Avainsana-arkisto: kristinusko

Kansanlähetyksen lähetystyö

Lähettäjäpiirikirje 10/2019

Hyvä lähettäjäpiiriläiseni!

Täällä Ryttylässä puut ovat sanoneet jäähyväiset lehdilleen. Ikkunasta näkyvä koivu ja tammi ovat imeneet lehdistään ravinnon sisäänsä pärjätäkseen talven yli. Kun puu on kerännyt lehdestä tarvittavan ravinnon, lehti haurastuu ja sen oma painokin voi pudottaa sen maahan. Luonto osaa valmistautua vaikeisiin pimeisiin ja kylmiin hetkiin, ehkä aavistaen jo kevään.

Kuvaus sopii ihmiseenkin. Kevään ja kesän vaihe on kukoistavaa ja huoletonta. Jossain vaiheessa alkaa luopuminen. Monet ovat viisaita ja valmistautuvat viimeiselle matkalle. Kuolema ei ole loppu. Jumalan kansalla on sisässään Elämä, joka jatkuu Jumalan uudessa ja ikuisessa valtakunnassa.

Elämäni tarkoitus on lisätä tuon valtakunnan asukasmäärää!


Viimeisten viikkojen suuria kohokohtia olivat Keski- Suomen ja Satakunnan Kansanlähetyksien 50- vuotisjuhlat Jyväskylässä ja Porissa. Taas ihmettelin sitä intoa, jolla puoli vuosisataa sitten toimittiin herätyksen keskellä. Sellaiset ajat ovat Jumalan erityisiä suosion aikoja. Tuolloin myös nuoret ottivat vastuuta työstä.

Jos 20-vuotiaat pystyivät 1960- luvulla olemaan aktiivisia eturivin vaikuttajia ja johtajia, miksi he eivät pystyisi siihen tänään.

Annammeko heille muuta tehtävää kuin istua? Kristinusko oli alusta lähtien vahvasti nuorten vastuulla. Jeesus aloitti työn 30-vuotiaana, opetuslapsista nuorin Johannes oli ehkä meidän rippikoululaistemme ikäinen. Nuoret ovat monissa herätyksissä olleet vaikuttajia.

Mutta ei 50-vuotta sitten olisi tapahtunut paljoakaan, jos vanhempi ja kokeneempi väki ei olisi ollut nuorten rinnalla. Yhdessä eteenpäin!

”Olen ollut yhtenään matkoilla” (2. Kor. 11:26)

Evankeliumin asia on vaatinut aina matkustamista. Näin on ollut apostoli Paavalin päivistä meidän aikaamme asti. Olen käynyt edellä mainitsemissani juhlissa, seurakuntavierailuilla Vantaalla, Tuusulassa ja Liperissä. Onneksi Ryttylän lähetyskeskukseen on vain parin kilometrin matka: siellä olen ollut puhumassa Israel-päivillä ja Lähettien kotiväenpäivillä sekä jumalanpalveluksissa. Kauniaisissa pidimme vuosittaisen neljän järjestön (Kansanlähetys, Kylväjä, Suomen Raamattuopisto ja Opiskelija- ja koululaislähetys) retriitin. Seinäjoella kävin tervehtimässä piispaani Simo Peuraa.

Täällä Ryttylässä arkityön erityismaininnan nyt saa Kansanlähetyksen uuden lähetysteologian laatimisryhmä (Leif Nummela, Mattias Kaitainen, Juhani Koivisto, Vesa Ollilainen, Niilo Räsänen ja minä). Tämä on myös teologinen jaoksemme. Olemme useita kertoja pohtineet lähetystyön teologisia perusteita aikamme ilmiöiden valossa. Työ on edistynyt hyvin. Ensi kesänä pohdintojen hedelmä tulee julkisuuteen.

Lähetystyön teologinen arvionti on erittäin tärkeää oman järjestömme ja kirkkomme lähetystyön suunnan vuoksi. Teologia vaikuttaa käytännön ratkaisuihin. Myös silloin kuin se ei ole tietoista

Ihmisen rinnalla rakkauden lähettiläänä

Osallistuin lokakuussa Tampereella Suomen Lähetysneuvoston 100- vuotisjuhlaan. Lähetysneuvostossa on mukana yli 30 lähetysjärjestöä eri kirkkokunnista. Juhlapuheita ja esitelmiä tärkeämmäksi itselleni osoittautui suunnittelematon tapahtuma. Työtoverit pyysivät minua tekemään haastatteluja kadulle. Kysymykset lähtevät yleisistä uskontoon liittyvistä asioista ja päätyvät henkilökohtaisempiin. Minulla oli tähän vain hetki aikaa, mutta lähdin mukaan.

Heti alussa kohtasimme naisen, joka kertoi elämänsä olevan surkeassa jamassa. Hän koki itsensä mitättömäksi. Emme lähteneet haastattelussa pidemmälle, koska hänen piti pian lähteä. Kerroimme Jumalan rakastavan häntä, kerroimme, että hän on ainutlaatuinen ja arvokas. Samaan aikaan kuin puhuimme kyyneleet alkoivat juosta tämän naisen silmistä. Sitten kaveri haki hänet mukaansa ja kyseli mennessään: Miksi itket? Mitä ne meni sanomaan sinulle?

Tämä kohtaaminen kertoi minulle sellaisen rakkauden ja hyväksynnän tarpeesta, mitä moni etsii toisista ihmisistä. Aina pettyen. Paholainen on saanut painettua monet maan rakoon. Kristittyjen tehtävä on nostaa ja johdattaa syvimmän rakkauden, Jumalan, luokse.

Kuvittele mielessäsi jana, jonka päädyissä lukee mitättömyys ja arvokkuus. Jumala sijoittaa meidät täysin janan arvokas-päätyyn. Moni sijoittaa itsensä toiseen ääripäähän. Meidän pitää kuljettaa heidät sinne, missä näkevät itsensä Jumalan silmin. Levitetään evankeliumia ja Jumalan rakkautta. Ihmisten sydämissä sille on suuri tarve. Tämä kadun kohtaaminen puhutteli minua valtavasti.

Ystäväni!

Puusta putoavat lehdet kertovat syksystä. Ihmisten sydämessä oleva kaipaus Jumalasta. Kiitos, että olet kanssani viemässä parasta sanomaa!

Ole siunattu ja siunaukseksi,

Mika

Vielä joitakin kuvia

Edellä on otteita ystäväkirjeestäni. Kirjeessä on aina myös kuvia, ja laitan niitä tähänkin näkyviin. Olet tervetullut lähettäjärenkaaseeni. Voit ilmoittautua siihen netissä.

Näissä kuvissa:

  1. Työtoverini Salla Kurppa-Silvan ja Hanna-Mari Vuorisen kanssa Suomen Lähetysneuvoston juhlassa.
  2. Veijo Ollin kanssa tekemässä ohjelmaa Radio Deihin.
  3. Israel-päivien jumalanpalveluksen alttarilla risti ja menora.
  4. Lähetysherätystä Suomen Lähetysneuvoston 100-vuotisjuhlan päätösjuhlassa.
Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Totuus ja harha kristinuskossa

Totuus ja harha – väärät ja oikeat profeetat

Vapaina sunnuntaina käyn jumalanpalveluksissa Ryttylässä Kansanlähetyksen lähetyskeskuksessa (sunnuntaina klo 13.00-14.30). Syyskauden jumalanpalvelukset alkoivat tänään. Päivän teemana on Totuus ja harha. Saarnaajana toimi Japanin lähetystyöstä palannut Daniel Nummela.

Kirkkokäsikirja kertoo pyhästä lyhyesti:

”Kristitty joutuu elämässään kamppailemaan erottaakseen totuuden valheesta ja oikean väärästä. Jumalan tunteminen ja hänen tahtonsa kyseleminen ohjaavat häntä totuuteen.”

Päivän tekstit ovat todella pysäyttäviä. Tässä maailmassa – ja myös kristikunnassa – totuus ja harha kulkevat lomittain. Tekstit kertovat asian vakavuudesta. Ja Jeesuksen mukaan vaakalaudalla on myös ikuisuuskohtalomme: taivas ja kadotus.

Olemme vakavan aiheen äärellä.

Illan tullen vielä lueskelen ja pohdin lyhyesti päivän tekstejä.

Vanhan testamentin teksti – 5. Moos. 13:1-5

Mooses sanoi:
”Noudattakaa tarkoin kaikkia niitä käskyjä, jotka minä annan teille. Älkää lisätkö niihin mitään älkääkä poistako niistä mitään.
Teidän keskuuteenne saattaa ilmestyä profeetta tai unennäkijä, joka lupaa tehdä ihmeen tai tunnusteon ja joka näin koettaa taivuttaa teidät palvelemaan vieraita ja teille outoja jumalia. Älkää kuunnelko sellaisen profeetan tai unennäkijän sanoja, vaikka hänen lupaamansa ihme tapahtuisikin. Herra, teidän Jumalanne, koettelee teitä näin saadakseen tietää, rakastatteko häntä koko sydämestänne ja koko sielustanne. Teidän tulee seurata vain Herraa, Jumalaanne, pelätä häntä, noudattaa hänen käskyjään, totella häntä ja pysyä hänen uskollisina palvelijoinaan.”

Tässä korostuu Raamatun sanan merkitys (käskyt). Pelkkä ulkonainen Jumalan sanan omistaminen, niiden lukeminen tai siteeraaminen tai niistä puhuminen ei riitä. Ne ovat kyllä hyviä asioita. Jumalan kansan tulee noudattaa Jumalan käskyjä.

Profetiat, unennäkijät ja ihmeiden tekijät saattavat olla Jumalan lähettämiä välineitä, joilla hän koettelee sitoutumistamme Jumalan sanaan, Raamattuun.

Jumalan rakastaminen on Hänen itsensä ja Hänen sanansa rakastamista ja sen tottelemista.

Epistolateksti – 1. Joh. 4:1-6

Rakkaat ystävät, älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa, ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja. Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta. Yksikään henki, joka kieltää Jeesuksen, ei ole Jumalasta. Sellainen henki on Antikristuksen henki, jonka te olette kuulleet olevan tulossa ja joka jo on maailmassa.
Te, lapseni, olette Jumalasta, ja te olette voittaneet nuo väärät profeetat, sillä se, joka on teissä, on suurempi kuin se, joka on maailmassa. He ovat maailmasta. Maailmasta on se, mitä he puhuvat, ja maailma kuuntelee heitä. Me olemme Jumalasta. Joka tuntee Jumalan, kuuntelee meitä, mutta joka ei ole Jumalasta, se ei meitä kuuntele. Tästä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen.

Johannes kirjoittaa kristityille. Heidän ei tule olla sinisilmäisiä. Jo alkuseurakunnan aikana uskovien riesana olivat väärät henget, väärät profeetat ja antikristuksen henki.

Kristityt eivät saa uskoa kaikkia henkiä, kaikkia opettajia tai sanomia. Kaikki tulee koetella. Koettelun perustana kristikunnassa on perinteisesti nähty Jumalan sana. Jos opetus ja opettaja on Jumalan sanan vastainen, häntä ei tule kuunnella.

Tässä mainitaan erityisesti se, uskooko sananjulistaja Jeesuksen olevan ihmiseksi tullut Jumala.

Väärät profeetat ovat maailman suosiossa: ”maailma kuuntelee heitä”. Oikean profeetta ”kuuntelee meitä” eli apostoleja.  Tästä tunnetaan totuuden henki ja eksytyksen henki.

Päivän saarnaaja Daniel Nummela mainitsi, että Jumalan kansan keskellä juutalaisuudessa jo ennen pakkosiirtolaisuutta oli suuri joukko vääriä profeettoja, jotka olivat kansan ja uskonnollisen eliitin suosiossa. Oikeat profeetat olivat vähemmistössä. Suosio ei ole oikean opin takuu.

Evankeliumi – Matt. 7:15-23

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
”Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia. Hedelmistä te heidät tunnette. Eihän orjantappuroista koota rypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita. Hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, huono puu kelvottomia hedelmiä. Ei hyvä puu voi tehdä kelvottomia eikä huono puu hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen. Hedelmistä te siis tunnette heidät.
Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon.
Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.’
Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: ’En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!’”

Päivän varsinainen pommi on evankeliumissa. Tässäkin Jeesus varoittaa vääristä profeetoista. He näyttävät ulospäin olevan kelpo paimenia. Sisältä kuitenkin raatelevia susia. Jeesus käyttää rajua kieltä. Tämä kertoo asian vakavuudesta.

Mikä on tuo hedelmä? Onko se profeetan suusta tai kynästä tuleva oppi? Onko hyvää hedelmää Raamatun mukainen opetus, huonoa Jumalan sanan vähättely ja Jeesuksen mainitsema ”vääryyden tekeminen”? Onko hyvä hedelmä uusien uskovien syntyminen ja Jumalan sanan mukaisen elämän lisääntyminen? Väärän profeetan kautta tällaista ei synny. Hyvää hedelmää on muun muassa osallistuminen maailman evankelioimiseen ja lähetystyöhön (Matt. 28:18-20), toisten kristittyjen rakastaminen (Joh. 13:34-35), Jumalan rakastaminen yli kaiken ja lähimmäisen rakastaminen (Matt. 22:37-40) sekä Pyhän Hengen yhdeksänosainen hedelmä (Gal. 5:22). Hyvää hedelmää on sitoutuminen kaikkeen siihen, mihin Jeesus ja apostolit meitä kehoittavat.

Erityisesti radikaalisti Jeesus sanoo taivasten valtakuntaan pääsystä. Sinne ei pääse vain rukoilemalla tai sanomalla Jeesukselle ”Herra, Herra”. Jeesus on tässä tiukkana. Tarvitaan enemmän kuin vain suullinen sitoutuminen. Hän odottaa Jumalan tahdon tekemistä. Mistä tämä tahto löytyy? Meillä ei ole mitään muuta varmaa lähdettä kuin Jumalan sana, Raamattu.

Pelkkä ulkonainen tunnustautuminen kristityksi ja Jeesuksen seuraajaksi ei tässä riitä. Tarvitaan Jumalan sanan mukaista elämää. Kovaa tekstiä Jeesukselta! Meille usein sanotaan: Kun sinut on kastettu, olet pelastunut! Tai: Kun vain uskot Jeesukseen, kaikki on hyvin. Molemmat ovat tarpeen. Jeesus tässä puheessaan asettaa kovemman vaatimuksen!

Toinen kova sana tulee kristilliseen karismaattiseen kenttään. Jeesusta voidaan sanoa Herraksi, hänen nimessään voidaan profetoida, karkoittaa pahoja henkiä ja tehdä voimatekoja. Ja tällainen henkilö voi  lopulta olla kuitenkin Jumalan valtakunnan ulkopuolella!! Jeesus hylkää joukon tällaisia ihmisiä: En tunne teitä! Jeesus nimittää heitä vääryyden tekijöiksi.

En usko, että karismaattiset ilmiöt ovat tässä ongelmana. Nehän ovat Raamatussa hyvä ja tavoiteltava asia. Jeesus mainitsee kaksi asiaa näistä karismaatikoista. Jeesus ei lopulta tuntenut heitä omikseen. He käyttivät Jeesuksen nimeä voimatekoihin ja ihmisiin, mutta eivät olleet todellisia Jeesuksen seuraajia! Tällainenkin voi olla mahdollista!

Lähetystyöntekijämme ovat kertoneet myös eri uskontojen keskellä tapahtuvista ihmeistä. Ihmeet eivät itsessään todista, että Jumala toimii. Toisaalta on myönnettävä, että monet kristittyjen Jeesuksen nimessä tekemät ihmeet ovat johdattamassa ihmisiä evankeliumin kuuloon.

Toinen Jeesuksen moite koski näiden karismaatikkojen elämäntapaa: He olivat vääryydentekijöitä eli eivät halunneet elämässään toimia Jumalan sanan mukaisesti. Karismaattisenkin kristillisyyden tulee sitoutua Raamattuun, sen opetuksiin eikä luottaa siihen, että hengen ilmoitus, hyvät kokemukset, ylistyslaulut, hurmos ja Jumalan läheisyyden tunto, antavat luvan toimia vastoin Jumalan tahtoa.

Meillä on vaarana palvella muita jumalia kuin Raamatun ilmoittamaan kolmiyhteistä Jumalaa. Näiden jumalten ääni löytyy usein yleisestä mielipiteestä tai kansan äänestä.

Kun valikoimme Jumalan sanasta vain itsellemme mieluisat kohdat ja hylkäämme muut, silloin emme palvele enää Raamatun ilmoittamaa Jumalaa vaan olemme tehneet itsestämme ja järjestämme itsellemme oman epäjumalan. Siihen jumalaan ei kannata paljoa luottaa nyt eikä viimeisenä päivänä.

On vain yksi varma totuuden lähde: Raamatun pyhät kirjoitukset.

Päivän rukous

Kirkkokäsikirjassa on jokaiselle sunnuntaille rukouksia. Tämän sunnuntain yksi rukous on tässä alla. Tämän sunnuntain tekstit ovat rajuja. Ne kertovat, mitä Jumala meiltä odottaa.  Tarvitsemme Jumalan armoa pelastuaksemme itse, tarvitsemme Jumalan armoa ja Raamatun sanan ohjausta, ettei meistä tule harhaopettajia ja vääriä profeettoja, jotka ohjaavat toisia harhaan ja kadotukseen. Rukoile kaikkien sananjulistajien puolesta!

Herramme ja Jumalamme.
Me olemme usein
yleisen mielipiteen vankeja.
Se, mitä ihmiset sanovat,
merkitsee meille enemmän kuin se,
mikä sinun sanasi mukaan
on totta ja oikeaa.
Avaa silmämme näkemään,
mikä elämässämme
on vastoin sinun tahtoasi.
Anna voima
mielesi mukaiseen elämäntapaan.
Tätä rukoilemme
Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Kaksi avustustyöntekijää surmattiin Afganistanissa

Viisi vuotta kahden avustustyöntekijän surmasta

Viisi vuotta sitten 24.7.2014 kaksi ystävääni ja työtoveriani tapettiin Afganistanin Heratissa. Heidät aamuttiin auton takapenkille ohikulkevasta moottoripyörästä.

Kaija Martin ja Seija Järvenpää olivat kuolemaansa edeltäneenä iltana kutsuneet ystäviään kylään. Eräs vieraana ollut kertoi, että näiden kahden naisen kasvot säteilivät tuona iltana aivan ihmeellisellä tavalla. Seuraavana aamuna he siirtyivät Herransa luo kirkkauteen. Jumala varmaan tiesi, mitä tapahtuu.

Mahtoiko Vapahtajamme Jeesus Kristus nousta seisomaan Jumalan oikealla puolella tervehtiäkseen kahta Heratista saapuvaa ystäväänsä kuten kristikunnan ensimmäistä marttyyriä Stefanosta aikoinaan. Ehkä hän sanoi: ”Tervetuloa kotiin!”

Kaija ja Seija lähtivät elokuussa 1998 Jumalan rakkauden kutsumana köyhyyden ja monen kärsimyksen maahan Afganistaniin. He lähtivät tuolloin työtovereina samalla lennolla, ja kukapa olisi uskonut, että he palasivat elokuussa 2014 Helsinkiin samalla lennolla. Mutta arkuissa, joita oli vastaanottamassa Helsingin lentoaseman VIP-terminaalissa myös valtiovallan edustajat. Radio ja televisio kertoi sekä heidän surmastaan että tuosta päivästä kun heidän maallin tuotiin Suomeen. Muistan nuo tapahtumat hyvin.

Sain tiedon surmasta ennen puolta päivää 24.7.. Sen jälkeen päivä meni minulla kriisiryhmän johtamisessa ja kommentteja antaen muun muassa Ryttylään tulleille tiedotusvälineille. Yöllä ennen nukkumaan menoa kuuntelin laulua ”Sodan jälkeen”, jossa oli aivan kuin profeetallista tekstiä tähän tapahtumaan liittyen:

”…mutta laukaukset korvissa vain soi, mielessä vain voiton seppeleet, kohta sota-asun heittää voin.
Heidät puetaan valkoisiin vaatteisiin,
heille annetaan seppeleet,
heidät palkitaan,
heidät kruunataan,
sodan jälkeen kyyneleet kuivataan.”

Kaijan ja Seijan omaiset ja ystävät, olkaa siunattua surussanne ja muistellessanne rakkaitanne.

Meille kaikille tämä on

  • Kutsu muistaa kirkkomme marttyyreja.
  • Kutsu nähdä maailman haasteet.
  • Kutsu vastata haasteeseen. Emme voi rakastaa kaukaa, tulee mennä lähelle.
  • Kutsu sitoutua täysillä Jumalan seuraajaksi ja ihmisten palvelijaksi.

Eräs Keski-Aasian kristillisyyden asiantuntija pyysi minua kiinnittämään huomiota siihen, että historian suurin herätys afgaanien keskuudessa alkoi tämän tapahtuman jälkeen. Hän sanoi, että näillä tapahtumilla on yhteys.

Afganistanissa ei muuten vieläkään ole yhtään kirkkorakennusta. Kristittyjä on vähän ja he joutuvat toimimaan salassa. Mutta Euroopassa monet afgaanit ovat löytäneet uuden elämän Jeesuksessa. On herätyksen aika.

Katsellessani Seijan ja Kaijan kuvia rukoilen: Jumala, anna minullekin enemmän tuollaista rakkautta. He olivat valmiita luopumaan kaikesta. Lopulta elämästäänkin.

Seija ja Kaija, teidän elämänne puhuu meille voimakkaasti vielä rajankin takaa! Mekin haluamme elää palvellen Jumalaa, säilyttää uskomme ja voitonseppeleemme!

Te olette kotona! Me tulemme perässä! Tapaamisiin!


Lue lisää:

Kutsumus muuttaa maailmaa. Kirjoitukseni Uusi Tie -lehdessä 28.8.2014.

Siunauspuheeni Seija Järvenpään hautaansiunaamisessa 31.8.2014.

Rakkauden vuoksi. Pieni kommentti Kaijan ja Seijan elämäntyöhön 8.12.2014. Blogikirjoitus.

Afganistanissa kuolleiden avustustyöntekijöiden muistokivi paljastettu 9.8.2015. Blogikirjoitus.

Vuosi avustustyöntekijöiden surmasta Afganistanissa. Blogikirjoitus 24.7.2015

Muistoja kolmen vuoden takaa. Seija ja Kaija in memoriam. Blogikirjoitus 24.7.2017.

Rakkauden tähden annettu elämä. Blogikirjoitus 24.7.2018

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Lähetystehtävän toteuttaminen

Kaikki kansat – lähetysherätys

Puhuin Kansanlähetyksen järjestämässä Missioforumissa 27.1.2019 aiheesta ”Kaikki kansat – lähetysherätys”. Jaan pyynnöstä puhettani varten kirjoittamani ajatukset, vaikka itse puhe menikin vähän toisella tavalla. Kyseessä on siis puhe, ei esitelmä.

Jumala on kiinnostunut kansoista

Missiofoorumimme teemana on kaikki kansat. Nämä kaksi sanaa on Raamatun keskus Aabrahamista Ilmestyskirjaan. Jumala antoi Aabrahamille lupauksen: Sinun siemenessäsi kaikki kansat tulevat siunatuiksi. Me tiedämme, että tämä siemen on messiaaninen ennustus ja viittaa Jeesukseen. Tässä on lupaus. Ilmestyskirja kertoo lopputuloksen:

”Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään, ja he huusivat suurella äänellä sanoen: ”Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta” (Ilm. 7:9-10).

Kaikki kansat, sukukunnat ja kielet! Tässä on sen lähetystyön hedelmä, johon me olemme sitoutuneet ja johon saamme päivittäin uudelleen sitoutua.

Tehkää kaikki kansat opetuslapsiksi

Kaikkia kansoja ei ole vielä saavutettu. Taivaassa ei voi vielä olla ihmisiä kaikista sukukunnista. Monet kansat ovat tavoittamatta, koska ne ovat vaikeita tavoittaa. Niitä ei ole tavoitettu, koska olemme valinneet muita päämääriä.

Jumalan maailmansuunnitelma toteutuu varmasti

Lähetystyön peruslähtökohtana on, että Jumalan valtakunta tulee varmasti. Jumala on tehnyt maailmansuunnitelman, joka toteutuu. Jumalan maailmansuunnitelmassa lähetystyöllä on tärkeä tehtävä. Ja siten myös meillä jokaisella on tärkeä osa.

Jumalan valtakunnan tulemista ja Jumalan maailmanhistoriaa on esitetty monella tavalla. Minulle kaikkein puhuttelevin yksinkertaisuudessaan on ollut amerikkalaisen teologin Kevin Vanhoozerin näkemys viidestä maailmanhistorian jaksosta. Taustalla on ajatus, että Jumala on käsikirjoittanut maailman historian juonen jo etukäteen aivan kuin käsikirjoittaja kirjoittaa teatteriesityksen tai elokuvan juonen kulun. Ensin on ollut käsikirjoitus, sitten katsotaan, miten asia etenee käytännössä.

Vanhoozer hahmottaa historian jumalallisena draamana, jossa on viisi näytöstä:

  1. Luominen.
  2. Jumalan ja Israelin välinen suhde.
  3. Jeesuksen syntymä, elämä, kuolema, ylösnousemus ja taivaaseen astuminen.
  4. Kirkon ja Pyhän Hengen aikakausi.
  5. Eskhaton – loppu.

maailmanhistoria - kristinuskon näkökulma

Ikuisuudessa Isä valmistelee Pojan lähettämistä luomaansa maailmaan. Hänen tuloansa varten Jumala valitsee Aabrahamin ja Israelin kansan, jonka keskelle Jumala lähettää profeettoja kertomaan, kuka on tulossa. Jeesus sikiää Pyhästä Hengestä ja syntyy neitsyt Mariasta, elää ja kuolee syntiemme sovitukseksi. Isä herättää Pojan kuolleista ja ottaa luokseen taivaaseen. Nyt on kirkon aikakausi, jossa Pyhä Henki lähettää kirkon maailmaan julistamaan ja palvelemaan. Historian huipennus, Jeesuksen paluu, tuomio ja ikuisuus on vielä edessä.

Elämme nyt lähetyksen aikaa. Jumala kokoaa itselleen kansaa eri puolilta maailmaa.

Lähetystyöllekin on rajattu aika. Se alkoi ensimmäisenä helluntaina ja päättyy Jumalan valitsemana päivänä.

Nyt on lähetystyön aika! Se on juuri nyt! Meidän pitää sitoutua siihen nyt! Kohta on liian myöhäistä ja armonaika päättyy.

Oma kokemus lähetystyöstä ja kutsu lähetystyöhön

Lähetystyö on minulle elämänkutsumus. Tehtävät ja asuinpaikat ovat vuosien varrella vaihtuneet usein, mutta missio ei ole vaihtunut. Elämäni missio on palvella Jumalaa ja sitoutua lähetystehtävän toteuttamiseen. Kutsumukseni on se, että mahdollisimman moni löytää elämän Jeesuksessa. Kutsumukseni on haastaa Jumalan kansaa, myös sinua, sitoutumaan uudella innolla lähetystehtävän toteutumiseksi.

Kutsumuksen muotoutumisvaiheessa teini-ikäisenä luin kirjan (en enää muista, mikä kirja oli kyseessä), jossa joukko hengellisiä vaikuttajia olivat kokoontuneet Sveitsiin rukoilemaan. Vuorella he – joukossa taisi olla ainakin Navigaattoreiden perustaja Dawson Trotman ja evankelista Billy Graham – he rukoilivat, että voisivat olla siunauksena kaikissa maanosissa. Ajattelin, että tuossapa on hieno rukous. Aloin rukoilla samalla tavalla. Uskon, että se on jokaiselle kristitylle hyvä rukous, sillä Jumalan sydämellä on jokainen ihminen, kaikki kansat ja jokainen maa ja maanosa.

Jumala oli jo tuolloin antanut sydämeeni varmuuden siitä, että minun elämäntehtäväni liittyy lähetystyöhön. Kysymys oli vain siinä, missä tuota lähetystehtävää tulee toteuttaa. Tuolloin luin paljon lähetyskirjoja. Aina kun olin jonkun kirjan lukenut, ajattelin, että minäkin haluaisin olla juuri tuolla töissä.

Lähetystyön kaksi ikkunaa

Erityisesti kaksi lähetyksen ikkunaa on ollut sydämelläni yli 30 vuoden ajan. Ensinnäkin 10/40 -ikkuna. Tämä lähetysteologinen alue käsittelee alueet, joissa evankeliumia on julistettu hyvin vähän. Erityisesti islamilaisen maailman haaste on sydämelläni.

Toinen ikkuna on 40/70 -ikkuna, joka kertoo Euroopan ja Venäjän lähetyshaasteesta. Tällä alueella on evankeliumia julistettu satojen vuosien ajan, joillakin alueilla melkein 2000 vuoden ajan. Raamattu on käännetty pääkielille. Mutta kirkot menettävät vaikutustaan, evankeliumin sanoma ja Raamatun opetus hämärtyy ja suuri osa kirkon työntekijöistä sanoo, ettei usko enää Raamatun mukaisesti. Eurooppalainen kristillisyys on kriisissä.

Lähetystyö 10/40 ja 40/70 ikkunat

Nämä kaksi ikkunaa ovat tärkeitä minun kutsumuksessani. Ja koen, että Jumala kutsuu minua rukoilemaan ja toimimaan erityisesti näillä alueilla. En voi olla fyysisesti kuin yhdessä paikassa kerrallaan, mutta voin rukoilla työntekijöiden puolesta ja kansojen puolesta. Voin antaa varoja työhön. Voin levittää lähetystietoisuutta ja -innostusta.

Nämä kaksi ikkunaa (10/40 ja 40/70) ovat lähetyskutsumukseni kaksi tärkeää ikkunaa.

Suomi on lähetysherätysten maa

Suomen lähetyspanos on ollut asukaslukuun verrattuna suuri. Pidän tätä Jumalan siunauksena. Ensimmäinen tunnettu suomalainen lähetystyöntekijä löytyy 1200-luvulta Virosta. Hänen nimensä on Pietari Kaukovalta, joka toimi katolisen kirkon lähetystyöntekijänä. On luontevaa, että kirkko oli ottanut palvelukseen henkilön, joka pystyi kommunikoimaan rahvaalle. Herrnhutilainen pietistinen herätys vaikutti maassamme 1700-luvulta alkaen ja ensimmäinen luterilainen lähetystyöntekijä oli Mattias Nyberg, joka lähti 1756 Etelä-Amerikan Surinamiin. Tämä kirvesmies kuoli vain viiden kuukauden työuran jälkeen. Oliko uhraus turha? Jumala päättää sen. En usko, että se oli.

Suomen 1800-luvun kansanherätyksissä oli vahva lähetysvire. Kalajoen käräjillä 1838-1839 tuomitut saivat sakkoja seurojen pitämisestä sekä varojen keräämisestä lähetystyölle. Viisi pappia ja 70 maallikkoa tuomittiin koviin sakkoihin. He antoivat suuren uhrin evankeliumin puolesta.

Olemme täällä Kansanlähetyksen päämajassa. 1960-luvulla oli Suomessa herätyksen aikaa.

Lauantai-iltana 11.7.1964 Ylioppilaslähetys järjesti Lahdessa lähetyskokouksen nuorille. Kokous oli merkittävä uudessa lähetysinnostuksessa. Illassa yhtenä puhujana oli  Martti Haataja, Lähetysseuran Taiwanin lähetti. Puheen loppupuolella Haataja sanoi:

”Vastuu, joka sinulla tänä iltana on, on suuri, sen tähden, että sinun on lähdettävä, jos sinä tahdot Herran tiellä kulkea eteenpäin. Kyllä Herra sulun panee, kun sinä sanot, että ”tässä olen, lähetä minut”. Hän lähettää sinut joko Formosalle tai Amerikkaan tai panee sinut tuonne Taka-Hikiälle. Mutta ole Herran kädessä. Sinä vanhempi, joka et voi lähteä. Sinun tehtäväsi on rukoilla esiin ne, jotka lähtevät, uhrata, ei sitä kymmenpennistä venyttäen, niin että se tulee soikeaksi. Mikä uhri se semmoinen on? Ei sillä lailla, vaan todella uhrata. Anna kymmenyksesi Herralle. Herra on luvannut Malakian kirjassa: ”Katso minä avaan taivaan akkunat ja vuodatan sinulle siunausta ylenpalttisesti.”

Tämän jälkeen kokouksessa tapahtui yllättävä asia. Muutama vanhempi, jo opintonsa päättänyt, nousi ylös ja pari heistä käytti spontaanin puheenvuoron. He kertoivat, miten puhe oli vaikuttanut heihin, ja he olivat valmiita tottelemaan lähetyskäskyä. Tänä jälkeen alttarille tuli toista sataa nuorta.

Monet saivat tuona iltana 11.7.1964 lähetyskutsun. Tuo päivä on merkittävä suomalaisessa lähetyshistoriassa. Ilta oli tärkeä myös siksi, että pian tarvittiin uusi lähetyskanava, ja kaksi ja puoli vuotta myöhemmin syntyi Kansanlähetys.

Lähetystyö ja herätys Kansanlähetyksen alkuaikana

Lähetystyö on saanut polttoaineensa herätyksestä. Jumalan antama herätys on maassamme synnyttänyt vahvaa lähetystyötä.

Menneinä vuosisatoina ja vuosikymmeninä monet ovat sitoutuneet lähetystehtävään tosissaan.

Tarvitaan uusia soidunkantajia. Uusia lähtijöitä ja lähtijöitä.

Tarvitaan niitä, jotka yrittävät saada Jumalan kansaa liikkeelle kadotettujen vuoksi.

Ongelma maailman evankelioimisessa ei ole evankeliumissa vaan meissä. Monet kirkkomme lähetysjärjestöt ovat taloudellisissa ongelmissa.

Lähetystehtävä kirkon uudistajana – 5 asiaa

Monet rukoilevat kirkon uudistusta ja uutta hengellisen herätyksen aikaa Suomeen. Se on hyvä rukous.

Olen vakuuttunut siitä, että lähetystyöhön sitoutuminen voi olla kirkon uudistuksen väline.

Mainitsen tässä viisi asiaa, miten olemme uudistamassa kirkkoa sitoutumalla lähetykseen.

1. Lähetystyö auttaa kirkastamaan kristinuskon ydintä

Tämä ydin, sanoma kolmiyhteisestä Jumalasta, hänen persoonastaan, tahdostaan, Jeesuksen pelastustyöstä, henkilökohtaisen uskon välttämättömyydestä, kristittynä elämisestä Jumalan tahdon mukaan, Jeesuksen paluusta, tuomiosta, taivaasta ja kadotuksesta – tämä ydin – usein katoaa kaiken muun alle. Aivan kuin maailman energiatarvetta on ratkaistu keskittymällä atomin ytimeen, kirkko saa todellista ydinvoimaa kun joudumme ja saamme yhä uudelleen kaivautua kristinuskon perusteisiin. Lähetystyössä on jatkuvasti kysyttävä, mikä tekee kristinuskosta ainutlaatuisen verrattuna muihin uskontoihin ja maailmankatsomuksiin. Lähetystyöntekijöillä tulee olla vastauksia näihin. Myös lähetystyössä lähettäjinä toimivat tarvitsevat vastauksia. Yksi vastaus on se, että Jumala on vain kerran tullut ihmiseksi ja ilmoittanut Raamatussa tahtonsa. Kristinuskon ytimen löytäminen ja sen julistaminen vapauttaa voimaa ja energiaa myös lähettävälle kirkolle.

2. Lähetystyö luo yhteyttä uskovien keskelle

Maailmassa on vähintään 30 000 erilaista kirkkokuntaa. Kristityt ovat jakautuneet moniin ryhmiin ja tämä jakautuminen valitettavasti jatkuu. Mitään yhtä tai edes muutamaa maailmankirkkoa emme tänne saa. Teologisesta näkökulmasta ja Jumalan todellisuudesta katsottuna on vain yksi Jumalan kansa. Lähetystehtävä on ollut ekumeenisen liikkeen ja kristittyjen yhteyden edelläkulkija.

Maailman evankelioimisen tehtävä on niin suuri, että kristittyinä tarvitsemme toisiamme.

Yhteys – koinonia – on Jumalan tahto. Se on myös todistus maailmalle:

”Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut — että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.”

Tehtävä on niin suuri, että meidän ei pidä alkaa löydä kanssa palvelijoitamme. Minä olen luterilainen, mutta olen sitoutunut rakastamaan koko Jumalan kansaa, myös niitä, joiden kanssa olen eri mieltä uskosta ja toimintatavoista. Rakkaus ja lähetystehtävän suuruus vaatii sitä. Meidän täytyy tehdä työtä yhdessä.

3. Lähetystyö antaa mahdollisuuden Jumalan palvelemiseen

Eräs tärkeä lähetystyöhön osallistumisen tapa on antaa omista varoista Jumalalle – eli uhrata Jumalalle varoja. Kyse on todellakin uhrista.

Apostoli Paavali mainitsee kirjeissään kaksi uhria. Ensiksi hän kuvaa Jeesuksen kuolemaa meidän puolestamme ”lahjaksi, hyvältä tuoksuvaksi uhriksi Jumalalle” (Ef. 5:12). Vanhassa testamentissa uhreihin liittyi Jumalaan asti ulottuva tuoksu. Jeesuksen uhrin lisäksi Paavali kuvaa filippiläisten lahjaa Paavalille lähetystehtävän toteuttamiseksi samankaltaisin sanoin: ”Minulla on kaikkea yllin kyllin nyt, kun olen saanut Epafroditokselta teidän lähettämänne lahjan, joka on hyvältä tuoksuva, otollinen, Jumalan mielen mukainen uhri” (Fil. 4:18). Paavali kuvaa sekä Jeesuksen ainutlaatuisen lahjan että seurakuntalaisten lahjan lähetystehtävän toteuttamiseksi samankaltaisin sanoin. Kun annamme varoja lähetystyön toteuttamiseksi, se on uhrilahja Jumalalle. Antaminen on meidän jumalanpalvelustamme sekä yhteisissä kokoontumisissa että arjessamme.

Kun annamme lähetystyöhön, annatte ennen kaikkea Jumalalle. Hyväntuoksuisen uhrin. Antaminen on Jumalalle antamista. Kansanlähetyksen lähetystyöntekijöillä ja kotimaantyöntekijöillä on lähettäjärenkaat. Uutta on se, että näitä on myös kotimaantyöntekijöillä, myös minulla. Me kaikki tarvitsemme esirukoilijoita ja varoja työhön. Me tarvitsemme lähettäjiä.

Antaminen on jumalanpalvelemista. Uskon, että antaminen lähetystyölle ja kaikelle Jumalan valtakunnan työlle elävöittää kristikuntaa.

4. Lähetystyö muistuttaa vastuustamme elämässä

Lähetystyö muistuttaa Kristuksen paluusta. Jeesus sanoi:

”Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu” (Matt. 24:14).

Lähetystehtävä on eskatologinen merkki. Se muistuttaa lopusta. Siitä lopusta, jolloin me olemme Herramme edessä ja vastaamme siitä, miten olemme käyttäneet elämämme. Mihin olemme sijoittaneet aikamme, voimavaramme, rahamme? Lähetystyö muistuttaa Kristuksen paluusta, ja se taas kutsuu arvioimaan elämäntapaamme.

Lähetystyö on Jeesuksen paluun nopeuttamista.

5. Lähetystyö tuo iloa kristitylle ja kristikuntaan

Tuntuu, että kristikunnassa apatia valtaa alaa ja ilo poistuu. Samaan aikaan sitoutuminen Raamatun mukaiseen kristittynä elämiseen ja maailman evankelioimiseen vähenee. Ehkä ensimmäinen on jälkimmäisen seuraus. Ehkäpä uusi sitoutuminen rukoukseen, rakastamiseen, antamiseen, evankelioimiseen, vaikuttamiseen ja toimimiseen evankeliumin puolesta tuo motivaatiota ja iloa elämään.

Voisimmeko Jumalan kunniaksi tehdä vielä enemmän? Vaivannäkö Kristuksen tähden ei ole uhraus vaan etuoikeus.

Evankeliumi on ilosanoma ainakin kahdella tavalla. Ensinnäkin sisältönsä puolesta kun se kertoo, miten Jumala pelastaa meidät kun uskomme Jeesukseen. Toiseksi evankeliumi tuo iloa kun levitämme sitä. Johannes kirjoitti ensimmäisen kirjeensä alussa:

”Mikä on alusta ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselimme ja käsin kosketimme, siitä me puhumme: elämän Sanasta — ja elämä ilmestyi, ja me olemme nähneet sen ja todistamme siitä ja julistamme teille sen iankaikkisen elämän, joka oli Isän tykönä ja ilmestyi meille —  minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme, että teilläkin olisi yhteys meidän kanssamme; ja meillä on yhteys Isän ja hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kanssa. Ja tämän me kirjoitamme, että meidän ilomme olisi täydellinen.” (1. Joh. 1:1-4).

herätys ja lähetystyö

Kennedy Space Center -vierailu

Kävin pari viikkoa sitten Floridassa Kennedy Space Centerissä. Tuolta Cape Canaveralin avaruuskeskuksesta lähtevät USAn raketit ja astronautit avaruuteen. Tarina alkoi kylmän sodan ajalta, kun Neuvostoliitto ja Yhdysvallat kilpailivat maapallon ja avaruuden herruudesta.

Vuonna 1962 presidentti John F. Kennedy puhui avaruuden valloituksesta ja kuuhun menemisestä. Hän kutsui kansan vaaralliseen ja suureen seikkailuun. Presidentin mukaan toimeen ei ryhdytä siksi, että tehtävä on helppo vaan koska se on vaikea. Noin 400 000 työntekijää palkattiin, parhaat ammattilaiset yritettiin saada mukaan, miljardeja dollareita kulutettiin. Tavoite on saada mies kuuhun ja samalla yliote Neuvostoliitosta, joka edellisenä vuotena oli lähettänyt Juri Gagarinin kosmokseen.

(video Kennedy Moon Speech, 50 sekuntia alusta)

Johtajat ovat piirtäneet suuria näkyjä. Ja niihin on sitouduttu. Ihmisen lähettäminen kuuhun on pieni tehtävä sen rinnalla, mitä universumin Herra Jeesus Kristus antoi tehtäväksemme: Evankeliumi tulee viedä kaikille kansoille. Kirkkoina ja kristittyinä tehtävämme ei ole lähettää ihmisiä kuuhun vaan Jumalan valtakuntaan.

Raamatun mukaan ihminen on erossa Jumalasta ja matkalla kadotukseen ilman uskoa Jeesukseen. Evankeliumi on saatava kaikkien ihmisten lähelle sillä tavoin, että he voivat ottaa sen vastaan.

Oletko sinä valmis sitoutumaan uudelleen tähän tehtävään?

Rohkenetko sanoa: Jumala, missä vain minua tarvitaan, olen valmis lähtemään! Olen valmis antamaan kaikkeni sen vuoksi, että evankeliumi voi saavuttaa uusia ihmisiä! Olen valmis toimintaan! Jo riittää istuminen ja aina vain samoista asioista kuuleminen ja pään nyökyttely, nyt on aika toimia. Mitä sinä olet valmis uhraamaan Jeesuksen puolesta?

Selkeästi määrätty näky lähetyskäskyissä – lähetyskäskyt tiivistävät lähetyksen ytimen

Lähetystyöstä on hyvin monenlaisia käsityksiä.

Sekä Vanhassa että Uudesta testamentissa on monia perusteita, joiden avulla kristikunta löytää lähetystyön välttämättömyyden. Lähetystyötä voidaan perustella synnin ja pelastuksen todellisuuksien kautta, maailman hädän avulla, vastuullisuudella, auttamisella ja monilla muilla tavoin.

Olen kuitenkin kiitollinen siitä, että meillä on Jeesuksen suorat lähetyskäskyt. Ilman niitä olisi vaara, että lähetystyön alle upotetaan paljon tavaraa, joka lähetystyöhön ei kuulu.

  • Matteus korostaa kaikkien kansojen tekemistä opetuslapsiksi. Tässä kaste ja opetus on tärkeitä.
  • Markus korostaa evankeliumin julistamista kaikille luoduilla
  • Luukas korostaa syntien anteeksiantamisen julistamista ja Pyhän Hengen voimaa.
  • Johannes korostaa lähetyksen toteuttamistapaa, jossa Jeesuksen esimerkki on tärkeä.
  • Apostolien teot korostaa kaikkeen maailmaan menemistä ja Pyhän Hengen voimaa.

Raamatun lähetyskäskyt

Lähetyskäskyt auttavat pitämään lähetyksen ytimen kirkkaana!

(video – Jeesus-filmi – lähetyskäskyn osuus)

Lähetysherätys on juuri nyt!

Muutos maailman uskontotilanteessa ja lähetyksen toteuttajissa. Elämme lähetysherätyksen aikaa juuri nyt!

Hyvin pitkään kristinuskon ajateltiin olevan länsimaisen uskonto. Kristittyjen enemmistö asui Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Tällä vuosikymmenillä Afrikka ja Latinalainen-Amerikka ohittivat Euroopan kristittyjen määrässä.

Euroopassa on nyt noin 550 miljoonaa kristittyä. Lukumäärä pienenee neljällä miljoonalla eli vajaalla prosentilla vuodessa. Etelä-Amerikassa on vähän yli 600 miljoonaa kristittyä. Kasvuvauhti on noin prosentti eli 6 miljoonaa uutta kristittyä vuodessa. Afrikassa on eniten kristittyjä noin 620 miljoonaa. Kristittyjen määrä kasvaa vuodessa 17 miljoonalla eli melkein kolmella prosentilla.

Maailmassa on tällä hetkellä vahva lähetysherätys. Sen moottori ei ole Euroopassa vaan Aasiassa,

Evankeliumi menee vauhdilla eteenpäin, mutta myös väkiluku kasvaa.

Yhä vähemmän on kansoja, joiden parissa evankeliumia ei ole julistettu. Kohta kaikki kansat on saavutettu.

Nimet marmoritaululla

Tuolla (Kansanlähetyksen lähetyskeskuksen) viereisen talon kappelin seinällä meillä on neljän marttyyrin nimet marmoritaululla. Työntekijämme kuolivat palveluksessa Afganistanissa. Joitakin vuosia sitten, emme tienneet montakaan kristittyä afgaania. Nyt saamme kokea maailmanhistorian suurinta historiaa afgaanien keskuudessa. Ja me saamme olla tässä työssä mukana. Uskon, että kärsimyksellä ja herätyksellä on yhteys.

kristinusko ja martyyrius

Meillä on täällä Suomessa mahdollisuus kuulla evankeliumi monta kertaa viikossa ja jopa päivässä. Minä olen viisikymmentä yksi vuotias. Maailmassa on satoja miljoonia ihmisiä, jotka eivät ole kuulleet sanomaa Jeesuksesta Kristuksesta, kun saavuttavat tämän iän. Jos sitä koskaan saavuttavat.

On aika herätä ja sitoutua uudelleen lähetystehtävään!

Onko sinun tehtäväsi olla lähtijä vai lähettäjä?


Mitä voin tehdä?

  • Rukoile ja kysy Jumalalta paikkaasi.
  • Lue lähetystyöstä.
  • Ota yhteyttä lähetysjärjestöön. Suomen ev.lut. kirkossa on useita lähetysjärjestöjä, joista yksi on Kansanlähetys. Muilla kirkkokunnilla ja seurakunnilla on omat lähetyskanavansa.
  • Liity jonkun lähetystyöntekijän lähettäjäksi. Sitä kautta voit seurata, mitä lähetystyön arjessa tapahtuu. Kansanlähetyksen lähetystyöntekijöitä.
  • Olet tervetullut myös minun lähettäjäkseni. Kirjoitan kerran kuukaudessa kirjeen, jossa lähetystyöllä on vahva asema.
  • Ota askeleita lähetystehtävän toteuttamiseksi.
Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
herätys ja lähetystyö

Lähetystehtävä kirkon uudistajana

Monet rukoilevat kirkon uudistusta ja uutta hengellisen herätyksen aikaa Suomeen. Se on hyvä rukous.

Puheessani Kansanlähetyksen Missioforumissa 27.1.2019 mainitsin viisi asiaa, jotka voivat auttaa lähetystehtävän toteuttamisessa ja kirkon uudistumisessa.

Olen vakuuttunut siitä, että lähetystyöhön sitoutuminen voi olla kirkon uudistuksen väline. Mainitsen tässä viisi asiaa, miten olemme uudistamassa kirkkoa sitoutumalla lähetykseen.

1. Lähetystyö auttaa kirkastamaan kristinuskon ydintä.

Tämä ydin, sanoma kolmiyhteisestä Jumalasta, hänen persoonastaan, tahdostaan, Jeesuksen pelastustyöstä, henkilökohtaisen uskon välttämättömyydestä, kristittynä elämisestä Jumalan tahdon mukaan, Jeesuksen paluusta, tuomiosta, taivaasta ja kadotuksesta usein katoaa kaiken muun alle. Aivan kuin maailman energiatarvetta on ratkaistu keskittymällä atomin ytimeen, kirkko saa todellista ydinvoimaa kun joudumme ja saamme yhä uudelleen kaivautua kristinuskon perusteisiin. Lähetystyössä on jatkuvasti kysyttävä, mikä tekee kristinuskosta ainutlaatuisen verrattuna muihin uskontoihin ja maailmankatsomuksiin. Lähetystyöntekijöillä tulee olla vastauksia näihin. Myös lähetystyössä lähettäjinä toimivat tarvitsevat vastauksia. Yksi vastaus on se, että Jumala on vain kerran tullut ihmiseksi ja ilmoittanut Raamatussa tahtonsa. Kristinuskon ytimen löytäminen ja sen julistaminen vapauttaa voimaa ja energiaa myös lähettävälle kirkolle.

2. Lähetystyö luo yhteyttä uskovien keskelle.

Maailmassa on ainakin 30 000 erilaista kirkkokuntaa. Kristityt ovat jakautuneet moniin ryhmiin ja tämä jakautuminen valitettavasti jatkuu. Mitään yhtä tai edes muutamaa maailmankirkkoa emme tänne saa. Teologisesta näkökulmasta ja Jumalan todellisuudesta on vain yksi Jumalan kansa. Lähetystehtävä on ollut ekumeenisen liikkeen ja kristittyjen yhteyden edelläkulkija. Maailman evankelioimisen tehtävä on niin suuri, että kristittyinä tarvitsemme toisiamme. Yhteys – koinonia – on Jumalan tahto. Se on myös todistus maailmalle: ”Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut — että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.” Tehtävä on niin suuri, että meidän ei pidä alkaa löydä kanssapalvelijoitamme. Minä olen luterilainen, mutta olen sitoutunut rakastamaan koko Jumalan kansaa, myös niitä, joiden kanssa olen eri mieltä uskosta ja toimintatavoista. Rakkaus ja lähetystehtävän suuruus vaatii sitä. Meidän täytyy tehdä työtä yhdessä.

3. Lähetystyö antaa mahdollisuuden Jumalan palvelemiseen.

Voimme palvella Jumalaa monin tavoin. Eräs tapa on antaa varoja Jumalan valtakunnan työhön. Raamattu käyttää rahan antamista sanaa uhraaminen. Kyse on todellakin uhrista. Apostoli Paavali mainitsee kirjeissään kaksi uhria. Ensiksi Paavali kuvailee Jeesuksen kuolemaa ristillä meidän puolestamme ”lahjaksi, hyvältä tuoksuvaksi uhriksi Jumalalle” (Ef. 5:12). Vanhassa testamentissa uhreihin liittyi Jumalaan asti ulottuva tuoksu. Toinen Paavalin mainitsema uhri on filippiläisten antama rahalahja Paavalille lähetystehtävän toteuttamiseksi. Tätä rahauhria kuvaan samankaltaisin sanoin kuin Jeesuksen uhria ristillä: ”Minulla on kaikkea yllin kyllin nyt, kun olen saanut Epafroditokselta teidän lähettämänne lahjan, joka on hyvältä tuoksuva, otollinen, Jumalan mielen mukainen uhri” (Fil. 4:18). Paavali kuvaa sekä Jeesuksen ainutlaatuisen lahjan että seurakuntalaisten lahjan lähetystehtävän toteuttamiseksi samankaltaisin sanoin. Kun annamme varoja lähetystyön toteuttamiseksi, se on uhrilahja Jumalalle. Antaminen on meidän jumalanpalvelustamme sekä yhteisissä kokoontumisissa että arjessamme.

Kun annamme lähetystyöhön, annatte ennen kaikkea Jumalalle. Tämä on hyväntuoksuinen uhri. Antaminen on Jumalalle antamista. Kansanlähetyksen lähetystyöntekijöillä ja kotimaantyöntekijöillä on lähettäjärenkaat (myös minulla). Me kaikki tarvitsemme esirukoilijoita ja varoja työhön. Me tarvitsemme lähettäjiä.Antaminen on jumalanpalvelemista. Uskon, että antaminen lähetystyölle ja kaikelle Jumalan valtakunnan työlle elävöittää kristikuntaa.

4. Lähetystyö muistuttaa vastuustamme elämässä.

Lähetystyö muistuttaa Kristuksen paluusta. Jeesus sanoi: ”Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu” (Matt. 24:14). Lähetystehtävä on eskatologinen merkki, joka muistuttaa lopusta. Siitä lopusta, jolloin me olemme Herramme edessä ja vastaamme viimeisellä tuomiolla siitä, miten olemme käyttäneet elämämme. Mihin olemme sijoittaneet aikamme, voimavaramme, rahamme? Lähetystyö muistuttaa Kristuksen paluusta, ja se taas kutsuu arvioimaan elämäntapaamme. Lähetystyö on Jeesuksen paluun nopeuttamista.

5. Lähetystyö tuo iloa kristitylle ja kristikuntaan.

Aina välillä näyttää, että kristikunnassa apatia valtaa alaa ja ilo poistuu. Vähenee myös sitoutuminen maailman evankelioimiseen.  Ehkä ensimmäinen on jälkimmäisen seuraus.  Voisiko uusi sitoutuminen rukoukseen, rakastamiseen, evankelioimiseen, antamiseen, lähetykseen ja todistamiseen tuoda uutta intoa ja iloa elämään?

Evankeliumi on ilosanoma ainakin kahdella tavalla. Ensinnäkin sisältönsä puolesta kun se kertoo, miten Jumala pelastaa meidät kun uskomme Jeesukseen. Toiseksi evankeliumi tuo iloa kun levitämme sitä. Johannes kirjoitti ensimmäisen kirjeensä alussa:

”Mikä on alusta ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselimme ja käsin kosketimme, siitä me puhumme: elämän Sanasta — ja elämä ilmestyi, ja me olemme nähneet sen ja todistamme siitä ja julistamme teille sen iankaikkisen elämän, joka oli Isän tykönä ja ilmestyi meille — minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme, että teilläkin olisi yhteys meidän kanssamme; ja meillä on yhteys Isän ja hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kanssa. Ja tämän me kirjoitamme, että meidän ilomme olisi täydellinen.” (1. Joh. 1:1-4).

Tule mukaan lähetystehtävän toteuttamiseen

Lähetystyön päämäärä on se, että kaikissa kansoissa ylistetään kolmiyhteistä Jumalaa, Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä. Sanoma Jeesuksesta on vietävä kaikkien ulottuville ja kaikista kansoista tulee tehdä Jeesuksen opetuslapsia. Uskon ja kasteen kautta tulee perustaa seurakuntia kaikkialle.

Tähän tehtävään osallistuminen on jokaisen kristityn etuoikeus. Voit ottaa yhteyttä vaikka lähetysjärjestöihin, jotka tarvitsevat lähetystyöhön lähtijöitä ja lähettäjiä, jotka rukoilevat ja antavat varoja työn toteuttamiseen.

Pian lähetystyön aika päättyy. Sen hedelmä on kerrottu meille etukäteen. Tämä innostaa ainakin minua:

”Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään, ja he huusivat suurella äänellä sanoen: ”Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta” (Ilm. 7:9-10).

Tule mukaan muuttamaan maailmaa!

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Jeesuksen Kristuksen vaikutus kulttuuriin

Miten kristinusko muutti maailmaa – Elämän kunnioitus

”Kun olet Roomassa, tee niin kuin roomalaiset tekevät”. Kristityt eivät omaksuneet tätä vanhaa sanontaa. He eivät omaksuneet moraalisia arvojaan roomalaisilta. Ei pakanallisilla jumalilla ollut arvoissaan juurikaan annettavaa.

Kristittyjen arvojen pohjana oli Vanhan testamentin opetukset, jonka mukaan jokainen on luotu Jumalan kuvaksi. Elämä on arvokasta, ja sitä tulee kunnioittaa ja suojella. Alvin J. Schmidt kertoo kirjassaan How Christianity Changed the World? (Miten kristinusko muutti maailmaa?) muun muassa elämään liittyviä kristinuskon vaikutuksia kreikkalais-roomalaisessa maailmassa.

1. VASTASYNTYNEIDEN TAPPAMINEN

Kreikkalais-roomalaisessa kulttuurissa vastasyntyneiden tappaminen oli yleistä. Syynä saattoivat olla lapsen fyysiset vammat. Esimerkiksi korkeana moraalifilosofina pidetty Seneca sanoi: Me hukutamme lapset, jotka syntymässään ovat heikkoja epänormaaleja.

Lasten murhaaminen oli niin yleistä, että ennen Kristuksen syntymää kreikkalainen historioitsija syyttää väestön pienenemisestä juuri tätä lasten tappamista.

Toinen syy lapsen murhaamiseen oli sukupuoli. Tyttölapsia saatettiin tappaa rikkaissakin perheissä. Usein haluttiin, että perheessä on vain yksi tyttö. Eräässä väestönlaskennassa todettiin, että vain yhdellä prosentilla perheistä on kaksi tyttöä!

Vastasyntyneiden tappaminen on ollut yleistä muissakin kulttuureissa.

Kristityt eivät ole hyväksyneet tätä tapaa. Se sotii Jumalan käskyä ”Älä tapa” vastaan. Myös vastasyntyneet ovat Jumalan luomia ja Kristuksen lunastamia. Vähitellen kristinuskon saadessa vaikutusta lasten tappaminen kiellettiin.

2. VASTASYNTYNEIDEN HYLKÄÄMINEN

Toinen roomalainen tapa oli vastasyntyneiden hylkääminen. Siinä lapsen elämää arvostettiin vähän enemmän kuin tappamisessa. Usein vastasyntyneet vain jätettiin kuolemaan. Jossakin ei-toivotuille lapsille oli paikkoja, johon heitä voitiin viedä. Kristityt vastustivat lasten hylkäämistä. He ottivat hylättyjä lapsia koteihinsa ja adoptoivat heitä.

3. ABORTTI

Kreikkalaisroomalaisessa maailmassa abortit olivat yleisiä, jopa suositeltuja. Monille lapsettomuus oli ihanne. Sen nähtiin tuovan enemmän etuja elämässä. Kun kristinusko sai hyväksytyn aseman, abortti tuomittiin jo 300-luvun kirkolliskokouksissa. Joissakin annettiin määräys, että abortin suorittanut nainen tuli erottaa kirkosta. Tämä kertoo, miten vakavana asia nähtiin. Jotkut kristityt kuten Basilius Kesareasta (k. 379) mobilisoi kristittyjä tukemaan ja auttamaan naisia, jotka olivat tulleet toivomattaan raskaaksi. Tuohon aikaan oli olemassa kaupallisia kiltoja, jotka auttoivat aborttien teossa ja abortoituja sikiöitä myytiin kauneustuotteiksi. Abortti kiellettiin kristinuskon vaikutuksesta samaan aikaan kun lastenmurha ja lasten hylkääminen vuonna 374.

4. GLADIAATTORITAISTELUT

Rooman valtakunnassa gladiaattorikilpailut alkoivat 264 eKr. Kristinuskon saapuessa niillä oli jo kolmensadan vuoden perinne. Gladiaattorit olivat yleensä orjia, tuomittuja rikollisia tai sotavankeja. Joskus vapaat miehet ryhtyivät gladiaattoreiksi ansaitakseen rahaa tai saadakseen suosiota katselijoilta.

Gladiaattiritaistelut olivat epäsäännöllisiä ja tapahtuivat vain keisarin käskystä. Ne kestivät usein monta kuukautta. joskus päivässä oli satoja taistelijoita. Tarkoituksena tappaa toisia miekalla (gladius – miekka). Joskus gladiaattorit taistelivat villipetoja vastaan.

Kristittyjen mielestä kilpailut eivät kunnioittaneet elämää. Älä tapa -käsky koski tällaisia kisoja. Siksi kristittyjä rohkaistiin olla osallistumatta kilpailuihin. Kristitty keisari Theodosius I (378-395) lakkautti gladiaattoritaistelut Itä-Roomassa ja hänen poikansa Honorius lakkautti ne vuonna 404 Länsi-Roomassa. Sen jälkeen kun kristitty hallitsija lopetti gladiaattoritaistelut, länsimaissa ihmisiä ei ole tapettu viihdetarkoituksessa.

5. IHMISTEN UHRAAMINEN JUMALILLE

Pakanamaailmassa uhrattiin ihmisiä jumalille. Esimerkiksi Irlannissa ennen pyhän Patrickin tuloa uhrattiin sotavankeja sodan jumalille ja vastasyntyneitä sadonkorjuun jumalille. Ihmisen uhraaminen oli yleistä myös pakanallisessa Preussissa ja Liettuessa 1200 ja 1300 -luvuille saakka. Nämä tavat jatkuisivat ehkä vieläkin ilman kristinuskon vaikutusta.

Ihmisuhrit jumalille olivat yleistä myös Meksikon asteekeilla. Vangit asetettiin pyramidien portaille uhreiksi, rinta avattiin ja jokaisen vangin sydän repäistiin irti hänen vielä ollessa elävä. Uhrin veri vuosi uhrina jumalille. Iloisin mielin ruumiin osia vietiin kotiin, joista tehtiin asteekkien erityisruokia. Ihmisten syöminen oli kannibalismin seremoniallinen hetki. Samankaltaisia uhreja oli myös mayojen keskuudessa.

JEESUKSEN KRISTUKSEN EVANKELIUMI TOI MUUTOKSEN

Kristinuskon vaikutuspiirissä kasvanut ja Raamatun elämää arvostavan etiikan omaksunut pitää edellä kuvattuja asioita väärinä. Tuolloin ne olivat hyväksyttyjä. Mistä tällainen ajattelun ja toiminnan muutos johtuu? Uskon, että Jeesuksesta Kristuksesta ja kristinuskon vaikutuksesta. Raamatun ilmoituksen vaikutuksesta jokainen nähdään ainutlaatuisena ja elämä pyhänä.

Paavalin kehotus Rooman kristityille on aina ajankohtainen meillekin:

”Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla. Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä. ” (Room. 12:1-2).

Kristitty ei etsi arvojaan ”tämän maailman menosta” vaan uudistaa ajatuksiaan ja arvojaan yhteensopiviksi Jumalan tahdon kanssa, mikä on ilmoitettuna Raamatussa. Yksi Raamatusta nouseva arvo on ollut ihmiselämän kunnioitus. Kristitty voi toimia Jumalan tahdon mukaan ja pitää raamatullisia arvoja esillä vaikka yhteiskunnassa mentäisiin niistä poispäin elämää tuhoavaan suuntaan.

Evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta on muuttanut maailmaa paremmaksi. Jumalan syntymisestä ihmiseksi ja hänen opetukseltaan voi odottaakin hyvää muutosta. Kristittyinä meidän tehtävämme on antaa evankeliumin tehdä tehtävänsä eikä piilottaa sitä vakan alle. Näin on toimittava totuuden sekä oman että tulevien sukupolvien hyvinvoinnin tähden.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Jeesuksen syntymä_kuva_123rf.com

Joulun muutosvoima

Jeesuksen suuren vaikutuksen kieltäminen on silmien ummistamista. Hänen syntymänsä muutti historiaa. Jeesuksen ja kristinuskon hyvän vaikutuksen vähättelijät ja kieltäjät sahaavat sen hyvinvoinnin oksaa, joka tekee heidän kriittisen toimintansa mahdolliseksi.

Länsimainen sivilisaatiomme on muuttunut Jeesuksen vuoksi. Jeesuksen opetukset nostivat kreikkalais-roomalaisen yhteiskunnan moraalia, torjui lasten hylkäämiset ja murhat, lopetti abortit, oli seksuaalista hillittömyyttä vastaan, vastusti lasten hyväksikäyttöä ja samaa sukupuolta olevien suhteita, korotti ihmisarvoa, vahvisti naisten asemaa, poisti orjuuden, loi uusia hyväntekeväisyys- ja avustusjärjestöjä, perusti sairaaloita, synnytti orpokoteja, perusti kouluja ja tutkimusten mukaan Jeesuksen seuraajat – ne jotka eivät kuolleet väkivaltaisesti vainoissa – elivät pidempään kuin toiset!

Keskiajalla kristityt pitivät klassista kulttuuria elävänä kopioimalla kirjojen käsikirjoituksia ja rakentamalla kirjastoja. Kristityt perustivat oppilaitoksia ja yliopistoja, nostivat työn arvon jumalallisena kutsumuksena. Kristillinen usko on aiheuttanut tieteen kasvun, tuonut sosiaalisen, poliittisen ja taloudellisen vapauden, vakiinnuttanut oikeuslaitoksen sekä vaikuttanut suuresti taiteeseen, arkkitehtuuriin, musiikkiin ja kirjallisuutteen.

Joulun sanoma muuttaa maailmaa

Ei yksikään uskonto, filosofia, oppi, kansakunta tai liikehdintä ole muuttanut maailmaa sillä tavoin paremmaksi kuin Jeesuksen Kristuksen opetus ja persoona.

Jeesuksen neitseestä syntyminen – Jumalan tuleminen ihmiseksi – on tapahtuma, jolta voi odottaakin muutosta.

Jos Jeesus ei olisi syntynyt eikä kävellyt Galilean ja Juudean pölyisiä teitä, kärsinyt, kuollut ja noussut kuolleita ja koonnut ympärilleen pientä opetuslasten ryhmää, joka levitti evankeliumia pakanamaailmaan, läntinen sivilisaatio ei olisi saavuttanut kokemaamme hyvinvointia.

Yhteiskunta, joka hylkää kristinuskon, voi nauttia vielä jonkin aikaa kristinuskon hyviä hedelmiä ja eettisiä arvoja. Kristinuskon hylkäävät jälkikristillisen maailman arkkitehdit eivät rakenna tuleville polville onnelaa.

Kaksi totuutta

Jeesus syntyi valoksi. Minne valo syttyy, sieltä pimeys katoaa. Jotkut pelkäävät valoa. Kukaan ei synnyt maailmaan ateistina. Jokaisessa on jumalavaisto, intuitiivinen tietämys Jumalan olemassaolosta.

Moni pakenee tuota totuutta, koska pelkää kahden tosiseikan kohtaamista.

Ensiksi sen, että Jumala todella on olemassa.

Toinen kivulias totuus on oman pahuuden kohtaaminen. Synnin näkeminen pelästyttää. Mutta totuus tekee vapaaksi.

Henkilökohtainen Herra ja Vapahtaja

Tänäkin jouluna joku jatkaa pakomatkaa ja toinen pysähtyy ihmiseksi syntyneen Jumalan eteen. Hänelle Jeesus ei ole enää vain historiaa hurjasti paremmaksi muuttanut vaikuttaja vaan henkilökohtainen Herra ja Pelastaja.

Autuas se, joka sanoo: Minullekin on syntynyt Daavidin kaupungissa Vapahtaja!


Mika Tuovisen kolumni julkaistu Uusi Tie -lehdessä 20.12.2018. Otsikot lisätty.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Anteeksiantaminen kristinusko

Anteeksiantamus

Tämä on opetukseni Radio Dein Raamattuavain -ohjelmassa Pelastuksen perussanasto, jossa käsittelen viittä kristinuskon perussanaa.

PELASTUKSEN PERUSSANASTO 5 – ANTEEKSIANTAMUS

Raamattuavaimissa olen käsitellyt neljää teemaa: sovitus, lunastus, lepytys ja vanhurskaus. Tänään tärkeänä sanana on anteeksiantamus, joka päättää tämän sarjan.

Mainitsen siitä viisi asiaa.

1. Jumalan ei ole pakko antaa anteeksi meille.

Jumala olisi aivan hyvin voinut unohtaa meidät ja antaa mennä kadotukseen. Jumalan olisi voinut heittää meidät luotaan pois niin kuin rätin tai haravoida pois kuten puusta pudonneen lehden (Jes. 64:6-7). Me emme ole mitään anteeksiantoa ansainneet Jumalalta. Olemme ansainneet tuomion ja helvetin. Piste. Jumalan ei ole pakko antaa anteeksi.

2. Jumala päätti antaa anteeksi.

Jumala ei hylännyt meitä. Hän itse valmisti tien anteeksiantoon ja pelastukseen. Hän alkoi puhua uhreista. Hän määräsi Vanhan testamentin välityksellä jumalanpalvelusjärjestelmä huipentui uhreihin. Miljoonia eläinuhreja uhrattiin Jumalan vaatimuksesta.

Kun lopullinen uhri, Jeesus Kristus tuli, tapahtui ihmeiden ihme. Kaikki maailman synnit laitettiin hänen päällensä. Kun Jeesus kuoli Golgatalla Jerusalemin temppelin 10 senttiä paksu – heidän mielestään rikkoutumaton kaikkein pyhimmän peittävä kudos – repesi ja nyt kaikkein pyhimpään, jossa kerran vuodessa uhrattiin veri uhri, oli vapaa pääsy. Juutalainen historiatieto Talmudissa kertoo neljä vuosikymmentä myöhemmin, että noin vuonna 30 Jerusalemin temppelissä uhrit menettivät voimansa. Tämä voi viitata vain Jeesuksen ristinkuolemaan.

Hän lähetti Jeesuksen. Hänen ristinkuolema ja sovintoveri julistaa Jumalan halua antaa anteeksi.

3. Anteeksiantamus on kristinuskon ydintä.

Puhe syntien anteeksiannosta on kristinuskon kirkasta ydintä.

Kaikki kristinuskossa ja kirkossa tähtää syntien anteeksiantamuksen julistamiseen. Miksi? Koska synti erottaa meidät Jumalasta. Synti tuo ikuisen kadotuksen. Synnillä ei ole vanhenemispäivää. Se pysyy ja se on syyttämässä meitä.

On yksi, jolla sen saa pois. Jumalan anteeksiantamus. Siksi tämä on kirkon sanoma. Jeesus lähetti kirkon julistamaan parannusta syntien anteeksiantamukseksi kaikille kansoille.

Ehtoollinen vakuuttaa siitä. Siinä on Jeesuksen ruumis ja veri. Meidän ja meidän syntiemme edestä annettu ja vuodatettu.

Lähetyskäskyssä kirkko ja kristityt lähetetään julistamaan parannusta syntien anteeksiantamiseksi.

Emme tiedä, miksi Jumala valitsi ihmisten pelastamiseksi tällaisen tien. Mutta sen tiedän, että moni kirkossakin häpeää tätä ja yrittää muuttaa kristinuskon sanomaa joksikin toiseksi.

Veretön kristinusko on voimaton kristinusko. Se ei ole enää kristinuskoa. Veri puhdistaa, veri pelastaa, veri varjelee. Veri tuo anteeksiannon.

Tämä on evankeliumi, jossa on Jumalan voima pelastukseen.

4. Sinun ikuisuuteesi taivaassa tai kadotuksessa on riippuvainen siitä, onko syntisi annettu anteeksi.

Sinun syntisi erottaa sinut Jumalasta. Synnit eivät häviä itsestään. Mutta niiden tunnistaminen, puolustelemisen lakkaaminen ja Jeesukseen turvautuminen pelastaa ja tuo anteeksiannon.

Taivaan ja kadotuksen ero on se, että toisessa paikassa on ne, jotka saivat syntinsä anteeksi. Toisessa on ne, jotka eivät saaneet ja kärsivät syntiensä taakkaa.

5. Meillä velvollisuus antaa anteeksi kaikille ja kaikki.

Jumala on antanut meille anteeksi. Pelastanut meidät, joiden synnit olivat kuin likainen riepu ja kuivanut lehti.

Uskossa Jeesukseen saamme kaikki anteeksi. Kaikki tarkoittaa kaikkea. Mielestämme suuret ja pienet. Julkiset ja salaiset. Tänään tehdyt ja lapsena ja nuorena tehdyt. Tieten tahtoen tehdyt ja vahingossa tehdyt. Ne, jotka olivat vain yhden kerran ja ne jotka ovat riesana jatkuvasti. Ne, joita pyydän anteeksi kerran ja ne, joita pyydän miljoona kertaa. Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä. Piste.

Tiedän, että sinua kohtaan on tehty väärin. Sinua on loukattu. Sinulle on tehty todella vääriä asioita. Ehkä kannamme sisimmän tuskia päivittäin. Asia tulee mieleen jatkuvasti. Mitä rajummasta rikkomuksesta ja meitä loukkaavasta asiasta on kyse, sitä vahvemmin se on mielessä.

Jos Jumalan rakkaus meitä kohtaan on radikaalia, niin radikaalia on myös hänen vaatimuksensa meille: Anna kaikille anteeksi! Anna anteeksi! Se on vaikea tehtävä. Mutta se on kristityn kutsumus.

Pelastuksen kalliopohja

Tämän viikon Raamattuavaimissa olen käsitellyt pelastuksemme kalliopohjaa. Sen valossa on selvää, miksi apostolien julistuksena oli Jeesuksen risti. Siellä tapahtui sovitus, jossa syntimme syyllisyys poistettiin. Siellä tapahtui lunastus, jossa meidät ostettiin Jumalan valtakuntaan. Siellä tapahtui lepytys, jossa synnistä tuleva Jumalan pyhä viha sammui.

Jeesuksen ristinkuoleman perusteella jumalatonkin vanhurskautetaan kun hän uskoo Jeesukseen. Ristinkuoleman perusteella anteeksianto on mahdollinen.

Kristinusko on Jumalan tekoja meidän puolestamme

Kaikki tämä korostaa Jumalan rakkautta. Kristinusko on Jumalan tekoja meidän puolestamme.

Me tulemme niistä osalliseksi palaamalla luojamme luokse, tekemällä parannuksen ja uskomalla Jeesukseen.

”Jos syntisi on anteeksiannettu, olet pelastettu, tuntui miltä tuntui. Jos syntisi ovat anteeksi saamatta, et ole pelastettu, mitä sitten luuletkin kokeneesi.” (Carl Fr. Wislöff)


Pelastuksen perussanasto:
1. Sovitus
2. Lunastus
3. Lepytys
4. Vanhurskaus
5. Anteeksiantamus

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Lunastus kristinuskossa

Lunastus

Tämä on opetukseni Radio Dein Raamattuvain -ohjelmassa Pelastuksen perussanasto, jossa käsittelen viittä kristinuskon perussanaa.

PELASTUKSEN PERUSSANASTO 2 – LUNASTUS

Kaveri ajoi kolarin. Auto muuttui käyttökelvottomaksi. Se joutui lunastukseen. Kaveri valitti, että vakuutusyhtiö maksoi autosta aivan liian pienen lunastushinnan. Tuolla lunastushinnalla auton omistusoikeus siirtyi kaverilta vakuutusyhtiölle.

Me kaikki olemme joutuneet lunastuskuntoon. Meistä tuli synnin tähden käyttökelvottomia Jumalan valtakuntaan ja taivaaseen. Meidän omistusoikeus muuttui Jumalalta paholaiselle. Onneksi meille löytyi lunastaja. Joku näki meissä jotain arvokasta. Lunastushintakin osoittaa sen. Meitä ei ole lunastettu millään katoavalla valuutalla vaan Jumalan pojan tahrattomalla verellä. Jumala lunasti meidät ja omistusoikeus siirtyi Jumalalle.

Vanhassa testamentissa on ainakin kaksi kuvaa lunastuksesta.

Israelin kansan lunastaminen

Ensinnäkin Israelin kansan lunastaminen Egyptin orjuudesta.

Vanha testamentti kertoo, että Joosefin Egyptiin tuoma perhe oli kasvanut suureksi kansaksi. Joosefin palvelukset valtakunnan hyväksi oli unohdettu ja kansa oli joutunut orjatyövoimaksi.

Raadannan keskellä kansa huusi Jumalaa avukseen, ja Jumala antoi vapauttajaksi Mooseksen. Mooses kävi keskusteluja faaraon kanssa ja tähän liittyy 10 vitsausta egyptiläisille. Viimeinen vitsaus oli kovin. Jumala päätti surmata kaikki Egyptissä asuvat esikoislapset. Jumala antoi omalle kansalleen pelastuksen tältä rangaistukselta: Heidän tuli teurastaa lammas, ja sivellä lampaan verellä ovensa pielet. Kun Herran tuomiota toimeenpaneva enkeli näkee veren, menee se talosta ohi. Pian tämän jälkeen Israelin kansa pääsi lähtemään Egyptin orjuudesta luvattuun maahan.

Tässä Jumala lunasti kansan vapauteen Egyptin orjuudesta. Kansan omistussuhteessa tapahtui muutos. Faaraon orjista tuli Jumalan vapaa kansa. Tämä oli lunastus.

Orjiksi joutuneiden lunastaminen

Toinen lunastuksen näkökulma Vanhassa testamentissa liittyy orjiksi joutuneiden lunastaminen. Toisinaan joku joutui orjaksi. Ehkä hän jäi sotavangiksi ja kuljetettiin vieraalle maalle orjaksi. Tai hän velkaantui. Jos joku ei pysynyt maksamaan velkaansa, hänen omaisuutensa myytiin ja pahimmassa tapauksessa hän itse ja hänen perheensä joutui orjuuteen.

Näissä molemmissa tapauksissa lähisukulainen pystyi ostamaan orjan vapaaksi eli lunastamaan hänet.

Tässäkin kaupassa omistussuhde muuttuu.

Jeesuksen kuolema lunastuksena

Miten Jeesuksen kuolema liittyy lunastukseen?

Ristillä Jeesus kävi taistelun meidän puolestamme, jotka olimme joutuneet väärään omistussuhteeseen. Ihmiskunnasta oli tullut perkeleen ja synnin orja. Jeesus osti verellään meidät itselleen eli lunasti meidät. Omistusoikeus muuttui. Ihmiskunta kuuluu nytalkuperäiselle tekijälleen, Jumalalle.

Jumalalla on meihin kaksinkertainen omistusoikeus. Hän on luonut meidät ja lunastanut meidät.

Jeesus sanoi näin: ”Sillä ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä.” (Mark. 10:45).

Paavali kirjoitti Timoteukselle: Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisen välillä, ihminen Kristus Jeesus, joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä” (1. Tim. 2:6).

Jumala antoi Jeesuksen lunnaiksi meidän edestämme. Jeesus oli hinta, millä meidät lunastettiin.
Lunastus muistuttaa meitä kahdesta asiasta. Ensiksi siitä, että meidät on ostettu paholaisen vallasta Jumalan valtaan.

Lunastus = sinulla on uusi isäntä

Toiseksi lunastus muistuttaa siitä, että koska vanha isäntämme, jonka kautta synti tuli maailmaan ja joka johtaa ihmisiä syntiin, ei ole isäntämme enää, meidän tulee elää uuden isäntämme mukaisesti.

Lunastus muistuttaa, että kuulumme Jumalalle. Meidät on ostettu hänelle. Meidän ei tule palvella enää vanhaa herramme. Paavali kirjoittaa tästä korinttolaisille vahvasti kehottaen korinttolaisia pysymään erossa synnistä. Paavali sanoo: ”Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne” (1. Kor 6:20).

Lunastus = sinulla on uusi elämäntapa

Samaa korostaa Pietari ensimmäisen kirjeensä alkuluvussa. ”tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niin kuin virheettömän ja tahrattoman karitsan.” Tästä seuraa, että uskovien tulee panna pois kaikki pahuus, vilppi, ulkokultaisuus, kateus panettelu. Uskovien tulee ”vaeltamaan nuhteettomasti pakanain keskuudessa” (2:12).

Lunastus tarkoittaa, että sinut on ostettu uuteen elämään. Elä sen mukaisesti! Älä ole enää synnin orja.

Pyhällä, kalliilla verellään

Ehkä paras Raamatun ulkopuolinen lunastuksesta kertovat teksti löytyy Martti Lutherin Vähästä katekismuksesta. Luther kuvaa, mitä tarkoittaa usko Jeesukseen. Tässä tulee esille lunastuksen kaksi näkökulmaa. Ensin suuri lunastushinta. Toiseksi lunastetun uusi elämäntapa uuden herransa yhteydessä.

Näin Luther kirjoittaa:

”Uskon, että Jeesus Kristus, Isästä ikuisuudessa syntynyt tosi Jumala ja neitsyt Mariasta syntynyt tosi ihminen, on minun Herrani. Hän on lunastanut minut, kadotetun ja tuomitun ihmisen, ostanut omakseen ja voitollaan vapauttanut kaikista synneistä, kuolemasta ja Perkeleen vallasta, ei kullalla eikä hopealla, vaan pyhällä, kalliilla verellään ja syyttömällä kärsimisellään ja kuolemallaan. Hän lunasti minut, jotta tulisin hänen omakseen, eläisin kuuliaisena hänen valtakunnassaan ja palvelisin häntä ikuisessa vanhurskaudessa, viattomuudessa ja autuudessa, niin kuin hän itsekin kuolleista nousseen hallitsee iankaikkisesti. Tämä on varmasti totta.”

Pelastuksen perussanasto:
1. Sovitus
2. Lunastus
3. Lepytys
4. Vanhurskaus

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Sovitus kristinuskossa

Sovitus

Tämä on opetukseni Radio Dein Raamattuvain -ohjelmassa Pelastuksen perussanasto, jossa käsittelen viittä kristinuskon perussanaa.

PELASTUKSEN PERUSSANASTO 1 – SOVITUS

Sovitus on arkikielessä tuttu sana. Vaatekaupoissa on sovituskopit. Kenkäkaupassa voi sovittaa kenkiä ennen ostoa. Jos vaate ja kengät sopivat, voi vielä tehdä viimeisen arvioinnin, lähteekö ostos kassalle mukaan.

Myös rikoksia sovitetaan. Joku sovittaa rötöksiään linnassa.

Minulla on tietokoneissa laitteita, joita ei voi liitää koneeseen suoraan. Tarvitsen sovittimen tietokoneen ja laitteen väliin. Ulkomailla olen joskus pulassa kun en saa töpseliä ulkomaan erilaiseen pistorasiaan. Joudun turvautumaan adapteriin, sovittajaan.

Apostoli Paavali kirjoittaa sovituksesta toisen korinttilaiskirjeen 5. luvussa sovituksesta.

»Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta siis olemme lähettiläinä, kun näet Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: Antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.»

Ensin sanotaan, että Kristuksessa Jumala sovitti MAAILMAN itsensä kanssa. Maailma tässä tarkoittaa ihmisiä. Jeesuksen ristinkuolemalla koko maailma, kaikki ihmiset, sovitettiin. Tässä mielessä sovitus on jo tapahtunut. Maailma on sovitettu.

Toiseksi sanotaan, että Jumala sovitti maailman ITSENSÄ kanssa. Jumalakin on osapuolena: Maailma on sovitettu Jumalan kanssa. Sovituksessa Jumala itse tuli maailmaan ja sovitti maailman itsensä kanssa. Tämä korostaa Jumalan työtä. Ihminen ei tehnyt mitään sovituksen aikaansaamiseksi.

Kolmanneksi tämän perusteella Paavali kehottaa: Antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Tämä tulee lähelle sitä ajatusta kun kaksi erilaista kappaletta yhdistetään toisiinsa jollain liittimellä. Usko Jeesukseen on se liitin, joka yhdistää ihmisen ja Jumalan toisiinsa.

Miksi sovitus?

Miksi tällaista sovitusta tarvittiin, jossa maailma ja Jumala sovitettiin? Meidän syntiemme tähden. Synti on erottanut meidät Jumalasta. Syntinen ihminen ja pyhä Jumala eivät enää sopineet yhteen. Tarvittiin velan maksu sekä sovituskappale, joka yhdistää kaksi osapuolta. Jeesus Kristus tuli sovittajaksi: Hän maksoi synnistä tulevan velan ja hän yhdistää ihmisen ja Jumalan.

Roomalaiskirjeen viidennessä luvussa Paavali kuvaa sovitusta näin: ”Silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovite- tuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta.” (5:10).

Voimme sanoa sovituksesta ainakin seuraavat asiat:

  1. Sovituksen vanhatestamentillinen esikuva liittyy suureen sovintopäivään.
    Kolmannen Mooseksen kirjan luvussa 16 kerrotaan suuren sovintopäivän määräyksistä. Kerran vuodessa suurena sovintopäivänä kansan eteen tuodaan kaksi pukkia. Ensimmäisen kannettavaksi asetetaan kansan synnit. Tämä pukki ajetaan autiomaahan. Toinen pukki teurastetaan ja uhrataan syntiuhrina. Ylipappi menee liitonmajaan ja pirskottaa verta kaikkien pyhimmässä liitonarkun kannelle ja eteen. Jumala lupaa: ”Sinä päivänä toimitetaan teidän syntienne sovitus ja te tulette jälleen Herran edessä puhtaiksi kaikista synneistänne” (3 Moos. 16:30). Tätä sovituksen liittymistä suureen sovintopäivään korostaa uudessa testamentissa erityisesti heprealaiskirje.
  2.  Jumala valmisti sovituksen.
    Sovitus on täysin Jumalan aloitteesta. Jumala suoritti sovituksen. Jumala tuli itse sovittajaksi Jeesuksessa. Vanhan testamentin esikuvat uhreista ja suuresta sovintopäivästä ovat esikuva lopullisesta sovituksesta, joka on Jeesus.
  3. Sovitusta tarvittiin synnin vuoksi tulevan rangaistuksen vuoksi.
    Synti vaatii aina sovitusta. Meidän syntimme eivät häviä itsestään tai vanhene. Mutta ne voidaan sovittaa. On kaksi paikkaa, jossa ne voidaan sovittaa: Jeesus sovittaa ne ristillä tai sinä sovitat ne kadotuksessa. Mutta on järjetöntä kärsiä rangaistus, koska joku toinen on sen jo kärsinyt puolestasi.
  4. Sovituksen väline on Jeesuksen kuolema ristillä.
    Jeesuksen veren kautta on sovitus saatu aikaan.
  5. Sovituksen osapuolet ovat ihminen ja Jumala.
    Jumala sovitti maailman itsensä kanssa.
  6. Sovitus on perusta sille, miksi kelpaamme Jumalalle.
    Jumala valitsi itse pelastuksen tien.
  7. Sovitus on jo tapahtunut.
    Jeesuksen ristinkuolemalla ansaitsema sovitus oli kertakaikkinen tapahtuma. Se ei toistu enää. Älä yritä sovittaa syntejäsi itse.
  8. Sovitus on täydellinen.
    Se koskee kaikkia syntejä ja kaikkia ihmisiä. Älä yritä lisätä siihen omia tekojasi.
  9. Jumalan jo tekemä sovitus tulee meidän osaksemme kun uskomme ja otamme sen vastaan.
  10. Sovitus on kutsu julistaa evankeliumia
    Kirkon tulee kutsua ihmisiä: Antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.

Pelastuksen perussanasto:
1. Sovitus
2. Lunastus
3. Lepytys
4. Vanhurskaus

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa