Avainsana-arkisto: Mekane Yesus

Kansanlähetyspäivät puhe Mika Tuovinen kuva Matti Korhonen

Polttopisteessä-puhe 2019

Kansanlähetyksen lähetysjohtaja Mika Tuovisen polttopisteessä-puhe Kansanlähetyspäivillä 6.7.2019

Kiitän siitä, että olette tulleet Kansanlähetyspäiville. Edellisten Kansanlähetyspäivien jälkeen olemme jatkaneet työtämme ja myös juhlineet lähetystyömme 50-vuotista taivalta Keski-Aasiassa, Japanissa ja Etiopiassa. Olemme iloinneet vahvistuneesta taloudesta. Kiitos nimikkoseurakunnille, kansanlähetyspiireille ja lahjoittajille. Haluan kiittää kaikkia vastuunkantajia ja työntekijöitä viimeisen vuoden aikana tehdystä työstä. Tästä on hyvä lähteä toiveikkaana uuteen työkauteen.

Erotako kirkosta?

Viime viikon aikana minulta on useaan otteeseen kysytty, milloin me perustamme oman kirkon. Syynä on kirkon tuki Helsinki Pride -viikolle ja monet sateenkaarimessut eri puolilla Suomea. Moni pettyi ja erosi kirkosta.

Kirkossa myrskyää, mutta mielestäni ei vielä siten, että herätysliikkeiden – tai Kansanlähetyksen – tulisi välittömästi perustaa uusi kirkko. Kansanlähetyksen johdossa olemme kuulleet tämän monen ihmisen hätähuudon ja kysymyksen.

Missä on kirkko?

Kirkko ja kaupunki -lehden toimittaja kysyi minulta tällä viikolla: Ajatteleeko Kansanlähetys, että oikea kirkko on tosiuskovien yhteisö kirkon sisällä? Vastasin tähän: Kyllä! Me todella uskomme, että oikea Kristuksen kirkko koostuu kaikista Jeesukseen Kristukseen uskovista. Tämä Kristuksen kirkko tarvitsee kyllä näkyvän muodon, jossa kokoonnutaan Jumalan sanan ja sakramenttien äärelle. Ulkonaiseen kirkkoon kuuluu sekä uskovia että niitä, jotka eivät usko.

Tämä on luterilaisen opin kannalta selvä asia. Kirkkomme opin yhtenä perustana on Augsburgin tunnustuksen puolustus. Siellä todetaan, että Kristuksen todellinen kirkko voi tulla jopa nimellisen kirkon vainoamaksi. Puolustus jatkaa:

”Me näemme loputtomia vaaroja, jotka uhkaavat kirkkoa perikadolla. Kirkossa itsessään on ääretön määrä jumalattomia ihmisiä, jotka sortavat sitä. Näissä oloissa emme saa menettää toivoamme, vaan meidän on tiedettävä, että kirkko tulee kaikesta huolimatta säilymään. Samoin meidän on tiedettävä, että kirkko tulee jumalattomien suuresta lukumäärästä huolimatta yhtä kaikki pysymään voimassa ja että Kristus täyttää kirkolle antamansa lupaukset: antaa synnit anteeksi, kuulee rukoukset ja lahjoittaa Pyhän Hengen.” (APOL VII ja VIII).

Kun kirkossa menee hengellisesti huonosti, emme saa menettää toivoamme. Jeesus toimii hengellistenkin kriisien keskellä siellä, missä sanaa julistetaan ja sakramentteja oikein jaetaan.

Missä kirkko on? Vanhasta testamentista muistamme profeetta Elian masentuneen yksinäisyydessä, kun hänestä tuntui, että uskonnonharjoitus oli luisunut epäjumalanpalvelemiseen ja oikea papisto oli korvattu Baalin seuraajilla. Elia sanoi: Minä yksin olen jäljellä. Jumala sanoi: Elia, et ole yksin. Täällä on 7000 miestä, jotka eivät ole notkistaneet polviaan epäjumalien edessä (Room. 11:1-4). He olivat kirkko Vanhan testamentin aikana. Ei edes kuuluisa profeetta tiennyt heistä. Jumala tietää kirkkonsa jäsenet.

Missä oli kirkko, kun Vanhan testamentin Jumalan kutsumat profeetat vähemmistössä julistivat. Temppelissä luettiin Jumalan sanaa, mutta johtajien ja kansan sydän oli kääntynyt pois Jumalasta. Mutta siinäkään tilanteessa uskollisten ääni ei vaiennut.

Missä oli kirkko, kun Jeesus kuolee ristillä? Opetuslapset olivat paenneet. Yksi tuntematon juuri uskoontullut on ristillä kuolemassa Jeesuksen oikealla puolella. Jossain salaa oli ainakin Joosef arimatialainen ja Nikodeemos. Kirkko oli katoamassa.

Missä oli kirkko, kun vakava areiolaisuuden harha 300-luvulla kielsi Jeesuksen jumaluuden ja levisi seurakunnissa? Kerrotaan, että uskolliseksi jäi vain viisi oikeaoppista piispaa ja heitäkin vainottiin ja karkotettiin. Lopulta totuus voitti.

Mainitsen vain nämä, jotta ymmärtäisimme, että Kristuksen kirkko – hänen seuraajiensa joukko – on usein ahdistettuna maailmassa. Täydellistä kirkkokuntaa et löydä mistään. Mutta todellinen kirkko on siellä, missä kuuluu hyvän paimenen ääni.

Kirkon kriisi

Suomen evankelisluterilainen kirkko on kriisissä. Mainitsen kaksi minua painavaa asiaa kirkossamme, jonka pappina olen ja jota olen halunnut rakentaa.

Vanhurskauttamisoppi

Ensimmäinen minua murehduttava asia liittyy kristinopin ytimeen, nimittäin ajassamme epäselvään vanhurskauttamisoppiin. Vanhurskauttaminen eli vastaus kysymykseen, miten minä kelpaan Jumalalle, on lopulta se tärkein opinkohta, jonka sortuessa kristinusko murenee.

Aikamme julistuksesta puuttuu usein selvä vanhurskauttamisoppi. Tässä on kristillisyyden kriisi. Miten ihmisestä tulee Jumalalle kelpaava ja pelastunut? Vastaukseksi saattaa tulla: Muuta ei tarvita kuin kaste! Jeesus opettaa kyllä, että kastetta tarvitaan. Jeesus sanoi: Joka uskoo ja kastetaan, pelastuu. Joka ei usko, tuomitaan kadotukseen (Mk. 16:15-16). Kasteen lisäksi tarvitaan henkilökohtainen usko Jeesukseen. Tai sanotaan: Jumala rakastaa sinua, ja kyllä hän vie sinut kerran taivaaseen. Tämäkin vastaus on väärä, vaikka se onkin yleinen kansanuskomus. Tämä uskomus on tullut näkyviin julkisuuden henkilöiden kuolemien yhteydessä. Puhutaan, että kuollut henkilö lensi satumaahan tai pääsi parempaan paikkaan. Hyvää tässä on ymmärrys, että kuolema ei ole kaiken piste. Mutta ilman Jeesuksen antamaa vanhurskautta kukaan ei lennä mihinkään parempaan paikkaan eikä pääse taivaaseen. Ilman uskoa Jeesukseen tie aukeaa kadotukseen.

Jossain on yleisuskonnollista puhetta Jumalan armosta ja rakkaudesta, joka erotetaan Jeesuksesta ja hänen sovituskuolemastaan. Tämä ei ole kristinuskoa. Tämä kertoo pinnallisesta ja vääristyneestä syntikäsityksestä. Jumalan edessä synti on tuhovoima, joka kadottaa ja tuo Jumalan ikuisen vihan. Synti on tarttunut meistä jokaiseen ja tehnyt meidät hengellisesti kuolleiksi. Olemme kaikki jumalattomia ja ansainneet Jumalan hylkäämisen ja vihan.

Apostoli Paavalin radikaali väite roomalaiskirjeessä on se, että Jumala vanhurskauttaa jumalattoman, kun hän uskoo Jeesukseen: ”Mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa  jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi.” (Room. 4:5)

Jos sinulla ei ole uskoa Jeesukseen, sinulla ei ole hengellisesti Jumalan edessä mitään. Jos sinulla on Jeesus, sinulla on kaikki pelastuksen aarteet. Usko Jeesukseen avaa taivaan. Jeesuksen hylkääminen sulkee sen. Lopulta on kaksi joukkoa, pelastuneet ja kadotetut. On taivas ja kadotus.

Tämän vanhurskauttamisen perustana on konkreettinen tapahtuma Golgatalla. Syytön Jeesus kantoi ihmiskunnan rangaistuksen. Hänet naulittiin oikeasti ristille ja hänen verensä vuosi oikeasti ristiä pitkin maahan Jerusalemin ulkopuolella. Koska syntimme on sovitettu, meidät on lunastettu ja Jumala on lepytetty, syntinen voidaan vanhurskauttaa eli lukea Jumalalle kelvolliseksi.

Vanhurskaaksi lukeminen on oikeustermi. Tärkein tapahtuu taivaassa: Kun tulemme uskoon, Jumala julistaa ja lukee meidät vanhurskaiksi, syyttömiksi ja hänelle kelpaavaksi. Tämä tapahtuu, vaikka elämässäni ei tapahtui mitään muutosta. Pyhä Henki kyllä synnyttää uskovassa muutosta eli pyhitystä, mutta se ei ole vanhurskauttamisen syy vaan seuraus.

Meidät vanhurskautetaan eli tehdään Jumalalle kelvolliseksi, kun uskomme Jeesukseen. Mikään uskonto, uskonnon perustaja tai maailmankatsomus ei auta Jumalan edessä. Jeesus pelastaa jokaisen, joka uskoo.

Kaksi vanhurskauttamisopin mitätöivää vaaraa

Kaksi asiaa voi tuhota vanhurskauttamisopin yksin uskosta Jeesukseen.

Ensimmäinen vaara tulee yleiskristilliseltä taholta, joka tarjoaa ihmisille halpaa armoa ilman Jeesusta, uskoa ja parannusta. Saatetaan puhua Jumalan armosta ohi Jeesuksen. Tällaista armoa ei ole. Puhe armollisesta Jumalasta ilman Jeesuksen sovitustyötä armollisuuden perusteena on suurta harhaa. Jumala on yhdestä syystä sinulle ja minulle armollinen. Hän on armollinen Jeesuksen sovituskuoleman tähden. Tämä armollisuus tulee sinun omaksesi vain uskon kautta.

Toinen uskonvanhurskautta uhkaava vaara tulee omista herätyskristillisistä ryhmistämme, jossa ei eroteta lakia ja evankeliumia. Seurauksena on se, että julistus ei johda evankeliumin iloon vaan lakihenkisyyteen, joka ajaa uskovat tiukkaan yrittämisen ja jumalallekelpaamisen kierteeseen. Uskon ilo muuttuu raskaaksi taakaksi. Huomio kiinnittyy omaan yrittämiseen, tekoihin Jumalan ja toisten uskovien miellyttämiseksi. Taakoitetulle uskovalle ymmärrys uskonvanhurskaudesta on suuri helpotus.

Ilmestyskirjassa kuvataan valkeavaatteisten joukkoa taivaassa. Heistä sanotaan: ”He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.” (Ilm. 7:13-14.). Tässä kuvataan myös sinun tulevaisuuttasi, joka uskot! Vanhurskauttaminen tarkoittaa tähän uuteen asuun pukemista ja taivaaseen pääsyä.

Kristikunnassamme uskonvanhuskauden mitätöinti on suuri vaara. Pidetään Kansanlähetyksessä selvänä opetus pelastuksesta ja vanhurskauttamisesta yksin uskon kautta ja vain Jeesuksen tähden.

Kirkkorakenteet muuttuvat avioliittokäsityksen vuoksi

Toinen iso ajankohtainen asia kirkossamme liittyy avioliittoon. Miehen ja naisen muodostama avioliitto sekä kristillinen käsitys perheestä on ollut eräs läntisen hyvinvoinnin perusta.

Avioliittokäsityksen muutos yhteiskunnassa ja kirkon sisällä on laittanut kirkollisia mannerlaattoja liikkumaan erityisesti länsimaissa. Monet vanhat kirkot natisevat liitoksistaan ja murtuvat.

Ne, jotka haluavat muuttaa tai laajentaa kirkon avioliittokäsitystä sanovat, ettei kyseessä ole iso asia. Meille tämä on iso asia. Sillä se liittyy Jumalan ilmoitukseen Raamatussa.

Miehen ja naisen avioliiton murtaminen sekä luonnollisen isän ja äidin vanhemmuuden särkeminen on iso asia siksi, että miehen ja naisen välinen avioliitto on kulttuureissa luonnollinen malli avioliitosta ja perheestä. Uskon, että se tarjoaa yhteiskunnalle parhaimmat mahdollisuudet tasapainoiseen elämään. Se on iso asia siksi, että se on Jumalan luomisessa ilmoittama malli avioliitosta. Jeesus vahvisti sen opetuksessaan. Kyseessä on iso asia siksi, että Raamattu suorasanaisesti kieltää ja jopa varoittaa homoseksuaalisista suhteista. Jotkut ottavat nämä Raamatun kohdat vakavasti, opettavat ja toimivat sen mukaan. Jotkut sanovat, että ne puhuvat jostain muusta. Siksi ei ole ihme, että kirkot jakaantuvat.

Yhdysvalloissa on syntynyt uusi luterilainen kirkko. Anglikaaninen kirkko on jakaantunut. He järjestävät piispoille 10 vuoden välein Lambeth-konferenssin. Nyt suurin osa piispoista ei suostu tulemaan konferenssiin joidenkin piispojen homosuhteiden vuoksi.

Entä me luterilaiset? Iloitsen, että kansainväliseen luterilaiseen kirkkoperheeseen on syntynyt uusi kirkkoja ja järjestöjä yhdistävä luterilainen liikehdintä: Tunnustuksen ja lähetystyön maailmanlaaja luterilainen yhteysverkosto (The Global Confessional and Missional Lutheran Forum).

Tämä yhteysverkosto julkaisi viime vuonna kirjeen, jonka nimi on Bishoftun kirje kirkoille. Se on kirje, jonka voisin hyvin allekirjoittaa. Siinä on mukana myös maailman suurin luterilainen kirkko Etiopian Mekane Yesus sekä Tansanian luterilaisen kirkko ja monia järjestöjä myös Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta.

Bishoftun kirje kirkoille ei ole saanut vielä paljoa huomiota Suomessa. Kirjeessä tuodaan positiivinen asenne uskoon, lähetystehtävään ja Raamatun asemaan.

Kirje ottaa kantaa joihinkin luomakuntaan ja luomisjärjestykseen liittyviin harhoihin ja vääristymiin. Yksi niistä on pyrkimys avioliiton uudelleenmäärittelyyn. Bishoftun kirje kirkoille sanoo:

”Kirkko torjuu kaikki ideologiat ja rakennelmat, jotka kyseenalaistavat jumalallisen luomistyön mieheksi ja naiseksi, sillä ”mieheksi ja naiseksi hän heidät loi”. (1. Moos. 1:27b). Kirkko tunnustaa ja tukee avioliiton pyhyyttä luomisjärjestyksenä. (1. Moos. 1:27–28; 2:21– 25).”

”Näin ymmärrämme, että seurakunta puhuu raamatullisten eettisten normien säilyttämisen puolesta. Meidän päivinämme tämä koskee erityisesti oppia avioliitosta, joka on yhden miehen ja yhden naisen elinikäinen liitto. Kohdattaessa vastustusta tahoilta, jotka edistävät toisenlaisia kumppanuuden muotoja, Kirkon tulee puhua uskollisesti ja selkeästi miesten ja naisten välisten suhteiden raamatullisista kriteereistä. Kristillisen uskomme mukaan miehen ja naisen välinen aviosuhde heijastaa Kristuksen ja hänen Kirkkonsa suhdetta. (Ef. 5)”

Bishoftun kirje rohkaisee meitä. Kiitos tästä rohkaisusta yhteistyökirkollemme Etiopian  Mekane  Yesus -kirkolle ja muille kirkoille ja järjestöille. Kiitos, että jaatte rohkeasti Raamatun sanaan sitoutuvaa viestiä luterilaisessa kirkkoperheessämme, jossa on nyt hyvin suuri sekaannus.

Halusin tuoda esille näitä kansainvälisiä liikehdintöjä, jotta näkisit, ettet ole yksin, kun murehdit Jumalan sanasta luopumusta.

Mihin Suomen kirkko tässä sijoittuu?

Mihin Suomen evankelisluterilainen kirkko sijoittuu tässä keskustelussa? Kirkko on jatkuvasti virallisissa viesteissään ja selvityksissään todennut, että avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto.

Kuitenkin kirkkomme johdosta on kuulunut viestejä, että Raamatun ilmoittamasta miehen ja naisen välisestä avioliitosta luopuminen on vain ajan kysymys.

Tästä puuttuu täysin ajatus, että taistelisimme oikean opin ja toiminnan puolesta kuten Bishoftun kirje kirkkoja kehottaa.

Raamattukysymys on tässäkin tapetilla. Viime viikolla arkkipiispa sanoi homoseksuaalisuuskeskusteluihin viitaten, että ”Raamattu ei ole Herra”. On totta, että on vain yksi Herra. Mutta olisin toivonut viestiä kristikansalle, että Raamattu määrittelee kristillisen kirkon opin ja käytännön myös avioliittoasiassa. Mitään muuta luotettavaa ohjetta meillä ei ole.

Miksi pitäydymme Raamatun ja kirkon perinteen opetukseen sukupuolisuudesta ja avioliitosta? Ihmiskunnan niin sanottu luonnollinen laki kertoo miehen ja naisen kuuluvan yhteen. Lisäksi Raamatun selvän opetuksen tähden. Rakkauden tähden tulee kertoa, mitä Raamattu opettaa. Pysymme tässä kannassa yhteiskunnallisen järjestyksen ja aikuisten ja lasten hyvinvoinnin tähden nyt ja tulevaisuudessa.

Meidän tulee olla tietoisia, että Kansanlähetyksen toiminnassa ja täällä teltassakin on niitä, jotka kokevat olevansa homoseksuaaleja. Moni heistä kyselee, mitä tulee tehdä ja kamppailee tämän asian kanssa. Mainitsen tähän liittyen kaksi asiaa. Ensiksi emme voi mitätöidä Raamatun selvää opetusta homoseksuaalisuuden synnillisyydestä. Täällä olevat Raamattunsa tuntevat tietävät tämän itsekin. Samalla meidän on muistettava, että Raamattu suhtautuu ankarasti kaikkeen seksuaaliseen moraalittomuuteen myös heteroparien kohdalla. Toiseksi meidän tulee hyväksyä keskellemme ne, jotka kilvoittelevat seksuaalisuutensa kanssa. Meidän täytyy ymmärtää omat ehkä toisenlaiset syntimme, silloin voimme olla myötätuntoisia toisia kohtaan. Emme näe toisten sisäisiä taisteluja. Jos joku kertoo sinulle pohdinnoistaan oman homoseksuaalisuuden tai sukupuoli-identiteettinsä kanssa, älä hylkää häntä vaan kuuntele, keskustele ja osoita hänelle, että olet hänen tukenaan. Meidän keskellämme on oltava tilaa niille homoseksuaalista suuntausta kokeville, jotka haluavat olla keskellämme ja toiminnassamme ja pyrkivät elämään Jumalan tahdon mukaisesti. Heille on osoitettava samaa anteeksiantoa kuin itse odotamme ja saamme omista synneistämme.

MIKÄ ON KANSANLÄHETYKSEN TIE ETEENPÄIN?

Mikä on Kansanlähetyksen tie tällaisessa tilanteessa eteenpäin? Miten toimimme?

Moni kaipaa nyt rajuja irtiottoja. He näkevät suhteemme kirkkoon joko-tai -tilanteena, jossa meidän pitää valita, toimimmeko kirkossa vai sen ulkopuolella. Me olemme kuitenkin vielä sekä-että -tilanteessa. Toimimme itsenäisesti, mutta samalla haluamme toimia kirkon ja kansamme parhaaksi opettamalla Raamattua, evankelioimalla ja luomalla yhteisöjä.

Jonkun mielestä Kansanlähetyksen ja herätysliikejärjestöjen tulisi valita vain yksi vaihtoehto. Joillekin se olisi täysi sulautuminen kirkkoon. Silloin kadotamme helposti itsenäisyytemme ja identiteettimme. Joillekin se olisi täysi irtaantuminen kirkosta ja vaikeasta tilanteesta pakeneminen uuden kirkon perustamisella. Järjestöjen ja henkilöiden päätökset menevät eri tahdissa. Moni meidän ystävistämme on eronnut kirkosta. Teille sanon, että tekin olette lämpimästi tervetulleita Kansanlähetyksen jäsenyyteen ja toimintaan.

Kansanlähetyksessä olemme valinneet yhteistyön tien, jossa vahvistamme identiteettiämme ja omaa toimintaamme. Siksi muun muassa kirjoitin kirjan Ainutlaatuinen tehtävä. Kansanlähetyksen ystävillä on oikeus tietää, mitä Kansanlähetyksessä uskotaan, mitä se opettaa, miten se toimii ja mihin järjestö on Nähdään pian!.

Aiomme toimia vielä luterilaisen kirkon yhteydessä. Etsimme sen uudistumista. Jos emme voi sitä uudistaa, haluamme toisten samanmielisten järjestöjen kanssa tehdä sen minkä voimme ihmisten pelastumiseksi ja heidän tukemiseksi taivaan tiellä. Meidän tehtävämme on antaa hengellisiä koteja, joissa he vahvistuvat Jumalan sanasta ja uskovien yhteydestä.

Olemme kirkossa, mutta emme voi osallistua kaikkeen, missä kirkko on mukana.
Emme voi olla mukana sellaisessa toiminnassa, joka on Raamatun kanssa ristiriidassa.
Emme ole mukana pride-marsseilla.
Emme tue avioliittokäsityksen muutosta kirkossa.
Emme piilottele opetustamme avioliitosta.
Emme hyväksy opetusta kaikkien pelastumisesta.
Emme pidä oikeana pappisviran avaamista naisille.
Emme halua osallistua toimintaan, jossa väheksytään Jumalan sanaa.
Emme häpeä Jeesusta ja evankeliumia.

Me pidämme omista perusteistamme kiinni! Ne on ilmaistu selvimmin Kansanlähetyksen Ohjelmassa, joka löytyy kirjoittamani kirjan liitteestä.
Me julistamme pelastavaa evankeliumia Jeesuksesta.
Me kutsumme ihmisiä henkilökohtaiseen uskoon.
Me teemme lähetystyötä loppuun asti.
Me luomme yhteisöjä, joissa kuullaan evankeliumia ja opetetaan Raamattua. Jotkut näistä ovat jumalanpalvelusta viettäviä yhteisöjä. Suurin osa on pienempiä ryhmiä, joissa rukoillaan, luetaan Raamattua, tuetaan toisia uskossa ja toimitaan oman paikkakunnan evankelioimisen puolesta
Me luemme ja opetamme Raamattua. Yritetään ryhdistäytyä molemmissa, sillä tänään tarvitsemme sitä enemmän kuin eilen.
Me pidämme vieläkin vahvemmin sanomaamme esillä julkisuudessa ja sosiaalisessa mediassa.

Meillä ei ole syytä pessimismiin eikä pelkoon. Kutsun sinua nostamaan pääsi ja lähtemään levollisin mielin eteenpäin.

Minulle ei ole lopulta tärkeää, olenko ev.lut. kirkossa tai sen ulkopuolella. Minulle on tärkeää, että me saamme uskoa vapaasti ja julistaa Jumalan sanaa vapaasti ja palvella niitä ihmisiä, jotka Jumala on tuonut yhteisöihimme.

Minulle ei ole lopulta tärkeää se, olenko kirkossa tai ulkopuolella, mutta se on tärkeää, että me pelastamme sieluja. Yksikään kirkko ei mene taivaaseen, rakennukset jäävät tänne alas, kun me lähdemme Jeesuksen luokse ylös.

Minulle ei ole lopulta tärkeää se, missä olen, mutta se on, että me toimimme lähetystehtävän puolesta.

Minulle on tärkeää se, että toimimme ihmisten pelastumisen puolesta ja sen hyväksi, että he säilyvät uskossa loppuun asti.

Tässä on Kansanlähetyksen ydin näky. Monet muut asiat ovat tärkeitä, mutta ihmisten auttaminen Jeesuksen tuntemiseen on tärkein!
Olen pappi tässä kirkossa ja haluan toimia tässä kirkossa evankeliumin tähden ja sen puolesta.

Kansanlähetystä rakentamaan

Haluatko lähteä rakentamaan tällaista Kansanlähetystä? Kansanlähetyksen elinvoima inhimilliseltä kannalta riippuu paljon työn ystävistä. Miten saamme vapaaehtoiset mukaan työhön sitä toteuttamaan ja tukemaan?

Käytännön työmme tapahtuu piirijärjestöissämme. Voit ottaa oman alueesi piirijärjestöön yhteyttä ja kysyä, miten työhön pääsee mukaan. Kutsumme kaikkia, jotka kokevat Kansanlähetyksen linjan omakseen, tulemaan mukaan.

Näkymme mukaan kunkin paikkakunnan uskovien tulee kantaa huolta oman paikkakunnan hengellisestä elämästä ja evankelioimisesta. Älä odota, että joku tulee paikkakunnallesi tekemään jotain suurta. Sinä voit tehdä. Ole sinä aloitteellinen. Luo omalle paikkakunnallesi pienpiiri, jossa luette Raamattua, rukoilette ja pohditte, miten olette herätyksen välikappaleena omalla paikkakunnalla. Ja ehkä tukien naapureitakin. Rukoile ja toimi vaikka sen puolesta, että voitte perustaa omalla paikkakunnallanne yhden evankeliumista elävän ja sitä levittävän ryhmän jokaista tuhatta asukasta kohden. Tämä on toteutuessaan valtava näky.

Me olemme lähetysjärjestö, mutta nyt on vahvistettava työtämme myös kotimaassa. Olemme määrätietoisesti alkaneet keräämään lähettäjärenkaita Suomessa toimiville työntekijöille. Lähetykselle uhratut varat käytetään lähetykseen, kotimaan työhön annetut varat kansamme evankeliointiin ja opettamiseen sekä uskovien varustamiseen.

Muistelemme mielellämme menneitä herätyksiä. Mitä olet valmis tekemään uuden herätyksen puolesta, joka tarkoittaa parhaimmillaan toimintaa lastesi, lastenlastesi, vanhempiesi ja sukulaistesi tulemista Jumalan valtakuntaan?

Juuri näinä viikkoina on kehotettu olemaan rohkeasti sitä, mitä olet! Nyt voi laittaa sosiaalisen median viestimään sanomaa: Olen kristitty ja sitoudun Raamattuun. Nyt voi tilaa vaikka Uusi Tie -lehden ei-uskoville sukulaisille.

Yksi suuri toiveeni ja rukoukseni on hengellinen herätys maassamme. Jumala on antanut herätyksen aikoja kansamme keskelle. Jotkut sanovat, että herätystä ei ole Raamatussa luvattu, siksi sitä ei tule. Siksi ei kannata sen puolesta toimiakaan. Tulee vain luopumus. Ehkä nyt elämme tällaista luopumuksen aikaa.

Samalla minä luen Raamatusta, että Jumala rakastaa maailmaa ja haluaa pelastaa jokaisen. Jos tämä toteutuu, eikö se tarkoita herätystä! Jos Kansanlähetys menettää rukouksen herätyksen puolesta ja toiminnan sen hyväksi ja alkaa käpertyä vain oman napansa ympärille, emme halua, että meitä kutsutaan herätysliikkeeksi. Ansaitsemme nukutusliikkeen nimen. Jumala haluaa kaikkien pelastuvan. Ja meidän lähtevän liikkeelle.

Hilja Aaltonen kysyi kuolinvuoteella, miksi kristikunta on nyt niin hiljaa. Meidän on aika pitää ääntä uskostamme ja Jeesuksesta. Aaltonen sanoi: ”Tämä sukupolvi tuntuu niin kuin se olisi liian hiljaa. Niin kuin se nukkuisi.” ”Minä odotan ja minä uskon, että käymme hengellistä sadeaikaa kohti. Ja se sadeaika on voimakas ja minä odotan, että Jumalan seurakunnassa yli kaikkien opillisten rajojen ja näkemysten alkaa sadeaika.”

Nyt on Kansanlähetykselle ja Kansanlähetyksen ystäville aika nousta ylös ja todistaa ystäville Jeesuksesta ja kutsuttava heitä Jeesuksen seuraan. Olemme ylpeitä uskostamme ja Herrastamme. Ja pidetään sanomastamme ja Herrastamme meteliä!

Voittajana perille!

Pidetään huolta myös itsestämme ja uskostamme. Muistetaan Jeesuksen sanat Ilmestyskirjan seurakunnille. Jeesus näki seurakuntien tilan. Alkuseurakunnassakin oli paljon kriisiä. Jeesus antoi kiitosta ja kutsui parannukseen. Hän antoi myös uskoville lupauksia. Jeesus kutsuu meitä voittajiksi, henkilöiksi, jotka pysyvät uskollisina loppuun asti hänelle ja hänen sanalleen. Siellä on myös lupaus, joka on rippikoulutodistuksessani: ”Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle voitonseppeleeksi elämän-” (Ilm. 2:10). Tässä on kutsu minulle, sinulle ja Kansanlähetykselle. Ole uskollinen tehtävässäsi ja uskossasi loppuun asti.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Lähetystyö Etiopiassa

Lähettäjäpiirikirje 11/2018

Tässä marraskuussa kirjoittamani ystäväkirje. Vanhat ystäväkirjeet on listattu tämän viestin lopussa. Kirjeet kuvineen voi tilata postilaatikkoon tai sähköpostiin.

Jäin aamulla kotiin kirjoittamaan tätä kirjettä. Parin kilometrin päässä työpaikalla ulkomailta tulleet työalojemme esimiehet pitävät kokoustaan. Tänään tänne saapuvat myös kansanlähetyspiirien piirijohtajat. Edessä on monia tapaamisia. Ja pian (torstaina 22.11.) lähden Japaniin työaluevierailulle, jossa vietämme Japanin työmme 50-vuotisjuhlaa. Vierailen kaikissa Kansanlähetyksen perustamisssa seurakunnissa ja osallistun varainhankintajuoksuun. Se menee kyllä kävelyn puolelle, sillä liika harjoittelu toi mukanaan niin sanotun penikkataudin ja olen juoksukiellossa! Siispa kävelen yhden tunnin ajan varoja japaninlähetykselle. Lue tuosta vierestä, miten voit olla mukana!

Arkijohtaminen keskustoimistossa Ryttylässä vie runsaasti aikaa, mutta yhä enemmän tulen olemaan vierailuilla seurakunnissa ja Kansanlähetyksen piirijärjestöissä. Hyvä juttu!

Radioaktiivisuus lisääntynyt

Kansanlähetyksellä on päivittäin ohjelmia Radio Deissä. Jonkin verran myös Radio Patmoksessa. Viime päivinä olen ollut radioaktiivinen. Tein entisestä erinomaisesta esimiehestäni Arto Hukarista ja hänen vaimostaan Mirjasta lähetysavainhaastattelun. He olivat eläkepäivillään palvelemassa Japanissa. Tein ohjelmat Etiopian matkasta ja Kansanlähetyksen 50-vuoden lähetyshistoriasta. Vuonna 1968 työn kohteina olivat Etiopia, Japani, Keski-Aasia sekä radiotyö Etu-Aasiaan ja Neuvostoliittoon. Myös kirjallisuuden painatus ja kuljetus Neuvostoliittoon ja Itä-Eurooppaan oli alkanut. Valmistin tuomiosunnuntain saarnan sekä viisi Raamattuavain-ohjelmaa uskon tärkeistä perussanoista: sovitus, lunastus, lepytys, vanhurskaus ja anteeksiantamus. Toivottavasti lyhyet ohjelmat auttavat hahmottamaan näiden sanojen syvää sisältöä. Kaikki viittaavat siihen, mitä Jumala on Jeesuksessa Kristuksessa jo tehnyt meidän puolestamme. Pelastuksen osalta Jumalan näkökulmasta kaikki on valmiina. Nyt kuuluu kutsu: Kaikenlaiset ihmiset, tulkaa juhlaan!

Herätyksen keskellä

Kansanlähetyksen ensimmäinen lähetystyöntekijä Ritva Olkkola lähti Etiopiaan vuonna 1968. Olin marraskuun alussa neljä päivää Addis Abebassa. Juhlimme puolen vuosisadan lähetyshistoriaamme sekä tapasin kirkon johtajia.
Yhteistyökirkkomme Mekane Yesus -perustettiin kansalliseksi kirkoksi 1958. Tuolloin kirkossa oli 20 000 jäsentä. Nyt 59 vuotta myöhemmin jäsenmäärä on melkein 10 miljoonaa. Olemme olleet mukana suuressa kirkon kasvussa. Kasvu ja herätys ei ole ollut kuitenkaan ongelmatonta. Tässä joitakin huomioita:

  • Kirkon kasvu on ollut hämmästyttävää. Evankeliumi etenee vauhdilla kaikissa muissa maanosissa paitsi täällä Euroopassa. (Jospa herätyksen ajat tulisivat tännekin!)
  • Uusilla kristityillä on kyllä täydellinen pelastus, mutta epätäydellinen käsitys siitä. Opetustehtävä on valtava. Ensimmäisen sukupolven kristikunnalle ei ole vielä selvillä, miten suhtautua vanhoihin pakanallisiin menoihin. Myös kymmenien televisiokanavien kautta vyöryvä monenkirjava opetus saa päät sekaisin. Menestysteologia vetoaa köyhään kansaan, mutta se tuo rikkautta pääasiassa sitä julistaville saarnamiehille. Teologista selkeyttä tarvitaan.
  • Lähetystyöntekijöitä tarvitaan edelleenkin. Meillä on Etiopiassa tällä hetkellä Maria Karjalainen, Mika ja Tania Lehtinen, Mirjami Uusitalo ja Anna Vähäkangas.
  • Mekane Yesus -kirkko on syntynyt lähetystyön tuloksena. Nyt heidän visionsa on lähettää 500 lähetystyöntekijää seuraavan 10 vuoden aikana. Tulisiko sieltä lähetystyöntekijöitä jo Suomeenkin.

Ole siunattu ja siunaukseksi

Kristityillä on etuoikeus osallistua maailman evankelioimiseen ja Jumalan valtakunnan tulemiseen ihmisten elämään. Yksi lempivirsiäni on Maan ääriin asti Herra (424). Siinä pyydetään Jumalaa viemään valtakuntaansa eteenpäin. Virsi muistuttaa, että työntekijöitä ja uhrimieltä tarvitaan sekä kotijoukoilta että lähetystyöntekijöiltä. Rukous, taloudellinen tuki, työn esillä pitäminen on tärkeä osaa Jumalan missiota, jota toteutamme

Rakkaudella ihmisten parhaaksi ja Jumalan kunniaksi,

Mika Tuovinen
lähetysjohtaja
Suomen Ev.lut. Kansanlähetys


VANHAT KIRJEET. Vanhoja ystäväkirjeitäni löytyy täältä:
10/2018
9/2018
8/2018
7/2018
6/2018
5/2018
3-4/2018
Lokakuu 2017
Syyskuu 2017
Elokuu 2017
Lokakuu 2016
Syyskuu 2016
Elokuu 2016
Maaliskuu 2016
1/2016
Joulukuu 2015
4/2015
Elokuu 2015

Liity tästä Mika Tuovisen lähettäjärenkaaseen.

Ole Kansanlähetyksen lähetysjohtaja Mika Tuovisen työtoverina. Voit rukoilla ja lahjoittaa hänen työnsä mahdollistamiseksi. Olemme kiitollisia kaikista rukouksista ja lahjoituksista! Lahjoitustiedot:
Saaja: Suomen Ev.lut. Kansanlähetys
Tilinumero: FI14 5043 1920 0034 52.
Mikan viite: 6200 34773.
Keräysluvat: sekl.fi/maksuinfo

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Kansanlähetysnäky

Kansanlähetyksen Vastuunkantajaretriitissä 2018

Kansanlähetyksen Vastuunkantajaretriittiä vietettiin taas syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna eli 7.-9.9.2018. En pysytynyt joidenkin neuvottelujen vuoksi olemaan koko aikaa retriitin ohjelmassa mukana. Tämä retriitti kokoaa edustajia kaikista 17 maakunnallisesta kansanlähetyspiiristä sekä Ruotsin suomenkielisestä Kansanlähetyksestä.

Tässä joitakin muistikuvia viisi päivää retriitin jälkeen sinulle luettavaksi.

Perjantai 7.9.2018 – Väki saapuu

Olin täynnä iloa kun melkein 300 työntekijää ja vastuunkantajaa alkoi iltapäivällä virrata Ryttylään Kansanlähetyksen lähetyskeskukseen. Meillä on Etelä-Hämeen pienessä Ryttylän kylässä hyvä kansanlähetysliikkeen keskuspaikka, jossa on Kansanlähetyksen keskustoimisto, Kansanlähetysopisto sekä Uusi Tie Osakeyhtiön päämaja. Lähetyskeskuksen moderniin monitoimisaliin mahtuu yli 300 henkeä, ja ruokala toimii hyvin. Unelmana on vielä uusien majoitusrakennusten saaminen (ja 2,7 miljoonan euron rahoitus siihen). Tällä hetkellä majoituskapasiteetti on alle kaksi sataa henkeä.

Perjantaina en valitettavasti päässyt kuulemaan Vesa Ollilaisen opetusta Jeesuksen ainutlaatuisuudesta enkä kuulumisia maakunnallisista piirijärjestöistä.

Lauantai 8.9.2018 – Liittokokous & lähetystyön juhlaa

Lauantai olikin sitten hulinaa aamusta iltaan. Heti aamulla Kansanlähetyksen johtoryhmän kanssa vastasimme osallistujien tiukkoihin kirjallisiin kysymyksiin muun muassa uudelleen avioituneiden mahdollisuudesta työskennellä meillä sekä  naisen asemasta Kansanlähetyksessä. Meillä on työssä eronneita ja uudelleen avioituneita. Nämä asiat eivät aina ole helppoja, mutta ero ei ole ollut este työskennellä Kansanlähetyksessä. Suhtaudumme varauksella naisten pappeuteen, mutta esimerkiksi piirihallitusten ja liittohallituksen jäsenyydet ja puheenjohtajuudet ovat naisille avoinna.

Aamupäivällä pidin esityksen kansanlähetysnäystä. Jaoin työnäkymme kolmeen osaan:

  • toiminnalliseen näkyyn,
  • rakenteelliseen näkyyn ja
  • teologiseen näkyyn.

Puheeni kuvineen tulee pian tänne blogiin. Maltathan odottaa!

iltapäivällä oli Kansanlähetyksen korkeimman hallintoelimen Liittokokouksen aika. Kokouksessa käsittelimme tavanomaiset yhdistyksen asiat kuten toimintakertomus, tilinpäätös, toimintasuunnitelma ja talousarvio. Tänä vuonna tuli liittohallituksen puheenjohtajasta äänestys. Ennen äänestystä kandidaatit Tuomo Heikkilä ja Regina Leppänen vastailivat kysymyksiin. Vaalissa voittanut Tuomo Heikkilä jatkaa puheenjohtajana. Liittokokous valitsee myös liittohallituksen jäsenet. Liittohallitus kokoontuu 7 kertaa vuodessa. Joka vuosi kolme hallituksen jäsentä kahdestatoista on erovuorossa. Liittohallitukseen valittiin toiselle kaudelle Regina Leppänen ja Tuula Vainio-Syrjälä. Uudeksi jäseneksi liittohallitukseen valittiin teologian opiskelija Mattias Kaitainen, joka on liittohallituksen nuorin jäsen.

ilta päättyi Kansanlähetyksen lähetystyön 50-vuotisjuhlatilaisuuteen. Tässä juhlassa ei muuten ollut yhtään puhetta! Ei ihan tavallista kun meillä on kuin saavista kaatamalla puheen ammattilaisia ja veteraaneja. Johdin tilaisuutta aina sanavalmiin Anssi Savosen kanssa. Ainakin meillä oli kivaa, ja palautteesta päätellen toisillakin! Juhlassa oli lavalla kolme Kansanlähetyksen johtajaa, kun kyselin Matti Väisäseltä ja Timo Rämältä, mikä heidät sytytti lähetykselle. (Minä olin se kolmas johtaja.) Sain kysyttyä myös, mikä tilanne heidän johtajakaudella jäi mieleen erityisen vaikeana. Matti mainitse Kylväjän ja Sansan erkaantumisen Kansanlähetyksestä ja Timo Japanin suomalaisen koulun (Jasuko) lakkauttamisen. Olisin vielä kysynyt, mikä jäi positiivisena mieleen, mutta aika oli kortilla. Tämän jälkeen komensimme lavalle viiden työalueen/ työmuodon edustajat kertomaan työstä, joka alkoi vuonna 1968. Nämä alueet olivat:

  • Työ Japanissa
  • Työ Etiopiassa
  • Työ Keski-Aasiassa
  • Medialähetystyö (turkin kieleisten radio-ohjelmien kustantaminen)
  • Operaatiotyö (kesäaktiotyö Euroopassa)

Japanissa olemme perustaneet useita seurakuntia; Etiopiassa olemme olleet aloittamassa työtä, josta muodostui Mekane Yesus -kirkon  nykyinen Jimma Bethel synodi, Keski-Aasissa olemme tukeneet köyhää kansaa ja työntekijämme ovat vuodattaneet marttyyriveren. Turkinkielisten kansojen parissa työ jatkuu. Kesäaktiot ovat olleet usean vuoden tauolla. Minulle vuoden 1989 kesäaktio Italiassa oli tärkeä linkki Kansanlähetykseen. Kunpa aktiotyö syttyisi uudelleen!

Musiikissa meitä palveli Kipinät -lauluyhtye Satakunnasta sekä työntekijöistä paikan päällä koottu orkesteri Jarkko Haapasen johdolla. Kiitos teille!

Sunnuntai 9.9.2018 – Jeesus kanssamme

Aamu alkoi rukouksella ja Kansanlähetyksen uuden koulutusstrategian esittämisellä. Tässä kapellimestareina toimivat Teijo Peltola ja Niilo Räsänen.

Sitten olikin raamattutunnin aika. Leif Nummelan aiheena oli Jeesuksen sanat ”Minä olen teidän kanssanne”. Leif toi ensin esille taustaksi kaksi kristittyjen ryhmää, jotka tunnustuivat Jeesuksen nimeä, mutta Jeesus ei ollut tyytyväinen heihin.

  • Vuorisaarnassa (Matt. 7) kuvattu uskovien ryhmä, jossa tapahtui suuria ihmeitä ja jotka  vakuuttivat, että Jeesus on Herra. Jeesus kuitenkin kutsui tätä joukkoa vääryyden ja laittomuuden tekijöiksi. Tämä saattaa viitata siihen, etteivät he noudattaneet Jumalan sanaa elämässään. He eivät päässeet Jumalan valtakuntaan. Jeesus varoittaa heistä seuraajiaan.
  • Ilmestyskirjassa kuvataan Laodikean seurakuntaa (Ilm. 3), joka oli ulkoisesti malliseurakunta. Talouskin oli hoidettu mallikkaasti. Mutta Jeesus seisoi oven väärällä puolella. Seurakunta voi olla rikas ja toimiva, mutta jättänyt tärkeimmän ulkopuolelle.

Leif viittasi myös heprealaiskirjeen kohtiin (esim. luku 4), joissa varoitettiin uskosta luopumisesta. Voiko uskosta luopua? Luterilainen teologia ei opeta niin sanottua ikuista pelastusta, jossa pelastusta ei voisi menettää. Pitäydymme luterilaisina Paavalin ja heprealaiskirjeen käsitykseen, että kaikki uskon tielle lähteneet (ja kastetut) eivät pääse perille taivaaseen. Siksi uskosta on huolehdittava ja pysyttävä Jeesuksen omana loppuun asti.

Tämän taustan jälkeen Leif pääsi varsinaiseen teemaansa: Miten Jeesus on meidän kanssamme? Hän painotti, että Jeesus on läsnä Raamatussa ja ehtoollisella. Jeesuksen läsnäolo elämässämme on avain myös kaikenlaiseen hengelliseen työhön ja vastuunkantamiseen. Ilman Jeesusta emme saa mitään pysyvää hedelmää aikaan. Jeesus sanoi: Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, kantaa paljon hedelmää. Jeesus meissä ja me Jeesuksessa! Siinä uskon ja palvelun salaisuus.

Sunnuntain jumalanpalveluksessa toimitin lyhyesti uusien työntekijöiden ja tehtävämuutoksen läpikäyneiden tehtäväänasettamisen. Jumalanpalveluksessa Etelä-Saimaan kansanlähetyspiirin johtaja Antti Nironen saarnasi vahvasti ja voimakkaasti rahasta. Jeesus puhui rahasta todella paljon, ja Antti sai aikaan myllerrystä monen sydämessä kysellen, mikä on asenteemme rahaan samaan aikaan kun köyhyys ja siitä johtuva lapsikuolleisuus on maailmassa todellisuutta. Antti ei päästänyt meitä helpolla. Kukapa tykkää kun rahan epäjumaluutta elämässämme ravistellaan. Eräs lääke tähän epäjumalanpalvelukseen on omastaan antaminen.

Tällaisia muistoja viisi päivää retriitin jälkeen. Kiitollisena ajattelen ystäviä, joita tapasin. Tätä kirjoittaessa olen kiitollinen, koska

  • Jumala on antanut yhden tällaisen pienen Kansanlähetyksenkin syntyä toisten liikkeiden rinnalle Suomeen.
  • olemme nähneet työmme hedelmää kotimaassa ja lähetystyössä.
  • loma on alkanut!
Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Krakow Poland efcx

Unelmia

Olen ollut kaksi viikkoa matkoilla. Ensin Etu-Aasiassa pohtimassa paikallisten seurakuntien tulevaisuutta, sitten SAT-7 -televisioaseman vuosikokouksessa ja juuri nyt olen Puolan Krakovassa kirkon moninkertaistumisen konferenssissa. Neljätoista päivää on tuonut paljon uusia ihmissuhteita ja tutustumista erilaisiin tapoihin tehdä työtä jälkikristillisessä Euroopassa ja islamin hallitsemassa Lähi-Idässä ja Pohjois-Afrikassa. Todella suuri joukko erilaisia ihmisiä eri maista eri kirkkokunnista erilaisin välinein rakentaa samaa Valtakuntaa. Onhan tämä jonkinlainen ihme.

Rohkeita näkyjä?

Kaikkia konferensseja on yhdistänyt evankeliumin vieminen mahdollisimman monelle. Meillä Suomessa korostetaan harvoin uskon näkökulmaa siten, että meidän pitää yrittää Jumalan kunniaksi suurempia asioita kuin mihin itse pystymme. Täällä sitä on korostettu. Ja suuria on tehty. Näkymme ja tekomme pitää olla suurempia kuin mihin omat voimamme riittävät. Muutenhan emme tarvitse Jumalaa seurakuntiemme ja järjestöjemme pyörittämiseksi.

Jotain matkallani on puuttunut. En ole kohdannut lainkaan toisten kristittyjen moittimista. Kaikki energia on laitettu haluun uudistaa kirkkoja Raamattua opettamalla, evankeliumia julistamalla ja johdattamalla ihmisiä Jeesuksen tuntemiseen. Kyllä kaikki tietävät ja näkevät vaikeat tilanteet. Raikkaana asenteena on ollut kynttilöiden sytyttäminen pimeyden kiroamisen sijaan.

Unelmana mahdollisimman moni pelastuisi

Unelmani Kansanlähetyksestä on uskovien joukko, jossa kaikki toimivat evankeliumin puolesta ihmisten pelastamiseksi ja saattamiseksi taivaaseen. Vaarana meilläkin on ajautuminen työntekijäkeskeiseen kulttuuriin, jossa työ kutistuu työntekijän voimavarojen suuruiseksi. Moninkertaistumisen periaatteen mukaan jokainen voi johdattaa toisia Jeesuksen tuntemiseen ja auttaa uusia uskovia tekemään samoin ystäviensä kanssa.

Tämä näky on avain kirkon ja järjestön kasvuun. Se kantaa hedelmää myös Etiopiassa, jossa Kansanlähetys aloitti työn 50 vuotta sitten. Mekane Yesus -kirkon lähetysjohtaja kertoi matkalla minulle kolme syytä, miksi hänen kirkkonsa on kasvanut räjähdysmäisesti: 1) Kasvu on Jumalan armoa, 2) Kaikki kristityt evankelioivat ja 3) Pyhä Henki toimii näkyvällä tavalla ihmeiden ja merkkien kautta.

Unelmana kristikansan liikkeellelähtö

Toinen unelmani koskee kristittyjen yhteistä Suomen evankelioimisen strategiaa. Millainen sen pitäisi olla meidän kylässämme, kaupungissamme tai maassamme? Lähdettäisikö tekemään tätä yhdessä?


 

Mika Tuovisen palstakirjoitus Uusi Tie -lehdessä toukokuussa 2018. Otsikot lisätty.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Mika Tuovisen kirje

Lähettäjäpiirikirje 3-4/2018

Lähettäjäpiirikirje 3-4/2018

Hyvä ystäni,

Istanbulissa – entisessä Konstantinopolissa – ajattelen sinua ystäväni. Kiireissäni maaliskuussa huomasin, etten saanut kirjettä määräaikaan mennessä valmiiksi. Nyt vuorossa on kahden kuukauden yhdistelmäkirje. Olen ollut viikon matkalla pohtimassa ja kuuntelemassa, miten evankeliumi leviää Lähi-Idän monilla alueilla uskomattoman nopeasti. Mutta ei kaikkialla.

Turkissa kristittyjä on noin 0,2 prosenttia kansasta. Evankelisten kristittyjen lukumäärä on kasvanut, mutta on silti vielä alle 10 000. Nykyisen Turkin alueelle sijoittuu Raamatun tapahtumista mm. Ilmetyskirjan seitsemän seurakuntaa, ensimmäinen lähetysseurakunta Antioikiassa, Paavalin matkat sekä monet Uuden testamentin kirjeet. Mutta maa on nykyisin kova. Rukoilethan Turkin puolesta, jotta evankeliumi voisi kaikua ja sana otettaisiin vastaan.

Seuraavalla sivulla kerron evankeliumin menestyksestä, joka tapahtuu monesti menetyksen saattamana.

Manilassa helmikuussa

Kiitos teille, jotka rukoilitte Filippiinien matkani puolesta. Osallistuin konferenssiin, jossa pohdittiin, miten vuoteen 2020 mennessä voidaan luoda 5 miljoonaa uutta seurakuntaa niiden keskelle, jotka eivät ole vielä kristittyjä. Lähtökohtana on, että maailmassa on noin 5 miljardia ei-kristittyjä. Jokaisen tuhannen ihmisen ulottuville pitäisi saada uskovien joukko, jota kutsutaan seurakunnaksi. Oli innostavaa kuulla kertomuksia Aasiasta, jossa yhteisöllisen kulttuurin keskelle syntyy helposti uskovien ryhmä seurakunta.

Kuulin kertomuksen uudesta uskoontulleesta, joku sanoi, että hänestä tuli viime viikolla kristitty ja hän on jo nyt perustanut kaksi seurakuntaa: yhden hänen todistuksestaan kääntyneille sukulaisille ja toisen kavereille.

Maailman evankelioimiseen tarvitaan suuri näky, hyvä strategia ja Jumalan voima. Strategiana tässä on jokaisen kristityn ryhtyminen työmieheksi sekä moninkertaistumisen ajatus. Kyllä suuri näky innostaa samoin kuin pieni latistaa.

Sat-7

Osallistuin kristillisen satelliititelevisioaseman vuosikokoukseen. Täälläkin oli suuri näky. Kansanlähetys on jäsenenä yli 20 vuotta sitten perustetussa asemassa, joka lähettää ohjelmaa kolmella kielellä (arabia, farsi ja turkki) ja sillä on viisi ohjelmakanava: turkin-, arabian- ja farsinkieliset kanavat sekä kaksi arabiankielistä lastenkanavaa. Televisioaseman katselijat löytyvät Pohjois-Afrikan Marokosta Iraniin asti. Tästä työstä on helppo innostua.

Etiopian Mekane Yesus -kirkon kasvu

Tapasin Etiopian Mekane Yesus -kirkon lähetysjärjestön johtajan Wondimu Mathewosin. Kirkko on kasvanut kuudessa vuosikymmenessä noin 20 000 jäsenestä 9,2 miljoonan jäsenen kirkoksi. Kysyin Wondimulta kirkon kasvun salaisuuksista Etiopiassa. Hän mainitsi seuraavat asiat:

  1. Jumalan suosio,
  2. jokainen kristitty sitoutuu kirkkoon ja vie evankeliumia eteenpäin,
  3. karismaattinen luterilaisuus.

Kirkko on aloittanut lähetystyön maansa ulkopuolella. Mielenkiintoista on nähdä, seuraako etiopialaisten omassa maassa kokema herätys mukana lähetystyöhön.

Pastori Wondimu kertoi, että muutos lähetystyön ymmärtämisessä on vaikeaa. Se mielletään valkoisen kristityn tekemäksi työksi Etiopiassa. Tämän kääntäminen siten, että etiopialainen kristitty lähtee itse tukemaan kirkkonsa ulkomailla tehtävää lähetystyötä on haaste. Mutta kun asiasta puhutaan, sydämet syttyvät.

Wondimu kertoi, että eräs köyhä maanvieljelijä sanoi: ”Minulla on vain yksi vasikka. Haluaisin antaa sen lähetystyölle.”

Toinen nainen sanoi: ”Minulla on vain yksi lammas. Haluaisin antaa tämän lampaan lähetystyölle.”

Ja eräs evankelista sanoi: ”Minulla ei ole mitään! Mutta minulla on verta suonissani. Voitteko ottaa vastaan verta lähetyksen hyväksi.”

Wondumun mukaan nyt Jumala valmistaa kirkon jäseniä lähetystehtävään, mutta ei heidän rikkautensa vuoksi vaan siksi että heidän sydämessä on halu viedä evankeliumia niille, jotka eivät ole sitä vielä kuulleet.

Heitä vielä verkot veteen!

Etusivulla olevat suurkaupungin kalastajat muistuttavat minua Jeesuksen ja Pietarin kohtaamisesta. Pietari ei ollut saanut yöllä kalaa. Vaikka Pietari kavereineen oli väsynyt ja aikaa vievä verkkojen puhdistaminen oli ehkä jo loppusuoralla, Jeesus käskee heittämään verkot veteen. Väsynyt tottelee: Sinun käskystäsi heitä vielä verkot kerran järveen. Ja kalaa tuli. Heitetään vielä verkkoja ihmismereen. Ehkä Jumala vielä nyt tuo lähellä ja kaukana olevia uskoon ja taivas täyttyy. Heitetään vieläkin verkkoja Herran käskystä!

Siunauksen toivotuksin
Mika Tuovinen

Tietoja lähettäjäkseni tulemisesta löydät suuressamukana.fi -sivulta.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Bekele_Shanko_CGM_Campus_Crusade_CCC

Herätyksen perusta ja seuraus Etiopiassa

Tapasin Puolan Krakovassa etiopialaisen Bekele Shankon. Pyysin kiireiseltä johtajalta haastatteluaikaa, ja hän löysi kalenteristaan ajan aamiaisen yhteyteen kello 7.

Bekele Shanko toimii Global Church Movements -liikkeen johtajana. Kahdeksan vuotta sitten liike asetti tavoitteekseen synnyttää vuoteen 2020 mennessä 5 000 000 uutta seurakuntaa tai muuta uskovien yhteisöä. Maailmassa on noin 5 miljardia ei-kristittyä, ja jokaista tuhatta ihmistä kohden pyritään luomaan yksi yhteisö. Näin on määritelty tuo viiden miljoonan yhteisön tavoite. Yhteistyökumppaneiden avulla yli miljoona yhteisöä on jo syntynyt. Halusin selvittää, mitä on suuren näyn taustalla.

Lähetysjohtaja Mika Tuovinen: Mikä motivoi sinua kristillisen järjestön johtajana lähtemään aamuisin töihin?

Bekele Shanko: Minua motivoi Jumalan rakkaus ja armo. Tulen rikkinäisestä perheestä Etiopiasta. Synnyin maaseutukylässä 50 vuotta sitten. Tuolloin meidän keskellämme ei ollut kirkkoja eikä ketään, joka tunsi Jeesuksen henkilökohtaisesti. Ihmiset palvoivat puita, kiviä, kuuta ja aurinkoa. Isäni toimi noitatohtorina. Elämämme oli jatkuvaa taistelua pahojen henkien vaatimusten täyttämiseksi.

Sitten isälleni ilmestyi kaksi enkeliä, jotka puhuivat Jumalasta. Jonkin ajan kuluttua kaksi miestä tuli puhumaan isälleni siitä, miten Jumala rakastaa meitä ja lähetti Jeesuksen kuolemaan syntiemme tähden. Isäni, äitini, sisareni ja minä tulimme uskoon. Isäni oli lukutaidoton. Uskoon tullessa Jumala teki ihmeen ja avasi hänen silmänsä siten, että hän pystyi lukemaan Raamattua. Kun isäni sai käteensä jonkun muun kirjan, hän ei osannut lukea sitä. Isäni toimi evankelistana 37 vuoden ajan Etiopiassa ja oli väkevä työkalu Jumalan käytössä. Jumala pelasti isäni, äitini ja minut ja antoi meille toivon. Tämä motivoi minua nousemaan vuoteesta joka päivä palvelemaan Jumalaa.

Johdat Global Church Movements -järjestöä. Millainen työnäky teillä on?

Global Church Movements (GCM) on osa Campus Crusade for Christ -järjestöä. Teemme määrätietoista yhteistyötä kirkkojen ja lähetysjärjestöjen kanssa tarkoituksenamme perustaa seurakuntia. Pidämme tärkeänä yhteistyötä kirkkojen kanssa, jotta seurakunnat osallistuisivat lähetyskäskyn toteuttamiseen. Teemme työtä myös kirkon yhteyden hyväksi.

Aloitimme kahdeksan vuotta sitten. Minulla oli hyvin pieni tiimi ja rukoilimme, että Jumala näyttäisi, mitä meidän tulee tehdä. Silloin ymmärsin maailman tarpeen. Maailmassa on yli 7 miljardia ihmistä, ja heistä vain noin 2,3 miljardia on kristittyjä. Enemmistö maailman ihmisistä ei ole vielä kokenut Jumalan rakkautta.

Näkymme on perustaa jokaista 1000 ihmistä kohden seurakunta tai muu uskovien yhteisö. Haluamme, että nämä yhteisöt ovat moninkertaistuvia opetuslapseuttavia yhteisöjä, jotka tekevät opetuslapsia, jotka puolestaan tekevät opetuslapsia. Rukoilemme, että näkisimme olemassa olevien seurakuntien lisäksi vielä 5 miljoonaa uutta seurakuntaa tai uskonyhteisöä. Aloitimme kahdeksan vuotta sitten, ja nyt olemme nähneet yli miljoonan uuden seurakunnan aloittavan toimintansa.

Kristinusko kasvaa Aasiassa, Afrikassa ja Latinalaisessa-Amerikassa. Mikä on näkynne Euroopan kohdalla?

Jumala on käyttänyt Eurooppaa. Eurooppa on ollut kristinuskon keskus ja täältä on lähtenyt paljon lähetystyöntekijöitä jakamaan hyviä uutisia.

Esimerkiksi Etiopiassa olemme saaneet paljon siunausta eurooppalaisilta lähetysjärjestöiltä muun muassa Englannista, Suomesta, Ruotsista ja Saksasta. Ensimmäisen evankelisen kirkon Etiopiaan perustivat ruotsalaiset noin 125 vuotta sitten.

Maailma on saanut paljon eurooppalaisilta, mutta nyt kirkon tilastot ja työ ovat laskusuunnassa. Rukoilen herätystä Eurooppaan. Jumala tekeekin uutta Euroopassa. Monet kirkon johtajat rukoilevat tosissaan maansa ja maanosansa puolesta.

Minun näkyni Euroopan kirkoista on, että kirkot työskentelevät yhdessä toisiaan rakastaen.
Jeesus rukoili, että olisimme yhtä. Yhdessä toimien olemme myös vahvempia. Haluamme tukea olemassa olevien kirkkojen uudistumista. Näkyni on, että Euroopassa perustetaan myös monia uusia yhteisöjä. Jumalahan lähettää nyt Eurooppaan ihmisiä sellaisista maista, joissa he eivät voi kuulla evankeliumia.

Tämä on minun visioni ja uskon, että Jumala tekee tämän.

Millainen voisi olla jokaisen kristityn tehtävä osana tämän näyn toteuttamista?

Kaikilla kristityillä on tehtävä ja kutsumus jakaa Jumalan rakkautta toisille. Sitä ei saa jättää vain pappien ja evankelistojen tehtäväksi. Emme voi piilotella hyvää uutisia.

Jumala loi jokaisen ihmisen kuvakseen ja hän rakastaa kaikkia. Jumala lähetti poikansa Jeesuksen kuolemaan puolestamme. Meillä kaikilla ihmisillä on tehtävä kertoa tästä kaikille. Meidän ei kuitenkaan tule vain puhua, vaan meidän tulee elää elämää, joka heijastaa Jeesusta. Kun ihmiset näkevät Jeesuksen meissä, he kiinnostuvat elämästä Jumalan yhteydessä.

Jokaisen kristityn tulee rakastaa kaikkia kirkkoja – ei vain omaa seurakuntaansa tai kirkkokuntaansa vaan koko Jumalan seurakuntaa.

Minua on puhutellut tämä Apostolien tekojen kohta: ”Palveltuaan omana aikanaan Jumalan suunnitelmaa Daavid nukkui pois” (Apt. 13:36; Bekele lainaa jaetta englanniksi: ”Kun Daavid oli palvellut Jumalan suunnitelmaa oman sukupolvensa aikana, hän nukkui pois”).

Elämme vain kerran tässä maailmassa. Jumala on asettanut meidät tänne juuri tätä sukupolvea varten. Tämä on meidän sukupolvemme. Nyt jokaisen tulisi tehdä jotain Herralle.

Tämä on minun rohkaisuni, rukoukseni ja sanomani kaikille kristityille. Olemme saaneet kokea Jumalan rakkautta. Nyt olemme maan suola ja annamme toivoa ja elämää toisille.

Tapasin muutama päivä sitten toisen etiopialaisen Wondimu Mathewosin. Hän mainitsi, että Etiopian Mekane Yesus -kirkon kasvuun on kolme syytä: 1) Jumalan suosio, 2) Jokainen uskova on evankelista ja 3) Pyhän Hengen työ. Jotenkin Jumalan suosio tuntuu olevan Etiopian maan ja Etiopian kristikunnan päällä, koska kirkko kasvaa ja lähetätte lähetystyöntekijöitä. Mistä tämä johtuu?

Wondimu on ystäväni. Olen samaa mieltä näistä kolmesta kasvun syystä. Lisäisin siihen vielä muutaman asian.

Etiopian kirkko, erityisesti evankelinen kirkko, kasvoi 1970-luvulla. Kun vuonna 1974 tapahtui kommunistinen vallankumous, kirkkojen elämä muuttui vaikeaksi. Emme saaneet kokoontua vapaasti. Melkein kaikki seurakunnat suljettiin ja vainot alkoivat.

Mutta vainojen Jumala kutsui meidät olemaan maanalainen kirkko, jossa rukouksesta tuli tärkein asia. Me rukoilimme Jumalaa muuttamaan Etiopian kristittyjen tilanteen. Kaikkialla oli koko yön kestäviä rukoustapaamisia.

Muistan, että kommunistivallan aikana 17-vuotiaana lukiolaisena menimme joka viikko koko yöksi rukoilemaan. Rukoilimme lakkaamatta 8 tai 10 tuntia.  Jumala puhui meille ja koimme Pyhän Hengen voiman. Saimme intoa ja motivaatiota. Tästä rukousherätyksestä versoi kirkon nykyinen menestys Etiopiassa.

Noina kommunismin vuosina Jumala yhdisti kirkkoaan Etiopiassa. Kirkot suljettiin ja kokoonnuttiin kodeissa. Tuona aikana tärkein kysymys minulle ei ollut se, mihin kirkkokuntaan kuulun vaan se, olenko Jumalan lapsi ja kristitty.

Jos tuohon aikaan halusi olla kristitty, piti olla valmis kuolemaan uskon puolesta. Meille tuolloin toisen kristityn näkeminen oli kuin Jeesuksen näkemistä. Koimme valtavaa rakkautta toisia uskovia kohtaan ja intoa rukoilla toistemme kanssa ja opiskella Raamattua. Näin Jumala valmisti vahvan pohjan kristityille Etiopiassa kristittyjen yhteyden ja rukouksen voiman kautta.

Jumala myös lupasi, että hän nostaa monia etiopialaisia palvelemaan lähetystyössä maailman ääriin asti ja kertomaan hyvää uutista Jeesuksesta. Kommunistisen vainon vuoksi ja joistakin muista syistä kuten työpaikkojen etsimisen vuoksi Jumala on lähettänyt etiopialaisia kristittyjä kaikkialle maailmaan. Kaikkialla he kertovat uskostaan ja Jeesuksesta.

Kiitin Bekele Shankoa haastattelusta ja jatkoimme aamiaispöydässä keskustelua muun muassa Kansanlähetyksen lähetystyöstä Etiopiassa. Hän ilmaisi kiitollisuutensa siitä, että olemme lähettäneet työntekijöitä hänen kotimaahansa. Työtä on vielä paljon sekä Suomessa että Etiopiassa.

Voisivatko meidänkin sydämemme syttyä samalla tavoin kuin Etiopiassa on tapahtunut?Etiopiassa ulkoisena tekijänä herätystä kiihdytti kirkon kokema vaino ja yhteiskunnallinen ahdinko. Se ajoi kristityt yhteiseen rukoukseen ja toistensa rakastamiseen.  Bekelen mielestä se on perustana tämän hetken vahvalle evankelioimis- ja lähetysnäylle.

Lue myös Mekane Yesus -kirkon lähetysjärjestön johtaja Wondimu Mathewosin haastattelu, jossa hän kertoo kirkkonsa kasvun syistä ja lähetysnäystä.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
EECMY ja FLM in Jimma, Ethiopia

Kuljemme kristittyjen vierellä pienissä ja suurissa kirkoissa


Ylhäällä kuvassa Kansanlähetyksen lähetystyöntekijöitä, Aki ja Pirkko Tuppurainen sekä Mika Lehtinen, matkalla jumalanpalvelukseen. Kirkko kasvaa nopeasti ja kokoontumistiloja tarvitaan. Tässä Jimman peltikirkko. Kuva Tapani Kaitainen.

Olen nähnyt maailman suurimpia ja pienimpiä luterilaisia kirkkoja. Kansanlähetyksellä on ollut osuutensa joidenkin elämässä.

Miksi kirkko kasvaa?

Etiopian Mekane Yesus -kirkon jäsenmäärä lähentelee nyt 9 miljoonaa. Kahdessa vuodessa kirkko on saanut 2 miljoonaa uutta jäsentä. Kirkon presidentti Yonas Yigezu kertoo, miksi kirkko kasvaa.

      1. Kirkossa saarnataan sanaa Jeesuksesta uskoen, että sanomaan vastataan. Meilläkin pidetään puheita, mutta monesti varotaan, ettei kukaan kääntyisi. Sehän voi tuoda kriisin: Eikö koko kansa olekaan matkalla taivaaseen (jos siihen uskotaan).
      2. Työn vaikuttavuus ei rajoitu pappien aktiviteettiin. Kirkko kasvaa koska Jeesuksesta innostuneet kristityt vievät ilosanomaa eteenpäin. Meillä kristittyjä ei tähän kouluteta eikä rohkaista.
      3. Kirkko on afrikkalais-karismaattinen, jossa toimitaan kirkkokäsikirja kourassa, mutta samalla annetaan karismoille tilaa; luterilaisuus ja karismaattisuus yhdistyvät. Meillä pidetään kaksi käsin kirjasta kiinni.
      4. Kirkon DNA:ssa on moninkertaistuminen: Uusista uskovista tehdään sellaisia opetuslapsia, jotka tekevät uusia opetuslapsia. Me pohdimme, mikä on opetuslapsi.
      5. Kirkko korostaa Jumalan sanan auktoriteettia opin ja uskon ohjeena. Meillä sanan kirkkoa muutetaan valtionkirkoksi, jossa kansanedustajien enemmistöä tulee totella enemmän kuin Jumalaa.

Suuri ja pieni Herran palveluksessa

Olen vieraillut myös pienessä islamilaisen maailman keskelle perustetussa seurakunnassa. Toimintaa ei voi mainostaa. Muutama kristityksi kääntynyt tuo mukanaan jotain luotettavia ystäviä. Yhteiskunta ja sukulaiset suhtautuvat uskoon kielteisesti. Olen kiitollinen saadessani olla kansanliikkeessä, jossa kuljetaan pienten ja suurten kirkkojen tukena.

Aarteita taivaaseen

Aloitimme juuri Kansanlähetyksessä yt-neuvottelut. Yksi syy on se, että emme ole keränneet Ryttylän kellariholveihin suurta omaisuutta vaan olemme laittaneet annetut varat evankeliumin työhön kotimaassa ja lähetyskentillämme pienten ja suurten kirkkojen syntymiseen ja kasvuun. Työ on kantanut hedelmää, aarteita on kerätty taivaaseen.

Miten Jeesus rahoitti työnsä?

Järjestöjohtajana pohdin, miten Jeesus kattoi oman järjestönsä kulut? Palkkalistalla oli ainakin 12 apostolia. Jeesus moninkertaisti viisi leipää ja kaksi kalaa, mutta tehnyt samaa denaareille ja sekeleille. Kerran hän teki rahaihmeen käskiessään Pietaria sieppaamaan kalan suusta hopearahan veron maksuun. Jeesuksen mission mahdollistivat naiset, joista kolme mainitaan nimellä: Magdalan Maria, Johanna ja Susanna. ”Lisäksi oli monia muita naisia, ja kaikki nämä avustivat heitä omilla varoillaan” (Lk. 8:1-3). Avun saanut laittoi varoja evankeliumin palveluksen.

Jotta mahdollisimman moni pelastuisi ja taivas täyttyisi

Kiitos teille, jotka olette 50-vuoden aikana olleet muuttamassa maailmaa ja ihmisten ikuisuuskohtaloita Aasiassa, Afrikassa, Oseaniassa ja Euroopassa. Kansanlähetys on olemassa, jotta mahdollisimman moni löytäisi uskon ja pysyisi Jumalan sanan perustalla loppuun asti. Jotta taivas täyttyisi.


Kirjoitukseni Uusi Tie -lehdessä lokakuussa 2017. Otsikot lisätty.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Mekane Yesus Church Ethiopia

Uusi kirkon johtaja: ”Olen tiiminrakentaja ja rukoustaistelija. Siinä menestystekijäni.”

Etiopian Mekane Yesus -kirkko valitsi uuden presidentin. Tehtävä vastaa meidän arkkipiispan tehtävää.

Vuonna 2014 meitä suuresti rohkaisevan vierailun Ryttylään ja Kankaanpään Kansanlähetyspäiville tehnyt Wakseyoum Idosa jää sivuun oltuaan kahdeksan vuotta kirkon johtajana. Uusi presidentti Yonas Yigezu korostaa muiden kirkon johtajien tavoin rukouksen merkitystä. Harva hengellisen työn tekijä kutsuu itseään rukoustaistelijaksi (prayer warrior) kuten tämä maailman suurimman luterilaisen kirkon uusi johtaja.

Mekane Yesus -kirkon kasvu

Mekane Yesus -kirkon uusimmat tilastot kertovat kirkon kasvun jatkuvan. Vuoden 2016 tilaston mukaan kirkolla oli 8 564 seurakuntaa ja 8 310 129 jäsentä. Kirkko on nyt maailman suurin luterilainen kirkko.

Rukous ja kirkon kasvu

Käydessäni Etiopiassa kuulin kymmenien metrien päähän eräästä talosta kantautuvia ääniä. Halusin tietysti mennä katsomaan, mitä talossa tapahtuu. Avoimesta ovesta kurkistaessani näin nuoria seisoen ja liikkuen rukoilemassa kovaan ääneen.

Annamme toisillemme hyvää

Nyt lähetystyössä me annamme Mekane Yesus -kirkolle sitä, mitä meillä on ja he tarvitsevat. Kansanlähetys aloitti työn Etiopiassa vuonna 1968. Nyt Kansanlähetyksellä on muun muassa kehitystyötä, raamatunkäännöstyötä, kummilapsitoimintaa, tuemme pappien koulutusta stipendein ja opettamalla. Heillä on jotain, mitä me kipästi tarvitsemme: hengellisen elämän, rukouksen ja herätyksen todellisuus.

Ole suuressa mukana!

Voit olla suuressa tehtävässä mukana rukouksin, lahjoin ja levittäen sanaa. Tarvitsemme lähetystyössä lähtijöitä ja lähettäjiä.


(Kuvassa vasemmalla Wakseyoum Idosa ja oikealla uusi rukoustaistelija-presidentti Yonas Yigezu. Kuva EECMY/Tsion Alemayehu. Kansanlähetys tunnetaan Etiopiassa nimellä FLM – Finnish Lutheran Mission.)

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Ethiopian Evangelical Church Mekane Yesus president

Mekane Yesus -kirkon presidentti Emmanuel Abraham (1913-2016)

Etiopian Mekane Yesus -kirkon entinen presidentti Emmanuel Abraham (1913-2016) siirtyi ajasta ikuisuuteen 22. lokakuuta 2016. Lähetin Kansanlähetyksen nimissä surunvalittelut kirkolle. Hautajaiset olivat 27. lokakuuta. Abraham toimi kirkon johtajana vuosina 1963-1985.

Abraham on nähnyt hämmästyttävän nopean kirkkonsa kasvun. Mekane Yesus perustettiin 1959. Tuolloin siinä oli vajaa 20 000 jäsentä. Nyt yli 8 miljoonan jäsenen kirkko on kasvanut maailman suurimmaksi luterilaiseksi kirkoksi.

Mekane Yesus -kirkko on ollut 48 vuoden ajan Kansanlähetyksen tärkeä yhteistyökumppani. Kirkon presidentti Wakseyoum Idosa kävi meillä pari vuotta sitten vieraana. Samoin Ryttylässä vieraili pääsihteeri Berhanu Ofgaa. Arvostamme yhteistyötä tämän kirkon kanssa.

Keskustelujen perusteella kirkon kasvun syitä ovat olleet vahva rukouselämä, Raamatun kunnioittaminen, rohkea evankelioiminen ja diakonia sekä evankelioimista seuraavat ihmeet erityisesti kun mennään alueille, jossa Jeesusta ei tunneta.

Pyydämme siunausta Etiopialle, Mekane Yesus -kirkolle ja rukoilemme myös Emmanuel Abrahamin läheisten puolesta.


Lue myös:

Rukoukseen Etiopian ja Mekane Yesus -kirkon puolesta.
Kirkon ihmeellistä kasvua Etiopiassa.
Rohkaisevat sanat Etiopian kirkon johtajalta

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Mekane Yesus kirkko ja kansanlähetys

Rukoukseen Etiopian ja Mekane Yesus -kirkon puolesta

Kirjoitimme tänään kirjeen Etiopian Mekane Yesus -kirkon presidentti Wakseyoum Idosalle. Kiitimme presidenttiä siitä, että kirkon johto on huolehtinut myös Kansanlähetyksen Etiopiassa toimivien lähetystyöntekijöiden turvallisuudesta ja hyvinvoinnista. Kerroimme myös rukoilevamme Etiopian kansan, viranomaisten, kirkkojen ja erityisesti Mekane Yesus -kirkon johdon puolesta.

Etiopian etniset jännitteet ovat purkautuneet väkivaltaisuuksiksi, joissa on kuollut satoja ihmisiä. Lokakuun 9. päivänä 2016 pääministeri Desalegn Haile Mariam julisti maahan kuuksi kuukautta kestävän hätätilan.

Kansanlähetyksen lähetystyöntekijät ovat nyt pääkaupunki Addis Abebassa.

Työstämme Etiopiassa:

Rukoilethan Etiopian tilanteen puolesta. Muistathan rukouksin myös Kansanlähetyksen ja muiden järjestöjen lähetystyöntekijöitä Etiopiassa.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa