Avainsana-arkisto: puhe

Lähetystehtävän toteuttaminen

Kaikki kansat – lähetysherätys

Puhuin Kansanlähetyksen järjestämässä Missioforumissa 27.1.2019 aiheesta ”Kaikki kansat – lähetysherätys”. Jaan pyynnöstä puhettani varten kirjoittamani ajatukset, vaikka itse puhe menikin vähän toisella tavalla. Kyseessä on siis puhe, ei esitelmä.

Jumala on kiinnostunut kansoista

Missiofoorumimme teemana on kaikki kansat. Nämä kaksi sanaa on Raamatun keskus Aabrahamista Ilmestyskirjaan. Jumala antoi Aabrahamille lupauksen: Sinun siemenessäsi kaikki kansat tulevat siunatuiksi. Me tiedämme, että tämä siemen on messiaaninen ennustus ja viittaa Jeesukseen. Tässä on lupaus. Ilmestyskirja kertoo lopputuloksen:

”Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään, ja he huusivat suurella äänellä sanoen: ”Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta” (Ilm. 7:9-10).

Kaikki kansat, sukukunnat ja kielet! Tässä on sen lähetystyön hedelmä, johon me olemme sitoutuneet ja johon saamme päivittäin uudelleen sitoutua.

Tehkää kaikki kansat opetuslapsiksi

Kaikkia kansoja ei ole vielä saavutettu. Taivaassa ei voi vielä olla ihmisiä kaikista sukukunnista. Monet kansat ovat tavoittamatta, koska ne ovat vaikeita tavoittaa. Niitä ei ole tavoitettu, koska olemme valinneet muita päämääriä.

Jumalan maailmansuunnitelma toteutuu varmasti

Lähetystyön peruslähtökohtana on, että Jumalan valtakunta tulee varmasti. Jumala on tehnyt maailmansuunnitelman, joka toteutuu. Jumalan maailmansuunnitelmassa lähetystyöllä on tärkeä tehtävä. Ja siten myös meillä jokaisella on tärkeä osa.

Jumalan valtakunnan tulemista ja Jumalan maailmanhistoriaa on esitetty monella tavalla. Minulle kaikkein puhuttelevin yksinkertaisuudessaan on ollut amerikkalaisen teologin Kevin Vanhoozerin näkemys viidestä maailmanhistorian jaksosta. Taustalla on ajatus, että Jumala on käsikirjoittanut maailman historian juonen jo etukäteen aivan kuin käsikirjoittaja kirjoittaa teatteriesityksen tai elokuvan juonen kulun. Ensin on ollut käsikirjoitus, sitten katsotaan, miten asia etenee käytännössä.

Vanhoozer hahmottaa historian jumalallisena draamana, jossa on viisi näytöstä:

  1. Luominen.
  2. Jumalan ja Israelin välinen suhde.
  3. Jeesuksen syntymä, elämä, kuolema, ylösnousemus ja taivaaseen astuminen.
  4. Kirkon ja Pyhän Hengen aikakausi.
  5. Eskhaton – loppu.

maailmanhistoria - kristinuskon näkökulma

Ikuisuudessa Isä valmistelee Pojan lähettämistä luomaansa maailmaan. Hänen tuloansa varten Jumala valitsee Aabrahamin ja Israelin kansan, jonka keskelle Jumala lähettää profeettoja kertomaan, kuka on tulossa. Jeesus sikiää Pyhästä Hengestä ja syntyy neitsyt Mariasta, elää ja kuolee syntiemme sovitukseksi. Isä herättää Pojan kuolleista ja ottaa luokseen taivaaseen. Nyt on kirkon aikakausi, jossa Pyhä Henki lähettää kirkon maailmaan julistamaan ja palvelemaan. Historian huipennus, Jeesuksen paluu, tuomio ja ikuisuus on vielä edessä.

Elämme nyt lähetyksen aikaa. Jumala kokoaa itselleen kansaa eri puolilta maailmaa.

Lähetystyöllekin on rajattu aika. Se alkoi ensimmäisenä helluntaina ja päättyy Jumalan valitsemana päivänä.

Nyt on lähetystyön aika! Se on juuri nyt! Meidän pitää sitoutua siihen nyt! Kohta on liian myöhäistä ja armonaika päättyy.

Oma kokemus lähetystyöstä ja kutsu lähetystyöhön

Lähetystyö on minulle elämänkutsumus. Tehtävät ja asuinpaikat ovat vuosien varrella vaihtuneet usein, mutta missio ei ole vaihtunut. Elämäni missio on palvella Jumalaa ja sitoutua lähetystehtävän toteuttamiseen. Kutsumukseni on se, että mahdollisimman moni löytää elämän Jeesuksessa. Kutsumukseni on haastaa Jumalan kansaa, myös sinua, sitoutumaan uudella innolla lähetystehtävän toteutumiseksi.

Kutsumuksen muotoutumisvaiheessa teini-ikäisenä luin kirjan (en enää muista, mikä kirja oli kyseessä), jossa joukko hengellisiä vaikuttajia olivat kokoontuneet Sveitsiin rukoilemaan. Vuorella he – joukossa taisi olla ainakin Navigaattoreiden perustaja Dawson Trotman ja evankelista Billy Graham – he rukoilivat, että voisivat olla siunauksena kaikissa maanosissa. Ajattelin, että tuossapa on hieno rukous. Aloin rukoilla samalla tavalla. Uskon, että se on jokaiselle kristitylle hyvä rukous, sillä Jumalan sydämellä on jokainen ihminen, kaikki kansat ja jokainen maa ja maanosa.

Jumala oli jo tuolloin antanut sydämeeni varmuuden siitä, että minun elämäntehtäväni liittyy lähetystyöhön. Kysymys oli vain siinä, missä tuota lähetystehtävää tulee toteuttaa. Tuolloin luin paljon lähetyskirjoja. Aina kun olin jonkun kirjan lukenut, ajattelin, että minäkin haluaisin olla juuri tuolla töissä.

Lähetystyön kaksi ikkunaa

Erityisesti kaksi lähetyksen ikkunaa on ollut sydämelläni yli 30 vuoden ajan. Ensinnäkin 10/40 -ikkuna. Tämä lähetysteologinen alue käsittelee alueet, joissa evankeliumia on julistettu hyvin vähän. Erityisesti islamilaisen maailman haaste on sydämelläni.

Toinen ikkuna on 40/70 -ikkuna, joka kertoo Euroopan ja Venäjän lähetyshaasteesta. Tällä alueella on evankeliumia julistettu satojen vuosien ajan, joillakin alueilla melkein 2000 vuoden ajan. Raamattu on käännetty pääkielille. Mutta kirkot menettävät vaikutustaan, evankeliumin sanoma ja Raamatun opetus hämärtyy ja suuri osa kirkon työntekijöistä sanoo, ettei usko enää Raamatun mukaisesti. Eurooppalainen kristillisyys on kriisissä.

Lähetystyö 10/40 ja 40/70 ikkunat

Nämä kaksi ikkunaa ovat tärkeitä minun kutsumuksessani. Ja koen, että Jumala kutsuu minua rukoilemaan ja toimimaan erityisesti näillä alueilla. En voi olla fyysisesti kuin yhdessä paikassa kerrallaan, mutta voin rukoilla työntekijöiden puolesta ja kansojen puolesta. Voin antaa varoja työhön. Voin levittää lähetystietoisuutta ja -innostusta.

Nämä kaksi ikkunaa (10/40 ja 40/70) ovat lähetyskutsumukseni kaksi tärkeää ikkunaa.

Suomi on lähetysherätysten maa

Suomen lähetyspanos on ollut asukaslukuun verrattuna suuri. Pidän tätä Jumalan siunauksena. Ensimmäinen tunnettu suomalainen lähetystyöntekijä löytyy 1200-luvulta Virosta. Hänen nimensä on Pietari Kaukovalta, joka toimi katolisen kirkon lähetystyöntekijänä. On luontevaa, että kirkko oli ottanut palvelukseen henkilön, joka pystyi kommunikoimaan rahvaalle. Herrnhutilainen pietistinen herätys vaikutti maassamme 1700-luvulta alkaen ja ensimmäinen luterilainen lähetystyöntekijä oli Mattias Nyberg, joka lähti 1756 Etelä-Amerikan Surinamiin. Tämä kirvesmies kuoli vain viiden kuukauden työuran jälkeen. Oliko uhraus turha? Jumala päättää sen. En usko, että se oli.

Suomen 1800-luvun kansanherätyksissä oli vahva lähetysvire. Kalajoen käräjillä 1838-1839 tuomitut saivat sakkoja seurojen pitämisestä sekä varojen keräämisestä lähetystyölle. Viisi pappia ja 70 maallikkoa tuomittiin koviin sakkoihin. He antoivat suuren uhrin evankeliumin puolesta.

Olemme täällä Kansanlähetyksen päämajassa. 1960-luvulla oli Suomessa herätyksen aikaa.

Lauantai-iltana 11.7.1964 Ylioppilaslähetys järjesti Lahdessa lähetyskokouksen nuorille. Kokous oli merkittävä uudessa lähetysinnostuksessa. Illassa yhtenä puhujana oli  Martti Haataja, Lähetysseuran Taiwanin lähetti. Puheen loppupuolella Haataja sanoi:

”Vastuu, joka sinulla tänä iltana on, on suuri, sen tähden, että sinun on lähdettävä, jos sinä tahdot Herran tiellä kulkea eteenpäin. Kyllä Herra sulun panee, kun sinä sanot, että ”tässä olen, lähetä minut”. Hän lähettää sinut joko Formosalle tai Amerikkaan tai panee sinut tuonne Taka-Hikiälle. Mutta ole Herran kädessä. Sinä vanhempi, joka et voi lähteä. Sinun tehtäväsi on rukoilla esiin ne, jotka lähtevät, uhrata, ei sitä kymmenpennistä venyttäen, niin että se tulee soikeaksi. Mikä uhri se semmoinen on? Ei sillä lailla, vaan todella uhrata. Anna kymmenyksesi Herralle. Herra on luvannut Malakian kirjassa: ”Katso minä avaan taivaan akkunat ja vuodatan sinulle siunausta ylenpalttisesti.”

Tämän jälkeen kokouksessa tapahtui yllättävä asia. Muutama vanhempi, jo opintonsa päättänyt, nousi ylös ja pari heistä käytti spontaanin puheenvuoron. He kertoivat, miten puhe oli vaikuttanut heihin, ja he olivat valmiita tottelemaan lähetyskäskyä. Tänä jälkeen alttarille tuli toista sataa nuorta.

Monet saivat tuona iltana 11.7.1964 lähetyskutsun. Tuo päivä on merkittävä suomalaisessa lähetyshistoriassa. Ilta oli tärkeä myös siksi, että pian tarvittiin uusi lähetyskanava, ja kaksi ja puoli vuotta myöhemmin syntyi Kansanlähetys.

Lähetystyö ja herätys Kansanlähetyksen alkuaikana

Lähetystyö on saanut polttoaineensa herätyksestä. Jumalan antama herätys on maassamme synnyttänyt vahvaa lähetystyötä.

Menneinä vuosisatoina ja vuosikymmeninä monet ovat sitoutuneet lähetystehtävään tosissaan.

Tarvitaan uusia soidunkantajia. Uusia lähtijöitä ja lähtijöitä.

Tarvitaan niitä, jotka yrittävät saada Jumalan kansaa liikkeelle kadotettujen vuoksi.

Ongelma maailman evankelioimisessa ei ole evankeliumissa vaan meissä. Monet kirkkomme lähetysjärjestöt ovat taloudellisissa ongelmissa.

Lähetystehtävä kirkon uudistajana – 5 asiaa

Monet rukoilevat kirkon uudistusta ja uutta hengellisen herätyksen aikaa Suomeen. Se on hyvä rukous.

Olen vakuuttunut siitä, että lähetystyöhön sitoutuminen voi olla kirkon uudistuksen väline.

Mainitsen tässä viisi asiaa, miten olemme uudistamassa kirkkoa sitoutumalla lähetykseen.

1. Lähetystyö auttaa kirkastamaan kristinuskon ydintä

Tämä ydin, sanoma kolmiyhteisestä Jumalasta, hänen persoonastaan, tahdostaan, Jeesuksen pelastustyöstä, henkilökohtaisen uskon välttämättömyydestä, kristittynä elämisestä Jumalan tahdon mukaan, Jeesuksen paluusta, tuomiosta, taivaasta ja kadotuksesta – tämä ydin – usein katoaa kaiken muun alle. Aivan kuin maailman energiatarvetta on ratkaistu keskittymällä atomin ytimeen, kirkko saa todellista ydinvoimaa kun joudumme ja saamme yhä uudelleen kaivautua kristinuskon perusteisiin. Lähetystyössä on jatkuvasti kysyttävä, mikä tekee kristinuskosta ainutlaatuisen verrattuna muihin uskontoihin ja maailmankatsomuksiin. Lähetystyöntekijöillä tulee olla vastauksia näihin. Myös lähetystyössä lähettäjinä toimivat tarvitsevat vastauksia. Yksi vastaus on se, että Jumala on vain kerran tullut ihmiseksi ja ilmoittanut Raamatussa tahtonsa. Kristinuskon ytimen löytäminen ja sen julistaminen vapauttaa voimaa ja energiaa myös lähettävälle kirkolle.

2. Lähetystyö luo yhteyttä uskovien keskelle

Maailmassa on vähintään 30 000 erilaista kirkkokuntaa. Kristityt ovat jakautuneet moniin ryhmiin ja tämä jakautuminen valitettavasti jatkuu. Mitään yhtä tai edes muutamaa maailmankirkkoa emme tänne saa. Teologisesta näkökulmasta ja Jumalan todellisuudesta katsottuna on vain yksi Jumalan kansa. Lähetystehtävä on ollut ekumeenisen liikkeen ja kristittyjen yhteyden edelläkulkija.

Maailman evankelioimisen tehtävä on niin suuri, että kristittyinä tarvitsemme toisiamme.

Yhteys – koinonia – on Jumalan tahto. Se on myös todistus maailmalle:

”Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut — että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.”

Tehtävä on niin suuri, että meidän ei pidä alkaa löydä kanssa palvelijoitamme. Minä olen luterilainen, mutta olen sitoutunut rakastamaan koko Jumalan kansaa, myös niitä, joiden kanssa olen eri mieltä uskosta ja toimintatavoista. Rakkaus ja lähetystehtävän suuruus vaatii sitä. Meidän täytyy tehdä työtä yhdessä.

3. Lähetystyö antaa mahdollisuuden Jumalan palvelemiseen

Eräs tärkeä lähetystyöhön osallistumisen tapa on antaa omista varoista Jumalalle – eli uhrata Jumalalle varoja. Kyse on todellakin uhrista.

Apostoli Paavali mainitsee kirjeissään kaksi uhria. Ensiksi hän kuvaa Jeesuksen kuolemaa meidän puolestamme ”lahjaksi, hyvältä tuoksuvaksi uhriksi Jumalalle” (Ef. 5:12). Vanhassa testamentissa uhreihin liittyi Jumalaan asti ulottuva tuoksu. Jeesuksen uhrin lisäksi Paavali kuvaa filippiläisten lahjaa Paavalille lähetystehtävän toteuttamiseksi samankaltaisin sanoin: ”Minulla on kaikkea yllin kyllin nyt, kun olen saanut Epafroditokselta teidän lähettämänne lahjan, joka on hyvältä tuoksuva, otollinen, Jumalan mielen mukainen uhri” (Fil. 4:18). Paavali kuvaa sekä Jeesuksen ainutlaatuisen lahjan että seurakuntalaisten lahjan lähetystehtävän toteuttamiseksi samankaltaisin sanoin. Kun annamme varoja lähetystyön toteuttamiseksi, se on uhrilahja Jumalalle. Antaminen on meidän jumalanpalvelustamme sekä yhteisissä kokoontumisissa että arjessamme.

Kun annamme lähetystyöhön, annatte ennen kaikkea Jumalalle. Hyväntuoksuisen uhrin. Antaminen on Jumalalle antamista. Kansanlähetyksen lähetystyöntekijöillä ja kotimaantyöntekijöillä on lähettäjärenkaat. Uutta on se, että näitä on myös kotimaantyöntekijöillä, myös minulla. Me kaikki tarvitsemme esirukoilijoita ja varoja työhön. Me tarvitsemme lähettäjiä.

Antaminen on jumalanpalvelemista. Uskon, että antaminen lähetystyölle ja kaikelle Jumalan valtakunnan työlle elävöittää kristikuntaa.

4. Lähetystyö muistuttaa vastuustamme elämässä

Lähetystyö muistuttaa Kristuksen paluusta. Jeesus sanoi:

”Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu” (Matt. 24:14).

Lähetystehtävä on eskatologinen merkki. Se muistuttaa lopusta. Siitä lopusta, jolloin me olemme Herramme edessä ja vastaamme siitä, miten olemme käyttäneet elämämme. Mihin olemme sijoittaneet aikamme, voimavaramme, rahamme? Lähetystyö muistuttaa Kristuksen paluusta, ja se taas kutsuu arvioimaan elämäntapaamme.

Lähetystyö on Jeesuksen paluun nopeuttamista.

5. Lähetystyö tuo iloa kristitylle ja kristikuntaan

Tuntuu, että kristikunnassa apatia valtaa alaa ja ilo poistuu. Samaan aikaan sitoutuminen Raamatun mukaiseen kristittynä elämiseen ja maailman evankelioimiseen vähenee. Ehkä ensimmäinen on jälkimmäisen seuraus. Ehkäpä uusi sitoutuminen rukoukseen, rakastamiseen, antamiseen, evankelioimiseen, vaikuttamiseen ja toimimiseen evankeliumin puolesta tuo motivaatiota ja iloa elämään.

Voisimmeko Jumalan kunniaksi tehdä vielä enemmän? Vaivannäkö Kristuksen tähden ei ole uhraus vaan etuoikeus.

Evankeliumi on ilosanoma ainakin kahdella tavalla. Ensinnäkin sisältönsä puolesta kun se kertoo, miten Jumala pelastaa meidät kun uskomme Jeesukseen. Toiseksi evankeliumi tuo iloa kun levitämme sitä. Johannes kirjoitti ensimmäisen kirjeensä alussa:

”Mikä on alusta ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselimme ja käsin kosketimme, siitä me puhumme: elämän Sanasta — ja elämä ilmestyi, ja me olemme nähneet sen ja todistamme siitä ja julistamme teille sen iankaikkisen elämän, joka oli Isän tykönä ja ilmestyi meille —  minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme, että teilläkin olisi yhteys meidän kanssamme; ja meillä on yhteys Isän ja hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kanssa. Ja tämän me kirjoitamme, että meidän ilomme olisi täydellinen.” (1. Joh. 1:1-4).

herätys ja lähetystyö

Kennedy Space Center -vierailu

Kävin pari viikkoa sitten Floridassa Kennedy Space Centerissä. Tuolta Cape Canaveralin avaruuskeskuksesta lähtevät USAn raketit ja astronautit avaruuteen. Tarina alkoi kylmän sodan ajalta, kun Neuvostoliitto ja Yhdysvallat kilpailivat maapallon ja avaruuden herruudesta.

Vuonna 1962 presidentti John F. Kennedy puhui avaruuden valloituksesta ja kuuhun menemisestä. Hän kutsui kansan vaaralliseen ja suureen seikkailuun. Presidentin mukaan toimeen ei ryhdytä siksi, että tehtävä on helppo vaan koska se on vaikea. Noin 400 000 työntekijää palkattiin, parhaat ammattilaiset yritettiin saada mukaan, miljardeja dollareita kulutettiin. Tavoite on saada mies kuuhun ja samalla yliote Neuvostoliitosta, joka edellisenä vuotena oli lähettänyt Juri Gagarinin kosmokseen.

(video Kennedy Moon Speech, 50 sekuntia alusta)

Johtajat ovat piirtäneet suuria näkyjä. Ja niihin on sitouduttu. Ihmisen lähettäminen kuuhun on pieni tehtävä sen rinnalla, mitä universumin Herra Jeesus Kristus antoi tehtäväksemme: Evankeliumi tulee viedä kaikille kansoille. Kirkkoina ja kristittyinä tehtävämme ei ole lähettää ihmisiä kuuhun vaan Jumalan valtakuntaan.

Raamatun mukaan ihminen on erossa Jumalasta ja matkalla kadotukseen ilman uskoa Jeesukseen. Evankeliumi on saatava kaikkien ihmisten lähelle sillä tavoin, että he voivat ottaa sen vastaan.

Oletko sinä valmis sitoutumaan uudelleen tähän tehtävään?

Rohkenetko sanoa: Jumala, missä vain minua tarvitaan, olen valmis lähtemään! Olen valmis antamaan kaikkeni sen vuoksi, että evankeliumi voi saavuttaa uusia ihmisiä! Olen valmis toimintaan! Jo riittää istuminen ja aina vain samoista asioista kuuleminen ja pään nyökyttely, nyt on aika toimia. Mitä sinä olet valmis uhraamaan Jeesuksen puolesta?

Selkeästi määrätty näky lähetyskäskyissä – lähetyskäskyt tiivistävät lähetyksen ytimen

Lähetystyöstä on hyvin monenlaisia käsityksiä.

Sekä Vanhassa että Uudesta testamentissa on monia perusteita, joiden avulla kristikunta löytää lähetystyön välttämättömyyden. Lähetystyötä voidaan perustella synnin ja pelastuksen todellisuuksien kautta, maailman hädän avulla, vastuullisuudella, auttamisella ja monilla muilla tavoin.

Olen kuitenkin kiitollinen siitä, että meillä on Jeesuksen suorat lähetyskäskyt. Ilman niitä olisi vaara, että lähetystyön alle upotetaan paljon tavaraa, joka lähetystyöhön ei kuulu.

  • Matteus korostaa kaikkien kansojen tekemistä opetuslapsiksi. Tässä kaste ja opetus on tärkeitä.
  • Markus korostaa evankeliumin julistamista kaikille luoduilla
  • Luukas korostaa syntien anteeksiantamisen julistamista ja Pyhän Hengen voimaa.
  • Johannes korostaa lähetyksen toteuttamistapaa, jossa Jeesuksen esimerkki on tärkeä.
  • Apostolien teot korostaa kaikkeen maailmaan menemistä ja Pyhän Hengen voimaa.

Raamatun lähetyskäskyt

Lähetyskäskyt auttavat pitämään lähetyksen ytimen kirkkaana!

(video – Jeesus-filmi – lähetyskäskyn osuus)

Lähetysherätys on juuri nyt!

Muutos maailman uskontotilanteessa ja lähetyksen toteuttajissa. Elämme lähetysherätyksen aikaa juuri nyt!

Hyvin pitkään kristinuskon ajateltiin olevan länsimaisen uskonto. Kristittyjen enemmistö asui Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Tällä vuosikymmenillä Afrikka ja Latinalainen-Amerikka ohittivat Euroopan kristittyjen määrässä.

Euroopassa on nyt noin 550 miljoonaa kristittyä. Lukumäärä pienenee neljällä miljoonalla eli vajaalla prosentilla vuodessa. Etelä-Amerikassa on vähän yli 600 miljoonaa kristittyä. Kasvuvauhti on noin prosentti eli 6 miljoonaa uutta kristittyä vuodessa. Afrikassa on eniten kristittyjä noin 620 miljoonaa. Kristittyjen määrä kasvaa vuodessa 17 miljoonalla eli melkein kolmella prosentilla.

Maailmassa on tällä hetkellä vahva lähetysherätys. Sen moottori ei ole Euroopassa vaan Aasiassa,

Evankeliumi menee vauhdilla eteenpäin, mutta myös väkiluku kasvaa.

Yhä vähemmän on kansoja, joiden parissa evankeliumia ei ole julistettu. Kohta kaikki kansat on saavutettu.

Nimet marmoritaululla

Tuolla (Kansanlähetyksen lähetyskeskuksen) viereisen talon kappelin seinällä meillä on neljän marttyyrin nimet marmoritaululla. Työntekijämme kuolivat palveluksessa Afganistanissa. Joitakin vuosia sitten, emme tienneet montakaan kristittyä afgaania. Nyt saamme kokea maailmanhistorian suurinta historiaa afgaanien keskuudessa. Ja me saamme olla tässä työssä mukana. Uskon, että kärsimyksellä ja herätyksellä on yhteys.

kristinusko ja martyyrius

Meillä on täällä Suomessa mahdollisuus kuulla evankeliumi monta kertaa viikossa ja jopa päivässä. Minä olen viisikymmentä yksi vuotias. Maailmassa on satoja miljoonia ihmisiä, jotka eivät ole kuulleet sanomaa Jeesuksesta Kristuksesta, kun saavuttavat tämän iän. Jos sitä koskaan saavuttavat.

On aika herätä ja sitoutua uudelleen lähetystehtävään!

Onko sinun tehtäväsi olla lähtijä vai lähettäjä?


Mitä voin tehdä?

  • Rukoile ja kysy Jumalalta paikkaasi.
  • Lue lähetystyöstä.
  • Ota yhteyttä lähetysjärjestöön. Suomen ev.lut. kirkossa on useita lähetysjärjestöjä, joista yksi on Kansanlähetys. Muilla kirkkokunnilla ja seurakunnilla on omat lähetyskanavansa.
  • Liity jonkun lähetystyöntekijän lähettäjäksi. Sitä kautta voit seurata, mitä lähetystyön arjessa tapahtuu. Kansanlähetyksen lähetystyöntekijöitä.
  • Olet tervetullut myös minun lähettäjäkseni. Kirjoitan kerran kuukaudessa kirjeen, jossa lähetystyöllä on vahva asema.
  • Ota askeleita lähetystehtävän toteuttamiseksi.
Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa

10 sitaattia Eero Huovisen kirjasta Saarna?

Tilasin ja luin Eero Huovisen helppolukuisen kirjan saarnasta ja saarnaamisesta. Kirjoitin muutaman sitaatin itselleni muistiin ja sinulle jaettavaksi. Kymmenen otsikkoa kirjoitin itse.

Pään ja sydämen puhetta

”Saarnaaminen on ollut minulle elämänmittainen harjoitus. Vielä piispaksi tultuani jouduin usein lukemaan saarnani paperista. Muistan ensimmäisen virkavuoteni puheita, jotka kirjoitin ja luin sanasta sanaan. Uusi rooli nosti rimaa.
Vähitellen oli kuitenkin opittava ulos yliopistokielestä ja alettava puhua katekismuskielellä. En ollut enää vain teologeja varten, vaan kaikenlaisia ihmisiä varten. Oli yritettävä olla kansanomainen olematta populisti. Pään puheen rinnalla oli harjoiteltava sydämen puhetta.”

Miten oppia saarnaamaan?

”Opettamalla oppii parhaiten. Saarnaamaan oppii saarnaamalla.”

Miksi oikein saarnaan?

”Sitä asiaa, jota varten saarnaaja on olemassa, tulee jatkuvasti miettiä, fundeerata ja tutkistella. Ei edes kioskinpitäjä pärjää, ellei hän joka päivä kysy, mikä tarkoitus tällä työllä on.”

”Huumaava tehtävä”

”Saarnan kaikkein tärkein tehtävä on kertoa uudesta elämästä Kristuksessa ja siitä, että se voi tulla joka ikisen osaksi. Huumaava tehtävä.”

Ensirakastaja

”Saarnaajan ensi asenteen kuulijoita kohtaan on oltava kuin ensirakastajan. Kuulijoita ei ole otettava vain huomioon, vaan heitä on rakastettava. Kuulijoiden elämän on oltava saarnaajalle rakas.”

Älä pelasta itseäsi vaan pelasta kuulija

”Saarnan tarkoitus ei ole pelastaa saarnaa, vaan ne ihmiset, joita varten saarnaaja on olemassa.”

Lähtökohtana Jumalan kohtaaminen

”Mutta pohjimmiltaan saarnaajaksi tullaan vain, jos on joutunut ja päässyt Jumalan koskettamaksi. Ei tämän kosketuksen täydy olla mitään järisyttävää eikä maata kääntävää. Jumala tartuu monella eri tavalla. Joskus hän hipaisee niin huomaamatta, että vasta ajan kanssa tajuaa, kenen kanssa oikein on ollut tekemisissä. Joskus Jumala taas ottaa kiinni niin rutakasti, että kouran ote tuntuu sielunpohjaa myöten.
Jumalan koskettamaksi tuleminen ei merkitse ihmisen hurskausasteen nousua. Olennaista ei aluksi ole, miltä minusta tuntuu, vaan se, kuka on koskettanut. Ensin on Koskettaja, sitten vasta tulee ihminen, joka on tullut kosketetuksi. Koska Koskettaja on Jumala, vaikutuksilta ei voi välttyä.”

Kutsuttu

”Saarnaajaksi ei ryhdytä, vaan kutsutaan.”Ette te valinneet minua vaan minä valitsin teidät” (Joh. 15:16).”

Saarnaaja kirkossa

”Saarnaaja saa olla oma itsensä ja hänen tulee olla oma itsensä, mutta individualisti hän ei voi olla. Oikeus omaan ajatteluun säilyy, mutta on muistettava, missä mitäkin puhuu. Joutavaa turinointia tässä maailmassa on aivan tarpeeksi.
Omaan yhteisöönsä jokainen saarnaaja väsyy ja työlääntyy. Kun kirkkoa katsoo riittävän kauan sisältäpäin, oppii näkemään sen puutteet ja heikkoudet. Jos oikein hermostuttaa, silloin on hyvä palauttaa mieleen Dietrich Bonhoeffer, jolla jos kellään oli aihetta olla kriittinen omaa kirkkoaan kohtaan. Näin hän sanoi:
”Hänestä, joka rakastaa enemmän unelmaansa kirkosta kuin kristillistä kirkkoa sellaisenaan, tulee jälkimmäisen tuhoaja, vaikka hänen persoonalliset tarkoituksensa olisivat kuinka kunnialliset, vakavat ja uhrautuvat tahansa.”

Saarnan lopettamisen taito

”Lopettamisen taito on osa ytimekkyyden hyvettä. Saarnan lopun on oltava lyhyt ja selkeä. Ydinajatuksen kertaus tai tiivis muistolause jäävät kuulijan mieleen.
Saarnaaja ei saa olla kuin lentokoneen pilotti, joka kaartaa kenttää eikä tiedä, laskeutuako vai vieläkö lähtisi uuteen ylösvetoon. Jos saarnaaja sanoo jotain ”lopuksi”. Lopun on tultava heti. Loppu.”

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Retoriikka

Jännittääkö puhuminen? Tässä ainutlaatuinen vinkki puheen pitäjälle

Mitä tehdä kun puheen pitäminen jännittää?
Miten voittaa esiintymisjännitys?

Selailin pientä kirjasta Hyvin sanottu! 101 vinkkiä jokaiselle puhujalle (Toim. Tom Lundberg, Positiivarit 2003).

Ehkäpä joku blogini lukija jännittää puhumista. Poimin kirjasta yhden vinkin Kuvittelen kuulijani kalsareissa. Nimimerkki Tanja rohkaisee puhujia:

Jossakin tilanteissa kyllä jännittää, vatsassa on perhosia, jaloissa ja käsissä pientä vapinaa. Hyvä keino on katsoa yleisöön ja kuvitella heidät hassuissa alusvaatteissa – saat kasvoillesi aidon hymyn ja olosi on heti rennompi.

Tämä on siitä hyvä retorinen neuvo, että se on täysin uusi. En ole tätä todellakaan kokeillut. En ole kuvitellut yleisöä alusvaatteissa enkä talvipalttoossa. Luulenpa, etten voisi keskittyä kahteen asiaan kerralla: tähän mielikuvitusleikkiin ja puhumiseen. Huonompi homma.

Mutta nyt olen neuvon lukenut ja tästä kirjoittanut, ja se voi joskus esitelmätilaisuudessa tai kirkon saarnatuolissa tulla mieleeni.

Älkää ihmetelkö jos alan hihitellä kesken puheen!

Syyn tiedätte.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Kristillinen puhe ja saarna

Ajatuksia hyvästä kristillisestä puheesta

Sain kriittistä palautetta, koska työntekijämme saivat opetusta puhetaidosta. Pelättiin, että nytkö inhimilliset menetelmät syrjäyttävät Pyhän Hengen vaikutuksen.

Paavali kirjoitti korinttilaisille: ”En tullut puheen tai viisauden loistolla teille Jumalan todistusta julistamaan”, ”minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista” ja hieman myöhemmin ” kuitenkin me puhumme viisautta täydellisten seurassa” (1 Kor 2).

Puhetaitoa tarvitaan

Paavali käyttää kirjeissään antiikin retoriikan keinoja, joista yksi on omien taitojen vähättely ja asioiden vastakkainasettelu. Näillä apuvälineillä hän korostaa Ristiinnaulitun merkitystä. Apostolien teoissa ja kirjeissään apostoli viritti puhetaitonsa liekkeihin kertoessaan ja opettaessaan Jeesuksesta.

Puhetaidon opettajamme Antti Mustakallio kertoi Jumalan arvostavan taitavaa puhetta. Mooses sai Jumalalta nuhteita väittäessään, ettei osaa puhua. Puhemieheksi valittiin Aaron. Kautta Vanhan testamentin Jumalan viestinviejät käyttävät monimuotoisia menetelmiä kuten runoja, draamaa ja saarnaamista sanoman välittämiseksi. Erilaiset tavat palvelevat sitä, että kansa voi kuulla korvillaan ja sydämillään: ”Näin sanoo Herra…”.

Pyhä Henki kristillisen puheen dynamo

Puhetaito on tärkeää. Kristillisen julistuksen varsinainen dynamo on kuitenkin Pyhä Henki. Apostolien teoissa Pyhän Hengen vaikutus näkyy rohkeana julistuksena ja lähetystyön tekemisenä. Paavali muuttuu suuresta teologista saarnamieheksi. Stefanus kuvataan todistajana, joka ei häpeä sanomaa Jeesuksesta kuolemankaan edessä. Pyhä Henki antaa rohkeuden ja voiman. Hengen täyteyttä tarvitsemme tänäänkin.

Persoonallisuus rohkeasti käyttöön

Jumalan ihmiseksi tuleminen, inkarnaatio, osoittaa Jumalan ja hänen voimansa sitoutuvan inhimilliseen. Näin myös puhujien ja todistajien toiminnassa. Pyhä Henki ei tee ihmisestä konetta, jolta katoaa kaikki persoonallisuus. Henki haikailee ottaa käyttöönsä koko temperamenttimme ja kaikki Jumalalta tulleet inhimilliset lahjamme. Huonossa puheessa puuttuu persoonallinen esitystapa eikä Pyhä Henki kirkasta Kristusta. Hyvässä puheessa löytyvät molemmat.

Rakkaus puhumisen motiivina

Kaiken puhumisen tulee tapahtua rakkaudessa. Vaikka puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Vaikka pathos, ethos ja logos sekä kertomukset olisivat kohdallaan, mutta en rakastaisi kuulijoita, olisin vain kilisevä kulkunen.

Rukous puhujien puolesta

Rukoilethan kaikkien niiden puolesta, jotka Jumala on kutsunut todistajiksi. Meitä on helppo painaa alas ja arvostella. Mutta jos seurakunta tukisi meitä, rukoilisi meidän puolestamme ja auttaisi kaikkia meitä puhujia, jotta rakkaudella, kukin omalla tavallamme ja Pyhän Hengen voimassa voisimme välittää Jumalan sanaa ihmisten sydämiin. Uskon, että Jumala ja ihmisetkin iloitsevat, kun puhujamme puhkeavat kukkaan.


Kirjoitus  Uusi Tie -lehdessä 4/2015.

 

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
saarna, puhe, opetus internetissä

Raamattuopetusta internetissä

Olen pitänyt raamattuopetuksia, puheita ja saarnoja Radio Dein Raamattubuffet ja Raamattuavain -ohjelmissa. Kaikki ohjelmat on nauhoitettu ja ilmaiseksi kuunneltavissa avaimia.net -sivustolla.

Avaimia.net on ovi monipuoliseen ja runsaaseen raamatunopetusaineistoon. Kannattaa käydä tutustumassa ja kuunnella Jumalan sanan opetusta tietokoneella, padilla, kännykällä ja muilla vastaavilla välineillä.

Opetukseni löytyvät Puheitani radiossa -sivulta.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Seija Järvenpään hautaansiunaaminen puhe

Siunauspuhe Seija Järvenpään hautajaisissa 30.8.2014

Hyvät Seija Järvenpään sukulaiset ja ystävät!

Meitä on kokoontunut suuri joukko saattamaan Seija Järvenpäätä viimeiselle matkalle. Seija syntyi 3. heinäkuuta 1960 Lehtimäellä ja kuoli 54-vuoden iässä Heratissa, Afganistanissa. Tuo torstai 24. heinäkuuta on ollut äärettömän kova isku läheisille. Se tuntuu myös ystävien luissa ja ytimissä. Monet itkut on itketty sekä avoimesti että salaa. Kyyneleet ovat seuranamme myös täällä Törnävän kirkossa.

Seija Järvenpään ja Kaija Martinin kohdatessa kuolema koko kansamme havahtui. Radio, televisio, internet ja lehdet nostivat nämä kaksi työnsä vuoksi matalaa profiilia pitänyttä naista uutisten pääaiheeksi. Kuolema pysäytti, koska järki sanoi, että nyt tapahtui vääryys. Hyvää tehneet tapettiin. Köyhän kansan puolustajien työ jäi kesken.

Kolme kutsua

Seija Järvenpään elämässä oli kolme suurta kutsua, joihin kaikkiin hän vastasi.

Ensimmäinen niistä oli kutsu Jumalan valtakuntaan. Seija vastasi Jumalan kutsuun 27-vuotiaana. Hänen elämässään tapahtui uskoontulon ihme. Hänestä tuli Jumalan lapsi ja taivaan perillinen. Tämän uskoontulokutsun vuoksi tänään surun keskellä meillä on myös vahva taivaan todellisuuden taju.

Toinen kutsu Seijan elämässä oli kutsu Kristuksen palvelijaksi. Tämä toinen kutsu tuli heti uskoontulon yhteydessä. Kutsu vei kahteen otteeseen Viroon, mutta varsinaiseen kutsumuksensa maahan Afganistaniin Seija pääsi maaliskuun ensimmäinen päivä vuonna 1998.

Juuri ennen Afganistaniin lähtöä Seija kysyi ystäviltään kirjeessään: ”Mikä saa minut menemään heidän luokseen?” Seija vastasi itse: ”Todella lyhyesti vastattuna, Raamattu kehottaa niin!”

Seijan siskon Hannelen puoliso teki laulun surullisen kuolinpäivän iltana. Laulun nimeksi tuli ”Sinun täytyi lähteä”. Kohta kuulemme tuon Jorma Uimosen kirjoittaman laulun, joka kertoo maailman hädästä ja siitä nousevasta kutsusta. Tämä kutsu kaikui maailmassa, mutta jäi miljoonilta kuulematta. Monet vain kohauttivat olkapäitään nähdessään maailman hädän. Seija kuuli, näki ja toimi. Laulussa sanotaan:

”Sinä kuulit heidän äänensä” – Siksi sinun täytyi lähteä!
”Sinä näit heidän kasvonsa” – Siksi sinun täytyi lähteä!
”Sinä tunsit heidän tuskansa” – Siksi sinun täytyi lähteä!

Seija lähti. Hän lähti työhön kansan keskelle, jota hän rakasti. Hän sanoi joskus: Haluan elää elämäni loppuun asti täällä.

Seijan kolmas kutsu tapahtui 24. heinäkuuta. Silloin Jumala kotiutti Seijan. Taivaskutsu tuli yllättäen. Mutta siellä hän on nyt Vapahtajamme seurassa ja kaikkien pyhien joukossa. Sinne hän meni edeltä ja odotamme hänen tapaamistaan kun on meidän aikamme jättää matkasauva lepäämään.

Kaikissa näissä kolmessa kutsussa Jeesus tuli vierelle ikään kuin sanomaan: Minulla on sinulle jotain paljon suurempaa ja parempaa kuin itse olisit osannut aavistaa. Minulla on varattuna sinulle pelastus, tehtävä ja ikuinen ilo.

Seija esikuvana ja rohkaisijana

Minulle Seijan kuolema on tärkeä kolmella tavalla. Ensiksi Seija on minulle nyt esikuva. Seija oli rohkea nainen ja rohkeus on tarttuvaa tautia. Seijan esimerkki muistuttaa minua varmaan elämäni loppuun saakka uskollisesta palvelemisesta. Seija ikään kuin kuiskaa hymyillen: Älä pelkää ketään muuta kuin Jumalaa. Mitä voi ihminen sinulle tehdä? Elä rohkeasti ja palvele Kristusta, että sinäkin voisit kerran sanoa Paavalin tavoin: ”Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni.” Seijan esimerkki antaa meille rohkeutta Jumalan seuraamisessa.

Toiseksi Seijan elämä osoitti, että rakkaus vaatii tekoja. En voi rakastaa kaukaa. Pelkkä positiivinen ajattelu ei tuo muutosta. Pitää mennä lähelle.

Palveleminen ja auttaminen vaativat aikaa, rahaa, taitoja, tietoja ja henkilökohtaista sitoutumista. Jos uimari on hukkumassa, meidän täytyy hypätä veteen auttamaan häntä. Jos jollain on murhe, tulee mennä hänen luokseen. Jos joku ei ole kuullut Kristuksesta, hänen luokseen tulee mennä ja kertoa. Pelkästä sympatiasta ei ole hyötyä.

Olen usein katsellut Seijan ja hänen ystävänsä Kaijan kuvia. Silloin rukoilen: Jumala, anna minullekin enemmän tuollaista rakkautta.

Seija rakasti niin paljon, että oli valmis antamaan elämänsä. Seijan muisto kysyy: Mitä minä olen valmis antamaan tai tekemään niiden puolesta, joilta puuttuu maallinen ja iankaikkinen toivo. Seija luopui kaikesta. Lopulta elämästäänkin.

Kolmanneksi Seijan kuolema on tärkeä, sillä se muistuttaa taivaasta. Seija pääsi kotiin ja hänellä on nyt asiat paremmin kuin kenelläkään meistä. Hän muistuttaa meitä siitä, että oma matkammekin tulee kerran päättymään. On tärkeää valmistautua omaan viimeiseen päivään Seijan tavoin uskossa Herramme Jeesukseen Kristukseen.

Seija on minulle esikuva kristillisestä rohkeudesta, rakkaudesta ja kristityn päämäärästä.

Kuoleman edessä tärkein kirkastuu

Kuoleman edessä elämässä olennaisin kirkastuu. Maallinen vara, maine ja kunnia menettää merkityksensä. Tärkeintä on se, että Jeesus on sovittanut minun syntini ja siksi taivas odottaa.

Minulla on tässä siunaustilaisuudessa Afganistanista tuotu stoola, jossa on punaista marttyyrien väriä ja valkoista puhtauden symbolia. Värit sopivat tähän tilanteeseen erinomaisesti.

Pian teen hiekasta risti arkun päälle. Se muistuttaa, että me olemme maan tomua. Kuitenkin kallista ja Jumalan rakastamaa. Risti muistuttaa, että kuolema on voitettu. Tänään siunauksessa käytämme Afganistanista tuotua hiekkaa. Seijan haudassa hänelle kaksi rakasta maaperää, Lehtimäen ja Afganistanin hiekka, yhdistyvät odottamaan suurta Kristuksen paluun ja ruumiin ylösnousemuksen riemullista päivää.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa