Avainsana-arkisto: kirkko

Jeesus kuoli meidän tähtemme

Lähettäjäpiirikirje 10/2018

Minulla on lähettäjärengas, joka tukee työtäni taloudellisesti ja rukouksin. Kirjoitan tällä tärkeälle ryhmälle säännöllisesti kirjeitä. Tässä otteita lokakuun 2018 kirjeestä. (Liity joukkoon!)

Tervehdys sinulle!

Tätä kirjoittaessa teen töitä kotona. Otin kaapin päältä laatikosta esiin kahvinkeittimen juhlistaakseni hetkeä kun saan kirjoittaa sinulle. Normaalisti meillä kotona kahvia ei juoda. Työpaikalla sitä kuluu. Nyt muumipappa-kahvikupin äärellä ajattelen kiitollisina teitä tuttuja ja tuntemattomia eri puolilla Suomea. Ihanaa kirjoittaa sinulle!

Syksyn työt ovat lähteneet käyntiin. Puheita, kirjoittamista, suunnittelemista ja palaveeraamista. Jatkuvaa muistuttamista itselle ja toisillekin, miksi teemme tätä ja näemme vaivaa: Jumalan kunnian, rakkauden ja evankeliumin sekä ihmisten pelastumisen tähden. Kohta alkaa valmistautuminen syksyn kahteen ulkomaanmatkaan. Juhlimme lähetystyömme puolivuosisataista uurastusta Etiopiassa ja Japanissa. On uskomattoman hienoa, että meillä kristityillä on Jumalan lahjana osallistuminen lähetykseen.

Varainhankintajuoksu Japanin lähetystyölle

Olen marraskuussa juhlimassa Japanin työmme 50-vuotista taivalta. Osallistun juoksuun, jossa kerätään rahaa Japanin evankelioimiseen ja Koben teologisen seminaarin työhön. Tule mukaan sponsoriksi lahjoittamalla euro tai jonkin muu summa juoksukierrokselta. Lue lisää www.suuressamukana.fi/mikajuoksee.

Opintomatka Turkkiin

Olen matkanjohtajana kevään opintomatkalla Turkkiin 27.4.-4.5.2019. Matkan hinta on 1190 euroa 1.12. mennessä ilmoittautuneille. Lisätietoja minulta s-postitse mika.tuovinen@sekl.fi tai puhelimella 044 5505899.

Maailman evankelioiminen – haaste ja etuoikeus jokaiselle kristitylle

Viimeksi Israelissa käydessäni bussi vei meidät Galilean järven äärellä Tiberiaksen kohdalla kohoavalle Arbelan vuorelle. Tämä on ehkä ollut vuori, jossa Jeesus antoi Matteuksen evankeliumin lopussa olevan lähetyskäskyn: Tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni (Matt. 28:16-20). Vuorelta on upeat näköalat.

Miksi Jeesus käski opetuslasten kiivetä korkealle? Ehkä vuori oli ollut heille tärkeä kohtaamisen ja rukouksen paikka. Ehkä Jeesus kaikkia kansoja korostaessaan halusi ihan sormellaan osoittaa, mihin kaikkiin ilmansuuntiin ja ihmisryhmien luokse apostolien on lähdettävä. Lännessä näkyi Seforis, hellenistisen sivistyksen ja roomalaisuuden keskus Galileassa. Pohjoisessa olivat syyrialaiset heimot, idässä ja etelässä Dekapoliksen kreikkalaiset alueet. Etelässä siinsi Samaria. Vuorelta ei näkynyt maailman ääriin asti, mutta tehtävä oli opetuslapsille selkeä: kaikki nämä kansat on tehtävä Jeesuksen opetuslapsiksi. Ja myös kansat, joista heillä ei ollut pienintäkään käsitystä.

Apostolien kuolemaa kuvaavat traditiot kertovat kymmenen heistä saaneen surmansa lähetysmatkoilla. He lähtivät liikkeelle. Ja viestikapula on nyt meillä.
Kirjoitin juuri julkaistavaan Suomen Teologisen Instituutin Iustitia-kirjasarjaan artikkelin lähetystyön tulevaisuudessa. Siinä kuvaan kohtaamiamme haasteita.

  1. Kirkkojen, lähetysjärjestöjen ja työntekijöiden tulee pitää esillä maailmanlaajaa lähetystehtävää sekä rukoilla ja toimia lähetystehtävän loppuun saattamiseksi.
  2. Lähetystyöntekijöiden lähettäminen on Jumalan antama malli lähetystehtävän toteuttamiseksi.
  3. Lähetystyössä emme saa hävetä evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta ja kutsua kasteeseen ja kirkon yhteyteen.
  4. Lähetystyössä tulee vahvistaa sekä kristittyjen yhteyttä että omaa hengellistä ja teologista identiteettiään.
  5. Jeesus korosti Pyhän Hengen voiman merkitystä lähetystehtävän toteuttamisessa. Luterilaisina tarvitsemme paneutumista Pyhän Hengen teologiaan ja pohtia sen merkitystä toimintatavoissamme.
  6. Eurooppa on lähetyskenttä. Avataan silmämme tyhjien kirkkojemme ja kokoustilojemme todellisuudelle. Pohditaan yhdessä, miten tavoitamme oma maanosamme evankeliumilla. Ei menetetä toivoamme!
  7. Lähetystyö on kutsu kärsimykseen ja omasta luopumiseen. Varojen uhraaminen lähetystyöhön on osa tätä kutsua.
  8. Tarvitsemme lähetysinspiraattoreita, jotka puhuvat niiden puolesta, jotka eivät tunne Jeesusta Kristusta.
  9. On katastrofi, että lähetystehtävä on kesken. Emme voi paeta vastuutamme.

Ole siunattu ja siunaukseksi

Sitoudun elämässäni lähetyskäskyn toteuttamiseen siinä tehtävässä missä olen. Iloitsen, ettei minun tarvitse olla yksin, vaan sinä olet tässä työssä tukenani.

Muista aina, että olet äärettömän arvokas! Jumala rakkaudessaan antoi oman poikansa kuolemaan sinun tähtesi. Maailman rahat, kullat ja hopeat ovat mitättömiä sen rinnalla, mitä sinusta on maksettu! Olet ihmeellinen!

Mika Tuovinen
lähetysjohtaja
Suomen Ev.lut. Kansanlähetys


VANHAT KIRJEET. Vanhoja ystäväkirjeitäni löytyy täältä:

9/2018
8/2018
7/2018
6/2018
5/2018
3-4/2018
Lokakuu 2017
Syyskuu 2017
Elokuu 2017
Lokakuu 2016
Syyskuu 2016
Elokuu 2016
Maaliskuu 2016
1/2016
Joulukuu 2015
4/2015
Elokuu 2015

Liity tästä Mika Tuovisen lähettäjärenkaaseen.

Ole Kansanlähetyksen lähetysjohtaja Mika Tuovisen työtoverina. Voit rukoilla ja lahjoittaa hänen työnsä mahdollistamiseksi. Olemme kiitollisia kaikista rukouksista ja lahjoituksista!

Lahjoitustiedot:
Saaja: Suomen Ev.lut. Kansanlähetys
Tilinumero: FI14 5043 1920 0034 52. Mika Tuovisen viite: 6200 34773.

Voit myös tehdä myös verkkopankissasi sopimuksen kuukausilahjoittamisesta.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Lähetystyö Mongoliassa - vierailu jurtassa

Lähettäjäpiirikirje 6/2018

Tässä otteita kesäkuun kirjeestäni lähettäjäjoukolleni.

”Tätä kirjoittaessa Johannes Kastajan juhlaan on vain pari päivää. Edellisen kirjeen jälkeen kilometrien määrä on vähentynyt, mutta työtahti Kansanlähetyksen keskustoimistossa kiihtynyt rakennemuutosten ja taloushallinnon uudistusten vuoksi.

Kansanlähetyksen liittohallitus päätti neljä viikkoa sitten uudesta organisaatiorakenteesta. Minulta poistuvat suorat alaiset (ennen minulla oli johdettavana lähetysjohtajan toimiston 6 työntekijää sekä vastuu taloustoimistosta). Olen monesti tuntenut itseni enemmän toimitusjohtajaksi kuin evankeliumin airueksi. Uudistuksen myötä keskityn enemmän Raamatun opettamiseen, evankeliumin julistamiseen ja kirjoittamiseen. Tämä on ollut pitkäaikainen toive. Hallinnossa vastuulleni jää vastuu johtoryhmästä, hallituksesta, vuosikokouksesta ja työntekijätapahtumista. Olen tyytyväinen.”

Kesän hengelliset juhlat – osoitusta Jumalan suuresta siunauksesta

Suomen yllä on ollut suuri Jumalan armo. Siitä kertovat monet kirkot, seurakunnat, herätysliikkeet ja järjestöt. Jumala on antanut maahamme useita herätyksen aikoja vuosisatojen varrella. Suuret hengelliset kesäjuhlat ovat yksi muistutus siitä.

Tänä vuonna olen ehtinyt vierailla kolmilla kesäjuhlilla: Sansan Medialähetyspäivillä Vivamossa, Kansan Raamattuseuran Sanan Suvipäivillä Kangasniemellä sekä Kylväjän Lähetyksen Kesäpäivillä.Sää suosi tapahtumia ja sain nauttia hyvästä sanomasta ja ystävien tapaamisista ja kesätapahtumien ainutlaatuisesta tunnelmasta. Suosittelen käyntiä kesäjuhlilla!

Edessä on ainakin Kansanlähetyspäivät Ryttylässä 6.-8.7. Vieraaksemme tulee Länsi-Japanin ev.lut. kirkon johtaja Rei Nagata, sävelin kesätunnelmaan meitä virittelee mm. Nina Åström ja Pekka Simojoki, Raamatun sanaa jakaa mm. Ilkka Rytilahti, Leif Nummela ja Tuisku Winter. Kansanlähetyspäivät loppuvat lähetystyöntekijöiden matkaansiunaamiseen ja ehtoolliseen. Tapahtumassa nautin myös maalaismaisemassa ruokaa, kahvia ja italialaista jäätelöä sekä tapaan tuttuja.

Olen järjestänyt hetken myös sinun tapaamiseksi: Olen Kansanlähetyspäivien Suomi Sydämellä pisteellä lauantaina 7.7. klo 18.00-18.30. Tervetuloa tapaamaan!

Jeesus tuntee seurakuntansa

Juuri ennen kuin ryhdyin kirjoittamaan sinulle, sain käsiini painotuoreen Pirkko Valkaman Ilmestyskirjan selitysteoksen Tulevaisuuden ja toivon kirja. Luin heti sen alkuluvut, joissa käsiteltiin Ilmestyskirjan 2. ja 3. luvun seitsemää seurakuntakirjettä. Nämä kirjeet ovat puhutelleet minua kauan. Niissä kerrotaan, että Jeesus tuntee seurakuntansa, näkee mitä niissä tapahtuu, nuhtelee ja varoitaa vääristä opettajista ja rohkaisee pysymään uskossa loppuun saakka. Kirjeillä on ajankohtainen sanoma myös kristityille ja kirkoille Suomessa tänäänkin. Ystäväni Pirkko kertoo, että lyhyissä kirjeissä on samankaltainen rakenne:

  1. Kirjeet alkavat johdannolla, jossa Jeesus käskee Johannesta kirjoittamaan seurakunnille.
  2. Jeesus kuvaa itseään (mm. ensimmäinen ja viimeinen, Daavidin avaimen haltija).
  3. Jeesus muistuttaa, että hän tietää seurakuntien ja sen jäsenten teot ja elämäntilanteet.
  4. Jeesus puhuu seurakunnalle Pyhän Hengen kautta. Hän kehottaa ja rohkaisee.
  5. Jeesus antaa voittajille lupauksen palkinnosta (mm. valkeat vaatteet, valkoinen kivi).

Kutsumukseni kristittynä ja pappina on pysyä uskollisena Jumalan sanalle. Vasta sen jälkeen tulee evankeliumin julistus sekä seurakuntien ja uskovien tukeminen. Tässä ajassa on paljon vaikeuksia, epäonnistumista ja luopumusta, mutta katsomme pidemmälle ikuisuuteen asti. Herramme kokoaa. kaikki uskovat. Vasta silloin on yksi ja täydellinen seurakunta

Ollaan siinä joukossa mukana!

Siunattua kesää sinulle!

Toivotan sinulle kaikkea hyvää ja Jumalan siunausta Psalmin 23 sanoin:

”Herra on minun paimeneni,
ei minulta mitään puutu.
Hän vie minut vihreille niityille,
hän johtaa minut vetten ääreen,
siellä saan levätä”

Kuva: Olin Kylväjän Kesäpäivillä, jossa kävin mongolialaisessa jurtassa. Lähetysyhdistys Kylväjä aloitti lähetystyön Mongoliassa 1997.
Liity Lähettäjäpiiriini: Saat koko kirjeen valokuvineen ja teksteineen joko sähköpostiin tai postilaatikkoon. Lisätietoja täältä: Mika Tuovisen lähettäjäpiiri.

Kirjeitä
5/2018
3-4/2018
Lokakuu 2017
Syyskuu 2017
Elokuu 2017
Lokakuu 2016
Syyskuu 2016
Elokuu 2016
Maaliskuu 2016
1/2016
Joulukuu 2015
4/2015
Elokuu 2015

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Evankelistan tehtävä

Tää on mun juttu!

Puhe Evankelistojen yhteyspäivillä Jyväskylässä 14.8.2018

Hyvät evankelistat ja evankelioimisen ystävät! On kunnia osallistua tapahtumaan, joka on merkittävin evankelioimistyön vuosittainen tapahtuma Suomen siionissa. Tämä taitaa olla myös tärkein säännöllinen kristittyjen yhteistä työtä korostava juttu maassamme.

Tässä puheessani osoitan ensin kolme Uuden testamentin kuvausta evankelistasta, sitten pohdin evankelistan tehtävää, kiusauksia ja pääsyvaatimuksia ja lopuksi esitän haasteen Suomen evankelioimisen strategiasta.

MIKÄ ON EVANKELISTA?

Meidän vuoden 1992 raamatunkäännöksessä evankelista mainitaan yhden kerran. Se löytyy Apostolien teoista. ”Seuraavana päivänä lähdimme liikkeelle, ja niin tulimme Kesareaan. Siellä menimme evankelista Filippoksen luo ja majoitumme hänen kotiinsa. Hän oli yksi seitsemästä avustajasta” (Ap.t. 21:8). Filippos on ainoa nimeltä mainittu evankelista Raamatussa.

Uusi testamentti on kirjoitettu kreikaksi. Kreikankielisessä Uudessa testamentissa sana evankeliumi on euangelion. Tuossa sanassa on kaksi osaa. Etuliite eu-on monesta muustakin sanasta tuttu kuten vaikka euforia. Tuo eu-alkuliite tarkoittaa hyvää. Sitten on sana angelion, joka tarkoittaa viesti tai sanomaa. Evankeliumi on hyvä sanoma. Verbi evankelioida on euangelizomai, ja se tarkoittaa hyvin uutisten ilmoittamista. Evankelista on siis hyvän sanoman julistaja.

Evankelioiminen on yleinen sana Uudessa testamentissa. Siellä kerrotaan muun muassa, miten enkeli evankelioi paimenille: ”enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus Herra” (Luuk. 2:10-11). Enkeli evankelioi eli ilmoitti suuren ilon Jeesuksesta.

Kun apostolit pääsivät vankilasta vapaaksi he ”julistivat, että Jeesus on Messias”. Tässä sana evankelioida on käännetty ”julistivat”. He evankelioivat väittäen, että Jeesus on odotettu Messias.

Paavali Ateenassa ”julisti evankeliumia Jeesuksesta ja ylösnousemuksesta” (Ap.t. 17:18). Paavali evankelioi kuuluisassa Ateenassa puhumalla ilosanomaa Jeesuksesta ja ylösnousemuksesta.

Tässä vain muutama esimerkki Uuden testamentin evankelioimisesta. Näissä kaikissa on kolme asiaa: Ensiksi on evankelista eli hyvän sanoman julistaja, toiseksi on sanoma Jeesuksesta ja kolmanneksi on henkilö, jolle puhutaan.

Kun kysytään, kuka on evankelista, vastaan näin: Evankelista henkilö, jolle Jumala on antanut halun kertoa Jeesuksesta niille, jotka eivät vielä häntä tunne.

KOLME UUDEN TESTAMENTIN KUVAUSTA EVANKELISTASTA

Mikä on evankelistan tehtävä? Uudessa testamentissa sana evankelista esiintyy kolmessa eri kohdassa. Efesolaiskirjeen 4. luvussa, Paavalin 2. kirjeessä Timoteukselle 4. luvussa sekä Apostolien teoissa viitataan evankelista Filippokseen luvuissa 8 ja 21. Valitettavasti vuoden 1992 käännöksessä, sana evankelista on kahdesta häivytetty. Sen sijaan esimerkiksi Raamattu Kansalle käännös ja Uuden Testamentin vuoden 1938 käännös kunnioittaa evankelista-sanaa näissä kaikissa. Otan kuitenkin tuon yleisimmän käytössä olevan 1992 käännöksen tässä pohjatekstiksi.

Käsittelen lyhyesti nämä kolme kohtaa:

Efesolaiskirje 4

”Kirjoituksissa sanotaankin:
— Hän [Kristus] nousi korkeuteen vangit voittosaaliinaan, hän antoi lahjoja ihmisille.
Eikö se, että hän nousi korkeuteen, merkitse, että hän oli laskeutunut alas, aina maan alimpiin paikkoihin? Hän, joka laskeutui alas, nousi myös kaikkia taivaita ylemmäs täyttääkseen kaikkeuden läsnäolollaan. Hän antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat [evankelistat], sekä paimenet että opettajat, varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen. Kun me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden, silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat kaikenlaisten opin tuulten heiteltävinä ja ovat kavalien ja petollisten ihmisten pelinappuloita. Silloin me noudatamme totuutta ja rakkautta ja kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen, häneen, joka on pää. Hän liittää yhteen koko ruumiin ja pitää sitä koossa kaikkien jänteiden avulla, kunkin jäsenen toimiessa oman tehtävänsä mukaan, ja näin ruumis kasvaa ja rakentuu rakkaudessa.” (Ef. 4:8-16).

Tämä on yksi kohta kolmesta, jossa Uusi testamentti mainitsee evankelistat. Raamatunkäännöksessä sana evankelista on häivytetty ja sen tilalle on laitettu evankeliumin julistaja. Tämä on huono valinta, sillä jokaisen palveluviran tulee julistaa evankeliumia. Evankelistalla on aivan oma tehtävänsä tässä. Ensin Paavali kertoo Jeesuksen astumisesta maan alimpiin paikkoihin. Tämä viitannee ihmiseksi syntymiseen eli inkarnaatioon. Lopulta Jeesus nousi voittajana taivaita ylemmäs. Hän oli suorittanut voittoisan tehtävän maailmassa. Tuon ajan voittoisat sotapäälliköt toivat sotaretkiltään omalle väelleen saalista ja lahjoja. Myös Jeesus Kristus antaa omalle väelleen, seurakunnalle lahjoja. Yllättävää on, että nämä lahjat ovat seurakunnan virkoja, joista Paavali mainitsee viisi: apostolit, profeetat, evankelistat, paimenet ja opettajat. Evankelista on Jeesuksen lahja seurakunnalle. Heidän tulee toimia seurakunnassa uskovien varustajina. Tarkoitus on saada koko seurakunta toimimaan evankeliumin puolesta. Tarkoitus on myös kasvattaa seurakunta yhteiseen ja aikuiseen uskoon, joita opintuulet eivät heittele.

Evankelista on Jeesuksen lahja seurakunnalle. Tässä ei mainita, että evankelista julistaisi ei-uskoville vaan uskoville. Evankelistoilla on tehtävä seurakunnan sisäisessä hengellisessä kasvussa.

Paavalin 2. kirje Timoteukselle luku 4

”Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen nimessä, hänen, joka on tuomitseva elävät ja kuolleet, ja hänen ilmestymisensä ja hänen valtakuntansa kautta: julista sanaa, astu esiin sopivaan ja sopimattomaan aikaan, nuhtele, moiti ja kehota, aina kärsivällisesti opettaen. Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee. He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja. Mutta pysy sinä järkevänä kaikissa tilanteissa, kestä vaivat, julista evankeliumia [”Tee evankelistan työ”] ja hoida virkasi tehtävät” (2. Tim. 4:1-5).

Paavali kuvaa Timoteuksen työtä Efeson seurakunnan pastorina aika hankalaksi. Seurakuntalaiset ovat taipuvaisia etsimään mielensä mukaisia opettajia. Oppia ei silloin määrää Jumalan sana vaan yleinen mielipide. Tällaisessa tilanteessa Timoteuksen tulee julistaa oikeaa oppia sekä evankeliumia tai kuten toisessa raamatunkäännöksessä sanotaan: ”Tee evankelistan työ”. Kun luopumus valtaa kirkossa tai seurakunnassa tilaa, tarvitaan evankelistoja, jotka opettavat uskovia ja johdattavat ihmisiä uskoon. Herätys voi muuttaa kristikunnan suunnan maassamme. ”Tee evankelistan työ.”

Apostolien teot, luvut 8 ja 21, evankelista Filippos

Kolmas evankelista-sanan käyttö Uudessa testamentissa liittyy Filippokseen. Hänen evankelistan toimestaan kerrotaan kahdessa luvussa.

Otan ensin lyhyen tekstin luvusta 21. Jossa mainitaan, että Filippos on evankelista. Tämä on sama Filippos, joka valittiin luvussa seitsemän seurakunnan diakoniksi. Häntä ei kuitenkaan tule sekoittaa Filippukseen, joka oli yksi Jeesuksen 12 opetuslapsesta. Tämä evankelista Filippos on ainoa evankelista, joka Raamatussa mainitaan nimeltä.

”Seuraavana päivänä lähdimme liikkeelle, ja niin tulimme Kesareaan. Siellä menimme evankelista Filippoksen luo ja majoituimme hänen kotiinsa. Hän oli yksi seitsemästä avustajasta, ja hänellä oli neljä naimatonta tytärtä, joilla oli profetoimisen lahja” (Ap.t. 21:8-9).

Mitä evankelista Filippos teki? Hyvän kuvauksen tästä antaa Apostolien tekojen luku 8, jossa Filippos toimii ensin Samariassa ja sitten Gazaan menevällä tiellä.

”Ne, jotka näin olivat hajaantuneet, kulkivat seudulta toiselle ja levittivät evankeliumin sanaa [evankelioi]. Filippos tuli Samarian pääkaupunkiin ja julisti sen väelle sanomaa Kristuksesta. Kun samarialaiset kuulivat, mitä hän puhui, ja näkivät ne tunnusteot, joita hän teki, he tulivat sankoin joukoin kuulemaan häntä. Monet vapautuivat saastaisista hengistä, jotka lähtivät heistä kovalla äänellä huutaen, ja monet halvaantuneet ja rammat paranivat. Kaupungin täytti ilo ja riemu.” (Ap.t. 8:4-8).

Tässä oli ensimmäinen kaupunkimissio. Filippos lähti Samariaan, joka ei ollut erityisen ystävällistä aluetta juutalaisille. Mutta evankeliumi synnytti yhteyden ja ilon. Tässä sanoma leviää juutalaisen kulttuuripiirin ulkopuolelle: Ensin Jerusalemiin, sitten Juudeaan ja Samariaan ja lopulta maan ääriin (ks. Ap.t. 1:8). Filippoksen sanomana on Jeesus. Hänen sanojaan seurasivat tunnusteot, joita tultiin katsomaan. Tunnusteot, riivaajien ulosajamiset, halvaantuneiden ja rampojen parantaminen toivat ilon kaupunkiin. Filippoksen ei tarvinnut kysellä, kiinnostaako kristinusko. Kyllä varmasti kiinnosti, kun se toi sekä pelastuksen että avun arkeen.

”Jo pitkään oli kaupungissa harjoittanut noituutta muuan Simon, joka väitti olevansa jotakin suurta ja piti Samarian kansaa ihmetyksen vallassa. Kaikki, pienimmästä suurimpaan, juoksivat hänen perässään ja sanoivat: ”Hän on Suuri Voima, Jumalan voima.” Häntä kuunneltiin, koska hän jo pitkän aikaa oli noitatempuillaan hämmästyttänyt ihmisiä. Mutta kun ihmiset kääntyivät uskomaan Filipposta, joka julisti hyvää sanomaa Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksesta Kristuksesta, he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset. Jopa Simon itse uskoi, ja hänet kastettiin. Hän pysytteli sitten Filippoksen seurassa, ja nähdessään ne suuret ihmeet ja voimateot, joita Filippos teki, hän oli hämmästyksestä suunniltaan. (Ap.t. 8:9-13)

Tässä paikallinen Samarian julkkisnoita tulee uskoon. Hänen huomionsa herättää tunnusteot, mutta pelastus tulee, kun hän kuulee hyvän uutisen Jeesuksesta.

Kahdeksannen luvun lopussa Filippos johtaa vielä etiopialaisen hoviherran Jeesuksen yhteyteen.

”Herran enkeli puhui Filippokselle: ”Lähde etelään päin ja mene tielle, joka vie Jerusalemista Gazaan ja on autio.” Filippos lähti sinne. Juuri silloin sitä tietä tuli mahtava etiopialainen hoviherra, eunukki, joka hoiti Etiopian kuningattaren eli kandaken koko omaisuutta. Hän oli käynyt Jerusalemissa pyhiinvaellusmatkalla ja oli nyt palaamassa kotiin, istui vaunuissaan ja luki profeetta Jesajan kirjaa.
Henki sanoi Filippokselle: ”Mene lähemmäs ja pysyttele vaunujen vieressä.” Filippos juoksi vaunujen luo, ja kuullessaan miehen lukevan profeetta Jesajaa hän sanoi: ”Sinä kyllä luet, mutta mahdatko ymmärtää?” Mies vastasi: ”Kuinka ymmärtäisin, kun kukaan ei minua neuvo.” Hän pyysi Filipposta nousemaan vaunuihin ja istumaan vierellään. Kohta, jota hän kirjasta luki, oli tämä:
— Niin kuin lammas hänet vietiin teuraaksi,
niin kuin karitsa, joka on ääneti keritsijänsä edessä,
ei hänkään suutansa avannut.
Kun hänet alennettiin, hänen tuomionsa otettiin pois. Kuka voi laskea hänen jälkeläistensä määrän? Hänen elämänsä otetaan pois maan päältä.
Hoviherra sanoi Filippokselle: ”Voisitko sanoa, kenestä profeetta puhuu, itsestäänkö vai jostakin toisesta?” Filippos rupesi puhumaan, aloitti tuosta kirjoitusten kohdasta ja julisti miehelle evankeliumia Jeesuksesta.
Matkan jatkuessa he tulivat paikkaan, jossa oli vettä. Silloin hoviherra sanoi: ”Tässä on vettä. Estääkö mikään kastamasta minua?” [Filippos sanoi hänelle: ”Jos koko sydämestäsi uskot, se on mahdollista.” Hoviherra vastasi: ”Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.”] Hän käski pysäyttää vaunut, ja he molemmat, Filippos ja hoviherra, astuivat veteen, ja Filippos kastoi hänet.
Kun he olivat nousseet vedestä, Herran Henki tempasi Filippoksen pois. Hoviherra ei enää nähnyt häntä mutta jatkoi iloisena matkaansa. Filippos ilmaantui sitten Asdodiin. Evankeliumia julistaen hän kulki kaupungista kaupunkiin, kunnes tuli Kesareaan” (Ap.t. 8:26-40)

Evankelista Filippos sai enkeliltä käskyn mennä Gazan tielle. Kun hoviherra luki Jesajan kirjan lukua 53, Filippos tiesi, että nyt tulee julistaa Kristusta tuon tekstin pohjalta. Hoviherra tuli uskoon ja kastettiin. Tämän jälkeen Filippos siirtyi toisiin kaupunkeihin julistamaan. Joskus evankelista kohtaa yhden ihmisen, toisinaan suuremman joukon.

Mitä johtopäätöksiä voimme näistä kolmesta raamatunkohdasta tehdä?

  • Timoteus oli Efeson seurakunnan johtaja. Tätä kirkkoherra kehotettiin tekemään evankelistan työ. Paimenen piti nuhdella vääriä opettajia ja opettaa itse oikein. Mutta Timoteuksella oli myös evankelistan kutsumus. Tässä on ilosanoma evankelistoille, jotka toimivat pastoreina. Myös paikallisessa työssä voi olla evankelista. Sen sijaan diakoni-evankelista Filippos kulki maata ympäriinsä. Evankelista Filippos on välillä Jerusalemissa, siten Samariassa, kohta hänet tavataan Jerusalemista Gazaan menevällä tiellä kohtaamassa Etiopian hoviherraa, joka tulee uskoon ja kastetaan, sitten evankelista Filippos tavataan myös Asdodissa ja Kesareassa.
  • Filippoksen esimerkki osoittaa, että evankelistan julistukseen voi kuulua myös ihmeet.
  • Evankelista johtaa väkeä uskoon.
  • Kaikki kolme tekstiä osoittavat, että evankelistan työ tähtää paikallisen seurakunnan vahvistamiseen. Uskoontulleet kastetaan ja liitetään seurakuntaan.

Näissä kolmessa tapauksessa, joissa mainitaan sana evankelista, on ainakin kolmenlaisia evankelistoja:

  1. Paimen-evankelista, jonka tehtävä oli hoitaa seurakuntaa, julistaa oikein evankeliumia ja Raamattua sekä suojella seurakuntaa vääriltä opettajilta ja opeilta.
  2. Efesolaiskirjeen evankelista, jonka erityinen tehtävä on opettaa uskovia siten, että he alkavat arjessa palvella Herraa.
  3. Kiertävä evankelista, joka julistaa Kristusta kaikkialla.

Tämä avartaa näkemystä evankelistasta. Jotkut toimivat paikallisesti, jotkut kiertävät ja kaikkien tulee palvella seurakuntaa.

Evankelistan on hyvä tuntea nämä evankelistan kutsumuksesta kertovat tekstit.

EVANKELISTAN TEHTÄVÄ

Evankelistan tulee välittää hyvää sanomaa Jeesuksesta eli evankeliumia. Evankelistan tulee selvittää itselleen mahdollisimman tarkasti, mitä kaikkea tuo hyvä sanoma pitää sisällään. Tämä tarkoittaa teologista työskentelyä. Kun viime vuosisadan merkittävin evankelista Billy Graham arvioi työtään, hän sanoi, että olisi pitänyt julistaa vähemmän ja opiskella enemmän. Evankelistalle on hyödyksi, jos hänellä on käsitys kristikunnan laajasta teologiasta. Evankelista keskittyy sanomassaan osaan siitä. Evankelistan sanoma ei ole koko kristillinen oppi, mutta evankelistan sanoma kuuluu tuohon oppiin.

Evankelistan tulee perehtyä Raamattuun, joka on taisteluaseemme. Evankelista uskoo, että Jumala on puhekykyinen, halukas puhumaan ja että hän on puhunut Raamatussa. Jumalan puhe Raamatussa on luotettava. Koko evankelistan työ perustuu Raamatun luotettavuuteen. Evankelistan sanoman voima ei ole hänessä itsessään, vitseissä, kertomuksissa vaan ennen kaikkea Jumalan sanassa. Kun käytämme työssämme Raamattua ja opetamme ja todistamme sen mukaan, voimme olla varmoja, että puhumme Jumalan sanoja. Evankelistan ei tarvitse käyttää jumalapuheessaan sanoja ”luulenpa”, ”ehkäpä” tai ”voi olla”. Kun evankelistalla on luottamus Raamattuun hän voi käyttää sanoma ”Minä tiedän”, ”Jumala haluaa”, ”Jumala vaatii” tai ”Jumala antaa”.

Evankelista Billy Graham joutui ennen suurta menestystään vuonna 1949 raamattukriisiin. Hänelle osoitettiin ristiriitaisuuksia ja Raamatun jumalakuvan sopimattomuutta nykyaikaan. Graham koki epäilystensä keskellä saarnoistaan puuttuvan yliluonnollisen voiman. Hän kävi taistelua Raamatun luotettavuudesta. Hän lähti epäilystensä kanssa rukoilemaan ja polvistui avoimen Raamattunsa kanssa: ”Herra, tässä kirjassa on monia asioita, joita en ymmärrä. Mutta olet sanonut, että ”Vanhurskas elää uskosta”. Kaiken, mitä olen sinulta saanut, olen vastaanottanut uskossa. Tässä ja nyt otan uskossa vastaan Raamatun sinun sananasi. Otan sen kokonaan, ilman varauksia. Kun siellä on asioita, joita en ymmärrä, en tuomitse kirjaa vaan odotan lisää valoa. Jos tämä on tahtosi mukaista, anna minun saarnata sanaasi auktoriteetilla ja anna auktoriteetin vakuuttaa minut synnistä ja anna minun kääntää syntisiä pelastajan luokse.”
Kuusi viikkoa tämän jälkeen vuonna 1949 Billy Graham aloitti historian kirjoihin jääneen Los Angelesin kokoussarjan. Hän sanoo, että kokoussarjan aikana hän löysi salaisuuden, joka muutti hänen evankelistan tehtävänsä: En enää yrittänyt todistella, että Raamattu on totta. Nyt saarnasin sitä uskossa. Yhä uudelleen sanoin: ”Raamattu sanoo”. Koin olevani ääni, jonka kautta Pyhä Henki puhuu.

Vain Raamatusta tiedämme Jumalan tahdon. Vain Raamattu kertoo ihmisen ongelman eli synnin vakavuuden. Vain Raamattu kertoo ratkaisun. Evankelistan tehtävä on tutkia Raamattua. Billy Grahamista kerrotaan, että hänellä oli useampi Raamattu asunnossaan auki, ja hän ohi kulkiessaan vilkuili niitä.

Evankelistan tulee arvioida opetustaan. Paavali kirjoitti Timoteukselle: ”Valvo itseäsi ja opetustasi, ole siinä kestävä; sillä jos sen teet, olet pelastava sekä itsesi että ne, jotka sinua kuulevat” (1. Tim. 4:16). Vielä vakavamman varoituksen opetuksen valvomisesta ja julistuksen sisällöstä esittää apostoli Paavali galatalaiskirjeen 1. luvusta. Siinä Paavali käyttää evankelioiminen verbiä julistuksesta, jota kohtaa Jumalan kirous. Tämä evankelioiminen on tässä käännetty sanoilla ”julistaa evankeliumia”. ”Julistipa kuka tahansa teille evankeliumia, joka on vastoin meidän julistamaamme — vaikkapa me itse tai vaikka taivaan enkeli — hän olkoon kirottu. Toistan sen, minkä olen ennenkin sanonut: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä minkä olette saaneet, hän olkoon kirottu” (Gal. 1:8-9). Nämä ovat rajuja sanoja. Tämän vuoksi evankelistan tulee itse opiskella sekä arvioida opettajat, joilta hän opetuksensa ottaa. Ja hänen tulee suostua toisten arviotavaksi.

Evankelista on kielenkääntäjä. Evankelista pohtii, miten tuo Raamatun ilmoittama ja teologian tulkitsema evankeliumi käännetään tämän ajan ihmiselle siten, että sanoma ymmärretään ja otetaan vastaan.

Koska evankelista on Jumalan lahja seurakunnalle, hänen tulee rakentaa seurakuntaa, ei repiä sitä. Evankelista on kristittyjen varustaja. Evankelista auttaa uskovia kasvamaan Jeesuksen tuntemisessa, etteivät seurakuntalaiset ole kaikkien opintuulten heiteltävinä. Evankelistan tulee kunnioittaa kutsuvaa seurakuntaa.

Evankelistan tehtävä on rakastaa ihmisiä. Rakastaa niitä joille puhumme ja joita kohtaamme. Tämä rakkaus on Pyhän Hengen lahja, kuten Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeessä ”Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen” (Room. 5:5).

Evankelista on vierelläkulkija. Ihmiset eivät ole evankeliumin julistajalle aivopesun tai käännyttämisen kohde. He ovat Jumalalle rakkaita ja lunastettuja. Evankeliumin leviämiselle voi tehdä hyvää hidastaa tahtia, suorittaa vähemmän ja huomata ihmiset lähellämme. Ketä asuukaan naapurustossani, mitä työtoverille kuuluu, lähtisinkö kaverin kanssa kahville ja kutsuisin sukulaiset ja ystävät kylään? Aina ei tarvitse ottaa askeltakaan päästäkseen keskusteluyhteyteen. Joskus pysähdys riittää.

Evankelista on yhteydenrakentaja. Evankelistan tehtävä on auttaa uusi yhteys ihmisen ja Jumalan välille. Monen evankelistan kutsumuksena on myös yhden rakentaminen kristittyjen välillä. Evankelistan sanoman ytimessä on usko Jeesukseen, ja tämä yhdistää koko kristikuntaa katolisia, luterilaisia, ortodokseja, helluntailaisia, vapaakirkollisia, baptisteja ja kaikkia kristittyjä. Tällainen evankelista on valtakunnankristitty.

Evankelistan tehtävä on leikata satoa Jumalan valtakuntaan. Jeesus sanoi: ”Tässä pitää paikkansa sanonta: ’Toinen kylvää, toinen korjaa.’ Minä olen lähettänyt teidät korjaamaan satoa, josta ette ole nähneet vaivaa. Toiset ovat tehneet työn, mutta te pääsette korjaamaan heidän vaivannäkönsä hedelmät.” (Joh. 4:37-38). Evankelista esittää kutsun lähteä Jeesuksen seuraan. Evankeliumin julistamiseen kuuluu sekä evankeliumin kertominen että kutsun esittäminen Jeesuksen seuraan. ”Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa” (2. Kor. 5:20). Evankelista haluaa ohjata toisia uskoon. Hän herättää kysymyksen: Minne olet matkalla? Tunnetko Jeesuksen pelastajanasi? Evankelista on kuin kätilö, joka auttaa uuden elämän synnytyksessä.

Evankelista uskaltaa puhua Jeesuksesta. Häntä ei vaivaa Jeesus-allergia. Evankelistan hyvä sanoma liittyy Jeesuksen persoonaan. Siksi evankelistan on rohkeasti syvennyttävä Jeesuksen elämään, opetukseen ja merkitykseen. Jeesus on koko Raamatun keskus ja siksi myös evankelistan sanoman ydin. Puhu rohkeasti Jeesuksesta!

Uusi Tie -lehden päätoimittaja Leif Nummela paljasti kerran, että hänen unelma-ammattinsa olisi se, että pankki palkkaisi hänet kiertämään ovelta ovelle kertomaan ihmisille, että heidän velkansa on annettu anteeksi. Siinä on pieni välähdys evankelistan hommasta.

EVANKELISTAN KIUSAUKSIA

Perinteisesti on väitetty, että hengellisen työntekijän kolme suurta kiusauksen aluetta ovat raha, seksi ja valta. Nämä kaikki voivat pilata myös evankelistan. Jokainen näistä voi muodostua synniksi ja viedä voiman evankelistan työstä. Niistä voi tulla myös maineen menetys, jolloin evankelista ei voi jatkaa työssään.

Evankelistoilla olen tavannut muitakin kiusauksen alueita kuin raha, seksi ja valta. Mainitsen tässä muutaman:

Masennus

Paholaisen yksi suosikkiharrastus on iskeä evankelista maan rakoon. Hän osaa käyttää monia metkuja tässä. Jotkut liittyvät evankelistan persoonaan, ulkonäköön, kykyihin, työhön, aktiivisuuteen, vähäisiin tuloksiin. Evankelistalla on kiusaus masentua, jos sanomaa ei oteta vastaan. Esimerkiksi Vanhan testamentin evankelista-profeetta Jeremian elämää kuvataan Jeremian kirjan luvussa 20. Hän ei nähnyt työnsä tuloksia. Jeremia teki uskollisesti työtä eikä mikään näyttänyt muuttuvan. Oli vaikea aika Jeremia kiroaa jopa oman syntymäpäivänsä. Jeremia itse koki näin, mutta hän oli masennuksenkin keskellä koko Jumalan kansalle siunaukseksi. Pimeyden keskeltä puristuksista voi tulla elämän kirkkaimmat aarteet. Masentuneen julistajan sanat ovat rohkaisuna yli kaksi ja puoli vuosituhatta myöhemmin.

Ahdistukset

Kristityt johtajat ovat kautta historian kokeneet tilanteita, jossa Jumala tuntuu vaikenevan. He pohtivat, onko tämä Jumalan tuomiota synnistä tai jopa Jumalan hylkääminen. Mutta tällainen ahdistus saattaa olla väline, jolla Jumala vetää meitä lähemmäksi. Silloin meidän uskomme voi kasvaa ja luottamuksemme Jumalan sanaan kasvaa. Jumala vahvistaa evankelistan uskoa ja kutsumusta tavalla, joka herättää myös epäilyjä Jumalan olemassaolosta. Tällaisessa sielun pimeässä yössä jäljelle jää kaksi asiaa. Huuto, että älä Jumala hylkää. Lisäksi uskon pohjaksi ei jää tunteet vaan Jumalan sanan lupaukset. Sisäiset ahdistukset voivat olla Jumalan väline uskomme vahvistamiseksi. Mutta evankelistalle raskasta kokea hengellinen yksinäisyys ja Jumalan poissaolo. Jos koet tällaista, se on ehkä Jumalan koulua, jossa hän vetää sinut enemmän riippuvaiseksi itsestään.

Oman syntisyyden kohtaaminen

Evankelistalle suurta murhetta tuo oman syntisyyden ja pahuuden tajuaminen. Ei vain teoriassa vaan ihan oman elämän arjessa. Moni kokenut evankelista ihmettelee, että miksi hän ei näytä tulevan lainkaan paremmaksi uskovaksi. Minun on helppo yhtyä vanhaan toteamuksen, että pyhitys yhä suurempaa armon ja oman syntisyyden kokemista. Tämä ajaa myös Jeesuksen luokse ja armon kokemiseen. Evankelista, joka on saanut paljon anteeksi, rakastaa paljon. Evankelista ymmärtää, että Jumala pelasti hänet syntisenä, Jumala kutsui evankelistaksi syntisen ja evankelista säilyy syntisenä loppuun asti.

Halu olla joku toinen

Evankelistan kiusauksena on halu olla joku toinen, joku kauniimpi, parempi ja tehokkaampi. Mutta evankelistan tulee löytää oma kutsumuksensa. Minä olen ajatellut, että olisi kiva olla lauluevankelista, mutta kun en osaa laulaa. Olen ajatellut, että olisi kiva jos minulla olisi ihmetekojen ja terveeksitekemisen lahjat, että ihmiset täyttäisivät kokoushallit, ja saisi sitten palvella ja julistaa. Mutta kun minulla ei ole. Kun kuuntelen hyviä puhujia, ajattelen, että olinpa tuollainen, joka tuntuu puhuvan ex-tempore niin hyvin. Minä tarvitsen aikaa, jotta voin järjestellä ajatuksiani. Evankelistan tulee löytää oma persoonansa ja kutsumuksensa.

Yksinäisyys

Evankelistan kiusaus voi olla yksinäisyys. Me näemme paljon ihmisiä, puhumme monille, saamme huomiota, mutta moni evankelista on yksinäinen. Missä ovat ystävät, joille voin jakaa asioita. Moni kokee kuin Elia: Minä olen yksin jäänyt jäljelle. Jumala sanoi: On 7000 muutakin (Ks. Room 11:26). Evankelistapäivien yksi tarkoitus on poistaa evankelistojen yksinäisyyttä. Tutustu tällä toisiin lajitovereihin, vaihtakaa osoitteita ja puhelinnumeroita, ottakaa toisianne facebook-ystäviksi.

Anteeksiantamattomuus

Ihmisinä, kristittyinä ja evankelistoina voimme kokea, että toiset eivät ymmärrä kutsuamme. Sitä vähätellään eikä meille anneta mahdollisuutta toimia eikä rohkaista lahjan käyttöön. Joku voi haukkua evankelistan pystyyn. Varsinkin julkisuudessa kokeva evankelista saa kokea väärinymmärrystä, asioiden tietoista vääristelyä ja pahaa puhetta. Jos alamme elämään sen pahan kanssa, mitä meille on tehty, me pilaamme lopulta oman tehtävämme. On vaikea olla ilon julistaja, jos sydämessä on katkeruus toista ihmistä, kristittyä, järjestöä tai kirkkoa kohtaan. Sinä itse tiedät, mitä tai kenelle pitää antaa anteeksi. Anteeksiantaminen on myös päätös. Päätä antaa anteeksi ja ala rukoilla hyvää niille, jotka ovat loukanneet sinua.

EVANKELISTAN KELPOISUUSVAATIMUKSET

Mitä tarvitaan ollakseen ja päästäkseen evankelistaksi? Evankelistaksi pääsee yksinomaan Jumalan armosta. Ensin Jumala vetää armosta pelastukseen. Sitten hän antaa armostaan joillekin kutsun evankelistoiksi.

Historiassa Jumala on kutsunut monenlaisia evankelistoja. Miehiä ja naisia, lapsia ja vanhuksia, pappeja ja maallikoita, neroja ja tavallisia. Usein Jumala valitsee sellaisen, joka ihmisten mielestä ei olisi tehtävään kelvollinen.

Kun Jumala on kutsunut sinut evankelistaksi, hän on kutsunut sinut! Sinä voit oppia paljon toisista evankelistoista, mutta älä yritä olla joku muu. Älä pakota itseäsi jonkun ihailemasi evankelistan muottiin kuvitellen, että evankelistan pitää olla tuollainen kuin tuo toinen. Jumala on kutsunut sinut, jotta se ainutlaatuinen persoona pääsisi valloilleen ja juuri sinunlainen evankelistan työ tulisi toteutetuksi. Laita oma persoona ja lahjat likoon. Evankelistat ovat erilaisia. Myös evankelistan lahja tulee näkyviin eri tavoin eri henkilöiden kohdalla. Siihen vaikuttaa persoona, kutsumus ja elämäntilanteet. Evankelistoilla on erilaisia kutsumuksia kohderyhmänsä suhteen: Jotkut tavoittavat lapsia, toiset naisia tai miehiä, jotkut jakavat hengellistä kirjallisuutta, jotkut evankelioivat facebookissa, jotkut ajamalla toisten kanssa moottoripyörällä ympäri suomea, jotkut ovat kokousevankelistoja toiset henkilökohtaisessa työssä. Toiset teologisesti orientoituneita pohtien teologiaa ja apologiaa. Jotkut rukoilevat ihmisten puolesta kadulla. Jotkut pyytävät kaveria lukemaan kanssaan Raamattua. Jotkut palvelevat ja auttavat ja etsivät kontaktia ihmiseen. Älä yritä olla joku toinen kuin sinä itse, ja älä yritä puristaa itseäsi johonkin muottiin, joka tekee elämästäsi kauhean.

Evankelistan ei tarvitse käydä Jyväskylän Seminaarinmäeltä hakemassa korkeaa filosofista koulutusta. Hänen ei tarvitse puhua monimutkaisesti kapulakieltä, jota ei ehkä itsekään ymmärrä kuulijasta puhumattakaan. Evankelistan sanoman ydin  on yksinkertainen ja selvä:

  • Jumala on Luoja ja ihminen löytää elämän tarkoituksen vain elämällä yhteydessä Jumalaan.
  • Synti on katkaissut yhteyden, ja jokainen on erossa Jumalasta.
  • Jeesus tuli pelastajaksi.
  • Jokaisella joka uskoo Jeesukseen, hänellä on ikuinen elämä

Koulutuksesta ei ole haittaa, ja evankelistan on hyvä oppia syventämän evankeliumin ydinsanomaa tuomalla siihen Raamatun pohjalta erilaisia näkökulmia. Evankeliumia voi tutkia syvällisesti ja siitä kertoa hyvin perusteellisesti. Evankeliumin voi kuvata myös lyhyellä tarinalla kuten Jeesus teki kertomuksessa tuhlaajapojasta. Evankeliumi suunniteltiin ennen maailmankaikkeuden luomista, se on samaan aikaan syvällinen ja yksinkertainen ja sen pohdinta ja siitä eläminen lyö ällikällä uudelleen ja uudelleen.

Mutta kyllä Jumalalla on itse asiassa koulu evankelistoille. Hän räätälöi jokaiselle henkilökohtaisen opetussuunnitelman, joissa oppiaineina ovat vaikeudet ja voitot, pettymykset, riisuminen omasta voimasta ja monesti myös evankelistan kutsumuksesta, jotta jäljelle jäisi kutsun antaja.

Ilkka Puhakka, vai kuka sanoi viime vuoden evankelistapäivillä, että kutsumus on sama kuin rakastuminen. Joku asia vaan vetää sinua puoleensa. Silloin voit ajatella vain kutsumistasi. Kutsumus on sekoamista. Pyhä Henki toimii monesti näin. Huomaamme kutsumuksemme siitä, mikä herättää meissä tunnetta.

Toinen vuosi sitten kuultu tärkeä sana oli Petri Välimäeltä. Kun Petri valitteli heikkouttaan, hänelle sanottiin: ”Petri, jos sä et olisi niin heikko, sä et voisi olla heikkojen evankelista”. Niin kun joudumme itse syömään paljon armon leipävartaasta, osaamme pitää sen alhaalla muitakin varten.

Evankelista ei ole supersankari. Usein hän kokee syyllisyyttä ja riittämättömyyttä katsoessaan suurta tehtävää ja omaa elämäänsä. Evankelista saa voimansa samasta armosta ja anteeksiantamuksen sanomasta, jota hän julistaa toisille. Se tekee sanomasta aidon. Evankelistan heikkous voi Jumalan vaakakupissa kääntyä vahvuudeksi, kuten Paavalin elämässä: ”Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa” (2. Kor. 12:9). Tällaiseen evankelistakouluun ei kukaan halua, mutta sinne Jumala monesti vie.

SUOMEN EVANKELIOIMISEN STRATEGIA

Jyväskylässä on tehty Suomen evankelioimistyön historiaa aiemminkin. Vuonna 1799 täällä heräsi Paavo Ruotsalainen, ja siitä sai alkunsa yksi mahtavimmista herätyksistä, mitä tämä maa on kokenut. Taulumäen kirkon lähellä on muistokivi, johon on kaiverrettu sanat: ”Tällä paikalla sijainneessa pajassa Paavo Ruotsalainen vuonna 1799 ensimmäisen kerran tapasi Jaakko Högmanin, jyväskyläläisen sepän, jonka sanat: ”Yksi sinulta puuttuu ja sen kanssa kaikki: Kristuksen sisällinen tunto”, tekivät hänestä kansamme herättäjän.”

Sanoista alkoi yksi suomen suurimmista herätyksistä, herännäisyys. Uskovat lähtivät liikkeelle, seuroja pidettiin kielloista huolimatta ja myös lähetysnäky vahvistui. Mutta herätys koki takaiskun, kun Kalajoen käräjille viisi pappia ja kymmeniä maallikkoja tuomittiin seurojen pidosta ja lähetystyön tukemisesta.

Jospa täältä Jyväskylästä lähtisi taas jotain uutta liikkeelle. Se voi olla tuore ja rohkea todistus Herrastamme. Se voi olla kristittyjen yhteys. Se voi olla – mitä itse toivon myös – ajatus suomalaisten kirkkojen, järjestöjen ja kristittyjen yhteisestä Suomen evankelioimisen strategiasta, jossa olisi huomioitu sekä seurakunnat, järjestöt ja kaikki kristityt. Toiveeni on, että ajatus yhteisestä evankelioimisen strategiasta maamme hyväksi lähtisi liikkeelle.

Siinä evankelistoilla on oma paikkansa. Mutta tärkeintä on saada koulutettua ja innostettua koko seurakunta eri kirkkokunnista liikkeelle. Rukoilethan, että joku lähtisi tällaista evankelioimisen strategiaa viemään eteenpäin ja että se saisi uskovan kansan liikkeelle. Suomea ei saavuteta vain evankelistojen eikä palkallisten työntekijöiden avulla. Tarvitaan laaja määrätietoinen suunnitelma.

TÄÄ ON MUN JUTTU

Evankelistapäivien teema sanoo: Tää on mun juttu.

Tää

Tää evankeliumin vieminen toisille. Evankelistan ei tarvitse olla kaikkien alojen asiantuntija. Hänen ei tarvitse osata koko opinkohtien kokoelmaa. Ja vaikka hän osaisikin – mikä on tietysti hyvä asia – hän tietoisesti rajoittaa sanomansa siihen, että yrittää johdattaa ihmisiä ja Jumalan yhteyteen. ”Päivää Jumala, tässä on Pekka ja Maija.” ”Pekka ja Maija tässä on Jumala. Mä haluaisin viedä teidät yhteen. Tutustuttaa teidät toisiinne.”

On

Tämä viittaa tähän hetkeen. En odota tulevaisuuteen tai että pääsen parrasvaloihin. Vaikka oma minä ja ehkä perkelekin väittää, että odota, et ole vielä evankelistaksi sopiva, hetki nousta on nyt.

Mun

Se, mitä evankelistan tehtävästä on kerrottu, koskettaa juuri minua. Voi minua ellen evankeliumia julista. Minun on ryhdyttävä toimeen. Jumala antaa toisille toiset askareet, mutta odottaa, että sinä toimit evankelistana.

Juttu

Evankelistan tehtävä on elämäntehtävä ja kutsumus. Minä lähden viemään hyvää sanomaa.

”Tää on mun juttu!”

Kun sanot näin, ja haluat sitä, olet evankelista. Olet ilosanoman jakaja, Jumalan särkynyt ja säteilevä lahja seurakunnalle ja maailmalle.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Kansanlähetyspäivät Ryttylässä

Nykyhetken viisi haastetta

Pidin Kansanlähetyspäivillä Ryttylässä 7.7.2018 puheen, jonka päätin viiteen haasteeseen. Tässä ne pienin muokkauksin ja lisäyksin myös tänne blogiini.

1. Ole aikamme myllerrysten keskellä uskollinen Jumalan sanalle!

Uskon, että elämmme lopun aikaa, jota Jeesus kuvasi puheessaan (Matt. 24). Hän kertoi lopunajan merkeistä mullistuksista luonnossa, hämmennyksestä yhteiskunnassa ja luopumuksesta kirkossa. Yksi lopunajan merkki on innostava: Evankeliumi julistetaan kaikille kansoille ennen Jeesuksen paluuta (Matt. 24:!4). Elämme nyt juuri tällaista aikaa.

”Nyt kysytään pyhiltä kestävyyttä ja uskoa” (Ilm. 13:10).  

2. Sitoudu uudelleen lähetystehtävän toteuttamiseen!

Jumala antoi meille mahtavan tehtävän: Evankeliumi Jeesuksesta viedään kaikkeen maailmaa. Sitoudu lähetystehtävän täyttämiseen. Kysy Jumalalta paikkasi, miten voit rakkauden teoin ja evankeliumia kertomalla olla mukana historian suurimmassa projektissa: Tämän maailman evankelioimisessa.

”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille” (Mark. 16:15).

3. Ota Suomi sydämellesi!

Kaikki Suomen suuret liikkeet ovat syntyneet herätyksen vaikutuksesta. Raamattu ei missään lupaa herätyksiä, mutta Jumala antaa niitä.

Todellinen herätys on aina lopulta Jumalan työtä, mutta Jumala käyttää herätyksissä inhimillisiä välikappaleita, usein yhteiskunnallista murrosta ja aina evankeliumin julistamista.

Mitä meidän on tehtävä? Rukoile läheistesi ja kansamme puolesta. Rukoile kirkkojen ja järjestöjen puolesta. Minun rukoukseni on, että kristityt yhdessä eri kirkoissa omasta traditiostaan käsin löytäisivät yhteisen innostavan vision ja strategian Suomen evankelioimiseksi. Siinä jokainen kristitty, järjestö ja kirkko voi olla mukana. Ehkä unelmoin liikaa toivoessani, että jonain päivänä Suomessa rukoilevaiset, heränneet, evankeliset, lestadiolaiset ja viidesläiset Kansanlähetyksessä, Kylväjässä. Sansassa, Opkossa, Raamattuopistolla, Kansan Raamattuseurassa ja kaikki muutkin luterilaiset lähetyshiippakuntalaiset ja muut sekä hellutailaiset, vapaakirkkoiset, ortodoksit ja katoliset, baptistit ja kaikki muut kristityt voisimme antaa yhteisen todistuksen Jeesuksesta.

Tiedämme, mitkä asiat meitä erottaa ja helposti menemme poteroihimme. Mutta meitä yhdistää sama evankeliumi, sama pelastus ja sama Jeesus. Unelmani ja rukoukseni on, että jokainen tässä maassa kokisi Jumalan rakkauden ja eläisi yhteydessä luojaansa ja lunastajaansa. Lähetys ja evankelioiminen yhdistää kristittyjä.

Pelkään, että vasta taivaassa katsoessamme yhdessä ympärillemme voivottelemme sitä, että hylkäsimme yhteisen todistuksen antamisen kansallemme, kun oli sen aika. Miksi läheisemme ei ole täällä? Miksi kaikki eivät ole täällä? Ehkä se on se yksi viimeinen itku, kuten Leif Nummela viime vuoden Kansanlähetyspäivillä sanoi. Tarvitsemme nyt Suomen pelastumiseksi yhteistä evankelioimisen näkyä.

”Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä” (Joh. 15:12).

4. Fokusoi hengellinen näkökykysi!

Älä kiinnitä mieltäsi uskovien tai kirkon tai järjestön vajavaisuuteen. Raamattu sanoo ”kiinnittäkää mielenne Jeesukseen.” (Hepr. 3:1). Me näemme sen, mihin katselemme. Mihin suuntaamme mielemme, se valtaa meidät. Vallatkoon meidät ja ajatuksemme Herramme Jeesus Kristus! Jos kiinnität kaiken huomiosi aikamme aaltoihin, vajoat syvyyteen. Katso Jeesukseen, joka nostaa ja kantaa ja saapuu pian takaisin.

”Ajatelkaa kaikkea mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen” (Fil. 4:8).

5. Suostu rakastetuksi ja lunastetuksi!

Sinä olet Jeesukselle rakas, olet sovitettu, olet rakastettu, olet lunastettu, kalliisti ostettu ja uskossa Jeesukseen olet täysin vanhurskas. Sinun edestäsi ja syntiesi puolesta on vuodatettu maailmanhistorian kallein hinta, Jeesuksen Kristuksen pyhä veri. Älä väheksy itseäsi. Tämä on se, mitä haluan teroittaa sinulle tänään, sillä moni uskova on väsynyt, uupunut, epätietoinen, ahdistunut. Jeesus näkee sinut ja hän rakastaa sinua. Tästä sanomasta elämme itse ja tätä julistamme maailmalle.

”Kristuksen veressä meillä on lunastus” (Ef. 1:7).


Mika Tuovinen Kansanlähetyspäivillä 7.7.2018. Tekstiä saa jakaa vapaasti sosiaalisessa mediassa ja siteerata toisissa blogeissa ja internetissä. Kun käytät blogeissa ja uutisissa lainauksia, laita linkki näkymään tälle sivustolle. Ole siunattu ja siunaukseksi!

 

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Pyhä Henki helluntaina

Lähettäjäpiirikirje 5/2018

Kirjoitan tätä kotona helluntaina. Ulkona on lämmin, ja täällä sisällä ihmiselle sopivat asteet. Jumalanpalvelus on ohi ja on aika istahtaa ja ajatella sinua, hyvä työtoverini. Toukokuu on ollut todella lämmin: takana on jo ainakin kuusi hellepäivää kun viime toukokuussa niitä oli kaikkiaan yksi. On tavanomaista lämpimämpää.

Helluntaina alkoi maailman suurin liikehdintä kun Pyhän Hengen vuodattamisesta syntyi kristillinen kirkko. Pyhä Henki on lähetystyön Henki, ja hän johtaa kristityt viemään ilosanomaa maailman ääriin. Oman näkyni voi kuvata vaikka tällä tavalla:

YKSI EVANKELIUMI YHDESTÄ PELASTAJASTA
KAIKKEEN MAAILMAAN KAIKILLE IHMISILLE.

Tämän sanoman ja Herran Jeesuksen palvelukseen olen antanut elämäni. Haluan elää siten, että mahdollisimman moni kuulisi hyvän sanoman Jeesuksesta, uskoisi sen ja pääsisi perille taivaaseen.

Tämänkin asian tajusin vasta nyt

Olin puhumassa Suomen Teologisessa Instituutissa opintojen loppuvaiheessa oleville miehille ja naisille, miten hengellinen työ rahoitetaan. Ei ihan helppo aihe, mutta koko ajan tärkeämpi myös Suomessa. Olen kyllä lukenut Raamattua, mutta vasta nyt tätä puhetta valmistaessani huomasin asian, joka on tuonut muutosta ajatuksiini ja asenteisiini. Vanhassa testamentissa Jumalalle uhrattiin monenlaisia uhreja, joista Jumala itse sanoi, että ne ovat hyväntuoksuinen uhri. Uhrit loppuivat kun Jerusalemin temppeli hävitettiin vuonna 70. Apostoli Paavali kuvasi Jeesuksen kuolemaa meidän puolestamme ”lahjaksi, hyvältä tuoksuvaksi uhriksi Jumalalle” (Ef. 5:12). Tämä on selvää.

Mutta vasta nyt hoksasin, että Jeesuksen uhrin lisäksi Paavali kuvaa filippiläisten lahjaa Paavalille lähetystehtävän toteuttamiseksi samankaltaisin sanoin: ”Minulla on kaikkea yllin kyllin nyt, kun olen saanut Epafroditokselta teidän lähettämänne lahjan, joka on hyvältä tuoksuva, otollinen, Jumalan mielen mukainen uhri” (Fil. 4:18). Paavali kuvaa sekä Jeesuksen ainutlaatuisen lahjan että seurakuntalaisten lahjan lähetystehtävän toteuttamiseksi samankaltaisin sanoin. Kun annan varoja lähetystyön toteuttamiseksi, se on uhrilahja Jumalalle. Antaminen on jumalanpalvelustani. Tuon opetuksen jälkeen olen pyrkinyt antamaan ja jakamaan omastani (uhraamaan) eri tilanteissa kiitollisena, ja ajatellen, että annan Jumalalle enkä ihmiselle.

Vauhtia on riittänyt

Viimeisen kuukauden aikana kevään kiireinen vauhti on jatkunut. Kesäkuun alussa tahti hellittää. Olemme käyttäneet Kansanlähetyksen johdossa useita päiviä strategisten tavoitteiden ja organisaatiorakenteemme arviointiin ja suunnitteluun. Tämän arkityön lisäksi tässä muutamia kohokohtia:

  • 22.-24.4. Krakova. Puolassa oli Euroopan evankelioimiseen liittyvä konferenssi. Kaikissa muissa maanosissa kristittyjen määrä kasvaa, mutta Euroopassa vähenee. Rukousta ja yhteistä työnäkyä kirkkojen ja järjestöjen välillä tarvitaan kovasti.
    6.5. Jyväskylä. Asetin Keski-Suomen Kansanlähetyksen uuden piirijohtajan tehtävään. Siunauksen toivotukset Harri Alatuvalle tärkeään tehtävään!
    7.5. Ryttylä. Amerikkalaisen Lutheran Hour Ministries -järjestön johtajat kävivät vierailulla. 7.-9.5. Ryttylä. Kansanlähetyksen piirijohtajat koolla. Suunnittelua ja tapaamisia.
    10.5. Kouvola. Helatorstaina juhlittiin 50-vuotiasta Kymenlaakson Kansanlähetystä. Mukana myös piispa Seppo Häkkinen ja paljon kansaa (yli 400 jumalanpalveluksessa ja 200 juhlassa). 13.5. Ryttylä. Jumalanpalveluksessa liturgina ja saarnaajana. Äitienpäivän aiheena oli kristittyjen yhteys ja tehtävä maailmassa.
    16.5. Helsinki. Suomen Teologisessa Instituutissa: Aiotko töihin jäsenjärjestöihin -luento. 18.5. Helsinki. Neljän järjestön yhteinen työntekijäpäivä (Kansanlähetys, Kylväjä, Suomen Raamattuopisto ja OPKO). Ensimmäistä kertaa yhdessä. Historiallinen tapahtuma.

Kesän edellä

Toivotan sinulle kaikkea hyvää elämääsi ja kesääsi. Antakoon Jumala sinulle sopivassa suhteessa sadetta ja aurinkoa. Ehkä nähdään Kansanlähetyspäivillä Ryttylässä heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna.

Laitan kirjeen matkaan vanhan rukouksen sanoin:

”Tulkoon tie sinua vastaan, olkoon tuuli aina myötäinen,
päivä poskillesi paistakoon, sade pelloillesi virratkoon.
Ja kunnes kohdataan, elämäsi jääköön käsiin Jumalan.”

Siunauksen toivotuksin
Mika Tuovinen

Ps. Tässä on vain osa lähettäjäpiirikirjeestäni. Saat sen täydellisessä muodossa kuvien kanssa, kun liityt lähettäjäpiiriini. Tervetuloa tutut ja vielä tuntemattomat. Katso ohjeet.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Bekele_Shanko_CGM_Campus_Crusade_CCC

Herätyksen perusta ja seuraus Etiopiassa

Tapasin Puolan Krakovassa etiopialaisen Bekele Shankon. Pyysin kiireiseltä johtajalta haastatteluaikaa, ja hän löysi kalenteristaan ajan aamiaisen yhteyteen kello 7.

Bekele Shanko toimii Global Church Movements -liikkeen johtajana. Kahdeksan vuotta sitten liike asetti tavoitteekseen synnyttää vuoteen 2020 mennessä 5 000 000 uutta seurakuntaa tai muuta uskovien yhteisöä. Maailmassa on noin 5 miljardia ei-kristittyä, ja jokaista tuhatta ihmistä kohden pyritään luomaan yksi yhteisö. Näin on määritelty tuo viiden miljoonan yhteisön tavoite. Yhteistyökumppaneiden avulla yli miljoona yhteisöä on jo syntynyt. Halusin selvittää, mitä on suuren näyn taustalla.

Lähetysjohtaja Mika Tuovinen: Mikä motivoi sinua kristillisen järjestön johtajana lähtemään aamuisin töihin?

Bekele Shanko: Minua motivoi Jumalan rakkaus ja armo. Tulen rikkinäisestä perheestä Etiopiasta. Synnyin maaseutukylässä 50 vuotta sitten. Tuolloin meidän keskellämme ei ollut kirkkoja eikä ketään, joka tunsi Jeesuksen henkilökohtaisesti. Ihmiset palvoivat puita, kiviä, kuuta ja aurinkoa. Isäni toimi noitatohtorina. Elämämme oli jatkuvaa taistelua pahojen henkien vaatimusten täyttämiseksi.

Sitten isälleni ilmestyi kaksi enkeliä, jotka puhuivat Jumalasta. Jonkin ajan kuluttua kaksi miestä tuli puhumaan isälleni siitä, miten Jumala rakastaa meitä ja lähetti Jeesuksen kuolemaan syntiemme tähden. Isäni, äitini, sisareni ja minä tulimme uskoon. Isäni oli lukutaidoton. Uskoon tullessa Jumala teki ihmeen ja avasi hänen silmänsä siten, että hän pystyi lukemaan Raamattua. Kun isäni sai käteensä jonkun muun kirjan, hän ei osannut lukea sitä. Isäni toimi evankelistana 37 vuoden ajan Etiopiassa ja oli väkevä työkalu Jumalan käytössä. Jumala pelasti isäni, äitini ja minut ja antoi meille toivon. Tämä motivoi minua nousemaan vuoteesta joka päivä palvelemaan Jumalaa.

Johdat Global Church Movements -järjestöä. Millainen työnäky teillä on?

Global Church Movements (GCM) on osa Campus Crusade for Christ -järjestöä. Teemme määrätietoista yhteistyötä kirkkojen ja lähetysjärjestöjen kanssa tarkoituksenamme perustaa seurakuntia. Pidämme tärkeänä yhteistyötä kirkkojen kanssa, jotta seurakunnat osallistuisivat lähetyskäskyn toteuttamiseen. Teemme työtä myös kirkon yhteyden hyväksi.

Aloitimme kahdeksan vuotta sitten. Minulla oli hyvin pieni tiimi ja rukoilimme, että Jumala näyttäisi, mitä meidän tulee tehdä. Silloin ymmärsin maailman tarpeen. Maailmassa on yli 7 miljardia ihmistä, ja heistä vain noin 2,3 miljardia on kristittyjä. Enemmistö maailman ihmisistä ei ole vielä kokenut Jumalan rakkautta.

Näkymme on perustaa jokaista 1000 ihmistä kohden seurakunta tai muu uskovien yhteisö. Haluamme, että nämä yhteisöt ovat moninkertaistuvia opetuslapseuttavia yhteisöjä, jotka tekevät opetuslapsia, jotka puolestaan tekevät opetuslapsia. Rukoilemme, että näkisimme olemassa olevien seurakuntien lisäksi vielä 5 miljoonaa uutta seurakuntaa tai uskonyhteisöä. Aloitimme kahdeksan vuotta sitten, ja nyt olemme nähneet yli miljoonan uuden seurakunnan aloittavan toimintansa.

Kristinusko kasvaa Aasiassa, Afrikassa ja Latinalaisessa-Amerikassa. Mikä on näkynne Euroopan kohdalla?

Jumala on käyttänyt Eurooppaa. Eurooppa on ollut kristinuskon keskus ja täältä on lähtenyt paljon lähetystyöntekijöitä jakamaan hyviä uutisia.

Esimerkiksi Etiopiassa olemme saaneet paljon siunausta eurooppalaisilta lähetysjärjestöiltä muun muassa Englannista, Suomesta, Ruotsista ja Saksasta. Ensimmäisen evankelisen kirkon Etiopiaan perustivat ruotsalaiset noin 125 vuotta sitten.

Maailma on saanut paljon eurooppalaisilta, mutta nyt kirkon tilastot ja työ ovat laskusuunnassa. Rukoilen herätystä Eurooppaan. Jumala tekeekin uutta Euroopassa. Monet kirkon johtajat rukoilevat tosissaan maansa ja maanosansa puolesta.

Minun näkyni Euroopan kirkoista on, että kirkot työskentelevät yhdessä toisiaan rakastaen.
Jeesus rukoili, että olisimme yhtä. Yhdessä toimien olemme myös vahvempia. Haluamme tukea olemassa olevien kirkkojen uudistumista. Näkyni on, että Euroopassa perustetaan myös monia uusia yhteisöjä. Jumalahan lähettää nyt Eurooppaan ihmisiä sellaisista maista, joissa he eivät voi kuulla evankeliumia.

Tämä on minun visioni ja uskon, että Jumala tekee tämän.

Millainen voisi olla jokaisen kristityn tehtävä osana tämän näyn toteuttamista?

Kaikilla kristityillä on tehtävä ja kutsumus jakaa Jumalan rakkautta toisille. Sitä ei saa jättää vain pappien ja evankelistojen tehtäväksi. Emme voi piilotella hyvää uutisia.

Jumala loi jokaisen ihmisen kuvakseen ja hän rakastaa kaikkia. Jumala lähetti poikansa Jeesuksen kuolemaan puolestamme. Meillä kaikilla ihmisillä on tehtävä kertoa tästä kaikille. Meidän ei kuitenkaan tule vain puhua, vaan meidän tulee elää elämää, joka heijastaa Jeesusta. Kun ihmiset näkevät Jeesuksen meissä, he kiinnostuvat elämästä Jumalan yhteydessä.

Jokaisen kristityn tulee rakastaa kaikkia kirkkoja – ei vain omaa seurakuntaansa tai kirkkokuntaansa vaan koko Jumalan seurakuntaa.

Minua on puhutellut tämä Apostolien tekojen kohta: ”Palveltuaan omana aikanaan Jumalan suunnitelmaa Daavid nukkui pois” (Apt. 13:36; Bekele lainaa jaetta englanniksi: ”Kun Daavid oli palvellut Jumalan suunnitelmaa oman sukupolvensa aikana, hän nukkui pois”).

Elämme vain kerran tässä maailmassa. Jumala on asettanut meidät tänne juuri tätä sukupolvea varten. Tämä on meidän sukupolvemme. Nyt jokaisen tulisi tehdä jotain Herralle.

Tämä on minun rohkaisuni, rukoukseni ja sanomani kaikille kristityille. Olemme saaneet kokea Jumalan rakkautta. Nyt olemme maan suola ja annamme toivoa ja elämää toisille.

Tapasin muutama päivä sitten toisen etiopialaisen Wondimu Mathewosin. Hän mainitsi, että Etiopian Mekane Yesus -kirkon kasvuun on kolme syytä: 1) Jumalan suosio, 2) Jokainen uskova on evankelista ja 3) Pyhän Hengen työ. Jotenkin Jumalan suosio tuntuu olevan Etiopian maan ja Etiopian kristikunnan päällä, koska kirkko kasvaa ja lähetätte lähetystyöntekijöitä. Mistä tämä johtuu?

Wondimu on ystäväni. Olen samaa mieltä näistä kolmesta kasvun syystä. Lisäisin siihen vielä muutaman asian.

Etiopian kirkko, erityisesti evankelinen kirkko, kasvoi 1970-luvulla. Kun vuonna 1974 tapahtui kommunistinen vallankumous, kirkkojen elämä muuttui vaikeaksi. Emme saaneet kokoontua vapaasti. Melkein kaikki seurakunnat suljettiin ja vainot alkoivat.

Mutta vainojen Jumala kutsui meidät olemaan maanalainen kirkko, jossa rukouksesta tuli tärkein asia. Me rukoilimme Jumalaa muuttamaan Etiopian kristittyjen tilanteen. Kaikkialla oli koko yön kestäviä rukoustapaamisia.

Muistan, että kommunistivallan aikana 17-vuotiaana lukiolaisena menimme joka viikko koko yöksi rukoilemaan. Rukoilimme lakkaamatta 8 tai 10 tuntia.  Jumala puhui meille ja koimme Pyhän Hengen voiman. Saimme intoa ja motivaatiota. Tästä rukousherätyksestä versoi kirkon nykyinen menestys Etiopiassa.

Noina kommunismin vuosina Jumala yhdisti kirkkoaan Etiopiassa. Kirkot suljettiin ja kokoonnuttiin kodeissa. Tuona aikana tärkein kysymys minulle ei ollut se, mihin kirkkokuntaan kuulun vaan se, olenko Jumalan lapsi ja kristitty.

Jos tuohon aikaan halusi olla kristitty, piti olla valmis kuolemaan uskon puolesta. Meille tuolloin toisen kristityn näkeminen oli kuin Jeesuksen näkemistä. Koimme valtavaa rakkautta toisia uskovia kohtaan ja intoa rukoilla toistemme kanssa ja opiskella Raamattua. Näin Jumala valmisti vahvan pohjan kristityille Etiopiassa kristittyjen yhteyden ja rukouksen voiman kautta.

Jumala myös lupasi, että hän nostaa monia etiopialaisia palvelemaan lähetystyössä maailman ääriin asti ja kertomaan hyvää uutista Jeesuksesta. Kommunistisen vainon vuoksi ja joistakin muista syistä kuten työpaikkojen etsimisen vuoksi Jumala on lähettänyt etiopialaisia kristittyjä kaikkialle maailmaan. Kaikkialla he kertovat uskostaan ja Jeesuksesta.

Kiitin Bekele Shankoa haastattelusta ja jatkoimme aamiaispöydässä keskustelua muun muassa Kansanlähetyksen lähetystyöstä Etiopiassa. Hän ilmaisi kiitollisuutensa siitä, että olemme lähettäneet työntekijöitä hänen kotimaahansa. Työtä on vielä paljon sekä Suomessa että Etiopiassa.

Voisivatko meidänkin sydämemme syttyä samalla tavoin kuin Etiopiassa on tapahtunut?Etiopiassa ulkoisena tekijänä herätystä kiihdytti kirkon kokema vaino ja yhteiskunnallinen ahdinko. Se ajoi kristityt yhteiseen rukoukseen ja toistensa rakastamiseen.  Bekelen mielestä se on perustana tämän hetken vahvalle evankelioimis- ja lähetysnäylle.

Lue myös Mekane Yesus -kirkon lähetysjärjestön johtaja Wondimu Mathewosin haastattelu, jossa hän kertoo kirkkonsa kasvun syistä ja lähetysnäystä.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa

European Forum for Church Multiplication – EFCX – 2. päivä

Euroopassa on 50 valtiota ja yli 700 000 000 asukasta. Valtaosa väestöstä on kristittyjä. Tilastojen mukaan kristinuskon tulevaisuus ei kuitenkaan täällä näytä hyvältä. Suuri osa 16-29 -vuotiaista väittää ettei heillä ole uskonnollista vakaumusta. Suuri osa Euroopan nuorisosta ei käy jumalanpalveluksista, ei rukoile eikä kuulu kirkkoon. Euroopan valtioista vain kolmessa maassa enemmän kuin yksi kymmenestä sanoi osallistuvansa uskonnolliseen tilaisuuteen viikottain. Näin oli Puolassa, Portugalissa ja Irlannissa. Euroopan uskonnollinen kartta on muutoksessa.

Onko niin, että vanhat toimintamallit eivät enää toimi (ovatko ne kaikki edes toimineet menneisyydessä) maanosassamme?

Tämän vuoksi moni eurooppalainen kristillinen vaikuttaja etsii yhteistyötä maanosamme tavoittamiseksi Jumalan rakkaudella, evankeliumilla ja Raamatun sanomalla. Siksi myös minä osallistun EFCX-tapahtumaan Puolan Krakovassa.

Tässä muutama mieleen jäänyt asia tältä päivältä:

  • Parasta mitä kristillisten järjestöjen ja kirkkojen johtajat voivat antaa yhteisölleen on elää Jumalan yhteydessä keskittyen rukoukseen ja Jumalan sanan jakamiseen (katso apostolien esimerkki Ap.t. 6:1-4)
  • Jumala sanoi, ettei tule Mooseksen ja kansan kanssa luvattuun maahan, jossa virtaa maitoa ja hunajaa (2. Moos. 33:1-3,15). Mooses kieltäytyi menemästä sinne, jos Jumala ei tule mukaan. Jumalan läsnäolo oli tärkeämpi kuin maalliset siunaukset. Jos Jumala tarjoaisi kristilliselle järjestöllesi suuria siunauksia, mutta ei läsnäoloaan, olisitko tyytyväinen? Mooses ei ollut.
  • Löydämme kutsumuksemme kun jokin huomaamamme asia särkee sydämemme. Nehemia löysi kutsumuksensa kun kuuli Jerusalemin kaupungin tilasta. Kuultuaan hän itki, murehti, paastosi ja rukoili. Jumala avasi tien kutsumuksen toteuttamiseen. Asia mikä murtaa sydämesi, on varmaan kutsumuksesi.
  • Kristillisen johtajan tulee nähdä Jumalan valtakunnan vähän käytetyt resurssit ja saada ne liikkeelle toteuttamaan Jumalan antamaa tehtävää. Seurakunnassa on liikaa jäseniä, joita ei ole varustettu toimimaan evankeliumin puolesta.
  • Ihmiset seuraavat kirkasta visiota. Hio näkysi selväksi.

Eurooppa on minun maanosani ja kristittynä haluan toimia maanosani hengellisen heräämisen ja hyvinvoinnin hyväksi. Erityinen rukoukseni on, että Euroopan vanhat kirkot voisivat kokea virkistymisen aikoja ja johdattaa paljon kansaa Jumalan tuntemiseen. Samaan aikaan Eurooppaan syntyy paljon uusia seurakuntia. Halusimmepa sitä tai emme. Yhdessä voimme rukoilla, että Jumalan valtakunta tulee keskellemme ja Jeesuksen Kristuksen tunteminen lisääntyisi.

Jumalan voima ja evankeliumin sanoma on ennenkin ravistellut Eurooppaa ja synnyttänyt uutta. Täällä on vaikuttanut uskonpuhdistus, pietismi ja monet kirkkojen uudistusliikkeet. Jospa saisimme uudistuksen aikoja. Siksi rukoilemme, suunnittelemme ja teemme työtä myös täällä Krakovassa. Herra, uudista kirkko(j)asi Euroopassa!


 

Katso myös:

European Forum for Church Multiplication – 1. päivä

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Lähetyskenttänä Eurooppa

European Forum for Church Multiplication – EFCX – 1. Päivä

Olen Puolan Krakovassa ”European Forum for Church Multiplication” -konferenssissa. Tällainen kirkon moninkertaistumiseen keskittyvä konferenssi järjestetään nyt toista kertaa. Taustajärjestöinä on Agape Europe/Cru, Global Church Movements ja Greater Europe Mission. Avauspuheessa puolalainen työntekijä kertoi oman näkynsä tästä konferenssista kolmella asialla:

    • Tämä muistuttaa jokaisen uskovan ja kirkon ydintehtävästä tehdä opetuslapsia.
    • Korostus on kristittyjen yhteistyössä Euroopassa.
    • Tämä konferenssi yhdistää Länsi-Euroopan ja Itä-Euroopan kristittyjä.

Global Church Movements -järjestön johtaja Bekele Shanko puhui kristittyjen yhteistyöstä. Bekele on kotoisin Etiopiasta ja asuu nyt Floridassa, Yhdysvalloissa. Hän kysyi, miksi me haluamme työskennellä yhdessä ja vastasi seuraavilla tavoilla:

1 Jumala asettaa esimerkin
Kolmiyhteinen Jumala tekee itsessään kolmessa persoonassa (Isä, Poika ja Pyhä Henki) yhteistyötä. ”Tehkäämme ihminen” (1. Moos. 1:26). ”Menkäämme sekoittamaan” (1. Moos. 11:7). ”Kuka lähtee meidän puolestamme?” (Jesaja 6:8).

2 Jeesus rukoili yhteyden puolesta
Jesus rukoili kristittyjen yhteyden puolesta: ”Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut. ”Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä.” (Joh. 17:21-22).

3 Yhdessä olemme voimakkaita
Nehemian aikana Jerusalemin muuri rakennettiin 52 päivässä (Nehemia 6:15). Rakennustyö oli ollut vuosia kesken, mutta Nehemia sai väen liikkeelle: ”Meidän on ryhdyttävä rakentamaan Jerusalemin muureja” (Nehemia 2:17). Voimme oppia toisiltamme, rohkaista toisiamme ja motivoida toisiamme. Saamme enemmän aikaan kun yhdistämme voimaveroja

4  Olemme yksi Jumalan valtakunta
Jumalan valtakunta on suurempi kuin meidän organisaatiomme ja kirkkomme. Jumalalla on yksi kansa, yksi seurakunta, jonka hyvinvointia meidän tulee etsiä.

5 Moninkertaistuminen
Jumala sanoi kansalleen: ”Viisi teistä ajaa pakoon sata vihollista, sata teistä ajaa pakoon kymmenentuhatta.” (3. Moos. 26:8). Siis 5 ajaa pakoon 100 (suhde 1:20) ja 100 ajaa pakoon 10 000 (1:100). Tehokkuutemme moninkertaistuu yhteistyössä.  Edellä olevassa Raamatun luvussa korostuu pyhä, Jumalan tahdon mukainen elämä, jolloin Jumala voi antaa siunauksen.

Global Church Movements
Bekele kertoi työnäystään Global Church Movementsissa (GCM): Maailman yli kaksi miljardia kristittyä pitää saada toimimaan niiden yli 5 miljardin hyväksi, jotka eivät vielä ole kristittyjä. GCM pyrkii luomaan yhteistyökumppaneidensa kanssa viisi miljoonaa kristillistä kirkkoa tai uskonyhteisöä luomaan niille, jotka eivät ole kuulleet. Yksi yhteisö 1000 ihmistä kohden.

Kirkkojen ja kristittyjen tulee selkeyttää käsitystään tehtävästä evankeliumin julistajana ja opetuslasten tekijänä. Meidän tulee johdattaa ihmisiä Jeesuksen tuntemiseen ja seuraamiseen.

Lähtökohtana konferenssissa on lisätä Euroopan kirkoissa opetuslapseuttamisen ja moninkertaistumisen näkyä. Tavoite on perustaa uusia seurakuntia sekä missionaarisia uskonyhteisöjä olemassa olevien kirkkojen yhteyteen.

Ensimmäinen konferenssipäivä oli lyhyt: vain yksi iltatilaisuus. Mitä tästä päivästä jäi käteen?

1. Näky Euroopasta. Monet kantavat huolta eurooppalaisista. Eurooppa on muuttumassa/muuttunut lähetyskentäksi ja täällä olevien kristittyjen olisi syytä tehdä yhteistyötä ja etsiä parhaita välineitä maanosamme uudelleen evankeliointiin ja uskovien varustamiseen.

2. Yhteistyö. Olemme kristittyinä yksi kansa. Jeesus rukoili kristittyjen yhteyden puolesta. Miten tämä rukous näkyy toiminnassamme ja asenteissamme toisiin kristittyihin?

3. Laaja näky. Meidän tulee muistaa, että Jumalan valtakunnassa ei ole tarkoitus rakentaa vain omaa organisaatiota tai kirkkoa vaan tukea toisiakin. Kirkkokunnat ja järjestöt ovat rakenteita, joita Jumalan käyttää tehtävässään. Ne eivät ole itsetarkoitus. Kristitty rakentaa Jumalan valtakuntaa.

4. Moninkertaistuminen. Kristikunnassa tulee löytää uudelleen jokaisen uskovan yhteinen pappeus. Jumala haluaa käyttää kaikkia työtovereinaan johtamaan uusia ihmisiä uskoon sekä olemaan uusille uskoville hengellinen vanhempi.

5. Toivo. Vaikka kristittyjen lukumäärä vähenee Euroopassa, tällaiset hetket kristittyjen vaikuttajien kanssa eri Euroopan maista ja kirkkokunnista antaa toivoa: Ehkä Jumala kääntää vielä Euroopan kristillisyyden alakulon ylistyslauluksi. Tehtävää on paljon. Jumala rakastaa jokaista ja haluaa pelastaa jokaisen eurooppalaisen. Siksi kirkolla on toivo jaettavana.

6. Kirkko elää. Kristinusko ei ole Euroopassa kuollut. Jumala tekee työtään vanhojen ja uusien kirkkojen sisällä ja niiden kautta.

Huomenna kertomuksen toinen osa.

Ps. Puola on Euroopan kristillisimpiä maita. Täällä 83 % nuorista kertoo olevansa kristittyjä. Illalla keskustelin ystäväni Pyryn kanssa paikallisen nuoren aikuisen kanssa, jonka nimi tarkoittaa Jumalan rakastamaa. Hän ei varmaan ollut siitä tietoinen. Kun kerroimme kauniin nimen salaisuuden, hän sanoi, että ainakaan siltä ei tunnu.

Olisipa meillä paljon toisenlaisia kertomuksia.

 

 

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Avioliitto kirkko

Kirkollinen kompromissi

Viime viikolla huomasin kolme tärkeää uutista. Lidl poisti tuotteestaan kuvankäsittelyohjelmalla ristin kirkon kupolista. Todellisuutta Santorinissa kuvankäsittely ei muuttanut, risti on yhä kirkon sinisen katon huipulla. Toiseksi luin, että piispainkokous on antanut suosituksen jumalanpalvelusyhteisöistä. Olin mukana työryhmässä laatimassa suositukselle pohjaesitystä, joka oli luonteeltaan innostavampi kirkon nykyisyyden ja tulevaisuuden kannalta. Jotenkin jarru- ja kontrolliasenne pääsi piispainkokouksen lopulliseen suositukseen. Se ei estäne yhteisöjen syntymistä, mutta voi viedä niitä kirkon ulkopuolelle.

Kaikki saavat vihkiä, mutta ei ole pakko

Kolmas uutinen liittyi selvitykseen evankelisluterilaisen kirkon vihkioikeudesta luopumisesta ja avioliittoon vihkimisen merkityksestä kirkon identiteetille. Piispainkokoukselle luovutetussa selvityksessä todetaan, että kirkon ei tule luopua vihkioikeudesta. Suuri kysymys on, miten kirkon tulee huomioida samaa sukupuolta olevien parien vihkiminen. Lehdissä uutisoitiin, että kompromissiehdotus sisältää vain pienen muutoksen, jossa kirkko jatkaa vanhalla käsityksellä miehen ja naisen välisestä avioliitosta, mutta sallii papeille samaa sukupuolta olevien parien vihkimisen.

Selvitys esittää suurempaa muutosta. Monesta vaihtoehdosta parhaimpana selvitys pitää etenemistapaa, jossa kirkkojärjestykseen kirjataan kaksi vihkimismallia: Toisaalta mies ja nainen, toisaalta samaa sukupuolta olevat parit. Tämän mukaisesti käsikirjaan laaditaan kaksi vihkikaavaa ja kaksi avioliiton siunauksen kaavaa. Ei tämä ole kompromissi vaan samaa sukupuolta olevien liittojen hyväksyminen kirkossa, vaikka kirkkojärjestykseen lisättäisiin yksittäisen papin oikeus kieltäytyä vihkimisistä.

Kirkko: avioliitto on miehen ja naisen välinen

Kirkko on risteyksessä. Kirkko on monta kertaa todennut avioliiton olevan miehen ja naisen välisen liiton ja että kirkossa ei saa vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja. Selvityksessä tämä kanta ei saa tukea. Kirkko on avioliittokysymyksessä valitsemassa tietä. Toinen vie Raamatusta poispäin yhteiskunnan enemmistölle myötämieliseen suuntaan, jossa suurten joukkojen jäsenyys kirkossa ja verotulot ehkä säilyvät kauemmin. Toinen johtaa suuntaan, johon kirkon oma itseymmärrys Raamatun valossa on koko ajan kuljettanut ja johon kuuluu ristin kantaminen.

Uusjakoa

Homoliittojen hyväksyminen on aiheuttanut ennennäkemätöntä kirkkojen hajaantumista ja sirpaloitumista, mutta myös kristikunnan uudelleen muotoutumista viime vuosien aikana. Anglikaanikirkon sisällä on syntynyt Gafcon, joka tukee kirkon perinteestä ja Raamatusta nousevaa miehen ja naisen välistä liittoa ja sen tukijoita. Norjassa on syntynyt itsenäisiä yhteisöjä ja seurakuntia. Siellä perustettiin keväällä Rohkea kirkko -verkosto, joka tukee luterilaisen kirkon seurakuntia ja vastuunkantajia klassisen kristinuskon puolustamisessa.

Mahdolliset muutokset kirkkojärjestykseen eivät muuta tosiasioita. Raamattu suhtautuu kielteisesti samaa sukupuolta olevien liittoihin. Santorinin Anastasis-kirkon kupolissa on edelleen risti.


Palstakirjoitus Uusi Tie -lehdessä 14.9.2017. Otsikot lisätty tähän.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Tallinnassa

Kirje ystäville elokuu 2017

Tervehdin sinua vaimoni kotikonnuilta Etelä-Pohjanmaan Soinista. Tämän sivun kuvat on kyllä Tallinnasta, jossa kävin päiväristeilyllä muistelemassa menneitä. Kumpaankin paikkaan on hyvä mennä ottamaan etäisyyttä työn haasteista. Haluan kuitenkin kirjoittaa tämän kirjeen sinulle. Kiitos yhteydenotoista viime kirjeen jälkeen sekä taloudellisesta tuesta työlleni. Molemmat ovat minulle tärkeitä.

Kansanlähetyksessä uudistamme ystäväkirjeiden lähettämistä. Tämä kirje tulee nyt toisen kerran uuden järjestelmämme kautta. Kokoamme palautetta, arvioimme, teemme vähemmällä enemmän ja haluamme palvella sekä työmme ystäviä että omia ystäviämme. Tämänkin kirjeen saajiin kuuluu sukulaisia ja ystäviä vuosikymmenten varrella. Tervetuloa myös uudet kirjeen saajat!

Näemme vaivaa koska uskomme

Apostoli Paavali kirjoitti Timoteukselle näkevänsä vaivaaa, koska uskoo elävään Jumalaan (1. Tim. 4:10). Olen ollut hengellisessä työssä yli 30 vuotta. Ensin vuosia vapaaehtoisena vaivannäkijänä sitten palkattuna kotimaassa sekä Virossa ja Saksassa. Olen iloinen näistä vuosista, joihin mahtuu suuri kirjo elämän eri värejä.

En voi kehua ansioillani, mutta kyllä sillä, että Jumala on kaiken keskellä ollut hyvä. Mieleeni tulee toisen vuosisadan marttyyri, Smyrnan (nykyinen Izmir) piispa Polykarpos, joka vangittiin ja pyydettiin kieltämään kristinusko. Polykarpos sanoi: ”Jo kahdeksankymmentä kuusi vuotta olen häntä palvellut, eikä hän ole tehnyt minulle mitään pahaa. Kuinka voisin pilkata kuningastani, joka on minut pelastanut?”

Minulle ei ole kertynyt noin paljoa vuosia, mutta annan saman tunnustuksen: Hän ei ole tehnyt minulle mitään pahaa. Hän on pelastanut minut ja kutsunut palvelukseensa. Molemmat ovat suurta armoa!

Työn saralta

Olin Kansanlähetyspäivien johtaja, joka aiheutti sen, etten ehtinyt kulkea paljoa juhlakentällä tapaamassa tuttuja. Hengelliseen antiin olen palannut vielä muutamaan otteeseen äänitteiden parissa. Osuvaa sanaa!

Elokuun alussa kotimaassa olevat lähetystyöntekijämme kokoontuivat Lähettipäiville. Lähettien tapaamiset toivat iloa, mutta samalla kevyesti kouristavan tunteen, että olisi hienoa olla heidän joukossaan. Työtä maailmalla on paljon.

Hallinnon osalta saimme viime viikolla valmiiksi toimintasuunnitelman ja talousarvion. Olemme muiden kristillisten järjestöjen kanssa samassa tilanteessa. Teemme paljon vähillä resursseilla ja varoilla.

Osallistuin Lahdessa Evankelistojen yhteyspäiville kuten viitenä aikaisempanakin vuotena. Osallistun viidestä syystä: 1. Siellä aina innostuu! 2. Tapaan ystäviä. 3. Se vahvistaa eri kirkosta tulevien kristittyjen yhteyttä. 4. Keskitytään ytimeen – Jeesukseen. 5. Muistutetaan kirkon tehtävästä julistaa evankeliumia.

Kiitos sinulle

Ystäväni Leif Nummela sanoi kerran, että hänen unelma-ammattinsa olisi se, että pankki palkkaisi hänet kiertämään ovelta ovelle kertomaan ihmisille, että heidän velkansa on annettu anteeksi. Mikä on parasta, mitä sinä olet saanut? Mikä on parasta mitä voit antaa? Mitä Jeesus on antanut? Hän on antanut minulle elämän tarkoituksen ja päämäärään tässä sekavassa maailmassa. Hän on antanut kaikki syntini anteeksi ja pelastanut minut kadotuksen tieltä taivaaseen. Kun tämä on parasta, mitä minä olemme lahjaksi saanut, eikö se silloin ole myös parasta, mitä voin jakaa eteenpäin. Meillä on paljon annettavaa tälle maailmalle!

Ole siunattu ja siunaukseksi, jotta taivassa olisi kerran mahdollisimman paljon kansaa! Kiitos myös rukouksistasi ja tuestasi!

Rakkaudella
Mika Tuovinen


Kylpylämatka Pärnuun

Jos haluat Pärnun kylpylämatkalle Viroa tuntevan ja sen kieltä hallitsevan oppaan
johdolla, niin nyt sellainen olisi mahdollista! Järjestän piirijohtaja Ari Malmin kanssa kylpylämatkan Pärnuun 26.11.-1.12.2017. Hinta 345 euroa. Lisätietoja netistä.

Rukousaiheita

”Kehotan ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta, jotta saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää, kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti” (1. Tim. 2:1-2).

Kiitosaiheita

Pyysin edellisessä kirjeessä erityisesti rukousta Kansanlähetyspäivien puolesta. Päivät sujuivat hyvin ja sääkin suosi! Kiitos!

Kiitos Jumalalle kirkoista, seurakunnista ja suuresta määrästä hengellisiä kesäjuhlia!

Tervetuloa mukaan

Voit tilata Mikan ystäväkirjeen postitse tai sähköpostiisi. Työssä tarvitaan antajia, rukoilijoita ja näyn levittäjiä. Tästä löydät tietoja suuressamukana.fi -sivulta.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa