Avainsana-arkisto: pappi

yhteinen pappeus kansanlähetyksessä

Kuninkaallinen pappeus

Kansanlähetyksessä korostamme kaikkien kristittyjen hengellistä pappeutta. Pietari kirjoitti uskoville:

”Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa, määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan, joka teidät on pimeydestä kutsunut ihmeelliseen valoonsa.” (1. Piet.2:9).

Tässä uskovista annetaan useita määritelmiä: valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa. Jumala on kutsunut tämän joukon pimeydestä valoon. Jumala antoi juuri heille tehtävän: julistakaa Jumalan suuria tekoja.

Jumalan suuret teot viittaavat varsinkin Jeesuksen elämään. Jumalan tekojen julistaminen on jokaisen kristityn etuoikeus.

Kansanlähetys kansan lähetyksenä

Kansanlähetystoiminnan ytimessä on Jumalan kansan liikekannallepano. Haluan nähdä liikkeemme olevan Jumalan kansan lähetystä, jossa jokaiselle siihen mukaan haluavalla on oma tärkeä paikkansa.

Jos tämä ei onnistu, tulevaisuutemme ei ole valoisa. Meillä on vaarana se, että palkattu työntekijä organisoi, toimii, juoksee, puhuu, saarnaa, järjestää, kopio, siivoaa, leipoo, lukitsee ovet, järjestelee ja uupuu. Jos näin on,olemme epäonnistuneet.

Kaikkien kansanliikkeiden elinvoima perustuu siihen, miten hyvin he saavat kannattajansa liikkeelle.

Jos haluamme nähdä uudistusta kirkossamme, meidän tulee nähdä vaivaa seurakunnissa, puhua lähetyksen ja evankelioimisen puolesta. Meidän tulee löytää uudelleen maallikkotodistajat ja maallikkopuhujat, sekä antaa heille tilaa kokouksissamme. Vain kuninkaallisen papiston valtuuttamisella toimintamme ja evankeliumin julistaminen voi moninkertaistua. Varsinkin kodeissa voimme vapaasti julistaa evankeliumia ja kutsua sinne uskovia.

Jokainen kristitty voi rukoilla ja etsiä itselleen opetuslasta, jonka kanssa tutkia Raamattua, rukoilla ja oppia yhdessä kristittynä elämisestä. Nuoret ja uudet kristityt tarvitsevat hengellisiä vanhempia. Olen kiitollinen, että minulla oli tällaisia vierelläkulkijoita.

Lähettäjän tärkeä tehtävä

Kotimaan evankelioimisen ja lähetystyön ongelmana meillä ei ole evankelistojen, opettajien ja lähetystyöntekijöiden olemattomuus. Meidän ongelma ei ole lähtijöiden vaan lähettäjien puute. Tarvitsemme työssä myös niitä, jotka tukevat sitä taloudellisesti. Se on suuri Jumalan antama tehtävä.

Sekä lähetystyöntekijöillä että kotimaassa työskentelevillä on omat renkaansa, joihin mahtuu lähettäjiä.Moni toteuttaa lähettäjänä toimimista myös testamentin laatimisella.

Kansanlähetysnäyssä minua innostaa jokaisen kristityn tärkeys. Kaikki uskovat on Jeesuksen Kristuksen pappeja, joilla on merkittävä tehtävä palvella, rukoilla ja tuoda elämällään kunniaa Jumalalle.


Tämä on osa Mika Tuovisen puhetta Mikä Kansanlähetyksessä innostaa? Muut sarjaan kuuluvat kirjoitukset ovat:

  1. Osana herätysten historiaa
  2. Jumala onkin puhetaitoinen
  3. Herätyksen kaipuu
  4. Maailman valloittaminen

Kaksi_Unelmaa_Kalevi_Lehtinen_ehtoollinen_evankelioiminen

Kalevi Lehtisen kaksi unelmaa

Kalevi Lehtinen (1936-2011) paljasti haastattelussa 70 vuotta täyttäessään kaksi unelmaansa.

”Minulla on kaksi unelmaa,  joiden haluaisin nähdä toteutuvan. Rukoilen, että saisin ennen kuolemaani nähdä koko maailman evankelioituna, ja että kaikki Jumalan lapset voisivat syödä samassa pöydässä.”

Nämä näkyivät Lehtisen työssä. Hän oli Suomen kirkon pappi, joka teki pitkän työuran kansainvälisen lähetysjärjestön Campus Crusade for Christ (nykyään Cru) -palveluksessa. Tässä työssä näky kristittyjen yhteydestä ja evankelioimisesta olivat välttämättömiä.

”Kun minä saarnaan, ihmisiä ei tule uskoon. Kun sinä saarnaat, heitä tulee uskoon. Mikä minussa ja saarnoissani on vialla?”

Kerrotaan papista, jonka saarnojen kautta ihmisiä tuli jatkuvasti uskoon. Oli toinen pappi, jonka kautta tällaista ei tapahtunut.

Jälkimmäinen lähti vierailulle ensimmäisen luokse ja sanoi:

– Kun minä saarnaan, ihmisiä ei tule uskoon. Kun sinä saarnaat, heitä tulee uskoon. Mikä minussa ja saarnoissani on vialla?

Pastori vastasi kolleegalleen: ”Et kai sinä ajattele, että kun SINÄ saarnaat, ihmisten pitäisi tulla uskoon. Et kai sinä odota, että SINUN saarnojen kautta, joku voisi pelastua”.

Oman työnsä tulosten vähyydestä huolestunut pastori punastui ja sopersi vaitonaisesti: ”No en kai minä sitä OMISTA saarnoistani odota.”

Siihen tuli vastaus: ”Ehkä siinä onkin sinun ongelmasi.”

*

Tarvitsemme luterilaisessa kirkossa kääntymyksen teologian tarkastelua ja selvempää kutsua henkilökohtaiseen uskoon.