Avainsana-arkisto: kutsumus

tallinnassa2

Kahdenlaista armoa

Tänään on käsitelty – ja asioita päätetty – Japania, Kyprosta, Kreikkaa, Saksaa, Etiopiaa, kehitysyhteistyötä, ihmiskaupan vastaista työtä, jumalanpalvelusten striimausta, Turun kansanlähetyspäiviä, kirkkojen ekumeenisia suhteita, haastateltu tulevaa työntekijää, valittu virsiä äitienpäivän jumalanpalvelukseen, luettu raportteja, pohdittu budjettia, kärsitty huonoa omaatuntoa tekemättömistä jutuista, istuttu Jukan ja Mikaelin kanssa, soiteltu ulkomaille, morjestettu tilintarkastajia. Tätäkin se hengellinen työ on. Paljon puhetta ja istumista. Ja kahvia.

Ristiriita evankelioimis- ja lähetysjärjestössäkin tulee usein siitä, että me puhumme työssämme usein kadotetuista, mutta ei ole aikaa puhua kadotetuille.

Rukoilethan piispojen, kirkkoherrojen, pappien, järjestöjohtajien, piirijohtajien, nuorisotyöntekijöiden, lapsityöntekijöiden, diakonien, nuorisotyöntekijöiden, talousjohtajien, hallintojohtajien, sihteerien, assistenttien, päälliköiden, evankelistojen, apostolien, profeettojen ja muiden puolesta.

Että kaiken kiireen keskellä emme unohtaisi, miksi vaivaa näemme.

Iloitsen, että nyt illan tullen Jumala antaa levon sielulle ja ruumiille sekä ihmeellisesti ravitsee sisintä. Jumala vuodattaa kiitollisuutta sydämeen: saan olla mukana Jumalan suuressa suunnitelmassa ihmisten auttamiseksi ja pelastamiseksi.

Olen saanut kahdenlaista armoa.

Armosta pelastuksen. Sekä armosta taakan, joka on kutsumuksen kokoinen.

mika_uusitie_elokuu2014

Kutsumus muuttaa maailmaa

Kun kaksi rohkeaa naista kuolee suurta kutsumusta toteuttaessaan, koko suomineito liikuttuu. Minä muiden mukana.

Seija ja Kaija toteuttivat kutsumustaan köyhän afgaanikansan parissa. Elämään eivät kuuluneet enää metsäiset lenkkimaastot, yhteinen jumalanpalvelus, sukulaisten läheisyys ja lapsuudesta tutut tavat. He tiesivät, etteivät voi ottaa Suomesta asti kädestä kiinni niitä ihmisiä, jotka Jumala oli antanut heidän sydämelleen. On mentävä lähelle.

Nykyinen itsekeskeinen maailmanaika ei arvosta puhetta kutsumuksesta ja kutsumustietoisuudesta. Harvalla on mitään syytä, miksi uhrautuisi kenenkään vuoksi. Jos tämä tauti leviää kristillisessä kirkossa, loppu on lähellä. Kautta koko historian Jumalan kutsua seuranneet naiset ja miehet, vanhat ja nuoret, papit ja maallikot ovat olleet rohkaisuksi ja siunaukseksi. Sen hyvän lisäksi, mitä he ovat tehneet, he ovat esikuvia, joita nykyäänkin tarvitsemme.

Äskettäin puhuin puhelimessa lapsityöntekijän kanssa, joka kertoi työstään. Hän ei tietenkään nähnyt kyyneleitäni silmässäni, kun hän kuvaili rakkauttaan lapsiin. Rakkaus tuo mukanaan myös lasten suruissa myötäelämisen tuskan. Onkohan usein niin, että muut näkevät tällaisten ihmisten kutsumuksen selvemmin, kuin he itse.

Rakkaus

Mikä heitä kaikkia yhdistää? Rakkaus. Ensinnäkin rakkaus Jeesukseen ja toiseksi rakkaus ihmisiin. Oma kutsumus löytyy usein sieltä, mihin Jumala antaa meille erityisen rakkauden. Kutsumus tekee nöyräksi. Sen edessä ymmärtää oman pienuutensa ja voimattomuutensa ja tajuaa, että itse en omin voimin voi tuollaista tehtävää toteuttaa.

Tämä sekasortoinen ja pimenevä maailmamme tarvitsee rakkauden täyttämiä kutsumustietoisia ihmisiä. Niitä, jotka uskaltavat nousta korkeammalle myös silloin kun toiset katselevat ja arvostelevat. Itkut itketään monesti salaa.

Kutsumus

Kutsumuksen taakan alla on tavallinen ihminen elämän ilojen ja surujen kanssa. Tavallisuuden yläpuolelle hänet on vienyt rohkeus ottaa askel kohti sydämen kutsumusta. Kutsumus saa aikaan sen, mitä raha, käsky, manipulointi tai uhkaus ei saa. Siksi meidän tulee auttaa ihmisiä kutsumuksensa löytämisessä.

Kutsumuksen toteuttajia tarvitaan myös seurakuntavaaleissa. Ehdokkaiksi tarvitaan kristittyjä, jotka pitävät Raamattua Jumalan sanana, jotta kirkko voisi säilyä Sanan kirkkona.

Ehkä sinun kutsumuksesi on auttaa toisia toteuttamaan heidän kutsumustaan. Sellainen oli lähetysnäyn valtaama ystävä, joka päivittäin rukoili lähetystyöntekijöidemme puolesta ja antoi lopulta omaisuutensakin lähetyksen palvelukseen. Sellaisia on se suuri joukko, jotka ovat liittyneet lähetystyöntekijöidemme tukirenkaisiin. Yhä useamman sydämessä lähetysrakkaus on kasvanut ja tuonut halun antaa varoja säännöllisesti lähetystyölle. Rukoilijoita tarvitaan. Lähettäjien lisäksi tarvitaan lähtijöitä, jotta kaikki voisivat kuulla pelastajasta.

*Julkaistu Uusi Tie -lehdessä 28.8.2014