Avainsana-arkisto: kirkko

Evankeliumi kaikille kansoille

Maailman valloittaminen

Jokaisen suuri ihmisoikeus on kuulla Jeesuksesta. Jokaisella on oikeus kuulla Jumalasta ja saada tietää, miten Jumala voidaan tuntea henkilökohtaisella tavalla.

Maailmassa on tällä hetkellä noin 7 500 000 000 ainutlaatuista ihmistä. Heistä kolmasosa kuuluu kristillisiin kirkkoihin.

Viisi miljardia maaplaneeetan asukasta ei ole vielä kristittyjä.

Lähetystehtävä on surullisella tavalla kesken.

Kristittyjä on ollut vuosien ajan 33 % maailman väestöstä. Väkiluvun nopea kasvaminen tarkoittaa sitä, että kristittyjä on nyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Mutta samoin on ei-kristittyjä. Suuri osa tästä viiden miljardin joukosta ei ole koskaan kuullut Jeesuksen Kristuksen ristinkuolemasta, ylösnousemuksesta ja ikuisen elämän vastaanottamisesta uskolla.

Tehtävä on kesken.

Lähetyskäskyt kertoo tehtävämme

Lähetystyössämme lähetyskäskyt avaavat suunnan ja työn tarkoituksen. Jeesus käskee tekemään seuraavaa

  • Menkää, kastakaa ja opettakaa pitämään kaikki Jeesuksen opetukset. Tehkää kaikista kansoista opetuslapsia. (Matt. 28:18-20).
  • Saarnatkaa evankeliumia kaikille, kutsukaa uskoon ja kastakaa (Mark. 16:15-16).
  • Saarnatkaa parannusta syntien anteeksisaamiseksi kaikille kansoille (Luuk. 24:46-49).
  • Antakaa syntejä anteeksi (Joh. 20:21-23).
  • Olkaa Jeesuksen todistajia maailman ääriin saakka (Ap.t. 1:8)

Onko tämä toteutunut? Ei vielä! Uskotko, että jokainen voisi kuulla evankeliumin? Onko se sinulle tärkeää? Toimitko sen puolesta?

Uskomme, että kristinusko on ainutlaatuinen, koska Jumala on tullut vain kerran ihmiseksi Jeesuksessa Kristuksessa. Jeesus on tie, totuus ja elämä. Maan päällä mikään muu nimi, maailmankatsomus tai uskonto ei pysty auttamaan ihmistä Jumalan yhteyteen.

Sinun etuoikeutesi!

Lähetystyössämme tarvitsemme lähtijöitä ja lähettäjiä. Jokaisella kristityllä on etuoikeus olla maailman valloittamisessa Kristuksen rakkaudella. Jos et voi lähteä, rukoile, tue, anna varoja, puhu lähetystehtävän toteuttamisesta. Jeesuksella on maailmanlaaja näky, siksi se on oltava myös hänen seuraajalla.

En voisi olla mukana hengellisessä työssä, joka ei osallistuisi osaltaan maailman evankelioimiseen. Maailmanlaaja näky on yksi syy, mikä minua innostaa kansanlähetysnäyssä.

Minä ja sinä olemme työssä, joka kantaa pysyvää jälkeä ikuisuuteen asti.


Tämä on osa Mika Tuovisen puhetta Mikä Kansanlähetyksessä innostaa? Muut sarjaan kuuluvat kirjoitukset ovat:

  1. Osana herätysten historiaa
  2. Jumala onkin puhetaitoinen
  3. Herätyksen kaipuu

Rukous herätyksen puolesta

Herätyksen kaipuu

Herätyksiä on kahdenlaisia. Minä-keskeinen herätys etsii itselle hyvää oloa, menestystä, profetioita, ihmeitä ja siunauksia. Jeesus-keskeinen herätys korostaa Jeesuksen ristiä ja sovitusta, josta nousee halu koko elämänsä alttiiksi paneminen toisten hyväksi. Painotus ratkaisee.

Herätyksiä on kahdenlaisia. Sielullinen herätys nostattaa tunteen (ehkä pidemmäksikin) hetkeksi pintaan, mutta laantuu pian jättäen sisimpään suuren hengellisen tyhjyyden. Jumalan antama herätys jättää pysyvän jäljen, jonka hedelmä kestää vaikeuksienkin keskellä. Ensin mainittu herätys saattaa kestää illan, jälkimmäinen sukupolvien ajan. Sisältö ratkaisee.

Herätyksiä on kahdenlaisia. On henkilökohtainen herätys, jossa joku tajuaa tarvitsevansa Jumalaa ja löytää uskon Jeesukseen. Sitten on paikkakuntakohtainen tai kansallinen herätys, jossa näitä Jumalaa etsiviä on paljon. Ensimmäinen johtaa jälkimmäiseen.

Rukous ja todistus

Herätys syntyy kun Jumalan Pyhä Henki pääsee puhuttelemaan. Kaikissa herätyksissä historiassa yhteistä on rukous ja Jumalan sanan rohkea julistus, jossa on kutsuttu ihmisiä henkilökohtaiseen uskoon. Jo kirkon ensimmäisen saarnan jälkeen helluntaina kansa kysyi saarnan jälkeen: Mitä meidän on tehtävä? Kirkon ja herätysjulistuksen tulee tähdätä tähän: Mitä minun on tehtävä? Jokaisen on tehtävä parannus.

Herätyksen vastamyrkkkyä

Herätys, herätysjulistus ja ihmisten uskoon johdattaminen on helppo tukahduttaa. Mainitsen tässä kolme asiaa, joilla se kirkossa onnistuu.

Ensiksi kasteen yksipuoleinen korostaminen. Luterilaisessa kirkossa sakramentit ovat tärkeitä. Tähän on hyvät perusteet Raamatussa. Mutta jos väitetään, että kasteen lisäksi tietoista uskoa Jeesukseen ei tarvita tai kastettua ei saa kutsua uskoon, herätys tukahdutetaan. Tässä yksi keino tuhota herätys.

Toinen myrkky herätykselle on väite, että kaikki ihmiset lopulta pelastuvat. Tämä on täysin vastoin Raamatun opetusta. Raamattu puhuu kadotuksesta, jonne joutuu ihan oikeita ihmisiä. Tämä on hyvin selvä luterilaisen kirkon oppi. Synnin tähden me olemme matkalla kadotukseen. Pelastus voidaan saada vain kääntymällä ja uskomalla Jeesukseen. Jos harhaoppi ihmisen hyvyydestä ja kaikkien pelastumisesta leviää julistajien ja pappien keskellä, silloin heiltä on turha odottaa raamatullista kutsua kääntymykseen ja uskoon.

Kolmas herätyksen este on toisenlainen. Saarnoissa pidetään keskiössä tunnehuumaa, parantumisia ja ihmeitä. Ihmisiä ei johdeta Jeesuksen ristin luokse vaan erilaisten kokemuksen yhteyteen. Jotkut lupaavat hengellistä voimaa, rauhaa ja iloa. Näissä saattaa syntyä yhden illan herätyksiä kun tunteet ovat pinnassa. Aamulla se on poissa ja pahimmillaan vain hengellinen tyhjyys. Pysyvä herätys syntyy siellä, missä joku löytää kalliopohjan Jeesuksen Kristuksen sovitustyöstä. Ne herätykset kestävät sukupolvelta toiselle. Ne kestävät myös vaikeuksien ja vainojen keskellä. Raamatullisessa herätyksessä etsitään pelastusta ja Jeesusta.

Jokaisen on herättävä

Kirkon ja järjestöjen tehtävä on herättää ihmisiä Jumalan ja ikuisuuden todellisuuteen. Jostain kumman syystä Raamatun suorat sanat uskoontulon ja parannuksen tekemisen välttämättömyydestä sekä helvetin todellisuudesta lakaistaan usein maton alle. Se on väärin! Suuri osa suomalaisista on matkalla kadotukseen! Meidän uskovien on herättävä tällekin totuudelle ja tehtävä voitavamme, jotta voisimme auttaa ihmisiä pelastumaan.

Nykyisin puhumme enemmän kadotukseen menevistä kuin kadotukseen meneville. Jos tähän tulee muutos, ehkäpä herätyksen tuulet koskettavat maatamme.

Pyhä Henki herätyksen sytyttäjänä

Vain Jumala voi synnyttää meissä näyn, halun ja innon toimia evankeliumin puolesta lähimmäisen hyväksi. Tarvitsemme Pyhä Hengen voimaa. Pyhä Henki sai opetuslapset liikkeelle. Pyhä Henki on ollut kirkon ja kristittyjen liikuttaja 2000 vuoden ajan. Jeesus lupasi: Kun Pyhä Henki tulee teihin, te tulette olemaan minun todistajiani (Ap.t. 1:8).

Rukous herätyksen puolesta ei sisällä vain rukousta ihmisten pelastumiseksi. Rukoile myös, että Jumala täyttää sinut sekä toiset kristityt Hengellään. Erityisesti meidät papit ja hengellisessä työssä olevat. Jumalan Pyhän Hengen täyteydessä on avain.

Mahdollisimman monta – taivas täyteen

Minua innostaa kansanlähetysnäyssä se, että tarkoituksemme on auttaa mahdollisimman monta ihmistä henkilökohtaiseen uskoon. Teemme sen, jotta he pelastuisivat ikuisesta kadotuksesta taivaaseen. Rukoilemme herätystä, jotta Jumalan nimeä kirkastettaisiin ja taivas täyttyisi.

Herätysliikkeen tehtävä on herättää ja pitää hereillä.


Tämä on osa Mika Tuovisen puhetta Mikä Kansanlähetyksessä innostaa? Muut sarjaan kuuluvat kirjoitukset ovat:

1. Osana herätysten historiaa
2. Jumala onkin puhetaitoinen

Raamattu Jumalan sana

Jumala onkin puhetaitoinen

Jumala osaa puhua.

Jumala haluaa puhua.

Jumala on puhunut.

Jumala on puhunut monella tavalla. Me kristityt uskomme, että hän on puhunut Vanhan testamentin profeettojen ja Uuden testamentin apostolien kautta. Ennen kaikkea hän on puhunut Jeesuksen kautta. Tämä puhe on koottu Raamattuun.

Jumala puhuu, koska hän rakastaa.  Voimme pitää teologian lähtökohtana, että Jumala ei halua eksyttää ihmisiä. Siksi uskomme, että hän on Pyhän Hengen johtamana antanut meille selvän ja luotettavan sanansa, joka löytyy Raamatussa. Hän on ohjanut historiaa ja Raamatun syntymistä.

Kansanlähetyksessä sitoudumme tähän luterilaisen kirkon opetukseen:

”Me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että Vanhan ja Uuden testamentin profeetalliset ja apostoliset kirjoitukset ovat ainoa sääntö ja ohje, jonka mukaan kaikki opit ja opettajat on koeteltava ja arvioitava.”

Tässä meillä vallitsee yksimielisyys.

Jumala on antanut kirjan

Yksi herätyskristillisyyden haaste on, että Raamatun lukeminen on vähentynyt, ja Jumalan puhetta haetaan kokemuksista ja armolahjojen kautta. Jumala on kuitenkin antanut meille Kirjan. Tai 66 kirjaa. Emme voi mistään muualta oppia tuntemaan kolmiyhteistä Jumalaa kuin Raamatusta.

Jeesus sanoi, että harhaoppien ja eksyttäjien tuleminen seurakuntaan on lopun ajan merkki (Matt. 24). Koska väärät opit tulevat leviämään tarvitsemme Raamatun ohjausta. Uskovan tulee lukea Raamattua yksin ja yhdessä toisten kanssa pysyäksemme oikeassa ja pelastavassa uskossa.

Emme lue Raamattua vain tiedonantona Jumalasta ja hänen tahdostaan. Se on ennen kaikkea armonväline, jonka kautta Jumala herättää uskon ja vahvistaa sitä. Jos koemme itsemme heikoiksi ja epävarmoiksi kristityiksi, Jumalan sana voi vahvistaa meitä.

Uskomme, että Raamattu on Jumalan todellista puhetta ihmiskunnalle. Pidämme Jumalan sanaa esillä yksityisesti, mutta myös julkisuudessa ja muistutamme, että kaiken kristillisen opin ja uskon tulee perustua Raamattuun. Siksi myös ajankohtaisessa avioliittokysymyksessä pitäydymme vahvasti Raamatun ilmoittamassa opetuksessa miehen ja naisen välisestä avioliitosta.

Raamattu herättää itse luottamuksen

Onko Raamattu Jumalan sanaa? Se sanoo sitä olevansa. Vastaus ei löydy inhimillisellä päättelyllä. Jos Raamattu on Jumalan sanaa, se pystyy itse vakuuttamaan lukijansa tai kuulijansa. Raamattu herättää uskon Jeesukseen, mutta myös luottamuksen itseensä Jumalan sanana. Jos joku pohtii, onko Raamattu Jumalan sanaa, hänelle kannattaa suositella avoimin mielin Raamatun lukemista ja sen mukaisesti toimimista.

Kun luemme Raamattua, saatamme huomata, että Jumala onkin puhekykyinen, ja vaikuttaa uskoa ja varmuutta sydämessämme.

Iloitsen, että Kansanlähetys on halunnut 50 vuoden ajan sitoutua vahvasti Raamattuun. Sitä on luettu, sen kanssa on kamppailtu kun on kyselty, mitä Jumala haluaa sanoa. Sitä on opetettu ja julistettu. Sen käskyjen edessä on nöyrrytty ja tehdä parannusta ja sen lupauksista on pidetty kiinni.

Tämä on osa Mika Tuovisen puhetta Mikä Kansanlähetyksessä innostaa? Muut sarjaan kuuluvat kirjoitukset ovat:

1. Osana herätysten historiaa.

 

Herätys ja Kansanlähetys

Osana herätysten historiaa

Suomi on ollut herätysten maa.

Herätys on Jumalan ja pelastuksen löytämisen erityistä aikaa.

Suomen hengellisistä herätyksistä on helppo poimia rukoilevaisuus, herännäisyys, evankelisuus ja lestadiolaisuus eri muodoissaan, jotka ovat vaikuttaneeet vuosisatojen ajan. Vapaan kristillisyyden nousu on myös herätyksen seurausta. Lisäksi on ollut paikallisia herätyksiä, jotka eivät ole päässeet kirkkohistorian kirjoihin. 1900-luvulla nousi uudenlainen luterilainen herätyskristillisyys, jonka vaikuttajia olivat muun muassa Helena Konttinen ja Parikanniemisäätiö, Frans Hannula ja hannulan herätys, Urho Muroma ja Suomen ev.lut. Sisälähetyssäätiö (nykyisin Suomen Raamattuopisto), Frank Mangs ja Kansan Raamattuseura, Ylioppilaslähetys (nykyisin Opiskelija- ja Koululaislähetys), Kansanlähetys, Kylväjä ja Sanansaattajat sekä muita järjestöjä. Herätykset nivoutuvat aina ihmisten arkeen ja johonkin paikalliseen tilanteeseen ja usein paikallisen seurakunnan elämään.

Pietismi

Kansanlähetys perustettiin toukokuussa 1967. Sen juuret ovat edellä kuvatussa herätysliikemaastossa. Suurimmalle osalle Suomen herätyksistä yhteinen nimitys on pietismi, joka pyrki uudistamaan kirkkoa ja kristillistä elämää. Pietismi on monimuotoista, mutta sille on olennaista henkilökohtaisen uskonelämän korostus hartauskirjoja ja Raamattua lukemalla, kokoontuminen pieniin ryhmiin ja seuroihin, kristillisen rakkauden painottaminen, maallikkous, lähetystyö ja kutsu henkilökohtaiseen uskoon.

Aina tällaista herätyskristillisyyttä ei ole ymmärretty. Norjalainen teologi Carl Fredrik Wislöff (1908-2004) kertoo viidestä herätyksen ja herätysjulistuksen esteestä:

  1. Vakuuttelu, että pelkkä kaste riittää pelastukseeen ja henkilökohtaista uskoa ei tarvita.
  2. Väite, jonka mukaan kaikki pääsevät lopulta taivaaseen.
  3. Opetus, jossa usko keskittyy kokemuksiin eikä Jeesuksen ristiin.
  4. Julistus, joka ei ota huomioon synnin radikaalisuutta ja sen iankaikkista seurausta eli kadotusta.
  5. Toiminta, jossa Raamattua ei pidetä Jumalan sanana.

Tällaista herätyksiä turmelevia väitteitä kuulee vieläkin. Herätyskristillisyys opettaa juuri päinvastaista:

  • Kasteen lisäksi tarvitaan henkilökohtainen usko Jeesukseen.
  • Taivas ja kadotus ovat totta. Usko Jeesukseen avaa taivaan; muuten kohtalona on ikuinen kadotus.
  • Herätyksen ydin on Jumalan teossa meidän puolestamme Jeesuksen ristissä ja veressä.
  • Synti kadottaa, jos sitä ei saa anteeksi.
  • Raamattu on Pyhän Hengen johtamana syntynyt Jumalan todellinen sana ihmiskunnalle.

Zinzendorfilainen pietismi

Minulle tärkeää on herrnhutilainen pietismi, jonka suuri vaikuttaja oli Nikolaus Ludwig von Zinzendorf (1700-1760). Hän pyrki luomaan yhteyttä uskovien välille luterilaisen kirkon sisällä. Pietistit olivat aktiivisia seurakuntalaisia paikallisseurakunnassaan, jossa he kävivät jumalanpalveluksissa ja ehtoollisella. Jumalanpalvelusten lisäksi heillä oli omia kokoontumisia. Herrnhutilaisten pietistien painotuksina olivat muun muassa seuraavat asiat:

  • Jeesuksen veren korostus anteeksiantamuksen perustana. Pelastus otetaan vastaan uskolla.
  • Jeesus on yksityisen ja julkisen kristillisen elämän keskus.
  • Kristittyjen tulee rakastaa toisiaan.
  • Ihmiset halutaan johtaa henkilökohtaiseen uskoon.
  • Iloinen kristillisyys ja pelastusvarmuuden korostaminen. Jumala ei jätä meitä epävarmuuteen pelastuksen asiassa.
  • Kristityt kokoontuivat koteihin rukoilemaan ja lukemaan Raamattua yhdessä.
  • Evankeliumi tulee viedä kaikille kansoille; vahva lähetysnäky.

Tuossa on sydäntäni sytyttäviä kristillisyyden painotuksia. Minua innostaa  se, että olemme yksi osa herätysten historiaa. Juuremme ovat siinä monimuotoisessa joukossa, jotka haluavat rakastaa Jumalaa, arvostaa Raamattua, kasvaa uskossa ja päästä itse taivaaseen ja viedä sinne mahdollisimman paljon muita mukana.

Seuraavassa blogikirjoituksessa kerron seuraavasta minua innostavasta asiasta työssäni. Tekstin pohjana on puheeni Mikä Kansanlähetyksessä innostaa.

kristityt yhdessä

Rakasta toisen kirkkoa kuin omaasi

Kristittyjen yhteys on vaativa laji. Kaste ja ehtoollinen ovat kaikille kristityille tärkeitä. Niiden luulisi yhdistävän, mutta ne erottavat kirkkokuntien välillä ja sisällä. On paljon muitakin samanlaisia opinkohtia ja historian painolastia. Oikea oppi on tärkeä. Raamattu suhtautuu nuivasti vääriin oppeihin ja opettajiin. Samalla kaikki Jeesuksen Kristuksen lunastamat kristityt muodostavat yhden Jumalan perheen, joka on lopullisesti ja näkyvästi yhtä taivaassa. Tarkan oikean opin ja kristittyjen keskinäisen rakkauden ja yhteyden välillä pujottelu on haastavaa, mutta tarpeellista. Molempia painotuksia tarvitaan.

Ruotsalainen helluntaipastori, kirjailija Peter Halldorf esittää Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen Sanansaattaja -lehdessä kultaisen säännön uuden sovelluksen kristittyjen vahvistamiseksi: Rakasta toisen kirkkoa kuin omaasi.

Halldorf kehottaa oppimaan toisilta kristityiltä:

”On laitettava väittely sivuun ja ymmärrettävä, että tie yhteyteen ei kulje sen kautta, että kerrotaan toiselle, että tämä on väärässä ja minä oikeassa. Mutta ei myöskään yhteyden vuoksi sanota toiselle, että hän on oikeassa ja kielletä sitä, joka erottaa. Ennen kuin voimme kohdata sen, mikä meitä erottaa näkemyksissä uskon sisällöstä, meidän on tunnettava toista satuttavat kokemukset niin kuin ne olisivat meidän omiamme. Ei jätetä huomiotta sitä, mistä olemme vakuttuneet ja mitä tunnustamme Raamatun pohjalta, mutta kysytään: ’Millaista valoa voin saada tältä toiselta kristityltä, jotta voin ymmärtää itseäni ja uskoani selkeämmin?'”

”Voisiko toisin ajatteleva kristitty rikastuttaa omaa uskonkokemustani. Mitä lahjoja Jumala voi antaa meille niiden sisariemme ja veljiemme kautta, jotka kuuluvat eri kirkkokuntiin kuin me?”

Mitä sinä olet oppinut toiseen kirkkokuntaan tai herätysliikkeeseen kuuluvalta kristityltä?

(Kuva ja tekstilainaukset ovat SLEY:n Sanansaattaja -lehdestä 13.4.2017)

hengellinen näky

5 kiitosaihetta ja 5 unelmaa

Nyt ensimmäistä päivää 50-vuotiaana kirjoitan viidestä kiitollisuutta tuovasta asiasta elämässäni ja työssäni. Sen jälkeen viisi tulevaisuuden unelmaa. Olen kiitollinen tätä kirjoittaessani.

Viisi kiitosaihetta

1. Jumala.

Olen saanut olla kolmiyhteisen Jumalan pelastavien ja pyhittävien tekojen kohde. Välillä aina kysyn, miksi uskon lahja on avautunut ja annettu juuri minulle. En tietenkään voi ymmärtää Jumalan tekoja ja olemusta, mutta hän on säteily, jonka valossa näen itseni, tämän elämän ja ikuisuuden kirkkaammin.

2. Raamattu.

Jumalan rakkaus näkyy puheena. Raamattu on minulle sekä informaation että armon väline. Lahja, joka ohjaa oikeaan elämään ja jossa itsessään on jumalallinen voima. Olen kiitollinen, että olen saanut kasvaa jo nuoresta sellaisessa joukossa, jossa arvostettiin, luettiin, opiskeltiin ulkoa ja opetettiin Raamattua.

3. Kristittyjen yhteys.

Jumala on johdattanut tielleni luterilaisia, körttejä, lestadiolaisia, evankelisia, rukoilevaisia, viidesläisiä, katolisia, ortodokseja, baptisteja, helluntailaisia, vapaakirkollisia, metodisteja, karismaatikkoja ja karismoja karttavia, suomalaisia ja ulkomaisia uskovia, liturgikkoja ja kaavoista pois pyrkiviä, säilyttäjiä ja jakavia, mölyäviä ja hiljaisia, hyvin monimuotoisia kristittyjä. Haluan rakastaa teitä kaikkia, sisaret ja veljet Jeesuksessa!

4. Jumalan johdatus.

Sain sisäisen kutsun evankeliumin kuriiriksi nuorena. Matkalla on ollut monta risteystä, joista oli valittava aina yksi tie. En olisi osannut kuvitella, että vietän 50-vuotisjuhliani arvostamani lähetysherätysliikkeen johtajana. Raamatun lupaus Jumalan johdatuksesta, kun kuljemme rukoillen, on ollut minulle tärkeä. Tässä on kaksi asiaa: ole liikkeellä ja rukoile. Jumala on ohjaimissa.

5. Jumalattoman vanhurskauttaminen.

Viiden vuosikymmenen ikäisenä en ole vielä saavuttanut täydellisyyttä! Olen monta kertaa antanut pahalle lähtöpassit sydämessäni, mutta aina se palaa takaisin kuin bumerangi. Minua lohduttaa Roomalaiskirjeen ajatus, että Jumala vanhurskauttaa jumalattoman, joka uskoo häneen (4:5). Vanhurskauttaminen on Jumalalle kelpaamista. Minutkin kelpuutetaan.

Viisi tulevaisuuden unelmaa

1. Kirkko herää ja uudistuu.

Rakas kirkko kokee hengellisen uudistuksen ja herätyksen ajan. Siihen liittyy vahva raamattuopetus, uskoontulojen runsaus ja kyky kantaa evankeliumiin ja Raamattuun sitoutumisen ristiä.

2. Hengelliset johtajat nousevat.

Nousee uusi sukupolvi, joka pystyy omaani paremmin kirkastamaan Jumalaa ja evankelioimaan tämän maan ja sitoutumaan koko maailman valloittamiseen evankeliumilla ja Jumalan rakkaudella.

3. Lähetystuli leimahtaa.

Lasten, nuorten ja vanhojen sydämessä syttyy uudenlainen lähetystuli. Lähetysherätys näkyy kirkkojen ja järjestöjen vahvistuvana lähetystyönä. Jokainen uskova on rukouksin, taloudellisesti ja toisia kannustaen täysillä tehtävässä mukana. Lähetyskentillä saadaan apua ja seurakuntia perustetaan. Kansojen keskeltä nousee runsaampi Jumalan kiitos!

4. Jumalan rakkaus valloittaa.

Kristityt tunnetaan Jeesuksen seuraajiksi keskinäisestä rakkaudesta. Rakkaus, hengen hedelmistä ensimmäinen antaa kirkossa tilaa hengittää, muuttaa asenteita ja vetää ihmisiä puoleensa. Rakkaus sitoutuu myös Jumalan sanaan.

5. Maallikkojen armeija nousee ylös.

Suomen kylissä ja kaupungeissa kristityistä koostuva Kuninkaallinen papisto sanoo: ”Nyt riittää! Tästä hommasta ei tule mitään, jos se on vain palkattujen taakoitettujen työntekijöiden harteilla! Kristus tulee kohta ja meillä on paljon tehtävää!” Kristityt ottavat uudenlaisen vastuun todistajina, puhujina, kotikokouksien pitäjinä, sielunhoitajina, ihmisten vierelläkulkijana, lähetystyöhön lähettäjänä, rukoilijoina ja rohkaisijoina.

Kai sitä saa unelmoida ja sen hyväksi tehdä työtä! Myös 50-vuotiaana ja siitä eteenpäin.

Ilmestyskirjan sanoma

Seitsemän sanomaa seurakunnalle

Viime sunnuntaina Radio Dein Raamattubuffet-ohjelmassa oli saarnani Ilmestyskirjassa olevasta Jeesuksen sanomasta Laodikean seurakunnalle (Ilm. 3:14-19, pyhäpäivän teema luterilaisessa kirkossa oli Jeesus, pahan vallan voittaja).

Johanneksen Ilmestyksen toisessa ja kolmannessa luvussa on Jeesuksen sanoma seitsemälle Vähän-Aasian seurakunnalle, jotka sijaitsivat nykyisen Turkin alueella. Tässä saarnani loppu.

* * *

”Mikä voisi olla Jeesuksen, seitsemän Ilmestyskirjan seurakunnan ja erityisesti Laodikean viesti meille Suomen kristikunnassa?

Tässä uskonpuhdistuksen juhlavuoteen sopien seitsemän teesiä kirkolle ja meille jokaiselle kristitylle.

  1. Seurakunta on Jeesukselle kuuluva. Myös uskosta luopunut ja väärien oppien valtaama seurakunta kuuluu Jeesukselle, sillä se on perustettu kirkastamaan ja kunnioittamaan häntä. Ilmestyskirjassa Jeesus huomio myös luopumuksen vallassa olevat seurakunnat. Samalla kun hän uhkaa oksentaa ne lopullisesti ulos, hän kutsuu niitä parannukseen. Luopumuksessa oleva seurakunta on Jeesukselle rakas, sillä hän rakastaa ihmisiä, jotka kuuluvat siihen seurakuntaan. Jeesus on erittäin kiinnostunut seurakuntansa ja kirkkonsa elämästä.
  2. Kuoleman ja luopumuksen keskellä seurakunnalla on vielä toivoa. Ilmestyskirjan kirjeet kertovat, että uskollisten joukko seurakunnan keskellä esti seurakuntia lopullisesta kuolemasta. Suolan tehtävä on estää pilaantumista. Sitä ei tarvita hirveästi.
  3. Jeesus haluaa lohduttaa kärsimyksen ja vaikeuksien keskellä taistelevaa kristikuntaa. Siksi ilmestyskirjan on kirjoitettu. Jeesus tietää missä olet ja mitä käyt lävitse elämässäsi.
  4. Kirkolla ja kristityllä on vihollisensa. Yhteiskunnan paine pyrkii kesyttämään kristinuskon ja kristittyjen radikaaliuden. Väärät opit ja opettajat kirkon sisäisen voiman. Taustalla on kaikessa paholaisen työ. Kaikki opetus tulee koetella ja luopua väärästä.
  5. Jeesus kutsuu seurakuntia parannukseen. Ilmestyskirjeessä se on usein alkuun palaamista. Jeesus kehottaa muistelemaan sitä, mistä kaikki sai alkunsa. Muistele sinäkin uskonelämäsi alkuvaiheita. Kirkon uudistuminen ei ole uusien oppien omaksumista vaan palaamista juurille.
  6. Ilmestyskirjan kirjeet muistuttavat, että hyvä aloitus uskonelämässä ei tarkoita vielä voittoa. Voittopalkinto annetaan lopussa. Kun näemme maaliviivan ja voittopalkinnon, saamme lisää intoa. Muista sinäkin lopullista päämäärääsi ja Jeesuksen paluuta.
  7. Ilmestyskirjassa ja kristittyjen eteen halutaan piirtää suuri Jeesus. Hän on verellään ostanut itselleen kristityt ja seurakunnan. Hän on kuningas ja hallitsija. Hän on uskomme keskus nyt ja ikuisesti. Häneen me uskomme, häntä tarvitsemme, häntä kehumme, hänen luokseen kutsumme, häntä seuraamme ja häntä odotamme.”

* * *

rujkous Suomen puolesta

Rukousta kansamme puolesta

Katumuksen ja syntien tunnustamisen sekä paastonajan alun tuhkakeskiviikko on ohi. Me emme varmaan koskaan pysty ymmärtämään synnin kaikkia ulottuvuuksia. Vanha testamentti kertoo Jumalan hävittäneen synnin tähden kaupunkeja ja kansoja. Synti on tuonut monenlaista kirousta tekijälleen ja ympärilleen. Synti tekee meistä hengellisesti kuolleita ja johtaa ikuiseen kadotukseen. Synnin ja sen seurausten voittamiseksi Jumala tuli ihmiseksi. Jeesuksen nimi ja veri tuo voiton synnin verkoista ja seurauksista.

Minä ja me

Raamatussa ei ole esikuvia vain omien syntien tunnustamisesta. Nehemian ja Danielin kirjoissa kuvataan rukouksia, jossa tunnustetaan kansan synnit, jotka olivat vieneet kansan pakkosiirtolaisuuteen. Kun Jumala aloitti uutta, hän kutsui kansan rukoukseen ja syntien tunnustamiseen. Tuolloin ei osoiteltu toisten syntejä vaan sanottiin: Me olemme tehneet syntiä! Synniksi mainitaan se, ettemme noudattaneet Jumalan sanaa. Kansan syntien tunnustamisesta alkoi uusi parempi vaihe.

Missä ovat esirukoilijat tänään?

Aikoinaan Aabraham rukoili Sodoman ja Gomorran puolesta. Jumala lupasi pelastaa kaupungit, jos siellä olisi kourallinen hurskaita. Heitä ei löytynyt. Nämä kaksi kaupunkia liittyvät Uuden testamentin lopunajan profeetallisiin esikuviin. Rukoilijoita ja syntien tunnustajia kansan puolesta tarvitaan tänäänkin. Viime viikkoina olen havainnut rukouselämän vilkastumista maamme puolesta.

Perusta horjuu

Tuhkakeskiviikkona uusi avioliittolaki astui voimaan. Eduskunnan päätös surettaa monia. Myös minua. Suomi irtaantui yhdestä tärkeästä perustasta. Nyt on toimittava ja rukoiltava, että kirkko ja kristikunta pysyvät raamatullisessa miehen ja naisen välisessä avioliittokäsityksessä. Tilanne on vaikea. Joistakin tuomiokapituleista tulee kaavoja samaa sukupuolta olevien parien liiton siunaamiseksi, pappeja ohjeistetaan rukoilemaan liittojen puolesta ja kirkolliskokoukselle tulee aloite avioliittokäsityksen muuttamiseksi. Nämä eivät kuitenkaan muuta sitä, että Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi ja tällainen avioliitto on Jumalan asettama.

Ole uskollinen loppuun asti

Yhteiskunnan ja kristittyjen arvojen törmäys ei ole kirkon historiassa uusi asia. Se on haaste pysyä itse lujasti Jumalan sanassa ja tukea niitä, jotka eivät halua seurata ajan henkeä. Tämä ei ole helppoa yleisen mielipiteen puristuksessa ja kirkon kaaoksen keskellä.  Juuri nyt uskovien on pidettävä Raamattua lukien huolta uskonsa suunnasta ja sisällöstä ja hakeutua toisten kristittyjen yhteyteen perustamalla pienpiirejä, rukousryhmiä ja osallistumalla jumalanpalvelukseen. Ajan pauhussa moni tien kulkija on väsynyt. Siksi tarvitsemme toistemme rohkaisua ja päämäärän selvänä pitämistä. Rippikoulutodistuksessani oleva Raamatun lause on edelleen ajankohtainen: ”Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun” (Ilm. 2:10).

Mika Tuovisen palstakirjoitus Uusi Tie -lehdessä 2.3.2017. Otsikot lisätty.

Rukous ja tuhkakeskiviikko

Minä ja Me tuhkakeskiviikkona

Vanhan synnintunnustuksen lause ”Minä vaivainen syntinen” kääntyy helposti muotoon ”Sinä vaivainen syntinen”. Meidän on tehtävä parannusta omista synneistämme ihan minä-muodossa.

Synnintunnustus kansan puolesta

Raamatussa on esikuvia myös me-muotoiseen synnintunnustukseen. Nehemian ja Danielin kirjoissa kuvataan rukouksia, joissa tunnustetaan kansan synnit.  Jumalan aloittaessa uutta, hän kutsui kansan rukoukseen ja syntien tunnustamiseen. Danielin ja Nehemian rukouksessa ei osoiteltu toisten syntejä vaan sanottiin: ME olemme tehneet syntiä! Synniksi mainitaan erityisesti se, ettemme me noudattaneet Jumalan sanaa. Kahden edellä mainitun Vanhan testamentin henkilön mobilisoimasta rukouksesta alkoi kansan uusi parempi vaihe.

Rukoilijoita ja syntien tunnustajia kansan puolesta tarvitaan tänäänkin. Viime viikkoina olen havainnut rukouselämän vilkastumista maamme puolesta. Eilen Facebook-viestissäni (katso linkki oikealta) kirjoitin Gerda Rytin rukoushaasteesta Suomen puolesta aina kun radiossa kello 12 soi Turun tuomiokirkon kellot.

Pimeydestä maailman valoksi

Miksi tämä minun ja meidän synti pitäisi tunnustaa? Raamatun mukaan katumus ja syntien tunnustaminen on tie anteeksiantoon. Synnin syvyyttä ja sen kaikkia ulottuvuuksia yksittäisen ihmisen ja yhteiskunnan elämässä emme varmaan koskaan pysty käsittämään. Vanha testamentti kertoo Jumalan hävittäneen synnin tekemisen tähden kaupunkeja ja kansoja. Synti on historian aikana tuonut monenlaista kirousta tekijälleen ja ympärilleen. Se tekee meistä hengellisesti kuolleita ja johtaa ikuiseen kadotukseen. Synnillä on kauheat seuraukset, joista näemme nyt vain murto-osan. Synnin ja sen seurausten voittamiseksi Jumala itse tuli ihmiseksi. Voittajan eli Jeesuksen nimi ja veri tuo voiton synnin verkoista ja seurauksista. Jeesuksen tähden uskallamme kohdata oman pahuutemme ja syntisyytemme ja astua pimeydestämme valoon.

Ja tällaisia valoon uskaltautuneita Jumala lähettää maailmaan rukoilemaan, todistamaan ja palvelemaan.  Miksi tällaisia? Koska toisenlaisia ei ole. Ja jos heitä olisi, he eivät osaisi astua toisen vierelle ja kertoa mitä Jeesuksen löytäminen ja Jumalan armo tarkoittaa.

Mekane Yesus Church Ethiopia

Uusi kirkon johtaja: ”Olen tiiminrakentaja ja rukoustaistelija. Siinä menestystekijäni.”

Etiopian Mekane Yesus -kirkko valitsi uuden presidentin. Tehtävä vastaa meidän arkkipiispan tehtävää.

Vuonna 2014 meitä suuresti rohkaisevan vierailun Ryttylään ja Kankaanpään Kansanlähetyspäiville tehnyt Wakseyoum Idosa jää sivuun oltuaan kahdeksan vuotta kirkon johtajana. Uusi presidentti Yonas Yigezu korostaa muiden kirkon johtajien tavoin rukouksen merkitystä. Harva hengellisen työn tekijä kutsuu itseään rukoustaistelijaksi (prayer warrior) kuten tämä maailman suurimman luterilaisen kirkon uusi johtaja.

Mekane Yesus -kirkon kasvu

Mekane Yesus -kirkon uusimmat tilastot kertovat kirkon kasvun jatkuvan. Vuoden 2016 tilaston mukaan kirkolla oli 8 564 seurakuntaa ja 8 310 129 jäsentä. Kirkko on nyt maailman suurin luterilainen kirkko.

Rukous ja kirkon kasvu

Käydessäni Etiopiassa kuulin kymmenien metrien päähän eräästä talosta kantautuvia ääniä. Halusin tietysti mennä katsomaan, mitä talossa tapahtuu. Avoimesta ovesta kurkistaessani näin nuoria seisoen ja liikkuen rukoilemassa kovaan ääneen.

Annamme toisillemme hyvää

Nyt lähetystyössä me annamme Mekane Yesus -kirkolle sitä, mitä meillä on ja he tarvitsevat. Kansanlähetys aloitti työn Etiopiassa vuonna 1968. Nyt Kansanlähetyksellä on muun muassa kehitystyötä, raamatunkäännöstyötä, kummilapsitoimintaa, tuemme pappien koulutusta stipendein ja opettamalla. Heillä on jotain, mitä me kipästi tarvitsemme: hengellisen elämän, rukouksen ja herätyksen todellisuus.

Ole suuressa mukana!

Voit olla suuressa tehtävässä mukana rukouksin, lahjoin ja levittäen sanaa. Tarvitsemme lähetystyössä lähtijöitä ja lähettäjiä.


(Kuvassa vasemmalla Wakseyoum Idosa ja oikealla uusi rukoustaistelija-presidentti Yonas Yigezu. Kuva EECMY/Tsion Alemayehu. Kansanlähetys tunnetaan Etiopiassa nimellä FLM – Finnish Lutheran Mission.)