Avainsana-arkisto: karitsa

Kansanlähetyksen liittokokous

Lähettäjäpiirikirje syyskuu 2017

Yllä olevassa kuvassa todistan, että Kansanlähetyksen vastuunkantajaretriitin liittohallitusvaalin laatikot ovat tyhjät vaalia varten. Kuvasta kiitos Philippe Gueissazille.

Kyseessä on hallinnollisesti vuoden tärkein tapahtumamme Kansanlähetyksessä. Toimintakertomus ja tilinpäätös hyväksytään samoin toimintasuunnitelma ja talousarvioraami seuraavalla vuodelle. Lisäksi keskustelemme piirijärjestöistä tulleiden vastuunkantajien kanssa työstämme.

Tällä kertaa retriittimme oli erityisen innostava. Uusi identiteettidokumenttimme, visiomme, missiomme ja arvomme saivat innostuneen vastaanoton. Saimme aikaan paperin, joka sytyttää muutakin kuin takkaa!

Sydäntä ilahduttaa nelisanainen näkymme: Raamattu rakkaaksi – evankeliumi kaikille. Siinä se on hyvin ilmaistu! Näky, jonka hyväksi minäkin teen kanssanne työtä.

Arkea ja juhlaa

Kevään aikana vierailin Kansanlähetyksen 50-vuotisjuhlien tiimoilta 13 kansanlähetyspiirissä. Se sopii, sillä tykkään kiertää.

Syksyn neljän piirin urakka alkoi Joensuusta. Kiitos Pohjois-Karjalan Kansanlähetyksen väki, että sain viettää aikaa kanssanne. Kotiin saavuttuani kroppa oli väsy, mutta sielu jubileerasi! Tällä kertaa saimme nauttia myös ghanalaisista sävelmistä Narrow-Wayn laulamana. Mikä riemu!!

Johtamiseen on liittynyt paljon neuvotteluja kirkkohallituksessa, Suomen Teologisessa Instituutissa ja viidesläisten järjestöjen välillä (erityisesti nyt Kansanlähetys, Kylväjä, Opiskelija- ja koululaislähetys ja Suomen Raamattuopisto).  Keskustoimistossa uusimme käytäntöjämme, muun muassa monilta näkymättömissä olevia talousasioita, tilikarttoja ja muuta, jotka ovat välttämättömiä päivittää. Hallintomme on oltava ketterää, jotta voimme toteuttaa missiotamme tehokkaasti.

Ilmestyskirjan sanomaa: Minä tiedän!

Olen nyt lukenut erityisesti Raamatun viimeistä kirjaa. Ilmestyskirja on kirjoitettu rohkaisuksi vaikeuksien keskelle. Erityisesti minua ovat puhutelleet siellä olevat Jeesuksen viestit seurakunnille, joissa Jeesus kertoo näkevänsä seurakuntien tilanteet. Hän sanoo monta kertaa: ”Minä tiedän”. Minä tiedän, mitä sinulle kuuluu, missä sinä olet, mitä olet kokenut. Herra tietää sinunkin elämäsi tilanteet. Hän tietää ja kutsuu aina lähelleen!

Mahtuipa syyskuun alkuun pieni lomajaksokin (vaikka se kutistuikin viikosta kolmeen päivään). Joskus sitten syksyn aikana jatketaan lomaa

Ilmestyskirja kutsuu uskollisuuteen Jumalan sanalle ja todistukselle

Uskollisuus on Raamatussa Jumalan ominaisuus. Varsinkin Psalmeissa ylistetään Jumalan uskollisuutta kymmeniä kertoja. Uskollisuus on myös Jumalan käsky kansalleen. Jumala teki liiton Aabrahamin kanssa: ”Pysykää uskollisesti tässä liitossa” (1. Moos. 17:19). Jeesus sanoi: ”Jos te pysytte uskollisina minun sanalleni, te olette todella opetuslapsiani.” (Joh. 8:31).

Löysin Ilmestyskirjasta sanan ”uskollinen” kaksi kertaa. Se kuvaa Jeesuksen seuraajia. Luvussa 12 kerrotaan lohikäärmeestä (Perkele), joka lähtee taistelemaan niitä vastaan” jotka ovat uskollisia Jumalan käskyille ja Jeesuksen todistukselle” (12:7).

Perkele haluaa hävittää seurakunnan ja kristillisen sanoman. Hän hyökkää niitä kohtaan, jotka ovat ”uskollisia Jumalan käskyille ja Jeesuksen todistukselle”. Tässä taistelussa meitä kutsutaan uskollisuuteen Jumalan sanalle ja todistukselle Jeesuksesta.

Luvussa 17 kuvataan antikristillistä petoa ja 10 kuningasta, jotka ”käyvät taisteluun Karitsaa vastaan, mutta Karitsa voittaa heidät”. ”Hänen kanssaan saavat voiton hänen uskollisensa, kaikki kutsutut ja valitut” (17:14). Peto kuvaa valtaa ja ideologiaa, joka taistelee Jumalan valtakuntaa vastaan. Jeesus voittaa nämä vallat. Jeesuksen seuraajista käytetään: hänen uskollisensa, kutsutut ja valitut. Jumala kutsuu meitä uskollisuuteen!

Voittajan puolella!

Jo nuoresta asti minulle ovat olleet tärkeitä Jeesuksen sanat: ”Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun” (Ilm. 2:19).

Olemme kristittyinä voittajan puolella. Se on hyvä pohja elämälle! Kiitos myös rukouksistasi ja tuestasi!

Rakkaudella
Mika


Voit liittyä lähettäjärenkaaseeni suuressamukana.fi -sivulla. Saat lähettäjäpiirin kirjeen kerran kuukaudessa sähköpostiisi tai kirjeenä. Kirjeessä enemmän kuulumisia ja kuvia.

Katso Jumalan karitsa

Jumalan Karitsa

Kun Jeesuksen sovitustyö ja veren evankeliumi katoaa kristillisestä julistuksesta, häviää vähitellen näkemys uskon lahjaluonteesta. Tilalle ei jää kuitenkaan tyhjiö vaan uskon ytimeen nousee ihminen joko eettisenä hyväntekijänä tai herätyskristillisyyden ihmiskeskeinen muoto.

Miksi Jeesusta kutsutaan Jumalan karitsaksi?

Eihän Jumalan karitsa ole kovin ihmeellinen arvonimi henkilölle, jonka kautta maailmankaikkeus on luotu ja joka on kolmiyhteisen Jumalan yksi persoona.

Emme tiedä, miksi Jumala halusi ja haluaa pelastaa maailman tulemalla Jeesuksessa Jumalan karitsaksi, joka kuolee häpeällisellä tavalla. Mutta nousee kolmantena päivänä kuolleista.

Näin Jumala on kuitenkin hyväksi nähnyt.

Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin

Tänään jumalanpalveluksessa kuulin Johannes Kastajan sanat:

”Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” (Joh. 1:29).

Jeesuksen tehtäväksi sanotaan maailman synnin pois ottaminen. Tässä synti on yksikössä. Se kuvaa kaikkea ihmisten pahuutta Aadamista tämän maailman viimeiseen syntiin. Meidän yksittäiset synnit ovat osa ja seurausta maailman synnistä. Tämä synti on nyt pois otettu Jeesuksen ristinkuoleman kautta. Tämä tapahtui meistä riippumatta.

Jumalan Karitsa, Jes. 53

Tämän päivän epistolatekstissä Apostolien tekojen 8. luvussa etiopialainen hoviherra lukee Jesajan kirjan 53. lukua ja kysyy Filippukselta, mitä tarkoittavat sanat:

”Niinkuin lammas hänet viedään teuraaksi, ja niin kuin karitsa on ääneti keritsijänsä edessä, niin ei hänkään suutansa avaa” (Apt 8:32).

Filipppus kertoo Jeesuksesta. Hoviherra uskoo ja kastetaan.

Jesaja kirjoitti (53:6-7):

”Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat,
jokainen meistä kääntyi omalle tielleen.
Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan
hänen kannettavakseen.
Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen,
ei hän suutansa avannut.
Kuin karitsa, jota teuraaksi viedään,
niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä,
ei hänkään suutansa avannut.”

Jumalan Karitsa Ilmestyskirjassa

Ilmestyskirjassa Jeesuksesta käytetään yli 30 kertaa sanaa karitsa. Tässä muutamia mainintoja:

”Yksi vanhimmista kysyi minulta: ”Keitä nämä valkeavaatteiset ovat? Mistä he ovat tulleet?” 14 Minä vastasin: ”Herra, sinä sen tiedät.” Hän sanoi minulle: — Nämä ovat päässeet suuresta ahdingosta. He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä” (7:13-14).

Raamatun viimeisessä luvussa Jeesusta kutsutaan Karitsaksi.

”Enkeli näytti minulle elämän veden virran, joka kristallinkirkkaana kumpuaa Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta. Kaupungin valtakadulla, virran haarojen keskellä kasvoi elämän puu. Puu antaa vuodessa kahdettoista hedelmät, uuden sadon kerran kuukaudessa, ja sen lehdistä kansat saavat terveyden. Mikään ei enää ole kirouksen kahleissa. Kaupungissa on Jumalan ja Karitsan valtaistuin, ja kaikki palvelevat Jumalaa” (22:1-3).

Karitsa Raamatun punaisena lankana

Ensimmäinen niin sanottu protoevankeliumi – 1. Moos. 3:15 – on ensimmäinen viittaus Messiaan kärsimykseen. Jumala sanoo saatanalle:

”Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.”

Karitsa viittaa myös Vanhan testamentin syntiuhreihin sekä pääsiäislampaaseen Egyptissä.

Uhrattu Jumalan karitsa kulkee punaisena lankana Aabrahamin uhrista (1. Moos. 22) Ilmestyskirjan loppuun.

Pelastuksen perusta – Jeesuksen veri

Pietari kirjoittaa pelastuksen perustasta:

”tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niin kuin virheettömän ja tahrattoman karitsan” (1. Piet 1:18-19).

Jeesuksen persoonassa ja veressä on kristinuskon kulmakivi ja syvä jumalallinen salaisuus. Siinä olemme Raamatun ja kristillisen julistuksen ja uskon ytimessä.

Jos Jeesuksen risti ja sovitustyö ei säily kristinuskon perustana, uskon ytimeen nousee yleensä ihminen, joko hyväntekijänä ja maailmanparantajana tai ihmiskeskeisenä toimintana, jossa pääpaino on meidän suorituksissamme, teoissamme ja uskomme suuruudessa.

Kun uskomme ankkkuri on itsemme ulkopuolella – kolmiyhteisen Jumalan teoissa – saamme levon ja kiitollisen sydämen. Kristillisyyden keskus ei olekaan minun tekoni, suoritukseni, innokkuuteni vaan Jeesus ja hänen verensä. Oi Jumalan Karitsa, joka otat pois maailman synnin!