Avainsana-arkisto: puhe

creationswap_26775_Mic_with_Cross

10 sitaattia Eero Huovisen kirjasta Saarna?

Tilasin ja luin Eero Huovisen helppolukuisen kirjan saarnasta ja saarnaamisesta. Kirjoitin muutaman sitaatin itselleni muistiin ja sinulle jaettavaksi. Kymmenen otsikkoa kirjoitin itse.

Pään ja sydämen puhetta

”Saarnaaminen on ollut minulle elämänmittainen harjoitus. Vielä piispaksi tultuani jouduin usein lukemaan saarnani paperista. Muistan ensimmäisen virkavuoteni puheita, jotka kirjoitin ja luin sanasta sanaan. Uusi rooli nosti rimaa.
Vähitellen oli kuitenkin opittava ulos yliopistokielestä ja alettava puhua katekismuskielellä. En ollut enää vain teologeja varten, vaan kaikenlaisia ihmisiä varten. Oli yritettävä olla kansanomainen olematta populisti. Pään puheen rinnalla oli harjoiteltava sydämen puhetta.”

Miten oppia saarnaamaan?

”Opettamalla oppii parhaiten. Saarnaamaan oppii saarnaamalla.”

Miksi oikein saarnaan?

”Sitä asiaa, jota varten saarnaaja on olemassa, tulee jatkuvasti miettiä, fundeerata ja tutkistella. Ei edes kioskinpitäjä pärjää, ellei hän joka päivä kysy, mikä tarkoitus tällä työllä on.”

”Huumaava tehtävä”

”Saarnan kaikkein tärkein tehtävä on kertoa uudesta elämästä Kristuksessa ja siitä, että se voi tulla joka ikisen osaksi. Huumaava tehtävä.”

Ensirakastaja

”Saarnaajan ensi asenteen kuulijoita kohtaan on oltava kuin ensirakastajan. Kuulijoita ei ole otettava vain huomioon, vaan heitä on rakastettava. Kuulijoiden elämän on oltava saarnaajalle rakas.”

Älä pelasta itseäsi vaan pelasta kuulija

”Saarnan tarkoitus ei ole pelastaa saarnaa, vaan ne ihmiset, joita varten saarnaaja on olemassa.”

Lähtökohtana Jumalan kohtaaminen

”Mutta pohjimmiltaan saarnaajaksi tullaan vain, jos on joutunut ja päässyt Jumalan koskettamaksi. Ei tämän kosketuksen täydy olla mitään järisyttävää eikä maata kääntävää. Jumala tartuu monella eri tavalla. Joskus hän hipaisee niin huomaamatta, että vasta ajan kanssa tajuaa, kenen kanssa oikein on ollut tekemisissä. Joskus Jumala taas ottaa kiinni niin rutakasti, että kouran ote tuntuu sielunpohjaa myöten.
Jumalan koskettamaksi tuleminen ei merkitse ihmisen hurskausasteen nousua. Olennaista ei aluksi ole, miltä minusta tuntuu, vaan se, kuka on koskettanut. Ensin on Koskettaja, sitten vasta tulee ihminen, joka on tullut kosketetuksi. Koska Koskettaja on Jumala, vaikutuksilta ei voi välttyä.”

Kutsuttu

”Saarnaajaksi ei ryhdytä, vaan kutsutaan.”Ette te valinneet minua vaan minä valitsin teidät” (Joh. 15:16).”

Saarnaaja kirkossa

”Saarnaaja saa olla oma itsensä ja hänen tulee olla oma itsensä, mutta individualisti hän ei voi olla. Oikeus omaan ajatteluun säilyy, mutta on muistettava, missä mitäkin puhuu. Joutavaa turinointia tässä maailmassa on aivan tarpeeksi.
Omaan yhteisöönsä jokainen saarnaaja väsyy ja työlääntyy. Kun kirkkoa katsoo riittävän kauan sisältäpäin, oppii näkemään sen puutteet ja heikkoudet. Jos oikein hermostuttaa, silloin on hyvä palauttaa mieleen Dietrich Bonhoeffer, jolla jos kellään oli aihetta olla kriittinen omaa kirkkoaan kohtaan. Näin hän sanoi:
”Hänestä, joka rakastaa enemmän unelmaansa kirkosta kuin kristillistä kirkkoa sellaisenaan, tulee jälkimmäisen tuhoaja, vaikka hänen persoonalliset tarkoituksensa olisivat kuinka kunnialliset, vakavat ja uhrautuvat tahansa.”

Saarnan lopettamisen taito

”Lopettamisen taito on osa ytimekkyyden hyvettä. Saarnan lopun on oltava lyhyt ja selkeä. Ydinajatuksen kertaus tai tiivis muistolause jäävät kuulijan mieleen.
Saarnaaja ei saa olla kuin lentokoneen pilotti, joka kaartaa kenttää eikä tiedä, laskeutuako vai vieläkö lähtisi uuteen ylösvetoon. Jos saarnaaja sanoo jotain ”lopuksi”. Lopun on tultava heti. Loppu.”

Retoriikka

Jännittääkö puhuminen? Tässä ainutlaatuinen vinkki puheen pitäjälle

Mitä tehdä kun puheen pitäminen jännittää?
Miten voittaa esiintymisjännitys?

Selailin pientä kirjasta Hyvin sanottu! 101 vinkkiä jokaiselle puhujalle (Toim. Tom Lundberg, Positiivarit 2003).

Ehkäpä joku blogini lukija jännittää puhumista. Poimin kirjasta yhden vinkin Kuvittelen kuulijani kalsareissa. Nimimerkki Tanja rohkaisee puhujia:

Jossakin tilanteissa kyllä jännittää, vatsassa on perhosia, jaloissa ja käsissä pientä vapinaa. Hyvä keino on katsoa yleisöön ja kuvitella heidät hassuissa alusvaatteissa – saat kasvoillesi aidon hymyn ja olosi on heti rennompi.

Tämä on siitä hyvä retorinen neuvo, että se on täysin uusi. En ole tätä todellakaan kokeillut. En ole kuvitellut yleisöä alusvaatteissa enkä talvipalttoossa. Luulenpa, etten voisi keskittyä kahteen asiaan kerralla: tähän mielikuvitusleikkiin ja puhumiseen. Huonompi homma.

Mutta nyt olen neuvon lukenut ja tästä kirjoittanut, ja se voi joskus esitelmätilaisuudessa tai kirkon saarnatuolissa tulla mieleeni.

Älkää ihmetelkö jos alan hihitellä kesken puheen!

Syyn tiedätte.

Kristillinen puhe ja saarna

Ajatuksia hyvästä kristillisestä puheesta

Sain kriittistä palautetta, koska työntekijämme saivat opetusta puhetaidosta. Pelättiin, että nytkö inhimilliset menetelmät syrjäyttävät Pyhän Hengen vaikutuksen.

Paavali kirjoitti korinttilaisille: ”En tullut puheen tai viisauden loistolla teille Jumalan todistusta julistamaan”, ”minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista” ja hieman myöhemmin ” kuitenkin me puhumme viisautta täydellisten seurassa” (1 Kor 2).

Puhetaitoa tarvitaan

Paavali käyttää kirjeissään antiikin retoriikan keinoja, joista yksi on omien taitojen vähättely ja asioiden vastakkainasettelu. Näillä apuvälineillä hän korostaa Ristiinnaulitun merkitystä. Apostolien teoissa ja kirjeissään apostoli viritti puhetaitonsa liekkeihin kertoessaan ja opettaessaan Jeesuksesta.

Puhetaidon opettajamme Antti Mustakallio kertoi Jumalan arvostavan taitavaa puhetta. Mooses sai Jumalalta nuhteita väittäessään, ettei osaa puhua. Puhemieheksi valittiin Aaron. Kautta Vanhan testamentin Jumalan viestinviejät käyttävät monimuotoisia menetelmiä kuten runoja, draamaa ja saarnaamista sanoman välittämiseksi. Erilaiset tavat palvelevat sitä, että kansa voi kuulla korvillaan ja sydämillään: ”Näin sanoo Herra…”.

Pyhä Henki kristillisen puheen dynamo

Puhetaito on tärkeää. Kristillisen julistuksen varsinainen dynamo on kuitenkin Pyhä Henki. Apostolien teoissa Pyhän Hengen vaikutus näkyy rohkeana julistuksena ja lähetystyön tekemisenä. Paavali muuttuu suuresta teologista saarnamieheksi. Stefanus kuvataan todistajana, joka ei häpeä sanomaa Jeesuksesta kuolemankaan edessä. Pyhä Henki antaa rohkeuden ja voiman. Hengen täyteyttä tarvitsemme tänäänkin.

Persoonallisuus rohkeasti käyttöön

Jumalan ihmiseksi tuleminen, inkarnaatio, osoittaa Jumalan ja hänen voimansa sitoutuvan inhimilliseen. Näin myös puhujien ja todistajien toiminnassa. Pyhä Henki ei tee ihmisestä konetta, jolta katoaa kaikki persoonallisuus. Henki haikailee ottaa käyttöönsä koko temperamenttimme ja kaikki Jumalalta tulleet inhimilliset lahjamme. Huonossa puheessa puuttuu persoonallinen esitystapa eikä Pyhä Henki kirkasta Kristusta. Hyvässä puheessa löytyvät molemmat.

Rakkaus puhumisen motiivina

Kaiken puhumisen tulee tapahtua rakkaudessa. Vaikka puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Vaikka pathos, ethos ja logos sekä kertomukset olisivat kohdallaan, mutta en rakastaisi kuulijoita, olisin vain kilisevä kulkunen.

Rukous puhujien puolesta

Rukoilethan kaikkien niiden puolesta, jotka Jumala on kutsunut todistajiksi. Meitä on helppo painaa alas ja arvostella. Mutta jos seurakunta tukisi meitä, rukoilisi meidän puolestamme ja auttaisi kaikkia meitä puhujia, jotta rakkaudella, kukin omalla tavallamme ja Pyhän Hengen voimassa voisimme välittää Jumalan sanaa ihmisten sydämiin. Uskon, että Jumala ja ihmisetkin iloitsevat, kun puhujamme puhkeavat kukkaan.


Kirjoitus  Uusi Tie -lehdessä 4/2015.

 

saarna, puhe, opetus internetissä

Raamattuopetusta internetissä

Olen pitänyt raamattuopetuksia, puheita ja saarnoja Radio Dein Raamattubuffet ja Raamattuavain -ohjelmissa. Kaikki ohjelmat on nauhoitettu ja ilmaiseksi kuunneltavissa avaimia.net -sivustolla.

Avaimia.net on ovi monipuoliseen ja runsaaseen raamatunopetusaineistoon. Kannattaa käydä tutustumassa ja kuunnella Jumalan sanan opetusta tietokoneella, padilla, kännykällä ja muilla vastaavilla välineillä.

Opetukseni löytyvät Puheitani radiossa -sivulta.

Seija Järvenpään hautaansiunaaminen puhe

Siunauspuhe Seija Järvenpään hautajaisissa 30.8.2014

Hyvät Seija Järvenpään sukulaiset ja ystävät!

Meitä on kokoontunut suuri joukko saattamaan Seija Järvenpäätä viimeiselle matkalle. Seija syntyi 3. heinäkuuta 1960 Lehtimäellä ja kuoli 54-vuoden iässä Heratissa, Afganistanissa. Tuo torstai 24. heinäkuuta on ollut äärettömän kova isku läheisille. Se tuntuu myös ystävien luissa ja ytimissä. Monet itkut on itketty sekä avoimesti että salaa. Kyyneleet ovat seuranamme myös täällä Törnävän kirkossa.

Seija Järvenpään ja Kaija Martinin kohdatessa kuolema koko kansamme havahtui. Radio, televisio, internet ja lehdet nostivat nämä kaksi työnsä vuoksi matalaa profiilia pitänyttä naista uutisten pääaiheeksi. Kuolema pysäytti, koska järki sanoi, että nyt tapahtui vääryys. Hyvää tehneet tapettiin. Köyhän kansan puolustajien työ jäi kesken.

Kolme kutsua

Seija Järvenpään elämässä oli kolme suurta kutsua, joihin kaikkiin hän vastasi.

Ensimmäinen niistä oli kutsu Jumalan valtakuntaan. Seija vastasi Jumalan kutsuun 27-vuotiaana. Hänen elämässään tapahtui uskoontulon ihme. Hänestä tuli Jumalan lapsi ja taivaan perillinen. Tämän uskoontulokutsun vuoksi tänään surun keskellä meillä on myös vahva taivaan todellisuuden taju.

Toinen kutsu Seijan elämässä oli kutsu Kristuksen palvelijaksi. Tämä toinen kutsu tuli heti uskoontulon yhteydessä. Kutsu vei kahteen otteeseen Viroon, mutta varsinaiseen kutsumuksensa maahan Afganistaniin Seija pääsi maaliskuun ensimmäinen päivä vuonna 1998.

Juuri ennen Afganistaniin lähtöä Seija kysyi ystäviltään kirjeessään: ”Mikä saa minut menemään heidän luokseen?” Seija vastasi itse: ”Todella lyhyesti vastattuna, Raamattu kehottaa niin!”

Seijan siskon Hannelen puoliso teki laulun surullisen kuolinpäivän iltana. Laulun nimeksi tuli ”Sinun täytyi lähteä”. Kohta kuulemme tuon Jorma Uimosen kirjoittaman laulun, joka kertoo maailman hädästä ja siitä nousevasta kutsusta. Tämä kutsu kaikui maailmassa, mutta jäi miljoonilta kuulematta. Monet vain kohauttivat olkapäitään nähdessään maailman hädän. Seija kuuli, näki ja toimi. Laulussa sanotaan:

”Sinä kuulit heidän äänensä” – Siksi sinun täytyi lähteä!
”Sinä näit heidän kasvonsa” – Siksi sinun täytyi lähteä!
”Sinä tunsit heidän tuskansa” – Siksi sinun täytyi lähteä!

Seija lähti. Hän lähti työhön kansan keskelle, jota hän rakasti. Hän sanoi joskus: Haluan elää elämäni loppuun asti täällä.

Seijan kolmas kutsu tapahtui 24. heinäkuuta. Silloin Jumala kotiutti Seijan. Taivaskutsu tuli yllättäen. Mutta siellä hän on nyt Vapahtajamme seurassa ja kaikkien pyhien joukossa. Sinne hän meni edeltä ja odotamme hänen tapaamistaan kun on meidän aikamme jättää matkasauva lepäämään.

Kaikissa näissä kolmessa kutsussa Jeesus tuli vierelle ikään kuin sanomaan: Minulla on sinulle jotain paljon suurempaa ja parempaa kuin itse olisit osannut aavistaa. Minulla on varattuna sinulle pelastus, tehtävä ja ikuinen ilo.

Seija esikuvana ja rohkaisijana

Minulle Seijan kuolema on tärkeä kolmella tavalla. Ensiksi Seija on minulle nyt esikuva. Seija oli rohkea nainen ja rohkeus on tarttuvaa tautia. Seijan esimerkki muistuttaa minua varmaan elämäni loppuun saakka uskollisesta palvelemisesta. Seija ikään kuin kuiskaa hymyillen: Älä pelkää ketään muuta kuin Jumalaa. Mitä voi ihminen sinulle tehdä? Elä rohkeasti ja palvele Kristusta, että sinäkin voisit kerran sanoa Paavalin tavoin: ”Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni.” Seijan esimerkki antaa meille rohkeutta Jumalan seuraamisessa.

Toiseksi Seijan elämä osoitti, että rakkaus vaatii tekoja. En voi rakastaa kaukaa. Pelkkä positiivinen ajattelu ei tuo muutosta. Pitää mennä lähelle.

Palveleminen ja auttaminen vaativat aikaa, rahaa, taitoja, tietoja ja henkilökohtaista sitoutumista. Jos uimari on hukkumassa, meidän täytyy hypätä veteen auttamaan häntä. Jos jollain on murhe, tulee mennä hänen luokseen. Jos joku ei ole kuullut Kristuksesta, hänen luokseen tulee mennä ja kertoa. Pelkästä sympatiasta ei ole hyötyä.

Olen usein katsellut Seijan ja hänen ystävänsä Kaijan kuvia. Silloin rukoilen: Jumala, anna minullekin enemmän tuollaista rakkautta.

Seija rakasti niin paljon, että oli valmis antamaan elämänsä. Seijan muisto kysyy: Mitä minä olen valmis antamaan tai tekemään niiden puolesta, joilta puuttuu maallinen ja iankaikkinen toivo. Seija luopui kaikesta. Lopulta elämästäänkin.

Kolmanneksi Seijan kuolema on tärkeä, sillä se muistuttaa taivaasta. Seija pääsi kotiin ja hänellä on nyt asiat paremmin kuin kenelläkään meistä. Hän muistuttaa meitä siitä, että oma matkammekin tulee kerran päättymään. On tärkeää valmistautua omaan viimeiseen päivään Seijan tavoin uskossa Herramme Jeesukseen Kristukseen.

Seija on minulle esikuva kristillisestä rohkeudesta, rakkaudesta ja kristityn päämäärästä.

Kuoleman edessä tärkein kirkastuu

Kuoleman edessä elämässä olennaisin kirkastuu. Maallinen vara, maine ja kunnia menettää merkityksensä. Tärkeintä on se, että Jeesus on sovittanut minun syntini ja siksi taivas odottaa.

Minulla on tässä siunaustilaisuudessa Afganistanista tuotu stoola, jossa on punaista marttyyrien väriä ja valkoista puhtauden symbolia. Värit sopivat tähän tilanteeseen erinomaisesti.

Pian teen hiekasta risti arkun päälle. Se muistuttaa, että me olemme maan tomua. Kuitenkin kallista ja Jumalan rakastamaa. Risti muistuttaa, että kuolema on voitettu. Tänään siunauksessa käytämme Afganistanista tuotua hiekkaa. Seijan haudassa hänelle kaksi rakasta maaperää, Lehtimäen ja Afganistanin hiekka, yhdistyvät odottamaan suurta Kristuksen paluun ja ruumiin ylösnousemuksen riemullista päivää.