iankaikkiseen kadotukseen eli helvettiin. Jeesukseen Kristukseen uskovat pelastuvat iankaikkiseen elämään eli taivaaseen. Jumalan luomassa uudessa taivaassa ja maassa Kristukseen uskovat näkevät hänet kasvoista kasvoihin ja elävät iankaikkisesti hänen kanssaan.”

Toivon näkökulma

Jeesus voitti ristinkuoleman ja ylösnousemuksen kautta kuoleman. Tämä on toivon sanoma. Kun kristitty kuolee uskossa Jeesukseen, hän kuolee toivossa, että Jeesus herättää hänet viimeisenä päivänä tuomiolle, jossa hänelle luetaan vapauttava tuomio.

Paavali kirjoittaa, että me kristityt ”huokailemme ja kaipaamme päästä pukeutumaan taivaalliseen asuumme” (2. Kor. 5:2). Kristitylle kuolema on voitto (Fil. 1:21) eikä se voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta (Room. 8:38-39).

Yksi kristinuskon menestyksen salaisuus alusta alkaen on ollut juuri siinä, että kuolemaa ei tarvitse pelätä. Jeesus on voittanut kuoleman ja tarjoaa syntien anteeksisaamisen kautta ikuista elämää jokaiselle. Tämä on tänäänkin kristinuskon ilon ja toivon sanoma, jonka pitää kaikua kirkkaana jokaiselle.

Pixabay_cattu_lifebuoy-967474

Herätysjulistuksen esteitä nykyaikana

Norjalainen professori Carl Fredrik Wislöff (1908-2004) käsittelee kirjassaan Kaikki eivät pääse taivaaseen (Uusi Tie 2005) luterilaista herätyskristillisyyttä. Kirjan alkuperäisnimi norjaksi on Gjør en evangelists gjerning (Tee evankelistan työ).

Kirjassa on kuusi lukua:

  1. Herätysjulistuksen esteitä.
  2. Opetus kasteesta.
  3. Laki ja evankeliumi julistuksessa.
  4. Julistuksen tulee olla raamatullista – mitä se tarkoittaa?
  5. Julistuksen tulee olla ajankohtaista.
  6. Pietismin haaste.

Tässä nostan joitakin asioita kirjan ensimämäisestä luvusta.

Tee evankelistan työ

Kirjan alkuperäinen nimi tulee Paavalin sanoista Timoteukselle: ”Tee evankelistan työ” (2. Tim. 4:5). Evankelistan tehtävä on julistaa evankeliumia, sanomaa Jumalan valmistamasta pelastuksesta Jeesuksessa Kristuksessa.

Kristillisen kirkon ensimmäinen herätyssaarna pidettiin Pyhän Hengen vuodattamisen jälkeen helluntaina (Apt. 2). Pietari kertoi helluntaisaarnassa uuden ajan koittaneen. Kansan täytyy katua syntejään ja kääntyä. Pietarin saarna herätti kuulijoissa synnintunnon: ”Veljet, mitä meidän pitää tehdä?” Vastaus oli: ”Antakaa pelastaa itsenne, ettette hukkuisi tämän kieroutuneen sukupolven mukana” (Apt. 2:37-40). Tähän liittyi parannuksen tekeminen ja kaste.

Seurakunnan on vietävä evankeliumia kaikille ihmisille.  Julistukseen kuuluu kutsu kääntymykseen ja syntien anteeksiantamukseen.

5 herätyksen estettä

Wislöffin mielestä herätysjulistuksen esteitä luterilaisessa kirkossa on ainakin seuraavat viisi.

1. Kasteen yksipuoleinen korostaminen

Luterilaisessa kirkossa sakramentit ovat tärkeitä. Tähän on hyvät perusteet Raamatussa.

Ongelmaksi muodostuu kasteen korostaminen siten, ettei tilaa jää julistukselle, joka johtaa ihmisiä kääntymykseen. Jotkut saattavat pitää kastetta pelastukseen riittävänä eikä tietoista uskoa Jeesukseen tarvita. Tällaisessa opissa ei jää kääntymiskehotukselle tilaa.

Wislöff sanoo arvostavansa kastetta, mutta pitää kasteen yksipuolista korostamista vaarallisena, sillä se ”tukkii suun totiselta kääntymyksen julistamiselta”. Hän siteeraa professori Gisle Johnsonin sanoja:

”Tuskin on olemassa sopivampaa keinoa estää herätys kuin muistuttaa jatkuvasti siitä, että kaikki kastetut ovat edelleen Jumalan lapsia.”

2. Universalismi

Toinen herätysjulistuksen este opetus, jonka mukaan kaikki ihmiset pelastuvat (universalismi).

Wislöffin mukaan oppi kaikkien pelastumisesta on nyt kirkossa hyväksytympää kuin koskaan aiemmin.

Raamatun mukaan ihmisiä joutuu kadotukseen. Tämä on myös selvä luterilaisen kirkon oppi. Pelastus voidaan saada vain kääntymällä ja uskomalla Jeesukseen.

Jos harhaoppi kaikkien pelastumisesta leviää julistajien ja pappien keskellä, silloin heiltä on turha odottaa raamatullista kutsua kääntymykseen ja uskoon.

3. Herätykset, joista puuttuu ristin tunnusmerkki

Martti Luther kuuli Wartburgissa olleessaan (1522), että kotikaupungissa Wittenbergissä on syntynyt merkillinen herätys. Wittenbergiin oli tullut uuden sanoman saarnaajia, jotka korostivat lupauksia hengellistä voimasta, rauhasta ja ilosta.

Luther ei innostunut sanomasta, sillä siinä ei ollut ristin tunnusmerkkiä:

”Todelliseen kristillisyyteen kuuluu aina myös ahdistukset, hengellinen hätä ja taistelu.”

Wislöff kuvaa aikaamme:

”Meidänkin aikanamme on ilmaantunut maineikkaita julistajia, joilla on esittää suuria lupauksia siitä, mitä Jumalalla on annettavanaan. Ilo, rauha, menestys – kaikki, mitä ihminen vain voi toivoa, on sidottu näihin luvattuihin erityiskokemuksiin.”

Wislöffin mukaan uudet julistajat eroavat vanhoista herätyssaarnaajista, jotka olivat julistuksessaan paljon radikaalimpia. He halusivat tietää, ovatko kuulijat jo kääntyneet ja selvittäneet Jumalan kanssa syntinsä. Sitten he julistivat syntien anteeksiantamusta Jeesuksen sovituskuoleman tähden niille syntisille, jotka ymmärsivät kadotetun tilansa.

”Raamatullinen herätys on jotain, joka tapahtuu kadotetuille syntisille, jotka tarvitsevat pelastusta ikuisesta kadotuksesta. Pelastus on siinä, että synnit annetaan anteeksi ja syntinen pestään Jeesuksen veressä – ja nostetaan uuteen elämään Hengen voimassa.”

4. Väärä optimismi

Herätysjulistuksen esteenä on myös väärä optimismi ihmisen hyvyydestä.

Luterilaisen opin mukaan kaikki ihmiset syntyvät ilman jumalanpelkoa. Tämä perisynti on todellinen synti, josta pitää pelastua syntien anteeksiantamuksen kautta.

”Uskonpuhdistuksen kirkot olivat vakuuttuneita siitä, että ihminen syntyy syntisenä ja Jumalan vihan alaisena. Mutta teologia on kulkenut kauas tämän tunnustamisestea. Ihmiskunta on tehnyt niin suuria edistysaskeleita kaikilla elämän osa-alueilla, emme kai sentään voi olla täysin pahoja?”

Pappi, joka sitoutuu oppiin ihmisten syntisyydestä ja sen seurauksista, kutsuu ihmisiä pelastukseen. Hän haluaa pelastaa ihmisiä ikuisesta kadotuksesta.

Pappi, joka ei usko tähän, ei todennäköisesti koskaan mainitse Raamatun ja luterilaisen opin radikaalia näkemystä synnistä ja helvetistä eikä kehota ihmisiä kääntymykseen ja pelastukseen.

5. Raamatun auktoriteetin kieltäminen

Mistä edellä olevat herätysjulistuksen esteet johtuvat?

”Vastaus on melko selvästi seuraava: ihmiset eivät usko Raamatun olevan Jumalan Sanaa, joka annettiin profeetoille ja apostoleille Pyhän Hengen inspiraation kautta. He eivät usko, että Jumalan pyhät mieheeet puhuivat Pyhän Hengen johtamina (1. Piet. 1:21)”. ”Profeettoja ja apostoleja ei pidetä Jumalan viestintuojina; he ovat vain hengellisiä ajattelijoita, joiden kanssa luonnollisesti voi olla myös eri mieltä.”

Wislöff kehottaa kristikansaa rukoilemaan Jumalaa, että hän loisi uskovien sydämeen vakuuttuneisuuden Raamatun erehtymättömyydestä. Tarvitsemme teologeja, joka muistuttavat Raamatun auktoriteetista.

Wislöff mainitsee nämä viisi asiaa herätyksen ja julistuksen esteinä ajassamme. Herätys on aina Pyhän Hengen työtä, jossa ihmisten omattunnot heräävät niin, että alkavat etsiä pelastusta.

Siinä on herätyksen todellinen tuntomerkki.

*Suorat lainaukset Wislöffin kirjasta.

pixabay_JamesNichols_revelation-981662

Lopun aikojen tulkintaa

Raamatun kuvaukset lopun ajoista kiinnostavat monia. Se on hyvä. Kirja on tarkoitettu luettavaksi ja tutkittavaksi.

Lopun aikoja voidaan tarkastella monesta vinkkelistä. Kansanlähetys on kirjoittanut pienen vihkosen Kansanlähetyksen Ohjelma, jossa lähetysherätysliike esittelee teologista ja toiminnallista visiotaan. Tällainen pieni ja monia asioita käsittelevä brosyyri on vain teemojen pintaraapaisu. Tässä Kansanlähetyksen ”viralllinen opetus lopun ajoista”:

Raamatun mukaan maailmanhistoria päättyy viimeisiin eli lopunajan tapahtumiin. Niihin kuuluvat muun muassa Jeesuksen toinen tuleminen, kaikkien kuolleiden ylösnousemus, viimeinen tuomio sekä uuden taivaan ja maan luominen. Ihmiskunnan viimeiset ajat alkoivat Jeesuksen ensimmäisestä tulemisesta ja päättyvät hänen toiseen tulemiseensa.

Jumalan sana kehottaa kristittyjä valvomaan ja odottamaan Jeesuksen paluuta. Kristuksen toisen tulemisen odotus on tunnusomaista elävälle kristillisyydelle. Kukaan muu kuin Isä Jumala ei tiedä, milloin Jeesus palaa.

Raamattu kertoo kuitenkin tapahtumista ja merkeistä, jotka edeltävät tuota hetkeä. Jumalan sanasta luopuminen ja harhaopit lisääntyvät, tulee luonnonmullistuksia, sotia ja nälänhätää. Kun antikristilliset voimat vahvistuvat, kristittyjä vainotaan, laittomuus pääsee valtaan ja rakkaus kylmenee. Samanaikaisesti evankeliumia julistetaan kaikkialla maailmassa todistukseksi kaikille kansoille. Jumalalla on myös erityinen Israelin kansaa koskeva suunnitelma (Room. 9-11).

Vanhasta testamentista alkaen Jumalan antoi lupauksia, jotka täyttyvät lopun aikana. Jumala saattaa pelastussuunnitelmansa päätökseen. Kristus kukistaa Saatanan vallan ja kaiken jumalattomuuden. Hän toteuttaa Jumalan iankaikkisen messiaanisen valtakunnan. Kaikki kuolleet herätetään viimeiselle tuomiolle. Epäuskoiset tuomitaan iankaikkiseen kadotukseen eli helvettiin. Jeesukseen Kristukseen uskovat pelastuvat iankaikkiseen elämään eli taivaaseen. Jumalan luomassa uudessa taivaassa ja maassa Kristukseen uskovat näkevät hänet kasvoista kasvoihin ja elävät iankaikkisesti hänen kanssaan.

Lopun aikoja voidaan tarkastella tällä tavoin suppeasti. Vielä suppeammin lopun ajat esiintyvät kristillisen kirkon vanhoissa uskontunnustuksissa. Apostolinen uskontunnustus kertoo:

  • Jeesus tulee taivaasta tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.
  • Uskomme ruumiin ylösnousemisen.
  • Uskomme iankaikkisen elämän.

Nikaian uskontunnustus on hieman laajempi:

  • Jeesus ”on kirkkaudessa tuleva takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.”
  • Jeesuksen valtakunnalla ei ole loppua.
  • Me ”odotamme kuolleiden ylösnousemusta ja tulevan maailman elämää.”
  • Jeesus istuu Isän oikealla puolella ja on kirkkaudessa tuleva takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, ja jonka valtakunnalla ei ole loppua.

Athanasioksen uskontunnustus kertoo tulevaisuuden tapahtumista näin:

  • ”Sen, joka tahtoo pelastua, on ennen kaikkea pysyttävä yhteisessä kristillisessä uskossa. Sitä on noudatettava kokonaisuudessaan ja väärentämättä. Joka ei niin tee, joutuu epäilemättä iankaikkiseen kadotukseen.”
  • Jeesus on nyt taivaassa Isän oikealla puolella, mutta ”sieltä hän on tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Hänen tullessaan kaikkien ihmisten on noustava kuolleista ruumiillisesti ja käytävä tilille siitä, mitä ovat tehneet. Hyvää tehneet pääsevät ikuiseen elämään, pahaa tehneet joutuvat ikuiseen tuleen.”

Tämä oli pieni katsaus uskontunnusten opetuksiin lopun ajoista. Ne liittyvät perinteeseen, jossa sanotaan lyhyesti ydinasiat.

Eräs ydinasia on tämä: En odota lopun aikoja vaan Jeesusta Kristusta saapuvaksi. Jos minua kiinnostaa jokin lopunajan yksityiskohta tai yleensäkin lopun ajat enemmän kuin Jeesus, kristillisyyteni on väärissä urissa.

Yksityiskohtainen käsittely

Toinen tapa käsitellä lopun aikoja on tarkastella koko Raamatun opetusta niistä. Materiaalia löytyy paljon.

Kansanlähetyksen ensimmäinen pääsihteeri Matti Väisänen kirjoitti yli 300-sivuisen kirjan  Milloin messias tulee? Pelkkä sisällysluettelo osoittaa aiheen laajuutta.

  1. Eskatologisen kirjallisuuden tulkinta.
  2. Raamatun liittoteologia ja armotalouskaudet.
  3. Kysymys Israelista.
  4. Eskatologia Vanhassa testamentissa.
  5. Danielin kirjan tulkintaa.
  6. Evankeliuminen eskatologia.
  7. Uuden testamentin kirjeiden eskatologia.
  8. Ilmestyskirjan eskatologia.
  9. Eskatologisia koulukuntia.
  10. Kolmiyhteisen Jumalan vastustaja.
  11. Kuolema.
  12. Välitila.
  13. Kristuksen toinen tuleminen.
  14. Ylösnousemus.
  15. Tuhatvuotinen valtakunta.
  16. Viimeinen tuomio.
  17. Kadotus ja taivas.
  18. Jumalan valtakunta.

Matti Väisäsen kirjan kaltaisia on muitakin. Opuksissa pyritään lopun aikoihin liittyvän Raamatun opetuksen tarkkaan selitykseen.

Kaksi tapaa

On ainakin kaksi tapaa tutkia lopun aikoja. Yhdessä pitäydytään kiinni ytimestä, joka on kaikille kristityille yhteistä. Tämä on hyvä tapa.

Toinen tapa on tutkia tarkasti koko Raamatun lopun aikoja koskevia opetuksia ja profetioita sekä tulkita niitä. Tulkinnoissa kristityillä on erilaisia näkemyksiä. Tämäkin on hyvä tapa.

Minä ja lopun ajat

Raamattua ei ole kirjoitettu meille vain tiedon saamista varten vaan ennen kaikkea siksi, että ottaisimme vastaan pelastuksen Jeesuksessa Kristuksessa.

Emme ole lopun aikojen tapahtumissa vain ulkopuolisia tarkkailijoita. Olemme niissä itse mukana. Minä ja sinä – jos olemme elossa – näemme Jeesuksen takaisintulon. Jos olemme kuolleita, meidät herätetään ruumiillisesti ylös. Meidät viedään viimeiselle tuomiolle. Siellä selviää vietämmekö ikuisuutemme taivaassa tai kadotuksessa.

Jeesus kokoaa nyt väkeä taivasten valtakuntaan.

Pääsylippu on jo maksettu Golgatan ristillä. Sen saa lunastettua omakseen kun uskoo Jeesukseen Pelastajanaan.

Neljä hengellisen elämän tosiasiaa osoittavat lyhyesti tien uskoon.

Urho Muroma

Urho Muroman näky kadotukseen joutuvista

”Rovasti Urho Muroma kertoi aikanaan näystään, jossa lukemattomia ihmisjonoja hiljaisena virtana valui kohden jyrkännettä ja syöksyi syvyyteen. Siinä näyssä hän juoksenteli jonojen välissä, yritti varoittaa ihmisiä. Ani harvat kiinnittivät häneen mitään huomiota. Useimmat jatkoivat kulkuaan kohti jyrkännettä suistuakseen syvyyteen. Evankelista Muromalla oli näky hukkuvista sieluista ja se vei hänet tekemän kaikkensa pelastaakseen ihmisiä hukkumasta kadotukseen.”

Tänään Kansanlähetyksen sopimusperusteiset vapaaehtoiset työntekijät ovat puhuneet evankelioimisesta. Tässä oli eräästä esitelmästä pieni ote ja kuva.

Kristilliseen julistukseen kuuluu ikuisuusnäköala, jossa ei vaieta taivaasta eikä kadotuksesta. Tehtävämme on auttaa ihmisiä henkilökohtaiseen uskoon ja pelastukseen.

*Urho Muroma (1890-1966) oli suomalainen pappi, evankelista ja herätysliikejohtaja.

Usko Herraan Jeesukseen niin pelastut

Uskomaton lupaus: Usko Herraan Jeesukseen niin pelastut

Voi olla suurempaa lupausta! Ja iloisempaa sanaa!

”Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastus, sinä ja sinun perhekuntasi!”

Nämä olivat Paavalin sanat Filippin vanginvartijan kysymykseen: ”Mitä minun on tehtävä, että pelastuisin?”

Vanginvartija ymmärsi pelastuksen tarpeen. Sanana pelastus viittaa pahasta tilanteesta selviytymiseen. Näinhän se on myös tässä. Pelastus vaikuttaa jo nyt uskovassa, mutta täydellistyy tulevassa taivaassa. Pelastus tarkoittaa pelastumista ikuisesta helvetistä taivaaseen. Vanginvartija kysyi asiaa noin 2000 vuotta sitten. Hän kuten kaikki muutkin ihmiset ovat ikuisuusolentoja. Pelastumisensa tähden, hän on nyt, tänään, taivaassa.

Jotain on tehtävä pelastuakseen. Ei pelastus tule meille automaattisesti kuin manulle illallinen. Jotain täytyy tehdä.

Mitä täytyy tehdä pelastuakseen? Paavalin sanat ovat selvät: Tulee uskoa Jeesukseen. Jeesus on tehnyt kaiken valmiiksi pelastumistamme varten. ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä” (Joh 3:16). Kaikki on valmiina pelastustasi varten. Raamattu opettaa, että meidän tulee uskoa Jeesukseen ja siihen, mitä hän on puolestamme jo tehnyt.

Ihminen voi joutua ikuiseen kadotukseen. Jeesus ja Raamattu puhuvat selvästi myös ikuisen helvetin mahdollisuudesta. Se on paikka, josta puuttuu kaikki toivo ja ilo. Jeesus kuvaa sitä myös suuren tuskan paikkana. Tästä Jumala haluaa pelastaa.

Miten voin uskoa? Jumala haluaa, että jokainen ihminen uskoisi ja pelastuisi. Usko on luottamusta, pyytämistä ja Jeesuksen luokse tulemista. Filippin vanginvartija kuuli Jumalan sanaa ja hänet kastettiin. Jos haluat uskoa Jeesukseen, sano se hänelle rukouksessa.

Esimerkiksi näin:

Rakas Jeesus,
haluan uskoa sinuun.
Uskon siihen, että olet Jumalan Poika ja ristillä kuolit myös minun syntieni tähden.
Anna anteeksi kaikki syntini, jotka erottavat minut sinusta ja sinun tuntemisestasi.
Pelasta minut. Tee minusta todellinen kristitty, joka seuraa sinua.
Kiitos, että kuulet rukoukseni.
Aamen.

Pelastuksen tietä eteenpäin. Ota yhteyttä toisiin kristittyihin ja seurakuntaan. Mene Jumalan sanan kuuloon sunnuntaina. Lue Raamattua, erityisesti Uutta testamenttia, joka kertoo, mitä Jumala on sinulle luvannut ja mitä hän sinulta odottaa. Keskustele Jumalan kanssa. Voit rukoilla omin sanoin tai käyttää valmiita rukouksia kuten Isä meidän rukousta tai rukoilla vaikka Virsikirjan laulujen sanoin. Minulle se on ollut hyvä rukouskirja! Kerro jollekin, että haluat uskoa/uskot.

Tässä vielä Apostolien teoista kertomus, johon edellä kerrottu liittyy:

Keskiyön aikaan Paavali ja Silas rukoilivat ja laulaen ylistivät Jumalaa, ja toiset vangit kuuntelivat heitä. Yhtäkkiä tuli raju maanjäristys. Vankilan perustukset järkkyivät, kaikki ovet lennähtivät auki, ja kaikkien kahleet irtosivat. Vartija havahtui unestaan, ja kun hän näki vankilan ovet selkoselällään, hän luuli vankien karanneen ja tempasi miekan surmatakseen itsensä. Silloin Paavali huusi kovalla äänellä: ”Älä tee itsellesi mitään! Me olemme kaikki täällä.”

Vartija pyysi valoa, ryntäsi sisään ja heittäytyi vavisten Paavalin ja Silaksen eteen. Hän vei heidät ulos ja kysyi: ”Herrat! Mitä minun on tehtävä, että pelastuisin?” He vastasivat: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi.” He puhuivat sitten Herran sanaa hänelle ja koko talonväelle. Heti paikalla, keskellä yötä, vanginvartija otti heidät hoiviinsa ja pesi ruoskaniskujen haavat, ja hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin heti. Hän vei heidät kotiinsa ja kattoi heille ruokapöydän, ja yhdessä koko talonväkensä kanssa hän riemuitsi, kun nyt uskoi Jumalaan.

-Apostolien teot 16:25-34