Avainsana-arkisto: luterilainen

bloggaaminen

Vinkkejä hengellisen kokouksen järjestäjille

Liisi Jokirannan esitelmä Luterilainen – herätyskristitty – ihmisten kalastaja löytyy netistä.

Pietismi on luterilaista herätyskristillisyyttä. Pietismin synnyinsijat ovat 1600-luvun Saksassa. Sieltä se levisi nopeasti ja on vaikuttanut myös Suomen herätysliikkeiden syntyyn. Jokiranta mainitsee pietismin olennaisimmaksi piirteeksi uskoontulon korostamisen. Hän kirjoittaa:

”Pietismissä korostuu ennen muuta henkilökohtaisen uskon välttämättömyys eli ihmisen uudestisyntyminen Jumalan sanan vaikutuksesta.

Tämä pietistinen korostus on meillekin tärkeä. Meidän tulee sekä liikkeenä että jokaisen vastuunkantajan henkilökohtaisesti piirtää aivan kuin tulikirjaimin mieleemme toimintamme, julistuksemme ja sielunhoitomme päätavoite: ihmisten uudestisyntyminen.

Uudestisyntyminen

Kuka on uudestisyntynyt? Jokiranta vastaa:

”Uudestisyntynyt ihminen on se, joka on uskonut kaiken syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ei vain sitä tai tätä, vaan ihan kaiken. Raamatun kielikuvaa käyttäen: hänen vaatteensa ovat valkaistut Karitsan veressä.”

Ohjeita hengellisen tilaisuuden järjestäjille

Liisi Jokiranta antaa ohjeita evankelioimistapahtumien puhujille, juontajille ja muusikoille. Lue loppuun

Uskon tunnustaminen

Uskon tunnustamisen hyvin lyhyt historia

Uskon tunnustaminen kuuluu kristityn elämään. Se on myös kristillisen yhteisön, kirkon tehtävä.

Jo Uudessa testamentissa on lauseita, jotka näyttävät ensimmäisten kristittyjen lyhyiltä uskontunnustuksilta (esim. Matt 16:16-17; Joh 20:28; Ap.t. 4:8-12; Room 1:3-4; Ef 1:3-14; Fil 2:5-11).

Kirkon historiassa tunnustukset laajenivat ja niissä otettiin kantaa sen puolesta, mikä on oikea kristillinen oppi ja mikä on väärää opetusta, jota kirkossa ei tule hyväksyä. Näin syntyi myös Apostolinen uskontunnustus, Nikaian uskontunnustus sekä Athanasioksen uskontunnustus.

Eri kirkot ovat määritelleet opetustaan tunnustusteksteillä. Muun muassa anglikaaneilla on 39 uskontoartiklaa, reformoiduilla Westminsterin tunnustus ja luterilaisilla Augsburgin tunnustus.

Luterilaiset kokosivat tunnustustekstinsä Yksimielisyyden kirjaan (Liber concordiae) vuonna 1580.

Yksimielisyyden ohje

Tänään olen lukenut näihin luterilaisiin Tunnustuskirjoihin kuuluvaa Yksimielisyyden ohjetta (Formula concordiae), joka on tunnustusteksteistä viimeinen. Kirja koostuu kahdestatoista luterilaisten keskuudessa olevasta kiistanalaisesta opista ja tuodaan niiden oikea tulkinta. Nämä 12 uskonkohtaa ovat

  1. Perisynti
  2. Vapaa tahto
  3. Jumalalle kelpaava uskonvanhurskaus
  4. Hyvät teot
  5. Laki ja evankeliumi
  6. Jumalan lain kolmas käyttö
  7. Pyhä ehtoollinen
  8. Kristuksen persoona
  9. Kristuksen laskeutuminen helvettiin
  10. Kirkolliset tavat, joista käytetään nimitystä adiafora eli ehdonvallan asiat
  11. Jumalan iankaikkinen ennaltatietämys ja valinta
  12. Muuta joukkiot ja lahkot

Näissä selvitetään ensiksi, millainen oppi luterilaisten keskuudessa on aiheuttanut riitoja. Sen jälkeen esitellään oikea oppi, johon sitoudutaan ja lopuksi opit, joita ei hyväksytä.

Tekstien lukeminen on hyvä myös hengelliseksi lukemiseksi. Näidenkin tunnustustekstien tarkoitus on, että kristityt voisivat luottavaisemmin mielin turvata Jumalan armoon ja pelastukseen Jeesuksessa Kristuksessa. Ja että oikea pelastava opetus säilyisi kirkossa.

Kansanlähetys kirkossa

*Erään kansanlähetyspiirin pyynnöstä kirjoitin tämän heidän ystäväkirjettään varten. Pyynnöstä toistan myös joitakin samoja asioita, mitä olen sanonut tällä viikolla aikaisemmin.

Kirkko on elänyt myrskyjen keskellä jo 2000 vuoden ajan. Vaaroja on ollut ulkoapäin, mutta myös sisältäpäin harhaoppien, Raamatun opetuksesta luopumisen ja uskon penseyden vuoksi.

Tästä huolimatta – meistä ihmisistä huolimatta! – yksi pyhä Kristuksen kirkko, joka on jakaantunut erilaisiin seurakuntiin, on pysynyt pystyssä ja kertoo Jeesuksesta! Tämä on todiste Jumalan olemassaolosta ja hänen suuresta maailmansuunnitelmastaan!

Viime aikoina on kirkosta erottu vilkkaasti. Joitakin Kansanlähetyksen ystäviä on ollut joukossa. Tämän vuoksi minulta on kyselty, voiko kirkosta eronnut toimia Kansanlähetyksessä. Vastus on selvä: Kyllä voi!

Emme kysele jäsenkirjoja toiminnassamme. Sekä luterilaisen kirkon jäsenet, siitä eronneet ja muutkin ovat tervetulleita mukaan. Tärkeää on sitoutuminen ohjelmaamme ja arvoihimme.

Emme rohkaise kristittyjä eroamaan kirkosta. Ymmärrän kyllä niitä, jotka ovat tämän askeleen ottaneet. Jumala on kutsunut Kansanlähetyksen toimimaan luterilaisen kirkon sisällä evankeliumin, Raamatun, lähetyksen ja ihmisten pelastumisen hyväksi. Tätä on tehty, vaikka se ei aina ole ollut helppoa. Olemme vielä kokeneet, että tämä tie kirkon sisällä on meidän tiemme.

Haluamme olla tukena Suomen ev.lut. kirkon jäsenille, mutta myös jäsenyydestä eronneille. Haluamme tukea seurakuntia ja järjestöjä, jotka pitävät tavoitteenaan seurata Raamatussa ja luterilaisessa opissa ilmaistua käsitystä Jumalan tahdosta.

Tärkeintä on säilyttää usko, luoda silmät jatkuvasti uskon alkajaan ja täyttäjään Jeesukseen, hakea Raamatusta ruokaa ja tienviittoja sekä pysyä kristittyjen yhteydessä. Tällä tiellä on myös vihollisia, jotka haluavat johdattaa kristittyjä eksytyksiin ja harhaoppeihin. Siksi Raamatun kehotus valvomiseen on aina ajankohtainen.

Kirkollisten kamppailujen keskellä emme saa unohtaa suurinta tehtävää: kutsua mahdollisimman monia Kristuksen tuntemiseen kotimaassa ja lähetyskentillä. Suurinta on ihmisen ikuinen pelastus.

Kansamme, kirkkomme ja herätysliikkeemme, myös Kansanlähetys, tarvitsee rukoustasi!

Me pyydämme Henkesi kastetta
ja parannusarmoa uutta.
Me varromme kevättä tuoretta,
me pelkäämme suruttomuutta.
Oi Kristus, nyt kanssamme rukoile,
ja Isäsi sinua kuulee.
Niin saapuvat herätysaikamme
ja taivaasta maan yli tuulee.

Siunaavin terveisin,

Mika Tuovinen
lähetysjohtaja
Suomen Ev.lut. Kansanlähetys