Avainsana-arkisto: Raamattu

Raamattu ja kulttuuri

Kristitty tunnustaa Raamattuun perustuvaa uskoa


Usko ja uskonnolliset käsitykset on yritetty siirtää yhteiskunnassamme yksityisen elämän piiriin. Oman luonteensa puolesta kristillisellä uskolla on myös julkinen tehtävä. Evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta ja sanoma Jumalan Raamatussa ilmaisemasta tahdosta on saatava kaikkien ihmisten kuulolle.

Tämä Jumalan tahto ei koske vain niin sanottuja hengellisiä asioita vaan myös yksilön ja yhteiskunnan moraalista elämää. Siksi kristilliset kirkot ovat perinteisesti pitäneet syntinä eli Raamatussa ilmoitetun Jumalan tahdon vastaisina esiaviollisia, avioliiton ulkopuolisia ja homoseksuaalisissa liitoissa elävien suhteita. Samalla jokaisen ihmisarvoa on puolustettu.

Yksi Raamatusta nouseva arvo on ihmiselämän kunnioitus. Kristitty on kutsuttu toimimaan raamatullisten elämää kunnioittavien arvojen puolesta yhteiskunnan parhaaksi.

Raamatun sana tuo hyvän muutoksen yhteiskuntaan

Eräs länsimaisen hyvinvoinnin vahva pohja on ollut Raamattuun perustuva kristillinen usko. Tämä usko ja sen mukainen elämä vaikutti vahvasti jo ajanlaskumme ensimmäisten vuosisatojen aikana.

Kristillisten arvojen pohjana on ollut Raamatun käsitys jokaisen ihmisen arvosta Jumalan luomana. Tämän vuoksi elämä on arvokasta ja sitä tulee kunnioittaa ja suojella. Siksi kristityt saivat Rooman valtakunnassa aikaan vastasyntyneiden lasten – erityisesti tyttöjen – murhaamisen loppumisen. He taistelivat myös vastasyntyneitten kuolemaan jättämistä vastaan ja adoptoivat hylättyjä vauvoja. Kristityt toimivat myös aborttien lakkauttamiseksi. Heidän vaikutuksesta myös veriset gladiaattoritaistelut päättyvät.

Esimerkiksi Irlannissa kristinuskon saapuminen lakkautti tavat, joissa sodan jumalille uhrattiin sotavankeja ja sadonkorjuun jumalille vastasyntyneitä.

Jossain vaiheessa edellä mainitut asiat olivat yhteiskunnassa hyväksyttyjä. Kristityt pitivät niitä Raamattuun vedoten väärinä. Eikä vain omassa mielessään, vaan pyrkivät vaikuttamaan Jumalan arvojen mukaista yhteiskunnallista elämää.

Raamattu, Jeesuksen esimerkki ja kristittyjen toiminta

Mistä tällainen ajattelun ja toiminnan muutos elämää kunnioittavaan eurooppalaiseen kulttuuriin on johtunut?

Uskon, että se on Raamatun, Jeesuksen Kristuksen esimerkin sekä kristinuskon ja kristittyjen vaikuttamisen seurausta.

Ajatus siitä, että voisi uskoa Jumalaan, mutta se ei saisi näkyä kristityn elämässä, puheissa, arvoissa ja valinnoissa on kristinuskolle täysin vieras.

Evankeliumin sanoma Jeesuksesta Kristuksesta on muuttanut maailmaa paremmaksi. Voisiko muuta odottaakaan maailmankatsomukselta, jossa vakaasti uskotaan, että Jumala syntyi kerran ihmiseksi?

Kristittyinä meidän tehtävämme ei ole piilottaa Raamattua ja sen sanomaa vakan alle vaan antaa sen sanoman todistuksemme kautta loistaa. Näin on toimittava totuuden vuoksi sekä oman että tulevien sukupolvien hyvinvoinnin tähden.

Pääasia on elämä Jumalan yhdeydessä Jeesuksen Kristuksen kautta

Kristillisen todistuksen keskipisteenä on säilyttävä Jeesuksen Kristuksen pelastusteko ristillä jokaisen ihmisen puolesta. Jumala rakastaa jokaista ja kutsuu kaikkia elämään yhteydessään. Jokainen synti saadaan uskomalla Jeesukseen anteeksi. Jeesus sanoi: Joka minun luokseni tulee, sitä minä en aja pois. Tämänkin sanoman perustana on Raamattu.

Juuri äskettäin eräs aikamme taisteleva ateisti Richard Dawkins kertoi, että länsimaisen kulttuurimme säilymisen kannalta kannalta kristinusko ei ole ainoastaan hyvä vaan tarpeellinen. Hän tuskin tarkoitti vain henkilökohtaista vakaumusta vaan Raamattuun perustuvan kristinuskon ja sen arvojen näkymistä julkisuudessa.

Kristitty, anna valon loistaa!

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Lopun ajan ihmiset ja kirkon tehtävä

Julista kun se on vielä mahdollista

Tänään (21. sunnuntaina helluntaista) kirkossa luettiin epistolatekstinä 2. Tim. 4:1-5. Tottakai se herätti ajatuksia.

”Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen nimessä, hänen, joka on tuomitseva elävät ja kuolleet, ja hänen ilmestymisensä ja hänen valtakuntansa kautta: julista sanaa, astu esiin sopivaan ja sopimattomaan aikaan, nuhtele, moiti ja kehota, aina kärsivällisesti opettaen. Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee. He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja.  Mutta pysy sinä järkevänä kaikissa tilanteissa, kestä vaivat, julista evankeliumia ja hoida virkasi tehtävät” (2 Tim 4:1-5). 

”Koko Raamattu on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta”

On tärkeä huomata, mitä Paavali kirjoittaa juuri ennen tuota tekstiä. Hän kehottaa luottamaan Jumalan sanaan. 

”Pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut. Olet myös jo lapsuudestasi asti tuntenut pyhät Kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Koko Raamattu on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, ja se on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi vanhurskaudessa, jotta Jumalan ihminen olisi täydellinen ja varustautunut kaikkiin hyviin tekoihin.” (2. Tim. 3:14-17).

Jumalan palvelijan tulee itse pysyä Jumalan sanassa. Klassisen teologian mukaan uskomme, että Jumala on ilmoittanut ja oman tahtonsa itsensä Vanhan ja Uuden testamentin kirjoituksissa. 

Tätä käsitystä haastetaan erityisesti kahdelta suunnalta. Liberaaliteologia väittää, että Raamattu ei ole luotettavaa Jumalan ilmoitusta. Hurmahenkisyys nostaa sisäisen sanan tai muut hengelliseksi ajatellut ilmiöt Jumalan sanan rinnalle. Kummassakaan Raamattu ei ole määräävä tekijä uskon ja elämän kysymyksissä. 

Julista evankeliumia, sillä tuomion päivä tulee 

Paavali ei kehota lopun ajan sananjulistajia piiloutumaan ja vaikenemaan. 

Päinvastoin, nyt on julistettava evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta.

Nyt tarvitaan Jumalan sanan opetusta.

Tarvitaan rohkeutta, sillä lopun aikoina ihmiset eivät halua kuulla totuutta vaan sanomaa, joka tukee heidän pahuuttaan tai välinpitämättömyyttään. 

Paavali kirjoittaa neljännen luvun alussa: 

”Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen nimessä, hänen, joka on tuomitseva elävät ja kuolleet, ja hänen ilmestymisensä ja hänen valtakuntansa kautta: julista sanaa, astu esiin sopivaan ja sopimattomaan aikaan, nuhtele, moiti ja kehota, aina kärsivällisesti opettaen.”

Miksi meidän pitää julistaa Jumalan sanaa? Ensimmäiseksi syyksi Paavali mainitsee viimeisen tuomion näköalan. Jeesus tulee tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. 

Raamatun opettaminen ja sen sanoman julistaminen on samanaikaisesti sekä mielettömän iloisen että äärettömän vakavan sanoman julistamista. 

On olemassa taivas ja kadotus. Molemmat ovat iankaikkisia. Jos joku joutuu kadotukseen, hän ei pääse sieltä milloinkaan pois. Ei voi olla suurempaa pettymystä. Ei ole enää mitään toivoa kun Jumala on kääntänyt selkänsä. 

Tuomio on toisille pelastustuomio ja pääsy ikuiseen juhlaan. Jumala on tehnyt Jeesuksessa pelastusteon täydelliseksi. Meidän vastuullamme on hyväksyä se itsellemme.

Me tiedämme tuomiosta, taivaasta ja kadotuksesta, koska Jumala on ilmoittanut tämän Raamatussa! Siksi meillä kristityillä on suuri vastuu.  Nyt meidän on saarnattava sanaa, astuttava esiin, nuhdeltava, varoitettava, kehotettava pitkämielisyydellä ja opetuksella.  

Jeesuksen takaisintulo ja viimeisen tuomion todellisuus on yksi syy, miksi tulee julistaa. 

Julista, sillä nyt opetus otetaan vielä vastaan 

Toiseksi syyksi Paavali mainitsee tämän: 

”Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia.” 

Joskus yhteiskunnassa ja kirkossa saattaa tulla tilanne, jossa Raamatun opetus laitetaan syrjään ja haetaan oppi jostain muualta.

Lopun aikoina Raamatun sana halutaan vaieta. Yhteiskuntaan ja seurakuntaan tulee tilanne, jossa Raamatun sanoma ei kokonaisuudessaan kelpaa.

Tämä ei tarkoita opittomuutta vaan opin määrittelee ihminen itse. Paavali sanoo, että lähtökohtana on ihmisen omat himot. Silloin he kaipaavat ja ylistävät opettajia, joka tukevat heidän väärää elämäntapaansa. Pahinta on, jos kristillinen kirkko lähtee tälle tielle.

Paavalin vastaus tähän on järkevänä pysyminen ja uskollinen totuuden sanan julistaminen. 

Tee evankelistan työ 

Paavali käskee Timoteusta julistamaan evankeliumia. Joissakin raamatunkäännöksessä Timoteusta käsketään tekemään evankelistan työ. 

Evankelista on henkilö, jolle Jumala on antanut erityisen kutsumuksen, halun ja kyvyn viedä evankeliumin sanoma niille, jotka eivät vielä pelastuksen tietä tunne. Koska kansamme vieraantuu kristillisestä uskosta, tarvitsemme nyt enemmän ihmisiä, joilla on evankelistan kutsumus. Heidät tulee varustaa ja asettaa kutsumuksensa mukaisiin tehtäviin. 

Evankelistojen lisäksi tarvitsemme todistajia. Todistajan tehtävä on jokaista kristittyä varten. Todistajan rooli on kertoa siitä, mitä on kokenut ja nähnyt. Jokainen kristitty on kutsuttu todistajaksi kertomaan, mitä usko hänelle merkitsee.

Paimenille ja kaikille muillekin evankeliumin saarnaajille: julista Jumalan sanaa rohkeasti 

Miksi tarvitsemme rohkeutta? Ehkä pelkäämme, ettei evankeliumia oteta vastaan. Ehkä pelkäämme, että se suututtaa ihmisiä. 

Silloin käy helposti niin, että vaihdamme sanomamme. Pyrimme muuttamaan sanomamme – Jumalan sanoman! – sellaiseksi, että se otettaisiin paremmin vastaan. Tarvitsemme toki sen pohtimista, miten sanoma esitetään nykyaikana, mutta vaarana on, että sanoma itsessään muuttuu Jumalan sanomasta meidän sanomaksemme. Silloin meistä saattaa tulla Paavalin mainitsemia korvasyyhyyn opettavia.

Evankeliumin julistaminen vei Paavalin vankilaan. Tämä on luultavasti hänen viimeinen kirjeensä. Heti edellä kuvattujen sanojen jälkeen Paavali sanoo:

Minut itseni uhrataan jo pian, lähtöni hetki on tullut. Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni (2. Tim. 4:6-7).

Hän odotti kuolemaansa. Rooman kansalaisena hän ei joutunut gladiaattoriareenalle leijonien ruuaksi vaan sai armollisen kuoleman kaulan katkaisemisella. Hän ei kehottanut nuorta työtoveriaan Timoteusta mihinkään sellaiseen, mihin ei olisi itse ollut valmis. Paavali oli valmis kärsimään evankeliumin tähden. Loppuun asti.

Meidän on tänä aikana perehdyttävä uudella innolla Jumalan sanaan. Siinä on sanomamme ja uskomme perusta. 

Tarvitsemme tulevaisuuden Suomessa rohkeutta enemmän kuin aikaisemmin. Raamatun mukaiset kristilliset arvot joutuvat yhteiskunnassa sivuun. Osa kristikunnasta menee uusien ajan aatteiden mukana. Tässä tilanteessa kristittyjen tulee elää Jumalan sanan mukaisesti sekä yksityisesti ja julkisesti opettaa samalla tavoin kuin aiemmin Raamatusta kiinni pitäen.

Silloin kristillinen kirkko voi olla profeetallinen vähemmistö kansakunnan parhaaksi.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Pyhällä Hengelllä täyttyminen

Pyhän Hengen täyteys = Jumalan sanan täyteys

Raamattu käskee täyttymään Pyhällä Hengellä? Mitä tämä Hengen täyteys on? Kalevi Lehtinen tulkitsee otsikon mukaisesti Pyhän Hengen täyteyttä kirjassaan ”Pyhä Henki tässä ja nyt” (Päivä, 2004). Efesolaiskirjeessä ja Kolossalaiskirjeessä Pyhän Hengen täyttämänä oleminen on yhteydessä Raamatun sanan täyttämänä olemiseen.

Lehtinen kertoo elämänsä vaiheesta, jossa ”hengellinen työkin alkoi maistua puulta.”

”En tiennyt, miksi hengellisestä työstäni meni maku. Kaivelin elämääni saadakseni selville, oliko omallatunnollani syntiä. Tunnustinkin syntejäni, mutta maku ei tullut takaisin. Eivät kaikki ongelmat, joita meillä on hengellisessä elämässä, välttämättä johdu mistään lankeemuksesta.”

Lehtinen kertoi, että hän toimi sananjulistajana, mutta kaipasi työhön iloa. 

Kerran hän luki kahta Paavalin kirjettä samanaikaisesti: Efesolaiskirjettä ja Kolosalaiskirjettä. Ne on ehkä kirjoitettu samoihin aikoihin. 

”Sekä Efesolaiskirjeen 5. luvussa että Kolossalaiskirjeen 3. luvussa Paavali esimerkiksi puhuu ajankäytön tärkeydestä, miesten ja naisten välisistä suhteista, ylistämisestä psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla.

Sitten tulee yksi hyvin merkittävä ero. Siinä, missä Paavali Ef. 5:18:ssa sanoo: ”Antakaa Hengen täyttää itsenne”, hän Kol. 3:16:ssa sanookin: ”Antakaa Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessanne.” Ihmettelin, mitä Paavali mahtaa tarkoittaa, kun hän muuten etenee kirjeissä lausekokonaisuus kerrallaan samaa tahtia.

Sitten ymmärsin. Pyhän Hengen täyteydessä eläminen on sitä, että Jumalan sana täyttää meidät. Silloin tajusin myös, mikä elämässäni oli mennyt vikaan. Olin ollut liian kiireinen. Minulle oli tullut vastuuta – ei ainoastaan omasta sananjulistustyöstä, vaan toisista työntekijöistä. Työmme oli kasvanut; oli paperisotaa, suunnittelua, organisoimista, menemistä ja matkustamista. Tajusin, että minulla oli ollut niin kiire, etten ollut varannut aikaa siihen, että eläisin Jumalan sanasta.”

Tämä on todella tärkeä sanoma kaikille kristityille, erityisesti niille, jotka haluavat toimia Jumalan valtakunnan etenemisen hyväksi. 

Tiedän omastakin kokemuksesta, että kiire ja asioiden paljous, helposti vie aikaa Raamatun lukemiselta ja rukoukselta. Tämän saman kokivat myös alkukirkon apostolit. Kun käytännön palvelutehtävät alkoivat viedä liikaa aikaa, he järjestivät työt uusiksi siten, että apostolit pystyivät keskittymään rukoukseen ja Raamattuun (Ap.t. 6:1-7).

Paavali rinnastaa edellä mainituissa kahdessa kirjeessä toisiinsa Pyhän Hengen täyteyden ja Jumalan sanan eli Raamatun runsaan käytön omassa elämässä. 

Kalevi Lehtinen jatkaa:

”Sana on Hengen miekka, ja minä olin ottanut miekan pois Hengen käsistä! Olin sanonut: ”Työskentele elämässäni paljain käsin.” Voidakseni hallita elämääni Pyhä Henki tarvitsee Jumalan sanaa. Kun olin oivaltanut sen, alkoi uusi löytöretkeni Raamattuun.”

Lehtinen sanoo: ”Tajusin, että Pyhän Hengen täyteys on Jumalan sanan täyteyttä.”

Lehtinen kehottaa erityisesti hengellisessä elämässä heikkoja, lukemaan Raamattua. 

Raamatun lukeminen on tärkeää kaikille, jotka haluavat toimia Jumalan valtakunnan työssä. Raamattua tarvitaan työntekijän hengelliseksi vahvistumiseksi, mutta myös työvälineeksi, jonka perusteella hän opettaa seurakuntaa. Ja seurakunnan on Raamatun sanalla arvioitava saatua opetusta.

Raamattu ei ole ainoastaan tiedon lähde, vaan myös armonväline, jonka kautta Jumala herättää ja vahvistaa uskoamme. Raamattu on elävä sana, joka voi muuttaa lukijaa.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Eskatologia Jeesuksen paluu ja kristillinen elämä - 2 timoteuskirje

Elämää lopun aikana (2. Tim.)

Lopun ajoilla voidaan tarkoittaa ainakin kahta ajanjaksoa: Jeesuksen Kristuksen taivaaseenastumisen ja hänen paluunsa ja viimeisen tuomion välistä aikaa. Sillä voidaan tarkoittaa myös ajanjaksoa juuri ennen Jeesuksen paluuta. 

Tänään (31.8.2019) Valtimolla puhuin kolmen Kansanlähetyspiirin vastuunkantajien tapahtumassa kristityn elämäntavasta lopun aikana. Mukana oli noin 70 henkeä Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan sekä Kainuun Kansanlähetyspiireistä. Pohjatekstinä oli Paavalin toinen kirje Timoteukselle. Tässä joitakin poimintoja opetuksistani.

*Paavalille oli tärkeää, että hänen työtoverillaan ja toisillakin on henkilökohtainen usko Jeesukseen.  ”Kiitän Jumalaa, kun muistan sen vilpittömän uskon, joka sinulla on ja joka ensin oli isoäidilläsi Looiksella ja äidilläsi Eunikella. Olen varma, että se on myös sinulla” (1:5). Koko kirkon toiminta tähtää uskon syntymiseen ja sen säilyttämiseen loppuun asti.

*Kaiken keskellä on tärkeää pitäytyä evankeliumiin Jeesuksesta. Jumala on pelastanut meidät evankeliumin kautta. Evankeliumi ei ollut Jumalan hätävara syntiinlankeemuksen vuoksi vaan se on suunniteltu jo ”ennen ikuisia aikoja” ja tuotu julki Jeesuksessa (1:9-10).

*Lopun aikana on keskityttävä evankeliumin julistamiseen varustamalla koko Jumalan kansa evankeliumin kuluttajasta sen kuuluttajaksi. Paavali esittää moninkertaistumisen periaatteen (2:2): Paavali opetti Timoteusta, käski Timoteuksen opettaa luotettavia miehiä, jotka voivat sitten opettaa muitakin. Tässä on neljän sukupolven hengellinen moninkertaistumisen periaate. 

*Lopun aikana pyri pyhyyteen. ”Pysy erossa epäpyhistä ja tyhjistä puheista, sillä niiden puhujat menevät jumalattomuudessa yhä pitemmälle” (2:16). ”Luopukoon vääryydestä jokainen, joka mainitsee Herran nimen.”(2:19).  Paavali kehottaa uskovia puhdistumaan väärästä, jotta hänestä tulisi astia arvokkaaseen käyttöön (2:21).

*Lopun aikana ihmiskunnan tilanne pahenee ja ihmiset muuttuvat julmemmiksi. Paavalilla on pitkä kuvaus ihmisen pahuudesta (3:1-9). Älä sinä kuitenkaan mene mukaan tähän pahuuteen vaan pyri pyhyyteen. 

*Lopun aikana on uskonnollisuutta, jossa seurataan ulkoisia tapoja, mutta ei tunneta evankeliumin elämää ja ikuisuutta muuttavaa voimaa (3:5).

*Lopun aikana uskovat tarvitsevat esikuvia. Timoteuksen tulee ottaa Paavali esikuvaksi elämässä ja uskossa (3:10-13). Me kaikki tarvitsemme uskossamme esikuva. Mutta me voimme myös olla esikuvia toisille uskoville. Maatamme vaivaa hengellisen vanhemmuuden puute. Kristityt tarvitsevat hengellisiä isiä ja äitejä.  Ehkä tässä on kutsu sinulle, joka olet ollut jo vuosia kristittynä. Pohdi, kenelle voisit olla tukena. 

*Lopun aikana luota Jumalan sanaan. Ainoa varma uskonelämän perusta on Raamattu.  ”Koko Raamattu on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, ja se on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi vanhurskaudessa,  jotta Jumalan ihminen olisi täydellinen ja varustautunut kaikkiin hyviin tekoihin” (3:16-17). Jumalan sanan asemaa haastaa kaksi harhaa: ensinnäkin sellainen sisäisen sanan etsintä, jossa Raamattu unohdetaan tai jätetään syrjään, toiseksi sellainen teologia, joka ei hyväksy Raamattua erehtymättömän Jumalan sanana.

*Lopun aikana julista evankeliumia. Paavali sanoo syyksi tulevan tuomion. ”Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen nimessä, hänen, joka on tuomitseva elävät ja kuolleet, ja hänen ilmestymisensä ja hänen valtakuntansa kautta: julista sanaa” (4:1). 

*Lopun aikana julista ja opeta vaikka ihmiset eivät haluaisi kuulla Jumalan sanan totuutta: ”julista sanaa, astu esiin sopivaan ja sopimattomaan aikaan, nuhtele, moiti ja kehota, aina kärsivällisesti opettaen. Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee. He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja.  Mutta pysy sinä järkevänä kaikissa tilanteissa, kestä vaivat, julista evankeliumia ja hoida virkasi tehtävät” (2 Tim 4:1-5). 

*Lopun aikana kiinnitä huomiosi ja katseesi voittopalkintoon. Paavali mainitsi lopunaikojen monia ongelmia, mutta hänen katseensa on kuitenkin Jeesuksessa ja taivaallisessa voittopalkinnossa: ”Olen kilpaillut hyvän kilpailun, juoksun päättänyt ja uskon säilyttänyt. Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, oikeudenmukainen tuomari, antaa minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle vaan myös kaikille, jotka rakastavat hänen ilmestymistään. (4:7-8).

*Lopun aikana pidä huolta ystävistäsi (4:9-22). Mitä ystävillesi kuuluu? Paavali mainitsee tässä kirjeessä monta henkilöä: Deemas, Kreskeson, Titus, Luukas, Markus, Tykikos, Karpos, Aleksandros, Priska, Akvila, Onesiforoksen perhekunta, Erastos, Trofimos, Eubulos, Pudens, Linus, Klaudia. Hän tiesi, missä he ovat ja mitä heille kuuluu.  Tämä puhuttelee minua. Pidä yhteyttä uskonystäviin. 

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa

Lähettäjäpiirikirje 8/2019

Loma oli kai hyvä, kun työhön käynnistyminen oli verkkaista. Vai johtuuko se vain vanhenemisesta? Nyt juuri tätä kirjoittaessa on ensimmäinen kunnon työviikko on puolivälissä. Elokuun loppu on aina se hetki kun meidän pitää saada tulevan vuoden suunnitelmat hyväksytyksi Kansanlähetyksen ylimpään maanpäälliseen instanssiin eli liittokokoukseen (8.9.). 

Juuri tänään – Viron uudelleen itsenäistymisen päivänä 20.8. – olemme valmistelleet ensi vuoden suunnitelmia iltamyöhään saakka. Monta kiveä käännettiin, ja johtoryhmä teki hyvää työtä, jota voimme turvallisin mielin esitellä liittokokoukselle. Yllä oleva kuva kertoo tämän päivän ja illan työskentelystä. Iltamyöhään ennen maata menoa kirjoitan sinulle vielä tämän kirjeen. Hieman uupuneena, mutta kiitollisena työstä ja sinusta. 

Loman jälkeen ensimmäinen työtehtävä oli osallistuminen järjestöni lähettipäiville. Se on vuosittainen keidashetki, silloin tapaan sekä vanhoja että uusia lähettejä. Minun vastuulla aina lähetysjohtajan grillipäivällinen. Yli sata lähettiä ja lähetyslasta tulee nauttimaan pöydän antimia. Kiitollisin mielin muistan Kansanlähetyksen keittiön emäntien ja vapaaehtoisten grillimestareiden apua. Vaikka en kuulukaan enää aktiivipalveluksessa olevaan lähetystyöntekijäjoukkoon, sydämessäni palaa edelleen tuli maailman voittamiseksi Jeesukselle Kristukselle. Olen kiitollinen, että sain olla aktiivipalveluksessa Virossa ja Saksassa 1995-2010. Nyt olen lähettämässä muita, mahdollistamassa heidän työtänsä ja levittämässä lähetysinnostusta kotimaassa. Mahtava tehtävä tämäkin. Kaikki tähtää siihen, että taivas täyttyy pelastetuista. 

Hyvän sanoman saviastiat

Lähettipäiviltä suuntasin Poriin Evankelistojen yhteyspäiville. Tämä on ollut minulle tärkeä tapaamispaikka. Kohtaan evankelioimistyöhön sitoutuneita tai siihen tahtovia eri ikäisiä eri kirkkokunnista. Meillä on sama näky: Viedä evankeliumi Jeesuksesta mahdollisimman monelle ymmärrettävällä tavalla, jotta he ottaisivat sen vastaan. 

Joudun työssäni monien paineiden ja odotusten keskelle. Juuri tämä tapahtuma on minulle henkireikä. On ihanaa vain olla osallistujana ja kuunnella toisia sekä oppia. Eräs tärkeä asia on huomata, että nämä evankelistat ovat suostuneet olemaan myös heikkoja ja vajavaisia; kiiltokuvat ovat karisseet ja tässä joukossa uskaltaa olla oma itsensä. Jumalan valtakunnan työssä pitää uskaltaa suostua myös heikkouteen, jossa Jumalan voima voi salatulla tavalla päästä vaikuttamaan. Tarvitsen itse sitä samaa armoa, mitä julistan muille. 

Porin parisataa evankelistaa olivat kuin saviastioita, jotka on irrotettu maasta, pesty, muovattu, laitettu välillä hyllylle hakemaan muotoaan, sitten kuumaan uuniin poltettavaksi. Jos uunissa saviastia särkyy, se murskataan. Mutta juuri tästä murskatusta jauheesta savenvalaja saa erityisen hienon ja kestävän astian. Meissä kaikissa on paljon halkeamia. Joskus Jumala pääsee juuri niiden kautta toimimaan erityisellä tavalla. Se, mistä evankelista haluaa päästä eroon voikin olla Jumalan erityinen työväline toisille siunaukseksi. 

Lähetyssaarnaajien hölynpölyä?

Luin tällaisen kertomuksen lähetystyön vaikuttavuudesta: Fidzi-saarten asukkaiden kanssa oli päästy kaupalliseen kontaktiin, eräs kauppias, joka oli ateisti ja skeptikko, meni saarelle käymään kauppaa. Hän keskusteli fidzi-heimon päällikön kanssa ja huomasi Raamatun sekä muutamia muita uskontoon liittyviä esineitä eri puolilla taloa. 

”Mikä vahinko”, hän sanoi, ”ette olette kuunnelleet tuota lähetyssaarnaajien hölynpölyä.”

Päällikkö vastasi: ”Näetkö tuon ison valkoisen kiven tuolla? Se on kivi, jonka päällä me vielä muutama vuosi sitten halkaisimme uhriemme päät saadaksemme aivot ulos. Näetkö tuon ison uunin tuolla? Siihen uuniin me vielä muutama vuosi sitten laitoimme uhriemme ruumiin paistumaan ennen kuin söimme ne suihimme. Ellemme olisi kuunnelleet sitä, mitä kutsut lähetyssaarnaajien hölynpölyksi, vakuutan, että sinun pääsi oli jo halkaistu tuon kiven päällä ja sinun ruumiisi olisi paraikaa kypsymässä tuossa uunissa.” 

Ole siunattu!

On aika päättää kirje, mennä nukkumaan ja kohdata aamulla taas arjen haasteet ja ilot. Jeesuksen kanssä, joka on ilon lähde! Ole siunattu! 

Mika Tuovinen 


Tässä on otteita lähetysjohtaja Mika Tuovisen kirjeestä ystäville ja lähettäjille. Voit tilata koko kirjeen sähköpostiisi tai postilaatikkoosi täältä.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Evankelistapäivät 2019 Porissa

Tee evankelistan työ

Tämä kirjoitus on pitkähkö, mutta tarjoaa eväitä evankeliumin julistajaksi kutsutuille. Jos sinulla on tällainen kutsu, ole siitä kiitollinen. Saat olla maailman tärkeimmän sanoman – ja henkilön – palvelija. Kutsu työhön on tullut armosta kuten pelastuskin. Kutsu ei tarkoita, että sinussa itsessäsi olisi jokin ominaisuus, mikä pakotti Jumalan kutsumaan sinut tehtävään. Kutsu on Jumalan lahja sinulle ja seurakunnalle.

Kirjoitan tätä juuri lähtiessäni Evankelistojen yhteyspäiville Poriin. Jos ehdit lukea tämän tule kertomaan ja moikkaamaan. Olen tänään maanantaina ja huomenna tiistaina paikalla. Täältä löytyy tapahtumatiedot ja ohjelma.

Evankelista tarvitsee tehtävässään rohkaisua. Siksi kirjoitan nämä rivit.

Evankelista tarvitsee sanoman. Evankelistan ja seurakunnan tulee olla sanoman kanssa tarkkana. Väärän sanoman kanssa evankelista tuo ongelmia ja johtaa harhaan. Evankelistan tehtävä on valvoa sanomaansa Raamatun ja kristillisen kirkon historian valossa sekä suostua arvioitavaksi.

Evankelista tarvitsee vakuuttuneisuutta sanomastaan. Vakuuttuneisuus nousee sanomasta. Sanoman perillemenoa haittaa, jos evankelistan sanoman ja hänen olemuksensa tai elämänsä välillä on ristiriita.

Evankelista tarvitsee yhteyden ihmisiin, joita hän yrittää tavoittaa. Hän pyrkii ihmisten luokse, jotka eivät tunne Herraa. Tämä tapahtuu erilaisilla evankelistoilla eri tavoin.

Evankelista tarvitsee oman pahuutensa ja syntisyytensä käsittämistä. Totuus itsestä poistaa ylimielisen asenteen toisia kohtaan. Evankelista tarvitsee itse sitä samaa armoa, mitä julistaa muille.

Evankelista tarvitsee suostumusta heikkouteen. Apostoli Paavali kertoo, miten hänellä oli pistin lihassa, josta rukoili vapautusta. Jeesus vastasi, että armossa on kylliksi. Evankelistoilla on erilaisia heikkouksia. He ovat saviastioita, joita pesty, muovattu, laitettu välillä hyllylle hakemaan muotoaan, on poltettu uunissa kestäväksi. Jos tässä vaiheessa saviastia särkyy, savenvalaja murskaa saven hienoksi savimurskaksi, josta myöhemmin tulee erityisen kestävä ja hyvä astia. Jumala ei korjaa evankelistan elämän kaikkia halkeamia. Joskus Jumala pääsee juuri niiden kautta toimimaan erityisellä tavalla. Se, mistä evankelista haluaa päästä eroon voikin olla Jumalan erityinen työväline toisille siunaukseksi.

Evankelista tarvitsee sitoutumista seurakuntaan. Paavali kirjoitti, että evankelistat ovat Jumalan lahja seurakunnalle (Ef. 4). Siksi evankelistan tulee sitoutua kristikunnan rakentamiseen, ei sen repimiseen.

Evankelista tarvitsee työtovereita. On tärkeää, että saman kutsumuksen omaavat tukevat ja rohkaisevat toisiaan. Evankelistan tehtävä ei ole suosittu eikä helppo.

Evankelistan tehtävä on kaksiosainen. Hänen tulee vahvistaa uskovia kristittynä elämiseen (Ef. 4:11-16) sekä julistaa hyvää sanomaa niille, jotka eivät vielä usko. Uskon syntyminen ei lopulta ole evankelistasta kiinni, vaan Pyhä Henki herättää uskon Jeesukseen julistetun evankeliumin kautta.

Kolme opettajaa evankelistalle

Martti Luther väitti, että hyväksi teologiksi tullaan kolmen asian kautta. Sama pätee evankelistoihin. Luther käytti latinankielisiä sanoja: oratio (rukous), meditatio (mietiskely) ja tentatio (koettelemukset).

Evankelistan tehtävä on rukoilla (oratio). Tämä on erityisesti länsimaiden kristityille vaikeaa. Yksi vammamme on rukoilemattomuus. Monet evankeliumin julistajat ovat aktiivisia ihmisiä, joiden aika on kortilla. Eräs evankelistojen kirous on kiire.

Evankelistan tulee lukea, tutkia ja mietiskellä Raamattua (meditatio). Tätä hän tarvitsee omaa uskonelämäänsä varten. Joillakin evankelistoilla on hyvä puhujanlahjat Jumalalta. Hyvä retoriikka ei itsessään ole riittävä. Evankelistan voima on sanomassa, joka löytyy Raamatusta. Eräs evankelistojen vaara on se, että he tympääntyvät Raamatun lukemiseen, koska luulevat tietävänsä, mitä siellä sanotaan. Evankelista tarvitsee itselleen hengellistä ruokaa arjessakin.

Billy Graham joutui ennen suurta menestystään vuonna 1949 raamattukriisiin. Hänelle osoitettiin ristiriitaisuuksia ja Raamatun jumalakuvan sopimattomuutta nykyaikaan. Hän koki, että epäilyt ovat vieneet saarnoista yliluonnollisen voiman. Graham kävi taistelua Raamatun luotettavuudesta. Hän lähti epäilystensä kanssa rukoilemaan ja polvistui avoimen Raamattunsa kanssa:

”Herra, tässä kirjassa on monia asioita, joita en ymmärrä. Mutta olet sanonut, että ”Vanhurskas elää uskosta”. Kaiken, mitä olen sinulta saanut, olen vastaanottanut uskossa. Tässä ja nyt otan uskossa vastaan Raamatun sinun sananasi. Otan sen kokonaan, ilman varauksia. Kun siellä on asioita, joita en ymmärrä, en tuomitse kirjaa vaan odotan lisää valoa. Jos tämä on tahtosi mukaista, anna minun saarnata sanaasi auktoriteetilla ja anna auktoriteetin vakuuttaa minut synnistä ja anna minun kääntää syntisiä pelastajan luokse.”

Kuusi viikkoa tapahtuman jälkeen Billy Graham aloitti historian kirjoihin jääneen Los Angelesin kokoussarjan. Siellä hän löysi salaisuuden, joka muutti hänen evankelistan työnsä: En enää yrittänyt todistella, että Raamattu on totta. Nyt saarnasin sitä uskossa. Yhä uudelleen sanoin: ”Raamattu sanoo”. Koin olevani ääni, jonka kautta Pyhä Henki puhuu.

Evankelista joutuu sisäisiin ja ulkoisiin koettelemuksiin (tentatio). Jumala ei päästä helpolla työntekijöitään ja perkelekin tekee kaikkensa saadakseen sananjulistajan hiljaiseksi tai tehtävästään pois. Evankelistan sisällä saattaa olla syyttävä ääni, joka väittää, että hän ei kelpaa työhön oman menneisyytensä, omien syntiensä ja persoonallisuutensa vuoksi. Jumala tietää, miksi laittaa joskus sananjulistajalle raskaan ristin kannettavaksi. Paavalikin koki niin. Evankelistan tulee julistaa itselleen samaa evankeliumia, mitä hän julistaa muille.

Evankelistat tukevat toisiaan

Olen käynyt viime vuosina Evankelistojen yhteyspäivillä (niitä kutsutaan myös evankelistapäiviksi). Vuonna 2015 päiville lähtiessä kirjoitin 10 syytä, miksi lähden tapahtumaan.

  1. Tunnen kuuluvani tähän joukkoon.
  2. Haluan tukea tapahtumaa olemassaolollani.
  3. Tässä ollaan kristikunnan tärkeän tehtävän äärellä: Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia (eli evankelioikaa) kaikille luoduille! (Mark 16:15).
  4. Päivillä keskitytään kirkon toiminnan ytimeen, evankeliumiin. Se laittaa tämänkin papin innostumaan. Mutta se on myös sanoma, josta itse elän.
  5. Evankeliumi yhdistää erilaisia ja eri tavoin ajattelevia uskomattomalla tavalla yhteen. Opimme ymmärtämään toistemme erilaisuutta. Ja ehkä jopa pitämään sitä mahdollisuutena ja voimavarana; ei uhkana.
  6. Tapaan ystäviä.
  7. Tutustun toisiin evankelistaheimolaisiin. Verkostoidun siis.
  8. Osallistun evankelistaveljien ja -siskojen keskinäiseen keskusteluun, lohduttamiseen ja rohkaisuun.
  9. Tarvitsen tällaisia juhlahetkiä arjen keskelle.
  10. Saan työkaluja työnantajani vision täyttämiseen: ”Evankelioikaa kansa evankelioimaan kansoja”.

Kun evankelista katosi Raamatusta

Sana evankelista esiintyy vuoden 1938 Uuden testamentin käännöksessä kolme kertaa:

”Mutta seuraavana päivänä me lähdimme sieltä ja tulimme Kesareaan, jossa menimme evankelista Filippuksen tykö, joka oli yksi niistä seitsemästä, ja jäimme hänen tykönsä” (Apt 21:8).
”Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi” (Ef 4:11)
”Mutta ole sinä raitis kaikessa, kärsi vaivaa, tee evankelistan työ, toimita virkasi täydellisesti” (2. Tim 4:5).

Vuoden 1992 käännöksessä sanasta evankelista pyrittiin näköjään eroon. Sana jäi yhteen kohtaan:

”Seuraavana päivänä lähdimme liikkeelle, ja niin tulimme Kesareaan. Siellä menimme evankelista Filippoksen luo ja majoituimme hänen kotiinsa. Hän oli yksi seitsemästä avustajasta” (Apt 21:8).

Raamattu Kansalle käännös on palauttanut evankelistan taas kaikkiin kolmeen kohtaan.

Näissä kolmessa tapauksessa, joissa mainitaan sana evankelista, on ainakin kolmenlaisia evankelistoja:

  1. Paimen-evankelista, jonka tehtävä oli hoitaa seurakuntaa, julistaa oikein evankeliumia ja Raamattua sekä suojella seurakuntaa vääriltä opettajilta ja opeilta.
  2. Efesolaiskirjeen evankelista, jonka erityinen tehtävä on opettaa uskovia siten, että he alkavat arjessa palvella Herraa.
  3. Kiertävä evankelista, joka julistaa Kristusta kaikkialla.

Tämä avartaa näkemystä evankelistasta. Jotkut toimivat paikallisesti, jotkut kiertävät ja kaikkien tulee palvella seurakuntaa.

Evankelistan on hyvä tuntea nämä evankelistan kutsumuksesta kertovat tekstit.

Evankelistan sanoman ydin on evankeliumi Jeesuksesta

Evankelistan suurin sanoma on evankeliumi. Evankeliumi ei ole mikä tahansa sanoma. Paavali on määritellyt julistamansa evankeliumin korinttilaiskirjeessä (1 Kor 15) sanomaksi Jeesuksen ristinkuolemasta syntiemme vuoksi ja Jeesuksen ylösnousemuksesta.

Evankelistan sanoman keskipisteenä on Jeesus Kristus ja hänen elämästään vielä Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus. Toki evankelistoilla on erilaisia kutsumuksia ja armolahjoja.

Evankelistoilla on monesti kiusaus siirtää sanomaa ytimestä kehälle. Joku evankelista korostaa Jumalan tekevän ihmeitä ja parantavan sairaita (kyllä parantaa!) tai antavan mielekkään elämän ja ratkaisevan elämän vaikeita asioita (kyllä tätäkin tapahtuu!). Mutta evankelistan sanoman ydin on se, mitä Jumala teki Jeesuksessa pelastaakseen ihmiset. Jeesuksen veren vuoksi apahtuva syntien anteeksianto ja pelastus on evankeliumin ja evankelistan sanoman keskipiste.

Veren evankeliumi ei saa vaieta sanomasta!

Evankelista on hyvän sanoman välittäjä. Hän ei ole itse sanoma; hänellä on sanoma. Hän ei ole keksinyt sanomaa; se on annettu hänelle.

Hän on kokenut itse evankeliumin vaikutuksen, jota hän vie toisille. Siksi jokainen evankelista sanomaa kertoessaan, kertoo siitä oman persoonansa kautta ainutlaatuisella tavalla.

Evankelistan tehtävä ja hänen kiusauksensa

Viime vuonna evankelistojen yhteyspäivillä pidin raamattuopetuksen evankelistan tehtävästä. Mainitsin tällaiset tehtävät:

  • Evankelistan tulee välittää hyvää sanomaa Jeesuksesta eli evankeliumia.
  • Evankelistan tulee perehtyä Raamattuun, joka on taisteluaseemme.
  • Evankelistan tulee arvioida opetustaan.
  • Evankelista on kielenkääntäjä.
  • Koska evankelista on Jumalan lahja seurakunnalle, hänen tulee rakentaa seurakuntaa, ei repiä sitä.
  • Evankelistan tehtävä on rakastaa ihmisiä.
  • Evankelista on vierelläkulkija.
  • Evankelista on yhteydenrakentaja.
  • Evankelistan tehtävä on leikata satoa Jumalan valtakuntaan.
  • Evankelista uskaltaa puhua Jeesuksesta.

Perinteisesti on väitetty, että hengellisen työntekijän kolme suurta kiusauksen aluetta ovat raha, seksi ja valta. Nämä kaikki voivat ajaa evankelistan palvelutehtävän karille. Jokainen näistä voi muodostua synniksi ja viedä voiman evankelistan työstä. Niistä voi tulla myös maineen menetys, jolloin evankelista ei voi jatkaa työssään.

Evankelistoilla olen tavannut muitakin kiusauksen alueita. Mainitsen tässä muutaman:

  • Masennus
  • Ahdistukset
  • Oman syntisyyden kohtaaminen
  • Halu olla joku toinen
  • Yksinäisyys
  • Anteeksiantamattomuus

Näistä tehtävistä ja kiusauksista voit lukea lisää puheestani.

Näillä ajatuksilla lähden nyt matkalle vuoden 2019 Evankelistojen yhteyspäiville Poriin. Ehkä tapaamme siellä!


Ps. Erkki Lemisen runo ”Linnunpelätin ja saarnamies” on ollut minulle johtajana ja sananjulistajana tärkeä.

LINNUNPELÄTIN JA SAARNAMIES

Sateen liottama.
Tuulen pieksemä,
myrskyn repimä
linnunpelätin
seisoo keppijalassaan
mansikkamaan keskellä
suorittaen tehtäväänsä,
karkoittamista.

Turmeluksen vioittama,
pirun pieksemä,
elämän repimä
saarnamies
seisoo pöntössään
ihmisten keskellä
suorittaen tehtäväänsä,
kutsumista.

Repaleisia molemmat.
Suorina seisovat paikallaan,
kun on ryysyjen sisällä risti.

-Erkki Leminen

Lemiseltä on tämäkin:

Vallatuksi tuleminen

tekee kristitystä todistajan. 

Ei pelko eikä pakko.


Lue lisää aiheesta:

10 asiaa Billy Grahamin menestyksen takana

Sananjulistajan missio ja passio

12 ajatusta evankelioimisesta – meissä tulee syttyä uusi into!

Kalevi Lehtinen: Euroopan evankelioiminen

Carl Fredrik Wislöff: Herätysjulistuksen esteitä nykyaikana

Matti Kari – Suuren sydämen mies

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Totuus ja harha kristinuskossa

Totuus ja harha – väärät ja oikeat profeetat

Vapaina sunnuntaina käyn jumalanpalveluksissa Ryttylässä Kansanlähetyksen lähetyskeskuksessa (sunnuntaina klo 13.00-14.30). Syyskauden jumalanpalvelukset alkoivat tänään. Päivän teemana on Totuus ja harha. Saarnaajana toimi Japanin lähetystyöstä palannut Daniel Nummela.

Kirkkokäsikirja kertoo pyhästä lyhyesti:

”Kristitty joutuu elämässään kamppailemaan erottaakseen totuuden valheesta ja oikean väärästä. Jumalan tunteminen ja hänen tahtonsa kyseleminen ohjaavat häntä totuuteen.”

Päivän tekstit ovat todella pysäyttäviä. Tässä maailmassa – ja myös kristikunnassa – totuus ja harha kulkevat lomittain. Tekstit kertovat asian vakavuudesta. Ja Jeesuksen mukaan vaakalaudalla on myös ikuisuuskohtalomme: taivas ja kadotus.

Olemme vakavan aiheen äärellä.

Illan tullen vielä lueskelen ja pohdin lyhyesti päivän tekstejä.

Vanhan testamentin teksti – 5. Moos. 13:1-5

Mooses sanoi:
”Noudattakaa tarkoin kaikkia niitä käskyjä, jotka minä annan teille. Älkää lisätkö niihin mitään älkääkä poistako niistä mitään.
Teidän keskuuteenne saattaa ilmestyä profeetta tai unennäkijä, joka lupaa tehdä ihmeen tai tunnusteon ja joka näin koettaa taivuttaa teidät palvelemaan vieraita ja teille outoja jumalia. Älkää kuunnelko sellaisen profeetan tai unennäkijän sanoja, vaikka hänen lupaamansa ihme tapahtuisikin. Herra, teidän Jumalanne, koettelee teitä näin saadakseen tietää, rakastatteko häntä koko sydämestänne ja koko sielustanne. Teidän tulee seurata vain Herraa, Jumalaanne, pelätä häntä, noudattaa hänen käskyjään, totella häntä ja pysyä hänen uskollisina palvelijoinaan.”

Tässä korostuu Raamatun sanan merkitys (käskyt). Pelkkä ulkonainen Jumalan sanan omistaminen, niiden lukeminen tai siteeraaminen tai niistä puhuminen ei riitä. Ne ovat kyllä hyviä asioita. Jumalan kansan tulee noudattaa Jumalan käskyjä.

Profetiat, unennäkijät ja ihmeiden tekijät saattavat olla Jumalan lähettämiä välineitä, joilla hän koettelee sitoutumistamme Jumalan sanaan, Raamattuun.

Jumalan rakastaminen on Hänen itsensä ja Hänen sanansa rakastamista ja sen tottelemista.

Epistolateksti – 1. Joh. 4:1-6

Rakkaat ystävät, älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa, ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja. Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta. Yksikään henki, joka kieltää Jeesuksen, ei ole Jumalasta. Sellainen henki on Antikristuksen henki, jonka te olette kuulleet olevan tulossa ja joka jo on maailmassa.
Te, lapseni, olette Jumalasta, ja te olette voittaneet nuo väärät profeetat, sillä se, joka on teissä, on suurempi kuin se, joka on maailmassa. He ovat maailmasta. Maailmasta on se, mitä he puhuvat, ja maailma kuuntelee heitä. Me olemme Jumalasta. Joka tuntee Jumalan, kuuntelee meitä, mutta joka ei ole Jumalasta, se ei meitä kuuntele. Tästä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen.

Johannes kirjoittaa kristityille. Heidän ei tule olla sinisilmäisiä. Jo alkuseurakunnan aikana uskovien riesana olivat väärät henget, väärät profeetat ja antikristuksen henki.

Kristityt eivät saa uskoa kaikkia henkiä, kaikkia opettajia tai sanomia. Kaikki tulee koetella. Koettelun perustana kristikunnassa on perinteisesti nähty Jumalan sana. Jos opetus ja opettaja on Jumalan sanan vastainen, häntä ei tule kuunnella.

Tässä mainitaan erityisesti se, uskooko sananjulistaja Jeesuksen olevan ihmiseksi tullut Jumala.

Väärät profeetat ovat maailman suosiossa: ”maailma kuuntelee heitä”. Oikean profeetta ”kuuntelee meitä” eli apostoleja.  Tästä tunnetaan totuuden henki ja eksytyksen henki.

Päivän saarnaaja Daniel Nummela mainitsi, että Jumalan kansan keskellä juutalaisuudessa jo ennen pakkosiirtolaisuutta oli suuri joukko vääriä profeettoja, jotka olivat kansan ja uskonnollisen eliitin suosiossa. Oikeat profeetat olivat vähemmistössä. Suosio ei ole oikean opin takuu.

Evankeliumi – Matt. 7:15-23

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
”Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia. Hedelmistä te heidät tunnette. Eihän orjantappuroista koota rypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita. Hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, huono puu kelvottomia hedelmiä. Ei hyvä puu voi tehdä kelvottomia eikä huono puu hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen. Hedelmistä te siis tunnette heidät.
Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon.
Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.’
Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: ’En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!’”

Päivän varsinainen pommi on evankeliumissa. Tässäkin Jeesus varoittaa vääristä profeetoista. He näyttävät ulospäin olevan kelpo paimenia. Sisältä kuitenkin raatelevia susia. Jeesus käyttää rajua kieltä. Tämä kertoo asian vakavuudesta.

Mikä on tuo hedelmä? Onko se profeetan suusta tai kynästä tuleva oppi? Onko hyvää hedelmää Raamatun mukainen opetus, huonoa Jumalan sanan vähättely ja Jeesuksen mainitsema ”vääryyden tekeminen”? Onko hyvä hedelmä uusien uskovien syntyminen ja Jumalan sanan mukaisen elämän lisääntyminen? Väärän profeetan kautta tällaista ei synny. Hyvää hedelmää on muun muassa osallistuminen maailman evankelioimiseen ja lähetystyöhön (Matt. 28:18-20), toisten kristittyjen rakastaminen (Joh. 13:34-35), Jumalan rakastaminen yli kaiken ja lähimmäisen rakastaminen (Matt. 22:37-40) sekä Pyhän Hengen yhdeksänosainen hedelmä (Gal. 5:22). Hyvää hedelmää on sitoutuminen kaikkeen siihen, mihin Jeesus ja apostolit meitä kehoittavat.

Erityisesti radikaalisti Jeesus sanoo taivasten valtakuntaan pääsystä. Sinne ei pääse vain rukoilemalla tai sanomalla Jeesukselle ”Herra, Herra”. Jeesus on tässä tiukkana. Tarvitaan enemmän kuin vain suullinen sitoutuminen. Hän odottaa Jumalan tahdon tekemistä. Mistä tämä tahto löytyy? Meillä ei ole mitään muuta varmaa lähdettä kuin Jumalan sana, Raamattu.

Pelkkä ulkonainen tunnustautuminen kristityksi ja Jeesuksen seuraajaksi ei tässä riitä. Tarvitaan Jumalan sanan mukaista elämää. Kovaa tekstiä Jeesukselta! Meille usein sanotaan: Kun sinut on kastettu, olet pelastunut! Tai: Kun vain uskot Jeesukseen, kaikki on hyvin. Molemmat ovat tarpeen. Jeesus tässä puheessaan asettaa kovemman vaatimuksen!

Toinen kova sana tulee kristilliseen karismaattiseen kenttään. Jeesusta voidaan sanoa Herraksi, hänen nimessään voidaan profetoida, karkoittaa pahoja henkiä ja tehdä voimatekoja. Ja tällainen henkilö voi  lopulta olla kuitenkin Jumalan valtakunnan ulkopuolella!! Jeesus hylkää joukon tällaisia ihmisiä: En tunne teitä! Jeesus nimittää heitä vääryyden tekijöiksi.

En usko, että karismaattiset ilmiöt ovat tässä ongelmana. Nehän ovat Raamatussa hyvä ja tavoiteltava asia. Jeesus mainitsee kaksi asiaa näistä karismaatikoista. Jeesus ei lopulta tuntenut heitä omikseen. He käyttivät Jeesuksen nimeä voimatekoihin ja ihmisiin, mutta eivät olleet todellisia Jeesuksen seuraajia! Tällainenkin voi olla mahdollista!

Lähetystyöntekijämme ovat kertoneet myös eri uskontojen keskellä tapahtuvista ihmeistä. Ihmeet eivät itsessään todista, että Jumala toimii. Toisaalta on myönnettävä, että monet kristittyjen Jeesuksen nimessä tekemät ihmeet ovat johdattamassa ihmisiä evankeliumin kuuloon.

Toinen Jeesuksen moite koski näiden karismaatikkojen elämäntapaa: He olivat vääryydentekijöitä eli eivät halunneet elämässään toimia Jumalan sanan mukaisesti. Karismaattisenkin kristillisyyden tulee sitoutua Raamattuun, sen opetuksiin eikä luottaa siihen, että hengen ilmoitus, hyvät kokemukset, ylistyslaulut, hurmos ja Jumalan läheisyyden tunto, antavat luvan toimia vastoin Jumalan tahtoa.

Meillä on vaarana palvella muita jumalia kuin Raamatun ilmoittamaan kolmiyhteistä Jumalaa. Näiden jumalten ääni löytyy usein yleisestä mielipiteestä tai kansan äänestä.

Kun valikoimme Jumalan sanasta vain itsellemme mieluisat kohdat ja hylkäämme muut, silloin emme palvele enää Raamatun ilmoittamaa Jumalaa vaan olemme tehneet itsestämme ja järjestämme itsellemme oman epäjumalan. Siihen jumalaan ei kannata paljoa luottaa nyt eikä viimeisenä päivänä.

On vain yksi varma totuuden lähde: Raamatun pyhät kirjoitukset.

Päivän rukous

Kirkkokäsikirjassa on jokaiselle sunnuntaille rukouksia. Tämän sunnuntain yksi rukous on tässä alla. Tämän sunnuntain tekstit ovat rajuja. Ne kertovat, mitä Jumala meiltä odottaa.  Tarvitsemme Jumalan armoa pelastuaksemme itse, tarvitsemme Jumalan armoa ja Raamatun sanan ohjausta, ettei meistä tule harhaopettajia ja vääriä profeettoja, jotka ohjaavat toisia harhaan ja kadotukseen. Rukoile kaikkien sananjulistajien puolesta!

Herramme ja Jumalamme.
Me olemme usein
yleisen mielipiteen vankeja.
Se, mitä ihmiset sanovat,
merkitsee meille enemmän kuin se,
mikä sinun sanasi mukaan
on totta ja oikeaa.
Avaa silmämme näkemään,
mikä elämässämme
on vastoin sinun tahtoasi.
Anna voima
mielesi mukaiseen elämäntapaan.
Tätä rukoilemme
Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa

Lähettäjäpiirikirje 6-7/2019

Kirjoitan säännöllisesti kirjettä niille, jotka haluavat rukoilla työni puolesta, tukea sitä taloudellisesti tai muuten vain tietää, mitä minulle ja työlleni kuuluu. Tässä on otteita kesä- ja heinäkuun kirjeestä. Voit tilata kirjeeni sähköpostiisi tai postilaatikkoosi tästä.

Kesätervehdys

Tässä sinulle kesäkirjeeni! Kirjoitan tätä aikana kun maailma muistelee Apollo 11 kuulentoa 50 vuotta sitten. Neil Armstrong sanoi astuessa kuun pinnalle, että kyseessä oli pieni askel ihmiselle, mutta suuri harppaus ihmiskunnalle. Mukana oli myös Buzz Aldrin, joka vietti ehtoollista juuri ennen kuun kamaralle astumistaan.Olihan tuo merkittävä tapaus erityisesti kylmän sodan aikakautena.

Mielenkiintoista on, että tiede on kehittynyt yhteiskunnissa, joissa kristinuskolla on ollut merkittävä asema. Eräs syy on se, että luontoa ei ole jumalallistettu ja siksi sitä ei tarvitse pelätä eikä paljoa. Luonnon ja universumin ihmeiden tutkiminen voidaan nähdä Jumalan suurien tekojen tutkimisena ja Jumalan ylistämisenä. Joskus joku kysyi, mitä kirkko tekee yliopistosssa. Vastaus oli: Kirkko perusti yliopiston.

Viimeisen kirjeen jälkeen on tapahtunut taas paljon. Olin pariin otteeseen vieraana TV7-asemalla, tehnyt opetuksia Radio Deihin ja kirjoittanut artikkeleita. Olen ollut haastatteluissa Uuden Tien, Kirkko ja Kaupungin sekä Kotimaan toimittajien kanssa. Nämä ovat näyn levittämisen paikkoja.

Eräs minulle ja työnantajalleni tärkeä asia on kirjani Ainutlaatuinen tehtävä julkaisu. Siinä käsittelen lyhyesti järjestömme historiaa, työnäkyämme ja lähetystyötämme. Tällainen teos on puuttunut Kansanlähetykseltä. Sinullakin on lähettäjänä ollut tärkeä tehtävä tämän kaiken toteutumisessa. Kiitos siitä! Minulla loma jatkuu elokuun alun lähettipäiviin asti. Elokuussa johtoryhmän kanssa laadimme ensi vuoden toimintasuunnitelman ja hiomme hieman talousarviotamme, joka näyttää juuri nyt hyvältä.

Kansanlähetyspäivät

Kesän kohokohta minulle on aina Kansanlähetyspäivät. Pitkä suunnitteluprosessi muuttui näystä todellisuudeksi tänäkin vuonna. Meillä Suomessa on aivan erityinen hengellisten kesäjuhlien perinne, josta on syytä olla kiitollinen Jumalalle. Monet juhlat muuttuvat oman porukan ryhmästä laajemmaksi uskovia yhdistäväksi tapahtumaksi.

Kansanlähetyspäivillä minulle näkyvin hetki on aina lauantaisin kello 13 oleva Polttopisteessäpuhe, joka tänä vuonna sai harvinaisen paljon huomiota. Edeltävänä viikkona oli kohu kirkon osallistumisesta Pride- tapahtumaan. Jotkut kertoivat tulleensa kuulemaan, että pitäytyykö Kansanlähetys vielä käsitykseen avioliitosta miehen ja naisen välisenä. Vastaus on kyllä. Vastasin myös monen esittämään kysymykseen, tuleeko Kansanlähetyksen ja herätyskristittyjen perustaa oma kirkko. Vastaus oli lyhyesti: Ei. Ainakaan vielä.

Lähetit matkaan ja Raamattu rakkaaksi

Kansanlähetyspäivien kohokohta minulle on kuitenkin päätösjuhlassa lähetystyöntekijöiden matkaansiunaaminen. Olen usein saanut olla heidän joukossaan; nyt lähetän joukkoja. Ottakoon Herra lähetit ja lähettilapset suojaansa, ja antakoon työn kantaa runsasta hedelmää. Tänä vuonna toin Kansanlähetyspäiville uudistuksena Raamattulavan, jossa lauantaina taukojen aikaan – ja vähän muulloinkin – oli 25 minuutin raamattuopetuksia. Tästä tuli paljon kiitoksia ja jatkamme kehittämistyötä.

Lepoa ja herätysjanoa

Olen ollut nyt viikon mökillä Etelä-Pohjanmaalla vaimon kotiseudulla. Loma on tehnyt hyvää. Metsän keskellä hiljaisuudessa on aikaa olla, saunoa, lueskella ja pohtia elämää. Tällaisina hetkinä pohdin myös omaa tehtävääni ja kutsumustani. Olen lukenut Heränneen kansan vaellusta, joka kuvaa herätyksiä 1800- ja 1900-luvuilla. Se lisää janoa nähdä jotain samaa vieläkin. Olen niin nuori, etten nähnyt edes 1960- ja 1970-luvun herätyksen aaltoja. Hedelmiä näen jatkuvasti. Yksi suuri toiveeni ja rukoukseni on hengellinen herätys maassamme ja haluan olla enemmän tämän asian kanssa esillä. Jotkut sanovat, että herätystä ei ole Raamatussa luvattu, siksi sitä ei tule. Siksi ei kannata sen puolesta toimiakaan. Tulee vain luopumus.

Samalla minä luen Raamatusta, että Jumala rakastaa maailmaa ja haluaa pelastaa jokaisen. Jos tämä toteutuu, eikö se tarkoita herätystä! Jumala haluaa kaikkien pelastuvan.

Evankelista Hilja Aaltonen kysyi kuolinvuoteella, miksi kristikunta on nyt niin hiljaa. Meidän on aika pitää ääntä uskostamme ja Jeesuksesta. Aaltonen sanoi: ”Tämä sukupolvi tuntuu niin kuin se olisi liian hiljaa. Niin kuin se nukkuisi.” ”Minä odotan ja minä uskon, että käymme hengellistä sadeaikaa kohti. Ja se sadeaika on voimakas ja minä odotan, että Jumalan seurakunnassa yli kaikkien opillisten rajojen ja näkemysten alkaa sadeaika.”

Ole siunattu

Kiitos kun olet lähettäjärenkaassa mukana. Kiitos rukouksista ja taloudellisesta tuestasi.

Olet rakastettu, lunastettu ja Jumalaa varten luotu!

Mika Tuovinen
Työtoverisi

Rukousaiheita:

  • Herätyksen ja parannuksen tekemisen aika kansallemme.
  • Lähetystyöntekijämme kokoontuvat lähettipäiville 9.-11.8.
  • Evankelistojen yhteyspäivät (12.-14.8. Pori) on ollut tärkeä tapaamisen ja rohkaisemisen ja rohkaistumisen paikka. Rukoile evankelistoja kansamme keskelle!
  • Pyhän Hengen täyteyttä ja viisautta työtehtäviin

Kiitosaiheita:

  • Jumalan huolenpito töissä ja kotona
  • Kirjani Ainutlaatuinen tehtävä ilmestyminen
  • Kansanlähetyspäivien sujuminen hyvin
  • Jumalan täydellinen hyväksyntä ja syntien anteeksianto Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veressä

Tue työtä taloudellisesti

Kansanlähetyksen kotimaantyö toimii pääosin vapaaehtoisen kannatuksen pohjalta. Myös minulla on oma lähettäjärengas, joka tukee työtäni. Voit liittyä lähettäjärenkaaseen tästä. Olen kiitollinen lahjoituksista. Tilitiedot oheisessa kuvassa. Rahankeruulupa.

Kuvissa:
1. Leif Nummela tuo uuden kirjani työhuoneeseeni. 2. Kirkon lähetystyön toimikunnassa piispa Simo Peura ja Kirkon lähetystyön keskuksen johtaja Jaakko Rusama onnittelevat Kylväjän eläkkeelle jäävää lähetysjohtaja Pekka Mäkipäätä.
3. Rouvan kanssa Kylväjän uuden lähetysjohtaja Taneli Skytän juhlassa.
4. Olen puhumassa Kansanlähetyspäivillä
Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Kansanlähetyspäivät puhe Mika Tuovinen kuva Matti Korhonen

Polttopisteessä-puhe 2019

Kansanlähetyksen lähetysjohtaja Mika Tuovisen polttopisteessä-puhe Kansanlähetyspäivillä 6.7.2019

Kiitän siitä, että olette tulleet Kansanlähetyspäiville. Edellisten Kansanlähetyspäivien jälkeen olemme jatkaneet työtämme ja myös juhlineet lähetystyömme 50-vuotista taivalta Keski-Aasiassa, Japanissa ja Etiopiassa. Olemme iloinneet vahvistuneesta taloudesta. Kiitos nimikkoseurakunnille, kansanlähetyspiireille ja lahjoittajille. Haluan kiittää kaikkia vastuunkantajia ja työntekijöitä viimeisen vuoden aikana tehdystä työstä. Tästä on hyvä lähteä toiveikkaana uuteen työkauteen.

Erotako kirkosta?

Viime viikon aikana minulta on useaan otteeseen kysytty, milloin me perustamme oman kirkon. Syynä on kirkon tuki Helsinki Pride -viikolle ja monet sateenkaarimessut eri puolilla Suomea. Moni pettyi ja erosi kirkosta.

Kirkossa myrskyää, mutta mielestäni ei vielä siten, että herätysliikkeiden – tai Kansanlähetyksen – tulisi välittömästi perustaa uusi kirkko. Kansanlähetyksen johdossa olemme kuulleet tämän monen ihmisen hätähuudon ja kysymyksen.

Missä on kirkko?

Kirkko ja kaupunki -lehden toimittaja kysyi minulta tällä viikolla: Ajatteleeko Kansanlähetys, että oikea kirkko on tosiuskovien yhteisö kirkon sisällä? Vastasin tähän: Kyllä! Me todella uskomme, että oikea Kristuksen kirkko koostuu kaikista Jeesukseen Kristukseen uskovista. Tämä Kristuksen kirkko tarvitsee kyllä näkyvän muodon, jossa kokoonnutaan Jumalan sanan ja sakramenttien äärelle. Ulkonaiseen kirkkoon kuuluu sekä uskovia että niitä, jotka eivät usko.

Tämä on luterilaisen opin kannalta selvä asia. Kirkkomme opin yhtenä perustana on Augsburgin tunnustuksen puolustus. Siellä todetaan, että Kristuksen todellinen kirkko voi tulla jopa nimellisen kirkon vainoamaksi. Puolustus jatkaa:

”Me näemme loputtomia vaaroja, jotka uhkaavat kirkkoa perikadolla. Kirkossa itsessään on ääretön määrä jumalattomia ihmisiä, jotka sortavat sitä. Näissä oloissa emme saa menettää toivoamme, vaan meidän on tiedettävä, että kirkko tulee kaikesta huolimatta säilymään. Samoin meidän on tiedettävä, että kirkko tulee jumalattomien suuresta lukumäärästä huolimatta yhtä kaikki pysymään voimassa ja että Kristus täyttää kirkolle antamansa lupaukset: antaa synnit anteeksi, kuulee rukoukset ja lahjoittaa Pyhän Hengen.” (APOL VII ja VIII).

Kun kirkossa menee hengellisesti huonosti, emme saa menettää toivoamme. Jeesus toimii hengellistenkin kriisien keskellä siellä, missä sanaa julistetaan ja sakramentteja oikein jaetaan.

Missä kirkko on? Vanhasta testamentista muistamme profeetta Elian masentuneen yksinäisyydessä, kun hänestä tuntui, että uskonnonharjoitus oli luisunut epäjumalanpalvelemiseen ja oikea papisto oli korvattu Baalin seuraajilla. Elia sanoi: Minä yksin olen jäljellä. Jumala sanoi: Elia, et ole yksin. Täällä on 7000 miestä, jotka eivät ole notkistaneet polviaan epäjumalien edessä (Room. 11:1-4). He olivat kirkko Vanhan testamentin aikana. Ei edes kuuluisa profeetta tiennyt heistä. Jumala tietää kirkkonsa jäsenet.

Missä oli kirkko, kun Vanhan testamentin Jumalan kutsumat profeetat vähemmistössä julistivat. Temppelissä luettiin Jumalan sanaa, mutta johtajien ja kansan sydän oli kääntynyt pois Jumalasta. Mutta siinäkään tilanteessa uskollisten ääni ei vaiennut.

Missä oli kirkko, kun Jeesus kuolee ristillä? Opetuslapset olivat paenneet. Yksi tuntematon juuri uskoontullut on ristillä kuolemassa Jeesuksen oikealla puolella. Jossain salaa oli ainakin Joosef arimatialainen ja Nikodeemos. Kirkko oli katoamassa.

Missä oli kirkko, kun vakava areiolaisuuden harha 300-luvulla kielsi Jeesuksen jumaluuden ja levisi seurakunnissa? Kerrotaan, että uskolliseksi jäi vain viisi oikeaoppista piispaa ja heitäkin vainottiin ja karkotettiin. Lopulta totuus voitti.

Mainitsen vain nämä, jotta ymmärtäisimme, että Kristuksen kirkko – hänen seuraajiensa joukko – on usein ahdistettuna maailmassa. Täydellistä kirkkokuntaa et löydä mistään. Mutta todellinen kirkko on siellä, missä kuuluu hyvän paimenen ääni.

Kirkon kriisi

Suomen evankelisluterilainen kirkko on kriisissä. Mainitsen kaksi minua painavaa asiaa kirkossamme, jonka pappina olen ja jota olen halunnut rakentaa.

Vanhurskauttamisoppi

Ensimmäinen minua murehduttava asia liittyy kristinopin ytimeen, nimittäin ajassamme epäselvään vanhurskauttamisoppiin. Vanhurskauttaminen eli vastaus kysymykseen, miten minä kelpaan Jumalalle, on lopulta se tärkein opinkohta, jonka sortuessa kristinusko murenee.

Aikamme julistuksesta puuttuu usein selvä vanhurskauttamisoppi. Tässä on kristillisyyden kriisi. Miten ihmisestä tulee Jumalalle kelpaava ja pelastunut? Vastaukseksi saattaa tulla: Muuta ei tarvita kuin kaste! Jeesus opettaa kyllä, että kastetta tarvitaan. Jeesus sanoi: Joka uskoo ja kastetaan, pelastuu. Joka ei usko, tuomitaan kadotukseen (Mk. 16:15-16). Kasteen lisäksi tarvitaan henkilökohtainen usko Jeesukseen. Tai sanotaan: Jumala rakastaa sinua, ja kyllä hän vie sinut kerran taivaaseen. Tämäkin vastaus on väärä, vaikka se onkin yleinen kansanuskomus. Tämä uskomus on tullut näkyviin julkisuuden henkilöiden kuolemien yhteydessä. Puhutaan, että kuollut henkilö lensi satumaahan tai pääsi parempaan paikkaan. Hyvää tässä on ymmärrys, että kuolema ei ole kaiken piste. Mutta ilman Jeesuksen antamaa vanhurskautta kukaan ei lennä mihinkään parempaan paikkaan eikä pääse taivaaseen. Ilman uskoa Jeesukseen tie aukeaa kadotukseen.

Jossain on yleisuskonnollista puhetta Jumalan armosta ja rakkaudesta, joka erotetaan Jeesuksesta ja hänen sovituskuolemastaan. Tämä ei ole kristinuskoa. Tämä kertoo pinnallisesta ja vääristyneestä syntikäsityksestä. Jumalan edessä synti on tuhovoima, joka kadottaa ja tuo Jumalan ikuisen vihan. Synti on tarttunut meistä jokaiseen ja tehnyt meidät hengellisesti kuolleiksi. Olemme kaikki jumalattomia ja ansainneet Jumalan hylkäämisen ja vihan.

Apostoli Paavalin radikaali väite roomalaiskirjeessä on se, että Jumala vanhurskauttaa jumalattoman, kun hän uskoo Jeesukseen: ”Mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa  jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi.” (Room. 4:5)

Jos sinulla ei ole uskoa Jeesukseen, sinulla ei ole hengellisesti Jumalan edessä mitään. Jos sinulla on Jeesus, sinulla on kaikki pelastuksen aarteet. Usko Jeesukseen avaa taivaan. Jeesuksen hylkääminen sulkee sen. Lopulta on kaksi joukkoa, pelastuneet ja kadotetut. On taivas ja kadotus.

Tämän vanhurskauttamisen perustana on konkreettinen tapahtuma Golgatalla. Syytön Jeesus kantoi ihmiskunnan rangaistuksen. Hänet naulittiin oikeasti ristille ja hänen verensä vuosi oikeasti ristiä pitkin maahan Jerusalemin ulkopuolella. Koska syntimme on sovitettu, meidät on lunastettu ja Jumala on lepytetty, syntinen voidaan vanhurskauttaa eli lukea Jumalalle kelvolliseksi.

Vanhurskaaksi lukeminen on oikeustermi. Tärkein tapahtuu taivaassa: Kun tulemme uskoon, Jumala julistaa ja lukee meidät vanhurskaiksi, syyttömiksi ja hänelle kelpaavaksi. Tämä tapahtuu, vaikka elämässäni ei tapahtui mitään muutosta. Pyhä Henki kyllä synnyttää uskovassa muutosta eli pyhitystä, mutta se ei ole vanhurskauttamisen syy vaan seuraus.

Meidät vanhurskautetaan eli tehdään Jumalalle kelvolliseksi, kun uskomme Jeesukseen. Mikään uskonto, uskonnon perustaja tai maailmankatsomus ei auta Jumalan edessä. Jeesus pelastaa jokaisen, joka uskoo.

Kaksi vanhurskauttamisopin mitätöivää vaaraa

Kaksi asiaa voi tuhota vanhurskauttamisopin yksin uskosta Jeesukseen.

Ensimmäinen vaara tulee yleiskristilliseltä taholta, joka tarjoaa ihmisille halpaa armoa ilman Jeesusta, uskoa ja parannusta. Saatetaan puhua Jumalan armosta ohi Jeesuksen. Tällaista armoa ei ole. Puhe armollisesta Jumalasta ilman Jeesuksen sovitustyötä armollisuuden perusteena on suurta harhaa. Jumala on yhdestä syystä sinulle ja minulle armollinen. Hän on armollinen Jeesuksen sovituskuoleman tähden. Tämä armollisuus tulee sinun omaksesi vain uskon kautta.

Toinen uskonvanhurskautta uhkaava vaara tulee omista herätyskristillisistä ryhmistämme, jossa ei eroteta lakia ja evankeliumia. Seurauksena on se, että julistus ei johda evankeliumin iloon vaan lakihenkisyyteen, joka ajaa uskovat tiukkaan yrittämisen ja jumalallekelpaamisen kierteeseen. Uskon ilo muuttuu raskaaksi taakaksi. Huomio kiinnittyy omaan yrittämiseen, tekoihin Jumalan ja toisten uskovien miellyttämiseksi. Taakoitetulle uskovalle ymmärrys uskonvanhurskaudesta on suuri helpotus.

Ilmestyskirjassa kuvataan valkeavaatteisten joukkoa taivaassa. Heistä sanotaan: ”He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.” (Ilm. 7:13-14.). Tässä kuvataan myös sinun tulevaisuuttasi, joka uskot! Vanhurskauttaminen tarkoittaa tähän uuteen asuun pukemista ja taivaaseen pääsyä.

Kristikunnassamme uskonvanhuskauden mitätöinti on suuri vaara. Pidetään Kansanlähetyksessä selvänä opetus pelastuksesta ja vanhurskauttamisesta yksin uskon kautta ja vain Jeesuksen tähden.

Kirkkorakenteet muuttuvat avioliittokäsityksen vuoksi

Toinen iso ajankohtainen asia kirkossamme liittyy avioliittoon. Miehen ja naisen muodostama avioliitto sekä kristillinen käsitys perheestä on ollut eräs läntisen hyvinvoinnin perusta.

Avioliittokäsityksen muutos yhteiskunnassa ja kirkon sisällä on laittanut kirkollisia mannerlaattoja liikkumaan erityisesti länsimaissa. Monet vanhat kirkot natisevat liitoksistaan ja murtuvat.

Ne, jotka haluavat muuttaa tai laajentaa kirkon avioliittokäsitystä sanovat, ettei kyseessä ole iso asia. Meille tämä on iso asia. Sillä se liittyy Jumalan ilmoitukseen Raamatussa.

Miehen ja naisen avioliiton murtaminen sekä luonnollisen isän ja äidin vanhemmuuden särkeminen on iso asia siksi, että miehen ja naisen välinen avioliitto on kulttuureissa luonnollinen malli avioliitosta ja perheestä. Uskon, että se tarjoaa yhteiskunnalle parhaimmat mahdollisuudet tasapainoiseen elämään. Se on iso asia siksi, että se on Jumalan luomisessa ilmoittama malli avioliitosta. Jeesus vahvisti sen opetuksessaan. Kyseessä on iso asia siksi, että Raamattu suorasanaisesti kieltää ja jopa varoittaa homoseksuaalisista suhteista. Jotkut ottavat nämä Raamatun kohdat vakavasti, opettavat ja toimivat sen mukaan. Jotkut sanovat, että ne puhuvat jostain muusta. Siksi ei ole ihme, että kirkot jakaantuvat.

Yhdysvalloissa on syntynyt uusi luterilainen kirkko. Anglikaaninen kirkko on jakaantunut. He järjestävät piispoille 10 vuoden välein Lambeth-konferenssin. Nyt suurin osa piispoista ei suostu tulemaan konferenssiin joidenkin piispojen homosuhteiden vuoksi.

Entä me luterilaiset? Iloitsen, että kansainväliseen luterilaiseen kirkkoperheeseen on syntynyt uusi kirkkoja ja järjestöjä yhdistävä luterilainen liikehdintä: Tunnustuksen ja lähetystyön maailmanlaaja luterilainen yhteysverkosto (The Global Confessional and Missional Lutheran Forum).

Tämä yhteysverkosto julkaisi viime vuonna kirjeen, jonka nimi on Bishoftun kirje kirkoille. Se on kirje, jonka voisin hyvin allekirjoittaa. Siinä on mukana myös maailman suurin luterilainen kirkko Etiopian Mekane Yesus sekä Tansanian luterilaisen kirkko ja monia järjestöjä myös Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta.

Bishoftun kirje kirkoille ei ole saanut vielä paljoa huomiota Suomessa. Kirjeessä tuodaan positiivinen asenne uskoon, lähetystehtävään ja Raamatun asemaan.

Kirje ottaa kantaa joihinkin luomakuntaan ja luomisjärjestykseen liittyviin harhoihin ja vääristymiin. Yksi niistä on pyrkimys avioliiton uudelleenmäärittelyyn. Bishoftun kirje kirkoille sanoo:

”Kirkko torjuu kaikki ideologiat ja rakennelmat, jotka kyseenalaistavat jumalallisen luomistyön mieheksi ja naiseksi, sillä ”mieheksi ja naiseksi hän heidät loi”. (1. Moos. 1:27b). Kirkko tunnustaa ja tukee avioliiton pyhyyttä luomisjärjestyksenä. (1. Moos. 1:27–28; 2:21– 25).”

”Näin ymmärrämme, että seurakunta puhuu raamatullisten eettisten normien säilyttämisen puolesta. Meidän päivinämme tämä koskee erityisesti oppia avioliitosta, joka on yhden miehen ja yhden naisen elinikäinen liitto. Kohdattaessa vastustusta tahoilta, jotka edistävät toisenlaisia kumppanuuden muotoja, Kirkon tulee puhua uskollisesti ja selkeästi miesten ja naisten välisten suhteiden raamatullisista kriteereistä. Kristillisen uskomme mukaan miehen ja naisen välinen aviosuhde heijastaa Kristuksen ja hänen Kirkkonsa suhdetta. (Ef. 5)”

Bishoftun kirje rohkaisee meitä. Kiitos tästä rohkaisusta yhteistyökirkollemme Etiopian  Mekane  Yesus -kirkolle ja muille kirkoille ja järjestöille. Kiitos, että jaatte rohkeasti Raamatun sanaan sitoutuvaa viestiä luterilaisessa kirkkoperheessämme, jossa on nyt hyvin suuri sekaannus.

Halusin tuoda esille näitä kansainvälisiä liikehdintöjä, jotta näkisit, ettet ole yksin, kun murehdit Jumalan sanasta luopumusta.

Mihin Suomen kirkko tässä sijoittuu?

Mihin Suomen evankelisluterilainen kirkko sijoittuu tässä keskustelussa? Kirkko on jatkuvasti virallisissa viesteissään ja selvityksissään todennut, että avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto.

Kuitenkin kirkkomme johdosta on kuulunut viestejä, että Raamatun ilmoittamasta miehen ja naisen välisestä avioliitosta luopuminen on vain ajan kysymys.

Tästä puuttuu täysin ajatus, että taistelisimme oikean opin ja toiminnan puolesta kuten Bishoftun kirje kirkkoja kehottaa.

Raamattukysymys on tässäkin tapetilla. Viime viikolla arkkipiispa sanoi homoseksuaalisuuskeskusteluihin viitaten, että ”Raamattu ei ole Herra”. On totta, että on vain yksi Herra. Mutta olisin toivonut viestiä kristikansalle, että Raamattu määrittelee kristillisen kirkon opin ja käytännön myös avioliittoasiassa. Mitään muuta luotettavaa ohjetta meillä ei ole.

Miksi pitäydymme Raamatun ja kirkon perinteen opetukseen sukupuolisuudesta ja avioliitosta? Ihmiskunnan niin sanottu luonnollinen laki kertoo miehen ja naisen kuuluvan yhteen. Lisäksi Raamatun selvän opetuksen tähden. Rakkauden tähden tulee kertoa, mitä Raamattu opettaa. Pysymme tässä kannassa yhteiskunnallisen järjestyksen ja aikuisten ja lasten hyvinvoinnin tähden nyt ja tulevaisuudessa.

Meidän tulee olla tietoisia, että Kansanlähetyksen toiminnassa ja täällä teltassakin on niitä, jotka kokevat olevansa homoseksuaaleja. Moni heistä kyselee, mitä tulee tehdä ja kamppailee tämän asian kanssa. Mainitsen tähän liittyen kaksi asiaa. Ensiksi emme voi mitätöidä Raamatun selvää opetusta homoseksuaalisuuden synnillisyydestä. Täällä olevat Raamattunsa tuntevat tietävät tämän itsekin. Samalla meidän on muistettava, että Raamattu suhtautuu ankarasti kaikkeen seksuaaliseen moraalittomuuteen myös heteroparien kohdalla. Toiseksi meidän tulee hyväksyä keskellemme ne, jotka kilvoittelevat seksuaalisuutensa kanssa. Meidän täytyy ymmärtää omat ehkä toisenlaiset syntimme, silloin voimme olla myötätuntoisia toisia kohtaan. Emme näe toisten sisäisiä taisteluja. Jos joku kertoo sinulle pohdinnoistaan oman homoseksuaalisuuden tai sukupuoli-identiteettinsä kanssa, älä hylkää häntä vaan kuuntele, keskustele ja osoita hänelle, että olet hänen tukenaan. Meidän keskellämme on oltava tilaa niille homoseksuaalista suuntausta kokeville, jotka haluavat olla keskellämme ja toiminnassamme ja pyrkivät elämään Jumalan tahdon mukaisesti. Heille on osoitettava samaa anteeksiantoa kuin itse odotamme ja saamme omista synneistämme.

MIKÄ ON KANSANLÄHETYKSEN TIE ETEENPÄIN?

Mikä on Kansanlähetyksen tie tällaisessa tilanteessa eteenpäin? Miten toimimme?

Moni kaipaa nyt rajuja irtiottoja. He näkevät suhteemme kirkkoon joko-tai -tilanteena, jossa meidän pitää valita, toimimmeko kirkossa vai sen ulkopuolella. Me olemme kuitenkin vielä sekä-että -tilanteessa. Toimimme itsenäisesti, mutta samalla haluamme toimia kirkon ja kansamme parhaaksi opettamalla Raamattua, evankelioimalla ja luomalla yhteisöjä.

Jonkun mielestä Kansanlähetyksen ja herätysliikejärjestöjen tulisi valita vain yksi vaihtoehto. Joillekin se olisi täysi sulautuminen kirkkoon. Silloin kadotamme helposti itsenäisyytemme ja identiteettimme. Joillekin se olisi täysi irtaantuminen kirkosta ja vaikeasta tilanteesta pakeneminen uuden kirkon perustamisella. Järjestöjen ja henkilöiden päätökset menevät eri tahdissa. Moni meidän ystävistämme on eronnut kirkosta. Teille sanon, että tekin olette lämpimästi tervetulleita Kansanlähetyksen jäsenyyteen ja toimintaan.

Kansanlähetyksessä olemme valinneet yhteistyön tien, jossa vahvistamme identiteettiämme ja omaa toimintaamme. Siksi muun muassa kirjoitin kirjan Ainutlaatuinen tehtävä. Kansanlähetyksen ystävillä on oikeus tietää, mitä Kansanlähetyksessä uskotaan, mitä se opettaa, miten se toimii ja mihin järjestö on Nähdään pian!.

Aiomme toimia vielä luterilaisen kirkon yhteydessä. Etsimme sen uudistumista. Jos emme voi sitä uudistaa, haluamme toisten samanmielisten järjestöjen kanssa tehdä sen minkä voimme ihmisten pelastumiseksi ja heidän tukemiseksi taivaan tiellä. Meidän tehtävämme on antaa hengellisiä koteja, joissa he vahvistuvat Jumalan sanasta ja uskovien yhteydestä.

Olemme kirkossa, mutta emme voi osallistua kaikkeen, missä kirkko on mukana.
Emme voi olla mukana sellaisessa toiminnassa, joka on Raamatun kanssa ristiriidassa.
Emme ole mukana pride-marsseilla.
Emme tue avioliittokäsityksen muutosta kirkossa.
Emme piilottele opetustamme avioliitosta.
Emme hyväksy opetusta kaikkien pelastumisesta.
Emme pidä oikeana pappisviran avaamista naisille.
Emme halua osallistua toimintaan, jossa väheksytään Jumalan sanaa.
Emme häpeä Jeesusta ja evankeliumia.

Me pidämme omista perusteistamme kiinni! Ne on ilmaistu selvimmin Kansanlähetyksen Ohjelmassa, joka löytyy kirjoittamani kirjan liitteestä.
Me julistamme pelastavaa evankeliumia Jeesuksesta.
Me kutsumme ihmisiä henkilökohtaiseen uskoon.
Me teemme lähetystyötä loppuun asti.
Me luomme yhteisöjä, joissa kuullaan evankeliumia ja opetetaan Raamattua. Jotkut näistä ovat jumalanpalvelusta viettäviä yhteisöjä. Suurin osa on pienempiä ryhmiä, joissa rukoillaan, luetaan Raamattua, tuetaan toisia uskossa ja toimitaan oman paikkakunnan evankelioimisen puolesta
Me luemme ja opetamme Raamattua. Yritetään ryhdistäytyä molemmissa, sillä tänään tarvitsemme sitä enemmän kuin eilen.
Me pidämme vieläkin vahvemmin sanomaamme esillä julkisuudessa ja sosiaalisessa mediassa.

Meillä ei ole syytä pessimismiin eikä pelkoon. Kutsun sinua nostamaan pääsi ja lähtemään levollisin mielin eteenpäin.

Minulle ei ole lopulta tärkeää, olenko ev.lut. kirkossa tai sen ulkopuolella. Minulle on tärkeää, että me saamme uskoa vapaasti ja julistaa Jumalan sanaa vapaasti ja palvella niitä ihmisiä, jotka Jumala on tuonut yhteisöihimme.

Minulle ei ole lopulta tärkeää se, olenko kirkossa tai ulkopuolella, mutta se on tärkeää, että me pelastamme sieluja. Yksikään kirkko ei mene taivaaseen, rakennukset jäävät tänne alas, kun me lähdemme Jeesuksen luokse ylös.

Minulle ei ole lopulta tärkeää se, missä olen, mutta se on, että me toimimme lähetystehtävän puolesta.

Minulle on tärkeää se, että toimimme ihmisten pelastumisen puolesta ja sen hyväksi, että he säilyvät uskossa loppuun asti.

Tässä on Kansanlähetyksen ydin näky. Monet muut asiat ovat tärkeitä, mutta ihmisten auttaminen Jeesuksen tuntemiseen on tärkein!
Olen pappi tässä kirkossa ja haluan toimia tässä kirkossa evankeliumin tähden ja sen puolesta.

Kansanlähetystä rakentamaan

Haluatko lähteä rakentamaan tällaista Kansanlähetystä? Kansanlähetyksen elinvoima inhimilliseltä kannalta riippuu paljon työn ystävistä. Miten saamme vapaaehtoiset mukaan työhön sitä toteuttamaan ja tukemaan?

Käytännön työmme tapahtuu piirijärjestöissämme. Voit ottaa oman alueesi piirijärjestöön yhteyttä ja kysyä, miten työhön pääsee mukaan. Kutsumme kaikkia, jotka kokevat Kansanlähetyksen linjan omakseen, tulemaan mukaan.

Näkymme mukaan kunkin paikkakunnan uskovien tulee kantaa huolta oman paikkakunnan hengellisestä elämästä ja evankelioimisesta. Älä odota, että joku tulee paikkakunnallesi tekemään jotain suurta. Sinä voit tehdä. Ole sinä aloitteellinen. Luo omalle paikkakunnallesi pienpiiri, jossa luette Raamattua, rukoilette ja pohditte, miten olette herätyksen välikappaleena omalla paikkakunnalla. Ja ehkä tukien naapureitakin. Rukoile ja toimi vaikka sen puolesta, että voitte perustaa omalla paikkakunnallanne yhden evankeliumista elävän ja sitä levittävän ryhmän jokaista tuhatta asukasta kohden. Tämä on toteutuessaan valtava näky.

Me olemme lähetysjärjestö, mutta nyt on vahvistettava työtämme myös kotimaassa. Olemme määrätietoisesti alkaneet keräämään lähettäjärenkaita Suomessa toimiville työntekijöille. Lähetykselle uhratut varat käytetään lähetykseen, kotimaan työhön annetut varat kansamme evankeliointiin ja opettamiseen sekä uskovien varustamiseen.

Muistelemme mielellämme menneitä herätyksiä. Mitä olet valmis tekemään uuden herätyksen puolesta, joka tarkoittaa parhaimmillaan toimintaa lastesi, lastenlastesi, vanhempiesi ja sukulaistesi tulemista Jumalan valtakuntaan?

Juuri näinä viikkoina on kehotettu olemaan rohkeasti sitä, mitä olet! Nyt voi laittaa sosiaalisen median viestimään sanomaa: Olen kristitty ja sitoudun Raamattuun. Nyt voi tilaa vaikka Uusi Tie -lehden ei-uskoville sukulaisille.

Yksi suuri toiveeni ja rukoukseni on hengellinen herätys maassamme. Jumala on antanut herätyksen aikoja kansamme keskelle. Jotkut sanovat, että herätystä ei ole Raamatussa luvattu, siksi sitä ei tule. Siksi ei kannata sen puolesta toimiakaan. Tulee vain luopumus. Ehkä nyt elämme tällaista luopumuksen aikaa.

Samalla minä luen Raamatusta, että Jumala rakastaa maailmaa ja haluaa pelastaa jokaisen. Jos tämä toteutuu, eikö se tarkoita herätystä! Jos Kansanlähetys menettää rukouksen herätyksen puolesta ja toiminnan sen hyväksi ja alkaa käpertyä vain oman napansa ympärille, emme halua, että meitä kutsutaan herätysliikkeeksi. Ansaitsemme nukutusliikkeen nimen. Jumala haluaa kaikkien pelastuvan. Ja meidän lähtevän liikkeelle.

Hilja Aaltonen kysyi kuolinvuoteella, miksi kristikunta on nyt niin hiljaa. Meidän on aika pitää ääntä uskostamme ja Jeesuksesta. Aaltonen sanoi: ”Tämä sukupolvi tuntuu niin kuin se olisi liian hiljaa. Niin kuin se nukkuisi.” ”Minä odotan ja minä uskon, että käymme hengellistä sadeaikaa kohti. Ja se sadeaika on voimakas ja minä odotan, että Jumalan seurakunnassa yli kaikkien opillisten rajojen ja näkemysten alkaa sadeaika.”

Nyt on Kansanlähetykselle ja Kansanlähetyksen ystäville aika nousta ylös ja todistaa ystäville Jeesuksesta ja kutsuttava heitä Jeesuksen seuraan. Olemme ylpeitä uskostamme ja Herrastamme. Ja pidetään sanomastamme ja Herrastamme meteliä!

Voittajana perille!

Pidetään huolta myös itsestämme ja uskostamme. Muistetaan Jeesuksen sanat Ilmestyskirjan seurakunnille. Jeesus näki seurakuntien tilan. Alkuseurakunnassakin oli paljon kriisiä. Jeesus antoi kiitosta ja kutsui parannukseen. Hän antoi myös uskoville lupauksia. Jeesus kutsuu meitä voittajiksi, henkilöiksi, jotka pysyvät uskollisina loppuun asti hänelle ja hänen sanalleen. Siellä on myös lupaus, joka on rippikoulutodistuksessani: ”Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle voitonseppeleeksi elämän-” (Ilm. 2:10). Tässä on kutsu minulle, sinulle ja Kansanlähetykselle. Ole uskollinen tehtävässäsi ja uskossasi loppuun asti.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa
Kansanlähetyspäivät Ryttylä

Mediahuomiota juuri ennen Kansanlähetyspäiviä

Kansanlähetyspäivät on taas tällä viikolla. Se tietää aina myös haastatteluja ja nettinäkyvyyttä. Mainitsen tässä kolme viimeistä juttua niitä hieman kommentoiden.

Kansanlähetysnäky

Uusi Tie -lehti kirjoitti minusta jutun, jossa kerroin Kansanlähetyksen työnäystä sekä vasta ilmestyneestä kirjastani Ainutlaatuinen tehtävä. Kirjassani kerron Kansanlähetysnäystä, jonka perustana on Raamattu ja luterilainen tunnustus.

Uskomme, että Raamattu on erehtymätön Jumalan sana, joka välittää meille Jeesuksen. Hän on ainoa tie Jumalan luo. Siksi lähetystyö ja henkilökohtainen usko Jeesukseen ovat meille niin tärkeitä asioita.
Tuovisen mukaan Kansanlähetysnäky tulee vahvasti esiin järjestön strategias­sa, johon kuuluu maallikkokeskeisyys ja paikallisuus.

Uskomme, että jokaisen uskovan tehtävänä on toteuttaa Jeesuksen lähetyskäskyä omassa lähipiirissään. Mitä tulee lähetystyöhön ulkomailla, jokainen meistä on joko lähtijä tai lähettäjä. Lisäksi rohkaisemme uskovia Raamatun lukemiseen ja rukoilemiseen.

Minulta kysyttiin, mitä haluaisin juuri nyt Kansanlähetyksessä vahvistaa.

Tuovinen toivoo, että Kansanlähetys panostaisi tavoittavaan työhön internetissä ja sosiaalisessa mediassa, jossa ihmiset viettävät aikaa.
– Meidän tulee olla avoimia uusille tavoille viedä evankeliumia eteenpäin, hän toteaa.

Tästä haastattelusta voi lukea lisää seurakuntalainen.fi -sivulta.

Kansanlähetyspäivien edellä

Kansanlähetyspäivien nettisivulla minulle esitettiin 11 kysymystä. Eräs kysymys oli, mikä merkitys suurilla tapahtumilla on kristityille. Vastasin:

Ne pitävät esillä kristillistä uskoa ajassamme, jossa media pyrkii vaikenemaan tai työntämään kristinuskon syrjään. Henkilökohtaisesti tällaiset tapahtumat ovat olleet minulle hengellisesti merkittäviä jo nuoruudesta alkaen. Niissä julistetun sanoman kautta elämässäni on tapahtunut suuria muutoksia, hengellistä uudistumista ja lähetyskutsun vahvistumista. Tämän vuoksi itse uskon, että tällaisten kesätapahtumien ja suurten hengellisten tapahtumien aika ei ole ohi.

Tämä haastattelu on luettavissa Kansanlähetyspäivien sivulla.

Herännäisyyden ja Kansanlähetyksen eroja ja yhteneväisyyksiä

Kirkko ja kaupunki -lehti oli kiinnostunut viikon lopun kesätapahtumista. Herättäjäjuhlat ovat Nivalassa ja Kansanlähetyspäivät Ryttylässä. Toimittaja löysi eroja liikkeiden välillä. Lähetän tässä siunauksen toivotukset heränneelle kansalle ja herättäjäjuhlille!

Ensi viikonloppuna tuhannet suomalaiset suuntaavat kohti Nivalaa, jossa pidetään heränneiden eli körttien herättäjäjuhlat. Juhlakentällä avoimen taivaan alla enimmillään runsaat 10 000 ihmistä veisaa Siionin virsiä ja kuuntelee virsien lomassa lyhyitä seurapuheita.

Samaan aikaan tuhannet suomalaiset matkaavat Ryttylään kansanlähetyspäiville. Tämän viidesläisen herätysliikkeen väki kokoontuu isossa valkoisessa juhlateltassa. Paikalla on yhtä aikaa noin 5000–6000 ihmistä. Sielläkin lauletaan, mutta bändin säestyksellä.

Ollaan saman kirkon sisällä. Armosta ja Jeesuksesta puhutaan kummassakin juhlassa. Herättäjäjuhlilta lähetään terveisiä kansanlähetyspäiville ja varmaan ne kulkevat myös toiseen suuntaan.

Pääset lukemaan tekstin tästä.

Tervetuloa Kansanlähetyspäiville 5.-7.7.2019

Tervetuloa Kansanlähetyspäiville Hausjärven Ryttylään. Ohjelma pähkinänkuoressa löytyy täältä blogistani. Kokonaisuudessaan Kansanlähetyspäivien sivulta.

Nähdään toivottavasti Ryttylässä!

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa