Avainsana-arkisto: Kristus

herännäisyys ja herätys Malmivaara

Autuudenjärjestys

”Koko Jumalan armotaloudessa
on vain kaksi asiaa:
Kristus ja syntinen.
Näissä kahdessa on koko autuudenjärjestys.
Eikä oikeastaan mitään muuta
kuin nämä kaksi asiaa olekaan pyhän Raamatun sisältönä.
Kristus toisaalla, toisaalla syntinen,
Armahtaja ja armahdettava,
Auttaja ja autettava,
vanhurskas ja väärä,
taluttaja ja eksyvä.
Näitä kahta koettaa Jumala
sovittaa yhteen.
Meidän pelastuksemme riippuu kokonansa siitä,
pääsevätkö ne toistensa pariin vai ei.”
– Wilhelmi Malmivaara (1854-1922)

Tuomiosunnuntai taivas ja kadotus

Kuolema ei erota kristittyä Jumalasta

Uusi Tie -lehdessä oli saapuvaan tuomiosunnuntaihin liittyvä kirjoitus. Matti Korhonen kysyy: Vielä suomalaiset uskovat viimeiseen tuomioon?

Aiemmin tässä kuussa julkaistu Ev.lut. kirkon nelivuotiskertomuksen mukaan 18 prosenttia suomalaisista yhtyy ainakin osittain väitteeseen, että kuoleman jälkeen mennään joko taivaaseen tai helvettiin.

Minulta kysyttiin, mitä tämä herättää minussa. Ensinnäkin sen, että maassamme on opetettu Raamatun sanaa, sillä ilman kristillistä opetusta taivaan ja helvetin todellisuuteen ei uskottaisi tämänkään vertaa. Toiseksi, tämä pieni prosenttimäärä on kutsu opettaa Raamatun pohjalta selvemmin lopun aikoihin liittyviä teemoja taivaasta, kadotuksesta ja pelastuksesta.

Opetuksen pitää sitoutua Ramatun sanaan eikä  omaan mielikuvitukseen. Lisäksi keskeisenä tulee olla Jumalan kaikkia ihmisiä koskeva pelastustahto. Sanoin:

”On pysyttävä Raamatussa, ilmoitetussa sanassa. Tuomiosta on puhuttava selvästi, taivaasta toivoen ja kadotuksesta itkien. Kaikessa ihmettelemme Jeesuksessa ilmestynyttä Jumalan pelastavaa rakkautta. Lopunajan opetuksen keskipisteessä tulee olla Jeesus, jonka nimessä ja sovintoveressä kurjin ja syntisin saa omistaa täydellisen pelastuksen ja taivaan aarteet.”

Raamattu ei kerro kuoleman jälkeisestä elämästä kovin yksityiskohtaisesti. Kuitenkin riittävästi ymmärtääksemme, että Jeesus Kristus tulee takaisin, tuomiopäivä on tulossa, jossa jokainen maan päällä asunut ihminen on mukana, taivas ja kadotus on totta ja usko Jeesukseen pelastaa.

Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeen kahdeksannessa luvussa uskoville:

Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus – Mutta hän on kuollut meidän tähtemme, ja enemmänkin: hänet on herätetty kuolleista, ja istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme…. Olen varma siitä, etti kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voivat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.”

Tämä on minulle henkilökohtaisesti tärkeä tieto. Kristuksella on valta tuomita kadotukseen, mutta ei hän tuomitse niitä, joiden vuoksi hän kuoli ja joiden  puolesta hän parhaillaankin rukoilee. Jeesus vie kaikki omansa taivaaseen. Uskovan ei tarvitse pelätä kuolemaakaan, sillä sekään ei voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta. Päin vastoin! Silloin usko muuttuu näkemiseksi ja saamme olla ikuisesti Jumalan kanssa.


Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen?
Heräänkö helvetissä?
Lopun aikojen tulkintaa
Katso Jeesukseen ettet väsyisi ja menettäisi toivoasi

Jeesus ristiinnaulittuna

Martti Luther: Jeesus Kristus ristiinnaulittuna

Tänään (16.10.2016) vietetään uskonpuhdistuksen muistopäivää luterilaisessa kirkossa. Uskonpuhdistuksen katsotaan alkaneen 31.10.1517 kun Luther julkaisi 95 teesiään.

Uskonpuhdistuksen ydin on Jeesuksen pelastustyö meidän puolestamme. Se on uskon kohde ja saarnan keskipiste.

Tässä Lutherin ystävän Lucas Cranachin (1472-1553) näkemys Lutherin seurakunnasta. Seurakuntalaisten joukossa on Lutherin vaimo Catharina von Bora, poika Hans sekä myös Lucas Cranach itse Wittenbergin reformaattoreiden kanssa.

Martti Lutherin sormi on Raamatulla, toinen osoittaa Kristukseen. Siinä uskonpuhdistuksen kaksi ydinsanomaa, jotka ovat vieläkin ajankohtaisia.

Te saatte voiman ja olette minun todistajiani

Heikoista väkeviä sotureita

Oriveden kirkossa saarnatuolin taustalla oli teksti ”Te saatte voiman”. Nämä Jeesuksen sanat viittaavat helluntaina vuodatettuun Pyhään Henkeen.

Ajatukseni liikkuivat heprealaiskirjeen 11.lukuun, jossa kerrotaan uskon sankareista. Joidenkin uskon sankarien elämä oli inhimillisesti katsottuna menestyksekästä. Mutta luvussa mainitaan myös niitä, jotka joutuivat uskon vuoksi kärsimään ja menettämään paljon.

He olivat heikkoja…heistä tuli väkeviä sotureita

Näihin molempiin ryhmiin liittyvät sanat: ”He olivat heikkoja, mutta he voimistuivat, heistä tuli väkeviä sotureita” (11:34). Uskossaan vahvat ovat olleet monesti itsessään heikkoja. Mutta kun Jumala antaa Pyhän Hengen voiman, heistä/meistä tulee väkeviä sotureita. Tällaisia väkeviä Jumalan sotureita tarvitaan. Mutta tätä väkevyyttä ei mitata inhimillisillä vaan taivaallisilla mittareilla.

Hengen voimaa

Tarvitsemme Pyhän Hengen voimaa tarvitaan evankeliumin julistamisessa, todistamisessa ja Jumalan tahdon mukaan elämisessä. Joskus Pyhän Hengen voimaa ilmenee erityisesti siellä, missä elämän monien huolien ja pettymysten keskellä usko horjahtelee ja epätoivo valtaa sydämen, mutta Pyhän Hengen vaikutuksesta usko ei kiinnity omiin tekoihin ja ansoihin vaan Golgatan ristiin ja Jeesukseen.

Pyhä Henki kirkastaa Kristusta

Tarvitsemme Jumalan voimaa. Hengen voima voi näkyä evankeliumia seuraavina suurina ihmeinä, armolahjojen rikkaassa käytössä ja evankeliumin menestyksenä. Voima voi näkyä myös siinä, että elämän ahdistuksissa suuntaamme katseemme Jeesukseen ja jatkamme taivastien kulkua. Pyhä Henki kirkastaa Jeesusta.

Pixabay_PublicDomanPictures_old-2079

Peili saarnaajalle – autanko vai estänkö ihmisiä uskoon?

Luen juuri kolmatta kertaa Martti Lutherin Galatalaiskirjeen selitystä. Martti Luther oli Wittenbergin yliopiston teologian professori ja hän luennoin yksinomaan raamatun tekstejä.

Luther käsitteli Galatalaiskirjettä luennoissaan muutamaan otteeseen, mutta vasta syksyllä 1531 pitämissään luennoissa hän katsoi esittäneensä kirjeen keskeisen asian, opin syntisen vanhurskauttamisesta, sillä tavalla, että siitä on apua jälkipolville. Galatalaiskirjeen selitys on koottu Lutherin luentojen pohjalta vuonna 1535.

Peili saarnaajalle

Selittäessään jaetta 1:4 Luther kirjoitti sanat, jotka pysäyttivät minut. Minun tehtäväni kristittynä ja pappina on auttaa ihmisiä Kristuksen tuntemiseen.

Luther asettelee sanoja väärästä julistuksesta ja väärästä vanhurskaudesta tavalla, jotka laittoivat itseni rukoilemaan, että voisin olla oikea Jumalan palvelija, oikea opettaja, joka auttaa ihmisiä Kristuksen vanhurskauteen ja sielun pelastukseen. Tämä on toki ollut rukoukseni vuosien ja vuosikymmenten ajan.

Mutta nämä Lutherin sanat ovat hyvä peili, joita haluan silloin tällöin mietiskellä, etten minä joka muille saarnaan, joutuisi itse kerran hylätyksi (1. Kor. 9:27) enkä olisi estänyt muita uskomaan ja pelastumaan.

Omalla viisaudellasi sinä peität Kristuksen viisauden ja tuntemuksen; väärällä opetuksella sinä estät ihmisiä pääsemästä armoon ja Kristuksen osallisuuteen.

Sinä kehut ja julistat omaa vanhurskauttasi ja pyhyyttäsi, mutta Kristuksen vanhurskauden, joka yksin voi tehdä meidät vanhurskaiksi ja eläviksi, sinä mitä pontevimmin torjut ja tuomitset muka vääränä ja perkeleellisenä.

Kyvykkyydelläsi sinä hävität Kristuksen valtakuntaa, sinä käytät sitä väärin hävittääksesi evankeliumin juurineen, vainotaksesi ja surmataksesi Kristuksen palvelijoita ja tuhotaksesi kaikki heidän kuulijansa.

Niinpä se sinun viisautesi, joka on ilman Kristusta, on kaksinkertaista typeryyttä, sinun vanhurskautesi on kaksinkertaista syntiä ja jumalattomuutta: se ei tunne Kristuksen viisautta eikä vanhurskautta vaan herjaa ja vainoaa sitä.

Siitä syystä Paavali aivan oikein nimittää maailmaa pahaksi; se on pahimmillaan silloin kun se on parhaimmillaan.

Uskonnollisissa, viisaissa ja oppineissa ihmisissä maailma näyttää parhaat puolensa, mutta juuri heissä se on kaksin verroin paha.

En viitsi puhuakaan lihallisista paheista, joita maailma on täynnä, sellaisista kuin aviorikos, haureus, ahneus, varkaus, murha, kateus ja viha; vähäisiä ne ovat edellisiin verrattuna.

Valkoinen Perkele, joka tekeytyy valon enkeliksi, on se varsinainen Perkele.

-Martti Lutherin sanat Galatalaiskirjeen selityksessä (1:4).

joulu_Martti_Luther_Luuk_2_17

Joulun sana Martti Lutherilta (Luuk. 2:17)

Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu.

Luuk. 2:17

Kun kristitty alkaa tuntea Kristusta Herranaan ja Vapahtajanaan. jonka kautta hänet on lunastettu kuolemasta ja joka on tuonut hänet valtakuntansa perilliseksi, hänen sydämensä täyttyy niin, että hän haluaisi johtaa kaikki muutkin samaan uskoon. Hänellä ei näet ole suurempaa iloa kuin ilo siitä aarteesta, että hän tuntee Kristuksen. Siksi hän ryhtyy opettamaan ja kehottamaan muita, tunnustamaan uskoaan ja ylistämään Kristusta kaikkien kuullen, rukoilemaan ja huokaamaan, että hekin pääsisivät samaan armoon. Tällainen on levoton henki kaikkein suurimmassa levossa eli Jumalan armossa ja rauhassa: se ei voi olla hiljaa ja toimettomana, vaan taistelee aina kaikin voimin sen puolesta ja elää vain sille, että Jumalan kunnia ja ylistys leviäisi yhä enemmän ihmisten keskuuteen.

(Martti Luther 26.12.)

Joulun sana_Martti_Luther_Hän on sinun omasi

Joulun sana Martti Lutherilta (Luuk. 2:10-11)

Enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.

Luuk. 2:10-11

Enkelin sanoma on se, että tämä lapsi on meidän Vapahtajamme, joka meidän tulee ottaa suurimmaksi aarteeksemme ja kaiken lohdutuksen ja ilon lähteeksi. Häneen katsovat kaikki enkelit ja Jumala itse.

Tätä aarretta hän ei kuitenkaan laske pelkästään äitinsä syliin, vaan myös minun ja sinun, ja sanoo meille: Hän on sinun omasi; sinä saat nauttia hänestä ja omistaa kaiken, mitä hänellä on taivaassa ja maan päällä.

Jos joku nyt kuulee tämän, mutta ei iloitse siitä, hän on ansainnut sen, että salama iskisi hänet yhdeksän kyynärän syvyyteen maan alle. Siksi meidän tulee pyytää Jumalalta sitä armoa, että hän itse kirjoittaisi tämän enkelisaarnan sydämiimme, jotta voisimme saada Vapahtajasta todellisen lohdutuksen ja voittaa hänen kauttaan kuoleman ja perkeleen.

Auttakoon meitä siinä rakas Herramme ja Vapahtajamme Kristus. Aamen.

(Martti Luther, 25.12.)

Lähetystyön perusteita

12 teesiä lähetystyöstä

Olin puhumassa Ryttylässä Kansanlähetyksen järjestämässä Lähetysseminaarissa 11.3.2012. Aiheeksi minulle oli annettu Lähetysjohtajan lähetyskäsitys. Teema osoittautui laajuudessaan ja moniulotteisuudessaan hankalaksi. Oli vaikea päättää ja keksiä, mistä lähteä liikkeelle.

Puheeni lähtökohdaksi laadin 12 teesiä lähetystyöstä. Nämä kuvaavat osaltaan omaa näkemystäni kirkon ja kristittyjen lähetystehtävästä.

  1. Jumala on!
  2. Jumala on luonut ihmiset.
  3. Ihmisen syntiinlankeemuksen radikaalit seuraukset.
  4. Jumala puhuu. (erityinen ja yleinen ilmoitus)
  5. Jumala tulee Jeesuksessa ihmiseksi.
  6. Jumala antaa lähetystehtävän, sanoman ja voiman.
  7. Lähetystyötä tehdään siellä, missä Kristusta ei vielä tai enää tunneta.
  8. Lähetystyöhön kuuluu aina kutsu Kristuksen seuraamiseen.
  9. Lähetystyössä kirkon diakonia ja julistus kuuluu yhteen, mutta niillä on erilainen tehtävä.
  10. Lähetystyö tarvitsee rukousta ja taloudellista tukea.
  11. Lähetystyö muistuttaa meitä ja koko kirkkoa uskon ydinasioista.
  12. Lähetystehtävä ja koko kirkon tehtävä avautuu lopusta käsin (eskatologia).

Täällä näitä samoja lähetystyön perusteita on käsitelty hieman laajemmin.

(julkaistu mikanblogi.net -sivustolla 12.3.2012 ja siirretty sieltä tänne)

Soinin kirkon alttaritaulu Kristus ristillä

Soini ja ristin suuri salaisuus

Olen pitkäperjantai-ihminen. Jumalakin tekee suuria tekoja perjantaisin. Kaksi perjantaita nousee yli muiden: luomisen perjantai ja lunastuksen perjantai.

Olen syntynyt pitkäperjantaina. Tuon päivän valossa ymmärrän Jumalan maailmaa koskevan pelastussuunitelman keskipisteen, Jeesuksen ristin. Uskallan ristin valossa tunnustaa myös oman pahuuteni. Mutta myös suostumaan Jumalan rakkauden kohteeksi.

Ristin salaisuus

Saarnasin pitkäperjantaina Soinin kirkossa (tekstinä Matt. 27:33-54).Kirkon alttaritauluna on kuvattu Jeesus ristiinnaulittuna. Alttarikaiteella oli viisi ruusua kuvaamassa Jeesuksen viittä haavaa.

Saarnassani käsittelin ristin salaisuutta, jossa Jumala ilmaisee sekä oman vihansa että rakkautensa.

Kirkko on lähetty julistamaan ristiinnaulittua Kristusta.

Paavali kirjoitti galatalaisille: ”Minä taas en ikinä tahdo kerskailla mistään muusta kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä” (Gal 6:14).

Hän kirjoitti roomalaisille: ”Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi” (Room 1:16).

Apostoli kirjoitti korinttilaisille: ”Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima” (1:18).

Suurin ihme

Jos sanoma Kristuksen sovitustyöstä katoaa kirkossamme ja maassamme, silloin sulkeutuvat myös taivaan ovet. Ristillä vuotanut Jeesuksen veri sovittaa syntimme ja avaa taivaan oven.

Tässä on suurin ihme.

En voi järjelläni ymmärrä ristin ja anteeksiannon merkitystä tässä ja nyt, eikä se aina tunnu miltään. Mutta Raamattu Jumalan ilmoituksena kertoo, että Jeesuksen ristillä hankkima syntien anteeksiantamus on elämäni tärkein asia ikuisuuden kannalta.

En voi kaikkea ymmärtää, mutta voin ottaa kaiken vastaan. Pyytämällä ja suostumalla Jumalan rakkauden kohteeksi.

Evankelista

Hyvän uutisen tartuttajaksi!

Evankeliumin kertominen nousee kiitollisuudesta. Olen saanut Jumalalta paljon. Kiitollinen mieli, rakastava asenne ja Jeesukseen keskittyminen tekevät hyvän evankelistan.

Hyvien uutisten kertominen on kivaa! Niitä myös kuulee mielellään.

Siksipä meillä kristityillä on helppoa viedä hyvää uutista, evankeliumia eteenpäin! Se tuo meille itsellemme iloa ja nostaa kuulijan korkealle!

Mutta todellisuus on usein toisenlainen. Monia pelottaa kertoa Jeesuksesta. Miksi näin? Ajattelen kenties, etten osaa tarpeeksi hyvin ilmaista tärkeää asiaani. Tai että toiset tekevät homman paremmin. Ehkä uskottelen itselleni: mitähän tuo tuossa ajattelee jos alan juttelemaan Jeesuksesta.

Kaikki nämä ovat vääriä pelkoja. Ei ole ketään toista, kuin me uskovat. Minun tarvitse tietää kaikkea. Voin lähteä juttelemaan toisen kanssa ja olla ihan normaali vierelläkulkija, joka vastailee mahdollisiin kysymyksiin rehellisesti. Sitä paitsi se, jonka kanssa aloitamme keskustelun, on vielä pelokkaampi. Evankeliointi on siis kahden vajavaisen, ehkä pelokkaankin ihmisen keskustelua Jeesuksen merkityksestä.

Avoimuus, rehellisyys ja rohkeus

Evankeliointi on viestintää. Emme vain toista tiettyjä sanoja vaan haluamme, että keskustelukumppani ymmärtää tietyn sanoman. Tässä tarvitaan kohtaamista, avoimuutta ja rehellisyyttä.

Jos lähestymme tuomiomielessä ylhäältä, tuon toisen sydän menee kiinni ja hänen kuvansa epämiellyttävästä Jumalasta vahvistuu. Moni luulee tuntevansa evankeliumin, sitä todella tuntematta, ja he ovat hylänneet vain oman väärän käsityksensä Jumalasta.

Joskus evankelioimisessa liikutaan ensin väärien ennakkokäsitysten poistamisessa ja epäuskon jään sulattelussa. Keskustelukumppani ei ole heti valmis ottamaan Jeesusta vastaan. Älä silti hylkää häntä. Pidä yllä ihmissuhteita niihin, jotka eivät vielä usko. Alussa yhteinen keskustelumatka uskon kysymyksiin voi olla horjuva, mutta luottamuksen kasvaessa avautuu myös syvällisempi ja avoimempi keskustelu.

Evankeliointi on ennen kaikkea tietyn sanoman kertomista. Tulee selittää, kuka on Jumala, mitä Jeesus teki ja mitä Jumala odottaa meiltä. Paavali määrittelee evankeliumin sanomaksi Jeesuksen kärsimyksestä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta (1 Kor 15).

Evankeliointiin kuuluu oma kertomus: Minä uskon tähän! Kerro toisille, että uskot! Siihen kuuluu myös kutsu: haluaisitko sinäkin uskoa? Tämän kutsun voi esittää jokainen uskova.

Kotiseurat, kokous, Uusi Tie?

Evankelioinnin muotoja on monenlaisia. Ja uusia keksitään koko ajan. Kansanlähetyksessä kotiseurat ovat olleet tärkeä evankelioimisen muoto ja toivon, että niiden merkitys nousee uudelleen. Järjestä kotonasi seurat, kutsu muutama paikkakuntasi uskova puhumaan ja naapurit sekä lähiseudun ihmiset paikalle. Pitäkää lyhyitä puheita ja haastatteluja uskosta. Juokaa kahvit ja keskustelkaa, mitä usko Jeesukseen merkitsee.

Voimme kutsua kavereita ja sukulaisia mukaan. Voit kysyä yksinkertaisesti: Lähdetkö kanssani ensi sunnuntaina hengelliseen tilaisuuteen?

Minä olen tilannut joillekin uskosta osattomalle sukulaiselle Uusi Tie –lehden. Vuosikerran tilausmaksu on pieni hinta siitä, jos he kääntyvät kristityksi!

Jossain on ollut tapana ihmisten palvelu rukouksen kautta. Voimme kysyä tutuilta ja tuntemattomilta: ”Onko joku asia, mikä painaa sinua? Saanko rukoilla puolestasi?” Tämä on avannut sydämiä keskusteluun Jumalasta ja pelastuksesta.

Kolme R-sanaa

Rakkaus saa lähtemään liikkeelle ja menemään lähelle. Rakkaus saa halun viedä pelastuksen sanaa. Rakkaus kunnioittaa ihmisten erilaisuutta ja vapautta.

Raamattu lähtökohtana. Raamattu kuvaa maailmanhistorian suuren kaaren alusta loppuun, ja sen keskellä korostaa yksittäisen ihmisen ikuista arvoa. Kaikki ovat tärkeitä, mutta synnin tähden matkalla kadotukseen. Jeesus on pelastaja. Evankelioimisessa on kysymys vakavasta, ikuisuuteen asti liittyvästä asiasta. Hyvä uutinen on se, että pelastus on jokaiselle valmiina vastaanotettavaksi! Ihan tälläkin hetkellä!

Rukous läheisten puolesta. Rukoile myös kansamme heräämisen puolesta ja kristikunnan puolesta, että heräisimme prinsessa ruususen unesta. Nykyään hätä kadotukseen joutuvista ikuisista sieluista on hävinnyt. Tarvitsemme todellisuuteen heräämistä.

Kiitollisuus tuo levon

Evankelioimisen ytimessä on persoona, Jeesus Kristus, joka maailman pelastajana kutsuu kaikkia yhteyteensä. Evankeliointi ei ole vain kristillisen opin tai uskon totuuksien levittämistä. Siihen kuuluu kutsu henkilökohtaiseen uskonsuhteeseen Jeesuksen kanssa sekä kutsu elämään toisten uskovien, seurakunnan, kanssa.

Evankeliumin kertominen nousee kiitollisuudesta. Olen saanut Jumalalta paljon. Kiitollinen mieli, rakastava asenne ja Jeesukseen keskittyminen tekevät hyvän evankelistan.

Nuorena kristittynä minulla oli rukous: Jumala anna minun elää niin, että edes yksi ihminen olisi pelastettu taivaaseen elämäni kautta. Ajattelin, että silloin elämäni ei olisi ollut turhaa.

Hyvä rukous vieläkin!