Avainsana-arkisto: paavi

Evankelioiminen kirkossa

12 ajatusta evankelioimisesta – meissä tulee syttyä uusi into!

Risto Jukko kirjoitti Teologiseen Aikakauskirjaan (1/2016) artikkelin Uusi evankeliointi paavi Paavali VI:n ja paavi Johannes Paavali II:n mukaan.

Jukko tarkastelee katolisten uutta evankeliointia Vatikaanin toisesta kirkolliskokouksesta paavi Benectus XVI:n valintaan asti eli vuosia 1963-2005.

Tässä 12 ajatusta tiivistelmänä Risto Jukon artikkelista innostamaan muitakin kuin katolisia evankelioimiseen.

  1. Evankelioiminen on Kristuksen julistamista niille, jotka häntä eivät enää tunne. Kastettuja on kutsuttava henkilökohtaiseen uskoon. Muotoina ovat muun muassa saarnaaminen, opettaminen ja sakramenttien jakaminen. Evankelioimista on vaikea määritellä kattavasti, mutta sitä tapahtuu siellä, missä Kristuksesta kerrotaan.
  2. Evankelioiminen on kirkon varsinainen kutsumus ja syvin identiteetti. Kirkko on olemassa, jotta se evankelioisi.
  3. Kirkon on evankelioitava itseään. Kastetuille on julistettava evankeliumia, ja sitoutettava heitä paremmin kristilliseen uskoon ja elämään.
  4. Evankelioinnin tehtävä on tehdä kristityistä kypsempiä uskossaan. Kristillisen identiteetin kasvussa katekeesi ja kristillinen opetus ovat tärkeitä.
  5. Herramme Jeesus Kristus on kaiken evankelioimisen keskus. Evankeliointi kertoo Jeesuksesta ja tähtää henkilökohtaiseen suhteeseen Jeesuksen kanssa.
  6. Evankelioimisen sisältö on muuttumaton. Sisältönä on Jeesuksessa Kristuksessa ilmaistu evankeliumin sanoma. Sisältö pysyy samana, mutta muotojen on muututtava.
  7. Evankeliointi kohdistuu myös kulttuureihin. Evankeliumin tulee muuttaa yhteiskuntaa ja kulttuuria Jumalan tahdon mukaiseksi. Koska evankelioimme aina jossain kulttuurissa, meidän on löydettävä kulttuurillemme sopivat toimintatavat ja kieli.
  8. Kirkon tulee käyttää nykyajan välineitä evankelioimisessa. Radio, televisio ja internet ovat tässä tärkeitä.
  9. Evankeliointiin kuuluu dialogisuus eli toisten ihmisten mielipiteiden kuunteleminen. Se auttaa evankelistaa ymmärtämään, toisen ihmisen elämää, ajatuksia ja uskoa. Dialogisuus auttaa meitä viestimään sanoman ainutlaatuisesta Kristuksesta ja pelastuksesta ymmärrettävämmin.
  10. Pyhä Henki on evankelioimisen varsinainen toimija. Ilman Pyhän Hengen vaikutusta evankelioiminen on mahdotonta jääden vain inhimilliseksi toiminnaksi.
  11. Evankelioinnissa tarvitaan kristittyjen yhteyttä. Kristittyjen riitaisuus ja jakautuneisuus ei tee meidän todistuksestamme uskottavaa.
  12. Evankelioinnissa tarvitaan kaikkia kristittyjä. Jokainen kristitty on kutsuttu viemään evankeliumia eteenpäin myös jokapäiväisessä elämässään. Arjessa tapahtuva evankeliointi on usein tehokkainta.

Liitän tähän loppuun vielä artikkelissa olevan sitaatin Johannes Paavali II:n apostolisesta kirjeestä Novo millennio ineunte vuodelta 2001:

”Olen vuosien varrella usein toistanut kutsun uuteen evankeliointiin. Teen sen taas nyt, voidakseni korostaa, että meissä tulee syttyä alkuaikojen into ja meidän tulee antaa itsemme täyttyä apostolisella julistuksella, joka seurasi helluntaita. Meidän tulee herättää itsessämme Paavalin palava vakuuttuneisuus, joka huudahtaa: ”Voi minua, ellen evankeliumia julista.” (1. Kor. 9:6).”

Olen luterilainen pappi ja sitoutunut oman kirkkoni opetukseen. Kerskailemme silloin tällöin uskonpuhdistuksen löydöillä (yksin usko, yksin Kristus, yksin armosta, yksin Raamattu), mutta evankelioimisen olemuksen pohtimisessa ja siihen kristikansaa rohkaisemisessa olemme taineet jäädä katolisista kauaksi taakse.

Onkohan jossain jo olemassa Suomen uudelleen evankelioimisen strategia?


Ps. Katso myös nämä:
Arkkipiispa kehottaa rukoilemaan, että kaikki oppisivat tuntemaan Jeesuksen Herranaan.
Euroopan evankelioiminen (Kalevi Lehtinen)
Muutamia näkökulmia uuteen evankelioimiseen.
Voinko rukoilla puolestasi? Kertomus miten tämä pyyntö muutti ihmiselämän

Kirkon aarre

Kirkon todellinen aarre

Välillä murehdin rahojen riittävyyttä Kansanlähetyksen työssä. Emme ole koonneet omaisuutta varastoihin ja pankkitileille vaan laittaneet ne evankeliumin työhön kotimaassa ja ulkomailla.

Kirkon omaisuus

Kirkon todellinen aarre on kuitenkin jotain muuta kuin maallinen mammona. Kirkon suurin aarre on pyhä evankeliumi.

Yliopiston latinankielen tunnilta mieleeni on jäänyt lause:

”Verus thesaurus ecclesiae est sacrosanctum evangelium gloriae et gratiae dei.“

Tämä lause kuuluu Martti Lutherin 95 teesin joukkoon, jotka hän naulasi Wittenbergin kirkon oveen vuonna 1517. Suomeksi tämä 62. teesi kuuluu: Seurakunnan todellinen aarre on Jumalan armon ja kunnian kaikkein pyhin evankeliumi.

Evankeliumi on kirkon todellinen aarre! Ja se on tarkoitettu käytettäväksi.

Aarre näkyville!

Jos kirkko tai seurakunta ei kutsu ihmisiä Jeesuksen luokse, se panttaa suurinta aarrettaan.Tämä aarre loistaa selvimmin vasta silloin kun sitä julistetaan. Silloin se pääsee toimimaan ja pelastamaan kuulijoitaan.

Niin kuin leivästä ei ole hyötyä jos sitä ei syödä, tästä evankeliumista ei ole hyötyä jos sitä ei uskota omalle kohdalle.

Kultaa ja hopeaa!?

Joskus keskiajalla eräs mies tapasi paavin. Paavi näytti aarteitaan ja sanoi:

Katsopas miten paljon meillä on aarteita! Me emme enää voi sanoa kuten Pietari: „Hopeaa ja kultaa minulla ei ole!“ (Apt 3:6).

Mies vastasi paaville:

Ette kyllä voi myöskään enää sanoa kuten Pietari: „Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä, nouse ja kävele!“

Keskity evankeliumiin

Vain evankeliumin sanoma Jeesuksesta voi pelastaa ihmisen. Ei ole ihme, että Paavali halusi keskittyä viisauden ja ihmeiden sijasta evankeliumiin Jeesuksesta ja hänen ristinkuolemasta (1. Kor 1-2).

Sanoma Jeesuksesta, hänen ristinkuolemastaan ja ylösnousemuksestaan on evankeliumi. Sen varaan laitan uskoni ja ikuisuuteni. Sitä sanomaa haluan kertoa eteenpäin. Se on elämäntehtäväni. Tehtävä tuo monille ikuisen elämän.


ps. Voit antaa lahjan Kansanlähetyksen työlle netissä. Kiitos kun olet suuressa mukana!

New evangelization

Muutama näkökulma uuteen evankelioimiseen (New Evangelization)

Lueskelin mitä Ronald D. Witherup kertoo katolisen kirkon uudesta evankelioimisesta. Kirjan nimi on ”Saint Paul and the New Evangelization” eli ”Pyhä Paavali ja uusi evankeliointi”. Kirjan sai tilattua iPadiin parissa minuutissa Amazonilta. Maksoin sähköisestä kirjasta noin 10 dollaria.

Katolisella kirkolla on nyt evankelioinnissa iso vaihde päällä. He ovat löytäneet innon, jonka toivoisin välittyvän myös omaan kirkkoomme. Ehkä Kansanlähetyskin, joka haluaa olla evankelioimisliike, voisi oppia jotain uutta.

New evangelization

Kirja pohtii ”uudelleen evankelioinnin” (new evangelization) merkitystä. Noin 39 vuotta sitten, vuonna 1975 paavi Paavali VI julkaisi ensyklikan Evangelii nuntiandi. Siinä hän käytti ensimmäistä kertaa sana uusi evankelioiminen. Myöhemmin Johannes Paavali II käytti ensimmäisestä kertaa termiä “new evangelization” matkallaan kotimaassa Puolassa kesäkuussa 1979.

Johannes Paavali II oli ennen paaviksi valintaansa toiminut Krakovan arkkipiispana. Nyt hän piti messun tuon vanhan kotikaupungin uudessa lähiössä, Nova Hutassa, jonka kommunistit olivat rakentaneet ja jossa edistettiin Puolaan uutta ateistista ja kommunistista mallia. Aiemmin kommunistit olivat jo yrittäneet estää joulunvieton (1973) kaupungissa, mutta kielto ei onnistunut paikallisten ihmisten vastustuksen tähden. Paavi tuli vierailulle tilanteeseen, jossa valtion johto suhtautui uskoon vihamielisesti. Siellä paavi kehotti kristittyjä julistamaan uskoaan ja uudelleen evankelioimaan tässä uudessa kristinuskolle haasteellisessa tilanteessa.

Redemptoris Missio

Huomattavin uutta evankelioimista edistävä teko Johannes Paavali II-lla oli hänen ensyklikansa Redemptoris Missio (1990). Siinä paavi käsittelee kolmea ihmisryhmää. Ensiksi ovat ne, jotka eivät ole koskaan kuulleet evankeliumia ja ovat evankeliumin ja lähetyksen kohteena. Toiseksi ovat ne, joka ovat vastaanottaneet kristillisen uskon ja elävät sitä todeksi. Kolmanneksi on ne, jotka ovat tämän ”uuden evankelioinnin” kohteena. He ovat ottaneet sanoman joskus vastaan, mutta muuttuneet penseiksi tai ehkä hylänneet sanoman kokonaan. Heidät täytyy sytyttää tuleen! Tässsä tarvitaan uutta evankeliointia, mikä oli tämän paavin ensyklikan Redemptoris Missio tavoite.

Mitä uusi evankeliointi ei ole?

Uudelleen evankeliointi ei ole uutta evankeliumin sanomaa. Evankeliumi on aina yksi ja sama kautta koko historian. Se on sama kaikkialla maailmassa. Uudelleen evankeliointi ei tarkoita vain uusia työmuotoja.

Kuusi näkökulmaa katolisen kirkon uudelleen evankelioimiseen

Uudelleen evankelioimisessa on kuusi näkökulmaa:

  1. Uusi evankeliointi on henkilökohtaista ja keskittyy Kristukseen. Se tähtää henkilökohtaisen uskon syntymiseen Jeesukseen Kristukseen. Evankelioimisen keskuksessa on persoona, Jeesus Kristus, joka maailman pelastajana kutsuu kaikkia yhteyteensä. Sekä Johannes Paavali II ja Benedictus XVI korostivat jatkuvasti uskoa henkilökohtaisena kohtaamisena ylösnousseen Herran kanssa. Evankeliointi ei ole vain kristillisen opin tai uskon totuuksien levittämistä. Siihen kuuluu kutsu henkilökohtaiseen uskonsuhteeseen Jeesuksen kanssa sekä suhde toisten uskovien, seurakunnan, kanssa.
  2. Uudelleen evankeliointi kutsuu kaikkia uskovia löytämään lähetysinnostuksen. Nyt kirkon ja kristittyjen tulee löytää sama into, joka oli luonteenomaista ensimmäisille kristityille kun he toimivat ja julistivat Pyhän Hengen voimassa. He halusivat jakaa evankeliumin totuutta kaikille ja joka paikassa. Paavi Benedictus XVI on uudelleen evankelioimisen yhteydessä puhunut myös pienten uskovien ryhmien puolesta (small groups of faithful, communidades de base). Nämä pienet ryhmät ovat tulleet tärkeiksi isoissa katolisissa seurakunnissa eri puolilla maailmaa. Jokaista katolista kutsutaan liittymään tähän uuteen lähetysinnostukseen.
  3. Uusi evankeliointi ei suuntaudu vain ulospäin vaan myös sisäänpäin. Koko kirkon toiminta on aina evankelioivaa, ulospäin suuntautunutta. Erityisesti se on ulospäin suuntautunutta siellä, missä Kristusta ei tunneta. Mutta uusi evankelioiminen on samalla sisäänpäin suuntautuvaa julistusta niille, jotka ovat jo tulleet tutuiksi kristinuskon sanoman ja Jeesuksen kanssa, mutta jotka eri syistä ovat jättäneet uskon tai muuttuneet välinpitämättömiksi. Uusi evankeliointi kohdistuu sekä uskoviin että ei-uskoviin.
  4. Uusi evankeliointi ei kohdistu vain yksilöihin vaan myös kulttuureihin. Se pyrkii johdattamaan modernia kulttuuria kosketukseen Jeesuksen Kristuksen kanssa ja mahdollistaa ihmisten kääntymisensä evankeliumin puoleen. Tämä on rohkea yritys. Se on enemmän kuin vain evankeliumin julistaminen yksilöille, mikä on kirkon tehtävä kaikkina aikoina. Kirkon tulee toimia tilanteessa, jossa maallistuminen ja kirkonvastaisuus leviävät. Täytyy löytää uudet tavat evankeliumin julistamiseen ja yhteiskunnan muuttumiseen, jotta Jumalan sana olisi arvossa ja yhteisöstä tulisi parempi yhteisö kaikille ihmisille. Yhteiskunnallista vaikuttamista on muun muassa paavin toiminta Twitterissä (2012) ja Facebookissa, joilla pyritään saamaan yhteyttä erityisesti nuoriin.
  5. Evankelioimisen tehtävä ei ole tarkoitettu vain lähetystyöntekijöille, papeille ja alan asiantuntijoilla vaan jokaiselle kristityille. Kaikkia kastettuja kutsutaan tekemään opetuslapsia (Matt 28:16-20). Uskon levittäminen kuuluu koko kirkolle. Kirkon tehtävä on kutsua kristityt elämään uskoaan todeksi elämän eri tilanteissa, kokemaan Kristuksen läsnäoloa ja olemaan evankelistoja omassa elämässään.
  6. Evankeliointi kutsuu ihmisiä prosessiin, jossa ihmiset sitoutuvat Herraan Jeesukseen siten, että heidän koko elämänsä muuttuu. Jo Paavi Paavali VI puhui täydellisestä prosessista (complex process) evankelioinnissa (Evangelii Nuntiandi 24). Tämähän on Paavalin ajatus. Hän puhui ”uudesta luomuksesta” niistä, jotka ovat Kristuksessa (2 Kor 5:17) ja toteaa myös, että ympärileikkaus ei ole mitään eikä ympärileikkaamattomuus vaan uusi luomus (Gal 6:15). Uusi elämä Kristuksessa tuo muutokseen arkeen. Tähän kuuluu uudenlainen elämäntapa Jeesuksen yhteydessä sekä pyhään, Jumalan tahdon mukaiseen elämään pyrkiminen.

Tämä oli ensimmäinen kirja jonka luin katolisen kirkon uudesta evankelioimisen aallosta. Evankelioiminen tulee nousemaan tärkeämpään asemaan myös omassa luterilaisessa kirkossani. On valitettavaa, että evankelioimisen teologia on jäänyt taka-alalle vaikka suurin osa kansastamme ei tunne kristillisen uskon perusteita ja on vieraantunut seurakuntien toiminnasta. Miten kertoa Vapahtajasta siten, että ihmisisä herää halu seurata häntä?

Sydämen palon pitää olla ensin kertojassa.

Tulella on tapana tarttua.

*Tutustu kirjaan Saint Paul and the New Evangelization.