Avainsana-arkisto: piispa

Rohkeasti kristitty

Rohkeasti kristitty (Seppo Häkkinen)

Tällä Ylpeys-viikolla Mikkelin hiippakunnan piispa Seppo Häkkinen kirjoitti Itä-Häme -lehdessä uutisoinnista kirkon osallistumisesta Helsinki Pride -viikon tukijaksi. Häkkinen piti tällaista uutisointia valitettavana. Kirkkohallituksen johtoryhmällä ei olisi ollut valtaa tehdä koko kirkkoa koskevia päätöksiä asiasta.

Häkkinen sitoutuu kirkon perinteiseen käsitykseen avioliitosta miehen ja naisen välillä. Hän toteaa kirjoituksessaan muun muassa näin:

Ihmisyyttä ja seksuaalisuutta koskevan kirkon opetuksen mukaan Jumala on luonut ihmisen mieheksi ja naiseksi ja asettanut avioliiton. Näin kaksi sukupuolta sekä miehen ja naisen avioliitto ovat Jumalan tahtomia instituutioita. Ne ovat sopusoinnussa myös biologisen todellisuuden kanssa. Sukupuoli ei ole pelkkä sosiaalinen, ihmisten luoma konstruktio vaan Luojan antama ja Kristuksen vahvistama asia.

Kirkon ei tule olla avoin sellaisille vieraille ideologioille, jotka pyrkivät murtamaan sen opetusta ihmisestä, avioliitosta ja seksuaalietiikasta. Kirkon opetus on osoittautunut vuosituhansien aikana kestäväksi elämän perusperiaatteeksi siitä huolimatta, että niiden mukaan ei ole aina haluttu tai kyetty elämään. Kristillinen perhe- ja seksuaaliopetus ei perustu vain inhimillisiin kokemuksiin vaan Jumalan ilmoitukseen.

Kirkon pitää uskaltaa pitää esillä omaa perinteistä näkemystään avioliitosta ja seksuaalisuudesta. Kyse ei ole ahdasmielisyydestä vaan siitä, millaiseksi Luojamme on ihmiselämän tarkoittanut, jotta yksilöt, perheet ja yhteiskunta eläisivät hyvää elämää.

Kiitän piispa Häkkistä näistä sanoista. Mielestäni hän toteutti tässä piispallista tehtävää nostamalla tässä sekavassa ajassa kirkon ja Raamatun opetuksen kirkkaasti esille.

Piispan paimenkirje Rohkeasti kristitty

Luin Seppo Häkkisen kirjan Rohkeasti kristitty heti keväällä 2019. Liitän tähän ajatuksiani kirjasta. Nämä ajatukset laitoin myös Uusi Tie -lehteen.

Pidin piispa Seppo Häkkisen uunituoretta paimenkirjettä ”Rohkeasti kristitty” kädessäni ja pohdin, mitähän Mikkelin hiippakunnan piispa haluaa meille toisessa paimenkirjeessään sanoa. Paaluttaako hän kantansa ajankohtaisiin aborttiin, eutanasiaan, pappeuteen tai kenties jumalanpalvelusyhteisöihin, joille hän toivoi selkeämpää asemaa piispainkokoukselta. Mitä piispa sanoo evankelioimisesta?

Katseltuani kaunista kansikuvaa aloitin lukemisen. En löytänyt temaattisesti jäsenneltyjä opinkäsittelyjä, vaan piispa Häkkisen puheisiin, saarnoihin ja kirjoituksiin perustuvan paimenen äänen. Häkkinen toivoo kirjansa oleva ”luotettava opastaja nykyisenä hengellisesti ja uskonnollisesti monenkirjavana aikana”. ”Paimenkirjeellä haluan rohkaista kirkkomme jäseniä ja työntekijöitä olemaan rohkeasti kristittyjä. Nyt on sen aika. Silloin toteutamme Kristuksen meille antamaa tehtävää.”

Piispa puhuu kirkossa olemisen ja kirkon uudistumisen puolesta. Hänen mukaansa kirkossa on helppo tunnistaa puutteita ja syntejä. Kristittyjen syntiä ei tule puolustaa, vaan siitä on tehtävä parannus. Häkkisen mukaan koskaan ei ole ollut täydellistä yhteisöä, mutta epätäydellisellä yhteisöllä on toivo pelastuksesta. Hän kehottaa uskovia rukoilemaan seurakuntien puolesta. ”Ihmisten yhteisönä kirkko on monin tavoin vajavainen, mutta Kristuksessa siltä ei puutu mitään. Älä katso kirkkosi ja seurakuntasi vihreitä, vaan sen Herraa, Jeesusta Kristusta.” ”Kirkon ei pidä puolustaa menneisyyttään, vaan rakentaa tulevaisuuttaan.” ”Nyt ei ole aika heittä hansoja tiskiin, vaan ryhtyä työhön.”

Piispa kaipaa rohkeutta evankeliumin julistamiseen. Uskosta ei tule puhua hiljaa kuiskaten vaan selkeästi. Kirkko sanomansa kanssa ei saa jäädä marginaaliin pienen piirin puuhasteluksi vaan tulee mennä julkisuuteen julistamaan rohkeasti evankeliumia. ”Identiteetiltään vahvan kirkon ei tarvitse pyydellä anteeksi olemassaoloaan. Se on tietoinen omasta kutsumuksestaan ja tehtävästään.”

Piispa nostaa erityisen vahvasti esille kotien kristillisen kasvatuksen merkityksen. “Koti on pieni seurakunta”, hän kirjoittaa. Vanhemmilla ja isovanhemmilla on tärkeä tehtävä uskon opetuksessa. ”Kotien kristillinen kasvatus on kiireellisimpiä ja tärkeimpiä alueita, joihin kirkossamme on tartuttava voimakkaasti. Onneksi näin on monin paikoin jo tehty” (s. 21)

Kirjansa lopussa piispa muistuttaa Jeesuksen antamasta lähetystehtävästä. Hän huomauttaa, että meilläkin on evankeliumi lähetystyön tuloksena. Hän toteaa, että lähetystehtävää ei ole vielä suoritettu loppuun.

Kirjassa on vahva painotus Jeesuksessa ja Jumalan armossa. Armo tuotiin niin matalalle kuin mahdollista, mutta se sidottiin kuitenkin uskoon ja Jeesukseen. Näin se pysyi Jumalan ilmoittamana kristillisenä armona. Lisäksi armo liitetään nyt-hetkeen. Pelastus on varmaa siellä missä juuri nyt syntinen pyytää Jeesusta avukseen. Tässä on mielestäni hyvää mallia luterilaisesta evankeliumin julistamisesta.

Erityisesti nyt kun useampi julkisuuden henkilö on kuollut kiinnitin huomiota tapaan puhua kuoleman jälkeisestä elämästä. Häkkinen muistuttaa, että pitää puhua tuonpuoleisuudesta. Jossakin saarnoissa oli hyvin aikamme kristinuskoa kuvaava ajatus siitä, että kuolema on portti toisenlaiseen todellisuuteen. Häkkinen muistuttaa, että taivaaseen päästään armosta, Jeesuksen tähden. Tämä on hyvä. Mutta kirkossamme on katoamassa julistus siitä, että kuoleman jälkeen voi avautua toisenkinlainen tie: portti kadotukseen. Paimenen ei tule puhua vain taivaasta, vaan myös kadotuksen mahdollisuudesta. Ei kadotus kirjasta poissa ole. Kerran Häkkinen siteeraa …efraimilaisen rukousta, jossa helvetti mainitaan (s. 58). Taivaasta puhutaan rohkeasti, kadotuksesta hiljaa kuiskaten.

Entä ne asia, joihin ennen kirjan lukemista odotin mielipidettä. Muutaman kerran piispa tarttuu odottamiini ajankohtaisiin asioihin avioliittoon, aborttiin ja eutanasiaan. Tosin aika varovaisesti. Hänen mukaansa yhteiskunnan tulee vahvistaa avioliiton ja perheen asemaa sekä tukea niiden hyvinvointia. “Kirkolla on tarjottavana kodeille koeteltu ja hyväksi havaittu kristillinen arvomaailma.” Piispan mukaan ”Ihmisen elämä on arvokas alusta lähtien kuolemaan asti.”

Jumalanpalvelusyhteisöistä ei ole mainintaa. Evankelioimisesta piispa puhui siellä täällä. Sen kannalta tärkeitä olivat korostukset kaikista kristityistä Jumalan työtovereina eli maallikkous, Kristus-keskeisyys, uskon välttämättömyyden korostus ja diakonian painotus. Lopulta näen koko kirjan osana Mikkelin hiippakunnan uudelleen evankeliointia. Kirja on evankelioiva paimenkirje, jonka tarkoitus on huolehtia koko hiippakunnan väestöstä ettei yhdeltäkään jäisi ymmärtämättä, mitä Jumala on hänen puolestaan tehnyt. Kirjan perusteella en pidä Seppo Häkkistä ainoastaan piispana vaan evankelistana, joka saarnoissaan yrittää saada kuulijat uskomaan Jeesukseen Kristukseen.

Kirja korosti arjen kristillisyyttä. Aiheita vilisee paljon kuten maanviljelys, ilmastonmuutos, saattohoito, vanhusten arvostus ja syrjäytyminen. Piispa pyrkii lohduttamaan ja rohkaisemaan maan hiljaisia. Hän haluaa olla jokaisen ihmisen piispa ja johtaa jokainen Jeesuksen tuntemiseen. Kirjaa voi käyttää hartauskirjana. Siinä ollaan vahvasti kiinni kirkon perusopetuksessa, mikä onkin nykyään radikaalia. Kirjassa piispa kehottaa rohkeuteen: Rohkea kristitty ei häpeä Jeesusta, pelastusta, evankeliumia ja Raamattua.

Kiitos Mikkelin hiippakunnan piispalle kannanotosta Helsinki Pride-viikolla ja paimenkirjeestä. On hyvä olla rohkeasti kristitty.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Lähetystyön kohteet

Lähettäjäpiirikirje 2/2019

Tässä helmikuun 2019 lähettäjäpiirikirjeeni. Minun työssäni evankeliumin julistajana ja Kansanlähetyksen johtajana lähettäjäpiirillä on tärkeä tehtävä. He tukevat, rukoilevat ja antavat varoja työhön. Olet tervetullut mukaan (lue lisää). Tässä otteita kirjeestäni. Kirjeen tilaaja näkee kaikki tekstit ja kuvat.

Kuvassa puhun Ryttylässä Kansanlähetyksen Missiofoorumissa. Kerron kahdesta minulle tärkeästä lähetystyön kohdealueesta (ikkunasta). Ensimmäisen muodostaa alue Pohjois-Afrikasta kauas Japaniin asti. Tällä alueella niin sanotussa 10/40-ikkunassa on vähän kristittyjä ja se on myös lähetystyön unohtama alue. Toisen ikkunan muodostaa alue Länsi-Euroopasta kauas Venäjän itäosiin. Tässä 40/70-ikkunassa on evankeliumia julistettu, Raamattuja käännetty ja kristinuskon vaikutus on ollut vahva ainakin menneisyydessä. Uutta herätystä kaivataan, sillä monin paikoin kirkkojen työ menee alaspäin ja uskovien määrä vähenee. Molemmat ikkunat ovat rukousikkunoitani.

Eteenpäin!

Kuukauteen on mahtunut matkoja, kohtaamisia ja kokouksia Ryttylässä ja muualla. On ollut sairautta ja terveyttä. Elämää kaikilla mausteilla.

En ole aiemmin kertonut kuusi kertaa vuodessa kokoontuvasta Kirkon lähetystyön toimikunnasta. Piispa Simo Peuran johdolla puhumme kirkon ja lähetysjärjestöjen kysymyksistä kuten lähetystyön vaikuttavuudesta, lähetysmäärärahojen jakamisesta ja lähetystyöntekijöiden työskentelystä Suomessa. Tärkeitä asioita minulle on myös Suomen Teologisen Instituutin hallitus, jossa monet järjestöjohtajat tapaavat, Suomen Evankelisten Allianssin hallitus, jossa luterilaisten lisäksi on vapaan kristillisyyden edustajia. Myös neljän sisarjärjestön johtajina Kylväjän Pekka Mäkipää, Raamattuopiston Lauri Vartiainen ja Opkon Jussi Miettinen ja minä tapaamme säännöllisesti. Tämäkin on tärkeää. Psalmissa sanotaan: ”Katso, kuinka hyvää ja suloista on, että veljekset sovussa asuvat. Se on niinkuin kallis öljy pään päällä, jota tiukkuu partaan-Aaronin partaan, jota tiukkuu hänen viittansa liepeille.” Tarvitaan yhteyttä ja yhteydenrakentajia.

