Avainsana-arkisto: kuolema

Unikeon päivä kirkko

Unikeonpäivä muistuttaa 7 nuoren kristityn uskosta vainon aikana

Unikeon päivä muistuttaa seitsemästä kristillisen kirkon marttyyrista. 1700-luvulla päivän suomenkielinen nimeksi vakiintui 7 unikekoa. Englanniksi päivä on Seven Sleepers Day, saksaksi Siebenschläfertag ja ruotsiksi sjusofvare. Heihin liityvästä kertomuksesta on hieman erilaisia muotoja. Yllä oleva kuva on vuodelta 1895.

Unikeonpäivä viittaa seitsemään nuoreen mieheen, jotka vuonna 250 eivät suostuneet keisari Deciuksen määräämänä uhraamaan pakanajumalille. Nuoret miehet pakenivat lopulta Efeson lähistöllä olevaan luolaan. Keisari sai tietää heidän piilopaikkansa, käski sulkea luolan oven, jotta nuoret miehet kuolisivat nälkään ja janoon. Hauta sinetöitiin.

Parisataa vuotta myöhemmin maanomistaja käski avata luolan suun, jotta saisi karjalleen suojapaikan. Hän huomasi siellä seitsemän miestä nukkumassa. Päivänvalon tullessa luolaan miehet heräsivät ja luulivat nukkuneensa vain yhden yön. Yksi heistä lähti Efesoon ostamaan ruokaa ja hämmästyi huomatessaan, että kristittyjä ei enää vainota ja uskoa harjoitettiin vapasti. Kapunkilaisia puolestaan ihmetytti se, että hän halusi maksaa keisari Deciuksen aikaisilla rahoilla. Efeson piispa Marinus kuuli asiasta ja meni keskustelemaan seitsemän miehen kanssa. He lauloivat ylistystä Jumalalle ja sitten nuoret miehet kuolivat.

Mikä on unikeonpäivän sanoma?

Eräs luonnollinen selitys kertomukselle on se, että nämä seitsemän nuorta todella kidutettiin Deciuksen kuoliaaksi ja haudattiin luolaan. Heidän kuolemastaan käytettiin ehkä Raamatun kielikuvaa ”he nukkuivat pois”. Tämä kuoleman ja nukkumisen yhdistäminen on saattanut synnyttää kansan keskellä kertomuksen pitkästä kahden sadan vuoden unesta, joka päättyi heidän hautansa löytymiseen.

Kertomuksella saatettiin vahvistaa uskoa ruumiilliseen ylösnousemukseen. Tuohon aikaan kristikunnassa oli niitä, jotka kielsivät tämän ja väittivät vain sielun elävän ikuisesti. Kertomusta käytettiin todisteena ruumiillisesta ylösnousemuksesta.

Kertomus muistuttaa meitä, että yhteiskunnassa tulee tilanteita, joissa valtaapitävät vaativat kristittyjä toimimaan vastoin vakaumusta.

Päivä muistuttaa kristittyjen vainosta. Unikeonpäivä muistuttaa seitsemästä nuoresta, jotka eivät halunneet kieltää uskoaan. Ehkä unikeoksi pitäisi valita henkilö, joka joutunut erityisellä tavalla kärsimään uskonsa vuoksi.

Nuoret olivat valmiita kantamaan inhimillisesti katsottuna suurimman taakan uskonsa vuoksi. Nuorilla on ollut merkittävä osa kirkon historiassa.

Raamattu puhuu kuolemasta pois nukkumisena. Uskossa Jeesuksen kuolleet saavat olla Herran kanssa. Ruumis nousee kuolleista viimeisenä päivänä. Kuolema on syntiinlankeemuksessa tullut ihmiskunnan vihollinen, joka jeesus voitti. Uskova pääsee kuollessaan Jeesuksen yhteyteen. Varhaiset kristityt pitivät kuolinpäivää syntymäpäivänä. Silloin ojennamme kätemme Jeesukselle, joka vie meidät kotiin.

Seija_Järvenpää_Kaija_Martin_2014

Muistoja kolmen vuoden takaa – Seija ja Kaija in memoriam

Kolme vuotta sitten torstaina 24.7.2014 kello 11.31 sain tiedon avustustyöntekijöidemme Seija Järvenpään ja Kaija Martinin surmasta Afganistanin Heratissa. Heidät oli ammuttu taksin takapenkille matkalla kangasostoksille. Välittömästi kutsuin kriisiryhmän koolle ja otimme yhteyttä omaisiin. Tässä muistelen tapahtumia laatimiemme lehdistötiedotteiden avulla.

Ensimmäinen tieto lehdistölle

Tiedotusvälineissä pian uutisoitiin kahden suomalaisen kuolemasta Afganistanissa. Huhuja liikkui keitä he olisivat, ja meitäkin yritettiin tavoittaa aktiivisesti. Kello 15 jälkeen laitoimme lehdistölle tiedotteen:

Syvästi surren ja järkyttyneinä vahvistamme, että kaksi avustustyöntekijäämme on surmattu Länsi-Afganistanissa, Heratissa. Otamme osaa omaisten suruun ja rukoilemme heille voimia tämän suunnattoman menetyksen keskellä.

Viranomaiset tutkivat parhaillaan surmatöitä. Lähetämme uuden lehdistötiedotteen mahdollisimman pian.

SUOMEN EV.LUT. KANSANLÄHETYS

Toinen lehdistötiedote

Jatkoimme kriisiryhmässä asoiden käsittelyä ja järjestelyä. Ja illalla kahdeksalta alkoi päivän työt olla ohitse. Laitoimme toisen lehdistötiedotteen liikkeelle:

Torstaiaamuna Heratissa Afganistanissa surmatut avustustyöntekijät olivat Suomen Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen kehitysyhteistyöntekijöitä. Afganistanissa he toimivat kansainvälisen kristillisen International Assistance Missionin (IAM) palveluksessa.
Naiset surmattiin Heratin Shar-e-Now -nimisellä alueella. He olivat matkalla autossa kun heidän vierelleen ajoi moottoripyörällä kaksi miestä, jotka ampuivat heidät.
Avustustyöntekijät olivat työskennelleet Afganistanissa pitkään. Molemmat puhuivat sujuvasti paikallista darin kieltä ja tunsivat hyvin paikallisen kulttuurin ja kunnioittivat sitä.
Toinen työntekijä aloitti työnsä Afganistanissa ensimmäisen kerran vuonna 1999. Hän koulutti mielenterveysalan työntekijöitä ja kehitti sosiaalihuoltoa muun muassa kartoittamalla mielenterveysongelmien taustalla olevia sosiaalisia ongelmia.
Toinen työntekijä aloitti kehitysyhteistyössä Afganistanissa vuonna 1998. Hän oli juuri palannut maahan IAM-järjestön aluejohtajaksi. Hänen tehtäviinsä kuului naisten aseman ja toimeentulomahdollisuuksien parantaminen.
International Assistance Mission on vuonna 1966 perustettu kansainvälinen kristillinen järjestö, joka kehittää Afganistanin terveydenhuoltoa ja taloutta. IAM muun muassa kouluttaa silmäsairauksien ja mielenterveyden ammattilaisia sekä tekee vammais- ja lukutaitotyötä.
Afganistanissa on aiemminkin surmattu Kansanlähetyksen työntekijöitä. Vuonna 1980 Eeva ja Erik Barendsen murhattiin kotonaan Kabulissa.
Vuonna 2010 IAM menetti 10 työntekijää, kun sen liikkuvan silmäklinikan työntekijöiden kimppuun hyökättiin Nuristanissa Koillis-Afganistanissa.
”Menetimme erinomaisia työntekijöitä, jotka olivat löytäneet Jumalan rakkauden Kristuksessa ja halusivat jakaa sitä muille. Heidän kutsumuksenaan oli palvella paljon kärsinyttä kansaa samalla rakkaudella, jota olivat itse kokeneet”, Kansanlähetyksen lähetysjohtaja Mika Tuovinen sanoo.
”Kutsumme kaikkia rukoilemme uhrien omaisten ja Afganistanin kansan puolesta sekä vakautta tähän maahan, jota työntekijämme rakastivat”, Tuovinen jatkaa.
Uhrien muistoksi pidetään hiljainen hetki perjantaina 25. heinäkuuta kello 12.
Surunvalitteluja voi lähettää sähköpostitse osoitteella suru@sekl.fi

Muistotilaisuus 25.7.2014

Seuraavana päivänä kello 12 vietettiin Ryttylän Kansanlähetysopistolla uhrien muistoksi hiljainen hetki. Tilaisuus, jossa rovasti Matti Korpiaho puhui, kesti noin puoli tuntia. Matti sanoi muun muassa: ”He olivat hyvällä asialla mukana. Kaikki turvallisuusmääräykset ja toimintaohjeet otettiin huomioon ennen kuin heidät lähetettiin matkaan. Jostain syystä Jumala on meitä varten tällaisen surun valmistanut.” Matti muistutti myös roomalaiskirjeen sanoista: ”Mikään luotu ei voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.”

Muistotilaisuuksia seurakunnissa

Monet ilmaisivat osanottonsa ja esittivät surunvalittelunsa Seijan ja Kaijan omaisille ja ystäville. Muun muassa arkkipiispa Kari Mäkinen, joka muistutti, että autuaita ovat rauhantekijät. Monessa seurakunnassa järjestettiin muistohetkiä, hartauksia ja jumalanpalveluksissa sytytettiin kynttilöitä ja rukoiltiin Seijan ja Kaijan omaisten, ystävien ja Afganistanin puolesta.

Kolmas lehdistötiedote 25.7.2017

Kolmas lehdistötiedote lähti matkaan surmatyön jälkeisen päivän alkuillasta. Sen sisältö oli tämä:

Useat tahot ovat ilmaisseet osanottonsa Afganistanissa surmattujen suomalaisten avustustyöntekijöiden kuoleman johdosta.
”Olemme kiitollisia lukuisista surun ilmauksista, jotka olemme saaneet suru@sekl.fi- sähköpostiosoitteeseemme. Välitämme ne kootusti lähiomaisille myöhemmin. Meitä ovat lohduttaneet myös arkkipiispan ja useiden muiden piispojen sekä eri järjestöjen surunvalittelut”, Kansanlähetyksen lähetysjohtaja Mika Tuovinen kertoo.
Eri seurakunnissa järjestetään viikonlopun aikana hartauksia Afganistanissa menehtyneiden avustustyöntekijöiden muistoksi. Lisäksi sunnuntaina monessa kirkossa jumalanpalveluksen yhteisessä esirukouksessa sytytetään kynttilä ja rukoillaan omaisten ja ystävien sekä Afganistanin kansan puolesta. Omaisten pyynnöstä toivomme, että julkisuudessa ei mainita uhrien nimiä.
”Minua on syvästi lohduttanut sen huomaaminen, etteivät omaiset emmekä me, sure yksin”, Mika Tuovinen sanoo.
Halutessasi voit lähettää osanottosi osoitteella suru@sekl.fi.

Neljäs lehdistötiedote 28.7.2014

Neljännessä lehdistötiedotteessa kiitimme osanotoista, joita oli tullut paljon kotimaasta ja ulkomailta. Myös ilmoittamaamme sähköpostiin tuli paljon viestejä, joista koostimme omaisille kirjasen. Tässä lehdistötiedote:

Kansanlähetys kiittää osanotoista
Yhteinen suru yhdistää
Kansanlähetyksen lähetysjohtaja Mika Tuovinen kiittää lämpimästi seurakuntia siitä, että kirkoissa muistettiin surmattuja avustustyöntekijöitä viime viikonloppuna.
”Olemme syvästi liikuttuneita siitä, miten tämä traaginen tapahtuma on yhdistänyt kristittyjä”, Mika Tuovinen sanoo.
Kansanlähetykselle ja omaisille on tullut lukuisia osanottoviestejä yksityisiltä ihmisiltä, kristillisiltä järjestöiltä ja kirkon johdolta. Muun muassa Luterilainen Maailmanliitto ja Viron ev.lut. kirkko ovat ottaneet osaa suruun. Lisäksi surunvalitteluja on tullut Afganistanista.
Osanottoja voi edelleen lähettää osoitteella suru@sekl.fi. Kansanlähetys toimittaa viestit omaisille.

Viides lehdistötiedote 5.8.2014

Lähetimme viimeisen lehdistötiedotteen päivänä, jona Seija ja Kaija saapuivat arkuissaan Helsinki-Vantaan lentokentälle.  He saivat arvokkaan ja kauniin vastaanoton. Illalla Seinäjoelle ajaessani kuuntelin vielä radion uutislähetyksestä tapahtuneesta. Kansa suri heidän kanssaan.

Afganistanissa surmansa saaneet avustustyöntekijät Seija Järvenpää ja Kaija Martin tuotiin kotimaahan tiistaina 5. elokuuta iltapäivällä. Helsinki-Vantaan lentokentällä heitä vastaanottamassa oli lähiomaisten lisäksi valtiovallan, Keskusrikospoliisin ja Kansanlähetyksen edustajia.
Helsinki-Vantaan lentokentän terminaali, johon arkut saapuivat, oli suruliputettu. Sisäministeri Päivi Räsänen välitti omaisille valtioneuvoston osanoton. Hän totesi, että uutiset Heratista pysähdyttivät ja järkyttivät laajasti. Seija Järvenpään ja Kaija Martinin työ oli hänen mukaansa arvostettua niin Afganistanissa kuin täällä Suomessa.
”Oman valtiovaltamme näkökulmasta se avustus- ja kehitysyhteistyö, jossa he olivat mukana, ansaitsee syvän kunnioituksen”, ministeri Räsänen sanoi.
”Seijan ja Kaijan työllä oli tarkoitus. Rakkautta ja valoa tarvitaan juuri siellä, missä on pimeää. Tämä oli heidän kutsumuksensa. Heidän esikuvansa osoittaa, että kohdatessamme pahan, meidän ei pidä lannistua, lamaantua, meidän ei pidä väsyä tekemään hyvää, sillä vain valo voi voittaa pimeyden”, ministeri Räsänen lohdutti.
Työ ei mene hukkaan
Alivaltiosihteeri Pirkko Hämäläinen esitti kehitysministeri Pekka Haaviston osanoton. ”Tänään meillä on päällimmäisenä järkytys ja suru. Tulee vielä päivä, jolloin omaiset ja ystävät tulevat myös ylpeydellä muistamaan kehitysyhteistyön tekijöitä, jotka oman turvallisuutensa vaarantaen auttoivat kaikkein heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä. Sellainen työ ei koskaan mene hukkaan”, ministeri Haaviston tervehdyksessä todettiin.
Lähetysjohtaja Mika Tuovinen mainitsi puheessaan, että Jumalan rakkaus oli koskettanut näitä kahta työntekijää. ”He ymmärsivät, etteivät voi auttaa jostain kaukaa, vaan on mentävä niin lähelle kuin mahdollista”, Tuovinen sanoi.
Vainajien omaisten puheenvuoroissa tuli esille heidän kiitollisuutensa siitä, miten ulkoministeriö, Suomen viranomaiset ja Kansanlähetys ovat olleet omaisten tärkeänä tukena tänä vaikeana aikana. Toisessa puheenvuorossa todettiin, miten rukoukset läheisten puolesta ovat kantaneet heitä ja tuoneet valoisuutta surun keskelle.
Kokeneita työntekijöitä
Afganistanissa 24. heinäkuuta surmansa saaneet avustustyöntekijät lähtivät yhtä aikaa ensimmäiselle työkaudelleen Afganistaniin alkuvuonna 1998. Ylioppilasmerkonomi Kaija Martin työskenteli yhteistyöjärjestön aluejohtajana ja vastasi useasta kehitysyhteistyöprojektista. Työnsä ohella hän opiskeli kehitysmaatutkimusta. Martin oli juuri palannut Afganistaniin kotimaanjaksoltaan.
Seija Järvenpää suoritti pidemmällä kotimaanjaksolla sosionomin tutkinnon ja palasi Afganistaniin puolitoista vuotta sitten. Hän toimi naisten mielenterveysprojektissa ja oli aloittamassa kansallisesti merkittävää sosiaalityön kehittämisprojektia.
Suomen Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen lähetysjohtaja Mika Tuovinen kiittää osanotoista, joita on tullut runsaasti kotimaasta ja ulkomailta.
”Seija Järvenpään ja Kaija Martinin läheisille voi edelleen lähettää osanottoja osoitteella suru@sekl.fi. Toimitamme viestit omaisille,” Tuovinen sanoo.

Hautajaiset

Rovasti Ari Juntunen siunasi Kaija Martinin haudan lepoon Oulussa 30. elokuuta.
Minä siunasin Seijä Järvenpään Seinäjoella seuraavana päivänä. Siunauspuheessani ihmettelin, miten nämä kaksi naista huomattiin:

Seija Järvenpään ja Kaija Martinin kohdatessa kuolema koko kansamme havahtui. Radio, televisio, internet ja lehdet nostivat nämä kaksi työnsä vuoksi matalaa profiilia pitänyttä naista uutisten pääaiheeksi. Kuolema pysäytti, koska järki sanoi, että nyt tapahtui vääryys. Hyvää tehneet tapettiin. Köyhän kansan puolustajien työ jäi kesken.

Itse asiassa uskon, että heidät otettiin vastaan kuten ensimmäinen kirkon marttyyri Stefanos: Vapahtajamme seisoi häntä vastassa.

Siunauspuheessa kerroin, miksi Seijan (ja Kaijan) kuolema puhuttelee minua. Ensiksi he ovat esikuvia rohkeudesta. Heidän esimerkkinsä muistuttaa minua elämäni loppuun saakka uskollisesta palvelemisesta. Sanoin: ”Seija ikään kuin kuiskaa hymyillen: Älä pelkää ketään muuta kuin Jumalaa. Mitä voi ihminen sinulle tehdä? Elä rohkeasti ja palvele Kristusta, että sinäkin voisit kerran sanoa Paavalin tavoin: ”Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni.” Seijan esimerkki antaa meille rohkeutta Jumalan seuraamisessa.” Toiseksi heidän elämänsä osoitti, että rakkaus vaatii tekoja. En voi rakastaa kaukaa, vaan pitää mennä lähelle. Auttaminen vaatii toimintaa, pelkkä sympatia ei auta. Haluaisin olla samanlaisen rakkauden lähde kuin Seija ja Kaija olivat. Kolmanneksi heidän kuolemansa muistuttaa taivaasta. Heillä on nyt asiat paremmin kuin kenelläkään meistä. Nämä kaksi naista muistuttavat meitä siitä, että oma matkammekin tulee kerran päättymään. On tärkeää valmistautua omaan viimeiseen päivään Seijan ja Kaijan tavoin uskossa Herramme Jeesukseen Kristukseen.

Silloin viimeinen päivä raottaa ovea parempaan.


 

Ilmestyskirjan sanoma

Seitsemän sanomaa seurakunnalle

Viime sunnuntaina Radio Dein Raamattubuffet-ohjelmassa oli saarnani Ilmestyskirjassa olevasta Jeesuksen sanomasta Laodikean seurakunnalle (Ilm. 3:14-19, pyhäpäivän teema luterilaisessa kirkossa oli Jeesus, pahan vallan voittaja).

Johanneksen Ilmestyksen toisessa ja kolmannessa luvussa on Jeesuksen sanoma seitsemälle Vähän-Aasian seurakunnalle, jotka sijaitsivat nykyisen Turkin alueella. Tässä saarnani loppu.

* * *

”Mikä voisi olla Jeesuksen, seitsemän Ilmestyskirjan seurakunnan ja erityisesti Laodikean viesti meille Suomen kristikunnassa?

Tässä uskonpuhdistuksen juhlavuoteen sopien seitsemän teesiä kirkolle ja meille jokaiselle kristitylle.

  1. Seurakunta on Jeesukselle kuuluva. Myös uskosta luopunut ja väärien oppien valtaama seurakunta kuuluu Jeesukselle, sillä se on perustettu kirkastamaan ja kunnioittamaan häntä. Ilmestyskirjassa Jeesus huomio myös luopumuksen vallassa olevat seurakunnat. Samalla kun hän uhkaa oksentaa ne lopullisesti ulos, hän kutsuu niitä parannukseen. Luopumuksessa oleva seurakunta on Jeesukselle rakas, sillä hän rakastaa ihmisiä, jotka kuuluvat siihen seurakuntaan. Jeesus on erittäin kiinnostunut seurakuntansa ja kirkkonsa elämästä.
  2. Kuoleman ja luopumuksen keskellä seurakunnalla on vielä toivoa. Ilmestyskirjan kirjeet kertovat, että uskollisten joukko seurakunnan keskellä esti seurakuntia lopullisesta kuolemasta. Suolan tehtävä on estää pilaantumista. Sitä ei tarvita hirveästi.
  3. Jeesus haluaa lohduttaa kärsimyksen ja vaikeuksien keskellä taistelevaa kristikuntaa. Siksi ilmestyskirjan on kirjoitettu. Jeesus tietää missä olet ja mitä käyt lävitse elämässäsi.
  4. Kirkolla ja kristityllä on vihollisensa. Yhteiskunnan paine pyrkii kesyttämään kristinuskon ja kristittyjen radikaaliuden. Väärät opit ja opettajat kirkon sisäisen voiman. Taustalla on kaikessa paholaisen työ. Kaikki opetus tulee koetella ja luopua väärästä.
  5. Jeesus kutsuu seurakuntia parannukseen. Ilmestyskirjeessä se on usein alkuun palaamista. Jeesus kehottaa muistelemaan sitä, mistä kaikki sai alkunsa. Muistele sinäkin uskonelämäsi alkuvaiheita. Kirkon uudistuminen ei ole uusien oppien omaksumista vaan palaamista juurille.
  6. Ilmestyskirjan kirjeet muistuttavat, että hyvä aloitus uskonelämässä ei tarkoita vielä voittoa. Voittopalkinto annetaan lopussa. Kun näemme maaliviivan ja voittopalkinnon, saamme lisää intoa. Muista sinäkin lopullista päämäärääsi ja Jeesuksen paluuta.
  7. Ilmestyskirjassa ja kristittyjen eteen halutaan piirtää suuri Jeesus. Hän on verellään ostanut itselleen kristityt ja seurakunnan. Hän on kuningas ja hallitsija. Hän on uskomme keskus nyt ja ikuisesti. Häneen me uskomme, häntä tarvitsemme, häntä kehumme, hänen luokseen kutsumme, häntä seuraamme ja häntä odotamme.”

* * *

Tuomiosunnuntai taivas ja kadotus

Kuolema ei erota kristittyä Jumalasta

Uusi Tie -lehdessä oli saapuvaan tuomiosunnuntaihin liittyvä kirjoitus. Matti Korhonen kysyy: Vielä suomalaiset uskovat viimeiseen tuomioon?

Aiemmin tässä kuussa julkaistu Ev.lut. kirkon nelivuotiskertomuksen mukaan 18 prosenttia suomalaisista yhtyy ainakin osittain väitteeseen, että kuoleman jälkeen mennään joko taivaaseen tai helvettiin.

Minulta kysyttiin, mitä tämä herättää minussa. Ensinnäkin sen, että maassamme on opetettu Raamatun sanaa, sillä ilman kristillistä opetusta taivaan ja helvetin todellisuuteen ei uskottaisi tämänkään vertaa. Toiseksi, tämä pieni prosenttimäärä on kutsu opettaa Raamatun pohjalta selvemmin lopun aikoihin liittyviä teemoja taivaasta, kadotuksesta ja pelastuksesta.

Opetuksen pitää sitoutua Ramatun sanaan eikä  omaan mielikuvitukseen. Lisäksi keskeisenä tulee olla Jumalan kaikkia ihmisiä koskeva pelastustahto. Sanoin:

”On pysyttävä Raamatussa, ilmoitetussa sanassa. Tuomiosta on puhuttava selvästi, taivaasta toivoen ja kadotuksesta itkien. Kaikessa ihmettelemme Jeesuksessa ilmestynyttä Jumalan pelastavaa rakkautta. Lopunajan opetuksen keskipisteessä tulee olla Jeesus, jonka nimessä ja sovintoveressä kurjin ja syntisin saa omistaa täydellisen pelastuksen ja taivaan aarteet.”

Raamattu ei kerro kuoleman jälkeisestä elämästä kovin yksityiskohtaisesti. Kuitenkin riittävästi ymmärtääksemme, että Jeesus Kristus tulee takaisin, tuomiopäivä on tulossa, jossa jokainen maan päällä asunut ihminen on mukana, taivas ja kadotus on totta ja usko Jeesukseen pelastaa.

Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeen kahdeksannessa luvussa uskoville:

Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus – Mutta hän on kuollut meidän tähtemme, ja enemmänkin: hänet on herätetty kuolleista, ja istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme…. Olen varma siitä, etti kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voivat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.”

Tämä on minulle henkilökohtaisesti tärkeä tieto. Kristuksella on valta tuomita kadotukseen, mutta ei hän tuomitse niitä, joiden vuoksi hän kuoli ja joiden  puolesta hän parhaillaankin rukoilee. Jeesus vie kaikki omansa taivaaseen. Uskovan ei tarvitse pelätä kuolemaakaan, sillä sekään ei voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta. Päin vastoin! Silloin usko muuttuu näkemiseksi ja saamme olla ikuisesti Jumalan kanssa.


Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen?
Heräänkö helvetissä?
Lopun aikojen tulkintaa
Katso Jeesukseen ettet väsyisi ja menettäisi toivoasi

Mitä kuoleman jälkeen

Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen?

Tällä marraskuun ensimmäisellä viikolla huomasin kaksi kuoleman jälkeiseen elämään liittyvää viestiä. Juuri ilmestynyt kirkon nelivuotiskertomus (2012-2015) kertoo suomalaisten käsityksiä kuolemasta ja sen jälkeisistä tapahtumista. Kysely paljasti, että suomalaisten enemmistö ei usko kuolemasta kristinuskon mukaisella tavalla. Puolet suomalaisista kertoi olevansa täysin samaa mieltä seuraavan väitteen kanssa: ”Kukaan ei voi tietää, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu”. Laskutavasta riippuen 10-15 prosenttia uskoi kristinuskon mukaisesti, että kuoleman jälkeen on taivas tai kadotus ja mahdollisesti jonkinlainen odotuksen välitila kuoleman ja lopullisen päämäärän välillä.

Toinen viesti koski kirkon korkeaa vaikuttajaa, jolta kysyttiin televisio-ohjelmassa: ”Kristinuskon mukaan elämämme jatkuu jossain kuoleman jälkeen. Mitä meille tapahtuu kuoleman jälkeen?” Vaikuttaja vastasi: ”En tiedä. Toivon, että se on jotain hyvää. Enempää en voi minä eikä kukaan muukaan sanoa. Siksi kyse onkin uskosta eikä tiedosta.” Tämän jälkeen keskusteltiin muutama minuutti muista asioista, mutta kun haastatteluaika oli loppumassa, toimittaja halusi vielä tarttua kysymykseen kuoleman jälkeisestä elämästä. Toimittaja kysyi: ”Kärtän sinulta vielä vastausta kuoleman jälkeiseen elämään. Uskotko sinä itse, että me menemme kuoleman jälkeen taivaaseen tai jonnekin?” Kirkon edustajan vastaus tähän oli: ”Uskon, että kuoleman jälkeen seuraa jotain, mutten tiedä mitä. Jeesuksen viimeiset sanat olivat: ”Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni”. Vain sen voimme tehdä. Sitten saamme nähdä.”

Moni olisi kaivannut selvempää lohdutuksen sanomaa juuri pyhäinpäivän edellä Jeesuksesta kuoleman voittajana. Kirkon edustaja ei tuonut esille Jeesuksen voittoa kuolemasta eikä kristinuskon opetusta taivaasta ja kadotuksesta vaikka niistä suoraan kysyttiin. Onneksi viittaus Jeesuksen rukoukseen ristillä toi jonkin verran toivon näkymää. Kunpa voisimme kaikki antaa henkemme Jumalan käsiin.

Kristinuskon keskeiset opetukset

Vaikka emme löydä Raamatusta tarkkaa yksityiskohtaista selvitystä siitä, mitä kuolemassa ja heti sen jälkeen tapahtuu, meillä on riittävästi tietoa, että voimme opettaa jotain. Tässä keskeiset opetukset:

  • Kuolema ei ole kaiken loppu.
  • Jeesus ristinkuolemallaan ja ylösnousemuksellaan voitti paholaisen ja kuoleman vallan.
  • Me odotamme Jeesusta Kristusta takaisin maan päälle.
  • Tulee päivä, jolloin kaikki kuolleet nousevat ruumiillisesti ylös.
  • Ihmiskunta kokoontuu viimeiselle tuomiolle, jossa tuomarina on Jeesus Kristus.
  • Tuomion seurauksena ihminen tuomitaan kadotukseen tai taivaaseen.
  • Jeesukseen uskova saa elää ikuisesti taivaassa Jumalan yhteydessä.
  • Usko Jeesukseen pelastaa.

Kuten kirkon nelivuotiskertomuksesta näkyy kirkko ei ole onnistunut välittämään viestiään kuoleman jälkeisestä elämästä ainakaan siten, että se olisi uskottu. Ja uskohan on lopulta Jumalan synnyttämä. Tilasto ei saa masentaa. Se on kutsu pitää esillä opetusta kuoleman jälkeisestä elämästä ja Jeesuksesta elävänä kuoleman voittajana entistä useammin ja selvemmin.

Ei pidä luulla, että kansa tietää, mitä Raamattu opettaa. Uskonpuhdistuksen 500-vuotisjuhlan hengessä pitäisi ryhtyä siihen, mikä uskonpuhdistuksessa oli tärkeää: kristinuskon perusasioiden opettaminen systemaattisesti vaikkapa katekismusten avulla.

Kansanlähetyksen ohjelman näkemys

Kansanlähetyksen teologiaa ja toimintaa kuvaavassa Ohjelmassa kerrotaan: ”Kaikki kuolleet herätetään viimeiselle tuomiolle. Epäuskoiset tuomitaan iankaikkiseen kadotukseen eli helvettiin. Jeesukseen Kristukseen uskovat pelastuvat iankaikkiseen elämään eli taivaaseen. Jumalan luomassa uudessa taivaassa ja maassa Kristukseen uskovat näkevät hänet kasvoista kasvoihin ja elävät iankaikkisesti hänen kanssaan.”

Toivon näkökulma

Jeesus voitti ristinkuoleman ja ylösnousemuksen kautta kuoleman. Tämä on toivon sanoma. Kun kristitty kuolee uskossa Jeesukseen, hän kuolee toivossa, että Jeesus herättää hänet viimeisenä päivänä tuomiolle, jossa hänelle luetaan vapauttava tuomio.

Paavali kirjoittaa, että me kristityt ”huokailemme ja kaipaamme päästä pukeutumaan taivaalliseen asuumme” (2. Kor. 5:2). Kristitylle kuolema on voitto (Fil. 1:21) eikä se voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta (Room. 8:38-39).

Yksi kristinuskon menestyksen salaisuus alusta alkaen on ollut juuri siinä, että kuolemaa ei tarvitse pelätä. Jeesus on voittanut kuoleman ja tarjoaa syntien anteeksisaamisen kautta ikuista elämää jokaiselle. Tämä on tänäänkin kristinuskon ilon ja toivon sanoma, jonka pitää kaikua kirkkaana jokaiselle.

Mitä kuoleman jälkeen?

Mitä kuoleman jälkeen? Lasarus ja rikas mies maan päällä ja tuonpuoleisuudessa

Luuk. 16: 19-31

”Oli rikas mies. Hänen vaatteensa olivat purppuraa ja hienointa pellavaa, ja päivästä päivään hänen elämänsä oli pelkkää ylellisyyttä ja juhlaa. Mutta hänen porttinsa pielessä virui köyhä Lasarus, täynnä paiseita. Köyhä olisi nälkäänsä halunnut syödä niitä ruokapaloja, joita rikkaan pöydältä putoili. Koiratkin tulivat siihen ja nuolivat hänen paiseitaan.
Sitten köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Abrahamin huomaan. Rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. Kun hän tuonelan tuskissa kohotti katseensa, hän näki kaukana Abrahamin ja Lasaruksen hänen rintaansa vasten. Silloin hän huusi: ’Isä Abraham, armahda minua! Lähetä Lasarus tänne, että hän kastaisi sormenpäänsä veteen ja vilvoittaisi kieltäni. Näissä liekeissä on kauhea olla.’ Mutta Abraham sanoi: ’Muista, poikani, että sinä sait eläessäsi hyvän osan, Lasarus huonon. Nyt hän saa täällä vaivoihinsa lohdun, mutta sinä saat kärsiä tuskaa. Sitä paitsi meidän välillämme on syvä, ylipääsemätön kuilu, niin ettei täältä kukaan voi tulla teidän luoksenne, vaikka tahtoisikin, eikä sieltä pääse kukaan kuilun yli meidän puolellemme.’ Rikas mies sanoi: ’Isä, minä pyydän, lähetä hänet sitten vanhempieni taloon. Minulla on viisi veljeä – hänen pitäisi varoittaa heitä, etteivät hekin joutuisi tähän kärsimyksen paikkaan.’ Abraham vastasi: ’Heillä on Mooses ja profeetat. Kuulkoot heitä.’ ’Ei, isä Abraham’, mies sanoi, ’mutta jos joku kuolleiden joukosta menisi heidän luokseen, he kääntyisivät.’ Mutta Abraham sanoi: ’Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista.”

Nostan tästä Jeesuksen tekstistä kymmenen asiaa.

1. Tässä todetaan, että rikkaan, mutta nimettömän miehen elämä oli loisteliasta.

Rikkaan miehen portin pieleen oli parkkeerannut elämänsä eräs Lasarus. Hän oli siinä, jotta saisi rikkaalta mieheltä almuja ja ruokaa. Mutta rikkaan pöydältä pudonnut ainakaan niin paljoa, että Lasaruksen elämä olisi voinut muuttua.

Köyhän asema ei tuntunut merkitsevän rikkaalle miehelle kovin paljoa. Jumala ei unohda köyhiä ja sorrettuja. Tämä kertomus muistuttaa Lasarusten olemassaolosta. Meidän on uskallettava mennä köyhien, paiseita täynnä olevien ja nälkäisten ystäväksi ja tueksi. Lasaruksia on kotimaassamme ja lähetyskentillämme.

2. Tämä elämä ei ole kaikki vaan elämä jatkuu kuoleman jälkeen.

Lopulta rikas mies pääsi Lasaruksesta eroon. Lasarus kuoli. Samoin rikas kuoli. Aivan kuten me kaikki kuolemme.

Sekä rikas mies että Lasarus olivat tuon puoleisessa todellisuudessa tietoisessa tilassa. Elämän jatkuminen oli yllätys rikkaalle miehelle. Yllätys oli myös se, että hän huomasi olevansa tuskallisessa paikassa kamalissa liekeissä. Hän ei ollut ottanut lainkaan huomioon kuolemaansa ja ikuisuuskohtaloaan. Hän tuli herätykseen liian myöhään kun mitään ei ollut enää tehtävissä. Rikas mies huomasi, että myös Lasarus oli myös tuonpuoleisuudessa. Lasaruksella näytti olevan kaikki hyvin.

Muista, että tämä maailma ei ole kaikki. Jokainen ihminen on ikuisuusolento ja meidän kaikkien elämä jatkuu ikuisesti näiden maan päällä vietettyjen vuosien jälkeen. Liian moni elää rikkaan miehen tavoin ikuisuudesta tietämättömänä tai he sulkevat tietoisesti ikuisuusasiat elämänsä ulkopuolelle heräten todellisuuteen liian myöhään.

3. Tuon puoleisuudessa on tuskan paikka ja lohdutuksen paikka.

Jeesus kuvaa tässä kahta ihmistä, jotka joutuvat kuolemansa jälkeen eri paikkoihin. Raamattu selvästi opettaa sekä taivaan että kadotuksen todellisuudesta. Tässä voidaan nähdä myös opetus niin sanotusta välitilasta, jossa ihmiset odottavat lopullista tuomiotaan. Lasarus ja rikas mies eivät ole vielä taivaassa eikä kadotuksessa. Kuolleet odottavat tietoisessa tilassa viimeistä tuomita tietäen, mikä heitä odottaa tuomion jälkeen.

4. Ikuisuudessa ei enää voi valita puoltansa.

Liian moni herää hengelliselle todellisuudelle ja kuoleman jälkeiselle elämälle liian myöhään. Liian moni tajuaa vasta ikuisuudessa, että kristillinen sanoma oli totta. Rikas mies olisi tuonpuoleisuudessa halunnut siirtyä paremmalle puolelle, mutta se ei enää onnistunut.

Maan päällinen elämä on aika, jolloin on vastattava Jumalan pelastuskutsuun. Siksi on aika pysähtyä nyt. Kohta voi olla liian myöhäistä. Emme tiedä, milloin oma armonaikamme loppuu. Anna oma elämäsi Jeesukselle, anna pelastaa itsesi.

5. Hätä kadotetuista sieluista heräsi liian myöhään.

Vasta tuonelassa rikas mies huolestui toisten ikuisuuskohtalosta. Hän sanoi: ”Isä, minä pyydän, lähetä hänet sitten vanhempieni taloon. Minulla on viisi veljeä – hänen pitäisi varoittaa heitä, etteivät hekin joutuisi tähän kärsimyksen paikkaan.” Hän oli valmis tekemään mitä tahansa, jotta voisi pelastaa veljensä joutumasta kuoleman jälkeen samaan tuskaan. Voisitko Jumala lähettää Lasaruksen takaisin maan päälle viiden veljeni luokse varoittamaan heitä tästä paikasta.

6. Jumalan sana herättää uskon.

Rikas mies pyysi, että Jumala herättäisi Lasaruksen kuolleista ja lähettäisi Lasaruksen varoittamaan viittä veljeään, etteivät he joutuisi kuoleman jälkeen samanlaiseen tuskaan, missä hän itse oli.

Rikas mies sai vastauksen ”Heillä on Mooses ja profeetat. Kuulkoot heitä.” Jeesuksen mukaan uskoa ei synnytä se, että kuolleet heräävät eloon ja julistavat. Uskon herättää Jumalan sana; tässä tapauksessa Mooseksen ja profeettojen kirjat. Vaikka tapahtuisi mitä suurimpia ihmeitä se ei muuttaisi heidän epäuskoaan. Jumalan sanassa on yliluonnollinen voima, joka voi herättää uskon.

Tämä rikas mies oli joutunut vaivan paikkaan, vaikka kuului Jumalan valitsemaan kansaan. Hänet oli ympärileikattu lapsena, hän varmaan pyrki noudattamaan Mooseksen lakia ja oli hyvä kansalainen. Jeesus ei syytä hän yhdestäkään laiminlyönnistä. Ongelmana oli, että hän ei ollut uskonut Moosesta ja profeettoja, jotka puhuivat pelastuksesta.

Jos haluamme, että joku ystävämme tai läheisemme tulee uskoon, meidän on vietävä hänet evankeliumin kuuloon tai annettava hänelle sitä luettavaksi. Evankeliumissa on voima, joka voi herättää uskon.

7. Jumala ei lähetä kuolleita vaan eläviä julistamaan.

Jumala ei lähettänyt köyhää Lasarusta takaisin maan päälle julistamaan Jumalan sanaa rikkaan miehen veljille. Ehkäpä Lasarus oli elämänsä aikana todistanut uskostaan rikkaalle miehelle ja hänen veljilleen. Rikas mies nyt toivoi, että Jumala herättäisi Lasaruksen kuolleista, he ehkä uskoisivat. Pyyntöön ei suostuttu.

Jumala lähettää eläviä julistamaan. Meidät on laitettu tähän historian aikaan juuri näiden ihmisten keskelle todistamaan Jumalasta ja kahdesta määränpäästä. Emme saa olla hiljaa näin suuresta asiasta.

8. Mieti ikuisuutta.

Tämä kuvaus on kirjoitettu rikkaan näkökulmasta. Rikas saattaa sokeutua ja nähdä vain tämän maailman asiat. Hän kerää rikkautta tähän elämään, mutta unohtaa ikuiset rikkaudet. Hän luulee olevansa viisas ja suunnittelee kaiken tarkkaan, mutta ei ota huomioon kuolemaa ja ikuisuutta. Mihin sitten joutuu kaikki se, mitä olet hankkinut? Mieti ikuista päämääräsi. Tämä maan päällinen elämä on lyhyt.

Elämä on kuin ruoho, joka helteessä nopeasti kuvaa ja kuin kedon kukka joka hetken kukoistaa, mutta jonka aurinko lopulta kuivattaa.

9. Jumalan siunaukset eivät näy aina ulospäin.

Lasarus pääsi paratiisiin, vaikka hänen maanpäällinen elämänsä oli kurjaa. Häntä katsoessa rapisee sellainen kristillinen julistus, jossa uskovan elämä on vain menestystä ja vaikutusvaltaa. Lasaruksen nimi viittaa hänen uskoonsa: ”Jumala auttaa!” Hän oli kadottanut kaikki muut auttajat, mutta hänellä oli Jumala. Lasaruksen ulkoinen elämä oli suurta vaivaa, mutta hänellä saattoi vaikeuksiensa keskellä ja köyhyydessä sisäisesti rikas elämä Jumalassa. Rikas mies eli ulkoisesti loisteliaasti, mutta häneltä puuttui hengellinen yhteys Jumalaan.

10. Lasaruksen elämä muistuttaa Jeesuksesta.

Jeesus oli myös kärsivä ja hyljeksitty Jumalan palvelija. Monet rikkaat ja vaikutusvaltaiset jättivät hänet porttiensa ulkopuolelle.

Jeesus kuoli ristillä kantaen syntimme ja voittaen paholaisen vallan. Hän nousi kuolleista, mutta sekään ei riittänyt vakuuttamaan kaikkia. Mutta monet vakuuttuivat, että tässä on se, josta Mooseksen laki ja profeetat kirjoittavat.

Lopuksi

Mainitsin tässä puheessani kymmenen ajatusta:

  1. Tässä todetaan, että rikkaan, mutta nimettömän miehen elämä oli loisteliasta.
  2. Tämä elämä ei ole kaikki vaan elämä jatkuu kuoleman jälkeen.
  3. Tuon puoleisuudessa on tuskan paikka ja lohdutuksen paikka.
  4. Ikuisuudessa ei enää voi valita puoltansa.
  5. Hätä kadotetuista sieluista heräsi liian myöhään.
  6. Jumalan sana herättää uskon.
  7. Jumala ei lähetä kuolleita vaan eläviä julistamaan.
  8. Mieti ikuisuutta.
  9. Jumalan siunaukset eivät näy aina ulospäin.
  10. Lasaruksen elämä muistuttaa Jeesuksesta meidän Vapahtajastamme, joka vie oman kansansa taivaaseen.