Avainsana-arkisto: parannus

Kadotus ja helvetti

Heräänkö helvetissä?

Ole Hallesbyn radiopuhe herätti rajun kiistan Norjassa vuonna 1953. Sitä kutsutaan myös helvettikiistaksi.

Hallesby sanoi Norjan yleisradion puheessaan: Voi olla, että menet tänä iltana kaikessa rauhassa nukkumaan ja heräät aamulla helvetissä.

Hallesby kehotti kuulijoita parannukseen ja uskomaan Jeesukseen, joka voi pelastaa.

Seuraavana päivänä puhe tuomittiin Dagbladet -lehden etusivulla. Myös valtakunnan radio NRK sai kritiikkiä koska päästi Hallesbyn puhumaan. Luterilaisessa kirkossa heräsi raju keskustelu helvetistä. Suurin osa kirkosta tuki Hallesbyn näkemyksiä helvetistä, vaikkakin jotkut olisivat sanoittaneet asian toisin.

Norjan yleisradio pyysi Hallesbyta oikaisemaan käsityksiään. Wilhelm Buschin mukaan Hallesby astui mikrofonin eteen ja sanoi kansalle:

”Tämä asia on selvitettävä ja haluan tehdä sen. Voi nimittäin hyvinkin olla, että käytte tänä iltana rauhallisesti nukkumaan, mutta heräätte huomenaamuna helvetissä. Tahdon varoittaa teitä.”

Näin vakava, mutta usein vaiettu asia todettiin kahdesti.

Jeesus puhui helvetistä vielä rajummin. Ja hän puhui siitä usein. Hän varoitti ja kehotti ihmisiä parannukseen, etteivät he hukkuisi. Ehkäpä kristikunnan hiljaisuus johtuu siitä, että moni luulee Jeesuksen erehtyneen.

Helvetistä puhutaan liian vähän. Joku haluaa vaieta kadotuksesta sen epämiellyttävyyden ja kamaluuden vuoksi. Moni ehkä pelkää ihmisten pahastumista kun heitä varoitetaan: Entäpä jos joku suuttuu!

Jos ja kun kadotus on totta, sinne joutuva varmasti toivoo, että häntä olisi kunnolla häiritty ja varoitettu. Ja kerrottu Jeesuksesta, joka yksin voi sielun, hengen ja ruumiin helvetistä pelastaa.

Jokaiselle ihmisellä on oikeus tietää, mitä Jumala kertoo Raamatussa helvetistä. Jotta he voisivat välttää sen turvautumalla Jeesukseen, pelastajaan!

Jumalan siunausta Suomelle

Evankelioimistyöstä Suomessa

Olin illalla optimisti. Koska töihin piti mennä vasta kymmeneksi, laitoin herätyskellon soimaan 9.15! Mutta ponkaisin pirteänä ylös kello 5.45.

Ennen aamupalaa kirjoitin Kansanlähetyksen suuressamukana.fi -sivulle jutun Suomi sydämelläni.

Taustalla on erään julistustyöntekijämme huoli evankelioimistyöstä Suomessa. Hänellä on murhe ainakin kolmesta asiasta:

  • Julistus ei käsittele enää suuria pelastukseen liittyviä asioita kuten syntiä, Jumalan tuomiota, ikuista kadotusta. Siksi suomalaiset eivät ymmärrä myöskään pelastuksen ja Jeesuksen tarpeellisuutta. Pahimmillaan kirkossa opetetaan, että riittää kun sinut on kastettu. Ikään kuin uskoa ei tarvittaisi.
  • Evankeliumin julistamiseen ei liity selkeää kutsua parannukseen ja Jeesuksen seuraamiseen.
  • Me kristityt olemme muuttuneet penseiksi emmekä välitä uskosta osattomien ikuisuuskohtalosta.

Evankelioimistyö Suomessa lähtee parannuksesta. Ensin minun on tehtävä parannus omista synneistäni ja rakkauden puutteesta ihmisiä kohtaan. Toiseksi Raamatun sana parannuksen tekemisen välttämättömyydestä on saatava kaikkien suomalaisten ulottuville.

Lue: Suomi sydämelläni.

Tehkää parannus ja kääntykää

Olette tuhon omia, ellette käänny!

Luterilaisessa kirkossa tänään saarnatekstinä oli Jeesuksen kehotus kääntymiseen (Luuk 13:1-5). Jeesus sanoi kaksi kertaa: Te kaikki olette tuhon omia, ellette käänny!

Radikaaleja sanoja! Puhuuko totta vai erehtyykö hän?

Jos hän puhuu saarnatekstissämme totta, vakavat sanat koskevat kaikkia, minuakin. Luullakseni Jeesus puhuu kadotuksesta. On vaara, että olen ikuisen tuhon oma, jos en käänny.

Kääntyminen (uusi käännös) ja parannuksen tekeminen (vanha käännös) tarkoittavat ainakin kahta asiaa: Lue loppuun

Alkaako herätys herätysjulistuksesta?

Kansamme tarvitsee kansanherättäjiä. Ilman herättäjiä vain harva herää. Olemmeko nukuttaneet Suomen kansan hengelliseen uneen?

Mistä pitäisi herätä? Synnin unesta ja Jumalasta luopuneesta tilasta.
Miksi pitäisi herätä? Olemme kohta pyhän Jumalan edessä tuomiolla.
Mihin pitää herätä? Uskomaan Jeesukseen ja suojautumaan Jumalan vihalta Jeesuksen veren turvaan.

Leif Nummela kertoo Uuden Tien pääkirjoituksessaan professori Jouko Talosen ajatuksia herätyksestä. Kirkossamme on katoamassa opetus kääntyneistä ja kääntymättömistä, pelastetuista ja kadotukseen joutuvista. Tämä kuuluu herätysjulistuksen ytimeen. Lisäksi tämä jako on Raamatun ja luterilaisen tunnistuksen mukainen.

Nummela kirjoittaa:

Näin oli myös uskonpuhdistuksen aikana. Luterilaisissa tunnustuskirjoissa huolehditaan siitä, ”ettei nyt kukaan luulisi meidän puhuvan sellaisesta uskosta, joka ei mitään vaikuta, pelkästä historiallisesta tiedosta. – – parannussaarna, joka osoittaa meidät syyllisiksi, saattaa omattunnot todellisten ja vakavien kauhistusten valtaan. Näin pelästytettyjen sydänten on määrä taas saada lohdutus. Se tapahtuu, jos he uskovat Kristuksen lupaukseen, että meillä hänen tähtensä on syntien anteeksiantamus. – – Me puhumme nyt sellaisesta uskosta, joka ei ole mikään joutava aate, vaan joka vapauttaa kuolemasta, synnyttää sydämissä uuden elämän ja on Pyhän Hengen työtä.”

Jokaisella kristityllä, mutta varsinkin piispoilla, papeilla ja sananjulistajilla on mielettömän suuri vastuu ihmisten ikuisuuskohtalosta.

Erityisesti herätysliikeiden, myös Kansanlähetyksen, on arvioitava vieläkö olemme todella herätysliikeitä. Tuleeko ihmisiä uskoon toiminnassamme? Kutsummeko edes heitä uskoon ja parannukseen?

Tehtävämme on kertoa hyviä uutisia Jeesuksesta, joka ristillä sovitti meidät Jumalan kanssa.

Raamatun sananjulistus antaa malliksi myös kutsun esittämisen Jeesuksen seuraajaksi.

Rukoile herätystä ja herättäjiä kansallemme. Jotta herätyssaarna ei vaikenisi kansamme keskeltä.