Lähdin Pohjois-Karjalaan

Viimeisen kuun pisin matka suuntautui Pohjois-Karjalaan. Helmikuun ensimmäisenä sunnuntaina Polvijärvelle kokoontui hämmästyttävän suuri väkijoukko jumalanpalvelukseen. Olihan eläkejärjestön kirkkopyhä. Saarnasin hyvän siemenen kylvöstä. Samana iltana puhuin Joensuussa toisen korinttilaiskirjeen aiheesta ”Me olemme Kristuksen suurlähettiläitä”. Ei Paavali tuossa puhu vaan jostain valiojoukosta tai lipereitä kantavista, vaan kaikkien uskovien etuoikeudesta. Jokainen Jeesuksen seuraaja on Jumalan suurlähettiläs!

Pyhän Hengen lahja

Toissa viikolla Radio Dein Raamattuavain-ohjelmassa oli opetuksiani Pyhästä Hengestä. Tärkeä aihe käsittelee Jumalan olemusta ja työtä maailmassa ja meissä uskovissa. Pyhä Henki on toiminut kristikunnassa aina. Raamatussa ja kirkon historiassa tuntuu, että Pyhä Henki vetäytyy syrjään. Ikään kuin hän ei haluaisi itse olla esillä; Hän korottaa Jeesusta.

Kirkkoisä Augustinus nostaa kolme periaatetta kun pohdimme Hengen toimintaa. Ensiksi: puhe Pyhästä Hengestä ei voi perustua pelkkään teoriaan, vaan sen tulee liittyä koettuun todellisuuteen. Augustinus muistanee tässä Uuden testamentin tapahtumia, jossa ensin oli Pyhän Hengen saaminen ja kokemus, joka sitten myöhemmin täytyi perustella teologisesti. Toiseksi: pelkkä kokemus ei riitä. Kokemus voi olla Pyhältä Hengeltä, muttei välttämättä. Augustinus varoitti ettei ”ihmisen oma henki ota Pyhän Hengen paikkaa”. Siksi tarvitaan kolmas perusta Jumalan puheen ja toiminnan arvioimiseksi: Yksittäinen Pyhän Hengen kokemus tulee alistaa yhteisen arvioinnin ja koettelun alle. Pyhän Hengen ilmiöt koetaan henkilökohtaisesti, mutta ne on tulkittava kristikunnan kokemuksen ja Raamatun valossa.

Jotkut käyttävät helposti sanoja, ”Jumala puhui minulle” tai tulevat sanomaan: ”Herra sanoo sinulle, että”. Jumala puhuu Raamatussa. Joskus käytämme kokemuksestamme sanoja: ”Jumala puhui minulle”. On kuitenkin aina muistettava, että nämä kaksi Jumalan puhetta ovat aivan eri tasojen puhetta. Jumala on puhunut meille Raamatussa, ja tämä puhe on virheetöntä ja erehtymätöntä. Mutta kun puhumme siitä Jumalan puheesta, minkä koemme tulevan omien aistiemme tai armolahjan kautta, se ei ole niin varmaa puhetta. Siinä on aina – vanhaa sanontaa käyttäen – astian makua. Mutta silti Jumala haluaa puhua.

Paavali kehotti uskovia täyttymään Hengellä (Ef. 5:18). Jumala haluaa täyttää sinutkin. Pyydä sitä häneltä, rukoile sitä ja ota tämä uskossa vastaan. Koska kyseessä on Jumalan käsky, on hänen tahtonsa mukaista, että olet täynnä Henkeä. Tämä on Jumalan lahja lapsilleen.

Piispan kehotus: Rohkeasti kristitty!

Helmikuun paras lukukokemus oli Mikkelin piispa Seppo Häkkisen paimenkirje Rohkeasti kristitty. Kirjassa piispa kehottaa elämän ratkaisuissa etsimään apua Jumalan sanasta. Piispa kehottaa uskomaan Jeesukseen Kristukseen. Kirjassa piispasta paljastuu evankelista, joka haluaa, että hänen hiippakuntansa jäsenet ovat kerran pelastettujen joukossa. Piispa pyrkii tuomaan armon niin alas kuin mahdollista, mutta sitoen sen varmasti uskoon ja Jeesukseen. Näin piispa puhuu kristillisestä armosta eikä yleisestä armon ajatuksesta. Häkkisen mukaan uskosta ja Jumalasta ei tule puhua hiljaa kuiskaten vaan rohkeasti. Kirjoitin kirjasta arvion Uusi Tie -lehteen.

Rohkeus ja motivaatio

Kävin Porissa pastori Sakari Leppäsen 70-vuotisjuhlissa. Sakari oli Ryttylän lähetyskoulun rehtori kun minut hyväksyttiin opiskelemaan 29 vuotta sitten. Hänen juhlassaan jäi mieleen tällainen ajatus: ”Motivaatio on sitä, että unelmien ylle vedetään työhaalarit.” Lisäksi Sakari oli vetäjänä arkeologisella kaivausmatkalla Israelissa 1993, jossa tapasin Joel Luhametsin, joka kutsui meidät töihin Viroon.

Rohkeus ei ole pelon puutetta vaan heittäytymistä tekemään oikein. Rohkea voi olla sekä hyvissä että huonoissa asioissa. Jumalan sanan mukaisissa asioissa kannattaa olla rohkea. Tällaisen ajatuksen luin eräästä kirjasta: Rohkeus ei ole sama kuin pelottomuus. Rohkeus on sitä, että hyppää vaikka jalat vapisevat.

Rukousaiheita

Rukoilethan kanssamme:

  • Rukoile lähetystyön ja lähetystyöntekijöiden puolesta.
  • 9 lähetyskurssilaistamme ja heille oikeiden kohdenmaiden sekä lähettäjien löytyminen.
  • Herätys maahamme!
  • Pyhän Hengen täyteyttä minulle ja työtovereilleni.
  • Kansanlähetysnäky-kirjaseni loppuunsaattaminen.

Kiitämme Jumalaa:

  • Lähettäjäpiirini.
  • Evankeliumin sanoma Jeesuksesta, pelastajastamme.

Ystäväni!

Ystäväni! Kiitos, että olet lukenut tänne asti. Kiitos, että olet kulkenut kanssani taas kuukauden matkan. Kiitos esirukouksista ja Jumalan valtakunnan työn taloustuesta. Mennään eteenpäin kohti kevättä. Myös Kristuksen paluu on taas lähempänä. Nyt on aika sitoutua taas uudelleen Jumalan valtakunnan levittämiseen.

Mika Tuovinen
lähetysjohtaja
Suomen Ev.lut. Kansanlähetys


Tässä on osa lähettäjäpiirikirjeestäni. Lisää tekstiä ja kuvia löytyy kirjeestä, jonka lähetän lähettäjäpiirilleni kuukausittain.

VANHAT KIRJEET. Vanhoja ystäväkirjeitäni löytyy täältä:
1/2019
12/2018
11/2018
10/2018
9/2018
8/2018
7/2018
6/2018
5/2018
3-4/2018
Lokakuu 2017
Syyskuu 2017
Elokuu 2017
Lokakuu 2016
Syyskuu 2016
Elokuu 2016
Maaliskuu 2016
1/2016
Joulukuu 2015
4/2015
Elokuu 2015

Liity tästä Mika Tuovisen lähettäjärenkaaseen.

Ole Kansanlähetyksen lähetysjohtaja Mika Tuovisen työtoverina. Voit rukoilla ja lahjoittaa hänen työnsä mahdollistamiseksi. Olemme kiitollisia kaikista rukouksista ja lahjoituksista! Lahjoitustiedot:
Saaja: Suomen Ev.lut. Kansanlähetys
Tilinumero: FI14 5043 1920 0034 52.
Mikan viite: 34775.
Keräysluvat: sekl.fi/maksuinfo

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Ignatios ja Polykarpos

Seiso vakaana kuin alasin kun siihen isketään

Älkööt sinua saattako hämmennyksiin sellaiset, jotka näennäisesti ovat luotettavia, mutta opettavat vieraita oppeja. Seiso vakaana kuin alasin kun siihen isketään. Suuren kilpailijan tuntee siitä, että hän saa iskuja, mutta voittaa kumminkin. Ennen kaikkea Jumalan tähden tulee meidän kestää kaikki, jotta hänkin meitä kestäisi. Tule vielä innokkaammaksi kuin olet. Opi aina tajuamaan oikea aika.

-Ignatios Polykarpokselle

Marttyyripiispa Ignatios oli Syyrian Antiokian seurakunnan piispa toisen vuosisadan alussa.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Viron ev.lut. kirkon piispa

Viron kirkkoon uusia piispoja: Urmas Viilma, Joel Luhamets ja Tiit Salumäe

Viron evankelisluterilaisella kirkolla oli tänään 13.1.2015 ylimääräinen kirkolliskokouksen istunto.

Urmas Viilma, joka asetetaan arkkipiispan tehtävään 2.2.2015, esitti, että kirkkoon valitaan kaksi uutta piispaa, jotka ovat Joel Luhamets ja Tiit Salumäe.

Viron ev.lut. kirkon arkkipiispana on aiemmin toiminut Andres Põder. Hän jäi eläkkeelle. Piispana on toiminut Einar Soone sekä Andres Taul. Soone ja Taul jatkavat piispoina.

Virossa ei ole hiippakuntia. Vuosien varrella niistä on kyllä keskusteltu.  Uusien piispojen kohdalla luonnollista olisi, että Luhamets hoitaa Itä-Viron ja Etelä-Viron seurakuntia ja Salumäe hoitaa Länsi-Viron seurakuntia. Tehtävien jako ei ole välttämättä maantieteellinen. Saattaa olla, että piispoille annetaan vastuulleen erilaisten työmuotojen johtaminen koko kirkon alueella.

Tiit Salumäe on Haapsalun ev.lut. seurakunnan kirkkoherra. Joel Luhamets on Tarton Paavalin seurakunnan kirkkoherra. He todennäköisesti jatkavat näissä tehtävissä.

Kirkkohallituksen konsistorio nuortui

Urmas Viilman esityksestä kirkolliskokous valitsi myös uuden kirkkohallituksen konsistorin, joka johtaa kirkon työtä. Konsistoriin valittiin Viron ev.lut. kirkon teologisen instituutin (EELK Usuteaduse instituut) rehtori, Nõmmen Rahu -seurakunnan kirkkoherra Ove Sander, Viljandin Jaanin seurakunnan kirkkoherra, rovasti Marko Tiitus, Rakveren Kolmainu -seurakunnan kirkkoherra, apulaisrovasti Tauno Toompuu ja konsistorin ulkomaansuhteiden hoitaja Kadri Eliisabet Põder. Konsistorin kansleriksi valittiin konsistorin toimiston johtaja Ülle Keel.

Viron kristikunta on rakas

Joel Luhamets tuli minulle tutuksi Israelissa Eero Junkkaalan johtamalla arkeologisella kaivauksella kesällä 1993. Hän kutsui perheeni Viroon lähetystyöhön vuoden 1995 maaliskuun alusta. Joel oli tuolloin Põltsamaan seurakunnan kirkkoherra. Tein seurakunta-, lapsi- ja nuorisotyötä kesään 1998 asti Põltsamalla.

Joel valittiin kirkkoherraksi Tarton Paavalin seurakuntaan. Hän kutsui meidät työhön seurakuntaansa. Olimme Tartossa vuosina 1999-2004. Myöhemmin toimin vielä Viron ev.lut. kirkon lähetyskeskuksen johtajana 2008-2010.

Tiit Salumäe on tullut vuosien varrella tutuksi muun muassa Missio-tapahtumien sekä seurakuntavierailujen kautta.

Viron ev.lut. kirkko on minulle rakas. Rukoilen sen puolesta ja toivon sille menestystä. Erityisesti seuraan kirkon lähetystyön keskuksen (EELK Misjonikeskus) työtä ja nuorten sitoutumista evankelioimiseen ja lähetykseen.

Lähetys, evankelioiminen ja yhteys

Virossa on harvinaisen syvä kristittyjen yhteys. Minulla on paljon ystäviä eri kirkkokunnissa ja iloitsen monista kristittyjä yhdistäneistä tapahtumista menneiltä vuosilta. Tämä kristittyjen yhteyden kokeminen Virossa on vahvistanut näkemystäni myös kristittyjen yhdessä tekemästä evankelioimistyöstä ja rukoustyöstä.

Kiitollisena olen seurannut, miten suomalaiset seurakunnat ovat tukeneet ystävyysseurakuntiaan Virossa sekä ottaneet nimikkoläheteiksi Kansanlähetyksen, Evankeliumiyhdistyksen ja Lähetysseuran Virossa toimivia lähettejä.

Työtä on vielä paljon Virossakin. Rukoillaan Viron kirkkojen ja seurakuntien puolesta sekä lisää työmiehiä elonkorjuuseen!

Eesti kristlased, olge õnnistatud ja hoitud!

* Juttuun tehty pieniä tarkennuksia konsistoriin liittyen 14.1.2015
** Kuvia Urmas Viilman arkkipiispaksi asettamisesta

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
yhteys, erilaisuus, rakkaus

Piispa Häkkinen: Olennaisissa asioissa yhteyttä, sivuasioissa erilaisuutta ja vapautta, kaikissa asioissa rakkautta.

Arvostan piispa Seppo Häkkistä.

Lähetysjohtajana kuulen paljon erilaisia ja vastakkaisiakin mielipiteitä siitä, mitä Kansanlähetyksen pitäisi tehdä, mihin suuntaan mennä ja mitä pitäisi sanoa. Uskon, että piispoilla näitä neuvonantajia on vielä enemmän.

Neuvojen lisäksi hengelliseen vastuuseen asetetut tarvitsevat rohkaisua, tukea ja esirukousta, jotta he voisivat pysyä Jumalan sanan perustalla ja heillä olisi herkkyyttä seurata Jumalan johdatusta sekä nöyrä sydän Jumalan ja ihmisten edessä.

Piispa Häkkinen kertoo, että piispoja ei tule niputtaa yhteen, kirkossa tarvitaan herätysliikkeitä ja järjestöjä, naispappeuskysymyksessä on etsittävä tilaa perinteisen virkakäsityksen ihmisille ja ilman Raamattua emme löydä todellista Jumalaa. Lähetyshiippakunnan ja kirkon suhteen hän olisi toivonut menevän toisin.

Häkkinen sanoo, että meidän tulee lukea myös Raamatun ohjeita toistemme kunnioittamisesta ja arvostamisesta. Piispa muistuttaa vanhasta viisaudesta: ”Olennaisissa asioissa yhteyttä, sivuasioissa erilaisuutta ja vapautta, kaikissa asioissa rakkautta.”

Viesti herätysliikkeille

Piispalla on myös viesti herätysliikkeille. Herätysliikkeet ovat osa kirkkoa. Ne tarjoavat monelle kristitylle hyvän hengellisen yhteisön. Herätysliikkeiden kriittisyys kirkkoa kohtaan ei ole paha asia, mutta Häkkinen toivoo liikkeiltä kuuntelevaa mieltä ja kykyä ottaa vastaan sitä hyvää, mitä kirkosta niille halutaan välittää.

Piispa Häkkinen muistuttaa myös, että Suomessakin tarvitaan lähetystyötä. Maassamme on miljoona ihmistä, jotka eivät kuulu kristilliseen kirkkoon. Piispa sanoo: ”Tässä on lähetystehtävä. Meidän tehtävämme on julistaa evankeliumia siellä, missä Kristusta ei vielä tai ei enää tunneta.”

Toivotan Jumalan siunausta piispa Seppo Häkkiselle.

Uusi Tie -lehden Vuokko Vänskä teki jutun piispa Häkkisen ajatuksista.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa