Avainsana-arkisto: raamatullisuus

herätys Raamattu lähetys

Kutsumuksena lähetys, evankelioiminen ja Raamattu

”Kansan evankelioiminen lähtikin voimalla käyntiin, mutta meillä kansanlähetysnäyn innoittamilla oli vielä paljon opittavaa. Evankelioimisemme oli aika aggressiivista ja psykologisesti epäempattista. Protestimme kirkon puolivillaista lököluterilaisuuta kohtaan oli ankaraa. Liberaaliteologit saivat kuulla kunniansa. Kummajaisina meitä usein seurakunnissa pidettiin. Jumala on rakkaudessaan opettanut meille nöyryyttä ja laittanut erimittaisilla koivuhaloilla pienelle paikalle, armon kerjäläisiksi, armosta elämään. Virheistämme ja vajaisuuksistamme huolimatta Jumala on siunannut Kansanlähetystä. Se on nyt yksi kirkkomme lähetysjärjestöistä, ja sillä on hyvät ja rakentavat suhteet paikallisseurakuntiin. Ilo on ollut seurata Kansanlähetyspäivillä nuorten runsautta. Meno on usein ollut nuorekasta, niin kuin liikkeen alussakin, joskin tyyliltään tykkänään toisenlaista.”

Näin kirjoitti Pekka Eskelinen Päijät-Hämeen Kansanlähetyksen ystäväkirjeessä (1/2019) muistoistaan Kansanlähetyksen alkuajoista. Pastori Eskelinen kertoo olleensa mukana ensimmäisillä Kansanlähetyspäivillä Tampereen yliopistolla kesällä 1967 naulakkovahtina. Sen jälkeen hän on toiminut Ryttylässä Kansanlähetyksen lähetyskoulussa tuntiopettajana vuosina 1973-1991. Minäkin sain istua hänen jalkojensa juuressa.

Eskelinen näkee Kansanlähetyksessä kolme pääjuonnetta: Lähetys, evankelioiminen ja Raamattu.

”Raamatullisuus onkin ollut lähetyksen ja evankelioimisen ohella kansanlähetysliikkeen toisena vahvana pääjuonteena. Liikkeessä uskotaan, että Raamattu on Jumalan sanaa ja totta. Liikkeessä torjutaan tietoisesti liberaaliteologiset olettamat, jotka vähintäänkin kyseenalaistavat Raamatun totuusluonnetta, jolloin auktoriteetti siirtyy Raamatulta ajan muotivirtauksille, jotka määrittävät, mitä Raamatusta voidaan hyväksyä ja mitä ei.”

Tämä on hyvä huomio. Aina jokin määrittele, sen mitä pidämme oikeana ja Jumalan tahdon mukaisena. Kun valitsemme aatteellisten ja poliittisten muotivirtausten sijasta Raamatun, olemme rakentaneet kestävälle pohjalle. Liberaaliteologian lisäksi Eskelisen mukaan on varottava ”ainoaa oikeaa” tulkintaa Raamatusta.

”Liberaaliteologian ohella on syytä torjua jokainen ”ainoa oikea” Raamatun tulkinta, koska ihminen on erehtyväinen ja vajavainen myös Raamatun ymmärtäjänä ja tulkitsijana. Raamatun pyhän sanan ymmärtäminen edellyttää lukijalta nöyrää ja kyselevää mieltä. Pyhä Henki johdattaa meidät kaikkeen totuuteen kirkastaessaan meille Jeesusta Kristusta, mutta ei hän tee meistä erehtymättömiä eikä kaikkitietäviä.”

Nöyryyttä tarvitaan, mutta ei epäilyä Raamatun totuudesta. Eskelinen kirjoittaa:

”Tarpeetonta on epäillä Raamatun totuutta, sillä ei ole olemassa sellaisia vanhoja tietolähteitä, jotka osoittaisivat Raamatussa kerrottujen tapahtumien tapahtuneen toisin kuin Raamattu kertoo. Ihmeet eivät tee Raamatun kertomuksia epätosiksi. Ellei näet mitään epätavallista olisi tapahtunut, ei koko Raamattua olisi kannattanut kirjoittaa. Fiktiivisistä (sepitetyistä) kertomuksista ei olisi voinut syntyä koko kristinuskoa ja tuskin mitään muutakaan uskontoa. Peruskirjamme totuuspohja pitää.”

Kansanlähetyksessä elämme vieläkin näiden linjausten mukaisesti. Toimintatavat ja -asenteet ovat jonkin verran muuttuneet, mutta pysyvää on ollut sitoutuminen lähetykseen, evankelioimiseen ja Raamattuun.

”Evankelioikaa kansa evankelioimana kansoja”  sekä  ”Raamattu rakkaaksi – evankeliumi kaikille -periaateet ovat hyviä vielä tänäänkin. Ja myös tulevaisuudessa ne ohjaavat Kansanlähetyksen työtä. Ne ovat asioita, joita ei tarvitse hävetä ihmisten eikä Jumalan edessä.

Jaa eteenpäin Facebookissa / Twitterissä / Google+ssa