Avainsana-arkisto: pride

Rohkeasti kristitty

Rohkeasti kristitty (Seppo Häkkinen)

Tällä Ylpeys-viikolla Mikkelin hiippakunnan piispa Seppo Häkkinen kirjoitti Itä-Häme -lehdessä uutisoinnista kirkon osallistumisesta Helsinki Pride -viikon tukijaksi. Häkkinen piti tällaista uutisointia valitettavana. Kirkkohallituksen johtoryhmällä ei olisi ollut valtaa tehdä koko kirkkoa koskevia päätöksiä asiasta.

Häkkinen sitoutuu kirkon perinteiseen käsitykseen avioliitosta miehen ja naisen välillä. Hän toteaa kirjoituksessaan muun muassa näin:

Ihmisyyttä ja seksuaalisuutta koskevan kirkon opetuksen mukaan Jumala on luonut ihmisen mieheksi ja naiseksi ja asettanut avioliiton. Näin kaksi sukupuolta sekä miehen ja naisen avioliitto ovat Jumalan tahtomia instituutioita. Ne ovat sopusoinnussa myös biologisen todellisuuden kanssa. Sukupuoli ei ole pelkkä sosiaalinen, ihmisten luoma konstruktio vaan Luojan antama ja Kristuksen vahvistama asia.

Kirkon ei tule olla avoin sellaisille vieraille ideologioille, jotka pyrkivät murtamaan sen opetusta ihmisestä, avioliitosta ja seksuaalietiikasta. Kirkon opetus on osoittautunut vuosituhansien aikana kestäväksi elämän perusperiaatteeksi siitä huolimatta, että niiden mukaan ei ole aina haluttu tai kyetty elämään. Kristillinen perhe- ja seksuaaliopetus ei perustu vain inhimillisiin kokemuksiin vaan Jumalan ilmoitukseen.

Kirkon pitää uskaltaa pitää esillä omaa perinteistä näkemystään avioliitosta ja seksuaalisuudesta. Kyse ei ole ahdasmielisyydestä vaan siitä, millaiseksi Luojamme on ihmiselämän tarkoittanut, jotta yksilöt, perheet ja yhteiskunta eläisivät hyvää elämää.

Kiitän piispa Häkkistä näistä sanoista. Mielestäni hän toteutti tässä piispallista tehtävää nostamalla tässä sekavassa ajassa kirkon ja Raamatun opetuksen kirkkaasti esille.

Piispan paimenkirje Rohkeasti kristitty

Luin Seppo Häkkisen kirjan Rohkeasti kristitty heti keväällä 2019. Liitän tähän ajatuksiani kirjasta. Nämä ajatukset laitoin myös Uusi Tie -lehteen.

Pidin piispa Seppo Häkkisen uunituoretta paimenkirjettä ”Rohkeasti kristitty” kädessäni ja pohdin, mitähän Mikkelin hiippakunnan piispa haluaa meille toisessa paimenkirjeessään sanoa. Paaluttaako hän kantansa ajankohtaisiin aborttiin, eutanasiaan, pappeuteen tai kenties jumalanpalvelusyhteisöihin, joille hän toivoi selkeämpää asemaa piispainkokoukselta. Mitä piispa sanoo evankelioimisesta?

Katseltuani kaunista kansikuvaa aloitin lukemisen. En löytänyt temaattisesti jäsenneltyjä opinkäsittelyjä, vaan piispa Häkkisen puheisiin, saarnoihin ja kirjoituksiin perustuvan paimenen äänen. Häkkinen toivoo kirjansa oleva ”luotettava opastaja nykyisenä hengellisesti ja uskonnollisesti monenkirjavana aikana”. ”Paimenkirjeellä haluan rohkaista kirkkomme jäseniä ja työntekijöitä olemaan rohkeasti kristittyjä. Nyt on sen aika. Silloin toteutamme Kristuksen meille antamaa tehtävää.”

Piispa puhuu kirkossa olemisen ja kirkon uudistumisen puolesta. Hänen mukaansa kirkossa on helppo tunnistaa puutteita ja syntejä. Kristittyjen syntiä ei tule puolustaa, vaan siitä on tehtävä parannus. Häkkisen mukaan koskaan ei ole ollut täydellistä yhteisöä, mutta epätäydellisellä yhteisöllä on toivo pelastuksesta. Hän kehottaa uskovia rukoilemaan seurakuntien puolesta. ”Ihmisten yhteisönä kirkko on monin tavoin vajavainen, mutta Kristuksessa siltä ei puutu mitään. Älä katso kirkkosi ja seurakuntasi vihreitä, vaan sen Herraa, Jeesusta Kristusta.” ”Kirkon ei pidä puolustaa menneisyyttään, vaan rakentaa tulevaisuuttaan.” ”Nyt ei ole aika heittä hansoja tiskiin, vaan ryhtyä työhön.”

Piispa kaipaa rohkeutta evankeliumin julistamiseen. Uskosta ei tule puhua hiljaa kuiskaten vaan selkeästi. Kirkko sanomansa kanssa ei saa jäädä marginaaliin pienen piirin puuhasteluksi vaan tulee mennä julkisuuteen julistamaan rohkeasti evankeliumia. ”Identiteetiltään vahvan kirkon ei tarvitse pyydellä anteeksi olemassaoloaan. Se on tietoinen omasta kutsumuksestaan ja tehtävästään.”

Piispa nostaa erityisen vahvasti esille kotien kristillisen kasvatuksen merkityksen. “Koti on pieni seurakunta”, hän kirjoittaa. Vanhemmilla ja isovanhemmilla on tärkeä tehtävä uskon opetuksessa. ”Kotien kristillinen kasvatus on kiireellisimpiä ja tärkeimpiä alueita, joihin kirkossamme on tartuttava voimakkaasti. Onneksi näin on monin paikoin jo tehty” (s. 21)

Kirjansa lopussa piispa muistuttaa Jeesuksen antamasta lähetystehtävästä. Hän huomauttaa, että meilläkin on evankeliumi lähetystyön tuloksena. Hän toteaa, että lähetystehtävää ei ole vielä suoritettu loppuun.

Kirjassa on vahva painotus Jeesuksessa ja Jumalan armossa. Armo tuotiin niin matalalle kuin mahdollista, mutta se sidottiin kuitenkin uskoon ja Jeesukseen. Näin se pysyi Jumalan ilmoittamana kristillisenä armona. Lisäksi armo liitetään nyt-hetkeen. Pelastus on varmaa siellä missä juuri nyt syntinen pyytää Jeesusta avukseen. Tässä on mielestäni hyvää mallia luterilaisesta evankeliumin julistamisesta.

Erityisesti nyt kun useampi julkisuuden henkilö on kuollut kiinnitin huomiota tapaan puhua kuoleman jälkeisestä elämästä. Häkkinen muistuttaa, että pitää puhua tuonpuoleisuudesta. Jossakin saarnoissa oli hyvin aikamme kristinuskoa kuvaava ajatus siitä, että kuolema on portti toisenlaiseen todellisuuteen. Häkkinen muistuttaa, että taivaaseen päästään armosta, Jeesuksen tähden. Tämä on hyvä. Mutta kirkossamme on katoamassa julistus siitä, että kuoleman jälkeen voi avautua toisenkinlainen tie: portti kadotukseen. Paimenen ei tule puhua vain taivaasta, vaan myös kadotuksen mahdollisuudesta. Ei kadotus kirjasta poissa ole. Kerran Häkkinen siteeraa …efraimilaisen rukousta, jossa helvetti mainitaan (s. 58). Taivaasta puhutaan rohkeasti, kadotuksesta hiljaa kuiskaten.

Entä ne asia, joihin ennen kirjan lukemista odotin mielipidettä. Muutaman kerran piispa tarttuu odottamiini ajankohtaisiin asioihin avioliittoon, aborttiin ja eutanasiaan. Tosin aika varovaisesti. Hänen mukaansa yhteiskunnan tulee vahvistaa avioliiton ja perheen asemaa sekä tukea niiden hyvinvointia. “Kirkolla on tarjottavana kodeille koeteltu ja hyväksi havaittu kristillinen arvomaailma.” Piispan mukaan ”Ihmisen elämä on arvokas alusta lähtien kuolemaan asti.”

Jumalanpalvelusyhteisöistä ei ole mainintaa. Evankelioimisesta piispa puhui siellä täällä. Sen kannalta tärkeitä olivat korostukset kaikista kristityistä Jumalan työtovereina eli maallikkous, Kristus-keskeisyys, uskon välttämättömyyden korostus ja diakonian painotus. Lopulta näen koko kirjan osana Mikkelin hiippakunnan uudelleen evankeliointia. Kirja on evankelioiva paimenkirje, jonka tarkoitus on huolehtia koko hiippakunnan väestöstä ettei yhdeltäkään jäisi ymmärtämättä, mitä Jumala on hänen puolestaan tehnyt. Kirjan perusteella en pidä Seppo Häkkistä ainoastaan piispana vaan evankelistana, joka saarnoissaan yrittää saada kuulijat uskomaan Jeesukseen Kristukseen.

Kirja korosti arjen kristillisyyttä. Aiheita vilisee paljon kuten maanviljelys, ilmastonmuutos, saattohoito, vanhusten arvostus ja syrjäytyminen. Piispa pyrkii lohduttamaan ja rohkaisemaan maan hiljaisia. Hän haluaa olla jokaisen ihmisen piispa ja johtaa jokainen Jeesuksen tuntemiseen. Kirjaa voi käyttää hartauskirjana. Siinä ollaan vahvasti kiinni kirkon perusopetuksessa, mikä onkin nykyään radikaalia. Kirjassa piispa kehottaa rohkeuteen: Rohkea kristitty ei häpeä Jeesusta, pelastusta, evankeliumia ja Raamattua.

Kiitos Mikkelin hiippakunnan piispalle kannanotosta Helsinki Pride-viikolla ja paimenkirjeestä. On hyvä olla rohkeasti kristitty.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
kirkko ja pride

Rienaava pride-ikoni ja Juudan kirje

Luterilainen ”ikonitaide” toi tänään tuskan sieluuni. ”Kirkko Helsingissä” juhlii Helsinki Prideä. Helsingin seurakuntien Facebook-sivu julkisti ikonin, joka kuvannee Jeesusta kirkas pride-sateenkaari sädekehänä. Päänsä päällä teksti ”Suurin niistä on Rakkaus”. Kädessään hahmolla on kirja, johon on piirretty sydän sateenkaaren värein.

En halua laittaa kuvaa ”ikonista” tähän näkyville, koska siinä mielestäni pilkataan Herraani ja Vapahtajaani Jeesusta Kristusta.

Nyt kun Suomen ev.lut. kirkko on tätä pride-tapahtumaa virallisesti tukemassa, saamme ehkä nähdä vieläkin provosoivampia ulostuloja seurakunnilta ja kirkolta tämän viikon aikana.

Perusteluna on, että kirkko ja rakkaus kuuluvat kaikille.

On totta, että uskon ydin on pelastus Jeesuksessa Kristuksessa. Kristillinen usko on muutakin; se on elämistä Jumalan tahdon mukaista uutta elämää.

Ajankohtainen Juudaan kirje

Uudessa testamentissa on yhden luvun mittainen Juudaan kirje. Juudas kertoo halunneensa ”kirjoittaa teille yhteisestä pelastuksestamme”, mutta hänelle tuli ”pakko kirjoittaa ja kehottaa teitä kilvoittelemaan sen uskon puolesta, joka kerta kaikkiaan on pyhille annettu”.

Kukapa armon kokenut ei haluaisi puhua Jeesuksessa olevasta pelastuksesta. Jostain syystä – Pyhän Hengen vaikutuksesta – Juudas koki, että nyt en voi välittää tässä kirjeessä raikasta armon sanomaa, sillä kristillinen usko on uhattuna.

Juudas kirjoittaa seurakunnan tilanteesta:

”Sillä teidän keskuuteenne on pujahtanut eräitä ihmisiä, joiden jo aikoja sitten on kirjoitettu tulevan tähän tuomioon, jumalattomia, jotka kääntävät meidän Jumalamme armon irstaudeksi ja kieltävät meidän ainoan valtiaamme ja Herramme, Jeesuksen Kristuksen.”

Minun mielestäni tuo Kirkko Helsingissä sivun ikoni kuvaa tätä armon kääntämistä riettaudeksi ja myös uskoni kohteena olevan Jeesuksen kieltämistä. Hänestä on tehty toinen jeesus (Gal. 1).

Juudaksen varoituksia

Juudas jatkaa kirjettään kuvaamalla Jumalan tuomioita. Egyptistä lähteneestä Jumalan kansasta suurin osa ei päässyt epäuskon tähden luvattuun maahan. Langenneet enkelit ovat kahleissa tuomion päivään. Sodoma ja Gomorra ”harjoittivat haureutta ja eksyivät luonnottomiin lihanhimoihin” ja ovat varoittavina esimerkkeinä meillekin. Juudas varoittaa Kainin tiestä ja Bileamin eksytyksestä.

Ohjeita uskoville vaikeina aikoina

Juudas kirjoittaa kyllä viimeisten ajan pilkkaajista. Mutta lopussa suuntaa ajatukset toisaalle ja kehottaa uskovia: ”rakentakaa itseänne pyhimmän uskonne perustukselle, rukoilkaa Pyhässä Hengessä ja pysyttäkää niin itsenne Jumalan rakkaudessa, odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen laupeutta iankaikkiseksi elämäksi. Ja armahtakaa toisia, niitä, jotka epäilevät.”

Ylistäkää kaiken keskellä Jumalaa

Ja lyhyen kirjeen lopussa on ylistys Jumalalle: ”hänelle, ainoalle Jumalalle ja meidän pelastajallemme Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, hänelle kunnia, majesteetti, voima ja valta ennen kaikkia aikoja ja nyt ja iankaikkisesti! Amen.”

Kriisiaika

Lukekaa lyhyt Juudaan kirje! Ihmetelkää sen ajankohtaisuutta!

Vaikka Juudas kuvaa Jumalan sanasta luopumista seurakunnassa, hän ei kehota lähtemään seurakunnasta pois. Hän kehottaa kilvoittelemaan uskossa.

Pitäkää huolta uskostanne! Lukekaa Raamattua! Kokoontukaa yhteen! Kokoontukaa vaikka kodeissa. Kutsu uskovia yhteen. Rukoilkaa! Pyytäkää armoa kansallemme, kirkoillemme, seurakunnille, herätysliikkeille, järjestöille, meille työntekijöille ja kaikille uskoville.

Olemme kriisitilanteessa.

Puhukaa yhteisestä uskostamme. Karttakaa eksytyksiä. Kilvoitelkaa uskon puolesta. Ylistäkää Jumala Jeesuksen kautta.


Viime viikolla tiedotettiin Suomen ev.lut. kirkon olevan mukana tukemassa Helsinki Prideä. Sain paljon yhteydenottoja. Pettymysten perusteella kirjoitin tämän: Kilvoituksen kirkko.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Kirkko pride ja kirkon Herra

Kilvoituksen kirkko

Minulle oli suuri pettymys kirkon tuki Helsinki Pride -tapahtumalle. Saamastani palautteesta päätellen se oli pettymys monelle muullekin.

Miksi moni pettyi?

  • Suomen ev.lut. kirkko on sitoutunut opetukseen avioliitosta miehen ja naisen välisenä liittona. Tämä on todettu vuosien varrella mietinnöissä uudelleen ja uudelleen. Tästä ei pitäisi olla epäselvyyttä.
  • Aiemmin Prideä on kyllä ollut tukemassa joitakin pääkaupunkiseudun seurakuntia, mutta nyt virallisesti Suomen ev.lut. kirkko.  Kirkko, joka on ollut rakas, menee mukaan toimintaan, jota pidetään vääränä. Siksi on petytty.
  • Moni kokee kirkon johdon olevan vaiti avioliitosta miehen ja naisen välisenä liittona ja antavan nyt tukensa Pride-viikolle.
  • Pride edustaa kirkon ihmiskäsityksen vastaista näkökantaa häivyttämällä mieheyden ja naiseuden.
  • Kirkko tällä päätökselle viestii, että homoseksuaalisuuden harjoittaminen ei olisi enää syntiä eli Raamatussa ilmoitetun Jumalan tahdon vastaista toimintaa. Kuitenkin Raamattu varoittaa homoseksuaalisista suhteista. Kirkko pyrkii vaikenemaan opetuksen synnistä tässä yhteydessä. Ydinkysymys kuitenkin lopulta on se, onko homoseksuaalisuuden harjoittaminen syntiä, josta on luovuttava. Tämä päätös viestii, että ei ole.
  • Monen luottamus kirkon päätöksiin ja linjaan on rapissut, ja he miettivät, voivatko olla jäseniä kirkossa.
  • Moni on alkanut tulevaisuuden pohdinnan miettien, voivatko jatkaa kirkon työntekijänä esimerkiksi pappisvirassa.
  • Kirkkohallituksen ylin johto sekä arkkipiispa oli päätöksen takana ja puolustelee sitä.
  • Moni ajattelee, että kirkon avioliittokäsitys mitätöitiin tällä.
  • Pettymyksen vuoksi moni näe enää tulevaisuuttaan Suomen ev.lut. kirkossa.

Moni pettyneistä on ollut aktiivisia kirkon ja seurakuntien työntekijöitä ja vastuunkantajia. He ovat halunneet toimia seurakunnan ja kirkon parhaaksi ja sen hengelliseksi uudistamiseksi. Tämä on ollut heille erittäin suuri isku. Moni pappi on kirjoittanut minulle. Eräs totesi, että tämä on ehkä järkyttävin asia, mitä kirkon puolelta on tapahtunut miesmuistiin.

Olen halunnut toimia kirkon parhaaksi ja sen hengelliseksi uudistamiseksi. Tiedän, ettei täydellistä kirkkoa löydy mistään. Todellinen kristillinen kirkko on aina siellä, missä uskotaan Jeesukseen Vapahtajana ja pyritään elämään Raamatun opetuksen mukaisesti. Toivoni instituutioihin rapistuu. Toivoni on Jumalan herättämissä paimenissa, julistajissa ja työntekijöissä, jotka pitävät huolta Jumalan kansasta. Voimme hakeutua jumalanpalvelusyhteisöihin ja sellaisiin paikallisseurakuntiin, joissa kuuluu hyvän paimenen ääni myös avioliittokysymyksessä. Uskovien on myös hyvä kokoontua keskenään lukemaan Raamattua ja rukoilemaan. Esimerkiksi kodeissa kokoontuvat raamattupiirit ovat tärkeitä.

Kunnioita ja rakasta kaikkia ihmisiä, myös niitä, jotka ovat eri mieltä kanssasi. Mutta älä tue Jumalan sanan vastaista toimintaa. Älä anna tämän asian viedä kiintopistettäsi pois Kristuksesta.

En kehota ketään eroamaan kirkosta, mutta kylläkin syventymään kirkon oppiin ja Raamattuun. Mutta kirkosta eronneillekin on paikka herätysliikkeissä kuten Kansanlähetyksessä. Tue niitä, jotka kirkossa, seurakunnissa ja järjestöissä pitävät Jumalan sanaa esillä. He tarvitsevat esirukousta ja rohkaisua. Olen kiitollinen, että herätysliikejärjestöjen ja kirkon työntekijöitä on ilmaissut ihmettelynsä kirkon mukana olosta Pride-viikolla ja muistuttaneet Raamatun ja kirkon käsityksestä avioliittona miehen ja naisen välisenä.

Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Syntiinlankeemuksen jälkeen elämässämme on pahoja säröjä. Kukaan ei ole synnitön. Tämän vuoksi Jumala antoi meille Raamatun ohjeeksi elämäämme ja Jeesuksen maailmaan pelastajaksi. “Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän” (Joh. 3:16).

Olen hyräillyt mielessäni virttä 164. Nyt on kilvoituksen kirkon aika. Kunnian kirkko on vasta edessä. Tässäkin taistossa, Kristuksen pyhät, eteenpäin.

1. On Kristus kirkon Herra,
sen luoja ainoa,
hän Hengen sille antaa
vedellä, sanalla.
Maan alhoista sen etsi
hän morsiamekseen
ja osti kuolemallaan
iäksi itselleen.

3. Ja vaikka maailmassa
on kirkko vieras niin,
häväisty, haavoitettu,
revitty uuvuksiin,
sen pyhät vartiossa
kuitenkin odottaa,
yön valta milloin päättyy
ja aamu aukeaa.

4. Näin seurakunta Herran
melskeessä taistelun
tähyää täyttymystä
rauhansa luvatun.
On kerran juhlariemu
silmissä voittajan,
ja kilvoituksen kirkko
on kirkko kunnian.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa