Avainsana-arkisto: paha

Rukous ja Kristuken paluu

Apua kiusauksessa

Luuk 4:1-13 Paholainen kiusaa Jeesusta – ja meitä.

Jeesus oli kastettu. Hän rukoili kasteen yhteydessä ja Pyhä Henki laskeutui hänen ylleen (Luuk 3:21-22). Jeesus oli täynnä Pyhää Henkeä.

Tuntuu ihmeelliseltä, että Pyhä Henki johdatti hänet suuresta hengellisestä kokemuksesta erämaahan. Yksinäisyyteen, nälkään ja paholaisen kiusattavaksi. Ei tämä ole tuntematon tie Jumalan lapsille.

Jeesus rukoili ja paastosi 40 päivää. Paholainen kiusasi häntä ja yritti saada Jeesuksen tekemään syntiä. Syntisenä hän ei olisi voinut olla maailman pelastaja.

Paaston lopulla paholainen esitti Jeesukselle vielä kolme kiusausta. Nekin ovat tuttuja omasta elämästämme. Paholainen tarjoaa tarpeidemme täyttämistä, kunniaa ja rahaa sekä johtaa väärään hengellisyyteen, joka onkin Jumalan kiusaamista.

Kiusaukset olivat Jeesukselle todellisia kiusauksia. Hän oli luopunut oikeudestaan olla Jumalan vertainen (Fil 2:6). Hän tuli ihmisen kaltaiseksi (Fil 2:7). Oli mahdollista, että Jeesus olisi langennut paholaisen houkutuksiin.

Rukous ja Jumalan sanaan turvautuminen auttoivat Jeesusta kiusauksessa ja ”Paholainen jätti hänet joksikin aikaa rauhaan” (Luuk 4:13).

Mekin kohtaamme kiusauksia. Ne ovat suuria valinnan paikkoja, jotka osoittavat, ketä haluamme seurata. Kiusauksissa tarvitsemme päättäväisyyttä, rukousta ja Raamatun sanan voimaa. Omassa voimassa aina lankeamme. Perkele on voimakkaampi kuin me.

Jeesus ihmisenä on meille esimerkki. Pahaa voi vastustaa. Ja sitä pitää vastustaa, sillä pahan lupaukset, houkutukset ja tarjoukset johtavat aina ongelmiin ja tuhoon. Pakene tilanteesta, jossa kohtaat kiusauksia. Suuntaa ajatuksesi ja energiasi johonkin muuhun. Kiusauksissa on ajateltava ja rukoiltava Jeesusta, joka voi auttaa.

Ps. Lohdutuksen sana paholaisen pettämille: ”Rakkaat lapset! Kirjoitan tämän teille, jotta ette tekisi syntiä. Jos joku kuitenkin syntiä tekee, meillä on Isän luona puolustaja, joka on vanhurskas: Jeesus Kristus. Hän on meidän syntiemme sovittaja, eikä vain meidän vaan koko maailman” (1 Johanneksen kirje 2:1).