Avainsana-arkisto: kristinusko

Evankeliumi kaikille kansoille

Maailman valloittaminen

Jokaisen suuri ihmisoikeus on kuulla Jeesuksesta. Jokaisella on oikeus kuulla Jumalasta ja saada tietää, miten Jumala voidaan tuntea henkilökohtaisella tavalla.

Maailmassa on tällä hetkellä noin 7 500 000 000 ainutlaatuista ihmistä. Heistä kolmasosa kuuluu kristillisiin kirkkoihin.

Viisi miljardia maaplaneeetan asukasta ei ole vielä kristittyjä.

Lähetystehtävä on surullisella tavalla kesken.

Kristittyjä on ollut vuosien ajan 33 % maailman väestöstä. Väkiluvun nopea kasvaminen tarkoittaa sitä, että kristittyjä on nyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Mutta samoin on ei-kristittyjä. Suuri osa tästä viiden miljardin joukosta ei ole koskaan kuullut Jeesuksen Kristuksen ristinkuolemasta, ylösnousemuksesta ja ikuisen elämän vastaanottamisesta uskolla.

Tehtävä on kesken.

Lähetyskäskyt kertoo tehtävämme

Lähetystyössämme lähetyskäskyt avaavat suunnan ja työn tarkoituksen. Jeesus käskee tekemään seuraavaa

  • Menkää, kastakaa ja opettakaa pitämään kaikki Jeesuksen opetukset. Tehkää kaikista kansoista opetuslapsia. (Matt. 28:18-20).
  • Saarnatkaa evankeliumia kaikille, kutsukaa uskoon ja kastakaa (Mark. 16:15-16).
  • Saarnatkaa parannusta syntien anteeksisaamiseksi kaikille kansoille (Luuk. 24:46-49).
  • Antakaa syntejä anteeksi (Joh. 20:21-23).
  • Olkaa Jeesuksen todistajia maailman ääriin saakka (Ap.t. 1:8)

Onko tämä toteutunut? Ei vielä! Uskotko, että jokainen voisi kuulla evankeliumin? Onko se sinulle tärkeää? Toimitko sen puolesta?

Uskomme, että kristinusko on ainutlaatuinen, koska Jumala on tullut vain kerran ihmiseksi Jeesuksessa Kristuksessa. Jeesus on tie, totuus ja elämä. Maan päällä mikään muu nimi, maailmankatsomus tai uskonto ei pysty auttamaan ihmistä Jumalan yhteyteen.

Sinun etuoikeutesi!

Lähetystyössämme tarvitsemme lähtijöitä ja lähettäjiä. Jokaisella kristityllä on etuoikeus olla maailman valloittamisessa Kristuksen rakkaudella. Jos et voi lähteä, rukoile, tue, anna varoja, puhu lähetystehtävän toteuttamisesta. Jeesuksella on maailmanlaaja näky, siksi se on oltava myös hänen seuraajalla.

En voisi olla mukana hengellisessä työssä, joka ei osallistuisi osaltaan maailman evankelioimiseen. Maailmanlaaja näky on yksi syy, mikä minua innostaa kansanlähetysnäyssä.

Minä ja sinä olemme työssä, joka kantaa pysyvää jälkeä ikuisuuteen asti.


Tämä on osa Mika Tuovisen puhetta Mikä Kansanlähetyksessä innostaa? Muut sarjaan kuuluvat kirjoitukset ovat:

  1. Osana herätysten historiaa
  2. Jumala onkin puhetaitoinen
  3. Herätyksen kaipuu

Lähetystyö ja herätys

Jokaisen kristityn unohdettu etuoikeus

Evankeliumi on hyvä uutinen sille, jolle se ehtii ajoissa. Haluan olla sydämestäni mukana suuressa tehtävässä, joka tähtää siihen, että jokainen Jumalan yhteyteen tarkoitettu saisi ikuisen pelastuksen.

Jostain minulle käsittämättömästä syystä Jumala antoi meille kristityille suuren vastuun ja etuoikeuden viedä evankeliumi kaikille kansoille. Miksi kristinusko on ainutlaatuinen muihin uskontoihin verrattuna? Siksi että Jumala on tullut vain kerran ihmiseksi. Hän valmisteli tuloaan (siitä kertoo Vanha testamentti) ja Uusi testamentti kertoo, mitä ihmiseksi syntynyt Jumala teki ja opetti. Kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus antoi meille huikaisevan tehtävän: viedä evankeliumi kaikkialle! Kristinusko on ainutlaatuinen koska Jeesus on sitä.

Apostolit lähtivät liikkeelle. Viestikapula on annettu nyt meille. Jokaisen kristityn tulee katsoa:

*Tehtävän antajaan. Katso Jeesukseen! Jeesus antoi tehtävän, joka käsittää koko maailman. Hän antoi sanoman, joka löytyy Raamatusta ja jonka ydin on Jumalan suuret teot Jeesuksessa jokaista ihmistä varten. Tehtävän antaja lupasi myös Pyhän Hengen voiman.

*Kaikkia kansoja. Katso vaalenneita niittyjä! Jokaisella on oikeus kuulla Jeesuksesta. Maailmassa on viisi miljardia ainutlaatuista ihmistä – kuten minä ja sinä – jotka eivät ole vielä kristittyjä. Jos ja kun Jeesus on ainoa pelastaja, tämän pitäisi liikauttaa sydäntämme. Meillä on lääke ja pelastus hukkuvalle.

*Omia mahdollisuuksiani. Katso itseesi! Tutki elämääsi ja pohdi, mitä sinä voisit tehdä toisten hyväksi. Tarvitaan lähtijöitä ja lähettäjiä. Evankeliumi menee eteenpäin vain jos löytyy niitä, jotka sitoutuvat sen levittämiseen.

*Ikuisuutta. Katso kaikkea ikuisuuden näkökulmasta! Jokainen ihminen on ikuisuusolento. Taivas ja helvetti ovat totta. Jeesus korosti erityisesti jälkimmäisen kauheutta. Hän tuli maailmaan, jottei yksikään, joka häneen uskoo hukkuisi vaan saisi iankaikkisen elämän (vrt. Joh. 3:16). Katoaville ponnistuksilla voimme muuttaa ihmisten ikuisuuskohtaloita.

*Konkreettista askelta. Katso pientäkin askelta! Mikä on askel, jolla olet mukana maailman evankelioimisessa? Voisitko varata tietyn ajan vuorokaudesta rukoukseen lähetystehtävän toteuttamiseksi tai jonkun lähetystyöntekijän puolesta? Voisiko tukea taloudellisesti lähetystyöntekijää? Rukous ja tuki onnistuvat kun lähdet jonkun lähetystyöntekijän taustajoukkoihin. Ehkä Jumala kutsuu sinut lähetystyöhön tai lähetysinnostajaksi, jollaisia myös tarvitaan.

Suurimmassa mukana

Jos et vielä tiedä, miten olla suuressa tehtävässä mukana, tutustu suuressamukana.fi -sivustoon. Maailman mullistajalle siellä on paljon mahdollisuuksia. Monenko elämän – sekä tämänpuoleisen että tuonpuoleisen – mullistaja sinä voisit olla?

Joulutervehdys_jouluevankeliumi

Kaksi asiaa jouluevankeliumista

Jouluevankeliumissa minua koskettavat erityisesti enkelin sanat: ”Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.”

Tämä kertoo kristinuskosta kaksi asiaa.

Ensiksi kyse on ilosta! Ja vieläpä suuresta ilosta! Siitähän kristityt tunnetaan!

Toiseksi tämä ilo liittyy Vapahtajaan, joka haluaa tulla jokaiseen tupaan ja valloittaa kaikkien sydämet.

Paras joululahjani on sen, että pystyn sanomaan: Minullekin on syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.

Siunattua joulunaikaa sinulle!
Mika Tuovinen
lähetysjohtaja, Kansanlähetys

Mitä kuoleman jälkeen

Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen?

Tällä marraskuun ensimmäisellä viikolla huomasin kaksi kuoleman jälkeiseen elämään liittyvää viestiä. Juuri ilmestynyt kirkon nelivuotiskertomus (2012-2015) kertoo suomalaisten käsityksiä kuolemasta ja sen jälkeisistä tapahtumista. Kysely paljasti, että suomalaisten enemmistö ei usko kuolemasta kristinuskon mukaisella tavalla. Puolet suomalaisista kertoi olevansa täysin samaa mieltä seuraavan väitteen kanssa: ”Kukaan ei voi tietää, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu”. Laskutavasta riippuen 10-15 prosenttia uskoi kristinuskon mukaisesti, että kuoleman jälkeen on taivas tai kadotus ja mahdollisesti jonkinlainen odotuksen välitila kuoleman ja lopullisen päämäärän välillä.

Toinen viesti koski kirkon korkeaa vaikuttajaa, jolta kysyttiin televisio-ohjelmassa: ”Kristinuskon mukaan elämämme jatkuu jossain kuoleman jälkeen. Mitä meille tapahtuu kuoleman jälkeen?” Vaikuttaja vastasi: ”En tiedä. Toivon, että se on jotain hyvää. Enempää en voi minä eikä kukaan muukaan sanoa. Siksi kyse onkin uskosta eikä tiedosta.” Tämän jälkeen keskusteltiin muutama minuutti muista asioista, mutta kun haastatteluaika oli loppumassa, toimittaja halusi vielä tarttua kysymykseen kuoleman jälkeisestä elämästä. Toimittaja kysyi: ”Kärtän sinulta vielä vastausta kuoleman jälkeiseen elämään. Uskotko sinä itse, että me menemme kuoleman jälkeen taivaaseen tai jonnekin?” Kirkon edustajan vastaus tähän oli: ”Uskon, että kuoleman jälkeen seuraa jotain, mutten tiedä mitä. Jeesuksen viimeiset sanat olivat: ”Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni”. Vain sen voimme tehdä. Sitten saamme nähdä.”

Moni olisi kaivannut selvempää lohdutuksen sanomaa juuri pyhäinpäivän edellä Jeesuksesta kuoleman voittajana. Kirkon edustaja ei tuonut esille Jeesuksen voittoa kuolemasta eikä kristinuskon opetusta taivaasta ja kadotuksesta vaikka niistä suoraan kysyttiin. Onneksi viittaus Jeesuksen rukoukseen ristillä toi jonkin verran toivon näkymää. Kunpa voisimme kaikki antaa henkemme Jumalan käsiin.

Kristinuskon keskeiset opetukset

Vaikka emme löydä Raamatusta tarkkaa yksityiskohtaista selvitystä siitä, mitä kuolemassa ja heti sen jälkeen tapahtuu, meillä on riittävästi tietoa, että voimme opettaa jotain. Tässä keskeiset opetukset:

  • Kuolema ei ole kaiken loppu.
  • Jeesus ristinkuolemallaan ja ylösnousemuksellaan voitti paholaisen ja kuoleman vallan.
  • Me odotamme Jeesusta Kristusta takaisin maan päälle.
  • Tulee päivä, jolloin kaikki kuolleet nousevat ruumiillisesti ylös.
  • Ihmiskunta kokoontuu viimeiselle tuomiolle, jossa tuomarina on Jeesus Kristus.
  • Tuomion seurauksena ihminen tuomitaan kadotukseen tai taivaaseen.
  • Jeesukseen uskova saa elää ikuisesti taivaassa Jumalan yhteydessä.
  • Usko Jeesukseen pelastaa.

Kuten kirkon nelivuotiskertomuksesta näkyy kirkko ei ole onnistunut välittämään viestiään kuoleman jälkeisestä elämästä ainakaan siten, että se olisi uskottu. Ja uskohan on lopulta Jumalan synnyttämä. Tilasto ei saa masentaa. Se on kutsu pitää esillä opetusta kuoleman jälkeisestä elämästä ja Jeesuksesta elävänä kuoleman voittajana entistä useammin ja selvemmin.

Ei pidä luulla, että kansa tietää, mitä Raamattu opettaa. Uskonpuhdistuksen 500-vuotisjuhlan hengessä pitäisi ryhtyä siihen, mikä uskonpuhdistuksessa oli tärkeää: kristinuskon perusasioiden opettaminen systemaattisesti vaikkapa katekismusten avulla.

Kansanlähetyksen ohjelman näkemys

Kansanlähetyksen teologiaa ja toimintaa kuvaavassa Ohjelmassa kerrotaan: ”Kaikki kuolleet herätetään viimeiselle tuomiolle. Epäuskoiset tuomitaan iankaikkiseen kadotukseen eli helvettiin. Jeesukseen Kristukseen uskovat pelastuvat iankaikkiseen elämään eli taivaaseen. Jumalan luomassa uudessa taivaassa ja maassa Kristukseen uskovat näkevät hänet kasvoista kasvoihin ja elävät iankaikkisesti hänen kanssaan.”

Toivon näkökulma

Jeesus voitti ristinkuoleman ja ylösnousemuksen kautta kuoleman. Tämä on toivon sanoma. Kun kristitty kuolee uskossa Jeesukseen, hän kuolee toivossa, että Jeesus herättää hänet viimeisenä päivänä tuomiolle, jossa hänelle luetaan vapauttava tuomio.

Paavali kirjoittaa, että me kristityt ”huokailemme ja kaipaamme päästä pukeutumaan taivaalliseen asuumme” (2. Kor. 5:2). Kristitylle kuolema on voitto (Fil. 1:21) eikä se voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta (Room. 8:38-39).

Yksi kristinuskon menestyksen salaisuus alusta alkaen on ollut juuri siinä, että kuolemaa ei tarvitse pelätä. Jeesus on voittanut kuoleman ja tarjoaa syntien anteeksisaamisen kautta ikuista elämää jokaiselle. Tämä on tänäänkin kristinuskon ilon ja toivon sanoma, jonka pitää kaikua kirkkaana jokaiselle.

Jeesus ja Muhammad

Voiko kristitty pitää Muhammedia viimeisenä profeettana?

Islamin ja kristinuskon vuoropuhelussa ei voi ohittaa Muhammedin asemaa. Kysymys Jeesuksen ja Muhammedin asemasta muodostaa olennaisimman eron kristinuskon ja islamin välillä. Voiko kristitty uskoa, että Muhammed on Jumalan lähettämä profeetta?

Muslimit saattavat sanoa kristityille: ”Me muslimit uskomme Jeesukseen ja kaikkiin Jumalan profeettoihin. Emme tee erotusta heidän välillään. Miksi te kristityt ette voi uskoa Muhammediin Jumalan profeettana?”

Tässä väitteessä on kuitenkin ongelmana se, että muslimit eivät usko Jeesukseen samalla tavoin kuin kristityt. Muslimit pitävät Jeesusta yhtenä suurimmista profeetoista, mutta kristityt näkevät hänessä ihmiseksi tulleen Jumalan. Muslimit näkevät Muhammedissa ”profeettojen sinetin” (Koraani 33:40), Jumalan täydellisimmän ja viimeisimmän profeetan, joka vahvistaa aikaisempien profeettojen sanoman ja täydellistää Jumalan ilmoituksen.

Jos kristitty tunnustaisi Muhammedin profeetaksi, hän voisi yhtyä islamilaiseen uskontunnustukseen, jonka lausuminen muslimien mielestä tarkoittaa kääntymistä islamiin. Islamin uskontunnustus kuuluu: ”Ei ole muuta Jumalaa kuin Allah ja Muhammed on hänen profeettansa.”

Historiallisen Muhammedin elämän selvittäminen on vaikeaa. Länsimainen tutkimus pitää ainoana luotettavana lähteenä Koraania, mutta se sisältää vain fragmentaarisia aikahistoriallisia ja elämäkerrallisia tietoja Muhammedista. Muhammedin elämäkerrat, sira, ja hadith-aines ovat historiallisesti epäluotettavia. Meillä ei ole juuri mitään kirjallista aineistoa islamin ensimmäiseltä ja toiselta vuosisadalta.

Uskon, että Muhammed oli vilpitön Jumalan etsijä, joka koki, että Jumala on kutsunut hänet profeetaksi. Hän uskoi kutsumukseensa ja oli vakuuttunut sanomastaan. Muhammedin varhainen julistus oli lähellä vanhatestamentillista parannusjulistusta, josta puuttui hänen oman asemansa vakiinnuttaminen ja ulkonaisen hyödyn etsiminen. Hän korosti Jumalan suuruutta ja ihmisten velvollisuutta palvella lähimmäistään ja Jumalaa. Muhammed korosti myös lähestyvää tuomiopäivää, jolloin kaikki joutuvat vastaamaan teoistaan. Hän joutui kärsimään julistuksensa vuoksi. Kun hän oli noussut poliittiseksi ja sotilaalliseksi johtajaksi, hänen sanomaansa tuli omaa asemaa vahvistavia aineksia.

Kristitty ei voi pitää Muhammedia Jumalan oikeana profeettana, koska hänen opetuksensa eroaa Jumalan ilmoituksesta Raamatussa. Muhammadin välittämä ilmoitus kieltää kristinuskon keskeiset kohdat: Jeesuksen jumaluus, kuolema ristillä syntiemme vuoksi, ylösnousemus ja käsitys Jumalan kolminaisuudesta.

Emme tiedä Muhammedin ilmoituksen alkulähdettä. Se ei ole edes tarpeen, sillä kristinuskosta poikkeava opetus saa aikaan sen, että kristitty ei voi hyväksyä hänen välittämää oppia.

Islamilainen teologi Fakhr al-Din al-Razi (1149–1210) väittää kuitenkin neljän asian todistavan, että Muhammed olisi Jumalan lähettämä profeetta. Nämä todisteet ovat

  1. Muhammedin tekemät ihmeet,
  2. Koraanin ihme-luonne, joka perustuu Muhammadin lukutaidottomuuteen,
  3. Muhammadin välittämän islamilaisen lain sisältö ja
  4. Muhammadin välittämän uskonnon poliittinen menestys.

Muslimit väittävät myös, että Raamatussa on ennustuksia Muhammedista, jotka todistavat Muhammedin Jumalan lähettilääksi. Näihin viiteen väitteeseen vastaan seuraavassa blogikirjoituksessa.


Tällä viikolla olen kirjoittanut myös seuraavat teemaa käsittelevät tekstit:

1. Islamin ja kristinuskon neljäosainen dialogi
2. Raamatun luotettavuudesta (naskh, tahrif)


Kristillinen dialogi islamin kanssa

Islamin ja kristinuskon neljäosainen dialogi

Islamin ja kristinuskon välillä voi olla ainakin neljänlaista dialogia: yhteiskunnallinen, kulttuurinen, teologinen ja todistuksellinen dialogi.

Yhteiskunnallinen dialogi

Yhteiskunnallinen dialogi pyrkii rakentamaan luottamusta uskontojen edustajien välille. Tavoitteena saattaa olla eri uskontojen edustajien toimiminen yhdessä rauhan, yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja ihmisoikeuksien puolesta.

Kulttuurinen dialogi

Kulttuurisessa dialogissa otetaan huomioon se, että uskonnot ja niiden kulttuurit joutuvat globalisoituvassa maailmassa yhä enemmän toistensa kanssa tekemisiin. Uskontojen edustajia voivat yhdistää monet kulttuuriset piirteet, niin kuin esimerkiksi arabian kieli yhdistää muslimeja ja kristittyjä Lähi-idässä. Lisäksi kristinuskon ja islamin osittain yhteinen historia vaikuttaa sen, että toisen uskonnon kulttuuri ei tunnu täysin vieraalta. Tämä edistää eri uskontojen kannattajien rauhanomaista rinnakkaiseloa saman yhteisön jäseninä.

Teologinen dialogi

Teologisen dialogin tarkoituksena on tutkia uskontojen oppijärjestelmiä. Tämä vaatii teologista asiantuntemusta. Teologisessa dialogissa pyritään tutkimaan uskontojen välisiä eroja ja yhtäläisyyksiä. Tässä uskontojen omat totuusvaatimukset otetaan vakavasti.

Todistuksellinen dialogi

Dialogi uskontodistuksena, jossa kukin saa kertoa, mitä pitää ainoana oikeana vakaumuksena ja sanomana koko maailmalle.Tässä saa julistaa omaa uskoa ja toivoa, että toinen kääntyy uskooni. Ketään ei saa painostaa tai pakottaa uskonsa vaihtamiseen.

Yhteys ja keskustelu ovat tärkeitä

Kristinuskon näkökulmasta nämä kaikki ovat tärkeitä. Jumalan tahto on, että eri uskontojen keskellä ”saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää, kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti” (1. Tim. 2:2). Ylösnoussut Jeesus antoi käskyn viedä evankeliumi kaikille kansoille ja siten myös muiden uskontojen edustajille (Matt. 28:18-20; Mark 16:15). Raamatun mukaan usko Jeesukseen pelastaa, siksi uskontodialogissa omasta uskosta todistaminen on kristityille tärkeää. Tärkeää on myös kuulla toiselta osapuolelta, mitä hän uskoo ja miksi hän uskoo siten kuin uskoo.

Yksi Jeesuksen nimistä on Rauhanruhtinas (Jes. 9:5). Siksi kristittyjenkin tehtävä on etsiä rauhaa kaikkien kanssa.


 

 

Evankelista Kalevi Lehtinen kirjoitus

Kalevi Lehtinen: Taistelu on alkanut!

Kun Kalevi Lehtinen kirjoitti toukokuussa 2011 Uusi Tie -lehteen kolumnin ”Kovat ajat”, muistan ajatelleeni, että nyt tunnettu evankelista avaa sydämestään sellaisia tuntoja, joita hän ei tavallisesti puheissaan ota kantaa.

Lehtinen aloittaa kolumninsa näin:

”Nuoruuteni virsikirjassa oli osasto Kovat ajat. Uudessa virsikirjassa sitä ei ole. Tekee mieli suositella sen palauttamista, sillä Kristuksen seurakunnalla ja erityisesti luterilaisella kansankirkollamme ovat nyt kovat ajat.

En muista elämästäni enkä edes Suomen historiasta aikaa,  jolloin media ja yleinen mielipide olisivat suhtautuneet Kristuksen seuraamiseen, Raamattuun, uskoontuloon, seksiin, avioliittoon, luomiseen ja evankeliumin totuusarvoon niin nurjasti kuin tänään. Taistelu on alkanut!”

Lehtisen mukaan näkymätön, hajuton ja mauton kristillisyys hyväksytään. Mutta jos väitämme, että ”Jeesus on totta, syttyy sota”.

”Kun kerrot todella uskovasi, että Jeesus sovitti meidät Jumalan kanssa ja jokainen, joka uskoo häneen, pääsee taivaaseen, huomaat olevasi äärifundamentalisti. Puhumattakaan siitä, että hänen kuolleista nousemisensa ja taivaseen astumisensa olisi historiallinen fakta, jonka varaan voi rakentaa elämänsä ja maailmankatsomuksensa!”

Mitä tällaisessa tilanteessa kristityn tulee tehdä. Lehtinen kyselee:

  • Mennä paniikkiin ja paeta? Ei!
  • Mukautua? Ei!
  • Eristäytyä ghettoon? Ei!
  • Taistella väkivallan avulla? Ei!
  • Juonitella kulissien takana? Ei!

Lehtinen toteaa tilanteestamme:

”Itse asiassa tämä on jokseenkin normaali Kristuksen seurakunnan tilanne maailmassa. Nyt ei meillä sentään vangita, ruoskita tai tapeta Jeesuksen tähden.”

Evankelistana Kalevi Lehtinen näkee tällaisessa tilantessa yhden tien eteenpäin: Kristuksen evankeliumi.

Lehtinen kutsuu seuraamaan Jeesuksen esimerkkiä, joka pani likoon kaikkensa.  Myös Paavali on esikuvana meille: hänelle tärkeintä oli julistaa evankeliumia Jumalan armosta.

Tässä viimeiseksi jääneessä Uusi Tie -lehden kolumnissaan Kalevi Lehtinen lainaa Paavalin sanoja, jotka mielestäni sopivat myös Kaleviin:

”Eloon jäääämiseni ei minulle kuitenkaan merkitse mitään sen rinnalla, että pääsen matkani päähän ja saatan loppuun Herralta Jeesukselta saamani palvelutehtävän: julistaa evankeliumia Jumalan armosta.” (Ap.t. 20:24).

Kalevi Lehtinen kuoli kaksi kuukautta kolumin ilmestymisen jälkeen heinäkuussa 2011. Meillä taistelu evankeliumin ja uskon puolesta jatkuu. Miten? Sekä hyvinä että pahoina aikoina kirkon ja kristittyjen tehtävä on opettaa Raamattua ja julistaa ainutlaatuista evankeliumia Jeesuksesta.


 

pixabay_mojpe_teaching-928637

Euroopan evankelioiminen (Kalevi Lehtinen)

Jälkikristillinen Eurooppa lähetyskenttänä
-Kalevi Lehtisen puhe Suomen Lähetyskongressi 77.

Luin kirjaa vuonna 1977 järjestetystä Suomen Lähetyskongressista. Teoksesta löytyvät avajaispuheet, esitelmät, raamattutunnit ja erilaisten seminaarien puheet. Yksi seminaareista oli Jälkikristillinen Euroooppa lähetyskenttänä. Seminaarissa puhuivat Kalevi Lehtinen ja Mario Heinilä.

Katsoin mielenkiinnolla mitä tuolloin 41-vuotias Kalevi puhui. Tuttuja äänenpainoja mieheltä, jonka sydämen asiana oli loppuun asti Eurooppa ja sen evankelioiminen.

Kokosin muutamia Kalevi Lehtisen sitaatteja rohkaisuksi ja innostukseksi.


 

”Meidän maanosallamme ja Roope Ankalla on sama uskonto.”

”Afrikkalaiselle tai aasialaiselle evankeliumi on hyvä uutinen. Eurooppalaiselle se ei usein ole sen enempää hyvä kuin uutinenkaan.

Olen kuullut väitettävän, ettei olisi mitään olennaista eroa esikristillisen ja jälkikristillisen lähetyskentän välillä. Tällainen väite on suunnilleen yhtä tosi kuin väite, ettei neitsyen ja eronneen naisen välillä olisi eroa, eihän kumpikaan heistä ole naimisissa!”

”Jälkikristillinen Eurooppa on kuin avioliittonsa purkanut ihminen. Eurooppalaiselle ei kristinusko merkitse uutta, ennen kokeilematonta mahdollisuutta. Hänelle se ei liity huomiseen vaan eiliseen. ”

”Yksi eurooppalaisen uuspakanan evankelioimisen vaikeuksista on se, ettei tämä ole koskaan tullut edes ajatelleeksi mahdollisuutta, että Kristus olisi totta!”

”Mutta kun eurooppalainen hylkää kristinuskon totuussyistä, hän ei kuitenkaan itse näe totuutta. Luullessaan kieltävänsä kristinuskon hän kieltääkin ainoastaan siitä itselleen piirtämänsä irvikuvan. Hän kääntää selkänsä sille, mitä luulee kristinuskon olevan. Todellista kristinuskoa, Jeesusta Kristusta, hän ei kiellä. Eikä hän voikaan kieltää, sillä hän ei ole milloinkaan joutunut niin lähelle Kristusta, että olisi voinut perustellusti ratkaista suhteensa häneen. Toisin sanoen, normaali eurooppalainen elää tietämättömänä kristinuskon perustotuuksista. Kukaan ei ole koskaan kertonut hänelle evankeliumia ja haastanut häntä ratkaisuun hänen suhteessaan Jeesukseen.”

”Tässä on Euroopan evankelioimisen perusongelma: maanosamme asukas ei tiedä juuri mitään todellisesta uskonelämästä.”

”Jos eurooppalaisen uuspakanalähetyskentän ongelma on tiedon puute tai vääristyminen, on eurooppalaisen lähettävän seurakunnan perusongelma herätyksen ja näyn puute. Tällekin ongelmalle me vuosisataisten herätysten hemmottelemat suomalaiset olemme usein sokeita. On liian helppo kuvitella – itsekin olen niin tehnyt – että tilanne muualla Euroopassa on suunnilleen sama kuin meillä.”

”Kuitenkin Skandinaviaa lukuun ottamatta Eurooppa on elänyt vailla suuria, koko kansaa koskevia herätyksiä sukupolvien, jopa vuosisatojen ajan. Etelä-Euroopassa ei ole milloinkaan käyty läpi edes uskonpuhdistusta.”

”Herätyksettömyyden hedelmiä Euroopassa ovat yleinen hengellinen näivettyneisyys, epäusko ja suurten näkyjen puute. Valitettavasti suuri osa maanosamme kristityistä ei osaa edes uneksia, että täällä voisi tuhansia tai jopa miljoonia ihmisiä tulla henkilökohtaiseen uskoon meidän vuosisadallamme. Menneisyyden hengellinen kuivuus on hämännyt kristityt hyväksymään Euroopan jälkikristillisen tilan jonkinlaisena normaalitilana.”

”Meidän on osoitettava, ettei nykyinen tilanne ole ihanne. Äärimmäisen uhrautuva työkin on liian vähän. Eurooppaa ei valloiteta Kristukselle ihmisvoimin. Ilman Jumalan yliluonnollista asiaan puuttumista ei lähetyskäskyä tulla maanosassamme täyttämään.”

”Viimeksi kuluneiden kahden vuosisadan aikana Jumala on siunannut Suomeamme herätyksillä kenties enemmän kuin mitään muuta Euroopan maata. Useimmiten kuitenkin herätyksen siemenet on kylvetty ulkomailta käsin. Kirkkohistoriamme vilisee Speneriä, Franckea, Zinzendorfia, Thomas Wilcocksia, John Patersonia, Lars Levi Laestadiusta, Carl Olof Roseniusta, Johan Tobias Beckiä, Thomas Barrattia, Albert Lundea, Levi Pethrusta, Ole Hallesbytä – vain muutamia mainitaksemme. Jopa suomalaissyntyinen Frank Mangskin kylvi ulkomailta käsin. Näiden Jumalan miesten kylvämä siemen on itänyt maassamme. Heidän työnsä ansiosta tuhannet ovat löytäneet iankaikkisen elämän.”

”Suomi tunnetaan maana, joka maksaa velkansa. Eikö nyt olisi aika meidän maksaa herätyksen velkaamme takaisin?”

”Me suomalaiset olemme olleet hitaita näkemään oma jälkikristillinen maanosamme uuspakanalähetyskenttänä.”

”Julistakaamme oma Eurooppamme lähetyskentäksi, siellä tehty työ lähetystyöksi ja siellä toimivat työntekijät lähetystyöntekijöiksi. Ja lähtekäämme yhdessä liikkeelle, haastakaamme koko kristikansa mukaamme ja tehkäämme se työ!”

Leif_Nummela_60_2

Leif Nummela – evankelista, opettaja ja vaikuttaja 60 v.

Eilen suuri ja arvovaltainen joukko juhli 60-vuotiasta Leif Nummelaa.

Sain kunnian puhua juhlassa. Luin Psalmista 103 muun muassa sanat ”Minä elvyn nuoreksi, niin kuin kotka”.

Leif on kuin kotka. Hän ei ole ainoastaan evankelista ja opettaja vaan kristitty vaikuttaja, joka uskaltaa lentää korkeuksiin ja katsoa alaspäin, mitä Suomessa, Pohjoismaissa, Euroopassa ja maailmassa tapahtuu. Hän ei vain tarkkaile vaan uskaltaa myös kertoa ja kirjoittaa, mitä on nähnyt. Siitä saamme muun muassa lukea viikottain Uusi Tie –lehden arvostetuissa pääkirjoituksissa.

Korkealla lentävät joutuvat toisten silmätikuiksi. Heitä on alhaalta helppo arvostella ja yrittää ampua alas.

Moni on tyytynyt matalampiin ja turvallisiin lentokorkeuksiin, vaikka kutsumus ja Jumala haluaisi viedä korkeammalle.

Leif oli tunnettu saarnamies jo 1980-luvun lopulla, jolloin ensi kerran parikymppisenä kuuntelin hänen opetustaan. Leifin sydän paloi jo silloin asioille, jotka nytkin toistuvat hänen opetuksessaan. Näitä ovat muun muassa:

  • Jeesuksen persoona. Leif uskoo Jeesukseen, on kirjoittanut hänestä ja puhuu hänestä.
  • Raamatun ainutlaatuisuus. Leif puheissaan ja kirjoituksissaan korostaa Jumalan puhuneen ja puhuvan vieläkin ennen kaikkea Raamatussa. Erityinen kiinnostus Leifillä on Raamatun punaiseen lankaan, Jumalan pelastussuunnitelmaan, joka näkyy Raamatun alusta loppuun asti.
  • Kristinuskon ainutlaatuisuus. Leif uskoo Raamatun ja kristinuskon mukaisesti, että Jumala on tullut vain kerran ihmiseksi Jeesuksessa, Jumala on kolmiyhteinen eikä missään toisessa uskonnossa tai maailmankatsomuksessa ole pelastusta. Siksi evankeliumia on julistettava kaikille ihmisille ja kaikille kansoille.
  • Halu kutsua ihmisiä uskoon. Leif haluaa, että mahdollisimman moni oppisi tuntemaan saman Jumalan, joka aikoinaan toi Leifin elämään suuren muutoksen.

Siunauksentoivotukset Leifille!

Laki ja evankeliumi

Laki ja evankeliumi

Tasapainoinen kristillinen elämä pelastuksesta pyhitykseen perustuu lain ja evankeliumin oikeaan ymmärtämiseen. ”Laki ja evankeliumi” ovat Raamatun ja myös luterilaisuuden kaksi keskeistä sanaa.

Laki

Laki kertoo, mitä meidän tulee tehdä. Se kertoo mikä on oikein, ja käskee meitä toimimaan sen mukaisesti. Laissa on lupaus: jos teet tämän, saat palkinnon. Jokainen ihminen kulttuurista riippumatta tuntee Jumalan luonnollisen moraalilain vaatimukset. Nämä lain vaatimukset saattavat johtaa ihmisen toteuttamaan erilaisia uskontoja voidakseen niiden avulla pelastua. Luonnollinen laki on synnin vuoksi vääristynyt, siksi Jumala antoi oman lakinsa, jonka keskuksena on 10 käskyä. Ne kertovat, miten tulee elää Jumalan ja lähimmäisen kanssa. Synnin seurauksena emme voi kuitenkaan täyttää Jumalan lain vaatimuksia.

Evankeliumi

Evankeliumi kertoo Jeesuksen meille ansaitsemasta pelastuksesta. Kaikki on valmiina. Pelastuksen lahja annetaan kaikille ihmisille uskon kautta Kristukseen. Laissa oli lupaus: jos pystyt täyttämään tämän, saat palkinnon. Evankeliumissa on lupaus: saat kaikki pelastuksen aarteet, vaikka et pysty itse tekemään mitään. Laki on kaikkien ihmisten sydämessä, mutta evankeliumi opitaan tuntemaan vain Raamatun opetuksen kautta.

Laki ja evankeliumi kertovat Jumalan olemuksesta ja toiminnasta

Sekä laki että evankeliumi kertovat Jumalan rakkaudesta ja vanhurskaudesta. Luterilainen usko ottaa molemmat Jumalan puhetavat huomioon, sillä molemmat kuvaavat kolmiyhteistä Jumalaa.

Julistamme sekä lakia ja evankeliumia, mutta samalla teemme erotuksen näiden välille. Evankeliumi antaa sen, mitä käskyt vaativat. Lutherin mukaan ”Käskyjä on saarnattava syntisten kauhistuttamiseksi ja heidän syntiensä paljastamiseksi, jotta he katuisivat ja kääntyisivät.” Tämä jälkeen on saarnattava Kristusta, joka kantoi syntiemme rangaistuksen ja antaa meille vapauden. Lailla ja evankeliumilla on erilaiset tehtävät.

Usein väitetään, että ihmistä ei kiinnosta enää vanha kysymys: ”Miten löydän armollisen Jumalan?” Vaikka tämä kysymys ei kiinnostaisi, kirkon tulee jatkuvasti esittää se. Tai sitten moni luulee: ”Totta kai Jumala on armollinen”. Aikamme ihmiselle on vaikea uskoa Jumalaan, joka tuomitsee synnin ja syntisen. Laki ja evankeliumi antavat vastauksen kumpaankin väitteeseen.

Laki ja evankeliumi lähetystyössä

Myös lähetystyössä lain ja evankeliumin ymmärtäminen on tärkeää. Esimerkiksi islamia kohdatessa lähetystyöntekijän on asetettava lain rima oikealle korkeudelle, jotta muslimi huomaisi, että hän ei omin voimin voi täyttää käskyjä. Tämän jälkeen lähetti voi kertoa, miten hän on löytänyt ratkaisun Jumalan täydellisten vaatimusten edessä. Toinen aiheeseen liittyvä teema on kirkon tekemä humanitaarinen työ. Jos tätä tärkeää asiaa lähestyy lain ja evankeliumin näkökulmasta, kuuluu se lain julistukseen, sillä se ei kerro mitään Jeesuksesta. Vain sanallinen todistus Kristuksesta tuo ikuisen pelastuksen. Siksi kirkon lähetystyö ei saa muuttua pelkäksi avustustoiminnaksi.

Evankeliumissa on voima muuttaa

Ihmisluonnon on helpompi hyväksyä laki kuin evankeliumi. Myös uskovan elämässä laki saa helposti yliotteen. Kun haluamme seurata Jeesusta, saatetaan sanoa: kun antaudumme täydellisesti Kristukselle, Pyhä Henki saa uudenlaisen toimintatilan meissä. Uskonkilvoitus voi muuttua epäjumalanpalvelukseksi, jos keskipisteenä ovat meidän tekomme eikä Kristuksen sovitustyö. Vain evankeliumi ja Kristuksen rakkauden kokeminen voi saada aikaan muutosta meissä.

Lain ja evankeliumin julistus

Lain ja evankeliumin oikea julistus on luterilaisen uskonkäsityksen perusta. Voimme joutua väärälle tielle ainakin kolmella tavalla.

  1. Ensiksi vaikenemme Jumalan täydellisestä laista. Syynä voi olla ihmispelko tai ajatus, että Jumalan täydellisten vaatimusten, lain, synnin ja kadotuksen mainitseminen estää ihmisiä turvautumasta Kristukseen.
  2. Toiseksi vaikenemme täydellisestä evankeliumista, jolloin Kristuksen täydellinen sovituskuolema hämärtyy.
  3. Kolmanneksi evankeliumi voi hävitä kokonaan jos puhutaan armollisesta Jumalasta, mutta vaietaan Jumalan armon perustasta. Paradoksaalisesti juuri tällainen ”armollisesta Jumalasta” puhuminen ilman Kristusta johtaa ihmisen armottoman Jumalan kohtaamiseen viimeisenä päivänä.

(Tämä kirjoitus on johdanto Uusi Tie -lehden kirjoitussarjaan 2013.)