Avainsana-arkisto: pietismi

Herätys ja Kansanlähetys

Osana herätysten historiaa

Suomi on ollut herätysten maa.

Herätys on Jumalan ja pelastuksen löytämisen erityistä aikaa.

Suomen hengellisistä herätyksistä on helppo poimia rukoilevaisuus, herännäisyys, evankelisuus ja lestadiolaisuus eri muodoissaan, jotka ovat vaikuttaneeet vuosisatojen ajan. Vapaan kristillisyyden nousu on myös herätyksen seurausta. Lisäksi on ollut paikallisia herätyksiä, jotka eivät ole päässeet kirkkohistorian kirjoihin. 1900-luvulla nousi uudenlainen luterilainen herätyskristillisyys, jonka vaikuttajia olivat muun muassa Helena Konttinen ja Parikanniemisäätiö, Frans Hannula ja hannulan herätys, Urho Muroma ja Suomen ev.lut. Sisälähetyssäätiö (nykyisin Suomen Raamattuopisto), Frank Mangs ja Kansan Raamattuseura, Ylioppilaslähetys (nykyisin Opiskelija- ja Koululaislähetys), Kansanlähetys, Kylväjä ja Sanansaattajat sekä muita järjestöjä. Herätykset nivoutuvat aina ihmisten arkeen ja johonkin paikalliseen tilanteeseen ja usein paikallisen seurakunnan elämään.

Pietismi

Kansanlähetys perustettiin toukokuussa 1967. Sen juuret ovat edellä kuvatussa herätysliikemaastossa. Suurimmalle osalle Suomen herätyksistä yhteinen nimitys on pietismi, joka pyrki uudistamaan kirkkoa ja kristillistä elämää. Pietismi on monimuotoista, mutta sille on olennaista henkilökohtaisen uskonelämän korostus hartauskirjoja ja Raamattua lukemalla, kokoontuminen pieniin ryhmiin ja seuroihin, kristillisen rakkauden painottaminen, maallikkous, lähetystyö ja kutsu henkilökohtaiseen uskoon.

Aina tällaista herätyskristillisyyttä ei ole ymmärretty. Norjalainen teologi Carl Fredrik Wislöff (1908-2004) kertoo viidestä herätyksen ja herätysjulistuksen esteestä:

  1. Vakuuttelu, että pelkkä kaste riittää pelastukseeen ja henkilökohtaista uskoa ei tarvita.
  2. Väite, jonka mukaan kaikki pääsevät lopulta taivaaseen.
  3. Opetus, jossa usko keskittyy kokemuksiin eikä Jeesuksen ristiin.
  4. Julistus, joka ei ota huomioon synnin radikaalisuutta ja sen iankaikkista seurausta eli kadotusta.
  5. Toiminta, jossa Raamattua ei pidetä Jumalan sanana.

Tällaista herätyksiä turmelevia väitteitä kuulee vieläkin. Herätyskristillisyys opettaa juuri päinvastaista:

  • Kasteen lisäksi tarvitaan henkilökohtainen usko Jeesukseen.
  • Taivas ja kadotus ovat totta. Usko Jeesukseen avaa taivaan; muuten kohtalona on ikuinen kadotus.
  • Herätyksen ydin on Jumalan teossa meidän puolestamme Jeesuksen ristissä ja veressä.
  • Synti kadottaa, jos sitä ei saa anteeksi.
  • Raamattu on Pyhän Hengen johtamana syntynyt Jumalan todellinen sana ihmiskunnalle.

Zinzendorfilainen pietismi

Minulle tärkeää on herrnhutilainen pietismi, jonka suuri vaikuttaja oli Nikolaus Ludwig von Zinzendorf (1700-1760). Hän pyrki luomaan yhteyttä uskovien välille luterilaisen kirkon sisällä. Pietistit olivat aktiivisia seurakuntalaisia paikallisseurakunnassaan, jossa he kävivät jumalanpalveluksissa ja ehtoollisella. Jumalanpalvelusten lisäksi heillä oli omia kokoontumisia. Herrnhutilaisten pietistien painotuksina olivat muun muassa seuraavat asiat:

  • Jeesuksen veren korostus anteeksiantamuksen perustana. Pelastus otetaan vastaan uskolla.
  • Jeesus on yksityisen ja julkisen kristillisen elämän keskus.
  • Kristittyjen tulee rakastaa toisiaan.
  • Ihmiset halutaan johtaa henkilökohtaiseen uskoon.
  • Iloinen kristillisyys ja pelastusvarmuuden korostaminen. Jumala ei jätä meitä epävarmuuteen pelastuksen asiassa.
  • Kristityt kokoontuivat koteihin rukoilemaan ja lukemaan Raamattua yhdessä.
  • Evankeliumi tulee viedä kaikille kansoille; vahva lähetysnäky.

Tuossa on sydäntäni sytyttäviä kristillisyyden painotuksia. Minua innostaa  se, että olemme yksi osa herätysten historiaa. Juuremme ovat siinä monimuotoisessa joukossa, jotka haluavat rakastaa Jumalaa, arvostaa Raamattua, kasvaa uskossa ja päästä itse taivaaseen ja viedä sinne mahdollisimman paljon muita mukana.

Seuraavassa blogikirjoituksessa kerron seuraavasta minua innostavasta asiasta työssäni. Tekstin pohjana on puheeni Mikä Kansanlähetyksessä innostaa.

bloggaaminen

Vinkkejä hengellisen kokouksen järjestäjille

Liisi Jokirannan esitelmä Luterilainen – herätyskristitty – ihmisten kalastaja löytyy netistä.

Pietismi on luterilaista herätyskristillisyyttä. Pietismin synnyinsijat ovat 1600-luvun Saksassa. Sieltä se levisi nopeasti ja on vaikuttanut myös Suomen herätysliikkeiden syntyyn. Jokiranta mainitsee pietismin olennaisimmaksi piirteeksi uskoontulon korostamisen. Hän kirjoittaa:

”Pietismissä korostuu ennen muuta henkilökohtaisen uskon välttämättömyys eli ihmisen uudestisyntyminen Jumalan sanan vaikutuksesta.

Tämä pietistinen korostus on meillekin tärkeä. Meidän tulee sekä liikkeenä että jokaisen vastuunkantajan henkilökohtaisesti piirtää aivan kuin tulikirjaimin mieleemme toimintamme, julistuksemme ja sielunhoitomme päätavoite: ihmisten uudestisyntyminen.

Uudestisyntyminen

Kuka on uudestisyntynyt? Jokiranta vastaa:

”Uudestisyntynyt ihminen on se, joka on uskonut kaiken syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ei vain sitä tai tätä, vaan ihan kaiken. Raamatun kielikuvaa käyttäen: hänen vaatteensa ovat valkaistut Karitsan veressä.”

Ohjeita hengellisen tilaisuuden järjestäjille

Liisi Jokiranta antaa ohjeita evankelioimistapahtumien puhujille, juontajille ja muusikoille. Lue loppuun

Lähetys ja evankelioiminen

Tehtävämme on kertoa Jeesuksesta ja esittää kutsu sielujen pelastukseksi

Jumala on siunannut kansaamme, kirkkoamme ja seurakuntiamme monella tavalla. Meillä on herätysliikkeitä ja järjestöjä. Maassamme myös vapaat seurakunnat ovat toimineet kansamme hyväksi. Olemme olleet siunattu kansa.

Kirkko kristittyjen yhteisönä ja evankeliumin välittäjänä on Jumalalle tärkeä. Kirkon kautta meille on tuotu evankeliumi ja äidinkielinen Raamattu. Seurakunnat ovat sukupolvien ajan välittäneet pelastuksen sanaa.

Suomen ev.lut. unelmakirkko?

Elämä kirkossa ei ole ollut koskaan ongelmatonta. Vajavaisten ihmisten valtapyrkimykset, erilaiset näkemykset kirkon tehtävästä ja harhaopit ovat aina olleet ikävänä seuralaisena kirkon toiminnassa. Myös tänään. Totuudessa pysymisen lisäksi kirkossa tarvitaan myös rakkautta ja toisten kunnioittamista.

Vaikeuksien ja ristiriitojen keskellä monella on kaipuu johonkin parempaan pyhien yhteisöön. Monien mielessä on kuva jostain ideaalikirkosta, jonka jäsenyydessä ei olisi enää minkäänlaisia ongelmia. Tällaista kirkkoa ei varmaankaan ole. Kansanlähetyksen työnäkyyn on alusta lähtien kuulunut halu toimia tässä kirkossa sen parhaaksi.

Työmuodot ovat jonkin verran muuttuneet vuosikymmenten saatossa. Nyt työnäkyymme kuuluu myös yhteisöjen rakentaminen. Ihmettelen, että jossain päin emme ole saaneet tiloja jumalanpalvelusten ja ehtoollisen järjestämiseen. Kirkon kovan virkakäsityslinjan vuoksi monet herätysliikkeemme kasvatit ovat ajautuneet kirkon pappisvihkimysten ulkopuolelle ja muodostavat kirkosta eroavia yhteisöjä.

Herätys vai nukutus?

Suurin huoli minulla on kuitenkin se, että näky ihmisten pelastumisesta, taivaasta ja helvetistä sekä Jumalan pyhyydestä on kadonnut. Sekä kirkossa että herätysliikkeissä. Ikuisten ihmissielujen – läheisten ja tuntemattomien – matka ikuiseen kadotukseen ei tunnu monia koskettavan.

Kansanlähetyksessä olemme sitoutuneet pietismiin, jossa toimitaan kirkon sisällä seurakuntien ja kristittyjen rakentumiseksi. Emme voi pelastaa kirkkoa, mutta voimme yrittää pelastaa yksittäisiä ihmisiä ja tukea heitä kristityn vaelluksessa.

Voinko olla välittämättä?

Herätysliikkeemme tehtävä on herättää kirkkoa, seurakuntia ja yksittäisiä ihmisiä. Meidän tehtävämme on kertoa Jeesuksesta ja esittää kutsu sielujen pelastukseksi. Kun herätys tulee, huomio kiinnittyy omasta hengellisestä hyvinvoinnista toisiin, kadotettuihin. Kun kutsumuksemme on selvä, silloin voimme olla siunaukseksi. Tehtävämme ei ole muuttunut. Kansanlähetys on olemassa, jotta taivas täyttyisi ja helvetti jäisi tyhjemmäksi. ”Evankelioikaa kansa evankelioimaan kansoja.”


Tämän kirjoituksen ajatusten pohjana on opetukseni ”Mihin menet Suomen kirkko?”, jonka pidin Porissa 15.2.2015. Kirjoitus julkaistiin Satakunnan ev.lut. Kansanlähetyksen Lähetysystävä -lehdessä.

Kristittyjen yhteys ja pietismi

Pietismin sytyttävästä sanomasta

Kansanlähetyksen edustaman herätyskristillisyyden tausta on pietismissä. Pietismi on 1600-luvulla Saksassa syntynyt kirkon uudistamiseen pyrkivä liikehdintä. Teologialtaan ja käytännön ilmenemisessä pietismi on monitahoinen. Kaikki Suomen herätysliikkeet ovat saaneet vaikutteita pietismistä.

Minulle tärkeää on herrnhutilainen pietismi, jonka suuri vaikuttaja oli Nikolaus Ludwig von Zinzendorf. Hän pyrki luomaan yhteyttä uskovien välille luterilaisen kirkon sisällä. Pietistit olivat aktiivisia seurakuntalaisia paikallisseurakunnassaan, jossa he kävivät jumalanpalveluksissa ja ehtoollisella. Heillä oli myös omia kokouksia. Herrnhutilaisten pietistien sydämen kaipuuna olivat muun muassa seuraavat asiat:

  • Sydämen yksinkertainen usko Jeesukseen Kristukseen syntiemme sovittajana.
  • Jeesus kaiken keskipisteenä. Hänestä lauletaan ja saarnataan.
  • Kristittyjen keskinäisen rakkauden korostaminen.
  • Kutsu henkilökohtaiseen uskoon.
  • Iloisuus ja pelastusvarmuus. Kaikki on valmiina pelastuksen saamiseksi.
  • Kokoontuminen koteihin rukoilemaan ja tutkimaan Raamattua.
  • Lähetystyön korostaminen. Sanoma Jeesuksesta on vietävä kaikille kansoille.

Tässä on asioita, jotka sytyttävät ainakin omaa sydäntäni. Noiden painotusten toivon näkyvän myös hengellisen kotini Kansanlähetyksen toiminnassa.