Avainsana-arkisto: pelastus

Eskatologian hylkiminen on vahingollista kirkon sanomalle

Olen toista päivää töissä kesäloman jälkeen. Päivän neuvottelut lienevät ohi, ja luen iltapäivän kahvitauon jälkeen Kotimaa-lehteä (8.8.2019). Yleensä kun olen huomannut aviisissa Veli-Matti Kärkkäisen kirjoituksia pysähdyn lukemaan tarkemmin. Niin nytkin. Ja varsinkin kun otsikko on paljon lupaava: ”Ei tämä ole tässä. Eskatologian hylkiminen on vahingollista kirkon sanomalle.” Kirjoitan muutamia asioita artikkelia referoiden blogini lukijoille.

Kärkkäinen tuo esille, miten kristikunnassa – erityisesti teologisessa työskentelyssä – lopunaikoihin on suhtauduttu varauksellisesti. Luterilaisissa kirkoissa oppi lopunajoista on laiminlöyöty; jotkut ovat perustelleet sen sensaatiohakuisten opetusten varomisella tai Augsburgin tunnustuksen kohdalla, jossa hylätään oppi tuhatvuotisesta valtakunnasta. Kärkkäisen mielestä Tunnustuskirjoissa hyökätään harhaanjohtavasti uskonpuhdistuksen aikaisten anabaptistien keskuudessa yleistä 1000-vuotisvaltakuntaoppia kohtaan. Vapaissa suunnisssa ja kolmannen maailman kiroissa eskatologia elää ja voi hyvin.

Uudesssa testamentissa on vielä innokasta Jeesuksen paluun odotusta. Kun kirkko saavutti Rooman valtakunnassa valta-aseman eskatologia jäi syrjään. Se pulpahteli esiin hengellisten uudistusten keskellä. Luterilaisen uskonpuhdistuksen aikana eskatologinen innostus liitettiin harhaoppisiin hurmahenkiin. Eskatologia surkastui käsittämään kuolemaa, viimeistä tuomiota, helvettiä ja taivasta.

1900-luvun alussa liberaaliteologi-filosofi Ernst Troeltsch väitti, että ”eskatologinen toimisto” on suljettu tarpeettomana. Adolf von Harnack hylkäsi kaiken puheen tuonpuoleisuudesta. Albert Schweitzer, joka lähti Afrikkaan lähetyslääkäriksi, arveli Jeesuksen erehtyneen odottaessaan lopunaikaista valtakuntaa. Heikki Räisänen sanoi muutama päivä ennen kuolemaansa: ”Eiköhän se ole tässä.”

Kirkossa vaietaan eskatologiasta. Sen sijaan korostetaan, että ihmisiä on autettava tämän hetken arjen askareissa. Kärkkäinen kysyy:

”Mitä tästä voi seurata? Kristillinen sanoma, josta puuttuu toivo tuonpuoleisesta, jättää ihmiset ilman pysyvää toivoa. Me kaikki kuolemme ja ennemmin tai myöhemmin kysymys tuonpuoleisista nousee polttavaksi. Vaikka kristillinen sanoma edellyttääkin tämänpuoleisista huolehtimista, keskittyminen pelkästään niihin tekee kirkon sanomasta hampaattoman. Voidaan kysyä: Mihin kirkkoa lopulta tarvitaan, kun sekulaarit yhteisöt hoitavat tämänpuoleiset paremmin!”

Kirkko ei saa hylätä eskatologista toivoa. Hylkäämisellä on seurauksena. Kärkkäinen mainitsee ajankohtaisen ympäristönsuojelun. Eskatologinen toivo ympäristönsuojelun näkökulmasta muistuttaa, että luomakunnalla on loppumaton tulevaisuus ja siksi tästä maailmasta tulee huolehtia. Ruumiin ylösnousemuksen toivo kertoo uudesta taivaasta ja uudesta maasta, jotka ovat jatkuvuussuhteessa nykyiseen.

Eskatologinen odotus ei saa johtaa välinpitämättömyyteen ympäristöstä ja sosiaalisesta vastuusta. Raamatussa nousevasssa toivossa on jännite lopunaikojen tuomioihin liittyvästä kaiken tuhoutumisesta ja lopullista täyttymista odottavan hyvän luomakunnan uudistamisesta.

Eskatologinen toivo ei kosketa vain ihmisen pelastumista. Se koskettaa koko luomakuntaa sekä kosmosta.

Kahvini kupissa on kylmennyt kirjoittaessa. Tässä oli pieni raapaisu eskatologiasta kuin sytykkeenä sen käsittelyyn myös julkisessa opetuksessa. Kirkko ei saa vaieta eskatologiasta nyt kun melkein koko maailma kehottaa ihmiskuntaa parannukseen elämäntavoissaan ja varoittaa tulevasta lopusta. Minulle tämä kertoo ihmisen sisään asetetusta iankaikkisuudesta sekä intuitiivisesta totuuden hahmottamisesta, jonka taustalla on varmaan länsimaissa kristillisen maailmankatsomuksen Raamatusta nousevat eskatologiset pohjavireet vaikkei niitä aina tiedosteta.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa

Lähettäjäpiirikirje 6-7/2019

Kirjoitan säännöllisesti kirjettä niille, jotka haluavat rukoilla työni puolesta, tukea sitä taloudellisesti tai muuten vain tietää, mitä minulle ja työlleni kuuluu. Tässä on otteita kesä- ja heinäkuun kirjeestä. Voit tilata kirjeeni sähköpostiisi tai postilaatikkoosi tästä.

Kesätervehdys

Tässä sinulle kesäkirjeeni! Kirjoitan tätä aikana kun maailma muistelee Apollo 11 kuulentoa 50 vuotta sitten. Neil Armstrong sanoi astuessa kuun pinnalle, että kyseessä oli pieni askel ihmiselle, mutta suuri harppaus ihmiskunnalle. Mukana oli myös Buzz Aldrin, joka vietti ehtoollista juuri ennen kuun kamaralle astumistaan.Olihan tuo merkittävä tapaus erityisesti kylmän sodan aikakautena.

Mielenkiintoista on, että tiede on kehittynyt yhteiskunnissa, joissa kristinuskolla on ollut merkittävä asema. Eräs syy on se, että luontoa ei ole jumalallistettu ja siksi sitä ei tarvitse pelätä eikä paljoa. Luonnon ja universumin ihmeiden tutkiminen voidaan nähdä Jumalan suurien tekojen tutkimisena ja Jumalan ylistämisenä. Joskus joku kysyi, mitä kirkko tekee yliopistosssa. Vastaus oli: Kirkko perusti yliopiston.

Viimeisen kirjeen jälkeen on tapahtunut taas paljon. Olin pariin otteeseen vieraana TV7-asemalla, tehnyt opetuksia Radio Deihin ja kirjoittanut artikkeleita. Olen ollut haastatteluissa Uuden Tien, Kirkko ja Kaupungin sekä Kotimaan toimittajien kanssa. Nämä ovat näyn levittämisen paikkoja.

Eräs minulle ja työnantajalleni tärkeä asia on kirjani Ainutlaatuinen tehtävä julkaisu. Siinä käsittelen lyhyesti järjestömme historiaa, työnäkyämme ja lähetystyötämme. Tällainen teos on puuttunut Kansanlähetykseltä. Sinullakin on lähettäjänä ollut tärkeä tehtävä tämän kaiken toteutumisessa. Kiitos siitä! Minulla loma jatkuu elokuun alun lähettipäiviin asti. Elokuussa johtoryhmän kanssa laadimme ensi vuoden toimintasuunnitelman ja hiomme hieman talousarviotamme, joka näyttää juuri nyt hyvältä.

Kansanlähetyspäivät

Kesän kohokohta minulle on aina Kansanlähetyspäivät. Pitkä suunnitteluprosessi muuttui näystä todellisuudeksi tänäkin vuonna. Meillä Suomessa on aivan erityinen hengellisten kesäjuhlien perinne, josta on syytä olla kiitollinen Jumalalle. Monet juhlat muuttuvat oman porukan ryhmästä laajemmaksi uskovia yhdistäväksi tapahtumaksi.

Kansanlähetyspäivillä minulle näkyvin hetki on aina lauantaisin kello 13 oleva Polttopisteessäpuhe, joka tänä vuonna sai harvinaisen paljon huomiota. Edeltävänä viikkona oli kohu kirkon osallistumisesta Pride- tapahtumaan. Jotkut kertoivat tulleensa kuulemaan, että pitäytyykö Kansanlähetys vielä käsitykseen avioliitosta miehen ja naisen välisenä. Vastaus on kyllä. Vastasin myös monen esittämään kysymykseen, tuleeko Kansanlähetyksen ja herätyskristittyjen perustaa oma kirkko. Vastaus oli lyhyesti: Ei. Ainakaan vielä.

Lähetit matkaan ja Raamattu rakkaaksi

Kansanlähetyspäivien kohokohta minulle on kuitenkin päätösjuhlassa lähetystyöntekijöiden matkaansiunaaminen. Olen usein saanut olla heidän joukossaan; nyt lähetän joukkoja. Ottakoon Herra lähetit ja lähettilapset suojaansa, ja antakoon työn kantaa runsasta hedelmää. Tänä vuonna toin Kansanlähetyspäiville uudistuksena Raamattulavan, jossa lauantaina taukojen aikaan – ja vähän muulloinkin – oli 25 minuutin raamattuopetuksia. Tästä tuli paljon kiitoksia ja jatkamme kehittämistyötä.

Lepoa ja herätysjanoa

Olen ollut nyt viikon mökillä Etelä-Pohjanmaalla vaimon kotiseudulla. Loma on tehnyt hyvää. Metsän keskellä hiljaisuudessa on aikaa olla, saunoa, lueskella ja pohtia elämää. Tällaisina hetkinä pohdin myös omaa tehtävääni ja kutsumustani. Olen lukenut Heränneen kansan vaellusta, joka kuvaa herätyksiä 1800- ja 1900-luvuilla. Se lisää janoa nähdä jotain samaa vieläkin. Olen niin nuori, etten nähnyt edes 1960- ja 1970-luvun herätyksen aaltoja. Hedelmiä näen jatkuvasti. Yksi suuri toiveeni ja rukoukseni on hengellinen herätys maassamme ja haluan olla enemmän tämän asian kanssa esillä. Jotkut sanovat, että herätystä ei ole Raamatussa luvattu, siksi sitä ei tule. Siksi ei kannata sen puolesta toimiakaan. Tulee vain luopumus.

Samalla minä luen Raamatusta, että Jumala rakastaa maailmaa ja haluaa pelastaa jokaisen. Jos tämä toteutuu, eikö se tarkoita herätystä! Jumala haluaa kaikkien pelastuvan.

Evankelista Hilja Aaltonen kysyi kuolinvuoteella, miksi kristikunta on nyt niin hiljaa. Meidän on aika pitää ääntä uskostamme ja Jeesuksesta. Aaltonen sanoi: ”Tämä sukupolvi tuntuu niin kuin se olisi liian hiljaa. Niin kuin se nukkuisi.” ”Minä odotan ja minä uskon, että käymme hengellistä sadeaikaa kohti. Ja se sadeaika on voimakas ja minä odotan, että Jumalan seurakunnassa yli kaikkien opillisten rajojen ja näkemysten alkaa sadeaika.”

Ole siunattu

Kiitos kun olet lähettäjärenkaassa mukana. Kiitos rukouksista ja taloudellisesta tuestasi.

Olet rakastettu, lunastettu ja Jumalaa varten luotu!

Mika Tuovinen
Työtoverisi

Rukousaiheita:

  • Herätyksen ja parannuksen tekemisen aika kansallemme.
  • Lähetystyöntekijämme kokoontuvat lähettipäiville 9.-11.8.
  • Evankelistojen yhteyspäivät (12.-14.8. Pori) on ollut tärkeä tapaamisen ja rohkaisemisen ja rohkaistumisen paikka. Rukoile evankelistoja kansamme keskelle!
  • Pyhän Hengen täyteyttä ja viisautta työtehtäviin

Kiitosaiheita:

  • Jumalan huolenpito töissä ja kotona
  • Kirjani Ainutlaatuinen tehtävä ilmestyminen
  • Kansanlähetyspäivien sujuminen hyvin
  • Jumalan täydellinen hyväksyntä ja syntien anteeksianto Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veressä

Tue työtä taloudellisesti

Kansanlähetyksen kotimaantyö toimii pääosin vapaaehtoisen kannatuksen pohjalta. Myös minulla on oma lähettäjärengas, joka tukee työtäni. Voit liittyä lähettäjärenkaaseen tästä. Olen kiitollinen lahjoituksista. Tilitiedot oheisessa kuvassa. Rahankeruulupa.

Kuvissa:
1. Leif Nummela tuo uuden kirjani työhuoneeseeni. 2. Kirkon lähetystyön toimikunnassa piispa Simo Peura ja Kirkon lähetystyön keskuksen johtaja Jaakko Rusama onnittelevat Kylväjän eläkkeelle jäävää lähetysjohtaja Pekka Mäkipäätä.
3. Rouvan kanssa Kylväjän uuden lähetysjohtaja Taneli Skytän juhlassa.
4. Olen puhumassa Kansanlähetyspäivillä
Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Jesajan kirja 53 Herran palvelija

Jesaja 53:5 ja MINÄ

”Voinko todella saada kaikki syntini anteeksi? Ihan kaikki?”

Tätä minulta kysyttiin. Ja moni tekonsa tunteva painii tämän kysymyksen kanssa. Minua on auttanut Jumalan lupaukset Raamatussa. Tärkeää on kahden asian ymmärtäminen.

Ensinnäkin omat syntimme. Tämän vajavaisuutemme huomaamme helposti, vaikka emme tajuaisikaan oman syntimme kauheutta Jumalan silmissä. Syntisi ei ole Jumalalle yllätys.

Toiseksi Jeesuksen sovitustyön täydellisyys. Jeesus tuli maailmaan juuri syntiesi tähden sinun pelastajaksi. Kaikki sinun synnit kannettiin ristillä.

Näiden kahden ymmärtäminen vapauttaa suhteessa Jumalaan ja itseensä.

Raamatussa Jesajan kirjan 53. luvussa on ennustus Jeesuksen ristinkuolemasta. Siihen liittyy lupaus: sinun syntisi on asetettu Jeesuksen kannettavaksi. Koska ne on jo kannettu ja sovitettu, älä yritä itse niitä enää kanniskella ja sovitella.

Joskus tätä suurta Jumalan lahjaa voi olla vaikea uskoa todeksi omalle kohdalle. Minua on auttanut se, että olen sijoittanut oman nimeni Jesajan kirjan 53. luvun jakeisiin.

Muutin alkuperäistä käännöstä hieman, jotta teksti on yksikössä. Luen tekstin niin, että voin laittaa oman nimeni viivan kohdalle. Silloin tajuan, että tässä puhutaan myös minusta. Siitä ilo tulvii sydämeeni.

Jesaja 53:5-6

”…häntä haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden, runneltiin meidän pahojen tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällään, että meillä olisi rauha, ja hänen haavojensa kautta meidät on parannettu. Kaikki me vaelsimme eksyksissä kuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra pani hänen päälleen kaikkien meidän synti velkamme. ”

Jesaja 53:5-6 muokattuna – sijoita nimesi tähän

”…häntä (Jeesusta) haavoitettiin ________ rikkomusten tähden, runneltiin __________ pahojen tekojen tähden. Rangaistus oli hänen päällään, että _________ olisi rauha, ja hänen haavojensa kautta __________ on parannettu. ____________ vaelsi eksyksissä kuin lammas, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra pani hänen päälleen kaiken _____________ synti velan.”

Omalla nimelläni tämä näyttää tältä

”…häntä (Jeesusta) haavoitettiin __Mikan__rikkomusten tähden, runneltiin __Mikan__ pahojen tekojen tähden. Rangaistus oli hänen päällään, että __Mikalla__ olisi rauha, ja hänen haavojensa kautta __Mika__ on parannettu. __Mika__ vaelsi eksyksissä kuin lammas, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra pani hänen päälleen kaiken __Mikan__ synti velan.”

Sinun syntisi on sovitettu!

Tässä olemme kristinuskon ytimessä. Jeesus + minä = pelastus.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Kristus Jumalan kirkkauden säteily

10 asiaa kynttilänpäivän evankeliumista (Lk. 2:22-33)

Aamuhartaudekseni luin tämän sunnuntain evankeliumin, jossa Maria ja Joosef ovat vieneet Jeesus-vauvan Jerusalemin temppeliin. Siellä hurskas Simeon näkee Jeesuksen ja kiittää rukoilleen:

”Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä,
niin kuin olet luvannut.
Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi,
jonka olet kaikille kansoille valmistanut:
valon, joka koittaa pakanakansoille,
kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.”

Tästä voin löytää ainakin 10 asiaa

  1. Kun olemme kohdanneet Jeesuksen, olemme valmiita lähtemään ikuisuuteen. Meillekin tulee joskus tuo ”nyt” -hetki.
  2. Jeesus on pelastaja, jota tarvitsemme Jumalan edessä tuonpuoleisuudessa.
  3. Uskon keskipisteenä on Jeesus. Simeon ei puhunut omasta hurskaudestaan tai teoistaan.
  4. Kun uskon keskipisteenä on Jeesus, se voi herättää tällaisen varman kiitosrukouksen.
  5. Kun Jumala lupaa jotain, hän pitää lupauksensa: ”niin kuin olet luvannut”
  6. Valo ja kirkkaus kuvaavat vaikutusta, jonka Jeesus tuo poistaen hengellisen pimeyden.
  7. Lähetystyön kaksi haaraa: pakanakansat ja juutalaiset. Jeesus on kaikkia varten.
  8. Pelastuksen henkilökohtaisuus: ”Minun silmäni ovat nähneet”.
  9. Pelastuksen universaalisuus: Tämä pelastus on kaikkia varten. Julistamme Kristusta ja kutsumme kaikkia pelastukseen.
  10. Kyseessä on rukous. Kiitä Jumalaa Pelastajasta ja pelastuksesta.

Tämä kynttilänpäivän teksti on minulle tärkeä. Huomasin, että olen kirjoittanut tästä evankeliumin kohdasta tänne aiemminkin kolme vuotta sitten:

Uskossa tärkeää Jumalan lupaukset, Jeesus-keskeisyys, kaikillekuuluvuus ja Jeesus-keskeisyys.
11 asiaa Jeesuksen ja Simeonin kohtaamisesta.

Usko näkee sen, mitä epäusko ei ymmärrä. Jeesus oli alle kahden kuukauden ikäinen tavallisen oloinen lapsi. Simeon näki hänessä Jumalan pojan ja pelastajan, samalla kuin suurin osa ei kiinnittänyt Jeesukseen mitään huomiota.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Anteeksiantaminen kristinusko

Anteeksiantamus

Tämä on opetukseni Radio Dein Raamattuavain -ohjelmassa Pelastuksen perussanasto, jossa käsittelen viittä kristinuskon perussanaa.

PELASTUKSEN PERUSSANASTO 5 – ANTEEKSIANTAMUS

Raamattuavaimissa olen käsitellyt neljää teemaa: sovitus, lunastus, lepytys ja vanhurskaus. Tänään tärkeänä sanana on anteeksiantamus, joka päättää tämän sarjan.

Mainitsen siitä viisi asiaa.

1. Jumalan ei ole pakko antaa anteeksi meille.

Jumala olisi aivan hyvin voinut unohtaa meidät ja antaa mennä kadotukseen. Jumalan olisi voinut heittää meidät luotaan pois niin kuin rätin tai haravoida pois kuten puusta pudonneen lehden (Jes. 64:6-7). Me emme ole mitään anteeksiantoa ansainneet Jumalalta. Olemme ansainneet tuomion ja helvetin. Piste. Jumalan ei ole pakko antaa anteeksi.

2. Jumala päätti antaa anteeksi.

Jumala ei hylännyt meitä. Hän itse valmisti tien anteeksiantoon ja pelastukseen. Hän alkoi puhua uhreista. Hän määräsi Vanhan testamentin välityksellä jumalanpalvelusjärjestelmä huipentui uhreihin. Miljoonia eläinuhreja uhrattiin Jumalan vaatimuksesta.

Kun lopullinen uhri, Jeesus Kristus tuli, tapahtui ihmeiden ihme. Kaikki maailman synnit laitettiin hänen päällensä. Kun Jeesus kuoli Golgatalla Jerusalemin temppelin 10 senttiä paksu – heidän mielestään rikkoutumaton kaikkein pyhimmän peittävä kudos – repesi ja nyt kaikkein pyhimpään, jossa kerran vuodessa uhrattiin veri uhri, oli vapaa pääsy. Juutalainen historiatieto Talmudissa kertoo neljä vuosikymmentä myöhemmin, että noin vuonna 30 Jerusalemin temppelissä uhrit menettivät voimansa. Tämä voi viitata vain Jeesuksen ristinkuolemaan.

Hän lähetti Jeesuksen. Hänen ristinkuolema ja sovintoveri julistaa Jumalan halua antaa anteeksi.

3. Anteeksiantamus on kristinuskon ydintä.

Puhe syntien anteeksiannosta on kristinuskon kirkasta ydintä.

Kaikki kristinuskossa ja kirkossa tähtää syntien anteeksiantamuksen julistamiseen. Miksi? Koska synti erottaa meidät Jumalasta. Synti tuo ikuisen kadotuksen. Synnillä ei ole vanhenemispäivää. Se pysyy ja se on syyttämässä meitä.

On yksi, jolla sen saa pois. Jumalan anteeksiantamus. Siksi tämä on kirkon sanoma. Jeesus lähetti kirkon julistamaan parannusta syntien anteeksiantamukseksi kaikille kansoille.

Ehtoollinen vakuuttaa siitä. Siinä on Jeesuksen ruumis ja veri. Meidän ja meidän syntiemme edestä annettu ja vuodatettu.

Lähetyskäskyssä kirkko ja kristityt lähetetään julistamaan parannusta syntien anteeksiantamiseksi.

Emme tiedä, miksi Jumala valitsi ihmisten pelastamiseksi tällaisen tien. Mutta sen tiedän, että moni kirkossakin häpeää tätä ja yrittää muuttaa kristinuskon sanomaa joksikin toiseksi.

Veretön kristinusko on voimaton kristinusko. Se ei ole enää kristinuskoa. Veri puhdistaa, veri pelastaa, veri varjelee. Veri tuo anteeksiannon.

Tämä on evankeliumi, jossa on Jumalan voima pelastukseen.

4. Sinun ikuisuuteesi taivaassa tai kadotuksessa on riippuvainen siitä, onko syntisi annettu anteeksi.

Sinun syntisi erottaa sinut Jumalasta. Synnit eivät häviä itsestään. Mutta niiden tunnistaminen, puolustelemisen lakkaaminen ja Jeesukseen turvautuminen pelastaa ja tuo anteeksiannon.

Taivaan ja kadotuksen ero on se, että toisessa paikassa on ne, jotka saivat syntinsä anteeksi. Toisessa on ne, jotka eivät saaneet ja kärsivät syntiensä taakkaa.

5. Meillä velvollisuus antaa anteeksi kaikille ja kaikki.

Jumala on antanut meille anteeksi. Pelastanut meidät, joiden synnit olivat kuin likainen riepu ja kuivanut lehti.

Uskossa Jeesukseen saamme kaikki anteeksi. Kaikki tarkoittaa kaikkea. Mielestämme suuret ja pienet. Julkiset ja salaiset. Tänään tehdyt ja lapsena ja nuorena tehdyt. Tieten tahtoen tehdyt ja vahingossa tehdyt. Ne, jotka olivat vain yhden kerran ja ne jotka ovat riesana jatkuvasti. Ne, joita pyydän anteeksi kerran ja ne, joita pyydän miljoona kertaa. Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä. Piste.

Tiedän, että sinua kohtaan on tehty väärin. Sinua on loukattu. Sinulle on tehty todella vääriä asioita. Ehkä kannamme sisimmän tuskia päivittäin. Asia tulee mieleen jatkuvasti. Mitä rajummasta rikkomuksesta ja meitä loukkaavasta asiasta on kyse, sitä vahvemmin se on mielessä.

Jos Jumalan rakkaus meitä kohtaan on radikaalia, niin radikaalia on myös hänen vaatimuksensa meille: Anna kaikille anteeksi! Anna anteeksi! Se on vaikea tehtävä. Mutta se on kristityn kutsumus.

Pelastuksen kalliopohja

Tämän viikon Raamattuavaimissa olen käsitellyt pelastuksemme kalliopohjaa. Sen valossa on selvää, miksi apostolien julistuksena oli Jeesuksen risti. Siellä tapahtui sovitus, jossa syntimme syyllisyys poistettiin. Siellä tapahtui lunastus, jossa meidät ostettiin Jumalan valtakuntaan. Siellä tapahtui lepytys, jossa synnistä tuleva Jumalan pyhä viha sammui.

Jeesuksen ristinkuoleman perusteella jumalatonkin vanhurskautetaan kun hän uskoo Jeesukseen. Ristinkuoleman perusteella anteeksianto on mahdollinen.

Kristinusko on Jumalan tekoja meidän puolestamme

Kaikki tämä korostaa Jumalan rakkautta. Kristinusko on Jumalan tekoja meidän puolestamme.

Me tulemme niistä osalliseksi palaamalla luojamme luokse, tekemällä parannuksen ja uskomalla Jeesukseen.

”Jos syntisi on anteeksiannettu, olet pelastettu, tuntui miltä tuntui. Jos syntisi ovat anteeksi saamatta, et ole pelastettu, mitä sitten luuletkin kokeneesi.” (Carl Fr. Wislöff)


Pelastuksen perussanasto:
1. Sovitus
2. Lunastus
3. Lepytys
4. Vanhurskaus
5. Anteeksiantamus

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Uskoontulo Jumalan vanhurskaus

Vanhurskaus

Tämä on opetukseni Radio Dein Raamattuvain -ohjelmassa Pelastuksen perussanasto, jossa käsittelen viittä kristinuskon perussanaa. Aiemmin käsitellyt teemat ovat lunastus, sovitus ja lepytys.

PELASTUKSEN PERUSSANASTO 4 – VANHURSKAUS

Olen käsitellyt Raamattuavaimissa tällä viikolla jo kolmea tärkeää sanaa: lunastus, sovitus ja lepytys. Neljäs sana on vanhurskaus.

Raamatussa vanhurskaus on ennen kaikkea Jumalan oikeamielisyyttä ja täydellistä oikeudenmukaisuutta kuvaava sana. Ei ihme, että tämä sana oli uskonpuhdistaja Martti Lutherille vaikea. Mutta uskonpuhdistus sai alkunsa tämän sanan ymmärtämisestä.

Martti Lutherin paini Jumalan vanhurskauden kanssa

Martti Luther taisteli paljon sen kanssa, onko hän Jumalalle kelpaava. Hän oli luostarissa, oli pappi, opetti toisia pappeja, mutta häntä vaivasi epävarmuus. Olenko todella Jumalalle kelpaava?

Hän eli askeettista elämää, rukoili ja palveli Jumalaa parhaan voimansa mukaan, mutta jotain puuttui. Hän oli valmistelemassa roomalaiskirjeen luentoa, kun hän jäi pohtimaan ensimmäisen luvun sanoja ”Vanhurskas on elävä uskosta.”

Tuo sana vanhurskas ja Jumalan vanhurskaus olivat Lutherille vaikeita sanoja, sillä hän tajusi, että hän ei millään yllä tuolle vanhurskauden tasolle, jolla voisi sitten elää uskossa.

Sitten hän hahmotti sanat ”Vanhurskas on elävä uskosta” vähän uudella tavalla ”Uskosta vanhurskas on elävä”. Silloin Luther ymmärsi, että usko Jeesukseen tekee vanhurskaaksi eli Jumalalle kelpaavaksi. Hän koki kuin astuvansa sisään paratiisin portista. Hän vihasi ennen sana Jumalan vanhurskaus, koska luuli, että tuo sanapari on hänelle este pelastukseen. Nyt siitä tuli taivaan portti ja rakas ilmaisu.

Vanhurskaaksi lukemista ja tekemistä

Verbi vanhurskauttamien tarkoittaa syyttömäksi julistamista ja tekemistä. Uskosta Jeesukseen meidät julistetaan ja tehdään vanhurskaiksi.

Mitä on vanhurskaaksi lukeminen ja vanhurskaaksi tekeminen. Näiden välinen ero on erittäin tärkeä.

Vanhurskaaksi lukeminen on oikeustermi. Kun uskomme Jeesukseen, Jumala julistaa ja lukee meidät vanhurskaiksi, eli syyttömiksi ja hänelle kelpaaviksi. Tärkein tapahtuu taivaassa: Jumala julistaa ja lukee meidät vanhurskaiksi, syyttömiksi ja hänelle kelpaavaksi. Tämä tapahtuu, vaikka elämässäni ei tapahtui mitään muutosta.

Vanhurskaaksi tekeminen on se prosessi, jossa Pyhä Henki tulee uskovaan asumaan, ja muokkaa uskovan elämää Jumalan tahdon mukaiseksi. Tässä on pyhityksen näkökulma.

Pelastuksen perusta on vanhurskaaksi lukemisessa

Ensimmäinen eli vanhurskaaksi lukeminen on täydellinen. Jälkimmäinen eli meidän elämässämme tapahtuva vanhurskaaksi tekeminen on epätäydellinen.

Meidän pelastuksemme perusta on ensimmäisessä eli vanhurskaaksi lukemisessa.

Kuka kelpaa Jumalalle?

Millainen ihminen kelpaa Jumalalle? Pitääkö olla ensin vanhurskas, että voi pelastua?

Tämähän on ihmiselle luontainen ajattelumalli. Parannan ensin vähän itseäni, siivoan elämästäni vähän huonoja asioita pois, teen lupauksia Jumalalle lupauksia paremmasta elämästä. Nämä ovat sinänsä hyviä asioita, mutta ei se vanhurskautta tuo.

Paavali kirjoittaa roomalaisille: ”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet, ja ovat Jumalan kirkkautta vailla” (3:23). Hän kirjoitta samassa kolmannessa luvussa: ”Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ketään ymmärtävä sitä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomaksi käyneet.” Paavali jatkaa tuota listaa vielä pitkään.

Paavali vetää maton jalkojen alta. Jos kaikki ovat näin syntisiä ja kelvottomia, kuka voi pelastua?

Tuossa samassa roomalaiskirjeen kolmannessa ja neljännessä luvussa löytyy vastaus: Paavali kirjoitti: ”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet, ja ovat Jumalan kirkkautta vailla, ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaakseen vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit” (3:23-25).

Seuraavassa luvussa, Roomalaiskirje nelosessa Paavali sanoo: Joka ei töitä tee (tämä tarkoittaa lain vaatimusten täyttämistä), joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi (4:5).

Jumala vanhurskauttaa jumalattoman

Apostoli Paavalin radikaali väite roomalaiskirjeessä on se, että Jumala vanhurskauttaa jumalattoman.

Jumalan radikaali ratkaisu ihmisen hengelliseen kyvyttömyyteen on se, että hän vanhurskauttaa jumalattoman.

Millainen ihminen jumalaton on? Hän ei etsi Jumalaa ja hänessä ei ole mitään hyvää. Koska muunlaisia ihmisiä ei ole, Jumala vanhurskauttaa täysin syntisen ja jumalattoman ihmisen. Hurskaita ei täältä löydy, siksi Jumala vanhurskauttaa jumalattomia.

Vanhurskauttamisen perusta Golgatalla

Tämän vanhurskauttamisen perustana konkreettinen tapahtuma Golgatalla. Syytön kantoi ihmiskunnan rangaistuksen. Koska syntimme on sovitettu, meidät on lunastettu ja Jumala on lepytetty, syntinen voidaan vanhurskauttaa eli lukea Jumalalle kelvolliseksi.

Vanhurskauttamisen yhteydessä voidaan puhua autuaasta vaihtokaupasta, jossa ihminen antaa Kristukselle sellaista, mitä Kristuksella ei ole eli omat syntinsä. Kristus antaa ihmiselle sellaista, mitä hänellä itsellään on, mutta ihmisellä ei ole eli oman vanhurskautensa.

Jos ja kun Jumala sanoo, että olet vanhurskas ja syytön, se pätee, vaikka kuka väittäisi muuta.

Room 5:1 Koska olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, meillä on rauha Jumalan kanssa.


Pelastuksen perussanasto:
1. Sovitus
2. Lunastus
3. Lepytys

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Lunastus kristinuskossa

Lunastus

Tämä on opetukseni Radio Dein Raamattuvain -ohjelmassa Pelastuksen perussanasto, jossa käsittelen viittä kristinuskon perussanaa.

PELASTUKSEN PERUSSANASTO 2 – LUNASTUS

Kaveri ajoi kolarin. Auto muuttui käyttökelvottomaksi. Se joutui lunastukseen. Kaveri valitti, että vakuutusyhtiö maksoi autosta aivan liian pienen lunastushinnan. Tuolla lunastushinnalla auton omistusoikeus siirtyi kaverilta vakuutusyhtiölle.

Me kaikki olemme joutuneet lunastuskuntoon. Meistä tuli synnin tähden käyttökelvottomia Jumalan valtakuntaan ja taivaaseen. Meidän omistusoikeus muuttui Jumalalta paholaiselle. Onneksi meille löytyi lunastaja. Joku näki meissä jotain arvokasta. Lunastushintakin osoittaa sen. Meitä ei ole lunastettu millään katoavalla valuutalla vaan Jumalan pojan tahrattomalla verellä. Jumala lunasti meidät ja omistusoikeus siirtyi Jumalalle.

Vanhassa testamentissa on ainakin kaksi kuvaa lunastuksesta.

Israelin kansan lunastaminen

Ensinnäkin Israelin kansan lunastaminen Egyptin orjuudesta.

Vanha testamentti kertoo, että Joosefin Egyptiin tuoma perhe oli kasvanut suureksi kansaksi. Joosefin palvelukset valtakunnan hyväksi oli unohdettu ja kansa oli joutunut orjatyövoimaksi.

Raadannan keskellä kansa huusi Jumalaa avukseen, ja Jumala antoi vapauttajaksi Mooseksen. Mooses kävi keskusteluja faaraon kanssa ja tähän liittyy 10 vitsausta egyptiläisille. Viimeinen vitsaus oli kovin. Jumala päätti surmata kaikki Egyptissä asuvat esikoislapset. Jumala antoi omalle kansalleen pelastuksen tältä rangaistukselta: Heidän tuli teurastaa lammas, ja sivellä lampaan verellä ovensa pielet. Kun Herran tuomiota toimeenpaneva enkeli näkee veren, menee se talosta ohi. Pian tämän jälkeen Israelin kansa pääsi lähtemään Egyptin orjuudesta luvattuun maahan.

Tässä Jumala lunasti kansan vapauteen Egyptin orjuudesta. Kansan omistussuhteessa tapahtui muutos. Faaraon orjista tuli Jumalan vapaa kansa. Tämä oli lunastus.

Orjiksi joutuneiden lunastaminen

Toinen lunastuksen näkökulma Vanhassa testamentissa liittyy orjiksi joutuneiden lunastaminen. Toisinaan joku joutui orjaksi. Ehkä hän jäi sotavangiksi ja kuljetettiin vieraalle maalle orjaksi. Tai hän velkaantui. Jos joku ei pysynyt maksamaan velkaansa, hänen omaisuutensa myytiin ja pahimmassa tapauksessa hän itse ja hänen perheensä joutui orjuuteen.

Näissä molemmissa tapauksissa lähisukulainen pystyi ostamaan orjan vapaaksi eli lunastamaan hänet.

Tässäkin kaupassa omistussuhde muuttuu.

Jeesuksen kuolema lunastuksena

Miten Jeesuksen kuolema liittyy lunastukseen?

Ristillä Jeesus kävi taistelun meidän puolestamme, jotka olimme joutuneet väärään omistussuhteeseen. Ihmiskunnasta oli tullut perkeleen ja synnin orja. Jeesus osti verellään meidät itselleen eli lunasti meidät. Omistusoikeus muuttui. Ihmiskunta kuuluu nytalkuperäiselle tekijälleen, Jumalalle.

Jumalalla on meihin kaksinkertainen omistusoikeus. Hän on luonut meidät ja lunastanut meidät.

Jeesus sanoi näin: ”Sillä ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä.” (Mark. 10:45).

Paavali kirjoitti Timoteukselle: Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisen välillä, ihminen Kristus Jeesus, joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä” (1. Tim. 2:6).

Jumala antoi Jeesuksen lunnaiksi meidän edestämme. Jeesus oli hinta, millä meidät lunastettiin.
Lunastus muistuttaa meitä kahdesta asiasta. Ensiksi siitä, että meidät on ostettu paholaisen vallasta Jumalan valtaan.

Lunastus = sinulla on uusi isäntä

Toiseksi lunastus muistuttaa siitä, että koska vanha isäntämme, jonka kautta synti tuli maailmaan ja joka johtaa ihmisiä syntiin, ei ole isäntämme enää, meidän tulee elää uuden isäntämme mukaisesti.

Lunastus muistuttaa, että kuulumme Jumalalle. Meidät on ostettu hänelle. Meidän ei tule palvella enää vanhaa herramme. Paavali kirjoittaa tästä korinttolaisille vahvasti kehottaen korinttolaisia pysymään erossa synnistä. Paavali sanoo: ”Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne” (1. Kor 6:20).

Lunastus = sinulla on uusi elämäntapa

Samaa korostaa Pietari ensimmäisen kirjeensä alkuluvussa. ”tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niin kuin virheettömän ja tahrattoman karitsan.” Tästä seuraa, että uskovien tulee panna pois kaikki pahuus, vilppi, ulkokultaisuus, kateus panettelu. Uskovien tulee ”vaeltamaan nuhteettomasti pakanain keskuudessa” (2:12).

Lunastus tarkoittaa, että sinut on ostettu uuteen elämään. Elä sen mukaisesti! Älä ole enää synnin orja.

Pyhällä, kalliilla verellään

Ehkä paras Raamatun ulkopuolinen lunastuksesta kertovat teksti löytyy Martti Lutherin Vähästä katekismuksesta. Luther kuvaa, mitä tarkoittaa usko Jeesukseen. Tässä tulee esille lunastuksen kaksi näkökulmaa. Ensin suuri lunastushinta. Toiseksi lunastetun uusi elämäntapa uuden herransa yhteydessä.

Näin Luther kirjoittaa:

”Uskon, että Jeesus Kristus, Isästä ikuisuudessa syntynyt tosi Jumala ja neitsyt Mariasta syntynyt tosi ihminen, on minun Herrani. Hän on lunastanut minut, kadotetun ja tuomitun ihmisen, ostanut omakseen ja voitollaan vapauttanut kaikista synneistä, kuolemasta ja Perkeleen vallasta, ei kullalla eikä hopealla, vaan pyhällä, kalliilla verellään ja syyttömällä kärsimisellään ja kuolemallaan. Hän lunasti minut, jotta tulisin hänen omakseen, eläisin kuuliaisena hänen valtakunnassaan ja palvelisin häntä ikuisessa vanhurskaudessa, viattomuudessa ja autuudessa, niin kuin hän itsekin kuolleista nousseen hallitsee iankaikkisesti. Tämä on varmasti totta.”

Pelastuksen perussanasto:
1. Sovitus
2. Lunastus
3. Lepytys
4. Vanhurskaus

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Sovitus kristinuskossa

Sovitus

Tämä on opetukseni Radio Dein Raamattuvain -ohjelmassa Pelastuksen perussanasto, jossa käsittelen viittä kristinuskon perussanaa.

PELASTUKSEN PERUSSANASTO 1 – SOVITUS

Sovitus on arkikielessä tuttu sana. Vaatekaupoissa on sovituskopit. Kenkäkaupassa voi sovittaa kenkiä ennen ostoa. Jos vaate ja kengät sopivat, voi vielä tehdä viimeisen arvioinnin, lähteekö ostos kassalle mukaan.

Myös rikoksia sovitetaan. Joku sovittaa rötöksiään linnassa.

Minulla on tietokoneissa laitteita, joita ei voi liitää koneeseen suoraan. Tarvitsen sovittimen tietokoneen ja laitteen väliin. Ulkomailla olen joskus pulassa kun en saa töpseliä ulkomaan erilaiseen pistorasiaan. Joudun turvautumaan adapteriin, sovittajaan.

Apostoli Paavali kirjoittaa sovituksesta toisen korinttilaiskirjeen 5. luvussa sovituksesta.

»Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta siis olemme lähettiläinä, kun näet Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: Antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.»

Ensin sanotaan, että Kristuksessa Jumala sovitti MAAILMAN itsensä kanssa. Maailma tässä tarkoittaa ihmisiä. Jeesuksen ristinkuolemalla koko maailma, kaikki ihmiset, sovitettiin. Tässä mielessä sovitus on jo tapahtunut. Maailma on sovitettu.

Toiseksi sanotaan, että Jumala sovitti maailman ITSENSÄ kanssa. Jumalakin on osapuolena: Maailma on sovitettu Jumalan kanssa. Sovituksessa Jumala itse tuli maailmaan ja sovitti maailman itsensä kanssa. Tämä korostaa Jumalan työtä. Ihminen ei tehnyt mitään sovituksen aikaansaamiseksi.

Kolmanneksi tämän perusteella Paavali kehottaa: Antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Tämä tulee lähelle sitä ajatusta kun kaksi erilaista kappaletta yhdistetään toisiinsa jollain liittimellä. Usko Jeesukseen on se liitin, joka yhdistää ihmisen ja Jumalan toisiinsa.

Miksi sovitus?

Miksi tällaista sovitusta tarvittiin, jossa maailma ja Jumala sovitettiin? Meidän syntiemme tähden. Synti on erottanut meidät Jumalasta. Syntinen ihminen ja pyhä Jumala eivät enää sopineet yhteen. Tarvittiin velan maksu sekä sovituskappale, joka yhdistää kaksi osapuolta. Jeesus Kristus tuli sovittajaksi: Hän maksoi synnistä tulevan velan ja hän yhdistää ihmisen ja Jumalan.

Roomalaiskirjeen viidennessä luvussa Paavali kuvaa sovitusta näin: ”Silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovite- tuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta.” (5:10).

Voimme sanoa sovituksesta ainakin seuraavat asiat:

  1. Sovituksen vanhatestamentillinen esikuva liittyy suureen sovintopäivään.
    Kolmannen Mooseksen kirjan luvussa 16 kerrotaan suuren sovintopäivän määräyksistä. Kerran vuodessa suurena sovintopäivänä kansan eteen tuodaan kaksi pukkia. Ensimmäisen kannettavaksi asetetaan kansan synnit. Tämä pukki ajetaan autiomaahan. Toinen pukki teurastetaan ja uhrataan syntiuhrina. Ylipappi menee liitonmajaan ja pirskottaa verta kaikkien pyhimmässä liitonarkun kannelle ja eteen. Jumala lupaa: ”Sinä päivänä toimitetaan teidän syntienne sovitus ja te tulette jälleen Herran edessä puhtaiksi kaikista synneistänne” (3 Moos. 16:30). Tätä sovituksen liittymistä suureen sovintopäivään korostaa uudessa testamentissa erityisesti heprealaiskirje.
  2.  Jumala valmisti sovituksen.
    Sovitus on täysin Jumalan aloitteesta. Jumala suoritti sovituksen. Jumala tuli itse sovittajaksi Jeesuksessa. Vanhan testamentin esikuvat uhreista ja suuresta sovintopäivästä ovat esikuva lopullisesta sovituksesta, joka on Jeesus.
  3. Sovitusta tarvittiin synnin vuoksi tulevan rangaistuksen vuoksi.
    Synti vaatii aina sovitusta. Meidän syntimme eivät häviä itsestään tai vanhene. Mutta ne voidaan sovittaa. On kaksi paikkaa, jossa ne voidaan sovittaa: Jeesus sovittaa ne ristillä tai sinä sovitat ne kadotuksessa. Mutta on järjetöntä kärsiä rangaistus, koska joku toinen on sen jo kärsinyt puolestasi.
  4. Sovituksen väline on Jeesuksen kuolema ristillä.
    Jeesuksen veren kautta on sovitus saatu aikaan.
  5. Sovituksen osapuolet ovat ihminen ja Jumala.
    Jumala sovitti maailman itsensä kanssa.
  6. Sovitus on perusta sille, miksi kelpaamme Jumalalle.
    Jumala valitsi itse pelastuksen tien.
  7. Sovitus on jo tapahtunut.
    Jeesuksen ristinkuolemalla ansaitsema sovitus oli kertakaikkinen tapahtuma. Se ei toistu enää. Älä yritä sovittaa syntejäsi itse.
  8. Sovitus on täydellinen.
    Se koskee kaikkia syntejä ja kaikkia ihmisiä. Älä yritä lisätä siihen omia tekojasi.
  9. Jumalan jo tekemä sovitus tulee meidän osaksemme kun uskomme ja otamme sen vastaan.
  10. Sovitus on kutsu julistaa evankeliumia
    Kirkon tulee kutsua ihmisiä: Antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.

Pelastuksen perussanasto:
1. Sovitus
2. Lunastus
3. Lepytys
4. Vanhurskaus

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
opetuslapseus ja lähetystyö

Suurempi tarkoitus

On hienoa olla kristitty, Jeesuksen seuraaja, lunastettu, vanhurskautettu, taivaskelpoinen, pyhä ja pelastettu.

Ei ole mitään suurempaa!

Tai oikeastaan on!

Ei ehkä suurempaa, mutta suuri lisä tuohon omaan pelastukseen.

Jokainen kristitty voi olla Jumalan työtoveri maailmassa.  Olen hengenpelastusoperaatiossa pelastamassa muita.

Meille kaikille kristityille on annettu maailmanhistorian suurin tehtävä: julistaa Jumalan sanaa kaikkialla  ja tehdä kaikista kansoista Jeesuksen opetuslapsia. Kristityn silmissä on koko maailma.

Ensimmäinen – vain oma pelastus – on suostumista liian vähään. Jälkimmäinen – lähetyskäskyn toteuttaminen – antaa elämälle suuren tarkoituksen. Tässä maailman tärkeimmäissä tehtävässä haluan olla mukana. Kristitty, joka tyytyy vain omaan pelastumiseen, suostuu liian vähään.

Lähetyskäskyssä Markuksen evankeliumin mukaan on neljäosainen tehtävä:

”Menkää kaikkeen maaailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan pelastuu, joka ei usko, tuomitaan kadotukseen” (Mark. 16:15-16).

  1. Menkää!
  2. Julistakaa!
  3. Rohkaiskaa uskoon ja pelastukseen!
  4. Johtakaa kasteeseen ja seurakunnan yhteyteen!

Haluan elää elämäni Jeesuksen yhteydessä siten, että mahdollisimman moni ihminen pelastuisi ja eläisi elämänsä Jumalan tahtoa seuraten. Haluan, että elämälläni on ikuisuuden näkökulmasta merkitystä myös toisille.

Sinulla on yksi elämä. Mitä sinä haluat elämältäsi? Mitä tarkoitusta varten sinä elät?

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Ystäväkirje_kuva Galileanjärvi

Lähettäjäpiirikirje lokakuu 2017

Tämän viikon arkipäiviä on siivittänyt rauhallinen elämänrytmi. Useat työtoverit ovat olleet syyslomalla, ja työpaikalla on ollut kiireettömämpi tunnelma.

Millainen on lähetysjohtajan aikataulu? Nyt tällä viikolla olen aloitellut töitä kotona yhdeksän aikoihin lukemalla sähköposteja ja kirjoittamalla lehtijuttuja ja puheita. Kello 10 siirryn kahden kilometrin päähän toimistolle. Siellä jatkan aamun tehtäviä, vastailen puhelimeen, soittelen, annan kommentteja työyhteisön kysymyksiin ja kello 12 siirryn lounaalle. Sitten taas työt jatkuu kello 17 asti, jolloin siirryn viettämään rauhallista iltaa kotiin. Tämä 9-17 työaika on tämän viikon erityisherkkua, ikään kuin kevennettyä työaikaa. Tavallisesti päiviin kuuluu monenlaisia neuvotteluja, matkustamista päivällä ja/tai illalla. Olin kyllä myös viikonlopun töissä ja nyt sunnuntai-iltana 22.10. kirjoitan tätä kirjettä sinulle.

Iloa ja epävarmuutta

Viimeisen kuukauden aikana elämässä on ollut hienoja hetkiä: Hengellisesti virvoittava vierailu Nastolan seurakunnan sanan ja rukouksen iltaan, seurakuntavierailu Pälkäneelle, jossa sain saarnata koskettavassa Suomalaisessa messussa, Sastamalassa opetin Ilmestyskirjeen sanomaa ajallemme ja Kouvolassa olin mukana viidesläisten järjestöjen tapahtumassa. Osallistuin myös Suomen Lähetysseuran toimitusjohtajan Seppo Rissasen eläkejuhlaan. Mieleenpainuva oli myös ystäväni ja entisen työtoverin Kari Vitikaisen väitöstilaisuus Jyväskylässä. Kari väitteli ansiokkaasti islamin tulkinnasta turkkilaisissa lukion oppikirjoissa.Tällä viikolla virolainen kristillinen radioasema Raadio7 laittoi vanhoja efesolaiskirjeen opetuksiani eetteriin ja Radio Dei puolestaan arkiaamuisin ja lauantai-aamuna äänittämiäni Raamattuavain ohjelmia. Olin äänessä kahdella kielellä! Tänään jatkui Kansanlähetyksen 50-vuotiskiertue Tuusulan Jokelassa.

Olemme syksyllä nähneet mielettömästi vaivaa Kansanlähetyksen talousrakenteen, budjetointimallin ja tilikarttojen uudistamisessa. Prosessi pitäisi saada tämän vuoden aikana päätökseen.

Kansanlähetyksen liittokokous antoi tehtäväksi laatia ensi vuodeksi budjetti, jossa
Kansanlähetyksen toimintatuotot ovat suuremmat kuin toimintakulut. Kymmenen vuoden ajan kulut ovat olleet satoja tuhansia euroja tuloja suurempia, ja vajetta on katettu omaisuuden myynnillä ja testamenttituloilla.

Nyt on aika laittaa talous kuntoon, ja siksi minun täytyi antaa kutsu yt-neuvotteluihin. Neuvottelut alkavat näinä päivinä.

Uusi elämä Kristuksessa

Radio Deissä aiheeni oli uusi elämä Kristuksessa. Minulla oli neljä pääkohtaa:

  1. Jokainen ihminen ilman uskoa Jeesukseen on hengellisesti kuollut (ks. Ef. 2:1). Hänellä on toki kaipuuta tekijänsä luokse, mutta ei voi häntä saavuttaa.
  2. Jumala tuli Jeesuksessa maailmaan ja kuolemallaan avasi tien Jumalan yhteyteen. Nyt kaikilla on mahdollisuus päästä Jumalan tuntemiseen ja pelastukseen.
  3. Jumala odottaa kansaltaan pyhää elämää.
  4. Olemme luodut ikuisuutta varten.

Paavali kirjoittaa uudesta elämästä: Mutta jos joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus. Se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso uusi on sijaan tullut (2. Kor. 5:7). Paavali puhuu vanhasta ja uudesta. Kristuksessa vanha on mennyt ja uusi on tullut. Paavali kuvaa kristinuskoa usein sanapareilla ennen ja nyt. Uskoon tullessa ulkonaisesti kaikki säilyy samankaltaisena, mutta uskovassa on tapahtunut vallankumouksellinen muutos.

Kristityn elämässä on vanha elämä ja uusi elämä, vanha todellisuus ja uusi todellisuus, ennen ja nyt -todellisuus. Ennen olin kadotettu, nyt löydetty ja pelastettu. Ennen olin hengellisesti kuollut, nyt hengellisesti elävä. Ennen olin erossa Jumalasta, nyt Jumalan ystävä. Tämä on uskomisen ja kertomisen arvoinen juttu!

Kiitollisena!

Tapasin juuri ystävän, joka sanoi yli 20 vuoden ajan rukoilleen perheemme puolesta.
Perheemme neljännesvuosisataan mahtuu vuodet Jyväskylässä, Kuopiossa, Põltsamaalla,
Tartossa, Edingen-Neckarhausenissa, Tallinnassa, Hämeenlinnassa ja nyt Ryttylässä.
Mittarissa on vuosia viisikymmentä, ja tuntuu, että olen saanut kokea jo hurjan paljon asioita. Mutta en ole lapsuuden vuosia lukuunottamatta koskaan asunut näin kauaa yhdellä paikkakunnalla kuin nyt Ryttylässä. Jo kuusi vuotta!

Kiitos rukouksistanne ja taloudellisesta tuesta. Molemmat ovat tulleet tarpeeseen. Yhdessä palvelemme kaikkivaltiasta. Olkaa siunattuja ja suureksi siunaukseksi!

Mika

Tule mukaan Mikan työhön lahjoittamalla. Olemme kiitollisia kaikista lahjoituksista!

  • Saaja: Suomen Ev.lut.Kansanlähetys
  • Tilinumero: FI14 5043 1920 0034 52.
  • Viite: 6200 34773.

Kiitos lahjoituksistanne!



EDULLISESTI ISRAELIIN!

Tule mukaan edulliselle matkalle 9.3.- 16./17.3.2018. Majoitumme Tiberiaksessa ja sieltä tutustumme Galileaan.Ylhäällä olevassa kuvassa näkyy Galileanjärvi, jonka ympäristön kaikkivaltias valitsi maailman kaikista paikoista Pojalleen toimintaseuduksi. Päiväretkien kohteina ovat myös Jerusalem ja Kuollutmeri. Matkanjohtajina toimivat Ari Malmi, Mika Tuovinen ja Pyry Winter. Matkan perushinta on puolihoidolla 950 €. Yhden hengen huoneesta lisämaksu 320 €. Lisähinnasta matkapaketti. Matkanjärjestäjänä toimii Toiviomatkat. Lisätietoja tästä Israelin matkasta saat soittamalla Ari Malmille 0500 258813.

Ps. Tuo matka on jo mennyt. Täällä tuore tieto uusista matkoista Israeliin.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa