Avainsana-arkisto: kristityt

rakastakaa toisianne

Ajatuksia kristittyjen yhteydestä

Olen matkalla junalla Joensuuhun. Olen kahtena iltana seurakuntatapahtumassa Liperissä. Pohdin, mikä on sanomani tälle illalle. Minulla on ensin raamattuopetus aiheesta, miten elää kristittynä lopun aikana. Pohdin myös tämän illan toista puhettani ja mieleni nousi ajatus, miksi olen kristitty vielä tänäänkin. Syitä on muun muassa se, että kristinusko on antanut minulle parhaimman selityksen ihmiskunnan olemassaoloon (ja omaan olemassaolooni) ja elämän tarkoitukseen, olen löytänyt ratkaisun syyllisyyteen ja olen vakuuttunut Jeesuksen Kristuksen todellisuudesta häntä koskevan todistusaineiston sekä kokemukseni perusteella.

Eräs syy, miksi olen kristitty on toiset kristityt ympärilläni. Ilman heitä en olisi koskaan kuullut evankeliumia Jeesuksesta. Ilman heitä, minulle ei olisi opetettu Raamattua. Toiset kristityt ovat olleet matkakumppanini melkein 30 vuoden ajan. Siihen kuuluu kristittyjä eri kirkkokunnista ja järjestöistä. Kristittyjä joiden kanssa olen samaa mieltä ja niitä, joiden kanssa olen monesta asiasta eri mieltä. Mutta olen kiitollinen monen heidän tuestaan. Tästäkin aioin illalla puhua.

Kristikunnan jakautuneisuus ja kristittyjen yhteys

Jeesuksen rukous ja toive oli kristittyjen yhteys. Näemme ympärillämme erittäin jakautuneen – ja koko ajan enemmän jakaantuvan – kristikunnan. Se ei näytä kuvaavan Jeesuksen tahtotilaa.  

Yhteyden rakentajia tarvitaan. Emme saa sellaista yhteyttä, että olisimme kaikesta samaa mieltä. Kristityillä on mielipide- ja oppieroja. On tärkeää, pohtia, mitä uskomme ja mitä emme usko, mikä on oikea käsitys eri asioista, mikä on hyvää ja mikä huonoa, mikä on kristinuskoa, ja missä mennään sen ulkopuolelle. Erilaiset opit luovat kuulumisia erilaisiin kirkkokuntiin ja järjestöihin. Meidän keskellä on paljon oppikiistoja, mutta huomattava määrä yhteyttä. Lopulta erilaiset opit eivät luo kristittyjen yhteyttä vaan samaan Jumalan perheeseen kuuluminen. 

Kristittyjen yhteyttä ei luo samanmielisyys vaan samaan perheeseen kuuluminen

Jumalan kansan syvintä yhteyttä ei löydy samanmielisyydestä, vaan siitä, että Jeesukseen Kristukseen turvaavat ovat saman Isän lapsia, samasta pelastuksesta osallisia ja matkalla samaan taivaaseen. 

Minulle yksi todistus Jumalan olemassaolosta – ja kristinuskon ainutlaatuisuudesta – on se, että me kristityt emme ole saaneet erimielisyyksissämme tuhottua kristinuskoa emmekä estettyä sen leviämistä kaikkeen maailmaan. Onneksi emme.

Tiedän, etten luterilaisena kristittynä pääse kaikkiin ehtoollispöytiin. Ei minun tarvitsekaan, minulla on omani. Kaikki eivät pidä minua uskovana. Ei se mitään, Jumalan sana lopulta painaa. Tiedostan, etten itsekään pidä kaikkea kristillisyyden nimissä kulkevaa oikeana. Minulla on omat pohditut käsitykseni kristillisestä opista. On asioita, mistä olen mielessäni varma, ja paljon sellaisia, joihin etsin selvyyttä. 

Rakastakaa toisianne – myös niitä, joiden kanssa olette eri mieltä

Kaiken moninaisuuden, erilaisuuden ja kristittyjen opillisten ja muidenkin ristiriitaisuuksienkin keskellä haluan etsiä kristittyjen yhteyttä ja sitoutua rakastamaan koko Jumalan kansaa ja kaikkia Jeesukseen seuraajia. Ja puhumaan hyvää toisista. Erityisesti sitä tarvitaan silloin kuin kohtaamme erilaisuutta. 

Sama isä, sama pelastaja, sama Henki ja sama taivas ja yhteinen tehtävä

Kristityillä on sama isä, sen vuoksi olemme yksi perhe. Meillä on sama pelastaja, Jeesus. Meillä on sama Pyhä Henki. Meillä on sama taivas.

Ja meillä on yhteinen tehtävä tuoda evankeliumi Jeesuksesta tähän maailmaan – erityisesti sinne, missä häntä ei ole koskaan julistettu – ja käytännön teoin osoittaa Jumalan rakkautta. Yhdessä.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Jeesuksen Kristuksen vaikutus kulttuuriin

Miten kristinusko muutti maailmaa – Elämän kunnioitus

”Kun olet Roomassa, tee niin kuin roomalaiset tekevät”. Kristityt eivät omaksuneet tätä vanhaa sanontaa. He eivät omaksuneet moraalisia arvojaan roomalaisilta. Ei pakanallisilla jumalilla ollut arvoissaan juurikaan annettavaa.

Kristittyjen arvojen pohjana oli Vanhan testamentin opetukset, jonka mukaan jokainen on luotu Jumalan kuvaksi. Elämä on arvokasta, ja sitä tulee kunnioittaa ja suojella. Alvin J. Schmidt kertoo kirjassaan How Christianity Changed the World? (Miten kristinusko muutti maailmaa?) muun muassa elämään liittyviä kristinuskon vaikutuksia kreikkalais-roomalaisessa maailmassa.

1. VASTASYNTYNEIDEN TAPPAMINEN

Kreikkalais-roomalaisessa kulttuurissa vastasyntyneiden tappaminen oli yleistä. Syynä saattoivat olla lapsen fyysiset vammat. Esimerkiksi korkeana moraalifilosofina pidetty Seneca sanoi: Me hukutamme lapset, jotka syntymässään ovat heikkoja epänormaaleja.

Lasten murhaaminen oli niin yleistä, että ennen Kristuksen syntymää kreikkalainen historioitsija syyttää väestön pienenemisestä juuri tätä lasten tappamista.

Toinen syy lapsen murhaamiseen oli sukupuoli. Tyttölapsia saatettiin tappaa rikkaissakin perheissä. Usein haluttiin, että perheessä on vain yksi tyttö. Eräässä väestönlaskennassa todettiin, että vain yhdellä prosentilla perheistä on kaksi tyttöä!

Vastasyntyneiden tappaminen on ollut yleistä muissakin kulttuureissa.

Kristityt eivät ole hyväksyneet tätä tapaa. Se sotii Jumalan käskyä ”Älä tapa” vastaan. Myös vastasyntyneet ovat Jumalan luomia ja Kristuksen lunastamia. Vähitellen kristinuskon saadessa vaikutusta lasten tappaminen kiellettiin.

2. VASTASYNTYNEIDEN HYLKÄÄMINEN

Toinen roomalainen tapa oli vastasyntyneiden hylkääminen. Siinä lapsen elämää arvostettiin vähän enemmän kuin tappamisessa. Usein vastasyntyneet vain jätettiin kuolemaan. Jossakin ei-toivotuille lapsille oli paikkoja, johon heitä voitiin viedä. Kristityt vastustivat lasten hylkäämistä. He ottivat hylättyjä lapsia koteihinsa ja adoptoivat heitä.

3. ABORTTI

Kreikkalaisroomalaisessa maailmassa abortit olivat yleisiä, jopa suositeltuja. Monille lapsettomuus oli ihanne. Sen nähtiin tuovan enemmän etuja elämässä. Kun kristinusko sai hyväksytyn aseman, abortti tuomittiin jo 300-luvun kirkolliskokouksissa. Joissakin annettiin määräys, että abortin suorittanut nainen tuli erottaa kirkosta. Tämä kertoo, miten vakavana asia nähtiin. Jotkut kristityt kuten Basilius Kesareasta (k. 379) mobilisoi kristittyjä tukemaan ja auttamaan naisia, jotka olivat tulleet toivomattaan raskaaksi. Tuohon aikaan oli olemassa kaupallisia kiltoja, jotka auttoivat aborttien teossa ja abortoituja sikiöitä myytiin kauneustuotteiksi. Abortti kiellettiin kristinuskon vaikutuksesta samaan aikaan kun lastenmurha ja lasten hylkääminen vuonna 374.

4. GLADIAATTORITAISTELUT

Rooman valtakunnassa gladiaattorikilpailut alkoivat 264 eKr. Kristinuskon saapuessa niillä oli jo kolmensadan vuoden perinne. Gladiaattorit olivat yleensä orjia, tuomittuja rikollisia tai sotavankeja. Joskus vapaat miehet ryhtyivät gladiaattoreiksi ansaitakseen rahaa tai saadakseen suosiota katselijoilta.

Gladiaattiritaistelut olivat epäsäännöllisiä ja tapahtuivat vain keisarin käskystä. Ne kestivät usein monta kuukautta. joskus päivässä oli satoja taistelijoita. Tarkoituksena tappaa toisia miekalla (gladius – miekka). Joskus gladiaattorit taistelivat villipetoja vastaan.

Kristittyjen mielestä kilpailut eivät kunnioittaneet elämää. Älä tapa -käsky koski tällaisia kisoja. Siksi kristittyjä rohkaistiin olla osallistumatta kilpailuihin. Kristitty keisari Theodosius I (378-395) lakkautti gladiaattoritaistelut Itä-Roomassa ja hänen poikansa Honorius lakkautti ne vuonna 404 Länsi-Roomassa. Sen jälkeen kun kristitty hallitsija lopetti gladiaattoritaistelut, länsimaissa ihmisiä ei ole tapettu viihdetarkoituksessa.

5. IHMISTEN UHRAAMINEN JUMALILLE

Pakanamaailmassa uhrattiin ihmisiä jumalille. Esimerkiksi Irlannissa ennen pyhän Patrickin tuloa uhrattiin sotavankeja sodan jumalille ja vastasyntyneitä sadonkorjuun jumalille. Ihmisen uhraaminen oli yleistä myös pakanallisessa Preussissa ja Liettuessa 1200 ja 1300 -luvuille saakka. Nämä tavat jatkuisivat ehkä vieläkin ilman kristinuskon vaikutusta.

Ihmisuhrit jumalille olivat yleistä myös Meksikon asteekeilla. Vangit asetettiin pyramidien portaille uhreiksi, rinta avattiin ja jokaisen vangin sydän repäistiin irti hänen vielä ollessa elävä. Uhrin veri vuosi uhrina jumalille. Iloisin mielin ruumiin osia vietiin kotiin, joista tehtiin asteekkien erityisruokia. Ihmisten syöminen oli kannibalismin seremoniallinen hetki. Samankaltaisia uhreja oli myös mayojen keskuudessa.

JEESUKSEN KRISTUKSEN EVANKELIUMI TOI MUUTOKSEN

Kristinuskon vaikutuspiirissä kasvanut ja Raamatun elämää arvostavan etiikan omaksunut pitää edellä kuvattuja asioita väärinä. Tuolloin ne olivat hyväksyttyjä. Mistä tällainen ajattelun ja toiminnan muutos johtuu? Uskon, että Jeesuksesta Kristuksesta ja kristinuskon vaikutuksesta. Raamatun ilmoituksen vaikutuksesta jokainen nähdään ainutlaatuisena ja elämä pyhänä.

Paavalin kehotus Rooman kristityille on aina ajankohtainen meillekin:

”Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla. Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä. ” (Room. 12:1-2).

Kristitty ei etsi arvojaan ”tämän maailman menosta” vaan uudistaa ajatuksiaan ja arvojaan yhteensopiviksi Jumalan tahdon kanssa, mikä on ilmoitettuna Raamatussa. Yksi Raamatusta nouseva arvo on ollut ihmiselämän kunnioitus. Kristitty voi toimia Jumalan tahdon mukaan ja pitää raamatullisia arvoja esillä vaikka yhteiskunnassa mentäisiin niistä poispäin elämää tuhoavaan suuntaan.

Evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta on muuttanut maailmaa paremmaksi. Jumalan syntymisestä ihmiseksi ja hänen opetukseltaan voi odottaakin hyvää muutosta. Kristittyinä meidän tehtävämme on antaa evankeliumin tehdä tehtävänsä eikä piilottaa sitä vakan alle. Näin on toimittava totuuden sekä oman että tulevien sukupolvien hyvinvoinnin tähden.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
kristittyjen vaino pohjois-afrikassa

Koptikristityt järkyttävien iskujen kautta kärsimysviikkoon

Isis iski palmusunnuntaina Egyptissä kahteen koptikirkkoon kesken jumalanpalveluksen. Seuraukset olivat järkyttävät: Ainakin 49 kuollutta ja satoja loukkaantuneita. Moni kristitty aloittaa hiljaisen viikon kärsimyksen tunnelmissa.

Kaksi vuotta sitten Isis surmasi Libyassa Välimeren rannalla 21 egyptiläistä koptikristittyjä. Tietojen mukaan surmattujen viimeisest sanat olivat: ”Herra Jeesus Kristus!” Katolinen piispa sanoi näistä koptikristityistä näin:

”Jeesuksen nimi oli viimeinen sana heidän huulillaan. Kuten alkukirkon marttyyrit, he antoivat elämänsä hänelle, joka ottaa heidät pian vastaan. Tämä nimi, kuiskattuna viime hetkellä, oli heidän marttyyriutensa sinetti.”

Kutsun rukoukseen Pohjois-Afrikan ja Lähi-Idän kristittyjen puolesta. Kansanlähetyksessä olemme tehneet yhteistyötä Egyptin anglikaanikirkon kanssa, jonka piispa Mouneer Anis vieraili Jyväskylän Kansanlähetyspäivillä 2014. Olemme vahvasti mukana kristityille rohkaisua ja toivoa tuovan kristillisen satelliittitelevisioaseman SAT-7 työssä.

Palmusunnuntaina kuolleet siskomme ja veljemme ovat päässeet perille. Meillä matka jatkuu! Pidetään katse suunnattuna Herraan Jeesukseen Kristukseen rukoillen, että säilymme hänen ominaan loppuun saakka.


Jeesus sanoo:

”Minä tulen pian; pidä, mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi” (Ilm 3:11).


Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Uskonpuhdistuksen sola lauseet

Ristin luona paras paikka

Ymmärrän Jumalaa koko ajan vähemmän, mutta tarvitsen häntä enemmän. Olen ollut Jeesuksen seurassa jo yli kolmenkymmenen vuoden ajan. Hienoja vuosia, vaikeitakin hetkiä, mutta koko ajan parhaassa seurassa. Huomaan peruutuspeilistä katsellessani, ettei minun ole tarvinnut pettyä Jumalaan kertaakaan. Hän on ollut kanssani, kun vaellan pimeässä laaksossa ja silloin, kun olen vihreillä niityillä virvoittavien vetten äärellä.

Lyhyt uskonoppi

Olen ollut hengellisessä työssä yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Tänä aikana minun syvimpänä sanomana on ollut suomalaisen herätysliikedogmatiikan lyhyt uskonoppi, jossa on kaksi kohta: ”Minä olen kadotettu syntinen, Kristus on syntisen pelastaja!” Tähän perustuu koko uskoni. Itse asiassa tämä on nyt minulle tärkeämpää kuin kaksi- tai kolmekymmentä vuotta sitten.

Minun ansioni

Ensinnäkin siksi, että minulla ei ole Jumalalle juurikaan omia ansioita vietävänä. Ainoa ansioni on Jeesuksen ansio minun puolestani. Hänen ristillä vuodatetun verensä tähden kelpaan Jumalalle. Raamattuun levollisesti luottaen ripustan tähän koko ikuisuuteni.

Missä se Jumalan voima on?

Toiseksi tämä on minulle tärkeää siksi, että se on pysynyt koko kristikunnan alusta asti opetuksen ytimenä. Aina välillä kristityt innostuvat erilaisista uusista löydöistä, joiden avulla muka päästään Jumalalle lähemmäksi, taivasten valtakunta tuodaan maan päälle ja herätys saapuu. Tällaiset löydöt eivät ole uusi kiusaus. Paavalikin tunsi tämän. Siksi hän kirjoitti Korintin kristityille tärkeän ohjeen: ”Juutalaiset vaativat ihmetekoja, ja kreikkalaiset etsivät viisautta. Me sen sijaan julistamme ristiinnaulittua Kristusta” (1 Kor. 1:22–23). Tässä sanomassa on Jumalan voima.

Vaatimuksiin väsyneelle

Kolmanneksi keskittyminen ristiinnaulittuun tuo levon niille, jotka ovat väsyneet toisten kristittyjen esittämiin suuriin vaatimuksiin. Usein myös omasta sisimmästä tulee vaatimuksia, joita täyttämällä luulemme ansaitsevamme enemmän Jumalan hyväksyntää. Jumalan hyväksyntä hankittiin 2000 vuotta sitten Golgatan ristillä. Jeesus ei vie orjuuteen vaan vapauteen.

Golgatan veressä on voima!

Nuorena uskovana ajattelin, että aika hyvän kaverin Jumala on pelastanut. Vuodet tekevät tehtävänsä. Ulkokuori rapistuu ja Jumalan valaisussa se hyvä kaveri on hävinnyt johonkin. Tilalla on mies, joka tarvitsee Jumalaa enemmän kuin aikaisemmin. Tarvitsen sanomaa siitä, että Jeesuksen Kristuksen veri puhdistaa minut kaikesta synnistä. Tämän veren vuoksi Jumala viha ei kohtaa minua viimeisenä päivänä. Se iski kerran ristillä Jeesukseen, eikä iske enää Jeesuksen seuraajiin.

Minäkin saan uskoa!

Luulen, etten ole ainoa, jolle sanoma ristiinnaulitusta Kristuksesta on suurin riemun aihe. Kristinuskon keskus en ole minä ja minun tekoni vaan Jeesus ja hänen tekonsa minun puolestani. Tähän uskon ja tätä parempaa sanomaa tästä maailmasta ei löydy. Tämä pelastuksen sanoma kuuluu myös sinulle. Tule, sillä kaikki on valmiina.

Kirjoitus Uusi Tie -lehdessä 24.9.2015. Väliotsikot lisätty.


Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa