Avainsana-arkisto: kaste

Raamattu ylin ohje

Kansanlähetyksen oppiperusta

Kansanlähetys perustettiin toukokuussa 1967. Se otti käyttöön saman oppiperustan, joka oli Ylioppilaslähetyksellä. Timo Junkkaala kertoi, että sen oppiperustan taustalla oli IFES:n oppiperusta, jota täydennettiin luterilaisittain painottuneella sakramenttiopilla. IFES on kansainvälinen opiskelijajärjestö International Fellowship of Evangelical Students. Kyseinen oppiperusta on sama useilla viidesläisillä järjestöillä.

Tein oppiperustaan liittyvät kuvat Facebookiin, Twitteriin ja Instagramiin, ja laitan ne myös tänne kotisivulle.

Oppiperustassa on johdanto ja seitsemän kohtaa.


Korostamme erityisesti seuraavaa: Pyhä Raamattu on meidän uskomme, elämämme ja opetuksemme ylin ohje ja sen mukaan kaikkea oppia on tutkittava ja arvosteltava. Ohjeenamme ovat myös Suomen evankelisluterilaisen kirkon tunnustuskirjat.
Raamattu ylin ohje


1. Koko Raamattu on Pyhän Hengen vaikutuksesta syntynyt ja on Jumalan sanana ehdoton totuus.
Raamattu Jumalan sana


2. Kolmiyhteinen Jumala on Sanallaan luonut maailmankaikkeuden. Historiassa tapahtuneessa syntiinlankeemuksessa ihminen saatanan houkutuksesta asettui vastustamaan Jumalan pyhää tahtoa, joutui eroon Hänen yhteydestään ja Hänen vihansa alaiseksi.
Lankeemuksen jälkeen ihmiset syntyvät synnin läpikotaisin turmelemina ja ovat luonnollisessa tilassaan saatanan orjia. Ihminen ei voi eikä tahdo rakastaa Jumalaa ja lähimmäistään eikä pelastaa itseään tästä tilasta.
Synnin seuraukset


3. Rakkaudessaan Jumala lähetti ainoan Poikansa, joka syntyi neitsyt Mariasta todelliseksi ihmiseksi. Synnittömänä Kristus sovitti ristinkuolemallaan maailman Jumalan kanssa ja kantoi synnin, syyllisyyden ja rangaistuksen sekä valmisti syntisille vapahduksen synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta. Jumalan herättämä Kristus nousi kuolleista ruumiillisesti ja astui taivaaseen.
Jeesus kuoli ja nousi kuolleista


4. Kun ihminen ottaa uskossa vastaan Kristuksen omakohtaisena Vapahtajanaan, Jumala ei lue hänelle hänen syntejään, vaan antaa ne Kristuksen tähden anteeksi ja pukee hänet Kristuksen puhtauteen ja pyhyyteen: Jumala vanhurskauttaa ihmisen yksin armosta uskon kautta. Kun ihminen on uudestisyntynyt ja siirtynyt armotilaan, hän pysyy kuitenkin syntisenä ja tarvitsee uudistuvaa anteeksiantamusta Jeesuksen veressä ja yhä kokonaisempaa antautumista hänessä asuvan Pyhän Hengen hallintaan.
Usko Jeesukseen, herätys ja uudestisyntyminen


5. Kaste ja ehtoollinen, joissa armo tarjotaan, ovat Jumalan teko ja lahja uskon herättämiseksi ja vahvistamiseksi. Ilman uskoa sakramentteihin yhdistettyyn Jumalan sanaan sen lupaukset jäävät toteutumatta.
sakramentit kaste ja ehtoollinen


6. Jumalan seurakunta on kaikkien Pyhästä Hengestä syntyneiden uskovien yhteisö, jossa evankeliumia puhtaana julistetaan ja sakramentit evankeliumin mukaisesti jaetaan. Kristuksen omat ovat yhtä Pyhässä Hengessä, joka tekee heidät Kristuksen todistajiksi ja lähimmäisen palvelijoiksi seurakunnan rakentamiseksi.
kristillinen seurakunta


7. Seurakunta odottaa Kristuksen toista tulemista. Viimeisellä tuomiolla uskovat saavat omistaa heille varatun iankaikkisen ilon ja epäuskoiset tuomitaan iankaikkiseen kadotukseen.
Jeesuksen toinen tuleminen ja tuomio

Lisää tietoa Kansanlähetyksestä: www.suuressamukana.fi

Rukous herätyksen puolesta

Herätyksen kaipuu

Herätyksiä on kahdenlaisia. Minä-keskeinen herätys etsii itselle hyvää oloa, menestystä, profetioita, ihmeitä ja siunauksia. Jeesus-keskeinen herätys korostaa Jeesuksen ristiä ja sovitusta, josta nousee halu koko elämänsä alttiiksi paneminen toisten hyväksi. Painotus ratkaisee.

Herätyksiä on kahdenlaisia. Sielullinen herätys nostattaa tunteen (ehkä pidemmäksikin) hetkeksi pintaan, mutta laantuu pian jättäen sisimpään suuren hengellisen tyhjyyden. Jumalan antama herätys jättää pysyvän jäljen, jonka hedelmä kestää vaikeuksienkin keskellä. Ensin mainittu herätys saattaa kestää illan, jälkimmäinen sukupolvien ajan. Sisältö ratkaisee.

Herätyksiä on kahdenlaisia. On henkilökohtainen herätys, jossa joku tajuaa tarvitsevansa Jumalaa ja löytää uskon Jeesukseen. Sitten on paikkakuntakohtainen tai kansallinen herätys, jossa näitä Jumalaa etsiviä on paljon. Ensimmäinen johtaa jälkimmäiseen.

Rukous ja todistus

Herätys syntyy kun Jumalan Pyhä Henki pääsee puhuttelemaan. Kaikissa herätyksissä historiassa yhteistä on rukous ja Jumalan sanan rohkea julistus, jossa on kutsuttu ihmisiä henkilökohtaiseen uskoon. Jo kirkon ensimmäisen saarnan jälkeen helluntaina kansa kysyi saarnan jälkeen: Mitä meidän on tehtävä? Kirkon ja herätysjulistuksen tulee tähdätä tähän: Mitä minun on tehtävä? Jokaisen on tehtävä parannus.

Herätyksen vastamyrkkkyä

Herätys, herätysjulistus ja ihmisten uskoon johdattaminen on helppo tukahduttaa. Mainitsen tässä kolme asiaa, joilla se kirkossa onnistuu.

Ensiksi kasteen yksipuoleinen korostaminen. Luterilaisessa kirkossa sakramentit ovat tärkeitä. Tähän on hyvät perusteet Raamatussa. Mutta jos väitetään, että kasteen lisäksi tietoista uskoa Jeesukseen ei tarvita tai kastettua ei saa kutsua uskoon, herätys tukahdutetaan. Tässä yksi keino tuhota herätys.

Toinen myrkky herätykselle on väite, että kaikki ihmiset lopulta pelastuvat. Tämä on täysin vastoin Raamatun opetusta. Raamattu puhuu kadotuksesta, jonne joutuu ihan oikeita ihmisiä. Tämä on hyvin selvä luterilaisen kirkon oppi. Synnin tähden me olemme matkalla kadotukseen. Pelastus voidaan saada vain kääntymällä ja uskomalla Jeesukseen. Jos harhaoppi ihmisen hyvyydestä ja kaikkien pelastumisesta leviää julistajien ja pappien keskellä, silloin heiltä on turha odottaa raamatullista kutsua kääntymykseen ja uskoon.

Kolmas herätyksen este on toisenlainen. Saarnoissa pidetään keskiössä tunnehuumaa, parantumisia ja ihmeitä. Ihmisiä ei johdeta Jeesuksen ristin luokse vaan erilaisten kokemuksen yhteyteen. Jotkut lupaavat hengellistä voimaa, rauhaa ja iloa. Näissä saattaa syntyä yhden illan herätyksiä kun tunteet ovat pinnassa. Aamulla se on poissa ja pahimmillaan vain hengellinen tyhjyys. Pysyvä herätys syntyy siellä, missä joku löytää kalliopohjan Jeesuksen Kristuksen sovitustyöstä. Ne herätykset kestävät sukupolvelta toiselle. Ne kestävät myös vaikeuksien ja vainojen keskellä. Raamatullisessa herätyksessä etsitään pelastusta ja Jeesusta.

Jokaisen on herättävä

Kirkon ja järjestöjen tehtävä on herättää ihmisiä Jumalan ja ikuisuuden todellisuuteen. Jostain kumman syystä Raamatun suorat sanat uskoontulon ja parannuksen tekemisen välttämättömyydestä sekä helvetin todellisuudesta lakaistaan usein maton alle. Se on väärin! Suuri osa suomalaisista on matkalla kadotukseen! Meidän uskovien on herättävä tällekin totuudelle ja tehtävä voitavamme, jotta voisimme auttaa ihmisiä pelastumaan.

Nykyisin puhumme enemmän kadotukseen menevistä kuin kadotukseen meneville. Jos tähän tulee muutos, ehkäpä herätyksen tuulet koskettavat maatamme.

Pyhä Henki herätyksen sytyttäjänä

Vain Jumala voi synnyttää meissä näyn, halun ja innon toimia evankeliumin puolesta lähimmäisen hyväksi. Tarvitsemme Pyhä Hengen voimaa. Pyhä Henki sai opetuslapset liikkeelle. Pyhä Henki on ollut kirkon ja kristittyjen liikuttaja 2000 vuoden ajan. Jeesus lupasi: Kun Pyhä Henki tulee teihin, te tulette olemaan minun todistajiani (Ap.t. 1:8).

Rukous herätyksen puolesta ei sisällä vain rukousta ihmisten pelastumiseksi. Rukoile myös, että Jumala täyttää sinut sekä toiset kristityt Hengellään. Erityisesti meidät papit ja hengellisessä työssä olevat. Jumalan Pyhän Hengen täyteydessä on avain.

Mahdollisimman monta – taivas täyteen

Minua innostaa kansanlähetysnäyssä se, että tarkoituksemme on auttaa mahdollisimman monta ihmistä henkilökohtaiseen uskoon. Teemme sen, jotta he pelastuisivat ikuisesta kadotuksesta taivaaseen. Rukoilemme herätystä, jotta Jumalan nimeä kirkastettaisiin ja taivas täyttyisi.

Herätysliikkeen tehtävä on herättää ja pitää hereillä.


Tämä on osa Mika Tuovisen puhetta Mikä Kansanlähetyksessä innostaa? Muut sarjaan kuuluvat kirjoitukset ovat:

1. Osana herätysten historiaa
2. Jumala onkin puhetaitoinen

Herätys ja Kansanlähetys

Osana herätysten historiaa

Suomi on ollut herätysten maa.

Herätys on Jumalan ja pelastuksen löytämisen erityistä aikaa.

Suomen hengellisistä herätyksistä on helppo poimia rukoilevaisuus, herännäisyys, evankelisuus ja lestadiolaisuus eri muodoissaan, jotka ovat vaikuttaneeet vuosisatojen ajan. Vapaan kristillisyyden nousu on myös herätyksen seurausta. Lisäksi on ollut paikallisia herätyksiä, jotka eivät ole päässeet kirkkohistorian kirjoihin. 1900-luvulla nousi uudenlainen luterilainen herätyskristillisyys, jonka vaikuttajia olivat muun muassa Helena Konttinen ja Parikanniemisäätiö, Frans Hannula ja hannulan herätys, Urho Muroma ja Suomen ev.lut. Sisälähetyssäätiö (nykyisin Suomen Raamattuopisto), Frank Mangs ja Kansan Raamattuseura, Ylioppilaslähetys (nykyisin Opiskelija- ja Koululaislähetys), Kansanlähetys, Kylväjä ja Sanansaattajat sekä muita järjestöjä. Herätykset nivoutuvat aina ihmisten arkeen ja johonkin paikalliseen tilanteeseen ja usein paikallisen seurakunnan elämään.

Pietismi

Kansanlähetys perustettiin toukokuussa 1967. Sen juuret ovat edellä kuvatussa herätysliikemaastossa. Suurimmalle osalle Suomen herätyksistä yhteinen nimitys on pietismi, joka pyrki uudistamaan kirkkoa ja kristillistä elämää. Pietismi on monimuotoista, mutta sille on olennaista henkilökohtaisen uskonelämän korostus hartauskirjoja ja Raamattua lukemalla, kokoontuminen pieniin ryhmiin ja seuroihin, kristillisen rakkauden painottaminen, maallikkous, lähetystyö ja kutsu henkilökohtaiseen uskoon.

Aina tällaista herätyskristillisyyttä ei ole ymmärretty. Norjalainen teologi Carl Fredrik Wislöff (1908-2004) kertoo viidestä herätyksen ja herätysjulistuksen esteestä:

  1. Vakuuttelu, että pelkkä kaste riittää pelastukseeen ja henkilökohtaista uskoa ei tarvita.
  2. Väite, jonka mukaan kaikki pääsevät lopulta taivaaseen.
  3. Opetus, jossa usko keskittyy kokemuksiin eikä Jeesuksen ristiin.
  4. Julistus, joka ei ota huomioon synnin radikaalisuutta ja sen iankaikkista seurausta eli kadotusta.
  5. Toiminta, jossa Raamattua ei pidetä Jumalan sanana.

Tällaista herätyksiä turmelevia väitteitä kuulee vieläkin. Herätyskristillisyys opettaa juuri päinvastaista:

  • Kasteen lisäksi tarvitaan henkilökohtainen usko Jeesukseen.
  • Taivas ja kadotus ovat totta. Usko Jeesukseen avaa taivaan; muuten kohtalona on ikuinen kadotus.
  • Herätyksen ydin on Jumalan teossa meidän puolestamme Jeesuksen ristissä ja veressä.
  • Synti kadottaa, jos sitä ei saa anteeksi.
  • Raamattu on Pyhän Hengen johtamana syntynyt Jumalan todellinen sana ihmiskunnalle.

Zinzendorfilainen pietismi

Minulle tärkeää on herrnhutilainen pietismi, jonka suuri vaikuttaja oli Nikolaus Ludwig von Zinzendorf (1700-1760). Hän pyrki luomaan yhteyttä uskovien välille luterilaisen kirkon sisällä. Pietistit olivat aktiivisia seurakuntalaisia paikallisseurakunnassaan, jossa he kävivät jumalanpalveluksissa ja ehtoollisella. Jumalanpalvelusten lisäksi heillä oli omia kokoontumisia. Herrnhutilaisten pietistien painotuksina olivat muun muassa seuraavat asiat:

  • Jeesuksen veren korostus anteeksiantamuksen perustana. Pelastus otetaan vastaan uskolla.
  • Jeesus on yksityisen ja julkisen kristillisen elämän keskus.
  • Kristittyjen tulee rakastaa toisiaan.
  • Ihmiset halutaan johtaa henkilökohtaiseen uskoon.
  • Iloinen kristillisyys ja pelastusvarmuuden korostaminen. Jumala ei jätä meitä epävarmuuteen pelastuksen asiassa.
  • Kristityt kokoontuivat koteihin rukoilemaan ja lukemaan Raamattua yhdessä.
  • Evankeliumi tulee viedä kaikille kansoille; vahva lähetysnäky.

Tuossa on sydäntäni sytyttäviä kristillisyyden painotuksia. Minua innostaa  se, että olemme yksi osa herätysten historiaa. Juuremme ovat siinä monimuotoisessa joukossa, jotka haluavat rakastaa Jumalaa, arvostaa Raamattua, kasvaa uskossa ja päästä itse taivaaseen ja viedä sinne mahdollisimman paljon muita mukana.

Seuraavassa blogikirjoituksessa kerron seuraavasta minua innostavasta asiasta työssäni. Tekstin pohjana on puheeni Mikä Kansanlähetyksessä innostaa.

kristityt yhdessä

Rakasta toisen kirkkoa kuin omaasi

Kristittyjen yhteys on vaativa laji. Kaste ja ehtoollinen ovat kaikille kristityille tärkeitä. Niiden luulisi yhdistävän, mutta ne erottavat kirkkokuntien välillä ja sisällä. On paljon muitakin samanlaisia opinkohtia ja historian painolastia. Oikea oppi on tärkeä. Raamattu suhtautuu nuivasti vääriin oppeihin ja opettajiin. Samalla kaikki Jeesuksen Kristuksen lunastamat kristityt muodostavat yhden Jumalan perheen, joka on lopullisesti ja näkyvästi yhtä taivaassa. Tarkan oikean opin ja kristittyjen keskinäisen rakkauden ja yhteyden välillä pujottelu on haastavaa, mutta tarpeellista. Molempia painotuksia tarvitaan.

Ruotsalainen helluntaipastori, kirjailija Peter Halldorf esittää Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen Sanansaattaja -lehdessä kultaisen säännön uuden sovelluksen kristittyjen vahvistamiseksi: Rakasta toisen kirkkoa kuin omaasi.

Halldorf kehottaa oppimaan toisilta kristityiltä:

”On laitettava väittely sivuun ja ymmärrettävä, että tie yhteyteen ei kulje sen kautta, että kerrotaan toiselle, että tämä on väärässä ja minä oikeassa. Mutta ei myöskään yhteyden vuoksi sanota toiselle, että hän on oikeassa ja kielletä sitä, joka erottaa. Ennen kuin voimme kohdata sen, mikä meitä erottaa näkemyksissä uskon sisällöstä, meidän on tunnettava toista satuttavat kokemukset niin kuin ne olisivat meidän omiamme. Ei jätetä huomiotta sitä, mistä olemme vakuttuneet ja mitä tunnustamme Raamatun pohjalta, mutta kysytään: ’Millaista valoa voin saada tältä toiselta kristityltä, jotta voin ymmärtää itseäni ja uskoani selkeämmin?'”

”Voisiko toisin ajatteleva kristitty rikastuttaa omaa uskonkokemustani. Mitä lahjoja Jumala voi antaa meille niiden sisariemme ja veljiemme kautta, jotka kuuluvat eri kirkkokuntiin kuin me?”

Mitä sinä olet oppinut toiseen kirkkokuntaan tai herätysliikkeeseen kuuluvalta kristityltä?

(Kuva ja tekstilainaukset ovat SLEY:n Sanansaattaja -lehdestä 13.4.2017)

Kirkon uudistus

Missionsa löytänyt kansankirkko

Voiko kirkko uudistua? Kyllä voi.

Ja sen pitää uudistua.

Uskonpuhdistuksessa kirkon uudistus tarkoitti kristinuskon juurille palaamista. Reformaatiossa ei kehitetty teologisia uutuuksia, vaan etsittiin Raamatusta ja kirkon vanhoista opettajista kiinnekohtia hengellisesti sekavaan tilanteeseen, jossa ”tavallinen kansanmieshän ei varsinkaan maaseudulla tiedä kristinopista yhtään mitään” ja monet papit olivat kyvyttömiä opettamaan uskon perusteita (katso Vähän Katekismuksen esipuhe).

Vuoden 2017 ensimmäisessä Uusi Tie -lehdessä on Mari Turusen tekemä juttu professori Miikka Ruokasesta otsikolla Unelmana missionsa löytänyt kansankirkko. Tässä muutamia nostoja kirjoituksesta.

Ruokanen on kehittänyt vuosien ajan Kiinan 70 miljoonalle protestantille pappiskoulutusta. Kiinassa maallikkovanhemmistot johtavat seurakuntia ja koulutettuja pappien tarve on suuri, jotta syvempi tieto kristinuskosta lisääntyisi ja harhaopit hajaannuksineen voitaisiin välttää.

Kasteen lahja pakastimessa?

Suomen kirkossa on Ruokasen mukaan paljon tietoa, mutta henkeä ja intoa vähemmän. Suurin osa suomalaisista on kastettu, mutta monilla ”kirkon jäsenillä kasteen lahja on kuvaannollisesti unohtunut pakastimeen. Sulatusohjelmaksi Ruokanen suosittelee missionaarista kansankirkkoa, joka rohkaisee ihmisiä henkilökohtaiseen uskoon, ottamaan todesta kasteessa saamansa lahja ja kutsumus.”

Kutsu henkilökohtaiseen uskoon

Ruokasen mukaan kirkon työntekijöillä tulee olla näky saattaa ihmisiä uskomaan henkilökohtaisesti Kristukseen: ”En ymmärrä miten hengellisen työn tekijä voisi tyytyä vähempään kuin saattamaan ihminen elävään, todelliseen yhteyteen Vapahtajan kanssa.”

Kirkon uudistus Euroopassa

Länsimaissa kansankirkot ovat ongelmissa. Sekä katoliset että protestanttiset kirkot kuihtuvat. Ruokasen mukaan hengellinen uudistus voi ainakin hidastaa huonoa suuntaa. Uudistumisen evääksi hän näkee messun, jossa on Raamatun sana, rukous, syntien tunnustaminen ja anteeksisaaminen, ehtoollinen, Pyhän Hengen uudistava työ sekä seurakuntalaisten lähettäminen arkeen todistamaan sanoin ja teoin.

Saarna – kirkon heikoin lenkki?

Vaikka messu on kirkon uudistuksessa tärkeää, Ruokasen mukaan saarna on kirkon heikoin lenkki: ”Papit melkeinpä välttelevät saaarnaamista. Saarnat ovat lyhyitä, ponnettomia, ja sisältö on eettispainotteista. Emme kuule Jumalan puhetta: ”Näin sanoo Herra!”. Ruokasen mukaan Jumalan sanaa on vaikea julistaa, jos sanan auktoriteetti on julistajalta hukassa.  Hän sanoo: ”Meillä on vallalla tällainen eetos, että saarnaaja ei saa olla varma mistään. Mutta Luther kirjoitti: ”Pyhä Henki ei ole skeptikko. – – Jos kumoat varmat väitteet, tuhoat kristinuskon.” Papin tulee viettää aikaa Raamatun äärellä Jumalan kanssa keskustellen.

Kirkon rohkea kutsu uskoon

Kirkolla on laaja vaikutus suomalaisiin. Kirkolla on paljon toimintaa lapsista vanhuksiin, sananjulistusta ja diakoniaa. Kaikkea kirkon työtä tulisi toteuttaa siten, että kristillisen uskon todellisuus on kaikessa läsnä. ”Ruokanen haluaisikin nähdä missionaarisen otteen läpäisevän kirkon kaikki toiminnot. Silloin kutsu, haaste ja rohkaisu henkilökohtaiseen uskoon olisi kaikessa läsnä.”

Kansankirkon missio

Ruokanen puhuu kansankirkosta. Mielestäni näky kirkosta tai kirkoista, johon kuuluisi koko kansa antaa suuren mahdollisuuden evankeliumin julistamiselle. Kansankirkko on ollut siunaus. Jeesuksen näkynä on, että kokonaiset kansat ovat hänen opetuslapsiaan (Matt. 28:18-20). Kansankirkolta tämä vaatii vahvaa sitoutumista Raamatun ilmoittamaan kristilliseen uskoon ja kansan opettamiseen, jottei yksikään olisi uskosta ja pelastuksesta osaton. Kansankirkon missio on, että jokainen kirkon jäsen uskoo Jeesukseen Kristukseen, elää Jeesuksen ja seurakunnan yhteydessä, ylistää elämällään ja sanoillaan kolmiyhteistä Jumalaa ja on kerran pelastettujen joukossa. Tämä missio pätee kaikkiin kirkkoihin ja seurakuntiin.

Kirkon missio on aina laajempi kuin omat jäsenet. Kirkon tulee tavoittaa kotimaassa ne, jotka eivät ole enää tai eivät ole koskaan olleeetkaan kristittyjä sekä sitoutua lähetystehtävään. Maailmassa on viisi miljardia ihmistä, jotka eivät vielä ole kristittyjä. Missionaarinen kirkko suuntautuu aina ulospäin pyrkien toimimaan erityisesti niiden hyväksi, jotka eivät vielä ole sen jäseniä.

Mitä voisin tehdä kirkon uudistamiseksi?

Mitä minä voisin tehdä kirkon ja seurakuntien uudistamiseksi? Rukoile maamme, herätyksen, seurakuntasi ja työntekijöiden sekä paikkakuntasi asukkaiden puolesta. Kerro sanoin ja teoin jollekin, mitä usko Jumalaan sinulle merkitsee. Huolehdi oman uskonelämäsi hoitamisesta elämällä lähellä Jeesusta ja häneen uskovia. Ole niiden tukena, joiden sydän on syttynyt uudistuksen ja herätyksen puolesta. Älä ole sammutusjoukossa. Syty itse ja sytytä toisia.

Uudestisyntyminen Jeesus ja Nikodemos

Fariseus Jeesuksen ovella

Puhuin sunnuntaina Vaasassa Kansanlähetyksen Kohtaamispaikassa aiheesta Syntymän ihme, joka viittaa Jeesuksen ja Nikodemoksen keskusteluun (Joh. 3:1-15).

En muista, milloin olisin viimeksi kuullut saarnan uudestisyntymisestä. Enpä ole itsekään saarnoissani käyttänyt usein juuri tätä sanaa. Sen sijaan käytän usein muita sanoja kuvaamaan uskon alkua kuten uskoontulo, armon löytäminen, parannuksen tekeminen tai kääntyminen.

Teidän täytyy syntyä uudesti ylhäältä

Itse asia – uudestisyntyminen – on äärimmäisen tärkeä. Kukaan meistä ei pääse näiden Jeesuksen sanojen mukaan Jumalan valtakuntaan ilman uudestisyntymistä. Jeesus sanoo: ”Teidän täytyy syntyä uudesti.”

Nikodemos Jeesuksen luona

Nikodemos soitti Jeesuksen ovikelloa ja sai luvan astua sisään. Hän oli kuullut Jeesuksen tekemistä ihmeistä ja sanoi: ”Rabbi, me tiedämme, että sinä olet Jumalan lähettämä opettaja. Ei kukaan pysty tekemään sellaisia tunnustekoja kuin sinä, ellei Jumala ole hänen kanssaan.”

Jeesuksen vastaus on todella kummallinen.

Jeesus ei ala keskustelemaan itsestään tai ihmeistään. Hän sanoo: ”Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa.”

Aika tyrmäävä vastaus Jeesukselta: Nikodemos, älä pohdi tällaisia asioita. Aseta ensin sydämesi oikeaan asemaan Jumalan edessä. Sinun tulee syntyä uudesti ylhäältä. Sitten sinä opit tuntemaan, olenko minä todella Jumalasta vai en. Nikodemos, jos sinä et synny uudesti ylhäältä, sinä et pääse Jumalan valtakuntaan, vaikka oletkin Jumalan pyhiin salaisuuksiin syventynyt fariseus ja juutalaisten neuvoston, sanhedrinin jäsen. Sinun tulee syntyä uudesti ylhäältä!

Ei ihme, että Nikodemokselta menee pasmat sekaisin: ”Miten joku voisi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä toisen kerran?”

Jeesus ei puhunut siitä, että menemme äidin kohtuun takaisin ja synnymme uudelleen. Tässä on puhe hengellisestä syntymästä, jonka saa aikaan Pyhä Henki.

Onko uudestisyntyminen välttämätöntä?

Onko uudestisyntyminen välttämätöntä? Jeesuksen sanojen perusteella tässä ei ole epäselvyyttä. Se on välttämätöntä vaikka suuri osa kristinuskon vaikutuspiirissä ei sitä tiedä.

Hengellinen kokemus

Olen jutellut kymmenien ihmisten kanssa, jotka sanovat: ”Muistan sen illan siellä seuroissa tai kokouksessa. Siellä kysyttiin, kuka haluaa antaa elämänsä Jeesukselle? Nostin käteni merkiksi, että haluan seurata Jeesusta.” Tällaiset tärkeät hetket muistetaan vuosikymmenien jälkeen. Eräs ystäväni sanoi: ”Halusin nuorena poikana antaa elämäni Jeesukselle. Hengellisessä kokouksessa nostin käteni, kun kysyttiin, kuka haluaa tulla uskoon. Kättä nostaessa en tuntenut juuri mitään enkä suuria kokemuksia senkään jälkeen. Mutta vähän ajan päästä äiti kysyi: mitä sinulle on tapahtunut. Hän oli tajunnut, että poikaan oli tullut uusi elämä.”

Pyhä Henki saa aikaan sen, mihin ihminen ei pysty

Kun minä synnyin tähän maailmaan pitkäperjantaina vuonna 1967, en pystynyt tekemään mitään syntymäni hyväksi. Myös uudestisyntyminen on Jumalan teko. Vain Jumala voi saada aikaan uuden syntymän ihmeen. Isälläni ja äidilläni oli osuutensa, mutta ilman antamaa uuden elämän ihmettä minua ei olisi tässä.

Jumala luo meidät. Vanhemmat antavat meille elämän alkuun liittyvät ainesosat. Jumala antaa ihmeen tapahtua.

Armonväline tuo armon

Hengellisessä syntymässä on siemenet, joista Pyhä Henki herättää uutta elämää. Meillä on kastevesi, ehtoollisleipä ja Raamattu. Jumala voi näitä käyttämällä herättää uuden elämän meissä. Pyhä Henki uudestisynnyttää meidät käyttämällä siihen Jumalan antamia välineitä.

Uudestisyntyminen ei tapahdu vain yhdellä tavalla. Kirkkomme opetuksessa todetaan, että kaste uudestisynnyttää. Samoin siitä kokemuksesta kun joku löytää uskon, käytetään sanaa uudestisyntyminen.

Uudestisyntymän ajankohta/ajankohdat

Jotkut väittävät, että koska ihminen voi syntyä tähän maailmaan vain kerran, uudestisyntyminen voi tapahtua vain kerran. Tässä Jumalan yliluonnollista Pyhän Hengen toimintaa verrataan inhimilliseen todellisuuteen. Meillä on Raamatussa esimerkkejä toisesta tapahtumasta, kuolemasta, jonka pitäisi tapahtua vain kerran, mutta Jumala on herättänyt henkilöitä kuolleista ja he kuolevatkin kaksi kertaa. Teoriassa ihminen voi kuolla usean kerran, jos Jumala herättää hänet henkiin.

Me voimme myös hengellisessä mielessä syntyä uudesti monta kertaa. Tämä siksi, että kysymyksessä on vertauskuvallinen sana. Jotain uutta syttyy sydämessä.

Ihmisen hengellinen elämä voi kuolla. Silloin uskon on synnyttävä uudelleen Jumalan sanan vaikutuksesta.

Sanoma, joka uudestisynnyttää

Jeesus kertoi Nikodemokselle vaskikäärmeestä, joka erämaassa nostettiin kepin päähän. Erämaassa Israelin 40-vuotisen vaelluksen aikana oli myrkkykäärmeitä, joiden pisto oli kuolettava. Mutta ne, jotka katsoivat vaskikäärmeeseen parantuivat.

Jeesus sanoo, että ihmisen poika nostetaan ylös, ja jokainen, joka katsoo häneen pelastuu. Korkealle nostettu vaskikäärme on esikuva Jeesuksesta.

Jeesuksen ja Nikodemoksen keskustelu alkoi ihmeteoista, se johti uudestisyntymiseen ja päättyi siihen, minkä vuoksi uudestisyntyminen on mahdollista, kuvaukseen Jeesuksen ristiltä.

Muistiko Nikodemos nämä sanat Golgatalla?

Jeesus halusi, että Nikodemos kuulee ja ymmärtää nämä sanat, jotta hän muutamia kuukausia myöhemmin Golgatalla Jeesusta katsoessa muistaisi tämän, uskoisi ja pelastuisi.

Sanoma Jeesuksen kuolemasta meidän tähtemme uudestisynnyttää uuden hengellisen elämän meissä.

Vaatimus ja lupaus

”Sinun täytyy syntyä uudesti ylhäältä” on toki vaatimus. Mutta se voidaan nähdä myös lupauksena: taivaaseen pääsee se, jolle on syntynyt uusi hengellinen elämä. Siihen on kutsuttu kasteessa, ehtoollisessa, jumalanpalveluksissa, seuroissa ja eri puolilla, missä Jumalan sanaa on julistettu. Tärkeintä on, että tätä hengellistä elämää ei ole päästetty kuolemaan, vaan elämme juuri nyt Jumalan yhteydessä. Uskoa etsiville tässä on yksi neljän askeleen apuneuvo.

Pixabay_cattu_lifebuoy-967474

Herätysjulistuksen esteitä nykyaikana

Norjalainen professori Carl Fredrik Wislöff (1908-2004) käsittelee kirjassaan Kaikki eivät pääse taivaaseen (Uusi Tie 2005) luterilaista herätyskristillisyyttä. Kirjan alkuperäisnimi norjaksi on Gjør en evangelists gjerning (Tee evankelistan työ).

Kirjassa on kuusi lukua:

  1. Herätysjulistuksen esteitä.
  2. Opetus kasteesta.
  3. Laki ja evankeliumi julistuksessa.
  4. Julistuksen tulee olla raamatullista – mitä se tarkoittaa?
  5. Julistuksen tulee olla ajankohtaista.
  6. Pietismin haaste.

Tässä nostan joitakin asioita kirjan ensimämäisestä luvusta.

Tee evankelistan työ

Kirjan alkuperäinen nimi tulee Paavalin sanoista Timoteukselle: ”Tee evankelistan työ” (2. Tim. 4:5). Evankelistan tehtävä on julistaa evankeliumia, sanomaa Jumalan valmistamasta pelastuksesta Jeesuksessa Kristuksessa.

Kristillisen kirkon ensimmäinen herätyssaarna pidettiin Pyhän Hengen vuodattamisen jälkeen helluntaina (Apt. 2). Pietari kertoi helluntaisaarnassa uuden ajan koittaneen. Kansan täytyy katua syntejään ja kääntyä. Pietarin saarna herätti kuulijoissa synnintunnon: ”Veljet, mitä meidän pitää tehdä?” Vastaus oli: ”Antakaa pelastaa itsenne, ettette hukkuisi tämän kieroutuneen sukupolven mukana” (Apt. 2:37-40). Tähän liittyi parannuksen tekeminen ja kaste.

Seurakunnan on vietävä evankeliumia kaikille ihmisille.  Julistukseen kuuluu kutsu kääntymykseen ja syntien anteeksiantamukseen.

5 herätyksen estettä

Wislöffin mielestä herätysjulistuksen esteitä luterilaisessa kirkossa on ainakin seuraavat viisi.

1. Kasteen yksipuoleinen korostaminen

Luterilaisessa kirkossa sakramentit ovat tärkeitä. Tähän on hyvät perusteet Raamatussa.

Ongelmaksi muodostuu kasteen korostaminen siten, ettei tilaa jää julistukselle, joka johtaa ihmisiä kääntymykseen. Jotkut saattavat pitää kastetta pelastukseen riittävänä eikä tietoista uskoa Jeesukseen tarvita. Tällaisessa opissa ei jää kääntymiskehotukselle tilaa.

Wislöff sanoo arvostavansa kastetta, mutta pitää kasteen yksipuolista korostamista vaarallisena, sillä se ”tukkii suun totiselta kääntymyksen julistamiselta”. Hän siteeraa professori Gisle Johnsonin sanoja:

”Tuskin on olemassa sopivampaa keinoa estää herätys kuin muistuttaa jatkuvasti siitä, että kaikki kastetut ovat edelleen Jumalan lapsia.”

2. Universalismi

Toinen herätysjulistuksen este opetus, jonka mukaan kaikki ihmiset pelastuvat (universalismi).

Wislöffin mukaan oppi kaikkien pelastumisesta on nyt kirkossa hyväksytympää kuin koskaan aiemmin.

Raamatun mukaan ihmisiä joutuu kadotukseen. Tämä on myös selvä luterilaisen kirkon oppi. Pelastus voidaan saada vain kääntymällä ja uskomalla Jeesukseen.

Jos harhaoppi kaikkien pelastumisesta leviää julistajien ja pappien keskellä, silloin heiltä on turha odottaa raamatullista kutsua kääntymykseen ja uskoon.

3. Herätykset, joista puuttuu ristin tunnusmerkki

Martti Luther kuuli Wartburgissa olleessaan (1522), että kotikaupungissa Wittenbergissä on syntynyt merkillinen herätys. Wittenbergiin oli tullut uuden sanoman saarnaajia, jotka korostivat lupauksia hengellistä voimasta, rauhasta ja ilosta.

Luther ei innostunut sanomasta, sillä siinä ei ollut ristin tunnusmerkkiä:

”Todelliseen kristillisyyteen kuuluu aina myös ahdistukset, hengellinen hätä ja taistelu.”

Wislöff kuvaa aikaamme:

”Meidänkin aikanamme on ilmaantunut maineikkaita julistajia, joilla on esittää suuria lupauksia siitä, mitä Jumalalla on annettavanaan. Ilo, rauha, menestys – kaikki, mitä ihminen vain voi toivoa, on sidottu näihin luvattuihin erityiskokemuksiin.”

Wislöffin mukaan uudet julistajat eroavat vanhoista herätyssaarnaajista, jotka olivat julistuksessaan paljon radikaalimpia. He halusivat tietää, ovatko kuulijat jo kääntyneet ja selvittäneet Jumalan kanssa syntinsä. Sitten he julistivat syntien anteeksiantamusta Jeesuksen sovituskuoleman tähden niille syntisille, jotka ymmärsivät kadotetun tilansa.

”Raamatullinen herätys on jotain, joka tapahtuu kadotetuille syntisille, jotka tarvitsevat pelastusta ikuisesta kadotuksesta. Pelastus on siinä, että synnit annetaan anteeksi ja syntinen pestään Jeesuksen veressä – ja nostetaan uuteen elämään Hengen voimassa.”

4. Väärä optimismi

Herätysjulistuksen esteenä on myös väärä optimismi ihmisen hyvyydestä.

Luterilaisen opin mukaan kaikki ihmiset syntyvät ilman jumalanpelkoa. Tämä perisynti on todellinen synti, josta pitää pelastua syntien anteeksiantamuksen kautta.

”Uskonpuhdistuksen kirkot olivat vakuuttuneita siitä, että ihminen syntyy syntisenä ja Jumalan vihan alaisena. Mutta teologia on kulkenut kauas tämän tunnustamisestea. Ihmiskunta on tehnyt niin suuria edistysaskeleita kaikilla elämän osa-alueilla, emme kai sentään voi olla täysin pahoja?”

Pappi, joka sitoutuu oppiin ihmisten syntisyydestä ja sen seurauksista, kutsuu ihmisiä pelastukseen. Hän haluaa pelastaa ihmisiä ikuisesta kadotuksesta.

Pappi, joka ei usko tähän, ei todennäköisesti koskaan mainitse Raamatun ja luterilaisen opin radikaalia näkemystä synnistä ja helvetistä eikä kehota ihmisiä kääntymykseen ja pelastukseen.

5. Raamatun auktoriteetin kieltäminen

Mistä edellä olevat herätysjulistuksen esteet johtuvat?

”Vastaus on melko selvästi seuraava: ihmiset eivät usko Raamatun olevan Jumalan Sanaa, joka annettiin profeetoille ja apostoleille Pyhän Hengen inspiraation kautta. He eivät usko, että Jumalan pyhät mieheeet puhuivat Pyhän Hengen johtamina (1. Piet. 1:21)”. ”Profeettoja ja apostoleja ei pidetä Jumalan viestintuojina; he ovat vain hengellisiä ajattelijoita, joiden kanssa luonnollisesti voi olla myös eri mieltä.”

Wislöff kehottaa kristikansaa rukoilemaan Jumalaa, että hän loisi uskovien sydämeen vakuuttuneisuuden Raamatun erehtymättömyydestä. Tarvitsemme teologeja, joka muistuttavat Raamatun auktoriteetista.

Wislöff mainitsee nämä viisi asiaa herätyksen ja julistuksen esteinä ajassamme. Herätys on aina Pyhän Hengen työtä, jossa ihmisten omattunnot heräävät niin, että alkavat etsiä pelastusta.

Siinä on herätyksen todellinen tuntomerkki.

*Suorat lainaukset Wislöffin kirjasta.

Jumalan rakkaus

Suhteilla taivaaseen!

On selvää, että taivaaseen pääsee suhteilla.

Pääsee kun meillä on uskon suhde Jeesukseen. Se ei ole mikään salasuhde.

Moni on kasteessa julkisesti asetettu Jeesuksen seuraajaksi ja sotilaaksi.

Konfirmaatiossa tämä on julkisesti vahvistettu.

Ehtoollisella moni on polvistunut ja halunnut olla samassa seurassa toisten kristittyjen kanssa.

Ole rohkeasti ja ylpeästi sitä, mihin sinut on (monta kertaa) kutsuttu. Pidä suhde yläkerran kutsujaan yllä.