Avainsana-arkisto: Raamattu

Lähetysjohtaja Mika Tuovisen kirje 8_2018

Lähettäjäpiirikirje 8/2018

Tervehdys!

Minulla on lähettäjäpiiri, joka rukoilee puolestani ja tukee työtäni taloudellisesti. Kerran kuussa kirjoitan heille kirjeen. Tässä kirjeeni 8/2018. Alla on linkki myös vanhempiin kirjeisiin sekä kaksi kuvaa, joissa on kirje kokonaisuudessaan. Mutta tästä kirje alkaa:

Hyvää kesän jatkoa!

Palasin lyhyeltä kesälomajaksolta töihin innolla ja useita kiloja kevyempänä. Rouvan ajatus lenkkikengistä muutti kesäpäivieni kulkua. Tästä kerroin viime kirjeessä. Elokuussa ensimmäinen työtehtävä oli ottaa vastaan etiopialainen kirkonjohtaja tohtori Bruk. Samalla alkoi työskentely ensi vuoden talousarvion ja toimintasuunnitelman kanssa. Ohjelmassa oli myös nykyisten ja entisten lähetystyöntekijöiden kokoontuminen Ryttylässä sekä Evankelistapäivät Jyväskylässä. Työpaikalle Ryttylässä uutta ilmettä tuo taas uudet kansanlähetysopiston opiskelijat.

Parin viikon sisällä edessä on puhujamatkat Mikkeliin (26.8.), Lahteen (29.8.) ja Turkuun (2.9.). Tärkeää on myös Kansanlähetyksen Vastuunkantajaretriitti (7.-9.9.), jonka yhteydessä on Liittokokous, jossa hyväksytään muun muassa ensi vuoden talousarvio ja toimintasuunnitelma.

Hyvän sanoman ihmisiä tarvitaan!

Minulle oli merkittävä kokemus pitää raamattuopetus Evankelistojen yhteyspäivillä Jyväskylässä 14.8. Olen kokenut koko uskossaoloni ajan evankelistan kutsua. Olen epäillyt kutsua, koska toimin pääasiassa uskovien parissa. Omaa opetustani valmistaessani sain ahaa- elämyksiä! Kun Uusi testamentti kuvaa evankelistoja – kolmessa yhteydessä eli Ef 4, 2 Tim 4 ja Filippoksen kuvausta Ap.t. 8 ja 21 – se avaa paljon laajemman kuvan tehtävään kuin stadioneilla tai halleissa tapahtuva kokoustoiminta tai kadulla ihmisten tapaaminen.

Nuokin mahtuvat evankelistan kutsuun, mutta tehtävä on paljon laajempi. Esimerkiksi kirkkoherra Timoteus saa Paavalilta kehotuksen tehdä myös evankelistan tehtävä (2. Tim. 4:5), Paavali kuvaa evankelistojen tehtäväksi uskovien kasvattamisen ja lähettämisen (Ef. 4:11-16). Evankelista Filippos kiersi ympäri Israelia kertomassa Jeesuksesta (Ap.t. 8 ja 21). Onneksi evankelistan tehtävää ei ole napitettu liian tiukasti kiinni.

EVANKELISTA SELVITTÄÄ ITSELLEEN SANOMANSA. Hänen tulee selvittää itselleen mahdollisimman tarkasti, mitä kaikkea evankeliumi pitää sisällään. Tämä tarkoittaa teologista työskentelyä. Kun viime vuosisadan merkittävin evankelista Billy Graham arvioi työtään, hän sanoi, että olisi pitänyt julistaa vähemmän ja opiskella enemmän.
Evankelistalle on hyödyksi, jos hänellä on käsitys kristikunnan laajasta teologiasta. Evankelistan sanoma ei ole koko kristillinen oppi, mutta sanoma kuuluu tuohon oppiin.

EVANKELISTA ON KIELENKÄÄNTÄJÄ. Evankelista pohtii, miten Raamatun ilmoittama ja teologian tulkitsema evankeliumi käännetään tämän ajan ihmiselle siten, että sanoma ymmärretään ja otetaan vastaan.

EVANKELISTA RAKASTAA IHMISIÄ. Hän rakastaa niitä, joita kohtaa. Tämä rakkaus on Pyhän Hengen lahja. Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeessä ”Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen” (Room. 5:5).

EVANKELISTA ON VIERELLÄKULKIJA. Ihmiset eivät ole evankeliumin julistajalle aivopesun tai käännyttämisen kohde. He ovat Jumalalle rakkaita ja lunastettuja. Evankeliumin leviämiselle voi tehdä hyvää hidastaa tahtia, suorittaa vähemmän ja huomata ihmiset lähellämme. Ketä asuukaan naapurustossani, mitä työtoverille kuuluu, lähtisinkö kaverin kanssa kahville ja kutsuisin sukulaiset ja ystävät kylään? Aina ei tarvitse ottaa askeltakaan päästäkseen keskusteluyhteyteen. Joskus pysähdys riittää.

EVANKELISTA USKALTAA PUHUA JEESUKSESTA. Häntä ei vaivaa Jeesus-allergia. Evankelistan hyvä sanoma liittyy Jeesuksen persoonaan. Siksi evankelistan on rohkeasti syvennyttävä Jeesuksen elämään, opetukseen ja merkitykseen. Jeesus on koko Raamatun keskus ja siksi myös evankelistan sanoman ydin. Evankelista puhuu rohkeasti Jeesuksesta!

Ole siunattu ja siunaukseksi

Hyvä lähettäjäni! Olet kallisarvoinen, olet lunastettu ja ostettu Jumalalle Jeesuksen Kristuksen kalliilla verellä.

Älä anna kenenkään sanoa sinulle ettet ole mitään tai olet täysin turha ihminen maailmassa! Olet rakas, olet tärkeä ja Jumalalla on elämällesi tarkoitus!

Kiitos, että saan olla matkakumppaninasi polullamme Kotimaahan!

Mika Tuovinen

PS1. Olet tervetullut Turkin matkalle!

Kansanlähetysopisto pyysi minua matkanjohtajaksi ensi kevään opintomatkalle Turkkiin 27.4.-4.5.2019. Nyt menemme seuduille, jossa monet eivät ole käyneet. Matkakohteina mm. Paavalin syntymäkaupunki Tarsos, Apostolien teoista tutut Antiokia ja Perge. Vietämme aikaa Kappadokiassa. Matkan hinta 1.12. mennessä ilmoittautuneille 1190 euroa. Sisältää Finnairin suorat lennot Antalyaan, hyvät hotellit, aamiaiset, lounaat ja illalliset. Liikumme bussilla. Lisätietoja Kansanlähetysopiston linjavastava Timo Tuikalta sähköpostitse timo.tuikka@sekl.fi tai puhelimella 044 5651 391 (Ps. Lisämaksusta mahdollisuus Kappadokiassa kuumailmapallolentoon.)

PS2. Olet tervetullut lähettäjärenkaaseeni!

Silloin saat koko kirjeen sähköpostiisi tai postilaatikkoosi. Liity tätä kautta: Mika Tuovisen lähettäjärenkaaseen. (kahden kuvan  jälkeen vanhoja kirjeitä)

Lähetys johtaja Mika Tuovinen 8_2018_1

Lähetys johtaja ystäväkirje 8_2018_2

Vanhoja kirjeitä
7/2018
6/2018
5/2018
3-4/2018
Lokakuu 2017
Syyskuu 2017
Elokuu 2017
Lokakuu 2016
Syyskuu 2016
Elokuu 2016
Maaliskuu 2016
1/2016
Joulukuu 2015
4/2015
Elokuu 2015

Liity tästä Mika Tuovisen lähettäjärenkaaseen.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Pyhä Henki helluntaina

Lähettäjäpiirikirje 5/2018

Kirjoitan tätä kotona helluntaina. Ulkona on lämmin, ja täällä sisällä ihmiselle sopivat asteet. Jumalanpalvelus on ohi ja on aika istahtaa ja ajatella sinua, hyvä työtoverini. Toukokuu on ollut todella lämmin: takana on jo ainakin kuusi hellepäivää kun viime toukokuussa niitä oli kaikkiaan yksi. On tavanomaista lämpimämpää.

Helluntaina alkoi maailman suurin liikehdintä kun Pyhän Hengen vuodattamisesta syntyi kristillinen kirkko. Pyhä Henki on lähetystyön Henki, ja hän johtaa kristityt viemään ilosanomaa maailman ääriin. Oman näkyni voi kuvata vaikka tällä tavalla:

YKSI EVANKELIUMI YHDESTÄ PELASTAJASTA
KAIKKEEN MAAILMAAN KAIKILLE IHMISILLE.

Tämän sanoman ja Herran Jeesuksen palvelukseen olen antanut elämäni. Haluan elää siten, että mahdollisimman moni kuulisi hyvän sanoman Jeesuksesta, uskoisi sen ja pääsisi perille taivaaseen.

Tämänkin asian tajusin vasta nyt

Olin puhumassa Suomen Teologisessa Instituutissa opintojen loppuvaiheessa oleville miehille ja naisille, miten hengellinen työ rahoitetaan. Ei ihan helppo aihe, mutta koko ajan tärkeämpi myös Suomessa. Olen kyllä lukenut Raamattua, mutta vasta nyt tätä puhetta valmistaessani huomasin asian, joka on tuonut muutosta ajatuksiini ja asenteisiini. Vanhassa testamentissa Jumalalle uhrattiin monenlaisia uhreja, joista Jumala itse sanoi, että ne ovat hyväntuoksuinen uhri. Uhrit loppuivat kun Jerusalemin temppeli hävitettiin vuonna 70. Apostoli Paavali kuvasi Jeesuksen kuolemaa meidän puolestamme ”lahjaksi, hyvältä tuoksuvaksi uhriksi Jumalalle” (Ef. 5:12). Tämä on selvää.

Mutta vasta nyt hoksasin, että Jeesuksen uhrin lisäksi Paavali kuvaa filippiläisten lahjaa Paavalille lähetystehtävän toteuttamiseksi samankaltaisin sanoin: ”Minulla on kaikkea yllin kyllin nyt, kun olen saanut Epafroditokselta teidän lähettämänne lahjan, joka on hyvältä tuoksuva, otollinen, Jumalan mielen mukainen uhri” (Fil. 4:18). Paavali kuvaa sekä Jeesuksen ainutlaatuisen lahjan että seurakuntalaisten lahjan lähetystehtävän toteuttamiseksi samankaltaisin sanoin. Kun annan varoja lähetystyön toteuttamiseksi, se on uhrilahja Jumalalle. Antaminen on jumalanpalvelustani. Tuon opetuksen jälkeen olen pyrkinyt antamaan ja jakamaan omastani (uhraamaan) eri tilanteissa kiitollisena, ja ajatellen, että annan Jumalalle enkä ihmiselle.

Vauhtia on riittänyt

Viimeisen kuukauden aikana kevään kiireinen vauhti on jatkunut. Kesäkuun alussa tahti hellittää. Olemme käyttäneet Kansanlähetyksen johdossa useita päiviä strategisten tavoitteiden ja organisaatiorakenteemme arviointiin ja suunnitteluun. Tämän arkityön lisäksi tässä muutamia kohokohtia:

  • 22.-24.4. Krakova. Puolassa oli Euroopan evankelioimiseen liittyvä konferenssi. Kaikissa muissa maanosissa kristittyjen määrä kasvaa, mutta Euroopassa vähenee. Rukousta ja yhteistä työnäkyä kirkkojen ja järjestöjen välillä tarvitaan kovasti.
    6.5. Jyväskylä. Asetin Keski-Suomen Kansanlähetyksen uuden piirijohtajan tehtävään. Siunauksen toivotukset Harri Alatuvalle tärkeään tehtävään!
    7.5. Ryttylä. Amerikkalaisen Lutheran Hour Ministries -järjestön johtajat kävivät vierailulla. 7.-9.5. Ryttylä. Kansanlähetyksen piirijohtajat koolla. Suunnittelua ja tapaamisia.
    10.5. Kouvola. Helatorstaina juhlittiin 50-vuotiasta Kymenlaakson Kansanlähetystä. Mukana myös piispa Seppo Häkkinen ja paljon kansaa (yli 400 jumalanpalveluksessa ja 200 juhlassa). 13.5. Ryttylä. Jumalanpalveluksessa liturgina ja saarnaajana. Äitienpäivän aiheena oli kristittyjen yhteys ja tehtävä maailmassa.
    16.5. Helsinki. Suomen Teologisessa Instituutissa: Aiotko töihin jäsenjärjestöihin -luento. 18.5. Helsinki. Neljän järjestön yhteinen työntekijäpäivä (Kansanlähetys, Kylväjä, Suomen Raamattuopisto ja OPKO). Ensimmäistä kertaa yhdessä. Historiallinen tapahtuma.

Kesän edellä

Toivotan sinulle kaikkea hyvää elämääsi ja kesääsi. Antakoon Jumala sinulle sopivassa suhteessa sadetta ja aurinkoa. Ehkä nähdään Kansanlähetyspäivillä Ryttylässä heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna.

Laitan kirjeen matkaan vanhan rukouksen sanoin:

”Tulkoon tie sinua vastaan, olkoon tuuli aina myötäinen,
päivä poskillesi paistakoon, sade pelloillesi virratkoon.
Ja kunnes kohdataan, elämäsi jääköön käsiin Jumalan.”

Siunauksen toivotuksin
Mika Tuovinen

Ps. Tässä on vain osa lähettäjäpiirikirjeestäni. Saat sen täydellisessä muodossa kuvien kanssa, kun liityt lähettäjäpiiriini. Tervetuloa tutut ja vielä tuntemattomat. Katso ohjeet.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Krakow Poland efcx

Unelmia

Olen ollut kaksi viikkoa matkoilla. Ensin Etu-Aasiassa pohtimassa paikallisten seurakuntien tulevaisuutta, sitten SAT-7 -televisioaseman vuosikokouksessa ja juuri nyt olen Puolan Krakovassa kirkon moninkertaistumisen konferenssissa. Neljätoista päivää on tuonut paljon uusia ihmissuhteita ja tutustumista erilaisiin tapoihin tehdä työtä jälkikristillisessä Euroopassa ja islamin hallitsemassa Lähi-Idässä ja Pohjois-Afrikassa. Todella suuri joukko erilaisia ihmisiä eri maista eri kirkkokunnista erilaisin välinein rakentaa samaa Valtakuntaa. Onhan tämä jonkinlainen ihme.

Rohkeita näkyjä?

Kaikkia konferensseja on yhdistänyt evankeliumin vieminen mahdollisimman monelle. Meillä Suomessa korostetaan harvoin uskon näkökulmaa siten, että meidän pitää yrittää Jumalan kunniaksi suurempia asioita kuin mihin itse pystymme. Täällä sitä on korostettu. Ja suuria on tehty. Näkymme ja tekomme pitää olla suurempia kuin mihin omat voimamme riittävät. Muutenhan emme tarvitse Jumalaa seurakuntiemme ja järjestöjemme pyörittämiseksi.

Jotain matkallani on puuttunut. En ole kohdannut lainkaan toisten kristittyjen moittimista. Kaikki energia on laitettu haluun uudistaa kirkkoja Raamattua opettamalla, evankeliumia julistamalla ja johdattamalla ihmisiä Jeesuksen tuntemiseen. Kyllä kaikki tietävät ja näkevät vaikeat tilanteet. Raikkaana asenteena on ollut kynttilöiden sytyttäminen pimeyden kiroamisen sijaan.

Unelmana mahdollisimman moni pelastuisi

Unelmani Kansanlähetyksestä on uskovien joukko, jossa kaikki toimivat evankeliumin puolesta ihmisten pelastamiseksi ja saattamiseksi taivaaseen. Vaarana meilläkin on ajautuminen työntekijäkeskeiseen kulttuuriin, jossa työ kutistuu työntekijän voimavarojen suuruiseksi. Moninkertaistumisen periaatteen mukaan jokainen voi johdattaa toisia Jeesuksen tuntemiseen ja auttaa uusia uskovia tekemään samoin ystäviensä kanssa.

Tämä näky on avain kirkon ja järjestön kasvuun. Se kantaa hedelmää myös Etiopiassa, jossa Kansanlähetys aloitti työn 50 vuotta sitten. Mekane Yesus -kirkon lähetysjohtaja kertoi matkalla minulle kolme syytä, miksi hänen kirkkonsa on kasvanut räjähdysmäisesti: 1) Kasvu on Jumalan armoa, 2) Kaikki kristityt evankelioivat ja 3) Pyhä Henki toimii näkyvällä tavalla ihmeiden ja merkkien kautta.

Unelmana kristikansan liikkeellelähtö

Toinen unelmani koskee kristittyjen yhteistä Suomen evankelioimisen strategiaa. Millainen sen pitäisi olla meidän kylässämme, kaupungissamme tai maassamme? Lähdettäisikö tekemään tätä yhdessä?


 

Mika Tuovisen palstakirjoitus Uusi Tie -lehdessä toukokuussa 2018. Otsikot lisätty.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
pixabay_krakow-poland-2746886

European Forum for Church Multiplication – EFCX – 3. päivä

Konferenssin kolmantena päivänä alkaa viime viikkojen väsymys painaa. Mutta tämäkin päivä meni vauhdilla toisillemme omia näkyjämme avaten. Syntyi myös ajatus Suomen evankelioimisen strategiasta.

Discovery Bible Study (DBS)

Aamu alkoi Discovery Bible Study -raamattututkistelulla. Tällaisessa ryhmässä sekä uskovat että ei-uskovat voivat tutkia Raamattua. Ryhmässä tapahtuvassa Raamatun tutkistelussa oli tämänkaltainen metodi:

  1. Alkutyöskentely. Kysy ensin, mikä on ollut hyvää tällä viikolla? Sen jälkeen kysy, mikä on ollut haastavaa? Älä kysy, mitä kuuluu. Kierroksen jälkeen rukouksessa kiittäkää hyvästä ja rukoilkaa haasteiden puolesta. Tämän jälkeen kysy, miten viime kerralla annettu tehtävä onnistui (jokaisen tapaamiskerran jälkeen annetaan arkeen liittyvä tehtävä).
  2. Raamatun opiskelu. Tarkoituksena ei ole, että joku opettaa ryhmää vaan että kaikki tekevät havaintoja valitusta tekstistä (esim. tietty evankeliumien kertomus). Ensin luetaan teksti ääneen, sitten joku kertoo sen omin sanoin. Tämän jälkeen pohditaan, tuliko kaikki olennainen sanottua. Teksti luetaan uudestaan. Ryhmän vetäjä ei ala opettaa toisia vaan hän johtaa ryhmää kyselemällä ja muistuttamalla, että kukaan ei pidä pitkiä monologeja. Hän yrittää rajoittaa suulaimpien puheaikaa, jotta hiljaisempien hyvät näkökulmat saadaan esille. Vetäjä voi kysyä muun muassa: Mitä tämä teksti sanoo Jumalasta? Mitä meistä? Mikä siinä on vaikea ymmärtää tai hyväksyä? Mistä pidät erityisesti? Mitä se käskee meidän tehdä? Keskittykää vain kyseiseen Raamatun tekstiin; älkää etsikö viittauksia muualla.
  3. Käytännön sovellus. Jeesus käski tehdä opetuslapsia, jotka pitävät hänen sanansa eli tottelevat sitä. Tällaisen kristityn elämä kestää rankkasateet ja tulvat, sillä hän tekee Jumalan sanan mukaan (Matt. 7:24-27). Kysy ryhmältäsi, miten he aikovat ennen seuraavaa kokoontumista toteuttaa tänään opittuja asioita elämässään. Kysy myös, kenelle he voisivat kertoa, mitä ovat tällä kertaa oppineet. Seuraavalla kerralla keskustellaan, miten tämä meni.

DBS-raamattutukisteluja voidaan köydä eri tavoin. Edellä kuvasin, miten me toteutimme sen ryhmässämme.

Kristityn kasvun neljä kenttää

Kahtena päivänä saimme kaksi kertaa valita tunnin pituiset seminaarit. Tämän päivän ensimmäisen seminaarin jätin väliin, sillä piti kirjoittaa kolumni Uusi Tie -lehteen. Toisen seminaarin teemana oli, miten toimia perinteisissä kirkoissa. Tämän valinta oli helppoa, sillä halusin tietää, mitä sanottavaa konferenssilla on työstä esimerkiksi katolisessa, ortodoksisessa tai luterilaisessa kirkossa. Seminaarin sisältö ei ollut seminaarikuvauksen mukainen. Siellä ei puhuttu vanhoista kirkoista, vaan esiteltiin evankelioimisen maailmanlaaja Raamatusta nousevaa näkyä sekä opetuslapseuden neljää kenttää kuvaava malli. Jälkimmäinen oli hyvä keino kuvata evankeliumin kasvu kylvöstä moninkertaistumiseen Jeesuksen kylväjävertauksen avulla. Palaan tähän tarkemmin joskus. Netistä ja Youtubesta löytyy kuvaa selvittäviä juttuja esimerkiksi hakusanalla ”four fields” ja discipleship. Itse malli sopii kyllä hyvin kaikenlaisiin ryhmiin ja seurakuntiin, myös niihin perinteisiin kirkkoihin kristittyjen varustamiseksi toimimaan maailmassa.

Four Fields T4T

Suomen evankelioimisen strategia

Jakaannuimme ryhmiin pohtimaan, mitkä ovat kunkin omassa työssä seuraavat käytännön askeleet. Tehtävä oli rukoilla, että Jumala laittaisi jonkin ajatuksen sydämellemme ja tämä askel tuli kirjoittaa taululle. Minulle tuli mieleen Suomi ja se, että kaikkien pitäisi kuulla Jumalan hyvyydestä ja henkilökohtaisen uskon lahjasta. Kirjoitin, että haluaisin nähdä Suomen evankelioimisen strategian syntymisen. ”Huh-huh”, ajattelin.  Tämän jälkeen jakaannuimme kolmen hengen ryhmiin, joissa kerroimme oman rukouksemme ja seuraavan askeleemme.  Päätimme, että kesäkuun alussa olemme yhteydessä, jotta voimme katsoa, missä suunnitelmamme on menossa.

Kun nuo ajatukset Suomen evankelioimisen strategiasta tulivat mieleeni, pyysin Jumalalta pienenpää näkyä kuten vaikka 2000 hengen kotikylän Ryttylän evankelioimisen strategia tai raamattupiirin perustaminen. Mutta kun  muuta ei tullut mieleen, kuin tuo evankelioimisen strategia niin olihan se kirjoitettava paperille. Ja kirjoitettava tähänkin rohkeasti, mutta sormet väristen. Eihän näky lähde liikkelle, ellemme puhu ja etsi saman näyn omaavia. Jos näky lähtee liikkeelle, mitähän se tuo tullessaan.

Päätös

Konferenssi loppui iltajuhlaan, jossa lauloimme, annoimme palautetta konferenssista, söimme täytekakkua ja jätimme jäähyväisiä. Viimeisenä iltana tuli luotua vielä uusia kaverisuhteita. Sain myös sovittua haastattelun tapahtuman takana olevaan Global Church Movements -liikehdinnän johtajan Bekele Shankon kanssa aamuksi kello 7. Lähtö hotellilta kello 8 ja kotona Ryttylässä kello 14.

Olen Kansanlähetykselle kiitollinen, että sain olla tässä konferenssissa.


Bekele Shanko kertoi, mikä saa hänet toimimaan evankeliumin puolesta, suuresta näystään sekä rukousherätyksestä, joka on ollut Etiopian herätysten perustana. Tämä  haastattelu kannattaa lukea

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Evankelista Grahamin suosio

10 asiaa Billy Grahamin menestyksen takaa

Nuorena kristittynä löysin kirjaston hyllyiltä evankelista Billy Grahamin kirjoja. Ne avasivat oven uuteen maailmaan ja tämän saarnamiehen toimintaan. Kirjat koskettivat siksi, että ymmärsin omankin elämäntehtävän liittyvän evankeliumin julistamiseen. Ihmettelin, miten joku voi olla noin suosittu pastori.

Billy Graham (7.11.1918-21.2.2018) kuuluu merkittävimpiin maailmanlaajan kirkon vaikuttajiin.

Olisiko jotain, mitä voisimme oppia hänestä? Kun olen vuosien varrella lukenut ja kuullut hänestä, nousee mieleeni nämä kymmenen asiaa.

1. Saarnaajan tehtävä on julistaa Jumalan sanaa

Billy Graham kertoo, että alkoi hengellisten taistelujen ja epäilyjen jälkeen käyttää enemmän Raamattua julistuksessaan – sanomalla puheissaan kymmeniä kertoja ”Raamattu sanoo…” ja siteeraamalla Jumalan sanaa – työhön tuli uudenlainen voima. Saarnaajan voima ei ole hänen omissa vaan Jumalan sanoissa. Jumala siunaa oman sanansa. Graham kertoo, että kotona ja majapaikoissaan hän asetti aina Raamatun paikkaan, jossa näkisi sen usein voidakseen lukea sieltä muutamia jakeita tai lukuja; tai viettää tunti tai kaksi Raamatun äärellä. Graham sanoi, ettei halua luopua päivittäisestä ravinnostaan.

2. Rukouksen merkitys

Billy Grahamin lähellä olevat kertovat, että hän rukoili paljon yksin ja toisten kanssa. Uran alkuvaiheessa lääkäri oli huolissaan Grahamin polvien kestävyydestä polvirukousten tähden. Grahamin missioiden valmistamisessa rukouksella on tärkeä osa ja niissä pyrittiin saamaan paljon rukoilijoita tapahtumien taakse. Julkinen esiintyminen saa voimansa sisäisestä hengellisestä elämästä. Evankeliumin julistaja keskustelee paljon työnantajansa kanssa.

3. Rakkaus kaikkia kristittyjä kohtaan

Graham teki yhteistyötä hyvin monenlaisten kristittyjen ja kirkkojen kanssa. Hän ei ollut vielä 31-vuotiaana noussut kuuluisuuteen kun hän vuonna 1948 laati läheisten työtovereittensa kanssa ”Modeston manifestin”, jossa he lupasivat tehdä yhteistyötä kaikkien kristittyjen kanssa, jotka haluavat tulla mukaan järjestön evankelioimistyöhön. Evankelioimisessa paikalliset seurakunnat ovat tärkeitä. Billy Graham pidättäytyi arvostelemasta kristittyjä ja kirkkoja.

4. Evankeliumin kuuleminen on kaikkien ihmisoikeus

Graham halusi viedä Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mahdollisimman monelle. Kaikkien tulee kuulla evankeliumia ja saada mahdollisuus pelastukseen. Graham julisti evankeliumia melkein 215 miljoonalle ihmiselle yli 185 maassa. Lisäksi hän saavutti moninkertaiset joukot radion, television ja kirjallisuuden avulla. Jokaisen sukupolven on kuultava Jumalan pelastusteoista Jeesuksessa. Näky vei hänet myös rautaesiripun taakse. Hän lähti arvostelusta huolimatta julistamaan evankeliumia Neuvostoliittoon: Kuka kertoo heille evankeliumin, jos me emme mene. Virolaiset ystäväni ovat kertoneet, että Grahamin vierailu Tallinnassa 1984 oli heille vaikeana aikana merkittävä rohkaisu.

5. Evankeliumin keskuksessa on Jeesus ja hänen ristinkuolemansa

Grahamin puheet kääntyvät jossain vaiheessa Jeesuksen Kristuksen persoonaan ja hänen ristinkuolemaansa. Erään saarnan jälkeen Graham oli masentunut, sillä mitään tulosta  ei näkynyt. Hänen työtoverinsa antoi palautetta: Tänään sinä et saarnannut rististä, Jeesuksen kuolemasta ja verestä. Voima on tässä sanomassa. Graham ei saanut nukuttua seuraavana yönä. Hän teki päätöksen, ettei saarnaa enää koskaan siten, että Jeesuksen sovituskuoleman merkitys jää jollekin epäselväksi.

6. Evankeliumin julistamiseen kuuluu kutsu sen vastaanottamiseen

Graham lopetti saarnansa antamalla kuulijoille mahdollisuuden vastata Jumalan kutsuun. Merkkinä tästä oli astuminen kokoussalin etuosaan tai stadionin nurmelle, jossa rukoillaan uskoontulon puolesta sekä keskustellaan sielunhoitajan kanssa. Sielunhoitaja ottaa yhteystiedot, ja seurakunnasta otetaan pian yhteyttä kutsuun vastanneeseen. Evankeliumin julistamiseen on jo Uudesta testamentista alkaen liittynyt kutsu sen uskomiseen ja vastaanottamiseen.

7. Uskollisuus tehtävässä

Jumala kutsui Billy Grahamin evankelistaksi. Hän sai uransa aikana ehdotuksia ryhtyä filmitähdeksi, suurlähettilääksi ja presidentiksi. Hän väitti kuitenkin, että Jumala on kutsunut hänet evankelistaksi julistaman sanomaa Jumalan rakkaudesta, joka ilmeni siinä, että hän lähetti poikansa maailmaan. NBC televisiokanava kysyi, miten Graham haluaa tulla muistetuksi. Hän vastasi: ”Toivon, että ihmiset sanovat, että hän oli uskollinen. Että hän oli uskollinen sanomalleen koko elämänsä ajan.”

8. Rohkeus ja into toimia evankeliumin puolesta

Billy Graham oli toiminnan mies. Hänen ideastaan syntyi merkittävä Christianity Today -lehti, hänen järjestönsä tuotti elokuvia, kirjoja ja lehtiartikkeleita. Graham aloitti Lausannen-liikkeen, jota hän piti yhtänä merkittävimmistä saavutuksistaan. Graham alkoi tehdä yhteistyötä katolisten ja ortodoksien kanssa, vaikka moni vastusti sitä. Hän lähti saarnaaman Pohjois-Koreaan ja Neuvostoliittoon, vaikka monet pitivät sitä huonoa ajatuksena. Hän kutsui kolme kertaa tuhansia evankelistoja kaikkialta maailmasta Amsterdamiin. Evankeliumin vuoksi – jotta sukupolvemme aikana kaikki voisivat kuulla evankeliumin – oli saarnattava ja toimittava.

9. Nöyryys

Billy Grahamin lähellä olleet kuvaavat häntä nöyräksi. Hän oli presidenttien ja julkisuuden henkilöiden ystävä, mutta hän kohtasi tavallisia kansalaisia kunnioituksella. Keskusteluissa hän halusi kuulla, miten toisilla menee ja oppia heiltä.  Graham kertoi, että taivaassa hän aikoo kysyä Jumalalta, miksi ihmeessä sinä valitsit minut. Hän sanoi usein, että mikään hänen saavutuksistaan ei ole hänen ansiotaan; kaikki on Jumalan työtä. Hän piti itseään vain maalaispoikasaarnaajana, joka seurasi, mitä Jumala saa aikaan.

10. Toisten tukeminen

Billy Graham loi nimeään kantavan evankelioimisjärjestön (BGEA – Billy Graham Evangelistic Association) lähinnä raha-asioiden läpinäkyvyyden tähden. Järjestönsä avulla Graham koulutti kristittyjä ja toisia evankelistoja. Hän rohkaisi monia julistajia aloittamaan evankelioimistyön; muun muassa muassa Bill Brightia perustamaan Campus Crusade for Christ -järjestön ja antoi siihen varoja. Graham tiesi, että vaikka työtä on paljon, hän ei voi itse tehdä paljoakaan. Siksi hän rohkaisi toisia evankelistoja työssään järjestämällä Amsterdamissa kolme kertaa maailmanlaajan kiertävien evankelistojen kongressin. Graham ei pelännyt toisten menestystä.

”Minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää” (Jeesus, Joh. 15:16)

Jäähyväispuhessaan Jeesus kehotti kristittyjä lähtemään liikkeelle ja kantamaan hedelmää Jumalan valtakuntaan. Kun tuotamme runsaasti hedelmää, Jumalan kirkkaus tulee maailmalle julki.

Billy Graham on muokannut länsimaista – ja erityisesti yhdysvaltalaista – kristillisyyttä ja evankelikaalisuutta näköisekseen. Hän on monille esikuva uskollisesta Herran palvelijasta. Nyt hän on siirtynyt Herransa luo. Mutta hänen hedelmänsä pysyy. Minullakin on monia ystäviä, jotka kertovat tulleensa uskoon Billy Grahamin julistuksen kautta. Monet ovat myös saaneet kutsun Jumalan valtakunnan työhön hänen kauttaan.

Maailma on muuttunut paljon kahden tuhannen vuoden aikana. Mutta ihmisen syntiongelma pysyy, ja johtaa kadotukseen. Jumalan ratkaisu myös pysyy muutoin muuttuvassa maailmassa: Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että antoi ainoan poikansa Jeesuksen kuolemaan, ettei yksikään joka uskoo häneen, hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän. Tässä on evankelistan sanoman ydin.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
stefanos marttyyri

Tapaninpäivä ja vainottu kristikunta

Tapaninpäivä eli toinen joulupäivä on kirkon kalenterissa tunnelmaltaan hyvin toisenlainen kuin ensimmäinen joulupäivä. Jeesuksen seimeltä siirrymme vainotun kirkon todellisuuteen.

Apostolien teot (luvut 6-7) antavat diakoni Stefanoksesta seuraavia kuvauksia:

  • ”täynnä Pyhää Henkeä”
  • ”täynnä armoa ja voimaa”
  • ”teki suuria ihmeitä ja tunnustekoja kansan keskuudessa”
  • ”puhui viisaasti”
  • kasvot olivat kuin enkelin kasvot
  • hänen sanojaan vääristeltiin ja hänet vietiin oikeuden eteen
  • tunsi Vanhan testamentin sanoman ja julisti sitä oikeuden edessä
  • löysi Vanhasta testamentista Jeesuksen
  • nuhteli oikeuden jäseniä: Olette kavaltaneet ja murhanneet Vanhurskaan
  • näki enemmän kuin muut: Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella
  • rukoili surmaajiensa puolesta
  • oli kristikunnan ensimmäinen marttyyri

Stefanos esikuvana rohkeudesta

Stefanos on esikuva myös meille Euroopan kristityille. Meillä on vanha kristillinen historia, mutta siitä puuttuu jotain, mikä Stefanoksella oli: Pyhän Hengen antama into ja rohkeus, Raamatusta nouseva Jeesus-keskeinen todistus sanoin ja teoin. Stefanoksella oli sanoma ja rohkeus sanoa se julkisesti vihamielisen kuulijakunnan edessä. Stefanos voi olla maaamme ja maanosamme uuden evankelioimisen roolimallina.

Stefanoksen kuolinpäivänä alkoi suuri kristittyjen vaino. Se ei kuitenkaan tukahduttanut ensiaskeleitaan ottanutta kristillistä kirkkoa, vaan vahvisti ja kasvatti sitä. Myöhemmin kirkkoisä Tertullianus kuuluisassa lauseessaan toteaa saman: ”Kristittyjen veri on siemen”.

Miten kristittyjen on suhtauduttava vainoon?

Raamattu puhuu vainoista ja kärsimyksistä paljon. Tässä muutamia kohtia:

*Kun kristittyjä vainotaan, heidän tulee iloita ja riemuita! ”Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä.” Matteus 5:11-12
*Maailma vihaa Jeesuksen seuraajia ja hänen sanansaattajiaan. ”Jos maailma vihaa teitä, muistakaa, että ennen teitä se on vihannut minua. Jos te kuuluisitte tähän maailmaan, se rakastaisi teitä, omiaan. Mutta te ette kuulu maailmaan, koska minä olen teidät siitä omikseni valinnut, ja siksi maailma vihaa teitä. Muistakaa, mitä teille sanoin: ei palvelija ole herraansa suurempi. Jos minua on vainottu, vainotaan teitäkin. Jos minun sanaani on kuultu, kuullaan myös teidän sanaanne.” Johannes 15:18-20 / ”Älkää ihmetelkö, veljet, jos maailma teitä vihaa.” 1 Johanneksen kirje 3:13
*Vaino ei ole Jeesuksen seuraajille yllätys. ”Mutta vainon kohteeksi joutuvat kaikki ne, jotka haluavat elää hurskaasti Kristuksen Jeesuksen omina.” 2 Timoteuskirje 3:12
*Siunatkaa vainojianne. ”Siunatkaa niitä, jotka teitä vainoavat, siunatkaa älkääkä kirotko.” Roomalaiskirje 12:14
*Ole uskollinen kuolemaan asti. ”Älä yhtään pelkää sitä, mitä joudut kärsimään. Saatana on sulkeva muutamia teistä vankeuteen, jotta teitä koeteltaisiin, ja te joudutte ahdinkoon kymmeneksi päiväksi. Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle voitonseppeleeksi elämän.” Ilmestyskirja 2:10

Arvojen konflikti

Jos kristitty kokee uskonsa tähden vierautta tai vainoa tässä maailmassa, se ei tarkoita, että uskossa olisi jotain väärin. Ne ovat osa Raamatun kuvaamaa kristityn elämää. Sen sijaan jos Jeesuksen seuraaminen ei tuo minkäänlaista arvojen yhteentörmäystä vallitsevan kulttuurin kanssa, ehkä silloin pitää kysyä, mitä uskon ja miten elän. Vainot ovat erilaisten maailmankatsomusten ja arvojen törmäystä, ja kristillisen uskon oppi ja moraali ovat monesti ristiriidassa vallitsevan kulttuurin kanssa. Tällaisessa tilanteessa kristittyjen ei tule muuttaa elämäänsä yhteiskunnan valtavirran mukaiseksi vaan olla uskollisia Jumalan sanalle.

Vainotun kirkon rukous

Nykyäänkin kristittyjä vainotaan ja tapetaan monissa maissa. Olen kuullut kertomuksia, joissa vainottu kristitty pyytää: Älkää rukoilko, että vainot loppuvat. Rukoilkaa, että kansani kääntyy Jeesuksen puoleen.” Tai: ”Me vainotut täällä rukoilemme länsimaisten kristittyjen puolesta, että he voisivat hyvinvoinnin keskellä säilyttää uskonsa”.

Vainotun kristityn tukena

Vainotut kristityt tarvitsevat tukeamme. Voimme rukoilla heidän puolestaan, pitää heihin yhteyttä, puhua heidän puolestaan, painattaa ja kuljettaa heille kristillistä kirjallisuutta ja Raamattuja, antaa viestejä ettemme ole unohtaneet heitä ja osoittaa uskossa samaa kestävyyttä ja rohkeutta kuin he. Tässä työssä voi olla mukana kristillisten järjestöjen kautta. Esimerkiksi Kansanlähetyksessä on alusta alkaen oltu vainotun kirkkon tukena erityisesti kommunistisissa maissa. Samankaltainen työ jatkuu nyt muualla.

Erityinen kiitos ystäville, jotka olette tukeneet vainottua kirkkoa vuosikymmenien ajan menneisyydessä ja teette sitä samaa nyt. Teillä on suuri ja arvokas tehtävä!


PS.  Suuressamukana.fi -sivulla kerrotaan:

  • ”Tuemme uskonsa tähden vangittuja tai heidän perheitään tiedottamisen, tarvittaessa vetoomuksien ja käytännön diakonian kautta”.
  • ”Haluamme tukea seurakuntia Raamattujen ja hyvien kristillisten kirjojen kustantamisessa ja jakelussa. Olemme kääntäneet ja kustantaneet mm. Leif Nummelan Raamatun punaista lankaa venäjäksi, viroksi ja unkariksi.”
  • ”Kansanlähetys tekee kirjallisuustyötä myös sellaisissa maissa, joissa Raamattu on kielletty kirja.”
  • ”Painatamme ja levitämme Raamattuja, Uusia testamentteja ja muuta hengellistä kirjallisuutta eri kielillä myös niille kristityille, jotka eivät muuten voi saada Jumalan sanaa tai hengellistä opetusta.”
  • ”Tämän työn kautta palvelemme kristittyjä maailman 50 vainotuimman kansan parissa toimittaen heille raamattukirjallisuutta.”

Lue lisää ja ole vainotun kristikunnan tukena.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Raamattu ylin ohje

Kansanlähetyksen oppiperusta

Kansanlähetys perustettiin toukokuussa 1967. Se otti käyttöön saman oppiperustan, joka oli Ylioppilaslähetyksellä. Timo Junkkaala kertoi, että sen oppiperustan taustalla oli IFES:n oppiperusta, jota täydennettiin luterilaisittain painottuneella sakramenttiopilla. IFES on kansainvälinen opiskelijajärjestö International Fellowship of Evangelical Students. Kyseinen oppiperusta on sama useilla viidesläisillä järjestöillä.

Tein oppiperustaan liittyvät kuvat Facebookiin, Twitteriin ja Instagramiin, ja laitan ne myös tänne kotisivulle.

Oppiperustassa on johdanto ja seitsemän kohtaa.


Korostamme erityisesti seuraavaa: Pyhä Raamattu on meidän uskomme, elämämme ja opetuksemme ylin ohje ja sen mukaan kaikkea oppia on tutkittava ja arvosteltava. Ohjeenamme ovat myös Suomen evankelisluterilaisen kirkon tunnustuskirjat.
Raamattu ylin ohje


1. Koko Raamattu on Pyhän Hengen vaikutuksesta syntynyt ja on Jumalan sanana ehdoton totuus.
Raamattu Jumalan sana


2. Kolmiyhteinen Jumala on Sanallaan luonut maailmankaikkeuden. Historiassa tapahtuneessa syntiinlankeemuksessa ihminen saatanan houkutuksesta asettui vastustamaan Jumalan pyhää tahtoa, joutui eroon Hänen yhteydestään ja Hänen vihansa alaiseksi.
Lankeemuksen jälkeen ihmiset syntyvät synnin läpikotaisin turmelemina ja ovat luonnollisessa tilassaan saatanan orjia. Ihminen ei voi eikä tahdo rakastaa Jumalaa ja lähimmäistään eikä pelastaa itseään tästä tilasta.
Synnin seuraukset


3. Rakkaudessaan Jumala lähetti ainoan Poikansa, joka syntyi neitsyt Mariasta todelliseksi ihmiseksi. Synnittömänä Kristus sovitti ristinkuolemallaan maailman Jumalan kanssa ja kantoi synnin, syyllisyyden ja rangaistuksen sekä valmisti syntisille vapahduksen synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta. Jumalan herättämä Kristus nousi kuolleista ruumiillisesti ja astui taivaaseen.
Jeesus kuoli ja nousi kuolleista


4. Kun ihminen ottaa uskossa vastaan Kristuksen omakohtaisena Vapahtajanaan, Jumala ei lue hänelle hänen syntejään, vaan antaa ne Kristuksen tähden anteeksi ja pukee hänet Kristuksen puhtauteen ja pyhyyteen: Jumala vanhurskauttaa ihmisen yksin armosta uskon kautta. Kun ihminen on uudestisyntynyt ja siirtynyt armotilaan, hän pysyy kuitenkin syntisenä ja tarvitsee uudistuvaa anteeksiantamusta Jeesuksen veressä ja yhä kokonaisempaa antautumista hänessä asuvan Pyhän Hengen hallintaan.
Usko Jeesukseen, herätys ja uudestisyntyminen


5. Kaste ja ehtoollinen, joissa armo tarjotaan, ovat Jumalan teko ja lahja uskon herättämiseksi ja vahvistamiseksi. Ilman uskoa sakramentteihin yhdistettyyn Jumalan sanaan sen lupaukset jäävät toteutumatta.
sakramentit kaste ja ehtoollinen


6. Jumalan seurakunta on kaikkien Pyhästä Hengestä syntyneiden uskovien yhteisö, jossa evankeliumia puhtaana julistetaan ja sakramentit evankeliumin mukaisesti jaetaan. Kristuksen omat ovat yhtä Pyhässä Hengessä, joka tekee heidät Kristuksen todistajiksi ja lähimmäisen palvelijoiksi seurakunnan rakentamiseksi.
kristillinen seurakunta


7. Seurakunta odottaa Kristuksen toista tulemista. Viimeisellä tuomiolla uskovat saavat omistaa heille varatun iankaikkisen ilon ja epäuskoiset tuomitaan iankaikkiseen kadotukseen.
Jeesuksen toinen tuleminen ja tuomio

Lisää tietoa Kansanlähetyksestä: www.suuressamukana.fi

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Evankelistojen yhteyspäivät

Sananjulistajan missio ja passio

Pappi vieraili kuuluisan näyttelijän luona ja kysyi: ”Miten on mahdollista, että sinä keräät suuret kuulijajoukot, ja minun luokseni tulee väkeä vähemmän. Sinä saarnaat kuviteltua kertomusta, minä jumalallista totuutta.” Näyttelijän vastasi: ”Minä kerron fiktion totuutena, sinä esität totuuden fiktiona.”

Eräs maamme eturivin evankelista kertoi, että tärkeintä evankeliumin työssä on intohimon, passion, säilyttäminen. Sanankuulijalla on oikeus saada eteensä levännyt, asiaansa uskova ja siitä innostunut sananselittäjä. Kuulija huomaa, onko julistaja sanojensa takana.

Miksi tämä vakuuttuneisuus on vaikeaa?

Joku julistaja kokee Raamatun väitteet uskomattoman suuriksi. Miten kerron Jumalasta, joka kykenee ihan oikeasti puhumaan ja huolehtimaan, että tämä puhe on säilynyt Raamatussa? Tai siitä, että historia kulkee kohti tuomiota, jossa muodostuu kadotettujen ja pelastettujen joukko? Ehkä puhuja ei halua asettua toisten yläpuolelle. Hän pelkää tuoda varmoja väitteitä Jumalasta, jottei pitäisi itseään muita parempana ja jotain löytäneenä. Sehän voitaisiin  tulkita tuomitsemiseksi ja nykyajan kuolemansynniksi.

Joku häpeää Raamatun sanomaa. Raamatun ja kristillisen uskon ydinkohdat ei hänen mielestään sovi nykyaikaan. Houkutuksena on editoida Jumalasta oman mielen mukainen ja tilanteen mukaan ajantasaistettava epäjumalankuvaversio, jota julistetaan peukuttavalle kansalle.

Puhujalla vaarana on sanoman tislaaminen kuulijalle soveltuvaksi. Onhan kristillinen sanoma parannuksesta, pelastuksesta ja Jumalan tahdon mukaisesta elämäntavasta radikaali. Saarnatuoli muuttuu tislaamoksi, jossa kääntymyskehotus, helvetti, Jumalan viha, Jeesuksen ainutlaatuisuus suodatetaan ettei se pääse kansalle asti. Sanomasta poistetaan yleisen mielipiteen vastaiset ainesosat. Turmeltu sanoma käy unilääkkeeksi.

On ihan luonnollista, että julistaja pohtii, onko Raamattu todella Jumalan sanaa ihmisille vai joidenkin ihmisten ajatuksia mahdollisesta jumalasta. Eri teologisilta viiteryhmiltä saa vaihtelevia vastauksia. Vastauksista riippuu sanomamme ja työmme päämäärä. Ja se kannattaako vaihtaa hommia. Seuraavassa erään aikamme tunnetun kristityn kokemus.

Billy Graham: Otin Raamatun auktoriteetin vastaan uskossa

Evankelista Billy Graham kertoi epäilyistään Raamatun äärellä. Hänelle osoitettiin ristiriitaisuuksia ja Raamatun jumalakuvan sopimattomuutta nykyaikaan. Graham koki epäilystensä keskellä saarnoistaan puuttuvan yliluonnollisen voiman. Hän kävi taistelua Raamatun luotettavuudesta. Hän lähti epäilystensä kanssa rukoilemaan ja polvistui avoimen Raamattunsa kanssa: ”Herra, tässä kirjassa on monia asioita, joita en ymmärrä. Mutta olet sanonut, että ”Vanhurskas elää uskosta”. Kaiken mitä olen sinulta saanut, olen vastaanottanut uskossa. Tässä ja nyt, otan uskossa vastaan Raamatun sinun sananasi. Otan sen kokonaan, ilman varauksia. Kun siellä on asioita, joita en ymmärrä, en tuomitse kirjaa vaan odotan lisää valoa. Jos tämä on tahtosi mukaista, anna minun saarnata sanaasi auktoriteetilla ja anna auktoriteetin vakuuttaa minut synnistä ja anna minun johtaa syntisiä pelastajan luokse.”

Kuusi viikkoa tämän jälkeen vuonna 1949 Billy Graham aloitti historian kirjoihin jääneen Los Angelesin kokoussarjan. Hän sanoi, että kokoussarjan aikana hän löysi salaisuuden, joka muutti hänen tehtävänsä evankelistana: En enää yrittänyt todistella, että Raamattu on totta. Nyt saarnasin sitä uskossa kuulijakunnalle. Yhä uudelleen sanoin: ”Raamattu sanoo”. Koin olevani ääni, jonka kautta Pyhä Henki puhuu.

Evankeliumin julistaminen on välittämistä

Pappi, evankelista ja todistaja välittävät Jumalan puhetta ja siihen liittyvän henkilökohtaisen näkemyksen ja kokemuksen. Evankeliumin sanoma on tiedon välittämistä. Mutta Jumalan sana on myös uutta luova voima, joka välittää sen mistä se kertoo. Siksi evankeliumin julistus synnyttää kuulijassa uskon. Julistaja tietää tuskallisen ja samalla vapauttavan tosiasian: Minä itse en voi herättää uskoa. Se on Jumalan tehtävä.

Ihmiset eivät ole evankeliumin julistajalle aivopesun tai käännyttämisen kohde. He ovat Jumalalle rakkaita, joiden puolesta Jeesus on kuollut. Evankeliumin leviämiselle voisi tehdä hyvää hidastaa tahtia, suorittaa vähemmän, huomata ihmiset lähellämme ja välittää heistä. Ketä asuukaan naapurustossani, mitä työtoverille kuuluu, lähtisinkö kaverin kanssa jonnekin ja kutsuisin sukulaiset ja ystävät kylään? Aina ei tarvitse ottaa askeltakaan päästäkseen keskusteluyhteyteen, usein pysähdys riittää.

Passion säilyttäminen

Evankeliumin vallankumouksellinen voima ei ole puhujassa vaan sanomassa. Tämä on hyvä uutinen myös minulle. Jumalan voima ei ole kekseliäisyydessäni ja fiksuudessani vaan sanomassa Jeesuksessa. Jumalan sanat kantavat voimaa itsessään. Silti kaikkea luovuutta, lahjakkuutta ja taitoja on syytä käyttää sanoman välittämiseen. Mutta voima on Jumalan sanassa.

Tämä on lohdutus julistajalle, joka kokee syyllisyyttä ja riittämättömyyttä oman minän, ihmisten ja paholaisen syyttäessä. Hengellisen työn tekijät eivät ole supersankareita; he ovat vajavaisia kristittyjä, joille Jumala on antanut tehtävän. Myös he voivat menettää passion, intohimon. Ja silloin syyllisyys kasvaa. Muille ilosanomaa jakava voi elää passiodraamaa sydämessään.

Sananjulistajan heikkous voi kuitenkin kääntyä vahvuudeksi kuten Jeesus sanoi Paavalille: ”Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa” (2. Kor. 12:9). Tällaiseen kouluun saarnamies ei halua, mutta sinne moni viedään.

Rukoilethan meidän pappien ja sananjulistajien puolesta, ettei omaan raadollisuuteen ja tavanomaisuuteen pettyminen saisi sammutettua kutsumusta. Rukoilethan, että voisimme rakkaudellisesti kertoa uskon salaisuudesta ja kutsua ihmisiä Jumalan yhteyteen. Käsiimme ja suuhumme on annettu itseämme suurempi tehtävä.

Oikean suunnan ja asenteen säilyttämiseksi tarvitsemme Raamattua. Se on kartta ja kompassi, joka osoittaa aikamme haastavassa maastossa, missä olemme ja mihin meidän pitää mennä. Siinä on sekä julistamamme sanoma että myös Jumalan voima, joka ravitsee sananjulistajaa ja jonka tutkiminen täyttää julistajaa Hengellä.

Kansanlähetyksessä kävimme melkein vuoden kestävän  strategiatyöskentelyn, jossa uusimme mission, vision ja arvomme. Kotimaan työssämme ja lähetyskentillämme vaikuttaa vahva halu sitoutua Raamattuun ja viedä evankeliumia eteenpäin. Haluamme rohkaista uskovia Raamatun lukemiseen ja toimintaan evankeliumin puolesta. Suomessa on puhuttu paljon maalllikkoudesta, mutta tuloksena on passiivinen kirkkokansa. Jumalan sana voi saada pysyvän muutoksen aikaan, ja uusi missio kertoo ajankohtaisen tavoitteemme: ”Raamattu rakkaaksi – Evankeliumi kaikille”.

Lohduttakaa kansaani sillä sen syyllisyys on sovitettu

Jesajan kirjan toinen osa alkaa kauniilla Jumalan sanoilla, jotka ovat ajankohtaisia meillekin: ”Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani, sanoo teidän Jumalanne. Puhukaa lempeästi Jerusalemille ja kertokaa sille, että sen pakkotyö on päättynyt, että sen syyllisyys on sovitettu, sillä kaksin verroin on Herran käsi sitä kurittanut kaikista sen synneistä” (Jes. 40:1-2). Jesajan kirjassa kuuluu Jumalan tuomio ja armo.

Sananjulistajaa käsketään lohduttamaan kansaa ja kertomaan lempeästi, että vapaus on tullut ja syyllisyys sovitettu. Synneistä on hinta jo maksettu.

Raamatussa evankeliumin julistaminen on ytimeltään syntien anteeksiantamuksen julistamista.

Evankeliumi ei ole mankeli, johon työnnämme vastahakoisia ihmisiä, jotta heidät saadaan tiukkaan muottiin.

Evankeliumi on vapauttava ilosanoma siitä, että synnit saa anteeksi ja Jumalan lapseus kuuluu myös minulle.

Äsken YLE:n aamuhartaudessa Heli Karhumäki kertoi, että rippikoulu kirkasti hänelle kahden sanonnan merkitystä. Ensiksi hänen rintaansa ja otsaansa piirrettiin jo kasteessa ristinmerkki ja vakuutettiin, että Jeesus on kuollut hänen puolestaan ja hänet on kutsuttu Jeesuksen opetuslapseksi. Toinen sanonta on synninpäästön vapauttavat sanat: ”Herramme Jeesuksen Kristuksen palvelijana vakuutan sinulle, että Jumalaa antaa kaikki sinun syntisi anteeksi.” Tuossa on todella hyvä sanoma!

Leif Nummela paljasti kerran, että hänen unelma-ammattinsa olisi se, että pankki palkkaisi hänet kiertämään ovelta ovelle soittamaan ovikelloa ja kertomaan ihmisille, että heidän velkansa on annettu anteeksi. Siinä on pieni välähdys evankelistan hommasta.

Parasta pöytään!

Mikä on parasta, mitä olet saanut? Mikä on parasta mitä voit antaa?

Mitä Jeesus on minulle antanut? Hän on antanut minulle elämän tarkoituksen ja päämäärään tässä sekavassa maailmassa. Hän on antanut kaikki syntini anteeksi ja pelastanut minut kadotuksesta taivaaseen.

Jos tämä on parasta, mitä olen lahjaksi saanut, eikä silloin se ole myös parasta, mitä voin jakaa eteenpäin.

Julistamani sanoman tulee johtaa evankeliumin vapauteen ja uuteen elämään Jeesuksen kanssa seurakunnan yhteydessä. Se ei ole kutsu helppoon elämään. Dietrich Bonhoeffer sanoi, että se on kutsu kuolemaan. Jeesus kuvasi uskovan tietä ristin kantamisena ja Paavali elämän uudistamisena. Tie ei ole helppo, mutta tiedämme että sen päässä odottaa koti.

Evankelistan tie superihmisestä ihmiseksi

Joukko evankeliumin sytyttämiä lähettiläitä kokoontuu Evankelistojen yhteyspäiville Lahteen 15.-16.8.2017. Kalevi Lehtinen oli evankelistapäivien näyn takana. Lehtinen sanoi evankelistan tiestään Suomen Evankelioimiskongressissa 2004 näin:

”Tieni ihmiseksi on ollut matka pois rooleista avoimuuteen ja heikkouteen, laista ja suorituspakosta armoon ja omasta hyvyydestä syntisyyden hyväksymiseen. Se on johtanut pois johtoasemasta ja vallasta sekä väenpaljoudesta yhden ihmisen kohtaamiseen. 2000 vuotta sitten Jumala tuli ihmiseksi. Tule sinäkin!”

Siunauksen toivotukset kaikille Evankelistojen yhteyspäiville osallistuville ja heidän tukijoukoilleen! Toivottavasti tavataan sielllä! Suomi tarvitsee ilon levittäjiä.


JÄLKIKIRJOITUS

Tämän kirjoituksen artikkelikuva muistuttaa evankelista Erkki Lemisen runosta karkoittajasta ja kutsujasta. Saarnamies ja -nainen edustaa jälkimmäistä.

LINNUNPELÄTIN JA SAARNAMIES

Sateen liottama.
Tuulen pieksemä,
myrskyn repimä
linnunpelätin
seisoo keppijalassaan
mansikkamaan keskellä
suorittaen tehtäväänsä,
karkoittamista.

Turmeluksen vioittama,
pirun pieksemä,
elämän repimä
saarnamies
seisoo pöntössään
ihmisten keskellä
suorittaen tehtäväänsä,
kutsumista.

Repaleisia molemmat.
Suorina seisovat paikallaan,
kun on ryysyjen sisällä risti.

-Erkki Leminen

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Raamattu Jumalan sana

Jumala onkin puhetaitoinen

Jumala osaa puhua.

Jumala haluaa puhua.

Jumala on puhunut.

Jumala on puhunut monella tavalla. Me kristityt uskomme, että hän on puhunut Vanhan testamentin profeettojen ja Uuden testamentin apostolien kautta. Ennen kaikkea hän on puhunut Jeesuksen kautta. Tämä puhe on koottu Raamattuun.

Jumala puhuu, koska hän rakastaa.  Voimme pitää teologian lähtökohtana, että Jumala ei halua eksyttää ihmisiä. Siksi uskomme, että hän on Pyhän Hengen johtamana antanut meille selvän ja luotettavan sanansa, joka löytyy Raamatussa. Hän on ohjanut historiaa ja Raamatun syntymistä.

Kansanlähetyksessä sitoudumme tähän luterilaisen kirkon opetukseen:

”Me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että Vanhan ja Uuden testamentin profeetalliset ja apostoliset kirjoitukset ovat ainoa sääntö ja ohje, jonka mukaan kaikki opit ja opettajat on koeteltava ja arvioitava.”

Tässä meillä vallitsee yksimielisyys.

Jumala on antanut kirjan

Yksi herätyskristillisyyden haaste on, että Raamatun lukeminen on vähentynyt, ja Jumalan puhetta haetaan kokemuksista ja armolahjojen kautta. Jumala on kuitenkin antanut meille Kirjan. Tai 66 kirjaa. Emme voi mistään muualta oppia tuntemaan kolmiyhteistä Jumalaa kuin Raamatusta.

Jeesus sanoi, että harhaoppien ja eksyttäjien tuleminen seurakuntaan on lopun ajan merkki (Matt. 24). Koska väärät opit tulevat leviämään tarvitsemme Raamatun ohjausta. Uskovan tulee lukea Raamattua yksin ja yhdessä toisten kanssa pysyäksemme oikeassa ja pelastavassa uskossa.

Emme lue Raamattua vain tiedonantona Jumalasta ja hänen tahdostaan. Se on ennen kaikkea armonväline, jonka kautta Jumala herättää uskon ja vahvistaa sitä. Jos koemme itsemme heikoiksi ja epävarmoiksi kristityiksi, Jumalan sana voi vahvistaa meitä.

Uskomme, että Raamattu on Jumalan todellista puhetta ihmiskunnalle. Pidämme Jumalan sanaa esillä yksityisesti, mutta myös julkisuudessa ja muistutamme, että kaiken kristillisen opin ja uskon tulee perustua Raamattuun. Siksi myös ajankohtaisessa avioliittokysymyksessä pitäydymme vahvasti Raamatun ilmoittamassa opetuksessa miehen ja naisen välisestä avioliitosta.

Raamattu herättää itse luottamuksen

Onko Raamattu Jumalan sanaa? Se sanoo sitä olevansa. Vastaus ei löydy inhimillisellä päättelyllä. Jos Raamattu on Jumalan sanaa, se pystyy itse vakuuttamaan lukijansa tai kuulijansa. Raamattu herättää uskon Jeesukseen, mutta myös luottamuksen itseensä Jumalan sanana. Jos joku pohtii, onko Raamattu Jumalan sanaa, hänelle kannattaa suositella avoimin mielin Raamatun lukemista ja sen mukaisesti toimimista.

Kun luemme Raamattua, saatamme huomata, että Jumala onkin puhekykyinen, ja vaikuttaa uskoa ja varmuutta sydämessämme.

Iloitsen, että Kansanlähetys on halunnut 50 vuoden ajan sitoutua vahvasti Raamattuun. Sitä on luettu, sen kanssa on kamppailtu kun on kyselty, mitä Jumala haluaa sanoa. Sitä on opetettu ja julistettu. Sen käskyjen edessä on nöyrrytty ja tehdä parannusta ja sen lupauksista on pidetty kiinni.

Tämä on osa Mika Tuovisen puhetta Mikä Kansanlähetyksessä innostaa? Muut sarjaan kuuluvat kirjoitukset ovat:

1. Osana herätysten historiaa.

 

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Herätys ja Kansanlähetys

Osana herätysten historiaa

Suomi on ollut herätysten maa.

Herätys on Jumalan ja pelastuksen löytämisen erityistä aikaa.

Suomen hengellisistä herätyksistä on helppo poimia rukoilevaisuus, herännäisyys, evankelisuus ja lestadiolaisuus eri muodoissaan, jotka ovat vaikuttaneeet vuosisatojen ajan. Vapaan kristillisyyden nousu on myös herätyksen seurausta. Lisäksi on ollut paikallisia herätyksiä, jotka eivät ole päässeet kirkkohistorian kirjoihin. 1900-luvulla nousi uudenlainen luterilainen herätyskristillisyys, jonka vaikuttajia olivat muun muassa Helena Konttinen ja Parikanniemisäätiö, Frans Hannula ja hannulan herätys, Urho Muroma ja Suomen ev.lut. Sisälähetyssäätiö (nykyisin Suomen Raamattuopisto), Frank Mangs ja Kansan Raamattuseura, Ylioppilaslähetys (nykyisin Opiskelija- ja Koululaislähetys), Kansanlähetys, Kylväjä ja Sanansaattajat sekä muita järjestöjä. Herätykset nivoutuvat aina ihmisten arkeen ja johonkin paikalliseen tilanteeseen ja usein paikallisen seurakunnan elämään.

Pietismi

Kansanlähetys perustettiin toukokuussa 1967. Sen juuret ovat edellä kuvatussa herätysliikemaastossa. Suurimmalle osalle Suomen herätyksistä yhteinen nimitys on pietismi, joka pyrki uudistamaan kirkkoa ja kristillistä elämää. Pietismi on monimuotoista, mutta sille on olennaista henkilökohtaisen uskonelämän korostus hartauskirjoja ja Raamattua lukemalla, kokoontuminen pieniin ryhmiin ja seuroihin, kristillisen rakkauden painottaminen, maallikkous, lähetystyö ja kutsu henkilökohtaiseen uskoon.

Aina tällaista herätyskristillisyyttä ei ole ymmärretty. Norjalainen teologi Carl Fredrik Wislöff (1908-2004) kertoo viidestä herätyksen ja herätysjulistuksen esteestä:

  1. Vakuuttelu, että pelkkä kaste riittää pelastukseeen ja henkilökohtaista uskoa ei tarvita.
  2. Väite, jonka mukaan kaikki pääsevät lopulta taivaaseen.
  3. Opetus, jossa usko keskittyy kokemuksiin eikä Jeesuksen ristiin.
  4. Julistus, joka ei ota huomioon synnin radikaalisuutta ja sen iankaikkista seurausta eli kadotusta.
  5. Toiminta, jossa Raamattua ei pidetä Jumalan sanana.

Tällaista herätyksiä turmelevia väitteitä kuulee vieläkin. Herätyskristillisyys opettaa juuri päinvastaista:

  • Kasteen lisäksi tarvitaan henkilökohtainen usko Jeesukseen.
  • Taivas ja kadotus ovat totta. Usko Jeesukseen avaa taivaan; muuten kohtalona on ikuinen kadotus.
  • Herätyksen ydin on Jumalan teossa meidän puolestamme Jeesuksen ristissä ja veressä.
  • Synti kadottaa, jos sitä ei saa anteeksi.
  • Raamattu on Pyhän Hengen johtamana syntynyt Jumalan todellinen sana ihmiskunnalle.

Zinzendorfilainen pietismi

Minulle tärkeää on herrnhutilainen pietismi, jonka suuri vaikuttaja oli Nikolaus Ludwig von Zinzendorf (1700-1760). Hän pyrki luomaan yhteyttä uskovien välille luterilaisen kirkon sisällä. Pietistit olivat aktiivisia seurakuntalaisia paikallisseurakunnassaan, jossa he kävivät jumalanpalveluksissa ja ehtoollisella. Jumalanpalvelusten lisäksi heillä oli omia kokoontumisia. Herrnhutilaisten pietistien painotuksina olivat muun muassa seuraavat asiat:

  • Jeesuksen veren korostus anteeksiantamuksen perustana. Pelastus otetaan vastaan uskolla.
  • Jeesus on yksityisen ja julkisen kristillisen elämän keskus.
  • Kristittyjen tulee rakastaa toisiaan.
  • Ihmiset halutaan johtaa henkilökohtaiseen uskoon.
  • Iloinen kristillisyys ja pelastusvarmuuden korostaminen. Jumala ei jätä meitä epävarmuuteen pelastuksen asiassa.
  • Kristityt kokoontuivat koteihin rukoilemaan ja lukemaan Raamattua yhdessä.
  • Evankeliumi tulee viedä kaikille kansoille; vahva lähetysnäky.

Tuossa on sydäntäni sytyttäviä kristillisyyden painotuksia. Minua innostaa  se, että olemme yksi osa herätysten historiaa. Juuremme ovat siinä monimuotoisessa joukossa, jotka haluavat rakastaa Jumalaa, arvostaa Raamattua, kasvaa uskossa ja päästä itse taivaaseen ja viedä sinne mahdollisimman paljon muita mukana.

Seuraavassa blogikirjoituksessa kerron seuraavasta minua innostavasta asiasta työssäni. Tekstin pohjana on puheeni Mikä Kansanlähetyksessä innostaa.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa